Kiitos, veli Shakarian ja hyvää huomenta, ystävät! On todella hyvä olla tänä aamuna jälleen täällä Los Angelesissa, tämän suuren konferenssin edessä ja myöskin tulevien kokousten johdosta Embassy Hotellissa ensi viikolla. Minä toivon näkeväni teidät kaikki siellä. Me olemme suuressa odotuksessa, että meillä on kohtaaminen Herramme Jeesuksen kanssa ja että näemme Hänet siellä keskellämme. Hän on luvannut sen: "Missä kaksi tai kolme on koolla", siellä Hän olisi oleva.
Minä olen varma että kohtasin Hänet tänä aamuna kun tulin alas rappusia audiotoriumiin, missä ihmiset täynnä iloa odottivat aamiaista ja puhetta. On hyvä olla kokoontuneena teidän kanssanne täällä ja kuulijoiden kanssa radion äärellä. Täällä on niin monia, että joidenkin täytyi mennä joitakin kerroksia alemmaksi. Minä puhuin joidenkin kanssa ja sain tietää niin monista pyynnöistä, sydäntuskasta ja erilaisista ruumiillisista kärsimyksistä, ja me olemme täällä rukoillaksemme nyt sairaiden ja kärsivien puolesta.
Näen juuri tuon vanhan miehen. Kun minä tulin alas portaita, astui hän luokseni ja sanoi: "Veli Branham, vuosia sitten..." Hän kertoi, että hänellä oli niin paha sydänvika, että he ajattelivat hänen kuolevan. Me rukoilimme hänen puolestansa ja Jumalan armon kautta hän parantui. Hän on täällä nyt tänä aamuna yli kahdeksankymmentä vuotiaana ja iloitsee. Se antaa myös meille uuden otteen.
Minä pyydän, että te ulkona maassa radiolaitteiden ääressä ja myöskin te täällä rukoilette minun puolestani. Kun lähden tästä konferenssista, matkustan minä Eurooppaan ja Afrikkaan kokouksiin. Tämä tapahtuu näyn perusteella, sen tähden olen varma, että on oleva valtavia kokouksia. Minä olen vuosien ajan tuntenut, että Herra haluaisi minun palaavan sinne takaisin. Minä en usko, että Hän on tämän vähäisen, nöyrän minulle antamansa palvelustehtävän kanssa siellä vielä aivan lopussa. Näyttää siltä, kuin siellä ehkä vielä olisi jossakin yksi sielu, jonka minä voisin ottaa kiinni Evankeliumin verkkoon. Hän on antanut sen minulle heitettäväksi ihmisten perään. Se tapahtuu jumalallisen parantumisen kautta, sairaiden puolesta rukoilemisen kautta. Minä todella pyydän teidän rukouksianne, niin hyvin täällä olevilta kuin teiltäkin, jotka kuuntelette radion ääressä.
Minulla ei ole paljon aikaa, sen tähden minä otan erään tekstin ja saarnaan, minkä minä toivon tekeväni muutamassa minuutissa täällä audiotoriumissa. Mutta ensin haluaisin vielä muutaman hetken puhua teille, jotta me opimme tuntemaan toisemme. Sitten minä rukoilen kaikkialla maassa olevien ihmisten puolesta ja myöskin teidän puolestanne täällä. Minä todellakin iloitsen oppiessani tuntemaan kaikki nämä hienot uudet ystävät, joita en vielä koskaan ole tavannut, joiden kanssa tänään pääsen yhteyteen.
Meillä oli ihania aikoja jumalanpalveluksissa toisilla paikkakunnilla. Minä en enää matkusta kovin paljon, sillä se on niin rasittavaa. Me yritämme ainoastaan matkustaa usein edestakaisin Jeffersonvillen, Indiana ja Tucsonin, Arizona, välillä, minne me muutamia vuosia sitten muutimme. Myöskin sinne Herra lähetti meidät erään näyn kautta, ilman että ensin tiesin, mihin minun tulisi mennä. Monet teistä olivat kokouksissa "Cliftonissa" Phoenixissa. Ennen kuin lähdin niistä puhuin eräästä näystä, joka minulla oli. Siinä näin seitsemän enkeliä muodostelmassa.
Minä tiedän, että monet teistä, jotka kuuntelette radion äärellä, ette ehkä kuulu täyden Evankeliumin seurakuntiin. Sen tähden tämä saattaisi näyttää teistä hiukan arvoitukselliselta. Minulle kävisi myöskin juuri siten. Mutta kaikkea, mikä voidaan selittää, ei tarvitse enää ottaa vastaan uskossa. Ne ovat ne asiat, joita me emme osaa selittää, mitä meidän täytyy ottaa vastaan uskossa. Me emme voi selittää Jumalaa. Kukaan ihminen ei voi selittää Jumalaa. Hän on suvereeni, Hän on suuri ja mahtava. Me yksinkertaisesti otamme sen vastaan, koska me tiedämme, että Hän on siinä. Kun me uskossa otamme sen vastaan, antaa Hän meille vastauksena Pyhän Hengen kasteen.
Muutamassa minuutissa minä puhun teille Jumalan tiestä, palvonnan paikasta. On yksi ainoa paikka, missä te voitte palvoa Häntä, yksi ainoa paikka, missä Hän kohtaa teidät - yksi seurakunta, yksi paikka, yksi aika, yksi kansa, missä Jumala kohtaa meidät. Minä toivon, että Herra siunaa tämän sanoman teidän sydämissänne.
Oli erikoislaatuista se, miten minä tulin Tucsoniin. Minä sanon teille nämä näyt Herran nimessä. Ei yhdessäkään niistä, niin pitkälle kuin voin muistaa - ja te voitte kysyä joltakin muulta, muistaako hän, että Hän milloinkaan olisi sanonut jotakin muuta kuin totuuden. Se tapahtuu aina juuri siten kuin Hän ilmoittaa sen.
Kirjoitusten mukaisesti Hänen tulee näinä viimeisinä päivinä jälleen tämän kaltaisessa palvelustehtävässä tulla meidän luoksemme. Se on oleva hengenkasteen, kielilläpuhumisen, jumalallisen parantumisen ja kaikkien näiden asioiden ajan jälkeen. Se on kruunaaminen sille helluntaisanomalle, josta me tänään puhumme. Se on itse Kristuksen palvelustehtävä, joka henkilöityy Hänen kansassansa, kun Hän ruumiissansa, Morsiamessansa, joka on osa Häntä, tekee täsmälleen saman kuin siihen aikaan, kun Hän oli täällä maan päällä; niin kuin mies ja nainen tai kuningas ja kuningatar, juuri ennen häitä.
