"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti."
Hebr. 13:8
Tervehdin teitä kaikkia mitä sydämellisimmin Herran Jeesuksen Kristuksen kalliissa nimessä sanalla 2. Tim. 2: 19:
"Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: 'Herra tuntee omansa', ja: 'Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee'."
On kysymys siitä, mitä Jumala itse on tehnyt ja tekee, Hänen asettamastansa perustuksesta ja Hänen seurakunnastansa, jonka Hän itse Matt. 16: 18 mukaisesti perustaa ilmestykselle Itsestänsä.
Alkukristillisyydessä raamatulliset uskovaiset kokivat sen todellisuudeksi tulemisen, mitä Jumala oli ilmoittanut profeettojen kautta. Herra on lunastanut seurakuntansa ja rakentaa sen. Hän on asettanut tätä rakentamista varten erilaiset palvelustehtävät (1. Kor. 14: 28; Ef. 4 jne). Sellaisia miehiä kutsutaan heidän jumalallisen kutsumuksensa perusteella Jumalan työtovereiksi (1. Kor. 3: 9).
Profeetta Jesajan kautta Herra puhui: "Katso, minä lasken Siioniin peruskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, lujasti perustetun; joka uskoo, se ei pakene." ("Tietäkää! Minä olen se, joka laskee Siioniin peruskiven, koetellun kiven, kallisarvoisen kulmakiven, joka on kallionlujasti perustettu. Joka siihen uskoo, ei ole vahingoittuva." Saks. Mengen käännös.)
Jumala itse on asettanut kulmakiven seurakuntansa rakentamiselle. HÄN on se, joka myöskin on asettava huippukiven. HÄN on Ensimmäinen ja Viimeinen, Alfa ja Omega. Tästä syystä apostoli kirjoittaa 1. Kor. 3: 11: "Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus."
Meidän tulee tarkata sitä, millaisella tavalla tälle pyhälle perustukselle rakennetaan. Hänen asettamansa viisinkertainen palvelustehtävä on alkuperäis-apostolinen esikuva, ja pysyy voimassa seurakunnan täydellistämiseen asti.
Tuo apostoli menee lähemmin niihin erilaisiin mahdollisuuksiin, miten kukin yksilönä voi rakentaa. Hän viittaa erikoisesti niihin, jotka rakentavat omien ajatusten mukaisesti, eikä jumalallisen rakennussuunnitelman mukaisesti. Hän jatkaa ja sanoo, että näiden kohdalla on tuomionpäivä ratkaiseva tulella koettelemisen kautta sen, voiko se kestää. Sillä ei siis ole mitään tekemistä niiden nuhteettomalla ylöstempaamisella, jotka ilman tahraa ja ryppyä kuuluvat Morsiusseurakuntaan ja tulevat aikaisemmin ylöstemmatuiksi, vaan se viittaa jo Herran päivään, joka tuo mukanansa tulituomion tänne jääneille. Siinä on kysymys sellaisista, niinkuin Kirjoitukset sanovat, jotka pelastetaan kuin kekäle tulesta, ja jotka voivat olla osallisia ainoastaan toiseen ylösnousemukseen. Esikoisjoukko uskoo niinkuin Kirjoitukset sanovat, ja se tulee rakennetuksi tälle kaikkein pyhimmälle uskonperustukselle. Heidän uskonsa koetellaan jo nyt aitoudessansa kaikissa koettelemuksissa kunniaksi ja kirkastamiseksi Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä (1. Piet. 1: 7).
Kenenkään ei tulisi pettää itseänsä ja kuvitella olevansa ylöstempaamisessa läsnä ja voivansa kestää Herran edessä omine tekemisinensä. Mitä ei ole rakennettu alkuperäisen jumalallisen esikuvan mukaisesti, se on palava liekeissä. Jumalan edessä voi kestää todellakin vain se, mikä tulee Hänestä ja tapahtuu Hänen Sanansa ja tahtonsa mukaisesti. Oma tekeminen, vaikka se olisi kuinka hurskasta, ei hyödytä mitään. Myöskään niinkutsutut kristilliset toimenpiteet, joita ei suoriteta Sanan mukaisesti, eivät ole päteviä. Jumala tekee kaiken Sanansa mukaisesti, ja samoin toimivat kaikki Hänen palvelijansa vain sen mukaisesti, mitä Hän on käskenyt.
Seurakunta on Kristuksesta riippuvainen ja alamainen Hänelle Päänä, jotta Jumalan tahto tapahtuisi, ja Hänen työnsä jatkuisi kunnes loppu on alun kaltainen.
Psalmissa 118 ilmoitettiin, että rakennusmiehet hylkäisivät tämän kiven. Seurakunnalle Hän on kuitenkin tullut valituksi kulmakiveksi, ja kaikki todella uskovaiset rakentuvat "itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia" (1. Piet. 2: 5).
Ennenkuin apostoli Paavali toi julki ilmaisunsa 2. Tim. 2: 5, puhui hän miehistä, jotka toivat esiin vääriä oppeja siihen väitteeseen asti, että ylösnousemus jo olisi tapahtunut. Huolimatta vääristä opeista, jotka aina ovat peräisin väärästä innoituksesta, on tuo apostoli viitannut siihen, että luja, Jumalan itsensä asettama perustus on pysyvä. Huolimatta siitä mitä tapahtuu: Herran todellinen seurakunta pysyy Sanassa Pyhän Hengen johdatuksessa ja kantaa Hänen sinettiänsä. Herra tuntee omansa, jotka ovat kääntyneet pois kaikesta epävanhurskaudesta, ja Hänen omansa tuntevat Hänet.
Joka on syntynyt Sana-siemenestä Hengen kautta, kuuluu jumalalliseen sukuun, ja vain joka on syntynyt Jumalasta, voi sopeutua Jumalaan ja jumalalliseen järjestykseen.
Myöskin opetuksellisesti me kaikki tulemme Sana-siemenestä syntyneinä pysymään Sanassa.
Apostolien teot 4 tuo Paavali, Pyhällä Hengellä täytettynä, julki halvaantuneen parantumisen oikeutuksen kansan johtajien ja vanhimpien edessä ja syyttää heitä käyttäen sanankohtaa rakennusmiehistä: "...niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut'. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." (Jakeet 10-12).
Psalmissa 118 esitetään tämän Kulmakiven hylkääminen Herralta tulleena ja ihmeeksi meidän silmiemme edessä. Heti sen jälkeen ovat sanat: "Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä." Kansan hengelliset johtajat ovat toteuttaneet tämän sanankohdan, ja siten on koittanut pelastuksen päivä koko ihmiskunnalle (Jes. 49: 8, 2. Kor. 6: 2).
Johdantosanoissa puhutaan sinetistä. Meidän Herramme ja Lunastajamme oli ihmiseksi tullut Sana — Ihmisen Poika. HÄN kantoi Jumalan sinettiä "...sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut" (Joh. 6: 27).
Kaikki lunastetut ovat uudestisyntyneet samasta jumalallisen lupauksen Sana-siemenestä elävään toivoon (Jaak. 1: 18; 1. Piet. 1: 23). He ovat sisäisen mukaisesti, sielun mukaisesti, Pyhän Hengen yliluonnollisen vaikutuksen johdosta, olemukseltansa Hänen kaltaisensa ja tulevat sinetöidyiksi ruumiin lunastamisen ja muuttamisen päivään (Ef. 1: 13). Koko seurakunta kantaa Hänen sinettiänsä ja on elävän Jumalan asumus -seurakunta, totuuden pylväs ja perustus (1. Tim. 3: 15).
Apostoli Paavali vapaamielisesti antaa ymmärtää sinetin olevan niissä, jotka hänen palvelustehtävänsä vaikutuksesta ovat kokeneet Herran. "Jos en olekaan apostoli muille, olen ainakin teille; sillä te olette minun apostolinvirkani sinetti Herrassa. Tämä on minun puolustukseni niitä vastaan, jotka asettuvat minua tutkimaan" (1. Kor. 9: 2- 3).
