"Tisbeläinen Elia, eräs Gileadiin asettuneita siirtolaisia, sanoi Aahabille: 'Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, jonka edessä minä seison: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani kautta.'
Ja hänelle tuli tämä Herran sana: 'Mene pois täältä ja käänny itään päin ja kätkeydy Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella. Sinä saat juoda purosta, ja minä olen käskenyt kaarneiden elättää sinua siellä."
Niin hän meni ja teki Herran sanan mukaan: hän meni ja asettui Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella.
Ja kaarneet toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin sekä leipää ja lihaa illoin, ja hän joi purosta.
Mutta jonkun ajan kuluttua puro kuivui, koska siinä maassa ei ollut satanut. Ja hänelle tuli tämä Herran sana: 'Nouse ja mene Sarpatiin, joka on Siidonin aluetta, ja asetu sinne. Katso, minä olen käskenyt leskivaimon elättää sinua siellä.'
Niin hän nousi ja meni Sarpatiin. Ja kun hän tuli kaupungin portille, niin katso, siellä oli leskivaimo keräilemässä puita. Hän huusi tälle ja sanoi: 'Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni'.
Kun hän meni hakemaan, huusi hän hänelle ja sanoi: 'Tuo minulle myös palanen leipää kädessäsi'.
Mutta hän vastasi: 'Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole leipäkakkuakaan, vaan ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Ja katso, kerättyäni pari puuta minä menen leipomaan itselleni ja pojalleni, syödäksemme ja sitten kuollaksemme.'
Niin Elia sanoi hänelle: 'Älä pelkää; mene ja tee, niinkuin olet sanonut. Mutta leivo minulle ensin pieni kaltiainen ja tuo se minulle. Leivo sitten itsellesi ja pojallesi.
Sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jauhot eivät lopu ruukusta, eikä öljyä ole puuttuva astiasta, siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle.'
Niin hän meni ja teki, niinkuin Elia oli sanonut. Ja hänellä sekä myös Elialla ja vaimon perheellä oli syötävää pitkäksi aikaa.
Jauhot eivät loppuneet ruukusta, eikä öljyä puuttunut astiasta, sen Herran sanan mukaan, jonka hän oli Elian kautta puhunut."
1. Kun. 17: 1- 16:
Tämän aamun puheelle, ennen kuin menen meren ylitse, olen valinnut tästä tekstistä aiheeksi: "Olkaa varmat Jumalasta."
Rukoilkaamme. Herra, siunaa nyt Sanasi, kun se lähtee liikkeelle. Ottakoon Pyhä Henki aistimme vangiksi ja valmistakoon ajatuksemme Hänen kutsumistaan varten, sillä me olemme pyytäneet Häntä tulemaan. Me emme tule Herran huoneeseen tullaksemme nähdyiksi tai nähdäksemme muita, vaan oppiaksemme Sinusta, tunteaksemme Sinun olemuksesi, Sinun tiesi ja aikomuksesi, jotta olisimme kykenevät kohtaamaan elämän ongelmat todellisessa varmuudessa, ollen varmat Jumalasta. Suo se, Herra! Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Amen.
Sen täytyi olla kauhistuttava aamu, niin kuuma ja pölyinen. Ihmiset näkivät nälkää kaduilla. Maa oli niin kuuma, että se melkein paloi. Tämä kaikki oli heijastuma heidän synneistänsä ja moraalisesta lankeemuksestansa.
Katsokaahan, Aahab hallitsi tuohon aikaan Israelia. Hän oli huonoin Israelin kuninkaista. Kukaan kuningas ei ollut niin paha kuin Aahab. Hän oli saanut oppia, tiesi paremmin ja siitä huolimatta hän teki kaikessa sitä, mikä ei miellyttänyt Jumalaa. Hänellä oli suuri armeijajärjestelmä ja ihmiset olivat hyvinvoivia hänen hallintansa alla. Mutta te ette voi tehdä sitä, mikä ei miellytä Jumalaa, ja päästä pitkälle sen kanssa.
Mitä tuli hänen avioliittoonsa, niin sen sijaan, että olisi nainut jonkun omasta kansastansa, meni hän ja nai syntisen, epäjumalanpalvelijattaren. Hän meni naimisiin lisebelin kanssa. Hän ei ollut uskovainen. Kenenkään uskovaisen ei milloinkaan tulisi mennä naimisiin uskosta osattoman kanssa, ei missään olosuhteissa, vaan vain uskovaisen kanssa. Kuitenkin Aahab oli tehnyt tämän pahan teon.
Epäilyksettä Iisebel oli hyvin kaunis nainen. Hän lankesi hänen ulkonäköönsä sen sijaan että olisi huomioinut, mitä hän oli. Niin monet ihmiset ovat tähän päivään asti tehneet saman virheen. Hän toi epäjumalanpalveluksen kansakuntaan, kansan keskelle. Kansa, papit, heidän saarnaajansa, tulivat tämän suositun vaatimuksen saaliiksi. Se on suoranainen kuva meidän maastamme tänään. Myöskin me olemme langenneet tuohon suosittuun vaatimukseen. Epäilyksettä papit ajattelivat, että se olisi oikein niin kauan, kuin heidän hallituksensa suosisi sitä. Minä en välitä mitään siitä, mitä hallitus suosii. Sen täytyy olla se, mitä Jumala kannattaa. Ihmiset kuitenkin ajattelivat, että se olisi oikein, kun he osallistuivat maailmallisiin puuhiinsa.
Joku saattaa pyytää minua sanomaan uudestaan sen, mitä juuri sanoin siitä, että se on verrattava kuva nykyiseen aikaan. Me emme ehkä ole sitä mieltä, että olemme epäjumalanpalvojia, mutta sitä me olemme, ja hallitus tukee sitä. Nykyiset ihmiset, jotka palvovat epäjumalia, ovat epäjumalanpalvojia. Jotkut heistä palvovat filmitähtiä epäjumalinaan. Toiset kunnioittavat rahaa epäjumalanansa, toiset televisiotähtiä. Mutta kaikki, minkä te asetatte Jumalan edelle, on epäjumala, mitä tahansa se sitten saattaakin olla.
Saatana, meidän vastustajamme, on niin viisas, että hän joskus jopa asettaa seurakunnan Jumalan edelle. Teillä saattaa olla suuri kirkko. Se saattaa olla suuri rakennus, suuri kirkkokunta, ehkä suuri kokous, mutta älkää salliko sydämeenne tulla minkään, mikä asettuu Jumalan edelle. Kaikki, mikä asettuu Jumalan edelle, on epäjumala.
Kansa tiesi, ettei se ollut niin hengellinen kuin muiden kuninkaiden hallituksen aikana, mutta kuitenkin he ajattelivat, että koska he ovat uskonnollinen kansa, olisi kaikki kunnossa. Samalla tiellä olemme myöskin me joutuneet pois.
Muutama kuukausi sitten puhuin eräälle hyvälle ystävälleni. Hän sanoi: "Veli Branham, minä olen sitä mieltä, että sinä otat sen liian tarkoin Yhdysvaltojen suhteen." Hän sanoi: "Yhä uudelleen sinä huudat syntiä vastaan ja kuinka Jumala on rankaiseva tätä kansaa." Minä sanoin: "Hänen täytyy tehdä se ollaksensa vanhurskas."
Hän sanoi: "Veli Branham, sinä unohdat, että tämä kansakunta perustettiin Kirjoituksille. Meidän esi-isämme tulivat tänne. Jumala antoi meille tämän perinnön. Me olemme uskonnollinen kansa." Minä vastasin: "Se on kaikki totta, eikä kukaan tiedä, miten kovasti minä arvostan tätä kansaa. Katsopa kuitenkin, veljeni, Israel oli myöskin Jumalan valitsema. Hän lähetti heille profeettoja ja suuria miehiä. Mutta Jumala ei voi sietää syntiä. Hän antoi Israelin niittää kaikkea, mitä se oli kylvänyt. Ja jos Hän huolehti siitä, että Israel niitti mitä se oli kylvänyt, silloin Hän on myöskin antava meidän niittää, mitä olemme kylväneet. Hän ei katso henkilöön.