Jos Herra suo, haluaisin tällä viikolla ristiretkellämme Embassy- hotellissa puhua jotakin siitä ja nöyrällä tavallani tutustuttaa teidät siihen aikaan ja hetkeen, jossa me elämme. Jos joku ihminen ei tiedä mitä tietä hänen tulee kulkea, mitä hänen tulee tehdä tai minne hänen tulee kääntyä, silloin ei enää vaelleta uskossa, vaan arvaillaan, oletetaan. Ja "olettaa" merkitsee "toimia ilman virallista arvovaltaa". Jos meillä ei siis ole aitoa, virallista arvovaltaa, niin että me tiedämme, mitä Jumala sanoo, että tässä hetkessä tulisi tapahtumaan, niin miten me sitten voimme kohdata tämän hetken? Meidän täytyy kohdata se ja uskon kautta Hänen Sanaansa tietää ne asiat, joiden nyt tulee tapahtua, ja myöskin kansakuntien tila, ihmisten tila, kirkon - seurakunnan tila jne.
Se meidän täytyy tietää ja sitten myöskin, miten meidän tulee toimia kohdataksemme sen. Jos te ette tiedä miten teidän tulee tehdä se, silloin kuljette, niinkin meillä oli tapana sanoa "umpimähkään". Te syöksytte mukaan ja toivotte että se on tässä. Te toivotte tätä ja tuota ja kysytte itseltänne: "Onko niin oleva?" Mutta Jumala ei halua meidän tekevän sitä. Hän haluaisi meidän tietävän, mitä Hän on sanonut tästä päivästä, ja että me sitten kohtaamme sen, koska Hän on sanonut, että niin tulisi olemaan. Silloin tiedetään, että omistetaan totuus, sillä teillä ei ole jonkun ihmisen sana, vaan Hänen Sanansa siitä, mitä meidän täytyy tehdä. Me toivomme, että meidän taivaallinen Isämme tällä viikolla suo tämän meille.
Olen pahoillani siitä, että menin pois siitä, mitä muutamaa minuuttia sitten sanoin siitä, miten minä olen tullut Tucsoniin. Minä ajattelin itsekseni, että se olisi minun elämäni loppu. Olin sitä mieltä, ettei kukaan voisi kestää shokkia siitä, mitä tuona aamuna, noin 10.00 kotona näyssä tapahtui; kukaan ei voisi elää enää sen jälkeen. Minä menin Tucsoniin ja tein poikani kanssa valmisteluja, jotta minun vaimoni ja lapset voisivat muuttaa hänen luoksensa sen jälkeen kun minä olisin mennyt kotiin. Sillä minä ajattelin, että se olisi minun loppuni. Phoenixissa minä sanoin ihmisille, ennen kuin se tapahtui, mitä olisi tapahtuva.
Joitakin kuukausia sen jälkeen minä olin eräänä aamuna Sabino-kanjonissa, joka on pohjoiseen Tucsonista. Minä olin siellä ylhäällä rukoillakseni. Rukouksessa pidin kättäni ylhäällä ja sanoin: "Isä, minä pyydän Sinulta sitä, että Sinä jotenkin auttaisit minua, että Sinä antaisit minulle voimaa sitä hetkeä varten, joka nyt on edessäni. Kun minun työni täällä maan päällä on lopussa, silloin minun täytyy tulla Sinun luoksesi. Ei niin että minua kaduttaisi se, että täytyy lähteä - minähän tiedän, että Sinä pidät huolen minun perheestäni - minä pyydän vain Sinulta voimaa tätä hetkeä varten." Silloin jokin osui minun käteeni.
Teille kuulijoille radiolaitteiden äärellä se mitä olen sanonut saattaa ehkä tuntua oudolta, mutta se on totuus. Jumala on minun tuomarini.
Minä katsoin käteeni ja siinä oli miekka. Siinä oli suojus kahvan edessä. Kahva itse oli helmiäistä, ja näytti siltä kuin olisi kultainen suojus kahvan edessä. Terä loisti. Se näytti olevan kromista tai vastaavasta ja loisti auringossa.
Se oli noin kymmenen tai yksitoista aamupäivällä erään vuoren huipulla. Te voitte kuvitella miltä ihmisestä tuntuu, joka minun laillani uskoo olevansa järjissänsä, kun hän on jossakin, missä ei mailien säteellä ole ketään ihmistä, ja pitää kädessänsä miekkaa, joka tuli tyhjästä. Minä tunsin sen, otin sen ja liikutin terää edestakaisin. Se oli miekka.
Minä katselin ympärilleni ja sanoin: "Miten voi olla näin? Tässä minä seison; mailienkaan päässä ympärilläni ei ole ketään. Mistä se tuli?" Sitten minä sanoin: "Ehkä se on Herra, joka sanoo minulle, että tämä on minun elämäni loppu."
Silloin ääni sanoi: "Tämä on Herran miekka."
Minä ajattelin: "No niin, miekka. Silloin se on sitä varten, kuin jos joku kuningas lyö jonkun ritariksi." Tehän tiedätte miten se oli yleistä Englannissa ja muualla. Minä ajattelin: "Sitä varten se on: että joku lyödään ritariksi." Minä mietin: "Ehkä minun tulee laskea käteni ihmisten päälle." Tiedättehän, ihmisen mieli voi olla täysin sekaisin; ei tiedetä. Meidän ajatuksemme ovat rajoitetut, Hänen ovat loputtomat. Kun minä vielä olin siellä, katosi se minun kädestäni. Minä en tiennyt minne se oli mennyt. Se yksinkertaisesti oli pois. Ihminen, joka ei ylipäätänsä ymmärrä mitään hengellisistä asioista, tulisi siinä hulluksi. Te seisoisitte siellä ja kysyisitte itseltänne, mitä on tapahtunut.
Hän sanoi: "Tämä näky ei merkitse sinun elämäsi loppua. Se koskee sinun palvelustehtävääsi. Miekka on Sana. Seitsemän sinettiä, niiden salaisuudet, avataan."
Kaksi viikkoa, tai kaksi kuukautta sen jälkeen minä olin joidenkin ystävien kanssa vuorilla, kun se tapahtui: Seitsemän enkeliä laskeutui pauhun kanssa taivaasta alas niin selvästi kuin te tänään olette täällä. Kallionkappaleet lentelivät vuoresta ja alas rinnettä. Siellä olevat ihmiset huusivat ja olivat pois tolaltansa. Kaikkialla lensi tomua. Kun tämä tapahtui, sanoi Hän: "Palaa takaisin kotiin. Nyt se on tapahtuva. Jokainen enkeli merkitsee yhtä seitsemästä sinetistä."
