SEURAKUNTA JA SEN TILA

Tänä aamuna haluamme rukouksessa muistaa erikoisesti erästä lasta, jolla on hyvin harvinaislaatuinen sairaus. Varmastikin me kaikki haluamme tehdä sen. Lääkärit eivät edes tiedä, mitä se on. He ovat antaneet sille jonkin nimen, mutta minä olen sitä mieltä, että he ovat vain keksineet sen, koska he eivät tiedä, mitä se on. Mutta Kristus kuitenkin tietää sen. Minä voin sanoa teille mitä se on: Se on paholainen. Se pitää paikkansa. Paholainen! He voivat kyllä antaa sille nimen, minkä haluavat, mutta sitä sen on: paha henki. Laulakaamme vielä kaikki yhdessä: "Usko se vaan".

Usko se vaan, usko se vaan,
kaikk' mahdollista on,
usko se vaan...

Herra on parantava sinut, sisar. Me haluamme nyt rukoilla tämän tytön puolesta ja kumartaa päämme.

Taivaallinen Isämme, se ei yksinkertaisesti lähde mielestäni. Tämä pieni tyttö siellä, joka on kuolemassa. Hän on jollekin rakkainta, mitä hänellä on. Hän on Sinun luomuksesi, mutta saatana haluaa riistää hänen nuoren elämänsä. Minä rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä, että Sinä pysäyttäisit kuoleman käden ja ajaisit vihollisen pois. Sinä, oi Herra, jaoit Punaisen meren ja sallit veden olla molemmin puolin seinänä. Sinä annoit Israelin lapsille, Sinun kansallesi, varman läpikulun Punaisen Meren lävitse ja pääsyn Luvattuun Maahan. Oi Jumala, me rukoilemme tänään, että Sinä poistaisit jokaisen esteen ja sallisit tuon lapsen elää. Me saamme pyytää sitä, ja ihmisinä jotka uskovat Sinuun, me pyydämme tämän lapsen parantumista Jeesuksen nimessä. Amen.

Tänään minä olen jälleen tullut kiitollisin sydämin Herran Jeesuksen nimessä. Minä palasin hiukan aikaisemmin Louisianasta takaisin kotiin ja ajattelin, että jos ennen sunnuntaita olisin täällä, voisin puhua pyhäkoulussa. Sää siellä oli niin hirvittävän kuuma, että verrattuna Louisianaan täällä on tänään viileätä. Siellä te ette voisi tämänkaltaisessa rakennuksessa olla ilman ilmastointilaitteita. Louisianassa täytyi olla ilmastointilaite, sillä muuten olisitte pyörtyneet.

Minä tulin takaisin levätäkseni muutaman päivän ennenkuin ensi viikolla matkustan edelleen pohjoiseen Saskatchewanista. Prince Albertiin saakka ovat tiet maailmaan johtavaan suuntaan hyvässä kunnossa. Siellä ne johtavat kaikki yhteen, mutta siellä takana maan sisäosissa, minne me tällä kertaa menemme, ei ole enää mitään teitä. On vain intiaaneja ja eskimoita. Näissä kokouksissa tulee olemaan monia ihmisiä koko Kanadasta. Se tarkoittaa sitä, että jopa länsirannikolta on joitakin tuleva sinne. Minä pyydän teitä kovasti rukoilemaan, että Jumala kohtaa meidät ja antaa meille erikoisia, ylitsevuotavaisia ja valtavia kokouksia Hänen kunniaksensa. Siitä on noin neljä tai viisi vuotta, kun viimeksi olin Kanadassa. Minulla on siellä muutama todella uskollinen ystävä, hyvin hienoja ihmisiä.

He käyvät uskollisesti seurakunnassa. Samantekevää miten kylmää on, he kääriytyvät peitteisiin ja ajavat hevosreellä kolmekymmentä mailia jumalanpalvelukseen, tai kulkevat lumiesteiden ja kaiken mahdollisen lävitse. Nuoret ja vanhat muodostavat yhden ryhmän. Koko perhe kokoontuu ja sitten he lähtevät. Ja koska he sen kautta tuovat uhrin, saavat he myöskin sen johdosta niin paljon jumalanpalveluksesta. Jos siihen ei ole sidottuna mitään uhria, ette te saa jumalanpalveluksesta paljoakaan. Teidän täytyy todellakin ryhtyä johonkin ja tehdä jotakin, mikä todella tekee kipeää. Teidän täytyy laittaa muut asiat sivuun. Keskeyttää työ, tehdä sitä tai tätä voidaksenne mennä seurakuntaan ja osoittaaksenne Jumalalle sen kautta, että te rakastatte Häntä. Kun te annatte uhrin tullaksenne, silloin te todella saatte jotakin siitä.

On kuin lasteni suhteen. Minä ajattelin, että antaisin Billy Paulille kaiken, koska minä lapsena en saanut mitään. Kun äiti osti pussillisen makeisia, laskettiin ne, ja jokainen sai kaksi tai kolme kappaletta. Jouluna me ehkä saimme pienen peltirummun, peltitrumpetin tai leikkikalupistoolin. Se teki minut surulliseksi, kun näin toisten lasten saavan kelkkoja, polkupyöriä ja hyviä vaatteita ja lämpimiä takkeja. Ja minä sanoin: "Kun minulla kerran itselläni on lapsia, olen minä tekevä heidän puolestansa kaiken mitä voin." Minä olin valmis näkemään nälkää voidakseni ostaa lapsilleni jotakin. Kun Billy vielä oli pieni, ostin minä hänelle kolmipyöräisen. Hän sai kaiken. Myöskin Meda teki kaiken mitä hän vain voi, säästi vaatteissansa ja muissa asioissa voidaksensa ostaa hänelle jotakin. Mutta tiedättekö, mitä me sitten totesimme? Minä lahjoitin hänelle pienen kolmipyöräisen, nuolia ja jousen ja niin edelleen. Siitä huolimatta minä löysin hänet puutarhasta lusikan tai pienen kepin kanssa. Sillä hän kaivoi maata. Ajattelin itsekseni: "Muiden kohdalla ei sitten ole näin!" Jos jokaiselle yksinkertaisesti annetaan kaikki käteen, eivät he halua sitä. Sen täytyy olla jotakin, minkä puolesta heidän täytyy uhrata.

Niin on myöskin pelastuksen suhteen. Se merkitsee täydellistä uhria. Tämä pitää paikkansa, veli Roy. Joka päivä teidän täytyy tuoda uhri, tehdä jotakin tullaksenne lähemmäksi Jumalaa ja voidaksenne tehdä jotakin. Minä tiedän, että teille kaikille on uhri tänä aamuna istua tässä kuumassa rakennuksessa. Kun me istumme täällä, tulee meidän mielemme kuitenkin olla suunnattuna tuohon suurimpaan Uhriin, mikä ihmiskunnan puolesta milloinkaan annettiin: kun oli laskettu Jeesuksen Kristuksen ylle tulla tämän maan päälle kuolemaan meidän sijastamme. Eikä ainoastaan tämä: Hänen sielunsa meni sitten alas helvettiin ja oli siellä kolmanteen päivään asti. Kolmantena päivänä Hän nousi kuolleista, nousi korkeuksiin, istuu Jumalan Majesteetin oikealle puolella taivaassa, ja meidän tunnustuksemme perusteella on meille puolestapuhujana sovituksensa ja armonsa tähden, jotka ovat valmistetut meille.

Siellä, minne me nyt menemme, ovat monet oleva kuitenkin hyvin, hyvin köyhiä ihmisiä. Heidän täytyy ehkä myydä lehmä tai kaksi, kolme lammasta tai jotakin muuta, voidaksensa tulla kokoukseen. Voidaksensa tulla, vanha eskimo on ehkä myyvä joitakin nahoistansa, joita hän tarvitsisi perheellensä. Intiaanikauppiaan täytyy tehdä sama. Vähintä mitä me voimme tehdä, on ainakin rukoilla näiden ihmisten puolesta, eikö vain? Me rukoilemme, että Jumala antaisi heille jotain suurta.

On kuuma enkä halua pidätellä teitä täällä kauan. Haluan, että tänä aamuna suuntaamme ajatuksemme seurakuntaan ja sen tilaan, ennenkuin me sitten rukoilemme sairaitten puolesta. Minä tunnen, että minulle joitakin päiviä sitten Shreveportissa tuli sanoma seurakunnalle, ja uskon sen koskevan seurakunnan tilaa. Tänä aamuna me astumme sen kanssa Jumalan eteen, rukoilemme Häntä ja pyydämme Häntä auttamaan meitä. Älkää yrittäkö tarkastella asiaa niinkuin tavallisesti, vaan pyytäkää Jumalaa auttamaan meitä tässä päivässä, jossa me elämme. Minun edessäni on vanha, kallisarvoinen Raamattu, ja siinä on kaikki se, mikä on välttämätöntä iankaikkiseen elämään.

Ajatelkaa sitä: Sana on Jumala. Jumala ei ole mitään muuta kuin sitä, mitä Hänen Sanansa on. Myöskin me olemme vain sitä mitä meidän sanamme ovat. Luonnollisesti on teidän ja minun suhteeni hiukan toisin, sillä me voimme sanoa: "Oi, minä teen jotakin määrättyä!" Me myöskin tarkoitamme sitä koko sydämestämme, mutta sitten voivat tulla olosuhteet, jotka estävät meitä tekemästä sitä, mitä olimme aikoneet. Jumalan suhteen ei voi olla niin, sillä Hän on loputon, ja tietää kaiken mitä milloinkin tulee olemaan. Hän ei ilmoita mitään ellei Hän tiedä, että Hän on tekevä sen.

Kun Aabraham oli lähes sata vuotta vanha, kutsui hän niitä asioita, joita ei vielä ollut, ikäänkuin ne olisivat jo. Minä sanon tämän rohkaisuksi niille, jotka ovat sairaita ja joiden puolesta tulee rukoilla. Aabraham piti sitä mitä ei vielä ollutkaan, niinkuin se olisi jo, sillä hän oli lujassa luottamuksessa siihen, että Hän, joka oli lupauksen antanut, myöskin kykeni täyttämään sen ja pitäisi sen, mitä on luvannut. Kun Aabraham oli seitsemänkymmentäviisi ja Saara kuusikymmentäviisi vuotta vanha, sanoi Jumala hänelle, että heillä olisi oleva lapsi. Se oli täysin mahdotonta, mutta hän uskoi sen ja odotti tuota lasta. Hänelle se oli aivan samaa kuin se jo olisi ollut siinä — kaksikymmentäviisi vuotta ennenkuin se todella tuli! Lapsi syntyi kun Aabraham oli 100 ja Saara 90 vuotta vanha, sillä hän uskoi Häntä. Hän kutsui sitä, mitä ei vielä ollutkaan, ikäänkuin se olisi jo siinä.

Tämä on osoitettu sairaille ja kärsiville, jotka toivovat rukousta. Huolimatta siitä, mitä teidän vaikeutenne ovat, millainen sairaus teillä on, miten huonosti teillä sitten meneekin: Jos te otatte vastaan Kristuksen ja Hänen Sanansa, silloin te kutsutte asioita, jotka ovat, niinkuin ei niitä olisikaan, jos ne ovat vastoin Jumalan Sanaa. Jumala sanoi: "Uskon rukous pelastaa sairaan." Jos Jumala on sanonut sen, niin se on sillä selvä. Silloin me haluamme asettaa ajatuksemme ja toivomme siihen ja toimimme ikäänkuin se olisi jo tapahtunut. Se on täytetty sinä hetkenä, jolloin me vastaanotamme sen.

Samoin on pelastuksen suhteen. Me uskomme sen, me otamme sen vastaan, uskomme sen sydämessämme, astumme Jumalan eteen ja otamme Kristuksen vastaan henkilökohtaisena Pelastajana. Jos tänä aamuna täällä on joku syntinen, joku joka ei vielä ole pelastettu, ja sinä olet sairas ja haluat tulla parannetuksi, etsi ensin Herraa. Ota Hänet vastaan Pelastajanasi, silloin on myöskin seuraava parantuminen sairaudesta. Pankaa kaikki, mitä se sitten onkaan, teidän koko ajattelunne, koko ihminen Jeesuksen Kristuksen ylle, niin kaikki tulee hyväksi.

Pitäkää tämä lujasti muistissanne. Nämä muutamat sanat minä olen sanonut sairaiden ja kärsivien tähden. Tänä aamuna minä olen kuitenkin puhuva seurakunnasta ja sen tilasta. Minä tiedän tosin, että Jumalallinen parantuminen on jotakin ihanaa, mutta kun minä olin Shreveportissa, oli minulla vain kolme, enintään neljä parantumisjumalanpalvelusta yhdessätoista päivässä. On tärkeämpää saarnata ihmisten sieluille, kuin käyttää liian paljon aikaa jumalalliseen parantumiseen. Luonnollisestikin voi Jumala parantaa siitä huolimatta ihmiset, jotka ovat sairaita ja tarpeessa. Se on vahvistettu kaikkialla maailmassa, että Hän tekee sen. Pääasia nyt kuitenkin on sielu, joka ei koskaan kuole. Ruumis on kuoleva, mutta sielu ei milloinkaan kuole, ja meidän täytyy pitää se sopusoinnussa Jumalan kanssa.

Minä olen usein sanonut sen: Minä haluaisin, että olen tehnyt kaiken, sillä kun minä tuona aamuna tulen tuolle joelle, en minä halua mitään vaikeuksia. Minä haluan pitää matkalippuani kädessäni ja odottaa sitä, että minun nimeni huudetaan. Niinkuin Paavali siihen aikaan ja niinkuin veli Creech, haluaisin minäkin sanoa: "Minä tunnen Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa", jotta minä, kun Hän kutsuu kuolleista, tulisin esiin maan tomusta. Minä haluaisin tuntea Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa.

Nyt me haluamme hetkeksi kumartaa sydämemme ja päämme Hänen, tämän Kirjan kirjoittajan edessä.

Jumala, meidän Isämme, me tulemme nyt Sinun luoksesi ja pyydämme Sinua avaamaan meille Sinun Sanasi. Me voimme tosin avata sivut, mutta vain Pyhä Henki voi tuoda sen meille julki. Avaa se meille tänä aamuna, Isä, ja anna meille ylitsevuotavaisesti Sinun armosi runsaudesta. Me odotamme Sinua. Tulkoon Pyhä Henki Sanaan ja jakakoon sen inhimillisten huulten kautta ihmisten sydämille, ottakoon Hän sen ja asettakoon sellaisella tavalla jokaiseen sydämeen, kuin me tarvitsemme. Kun jumalanpalvelukset ovat lopussa ja me palaamme koteihimme, olemme me kumartava päämme ja tuova Sinulle kiitoksen ja ylistyksen kaikesta siitä, mitä me olemme kuulleet Sinulta ja mitä Sinä olet tehnyt meidän puolestamme. Kristuksen nimessä me pyydämme sitä. Amen.

Me luemme nyt Sanasta. Te kaikki, joilla on Raamattunne mukana, avatkaa minun kanssani Johanneksen Evankeliumin ensimmäinen luku. Muut voivat panna nuo kohdat muistiin. Me luemme tämän tekstin Sanasta ja haluamme rukoilla, että Pyhä Henki lahjoittaisi meille yhteydet Sanassa. Me jokainen, jotka olemme kykenevät, voimme lukea sen, mutta vain Jumala voi tuoda esiin nuo yhteydet. Tuo teksti voidaan lukea, sillä se on Hänen Sanassansa, mutta Jumalan täytyy antaa selvyys siihen. Lukekaamme nyt Johannes 1: 28-32:

"Tämä tapahtui Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, jossa Johannes oli kastamassa.

Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: 'Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

Tämä on se, josta minä sanoin: Minun jälkeeni tulee mies, joka on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennenkuin minä.

Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten, että Hän tulisi julki Israelille, minä olen tullut vedellä kastamaan.'

Ja Johannes todisti sanoen: 'Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä'."

Minä haluan vielä kerran lukea jakeen 32: "Ja Johannes todisti sanoen: 'Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä'."

Antakoon Herra siunauksensa Sanallensa. Minä haluan, että te yritätte ottaa vastaan jokaisen sanan. Voitteko te kuulla minua hyvin myöskin siellä takana? Hyvä. Kuuletteko te minua myöskin siellä? Jos kuulette, niin nostakaa kätenne. Se on hyvä.

Tänä aamuna minä haluaisin puhua ikäänkuin vertauksella, jotta myöskin ne, jotka eivät muuten tule seurakuntaan, ymmärtäisivät sen. Me tulemme seurakuntaan tullaksemme paremmiksi. Me tulemme tullaksemme paremmiksi ihmisiksi, paremmiksi kristityiksi, paremmiksi kansalaisiksi, paremmiksi isiksi, paremmiksi äideiksi, paremmiksi naapureiksi. Me tulemme, koska Kristus sanoi meille, että Hän on oleva meidän kanssamme, kun me tulemme, ja että Hän on antava meille sen, mitä me Hänen nimessänsä pyydämme, kun vain kaksi tai kolme on kokoontunut Hänen nimessänsä. Mikä voisi olla suurempaa, mikä voisi olla parempaa meille kuin tietää, että me tänään olemme kokoontuneet tänne jumalanpalvelukseen tullaksemme paremmiksi ja saadaksemme siten paremman ymmärryksen. Kuinka monet sanoisivat: "Sitä varten minä olen täällä."? Sallikaa minun nähdä se. "Minä haluaisin paremman ymmärryksen." Meillä ei voi olla mitään parempaa ymmärrystä, ellei sitä anneta meille. Jos me haluamme paremman ymmärryksen Jumalasta, täytyy sen tulla Jumalan Sanasta, sillä Jumala antoi meille Sanan ruokkiaksensa meidän nälkäistä sieluamme. Pyhä Henki on lähetetty sitä varten, että Hän ottaa Jumalan Sanan ja ruokkii meitä sillä. Käsitättekö te sen? Jumala lähetti Pyhän Hengen ottaaksensa Sanan ja jakaaksensa siten kuin me tarvitsemme. Minä olen niin iloinen, että Jumala on niin huolehtinut meidän ravitsemisestamme. Ettekö tekin?

Me olemme Hänen laitumensa lampaita. Me olemme pian hiukan puhuva lampaasta. Me olemme kolminainen Jumalan olento ja kun Hän saa täydellisen hallinnan meistä, voi Hän johtaa ja taluttaa meitä.

Jumalaa miellytti esittää eläimenä Jeesusta, jonka Hän lähetti maan päälle. Tämä eläin oli Karitsa. Aivan alussa Eedenin puutarhassa Jumala uhrasi karitsan esikuvallisesti, ajatellen Jeesuksen tulemusta. Se oli viittaus siihen, että Kristus tulisi. Minä olen usein kysynyt itseltäni, miksi Jumala otti eläimen kuvataksensa Kristusta, mutta me olemme pian toteava, että Hän valitsi Karitsan sen tähden, koska se on lempein ja hyväluontoisin kaikista luoduista maan päällä. Ei ole mitään parempiluontoista, lempeämpää ja viattomampaa kuin karitsa. Se ei ole kykenevä huolehtimaan itsestänsä. Se ei ole kerskaileva, vaan lempeä, hyväluontoinen pieni luotu. Kun Jumala halusi maailmalle kuvata Kristusta, esitti Hän Hänet karitsana.

Kun Jumala, Isä Jehova, teki itsensä tunnetuksi taivaasta, esitti Hän itseänsä hyväluontoisimmassa ja lempeimmässä kaikista linnuista, jotka taivaalla lentävät, ja se oli kyyhkynen. Ei ole mitään lempeämpää lintua kuin kyyhkynen. Minä olen tutkinut lintujen ja riistan elämää ja todennut, että kyyhkynen on ainutlaatuinen verrattuna kaikkiin muihin lintuihin, jotka taivaalla lentävät. Kyyhkynen on rakkaudellinen, kyyhkynen on lempeä. Kyyhkysellä ei ole sappea. Se on ainoa koko lintuperheessä, jolla ei ole sappea. Sentähden ei kyyhkystä nähdä milloinkaan missään muualla kuin siellä, missä on viljaa ja siemenen jyviä.

Myöskin arkissa oli kyyhkynen. Me kohtaamme kyyhkysen monessa kohtaa Raamatussa. Se on esikuva Pyhästä Hengestä. Myöskin karitsa on löydettävissä 1.Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan asti monissa kohdissa, missä esitetään Kristusta, ja samoin kyyhkynen.

1. Mooseksen kirjassa meille kerrotaan, että kyyhkynen oli mukana arkissa. Se istui siellä kaikkien muiden taivaan lintujen kanssa tangolla. Myöskin korppi ja varis olivat siellä. Varis on yksi alhaisimmista linnuista, mitä on. Varis ja närhi ovat alhaisimmat linnut, mitä on. Varis elää hyvin kauan. Sanotaan, että se joskus tulee jopa kaksi- kolmesataa vuotta vanhaksi. Papukaija elää vieläkin kauemmin.

Kyyhkynen on kuitenkin lintu, jolla ei ole sappea. Varis voi istuutua ja syödä raatoa. Kyyhkystä te ette kuitenkaan milloinkaan voisi nähdä raadon lähellä. Se ei siedä sitä. Se ei voi kestää sen lemua nenässänsä. Se tekisi sen sairaaksi. Se ei yksinkertaisesti voi sietää mitään pilaantunutta, mädäntynyttä. Se ei voi sietää sitä, ja sentähden se ei myöskään voi sitä syödä. Jos se söisi siitä, kuolisi kyyhkynen heti, sillä sappi auttaa vatsaa ruuansulatuksessa. Mutta koska kyyhkysellä ei ole mitään sappea, joka voisi suorittaa tämän toimenpiteen, kuolisi se siihen. Sentähden te aina löydätte kyyhkysen vain sieltä, missä on jotakin puhdasta, jotakin tervettä.

Variksen suhteen on toisin. Huomatkaa, varis on esikuva ulkokultaisesta. Varis voi istuutua kuolleelle raadolle ja syödä siitä niin paljon kuin tahtoo, ja sitten lentää pellolle ja syödä myöskin vehnää. Kyyhkynen ei yksinkertaisesti voi, sen jälkeen kun se on syönyt vehnää, lentää kuolleen raadon luokse.

Ihminen voi olla ulkokultainen ja syödä molempia: Hengellisiä hyviä asioita ja myöskin pahoja asioita, mutta todellinen uudestisyntynyt kristitty ei voi sietää mitään vääriä asioita. Hän voi syödä ainoastaan hyviä asioita. Huomatkaa tämä. Jos te näette jonkun, joka menee tanssimaan, joka lähtee ja juopottelee, joka elää synnissä ja sitten tulee seurakuntaan ja ehkä riemuitsee niinkuin pyhitetty — mikä hän on silloin? Raadonsyöjä! Hän voi syödä molempia; turmeltunutta ja hyvää. Kuitenkin todellinen kristitty ei voi enää sietää sellaisia asioita, sillä hän on siirtynyt kuolemasta elämään. Se välittömästi tuomitsisi hänet kovasti —yksinomaan ajatus siitä tuomitsisi hänet siitä niin kovasti, että hänen täytyisi kääntää kasvonsa ja mennä pois. Oi millainen kuva!

Karitsa on hyvin hyväluontoinen pieni olento. Se on täysin avuton. Se ei ole itsevarma, sillä se ei voi auttaa itseänsä. Kauan aikaa sitten, kun minun vielä täytyi partioida, tulin kerran erään niityn ylitse ja löysin sieltä karitsan. Kaikki muut olivat menneet. Se oli tarttunut kiinni piikkilanka-aitaan. Siellä makasi tuo pikkuraukka. Se vuoti verta ja määki. Minä tulin sieltä ohitse ja näin, että noin puolen mailin päässä oli lammaslauma. Se olisi jäänyt makaamaan siihen ja varikset olisivat pian alkaneet nokkia siltä silmiä, jos minä en olisi noutanut sitä sieltä. Minä vapautin tuon pikkuolennon piikkilangasta ja otin sen käsivarsilleni. Se ei vastustellut ylipäätänsä yhtään, vaan pysyi aivan rauhallisena. Minä otin sen käsivarsilleni. Ehkä se oli ensimmäinen kerta, kun ihmiskädet koskettivat sitä, mutta se oli aivan rauhallinen. Se antoi johtaa itseänsä. Se antoi auttaa itseänsä. Minä toivon, että te käsitätte tämän. Se oli halukas eikä yrittänyt vastustaa, rimpuilla tai purra. Lampaat eivät lyö, ne eivät myöskään pure. Ne yksinkertaisesti nöyryyttävät itsensä. Minä kannoin tämän pikkuolennon lammaslauman luokse ja asetin sen sinne. Muutamassa minuutissa sen äiti oli löytänyt sen. Oi, miten onnellinen se oli! Kuinka luonteenomaista tämä onkaan Jumalan karitsalle!

Tehän tiedätte, että siellä, missä lampaat teurastetaan, vuohi johtaa lampaita teurastuspaikalle. Vuohi johtaa lampaat käytävää pitkin teurastettavaksi, ja kun se on johtanut lampaat sinne asti, hyppää se sivuun. Mutta sanotaan, että niin pian kuin vuohi tulee teurastaa, syntyy raivokas hyppely!

Samoin on paholaisen suhteen. Se yrittää johtaa Jumalan lapset pahimpaan, mutta kun aika tulee, että sen täytyy kuolla, silloin se hyppii raivokkaasti. Näin tekee paholainen. Samoin on joskus modernin tytön tai jonkun tärkeilevän nuoren suhteen, joka savukerasian tai viskipullon kanssa johtaa väärälle tielle tytön, sellaisen pikkukaritsan. "Oi, sehän on hyvää! Kaikessa siinä hurskaassa roskassa, mistä seurakunnissa puhutaan, ei ole toki mitään!" Mutta sitten kun kuolema tarttuu tähän poikaan, kuulee koko ympäristö hänen valittavan ja huutavan. Tällä tavoin tekee paholainen.

Karitsa kuitenkin on niin lempeä, että se antaa johtaa itseänsä. Tästä syystä Jumala esitti Kristusta Karitsana ja itseänsä Kyyhkysenä. Sinä päivänä jolloin Johannes kastoi Jeesuksen Jordanissa, tapahtui siellä yksi valtavimmista asioista, mitä milloinkaan on tapahtunut. Juuri siellä se tapahtui. Huomatkaa, kuinka ihanaa se on. Karitsa, lempein kaikista luoduista maan päällä, ja kyyhkynen, lempein linnuista taivaan alla, kohtasivat. Vain sen tähden he voivat yhtyä. Se oli ainoa syy, miksi kyyhkynen voi tulla karitsan ylle. Ennenkuin kyyhkynen laskeutui, katsoi Johannes Jeesusta ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin." Sitten Johannes todisti sanoen: "Minä näin, että Jumalan Henki laskeutui kuin kyyhkynen ja jäi Hänen yllensä." Halleluja! Tässä se on teillä! Kyyhkynen ja karitsa yhtyivät. Tämä oli, kun Jumala ja ihminen tulivat yhdeksi. Näin oli, kun taivas ja maa syleilivät toisiansa. Halleluja! Se tapahtui, kun Jumala tuli lihaksi. Kun Jumala laskeutui Hengen hahmosta, tuli ihmiseksi ja asui meidän keskellämme. Silloin syleili koko iankaikkisuus! Silloin yhdistettiin koko ihmiskunta, Aadamin jälkeläiset Jehova-Jumalan ja enkeleiden kanssa, kun Jumala ja ihminen tulivat yhdeksi tänä merkittävänä, tärkeänä päivänä, jolloin Johannes kastoi Jeesuksen.

Miten olisi ollut, jos siellä olisi seissyt susi? Tuo rakkaudellinen, kujerteleva kyyhkynen ei milloinkaan olisi voinut laskeutua suden ylle.

Mikä olisikaan kauniimpaa kuin kuunnella illalla kyyhkysten kujertelua, jotka ovat laskeutuneet lähistölle. Kun olin kadottanut vaimoni ja lapseni, en halunnut kenenkään tietävän mitä teen. Minä istuuduin usein vanhaan autooni, ajoin katua pitkin vanhalle "Walnut Ridge"-hautausmaalle ja asettauduin siellä erään puun juurelle ja katselin tuota hautaa. Minä en yksinkertaisesti voinut tottua siihen ajatukseen, ettei heitä enää ollut. Minä melkein en kestänyt sitä enää. Minun kahdeksan kuukautta vanha lapseni oli siellä. Oi, kuinka se aina olikaan ojentanut pieniä käsiänsä minua kohti! Kun tein suullani jonkinlaisia ääniä ja sanoin sille jotakin, kujerteli hän ja ojensi pienet kätensä minua kohti. Niinpä minä yhä uudelleen asettauduin tuon puun juurelle erikoisesti illalla. Silloin oli useimmiten pensaassa kyyhkynen, joka sitten alkoi kujertaa. Kerran minulle tuli ajatus, että voisiko se olla lapseni kuolematon sielu, joka oli tullut takaisin ja tällä tavalla yritti puhua minulle. Ei ole mitään suloisempaa kuin kyyhkysen kujerrus. Kuinka suloista se onkaan! Se tuo sanomia, se haluaa tuoda rauhaa. Nouskaapa joskus aamulla aikaisin ja menkää pieneen metsikköön taloni lähellä, ja nähkää itse miten rauhoittavaa on kuunnella kyyhkysiä, jotka siellä korkeassa puussa istuvat ja kujertelevat toisillensa.

Hiljattain näin veli Coxin luona kyyhkyäidin kahden poikasen kanssa. Ne istuivat aivan ylhäällä rakennuksen katolla, niin ettei mikään kissa voinut saavuttaa niitä. Kyyhkysäiti ruokki poikasiansa. Sitten se lensi niiden kanssa alas puuhun. Siellä ne istuivat yhdessä koko päivän. Nämä molemmat lempeät nuoret pikku kyyhkyset olivat siellä rakkaasti ja kujertelivat toisillensa.

Kyyhkynen on sellainen rakastettava lintu. Minä ajattelin siinä Jumalaa, jota esitetään Kyyhkysenä ja miten Hän kaipaa inhimillisten luotujensa rakkautta. Jumala haluaisi tulla rakastetuksi. Jumala haluaa rakastaa teitä. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, niin ettei kukaan, joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Ylistetty olkoon Herra! Jumala haluaa osoittaa rakkauttansa. Sentähden Hänen täytyi luoda jotakin, mitä voidaan rakastaa. Hänen täytyi luoda jotakin, mikä on lempeä niinkuin Hänkin. Sen täytyy olla jotakin, mitä voidaan rakastaa. Hänen täytyy luoda jotakin, millä olisi Hänen olemuksensa.

Jotakin, mikä ei vastaisi teidän olemustanne, te ette voisi rakastaa. Rakkaus sitoo rakkaudella. Miehen ja naisen täytyy rakastaa toisiansa, jos he haluavat saavuttaa jotakin. Perheessä täytyy toisen rakastaa toistansa, jos he haluavat saavuttaa jotakin, jotakin, mitä voidaan rakastaa. Te etsitte kaikkialta, kunnes löydätte tytön, josta tulee teidän vaimonne ja jota te rakastatte. Hän etsii, kunnes löytää miehen, jota voi rakastaa.