Palvelustehtävän hedelmä on itseasiallinen vahvistus, jota mikään väite ei voi tehdä tyhjäksi. Joka siitä huolimatta tuomitsee ja arvostelee jotakin Jumalan lähettämää, kuten Paavalikin tuskallisesti sai kokea, niin ei se muuta mitään siitä tosiasiasta, että Jumalan yliluonnollinen vaikutus kutsutusta suusta tulevan julistuksen kautta tapahtuu niissä, jotka uskossa ottavat Sanan vastaan. Arvostelijat, jotka ovat täynnä kateutta ja kademieltä, vahingoittavat itseänsä ja niitä, jotka ovat heidän vaikutuspiirissänsä. Jumala on antanut vajavaisten miesten kautta virheettömän Sanansa. Kuka haluaa harjoittaa arvostelua, löytää jokaisesta jumalanmiehestä jotakin.
Paavali saattoi viitata apostolinvirkansa jumalalliseen sinettiin, hänen palvelustehtävänsä hedelmään. Se oli hänen puolustuksensa niitä kohtaan, jotka arvostelivat ja tuomitsivat häntä. Joka tuomitsee sellaisia, jotka Herra on lähettänyt, ei ole koskaan pääsevä osalliseksi siitä Jumalan siunauksesta, joka vuotaa sananjulistuksen kautta; eikä tässä kaikki, vaan sellainen ihminen todistaa oman tekemisensä kautta halveksivansa jumalallista ratkaisua, eikä hänellä ole mitään osuutta siihen, mitä Jumalan lähettämän palvelustehtävän kautta tapahtuu. Vielä pätee niihin, jotka Herra itse on kutsunut, mitä Luukas 10: 16 on kirjoitettuna: "Joka kuulee teitä, se kuulee Minua, ja joka hylkää teidät, hylkää Minut."
Tässä sukupolvessa me olemme kuulleet Herran puhuvan meille — Sanan NÄIN SANOO HERRA. Oli miehiä, joilla pelastushistorian yhteydessä oli erikoinen tehtävä suoritettavanansa. Heille tuli Elävän Jumalan Elävä Sana, jonka he vain antoivat eteenpäin. Myöskin me olemme kokeneet sen, että Jumalan alkuperäinen Sana uudelleen asetettiin näkyviin. Minään ihmiskunnan historian ajankohtana ei Jumalan suunnitelma ole niin laajasti ja täydellisesti paljastettu kuin alussa, ja nyt armonajan lopussa.
Tämä ei enää ole järkiperäisen tiedon aika, jolloin luultaisiin jotakin ja paisuttaisiin (1. Kor. 8: 2), vaan profeetallinen ajanjakso, jossa koko Sanan totuus ja siihen kätketyt salaisuudet on paljastettu.
Paavali kirjoittaa Efeson seurakunnalle: "...josta te sitä lukiessanne voitte huomata, kuinka perehtynyt minä olen Kristuksen salaisuuteen, jota menneiden sukupolvien aikana ei ole ihmisten lapsille tiettäväksi tehty, niinkuin se nyt Hengessä on ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille" (Ef. 3: 4- 5). Jumalalla oli Vanhassa Testamentissa profeetat, joiden kautta Hän antoi sanoa ennalta, mitä tulisi tapahtumaan. Sen tähden on kirjoitettuna: "Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin." (Luuk. 16: 16).
Uudessa Testamentissa ovat apostolit ja uusitestamentilliset profeetat ja opettajat, jotka Pyhän Hengen johdatuksessa asettavat järjestykseen profeetallisen Sanan. Koska profetialla on useampia alueita, puhutaan monikossa profeetallisista hengistä: "Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta. Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset..." (1. Kor. 14: 31- 32).
Vastaavanlaisen sanamuodon me löydämme myöskin Pyhien Kirjoitusten viimeisestä luvusta: "Ja hän sanoi minulle: 'Nämä sanat ovat vakaat ja todet, ja Herra, profeettain henkien Jumala, on lähettänyt enkelinsä näyttämään palvelijoilleen, mitä pian tapahtuman pitää" ( jae 6).