Se on nauhalla. Pian julkaistaan tuo kirja. Sitä juuri "kieliopillistetaan". Kuten te tiedätte, ei minun kielioppini ole kovin hyvä, ja vain ihmiset, jotka rakastavat minua, tietävät, miten heidän tulee ymmärtää minun kielioppiani. Mutta nyt teologi muuttaa sen oikealle kieliopille, kun hän ottaa pois kaikki virheet. Ehkä minä olen juuri sanonut jonkin väärän sanan. Edes sitä en tiedä. Minä kuulin jonkun nauravan, oletettavasti sana "kieliopillistaa" ei ollut oikein. Mutta tehkää niin kuin hollantilaiset: ottakaa se, mitä minä tarkoitan, eikä sitä, mitä minä sanon.
Niin kuin minulle ilmoitetaan, on vain kolme minuuttia siihen kun ohjelma on lopussa.
Te kalliit ihmiset kaikkialla maassa radiolaitteiden ääressä ja te sairaat ja tarpeessa olevat täällä kokouksessa, laittaisitteko kätenne toistenne päälle, kun me nyt rukoilemme sairaiden puolesta? Lähetyskäskyssänsä seurakunnalle Jeesus sanoi: " Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat:" Niitä, jotka uskovat! "...He panevat kätensä sairaiden päälle ja nämä paranevat!"
Kallis taivaallinen Isä, me olemme tänään kuin lapset, kun me kuuliaisuudessa teemme sen, mitä Sinä olet sanonut. Me panemme kätemme kaikkien niiden rukouspyyntöjen päälle, jotka ovat tulleet puhelimitse. Sinä näet ne tässä maassa, jotka ovat tarpeessa ja kärsivät. Sinä näet myöskin ne täällä, jotka ovat hädässä ja kärsivät. Me luovutamme heidät Sinulle, kallis Jumala, uskossa Sinun Sanaasi, jossa sinä olet sanonut: "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: ... he panevat kätensä sairaiden päälle, ja he tulevat terveiksi." Suo se, Herra, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Amen.
Ensimmäisen radiolähetyksen loppu.
Kiitos, veli Shakarian. On suuri etuoikeus olla jälleen kytkettynä lähetykseen ja puhua joillekin ystävistämme, jotka koko maassa istuvat radiolaitteiden ääressä, samoin kuin niille, jotka täällä ovat läsnä.
Me välitämme teille kutsun tulla huomenna iltapäivällä Embassy-Hotelliin, jotta teidän puolestanne rukoillaan. Eikä vain se, vaan tuokaa myöskin syntiset ja takaisin langenneet. Vaikka me rukoilemme sairaiden puolesta ja koemme, miten Jumala jatkuvasti tekee suuria ihmeitä, on se vain toissijaista. Pääasia on tulla pelastetuksi ja Jumalan Hengellä täytetyksi. Haluan muutaman minuutin kuluttua puhua siitä ja sen välttämättömyydestä, että meidän täytyy tulla täytetyksi Jumalan Hengellä.
Jumalallinen parantuminen vetää tavallisesti ihmisten huomion puoleensa ja tuo heidät Jumalan läsnäoloon. Kun Jumala tekee jotakin, mistä he tietävät, että se on epätavallista, silloin sitä ei ymmärretä. Me emme voi käytännössä näyttää, miten se tapahtuu. Jumala tekee sen omalla valtavalla tavallansa. Se vetää puoleensa ihmisten mielenkiinnon, kun he käsittävät, että jossakin on läsnä voima, joka voi tehdä jotakin sellaista, mikä menee inhimillisen ymmärryksen ylitse. Se johtaa heidät siihen, että he katsovat Jumalan Karitsaan. Se on aina jumalallinen parantuminen. Minulle on sanottu, ja minä myöskin uskon sen, että noin kuusikymmentä, seitsemänkymmentä prosenttia meidän Herramme palvelustehtävästä oli jumalallista parantamista. Hän teki sen kiinnittääksensä ihmisten huomion. Kun he sitten olivat siellä, sanoi Hän: "Jos te ette usko, että Minä se olen, kuolette te synteihinne."
Jumalallinen parantuminen on valtava "huomion kiinnittäminen", jotta ihmiset saataisiin siihen, että He katsovat Herraan Jeesukseen. Tri. F.F. Bosworth, jonka monet teistä tuntevat ja joka oli monien teidän ystävä, ja hänen palvelustehtävänsä merkitsivät minulle hyvin paljon, kun minä vielä olin nuori saarnaaja. Kun minä aloitin kokoukseni, tulin yhteen veli Bosworthin kanssa. Hän käytti sanontaa, joka jumalalliseen parantumiseen viitaten kuulostaa hiukan omalaatuiselta. Hän sanoi: "Jumalallinen parantuminen on syötti ongenkoukussa. Kalalle ei näytetä koukkua, vaan sille näytetään syötti. Sitten se tarttuu syöttiin ja on jo koukussa!" Sen me yritämme tehdä. Meidän päämäärämme on tuoda ihmisiä Herran Jeesuksen Kristuksen luokse. Hän on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Jos Hän menneisyydessä oli Parantaja, niin silloin Hän on myöskin tänään Parantaja.
Minä haluaisin nyt antaa henkilökohtaisen todistuksen, ennen kuin rukoilen sairaiden puolesta maassa, jotka kuuntelevat radion ääressä. Se tapahtui joitakin päiviä sitten. Minä olin vuoristossa, missä oli tapahtunut jotakin valtavaa viidentoista tai kahdenkymmenen veljen edessä, kun Herran enkeli laskeutui ja suuri valo kuin komeetta vuoristossa kulki ympäriinsä, niin että kallionlohkareet lensivät kaksisataa jalkaa tai enemmän maan yllä ja puunlatvat katkeilivat. Minä seisoin aivan sen alapuolella. Joitakin hetkiä, ennen kuin se tapahtui, minä sanoin heille että se olisi tuleva, ja myöskin mitä tapahtuisi. Tarkalleen sanottuna se ilmoitettiin yhtä päivää aikaisemmin. Miehet juoksivat pois ja etsivät suojaa ajoneuvojen jne. alta. He eivät tienneet mitä tapahtui. Hän puhui ja sanoi, mitä he sen jälkeen tulisi tapahtua.
Kun minä olin tällä tietyllä kalliolla, missä Hän oli ilmestynyt, oli yksi ystävä meidän kanssamme, joka oli tullut Minnesotasta. Hänen perheensä on tänä aamuna täällä, ja minä en ole varma etteikö hänkin olisi jossakin muussa kerroksessa. Hän on Donavon Weerts, hieno nuori mies, luterilainen mies, joka hiljattain on vihkinyt elämänsä Kristukselle ja on Pyhällä Hengellä täytetty. Hän on hyvin nöyrä saksalainen, noin kolmekymmentä vuotias, ja hänellä on kaksi tai kolme lasta. Asuaksensa naapuristossani on hän perheensä kanssa muuttanut Tucsoniin, samoin kuten kolme- tai neljäsataa muuta.
