Minä en tiennyt mitä minun tänä aamuna tulisi sanoa. Minä istuin siellä veli Eganin kanssa ja kuulin, että veli Neville sanoi jotakin ja katsoi minua kohti. Minä kysyin veli Eganilta: "Kutsuuko hän minut?" Hän vastasi: "Kyllä:" Nyt minä olen täällä sanoakseni jotakin tänä aamuna. Kun minä olin siellä, ajattelin että ilmastointilaitteen kohina imee äänen kun puhutaan. Minä kuulin tuon todistuksen, kun minä siellä puhelimessa rukoilin tuon naisen puolesta. Joka otti vastaan tuon puhelun, on unohtanut kirjoittaa muistiin kaupungin tai paikan mistä tohtori Morrisonin vaimo soitti. Minä haluaisin sanoa, että ne olivat teidän ja minun rukoukseni. Minä otin puhelimen, näytin numeroa ja pyysin Pyhää Henkeä menemään tuon naisen luokse, missä tahansa se olikin. Minä uskon, että hän on kuullut sen aivan siten kuin me olisimme tarkalleen tienneet kenestä on kysymys. Sen jälkeen minä suljin puhelimen. Saattaa olla, että Herra halusi sen niin. Ehkä se oli siten parempi.
Minä kuulin todistukset kun minä olin siellä. Se oli kai veli Neville, joka sanoi minulle, että sisar Rookilla oli hermoromahdus. Me haluamme pitäytyä kiinni Jumalaan ja ajatella sitä, että Jumala tuntee omansa. Hän tietää kaiken, mikä koskee heitä. Voitteko te siellä takana kuulla hyvin? Jos ette, niin on täällä vielä tyhjiä paikkoja. Te voitte vaihtaa tänne, jos te tahdotte. Onko tämä päämikrofoni? Tässä, tämä se on. Hyvä! Ehkä se voidaan kääntää hieman lähemmäksi. Ehkä tänne Gene. Se olisi hienoa. Joskus minä tulen käheäksi paljosta saarnaamisesta. Onko näin parempi? Voitteko näin kuulla minua paremmin? Varmasti me muistamme kaikkia rukouksessa. Me haluaisimme kertoa ihanasta kokouksesta. Näinkö täällä sisar Rookin? Minä näen siellä takana naisen, joka näyttää saman näköiseltä. Sillä hän itse on Saint Edwardin sairaalassa.
Clevelandissa, Tennesseessä ja myöskin Kaliforniassa meillä oli ihania kokouksia. Herra on siunannut runsaasti ja tehnyt paljon. Siitä me olemme iloisia. Me olemme iloisia siitä, että me voimme tulla tänne tuttujemme luokse takaisin ja kertoa Jumalan hyvyydestä ja laupeudesta. Niin he tekivät Raamatun päivinä.
Minä olen iloinnut veli Beelerin rukouksesta, miten hän rukoili ihmisten puolesta ja pyysi apua ja armoa. Jos te todella hyvin katselette ympärillenne, olette te aina löytävä asioita, jotka tapahtuvat, joissa on jotakin totta ja aitoa. Veli Neville antoi diakonin tulla puhujanlavalle ja pyysi Jumalan siunausta seurakuntauhrille. Minä kuulin, miten hän rukouksessansa mainitsi nämä miehet Jumalan edessä. He rukoilivat toinen toisensa puolesta. Minulle teki niin hyvää kuulla, että pastori rukoilee diakoniensa puolesta ja diakonit rukoilevat pastorin puolesta. Kun te näette sellaisen yhteistyön jossakin seurakunnassa, on aikeissa tapahtua jotakin. Niin sen täytyy olla, jos seurakunta on järjestyksessä. Siinä tuli minulle ajatus tekstikseni. Minä halusin puhua siunauksesta Kaadeksessa ja kieltäytymisestä kuulla tiedustelijoiden kertomus, mutta sitten minä päätin jotakin muuta. Mitä tulee parantumiseen, niin minulla on pieni todistus, jonka haluaisin antaa. Minä toivoisin tapaavani poikani Billyn, sillä hänellä on tuo kirjoitus taskussansa. Billy pärjää kokouksissa paremmin kuin aikaisemmin, muuten hän oli hermostunut ja kiihtynyt ja sanoi ihmisille: "Mene! Istuudu, istuudu! Minä annan sinulle rukouskortin." Mutta hiljattain olen huomannut, että hän säälii ihmisiä, jotka tulevat kokouksiin. jos hänellä ei enää ole jäljellä rukouskortteja, niin silloin hän ottaa heidät huoneeseen, jotta minä voin rukoilla heidän puolestansa.
