Koska kysymys rukoilemisesta on niin tärkeä ja nykyinen kolminaisuusopin tulkinta on hämmentänyt monia asian suhteen, uskallan puuttua esityksessäni tähän vaikeaan aiheeseen.
Minua kosketti syvästi eräs hätääntyneen ihmisen viesti NetMissionin kekustelufoorumilla, kun hän ei enää tiennyt, ketä pitäisi rukoilla: Isää, Poikaa vai Pyhää Henkeä vai kaikkia näitä erikseen tasapuolisesti. Ajattelin silloin mielessäni, että tähän nyt on sitten tultu: teologit ovat sotkeneet vain kaikki asiat ja opettavat lähinnä filosofiaa (ihmisviisautta) Raamatun sanana (Kol. 3: 8). Ja pitäisi olla lähes teologi itsekin ymmärtääkseen näitä hienoja järjen päätelmiä - osatakseen edes rukoilla oikein. Raamattu ei kyllä onneksi tee asioita näin mutkikkaiksi.
Karismaattisissa tilaisuuksissa rukoillaan järjestelmällisesti Pyhää Henkeä. Minä vain kysyn, että missä kohdassa Raamatussa käsketään tekemään niin? Missään Raamattu ei opeta, että pitäisi rukoilla Pyhää Henkeä, joten sellaista tapaa ei voi pitää muuta kuin epäraamatullisena.
Toiset taas rukoilevat erikseen Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä - muistaen aina mainita kaikki nämä kolme. Mutta jälleen minä kysyn: näyttäkää minulle Raamatusta, missä on käsketty rukoilla niin.
Kolmas yleinen tapa on rukoilla Isää Pyhässä Hengessä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tämä jo tuntuu raamatulliselta, mutta vaikuttaa kyllä kovin teologiselta ja mutkikkaalta tavallisen uskovan käsityskyvylle. Jos näin opetetaan seurakunnissa teologisesti ottaen, niin mistä ja miksi sitten jotkut saarnaajat vetävät aina rukouksensa loppuun tuon Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä? Minun Raamattuni käskee kyllä tekemään kaiken Herran Jeesuksen nimessä (Kol. 3: 17).
Opettaako Raamattu todellakin tekemään asiat näin vaikeasti? Vai onko jälleen kysymys vain ihmisten tulkinnasta?
Jokainen meistä tuntee Isä meidän -rukouksen (Matt. 6: 9-13), joka on Jeesuksen itsensä opettama. Jeesus varoitti ihmisiä rukoilemasta monisanaisesti ihmisten nähden tyhjiä hokien osoittaakseen omaa vanhurskauttaan tai kuvitellen, että Jumala kuulee heitä paremmin heidän monisanaisuutensa tähden, ja vielä hän sanoi taivaallisen Isän tietävän jo etukäteen, mitä me tarvitsemme ennen kuin me häneltä mitään edes anomme. Tuohon aikaan ei tuntunut olleen mitään epäselvyyttä siitä, ketä tulisi rukoilla vaan vaikeus asiassa oli siinä, mitä tulisi rukoilla. Ongelmia alkoikin tulla vasta kolminaisuusopin yleistyessä, kun Isän rinnalle nostettin samanarvoisiksi myös Poika ja Pyhä Henki.
Meidän olisi kyllä viisasta jättää kirjanoppineiden ihmisviisaudet omaan arvoonsa ja lähestyä asiaa pelkästään Raamatun perusteella. Silloin huomaamme, että Ut:n aikana rukoiltiiin vain "Jumalaa", "taivaallista Isää" ja "Herraa". Vanhan testamentin aikana tehtiin samoin paitsi käsite 'taivallinen Isä' oli silloin vieras - puhuttin lähinnä vain 'kansojen Isästä'. Uutta oli se, että nyt tiedettiin, kuka tuo "Herra" oli. Vanhan testamentin Jehova on Uuden testamentin Jeesus! Jeesuksesta sanotaan: "Herra jos sinä tahdot..." (Matt. 8: 2); "...tuli hänen tykönsä sadanpäämies ja rukoili häntä" (Matt. 8: 5) jne. Tuomas sanoi Jeesuksesta: "Minun Herrani ja minun Jumalani" (Joh. 20: 28) jne. Samoin nyt uskovat saivat kutsua Jumalaa 'taivaalliseksi Isäksi'. Uskovat ovat kautta koko Uuden testamentin ajanjakson rukoilleet näin - eivät koskaan Pyhää Henkeä.
Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa. (Joh. 4: 24). En lähesty tätä laajaa aihetta sen syvällisemmin, mutta kehottaisin jokaista rukoilemaan hänelle itselleen sopivalla tavalla joko Herraa (Jeesusta, Jumalan Poikaa) tai taivaallista Isää. Pääasia tässä kaikessa on, että rukoilee sydämestään eikä vain hoe turhia. Monille (etenkin uudestisyntyneille kristityille (Joh. 3: 3) on luontevaa rukoilla Jeesusta, koska Hän on meidän Vapahtajamme.
Kaikille lienee selvää, että rukouspaikalla (tai tavalla) ei ole väliä. Me voimme rukoilla missä tahansa kuten Sanassa kehotetaankin Rukoilkaa lakkaamatta (1. Tess. 4: 17) ja ...rukoillen joka aika Hengessä (Ef. 6: 18 ). Eihän tämä onnistuisi, jos paikalla olisi väliä! Daniel rukoili kolmesti päivässä polvillaan (Dan. 6: 10) kuten oli siihen aikaan ilmeisesti yleinen tapa (Ps. 55: 18) kumartuneena Jerusalemiin päin (1. kun. 8. 48). Muslimit (Islam) rukoilevat myös kumartuneena Mekkan päin (heidän pyhä paikkansa), mutta Uuden liiton kristityille ei mitään tällaisia velvoitteita ole annettu.
Lisään vielä tähän muistutukseksi Isä meidän -rukouksen (Matt. 6: 9-13):
Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;
anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;
ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;
äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen!