"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti."

Hebr. 13:8

Kiertokirje Huhtikuu 1998

Sydämellisesti tervehdin kaikkia meidän rakkaan Herramme ja Vapahtajamme nimessä Ilmestyskirja 1: 1-3 sanoin:

Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää; ja sen hän lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle, joka tässä todistaa Jumalan sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen, kaiken sen, minkä hän on nähnyt. Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!

Profeetallisessa Sanassa osoitetaan seurakunnalle, mitä tulee tapahtua. Kun on kysymys Jumalan neuvopäätöksestä (Apt. 20: 27), niin silloin ei tänään ennusteta mitä tulee tapahtua, vaan se on jo säädettynä ennustuksen Sanassa. Raamatullinen ennustamisen lahja palvelee seurakunnan rakentumiseksi, ja siinä täytyy aina olla sisältyneenä rakentuminen, kehoitus ja lohdutus (1. Kor. 14: 3). Saman luvun mukaisesti Paavali jatkaa, että vain kahden tai kolmen profeetan samoin kuin kielilläpuhujankin tulee puhua yhdessä kokouksessa. Nämä profeetat eivät ennusta, vaan heillä on tehtävä tuoda esiin Sanan profeetallinen osa. Sen tähden tulee myöskin juuri puhuvan vaieta, jos jollekin siinä istuvalle tulee ilmestys, siihen asti kuin tämä on puhunut. Jotakin ennustusta ei sen sijaan kukaan saa keskeyttää, koska sen yhteydessä, jos se on aito, on kysymys suoranaisesta Herran puheesta, Hengen inspiraatiosta. Sen tähden "Näin sanoo Herra."

Johdantosanoissamme kiinnittää huomiota se, että Herra aina ottaa yhden erikoisen palvelijan, kuten esimerkiksi Johanneksen, jakaaksensa sitten kaikille muille palvelijoille paljastetun Sanan. Saarnaaja kirjoittaa luvussa 3: 14-15: "Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin." Me olemme myöskin käsittäneet, ettei Jumala tee mitään ilmoittamatta ensin salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille (Aamos 3: 7).

Saarnaaja on aluksi kuvannut, että kaikki maallista elämää koskeva on katoavaista ja pohjimmaltaan ottaen iankaikkisuutta katsellen arvotonta. Syntymästä kuolemaan asti pätee niin maallisissa kuin hengellisissäkin asioissa säädetty aika. Sitten hän tulee tietämään:"Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua." (jae 11).

Itsestään ei yksikään ihminen kykene käsittämään Jumalaa ja Hänen vaikutustansa. Mitä Jumala tekee, se pätee ainaisesti, mutta sen täytyy tulla jokaiselle paljastetuksi, että tämä käsittää sen. Mutta siihen, mitä Jumala on luvannut ja sitten myöskin toteuttaa, ei saa lisätä mitään eikä ottaa pois, niinkuin vielä Raamatun viimeisessä luvussa sanotaan. Kun Jumala tekee jotakin kansansa keskellä, silloin Hän tahtoisi, että Hänen omansa käsittävät ja vastaanottavat sen. Hengellinen aluehan ulottuu meidän maalliselle alueellemme. Kun Herra tuli omiensä tykö, mutta Häntä ei tunnettu eikä otettu vastaan, hylkäsi Hänen oma kansansa armon ja veti rangaistustuomion yllensä. Luuk. 19: 41- 44 Herra Jeesus sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu." Ja sen jälkeen tulee kauhistuttava tuomion julistus Jerusalemin ja Hänen kansansa ylle: "…ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut."

Jumala on armollinen, mutta Hän ei salli, että Hänen kansansa kulkee sen ohitse, mitä Hän armostansa tekee. Se täytyy ottaa vastaan, muuten kohtaa meitä Hänen vihansa — Hänen ilmoittamansa rangaistus. Mikään ei sen tähden ole tärkeämpää kuin se, että me saamme yhteyden siihen, mitä Hän nyt luvanut Sanansa mukaisesti tekee.