Me olemme tulleet siihen, että me luulemme voivamme levätä siinä, mitä esi-isämme tekivät tai siinä, mitä seurakuntiemme suuret perustajat tekivät - heidän suurilla uhreillansa, jotka he toivat Jumalalle. He olivat paikallansa ja heitä arvostetaan suuresti, mutta pelastusta me emme voi johtaa siitä, mitä he ovat tehneet. Pelastus on henkilökohtainen asia jokaisen ihmisen ja Jumalan välillä. Ei kansamme kanssa, ei seurakuntamme kanssa, vaan yksin me tulemme vastaamaan Jumalan edessä. Meidän maassamme on tultu siihen, että jopa hengellisiltä ihmisiltä, miehiltä ja naisilta puuttuu jotakin sydämestänsä.
Viimeisinä viikkoina minä olen tarkastellut sitä ja todennut, että ihmisten sydämissä on keskipisteenä se, että he panevat painon katoavaisille asioille. He kulkevat ympäriinsä ja sanovat: "Jumala antaa minulle suurimman siitä ja siitä... Jumala antaa minulle tämän ja tuon..." Te vain harhautatte.
Suuret materiaaliset asiat eivät ole aina Jumalan tahdossa. Jumala sallii sataa vanhurskaille ja jumalattomille. Maailma ei tänään tarvitse uskon harhautusta eikä myöskään itsepetosta, vaikkakin sitä kutsutaan hengelliseksi. Joskus usko vaikuttaa suuria ihmeitä eikä siitä huolimatta tule hengellisestä sydämestä. Eikö Herramme sanonutkin: "Monet ovat tuleva luokseni tuona päivänä ja sanovat: 'Emmekö me ole tehneet tätä ja tuota Sinun nimessäsi?' Mutta minä olen vastaava heille: 'Menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät!'." Mikä on laittomuuden teko? Se on jotakin, mistä te tiedätte, miten se tehdään oikein, ettekä kuitenkaan tee sitä. "Minä en ole koskaan tuntenut teitä", Hän on sanova. Me elämme tässä ajassa.
Me emme nyt tarvitse paljon materiaalisia asioita. Niitä meillä on. Me emme tarvitse mitään suurempaa seurakuntaa, ei suurempia kokouksia. Me emme tarvitse enempää radio- ja televisio-ohjelmia. Näitä asioita me emme tarvitse enempää. Tänään on kysymys siitä olemmeko me hengellisiä. Me tarvitsemme ihmisiä, jotka nöyryyttävät itsensä Jumalan edessä, vaikkei heillä olisi yhtään penniä, ja rukoilevat niin kauan, kunnes henki heissä on tyydytetty Jumalan hyvyydellä, ja heidän sydämensä sisimmässä tapahtuu herätys, jonka kautta heidän asenteensa ja ilmapiiri, jossa he elävät, muuttuu.
Saattaa olla, että ette omista edes yhtä paria kenkiä, olette puetut lumppuihin, mutta jokin laulaa sydämessänne Jumalan ylistystä. Sen minä omistan mieluummin kuin kaiken maailman rahan. Te ette voi sanoa, että materiaaliset asiat aina ovat merkki Jumalan siunauksesta. Daavid sanoi Herran edessä, että jumalattomalla menisi hyvin. Mutta Jumala kysyi häneltä: "Oletko tarkannut hänen loppuansa?" Aivan samantekevää, kuinka hyvä vaatetus meillä on yllämme tai kuinka paljon meillä on syötävää; se ei tuo meitä Jumalan läsnäoloon. Tämä ruumis katoaa, aivan samantekevää miten me huolehdimme siitä. On kysymys sielusta ihmisessä, hengen tilasta, joka menee elävän Jumalan kasvojen eteen.
Me otamme asiat itsestään selvinä. Me ajattelemme, vain koska me olemme kansa... Mutta niin ajattelivat myös Aahab ja koko Israel tuona aikana. He pitivät itsestään selvänä, että kaikki olisi kunnossa. Heidän pappinsa ja saarnaajansa yrittivät sanoa heille: "Kaikki on kunnossa. Kaikki on hyvin." Mutta heillä oli eräs, joka nousi väärää vastaan, sillä hän tiesi, ettei Pyhä Jumala voinut olla tyytyväinen tuohon moderniin suuntaukseen jumalattomassa uskonnossa. Taivaan Jumala pysyy samana myöskin tänään. Huolimatta kaikista ponnisteluistamme ja kaikista asioista, joita me yritämme tehdä, ei Jumala ole katsova suosiollisena alas, ellei sitten ole niin, että elämme täysin pyhää elämää Hänen edessänsä.
Voimme kyllä rakentaa kouluja tai pyhäkköjä tai kirkkoja. Meillä saattaa olla suuria organisaatioita, me saatamme tehdä suuria asioita, mutta Jumala ei tule olemaan tyytyväinen ennen kuin ihmisen sielu lepää pyhitettynä Jumalan alttarilla, vihittynä Jumalan työtä varten. Tätä ei voida enää löytää.
Te voitte todeta, että teidän rukouskokouksenne ovat niin heikkoja. Ennen vuoteeseen menoa te rukoilette vain hetken. Se tapahtuu ehkä vain kerran tai kaksi kertaa päivässä. Me kaikki olemme syyllisiä! Meidän kansamme rappeutuu moraalisesti. Kaikilla meillä on Billy Grahameja ja Oral Robertseja, mutta ellei jano tule amerikkalaisten sydämiin, jotta heidät vietäisiin takaisin elävän Jumalan luokse - elävään kokemukseen kunnes vaikutetaan kuolematon usko Jumalaan - muuten me vain lyömme kallomme mäsäksi, niin kuin sanotaan. Me saatamme kulkea katua alas rinta pystyssä ja käännetyssä kauluksessa ja sitten me haluamme sitä, että meitä kutsutaan tohtoriksi tai saarnaajaksi. Me saatamme olla jonkin maan suurimman seurakunnan saarnaaja. Saatamme olla niin nöyriä kuin vain mahdollista. Yksikään ihminen ei voi osoittaa elämäämme sormellansa. Mutta jollei sielumme sisin ole Jumalan tulessa ja meillä ole sellaista kaipausta Häneen: "Niin kuin peura halajaa tuoreelle lähteelle, niin kaipaa minun sieluni, oi Jumala, Sinua..." Milloin meillä on sellainen kokemus?
Kommunismi saa yhä enemmän jalansijaa. Kaikki yhdistymisemme, jotka saamme aikaan, eivät ole pysäyttävä sitä. On ennustettu, että se tulee. Mutta Jumala kutsuu seurakuntansa.
Tulen takaisin tuohon naiseen. Hänen täytyy olla samaa laatua kuin Elia, sillä tavallisesti teidän toimenpiteenne osoittavat, mitä te olette. Hänet oli valittu majoittamaan Jumalan profeetta. Ajatelkaa sitä, hän oli pakananainen, eikä juutalainen.
Maa oli kuumuudessa ja kuivuudessa. Varmastikin tämä nainen oli uskovainen, sillä Jumala ei olisi kutsunut häntä, jollei hän olisi ollut arvollinen majoittamaan Jumalan profeettaa. Milloinkaan Hän ei olisi lähettänyt profeettaansa arvottomaan taloon. Se ei ollut hänen, vaan Jumalan valinta. Nainen ei ollut kutsunut häntä, vaan Jumala. Hänet vietiin eräälle purolle. Kaarneet ruokkivat häntä. Se oli Jumalan käsky, että jotakin tuli tapahtua. Jumala kääntyi erään uskovaisen puoleen, jolla oli sama olemus kuin Elialla. Hän oli leski. Me kaikki tiedämme, mitä hänen leskenä täytyi käydä lävitse. Hänen miehensähän oli kuollut, ja hänen täytyi kasvattaa heidän pientä poikaansa.
Noissa maissa he olivat riippuvaisia sadosta. Heillä ei ollut valmisteluja, niin kuin meillä on niitä nykyään, kuten esimerkiksi kasvinsuojeluaineita. He olivat riippuvaisia sadostansa. Koska ihmisten pahuus ja heidän moraalinen lankeemuksensa olivat tuoneet kuivuuden maan ylle, näkivät he nälkää ja kuolivat.
