Jumala ja Hänen ihmiskuntaa koskeva suunnitelmansa

(Gott und Sein Plan mit der Menschheit)

Esipuhe
Jumaluus
Herra enkelihahmossa
Selvittävä Sana
Siirtyminen
Luoja
Minä Olen
Kuningas
Tuomari
Keskeytys
Silta
Jumalallinen luominen
Poikuus
Jeesuksen Kristuksen ihmisyys
Palvelija
Profeetta
Jumalan Karitsa
Pappi
Välittäjä ja Puolustaja
Jumalan pojat
Vanhaikäinen

Esipuhe

Tässä kirjasessa olen yrittänyt antaa lyhyen selvityksen Vanhan ja Uuden testamentin pohjalta Jumalasta ja Hänen suunnitelmastansa ihmiskunnan kanssa. Siinä minun täytyi pääpainoisesti mennä aiheeseen jumaluudesta. Valitettavasti on voitu viitata vain muutamiin Raamatun kohtiin, jotka kuuluvat tähän aiheeseen. Niiden avullla on lukijalla kuitenkin mahdollisuus edelleen tutkia Pyhiä Kirjoituksia, kunnes hänelle totuuden kautta lahjoitetaan tarvittava selvyys.

Aivan niin kuin juutalaisten enemmistö ei ole ymmärtänyt profeetallisessa Sanassa säädettyä Jumalan neuvopäätöstä, samoin on myös tieto siitä kristillisyydessä kokonaisuudessansa kadonnut. Kun kristinusko tuli valtiouskonnoksi, tapahtui erotus juutalaisten ja kristittyjen välillä. Kristityt syyttivät juutalaisia siitä, että he tappoivat Messiaan, Lunastajansa; juutalaiset puolestaan taas nousivat väkivaltaista kristillistämistä vastaan. Kun kristityt hylkäsivät juutalaisuuden, kaikkosivat he samanaikaisesti Vanhasta testamentista ja kadottivat siten itseasiallisen uskon perustuksen. Tieto siitä, ettei Uutta testamenttia voida luokitella tai käsittää ilman Vanhaa testamenttia, katosi. Näin päädyttiin siihen Jumalan Sanasta irrotettuun ja siten perustuksettomaan teologiaan, jonka kanssa vielä tänään olemme tekemisissä.

Mutta siihen ei voida enää kauemmin suhtautua tällä tavoin. Jokaisella vilpittömästi etsivällä ihmisellä on oikeus saada kokea, mitä Jumala Sanassansa sanoo. Herra Jeesus on kaikessa, mitä Hän teki ja opetti, viitannut Vanhaan testamenttiin ja avannut opetuslapsilensa ymmärryksen Kirjoituksiin. Samoin viittasivat myös apostolit yksinomaan Vanhaan testamenttiin. Jotta voitaisiin nähdä Jumala ja Hänen suunnitelmansa, täytyy kulkea profetian sillan ylitse Vanhasta Uuteen.

Joka kirjoittaa jumaluudesta, tarttuu todellakin»kuumaan rautaan», sillä on yleiseti tunnettua, kuinka erilailla Jumala esitetään ja ymmärretään. Jotkut uskovat, että Jumala on yksi henkilö, toiset uskovat taas, että Hän koostuu kahdesta ja toiset taas, että Hän koostuu kolmesta sinänsä itsenäisestä henkilöstä, persoonasta. Kaikkiin muihin kuvitelmiin Hänestä me emme tahdo tässä lainkaan mennä. Seuraavat kuvaukset selvittävät vain hiukan inhimillisiä näkemyksiä.

Niin kauan kuin profeetat ja apostolit olivat paikalla, ei ollut mitään väittelyjä Jumalasta. Vasta kun raamatullinen perustus hyljättiin ja annettin ensimmäinen sija inhimillisille ajatuksille, katosi Pyhän Hengen johdatus. Kompastuskivi oli ja on yhä vielä tänään Kristus. Syntyivät unitaarit, jotka tosin uskoivat yhteen Jumalaan, mutta hylkäävät Jeesuksen Kristuksen jumaluuden. Vastakkaisuuden sille muodostaa kolminaisuusoppi, joka näkee Jumalan kolmena henkilönä. Valitettavasti eivät uskonpuhdistuksenkaan jälkeen tunnetuiksi tulleet henkilöt ole perusteellisesti asettuneet vastakkain tämän aiheen kanssa. Meidän aikaamme asti kuljettiin mukana perinnäiset kuvitelmat. Kuinka kallisarvoiseksi yksilölle on tullut heidän Jumalan tuntemuksensa, voidaan nähdä siitä, kuinka kovasti niitä puolustetaan.

Paremman ymmärryksen tähden me olemme yhä uudelleen käyttäneet hebrealaisia sanoja Elohim, Jahve ja Jashua, koska niiden merkitys käy ilmi niistä. Kuitenkaan ei todellinen selvyys lopullisesti tule hebreasta tai kreikasta, vaan yksinomaan Hengen kautta, joka innoitti myös profeetat ja apostolit. Vain sillä tavoin me tulemme näkemään sen, mitä he näkivät, kuulemaan sen, mitä he kuulivat, ymmärtämään niin kuin he ymmärsivät.

Jokainen voi varoittavasti sanoa:»Koetelkaa henget!» ja tarkoittaa sillä toisia. Tässä kuitenkin tulee kaikille antaa mahdollisuus koetella vuosisatoja vanhat uskonopetukset Sanalla. Ilman että esityksiä pitävät ja niiden kuulijat olisivat tietoisia siitä, saarnataan selityksiä Jumalan Sanasta, mutta ei alkuperäistä Sanaa. Jumalan lähettämät ja valtuuttamat miehet toivat meille Sanan; teologit lahjoittivat meille selitykset.

Missään tapauksessa ei tällä selvityksellä haluta vahingoittaa ketään tai tehdä jotakin kiistanalaiseksi. On enemmänkin kysymys siitä, että palvellaan Elävän Jumalan koko seurakuntaa, Sen kautta on toivomukseni näyttää niille juutalaisille, jotka asettavat toivonsa Israelin Jumalaan ja odottavat Messiasta, kuka Hän on. Jerusalemista on Sana lähtenyt ja sama Sana on jälleen palaava sinne takaisin.

Tulkoot kaikki lukijat runsaasti siunatuiksi.

Krefeld toukokuussa 1985

Ewald Frank

Jumaluus

Juutalaista, kristillistä ja muhamettilaista uskontoa kutsutaan monoteistisiksi, mikä tarkoittaa: he uskovat, että on olemassa vain yksi Jumala. Siitä huolimatta he ovat päätyneet täysin erilaisiin jumalatuntemuksiin; heidän oppinsa ja ajatuksensa ovat karkeassa ristiriidassa keskenänsä.

Miten voitiin päätyä näin erilaiseen kehitykseen, vaikka lähtökohdan tulisi olla sama? Eikö Jumala ole ilmaissut itsensä kyllin selvästi? Eikö juutalaisuus Hänen todistuksensa kantajana ole tuntenut Hänen Itsensä ilmestystä? Ovatko kristityt ymmärtäneet väärin ja muhamettilaiset täysin hyljänneet sen? Jumala on antanut kaikki sisäänsulkevan todistuksen itsestänsä. Täytyy kuitenkin tehdä selvä ero sen välillä, mikä on Kirjoitusten todistus, joka annettiin täydellisessä sopusoinnussa Hänen profeettojensa kansssa, ja sen välillä mitä kirjanoppineet ja viisaat ovat siitä tehneet. Todella uskovaiselle voi olla merkitystä vain sillä, mitä Jumala Sanassansa on sanonut. Se mitä ihmiset sanovat Hänestä ja Hänen Sanastansa, on synnyttänyt erilaiset uskonnot. Mutta Herra haluaa esittäytyä meille sellaisena kuin Hän on.

Profeetta Jesajassa sanotaan: »Te olette Minun todistajani, sanoo Herra, Minun palvelijani, jotka Minä olen valinnut, jotta te tuntisitte Minut ja uskoisitte Minuun ja ymmärtäisitte, että Minä se olen. Ennen Minua ei ole luotu yhtäkään Jumalaa, eikä Minun jälkeeni toista tule. Minä, Minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa kuin Minä.» (Jesaja 43: 10-11) Todellisen todistajan on täytynyt nähdä ja kuulla jotakin; hänen täytyi itse olla paikalla, kun asia tapahtui, josta hän haluaa todistaa. Profeetat olivat ne, joille Sana tuli; heitä Jumala käytti antamaan todistuksen siitä, mitä he olivat nähneet, kuulleet ja kokeneet. Israelin kansaa puhutellaan kokonaisuudessansa palvelijana ja todistajana. Se valittiin Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kautta antamaan todistusta Itse Jumalasta kaikkein pyhimpänä uskon asiana. Seurakunnan tehtävä on todistaa Itse Jumalan ilmestyksestä ja suurimman salaisuuden toteuttamisesta.

Johannes Kastajasta on kirjoitettuna: »Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.» (Joh. 1: 6-8). Uskottavin todistaja oli Herra itse, sillä Hän saattoi sanoa: »Hän, joka ylhäältä tulee, on yli kaikkien. Ja mitä Hän on nähnyt ja kuullut, sitä Hän todistaa, ja Hänen todistustansa ei kukaan ota vastaan. Joka ottaa vastaan Hänen todistuksensa, se sinetillä vahvistaa, että Jumala on totinen.» (Joh. 3: 31-33).

Melkein samat sanat kuin Jesaja 43, osoitettiin apostoleille, jotka myös olivat tulleet kaiken sen silminnäkijöiksi ja kuulijoiksi, mitä siihen aikaan tapahtui: »Te tulette olemaan Minun todistajani sekä Jerusalemissa , että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.» (Ap. t. 1: 8). Apostolit ovat myös yksittäisesti vahvistaneet tämän tosiasian. Johannes kirjoittaa: »Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: Elämän Sanasta... sen me myös teille julistamme...» (1. Joh. 1: 1-3). Pietari sanoi: »...vaan me olimme omin silmin nähneet Hänen valtasuuruutensa. » (2. Piet. 1: 16).

Vanhan ja Uuden testamentin harmonisuuden ja profeettojen sekä apostolien täydellisen sopusoinnun täytyy vallata jokaisen mielen. Aina puhuu, vaikuttaa ja toimii yksi, totinen Jumala. Johannes kirjoittaa: »...joka tässä todistaa Jumalan Sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen, kaiken sen, minkä hän on nähnyt.» (Ilm. 1: 2). Profeettojen ja apostolien kohdalla ei ollut kysymys sanamuodosta:»Minä olen sitä mieltä... Minä ajattelen... Minä oletan...» tai»Saattaisi olla...» Heidän sanoissansa ja todistuksessansa on täydellinen varmuus, sillä he ovat kuulleet, nähneet ja kokeneet.

Me emme tule tässä selvityksessä käsittelemään sitä, mitä oppineilla ja teologeilla on sanottavana, kirjoitettavana tai selitettävänä, vaan yksinomaan käsittelemme Pyhiä Kirjoituksia, jotka ovat ainoa pätevä perustus. Väite siitä, ettei kukaan voisi ymmärtää Raamattua, ei pidä paikkaansa. Tosin kyllä pitää paikkansa se, mitä 1. Kor. 2: 14 sanotaan: »Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.»

Todella uskovaisia johtaa Pyhä Henki Johannes 16: 13 mukaisesti Sanan täyteen totuuteen: »Mutta kun Hän tulee, totuuden Henki, johtaa Hän teidät kaikkeen totuuteen.» Yhä vielä pätee sama: »SIllä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.» (Room. 8: 14). Inhimillisellä hengellä ei ole tuohon ulottuvaisuuteen mitään pääsyä. 1. Kor. 2: 10 kirjoittaa Paavali: »Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.» Jumalan Sanan kautta tuodaan meidän eteemme Jumalan salaperäinen, kätketty viisaus. (1: Kor. 2: 7).

Iankaikkisuudesta asti oli Jumala, joka olemukseltansa on Henki (Joh. 4: 24), kätkeytynyt alkuperäisyyteensä. 1. Tim. 6: 16 sanotaan: »... jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole milloinkaan nähnyt eikä voi nähdä...» Iankaikkisuus ei ole milloinkaan alkanut eikä sen tähden voi milloinkaan loppuakaan. Kun Jumala astui esiin iankaikkisuudesta, alkoi aika. Raamattu kutsuu tätä hetkeä 'aluksi'. Alussa Jumala tuli esiin näkymättömästä alkuperästänsä ja otti näkyvän ilmestysmuodon henkiruumiissa.

1. Moos. 1 sanotaan: »Alussa Jumala loi taivaan ja maan.» Aluksi Jumala loi taivaan ja kaiken sen mikä täyttää sen, sen jälkeen maan ja meren ja kaiken sen, mitä niissä on. Aluksi tämä planeetta oli autio ja tyhjä; maan päällä ei ollut mitään valoa, ei mitään elämää. Pimeys oli laajojen vesien yllä. Sitten Hän puhui kaikkivaltiaan Sanansa:»Tulkoon Valo ja valkeus tuli.» Kaikki tuli esiin Hänen puhutun Sanansa voimalla, sillä Hänen Sanallansa on luova voima (Hebr. 11: 3). Maailmankaikkeuden majesteettinen luomus antaa valtavan todistuksen Luojan ylevyydestä.