On olemassa yleinen Pyhän Hengen voitelu, joka lepää uskovaisten yllä; on yhdeksän Hengen lahjaa (1. Kor. 12) ja yhdeksän Hengen hedelmää (Gal. 5), ja on profetian Henki, joka selvittää profeetallisen Sanan moninaisuuden seurakunnalle. Huomioitavaa on se, että myöskin sana "palvelijat" on monikossa, kun on kysymys sen ilmestyksestä, mitä Jumalalla on ilmoitettavana seurakunnallensa raamatullisessa profetiassa. Sanotaan nimittäin: "...näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää." (Ilm .1: 1).
Mitä jonkun Jumalan palvelijan kautta, olkoon hän profeetta tai apostoli, kuten Paavali, Johannes, Branham tai joku muu, erikoisella tavalla paljastettiin, on tarkoitettu koko seurakunnalle, ja se tulee Hänen asettamiensa palvelijoiden osaksi samoin ilmestyksen kautta. Aina on kysymys yhdestä ja samasta Pyhästä Hengestä, joka tuo itsensä julki monella eri tapaa. Eri alueet vedetään mukaan Hänen vaikutukseensa.
Tässä profeetallisessa ajanjaksossa profetian Henki on erikoisella tavalla vaikuttamassa. Nyt ei ole kysymys siitä, miten karismaattisissa kokouksissa painotetaan sitä, että kaikki uskovaiset tulevat profeetoiksi, ja että he kaikki käskystä ennustavat, vaan on ennemminkin kysymys siitä, että kaikki todelliset uskovaiset asettuvat Pyhän Hengen johdatukseen ja saavat paljastettuna pelastushistoriallis-profeetallisen tapahtumakulun profetian hengen kautta Sanasta.
Mitä hyödyttää ihmisiä, jos he sen, mitä he itse ovat aikaansaaneet, ennustavat toisille ja vielä vahvistavat omia ajatuksiansa sillä? Sillä tarkoitetaan hyvää, mutta se on kuitenkin hurskasta petosta. Profeetta Jeremia ja profeetta Hesekiel ovat erikoisella tavalla kuvanneet tätä aluetta.
Hesekiel 13 kehotettiin Jumalan profeettaa: "Ihmislapsi, ennusta Israelin ennustavista profeetoista ja sano noille, jotka ovat profeettoja oman sydämensä voimasta: Kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra, Herra: Voi profeettahoukkia, jotka seuraavat omaa henkeänsä ja sitä, mitä eivät ole nähneet!... Mitä he ovat nähneet, on petosta, ja heidän ennustelunsa on valhetta, kun he sanovat: 'Näin sanoo Herra'... Ettekö ole petollisia näkyjä nähneet ja valhe-ennusteluja puhuneet, kun olette sanoneet: 'Näin sanoo Herra', vaikka minä en ole puhunut? Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska te olette puhuneet petosta ja nähneet valhenäkyjä, niin sentähden... Koska he, koska he vievät minun kansani harhaan, sanoen: 'rauha!', vaikka rauhaa ei ole... Ja sinä, ihmislapsi, käännä kasvosi kansasi tyttäriä vastaan, jotka joutuvat hurmoksiin oman sydämensä voimasta... kun valhettelette minun kansalleni, joka kuuntelee valhetta... niin etteivät he enää joudu teidän kättenne saaliiksi; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra... sentähden ette enää saa petosnäkyjä nähdä ettekä ennustella ennustelujanne, vaan minä pelastan kansani teidän käsistänne; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra."
Vaikka toivomus 4. Moos. 11 kuulostaakin niin kauniilta: "Oi, jospa koko Herran kansa olisi profeettoja, niin että Herra antaisi henkensä heihin!" (jae 29), niin kysyy Paavali kuitenkin: "Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä?" (1. Kor. 12: 29). Sama Paavali sanoi: "Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin soisin teidän profetoivan" (1. Kor. 14: 5). Henki on luvattu kaikille (Apt. 2: 38- 39).
Tämä apostoli kirjoittaa: "Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki siellä puhuisivat kielillä ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne?" (1. Kor. 14: 23). Jumalalla on tietty järjestyksensä.