Myöskin Jumala etsii löytääksensä sielun, jota HÄN voi rakastaa. Sentähden Hän on esittänyt itsensä maan päällä lempeänä Kyyhkysenä ja lempeänä Karitsana. Jos tuo Karitsa vain hetkeksikin olisi ottanut murisevan suden luonteen, olisi Kyyhkynen heti lentänyt pois. Se olisi lähtenyt karkuun.

Karitsalla ei ole mitään korkeita ajatuksia itsestänsä. Jos karitsa on kadoksissa, on se toivottomasti kadoksissa. Lammas ei löydä takaisin. Tämä on syy siihen, miksi vuohi voi johtaa sen kuolemaan. Lammas, joka on eksynyt, ei löydä enää tietä takaisin. Sentähden Jumala on verrannut meitä lampaisiin. Kun me olemme kadoksissa, me olemme todella eksyksissä. Meillä ei ole mitään mahdollisuutta löytää yksin takaisin. Ainoa, mitä me voimme tehdä, on jättäytyä lauman Paimenelle. Hän johtaa meitä.

Kuten minä jo sanoin, yhdistyivät Karitsa ja Kyyhkynen. Niistä tuli yksi. Huomatkaa, kuinka sitten kyyhkynen johti Karitsaa, Jumalan Poikaa. Miten lempeä Hän olikaan, vaikka Hän tiesi, että Häntä johdetaan teurastettavaksi! Kuinka lempeä Hän olikaan! Milloinkaan Hän ei yrittänyt tehdä itseksensä jotakin. Hän ei yrittänyt toimia oma-aloitteisesti, vaan sanoi: "Minä en tee itsestäni mitään, vaan ainoastaan sen, mitä Isäni minulle näyttää, sillä Isä asuu Minussa."

Karitsalla on vielä eräs muu ominaisuus. Se luopuu vapaaehtoisesti oikeuksistansa. Jumala haluaisi, että me olemme karitsoja. Mutta niin usein me emme halua luopua oikeuksistamme, emme halua antaa periksi. Monet teistä sanovat: "Minulla on toki oikeuksia, veli Branham." Se pitää paikkansa. Mutta oletteko valmiit luopumaan oikeuksistanne? Oletteko halukkaat luopumaan oikeuksistanne, jotta Jumala voi johtaa teitä? Tässä kohden on jotakin vialla useimpien seurakuntien kohdalla tänään. Jumalan karitsan lempeys puuttuu. Meidän tulee olla karitsoita, mutta meistä on tullut muuta kuin karitsa. Tämä on syy siihen, miksi kyyhkynen, Pyhä Henki, lentää pois ja jättää meidät niin pian kuin otamme tämän asenteen.

Jos Jumalan Karitsa olisi vain yhdenkin kerran murissut kuin susi tai tehnyt jotakin, mitä karitsan lempeys ei salli, olisi kyyhkynen lentänyt pois ja seuraavassa hetkessä se ei enää olisi ollut siinä.

Vastaus kysymykseen, mikä helluntaiseurakunnilla on vialla tänään kuuluu: Koska me olemme ottaneet toisenlaisen olemuksen. Me olemme ottaneet olemuksen, joka vaatii oikeuksiansa. "Me teemme sitä, mikä meistä on oikein." Me tulemme riitaisiksi ja vihamielisiksi. Meistä tulee välinpitämättömiä ja päästämme vihan ja itsekkyyden sisälle.

Kun aika sille tulee, täytyy karitsan antaa pois oma villansa, joka kuuluu sille ja mihin sillä on oikeus. Villa kuuluu sille ja kuitenkin otetaan karitsa, asetetaan se pöydälle, sidotaan sen jalat. Se ei potki ympäriinsä, se ei huuda. Siltä yksinkertaisesti otetaan sen oikeudet, koska se on karitsa. Se ei voi tehdä mitään sitä vastaan, sen luonto on sellainen. Mutta joutukaapa jonkin kristityn kanssa poikkiteloin, niin silloin te olette toteava, onko hän karitsa vai vuohi! Huomataan heti, mitä hän on, kun vain kerrankin joudutaan poikittain hänen kanssansa. Tämä on syy siihen, miksi meidän seurakuntamme tänään ovat siinä tilassa missä ovat.

Me olemme pitäneet itseämme Jumalan karitsoina. Naiset ja miehet ovat alkaneet käyttäytyä kaikin tavoin, mutta ei vain niin kuin Jumalan karitsa. Heidät nähdään shortseissa kadulla, heillä on lyhyet hiukset, jotka ovat tupeeratut niin ja näin. Joitakin vuosia sitten ette olisi heitä edes rahasta saaneet tekemään sitä. Sitten te ihmettelette, miksi seurakunta on tässä tilassa. Se johtuu siitä, että te olette ottaneet jonkin suden tai vuohen olemuksen sen sijaan, että olisitte jääneet lempeiksi ja hyväluontoisiksi. Te sanotte: "Tämä on minun oikeuteni, veli Branham." Minä tiedän, että se on teidän oikeutenne. "Kampaajat leikkaavat hiukset. Niin kauan kuin kampaaja leikkaa hiuksia, on minulla oikeus siihen." Se pitää paikkansa. Se on teidän oikeutenne amerikkalaisina. Oletteko kuitenkin halukkaat luopumaan siitä ollaksenne karitsa? Oletteko halukkaat alistumaan?

Te naiset, miten kuljitte vielä joitakin vuosia sitten kaduilla? On kauhistuttavaa katsella, miten naiset tänään ovat pukeutuneet. Minä en puhu presbyteereistä tai metodisteista, minä puhun teistä naisista, jotka uskotte pyhitykseen. Miten te kuljette kadulla?

Minulla on autossani edessä riippumassa pieni risti. Joku sanoi minulle: "Billy, tiedätkö sinä, että tämä on katolinen merkki?"

Minä sanoin: "Milloin ovat katoliset saaneet yksinoikeuden ristiin? Ei milloinkaan!" Se ei ole mikään symboli katolisesta uskonnosta, se on kristillisen uskon tunnusmerkki. Katolismi on uskoa kuolleisiin pyhiin, Mariaan tai muihin kuolleisiin, joita he rukoilevat. Me emme rukoile kuolleita. Me emme kunnioita mitään pyhää Cäciliaa ja kaikkia erilaisia pyhiä. Se on katolismia, mikä on spiritismiä korkeimmassa muodossaan. Risti kuitenkin edustaa Häntä, joka on kuollut ja ylösnoussut.

Minä vastasin: "Minulla on se näkökentässäni, kun katselen kadulle." Noin kaksikymmentäviisi tai kolmekymmentä vuotta sitten, kun olin melkein sokaistu, minä lupasin Jumalalle katsella oikeata, jos Hän parantaisi silmäni. Edelleen minä sanoin: "Kaikkialla, minne katsotaan, nähdään jumalattomuutta. Puolipukeisia naisia, alastomia naisia, jotka makaavat puutarhoissa kaikkialla. Mutta minä katsoin ristiä näiden asioiden sijasta. Minä ajattelen sitä, mitä Kristus on tehnyt minun puolestani, ja käännän pääni pois niistä asioista, jotka ovat paholaisesta." Halleluja!

Te ihmiset, älkää sanoko, että nämä olisivat presbyteerejä tai katolisia nämä ovat helluntailaisia! Amen. Te sanotte: "Minulla on oikeus siihen, veli Branham." Se pitää paikkansa, mutta jos te olisitte karitsa, luopuisitte te oikeuksistanne. Mutta jos te käyttäydytte sillä tavalla, lentää Pyhä Henki, lempeä Kyyhkynen heti pois. Se ei anna teidän häväistä itseänsä. Ei! Ei! Älkää milloinkaan ajatelko, että te voitte käyttäytyä sillä tavoin ja siitä huolimatta pitää Pyhän Hengen. Sitä te ette voi, niin sanoo Raamattu. Teidän täytyy luopua oikeuksistanne, ja te ette voi sanoa: "Kaikki muutkin naiset tekevät niin."

Ja te miehet, raukat, pehmeänahkaiset, luodut ilman selkärankaa. Se osoittaa mistä te olette, kun te sallitte sen vaimoillenne. Sentähden teillä ei ole Pyhää Henkeä siinä määrin, kuin mitä te todistatte. Muutoin te olisitte kyllin mies johtamaan hänet jotenkin siihen, että hän käyttäytyy niinkuin nainen, niin kauan kuin hän elää teidän kanssanne! Amen. Tämä kuulostaa vanhanaikaiselta, terävältä, mutta tämä on täsmälleen se, mitä seurakunta tänään tarvitsee: vanhanaikaisen Pyhän Hengen pesun. Sitten Pyhän Hengen täytyy kuivata, ripustaa ja silittää heidät. Varmastikin!

Millaiseen tilaan onkaan maailma joutunut! Miten he menevätkään kadulle ja miten he käyttäytyvät! Keskiviikkoiltana te tuijotatte televisiota sen sijaan että menisitte seurakuntaan. Koko maassa ei ole yhtään lasta joka ei tietäisi kuka on David Crockett, ja sitten nämä likaiset valheet, että hän kolmivuotiaana olisi tappanut karhun. Te tiedätte, että se on valhetta, ja siitä huolimatta te sallitte, että teidän lastenne pää täytetään tällaisella roskalla. Mutta ei prosenttikaan heistä tiedä mitään Jeesuksesta Kristuksesta. Tämä maailma on niin turmeltunut. Tämä maa on niin mieletön ja kaukana Jumalasta, koska se on hyljännyt Pyhän Hengen.

"Oi", sanotaan, "minä menen seurakuntaan ja riemuitsen." Näin saattaa olla. Mutta jos tämä lempeä Jumalan Karitsa ei tule sydämeenne ja vaikuta teissä sitä, että te siivoatte elämässänne, tulette toiseksi ihmiseksi ja toimitte sen mukaisesti, ei teitä hyödytä mitään jos näyttelette kristittyä. Teidän täytyy olla sitä! Amen!

Hiljattain tulin erääseen taloon vieraillakseni sairaan luona. Siellä oli myöskin eräs nuori tyttö. Sitten tuli sellainen pieni "Oswald" sisään. Hänellä oli hattu syvällä päässänsä. Hän kysyi: "Äiti, onko ruoka valmista?"

"Rakkaani, meillä ei ollut tänä aamuna aikaa keittää syötävää", hän sanoi, "minä teen sinulle voileivän, tässä on pari appelsiinia." Tuo poika meni, otti appelsiinin, katsoi sitä, puraisi ja heitti sen kaikella voimalla seinään niin että mehu valui alas. Hän sanoi jotakin tähän tapaan: "Jos tämä on kaikki, mitä sinulla on täällä, niin silloin minä häivyn!"

Minä ajattelin: "Oi Jumala, kunpa saisin tuon viideksi minuutiksi käsiini! Poikaseni, sinulta minä parkitsisin nahan niin pian, että et ehtisi ajatellakaan sitä." Mutta he seisoivat siinä ymmällään. Mitä hän olisi tarvinnut, olisi ollut perusteellinen, vanhanaikainen selkäsauna.. Me tarvitsemme jälleen vanhanaikaista kotia, saarnaajia, niinkuin aikaisemmin, jotka seisovat puhujankorokkeen takana, julistavat totuuden ja esittävät sen sellaisena kuin se on. Amen. Tämä on totta.

Mary-tyttö polki jalkaansa, nosti nenänsä pystyyn, veti huulensa viivaksi, mitkä hän oli maalannut punaiseksi Max Factorin aineella, ja meni ulos talosta. Millainen häpeä! Kuinka tottelemattomia lapset ovatkaan! Raamattu sanoo, että he olisivat oleva sitä. Kirjoitukset sanovat ennalta, millaisia he tulisivat olemaan, miten käyttäytymään, miten he tulisivat toimimaan, ja myöskin asiat, niinkuin ne nyt maailmassa tapahtuvat. Tämä tapahtuu sentähden, koska he ovat murehduttaneet Pyhän Hengen, kunnes Hän väistyy pois.

Miten oli joitakin vuosia sitten? Muutaman päivän kuluttua me olemme Amerikassa juhliva ensimmäistä Pyhän Hengen vuodatusta. Se oli viisikymmentä vuotta sitten eräässä helluntaikokouksessa Azusa-kadulla Los Angelesissa. Siellä Pyhä Henki lankesi ensimmäiseksi, kun ihmiset olivat kokoontuneet. Kun Kristus tuli näiden ihmisten keskelle, tuli heistä niin lempeitä, rauhaa etsiviä. He elivät jumalallista elämää. He elivät uhrautuvaa elämää. He olivat taipuisia. He sallivat halukkaasti Pyhän Hengen johtaa. He eivät välittäneet siitä, mitä ihmiset sanoivat. He olivat mielellänsä vanhanaikaisia. Heille ei merkinnyt mitään se, että heitä sanottiin hulluiksi. He antoivat halukkaasti Pyhän Hengen johtaa.

Mutta tänään on puuterirasia ja kosmetiikkalaukku ja kuljetaan shortseissa, kun mennään kadulle. Se on häpeä! Mutta he väittävät olevansa Pyhällä Hengellä täytettyjä. "Oi", sanotaan, "minähän olen puhunut kielillä." Kyllä, paholainen tekee sitä myöskin. "Oi, minä olen riemuinnut!" Paholainen tekee sitäkin. Paholainen voi jäljitellä kaikkea Jumalasta tulevaa, mutta ei rakkautta. Rakkautta se ei osaa jäljitellä.

Kun te aloititte näiden asioiden kanssa, tulitte te ensin hiukan suurpiirteisiksi. Te aloitte tehdä kompromisseja. Sitten syntyi seurakunnissa pieniä ryhmiä ja klikkejä. Yksi sanoi: "Tiedätkö sinä, tuo pastori on niin ja niin, tuo diakoni on sitä ja tätä." Ja te jo kuuntelitte sitä! Tämä on syy siihen, miksi teillä on niin paljon vaikeuksia. Te alatte kuunnella paholaista ja osallistutte ärjymiseen sen sijaan että kuuntelisitte Pyhän Hengen lempeää Kyyhkystä, Jumalan Kyyhkystä, joka johtaisi ja taluttaisi, rakastaisi ja siunaisi teitä.

Kun te ensimmäistä kertaa saatte yhden näistä vihan purkauksista, lentää Kyyhkynen heti pois. Se pitää paikkansa. Hän ei voi sietää sitä. Hänen luonteensa on toinen. Oi, jotakin sellaista Hän ei ylipäätänsä voi sietää. Hän ei voi sietää sitä, jos te puhutte lähimmäisestänne. Sitä Hän ei hyväksy. Hän lentää heti pois ja jättää teidät. Hän ei kestä sitä enää. Kyyhkynen on lempeä, kyyhkynen on hyväluontoinen. Se ei voi sietää mitään, mikä ei vastaa sen luonnetta.

Jumala on kykenevä luomaan teissä toisen olemuksen, te miehet ja naiset. Hän voi antaa teille toisen olemuksen. Te sanotte: "Veli Branham, mitä me voimme tehdä sen hyväksi?" Tulkaa yksinkertaisesti jälleen karitsaksi. Ne ovat vain nämä kaksi eläintä, jotka yhdistyvät, karitsa ja kyyhkynen. Kyyhkynen ei laskeudu minkään muun ylle, kuin vain karitsan ylle. Jos teistä on tullut vuohi, niin katsokaa, että te pääsette eroon tuosta vuohen vanhasta hengestä. Tämä pitää paikkansa. Jos te olette tulleet joksikin muuksi, juoruilijaksi, niin pankaa se pois.