Olen iloinen sellaisista naapureista. He seuraavat minua Afrikkaan asti ja kaikkialle, ollaksensa minun lähelläni, ollaksensa kanssani, ja iloitaksensa Herran siunauksista.
Sellainen nöyrä mies! Minä en ollut koskaan erikoisesti pannut häntä merkille.
Luonnollisestikin ovat ne ihmiset, jotka tunnen ja joiden kanssa olen tekemisissä, minulle kuten omat veljeni ja sisareni. Minä tarkkailen heitä, ja minua koskettaa se, kun huomaan heille tapahtuvan jotakin. Silloin minä otan heidät syrjään ja puhun heidän kanssansa, sillä minä rakastan heitä. Mehän haluamme olla kirkkaudessa yhdessä. Ehkä te joskus ajattelette kokouksissa, että minä puhun kovasti teille. Se ei pidä paikkaansa. Se ei ole sen tähden, että minä en rakastaisi teitä, vaan se tulee minun sydämestäni. Voi olla olemassa vain yksi tie. On vain yksi tie palvella Jumalaa, ja meidän täytyy pysyä Hänen tiellänsä, aivan samantekevää, mikä meidän näkemyksemme on. Hänen tiensä!
Huomiotani kiinnitti se, että Donavanin oikea korvalehti oli turvoksissa. Se oli kolme kertaa niin paksu kuin tavallisesti ja punehtunut. Koska me olimme joitakin päiviä olleet erämaassa, ajattelin minä, että hän oli ehkä saanut kaktuksenpiikin korvaansa. Mutta kun minä olin hänen kätensä, totesin, että se oli syöpä. Sen tähden sanoin Donavonille: "Donavon, kuinka kauan sinulla on jo ollut tämä korvassasi?" Minä halusin kuulla sen häneltä ja olin niin kuin en tietäisi. Minä sanoin: "Kuinka kauan se on ollut, Donavon?"
Hän vastasi: "Veli Branham, noin kuusi kuukautta."
Minä kysyin: "Miksi sinä et ole sanonut siitä mitään minulle?"
Hän vastasi: "Minä näin sinun olevan niin kiireinen, sen tähden minä en halunnut sitä. Minä ajattelin, että Herra sanoo sinulle siitä joskus."
Sitten minä kysyin: "Tiedätkö sinä, mikä se on?"
Hän tuumasi: "Minä voin ajatella sen."
Silloin minä sanoin: "Se pitää paikkansa."
Minä en tehnyt mitään muuta kuin otin tuon nuoren miehen käden. Toisena aamuna ei ollut enää edes jälkeä hänen korvassansa. Se oli täysin kadonnut.
Usein me ponnistelemme saavuttaaksemme tätä tai tuota. Katsokaahan, sanotaan: "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat..." Siellä ei sanota: "Jos he rukoilevat sairaiden puolesta...", vaan "He panevat kätensä sairaiden ylle, ja ne tulevat terveiksi!" Meillä itsellämme täytyy olla usko siihen, mitä me teemme.
Donavon on todennäköisesti täällä. Te olette kohtaava hänet. Hän on täällä. Hän on tänä aamuna oleva jossakin toisessa kerroksessa. Te olette tapaava hänet. Hän tuntee todistuksen.
Kuinka paljon enemmän voisinkaan vielä sanoa! Minä uskon, että se on Luukaksessa tai Johanneksessa, ettei maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka voitaisiin kirjoittaa siitä, mitä Hän on näinä viimeisinä päivinä tehnyt ihmisille. Sairaat parantuvat, alkoholistit vapautuvat ja kaikenlaiset sairaudet ja vaivat parantuvat. Niitä on tuhansia.
Nyt minä käännyn teidän puoleenne ulkona maassa radiolaitteiden ääressä ja teidän läsnäolevien puoleen. Minulla on täällä koko kourallinen esirukouspyyntöjä, jotka tänä aamuna on välitetty puhelimitse. Puhelin on soinut keskeytyksettä niin kauan kuin olemme olleet täällä. Satayhdeksänkymmentäkuusi rukouspyyntöä on jo puhelimitse tänä aamuna saavuttanut meidät sinä aikana kun olemme olleet täällä. Me haluamme nyt yhdistyä rukouksessa. Laskekaa kätenne toistenne päälle, jos te olette uskovaisia, missä tahansa te olettekin maassa. Muutoin laittakaa kätenne Raamatun päälle, kun me yhdessä rukoilemme.
Kallis taivaallinen Isä, Donavon Weertsin todistus oli vain yksi tuhansista, joiden Sinä armossasi olet antanut tapahtua, Herra. Minä rukoilen että Sinä katsoisit alas täällä ja radiolaitteiden ääressä ulkona maassa olevien ihmisten sydämiin. Olkoon jokainen heistä parantunut. Jättäköön paha heidät, ja olkoot he vapaat kaikista vaivoistansa. Suo se, Isä. Me pyydämme sitä Jeesuksen Kristuksen, Sinun Poikasi nimessä. Amen. Kiitos, Herra.
Toisen radiolähetyksen loppu
Tämä on kolmas kerta kun tänä aamupäivänä olen täällä. Minulle sanottiin juuri, että meidän tulee lähteä rakennuksesta noin kahdentoista, neljäntoista minuutin kuluttua. Johtajisto, joka on toisella tasanteella sanoi sen. He eivät myöskään voi tarjoilla mitään syötävää. Meidän ateriamme on venynyt pitkälle. Tiedättehän, että meillä on monia tarjoilukertoja. Me olemme hyvin, hyvin iloisia, että meillä oli tämän hienon ryhmän kanssa tänä aamuna tämä suuri hengellinen "juhla-ateria", niin kuin haluaisin kutsua sitä.
Minä haluaisin vielä mainita, että jumalanpalvelukset huomenna iltapäivällä tapahtuvat tuolla Embassy-Hotellissa. Siellä me rukoilemme sairaiden puolesta ja olemme odotuksessa, että Jumala kohtaa meidät. Minä olen tullut tänne puolestani tehdäkseni oman osuuteni, palvelustehtäväni ja kaiken, mitä me voimme, jotta nämä kokoontumiset tulisivat menestyksekkäiksi. Ei menestys sen tähden, koska nämä ovat meidän kokouksiamme, vaan menestys sillä tavalla, että ihmiset löytävät Jeesuksen Kristuksen. Se on menestys. Jokaisessa kokouksessa, aivan samantekevää kuinka paljon me ylistämme Jumalaa, kuinka monia suuria asioita me näemme Hänen tekevän, miten usein Hän Hengen kautta puhuu meille jne., on kysymys siitä, että saavutetaan yksi asia: sielut tuodaan sisälle Jumalan valtakuntaan.