Hänen täytyi käydä tuomiolle Israelin kanssa luonnollisensa "liitonkansanansa", koska se ei Kristuksen ensimmäisen tulemuksen yhteydessä tuntenut armollista etsikonpäivää. Vain niille, jotka todella ottivat Hänet vastaan Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, nimittäin niille, jotka uskovat Hänen nimeensä ja ovat osallisia Hänen tekemiseensä (Joh. 1: 12- 13). Yksin he olivat ja ovat ne, jotka eivät ole lihallisen innostuksen, vaan Jumalan siittämät ja vastaanottavat iankaikkisen elämän. Tuokaamme tietoisuuteemme se, että juutalaiset vain sen tähden kärsivät menneiden kahden tuhannen vuoden Uuden Liiton ajan, koska he eivät tunnistaneet Häntä. Pilatus oli tuonut esiin: "Minä olen viaton tämän Vanhurskaan vereen!", mihin koko kansa huusi: "Tulkoon Hänen verensä meidän ja meidän lastemme ylle!" (Matt. 27: 24-25).

Profeetta Jeremiassa 31: 31 ja muissa kohdissa on Herra antanut lupauksen uuden liiton solmimisesta. Sen Hän on tehnytkin. Aika oli tullut, Kirjoitukset täyttyivät, liitto solmittiin. Nyt ei Sanan enää tullut tulla kirjoitetuksi kivitauluihin, vaan sydämiin. Viimeisellä ehtoollisella meidän Herramme ja Lunastajamme sanoi opetuslastensa piirissä: "…tämä on sen liiton veri, joka vuodatetaan." Mutta tuon ajan hengelliset johtajat eivät tunteneet Jumalan teitä. He eivät ottaneet vakavasti Johannes Kastajan luvattua palvelustehtävää. Hän oli Jumalan lähettämä mies, mutta he eivät käsittäneet, että hänen palvelustehtävänsä kautta Kirjoitukset, nimittäin Jesaja 40: 3 ja Malakia 3: 1 täyttyivät, niinkuin Uudessa Testamentissa moninaisesti on vahvistettu. He pitivät totuttuun tapaan juhlalliset jumalanpalveluksensa ja kulkivat psalmeja laulaen ja liturgian säestämänä se ohitse, mitä Jumala todella teki.

Joh. 13:20 meidän Herramme puhui: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, se ottaa vastaan minut; mutta joka ottaa vastaan minut, se ottaa vastaan hänet, joka on minut lähettänyt." Kaikki Jumalan valtakunnassa tapahtuva johtaa takaisin Jumalaan ja Jumalan Sanaan. Vain joka käsittää sellaisen lähetetyn palvelustehtävän, joka aina on tienvalmistaja Häntä varten, voi olla osallisena hänen aikaansa varten annettujen lupausten toteutumiseen. Niin oli Kristuksen ensimmäisen tulemuksen yhteydessä, kaikissa herätyksissä, kautta koko armonajan, ja niin on myöskin nyt. Armonajan loppua varten, ennen kuin "Herran päivä" tulee, on Herra itse jälleen luvannut profeetan (Matt. 17: 11; Mal. 3: 23 jne), Elian, joka johtaa kansan takaisin Jumalan luokse ja valmistaa Herralle tien.

Me voimme tuntea meidän Herramme tuskan, joka puhtaasta rakkaudesta meni ristille, kuten on kirjoitettu: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut…", kun Hänen täytyi omalle kansallensa sanoa: "Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät." (Luuk. 21: 20-24). Näin on todellakin tapahtunut Holocaustiin asti.

Jumala on laupias ja armollinen ja suuri hyvyys, mutta kun Hänen armontarjoustansa ei oteta vastaan eikä hyväksytä, silloin Hän on myöskin vihan ja tuomion Jumala. Kaksituhatta vuotta oli Israel vainon alla, eikä se vieläkään ole aivan lopussa. Ylöstempaamisen jälkeen, kun vihan tuomiot puhkeavat, on oleva monia uskovaisia, joiden täytyy kulkea ahdistuksen lävitse, vain sen tähden etteivät he halunneet vastaanottaa sitä, mitä Jumala luvatun Sanansa mukaisesti juuri nyt tekee. On helppoa sanoa: "Meillä on Jeesus Kristus, me emme tarvitse ketään miestä, jonka Jumala lähettää!", mutta jos hänet on luvattu Sanassa, niin silloin meidän tulee Jumalan lapsina kunnioittaa sitä, ettemme joutuisi Hänen vihansa alle.