Kenenkään ei tulisi yrittää perustella Jumalaa järjellänsä tai selittää Häntä käsitettävillä sanamuodoilla. Hän on kaiken tiedon yläpuolella, perusteellisesti kaiken käsitettävän yläpuolella. On kirjoitettuna: »Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin Sinä et mahdu.» (1. Kun. 8: 27). Jesaja 66: 1 me luemme: »Näin sanoo Herra: Taivas on Minun valtaistuimeni, ja maa on Minun jalkojeni astinlauta.» Kaikkivaltias täyttää loputtoman maailmankaikkeuden, Hän on kaikkialla läsnä. Hän ei ole mikään tuntematon, nimetön, kätketty Jumala, vaan Hän on alusta alkaen tehnyt itsensä tiettäväksi ihmisille monella tapaa.

Vanhassa testamentissa me kohtaamme aluksi hebreankielisen sanan Elohim, joka on meidän Raamatussamme käännetty sanalla Jumala. Elohim sisältää kaikki ne erilaiset olemukset, joissa Jumala on paljastanut itsensä: Luojana, Ylläpitäjänä, Pelastajana jne. El, Elah tai Elohim ovat viittauksia Jumalaan. 1. Moos. 14: 18 paljasti Jumala itsensä El Elyonina, mikä merkitsee 'Korkein Jumala'. Aabrahamille Herra Jumala esitteli itsensä El Shaddaina (1. Moos. 17: 1). Se kuvaa Jumalaa huolehtivana, vahvistavana, kaikkeen riittävänä. Yksistään Jobin kirjassa on tämä sana kolmekymmentäyksi kertaa. 1. Moos. 21: 33 on hebreankielessä sana El Olam, mikä merkitsee 'Iankaikkinen Jumala', ja Jesaja 9: 5 El Gibbor —'mahtava Jumala'.

Tällä viimeisellä viittauksella on mitä suurin merkitys, koska se on perusosa lupaukselle Pelastajasta ja antaa vastaansanomattoman toditeen Hänen jumaluudestaan: »Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on Herraus ja Hänen nimensä on Ihmeelinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala (hebr. El Gibbor), Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. » Kuten me tulemme näkemään, perustuu Jumalan ja Hänen profeettojensa yhtäpitävä todistus siihen, että Hän itse haluaisi tulla ja tulla Immanueliksi, mikä merkitsee:»Jumala meidän kanssamme.» (Jesaja 7: 14; Matt. 1: 22-23).

Elohimin yhteydessä käytetään myös sanaa Jahve (JHW). Jahve merkitsee 'iankaikkisesti oleva', 'itsestään olemassa oleva' ja käännetään meidän Raamatuissamme sanalla Herra.

1. Moos. 1. me löydämme vain tuon sanan Elohim. Siellä kerrotaan, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, siis henkiruumiissa. 1. Moos. 2: 4 me kohtaamme ensimmäistä kertaa käsitteen Herra Jumala. Se on yhteydessä maasta, liharuumiiseen luotuun ihmiseen.

Mutta vasta Mooseksen aikana, kun Jumala todellakin tuli pelastajaksi, teki Hän tiettäväksi tämän nimen ja paljasti sen kautta sen merkityksen: »Ja Jumala puhui Moosekselle ja sanoi hänelle: 'Minä olen Jahve. Ja Minä olen ilmestynyt Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille El Shaddaina, mutta nimelläni Elohim-Jahve en Minä ole tehnyt itseäni tunnetuksi. '» (2. Moos. 6: 2-3). Profeetta Mooses tiesi, että Elohim Jahvena teki itsensä tunnetuksi näkyvässä hahmossa, ja valitsi kirjoittaessaan Tooraa, ensimmäistä viittä Raamatun kirjaa, aina oikeat sanat. Israelin kansa pelastettiin sen lupauksen mukaisesti (1. Moos. 15: 13-16), jonka Jumala oli antanut Aabrahamille (2. Moos. 3: 12). Siitä lähtien on nimi Jahve yhteydessä Israelin vapautuksen kanssa. Jahve on Herran Jumalan nimi Vanhassa testamentissa. Tässä nimessä tuli Israel tulla siunatuksi (4. Moos. 6: 22-27).

Samalla tavoin kuin Elohim kulloinkin vastaavassa yhteydessä tuodaan julki monipuolisuudessansa, samoin tapahtuu Jahve-nimen suhteen: Jahwe-Jireh — 'Herra huolehtii' (1. Moos. 22: 7-14); Jahwe-Rapha — 'Herra parantaa' (2. Moos. 15: 26); Jahwe-Nissi— 'Herra on minun lippuni' (2. Moos. 17: 8-15); Jahwe-Shalom — 'Herra meidän rauhamme' (Tuom. 6: 24); Jahwe-tsidkenu — 'Herra meidän vanhurskautemme' (Jer. 23: 6); Jahwe-Shammah — 'Herra on läsnä' (Hes. 48: 35); Jahwe-Sabaoth — 'sotajoukkojen Herra' (1. Sam. 1: 13). Kun liitetään yhteen nämä seitsemän sanaa, joilla Herra tuo julki ominaisuuksiansa, niin saadaan kaikkikäsittävä kuva siitä, mitä Hän on.

Tähän päivään asti Israelin kansa käyttää vain puhuttelusanaa Adonai ja Elohim rukouksissansa. He tekevät sen kai Aamos 6: 10 mukaisesti: »Hiljaa! - sillä Herran nimeä ei saa mainita.» Adonai merkitsee 'Herra, Mestari ja Käskijä'. Tätä sanaa käytettiin Uudessa testamentissa toistamiseen, kun puhuttiin Kristuksesta, esimerkiksi Johannes 13: 13; Luukas 6: 46 jne. Sanan 'Adonai' kanssa ei ole kuitenkaan mitään yhdistelmänimiä niin kuin Elohimin ja Jahven kohdalla on. 2. Moos. 4: 10 sanoo alkutekstissä: »Mutta Mooses sanoi Jahvelle: 'Ole hyvä, Adonai, minä en ole mikään mies, joka ymmärtää puhua. '» Mooses oli tietoinen siitä, että Jumala oli määrännyt hänet palvelustehtävää varten, ja sen tähden hän puhutteli Herraa sanoen 'Adonai'. Se kuvaa suhdetta Herran ja käskijän sekä niiden välillä, jotka toteuttavat Hänen käskynsä ja tehtävänsä.

Ei ollut niin, että Jahve olisi paljastanut itsensä Elohimina , vaan Elohim teki itsensä tunnetuksi Jahvena. Niin Hän toimi ja vaelsi; niin puhui ja vaikutti Jumala koko Vanhan testamentin ajanjakson ajan. Kaikkivaltias Jumala kohtaa meidät Herrana. Tällä on mitä suurin merkitys Hänen Itsensä ilmestymiselle Uudessa testamentissa. Poika ei ilmestynyt Isänä, vaan Isä ilmestyi Pojassa. Tämä on Jumalailmestys.

Ei ole yhtään ainoata profeettaa tai apostolia, joka olisi uskonut, että jumaluudessa on useampia persoonia. Päinvastoin: korostus oli siinä tosiasiassa, että on olemassa yksi ainoa Jumala. Mooseksen kautta Hän antoi kirjoittaa: »Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Ja rakasta Herraa sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi.» (5. Moos. 6: 4-5)

Sanat 5. Moos. 4: 35-39 ovat myös selvä todistus: »Sinun on annettu se nähdä tietääksesi, että Herra on Jumala, eikä muuta Jumalaa ole kuin Hän. Taivaasta Hän antoi sinun kuulla äänensä opettaaksensa sinua, ja maan päällä Hän antoi sinun nähdä suuren tulensa, ja sinä kuulit Hänen Sanansa tulen keskeltä... Niin tiedä siis tänä päivänä ja paina se sydämeesi, että Herra on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä, eikä muuta Jumalaa ole. » On olemassa vain yksi Jumala, mutta Hän voi ilmestyä maan päällä ja samanaikaisesti olla taivaassa, antaa äänensä kuulua ylhäältä, ja silti olla läsnä Siinain vuorella.

Nehemia 9: 13 me luemme: »Ja Sinä astuit alas Siinain vuorella ja puhuit heille taivaasta ja annoit heille oikeat tuomiot ja totiset lait, hyvät säädökset ja käskyt.» Nämä Raamatun kohdat viittaavat lain antamisen tapahtumiin. Herra oli laskeutunut tulessa alas vuorella ja puhui valtavalla äänellä. Kansa tuli tuon tapahtuman silminnäkijöiksi ja kauhistui: »Ja kaikki kansa havaitsi jylinän, tulen leimaukset, pasuunan äänen ja vuoren suitsuamisen; ja kun he sen havaitsivat, vapisivat he ja pysyivät taaempana. Ja he sanoivat Moosekselle: 'Puhu sinä meidän kanssamme, niin me kuulemme. Älköön Jumala puhuko meidän kanssamme, ettemme kuolisi. '» (2. Moos. 20: 18-19).

Herra enkelihahmossa

Mooseksesta kerrotaan meille, että Herran enkeli ilmestyi hänelle tulen liekin muodossa, joka paloi keskellä orjantappurapensasta (2. Moos3: 2). Jakeista 4-6 me luemme: »Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, huusi Hän, Jumala, hänelle pensaasta ja sanoi: 'Mooses, Mooses!' Hän vastasi: 'Tässä olen. ' Hän sanoi: 'Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot on Pyhä maa ja Hän sanoi vielä, Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. ' Ja Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.»

Tässä kertomuksessa puhutaan niin hyvin Jumalasta kuin myös Herrasta ja Herran enkelistä. Siitä huolimatta ei ole kysymys kolmesta persoonasta, vaan kolmesta erilaisesta kuvauksesta yhdestä ja samasta henkilöstä. Herran enkeli on Jumalan näkyvä ilmestys enkelihahmossa. Niin Hän vaelsi Eedenin puutarhassa ja puhui Aadamin ja Eevan kanssa; niin Hän kohtasi Aabrahamin 1. Moos18, kun Hän vieraili hänen luonansa kaksi enkeliä seuranansa. Sananmukaisesti sanotaan sielllä: »Ja Herra (Jahve) ilmestyi hänelle Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan.» Aabraham jopa pesi Herran jalat ja antoi valmistaa tälle suurelle vierailulle aterian. Molemmat enkelit, jotka myös olivat miehen hahmossa, lähtivät Sodomaan (luku 19: 1). Mutta Herra itse jäi Aabrahamin luokse ja keskusteli pitempään hänen kanssansa.

2. Moos. 33: 9-11 me luemme: »Ja aina kun Mooses meni majaan, laskeutui pilvenpatsas ja seisahtui majan ovelle; ja Herra puhutteli Moosesta, ... ja Herra puhutteli Moosesta kasvoista kasvoihin, niin kuin mies puhuttelee toista. » Mooses lausui julki erikoisen toivomuksen: »'Jos siis olen saanut armon Sinun silmiesi edessä, niin ilmoita minulle tiesi, että tulisin tuntemaan Sinut ja tietäisin saaneeni armon Sinun silmiesi edessä; ja katso: tämä kansa on Sinun kansasi. ' Hän sanoi: 'Pitäisikö Minun kasvojeni käymän sinun kanssasi ja viemän sinut lepoon?' Hän vastasi Hänelle: 'Elleivät Sinun kasvosi käy meidän kanssamme, niin älä johdata meitä täältä pois. '» (2. Moos. 33: 13-15).

2. Moos. 23: 20-21 sanoi Herra: »Katso, Minä lähetän enkelin sinun edelläsi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua siihen paikkaan, jonka Minä olen valmistanut. Ole varuillasi hänen edessään ja kuule häntä äläkä pahoita hänen mieltänsä. Hän ei jätä teidän rikoksianne rankaisematta, sillä Minun nimeni on hänessä.» (Saksankielinen käännös sanoo:»... koska Minä henkilökohtaisesti olen Hänessä.»). Ulkonaisesti näkivät ihmiset enkelin hahmon, mutta tässä hahmossa oli Herra Jumala henkilökohtaisesti läsnä; niin Hän itse sanoi.

Profeetallisessa sanassa kuvataan Herra Hänen näkyvässä ilmestysmuodossa myös 'Hänen kasvojensa enkelinä'. Jesaja 63: 9 sanotaan: »Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli Hänelläkin ahdistus, ja Hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään Hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.» Viimeisessä Vanhan testamentin profeetassa luvataan:»...ja liiton enkeli, jota te halajatte.» (Malakia 3: 1)

Se tosiasia, että Jumala Vanhan testamentin aikana ilmestyi näkyvästi enkelin hahmossa, on mitä suurimerkityksellisintä Hänen henkilökohtaiselle ilmestyksellensä ihmishahmossa. Se, mitä Jaakob kahdentoista Israelin heimon isä koki, sen tulee myös meille olla todistukseksi. Hänestä on kirjoitettuna: »Ja miehuutensa voimassa hän taisteli enkelin kanssa ja voitti, hän itki ja rukoili tätä. Beetelissä tämä löysi Hänet ja puhui siellä meidän kanssamme. Herra, Jumala Sebaot — Herra (Jahve) on Hänen nimensä.» (Hoosea 12: 4-6). Tässä tekstissä on jälleen puhe enkelistä, Herrasta ja Jumalasta ja kuitenkin siinä on kysymys vain Yhdestä, joka moninaisella tavalla paljastaa itsensä ja siitä huolimatta pysyy samana.