Sellainen tapaus oli viime kerralla Chicagossa. Minä haluaisin lukea teille tuon kirjeen, jos hän vielä tulee. Tähän mennessä en ole vielä nähnyt häntä. Hän ei tiennyt, että minä tänään olisin täällä ja tarvitsisin tuota kirjettä. Minä ajattelin sitä kun näin monet sairaat. Seuraava on tapahtunut: eräässä päivälehdessä oli painettuna maksettu kirje, jossa arvosteltiin Oral Robertsia, koska hän oli rukoillut sokeritautisen naisen puolesta ja hän kuitenkin kuoli. Minä amerikkalaisena haluaisin olla kuuliainen laeille ja sille, jolla on arvovalta, mutta tätä minä en totea oikeaksi. Minä kysyn itseltäni, ovatko he valmiita kertomaan kaikista niistä tapauksista sanomalehdissä, missä Oral Roberts on rukoillut ja parantuminen on tapahtunut sen jälkeen kun lääkärit jo olivat luovuttaneet. Minä kysyn itseltäni näyttävätkö he myöskin tuon puolen. Katsokaahan, siihen he eivät ole valmiita. Ja sitten minä ajattelen, että paholainen on vääristänyt heidät siten ja Jumala on sallinut sen, niin että heidän tuomion päivänä täytyy vastata siitä. Minä tiedän tuhansista ihmisistä, joiden puolesta Oral Roberts on rukoillut, jotka olivat kuolemassa ja jotka tulivat terveiksi.
Niinpä te näette, että he eivät ole reiluja. He näyttävät oman puolensa, nimittäin kritiikin puolen, mutta toista he eivät näytä. No niin, joltakin sanomalehdeltä odotetaan, että se informoi yleisöä tapahtumien uusimmasta tilasta. Minä ajattelen, että jos joku ihminen on huolissansa toisesta, silloin tulisi, jos joku parantuu, todella parantuu, jokaisen sanomalehden USA:ssa kirjoittaa siitä artikkeli. Mutta te ette voi saada heitä tekemään sitä. Ei, ei! Jos te tuotte heille jotakin sellaista, silloin he myhäilevät ja nauravat sen johdosta ja hylkäävät sen, mutta niin ei ole, jos heillä on jotakin arvosteltavaa. Se osoittaa, että tämä kansakunta on valmis tuomiota varten. Se pitää paikkansa! Tuomion täytyy tapahtua. Ei ole mitään tietä sen pakenemiseksi. He kokoavat tulta päänsä päälle, eivätkä toimi omien periaatteidensa mukaisesti. Sanomalehden tarkoitus on informoida julkisuutta kaikesta mitä tapahtuu, olkoon se hyvää tai pahaa. Mutta he ovat kaikonneet periaatteistansa. Jos he eivät pysy periaatteissansa, niin he eivät täytä tarkoitustansa.
Niin on myöskin seurakunnan suhteen. Jos seurakunta kaikkoaa periaatteistansa, ei se milloinkaan voi hyvin palvella pyhiä. Meidän tulee seistä yhdessä yksimielisesti. Meillä täytyy olla yksi sydän ja meidän täytyy yksimielisesti seistä yhdessä. Jos me emme ole kuin yksi sydän ja yksimieliset, seiso Raamatun periaatteissa ja niissä asioissa, joista Jumala on sanonut, että ne ovat oikein, me emme ole milloinkaan palveleva Jumalaa ja ihmisiä. Meidän täytyy aina pysyä siinä.
Billyn luokse Chicagossa tuli eräs nainen miehensä kanssa, joka oli kuolemassa keuhkosyöpään. Tuo nainen itse oli lapsihalvauksen johdosta pyörätuoliin sidottu ja yritti pitää huolta miehestänsä, joka tuskin pystyi seisomaan jaloillansa, keuhkot täynnä syöpää. Billy sanoi hänelle: "Olen pahoillani herra. Minä antaisin sinulle mielelläni rukouskortin, mutta minulla ei ole yhtäkään enää." Mies vastasi: "Sille ei voi mitään. Me yritimme tulla aikaisemmin, mutta se ei onnistunut meille." Billy vastasi: "Tiedätkö sinä, mitä me voimme tehdä. Minä saatan isän kokouksiin ja pois. Minä vien sinut ja vaimosi erääseen huoneeseen, ja niin pian kuin saarna on loppunut, minä tuon isän teidän luoksenne, jotta hän voi rukoilla teidän puolestanne." Hän sanoi: "Oi, se on hyvin ystävällistä poikani. Se riittää." Se on oikea asenne: kyllin hyvä, se on hienoa.
Tuona iltana Billy kysyi itseltänsä, onko hän toiminut oikein, sillä tuo veli oli tuonut mukanansa keuhkoverenvuodosta kärsivän langon ja hänen kälynsä, jolla oli vertavuotava vatsakasvain. Täytyy siten tarkata, muuten on koko huone liian täynnä. Me menimme sisälle ja rukoilimme heidän puolestansa. Saimme nyt kirjeen, että tuo mies parantui täydellisesti keuhkosyövästä. Hänen vaimonsa, joka oli pyörätuolissa, kulkee nyt ympäriinsä täysin normaalisti. Tuo mies, jolla oli tuberkuloosi on täysin terve, ja myöskin hänen vaimonsa on parantunut. Kaikki neljä olivat silmänräpäyksessä parantuneet. Minä kysyn itseltäni, olisivatko sanomalehdet valmiita painamaan sen. Katsokaahan, Jumala on yhä vielä Jumala. Hän tekee asioita omalla tavallansa. Te tiedätte. Ja Hän on niin hyvä. Me olemme niin iloisia tietäessämme, että Hän on Jumala.