Sitten me toteamme, että hän epäilyksettä ilta illan jälkeen ja yö yön jälkeen oli rukoillut, kun hän näki, että hänen jauhonsa vähenivät yhä, kunnes tuskin oli kupillinen jauhoa jäänyt astiaan. Hänellä oli enää vain kourallinen. Kuolema oli tulemaisillaan ovelle. Ei ollut mitään mahdollisuutta ostaa vielä jotakin. Koko kansa näki nälkää. Öljyä oli myöskin vain lusikallinen jäänyt jäljelle. Vain hiukan öljyä ja jauhoja oli hänen ja kuoleman välillä. Hänen oli täytynyt tulla rukouksessansa todella vakavaksi. Jos se kohtaa teidän kotianne, silloin se tulee olemaan hieman vakavampaa kuin täällä tänä aamuna, kun me tiedämme, että kuolema on oven edessä.
Me voimme kuvitella niin, että hän rukoili koko yön lävitse seuraavaan päivään. Hän näki miten kalpeaksi hänen poikansa tuli, joka oli noin kolmesta neljään vuotta vanha. Hän voi nähdä, miten hänen luunsa pistivät esiin, koska hän niin laihtui. Sen täytyi olla tälle äidille jotakin kauhistuttavaa nähdä kaikki tämä, ja kuitenkin kätensä levitettyinä Jumalan puoleen rukoili hän päivät ja yöt. Oli enää vain kourallinen jauhoja ja lusikallinen öljyä jäänyt jäljelle.
Te tiedätte, että se on erikoista. Suokoon Jumala, että tämä tunkeutuu teihin kaikkiin, ikään kuin se olisi viimeinen kerta kun te kuulette minun saarnaavan. Olkoon tämä sanoma. Se on hyvin erikoislaatuinen. Mutta joskus Jumala tekee asioita tällä tavoin.
Te tiedätte, että kun me olemme tunnustaneet syntimme ja täyttäneet Jumalan vaatimukset, uskomme me Jumalaan. Olosuhteet täytyy kohdata ja vielä Hänen tahtonsa mukaisesti. Me olemme tunnustaneet syntimme. Me olemme oikaisseet kaiken väärän. Olemme tehneet mitä tiesimme tehdä, kaiken, mitä Jumala meiltä vaatii. Sitten me olemme täyttäneet vaatimuksen ja siitä huolimatta Hän jää paikallensa eikä vastaa meille.
Minä olen varma siitä, että tänään puhun ihmisille, jotka ovat sellaisessa tilassa. Minä olen usein itse ollut siinä. Minä olen käynyt lävitse koko elämäni ja kääntänyt jokaisen kiven. Kun totesin tehneeni jotakin väärää, menin minä ja tunnustin sen ja sanoin: "Oi Herra, minä tulen saattamaan sen järjestykseen", menin ja tein sen. Sitten minä tulin takaisin ja sanoin: "Nyt Herra, Sinä olet Jumala. Sinä olet vastaava minulle. Varmasti minä olen täyttänyt jokaisen vaatimuksen, jonka Sinä olet minulle asettanut. Kaiken mitä Sinä vaadit, minä olen tehnyt." Ja siitä huolimatta Hän ei liiku, vaan jää paikallensa. Se on silloin, kun teidän täytyy olla varmoja, että Hän on Jumala. Älkää masentuko. On vain tärkeätä, että sydämessänne olette varmat Jumalasta.
Tullakseni takaisin tekstiini: "Olkaa ensin varmat, ennen kuin teette jotakin." Olkaa varmat sydämessänne, että se on Jumalasta. Ja kun olette noudattaneet kaikkea, mitä Hän sanoo, silloin te olette varmat, että Hän on Jumala. Silloin usko tulee vaikuttavaksi - juuri silloin. Usko on valmiina ja tietää, että Hän on siinä.
Te olette täyttäneet jokaisen vaatimuksen. Te uskotte että Hän on siinä. Usko pitää lujasti kiinni. Oi, ylistetty olkoon Hänen Nimensä! Usko ei horju, sillä se on varma siitä että Jumala on ja palkitsee ne, jotka vakavasti Häntä etsivät. Tunkeutukoon tämä syvälle teihin älköönkä koskaan jättäkö teitä. Kun te olette täyttäneet Jumalan vaatimukset ja uskotte sydämessänne, että Hän on, silloin Jumala vain koettelee teidän uskoanne. Sen Hän tekee mielellään. Te olette tunnustaneet syntinne ja olette noudattaneet jokaista vaatimusta, jonka Jumala asettaa, ja Hän pysyy silti hiljaa. Ajatelkaa sitä: usko sanoo: "Hän on." Usko pitäytyy siihen lujasti, tietämättä mitä sen yhteydessä on, mutta se tietää, että Hän on. Se on varma, että Hän on. Ajatelkaa sitä, että kun Hän on, silloin täytyy Hänen Sanansa tulla vahvistetuksi totuudeksi. Jos Hän vaatii teitä suorittamaan nämä asiat ja te olette tehneet sen, silloin Hän on velvollinen huolehtimaan Sanastansa. Älkää väistykö takaisin ja sanoko: "Minä en parantunut." Oi te köyhät, uskossa heikot, älkää uskoko sitä. Jos kaikki tunnustettiin ja siivottiin ja te olette suorittaneet Jumalan vaatimukset, silloin pitää usko lujasti kiinni siitä. Mikään ei voi liikuttaa sitä. Hän on. Olkaa siitä varmat. "Ne jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. He levittävät siipensä kuin kotka. He juoksevat väsymättä. He vaeltavat uupumatta."
Odottakaa! Jos olette noudattaneet Hänen vaatimuksiansa, on teidän uskonne kestävä voimainkoetuksen. Jos te olette noudattaneet Jumalan vaatimuksia ja tehneet kaiken, mitä Jumala teiltä vaati, silloin teidän uskonne lepää siinä, että Hän on. Olkaa varmat Jumalasta.
Te tiedätte, että Hän koettelee meitä mielellään. Hän haluaa nähdä teidän uskonne reaktion. Oletteko tietäneet sen? Jumala haluaa nähdä, miten te reagoitte. Kun te sanotte: "Oi Herra, minä uskon Sinuun, Sinä olet minun Pelastajani, minä uskon, että Sinä olet Parantaja. Minä uskon, että Sinä olet se, joka antaa meille Pyhän Hengen, kaikki ne asiat, joita minä tarvitsen. Sinä olet se Jumala, joka ne minulle antaa."
Kun te tunnustatte kaikki syntinne, ja Jumala lupaa mitä te tulette tekemään, kun Hän tekee teidät terveiksi, ja jos se ei sitten tapahdu, niin te juoksette kuin pelkuri jonnekin. Jotakin sellaista ei Jumala voi käyttää. On mahdotonta, että Hän voisi käyttää teitä. Hänen on mahdotonta täyttää teidän pyyntönne, sillä Hän voi vastata vain uskoon. Sitten te yhtäkkiä menette pois ilman että Hän voi vastata. Mutta aito, todellinen usko pysyy lujasti siinä varmuudessa, että Jumala on. Olkaa varmat. Hän on.
Kun Jumala pyytää teitä tekemään sitä tai tätä, tunnustamaan syntinne jne., ja te olette tehnyt sen, silloin usko sanoo teille, että Hän on. On varmaa, että se tapahtuu. Teidän pyyntönne täytyy tulla suoduksi. Minä toivon, että te olette käsittäneet sen. Jos te olette varmat Jumalasta, on Jumala varma Sanastansa. Hän odottaa vain koetellaksensa teitä. Hän on usein tehnyt sen.
Menkäämme muutamiin tapauksiin. Me ajattelemme noita miehiä tulisessa pätsissä. He eivät kumartuneet epäjumalien edessä. Jumalalla oli luottamus heihin. Kun he kuulivat, että heidän täytyi mennä tuliseen pätsiin, he sanoivat: "Meidän Jumalamme on kykenevä pelastamaan meidät tulisesta pätsistä. Mutta jos Hän ei sitä tee, niin sinun tulee silti tietää, ettemme kumarru minkään sinun epäjumalasi eteen." He olivat varmoja Jumalasta. He tiesivät, että Hän on Jehova. He tiesivät, että Hän vastaa rukouksiin. Tekisikö Hän sen heidän tapauksessaan vai ei, se olisi menevä parhain päin. Niinpä he toivat julki asiansa, tunnustivat syntinsä ja menivät kuolemaan. Kun heidät heitettiin tuliseen pätsiin, olivat he varmat Jumalasta. Vaikka Hän antaisi heidän palaa, olisi Hän ylösnousemuksessa jälleen herättävä heidät. He olivat varmat Jumalasta, sillä he tiesivät, että Jumala tekisi kaiken heidän parhaakseen.