Meidän ajallemme annettujen sanankohtien ja lupausten tyhjäksi selittäminen ei hyödytä ketään, vaan nyt tulee käsittää niiden täyttymys. Me elämme juuri nyt ennaltapuhutun pelastushistorian kohokohtaa. Mitä on ilmoitettu Vanhan Testamentin profeetoissa ja Uuden Testamentin profeetallisessa Sanassa tulee todellisuudeksi meidän silmiemme edessä. Ihmiskunnan- ja pelastushistorian kulku on peruuttamaton, pysättämätön. Kun aika on täyttynyt, silloin tapahtuu mitä Jumala on päättänyt. Erikoisen tärkeitä meille ovat ilmoitukset, Pyhien Kirjojen ennustukset, jotka kuvaavat armonajan loppua. Niihin kuuluu myöskin yhdistynyt Eurooppa vanharoomalaisen valtakunnan jälleennousuna ja myöskin ne asiat, jotka koskevat Israelia ja sitä ympäröiviä maita.

Vallat ilmoittautuvat

Joka tuntee profeetallisen Sanan vastaavat kohdat on huomannut, että jopa ne vallat, jota lopussa ovat aikaansaava uskomatonta tuhoa, jo ilmoittautuvat puhujiksi ja kohottavat päänsä. Ilm. 9:13 meille kerrotaan neljästä tuomion enkelistä, jotka vielä ovat kahlehdittuina Eufrat-joella hetkeä ja päivää ja kuukautta ja vuotta varten valmiudessa, tappaaksensa kolmannen osan ihmisiä. Joka ottaa kartan käteensä toteaa, että Eufrat virtaa Syyrian ja nykyisen Irakin lävitse ja laskee sitten Persianlahteen. Me kaikki muistamme vielä Persianlahden sodan, ja viime aikoina on tullut yhä selvemmäksi, miten kovasti nämä vallat ovat pääasiassa Israelia vastaan ja haluaisivat tuhota sen. Ilm. 16 meille jälleen mainitaan Eufratvirta, nimenomaan yhteydessä kuudenteen vihan maljaan, tehdäksensä tien Idän kuninkaille. Tämä on tosin tapahtuva vasta morsiusseurakunnan ylöstempaamisen jälkeen, kun koko maanpiirin kuninkaat kokoontuvat taisteluun tuona suurena Jumalan, Kaikkivaltiaan päivänä (jakeet 12-16). Profeetallisessa Sanassa meille näytetään selvästi tuo isku kemiallisilla aseilla Israelia vastaan ja myöskin, miten Jumala kääntää kohtalon ja antaa sen tulla heidän vihollistensa oman pään päälle: "Ja tämä on oleva vitsaus, jolla Herra rankaisee niitä kansoja, jotka sotivat Jerusalemia vastaan: hän mädättää siltä kansalta lihan, kun se vielä seisoo jaloillaan, sen silmät mätänevät kuopissansa, ja sen kieli mätänee sen suussa." (Sak. 14: 12). Silloin on yhteensä kolmannes osa ihmiskuntaa kuollut.

Saadaan kai toki vielä kysyä: Jos kerran nämä vallat niin selvästi ilmoittautuvat, niin miten lähellä täytyykään silloin heidän aikomuksensa toteutumisen olla? Vielä konkreettisemmin: Miten lähettä täytyykään silloin ylöstempaamisen olla?

Eufrat on yksi niistä neljästä joessa, jotka lähtivät siitä virrasta, joka kasteli Paratiisin, Eedenin puutarhan, niinkuin on kuvattuna (1. Moos. 2: 10-14). Siellä, missä ihmiskunnann kehto oli, missä Paratiisi oli, missä Herra Aabrahamin kanssa tekemänsä liiton mukaisesti hänen jälkeläisillensä antoi maan Egyptin purosta Eufratiin asti (1. Moos. 15: 18), siellä ilmoittautuvat Israelin viholliset eivätkä ainoastaan haluaisi jakaa Isrelin maata, vaan myöskin hävittää Jumalan kansan. Mutta se ei ole onnistuva heille. Jumalan säätämät Israelin maan rajat kuvataan myöskin Joosua 1: 4 ja muissa kohdissa: Libanonista Eufrat-virtaan asti ja Lännessä olevaan mereen asti tuli heidän alueensa ulottua.