Hiljattain me puhuimme eräänä aamuna eräästä saarnaajasta, jonka me tunnemme, joka kulki ympäriinsä ja rukoili sairaiden puolesta. Hän meni ja rukoili erään henkilön puolesta eräässä sairaalassa Louisvillessä. Hänellä oli tuberkuloosi ja tuo nainen kuoli. Miesparka sanoi: "No niin, ei ole mitään tarkoitusta enää. Jumala ei ole pitänyt Sanaansa. Ei ole olemassa mitään Jumalaa. Muuten Hän pitäisi Sanansa. Minä olen voidellut hänet, niin kuin Raamattu sanoo. Jos Hän ei pidä Sanaansa, niin silloin Hän ei ole Jumala." Hän sanoi: "Se on vain kirja." No niin, se saattaa näyttää siltä, ellette te sitten tunne Jumalaa. Tämä on osa Kirjoituksia, mutta eivät koko Kirjoitukset. Katsokaahan se tapahtuu yksilön uskon perustukselta.
Minä sanoin vaimolleni: "On tapahtunut niin monia asioita, että minä yksinkertaisesti tiedän, että Hän on siinä. Minä en tiedä, mitä lopussa minulle tapahtuu. Ehkä minun täytyy mennä sama tie. Jos Jumala vetää pois armon kätensä minulta, kuljen minä samaa tietä. Mutta niin kauan kuin Hänen armon kätensä lepää minun ylläni ja Hän johdattaa minua, kuljen minä eteenpäin. Minä kysyin Medalta: "Kuka oli huoneessa tuona aamuna, sen jälkeen kun minä näyssä näin pienen Sharon-tyttäreni?"
Minä ajattelen juuri sitä. Joitakin päiviä sitten minä olin melkein pyörtyä, kun minä istuin kadulle. Te tunnette minun kertomukseni tuosta näystä hänestä... minä katsoin ja minun vierelleni tuli nuori tyttö täällä Jeffersonvillessä katua alas. Se oli juuri niin kuin näyssä. Minun tarvitsi vain panna käteni yhteen. Se oli kuin tuossa näyssä pienestä Sharonistani. Hän oli silloin nuori nainen.
Tämän näyn jälkeen tuona aamuna kirkkaudessa puhui Hope minulle. Hän pani kätensä hartioideni ympäri ja sanoi: "Älä ole huolissasi meistä Bill. Meillä menee paremmin." Minä yritin tehdä itsemurhan ja hän sanoi: "Älä sure. Lupaa minulle, ettet enää sure." Minä vastasin: "Minä en voi luvata sitä sinulle Hope, koska minä suren. Minä en voi muuttaa sitä."
Näky jätti minut ja minä istuin pimeässä huoneessa, en jossakin näyssä, jossakin kuvitelmassa, mutta hänen kätensä oli yhä vielä minun ympärilläni ja hän silitti minua. Minä ajattelin: "Hetkinen, tämä ei ole..." Minä en noina päivinä tiennyt, miten minun tulisi kutsua niitä, näkyjä. Minä nimitin niitä transsiksi. Minä sanoin: "Tämä on siinä. Hänen kätensä ovat vielä täällä." Minä kysyin: "Oletko sinä täällä Hope?" Hän sanoi: "Bill, lupaa minulle, että et enää sure minua ja Sharonia." Minä olin tullut tien päähän. Minä olin valmis tekemään itsemurhan. Minä sanoin: "Minä lupaan sen sinulle." Hän halasi minua ja silitti minua kädellänsä. Sitten minä sanoin: "Hope, missä sinä olet?" Minä kohottauduin ja yritin sytyttää valon. Minä kuljin ympäri. Etsin jokaiselta tuolilta nähdäkseni istuuko hän siellä. Hän on Jumala. Hän on vielä tänä päivänä niin Jumala kun Hän oli kirkastusvuorella, kun Mooses ja Elia ilmestyivät. Hän on yhä vielä Jumala.
Me saatamme kulkea paljojen vaikeuksien ja kiusauksien lävitse. Ajatelkaa sitä, on olemassa yksi, joka tietää kaiken, joka valaisee tien ja tuo selvyyden. Minä en tiedä mitä esiripun takana on, mutta yhden minä tiedän. Minä pyrin eteenpäin korkean kutsumuksen päämäärää kohti. Joka päivä minä yritän elää tätä suurta tapahtumaa varten, joka eräänä päivänä on toteutuva, kun minä näen Hänet kasvoista kasvoihin ja kerron tapahtumat armosta pelastettuna. Tätä päivää varten minä elän. Minä jätän kaiken taakse, tunkeudun eteenpäin ja vaellan yhä eteenpäin.
Minä tahtoisin, että tämä seurakunta, joka nyt seisoo jaloillansa, kulkee eteenpäin korkean kutsumuksen mukaisesti. Mitä tahansa te teette, seisokaa yhdessä, muodostakaa ykseys, mutta olkoon teillä aina avoin käsi tavoittamaan myöskin ne, jotka ovat ulkopuolella ja tuokaa heidät sisälle. Mutta älkää kaikotko tuumaakaan siitä uskosta, jota me saarnaamme, vaan taistelkaa vakavasti sen puolesta, sillä jos te uskotte minun olevan Hänen palvelijansa, niin tämä on Jumalan ohjelma. Se ei ole milloinkaan oleva enemmistönä. Se on aina oleva vähemmistö; oli aina ja on aina pysyvä sellaisena. Ajatelkaa sitä! On kirjoitettuna: "Älä pelkää sinä piskuinen lauma. Sinun Isäsi on nähnyt hyväksi antaa sinulle valtakunnan."
No niin. Meillä on tässä seurakunnassa ryhmä virkoja: diakonit, rahastonhoitajat, pyhäkoulun johtajat, saarnaajat. Niin on meidän seurakuntamme järjestetty. Ja te ihmiset olette valinneet nämä virat ja pastorit. Minä olen vain valvoja, joka tarkkaa sitä, että kaikki menee oikein, joka antaa neuvoja jne. Te olette ne, jotka olette valinneet pastorinne, rahastonhoitajat ja diakonit. Te olette valinneet jokaisen viran, joka on seurakunnassa, te ihmiset itse, ja teidän velvollisuutenne on seistä näiden miesten takana. Katsokaahan, sillä he tekevät virheitä, he ovat kuolevaisia, ovat vain ihmisiä ja he tekevät virheitä. Mutta jos Yhdysvaltojen presidentti tekee jonkin virheen, niin asetammeko me silloin hänet presidenttinä virasta? Me unohdamme sen ja kuljemme eteenpäin. Niin me tahdomme tehdä täällä seurakunnassa.
Minä kuulin hänen joitakin minuutteja sitten rukoilevan vanhimpien puolesta ja kuulin rahastonhoitajien todistuksen, miten te kaikki olette yksimielisiä. Pysykää siten. No niin, te jäsenet, seisokaa rahastonhoitajien, diakonien ja pastorin takana. Ajatelkaa sitä. Jos te siten pysytte yhdessä, on paholainen toimiva tuhotaksensa sen. Katsokaahan, niin se oli aina, niin se on aina oleva. Mutta olkaa palveluksessa. Siitä minä halusin puhua.
Ja sitten minulla on vielä täällä jotakin tiedotustaulua varten. On kysymys johtokunnan kokouksesta ja heidän arvovallastansa. Se tiedotetaan taululla, ja minulla on yksi kopio veli Robersonia varten, joka on vastuussa rahastonhoitajista. Myöskin veli Collinsia varten minulla on kopio, jolla kai on vastuu diakoneista. No niin, nämä virat on asetettu Kirjoitusten mukaisesti ja niiden täytyy olla Kirjoitusten mukaisia säädöksiä, mitä heidän tulee tehdä. Sen tähden johtokunnalla on oma virkansa, ja myöskin diakoneilla on se. Pyhäkoulun johtajilla on oma virkansa, ja pastori on lauman paimen.
No niin, heillä kaikilla on jotakin yhteistä. Teidän tulisi pitää kokoontumisenne erotettuina, jokainen virka sinänsä, sillä diakoneilla ei ole mitään puhuttavaa rahastonhoitajien kanssa, ellei sitten ole niin, että heidän täytyy esittää heille jotakin liiketoimintaan liittyvää tai päinvastoin. Rahastonhoitajat ovat tekemisissä taloudellisten asioiden kanssa ja mikä koskee rakennusta. Heidän tehtävänsä on toinen kuin diakoneilla. Diakonit ovat seurakunnan poliiseja ja saarnaajan apulaisia. Rahastonhoitajat ovat vastuussa koko alueesta. He eivät ole hengellistä osaa varten, ja diakonit eivät ole taloudellista osaa varten. Niin sen täytyy olla. Pyhäkoulun johtaja on pyhäkoulua varten. Kaiken tämän minä olen kirjoittanut ilmoitustaulua varten.
Me olemme myöskin ripustava opin, periaatteet seurakuntaa varten kehystettynä. Ollaksemme seurakunta, täytyy meillä olla oppi. Me emme säädä mitään opinkappaleita ja sano: "Me menemme vain tähän asti." Me kuljemme jokaisen kanssa niin pitkälle yhteydessä, kuin Jumala sen Kirjoitusten mukaan sallii meille. Ja nyt, seiskää yhdessä, olkaa yksimieliset, yksisydämiset ja kulkekaa eteenpäin Jumalan kanssa. Niin Jumala sen haluaa olevan. Rukoilkaamme nyt ja sitten avatkaamme Sana.
Oi kallis Herra, me olemme aikeissa lähestyä Sinun pyhää Sanaasi lukeaksemme sitä. Tehköön Sinun Pyhä Henkesi sen meille selväksi, mitä me tarvitsemme. Herra salli meidän puhua, toimia ja elää tietoisuudessa, että me kaikki olemme Sinun lapsiasi armosta, sillä Sinä olet kutsunut meidät. Olkoon yhteys tässä seurakunnassa käsittäen, että me olemme aikeissa mennä sisälle suureen Hengen liikkeeseen. Me tunnemme, että sen kautta muita saarnaajia on menevä kentälle palvellaksensa maailman eri osissa ja vahvistaaksensa uskoa, jotta siellä, minne Sinä myöskin minut lähetät, jo on joku saarnaaja, joka on valmis, halukas ja varustettu johtamaan sitä eteenpäin. Muodostakoon se usko, joka kerran pyhille annettiin, ja jolle me pysymme uskollisina, piirin maailman ympäri. Suo se, Herra. Tällä pienellä läntillä, joka kerran oli täynnä rikkaruohoja, kun me vihimme tämän paikan Sinulle, syntyköön täällä seurakunta, Herra, josta saarnaajat, evankelistat, opettajat ja lähetyssaarnaajat lähtevät kaikkiin maailman osiin.
Me haluaisimme tänä aamuna pyytää erikoista siunausta veli ja sisar Strickerille, jotka kovasti kärsivät. Me tiedämme, että me kaikki kuljemme näiden koettelemusten lävitse. Jokaista poikaa, jonka Jumala ottaa vastaan, täytyy kurittaa ja koetella. Jos me nopeasti luovutamme ja käännymme pois, emme me ole mitään aitoja lapsia, ei mitään Jumalan lapsia. Anna veli ja sisar Strickerille voimaa seistä velvollisuutensa paikalla. Jos he pyytäisivät ravintoa, niin olkoon Sinun siunauksen kätesi heidän yllänsä, sillä me emme tiedä, haluatko Sinä juuri sen kautta näyttää Afrikan pakanoille, mitä todellinen kristitty on. Suo se Herra. Tapahtukoon se kaikki Sinun tahtosi mukaisesti.
Siunaa meidän saarnaajaamme veli Nevilleä. Me tiedämme Herra, että Sinä teet hänestä paimenen tätä laumaa varten niin kuin Sinä menneisyydessä olet tehnyt. Me emme myöskään halua unohtaa hänen rakasta vaimoansa, joka on hyvin sairas. Vihollinen haluaisi jättää veli Nevillen yksin lapsilauman kanssa ilman äitiä, mutta me olemme lujia ja asetamme uskossa Jeesuksen Kristuksen veren vihollisen ja meidän sisaremme välille. Olkoon Sinun Henkesi valtavalla tavalla heidän yllänsä. Me tiedämme, että kaikki naiset ovat määrätyt siihen, tässä iässä kulkemaan tämän pimeyden laakson lävitse, mutta me pyydämme, että Sinä olisit hänen luonansa. Siunaa pieniä lapsia. Hän on oleva hermostunut ja kiihtynyt, mutta olkoon Pyhän Hengen kautta armon ovi aina avoinna tätä perhettä varten.
Siunaa meidän johtokuntaamme, meidän veli Woodiamme siellä, veli Egania, veli Robersonia ja kaikkia muita Herra, diakoneja, rahastonhoitajia ja kaikkia seurakunnan auttajia. Me pyydämme Herra, että he suorittavat palvelustehtävän pyhyydessä ja vanhurskaudessa. Siunaa niitä Herra, jotka menneisyydessä ovat palvelleet. Me pyydämme, että Sinä jatkat olemistasi kaikkien meidän kanssa, jotta meidät tunnettaisiin yhteyden seurakuntana, että meidät tunnettaisiin yhteyden ja Hengen ja Herran rakkauden seurakuntana. Me pyydämme, että Sinä nyt jakaisit Sanaasi meille niin kuin me sitä tarvitsemme, kun me luemme kirjoitettua Sanaa. Me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä. Aamen!
Kun me rukoilimme siunausta uudelle johtokunnalle ajattelin minä meidän veljiämme Fleemania ja Deakmania, jotka täällä istuvat, jotka aikaisemmin ovat palvelleet hyvin. Me olemme Jumalalle kiitollisia heidän uskollisesta palvelustehtävästänsä. Olkoon Herra aina heidän kanssansa, siunatkoon ja auttakoon heitä. Ajatelkaa siis sitä, että näette tiedotukset tulevia kokouksia varten. Me olemme tänä aamuna hyvin iloisia, että meillä on keskellämme mies, joka menneisyydessä tuli minulle hyvin kallisarvoiseksi. Kallis ja hyvä veli Fred Sothman ja hänen vaimonsa Saskatchewanista, Kanadasta, joka on täällä pyhiinvaeltaaksensa meidän kanssamme. Meidän kansakunnassamme hän on muukalainen, mutta seurakunnassa rakastettu veli Fred Sothman, joka istuu täällä. Hän järjesti minun kokoukseni Kanadassa. Ja eräs toinen kallis veli, joka aikaisemmin oli kanadalainen, hän oli liikemies ja voi todistaa teille, että te ette voi lahjoa Jumalaa. Hän ja hänen veljensä avasivat rahaston kootaksensa rahaa rakennusta varten, säätiön ulkomaista lähetystä varten. He kutsuivat minut Oaklandiin kokousta varten. He sanoivat, että heillä olisi rahaa. He maksaisivat kaiken heidän rahastostansa.
Veli Fredillä oli rahaa, jota minä henkilökohtaisesti en halunnut käyttää, ja niin me päätimme käyttää sen ihmisiä varten Kanadassa, niin ettei meidän edes tarvinnut koota uhria. Mutta se ei ollut hyvä. Kokoukset olivat hyvät, mutta koska me emme keränneet mitään uhria...; minä en välitä mitään siitä omistaako joku seurakunta 100 000 000 $, te olette kuitenkin aina Jumalalle velkaa sen, että keräätte uhrin. Se on osa palvontaa. Ja jos te riistätte sen...; niin kovasti kuin olen rahaa ja sellaisia asioita vastaan, olen kuitenkin sitä mieltä, että jos joku ihminen on väärässä, tulisi hänen myöntää se, sillä veli Fred ja minä olemme nähneet, että tulos ei ollut niin hyvä.
Kun minä jätin veli Fredin ja tulin sinun, veli Borders luokse, sanoin minä: "Älä tee sitä. Yksinkertaisesti ojenna uhrilautanen ympäri ja mitä tahansa saadaankin, pane se rahastoon seuraavaa kokousta varten jossakin." Ennen kuin kokoukset oli päätetty tulivat veli Borders ja hänen ystävänsä minun luokseni ja sanoivat: "Mitä me olemme laittaneet tähän kokoukseen, on jo tullut." Joitakin päiviä sitten hän suoritti valmisteluja kokousta varten San Josessa, Kaliforniassa, johon kai noin 60 tai 70 eri uskonsuuntien seurakuntaa kokoontuvat. Meillä oli ihana kokous ja olemme palaava takaisin marraskuussa jälleen. Me olemme iloisia, että meillä on täällä teidät, veli Borders ja veli Fred, jotka istutte siellä takana. Ehkä nämä veljet ovat teille tuntemattomia, mutta he olivat minulle kalliita veljiä lähetyskentällä, seisten sen uskon puolesta, jonka puolesta myöskin me seisomme. Jumala siunatkoon teitä veljet. Me iloitsemme, että te tänä aamuna olette täällä, tässä pienessä, vanhassa tabernaakkelissa. Täällä ei ole mitään näkemisen arvoista, mutta jotenkin me tiedämme, että Jumala asuu täällä. Siitä me olemme iloisia. Myöskin muita kallisarvoisia veljiä on tänään täällä, jos minulla vain olisi aikaa mainita heidät.
Tosin minä en ole vielä tiedottanut sitä, mutta minä rukoilen leirikokouksen puolesta, joka meillä mahdollisesti piakkoin on veli Sullivanin kanssa Ohiossa, jos Herra suo. Minä tunnen itseni johdatetuksi siihen. Minä uskon, että se on vain sadan mailin päässä täältä. Jos te ette vielä ole suunnitellut lomaanne ja Herra edelleen johtaa meitä, olisi se toki kaunis matka. Me arvostamme kovasti veli Sullivania. Hän on hieno ihminen. Aikaisemmin hän oli kaupungin pormestari, on vanhan tyylin kentuckylainen. Enempää minä en voi sanoa hänestä. Me molemmat kasvoimme Kentuckyn vuorilla. Kun minä viimeksi näin hänet, sanoi hän minulle: "Onko sinulla yhä vielä tämä pukusolmio kaulasi ympärillä Billy?" No niin, te tiedätte miten Kentucky on. Minä arvostan Kentuckyn veljiä, veli Jeffreytä ja muita. Minä itse tulen Kentuckysta, niin kuin te tiedätte. Minä haluaisin sanoa teille jotakin. Emme ole sen paremmin kentuckylaisia kuin amerikkalaisia. Me olemme pyhiinvaeltajia ja muukalaisia ja etsimme tulevaa kaupunkia.
Lukekaamme 2. Mooses 23: 20- 23. Minä haluaisin tänä aamuna ottaa tekstiksi "Täydellinen vapautus". Minä en puhu kauan, kun minä aloitan, että te löydätte tuon raamatunkohdan.