Perusteellisen kuvauksen tästä kokemuksesta me löydämme 1: Moos. 32: 22 alkaen. Siellä tätä enkeliä kutsutaan mieheksi, joka antoi Jaakobille voimakkaan iskun lonkkaan. Me luemme Hänestä: »Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivänkoittoon saakka. Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan. Ja mies sanoi: 'Päästä minut, sillä päivä koittaa. ' Mutta hän vastasi: 'En päästä sinua, ellet siunaa minua. ' Ja hän sanoi hänelle: 'Mikä sinun nimesi on?' Hän vastasi: 'Jaakob. ' Silloin hän sanoi: 'Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel (Jumalan taistelija), sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut. ' Ja Jaakob kysyi ja sanoi: 'Ilmoita nimesi. ' Hän vastasi: 'Miksi kysyt minun nimeäni?' Ja hän siunasi hänet siinä. Ja Jaakob antoi sille paikalle nimeksi Penuel (Jumalan kasvot), 'sillä', hän sanoi, 'minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut. '»

Tämä kokemus vaikutta melkein liian inhimilliseltä. Mutta juuri siihen perustuu Suuri ja Ylhäinen, että Kaikkivaltias, joka kaikkialla on läsnä, ilmestyy ihmisille sellaisella tavalla, että he voivat käsittää sen. Ennen kuin Jaakob kuoli, siunasi hän molemmat Joosefin pojat ristityin käsin ja sanoi: »Jumala, jonka kasvojen edessä minun isäni Aabraham ja Iisak ovat vaeltaneet, Jumala, joka on minua kainnut syntymästäni hamaan tähän päivään asti, enkeli, joka on minut pelastanut kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia; heitä mainittaessa mainittakoon minun nimeni ja minun isieni Aabrahamin ja Iisakin nimi, ja he lisääntykööt suuresti keskellä maata.» (1. Moos. 48: 15-16).

2. Moos. 24: 9- me luemme: »Ja Mooses ja Aaron, Naadab ja Abihu ynnä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta nousivat vuorelle. Ja he näkivät Israelin Jumalan; ja Hänen jalkainsa alla oli alusta, niin kuin safiirikivistä, kirkas kuin itse taivas. Eikä Hän kajonnut kädellänsä israelilaisten valittuihin, ja he katselivat Jumalaa, söivät ja joivat.» Yksikään ihminen ei voisi nähdä Jumalaa Hänen alkuperäisyydessänsä, Henkenä. Hänet nähtiin sen jälkeen, kun Hän oli astunut henkiruumiiseen. Nuo seitsemänkymmentä vanhinta ja muut katselivat Häntä Hänen kirkkaudessansa. Profeetta Hesekiel kertoo: »...näöltään kuin safiirikiveä. Ja valtaistuimen muotoisella istui hahmo, ihmisen näköinen. » (Hesekiel 1: 26). Ei ole yhtään kohtaa, missä oltaisiin nähty kolme henkilöä tai persoonaa valtaistuimella. Yhtä vähän ovat nuo ilmaisut 'kolmiyhteinen Jumala' ja 'kolminaisuus' Raamatussa. Ei yksikään profeetta tai apostoli ole missään kohdin Pyhissä Kirjoituksissa viitannut siihen, että Jumala koostuisi useammasta persoonasta.

Selvittävä Sana

Edellä kerrotun valossa me käsitämme, kenelle Jumala puhui luomisen yhteydessä, kun Hän sanoi: »Tehkäämme ihminen omaksi kuvauksemme.» Pyhillä Kirjoituksilla on myös siihen selventävä, väärinymmärryksen ulossulkeva vastaus. Job38: 4-7 kysyy Herra palvelijaltansa: »Missä olit silloin, kun Minä (ei me) maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää. Kuka on määrännyt sen mitat — tottapa sen tiedät — ei kukaan vetänyt mittanuoraa sen ylitse. Mihin upotettiin sen perustukset, tai kuka laski sen kulmakiven, kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat.» Selvemmin sitä ei voida sanoa. Kun Herra Jumala loi maan, iloitsivat taivaalliset sotajoukot, ja enkelit riemuitsivat. Jumala ei siis ollut yksin; Hän ei puhunut itseksensä eikä jollekin toisellekaan jumalalle, jota ei lainkaan ollut olemassa, vaan enkeleille, jotka olivat Hänen ympärillänsä.

1. Moos. 11: 7 sanoi Herra: »Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.» Sen edellä oli jae viisi: »Niin Herra astui alas.» Yhä uudelleen Hänet on nähty taivallisten sotajoukkojen ympäröimänä. Profeetta Miika todisti: »Minä näen Herran istuvan istuimellansa ja kaiken taivaan joukon seisovan Hänen edessään, Hänen oikealla ja vasemmalla puolellansa.» (2. Aikak. 18: 18). Myös tässä Herra puhui enkeleille, jotka olivat Hänen ympärillänsä.

Jesaja kertoo samankaltaisesta kokemuksesta: »Minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja Hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Serafit seisoivat Hänen ympärillään... ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: 'Pyhä, pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä Hänen kunniaansa. '» (Jes. 6: 1-3). On ero kerubien ja serafien välillä. Kerubit ja serafit leijailivat Hänen yläpuolellansa, enkelit seisoivat Hänen edessänsä. Jakeesta kahdeksan me luemme: »Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: 'Kenenkä Minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?'» Myös tässä Hän puhui läsnäoleville taivaallisille joukoille.

Jumala on ilmoittanut itsensä niille ihmisille, jotka uskoivat Häntä. He saivat Hänen lupauksensa ja heillä oli selvyys Hänestä. Eivät Vanhan testamentin profeetat eivätkä apostolit Uudessa testamentissa milloinkaan väitelleet Jumalasta. Vasta kolmannella vuosisadalla Kristuksen jälkeen, kun kreikkalaiset filosofit ja roomalaiset jumala-ajatukset otettiin vastaan kristinuskoon ja oppineet perinnäisten käsitystensä perusteelta toivat esiin ajatuksiansa, syntyi oppi kolminaisuudesta. Siihen on perustuneena nykyinen teologia kirkoissa ja vapaakirkoissa eikä nin kuin erehdyksellisesti oletetaan, profeettojen ja apostolien alkuperäiseen todistukseen. Väärennetty Jumalan tuntemus katsotaan yleisesti oikeaksi ja todellinen on hyljätty vääränä. Jumala ei ole sellainen, millaiseksi me teemme Hänet, vaan sellainen, kuin Hän on. Ihmiset tekevät jumalia, mutta Herra pysyy Jumalana - sama eilen, tänään ja iankaikkisesti (Psalmi 102: 26-28, Jesaja 48: 12, Hebr. 13: 8).

Jumala ei ole lisääntynyt tai muuttunut. Yksikään juutalainen ei päätyisi ajatukseen kolminaisuudesta; se on yksinkertaisesti pois suljettu, koska jotakin sellaista ei ole olemassa koko Pyhien Kirjoitusten todistuksessa. Jumala kyllä tuo Itsensä esiin moninaisuudessansa, mutta joka kerta on Hänen ilmestymistapansa yhteydessä Hänen suunnitelmansa toteuttamiseen.

Siirtyminen

Uusi testamentti aikaansaa ihmiselle, mitä tulee aiheeseen jumaluudesta, olennaisesti suurempia vaikeuksia kuin Vanha testamentti. Se johtuu siitä, että me tänään olemme tekemisissä teologisen ajatustavan kanssa, joka on täysin epäraamatullinen. Ei edes itse Nikean kirkolliskokouksessa (325 j. Kr. ) ollut vielä mitään väittelyä kolminaisuudesta. Jokaiselle kirkkohistorioitsijalle on selvää, että siellä oli kysymys Jeesuksen Kristuksen jumaluudesta, jota Athanasius vastoin Dariusta selvästi edusti. Kolminaisuusopilliset sanamuodot ovat järjen tuotetta ja perustuvat täydelliseen väärinymmärrykseen. Siinä ei jätetty huomioon ottamatta ainoastaan profeettojen ja apostolien sanat, vaan myös suoranaiselta jälkiapostoliselta ajalta olevien Jumalan miesten lausunnot. Oppi kolminaisuudesta on peräisin filosofis-teologisen ajattelun eräältä ajanjaksolta. Käskettiin omaa ymmärrystä:»Sinun täytyy nähdä kolme persoonaa yhtenä Jumalana!» Siitä huolimatta ei nähty yhtä, vaan kolme, ja niin tuli yksijumalisuudesta 'kolmijumalisuus'.

Pelastushistoriallinen näkökulma, jonka mukaan yksi Jumala kumartui alas ja toimi Sanana - Logoksena, kunnes Hän teki itsensä tunnetuksi ruumiillisessa hahmossa (Joh. 1: 1), katosi. Jumala on puhunut profeettojen kautta, mutta Hänen puhumisensa Pojassa ei enää ollut mikään julistus, vaan vastaus, tulos. Ketä hyödyttäisi jokin mietiskelevä näennäistieto? On kysymys suurimmasta ja pyhimmästä ilmestyksestä. Kaiken ajallisen yläpuolella Oleva astui historiaan, ja niin tuli tuo Sana, joka oli alussa, lihaksi ja asui meidän keskellämme (Joh1: 14). Tuli valoisaa, uusi päivä koitti: pelastuksen päivä (Jesaja 49: 8, 2. Kor. 6: 2). Vanhurskauden aurinko koitti; uusi Hengen vaikuttama elämä tuli esiin. Se oli jumalallinen puuttuminen ihmiskunnan historiaan. Pohjimmiltaan ottaen olemme tekemisissä Jumalan olemuksen ja ilmestyksen ykseyden kanssa. Vain jos on totta se, että Jumala itse oli Kristuksessa, on myös totta se, että Hän sovitti meidät itsensä kanssa (2. Kor. 5: 19).

Eräs historioitsija kirjoittaa kirkko-opettaja Athanasiuksesta, joka viittasi Ireneukseen:»Ratkaiseva on Athanasiuksen ajatus, että Jeesuksessa Jumala itse on ilmestynyt meille; Jumala itse on tehnyt itsensä meille tunnetuksi ja lunastanut meidät, ja meillä on Hänessä Isä itse.» Lisäksi vielä lainaus Lutherilta:»Lunastajan täytyy olla Jumala itse, koska meitä ei voinut hirvittävästä lankeemuksestamme syntiin ja iankaikkiseen kuolemaan auttaa mikään muu keino, kuin iankaikkinen persoona, jolla oli valta synnin ja kuoleman ylitse, tuhota ne ja sen sijaan antaa vanhurskaus ja iankaikkinen elämä. Sitä ei voinut mikään enkeli tai luotu, vaan sen täytyi olla Jumala itse.» Tämä täysin epäraamatullinen oppi 'kolminaisuudesta' tuli juutalaisille ja muslimeille suurimmaksi esteeksi. Sen sijaan, että olisi jumalailmestyksessä nähty Isä, Poika ja Pyhä Henki toisiaan seuraten, on heidät asetettu rinnakkain.

Jokaiselle jumalaapelkääväiselle ihmiselle tulisi olla selvyyttä antavan sen, että Vanhan ja Uuden testamentin täytyy täydellisesti pitää yhtä, eikä niissä voi olla mitään ristiriitaa. Profetian ja täyttymyksen täytyy olla sopusoinnussa ja sitä ne myös ovat. Niin todistavat yhtä hyvin Vanha kuin Uusi testamenttikin sen tosiasian, että Hän, jolla oli Jumalan hahmo, tuli täydellisesti inhimilliseen hahmoon.

1. Moos. 1: 26-28 mukaisesti luotiin Aadam Jumalan kuvan mukaiseksi; se tarkoittaa henkiruumiissa. Vasta myöhemmin, 1. Moos. 27 loi Herra Jumala ihmisen maalliseen liharuumiiseen. Sen jälkeen Hän otti Eevan Aadamista. Koska ihminen on langennut tässä lihan ruumiissa, täytyi Jumalan tulla liharuumiiseen. Kristus oli toinen Aadam. Golgatalla Hänen kylkensä avattiin ja lunastustyön kautta otettiin Hänen morsiamensa Hänestä. Hän on liha Hänen lihastansa... (Ef. 5: 30). Ihminen tuli tehdä jumalalliseksi, ja sen tähden Jumala tuli lihan mukaisesti ihmiseksi, mutta pysyi hengen mukaan Jumalana. Vain Hän itse voi asettaa ihmiset takaisin heidän jumalalliseen asemaansa.

Että on olemassa vain yksi Jumala, osoitetaan Uudessa testamentissa aivan samoin kuin Vanhassakin. »Jeesus vastasi: 'Ensimmäinen on tämä: kuule Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on Yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi. '» (Markus 12: 29-30) Room. 3: 30 sanotaan: »koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta.» Juudan kirjeessä kirjoittaa apostoli: ». . Hänelle ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, Hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta enne kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti!» (Jae 25).

Ennenkuin menemme syvemmin eri muotoihin, joita Herramme moninaisuudessaan on ottanut, tulee Hänen jumaluuttansa vielä korostaa Uuden testamentin näkökulmasta. Room. 9: 4-5 todistaa, että Messias on Jumala: »...ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja Jumalan palvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, Hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!» Apostoli Johannes tuo sen tällä tavoin esiin: »Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, Hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.» (1. Joh. 5: 20).

Paavali antaa vakuuttavan todituksen sanoen: »Ja tunnetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen.» (1. Tim: 3: 16) Profeettojen ja apostolien yhtenäistä todistusta ei voida jättää kuulematta eikä näkemättä. Kolosssalaisille Paavali kirjoittaa: »Että heidän sydämensä, yhteenliitettyinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärryksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.» (Kol. 2: 2-3). Jeesuksen Kristuksen jumaluus on meidän uskomme perustus ja täydellinen edellytys meidän lunastuksellemme.

Luoja

Käsitteitä, joita Vanhassa testamentissa käytettiin puhuttaessa Jumalasta, käytetään Uudessa testamentissa viitaten Herraan: Lunastaja, Kuningas, Paimen jne. Hänet asetetaan jopa yhteyteen luomisen kanssa. Joh. 1: 10 me luemme: »...ja maailma on Hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei Häntä tuntenut.» Kol. 1: 16-17 sanotaan: »Sillä Hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, ja hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu Hänen kauttansa ja Häneen, ja Hän on ennen kaikkia ja Hänessä pysyy kaikki voimassa. » Tästä yhteydestä käy selville, että nämä Raamatun kohdat viittaavat Jeesukseen Kristukseen.

1. Kor. 8: 6 sanotaan: »Niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me Hänen kauttansa.» Tässä jakeessa sanotaan Poika siksi, mitä Hän on, nimittäin Herra.

Jumalan, Isän kautta, ovat kaikki asiat tulleet ja myös Jeesuksen Kristuksen kautta. Kenen kautta ne nyt sitten ovat tulleet? Onko meillä kaksi luojaa? Varmastikaan ei. On vain yksi Luoja. Hän on Jumala ja Hän on paljastanut itsensä Isänä Pojassa, ja tuo Poika on Herra ja siten sama Jumala.

Uuden testamentin profeetallisessa kirjassa on jälleen Herra Jumala. »Sinä, meidän Herramme ja Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä Sinä olet luonut kaikki, ja Sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut.» (Ilm. 4: 11).

Minä Olen

Joh. 8: 24 on kirjoitettuna: »Sen tähden Minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko Minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.» Käsitteellä 'MINÄ OLEN' on jo Mooseksen päivistä lähtien erikoinen merkitys: »Mooses sanoi Jumalalle: 'Katso, kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille: 'Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne', ja kun he kysyvät minulta: 'Mikä Hänen nimensä on?' niin mitä minä heille vastaan?' Jumala vastasi Moosekselle: 'MINÄ OLEN se, joka MINÄ OLEN. ' Ja Hän sanoi vielä: 'Sano israelilaisille näin: 'MINÄ OLEN lähetti minut teidän luoksenne. ''» (2. Moos. 3: 13-14).

Toistamiseen on meidän Herramme käyttänyt näitä Vanhan testamentin sanoja Uudessa testamentissa itseensä viitaten. Hän sanoi:»MINÄ OLEN tie, totuus ja elämä. MINÄ OLEN ylösnousemus. MINÄ OLEN elämän leipä. MINÄ OLEN maailman valo jne.» Yhä uudelleen me kohtaamme saman sanonnan. Joh. 8: 57 sanotaan: »Niin juutalaiset sanoivat Hänelle: 'Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!' Jeesus sanoi heille: 'Totisesti, totisesti Minä sanon teille: Ennen kuin Aabraham syntyi, OLEN MINÄ ollut. '» MINÄ OLEN oli se, joka Jahvena puhui Aabrahamin kanssa.

Jesaja 44: 6-7 sanoo Herra: »MINÄ OLEN ensimmäinen, ja MINÄ OLEN viimeinen, ja paitsi Minua ei ole yhtäkään Jumalaa.» Samankaltaisen kohdan me löydämme myös Jesaja 48: 12: »MINÄ OLEN aina sama, MINÄ OLEN ensimmäinen ja MINÄ OLEN myöskin viimeinen.» Sama sanonta on myös Uudessa testamentissa: »Älä pelkää! MINÄ OLEN ensimmäinen ja viimeinen, ja Minä elän; ja Minä olin kuollut, ja katso, Minä elän aina ja iankaikkisesti...» (Ilm. 1: 17-18). Näistä sanoista käy yksiselitteisesti selväksi, kuka tässä on puhunut.

Jahve sanoo Vanhassa testamentissa:»MINÄ OLEN ensimmäinen ja viimeinen», Jeesus sanoo Uudessa testamentissa:»MINÄ OLEN ensimmäinen ja viimeinen...» Ilm. 1: 8 on jälleen Herra Jumala: »Minä olen A ja O, sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.» On ihmeellistä seurata Sanan kulkua ja todistusta. Vanhan testamentin Jahve on Uuden testamentin Jeesus, Hän pysyy aina samana. Erikoinen paino on Hänen omalla todistuksellansa Ilm. 1: 8. Hyvä sen, joka voi uskoa, mitä Kirjoitukset sanovat. Jumalalla ei ole ajatustakaan antaa kirjoittaa uusi Raamattu. Hän sanoisi tänään saman, mitä Hän milloinkaan on sanonut; Hänen ei tarvitse korjata siinä mitään.

Kuningas

Kuinka usein Herraa Jumalaa Vanhassa testamentissa kutsutaan Kuninkaaksi, ei ole varmastikaan jäänyt kenellekään Raamatun lukijalle kätköön. Daavid huudahtaa: »Kuuntele huutoni ääntä, minun Kuninkaani ja Jumalani!» (Ps: 5: 3). Profeetta Jeremia sanoo: »Mutta Herra on totinen Jumala; Hän on elävä Jumala ja iankaikkinen Kuningas.» (Luku 10: 10). Profeetta Jesaja tuo sen julki seuraavin sanoin: »Näin sanoo Herra, Israelin Kuningas, ja sen Lunastaja, Herra Sebaot...» (44: 6). Sakarja 9: 9 sanotaan: »Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse tytär Jerusalem, sillä sinun Kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja Hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasin tamman varsalla.»

Tämä on profeetallinen lupaus, joka kirjaimellisesti toteutui Uudessa testamentissa. Siitä luemme Matt. 21: 1-4: »...silloin Jeesus lähetti kaksi opetuslasta ja sanoi heille: 'Menkää kylään, joka on edessänne, niin te kohta löydätte aasintamman sidottuna ja varsan sen kanssa; päästäkää ne ja tuokaa Minulle ja jos joku teille jotakin sanoo, niin vastatkaa: 'Herra tarvitsee niitä; ja kohta hän lähettää ne. '' Ja tämä tapahtui, että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo...» Kansanjoukko joutui pois tolaltansa, heitteli viittoja kadulle, repi oksia puista ja koristi tien, koska Kunigas tuli Jerusalemiin. He huusivat: »Hoosianna Daavidin Pojalle! Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa.» (Matt. 21: 9).

Kun Lunastaja syntyi, tulivat itämaiden viisaat Jerusalemiin ja kysyivät: »Missä on se äsken syntynyt juutalaisten Kuningas? Sillä me näimme Hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet Häntä kumartamaan.» (Matt. 2: 2). Sen jälkeen, kun Hänet oli otettu kiinni, kysyttiin meidän Herraltamme: »Oletko Sinä juutalaisten Kuningas?» Kuulustelun lopussa Pilatus tuli loppupäätelmään: »Sinä siis kuitenkin olet Kuningas?» Jeesus vastasi: 'Sinäpä sen sanot, että Minä olen Kuningas. Sitä varten Minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että Minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee Minun ääneni. '» (Joh. 18: 33-37).

Aivan niin kuin Vanhassa testamentissa Herraa Jumalaa kutsuttiin Kuninkaaksi, kuvataan Jeesusta Kristusta Uudessa testamentissa Kuninkaana. Paavali liittää kaiken tämän yhteen seuraavin sanoin: »Mutta iankaikkiselle Kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen.» (1. Tim. 1: 17). Oi millainen Jumalan viisauden ja tiedon syvyys! Vain ilmestyksen kautta me voimme nähdä sen monipuolisuuden, jolla Jumala antaa meidän tuntea itsensä. Vain joka raamatullisesti uskoo, että Jumala on paljastanut itsensä Kristuksessa, voi nähdä kaikki Raamatun kohdat oikealla paikallansa.

Tuon kuningaskunnan pystyttäminen on vielä edessämme. Mutta myös tämä tapahtuma on ennalta sanottu profeetallisessa Sanassa: »Veisatkaa Jumalalle, veisatkaa, veisatkaa meidän Kuninkaallemme, veisatkaa. Sillä Jumala on kaiken maan Kuningas. Veisatkaa Hänelle virsi. Jumala on kansojen Kuningas, Jumala istuu pyhällä istuimellansa.» (Ps. 47: 7-9). Samoin on kirjoitettuna Psalmissa 96: 9: »Kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa, vaviskaa Hänen kasvojensa edessä, kaikki maa. Sanokaa pakanain seassa: 'Herra on Kuningas. ' Niin pysyy maan piiri lujana, se ei horju. Hän tuomitsee kansat oikeuden mukaan.»

Ilm. 11: 17 kuuluu samaan yhteyteen: »Me kiitämme Sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit , siitä, että olet ottanut suuren voimasi ja ottanut hallituksen.» Matt. 25: 31-32 sanotaan: »Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit Hänen kanssaan, silloin Hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja Hänen eteensä kootaan kaikki kansat...» Sakarja 14: 9 sanotaan: »Herra on oleva koko maan Kuningas. Sinä päivänä on Herra oleva Yksi ja Hänen nimensä Yksi.» Samaan yhteyteen kuuluu Ilm. 15: 3: »Suuret ja ihmeelliset ovat Sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat Sinun tiesi, Sinä kansojen Kuningas.» Näiden Raamatun kohtien tulisi riittää osoittamaan meille, että Herraa Jumalaa ja Herraa Jeesusta Kristusta samassa määrin kuvataan Kuninkaana. Jos ei olisi niin, että Jahve ja Jahshua ovat sama, silloin me olisimme tekemisissä kahden eri kuninkaan kanssa.

Tuomari

Monet Raamatun kohdat todistavat, että Jumala on myös Tuomari. Psalmi 7: 12 sanoo: »Jumala on vanhurskas Tuomari.» Psalmissa 50: 6 sanotaan: ». . sillä Jumala on Tuomari.» Psalmissa 58: 12: »Totisesti, on Jumala, joka tuomitsee maan päällä.» Sana Jesaja 33: 22: ssa on erikoisen opettavainen: »Sillä Herra on meidän Tuomarimme, Herra on Johdattajamme, Herra on meidän Kuninkaamme; Hän pelastaa meidät.» Sama, joka on antanut lain, on tuomitseva lakinsa mukaisesti. Jaakob tuo saman esiin Uudessa testamentissa: »Yksi on lain säätäjä ja tuomari, Hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa...» (4: 12). Profeetta Jeremia puhuttelee Herraa myös tuomarina: »Mutta Herra Sebaot on vanhurskas tuomari.» (Luku 11: 20). Paavali saattoi elämänsä lopussa sanoa: »Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä...» (2. Tim. 4: 8). Johannes 5: 22 sanotaan: »Sillä ei Isä myöskään tuomitse ketään, vaan Hän on antanut kaiken tuomion Pojalle. »

Pietari selvittää Apostolien tekojen kymmenennessä luvussa sadanpäämies Korneliukselle ja hänen väellensä lyhyin sanoin Jumalan pelastussuunnitelman. Hänen saarnansa mukaan Jeesus on Jumalan määräämä tuomari eläville ja kuolleille (Jae 42). Hebr. 12: 23 sanotaan: »...te olette käyneet... taivaassa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö. ja Tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala...» Myös tässä voitaisiin jälleen kysyä, kuka nyt sitten on oleva tuomari? Onko se oleva Jumala vai Herra Jeesus? Varmastikin on oleva vain yksi Tuomari, nimittäin lain antaja. Kutsutaan häntä sitten Jumalaksi tai Isäksi, Herraksi tai Pojaksi, on kuitenkin saman tekevää; onhan koko ajan kysymys vain yhdestä. Näitä vertauksia voitaisiin haluttaessa jatkaa.

Keskeytys

Valitettavasti ei ihmiskunta kokonaisuudessansa ole käsittänyt, mitä Jumala haluaa ja miten Hän toteuttaa suunnitelmansa. Jumalan aikomukset perustuvat siihen, että Hänellä iankaikkisuudessa olisi poikia ja tyttäriä, jotka elävät yhdessä Hänen kanssansa. Tätä suurta määränpäätä varten luotiin ihminen Hänen kuvaksensa. Ihminen oli luomistyön kruunaaminen; hänelle annettiin vastuu - hallinta koko maan päällä.

Ihmistä ei luotu joksikin automaatiksi, vaan hänet varustettiin vapaalla tahdolla, kyvyllä rakastaa, tuntea, ratkaista jne. Kuitenkin täytyi kuuliaisuuden periaatteen päteä, mikä tarkoittaa, että hänen tuli harjoittaa valtaa riippuvaisuudessa kaikkivaltiaasta Jumalasta. Ihminen asetettiin koetukseen, jossa hän voi ratkaista vapaasti. Herra antoi hänelle helposti täytettävän ohjeen (1. Moos. 2: 15: 17). Mikään ei ole helpommin ymmärrettävissä kuin että Jumalan käskyn pitäminen olisi ollut kunnia-asia. Mutta ihminen epäonnistui, hän teki itsensä itsenäiseksi ja kadotti riippuvaisuutensa Jumalasta. Sen kautta hän tuhosi täydellisen harmonian itsensä ja Luojan välillä ja tuli Hänestä erotetuksi.