Veli Shakarian ilmaisi juuri todellisen asian, mitä hän ajattelee näistä päivistä, joissa me elämme. Minä uskon todellakin koko sydämestäni, että me elämme ajan lopussa, iltahämärässä. Aurinko on jo alhaalla. Kun me näemme asioiden tällaisella tavalla tapahtuvan, miten ne tänään tapahtuvat, niin on vaikea sanoa, mitä seuraava sukupolvi toisi tullessansa.
Minä haluaisin antaa teille pienen näkökulman. Kaikissa kouluissa Arizonassa, missä minä asun, on suoritettu tutkimus. He suorittivat lapsille näiden tietämättä psykologisen testin. Yksinomaan koululaisista pää- tai korkeakouluissa on kahdeksankymmentä prosenttia lapsista alapuolella keskiarvon! Seitsemänkymmentä prosenttia heistä katseli hyvin paljon televisiota. Paha on hiipinyt meidän keskuuteemme ja te kysytte miksi. Te voitte kuulla Jumalan äänen, joka huutaa sitä vastaan, ja kuitenkin me olemme siihen kietoutuneita.
Minä haluaisin sanoa teille jotakin, mikä on kauhistuttavaa. Katsokaahan: "Eivät kaikki, jotka sanovat Minulle 'Herra, Herra' pääse taivasten valtakuntaan, vaan ainoastaan ne, jotka tekevät Minun Isäni tahdon." Hänen tahtonsa on Hänen Sanansa. Me voimme olla hyvin uskonnollisia, meillä voi olla ihania aikoja, voimme näissä kokouksissa riemuita ja hyppiä. Minä en haluaisi arvostella, mutta minulla on velvollisuus Jumalan edessä, ja tämä velvollisuus on olla vilpitön ja sanoa, mitä Hän minulta vaatii. Minä olen todella kiitollinen Kristillisille Liikemiehille Kaliforniassa että he ovat sietäneet minua ja vakaumustani. Jos minä en lausu julki vakaumustani, olen minä ulkokultainen enkä ole teitä kohtaan vilpitön. Ja jos minä en voi olla teitä kohtaan vilpitön, niin kuinka sitten voisin olla sitä Jumalaa kohtaan? Sillä teidät minä näen ja teille minä puhun. Luonnollisestikin me olemme sitä myöskin Jumalaa kohtaan, mutta meidän täytyy myöskin olla toisiamme kohtaan todella rehellisiä ja vilpittömiä. Me olemme kauhistuttavassa aikakaudessa.
Minä haluaisin selvittää teille jotakin. "Eivät kaikki, jotka sanovat Minulle 'Herra, Herra' mene taivasten valtakuntaan, vaan ainoastaan se, joka tekee Minun Isäni tahdon." Jeesus sanoi ollessansa maan päällä: "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta..." Jokaisesta Sanasta! Ei vain yhdestä sanasta siellä tai täällä, vaan jokaisesta Sanasta!
Vain epäusko yhtä sanaa kohtaan Jumalan käskyissä on aikaansaanut kuoleman, kärsimyksen, jokaisen sairauden ja jokaisen sydänsurun. Vain koska Jumalan Sanaa - yhtä sanaa -ei pidetty! Vain koska yhtä sanaa ei pidetty, ei uskottu, tempaisi Saatana ihmiskunnan kuolemaan, kun hän sanoi: "Varmastikaan...", varmastikaan. -Mutta Jumala oli sanonut, että se tapahtuisi. Saatana sanoi: "Se ei varmastikaan tapahdu." Mutta se tapahtui.
Sen tähden meidän täytyy pitää jokainen Jumalan Sana. Jos kaikki nämä kärsimykset jne. ovat tulleet ihmiskunnan ylle, koska yksi sana esitettiin väärin, tai ei uskottu, kuinka me sitten voimme tulla tuoduiksi takaisin, jos me emme pidä yhtä? Sehän on toki maksanut niin korkean hinnan, nimittäin Hänen Poikansa elämän!
Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.
Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.
Minä en voi lähemmin mennä tähän tekstiin, koska meillä ei ole aikaa siihen, mutta minä haluaisin, että te otatte jotakin mukaanne.
Eräänä päivänä menin veli Shakarianin kanssa sinne, missä karjaa on risteytetty. Minä katselin ympärilleni laboratoriossa, minne veli Shakarian oli vienyt minut. He kastoivat instrumentin, joka näytti pieneltä sauvalta, härän siemennesteeseen, ottivat hiukan tätä nestettä ja tarkastelivat sitä mikroskoopin alla, missä se suurennettiin satakertaisesti. Tässä siemennesteessä liikkuivat siittiöt. Me tiedämme, että siittiöt tulevat miehestä ja munasolu naisesta. Minä kysyin laborantilta: "Mikä siinä liikkuu?"
Hän vastasi: "Ne ovat pieniä vasikoita."
Minä kysyin edelleen: "Tässä mitättömässä tippasessa?"
Hän vastasi: "Kyllä."
Minä ajattelin: "Silloin on ehkä koko siemennesteessä miljoona niitä?"
Hän sanoi: "Kyllä vain." Minä olin hyvin tarkkaavainen.
Kun tämä valtava tapahtuma toteutuu, silloin odottaa yksi munasolu yhtä ainoaa siittiötä tästä miljoonasta. Kukaan ei voi sanoa, mikä siittiö se on ja mikä munasolu se on. Kun tarkastellaan luonnollista syntymää, silloin se on salaperäisempi kuin neitseellinen syntymä. Sillä tässä siemennesteessä on yksi siittiö, joka on määrätty elämään, ja muut kuolevat. Se ei ole ensimmäinen, joka tulee munasolun luokse, vaan ensimmäinen, joka osuu yhteen munasolun kanssa. Ehkä munasolu ottaa vastaan siittiön, joka on aivan siemennesteen takana tai keskellä. Siittiö tunkeutuu munasoluun, ja siimakarva katoaa. Sitten muodostuu selkäranka. Yksi ainoa koko joukosta, miljoonasta saavuttaa sen; vain yksi. Kaikkea johtaa ihmiselle tuntematon voima. Jokainen näistä siittiöistä näyttää samanlaiselta. Niin on eläinten kuin ihmistenkin kohdalla. On säädetty onko se poika vai tyttö, onko se punatukkainen vai mitä tahansa sitten tuleekin. Jumala on säätänyt sen. Kaikki näyttävät luonnossa samanlaiselta, mutta joukossa on yksi, joka on määrätty elämään. Yksi miljoonasta, vaikka ne kaikki näyttävät samanlaiselta.