Kun me olemme varmat Jumalasta, me tiedämme, että Hän sallii kaiken vaikuttaa meidän parhaaksemme. He antoivat selvityksen. He olivat varmoja. He menivät tuliseen pätsiin. Jumala salli heidän kuljeskella siellä ja tarkkaili heitä. Hän halusi nähdä heidän reaktionsa.
Kun kuningas kysyi: "Kumarruitteko te maahan, kun pasuunat kajahtivat?", vastasivat he: "Ei, emme kumartuneet maahan." Niin lujasti pitää teidän uskonne. "Niin, jos te ette kumartuneet maahan, tiedättekö te määräyksen?" "Kyllä, me tunnemme sinun määräyksesi."
"Minun määräykseni kuuluu, että tulinen pätsi kuumennetaan seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin tavallista, ja teidät heitetään sinne. Haluatteko nyt kumartua maahan?" "Ei, me emme kumarru maahan." Se oli heidän uskonsa.
Jumala sanoi: "Minä haluan nähdä, mitä he tekevät. Minä haluan nähdä heidän uskonsa reaktion." Käsky kuului : "Sitokaa heidät käsistä ja jaloista ja heittäkää heidät tuliseen pätsiin." He menivät tulisen pätsin luokse, ja tuli oli heidän kasvojensa edessä. Jumala yhä vielä katseli. Mutta he olivat varmat, että Hän on Jumala. He olivat tuoneet julki tunnustuksensa. He olivat saattaneet kuntoon kaiken, minkä he tiesivät. He olivat varmat, että Hän on Jumala. Heidät vietiin tuliseen pätsiin. Viimeisessä hetkessä laskeutui Hän taivaasta tuulen vaunussa, toi heille viileyttä, lohdutti ja puhui heidän kanssansa.
Jumala sallii teidän uskonne tulla siihen pisteeseen, missä se reagoi. Vanhassa Testamentissa oli Job, jota Saatana, syyttäjä, syytti salaisista synneistä. Job tiesi, että kaiken, mitä hän oli tehnyt, hän oli tunnustanut ja tuonut polttouhrin. Se oli Jumalan vaatimus. Se oli kaikki, mitä Jumala vaati. Tunnustus ja polttouhri. Sen oli Job tehnyt. Saatana sanoi: "Hän on rikas, minä otan hänen kamelinsa, hänen lampaansa jne." Lopulta hän otti myöskin hänen lapsensa, jotka olivat lähinnä hänen sydäntänsä.
Job pysyi lujana. Hän oli varma Jumalasta, sillä hän oli puhunut Hänelle ja täyttänyt Hänen vaatimuksensa. Hän tutki kaiken ja totesi: "Minä olen tuonut polttouhrin. Minä ajattelin sydämessäni: Ehkä ovat minun poikani ja tyttäreni tehneet syntiä juhlilla, ovat salaa tehneet jotakin ja kätkeneet sydämeen, niinpä minä tuon polttouhrin heidän puolestansa ja tunnustan heidän väärän tekonsa." Oi Jumala, jos ihminen pitää sen, mitä Jumala käskee tehdä, silloin hän on varma Jumalasta ja tietää, että Hänen täytyy vastata.
Usko kutsuu häntä joka kerta toimimaan. Kun te olette tehneet kaiken, mikä on oikein ja noudattaneet Hänen vaatimuksiansa, kun te olette tunnustaneet, saattaneet kuntoon, korvanneet ja laskeneet sen Jumalan eteen, silloin minua ei häiritse se, miten hiljaisena Jumala pysyy. Hän on yhä Jumala. Hän odottaa vain, että teidän uskonne kestää koetuksen. Te olette tehneet tekonne. Nyt Hän tahtoo nähdä teidän uskonne tekojen kautta. Hän haluaa nähdä mitä te teette.
Jos teidät voideltiin ja teidän puolestanne rukoiltiin, silloin Jumala odottaa nähdäksensä, mitä te todella uskotte siitä. Ei, että te seuraavana sunnuntaina ja jälleen seuraavana sunnuntaina menette, kun joku tulee kaupunkiin, joka rukoilee sairaitten puolesta. Hän odottaa nähdäksensä teidän uskonne reaktion. Ei niin, että seuraavana päivänä jälleen tulette ja sanotte: "Minusta tuntuu niin pahalta. Minä en usko, että vastaanotin parantumisen." Silloin te ette ylipäänsä ole omianne tulemaan rukousjonoon. Te ette vielä ole valmiita. Te ette usko, että Hän on Jumala.
Te saatatte sanoa: "Veli Branham, minä en ole samaa mieltä sinun kanssasi." Teidän oma toimintanne osoittaa, mitä te olette. "Hedelmistään te tunnette heidät." Jos joku ihminen sanoo, että hän on kristitty, mutta vielä ryyppää, tupakoi ja osallistuu uhkapeleihin, kertoo likaisia vitsejä ja sanoo, ettei osa Raamattua ole oikein, vaikka hän saarnaakin Evankeliumia ja kieltää yhden osan Raamatusta, on hän vielä syntinen. Hän ei vielä ole kunnossa.
Mutta jos te avoimesti tunnustatte, että Jumala on sama Jumala ja olette laskeneet elämänne Hänen käsiinsä ja sanotte: "Herra, minä olen savi, ja Sinä olet Savenvalaja", silloin te voitte pyytää mitä haluatte. Usko ei ole horjuva, se on pysyvä lujana. Myöskin jos olosuhteet heittelevät teitä oikealle ja vasemmalle, niin usko ei horju, sillä te olette varmat, että Hän on Jumala. Jos kerran Hän on Jumala, pitää Hän lupauksensa. Hän ei voi antaa jotakin lupausta ja sitten rikkoa sitä. Oi, tätä minä rakastan. Siinä Hänen täytyy pysyä.
Job oli tuonut uhrinsa. Hän oli tehnyt kaiken. Hän tiesi, että hän oli oikeassa. Siellä tulivat seurakunnan jäsenet ohitse, jotkut toisista kirkkokunnista ja sanoivat: "Job, myönnä että olet tehnyt syntiä, sillä Jumala ei rankaisisi sinua, ellet olisi tehnyt syntiä." Mutta Job vastasi: "Minä olen tehnyt tunnustukseni ja vienyt polttouhrin Jumalan eteen; minä en ole mikään syntinen." Hän tiesi, missä hän seisoi. Kaikki meni edelleen ja edelleen. Se tuli niin vaikeaksi, kuin vain voi olla, painaakseen Jobin niin alas, että hän kieltäisi Jumalan ja polttouhrin.
Siinä hetkessä, jolloin te käännytte pois siitä, mitä te olette todistaneet, osoitatte te heikkoutenne, epäilyksenne Jumalaa kohtaan. Te pyydätte Jumalalta jotakin, kuljette sitten ympäri ja epäilette. Silloin te olette toki epäilijöitä ettekä uskovaisia. Job tiesi, missä hän seisoi. Hän pysyi lujana tuolla perustuksella.
Ei mikään ihme, että lauluntekijä kuolemansa hetkellä sanoi: Kristuksella, horjumattomalla Kalliolla, minä seison, kaikki muut perustukset ovat upottavaa hiekkaa.
Jobin tunnustus oli horjumaton kallio. Jopa hänen rakas vaimonsa kääntyi pois, kun hänen terveytensä katosi ja paiseet olivat hänen ruumiissansa. Hän raapi niitä ja kirosi syntymänsä päivän: "Aurinko älköön paistako sinä päivänä eikä kuu yöllä." Hänen vaimonsa sanoi: "Job, sinä olet niin kurja, mikset hylkää Jumalaa ja kuole?" Hän vastasi: "Sinä puhut kuin typerä nainen." Hän oli varma, että Jumala on ja että hän oli noudattanut Hänen vaatimuksiansa. Oi, nyt minusta tuntuu kovin hyvältä! Hän tiesi noudattaneensa Jumalan vaatimuksia. Sillä se oli selvä. Jumala koetteli hänen uskonsa. Hän on koetteleva myöskin teidän ja minun uskoni.