Ensinnäkin on olemassa profetoimisen lahja, joka palvelee seurakunnan rakentumiseksi, ja siihen sisältyy aina kolme asiaa: rakentuminen, kehotus ja lohdutus (jae 3).
Toiseksi on profetoimisen lahja, jonka kautta seurakuntaan tulevien uskosta osattomien ajatukset ja aikomukset paljastetaan. "...hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin hän kasvoilleen langeten rukoilisi Jumalaa ja julistaisi, että Jumala totisesti on teissä" (14: 25). Missä olisi tähän päivään mennessä tapahtunut se, että uskosta osattomat olisivat tulleet kokoukseen, heidän aikomuksensa ja heidän sydämensä salaiset ajatukset olisivat tulleet paljastetuiksi, ja he sitten vaikutettuina olisivat langenneet kasvoillensa ja olisivat tunnustaneet: "Jumala on teidän keskellänne!"? Ihmiset ennustavat totisesti kuten Ahabin päivinä, olematta tietoisia siitä, että se on valheen henki, joka vain jäljittelee todellista Jumalan Henkeä.
Kolmanneksi "Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot; mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen." (1. Kor. 14: 30- 31). Saattaa olla niin, että profeetallista palvelustehtävää suoritetaan, mutta siinä kuitenkaan ei saavuteta sitä asian ydintä, joka paljastetaan jollekin toiselle, joka kuuntelee.
Kun Jumalan Henki puhuu, niin silloin se ei ole jotakin raamatunlauseiden tai muiden hurskaiden lauselmien toistamista, se ei ole puhetta jostakin vihreästä laitumesta ja raikkaasta vedestä — sehän on jo kirjoitettuna psalmi 23, vaan se on jotakin aivan konkreettista, minkä Jumala ilmoittaa seurakunnalle. Mikä on jo kirjoitettuna Sanaan, se voidaan saarnata, opettaa ja selvittää sitä.
Monet ovat sen todistajia, että veli Branhamin profeetallisen palvelustehtävän kautta aivan konkreettisesti rukousjonossa oleville yksilöille Hengen ilmestyksen kautta sanottiin, keitä he ovat, mistä he tulevat, mikä heidän pyyntönsä on, mitä he ovat ajatelleet jne, jne, aivan niinkuin tapahtui meidän Herramme profeetallisessa palvelustehtävässä kun Hän puhui Natanaelin, Simon Pietarin, kaivolla olevan naisen ja muiden tunnettujen tapausten kanssa. Jumala tulee aina aivan konkreettisella tavalla. Silloin ei ole mitään "hakuammuntaa", ei mitään olettamuksia, niin että sitten työnnettäisiin syy niiden syliin, jotka eivät oletettavasti olekaan uskoneet, jos ilmoitetut asiat eivät olekaan tapahtuneet. Jumalan Henki on totuuden Henki, Hänelle ovat menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus samanarvoiset.
On helppoa todeta, missä Jumalan Henki vaikuttaa: nimittäin siellä, missä ihmiset johdetaan paljastettuun Sanaan ja siten Jumalan tahtoon. Meidän täytyy oppia erottamaan niinsanottujen karismaattisten hengenvaikutusten, missä jokainen etenee omalla tavallansa ja pysyy perinnäisissä opetuksissa, ja sen välillä, mikä on Pyhän Hengen todellinen vaikutus, minkä kautta kaikki johdetaan Jumalan tielle ja perustetaan raamatullisesti.
On välttämätöntä, että me emme ainoastaan käsitä ajan merkkejä, vaan että me myöskin otamme sanoman ja sanansaattajan vastaan koko sydämestämme. Jonka yllä Jumalan Henki nyt todellakin lepää, se on uskova myöskin luvatun, ja hänellä on oleva todellinen Jeesuksen todistus, joka yksinomaan tuodaan julki profetian Hengen kautta: "...minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos." (Ilm. 1: 9)."Sillä Jeesuksen todistus on profetian henki." (Ilm: 19: 10).