Katso, minä lähetän enkelin sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä ja johdattamaan sinua siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut.
Ole varuillasi hänen edessään ja kuule häntä äläkä pahoita hänen mieltänsä. Hän ei jätä teidän rikoksianne rankaisematta, sillä minun nimeni on hänessä.
Mutta jos sinä kuulet häntä ja teet kaikki, mitä minä käsken, niin minä olen sinun vihollistesi vihollinen ja vastustajaisi vastustaja.
Sillä minun enkelini käy sinun edelläsi ja johdattaa sinut amorilaisten, heettiläisten, perissiläisten, kanaanilaisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan, ja minä hävitän heidät.
Siunatkoon Herra Sanaansa, kun me muutaman minuutin ajan puhumme siitä ja te rukoilette. Minä olen ajatellut tätä aihetta "Täydellinen vapautus". Seurakunta oli vähemmistönä. Jäsenmäärän mukaan se on aina oleva sitä, kunnes Jeesus tulee, mutta se on elämä Jumalan antamien etuoikeuksien alla. Meidän tulisi olla tietoisia siitä, että tämä on elävän Jumalan seurakunta, ei Branham tabernaakkeli, sillä Branham tabernaakkeli on vain osa kokonaisuutta. Sellaisia tabernaakkeleita on koko maassa. Veli Snellingillä on tänä iltana oleva kastejumalanpalvelus. Minä unohdin, että veli Curtis pyysi minua eilen ilmoittamaan, että hänellä on oleva kastejumalanpalvelus. Jos täällä on joku, joka ei vielä ole kastettu, on veli Snelling mielellään tekevä sen tänä iltana ja se on Pyhitystabernaakkelissa Uticassa. New Albanyssä on veli Junior Jackson, ja on niin monia seurakuntia koko maassa, mutta näyttää siltä kuin me olisimme enemmän tai vähemmän jäljessä.
Kun minä tänään kuulin veli Nevillen antavan ilmoituksen, tuli minun mieleeni, että ihmiset ottavat etäisyyttä vapautuksesta. Näyttää siltä, kuin ihmiset käsittäisivät välttämättömyyden, mutta työntävät sen syrjään ajatellen: "Ah niin, Jumala voi kyllä tehdä sen." Mutta se ei ole oikea asenne.
Kun Jumala kutsui Mooseksen, oli hän läpikotaisin profeetta. Jos Jumala lähettää jonkun ihmisen tekemään jotakin, varustaa Hän hänet kaikella, mitä hän sitä varten tarvitsee. Jos Jumala kutsuu jonkun ihmisen saarnaajaksi, asettaa Hän häneen jotakin, mikä tekee hänet kykeneväksi siihen. Jos Hän kutsuu hänet opettajana, tekee Hän hänet kykeneväksi opettamiseen. Jos Hän kutsuu hänet profeetaksi, asettaa Hän häneen jotakin, että hän voi nähdä näkyjä ja olla profeetta. Jumala varustaa aina täydellisesti miehensä. Niin oli myöskin silloin, kun Hän lähetti Mooseksen Egyptiin. Hän salli hänen kasvaa ja sivistyä määrätyllä tavalla. Hän muovasi ja valmisti hänet. Kun Hän lupasi Aabrahamille satoja vuosia sitten, että Hän vapauttaisi kansan, jo silloin oli Hänellä mielessänsä muovata Mooses sellaisella tavalla, kuin hän sitten oli. Mooses oli läpikotaisin profeetta.
Niin on myöskin teidän suhteenne, jos te olette kristittyjä. Jumala ei tee mitään puolikristittyjä. Jumala tekee meidät aidoiksi kristityiksi. Jumala ei tee mitään puolinaisia saarnaajia, mutta saarnaaja voi olla puolisydäminen. Jumala tekee lapsensa kristityiksi, mutta joskus he ovat vain puolisydämisiä. Mutta se ei ole Jumalan tarkoitus, että he ovat sellaisia. Heidän omat tiensä sekoittuvat Jumalan suunnitelman kanssa heidän elämässänsä. Sen tähden he tulevat sellaisiksi. Jumala ei haluaisi, että he ovat puolisydämisiä kristittyjä tai puolisydämisiä saarnaajia, jotka joka puolella tekevät kompromisseja. Hän haluaa, että he täydellisesti astuisivat aukkoon. Jumala oli asettanut Mooseksen täydelliseksi profeetaksi täydellistä vapautusta varten. Mooses oli antanut itsensä kokonaan Jumalan käsiin. Tästä syystä hän oli sitä, mitä hän oli. Hän oli antautunut Jumalalle niin täysin, että Jumala saattoi luottaa häneen.