Kun me olemme noudattaneet Hänen vaatimuksiansa: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan." Tämä on Hänen lupauksensa. "Jos joku sairastaa teidän keskellänne, niin kutsukoon seurakunnan vanhimmat, että he voitelevat hänet öljyllä ja rukoilevat hänen puolestansa. Uskon rukous parantaa sairaan ja Jumala on nostava Hänet jälleen." Sillä se on selvä. "Tunnustakaa toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta." Te olette noudattaneet Jumalan vaatimuksia. "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, ja nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita. He laskevat kätensä sairasten päälle ja ne tulevat terveiksi." Silloin se on selvä. Olkaa varmat Jumalasta!
Olkaa varmat, että sydämessänne uskotte Jumalan Sanan. Job oli sitä. Hänen vaimonsa sanoi: "Miksi sinä et sanoudu irti Hänestä ja kuole? Sinähän tulet huonommaksi koko ajan."
Saatana heittää yhä uudelleen sen teitä vastaan. "Sinullahan ei mene yhtään paremmin kuin aikaisemmin, ennen kuin sinut voideltiin. Sinullahan ei toki mene nyt paremmin kuin aikaisemmin, ennen kuin saarnaaja rukoili sinun puolestasi. Nuo saarnaajat eivät myöskään ole kunnossa." Ei ole lainkaan kysymys saarnaajasta. On kysymys teidän uskostanne elävään Jumalaan. Se merkitsee jotakin. Ei ole kysymys siitä, mitä saarnaaja on, vaan siitä mitä Jumala on. Saarnaaja ei ole koskaan antanut tuota lupausta. Jumala antoi lupauksen. Ei ole kysymys saarnaajasta, on kysymys Jumalasta ja teidän uskostanne, että te uskotte, että Jumala on. Olkaa varmat Jumalasta. Olkaa varmat, että Jumala on, että se on Jumalan Sana ja että Jumala on Sanassaan.
Job sanoi: "Sinä puhut niin kuin typerä nainen. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran Nimi." Hän oli varma, että Jumala on.
Kun hän oli lausunut sen, alkoi ukkonen jyristä, salamat leimusivat. Jumala astui esiin. Se kutsuu aina Häntä toimimaan, vaikka Hän vaikenisi pitkäksi aikaa.
Sen Hän tekee. Hän katselee alas näitä helvettiin meneviä amerikkalaisia, kirkossa käyviä ulkokultaisia. Minä en ole vihainen, mutta synti suututtaa jokaista, joka on oikeassa suhteessa Jumalaan. Minä en ole vihainen tälle kansalle, en vihainen ihmisille; minä olen vihainen paholaiselle, joka vaikuttaa näitä asioita ja on siten sokaissut ihmiset.
Nämä sokeat pastorit ja saarnaajat päästävät heidät lävitse jonkinlaisen ihmistekoisen teologian kanssa. Teidän täytyy olla uudestisyntyneitä. Jumala pitää Sanansa. Katsokaa Häntä, millainen Hän on, älkääkä katsoko heitä. Olkaa mieluummin varmat siitä, että Jumala on. "Heillä on jumalisuuden ulkomuoto, mutta he kieltävät sen voiman."
Tullakseni takaisin tähän naiseen; hän tiesi, että Jumala on, että Hän on Jumala. Jauhot vähenivät yhä ja myöskin öljy. Olosuhteet tulivat yhä pahemmiksi. Mutta Jumala salli sen tällä tavoin. Hän tekee mielellään niin. Hän rakastaa koetella teidän uskoanne, nähdäksensä miten te toimitte. Te sallitte voidella itsenne ja rukoilla puolestanne. Silloin teille tulee vielä vaikeampaa. "Saatana, tule tänne. Koettele häntä. Minä tiedän, että hän uskoo Minuun." Ylistetty olkoon Jumala iankaikkisesti. Oi, miten ihmeellistä! "Koettele häntä nyt. Minä tiedän, että hän vetoaa Minun Sanaani." Voisiko Hän sanoa tämän teistä?
Jobista Hän sanoi: "Tee kaikki hänelle. Vain hänen elämäänsä sinä et saa koskea, sillä Minä tiedän, että hän rakastaa Minua. Hän on tuonut polttouhrin, on täyttänyt vaatimukset. Hän teki, mitä Minä sanoin hänelle. Hän uskoo sen. Pyöritä häntä hiilien päällä, jos sinä haluat." Kaiken hän otti häneltä. Jumala antoi sen hänelle kaksinkertaisesti takaisin. Varmasti Hän on tekevä sen. Hän koettelee meidän uskomme nähdäksensä, uskommeko me todella, että Hän on Jumala.
Tuo nainen saattoi epäilyksettä sanoa: "Minä olen rukoillut ja rukoillut. Minä tiedän, että olen arvoton pakana." Ajatelkaa sitä. Jeesus puhui hänestä Raamatussa, kun Hän sanoi: "Eikö ollut monta leskeä Elian päivinä, mutta yhden luokse Hän lähetti hänet, ja hän oli pakana!" Hän saattoi sanoa: "Minä olen rukoillut."
Kun hän näki viimeisen leipäsensä, oli kuolema ehkä aikeissa tulla ovesta. Kullekin oli enää vain suupala. Hän ja hänen poikansa olisivat kuolleet. Minä voin nähdä, miten hän läpi koko yön rukoilee. Kuumat tuulet puhalsivat. Maa halkeili, ihmiset kirkuivat ja huusivat kaduilla. Hän kulki ympäri talossa, näki pienen poikansa, näki hänen yöpukunsa, hänen pienet jalkansa pilkistivät esiin, näki omat ryppyiset kätensä. Hän kulki edestakaisin, mutta sanoi kuitenkin: "Minä tiedän, että Hän on Jumala. Minä olen tunnustanut kaiken. Minä olen tehnyt mitä Hän vaati. Minä pyydän elämäämme Hänen kunniaksensa. Jumala näki sen.
Ehkä muut menivät ulos. Heillä oli suuret tanssit, tekivät itsensä kauniiksi. Heillä oli moderni televisiolähetys, huvittelivat maailman kanssa. Mutta tämä nainen oli yksin Jumalan kanssa.
Päivä koitti. Poika oli koko yön itkenyt nälästä. "Mitä minä voin vielä tehdä tällä kourallisella jauhoja?" Te tiedätte, jauho oli esikuva Kristuksesta. Jokainen raamatunlukija tietää, että Kristus oli ruokauhri. Jyvät ruokauhria varten täytyi jauhaa hienoksi erikoisessa myllyssä. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jokainen uskovainen uskoo sen ja lepää siinä. Teillä voi olla kaikki omat kylmät muodolliset uskontonne. Mitä minuun tulee, minä uskon, että Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Minä otan asemani uskosta osattomien maailmassa. Minä uskon yhä vielä, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.
Mylly jauhoi jokaisen jyvän samalla tavoin, sillä Hän on sama. Hän on sama Jumala, kuin Hän silloinkin oli. Juuri nyt, tänä aamuna. Hän on aina oleva sama. Tämä oli ruokauhrin merkitys.
Öljy kuvaa Pyhää Henkeä. Se käy esille monista yhteyksistä. Sen tähden me myös voitelemme öljyllä, joka kuvaa Henkeä. Mitä se on? Joh. 4. sanotaan: "Isä haluaa rukoilijoita, jotka rukoilevat Häntä Hengessä ja totuudessa." Jeesus oli Totuus. Hän oli Ruokauhri. Öljy oli Henki. Kun Henki yhtyy totuuden kanssa, täytyy jotakin tulla esiin. Yhdistäkää öljy ja jauhot, niin syntyy leipänen.