Huomiota kiinnittää se, että Israelin vihollisten viha suuntautuu yhä kiivaammin luvattua maata ja luonnollisestikin valittua kansaa kohtaan, joka on alkuperäinen Jumalan lupausten kantaja. Samoin on uusitestamentillisen seurakunnan suhteen, joka uskoo Jumalan lupaukset ja kantaa niitä: Kaikki muut jättää vihollinen rauhaan, vain sen kohdalla hän tekee lupaukset kiistanalaisiksi ja taistelee jokaista niitä kantavaa vastaan. Veli Branham, jonka Jumala meidän ajassamme on lähettänyt, sanoi: "Jumala voi siunata Israelia vain, kun se on lupauksen maassa!" Samoin voi Jumala siunata kansaansa kansakunnista, jos se löydetään Hänen lupauksistansa tätä aikaa varten.

Toistamiseen Herra Jeesus kehotti: "Lukija huomatkoon…" ja "Kun te näette…" Hän sanoi ennalta mitä Israelille tulisi tapahtumaan, ja niin se sitten tapahtuikin. Samoin on ennalta sanottu, mitä ennen ylöstempaamista ja sen jälkeen on tapahtuva. Jumalan Sanann lukija tarkatkoon, sillä: "Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!" (Ilm. 1: 3)!

Me elämme todellakin viimeisten päivien lopussa, mutta kuka käsittää sen? Kuka huomaa, että nyt on kysymys raamatullisesta profetiasta, ennustuksen Sanasta, ei niistä monista ennustuksista, joita annetaan karismaattisissa kokouksissa, joissa ihmiset tuovat julki omat ajatuksensa ja kuvitelmansa? On kysymys profeetallisesta Sanasta, jossa Jumala on ennustanut kaiken, ja mistä Pietari jo siihen aikaa kirjoitti muistiin, että meidän tulisi tarkata sitä kuin kirkasta valoa, joka loistaa pimeässä paikassa. Tuo aika on todellakin hyvin, hyvin lähellä. Israel juhlii tänä vuonna seitsemättäkymmentä riemuvuotta — 1948, valtion perustamisen vuosi, oli 69. Riemuvuosi —, ja todelliset uskovaiset heidän keskellänsä tuovat erikoisesti Itkumuurilla julki kaipauksensa kokea Messiaan tulemus.

Myöskin vaikka Jumala ei suuntaudu meidän kalenterimme mukaisesti ja ilman muuta on ajanlaskumme asetettu noin 4 - 7 vuotta liian myöhäiseksi, niin tuntee profeetallisen Sanan tarkkaava lukija kuitenkin, että kaikkien ennustusten täyttymyksen aika on tullut lähelle, jotka ovat yhteydessä seurakuntaan, Kristuksen paluuseen ja Israeliin. Viimeinen kutsu kuuluu: "Katso, Ylkä tulee! Valmistautukaa kohtaamaan Hänet!" Hän itse kutsuu Ylkänä paljastetun, luvatun Sanansa kautta Morsiamensa ulos ja paljastaa sille tahtonsa salaisuudet. Ylkä, joka on lihaksi tullut Sana, on palatessansa löytävä Sana-Morsiamen.

Meidän täytyy nyt käsittää, mitä Jumala tekee, ei ainoastaan saarnata ja puhua siitä, mitä Hän menneisyydessä on tehnyt. Todellisten uskovaisten tunnusmerkki on aina ollut se, että he aikanansa käsittivät, mitä Jumala teki. Jumala on ennalta määrännyt kaiken, ja kun aika on täyttynyt, tapahtuu nytkin niinkuin aina ja loppuun asti. Hän on se, joka jo laittaa omiensa sydämeen, mitä he iankaikkisuuteen ottavat mukaansa. Vaikka me emme aina ymmärtäisikään Hänen tekemistänsä, otamme me kuitenkin sen vastaan, koska se on Sanan mukaista ja olemme kiitollisia, sillä me olemme käsittäneet että kaikella Jumalan tekemällä on iankaikkinen merkitys. Samoin me olemme käsittäneet, ettei kukaan saa lisätä tai ottaa pois jotakin Hänen Sanastansa.

