Luukas 10: 29-37 on kerrottu seuraava Jeesuksen vertaus lähimmäisestä:
Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.
Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.
Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.
Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.
Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.
Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja snoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan.'
Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?"
Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin."
Vertaus lähimmäisestä oli varmaan hyvin hämmästyttävä aikanaan: tahtoiko Jeesus sillä osoittaa leeviläisten ja pappien olevan pelkkiä omahyväisiä ja omavanhurkaita palkkapappeja kuten tämä lainoppinutkin, joka esitti Jeesukselle kysymyksen lähimmäisestä? Ja minua ainakin kiinnostaisi tietää, miten Jeesus kertoisi tämän päivän teologeille saman vertauksen lähimmäisestä?
Oli miten oli, niin kuitenkin kysymys: "Kuka on minun lähimmäiseni", tuntuu tuottavan vaikeuksia tänä päivänä ainakin yhtä paljon kuin Jeesuksen aikanakin. Myös psykologit ovat havainneet empatian - toisen asemaan asettumisen, myötäelämisen - vähentymistä jopa koululaisten keskuudessa. Itsekkyys tuntuu vain lisääntyvän ja toisen ihmisen huomioon ottaminen vähentyvän, mitä pidemmälle lopunajassa mennään (2. Tim. 3: 1-5).
Toinen aiheeseen kiinteästi liittyvä raamatunkohta on Markus 12: 29-31:
Silloin tuli hänen luoksensa eräs kirjanoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin vastanneen heille, ja kysyi häneltä: "Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?"
Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on yksi ainoa;
ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.'
Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.' Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."
Rakastammeko me vain omaa väkeämme, emmekä huomaa muita ympärillämme? Mutta mitä jos me itse olisimme tuon ryövärien käsiin joutuneen tilalla? Mitä me toivoisimme ihmisten silloin tekevän meille? Tehkäämme mekin niin heille kuin toivoisimme heidän tekevän meille! (Matt. 7: 12). Kuka onkaan meidän lähimmäisemme?