Oi, missä on teidän uskonne? Kun Jumalan Sanaa saarnataan yksinkertaisuudessa, mutta kuitenkin voimassansa, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti ja Sanaa jaetaan ruokana, silloin se täytyy sekoittaa Öljyn kanssa. Myöskin jos se on vain kourallinen tai lusikallinen, se on aitoa.
Mitä varten se valmistetaan? Se on valmis ristiä varten, valmis uhraamaan itsensä. Kun Sanaa saarnattiin, ja te olette sekoittaneet Hengen sen kanssa, on se itsensä uhraaminen, niin että te kiellätte jokaisen tuskan, jokaisen sairauden ja kaiken, mikä on vastoin Sanaa ja otatte asemanne siinä. Lääkäri saattaa sanoa tätä tai tuota. Se ei ylipäänsä merkitse mitään; te seisotte siinä. Jumala on sen sanonut. Jauhot ovat siinä, öljy lisätään ja molemmat sekoitetaan keskenään.
Niin, minä kuulen äänen. Se on juuri päivänkoiton jälkeen. Ja ääni puhuu: "Mene ulos, kokoa puita!" Nainen sanoi tekevänsä tulen kahdesta puusta. Hänellä on jauhot ja öljy. Nyt häntä kutsutaan toimimaan sen mukaan. Miten paljon teillä sitten onkaan jauhoja tai öljyä, teidän täytyy nyt toimia ja tuoda itsenne uhraaminen.
Vanhoina aikoina ei ollut mitään parempaa tapaa tehdä tuli kuin laittaa kaksi puuta toistensa päälle ja sytyttää se keskeltä. Niin tekevät intiaanit tulensa. Usein minä olen itse tulen ääressä viettänyt koko yön, asettaen puut päällekkäin ja työntäen niitä tuleen.
Molemmat puut muodostivat ristin. Raamattu sanoo, että nainen keräsi puita. Samaan aikaan kajahti ääni kuin ukkonen vuorella ja puhui profeetalle: "Mene tuohon kaupunkiin niin kuin olen käskenyt sinua." Oi, he molemmat olivat kuuliaisia. Jotakin täytyi tapahtua. Molemmat tottelivat.
Kun saarnaaja saarnaa Sanaa ja se joka sen kuulee, ottaa sen uskossa vastaan ja toimii sen mukaisesti, silloin täytyy jotakin tapahtua. Jos te olette syntisiä, silloin teidän täytyy tulla pelastetuiksi. Jos te olette sairaita, täytyy teidän parantua. Jumala on luvannut sen, jos me olemme varmat Jumalasta.
Niin varmasti kuin Hän on Jumala, täytyy Hänen pitää Sanansa. Varmasti! Käsky kuului: "Mene tuohon kaupunkiin, sillä Minä olen käskenyt erästä leskeä huolehtimaan sinun hoidostasi." Profeetta näki näyn. Täällä hän tulee. Hän ei tiedä, minne hän menee. Mutta se ei merkitse mitään. Hän on yksinkertaisesti kuuliainen.
Myöskään nainen ei tiennyt, missä puut olivat. Jossakin oli kaksi puuta pihalla. Hän nousi, meni pihalle ja katsoi, ympärillensä. Oi, oli niin kuuma! Huuto kaupungista on kuultavissa. Yöhiipijät tulevat kotiin, juovat viiniänsä ja senkaltaista. Hän katsoo alas katua, hän ei näe mitään. Hän löytää puunpalasen - ristin osan - itsensä uhraaminen. Hän löytää toisen palasen ja nostaa sen ylös.
Oi, miten murheellista sen täytyikään olla. Kuolema oli oven edessä. Hänellä ja hänen pojallansa oli vain hiukan koko leipäsestä jäljellä. Se oli kaikki. Joskus synkkyyden keskellä me kuulemme tuon äänen. Kun hän oli nostanut toisen puunpalasen ja oli aikeissa palata takaisin, kuuli hän äänen portilta: "Nouda minulle hieman vettä astiassasi." Molemmat puupalaset kädessänsä hän kääntyi ympäri. Jauhot ja öljy olivat sekoitettuna ja valmiina. Sen hän on tehnyt. Sanan ja Hengen täytyy aina tulla sekoitetuksi keskenänsä. Laskekaa se itsenne uhraamisena ristille ja kieltäkää kaikki, mikä on vastoin sitä, mitä te olette pyytäneet. Se on oikein. "Minä olen sekoittanut sen. Nyt minä noudan puut."
Ääni puhui: "Anna minun juoda astiasta." Hän katsoi ja näki miehen, joka nojasi porttiin. Kuoppaiset posket, partainen, kaljupäinen, katsellen portin ylitse, puettuna lampaannahkaan. Hän näytti vanhalta mukavalta herralta. Hän sanoi: "Hänen kanssaan minä jaan veteni. Elämän Vesi - te olette halukkaat antamaan sen jokaiselle, sanomaan sen jokaiselle ja menemään kaikkialle. "Hetkinen, herra."
Hän tuli takaisin molemmat puupalaset kädessänsä. Ääni huusi vielä kerran: "En vain pyydä sinulta vettä, tuo minulle myöskin vielä palanen leipää." Elämän Leipä - Elämän Vesi. Oliko se elämistä varten? Hän olisi kuollut niin pian kuin se olisi ollut loppu.
"Tuo minulle vettäsi ja leipääsi." Mitä me näemme tässä? Millainen opetus meille annetaan? "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa, niin teille annetaan kaikki muukin." "Tuo minulle juotavaa ja anna minulle leivästäsi."
Murheissansa hän kääntyy ympäri. Voin kuulla hänen sanovan: "Kallis herra, sinä erottaudut kaikista miehistä, joita koskaan olen nähnyt. Niin pian kuin kuulin sinun puhuvan, totesin, miten varma sinä olet siinä mitä sinä sanot. Mutta minulla on jäljellä vain kourallinen jauhoja ja lusikallinen öljyä. Olen jo sekoittanut sen ja olen aikeissa paistaa näiden molempien puupalasten päällä; sitten minun poikani ja minä syömme siitä ja kuolemme. Enempää minulla ei ole." Jumala ensimmäiseksi! Aivan samantekevää, mitä joku sanoo, tai mitä todisteita on olemassa, miten murheelliselta se näyttääkin, mitä tahansa se sitten onkaan, asettakaa Jumala ja Hänen Sanansa ensimmäiselle sijalle.
"Lääkäri sanoo, etten voi tulla terveeksi." Asettakaa Hänen Sanansa ensimmäiselle sijalle! "Minä olen liian suuri syntinen", "Minä olen portto", "Minä olen pelaaja", "Minä olen juomari", asettakaa Jumalan Sana ensimmäiselle sijalle! "Vaikka teidän syntinne olisivat veriruskeat, tulevat ne lumivalkoisiksi. Vaikka ne olisivat purppuranpunaiset, tulevat ne villan valkoisiksi. Jumala ensin.
"Mene ja tuo minulle pieni leipänen ensin. Tuo minulle kaikki mitä sinulla on." Oletteko te halukkaat laskemaan kaiken Hänen käsiinsä? Elämäni, kaikki mitä minä olen. Minä olen viisikymmentä vuotta vanha. "Oletko sinä halukas, William Branham, luovuttamaan Minulle sen kaiken? Oletteko te halukkaat, lapset, luovuttamaan elämänne Minulle? Oletteko te valmiit? Voitteko te tehdä sen? Te sairaat, voitteko te luottaa Minuun, asettaa Minut ensimmäiselle sijalle?" "Tuo minulle juotavaa ja anna minulle leipäsestäsi."
Hän katsoi häntä. Hänelle sanottiin jotakin, ja tuo mies tiesi, mistä hän puhui. Mutta Jumala tuntee omansa. "Minun lampaani kuulevat Minun ääneni." He tietävät, onko se oikein vai väärin.
Hän kääntyi tottelevaisena ympäri. Se täytyy myöskin teidän tehdä. Kun hän kääntyi tehdäksensä sen, mitä profeetta oli sanonut, tuli jyrinä taivaasta, niin että jokaisen täytyi katsoa ylös kuullaksensa. Profeetan äänestä tuli jyrinä, jonka jokainen syntinen ja sairas kaipaa kuulla. "Näin sanoo Herra." Oi, me kaipaamme sen kuulemista. Kuinka usein ihmiset tulivatkaan minun porttikäytävälleni ja sanoivat: "Tule meidän luoksemme. Minun tyttäreni, minun lapseni, minun se ja se - sano vain sana." Miten te voitte sanoa, ennen kuin se on teidän suussanne? Silloin te sanoisitte sen itse. Mutta he kaipasivat kuulla NÄIN SANOO HERRAn.