Jumala on aina vaikuttanut, ja joskus aivan pian on oleva viimeinen kerta. Kuten siihen aikaan Hänen ensimmäisen tulemuksensa yhteydessä on Hän nyt ennen toista tulemustansa lähettänyt tienvalmistajan, joka johtaa Jumalan lasten sydämet jälleen alkukristillisyyden isien puoleen. Joka on selvillä siitä, mitä Jumala on luvannut ja uskoo sen, on oleva osallinen Morsiusseurakunnan uloskutsumiseen, valmistamiseen ja täydellistämiseen, missä on kysymys täydellisestä sopusoinnusta Jumalan ja Jumalan Sanan kanssa. Lukija tarkatkoon! Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon!

Lopunajan kehitys

Neuvostoliiton ja siten myös maailmankommunismin hajoamisen jälkeen on jäänyt jäljelle vain maailmankatolismi kaikkien tunnustamana maailmanvaltana. Maailmanvalta USA menettää silmiemme edessä yhä enemmän valtaansa. Mikä vielä joitakin vuosia sitten olisi ollut mahdotonta, se nähdään tänään itsestään selvänä: Salaliiton johdosta tehdään Yhdysvaltain presidentti maailmalaajuisesti naurettavaksi, ja juuri siten kuin kansansuulla sanotaan: "Minne paholainen ei itse pääse, sinne hän lähettää naisen", ja tässä on samantein useampia. Yhden heistä kuvaa Yhdysvaltain lehdistö jopa noidaksi ja Bill Clintonin selväksi viholliseksi, joka haluaa tuhota hänet. Voidaan ajatella mitä tahdotaan, mutta on jo erikoista se, kun artikkeleissa sanotaan, että neiti Sejase toimii katolisen hiippakunnan hyväksi Little Rockissa, Arkansasissa, USA, kun taas Bill Clinton baptistina ja tunnustavana kristittynä lukee ystäväpiiriinsä Billy Grahamin ja Robert Schullerin. Mutta myöskin tässä täyttyy raamatullinen profetia: Supervalta USA:n täytyy tehdä tilaa Yhdistyneen Euroopan supervallalle. Niin on ennustettu.

Daniel näki neljä maailmavaltaa: viimeinen on roomalainen valta, ja niin kaikki ottaa lopunajan muodon. Joka tapauksessa on sitten Maailmanvalta nro 2 huolehtiva siitä, että kaikki tunnustavat Maailmanvalta nro 1:n, niinkuin on kuvattuna Ilm. 13 toisessa osassa. USA on Israelin puolta ja se on viholliselle piikki lihassa. Venäjä, jota raamatullisessa profetiassa kuvataan pohjoisen kuninkaaksi, on arabien puolella kemiallisten aseiden toimittaja miljardisummin. On jo kuvaavaa se, kun joku "Gospodin Schirinowski" ennen lähtöään yksityiskoneella Bagdadiin antaa kuvata itsensä kohotetuin etusormin ja sanoo: "Minä tuon teille rauhan!" Millaistahan rauhaa hän tarkoittaa?

Vastaus erilaisiin kysymyksiin

Moni asia, joista kerrotaan kristillisissä ja osittain maailmallisissa julkaisuissa herättää kysymyksiä. Minä itse voin kaikella varmuudella vastata Sanan avulla vain niihin asioihin, jotka ovat Sanassa.

Mutta jos esimerkiksi kysytään, että mitä tulee ajatella Kuolleen Meren kirjakääröistä, niin silloin voin vain tuoda julki mielipiteeni, koska ei ole kysymys mistään todella raamatullisesta aiheesta. Minä itse en ajattele niistä ylipäätänsä mitään, ensinnäkin, koska noin 95 % ei voida lukea — niinkuin hiljattain kriittiset tutkijat ovat todenneet —, ja toiseksi, koska niitä käytetään tekemään Uusi Testamentti epäuskottavaksi. On siis niin, että Uusi Testamentti on kahdentuhannen vuoden ajan todistettu luotettavaksi. Meidän aikanamme löydetyt erään lahkon kirjakääröt, joka koostui miehistä, jotka elivät kuin jossakin luostariyhteisössä, tuovat julki vain tämän ihmisryhmän näkemykset eivätkä merkitse jotakin Uuden Testamentin totuudellisuudelle.