Eräässä kaupungissa saarnasin kerran niin mahtavasti kuin vain voin. Tuhansia ihmisiä oli kokoontuneena siellä. Minä annoin alttarikutsun ja ajattelin ottaneeni esiin kaikenlaiset synnit. Olin maininnut kaiken mitä vain voidaan ajatella. Tuona iltana kulki jumalanpalveluksen jälkeen eräs hyvin ylhäinen nainen ohitse ja sanoi: "Niin, veli Branham, minä olen todella iloinen, että sinä et tänä iltana tarkoittanut minua."

Minä ajattelin: "Hänen täytyy olla kristitty."

Hän sanoi: "Se ei koskenut minua tänä iltana."

Minä vastasin: "Niin, minä olen hyvin iloinen kuullessani sen, hyvä rouva, sinun täytyy olla hyvin lähellä Jumalan valtakuntaa. Ja hän tepsutteli pois.

Eräs toinen nainen seisoi lähellä minua ja kysyin häneltä: "Tunnetko sinä tämän naisen?"

"Kyllä."

Minä ajattelin: "Hänen täytyy olla aito kristitty."

Hän vastasi: "Erästä asiaa sinä et maininnut tänä iltana, veli Branham, nimittäin juoruilua. Hän on suurin juorukello koko maassa." Siinä se on, sitä se on!

Jos te olette yhtä mieltä joidenkin näiden asioiden kanssa, mainitsee sen sitten jokin saarnaaja puhujanlavalta tai ei jos te näette nämä maailmalliset asiat ja siedätte niitä, olette te kaukana Jumalasta ja Pyhä Henki on pysyvä kaukana. Tämä on syy siihen, miksi me tänä aamuna kappelissa emme tunkeudu lävitse. Tämä on syy siihen, miksi tässä maassa ei ole enää mitään suuria telttakokouksia. Se on sentähden, koska me olemme murehduttaneet Jumalan lempeän Kyyhkysen, niin että Hän on lentänyt pois. Näin se on, että Hän on lentänyt pois. Hän ei ole oleva meidän kanssamme niin kauan kuin me olemme välinpitämättömiä. Niin kauan kuin me olemme jonkun yläpuolella ja odotamme omaa tahtoamme toteutuvaksi.

Haluaisin teidän huomaavan jotakin: Karitsa oli hiljainen Karitsa. Raamattu sanoo: "Hän ei avannut suutansa; niinkuin karitsa, joka kerittäessä on vaiti." Hän ei avannut suutansa. Hän ei ollut mikään ihminen, joka vaatisi oikeuksiansa. Ei, hän halukkaasti luopui oikeuksistansa. Hän oli hiljainen Karitsa.

Mutta kuinka me tänään etsimmekään riitaa! Oi, kyllä. Sanotaan: "Minä sanon sinulle, että jos joku vain uskaltaa sanoa minulle jotakin, silloin minä menen ja käyn käsiksi. Voi pojat, minä kyllä näytän hänelle! Minä kyllä näytän tuolle vanhalle ulkokultaiselle, kun näen hänet. Odottakaahan vain, kun tapaan hänet! Ylistys Jumalalle, halleluja!" Oi, oi, silloin pakenee tuo Kyyhkynen ja lentää pois. Tämä pitää paikkansa. Niin kauan kuin teillä on tällainen asenne, ei Pyhä Henki ole teidän kanssanne. Kirjoittakaa se kirjaanne. Sitä Hän ei milloinkaan ole tekevä. Pyhä Henki ei yksinkertaisesti ole pysyvä siellä, missä sellainen henki on. Sen täytyy olla Karitsan henki, lempeä henki, muuten Hän ei jää. Pyhä Henki on johtava vain nöyrää, lempeää henkeä; mitään muuta ei ole. Jos jotakin muuta ilmaantuu, ette te huomaa sitä lainkaan. Te yksinkertaisesti kuljette eteenpäin, mutta samalla hetkellä, kun Hän kääntyy pois, tiedätte te, että olette menneet syrjään.

Te tiedätte, ensimmäinen synti alkoi siitä, että yksi ihminen kääntyi vain minuutiksi pois. Oletteko tienneet sen? Se on Raamatussa. Eeva kääntyi vain minuutiksi pois kuullaksensa, mitä saatanalla oli sanottavana. Hän maalasi sitten Eevalle kauniin kuvan, jonka hän itse asiassa uskoi olevan totuuden ja kuunteli häntä.

Ainoa mitä paholainen haluaa saavuttaa on se, että te vain pariksi minuutiksi käännytte pois. Sitten hän voi maalata kuvan sanomalla: "No niin, katsohan tänne." Tiedätkö sinä veli, tiedätkö sinä sisar, jos nuo olisivat oikeanlaisia ihmisiä, silloin he eivät toki tekisi sitä! Jos he vain tekisivät tämän!" Hän voi esittää sen teille niin aitona, että se tulee teille todelliseksi totuudeksi. Luonnollisestikin. Mutta ajatelkaa sitä. Hän on paholainen.

Ei ole mitään väliä sillä, kuinka syvälle he ovat saattaneet vaipua, kuinka kovasti he ovat langenneet syntiin. Teidän tehtävänne on panna kätenne heidän ympärillensä ja vetää heidät ulos Jumalan rakkauden avulla. Missä olitte te, kun paholainen oli tarttunut teihin? Jumala on vetänyt teidät ulos lokaisesta liejusta. Se on sinun tehtäväsi, ystäväni. Tämä maailma janoaa hiukan rakkautta.

Minä haluaisin, että te vielä kerran tarkkaisitte tätä pientä eläintä, että se oli hiljainen Karitsa. Kun sitä halveksittiin, Se ei puolustautunut, Se ei hyökkäillyt, ei huutanut, ei pahastunut eikä tullut raivoavaksi. Sitä kaikkea Hän ei tehnyt. Kun Häntä lyötiin, ei Hän puolustautunut, Hän ei avannut suutansa.

Mutta jos joku tekee teille tai minulle jotakin, oi silloin me pullistumme kuin sammakko, joka on niellyt lyijykuulan, tai niinkuin vanha hanhi. "Minä sanon sinulle, että jos hän vielä kerran niin loukkaa minua, minä en enää koskaan mene tähän seurakuntaan. Ei, ylistys Jumalalle! Halleluja! Nasarealaiset ja Pyhyyden Pyhiinvaeltajat ottavat mielellänsä minut vastaan. Halleluja! Minun ei tarvitse enää kauempaa sietää tätä." Hyvä on, mutta Kyyhkynen lentää pois.

Sanotaan: "Tiedätkö mitä? Jos tämä vanha ulkokultainen menee seurakuntaan, en minä enää mene sinne. Ylistys Jumalalle, silloin ei enää!" Kun tämä vanha muriseva susi tarttuu teihin, lentää kyyhkynen heti pois ja Pyhä Henki on väistynyt teistä.

Sitten te kuitenkin ihmettelette, mikä teissä on vikana. Te ihmettelette, mikä seurakunnassa ei ole kohdallaan. Te kysytte, mikä teillä on hätänä ja miksi teillä ei enää ole voittoa niinkuin teillä oli. Koska teidän olemuksenne on tullut toiseksi. Teistä on tullut vuohi sen sijaan, että olisitte karitsa. Teistä on tullut jotakin muuta kuin karitsa.

Teillä täytyy olla todella lempeä henki. Pyhän Hengen tulee johtaa minua, minne Hän tahtoo. Oi Jumala, minä rakastan jokaista syntistä. Aivan samantekevää, missä hän sitten onkin. Jos ihmisen sydän saa tämän asenteen, niin silloin te näette, miten teidän sielussanne tapahtuu jotakin.

Te kysytte: "Veli Branham, onko siihen joku ratkaisu?" Kyllä, yksinkertaisesti tulkaa karitsaksi, se on kaikki. Te sanotte: "Niin, kyllä, veli Branham..."

Eräänä iltana minä tapasin Shreveportissa nuoren naisen. Billy ja minä menimme jumalanpalveluksen jälkeen erääseen huoneistoon syödäksemme voileivän. Sinne tuli eräs sievä nuori nainen tai nuori tyttönen, joka oli noin kaksikymmentä vuotias ja istuutui. Hän oli sievästi puettu. Minä huomasin, että hän jatkuvasti vilkuili. Minä yksinkertaisesti söin edelleen. Joidenkin minuuttien kuluttua tuli eräs toinen nainen sisään ja tervehti häntä ja puhui minun kanssani. Minä tunsin hänet. Hän oli sisar Davis. Hän ja eräs toinen nainen Life-tabernaakkelista, jotka minä jo tunsin, tulivat minun luokseni, keskustelivat minun kanssani ja menivät sitten edelleen. Sitten sanoi tuo nuori nainen, joka istui vastapäätä: "Veli Branham, se oli kaunis saarna tänä iltana."

Minä sanoin: "Hyvää päivää, sisar, paljon kiitoksia." Minä kysyin: "Oletko sinä Life-tabernaakkelin jäsen?"

Hän vastasi: "Kyllä minä olen. Tiedätkö sinä veli Branham, itseasiassa minä olisin laulanut kuorossa, mutta heillä on siellä sellainen määräys. Minun ääntäni on koulutettu vuosikausia", hän jatkoi, "minä olen laulanut yksinlauluja ja paljon muuta. Mutta siellä minä en voisi laulaa, sillä heillä on määräys, ettei kukaan meikattu nainen saa laulaa kuorossa."

Minä sanoin: "Ylistys Jumalalle Life-tabernaakkelista!"

Hän sanoi: "Minä haluaisin kertoa sinulle veli Branham, että minä olen kristitty."

Siihen minä vastasin: "Mene sitten kotiin sisar, ja pese kasvosi, aivan sama millä." Minä sanoin: "Haluatko sinä sanoa minulle, että sinä annat tulla esteeksi tuollaisen pikkuasian kuin meikin?"

Minä voin osoittaa teille, että se on paholaisesta. Minä voin osoittaa teille, että sen alkuperä on pakanuudessa. Jos sitä pidetään, on se pakanallinen merkki. Minä olen juuri tullut takaisin Afrikasta ja olin hottentottien luona viidakossa. Siellä minä totesin, mistä korvakorujen ja kaiken tuon rihkaman pitäminen on peräisin, että ripustetaan ketjuja kaulan ympäri ja muita asioita. Mistä se tulee? Pakanoilta. Raamattu ei halua, että kristitty on pakana. Myöskään te ette halua olla sellainen. Minä en väitä, että te olisitte pakanoita, koska te teette sitä. Mutta kun te teette sen, näytätte te pakanoilta. Se on sentähden, koska teidän pastorinne ei ole sanonut teille totuutta. Niin Raamattu puhuu siitä.

Te sanotte: "Veli Branham, jos minulla on lyhyet hiukset, niin silloin se on viileämpää ja miellyttävämpää." Se tosin pitää paikkansa, mutta jos teillä on pitkät hiukset, on se vieläkin viileämpää, jos te otatte nuo pitkät hiukset ja laitatte ne oikealla tavalla korkealle niin että niskanne on paljaana.

Tiedättekö te mitä Raamattu sanoo? Että miehellä on oikeus laittaa vaimonsa pois ja erota, jos hän leikkaa hiuksensa. Hän osoittaa sillä, että hän on uskoton. Se on Raamatussa. Lukekaa 1.Kor.11, pitääkö se paikkansa? Nainen, joka leikkaa hiuksensa, häpäisee siten päänsä, joka on hänen miehensä. Jos hän on kunnioittamaton, tulisi miehen erota hänestä ja laittaa hänet pois. Tämä pitää paikkansa. Mutta katsokaa, pastori ei sano teille näitä asioita. Tästä syystä te teette kaiken tämän. Raamattu sanoo sen miehelle.

Hiljattain joku kirjoitti ja sanoi: "Veli Branham, naisille on tuskin ostettavissa muita puseroita kuin näitä dacronista ja nailonista", tai mitä tahansa, "ja eikö olisi oikein jos myös me kristilliset naiset pitäisimme niitä."

Minä vastasin: "Katsohan sisar, siihen voidaan sanoa jotakin. On yksi asia minkä te voitte tehdä. Jos muunlaisia ei enää voi ostaa, niin ommelkaa sitten itse. On vieläkin myytävänä ompelukoneita." Minä sanoin: "Jo se itsessänsä ilmaisee jotakin, teidän tekonne ja toimintatapanne osoittavat mitä teissä on."

Tämä on syy kaikkeen murinaan, riitaan, syytöksiin ja mitä sitten seurakunnassa tapahtuukin. Tämä on se, minkä kautta seurakunta johdetaan häviöön. Se on todiste siitä, että paholainen on tullut teihin sisälle ja myöskin, että Pyhä Henki on jättänyt teidät. Minä tiedän, että tämä ärsyttää teitä melkoisesti, mutta sellaiseksi se myöskin on ajateltu. Se sen tulisi tehdä. Sitä varten se sanotaan. Ei siksi, että haluaisin olla viekas tai toimia ovelasti, vaan näyttääkseni teille missä vaikeus on, sillä eräänä päivänä minun täytyy seistä ja vastata teistä. Teidän oma tekemisenne ja toimimisenne osoittaa, mitä te olette. Jos teillä on vielä tuota vanhaa vihaa, joka jokaisesta pikkuasiasta puhkeaa esiin, jos te menette ulos ja käyttäydytte niin, arvostelette ja olette halpamaisia, silloin se osoittaa, mistä se tulee.

Silloin on vain yksi asia. Toimittakaa tuo asia ulos ja Kyyhkynen palaa takaisin teidän sydämeenne. Kun kyyhkynen lensi ulos arkista, oli se ulkopuolella, mutta se tuli jälleen takaisin ja koputti tuohon vanhaan oveen, kunnes Nooa päästi sen sisälle. Pyhä Henki on täällä. Pyhä Henki haluaisi tulla sisälle. Tästä syystä on Pyhä Henki täällä. Hän ei ole jättänyt teitä ainaisesti. Kyyhkynen on jossakin tuolla lähellä puussa. Se on valmis lentämään takaisin ja jälleen tulemaan teihin antaaksensa teille takaisin rakkauden, rauhan ja ilon sellaisina kuin ne teillä olivat. Varmastikin on näin. Hän on valmis tekemään sen. Hän haluaisi tehdä sen. Hän kaipaa sitä, mutta te ette suo sitä Hänelle.

Minä en puhu nyt vieraille. Minä en tiedä, mitä teidän pastorinne teille sanoo. Minä puhun Branham-kappelille. Minä en puhu ihmisille muissa kirkoissa. Minä puhun niille, jotka tulevat tähän kappeliin. Niin on meidän suhteemme täällä.

Sentähden on Kyyhkynen lentänyt pois. Joku alkaa jollakin pikkuasialla seurakunnassa ja pian kuuluu: "Onko tämä todellakin niin? Onko hän tehnyt sen? Onko se mahdollista!?" Heti lentää Pyhä Henki pois. Hän ei voi sietää tällaista henkeä. Niin kauan kuin karitsan luonne on jättänyt teidät, ei myöskään Pyhä Henki ole paikalla. Se pitää paikkansa. Juuri tämä koskee tätä päivää. Sentähden ihmiset ovat siinä tilassa, jossa he nyt ovat, sillä he ovat päästäneet väärän hengen sydämeensä ja elämäänsä. Tästä syystä kaikki on siten.

Raamattu sanoo jopa, että sen tähden on niin monia sairaita ja heikkoja meidän keskuudessamme. Se on sellaisten asioiden tähden. Meidän täytyy olla lempeitä. Meidän täytyy olla valmiita rauhaan. Meidän täytyy olla karitsa, jotta Kyyhkynen voi pysyä meidän kanssamme.