Kuinka kauan tuo rikkomaton yhteys Herran Jumalan kanssa kesti, sitä ei meille kerrota. Joka tapauksessa ei ennen syntiinlankeemusta ollut mitään tuskaa, kyyneleitä, kärsimystä, sairautta eikä mitään kuolemaa. Koska meidät on määrätty elämään ilman kaikkia näitä seurausilmiöitä, kaipaamme me sitä, että meidät asetettaisiin takaisin alkuperäiseen tilaan.

Aluksi oli eräs enkeliruhtinas noussut Jumalaa vastaan ja oli sen tähden tullut alas heitetyksi (Jesaja 14: 12-15). Hesekiel 28: 13 mukaisesti hän oli Eedenissä, Jumalan puutarhassa. Sen jälkeen, kun hän oli irtautunut Jumalasta, yritti hän nostaa ihmiskunnan Jumalaa vastaan ja erottaa sen Hänestä.

Koska saatana henkiolentona ei voinut vietellä lihassa elävää ihmistä, otti hän valtaansa käärmeen, jota melkein kaikilla kielillä puhutellaan miespuoliseksi ja joka tuohon aikaan kulki pystyssä. Vasta kirouksen jälkeen siitä tuli matelija (1. Moos. 3: 14). Niin kuin myös 1. Moos. 3 käy esiin, kietoi hän Eevan pitkähköön keskusteluun sanoen: »Olisiko Jumala todella sanonut...» Siten saavutti käärme sen, että Eevassa heräsi epäilys Jumalan Sanaa kohtaan. Sen lisäksi siellä on myös puhe»silmän halusta»,»tiedosta», »viisaaksi tulemisesta» ja»niin kuin Jumalana olemisesta».

Jumala antoi Aadamille varoituksen: »...sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.» (1. Moos. 2: 17). Saatana sanoi Eevalle käärmeen kautta vastakohdan: »Ette suinkaan kuole.» (1. Moos. 3: 4). Niinpä hänelle onnistui lopulta saada Eeva valtaansa ja vietellä hänet. Hän puolestaan veti Aadamin mukaan, ja yhteys Jumalan ja ihmisen välillä tuhottiin.

Koko maailma on sen jälkeen ollut pahuudessa ja on pahan vaikutuksen alla. Jokainen ihminen, joka syntyy tähän maailmaan, on kuoleman lapsi.

Jotta ihmisen ei tarvitsisi iankaikkisesti elää synnissänsä, ei hän rikkomuksen jälkeen saanut syödä elämän puusta. Sen tähden Jumala ajoi hänet pois Paratiisista. Ensin täytyi vaikuttaa sovitus ja lunastuksen täytyi tapahtua. Kun se tapahtui, huudahti Herra ryövärille sanat: »Totisesti Minä sanon sinulle: Tänä päivänä pitää sinun oleman Minun kanssani Paratiisissa. » (Luukas 23: 43).

Kaikki ihmiset syntyvät tähän maailmaan Jumalasta erotettuina. Jokainen meistä toimii ja käyttäytyy niin kun Aadam ja Eeva. Me kaikki olemme tulleet syyllisiksi Jumalan edessä ja tarvitsemme lunastusta. Uskonnolliset toimenpiteet, jotka tehdään pelosta Jumalan edessä tai rangaistuksen pelosta, voivat vaikuttaa aivan yhtä vähän kuin viikunapuun lehtiin kietoutuminen. Siten kuin Herra ensimmäiset ihmiset kohtasi, sen jälkeen kun he olivat rikkoneet Hänen Sanansa, siten on jokainen ihminen vielä tänään Hänen edessänsä.

Ensimmäisinä vuosituhansina oli yksittäisiä, kuten Eenok, Nooa ja Aabraham, joille Jumala ilmestyi. Ihmiskunta kulki omia teitänsä ja palvoi monenlaisia epäjumalia. Mooseksen aikana Jumala valitsi Israelin kansan. Lain antaminen tapahtui; säädettiin erilaiset uhrit, joita heidän tuli tuoda. Nämä uhrit eivät voineet vaikuttaa mitään lopullista sovitusta, vaan peittivät ainoastaan rikkomukset. Ne olivat viittaus Jumalan uhrikaritsaan, joka olisi kuoleva maailman syntien puolesta ja ottava pois erottavan seinän Jumalan ja ihmisten väliltä. Laki oli välttämätön, sillä yksinomaan sen kautta tulee synnin tunto (Room. 3: 20). Jumalan Henki vakuuttaa meidät kaikkien lakien ja kieltojen kautta siitä, ettemme me voi pitää niitä vaan rikomme ne. Sillä tavoin yksin me tunnemme syylliseksi tulemisemme ja lunastuksen välttämättömyyden.

Silta

Ajallinen keskeytys inhimillisen ja tottelemattomuuden kautta ei voi saattaa pois voimasta iankaikkisen Jumalan suunnitelmaa ihmiskunnan kanssa. Rikkomuksen kautta ihminen tosin irtautui Jumalasta ja tuli»jumalattomaksi», mutta Hän sanoi: »...ei ole Minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää.» (Hes. 33: 11). Koska ihminen on määrätty elämään ja yhteyteen Jumalan kanssa, valmisti Herra tien lunastaaksensa meidät kuolemasta ja asettaaksensa meidät takaisin iankaikkiseen elämään. Koska meillä omasta puolestamme ei ollut mitään mahdollisuutta palata takaisin Jumalan luokse, täytyi Hänen itsensä tulla ja ottaa meidät vastaan. Sen tähden sanotaan Jesaja 40: 3: »Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää tasaiset polut meidän Jumalallemme.» Jakeessa yhdeksän me luemme: »Nouse korkealle vuorelle, Siion, Sinä ilosanoman tuoja; korota voimakkaasti äänesi, Jerusalem, sinä ilosanoman tuoja. Korota, älä pelkää, sano Juudan kaupungeille: 'Katso teidän Jumalanne!' Katso, Herra, Herra tulee voimallisena, Hänen käsivartensa vallitsee. Katso, Hänen palkkansa on Hänen mukanansa, Hänen työnsä ansio käy Hänen edellänsä.»

Jesaja 52: 10 sanotaan: »Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden. » Luvussa 35 jae 4 sanotaan: »Sanokaa hätääntyneille sydämille: 'Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! ... Hän tulee ja pelastaa teidät. '»

Henkenä ei Jumala voinut kärsiä kuolemaa, sen tähden täytyi Hänen tulla liharuumiiseen. Vain siten oli mahdollista lunastaa meidät tästä kuoleman ruumiista ja asettaa meidät takaisin alkuperäiseen jumalalliseen tilaan, joka todella uskovaisilla on oleva ylösnousemuksen jälkeen.

Jumalallinen luominen

Jumala teki uuden luomisen alun siittämisen kautta. Luomisen kautta alkoi ihmissuku, siittämisen kautta Jumalan suku. Isä-Poika suhde Jumalan ja ihmisen välillä täytyi saada aikaan. Sitä Hän ei voinut tehdä Aabrahamin, Mooseksen tai jonkun profeetan kautta, jotka luonnollisen siittämisen kautta olivat syntyneet tähän maailmaan ja sen tähden olivat osa langennutta luomakuntaa. Yliluonnollisen siittämisen kautta Jumala teki alun uudelle luomiselle; se tapahtui ainutsyntyisessä Pojassa. Jumala loi elämän solun neitsyt Mariaan. Hän oli ainoastaan vain tuon lapsen kantaja. Maria sanoi: »Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle Sinun Sanasi mukaan.» (Luuk. 1: 38). Jostakin Jumalan äidistä ei Jumala eivätkä profeetat ja apostolitkaan tiedä mitään. Jeesus ei milloinkaan kutsunut häntä äidiksi, vaan aina vain vaimoksi.

Jeesus tuli esikoiseksi monien veljien keskellä (Room. 8: 29). Aadam oli luotu, Kristus siitetty Jumalan Poika. Yksinomaan Hänen kauttansa me voimme tulla hengellisesti siitetyiksi ja uudestisyntyneiksi ja siten tulla jumalalliseksi suvuksi. On kirjoitettuna: »Sillä me olemme myös Hänen sukuansa. Koska me siis olemme Jumalan sukua...» (Ap. t. 17: 28-29). Ilm. 3: 14 sanotaan: »Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen Todistaja, Jumalan luomakunnan alku.» Tässä ei ole kysymys maailmankaikkeuden luomisesta vaan Kristuksesta, Alkuperästä, Jumalan uuden luomisen alusta siittämisen kautta. Kaikkien Jumalan poikien ja tyttärien täytyy myös syntyä Sanasta ja Hengestä. Herra sanoi tavalla, jota on mahdoton käsittää väärin: »Joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. » (Joh. 3: 3). Uskonnolliset toimenpiteet eivät johda mihinkään syntymiseen Pyhästä Hengestä. Tarvitaan ensin Sanan jumalallinen siemen, jonka täytyy tulla asetetuksi sieluumme. Ilman siementä ei voi tulla esiin maallista eikä hengellistä elämää.

Joh. 10 syyttivät juutalaiset Herraa Jumalan pilkasta ja sanoivat: »Sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi.» Jeesus vastasi heille: »Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: 'Minä sanoin: te olette jumalia. '» (Ps. 82: 6). »Jos Hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan Sana tuli — ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin — niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: 'Sinä pilkkaat Jumalaa', sen tähden, että Minä sanoin: 'Minä olen Jumalan Poika. '» (Joh. 10: 33-36). Vanhassa testamentissa olivat profeetat ne, joille Sana tuli. Koska he ottivat vastaan tämän jumalallisen, Sanan, kutsutaan heitä jumaliksi. Jumalasta voi tulla vain jumalallista. Sen tähden on Sana, joka Jumalasta lähtee, jumalallinen siemen (Luuk. 8: 4), jonka kautta me tulemme Jumalan lapsiksi. »Tahtonsa mukaan Hän synnytti meidät totuuden Sanalla, ollaksemme Hänen luotujensa esikoiset.» (Jaakob 1: 18).

Vanhan testamentin neljäntuhannen vuoden aikana ei ollut yhtään profeettaa, joka olisi puhutellut Jumalaa taivaalliseksi Isäksi. Ei kerrota yhdestä ainoastakaan, joka olisi kääntynyt Jumalan Pojan puoleen. Emmekä tiedä jostakin keskustelustakaan Isän ja Pojan välillä taivaassa mitään. Tämän tietäminen on hyvin tärkeää. Siirtyminen Vanhasta Uuteen testamenttiin oli pelastukselle välttämätöntä. Sama, joka Vanhassa testamentissa oli Herra — Jahve, on Uudessa testamentissa Poika — Herra Jeesus. Näkymätön Jumala — Elohim on tehnyt itsensä tunnetuksi Herrana, Herra-Jahvena näkyvässä muodossa. Sama Jumala on paljastanut itsensä Isänä Pojassa näkyvässä, inhimilllisessä hahmossa. Nimi Jeesus (hebreaa) Jahshua merkitsee Jahve-pelastaja.

Jokainen Jumalan nimi ja ilmestys täytyy nähdä määrätyssä yhteydessä ja jättää sinne, minne se kuuluu. Sinne, missä on puhe Isästä, ei voida vain yksinkertaisesti asettaa Poikaa; missä on puhe Pojasta, ei voida vain yksinkertaisesti käyttää nimitystä Isä. Siitä huolimatta on olemassa vain yksi Jumala, joka paljastaa itsensä taivaassa Isänä ja maan päällä Pojassa. Isänä Hän ei milloinkaan ole syntynyt eikä kuollut. Poikana Hänet siitettiin, Hän syntyi, kärsi ja kuoli ja on ylösnoussut.

On kysymys meistä. Meidät on liitetty Jumalan suunnitelmaan. »Ja Jumala, joka herätti kuolleista Herran, on herättävä meidätkin voimallansa.» (1. Kor. 6: 14). »Sillä jos me olemme Hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin yhtäläisessä ylösnousemuksessa. » (Room. 6: 4-5). Niin varmasti kuin Jumala paljasti itsensä Kristuksessa, yhtä varmasti paljastaa Kristus itsensä uskovaisissa.

Täytyy ajatella todella sitä, ettei yhtään ainutta kertaa voida löytää Raamatusta nimitystä 'iankaikkinen Poika' tai 'taivaallinen Poika', mutta kylläkin 'iankaikkinen Jumala' ja 'iankaikkinen Isä'. Eikä voida sanoa: Joka näki Elohimin, se on nähnyt Jahven; mutta joka on nähnyt Herran, hän saattoi huudahtaa:»Minä olen nähnyt Jumalan». Eikä Isä voinut sanoa:»Joka näkee Minut, se näkee Pojan», mutta Poika saattoi sanoa: »Joka on nähnyt Minut, on nähnyt Isän.» (Joh. 14: 9). Luukas 10: 22 sanotaan: »...eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on , kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo Hänet ilmoittaa.»

Jo ennen maailman perustamista oli Jumalan kirkkaus valmis, jolla Kristuksen tuli tulla kirkastetuksi. (Joh. 17: 5). Samoin tulivat Hänen omansa valituiksi Hänessä jo ennen maailman perustamista. (Ef. 1: 4-5). Ja heidän nimensä kirjoitettiin Karitsan Elämänkirjaan (Ilm. 13: 8). On olemassa jumalallinen ennaltamäärääminen, joka viittaa Kristukseen ja Hänen morsiusseurakuntaansa. Ennaltatietämisensä kautta Jumala valmisti suunnitelmansa ennen iankaikkisia aikoja, armahtaaksensa meidät (1. Tim. 1: 9). Tähän suunnitelmaan me kuulumme mukaan.