Kun Israel lähti Egyptistä, lähti samanaikaisesti noin kaksi miljoonaa ihmistä. Jokainen heistä kuuli profeetan sanoman. Jokainen näki tulipatsaan. Jokainen heistä vastaanotti kasteen Moosekseen Punaisessa Meressä. Jokainen heistä riemuitsi Hengessä, soitti tamburiinilla ja kulki Mirjamin kanssa rantaa pitkin, kun Mooses lauloi Hengessä. Kaikki joivat samasta hengellisestä kalliosta; kaikki söivät joka päivä tuoretta mannaa. Jokainen heistä! Mutta vain kaksi saavutti maan. - Yksi miljoonasta!
Mihin perustui koetteleminen? He kaikki joivat samasta kalliosta, he kaikki söivät samaa hengellistä mannaa, niin kuin me tänä aamuna, mutta Sana-testi sai sen aikaan. Kun he olivat Kaades- Barneassa ja oli tullut aika lähteä luvattuun maahan, eivät he voineet mennä toiselle puolelle, ennen kuin heidät oli koeteltu Sanan perusteella. Nuo kymmenen palasivat takaisin ja sanoivat: "Me emme pysty siihen. Asukkaat ovat kuin jättiläisiä, me olemme heille kuin heinäsirkkoja. Heidän kaupunkinsa ovat varustetut. Vastustaja on liian voimakas.
Mutta Joosua ja Kaaleb rauhoittivat kansaa. He sanoivat: "Me olemme enemmän kuin kykeneviä suoriutumaan siitä!" Miksi? Koska Jumala sanoi heille ennen kuin he jättivät Luvatun Maan: "Minä olen antanut tämän maan teille. Minä olen antanut sen teille. Se kuuluu teille." Mutta se oli vain yksi miljoonasta.
Tänään on noin viisisataa miljoonaa niin sanottua kristittyä maailmassa, ja joka päivä kuluu yksi sukupolvi loppuun. Miten olisi, jos ylöstempaaminen tapahtui tänään ja viisisataa ihmistä koko maailmasta otettaisiin ylös ylöstempaamisessa? Ei tiedettäisi mitään heidän katoamisestansa tai luettaisi sanomalehdestä. Herran tulemus on salainen tapahtuma. Hän on tuleva ja ottava heidät pois huomaamatta. Sellainen vähemmistö se on oleva.
Se on oleva sen kaltaista kuin noina päivinä, kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta: "Miksi kirjanoppineet väittävät, että Eliaan täytyy ensin tulla?"
Hän vastasi: "Hän on jo tullut, ja te ette ole käsittäneet sitä."
Oletteko milloinkaan ajatelleet sitä, mitä nuo ihmiset tekivät? He uskoivat edelleenkin, että Elia tulisi. Mutta hän oli heidän keskellänsä, eivätkä he käsittäneet sitä. Niin on oleva Ihmisen Pojan tullessa. He tekevät Hänelle täsmälleen saman. Jumalan Henki on täällä. Mitä me olemme tekevä sen suhteen? Syömmekö mannaa jne., emmekä jatkuvasti tunkeudu eteenpäin, kun me kasvamme?
Oletteko milloinkaan tarkkailleet jotakin siementä, joka putoaa maahan, kuten pastori Pitts joitakin hetkiä sitten sanoi? Monet siemenet makaavat maassa. Kun Jumalan Henki leijaili vesien yllä ja tuli valkeus, toi valo sen esiin. Kun Jumala alussa oli läsnä ja lausui Sanan, tuli valo esiin. Jumalan Sana on yhä vielä ainoa, minkä kautta tulee valoisaa. Kun vedet vetäytyivät takaisin, oli siemen jo maassa. Valo vain toi esiin siemenet, joissa oli itsessänsä elämän itu. Jumala antoi luomisensa tulla esiin.
Pääsiäisaamuna kosketti toinen Valo maata. Kun Pyhä Henki laskeutui, annettiin Hänet sitä varten, että toisi valon siemenille, joista Jumala ennalta tietämisen kautta tiesi, että ne tulisivat olemaan täällä maan päällä. Niin kuin Hän tunsi ensimmäisen, luonnollisen siemenen, tietää Hän myöskin, missä hengellinen siemen on. Meidän ruumiimme oli jo täällä maassa, kun Jumala alussa loi maan. Me olemme osa maata. Me olimme siellä Hänen ennalta tietämisensä kautta. Hän tiesi tarkalleen, kuka olisi rakastava Häntä ja palveleva Häntä, ja kuka ei. Hänen ennalta tietämisensä kautta Hän tietää sen. Jos ei näin olisi, silloin Hän ei olisi Jumala. Hän ei voi olla Jumala olematta loputon. Ja kun Hän kerran on loputon, silloin Hän tietää kaikki asiat.
Te näette, tässä kohden ihmiset tekevät virheen. Tässä he lankeavat. He juoksevat sitä päin on ovat sitä ja tätä mieltä, mutta se ei toimi oikein. Me näemme sen. Mutta on olemassa jotakin, mikä toimii, se on, saada tietää Jumalan täydellinen tahto, pysyä siinä ja tehdä, mihin Jumala on kutsunut teidät.
Veli Jack puhui joitakin minuutteja sitten kaikesta sekaannuksesta ja teologiasta siellä Persian Squarella. Yksi uskoo näin, toinen taas näin jne. Jos haluatte kuulla teologeja, niin menkää sinne.
Minä oletan, että se on siellä kuin Hydepark Lontoossa. Minä olin siellä. Jokaisella on oma näkemyksensä. Se on nykyaikaisen maailman sekoitus Babylonissa.
Oletteko huomanneet, miten veli Pitts tänä aamuna jatkoi ihanaa sanomaansa? Kun hän meni ulos tuosta puistosta, löysi hän valkoisen liljan. "Kaiken tämän sekaannuksen keskellä", niin hän kertoi meille, "ei sillä ollut mitään mahdollisuutta sanoa 'kyllä' tai 'ei'. Jumalan elämä loisti siinä kaiken tämän sekaannuksen keskellä." Se oli siellä kaikessa säteilevässä loistossansa, koska Jumala oli säätänyt sen siihen, olemaan siellä. Kukaan ei huomioinut sitä kaiken tämän kiistelyn keskellä. He eivät käsittäneet sen hengellistä merkitystä.
Niin on tänään kaikissa suurissa kokouksissamme, ryhmissä, kirkoissa ja kirkkokunnissa. Yksi vetää tähän suuntaan: "Meidän täytyy olla baptisteja!" tai "presbyteerejä", "meidän täytyy olla tätä, tuota tai jotakin muuta." Kaiken tämän keskellä kasvaa kukka. Meidän keskellämme puhkeaa Jumalan voima. Me haluamme nyt pysähtyä tässä kohden muutamaksi minuutiksi ja tarkastella sitä. Haluamme myöskin tällä viikolla tarkastella sitä ja nähdä, miten se avautuu meidän keskellämme. Me uskomme, että Jumala on tekevä sen, eikö vain?