Ajatelkaa sitä. Kyyhkynen on tuleva. Sanotaan: "Oi, veli Branham, älä sano minulle, etten minä olisi ottanut vastaan Pyhää Henkeä. Halleluja! Se tapahtui tuona iltana siellä. Oi, kun Hän tuli sisälle, lähdin minä sieltä iloisena." Varmastikin se oli Hän. "Oi, minusta tuntui niin hyvältä. Minulla oli tunne, että voisin jokaisen pikkulinnun ottaa puusta, puristaa itseäni vasten ja rakastaa ja hyväillä sitä. Olisin voinut ottaa kädestä ihmistä, joka on tehnyt minulle pahimpia asioita ja puristaa sitä. Oi, veli Branham, mitä minä tunsinkaan silloin!" Varmastikin se oli Pyhä Henki.

Mutta te käsitätte, miksi Hän ei voinut jäädä. Silloin te olitte karitsa. Mutta kun teistä tuli susi, täytyi Hänen lentää pois. Se ei sopinut kyyhkyselle. Te olette aiheuttaneet sen, kun te otitte vastaan sellaisen hengen. Olenko minä tehnyt sen, veli Branham? Kyllä, kun te aloitte kuunnella juoruilua. Kun kuuntelitte valheita, kun te sanoitte: "Minulla on oikeus siihen!"

Teillä ei ylipäätänsä ole mitään oikeutta! Teidät on ostettu kalleimmalla hinnalla, Jumalan Pojan Veren arvokkaimmalla hinnalla! Teillä ei ole mitään oikeuksia. Halleluja! Ainoa oikeus mitä teillä on, on tulla tuon Lähteen luokse, joka on täytetty Verellä, joka on vuotanut Immanuelin suonista. Kun syntinen kastautuu tähän virtaan, puhdistuu hän kaikista syyllisyyden tahroista. Kyllä! Ainoa oikeus, mitä teillä on, on antaa oma tahtonne Jumalalle. Siitä lähtien Hän ottaa johdon. Siinä on syy moniin erikoislaatuisiin asioihin. Kun Pyhä Henki haluaa tulla johonkin määrättyyn paikkaan, ja Hän puhuu: "Tämä ei ole oikein. Lopeta kokoukset. Mene sinne", niin silloin minä lopetan ne, veli, ja menen eteenpäin. Tämä pitää paikkansa. Sillä teidän täytyy olla Pyhän Hengen johtamia, ja ainoa mahdollisuus tulla Pyhän Hengen johdattamaksi perustuu siihen, että pysytään nöyränä eikä ajatella tietävänsä paljon.

Oi, te ajattelette: "Minä tiedän hyvin paljon." Kyllä, teidän aivonne toimivat kovasti eivätkä voi kuitenkaan itsestänsä työskennellä. Te tunnette kaikki kirjat, tiedätte kaikki vastaukset, osaatte ehkä jopa kreikkaa ja hepreaa, mutta teillä ei ole mitään paikkaa, minne tuo Kyyhkynen voisi laskeutua. Mutta te tiedätte kaiken. Sentähden ei tuo Kyyhkynen voi johtaa teitä, nimenomaan koska te tiedätte liian paljon.

Karitsa ei väitä tietävänsä jotakin. Jonkun muun täytyy johtaa sitä. Kunnia! Sitä se on. Se ei tiedä mitään. Amen! Ainoa, mitä minä tiedän on se, että Kristus kuoli minun puolestani, pelastaaksensa minut.

Läpi Kalifornian tuli eräs mies, joka kantoi rintansa päällä kilpeä, jossa luki: "Minä olen hullu Kristuksen tähden." Selässänsä hän kantoi toista kilpeä jossa luki: "Kenen hullu sinä olet?" Tästä on kysymys. Tulkaa hulluiksi maailmalle, jotta Pyhä Henki voi johtaa teitä, sillä Jumalan pojat ja tyttäret tulevat Pyhän Hengen johdattamiksi.

Room. 8:1 on kirjoitettuna: "Niin ei siis ole enää mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat, ...jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen mukaan", jotka eivät vaella niinkuin susi, vaan seuraavat kyyhkystä. Amen.

Docilla oli tapana laulaa: "Täytä minun tieni joka päivä rakkaudella, kun minä vaellan taivaallisen kyyhkysen kanssa; salli minun alituisesti kulkea laulaen ja hymyillen. Täytä minun tieni joka päivä rakkaudella." Millainen rauhanomainen päivä se onkaan oleva Branham-kappelille, jokaiselle muulle seurakunnalle tai jokaiselle ihmiselle, kun he luopuvat oikeuksistansa ollaksensa karitsa.

"Mistä on kysymys, veli Branham?

Tulkaa jälleen karitsaksi, tulkaa jälleen lempeiksi, tulkaa jälleen siihen, että te ette enää tiedä mitään, palatkaa ja alistukaa jälleen Kristuksen alaisuuteen. Älkää yrittäkö tietää jotakin. Vaeltakaa yksinkertaisen nöyrästi, hiljaisesti, nöyrästi ja ystävällisesti, silloin on kyyhkynen johtava teitä. Mutta niin pian kuin te kuuntelette juoruja, niin pian kuin viha nousee teissä, niin pian kuin te alatte ajatella, että teillä on oikeus tehdä sitä ja sitä, lentää kyyhkynen heti pois ja etääntyy. Silloin se ei enää ole teidän kanssanne. Tänä aamuna se ei ole kaukana, seurakunta. Se istuu aivan lähellä rauhan oksalla ja odottaa sitä, että teidän olemuksenne tulee toiseksi. Amen.

Tänä aamuna teidän täytyy luopua kaikista oikeuksistanne, antaa Jumalan panna teidät pitkäksenne ja antaa keritä itsestänne kaikki oikeudet. Amen. Voitteko kuvitella karitsan täynnä villaa? Se luopuu oikeuksistansa. Luonnollisestikin. Se vain ähkii, on täysin antautunut, ja se yksinkertaisesti asetetaan pöydälle ja keritään. He tietävät, mikä on parasta lampaalle. Kuinka viileätä sillä onkaan ja kuinka helpottuneena se jälleen voi juosta, kun siltä on otettu kaikki sen oikeudet ja se on kokonaan keritty! Oi, se on niin onnellinen, hyppii ympäriinsä ja sillä on ihana aika. Kyllä! Tämän te saatte, kun te luovutte oikeuksistanne. Mutta teidän täytyy luopua oikeuksistanne, antaa Jumalan Sanan keritä teistä pois kaikki maailmallinen ja antaa ottaa pois kaikki maailmalliset tottumukset, silloin te tulette jälleen uudeksi luomukseksi Kristuksessa.

Jonkin aikaa sitten minä puhuin Afrikassa eräälle vanhalle pyhälle. Hän sanoi: "Veli Branham, minä tiedän sinun uskovan yliluonnolliseen."

Minä vastasin: "Varmastikin, veljeni."

Hän sanoi: "Vuosia sitten minä kuvittelin, että olisin jotakin. Minä uskoin olevani todellinen kristitty. Mutta sitten tapahtui jotakin meidän seurakunnassamme. Päästäkseni sinne minun täytyi pysäköidä autoni ja nousta eräälle kukkulalle." Hän sanoi: "Minun täytyi nousta noin kolme- neljäsataa metriä korkealle kukkulalle ja samalla kiertää pensaita. Siellä ylhäällä meillä oli kuten aina rukouskokouksia. Minä ajattelin olevani todella aito kristitty. Minä tunsin koko Raamatun. Minä olen opiskellut hepreaa ja pystyin lausumaan jokaisen sanan oikein. Kaikki tulivat minun luokseni, ja minä voin puhua heidän kanssansa Raamatusta. Minä tiesin mistä puhuin." Hän kertoi edelleen: "Eräänä iltana minä menin jälleen ylös jumalanpalvelukseen. Meidän seurakunnassamme oli niin monia riitaisuuksia. Oli muodostunut pikku ryhmiä, jotka kaikki olivat toisiansa vastaan. Sinähän tiedät, miten ne syntyvät."

Minä vastasin: "Kyllä."

Hän sanoi: "Matkallani ylös vuorenrinnettä, tulin minä kulkiessani tietoiseksi siitä, että joku seuraa minua. Ja minä ajattelin", sanoi hän, "että minun tulisi odottaa jotakuta, kunnes tämä olisi saavuttanut minut. Sitten me voisimme hiukan keskustella ylös kulkiessamme." On hyvä asia jos hiukan odotetaan. Hän kertoi edelleen: "Kun kuljin edelleen, tuli joku mies mäkeä ylös. Hänellä oli taakka selässänsä, joka oli suurempi kuin tuo mies itse. Hän puuskutti ja hengitti hengästyneenä, otti vain hyvin lyhyitä askelia ja ponnisteli siten eteenpäin. Minä puhuttelin häntä: 'Ystävä, enkö voisi auttaa sinua kantamaan tätä taakkaa ylös rinnettä?' 'Ei', hän vastasi, 'minun täytyy kantaa se.' "Hän sanoi: "Sitten minä katsoin hänen käsiinsä ja käsitin, että näin näyn, sillä Hänellä oli haavojen jäljet käsissänsä. Silloin minä lankesin maahan ja kysyin: 'Herra, kannatko Sinä koko maailman synnit tässä taakassa? Hän vastasi: 'Ei, ne ovat vain sinun, jotka Minä kannan vuorta ylös, jotta sinäkin pääsisit ylös.'"

Juuri niin on. Jos me vain näemme oikein, käsitämme me, että Hän kantaa meidän... Eikö tämä vaikutakin sen, että te tunnette itsenne hyvin vähäpätöisiksi? Hän ottaa meidän pahan, raa-an sydämemme, jotta me selviäisimme siitä.

Joitakin aikoja sitten olin metsästämässä. Tehän tiedätte, että minä metsästän hyvin mielelläni. Tuolla seudulla eli hyvin paha ihminen. Hän oli todella paha kaveri. Hän pilkkasi minua aina, koska minä en ampunut sen paremmin emoja kuin en niiden poikasiakaan. Minä sanoin: "Se on raakaa. Miksi sinä et käyttäydy niinkuin aito, säädyllinen metsästäjä, niin että kaataisit vain vanhat urokset ja ne eläimet, jotka jo ovat niin vanhoja, että ne voidaan tappaa? Ne Jumala on antanut meille. Jätä toki rauhaan poikaset ja äidit." Hän vastasi: "Voi, sinä olet vain pelkuri, saarnaaja!" Jatkuvasti hän sanoi minulle sellaisia asioita.

Minä sanoin hänelle: "Katsohan, jos minä todella olisin nälkäinen ja haluaisin yhden poikasista, niin silloin uskoisin Jumalan sallivan sen minulle. Mutta en ammu niitä vain voidakseni kerskua sillä!" Hän oli nimittäin tehnyt pillin, jolla hän voi matkia vasan huutoa. Eräänä päivänä olimme yhdessä metsällä. Minä häpesin hänen puolestansa ja sanoin: "Sinun sijassasi minä häpeäisin." Jos hän vain voi, tappoi hän kahdeksasta kymmeneen poikasta peräjälkeen. Hän teki kaikkea mahdollista vaikuttaakseen viisaalta. Hän otti vain parhaat osat siitä ja jätti loput siihen. Minä sanoin: "Sinun ei tulisi tehdä sitä."

"Voi", hän vastasi, "te saarnaajat olette yksinkertaisesti pelkureita."

Eräänä päivänä hän piiloutui, otti tämän pillin ja puhalsi siihen, ja se kuulosti aivan kuin poikanen olisi huutanut. Kun hän teki sen, todella kaunis kuusipeura astui esiin. Voitiin nähdä miten se suurilla ruskeilla silmillänsä katseli tarkkaavaisesti ympäriinsä. Se oli säikähtynyt ja katseli ympärillensä. Metsästäjä tarttui kivääriinsä ja nosti sen ampuaksensa tuon peuran. Se näki metsästäjän. Mutta tiedättekö te, se ei ylipäätänsä välittänyt kivääristä, sillä sen poikanenhan oli huutanut. Se etsi katseellaan tuota poikasta, joka oli hädässä. Millainen ilmaisu äidillisyydestä ja äidinrakkaudesta kiväärin edessä! Sehän seisoi kuolemaa vastapäätä ja katseli suoraan kiväärinpiippuun! Tiedättekö te, että se oli niin valtavaa, että se kosketti jopa häntä, ja hän heitti kiväärinsä pois! Sitten hän juoksi minun luokseni, otti minua kädestä kiinni ja sanoi: "Billy, rukoile minun puolestani, minulle riittää nyt." Se tapahtui kun hän näki tuon äidin sankarillisen rohkeuden.

Oi, kun maailma näkee tuon Jumalan rakkauden ja Hänen urhoollisuutensa tulevan esiin meidän inhimillisissä sydämissämme! Millainen ero silloin onkaan oleva, kun me sallimme Jumalan Kyyhkysen tulla sydämiimme, jotta se tekee meidät lempeiksi ja nöyriksi!

Siellä minä seisoin tuolla metsäaukeamalla, rukoilin tämän miehen puolesta ja johdin hänet Herran Jeesuksen luokse. Siitä lähtien hän oli hyvä, säädyllinen metsästäjä.

Varmastikin, hän ajatteli olevansa oikeassa tehdessänsä mitä halusi. "Ne ovat minun alueellani ja syövät sydämensä halusta minun ruohoani."

Minä sanoin: "Se pitää paikkansa. Mutta on epäinhimillistä tehdä niin." Teidän täytyy luopua oikeuksistanne. Oi Jumala, ole meille armollinen, että me teemme sen.

Aikaisemmin, ehkä sata vuotta sitten, eli Yhdysvaltain lounaisosassa todella hyvä kristitty. Hänen nimensä oli Daniel Curry; hieno ihminen; jumalaapelkääväinen, pyhitetty mies; aito kristitty; mies, jota kaikki ihmiset suuresti arvostivat. Hän oli sellainen hieno mies. Hänestä on kertomus, että hän kuoli, tai joutui yliluonnolliseen tilaan, ja sitten luonnollisestikin otettiin ylös taivaaseen. Kun hän saapui helmiportille, tuli ovenvartija ovelle ja kysyi: "Kuka sinä olet?"

Hän vastasi: "Minä olen evankelista Daniel Curry. Minä olen voittanut tuhansia sieluja Kristukselle. Tänä aamuna minä haluaisin mennä tästä sisälle. Minun elämäntieni maan päällä on lopussa, ja minulla ei ole muuta paikkaa minne mennä.

Myöskin teidän syntisten vuoro on tuleva jonakin aamuna. Myöskin sinulle, joka olet langennut takaisin, on tuo päivä tuleva. Myöskin sinä, joka olet murehduttanut Pyhän Hengen, niin että Hän väistyi sinusta, olet kerran vuorossa. Sinä et ole enää lempeä ja rakkaudellinen. On vuosia siitä, kun viimeksi itkit. Pitkään aikaan sinä et ole hävennyt; sinä olet kadottanut kaiken vaatimattomuuden. Varmastikin! Mutta eräänä aamuna se on seisova ovesi edessä. Miksi et mieluummin päästä sisälle lempeää Pyhää Henkeä, kun Hän nyt tulee ja kolkuttaa?

Kun Daniel Curry siellä tuli tuolle portille, meni ovenvartija sisälle sanoen: "Minä menen tarkastamaan onko nimesi täällä meillä." He katsoivat kaikkialta, mutta eivät voineet löytää hänen nimeänsä. "Ei", sanottiin sitten, "tänne ei ole merkitty ketään Daniel Currya."