Ei yhtään ainoata kertaa ole Raamatussa nykyisen kristikunnan käyttämää muotoa:»Siunatkoon teitä Isä Jumala, Jumala Poika ja Jumala Pyhä Henki.» Uudessa testamentissa Jumalaa puhutellaan Isänämme, mutta milloinkaan ei sanota Jumala Poika vaan aina Jumalan Poika tai Korkeimman Poika. Sama koskee Pyhää Henkeä. Ei ole milloinkaan kirjoitettuna:»Jumala Pyhä Henki leijaili syvyyden yllä», vaan Jumalan Henki. (1. Moos. 1: 2). Se ei ollut Jumala Pyhä Henki, joka varjosi Marian, vaan niin kuin on kirjoitettuna: »Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sen tähden myös se Pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.» (Luukas 1: 35). Jos Pyhä Henki olisi sinänsä itsenäinen persoona, silloin olisi lapsen nimen kuulunut olla 'Pyhän Hengen Poika', koska siittäminen tapahtui Hengen kautta. Pyhä Henki on Jumalan Hneki.

Jooel 2: 28 sanoo Jumala: »Näitten jälkeen Minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle...» Tämän lupauksen toteutuminen kuvataan meille Ap. t. 2. Jumala ei ole vuodattanut jotakin muuta persoonaa, vaan Hänen Henkensä. Jeesus antoi omillensa Isän lupauksen (Ap. t. 1: 4-8). Hän on sanonut molemmat. että Hän lähettäisi Pyhän Hengen (Joh. 16: 7) ja että Hän itse tulisi (Joh. 14: 18). Hengen kautta Hän tuli helluntaina ja otti asumuksen uskovaisissa. Siten on Kristus meissä kirkkauden toivona (Kol. 1: 27). Pietari tuo esiin ensimmäisessä saarnassansa: »Koska Hän on siis Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on Hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette (Ap. t. 2: 33). Johannes Kastaja antoi jo ilmoituksen: »Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.» (Matt. 3: 11). Tämä on puhdas apostolien opetus. Kristuksessa oli Jumala meidän kanssamme, Pyhän Hengen kautta Hän asuu meissä. Johannes 4: 24 Herra sanoi: »Jumala on Henki...» 2. Kor. 3: 17 kirjoittaa Paavali: »Sillä Herra on Henki...» On nyt sitten kirjoitettuna 'Jumalan Henki', 'Herran Henki' tai 'Pyhä Henki' — aina on kysymys yhdestä ja samasta Hengestä.

Ei Poika eikä Henki ole yksinänsä jossakin. Pojassa Jumala otti yhteyden meidän kanssamme, Hengen kautta meillä on yhteys Häneen. Poika sanoi: »Minä olen lähtenyt Isästä...» (Joh. 16: 28), Hengestä sanotaan: »Totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä...» (Joh. 15: 26).

Poikuus

Psalmissa 2: 7 me luemme: »Minä ilmoitan, mitä Hän on säätänyt. Hän lausui minulle: 'Sinä olet Minun Poikani, tänä päivänä Minä sinut synnytin. '» Sana 'tänä päivänä' ei missään tapauksessa viittaa iankaikkisuuteen, sillä siinä ei ole mitään eilistä, tänään tai huomista, se on aikakäsite. Vanhassa testamentissa on Jumalan neuvopäätös asetettu tulevana, profeetallisena asiana, jonka täyttymys tapahtuu Uudessa testamentissa. Psalmissa 2: 8 sanotaan edelleen: »Ano Minulta, niin Minä annan pakanakansat Sinun perinnöksesi ja maan ääret Sinun omiksesi.» Näissä molemmissa jakeissa on puhe Pojan siittämisestä ja siitä, että kaikki kansat annetaan Hänelle perinnöksi. Kukaan ihminen ei pelastu sen johdosta, jos hän uskoo, että on yksi Jumala. Sen uskoo myös paholainen (Jaakob 2: 19). Pelastava usko perustuu siihen, että tuo Yksi, Totinen Jumala, on lunastanut meidät Pojassa. Sen tähden on kirjoitettuna: »Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.» (Ap. t. 16: 31).

Psalmissa 2: 12 valaistaan tätä tosiasiaa jumalallisesti: »Antakaa suuta Pojalle, ettei Hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne, sillä Hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka Häneen turvaavat.» Tätä Sanaa me emme saa ohittaa. Monet puhuvat Jumalasta ja rakkaasta Isästä taivaassa, mutta eivät käsitä sitä, että Isä on tehnyt itsensä tunnetuksi täällä maan päällä Pojassa Pelastajana. Ainoa pätevä ja autuaaksitekevä usko Jumalaan on usko Jeesukseen Kristukseen, sillä yksinomaan Hänessä me voimme kohdata Jumalan ja löytää pelastuksen. Meidän täytyy uskoa Häneen tällä tavoin, koska Hän siten on ilmestynyt ihmisille pelastusta tuovana ja autuaaksitekevänä (Tiitus 2: 11-14).

Meidän tähtemme Hän on luonut Isä-Poika suhteen, jotta me voimme tulla Jumalan pojiksi ja tyttäriksi. 2. Samuel 7: 14 on profeetallinen julistus: »Minä olen oleva Hänen Isänsä ja Hän minun Poikani.» Mutta sitten tehdään silta Pojasta poikiin. Hoosea 1: 10 luemme: »Ja siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole Minun kansani', heille sanotaan: 'Elävän Jumalan lapset. '» Paavali liittää sen yhteen 2. Kor. 6: 17: »Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin Minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne ja te tulette Minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias.» Ef. 1: 15 korostaa apostoli tämän tarkoitusta: »Edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, Hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, Hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan...» Maan päällä on ihmisiä, jotka antavat liittää itsensä Jumalan suunnitelmaan ja tahtoon. He ovat Kristuksessa, ja Jumalan mielisuosio lepää heidän yllänsä.

Psalmissa 89: 27-28 sanottiin Jumalan Poikaan viitaten: »Hän kutsuu minua: Sinä olet minun Isäni, Sinä Minun Jumalani ja pelastukseni Kallio. Ja Minä asetan Hänet esikoiseksi, maan kuninkaista korkeimmaksi.» Liharuumiissansa kärsi ja kuoli Jumalan Poika kaikkien Jumalan poikien ja tyttärien puolesta. Hänen ylösnousemuksensa kautta Hänen ruumiinsa asetettiin takaisin kuolevaisuudesta kuolemattomuuteen. Siihen perustuu myös meidän ylösnousemuksemme ja muuttumisemme.

Tässä ei ole kysymys jostakin opista tai tiedosta, josta voitaisiin kiistellä, vaan jumalallisen neuvopäätöksen toteuttamisesta, joka tekee ihmislapsista Jumalan lapsia. Psalmissa 68: 20-21 sanotaan: »Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.» Ei ollut yhtään ainoata ihmistä, jolla olisi ollut valta kuoleman ylitse, päinvastoin: kuolema harjoittaa valtaansa jokaisessa ihmisessä. Siitä ovat monet hautausmaat paras todiste. Mutta näin sanoo Herra: »Tuonelan kädestä Minä heidät päästän, kuolemasta Minä heidät lunastan. Missä on sinun ruttosi, kuolema, missä sinun surmasi, tuonela?» (Hoosea 13: 14). Sakarja 9: 11 ilmoitettiin, millä tavoin lunastus ja jopa vanhatestamentillisten pyhien vapautus kuoleman vallasta tapahtuisi: »Ja myös sinun vankisi Minä sinun liittosi veren tähden päästän pois vedettömästä kuopasta.»

Uusi liitto on luvattu jo Vanhassa testamentissa. Jeremia esimerkiksi kirjoittaa luvussa 31: 31-34: »Katso päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin Minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka Minä tein heidän isiensä kanssa silloin, kun Minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka Minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka Minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat Minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat Minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra, sillä Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.»

Tämä tapahtui, kun meidän Herramme kuoli ja pystytti uuden liiton. Hän todisti sen Matteus 26: 28 sanoen: »Tämä on uusi liitto Minun Veressäni. » Matteus 27: 45-54 ja myös muissa evankeliumeissa meille kuvataan tämä valtava tapahtuma. Kuolemansa kautta Hän on voittanut paholaisen ja helvetin, ylösnousemuksensa kautta Hän on astunut esiin voittajana.

Pietari tekee lunastustyöstä yhteenvedon seuraavin sanoin: »Sillä myös kerran Kristus kärsi kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; Hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi Hengessä.» (1. Piet. 3: 18). Hän vapautti ne, jotka oli annettu kuoleman valtaan, ja ne, jotka olisivat joutuneet helvettiin, ne Hän osti vapaaksi niin kuin on kirjoitettu: »Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli Hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että Hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.» (Hebr. 2: 14-15).

Täytetyn lunastustyön jälkeen Hän nousi ylös kolmantena päivänä ja neljäkymmentä päivää myöhemmin nousi ylös taivaaseen. Vastaavat kohdat Uudessa testamentissa ovat varmastikin kaikille tuttuja. Myös tämä pelastushistoriallinen tapahtuma ilmoitettiin jo Vanhassa testamentissa, eli Psalmi 68: 19, missä sanotaan: »Sinä astuit ylös korkeuteen, otit vankeja saaliiksesi, sait ihmisiä lahjaksesi.» Psalmi 47: 6 me voimme lukea seuraavaa: »Jumala astuu ylös riemun raikuessa, Herra pasuunain pauhatessa. » Efesolaiskirje 4: 10 antaa meille tiedon siitä, kuka se oli, joka kuoli, haudattiin, astui alas helvettiin, voitokkaasti nousi ylös ja meni taivaaseen: »Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääksensä kaikki.» Me haluamme päättää tämän luvun apostolin todistukseen: »Sillä minä annoin ennen kaikkea teille tiedoksi sen, minkä itse olin saanut; että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että Hänet haudattiin ja että Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja että Hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdellletoista. Sen jälkeen Hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. Sen jälkeen Hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikään kuin keskensyntynyt.» (1. Kor. 15: 3-8).

Jeesuksen Kristuksen ihmisyys

Nyt me tarkastelemme niitä alueita, jotka näyttävät Kristuksen ihmisyydessänsä Jumalan rinnalla, Jumalan Poikana, Ihmisen Poikana, Daavidin Poikana, Jumalan Karitsana, Välittäjänä ja Puolustajana, Profeettana ja niin edelleen. Hänestä on kirjoitettuna: »...vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja Hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.» (Fil. 2: 7-8). Kuninkaitten Kuningas syntyi tähän maailmaan, kapaloitiin ja asetettiin seimeen (Luukas 2: 7). Jakeesta 21 luemme sitten: »Kun sitten kahdeksan päivää oli kulunut ja lapsi oli ympärileikattava, annettiin Hänelle nimi Jeesus, jonka enkeli oli Hänelle antanut.»»...ja sinun on annettava Hänelle nimi Jeesus, sillä Hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.» (Matt. 1: 21). Lapsi pyhitettiin Herralle Jumalalle: »... niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa: 'Jokainen miehenpuoli, joka avaa aidinkohdun, luettakoon Herralle pyhitetyksi. '» (Luuk. 2: 23).

Luukkaan evankeliumin toinen luku antaa ratkaisemattoman probleeman ihmisille, jotka yrittävät perustella jumalallista salaisuutta järjellänsä. Toisaalta siellä sanotaan: »Teile on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa» (jae 11), mutta toisaalta taas sanotaan, että tämä lapsi, joka oli Kristus, Herra, täytyy tulla Jerusalemissa Herralle pyhitetyksi esikoisena. Sen tähden me olemme jo aikaisemmin selvittäneet, että Jahve on Herra Jumala henkiruumiissansa ja Jahshua on lihassa julkitullut Herra. Lunastajan sataprosenttinen ihmisyys oli edellytys sille, että Hän voittaisi kuoleman ja paholaisen. Ihmisyydessänsä Hän söi ja joi, Hän väsyi ja nukkui, Hän rukoili ja Hänet todettiin sellaiseksi kuin mekin. »Sentähden piti Hänen kaikessa tulla veljiensä kaltaiseksi...» (Hebr. 2: 17). Kaikkialla siellä, missä Hänen ihmisyytensä astui esiin, me näemme Hänet suhteessa meihin Jumalan rinnalla.

Jeesus Kristus, Jumalan Poika, tuli Jumalan siittämäksi Pyhän Hengen kautta. Sen tähden Hänen Verensä, Hänen ajatuksensa — koko Hänen elämänsä oli täysin pyhä ja synnitön. Häneen ei kuolemalla, helvetillä eikä saatanalla ollut mitään oikeutta. Evankeliumeissa meille kuvataan Messias syntymisestänsä taivaaseen astumiseen asti ihmisyydessänsä. Luukas 3: 21 me luemme: »Kun siis kaikkea kansaa kastettiin ja myöskin Jeesus oli saanut kasteen ja rukoili, niin tapahtui, että taivas aukeni ja Pyhä Henki laskeutui Hänen päällensä ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli ääni: 'Sinä olet Minun rakas Poikani; Sinuun Minä olen mielistynyt. '»

Tässä ei ole kysymys siitä, että vain toistettaisiin jokin tapahtuma, vaan siitä, että me Jumalan poikina ja tyttärinä koemme saman. Joka on tullut raamatullisesti uskovaiseksi, antaa kuuliaisuudessa Jumalan Sanaa kohtaan kastaa itsensä raamatullisesti. Siihen aikaan avautui taivas Jumalan Pojan yläpuolella. Kaikki Jumalan pojat ja tyttäret seisovat avoimen taivaan alla, ja Pyhä Henki laskeutuu heidän yllensä niin kuin alussa. Jokaisen täytyy kokea se henkilökohtaisesti ja siten vastaanottaa todistus siitä, että Jumala on vastaanottanut hänet. Tarvitaan tämä yliluonnollinen vahvistaminen, jotta voisimme olla varmat siitä, että Jumalan mieltymys lepää meidän yllämme Jumalan poikina ja tyttärinä.