Jotkut haluavat tietää pitääkö paikkansa, että tutkijat ovat löytäneet tarkan kohdan, missä Israel kulki Punaisen Meren lävitse. Todisteen tulisi olla filmeissä, missä on nähtävänä egyptiläisen sotajoukon tuhansia vaunuja, erikoisesti pyöriä. Minä en tarvitse mitään filmiä siitä, ovatko pyörät vielä jossakin vai eivät —se ei muuta mitään sen tosiasian suhteen, että uskovaiset ottavat sen vastaan ilman todisteitakin. He uskovat Kirjoitusten todistuksen, vaikka eivät näkisikään sitä. Jos se kuitenkin pitää paikkansa niinkuin Nooan arkinkin suhteen, niin silloin se on todiste uskosta osattomille.

Toiset taas ovat ihastuneita filmin johdosta, joka näyttää liiton arkin kaivauksia Golgatan kukkulalla, tai paremminkin sanottuna sen tulisi näyttää. Miten liitonarkki olisi päätynyt temppelistä Siionin vuorelta pääkallopaikan sisälle, sitä ei tiedä kukaan. Toisen näkemyksen mukaisesti olisi roomalainen Tiituksen armeija vienyt liitonarkin Italiaan ja se olisi Vatikaanin hallussa. Toiset taas väittävät, että se olisi hautautuneena raunioiden alle juuri sillä paikalla, missä se oli. Jerusalemin tuhoamisen jälkeen kulki Vespanius Rooman lävitse riemukulkueessa ja näytti saaliinsa Jerusalemista. Liitonarkki ei ollut sen joukossa, vain Menora — seitsenhaarainen, kultainen lampunjalka. Mutta mitä on yhdellä tai toisella versiolla tekemistä meidän uskomme kanssa? Usein minulla herää ajatus, että kaiken tarkoituksena on videä hurskaalla tavalla huomiomme pois siitä tärkeimmästä, josta nyt itseasiassa on kysymys. Johannes näki liitonarkin taivaassa (Ilm. 11:19), ja sen tulisi olla meille ratkaisevaa.

Jotkut haluavat tietää, kantoivatko vai käyttivätkö alkukristityt jotakin tunnusmerkkiä, nimittäin kalan symbolia. Varmastikaan eivät. Ei sen paremmin alkukristityillä kuin ei myöskään kristityillä ollut milloinkaan jotakin ulkonaista tunnusmerkkiä, ja juutalaiskristityillä ei lainkaan, koska laissa on nimenomaan kielletty valmistaa kalan kuva (5. Moos. 4: 18). Myöskään ei kristityillä ollut ensimmäisinä vuosisatoina mitään ristinmerkkiä. Vasta kun Konstantin kertomansa mukaan näki taivaalla ristin, nousi tuo ajatus esiin. Risti ruumiin kanssa, tunnettu krusifiksina, tuli tunnetuksi vasta ennen vuosituhannen vaihdetta ja sitä käytettiin väärin erikoisesti ristiretkien aikana.

On olemassa niin paljon, mitä ihmiset ylistävät mielenkiintoisena, jopa raamatullisena, kristillisenä, mitä se ei todellisuudessa ole. Jopa "pyhällä vedellä" Jordanin virrasta harjoitetaan hyvää liiketoimintaa ja hiljattain myöskin "pyhällä ilmalla" suoraan Jerusalemista.Yhä uudelleen voidaan todeta, että ihmiset, jotka eivät todella ole uskovaisia, uskovat mitä mahdottomimpia asioita. Mutta Pyhien Kirjoitusten todistuksen mukaisesti uskovat todelliset Jumalan lapset vain sen, mitä se sanoo ja todistaa. He eivät liitä siihen mitään eivätkä jätä mitään siitä pois; he yksinkertaisesti ottavat sen kiitollisuudella vastaan. Kaikki muu on enemmänkin epäuskoa ja taikauskoa, mutta ei mitään uskoa, eikä ole mitään hyötyä sen kanssa askartelemisesta.