Valitettavasti on havaittavissa, että ihmisten kautta, jotka pitävät itseänsä profeettoina ja vain aikaansaavat myrskyn vesilasissa, pidetään yksinkertaiset uskovaiset hurskaan toiminnan välityksellä kaukana todellisesta Jumalan tekemisestä. Myöskin nyt on olemassa kylliksi rakennusmiehiä, jotka touhuavat kovasti, mutta hylkäävät Huippukiven, vaikka he puhuvat ja saarnaavat Hänestä ja odottavat Hänen tulemustansa. Teorian ja käytännön välillä on usein ammottava kuilu.
Voidaan esimerkiksi lukea toivoa herättävä otsikko. Mitä sitten selvityksessä seuraa, se on todellisuudessa enemmän tekemisissä filosofoinnin kuin alkukristillisyyden kanssa. Mitä kaikkea kutsutaankaan "apostoliseksi", mutta millä ei tarkemmin tutkittuna todellakaan ole mitään tekemistä apostolien kanssa! Kaikkialla puhutaan raamatullisesta totuudesta ja opista, mutta miten on kuitenkin todellisuudessa?
Joka hengellisten asioiden yhteydessä luottaa järkeen, menee harhaan. Sanan jumalallinen sisältö voidaan selvittää ainoastaan Hengen ilmestyksen kautta. Myöskin vaikka kuinka korostettaisiin sitä, että ollaan totuudessa, voi siitä huolimatta olla kysymys itsekehitetyistä, yhteydestään irrotetuista osatotuuksista. Meidän täytyy astua jumalalliselle ilmestysperustukselle, mennä Kaikkeinpyhimpään Jumalan eteen ja antaa Hänen puhua meille Sanan ja Hengen kautta julistuksessa. Veren, Sanan ja Hengen kolminainen todistus kuuluvat yhteen (1. Joh. 5: 5- 8; Ef. 5: 26- 27; Joh. 3: 3- 7). Tämä asia on säilyvä: Herra tuntee omansa. He kuulevat Hänen äänensä ja seuraavat Häntä.
Huolimatta kaikista selityksistä ja epäraamatullisista opeista pysyy Jumalan rakennus, seurakunta, joka itse on totuuden pylväs ja perustus. Siihen kuuluu Jumalan sinetti ja Hengen kautta sinetöidyt, sillä he muodostavat morsiusseurakunnan voittajajoukkona, joka tullaan ylöstempaamaan.
Kaikkialta maailmasta tulevat uutiset, joista me iloitsemme. Elävänä paljastettu Sana ei milloinkaan palaa takaisin tyhjänä. Maailman ääriin asti se aikaansaa sen, mitä varten se lähetettiin. Minä olen kiitollinen siitä etuoikeudesta, joka minulla on, kantaa Jumalan ihanaa Sanomaa kaikille maanosille. Herra on todellakin keskeytymättä siunannut ylitse anomisen ja ymmärryksen. Myöskin meidän veljiemme Barilielin ja Gentonin työstä on paljon hyvää kerrottavaa, samoin kuin veljistä kaikkialla maailmassa. Me saamme kokea sen, kuinka morsiusseurakunta kutsutaan kaikista kielistä, kansoista ja kansakunnista, ruokitaan ja valmistetaan. Me olemme kiitollisia kaikista avoimista ovista ja sydämistä. Jos haluttaisiin kertoa kaikesta tarkoin, niin voitaisiin jokaisesta maasta kirjoittaa useampia artikkeleja. Me olemme yksinkertaisesti kiitollisia siitä, että uskollinen Herra rakentaa seurakuntansa ja on lujasti liittänyt meidät työtovereinansa pelastushistorian kulkuun, joka nyt on saavuttava kohokohtansa.
Uskollisuudessansa on Jumala huolehtinut siitä että veli Branhamin saarnat käännetään, kirjoitetaan ja painetaan eri kielille. Kaikille, jotka osallistuvat tähän Jumalan maailmanlaajuiseen työhön, kantavat sitä rukouksen käsivarsilla ja tukevat lahjoinensa, sanottakoon tässä yhteydessä kiitos Herran nimessä. Hän palkitkoon teidät runsaasti.
Jumalan käskystä toimien Veli Frank