Joskus 70-luvun puolivälissä olin tulossa kotiin myöhään illalla nuorten hengellisestä kokouksesta, kun aivan kotikulmillani viiden pojan jengi piiritti minut ja pyysi tupakkaa. Enhän minä polttanut, mutta se ei riittänyt pojille vastaukseksi vaan he alkoivat käyttäytyä yhä uhkaavammin minua kohtaan.
Olin todella pelästynyt ja rukoilin mielessäni, että Jeesus auta nyt minua! Aloin todistaa pojille Jumalan valmistamasta pelastuksesta Jeesuksessa, jolloin tapahtui jotakin hyvin outoa. Jengin johtajapoika alkoi huutaa hädissään Jumalan apua. Luulin aluksi, että poika vain pelleilee, ja muutkin pojat katsoivat vähän ihmetellen, että mitä tämä poika nyt tekee. Mutta poika olikin tosissaan ja huusi synnintuskissaan Jumalan puoleen. Tapahtui aivan sama kuin muinoin John Wesleyn aikana!
Rukoilin lyhyesti pojan kanssa kunnes hän sai rauhan sydämelleen. Kun muut pojat näkivät, mitä oli tapahtunut, pyysivät hekin minua rukoilemaan puolestaan!
Minä koin todeksi Raamatun sanan Ps. 86: 7: "Hätäni päivänä minä sinua avuksi huudan, sillä sinä vastaat minulle."