Hänelle se tuli aidalta. Hänen murheensa oli poistettu, sillä hän totteli. "NÄIN SANOO HERRA: jauhot astiassa eivät lopu eikä öljy ruukussa vähene siihen päivään asti, jolloin Herra jälleen sallii sateen langeta maahan." Oi. millainen lohdutus!
Hän leipoi leipäsen, antoi sen profeetalle, meni takaisin, valmisti vielä yhden itsellensä ja pojallensa; he söivät ja joivat ja heillä oli kyllin maan päällä. Mistä se on tullut? Miten siihen päästiin? Sanokaa minulle tieteellisesti mistä jauhot tulivat. Mistä tuli öljy? Mistä se tuli astiaan? Joka aamu he olivat tyhjentäneet astian ja ruukun, mutta kun hän meni takaisin, oli kaikki jälleen täynnä. Siinä se oli. Mistä se tuli? Ottakaa Jumala Hänen Sanassansa. Olkaa varmat Jumalasta. Hän on Luoja. Te olette saattaneet kadottaa terveytenne, te olette saattaneet kadottaa yhteytenne. Ottakaa Hänet Sanassansa. Olkaa varmat, että Hän on Jumala. Murheelliset ajat eivät enää tule olemaan niin murheellisia, jos te otatte Hänet Sanassansa ja olette varmat, että Hän on Jumala.
Saksassa aikoinaan näin kuvan, jota aina ajattelen. Saksalainen maalari oli maalannut kuvan, jota kutsutaan "Pilvimaaksi." Kun te tarkastelette sitä kauempaa, on se niin murheellinen kuin se vain voi olla. On pilviä, jotka koskettavat toisiansa, kun katselette kauempaa . Mutta kun te tulette aivan lähelle, muuttuu se. Silloin siellä nähdään enkeleitä joiden siivet koskettavat toisiansa ja jotka laulavat hallelujaa Herralle. Niin on joskus murheen suhteen. Kun te katselette sitä jonkin matkan päästä, näyttää se murheelliselta ja pimeältä, mutta ottakaa Jumala Sanassansa ja olkaa varmat, että Hän on Jumala ja tulkaa lähelle. Silloin te tulette näkemään, miten enkelien siivet koskettavat toisiansa.
Kuten aikoinaan Aabrahamilta, niin vaadittiin myöskin tältä naiselta kaikki. "Laske se uhrialttarille." Ehkä teitä kutsutaan tänä aamuna: Luopukaa teistänne, epäuskostanne, luopukaa kaikesta, mitä teillä on. Ottakaa sitten Öljy ja Sana, sekoittakaa ne yhteen ja laskekaa se itsensä uhraamisen alttarille. Silloin te toteatte, että se kutsuu Jumalan osoittamaan itsensä niin varmasti kuin minä seison tämän puhujanpöydän takana. Ajatelkaa sitä, kun me rukoilemme. Onko teillä tänä aamuna jokin tarve? Onko teillä tänä aamuna suurempi hätä kuin mitä fyysisesti voitte kestää? Onko teillä niin vähän rahaa, ettette voi maksaa vuokraanne? Tarvitsevatko lapset uusia kenkiä ja eikö teillä ole rahaa ostaa niitä? Onko astia kodissanne tyhjä ja ruukku melkein kuiva? Ettekö te voi ostaa ruokaa karjalle tai jokin muu ei ole kohdallaan? Ajatelkaa sitä. Hän on antanut lupauksen.
Oletteko te sairaita? Lääkäri sanoo, että leikkaus on välttämätön eikä teillä ole rahaa siihen. Oletteko te hädässä? Oletteko syntisiä? Teidän hätänne on suuri. Te tiedätte, että jos Jumala tänään kutsuu teidät, te olette kadotettuja, te olette langenneet, kaikonneet Jumalasta, vaikka te kuulutte johonkin seurakuntaan. Siitä huolimatta te tiedätte, etteivät asiat ole kunnossa. Teidän omatuntonne sanoo sen teille Sanan mukaisesti, että te ette ole oikeassa tilassa. Teillä on hätä. Älkää salliko näiden sanojen pudota orjantappuroiden ja kivien alle eikä kivisiin sydämiin. Pudotkoot ne hedelmälliseen maaperään.
Jos te olette sairaita ja lääkäri sanoo, ettette voi tulla terveeksi ja te lupaatte Jumalalle palvella Häntä kaikkina elämänne päivinä, te olette varmat että Hän on Jumala, niin silloin tulkaa ja täyttäkää Hänen vaatimuksensa! Jos teillä on hätä, niin ettekö ainakin kohottaisi kätenne Jumalan puoleen osoittaaksenne siten, että te tarvitsette jotakin. Jumala siunatkoon teitä. Rukoilkaamme!
Oi Herra, niin varmasti kuin tänä aamuna seison tämän puhujanpöydän takana, tiedän ettei yksikään käsi ole kohonnut niin ettet Sinä sitä näkisi, sillä Sinä olet Jumala. Sinä olet sanonut: "Eikö viittä varpusta myydä yhdellä denaarilla?" Kuinka paljon enemmän me olemme kuin varpuset? Kuinka paljon enemmän Sinä oletkaan nähnyt kuolevaisten olentojen kädet, joiden puolesta Sinun Poikasi Jeesus kuoli. Kuinka paljon enemmän Sinä näetkään heidän kätensä kuin yhden varpusen, joka tänä aamuna putoaisi. Minä oletan, ettei tänään saataisi yhtä penniä tusinasta varpusia, sillä kukaan ei halua niitä. Ne aiheuttaisivat vain vaikeuksia. Mutta Sinä tunnet ne kaikki, jokaisen höyhenen niiden ruumiissa. Sinä, tiedät jokaisen hiuksen meidän päässämme.
Oi Herra, vastaa meidän rukouksiimme, Salli heidän olla varmoja tänä aamuna, että Sinä olet Jumala. Sinun Henkesi vaikuttaa. Pudotkoon heistä pois kaikki tämä nykyaikaisen uskonnon hitaus ja lumous. He sanovat: "Oi, minä kuulun siihen ja siihen seurakuntaan." Oi Jumala, hävitköön se heidän mielestänsä juuri nyt. Saakoot he tässä hetkessä silmäyksen iankaikkiseen elämään. Sitten he tulevat sen jälkeen etsimään ja kaipaamaan saada tietää, mikä Jumala on ja sitten he ovat varmat, että Hän on ja pitää Sanansa.
Tehkööt syntiset mitä pikimmin parannuksen ja valmistautukoot kasteeseen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Sinä olet luvannut antaa heille Pyhän Hengen.. Sinä olet sanonut sen, Herra. Sinä lunastat lupauksesi.
Siellä on langennut, joka on varma siitä, että Sinä olet Jumala. He ovat eksyneet pois, voikoot he tänään tulla takaisin Sinun luoksesi sillä Sinä olet sanonut: "Vaikka sinun syntisi olisivat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne olisivat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi." Jos täällä on sairaita, käsittäkööt he, että Sinä olet Jumala. Sinä pidät Sanasi. Sinun täytyy pitää Sanasi.
He luovuttavat Hengen kautta Öljyn, joka on heissä, jotta he voivat osoittaa, että he uskovat, ja myöskin sopusoinnussa Sanan kanssa Elämän Leivän, joka ojennettiin. Kristus Vanhassa ja Uudessa Testamentissa näyttääksensä, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Sekoittakoot he Sanan öljyn Hengen kanssa, joka heillä on, nouskoot ylös ja sanokoot alttarilla: "Herra, tämä on kaikki, mitä minulla on, minä tuon sen Sinulle." Oi, miten Sinä lisäätkään sen, miten historian Jumala kutsutaankaan toimimaan! Kuinka Jehova nouseekaan sydän täynnä rakkautta: "Siellä ovat Minun lapseni, jotka tottelevat Minua, Minä johdatan heidät koetuksen lävitse. He osoittavat, että he rakastavat Minua ja uskovat Minuun; he ovat varmoja siitä, että minä teen sen, sillä on kirjoitettu: "Joka tulee Jumalan luokse, sen täytyy uskoa, että Jumala on ja Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät." Suo se tässä hetkessä. Me luovutamme Sinulle kaiken.