Palvelija

Alentumisessansa Kristusta kuvattiin Herran palvelijana. Hän tuli tehdäksensä Jumalan täydellisen tahdon. Jesaja 42: 1 me luemme: »Katso, Minun palvelijani, jota Minä tuen, Minun valittuni, johon Minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni Häneen, Hän levittää kansakuntiin oikeuden. » Jumalan Henki tuli Kristuksen ylle, koska Hänellä oli Jumalan mielisuosio. Sen jälkeen Hän aloitti palvelustehtävänsä. Luukas 4 Herra luki tuon kohdan profeetta Jesajasta 61: 1-2: »Herran, Herran Henki on Minun päälläni, sillä Hän on voidellut Minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt Minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta...» Jesaja 42: 6 sanotaan: »Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut Sinut, olen tarttunut Sinun käteesi, varjellut Sinut ja pannut Sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi, avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta, pimeydessä istuvat vankihuoneesta.» Toteutumisen voi jokainen lukea Matteus 12: 15-21- Vielä tänään pätee se, mitä Hän silloin sanoi: »Särjettyä ruokoa Hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä Hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti. Hän itse ei sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle ja meren saaret odottavat Hänen opetustansa.» (Jes. 42: 3-4).

Profeetta Jesajassa luku 52: 13 - 53: 12 kuvataan Lunastaja palvelijan hahmossansa tiellänsä Getsemanesta Golgatalle: »Ei ollut Hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme Hänet, mutta ei ollut Hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet...» Seuraavat jakeet asettavat ytimen lunastustyölle: »Mutta totisesti, meidän sairautemme Hän kantoi, meidän kipumme Hän sälytti päällensä. Me pidimme Häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi ja Hänen haavainsa kautta me olemme paratut.» Myös Psalmi 129: 3 on profeetallinen viittaus Hänen kärsimykseensä: »Selkäni Minä annoin lyötäväksi, poskieni parran revittäväksi, en peittänyt kasvojani pilkalta ja syljeltä.»

Messiasta palvelijan hahmossa nöyryytettiin meille käsittämättömällä tavalla ja Häntä kohdeltiin kuin rikollista. Markus 14: 65 kertoo: »Ja muutamat rupesivat sylkemään Häntä ja peittivät Hänen kasvonsa ja löivät Häntä nyrkillä ja sanoivat Hänelle: 'Profetoi!' Oikeudenpalvelijatkin löivät Häntä poskelle. » Luvussa 15 kerrotaan Hänen ruoskimisestansa, orjantappurakruunusta, joka pantiin Hänen päähänsä ja siitä pilkasta, jota Hän joutui kärsimään. Jakeessa 28 annetaan sitten meille selvitys: »Niin toteutui kirjoitus, joka kuuluu (Jesaja 53: 12): »Ja Hänet luettiin pahantekijäin joukkoon». » (Kyseinen jae puuttuu suomenkielisestä Raamatun käännöksestä).

Siellä on myös selvitys siihen, miksi meidän Lunastajamme täytyi antaa kaiken tämän tapahtua itsellensä. Jakeessa 11 me luemme: »Sielunsa vaivan tähden Hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta Hän, Minun vanhurskas palvelijani vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.» Me olimme ne syylliset, jotka olivat ansainneet kuoleman, mutta Hän otti meidän paikkamme. Me olimme Jumalan hylkäämät. Kun Hän riippui ristillä, huudahti Hän meidän sijastamme: »Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? (jae 2). Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua. (jae 8). Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani he ovat lävistäneet. Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen; he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.» (jakeet 17-19).

Ajatelkaamme, miten tarkasti enemmän kuin sata profeetallista Vanhan testamentin ilmaisua toteutuivat Messiaassa! Kärsimisensä ja kuolemisensa kautta Hän on lunastanut meidät ja ottanut pois vihollisuuden, joka oli meidän ja Jumalan välillä. Niin me tulimme muutetuiksi uudeksi ihmiseksi rauhantekijänä (Ef. 2: 13-17).

Palvelijana Hän hylkäsi sen, että Häntä olisi puhuteltu hyväksi Mestariksi. Hän sanoi hallitusmiehelle: »Miksi sanot Minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.» (Luukas 18: 18-19). Hän sanoi sananmukaisesti: »En Minä ota vastaan kunniaa ihmisiltä... Kuinka te voitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee Häneltä, joka yksin on Jumala?» (Joh. 5: 41-44). Hän oli tullut tehdäksensä Jumalan tahdon, ja sen tähden Hän sanoi: »Ja Hän, joka on Minut lähettänyt, on Minun kanssani... koska Minä aina teen sitä, mikä Hänelle on otollista.» (Joh. 8: 29). Palvelijana Hän tuli palvellaksensa ja sen tähden Hän sanoi: »...niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.» (Matt. 20: 28).

Alkuseurakunta käytti tuota ilmaisua 'Palvelija' jopa rukouksissansa: »Sillä totisesti, tässä kaupungissa kokoontuivat Sinun Pyhää Palvelijaasi Jeesusta vastaan, jonka Sinä olet voidellut, sekä Herodes, että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa, tekemään kaiken, minkä Sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltämäärännyt tapahtuvaksi.» (saksal. käännös). Pyhän Hengen johdatuksessa ovat ihmiset aina sanoneet, rukoilleet, kirjoittaneet ja tehneet oikein. Moni asia saattaa olla järjenvastaista, mutta me olemme vastuussa jokaista Jumalan Sanaa kohtaan. Sen tulisi vallata kaikki ja herättää heissä kaipaus kuulua todelliseen, raamatulliseen seurakuntaan, jossa Jumalan ajatukset, puhe ja toiminta toteutuvat täällä maan päällä. Niin kuin kaikki Messiasta koskeneet sanat toteutuivat, täytyy myös kaikkien seurakunnalle annettujen lupausten totetua siinä ja sen kautta. Alkuseurakunnan rukous päättyi näin: »Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua Sinun Sanaasi; ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu Sinun Pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta.» Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan Sanaa rohkeasti.» (Ap. t. 4: 24-31).

Profeetta

Profeettana Hänen täytyi täyttää tehtävänsä aivan samoin kuin kaikilla muillakin alueilla. Ap. t. 3: 22-23: ssa viittaa Pietari Sanaan 5. Moos. 18: 18 ja sanoo Jeesuksesta: »Sillä Mooses on sanonut: Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä veljienne joukosta; Häntä kuulkaa kaikessa, mitä Hän teille puhuu. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka ei sitä Profeetttaa kuule, hävitetään kansasta.» Ihmisen Poikana Hän oli profeetta. Vakava varoitus kuuluu»Jokainen, joka ei sitä profeettaa kuule, hävitetään kansasta.» Kuulla NÄIN SANOO HERRA ja uskoa Häntä, merkitsee elämää.

Kirkastusvuorella kuului yliluonnollisesta pilvestä mahtava ääni, joka puhui: »Tämä on Minun rakas Poikani, johon Minä olen mielistynyt; kuulkaa Häntä. Kun opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoilleen ja peljästyivät kovin.» (Matt. 17: 5-6). He näkivät Mestarinsa kirkastettuna alkuperäiseen kirkkauteensa. Näin näki Johannes Herran Patmoksen saarella, kun hän oli Hengessä (Ilm. 1: 12-17). Joka näkee Jeesuksen kirkastettuna, kuulee tänään samat sanat.»Häntä teidän tulee kuulla!» Tässä me näemme täydellisen sopusoinnun 5. Moos. 18: 18 ja Ap. t. 3: 20-21 välillä.

Jumala-Profeettana Hän on julistanut ja tehnyt Sanan ja Jumalan tahdon. Johannes Kastajalta kysyttiin: »Se profeettako olet?» Hän vastasi: »En» (Joh. 1: 21). Johannes oli suurin kaikista profeetoista; hän muodosti sillan Vanhan- ja Uuden testamentin välille ja esitteli Kristuksen Jumalan Karitsana. Mutta hän ei ollut tuo profeetta, josta Mooses oli ennustanut. Kysymyksessä oli Messias, joka nosti esiin pelastushistorian profeetallisen osan ja suoritti profeetallisen palvelustehtävänsä. »Kun nyt ihmiset näkivät sen tunnusteon, jonka Jeesus oli tehnyt, sanoivat he: 'Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva. '» (Joh. 6: 14).

Joh. 5: 19 sanotaan: »Totisesti, totisesti Minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä Hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.»Siinä Hän on paljastanut ihmisyytensa täydellisesti ja tyhjentävästi. Tässä ei puhunut avuton Jumala vahvalle Jumalalle, vaan Ihmisen Poika Jeesus Kristus Jumalalle. Herran lähettämät profeetat olivat näkijöitä. Heille paljastettiin Hengen innoituksen kautta Jumalan tahto, he näkivät jumalallisissa näyissä sen, mitä heille tehtiin tiettäväksi. Ihmisen Poika oli tuo profeetta, Hän näki ja kuuli, mitä Hänen tuli tehdä. Hän myös sanoi: »Minä en kysy omaa tahtoani, vaan Hänen tahtoansa, joka on Minut lähettänyt.» (Joh. 5: 30). Myös vanhatestamentillinen sanankohta Psalmissa 40: 8 viittasi Häneen: »Silloin Minä sanoin: 'Katso, Minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä Minun on tehtävä. Sinun tahtosi, Minun Jumalani, Minä teen mielelläni, ja Sinun lakisi on Minun sydämessäni. '» Sitten lainataan Hebr. 10: 7-9. Jakeessa 10 seuraa selvitys: »...ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.» Aadam ei kyennyt tekemään Jumalan tahtoa. Mutta Hengen siitetty Jumalan Poika poisti kuuliaisuutensa kautta ensimmäisen Aadamin tottelemattomuuden. Hän teki täydellisen Jumalan tahdon, otti meidän kirouksemme yllensä, jotta Jumalan siunaus tulisi meidän yllemme. »Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihan ympärileikkaamattomuuteen, teidät Hän teki eläviksi yhdessä Hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset.» (Kol. 2: 13).

Jumalan Karitsa

Vanhassa testamentissa oli viaton karitsa uhrieläin, jonka esikuvana tulevalle uhrikaritsalle tuli kuolla syyllisen sijasta. Johannes Kastaja viittasi Jeesukseen ja sanoi: »Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!» (Joh. 1: 29). Pietari kirjoittaa: »...tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan.» (1. Piet. 1: 18). Seurakunta ansaittiin Hänen jumalallisella verellänsä. (Ap. t. 20: 28).

»...jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta Hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan... ja vanhurskauttanut sen, jolla on usko Jeesukseen.» (Rom. 3: 25-26). Millainen ihmeellinen totuus! Tämä on evankeliumin ydin. Kaikki Raamatun kohdat, niiden yhteys keskenänsä ja niiden sopusointu keskenänsä johtavat jumalalliseen vastaukseen.

Pappi

Messiaan täytyi olla myös pappi. Hebr. 9: 11-14 sanotaan: »Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin Hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on : joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen, kuinka paljon enemmän on Kristuksen veri, Hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!» Hebr. 5. jakeesta 7 me luemme: »Ja lihansa päivinä Hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi Hänet kuolemasta pelastaa; ja Hänen rukouksensa kuultiin Hänen jumalanpelkonsa tähden. Ja niin Hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä Hän kärsi, kuuliaisuuden, ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli Hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat Hänelle kuuliaiset, Hän, jota Jumala nimittää»ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan».»

1. Moos. 14: 18 meille kerrotaan: »Ja Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä; hän oli Jumalan, Korkeimman pappi. Ja hän siunasi hänet sanoen: 'Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan Luoja. Ja kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi. ' Ja Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta.» Joka tarkastelee ainoastaan tätä Raamatun kohtaa, saa sen vaikutelman, että Jerusalemissa hallitsi kuningas, jolla samanaikaisesti oli jokin papin virka. Hebr. 7. kuvataan tätä pappi-kuningasta lähemmin: »...ja joka ensiksi, niinkuin hänen nimensäkin merkitsee, on 'vanhurskauden kuningas' ja sen lisäksi vielä 'Saalemin kuningas', se on 'rauhan kuningas'.» (jae 2). On olemassa ainoastaan yksi, jota voidaan puhutella vanhurskauden kuninkaaksi ja rauhan kuninkaaksi, ja se on Kuningasten Kuningas. Aabrahamin aikana Hän ei vielä ollut tullut lihaan. Jakeessa kolme kuvataan Melkisedekiä seuraavasti: »Jolla ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua, eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava — hän pysyy pappina ainaisesti.» Jokaisella kuninkaalla ja jokaisella papilla maan päällä on isä, äiti ja suku. Mutta Melkisedekillä ei ollut sitä. Tämä on jälleen yksi todella vakuuttava todiste siitä, että Herra, joka siihen aikaan tuli Aabrahamia vastaan pappina, ei vielä ollut syntynyt Poikana tähän maailmaan. Pappina Hän tuli Aabrahamia vastaan leivän ja viinin kanssa — esikuva ehtoollisesta.