"Voi", hän vastasi, "varmastikin. Minähän olen evankelista ja olen voittanut Kristukselle niin monia sieluja. Minähän olen yrittänyt tehdä oikein."

Ovenvartija sanoi: "Herraseni, minä olen pahoillani joutuessani sanomaan sinulle, ettei tänne ole merkitty nimeä Daniel Curry." Hän sanoi edelleen: "Mutta minä sanon sinulle, mitä sinä voit tehdä. Meillä täällä ei ole mitään oikeutta käsitellä sinun tapaustasi. Mutta jos sinä haluat vedota asiasi puolesta, voit sinä tehdä sen Valkoisen Valtaistuimen tuomiolla; jos sinä haluat. Mutta täällä me emme voi antaa armoa, koska sinua ei ole kirjattu tänne. Täällä ei ole mitään armoa sinulle. Haluatko sinä vedota asiasi puolesta?"

Hän vastasi: "Hyvä herra, mitä muutakaan voisin tehdä kuin esittää vetoomuksen?"

Vastaus kuului: "Sen sinä voit tehdä Valkoisen Valtaistuimen tuomiolla."

Daniel Curry kertoi, että hänestä sitten tuntui kuin hän tunnin ajan olisi kulkenut avaruuden lävitse. Sitten hän tuli jollekin paikalle, ja tuli yhä kirkkaampaa ja kirkkaampaa ja kirkkaampaa. Mitä pidemmälle hän tuli, niin hän sanoi, sitä kirkkaampaa tuli. Se oli sata-, tuhat kertaa kirkkaampaa kuin aurinko. Hän sanoi, että hän tärisi ja vapisi. Kun hän sitten tuli tuohon valoon, kuuli hän äänen: "Olitko sinä maan päällä täydellinen?" Ääni tuli tuosta valosta. "En", vastasi hän vapisten, "minä en ollut täydellinen."

"Olitko sinä rehellinen jokaiselle?"

Hän vastasi: "En", ja kertoi, että hänelle tuli mieleen joitakin asioita, missä hän ei ollut aivan rehellinen. "En", vastasi hän, "minä en ollut rehellinen."

"Oletko sinä aina elämässäsi sanonut totuuden?"

Hän myönsi: "Ei, minä muistan joitakin asioita, missä minä huijasin. Minä en ole aina sanonut täyttä totuutta."

Oletko sinä milloinkaan ottanut jotakin, mikä ei kuulunut sinulle, rahaa tai jotakin muuta, mikä ei kuulunut sinulle?"

Hän kertoi, että hän maan päällä oli pitänyt itseänsä hyvänä, mutta siellä hänet tuomittiin ja hän tunnusti: "Minä olen ottanut asioita, mitkä eivät kuuluneet minulle."

Sitten sanottiin: "Silloin sinä et ollut täydellinen."

Hän sanoi: "Ei, minä en ollut täydellinen."

Hän odotti joka hetki kuulevansa tästä suuresta valosta, jossa Kyyhkynen lepäsi, kuin ukkosenjylinänä sanan "kadotettu!" Mutta silloin hän kuuli takaansa äänen, joka oli rakkaudellisempi kuin kenenkään äidin ääni, mitä hän milloinkaan oli kuullut. Hän katseli ympärillensä ja näki suloisimmat kasvot mitä hän milloinkaan oli nähnyt, suloisemmat kuin äidin kasvot. Se oli HÄN, ja Hän sanoi: "Isä, Daniel Curry oli Minun asiallani maan päällä. Pitää paikkansa, ettei hän ollut täydellinen, mutta hän edusti Minua maan päällä. Hän seisoi maan päällä Minun puolestani, nyt Minä puolustan häntä taivaassa. Ota kaikki hänen syntinsä ja laita ne Minun tililleni."

Kuka on puolustava sinua tuona päivänä, veli, jos sinä tänään murehdutat Hänet sellaisella tavalla, että Hän jättää sinut? Minä en voi enää saarnata. Kumartakaamme päämme.

Rakas Jumala, rakas lempeä, nöyrä, alennettu, kuoleva Karitsa. Linnuilla on pesänsä ja ketuilla luolansa, mutta Sinulla ei ollut mitään paikkaa, minne Sinä olisit voinut laskea pääsi, vaikka Sinä olet Kirkkauden Herra. Kun Sinä synnyit, ei sinulle ollut mitään vaatetusta. Oi Jumala, mitä sitten hyödyttää minua minun vaatetukseni? Mitä hyödyttää minua autoni? Mitä hyödyttää minua kaunis kotini? Mitä on se hyödyttävä minua tuona päivänä? Sinulla ei ollut ketään ystävää; kukaan ei halunnut olla Sinun ystäväsi. Kukaan ei näyttänyt haluavan auttaa Sinua. Sinä sanoit, että Sinä tuona päivänä olisit sanova: "Minä olin nälkäinen, mutta te ette antaneet Minulle syötävää, Minulla ei ollut vaatteita, mutta te ette pukeneet Minua." Mitä on meitä hyödyttävä tuona päivänä kaikki se, mitä meillä on, Herra? Salli meidän edustaa Sinua, Kaikkitietävää ja Kaikkivaltiasta. Oi Jumala, me kuulemme tuon Kyyhkysen kutsun, joka on levittänyt siipensä tässä suuressa Valossa, joka on säteilevä kautta kaiken iankaikkisuuden. Sinä asutValossa.

Siellä minun täytyy seistä yksin; ilman veljeäni, pastoriani, äitiäni, isääni, vaimoani ja lapsiani. Oi Jumala, mitä minä olen silloin tekevä? Herra, mitä minä olen silloin tekevä? Se voisi olla jo ennenkuin aurinko tänä iltana laskee. Mutta mitä minä olen silloin tekevä? Mitä minä voin tehdä? Oi Kristus, minä seison Sinun puolestasi nyt. Minä teen tänään ratkaisuni. Minä olen luopuva kaikesta muista ihmisistä puhumisestani. Minä olen luopuva kaikesta vihastani. Minä olen luopuva kaikista riidoista. Minä olen luopuva kaikesta. Keritse minut, Herra. Ota kaikki mitä minulla on. Ota minut, Herra. Minä haluaisin seisoa Sinun paikallasi. Minä haluaisin tulla kerityksi. Minä haluaisin että minusta otetaan pois kaikki itsekkyys, kaikki ylpeys, kaikki välinpitämättömyys, että minusta otetaan pois yksinkertaisesti kaikki. Silloin minä haluaisin edustaa Sinua kerittynä karitsana, valmiina luopumaan kaikista maailmallisista huvituksista, kaikesta, mitä kutsutaan huvituksiksi: tanssiminen, kutsut, säädyttömät vaatteet,meikki, huulipuna, kynsilakka ja kaikki välinpitämättömyys kaikki, mikä näyttää maailmalliselta. Sinä sanoit, että meidän ei tule olla niinkuin maailma, että meillä ei tule olla mitään tekemistä maailman kanssa. "Tulkaa ulos siitä!" Oi Jumala, auta minua, Herra. Keritse minut tänään. Ota minut kuin karitsa ja salli minun olla mykkänä, etten avaa suutani, en sano mitään siitä, niin että yksinkertaisesti sallin sen tapahtua minulle, tulla kerityksi.

Oi Jumala, miten erilaista se onkaan sitten oleva. Minä muistan sen, että Sinä kerran keritsit minut, kun Sinä otit minulta vaimon, tyttäreni, isäni ja veljeni. Sinä keritsit minut puhtaaksi. Mutta sydämessäni minä tiesin, että minä rakastan Sinua. Kuinka Sinä oletkaan siunannut minua! Kuinka hyvä Sinä oletkaan ollut minulle! Kaikki mitä minä olen, mitä minä voisin olla, mitä minä milloinkaan tulen olemaan - sitä olet Sinä, oi Jumala, Sinä olet se. Minä tunnustan epäonnistumiseni. Minä tunnustan kaiken, mitä milloinkaan olen tehnyt tai ajatellut. Keritse minut, Herra. Minä haluaisin olla Sinun karitsasi.

Älä ota yksin minua, Herra, vaan jokainen, jokainen lammas, joka tänä aamuna on täällä, ja myöskin ne, jotka haluaisivat olla lampaita. Keritse heidät kaikki tänä aamuna, Herra. Sido heidän jalkansa Evankeliumin paaluihin. Johtakoon nyt Pyhä Henki heidät parannukseen, ja antakoon heidän käsittää, että he olivat välinpitämättömiä Jumalaa kohtaan. Keritköön Hän pois kaiken välinpitämättömyyden, koko maailman ja kaikki maailmalliset asiat. Leikkaa tänä aamuna pois kaikki, jotta me voisimme seisoa edessäsi uudestisyntyneinä kristittyinä, virvoittuneina ja vilpoisina. Suo se, Herra.

Minä rakastan Sinua. Minä haluaisin mennä, aivan samantekevää vaikka ilma on kuuma, pidän siitä tai en. Minä haluaisin mennä, minä haluan edustaa Sinua, sillä minä haluaisin, että Sinä tuona päivänä otat minun puolustukseni ja sanot: "Hän puolusti Minua; nyt minä puolustan häntä." Oi Jumala, suo se tänään.

Kun jokainen pää on kumarrettuna ja kaikki sydämet kumarrettuina, minä haluaisin mielelläni tietää, onko täällä tänä aamuna joku, joka käsittää, että hän on yrittänyt viedä lävitse oman tahtonsa. Sinä olet tehnyt asioita, joita sinä et olisi saanut tehdä ja olet tänä aamuna halukas sallimaan Herran keritä sinut. Sano: "Tee minusta todellinen karitsa." Nostakaa kätenne, jos näin on. Jumala siunatkoon sinua, rouva. Jumala siunatkoon sinua, veli. Jumala siunatkoon sinua, veli. Onko täällä vielä joku, joka haluaisi sanoa: "Keritse minut, Herra. Minä seison tässä. Minä olen lammas, Minä en edes avaa suutani. Minä haluaisin, että sinä leikkaat minusta pois kaiken maailmallisen"? Jumala siunatkoon sinua, veli. Jumala siunatkoon sinua, rouva. Jumala siunatkoon sinua, poika. Jumala siunatkoon sinua, rouva! Jumala siunatkoon sinua, sisar. "Keritse minut, Herra." Sisar Gerti! Jumala siunatkoon sinua, rouva. Jumala siunatkoon sinua, sisar. "Keritse minut nyt, Herra. Minä haluaisin luopua kaikista tämän maailman asioita. Minä haluaisin tänä aamuna ottaa asemani Sinun puolestasi. Minä haluaisin seisoa kerittynä lampaana. Minä haluaisin, että kaikki maailman asiat leikataan pois minusta. Minä haluaisin olla Sinun omaisuutesi. Ole myöskin Sinä minun. Otatko Sinä minut vastaan, Herra, kun minä nyt kohotan käteni Sinun puoleesi?" Jumala siunatkoon sinua, rouva. Jumala siunatkoon sinua, herra. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua, herra. (Vielä joukko käsiä kohotetaan.) Niin se on oikein. Olkaa rehelliset ja sanokaa: "Minä haluaisin, että Jumala ottaa minusta pois kaiken, mikä ei vastaa Häntä, jokaisen itsekkään motiivin, mitä minulla on, minun koko välinpitämättömyyteni. Minä haluaisin, että Hän tänä aamuna keritsee minut kokonaan. Minä haluaisin olla niinkuin Hän. Minä en välitä enää mitään siitä, onko jokin minun oikeuteni vai ei. Minulla ei ole mitään muuta oikeutta kuin yksi ainoa: se on Hänen luoksensa tuleminen. Lopusta huolehtii Hän."

Onko täällä joku syntinen, joka ei vielä ole tunnustautunut Kristukseen, joka ei vielä ole pelastettu, ja sinä tahtoisit, että me tänä aamuna muistamme sinua rukouksessa? Silloin kohota kätesi, syntinen, ystävä. Jumala siunatkoon sinua. Haluaisiko vielä joku kohottaa kätensä ja sanoa: "Muista minua, veli Branham, minä en ole vielä mikään kristitty enkä tiedä milloin minun aikani tulee, kun minun täytyy kohdata Jumala. Minä haluaisin, että sinä otat minut mukaan rukoukseesi, ennenkuin me nyt lopetamme?" Haluatteko kohottaa kätenne, ennenkuin minä rukoilen teidän puolestanne? Hän näkee sen. Jumala siunatkoon sinua, rouva. Jumala siunatkoon sinua, rouva. Jumala siunatkoon sinua, herra. Vielä joku? "Minä haluaisin tulla sellaiseksi."

Kuinka monia on täällä, jotka ovat langenneet takaisin? "Oi", te sanotte, "sitä minä en myöntäisi, veli Branham." Mutta katsohan, jos tuo lempeyden Kyyhkynen on väistynyt sinusta, veli, niin silloin ei jokin pidä paikkaansa. Jokin ei ole kunnossa, jos te ette voi sietää toisianne. Jos te ette sydämenne syvyydestä voi antaa anteeksi jokaiselle ihmiselle, aivan samantekevää mitä he ovat tehneet tai sanoneet, jos te ette voi antaa heille anteeksi syvimmästä sisimmästä, niin kuulkaa mitä Jeesus sanoi: "Jos te ette sydämestänne anna anteeksi toistenne rikkomuksia, ei myöskään teidän Taivaallinen Isänne anna teille anteeksi!"

On todella kuuma. Miten olisi, jos Jumala tänään kutsuisi teidät? Lähde on avattu; seurakunta on valmis; Pyhä Henki on tämän rakennuksen päätyseinällä ja odottaa sitä, että voisi tulla alas ja jälleen tulla teidän sydämeenne, jotta Hän voisi tehdä teidät lempeiksi ja rauhaa rakastaviksi. "Mitä minun tulee tehdä, veli Branham? Yksinkertaisesti tulla karitsaksi. Pyhä Henki on heti tuleva alas, jos sinä olet tullut karitsaksi. Jos teillä kuitenkin on väärät motiivit ja tarkoitusperät, jos te haluatte viedä lävitse oman tahtonne, ja ette ole valmiit luopumaan kaikesta siitä, silloin ei Pyhä Henki ole milloinkaan laskeutuva.

Kun päämme ovat kumartuneina, haluaisin asettaa kysymyksen teille, jotka olette kohottaneet kätenne. Jeesus sanoi: "Joka kuulee Minun sanani ja uskoo siihen, joka on Minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomiolle, vaan hän on siirtynyt kuolemasta elämään" (Joh.5:24). Jos te nyt haluaisitte tulla alttarille ja polvistua, niin me rukoilemme yhdessä kunnes tämä suloinen, rauhallinen tunne, mikä teillä kerran oli ja minkä te mielellänne haluaisitte, lahjoitetaan teille. Olkaa hyvät ja tulkaa, kun me pidämme päitämme kumartuneina ja laulamme: "Pyhä lähde, täytetty Verellä." Polvistukaa tänne ja rukoilkaa. Jokainen, joka haluaa tulla, voi polvistua tänne alttarille ja rukoilla.

Pyhä lähde täytetty Verellä,
vuotanut Jeesuksen haavoista;
ja joka tähän virtaan uppoutuu,
vapautuu kaikista tahroista.

Jumala siunatkoon sinua, rouva. Tule vain ja polvistu.

Te olette kumartaneet päänne ja minä toivon että myöskin sydämenne. Tiedättekö te kuka tänä aamuna ensimmäisenä tulee käytävää pitkin? Sen tulisi hävettää teitä. Hän on värillinen rouva. Hän on hyvin köyhä, hänellä on turvonneet nilkat ja harmaat hiukset. Hän tulee tänne alttarille.