Minä näen, että meidän jo tulisi lähteä tästä kerroksesta. Sen tähden me haluamme rukoilla.
Kallis Jumala, kun me kumarramme päämme Sinun läsnäolossasi, silloin me tunnemme, että me olemme niin riittämättömiä pyytääksemme jotakin. Mutta Sinä olet luvannut meille, että Sinä et ole työntävä meitä pois, kun me tulemme. Näistä huomautuksista "yhdestä miljoonassa", jotka juuri on tehty, niistä ei missään tapauksessa tule tehdä jotakin oppia, vaan auttaa ainoastaan muistamaan, sillä Sinä sanoit:
"Se portti on ahdas ja tie kaita, joka johtaa elämään! Ja vain harvat löytävät sen."
"Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."
Oi iankaikkinen Isä, lähetä tulevien viikkojen kokouksissa Evankeliumin valo tämän kaupungin ylle. Jos Sinun oman valtavan, viisaan ennalta näkemisesi kautta on joku siemen siellä, niin kuin me yritimme esittää sitä miehen ja naisen solujen kautta, niin tulkoot he kokoukseen. Lahjoittakoon Pyhä Henki heille valon. Me käsitämme, että aika on ehkä pidemmällä, kuin mitä ajattelemme. Me rukoilemme, oi Jumala, ja olemme uskossa tulleet tänne, että ehkä voidaan tehdä jotakin, mikä auttaa ihmisiä tai minkä kautta viimeinen lammas saavutetaan. Me tiedämme, että kun lammasaitaus on täynnä, on paimen sulkeva oven.
Niin oli myöskin Nooan päivinä; kun viimeinen perheenjäsen oli tullut sisälle, sulki Jumala oven. Muut kolkuttivat ja löivät siihen, mutta se oli liian myöhäistä. Kallis Jumala, heillä oli mahdollisuus.
Sinä sanoit: "Minä olen lammasten ovi."
Kuinka osuva onkaan tuo runoilijan laulu: "Yhdeksänkymmentä yhdeksän, oi Paimen, Sinulla on. Eivätkö ne ole Sinulle kylliksi? Paimen sanoo: Minulla ei ole mitään rauhaa. Minä kaipaan tuota yhtä luokseni." Ehkä se on jokin musta lammas tai ei kukaan, mies tai nainen. Me emme tiedä, missä he ovat, mutta ensin täytyy tämän viimeisen tulla sisälle, silloin ovi suljetaan. Oi Jumala, Sinä joka tiedät kaikki asiat, tutki meidän elämämme tänä aamuna. Lähetä meidät sinne, minne meidän tulee mennä, jotta me löytäisimme sen viimeisen, niin että ovi suljetaan ja Paimen on sisällä lampaidensa kanssa. Suo se, Herra, jos tämä yksi on tänään täällä, jonka tulee tulla sisälle.
"Kaikki, jotka Isä on minulle antanut, ovat tuleva Minun tyköni, Kukaan ei voi tulla Minun tyköni, ellei Isä vedä häntä."
Jos joku on täällä kokouksessa, on hän sitten täällä tai alemmassa kerroksessa, jolla on sisäinen taistelu ja tuntee, että tämä on hänen hetkensä, vastatkoot he: "Kyllä Herra, minä olen tämä harhaileva lammas, joka on mennyt harhaan ja koko elämänsä on taistellut sitä vastaan. Minä tunsin, että minun tulee tulla, mutta tänään minut on ajettu ahtaalle, minä en pääse eteen- enkä taaksepäin. Minä en enää pääse eteenpäin." Oi, tulkoon suuri Paimen, ojentakoon lempeät kätensä ja tuokoon tämän yhden varmuudella sisälle, ottakoon sen olkapäällensä ja tuokoon takaisin turvaan.
Ehkä täällä on joku, Herra, joka on sairas ja on vastaavanlaisessa tilassa, koska lääkäri on sanonut: "Enää ei voida tehdä mitään." Hän on yrittänyt kaiken pelastaaksensa hänet, mutta ei voinut pelastaa häntä. Se on yli hänen kykynsä. Hän ei voi tehdä mitään. Hänen lääkkeensä tai hänen leikkausveitsensä eivät voi saavuttaa sitä. Mutta, oi Herra, Sinun mahtavalle käsivarrellesi ei mikään ole liian kaukana, ja Sinun kätesi on Sinun Sanasi. Sen tähden me rukoilemme, kallis Jumala, että Sinä tänä aamuna, kun me puhumme Sinulle, tartut alas ja otat ja parannat sen joka on sairas eikä voi auttaa itseänsä, jota tiede ja lääkäri eivät enää voi auttaa. Suo se, Herra.
Me ajattelemme Daavidia, jolle oli annettu vastuu muutamasta lampaasta; vain muutamasta. Mutta eräänä päivänä tuli karhu, tarttui yhteen pienistä lampaista ja raahasi sen pois. Se olisi syönyt sen, aivan kuin syöpä kalvaa ruumiin, tai myöskin suuri leijona. Mutta Daavid, jolla ei ollut kivääriä eikä miekkaa, vaan ainoastaan linko mukanansa, lähti lampaan perään. Kun hän löysi tuon eläimen, joka oli juuri aikeissa tappaa lampaan, silloin hän tappoi sen lingolla. Se oli vain yksinkertainen ase palasesta nahkaa ja silmukka, mutta hän luotti siihen.
Meillä ei ole ketään suurta neroa joukossamme, Herra. Me olemme yksinkertaisia ihmisiä yksinkertaisen rukouksen kanssa, mutta me lähdemme tänä aamuna Isän lampaiden perään: naisen, joka kulki pitkin katuja, oli surkeassa tilassa ja poltti savukkeita, koska hän halusi löytää rauhan savukkeiden kautta; miehen, joka haistoi lasia ja yritti panna sen pois, mutta vihollinen pitää häntä kiinni; pojan tai tytön, joka on yrittänyt tehdä oikean, mutta ei löydä voimaa lopettaa väärää. Me tulemme tänä aamuna Herran Jeesuksen Nimessä ja esitämme vaatimuksen näistä lampaista. Me vastustamme vihollista, sillä vaikka rukous onkin jotakin yksinkertaista kuin linko, tulemme me, tuodaksemme tuon yhden takaisin Isän laumaan ja vastataksemme niistä asioista, jotka on annettu meidän käsiimme. Osukoon nyt Jumalan voima uskon kanssa syvälle ihmisten sydämiin ja palatkoon kadonnut sielu tänä aamuna jälleen takaisin. Väistykööt tämän elämän kiusaukset hänestä, päästäkööt hänet menemään. Käsittäkööt se, että se on turvassa Mestarin olkapäillä ja on tuotu takaisin turvaan. Me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä. Amen.