Kun olemme kumartaneet päämme, haluaisin että ne, jotka tarvitsevat jotakin, nousevat seisomaan. Jos te olette varmat siltä, että Hän on Jumala, ja että Hän on lunastava lupauksensa ja antava teille pelastuksen ja parantumisen ja mitä tahansa se sitten onkaan, jos te olette varmat siitä, että Jumala on, olkaa hyvät ja nouskaa seisomaan. Myöskin jos te rukoilette jonkun muun puolesta, nouskaa seisomaan. Jos te olette varmat Jumalasta, tehkää pyyntönne tiettäväksi pyhien seurakunnassa. Te teette sen nousemalla seisomaan. Synti on epäuskoa. Te saatatte olla seurakunnan jäseniä. Minä puhun synnistä, epäuskosta. Luovuttakaa itsenne uhrina. Te olette valmiit uhraamaan kaiken, te tulette ristille. Te olette nyt uhraava kaiken epäuskonne. Luovuttakaa Hänelle kaikki ja tunnustakaa, että Hän on. Te olette varmat, että Hän vastaa. Jos teidän kohdallanne on näin, kohottakaa silloin kätenne ja jääkää niin.
Herra, Sinä olet Jumala. Täällä he ovat sekoittaneet Jauhot ja Öljyn. He tuovat sen ristille. Jumalan tulen tulee langeta heidän sydämiinsä jos he todella tarkoittavat sitä - ja kuluttaa uhrin. Sinä tulet nousemaan ja kohottamaan kätketyt vedet. Sinä olet tuleva taivaasta tulisissa vaunuissa. Sinä olet liikuttava taivaan ja maan palkitaksesi heidät.
Kun he seisovat kohotetuin käsin vakuuttaen, että he uskovat ja laskevat itsensä ja kaikki pyyntönsä alttarille - oi taivaan ja maan Jumala, Sinä Tuomari taivaassa ja maan päällä, varmastikin on taivaan ja maan Tuomari salliva vanhurskauden tapahtua. Varmasti Hän on pitävä Sanansa. Sinä tunnet näiden ihmisten sydämet, oi Jumala ja Herra. Minä myöskin olen kohottanut käteni, sillä minä tiedän, että minun palvelustehtävässäni tulee nyt muutos. Minä uskon, että Sinä olet. Minä olen nähnyt Sinut siellä tulipatsaassa. Minä olen nähnyt, että Sinä olet tutkinut ihmisten sydänten salaisuudet. Kertaakaan Sinä et ole epäonnistunut. Sinä olet luvannut sen siellä kadun päässä joella, kun Sinä aloit tuoda esiin näitä asioita. Sinä olet suojellut minua koko maailmassa. Minä olen varma siitä, että Sinä olet Jumala. Siitä minä olen varma.
Minä tuon itseni näiden ihmisten kanssa uhrina, ja kaiken mitä minulla on, minä asetan Sinun palvelukseesi, oi Herra. Oi Herra, jälleen kerran minä lähden maailman ympäri. Auta minua, oi Jumala. Jos minä joskus en ole uskonut Sinuun, anna minulle anteeksi syntini. Anna minulle anteeksi epäuskoni. Minä tiedän, että Sinä olet ja palkitset ne, jotka etsivät Sinua. Samalla tavoin minä myöskin tunnustan kansani synnit, heidän heikkoutensa, heidän epäilyksensä. Kun he seisovat täällä kohotetuin käsin, tunnustan minä heidän syntinsä ja kaikki meidän heikkoutemme. Lähetä Pyhä Henki alas yllemme hyväksymisesi sinetin kanssa. Sinä olet Jumala ja olet nyt täällä vastaanottaaksesi meidät, ottaaksesi meidät kädellesi ja meille lunastettuina antamaan takaisin kaiken, minkä me olemme kadottaneet. Jos on kysymys terveydestämme; tulkoon se täysin ennalleen palautetuksi. Jos on kysymys sielustamme, kukoistakoon se ja loistakoon täytettynä Pyhällä Hengellä, viipyen Jumalan kasvojen edessä. Jos on epäuskoa, lahjoitettakoon meille usko uudelleen, Herra, niin että voimme siirtää vuoria. Suo se, Herra. Me uskomme, että Sinä toimit. Pyhä Henki tunkee kaiken lävitse tässä rakennuksessa. Hän on ihmisten yllä ja vaikuttaa heidän sydämissänsä, jotta he vastaanottaisivat Elävän Jumalan. Me pyydämme tätä kaikkea ja teemme sen Jeesuksen Kristuksen Nimessä.
Minun uskoni katsoo Sinuun,
Sinä Golgatan Karitsa,
Jumalallinen Pelastaja!
Kuule minua. nyt kun rukoilen,
Ota minun kaikki syntini pois,
Äläkä salli minun koskaan harhailla
pois Sinun viereltäsi.
Tarkoitatteko sitä todella? Ottakaa se vastaan, kohottakaa kätenne ja sanokaa: "Nyt minä otan sen vastaan Häneltä."
Kun kohtaan elämän pimeyden
Ja murheet ovat ympärilläni,
Ole Sinä minun oppaani,
Käske pimeyden vaihtua päiväksi.
Pyyhi surun pelot pois,
Äläkä salli minun koskaan harhailla
pois Sinun viereltäsi.
Me haluamme kumartaa päämme. Tämän ratkaisevan ja vakavan sanoman jälkeen, karulla tavalla tuotuna ... silti se on totuus... Jos te nyt voitte nöyrästi uskoa, mitä te olette pyytäneet, niin te tulette vastaanottamaan sen. Älkää salliko minkään työntää teitä pois tältä suoralta tieltä. Pysykää lujina. Aivan samantekevää kuinka paljon minä saarnaan, mitä minä teen tai mitä joku muu tekee, se tulee vaikuttamaan teissä vasta sitten, jos te vastaanotatte sen henkilökohtaisena omaisuutena. Jos te uskotte sen koko sydämestänne, niin se tulee teidän osaksenne, jos teillä on kaipaus siihen. Jos te olette tunnustaneet syntinne, niin Jumala on antanut teille anteeksi. Älkää koskaan enää epäilkö sitä. Jos te olitte langenneet, niin on teidät tänä aamuna tuotu takaisin. Jos te tarvitsette Pyhää Henkeä, niin antakaa kastaa itsenne Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi. Niin sanotaan Jumalan Sanassa.. Hän ei ole muuttava sitä minkään seurakunnan tai minkään kirkkokunnan tähden. Sillä tavoin sen täytyy pysyä. Teidän täytyy noudattaa Hänen vaatimuksiansa, ei jonkin seurakunnan vaatimuksia, vaan sitä mitä, hän vaatii. Se meidän tulee tehdä.
Hän sanoi, että uskon rukous parantaa sairaan. Jos te olette nyt sairaita, niin olen rukoillut, uskon rukouksen teidän puolestanne. Te olette rukoilleet mukana ja uskoneet. Ottakaa se vastaan, pysykää siinä lujina, sen täytyy olla niin. Mikään ei voi ryöstää sitä teiltä. Miten murheelliselta se sitten saattaakin näyttää. Te sanotte: "Jos näyttääkin siltä, että olisin vielä sairas, ei se merkitse mitään." Se on kuin kuvassa, jota katsellaan läheltä. Enkelien siivet koskettavat toisiansa. Sitä se on. Se on Jumala, joka tekee Itseänsä tiettäväksi sellaisella siunausten tavalla. Jos se teistä tänään vielä tuntuu niin murheelliselta, tulkaa hieman lähemmäksi ja katsokaa vielä kerran sitä. Katsokaa, eikö Jumala olekin ja pidä Sanansa. Nyt kun olemme kumartaneet päämme, pyydän pastoriamme, veli Nevilleä päättämään kokouksen.