Lähetyskertomus

Minulta puuttuvat sanat kuvatakseni Jumalan hyvyyttä, Hänen johdatuksiansa ja Hänen vaikutustansa, erikoisesti kun on kysymys maaliskuun matkasta Lähi-Itään. On jo tunnettua mitä Jumala tekee Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa. Nyt minä sain tietää, mitä Kiinassa ja Kauko-Idän maissa tapahtuu. Kiinan veljet pyysivät hartaasti olemaan julkaisematta heidän nimiänsä, jotta työ siellä ei estyisi. Sain tietää, että kolme tärkeintä kirjastani samoin kuin koko joukko veli Branhamin saarnoja on jo vuosia sitten painettu kiinan kielelle. Tuhannet kiinalaiset uskovat sanoman, sadat on jo kastettu raamatullisesti. Saarnani 16. Maaliskuuta äänitetty kiinan kielellä levitystä varten.

Kuvassa oikealla on joitakin kiinankielisiä kirjasia. Myöskin ympärillä olevissa maissa Jumala tekee suuria. Todellakin, Herra kutsuu omansa ulos kaikista kansoista, heimoista ja kielistä. Me olemme todellakin maailmanlaajuisessa palvelustehtävässä, ja kaunista siinä on se, että me saamme olla suoranaisessa Jumalan tahdossa, sopusoinnussa Hänen Sanansa kanssa. Kannattaa kestää kaikki kotitekoinen arvostelu niin lukuisten kallisarvoisten sielujen tähden. Totuuden puolesta taistelevana joudutaan usein haavoittuneeksi ja joudutaan kantamaan arpia.

Mitä olen sanonut palvelustehtäväni alusta alkaen on pätevä loppuun asti. Minä en haluaisi mitään ylistystä eikä palkkaa — palkkani perustukoon minun Lunastajani tuskanpalkkaan, joka on kalliisti ostanut omansa kaikesta mailmasta. Mitä voin minä sille, että Hän on kutsunut ja asettanut minut kantamaan Sanaansa ja jakamaan hengellistä ruokaa? Vaikka minun täytyykin ottaa ylleni suuria uhreja, kuten sekin että joudun luopumaan normaalista perhe- ja avioelämästä ja minun täytyy olla matkalla joka kuukausi melkein puolet ajastani, mukaan luettuna rasitukset, mitkä raskaat matkat aika- ja ilmastomuutoksineen tuovat mukanansa. Näin on ollut yli 30 vuoden ajan, joten se on vähäistä sen uhrin rinnalla, minä Lunastajani maksoi Lunastettujen tähden.

Niinkuin jo alussa sanottiin, on kaikella aikansa. Jumala on luvannut, että tulevat päivät, jolloin Hän lähettää nälän, joka on nälkä kuulla Hänen Sanansa (Aamos 8: 11). Matt. 24:45 Herra on puhunut siitä, että ruuan tulee tulla jaetuksi oikeaan aikaan. Sen me saamme nyt kokea. Tosin vain ne käsittävät sen, jotka ottavat vastaan kirjoitetun Sanan ja lupaukset, ja armosta kokevat sen, mitä Herra nyt tekee.

Freudenstadt - Loßburg

Kaikki veljemme ja sisaremme ovat tervetulleita lähetyskotiin virkistävässä Schwarzwaldissa. Ajattelimme sitä, että yhdistetään hengellinen ja ruumiillinen virvoitus ja harjoitetaan yhdessäoloa. Jokainen herätyshän oli vastaus Jumalan lupauksiin ja lastensa uskovaan rukoukseen. Myöskin tänään me tarvitsemme rukoilijoita, joilla on todellinen pääsy armoistuimelle Karitsan veren kautta ja joita kuullaan. Siellä voidaan myöskin pitää nuorisopäiviä ja raamattuviikkoja. Niinkuin on yleistä, tulee meidän ottaa huomioon vain kylpylämaksu. Uskollinen Herra johtakoon ja siunatkoon kaiken suuren neuvonsa ja tahtonsa mukaisesti.

Ilmoittautumiset seuraaviin puhelinnumeroihin:

07446/3895 Loßburg

02151/545151 Krefeldin toimisto tai

0251/797549 veli Miskys


Jumalan käskystä vaikuttaen

Ewald Frank

Veli Frank