Jumala siunatkoon teitä kaikkia, kunnes jälleen näen teidät huomenna. Minä jätän jumalanpalveluksen veli Shakarianille.
Kolmannen radiolähetyksen loppu.
Minä toivon, että olen Jumalan silmissä ja myöskin teidän edessänne löytänyt enemmän armoa, kuin että te uskotte, että minä seisoisin täällä ja sanoisin teille jotakin väärää. Hiljattain minulla oli viideskymmeneskuudes syntymäpäiväni. Tämä ei kuitenkaan ole jonkun vanhan miehen sanoma. Minä olen uskonut sen jo nuoresta miehestä lähtien. Jos se ei ole totta, olen minä typerin ihminen, mitä Jumalalla on maan päällä. Minä olen vihkinyt koko elämäni tätä tarkoitusta varten. Ja minä sanon tämän vilpittömyydellä: Vaikka minulla olisi kymmenen tuhatta elämää, en minä muuttaisi mielipidettäni.
Jokainen ihminen voi saavuttaa parantumisen. Ajatelkaa sitä, parantuminen on teissä. Jumala on asettanut jokaisen persikan persikkapuuhun, mitä siinä milloinkaan on oleva, kun Hän istutti sen puutarhaan. Persikkapuu tai omenapuu, ylipäätänsä jokainen hedelmäpuu kasvaa, kun se ottaa vettä maasta itseensä. Jokaisella teistä on tämä mahdollisuus itsessänsä, vapauttaa itsensä, sen jälkeen kun teidät kasteen kautta (ei vesikasteen, vaan Hengen kasteen kautta) on istutettu Kristukseen, sillä se on Jumala. Te ette tule sisälle Kristukseen vesikasteen kautta, vaan Henkikasteen kautta!
Jos Herra suo, olen tänä aamuna puhuva siitä, millainen ja mitä sen oikea käyttäminen on. Me otamme mukaan iltapäivän, niin ettei ole mitään keskeytystä jonkun teidän jumalanpalveluksenne tähden.
Katsokaahan, jokainen teistä, joka on täällä, on uskovainen. Siis on teissä elämä, joka oli Kristuksessa. Se on mahdollista, jos te vain voitte käsittää sen.
On paholaisen työ pidätellä teitä siitä, pitää teidät sokaistuneena. Hän voi pitää teidät niin sokeana, ettette te tiedä minne menette. Ihminen, joka on sokea, ei voi sanoa, mihin hän menee. Hänen täytyy kysyä joltakin, joka voi nähdä. Myöskin meillä täytyy olla joku, joka sanoo meille, mikä on totuus, kunnes me ymmärrämme sen.
Kristus kuoli teidän tähtenne, ja teidät on siirretty maailmasta Kristukseen. Kaikki mitä te tarvitsette, on Pyhän Hengen kautta teissä. Pitääkö tämä paikkansa? Ainoa mitä teidän täytyy tehdä, on yksinkertaisesti juoda siitä.
Kun puu juo, tuo se joka vuosi esiin lehtensä, silmunsa ja hedelmänsä. Tuo hedelmä ei ole maaperässä; hedelmä on kasvissa. Kuinka monet ymmärtävät tämän? Sanokaa: "Amen." Hedelmä on kasvissa, ja jokaisen kasvin täytyy juoda lähteestänsä. Kun sade lankeaa ja kasvi juo siitä, saa se elämän. Kun se juo siitä, kasvaa se.
Se kasvaa, kunnes silmu on niin suuri, että se puhkeaa, aivan kuten seurakunta tässä ajanjaksossa.
Kun me juomme, me kasvamme. Mutta jos kasvi kieltäytyy juomasta, ei se voi kasvaa. Jos vain jokainen teistä uskoo sen nyt!
Luonnollisestikin te tiedätte, että Herra kokouksessa on näyttänyt eri asioita: - mitä te olette tehnyt, mitä teidän ei olisi tullut tehdä. Me toivoimme, että Pyhä Henki tänä aamuna lankeaisi meidän yllemme ja tekisi saman, kun me seisoimme siellä. Mutta minä jäin yhä edelleen odottamaan.
Minä oletan, että se johtuu hermostuneisuudesta, koska me ajattelemme sitä, että he siellä alhaalla odottavat, että me lähdemme täältä. Mutta me olemme toivottuja. On vain jo myöhäistä.
Uskokaa tämä koko sydämestänne. Olkaa hyvät ja uskokaa se. Jos minä olen löytänyt armon teidän silmienne edessä rehellisenä ihmisenä, silloin uskokaa tämä. Laskekaa kätenne toistenne päälle.
Raamattu ei sano: "Nämä merkit seuraavat William Branhamia." Tai "Ne seuraavat Oral Robertsia." Ei myöskään sanota, että ne seuraisivat veli Koppia tai jotakuta muuta, vaan: "Nämä merkit seuraavat niitä (monikko), jotka uskovat. Kun he laskevat kätensä sairaiden päälle, tulevat ne terveiksi." Se on Jumalan voima teissä, joka tuo elämän tuolle henkilölle, jonka päälle te olette laskeneet kätenne - Pyhän Hengen elämää suova lähde.
Kallis Jumala, Jeesuksen Kristuksen nimessä me pyydämme Sinua tässä kriittisessä hetkessä seurakunnan puolesta: "Seisokoot he siellä tällä toisella kertaa ilman hermostuneisuutta, ja tehköön nyt se voima, joka herätti Kristuksen haudasta, Evankeliumin totuuden heille eläväksi, sillä Jeesuksen lähetyskäsky kuului: "Kun he laskevat kätensä sairaiden päälle, tulevat he terveiksi." Jättäköön jokainen demoninen voima, jokainen sairaus, jokainen kärsimys, jokainen tuska, kaikki, mikä ihmisiä piinaa, heidät nyt uskon perusteella. Uskovaisina me pyydämme sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Amen.
Kohottakaa nyt kätenne ja ylistäkää Häntä, jos te uskotte, että Hän tekee sen.
Kallis Jumala, tämä lapsi on kuoleva, Herra, jos se ei tapahdu. Minä tuomitsen tämän nystyrän Jeesuksen Kristuksen nimessä. Jättäköön se tämän viattoman lapsen. Amen.
Lääkärit ovat yrittäneet sitä, eikä se ole onnistunut heille. Uskokaa ainoastaan!