Aikaisemmin, orjien aikana, pelastui kerran eräs värillinen. Hän lähti, ja koska hän oli pelastettu, sanoi hän herrallensa, että hän olisi vapaa. Tämä vastasi: "Mitä sinä oikein olet?"

Hän toisti: "Minä olen vapaa." Sen jälkeen hän todella päästi hänet vapaaksi.

Nyt tulevat vielä jotkut eteen vastaanottaaksensa pelastuksen. Rukoilkaa kaikki. Rukoilkaa vakavasti, kun Pyhä Henki vaikuttaa niissä, jotka ovat tehneet ratkaisunsa.

Omistaja siis kysyi: "Mose, sanoitko sinä, että sinä olisit vapaa?"

"Kyllä, pomo, minä olen vapaa."

Siihen hän sanoi: "Jos sinä todella olet vapaa, niin silloin minä vapautan sinut. Mene ja saarnaa Evankeliumia."

Kun hän valmistautui kuolemaan, tulivat monet hänen valkoisista veljistänsä katsomaan häntä. Kun he tulivat, luulivat he hänen olevan jo koomassa. Mutta hän heräsi vielä kerran ja sanoi: "Minä ajattelin jo menneeni ylitse." (Jumala siunatkoon sinua, veljeni, polvistu.) Hän sanoi: "Minä ajattelin jo menneeni sinne."

He kysyivät: "Mitä sinä näit, Mose?"

Hän vastasi: "Kun minä menin portin lävitse, minä näin Hänet. Minä seisoin siinä ja katselin Häntä. Sitten tuli enkeli minun luokseni ja sanoi: 'Tule peremmälle, Mose. Sinä olet saarnannut Evankeliumia niin monta vuotta, sinulle on valmiina valkoinen viitta ja kruunu.' " Hän vastasi hänelle: "Älä puhu minulle mitään jostakin viitasta tai kruunusta. Minä en halua mitään viittaa eikä kruunua. Minä haluaisin vain katsella Häntä." Minä arvelen että meilläkin on tämä asenne.

Jonkin aikaa sitten minä kävin eräässä museossa Chicagossa ja katselin siellä kaikkea. Silloin kiinnitti huomiotani vanha neekeri, jolla oli vain valkoinen reunus hiuksia päässänsä. Hän kulki siellä ympäriinsä ja piti hattua kädessänsä. Minä tarkkailin häntä. Hän näki jotakin, perääntyi, ja kyyneleet alkoivat vuotaa hänen tummia poskiansa pitkin. Hän alkoi rukoilla. Minä tarkkailin häntä jonkin aikaa. Sitten hän katsoi jälleen ja alkoi uudelleen itkeä. Minä menin hänen luoksensa ja sanoin: "Herrani."

Hän vastasi: "Niin, valkoinen ystävä?"

Minä sanoin: "Minä huomasin, että sinä olet hyvin liikutettu. Mikä kosketti sinua niin kovasti?"

Hän vastasi: "Kunpa sinä voisit koskettaa kylkeäni. Minun koko kylkeni on kovettunut. Minä olin nimittäin aikaisemmin orja", sanoi hän, "ja tuossa lasikaapissa on eräs tietty puku."

Minä vastasin: "Minä näen tuon puvun, mutta mikä siinä on niin erikoista?"

Hän vastasi: "Tuo tahra siinä on Aabraham Lincolnin verta. Sen kautta otettiin meiltä pois orjuuden kahleet." Hän kysyi: "Valkoinen mies, eikö se kosketa myöskin sinua?"

Minä laitoin käteni hänen vanhoille hartioillensa ja sanoin: "Jumala siunatkoon sinua, veli. Minä tunnen erään toisen Veren, joka liikuttaa minua."

Hän vastasi: "Sen Veren tunnen minäkin, saarnaaja."

Minä sanoin: "Hän otti minulta orjuuden kahleet." Aikanaan minä juoksin ja tein muutakin sunnuntaisin ja kerroin saastaisia vitsejä. Oi Jumala, kuinka minä saatoin tehdä sen? Aina olen kantava sydämessäni arpia siitä, mitä minä olen tehnyt. Mutta minä olen iloinen, että Hän on ottanut minulta pois nuo kahleet. Nyt on kaikki ohitse. Hän on ottanut minun paikkani.

Jonkin aikaa sitten minä tarkkailin erästä naista. Hän oli niin rivo, että minä melkein tuomitsin hänet. Mutta Jumala antoi minulle näyn. Sen jälkeen minä rukoilin hänen puolestansa, sillä minä olin käsittänyt, että minun syntini olivat aivan yhtä suuret kuin hänenkin. Minä menin ja istuuduin hänen luoksensa. Hän tuli hämilleen kun sanoin hänelle, että olen saarnaaja. Hänen molemmat ystävänsäkin olivat siellä. Hän oli noin kuusikymmentäviisi, seitsemänkymmentä vuotias. Myöskin hänen molemmat ystävänsä polvistuivat siellä, ja he kaikki antoivat sydämensä Kristukselle. Oi, millainen ero!

Ettekö tekin halua sitä? Oletteko te tehneet niin paljon syntiä, onko teidän sydämenne tänä aamuna niin musta ja turmeltunut, ettei Pyhä Henkikään voi sitä koskettaa? Ehkä tuo Kyyhkynen on ainaiseksi lentänyt pois, mennyt pois ikuisiksi ajoiksi.

Jumala siunatkoon sinua, lapsi. Pikku tyttö tulee eteen. Jumala siunatkoon sinua. Te sanotte: "Tuo pikku tyttöhän ei vielä ymmärrä sitä." Oi toki! Hän ei vain vielä ole lukenut niin monia aikakausilehtiä ja rakkaustarinoita kuin te. Siinä on ero. Hän on vielä herkkä. "Sallikaa lasten tulla Minun tyköni."

Haluaisiko joku vielä tulla, liittyä meihin tänä aamuna? Pääsy alttarille on vapaa. Nyt me laulamme vielä hiukan, sen jälkeen me rukoilemme kaikkien katuvien syntisten puolesta, jotka tekevät parannuksen ja myöskin ovat rukouksessa.

Kuoleva varas iloitsi
tuon lähteen nähdessään...

Ettekö haluakin tulla nyt? Ettekö haluakin tulla, te, jotka tiedätte paremmin? Raamattu sanoo: "Joka tietää tehdä hyvää, mutta ei tee sitä, sille se on syntiä." Ettekö haluakin tulla? Te tiedätte, että te olette väärällä tiellä. Tulkaa toki, polvistukaa tänne alttarille ja sanokaa Jumalalle, että te olette pahoillanne siitä, miten olette kohdelleet Häntä. Palatkoon Pyhä Henki ja tehköön teidät jälleen nöyriksi, lempeiksi ja hiljaisiksi. Ettekö haluakin tulla? Ajatelkaa sitä, jos te kuolette, ja Hän on väistynyt teistä, silloin ei siellä ole oleva ketään, joka puolustaisi teitä. Hän haluaisi, että te tänä aamuna otatte asemanne Hänessä. Jumala siunatkoon sinua, veljeni.

Me odotamme vielä. Onko koko seurakunnassa todellakin vain viisitoista, jotka tuntevat itsensä tuomituiksi? Ovatko kaikki muut eläneet rauhantäyteistä, nöyrää, lempeää ja hiljaista elämää? Tämä on Pyhän Hengen johdatus. Oletteko antaneet kaikille anteeksi? Eikö teillä ole ketään vihollisia? Elättekö siten, ettei mikään enää tuomitse teitä, että te ette ole enää mitään syntisiä? Te ette elä mitään sellaista elämää kuin pakanat, vaan aivan jotakin muuta? Näyttääkö teidän elämänne aivan toiselta? Onko lempeä Pyhä Henki teidän sydämenne valtaistuimella, niin että te olette kaikkia ihmisiä kohtaan rauhanomaisia, hiljaisia ja rakkaudellisia? Tietävätkö kaikki naapurinne ja tuttunne, että te olette lempeitä, hiljaisia ja nöyriä kristittyjä? Onko Jumalan Kyyhkynen teidän kanssanne? Oletteko varmoja siitä? Ehkä tämä on viimeinen tilaisuutenne.

Jumala siunatkoon teitä, jotka olette täällä alttarilla. Teidän ei nyt enää tarvitse tulla tuomituiksi. Pyhä Henki on tuonut tuomion teidän yllenne, ja te ette ole yrittäneet taistella oikeuksienne puolesta sanomalla: "Oi, minä olen ollut kyllin kauan kristitty. Minun ei tarvitse mennä eteen."

Joillekin teistä tämä saattaa olla ensimmäinen kerta kun tulette alttarille. "Minä voin jäädä syntiseksi, jos haluan. Se on minun oikeuteni." Kyllä, se pitää paikkansa. Teillä on vapaa tahto. Te voitte toimia kuten tahdotte. Mutta tänä aamuna te olette luopuneet oikeuksistanne. Te saatatte ajatella: "Mitä muut sanovat, jos minä tunnustaudun kristillisyyteen ja menen alttarille? Mitä he ajattelevat?" Mutta mitä ajattelee Jumala siitä? Hän on pyytänyt teitä tulemaan, ja te olette tulleet. Te olette nyt luopuneet oikeudestanne, olette tulleet, jotta Pyhä Henki tänään ottaisi paikkansa teidän sydämessänne. Minä tiedän että Hän on tekevä sen. Minä tiedän Hänen tekevän sen. Hän on luvannut sen. Se ei voi jäädä tapahtumatta, Hän on tuleva. Hän pyytää ja kutsuu, Hän kuoli ja teki kaiken, että Hän voisi tulla jonkun luokse. Hän haluaisi tulla teidän luoksenne.

Kuoleman hetkinä, kun kuoleman enkeli istuu teidän vuoteenne jalkopäässä, olette te näkevä tämän kauhean asian, ja tulette tietoisuuteen siitä, että te kerran kieltäydyitte tulemasta. Silloin on teidän sielunne oleva musta ja kuivettunut, ja te ette saa enää mitään mahdollisuutta, te voitte ainoastaan itkeä. Eesau teki syntiä ja laiminlöi armon päivänsä. Hän ei saanut enää mitään mahdollisuutta. Sitten hän itki katkerasti ja yritti hyvittää sen jollakin tavalla, mutta ei kyennyt siihen. Jumala oli kutsunut häntä viimeisen kerran.

Te olette luopuneet kaikista oikeuksistanne, kaikista ystävistänne, kaikista tunteistanne tullaksenne tänä aamuna tänne. Te olette luopuneet oikeuksistanne polvistuaksenne täällä ja puhuaksenne Jumalan kanssa. Minä sanon teille Herran Sanan perusteella, minkä Kristus sanoi: "Joka tulee Minun tyköni, sitä minä en heitä ulos." Tehkää nyt parannus, kun te olette täällä alttarilla, ja sanokaa Hänelle, että olette pahoillanne siitä, mitä olette tehneet.

Syy siihen miksi ihmiset eivät saa Pyhää Henkeä sen jälkeen kun heidät on kastettu, perustuu siihen, etteivät he ole tehneet perusteellista parannusta. Jumala haluaa antaa heille Pyhän Hengen. Hän haluaisi, että te olette nöyriä, lempeitä ja hiljaisia. Sentähden te yhä uudelleen toteatte tuon saman kaipauksen sydämessänne. Oi, te haluaisitte nousta ja riemuita, puhua kielillä ja niin edelleen. Se ei merkitse sitä, että teillä olisi Pyhä Henki. Teidän täytyy nousta siitä muuttuneena henkilönä. Teidän täytyy lähteä lempeänä, hiljaisena, nöyränä ihmisenä, jossa Jumalan Henki asuu. Sitten te voitte vuoden lopussa katsoa taaksepäin ja nähdä millaisia edistysaskelia te olette tehneet ja todeta, että jatkuvasti saavutatte enemmän. Sen vaikuttaa Pyhä Henki. Pyhä Henki on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, lempeys, hyvyys, kärsivällisyys, usko. Tehkää nyt parannus ja sanokaa Jumalalle, että te nyt haluaisitte sen; että te todella haluatte olla hyviä.

Pikku tyttö, sinä täällä, tee sama. Jumala siunatkoon sinua. Sinun äitisi seisoo sinun vieressäsi ja on laskenut kätensä sinun yllesi.

Tämä vanha, rakas värillinen sisar täällä seisoo kumartuneena alttarin edessä. Sinulla oli ehkä vain maissileipää ja ryyniä syötäväksi. Niin paljon kuin tiedän, täytyi sinun asua jollakin kujalla, sisar. Jumala siunatkoon sinun sydäntäsi; sinulle on tänä aamuna valmiina palatsi Kirkkaudessa.

Alttarin edessä minä näen myöskin erään naisen, jonka hiukset jo tulevat harmaiksi, vieressä on joku nainen pää kumartuneena ja tukeva, valkohiuksinen nainen. Oi Jumala, minä näen myöskin useiden miesten polvistuneen täällä. Tehkää parannus; sanokaa Hänelle, että olette pahoillanne. Sanokaa Hänelle, että te ette enää tee sitä. Hänen armonsa kautta te olette tästä päivästä lähtien unohtava kaikki erimielisyytenne. Te haluaisitte olla lempeitä ja hiljaisia. Te haluaisitte olla nöyriä ja mennä minne Hän sitten teidät johtaakin.

Jos ihmiset sanovat teille jotakin, luovutte te oikeuksistanne ettekä enää puhu lähimmäisestänne, vaikka se näyttäisikin pitävän paikkansa. Kun te puhutte, niin silloin te puhutte Jeesuksesta. Te olette tekevä vain sen, mikä on oikein. Te ette ole enää kulkeva kuin murhaajina. Te ette enää ole menevä ulos käydäksenne jonkun viattoman kimppuun. Te olette näkevä aidon kristityn urhoollisuuden ja kaipaava olla niinkuin hän. Teidän ei enää tarvitse sanoa kenellekään, että te olette uskovaisia. Jos te olette sitä, ovat he huomaava sen ja siitä käsittävä, mitä te sanotte. Te olette silloin niin sisäisesti kuin ulkonaisestikin sinetöidyt.

Nöyryyttäkää sydämenne nyt ja tehkää parannus. Sanokaa Jumalalle, että olette pahoillanne ja ettette enää ole tekevä sitä, ja että te häpeätte sitä, miten te olette toimineet. Sen jälkeen minä rukoilen teidän puolestanne. Minä uskon, että silloin rauha palaa teidän sydämiinne. Rauha on virran lailla tulviva sieluihinne. Ehkä te ette riemuitse, ehkä ette puhu kielillä, ehkä ette hypi ylös ja alas: mutta te olette lähtevä tältä alttarilta jotakin itsessänne. Se on oleva jotakin, mikä koko elämänne ajaksi ankkuroi teidät ristille. Rukoilkaa, niinkuin minä teen ja tunnustakaa.

Taivaallinen Isämme, arvottomina luotuina me olemme tänä aamuna tässä kuumassa huoneessa, tässä hikisessä huoneessa, mutta oi Jumala, Sinä olet kestänyt kaiken meidän tähtemme. Pyhä Henki on laskeutunut ja vakuuttanut nämä ihmiset siitä, että he ovat väärällä tiellä, että he ovat tehneet syntiä, että he ovat olleet ylimielisiä hengessänsä. He tulivat vihamielisiksi, uteliaiksi, kaikkitietäviksi, eivät olleet valmiita tekemään parannusta tai antamaan anteeksi ihmisille, jotka olivat tehneet heille jotakin. He eivät olleet valmiit siihen. Mutta tänään Pyhä Henki otti Jumalan Sanan, asetti sen lempeästi heidän sydämiinsä ja puhui: "Etkö haluakin nyt jälleen päästä siihen, missä sinä olit, kun ensimmäistä kertaa tulit alttarille, niin että voit rakastaa jokaista, ja että sinä rakastat Minua kuolemattomalla rakkaudella? Silloin nouse ja tule alttarille." He ovat tehneet sen, Herra.