Vanhassa testamentissa sai ylipappi vain kerran vuodessa, nimittäin suurena sovituspäivänä, astua kaikkeinpyhimpään, sen jälkeen kun oli vuodattanut uhrieläimen veren (Hebr. 9: 7). Kristus on ylipappina kertakaikkisesti oman verensä kanssa, joka ei ole vuotanut tämän maan hiekkaan, noussut ylös ja vienyt sen armoistuimelle. Tuolla Verellä on vielä tänä päivänä jokaiselle, joka raamatullisesti uskoo, sama vanhurskauttava vaikutus. Sehän on uuden liiton veri, joka armonaikana vaikuttaa kaikissa, jotka siihen uskovat.

On kirjoitettuna: »Jos sinä panet Hänen sielunsa vikauhriksi, saa Hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu Hänen kauttansa. » (Jesaja 53: 10).

Välittäjä ja Puolustaja

Käsite sovitus johtaa välittäjään ja puolustajaan. Job on tuonut tämän ajatuksen hyvin selvästi julki: »Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään, niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: 'Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; Minä olen saanut lunastusmaksun. '» (Job 33: 23-24). »Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo: 'Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle; Hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta. '» (jakeet 27 ja 28). Tässä puhutaan puolustajasta, välittäjästä, sovituksesta ja lunastuksesta. Job todisti: »Mutta minä tiedän Lunastajani elävän.» (Job 19: 25).

Kaikissa näissä ominaisuuksissa me näemme Ihmispojan Jumalan rinnalla. 1. Tim. 2 jakeessa 5 sanotaan: »Sillä yksi on Jumala, yksi myöskin välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Jeesus Kristus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä.» Hebr. 12: 24 sanotaan, että me olemme tulleet: »Ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.» Vanhassa testamentissa selvennetään meille käsite 'Välittäjästä' profeetta Mooseksessa. Siitä sanotaan Ap. t. 7: 38 seuraavaa: »Hän on se, joka seurakunnassa, erämaassa, oli enkelin kanssa, joka puhui hänelle Siinain vuorella, ja oli myös isiemme kanssa; ja hän sai eläviä sanoja meille annettaviksi.» Välittäjän täytyy olla myös puolustaja. Johannes kehottaa uskoon tulleita: »Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas ja Hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.» (1. Joh. 2: 1-2). Puolustajana Hän on Jumalan oikealla puolella, sillä: »Sillä Herra sanoi minun Herralleni: 'Istu Minun oikealle puolelleni, kunnes Minä panen Sinun vihollisesi Sinun jalkojesi astinlaudaksi. '» (Psalmi 110: 1).

Ei ainoastaan maanpäällisen elämänsä aikana, vaan myös nyt näytetään Jeesus Kristus Jumalan vierellä. Kun Stefanus näki taivaan avoimena, todisti hän seuraavaa: »Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella.» (Ap. t. 7: 56). Ei milloinkaan kukaan Pyhissä Kirjoituksissa nähnyt jotakin toista jumalaa Jumalan ohella. Herra Jeesus oli itse sanonut korkean neuvoston edessä: »Tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä. » (Matt. 26: 64). Joka kerta kun näemme rakkaan Herramme suorittamassa tai toteuttamassa jotakin tehtävää, joka on yhteydessä meidän lunastukseemme, näytetään Hänet Jumalan vierellä. Apostoli kehottaa uskovaisia: »Silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka Hänellä tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämästä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.» (Hebr. 12: 2).

Saman, jonka Stefanus näki Ihmisen Poikana taivaassa Jumalan oikella puolella, saman näki Johannes seurakunnassa käyskentelemässä seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä. (Ilm. 1: 12-20). Saulukselle Hän ilmestyi kirkkaassa valossa tämän ollessa matkalla Damaskoon. Ap. t. 9: 3-6 me voimme lukea: »...yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä; ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua?' Hän sanoi: 'Kuka olet, Herra?' Hän vastasi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän. '» Herra voi ilmestyä, miten Hän haluaa, missä Hän haluaa ja kenelle Hän haluaa. Me voimme nähdä Hänet samanaikaisesti moninaisuudessa, ja siitä huolimatta Hän pysyy samana. Joh. 3: 13 hän sanoi: »Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi Hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.» Hän seisoi molempine jalkoinensa maan päällä ja puhui ihmisille, kun Hän sanoi tämän. Tulee yhä selvemmäksi se, että me olemme jumalallisella ilmestysmaaperällä.

Jumalan pojat

Jumalan yhteys ihmisten kanssa Ihmisen Pojassa osoitetaan meille Hebr. 2: 6-9: »Mikä on ihminen, että Sinä häntä muistat, tai Ihmisen Poika, että pidät Hänestä huolen? Sinä teit Hänet vahäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi, kirkkaudella ja kunnialla Sinä Hänet seppelöitsit, ja Sinä panit Hänet hallitsemaan kättesi tekoja; asetit kaikki Hänen jalkojensa alle. Sillä, asettaessaan kaikki Hänen valtansa alle, Hän ei jättänyt mitään Hänen allensa alistamatta. Mutta nyt emme vielä näe kaikkea Hänen valtansa alle asetetuiksi. Mutta Hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme kuolemansa kärsimysten tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että Hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa. » Hebr. 2: 10-11 sanotaan: »Sillä Hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi. Sillä sekä Hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sen tähden Hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi.»

Mikä Vanhassa testamentissa oli kirjoitettuna lupauksena, täyttyy kirjaimellisesti Uudessa testamentissa. Ylösnousemuksen jälkeen Herra puhui naisille, jotka olivat tulleet Hänen haudallensa: »Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana Minun veljilleni, että he menisivät Galileaan; siellä he saavat Minut nähdä.» (Matt. 28: 10). Tuo ajatus, että Pyhitettävällä ja niillä, jotka pyhitetään, on sama Isä, löydämme myös vahvistettuna Joh. 20: 17: »Jeesus sanoi hänelle: 'Älä Minuun koske, sillä en Minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene Minun veljieni tykö ja sano heille, että Minä menen ylös Minun Isäni ja teidän Isänne tykö, ja Minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö. '» Täydellistämisessä on tuleva julki, että me olemme muovatut Jumalan Pojan kuvan kaltaisiksi. Johannes kirjoittaa: »Me tiedämme tulevamme Hänen kaltaisikseen, kun Hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä Hänet sellaisena kuin Hän on.» (1. Joh. 3: 2). Niin varmasti kuin se on kirjoitettuna, yhtä varmasti se on myös tapahtuva. Hänen iankaikkinen neuvopäätöksensä niiden kohdalla, jotka uskovat Häntä, lähestyy lopullista toteutumistaan.

Psalmissa 22: 23 sanotaan: »Minä julistan Sinun nimeäsi veljilleni, ylistän Sinua seurakunnan keskellä.» Tuo nimi ei tule kaikkien tiettäväksi, vaan niin kuin on kirjoitettu, on Hän tehnyt sen tiettäväksi veljillensä, nimittäin niille, jotka oikeutetusti voivat kutsua Jumalaa taivaalliseksi Isäksensä. Pojassa Jumala on antanut meille kaiken: »Sillä Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt Hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää.» (Kol. 2: 9-10). Me näemme meidän Herramme, jonka ihmiseksi tulemisessansa täytyi ottaa vaarin monista tehtävistänsä. Jeesus sanoi siihen aikaan: »Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on niissä mielestänne iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat Minusta.» (Joh. 5: 39). Tässä tutkiskelussamme meidän tulee täysin uskoa Kirjoitusten todistukseen. Jeesus sanoi: »Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat Sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja Hänet, jonka Sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.» (Joh. 17: 3). Hän myös sanoi: »Sillä Minun Isäni tahto on, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo Häneen, on iankaikkinen elämä; ja Minä herätän hänet viimeisenä päivänä.» (Joh. 6: 40). Kuinka tärkeä tuo usko Jumalan ilmestymiseen Pojassa on, ilmaistaan seuraavilla jakeilla: »Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä...» (Joh. 3: 36). Huolimatta siitä monipuolisuudesta, jolla Herra on tehnyt meille itsensä tunnetuksi, näemme me inhimillisen kuoren taakse ja tunnustamme Tuomaksen kanssa: »Minun Herrani ja minun Jumalani.» (Joh. 20: 28). Apostoli Paavalin todistuksen mukaisesti voi ainoastaan se todistaa Jeesuksen Kristuksen Herraksi, jolla todella on Pyhä Henki. (1. Kor. 12: 3).

Hyvänä Paimenena Hän on antanut elämänsä meidän puolestamme ja tehnyt meidät Hänen laitumensa lampaiksi, Hänen laumakseen. Hän on kuningas ja pappi ja Hän on tehnyt meistä kuninkaita ja pappeja. (Ilm. 1: 6). Hän on tuo kallio, kallisarvoinen kulmakivi, jolle meidät rakennetaan elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi. (1. Piet. 2: 4-10). Poikana Hän on tehnyt meidät Jumalan pojiksi ja tyttäriksi. (Ef. 1: 5) jne. Joka näkee Herran ihmisyydessänsä Jumalan rinnalla, hänen tulee pitää silmiensä edessä se, että kaikki tapahtui, jotta Jumalan iankaikkinen aikomus ihmiskunnan kohdalla voisi toteutua. Jumalan Poikana Hän on lunastaja, Ihmisen Poikana profeetta, Daavidin Poikana kuningas. Hän on istuutuva valtaistuimelle, ja me olemme hallitseva Hänen kanssansa tuhat vuotta. (Ilm. 20: 6). Tämän suuren lupauksen Hän on antanut omillensa. (Ilm. 3: 20-21). Sen jälkeen saulautuu aika iankaikkisuuteen, ja Jumala on oleva kaikki kaikessa.

Vanhaikäinen

Daniel 7: 9-10 kerrotaan meille erikoislaatuinen tapahtuma: »Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja Hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulenliekkejä ja sen pyörät olivat palavaa tulta. » Jumala ei varmastikaan ole mikään vanhus eikä isoisä. Hän on Isä ja on aina sama, muuttumaton Jumala. Hänen kohdallansa ei voi olla puhetta mistään iästä. Tässä näyssä Daniel näki Hänet tuomarina, korkeimpana auktoriteettina kaikessa majesteettisuudessansa. Jakeessa 13 Daniel todistaa: »Ja minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja Hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja Hänet asetettiin tämän eteen.»

Me yllätymme, kun löydämme Uudessa testamentissa jälleen kuvauksen Vanhaikäisestä Ihmisen Pojassa. Ilm1: 13 Johannes näki: »...ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoinen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn. Hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin villa, niinkuin lumi ja Hänen silmänsä niinkuin tulen liekki...» Profeetta Danielissa Jumala näytetään valkopäisenä. Uudessa testamentissa kuvataan Jeesusta Kristusta, Ihmisen Poikaa samalla tavoin valkopäisenä. Tämä vahvistaa uudelleen sen, että Pojan ilmestys päättyy jälleen Jumalaan. (1. Kor. 15: 28). »Katso, Hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä Hänet, niidenkin, jotka Hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat Hänen tullessansa. Totisesti, Amen!»Minä olen A ja O» sanoo Herra Jumala, joka on ja oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.» (Ilm. 1: 7-8).

Ilmestyskirja 20: 11 alkaen kuvataan viimeistä tuomiota. Johannes todistaa: »Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat...»

Viimeiseen Raamatun lukuun asti me kohtaamme vielä ajallisia käsitteitä, jotka eivät viittaa iankaikkisuuteen. Niin on esimerkiksi Ilm. 22 luvussa puhe elämän puista, jotka joka kuukausi kantavat hedelmää. Tämä on oleva tuhatvuotisen valtakunnan aikana. (Hesekiel 47: 12). Siellä on myös vielä Jumalan ja Karitsan valtaistuin, mutta se on yksikössä eikä monikossa. »...Ja Hänen palvelijansa palvelevat Häntä ja näkevät Hänen kasvonsa, ja Hänen nimensä on heidän otsissansa.» (Ilm. 22: 3-4).

Lopussa puhuu jälleen eräs, joka on myös puhunut alussa: »Katso, Minä tulen, ja Minun palkkani on Minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.» (jae 12).

Kaikkein pyhimpänä uskon asianamme haluamme pitäytyä Jumalan Sanaan. Mitä vielä on jäljellä on varmastikin toteutuva oikeaan aikaan. (Hab. 2: 2-3). Täyttymyksessä on tuleva julki, että Jumala on vienyt päätökseen suuren aikomuksensa ja on toteuttanut iankaikkisen päätöksensä. Niin pian kuin aika sulautuu iankaikkisuuteen, ei tarvita enää mitään Ihmisen Poikaa, mitään välittäjää ja puolustajaa jne. Herra Jumala on oleva korotettuna ja me Hänen kanssansa. Lopullisen tilan kuvaavat sanat Ilm. 21: 3-7 mitä osuvimmalla tavalla: »Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja Hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat Hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.» Ja valtaistuimella istuva sanoi: 'Katso, uudeksi Minä teen kaikki.' Ja Hän sanoi: 'Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet.' Ja Hän sanoi minulle: 'Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. Joka voittaa, on tämän perivä, ja Minä olen oleva hänen Jumalansa ja hän on oleva Minun poikani.'» Amen! Amen!