Minä pyydän nyt, Herra, että Sinä pyhität heidän ajatuksensa, että Sinä pyhität heidän Sydämensä, ja teet heidät lempeiksi ja rauhaa rakastavaisiksi. Palatkoot he nyt tältä alttarilta koteihinsa, sen jälkeen kun he ovat tehneet parannuksen ja antaneet elämänsä Sinulle. Sanokaa: "Minä olen oleva lempeä kuin kyyhkynen", aivan samantekevää mitä tapahtuu; myöskin jos teidän miehenne kiihtyy, tai vaimonne, naapuri, joku, jonka kanssa työskentelette yhdessä, tai jonka kanssa vielä olette tekemisissä.

Kosto on Sinun: "MINÄ olen kostava!" sanoo Herra." Me olemme todenneet, että niin on, Herra. Me saamme jäädä hiljaisiksi, olla lempeitä ja nähdä, kuinka Jumala laskeutuu Karitsansa ylle. Aivan varmasti. Hyvä Paimen antoi elämänsä heidän edestänsä. Hän laskeutui sitten lampaidensa ylle. Hän johtaa heitä. Voi sitä, joka on heille loukkaukseksi! Voi sitä, joka sanoo sanankin heitä vastaan! Sinä sanoit: "Kyseessäolevalle olisi parempi, että hänen kaulaansa ripustettaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin mereen siellä, missä on syvintä." "Sillä heidän enkelinsä näkevät jatkuvasti Minun Isäni kasvot taivaassa." "Sillä mitä te olette tehneet yhdelle heistä, sen te olette tehneet Minulle."

Oi Jumala, minä haluaisin olla lempeä. Myöskin minä asetan itseni tänä aamuna alttarille, enkä vain tänään, vaan joka aamu. Minä haluaisin olla hiljainen ja lempeä ja niinkuin Jeesus on. Suo se, Isä. Auta meitä olemaan tästä lähtien sellaisia. Salli rakkauden mittaamattomien aaltojen vuotaa sielujemme ylle.

Rauha, ihana rauha...

Ettekö tunnekin sen nyt sydämissänne? Halleluja! Halleluja!

Sisar Gertie sanoi: "Kerro koko seurakunnalle, että minäkin tunnen itseni tuomituksi." Hänen alttarinsa on piano. Koska hänen täytyy jäädä pianon luokse eikä hän voi tulla alttarille, sanoi hän: "Kerro seurakunnalle, että heidän tulee rukoilla minun puolestani." Hän istuu siellä, ja kyyneleet valuvat hänen silmälaseillensa. Minun alttarini on tämä puhujanlava. Myöskin minä olen tehnyt parannusta. Minun Raamattuni on märkä, oi Jumala!

Rauha, ihana rauha...

Oi Jumala, jos olen tehnyt syntiä jotakuta vastaan tai Sinua vastaan: ota se pois, Herra. Ota synti pois minun pienestä seurakunnastani.

Kuinka monet tuntevat, että Jumala on antanut teille anteeksi, ja että Rauhan Kyyhkynen on jälleen teidän sydämessänne? Se tuli juuri lentäen ja otti paikkansa. Pyhä Henki palasi takaisin ja sanoi: "Lapseni! MINÄ halusin koko ajan rakastaa sinua. Mutta sinä et sallinut sitä. Minä en voi asua yhdessä sinun vanhan, itsekkään henkesi kanssa. Mutta sen jälkeen kun sinä nyt olet antautunut, olen Minä tänä aamuna palannut sinun sydämeesi." Kuinka monet ovat tunteneet sen? Kohottakaa kätenne. Kohottakaa myöskin te alttarin ympärillä olevat kätenne. Kyllä! Kuinka monet salissa myöskin tuntevat sen? Kohottakaa kätenne.

Taivaallinen Isämme, me kiitämme Sinua tästä valtavasta vihkiytymisen ajasta. On niinkuin otettaisiin omena käteen ja painellaan ja koputellaan sitä niin kauan, kunnes se tulee pehmeäksi -niin pehmeäksi, että myöskin pieni lapsi voi syödä sen. Sitä me toivomme meidän sydämillemme, Herra. Ota se naulojen lävistämiin käsiisi, koputtele sitä ja sano: "Lapsi, etkö sinä käsitä, että Sinä olet satuttanut Minua? Sinä olet satuttanut Minua, kun sinä olet menettänyt malttisi. Sinä olet satuttanut Minua, ja Minun sydämeni vuoti verta sinun tähtesi, lapsi, kun Minä näin, että sinä olet tehnyt sitä ja sitä. Mutta nyt sinun sydämesi on Minun kädessäni. Minä haluaisin tehdä sen todella nöyräksi. Minä haluaisin muovata sen siten, että Minä voin käyttää sitä ja asua siinä. Minä haluaisin tänä aamuna palata takaisin ja asettua paikalleni. Minä haluaisin palata ja ottaa asumuksen sinussa." Suo se, Herra. Me rakastamme Sinua. Suo se Sinun kunniaksesi. Me pyydämme Jeesuksen nimessä. Amen.

Olla niinkuin Jeesus...

Ettekö rukoilekin mielellänne siten? Oi, minun sieluni nauttii.

Eikö teidän sydämenne tulekin aivan lempeäksi, kun te tunnette, että Hän laskeutuu palvovien ylle? Minun sydämeni lyö nopeammin.

Haluatteko kohottaa kätenne, kun me laulamme?

Olla niinkuin Jeesus...

Ystävät, minä tiedän, että on kuuma. Minä tiedän sen. Kuitenkin minä toivon, että te tunnette niinkuin minäkin. Minä tunnen kuin voisin lentää pois. Kuinka rakkaudellinen Hän onkaan! Mitä minä voisin tehdä? Minne minun tulisi mennä? Oi Jumala, minne minä menen? Mikä on minun päämääräni? Mikä se on oleva? Missä olen oleva sadan vuoden kuluttua? Miten olisi, jos minulla ei olisi Häntä? Onko olemassa jokin muu pakopaikka?

Veli Branham laulaa.

Kun olette kumartaneet päänne, täytyy minun pyytää teiltä jotakin. Täällä on joku, joka ei miellytä Pyhää Henkeä. Täällä on joku, jota kutsuttiin. Minä puhun Herran Jeesuksen nimessä Hänen profeettanansa. Minä tunnen, että Hänen sydäntänsä on loukattu. Täällä on joku, jonka pitäisi tulla, mutta joka ei ole totellut Häntä. Etkö halua nyt tulla?

Kyllä, sisar. Mutta on vielä joitakin.

Minun koko kaipaukseni on olla lempeä ja nöyrä. Ettekö halua nyt tulla? Jumala haluaisi, että te otatte tuon askeleen. Täällä on vielä kokonainen joukko.

Minä tiesin, että te tulisitte. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Tätä se on. Tätä se on. Minä katsoin väkijoukon ylitse ja siellä oli kauhistuttavin musta varjo, mitä milloinkaan olen nähnyt. Nyt on Pyhä Henki täällä; Hän lepää nyt minun ylläni. Pyhä Henki oli murehdutettu.

Veli Branham laulaa.

Mitä Hän teki? Hän meni sinne, minne Isä Hänet johti. Jumala siunatkoon sinua, veli. Jumala siunatkoon sinua, veljeni. Kyllä, tulkaa vain ja polvistukaa tänne.

Nyt on aika tunnustaa niinkuin vanhoina aikoina, puhdistaa kaikki ja saattaa järjestykseen. Tulkaa. Minä tunnen, että on vieläkin useampia. Jumala siunatkoon sinua, nainen. Jumala siunatkoon sinua, nainen. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Niin se on oikein. Pyhä Henki on aina oikeassa. Tulkaa. Tämä on hyvä. Tulkaa yksinkertaisesti tänne.

Veli Branham laulaa.

Oi, se on oikein. Täyttäkää rauhallisesti käytävät. Tulkaa ja rukoilkaa. Tehkää parannus; sanokaa Jumalalle, että olette pahoillanne. Enempää teidän ei tarvitse tehdä. Eivätkö muut halua tulla? Ottakaa itseänne niskasta kiinni ja tulkaa.

Mitä te olette tekevä? Kuka on puolustava teitä; ehkä jo tänä iltana? Kuka on puolustava sinua, kun kuolema lähestyy sinua? Aivan samantekevää, mitä sinä olet tehnyt, Pyhä Henki on aivan sinua lähellä. Hän on se, joka haluaisi teidän tulevan.

Tehkää parannus ja sanokaa: "Oi Jumala, olen pahoillani. Minä en halunnut tehdä sitä. Sinä et ole puolustava minua, jos minä en nyt edusta Sinua. Minä haluaisin, että Sinä edustat minua ja minä olen tästä päivästä alkaen seisova Sinun puolestasi. Minä olen elävä, niinkuin sopii kristitylle. Minä olen muuttava tieni. Minä olen oleva lempeä ja hiljainen. Minä olen antava jokaisen puhua, jos hän haluaa. Minä olen yksinkertaisesti elävä nöyrästi ja hiljaisesti Sinun edessäsi." Ei ole mitään merkitystä sillä, kuinka kauan te olette tunnustaneet olevanne kristitty, mihin seurakuntaan te kuulutte. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Yksinkertaisesti tulkaa. Jumala siunatkoon teitä. Mene vähän eteenpäin, lapsi.

Jumala puhuu nyt teille. Jos te uskotte, että minä olen Hänen palvelijansa: tänä aamuna Pyhä Henki puhui minulle ja sanoi: "Anna alttarikutsu. Siellä on monia." Tämä on se päivä; tämä on se aika. On vielä viisi tai kuusi siellä takana, joiden todellakin pitäisi tulla. Ajattele sitä, veli, sisar, minä näen teidät nyt, ja näen tämän tumman varjon teidän yllänne. Tulkaa mieluiten nyt.

Olla niinkuin Jeesus! Ettekö haluaisikin olla niinkuin Hän ystävällinen, lempeä, hiljainen, nöyrä? Jumala siunatkoon sinua, nuori mies. Jumala siunatkoon sinua, isä lapsen kanssa. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Jumala siunatkoon sinua, syntis-ystävä. Näin on oikein. Tule edelleen, sisar, tule edelleen, sinä olet vielä löytävä paikan. Jumala siunatkoon teitä.

Rakas sisar, sinulla on paljon, mistä voit olla kiitollinen. Sinä olit vuoteeseen sidottu, kuolemansairas. Nyt sinä voit mennä alttarille. Jumala siunatkoon sinun lempeää sydäntäsi.

Pyhä Henki puhuu nyt vielä kerran. Tehkää parannus, huutakaa Jumalan puoleen, rukoilkaa, niinkuin teille annetaan. Te olette ne, jotka ovat tehneet syntiä, nyt olette te, joiden täytyy rukoilla. Sanokaa Jumalalle, että olette pahoillanne siitä, mitä olette tehneet. Älkää huomioiko niitä, jotka ovat ympärillänne. Sanokaa yksinkertaisesti: "Oi Jumala, anna minulle anteeksi. Minulla ei ollut tarkoitus olla sellainen. Minä haluaisin olla lempeä. Minä en enää ole oleva vihastunut enkä halua riidellä."

Oi Jumala, kuinka minä rakastankaan tätä. Taivaallinen Isä, jokainen, joka katuvana on tällä alttarilla, on notkistanut polvensa ja rukoilee. Oi Jumala, laskeutukoon Pyhä Henki näiden äitien, isien, lapsien, naapureiden, seurakunnan jäsenten, diakonien, rahastonhoitajien, ylle, oi Jumala, jotka tänä aamuna ovat tässä kuumassa rakennuksessa ja joita muovataan kuin vanhoina aikoina, ja puhukoon heille rauhaa. Oi Jumala, minä haluaisin tuona päivänä seistä siellä ja kuulla Sinun ystävällisesti sanovan: "Kyllä, sinä tulit eteen ja otit asemasi minun puolestani. Nyt minä olen edustava sinua." Minä haluaisin, että Sinä asettaisit tämän rauhan jokaiseen tänään täällä olevaan sydämeen, oi Jumala. Hiljaisesti ja nöyrästi minä pyydän, että Sinä teet sen. Minä haluaisin, että he tuntisivat sen niin mahtavalla tavalla, kun sinä tulet sisälle, että tämä tunne ei tästä lähtien milloinkaan jätä heitä. Tulkoot kodit, tulkoot ihmiset, tulkoon tänään kaikki uudeksi, koska nämä ihmiset ovat nöyryyttäneet itsensä. Sinä sanoit: Jos kansa, joka on kutsuttu Minun nimeni mukaisesti, nöyryyttää itsensä ja rukoilee, silloin Minä olen kuuleva taivaasta." Minä tiedän, että Sinä teet sen tänä aamuna, oi Jumala.

Minä pyydän anteeksiantamusta kaikille, jotka ovat jääneet istuimillensa, vaikka heidän olisikin pitänyt tulla. Oi Jumala, puhu heille ja älköön heillä olko mitään rauhaa maan päällä ennenkuin he ovat päättäneet tulla ja saattaa kaikki järjestykseen Sinun kanssasi. Suo se, Herra. Siunaa jokaista erikseen. Pysyköön Sinun ystävällisyytesi ja Sinun armosi ainaisesti jokaisessa katuvassa ja nöyrtyvässä sydämessä, joka on tänä aamuna tässä seurakunnassa.

Oi Jumala ja Isä, minä olen tehnyt tämän Sinun käskystäsi. Minä olen kutsunut näitä ihmisiä, he ovat ottaneet asemansa. Sinä sanoit: "Joka tunnustaa Minut ihmisten edessä, sen minä olen tunnustava Taivaallisen Isäni ja pyhien enkelien edessä." Monet heistä ovat olleet uskovaisia jo vuosikausia, mutta tänä aamuna he seisovat täällä tunnustaaksensa syntinsä ja sen, mitä he ovat tehneet väärin. He eivät enää olleet rakastettavia. Pyhä Henki oli väistynyt heistä. Kuinka usein heillä ei enää ollutkaan tätä lempeää, rakkaudellista, nöyrää tunnetta, mikä heillä olisi pitänyt olla!

Monet heistä ovat syntisiä, jotka ovat tulleet ensimmäistä kertaa. Mutta Isä, he haluaisivat tämän ihanan tunteen, tämän rauhan, joka on kaiken ymmärryksen yläpuolella. Lahjoita se heille tänään, Herra. Oi Jumala, olkoot he kaikki rakkaudellisia ja täynnä Sinun Henkeäsi. Kun he lähtevät tästä paikasta ja palaavat koteihinsa, eläkööt he toisenlaista elämää, olkoot he toisenlaisia ihmisiä. Me pyydämme sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Amen.

"Lähteellä on vielä tilaa." Nouskaa, te alttarilla, katsokaa ylös Herraan Jumalaan. Kääntykää ja puristakaa jokaisen ympärillänne olevan kättä. Nyt me laulamme vielä kerran yhdessä ja seisomme hetken, ennenkuin parantamiskokous alkaa.

Veli Branham laulaa.

Millainen usko! Muistatko sinä sen, veli, kun vaimosi kerran soitti, jotta minä rukoilisin hänen puolestansa? Minä menin heti tuohon huoneeseen ja Pyhä Henki puhui minulle: "Älä pelkää." Amen. Eikö Hän olekin todellisuutta? Ihanaa! Ylistys Herralle! Minä haluan kuuluttaa voittoa.

Veli Branham laulaa.