Minä kysyn itseltäni, olemmeko me kristityt luopuneet omasta tahdostamme ja niin täydellisesti jättäytyneet Jumalalle, että Hän voi luottaa meihin, sillä paikalla, minne Hän on meidät asettanut. Minä kysyn itseltäni tänä aamuna, olenko myöskin minä itse niin antautunut Jumalalle, että Hän voisi luottaa minuun. Ja samoin veli Neville, meidän johtokuntamme, diakonit ja kaikki seurakunnan jäsenet, meillä kaikilla on paikka ja velvollisuus. Saarnaaja on velvollinen saarnaamaan tutkimattomia rikkauksia Kristuksessa, solmimatta kompromisseja, jos hänet on kutsuttu saarnaajaksi. Jos hänet on kutsuttu saarnaajaksi, ei hän päästä ketään jonkin kanssa lävitse.
Seurakunnan jäsenet, jos he määrätyn ryhmän jäseninä ovat kutsutut, eivät ole tekevä mitään kompromisseja. Jos seurakunta uskoo, ettei tule osallistua uhkapeleihin, silloin eivät jäsenet ole milloinkaan koskeva korttipeleihin. Jos me uskomme, ettei tule juoda, pysymme me täysin kaukana juomisesta. Jos me uskomme, ettei tule osallistua uhkapeleihin tai tupakoida, ei seurakunnan jäsenten milloinkaan tulisi koskettaa sellaisia asioita. Jumala antaa täyden vapautuksen. Hän on tekevä sen, jos me täysin antaudumme Hänelle. Jos me antaudumme täydellisesti Hänen käteensä, silloin Jumala voi ottaa asumuksen meissä, Kristus kirkkauden toivo. Hän voi itse heijastaa itseänsä meissä, jos me raivaamme itsemme pois tieltä. Silloin ovat meidän ajatuksemme Hänen ajatuksiansa. Voitteko kuvitella Kristuksen savuketta polttamassa, juoden tai korttia pelaten? Jos siis teidän henkenne on osa Hänen henkeänsä, haluaisi Hän, että se on osa teidän tunnustustanne. Mutta te sallitte paholaisen hiipiä sisään ja ottaa kaikki niin valtaansa, ja kuitenkin te tiedätte koko ajan syvällä sydämessänne, että se on väärin, jos te teette näitä asioita. Te tiedätte, se on väärin, jos jokin jäsen puhuu toisesta. On myöskin käsketty rukoilemaan toistensa puolesta, ei puhumaan keskenänsä, vaan rakastamaan toisiansa. Jos joku on alaslyöty, niin auttakaa hänet pystyyn. Se tekee meidät yksimieliseksi uskovaisten ryhmäksi. Jos me emme seuraa sitä, silloin me olemme tottelemattomia Jumalaa kohtaan, emmekä miellytä Häntä. Sen tähden meidän seurakuntamme, meidän kansamme ei voi kasvaa. Seurakunta ei voi kulkea eteenpäin, koska me emme ole yksimielisiä. Jeesus sanoi: "Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan." Jos seurakunnan johto ja diakonit tulisivat ja sanoisivat, että meidän tulee rakentaa uusi rakennus, ja rahastonhoitajat astuisivat esiin ja heillä ei olisi rahaa tehdä sitä, silloin heillä on rakennusohjelma, niin kuin meillä nyt on, ja silloin se asetetaan koko seurakunnan eteen, sillä seurakunnalla on määräysoikeus. Jos seurakunta päättää rakentaa uuden rakennuksen, tulisi meidän kaikkien työskennellä siinä mukana. Avoimesti sanottuna, kun he puhuivat minulle uudesta rakennuksesta, olin minä sitä vastaan. Se pitää paikkansa. Minä sanoin: "Itse asiassa me emme tarvitse mitään uutta rakennusta. Minä olen pian kai lähtevä täältä niin kuin Herra..., jos se täyttyy, mitä Hän on näyttänyt minulle. Mihin me tarvitsemme uuden rakennuksen? Meillä ei ole rahaa siihen."
Sitten minä tulin tänne ja tunsin, että seurakunnan enemmistö kuitenkin tahtoi sitä. Mitä minä olen sitten tehnyt? Minä uhrasin oman näkemykseni ja mukauduin seurakuntaan. Suhtautukaamme siihen siten ja sillä tavoin heittäkäämme arpaa. Niin oli myöskin Raamatun aikoina, niin seurakunta ratkaisi. Ihmisryhmä tulee koolle päättääksensä. Yhteydessä on voima. Sen tähden minä sanoin: "Varmastikin, jos seurakunta haluaa siten, jos Jumala niin tahtoo." Hänellä on enemmän arvovaltaa kokonaisessa ryhmässä päättää, kuin minussa yksin, sillä minulla ei ole yleisnäkemystä sanoa, ettei niin tule olla. Niinpä me mukaudumme siihen, mitä seurakunta päättää ja kuljemme sen kanssa. Minä seison sen takana ja teen kaiken auttaakseni seurakuntaa.
Sen tulisi olla jokaisen kristityn ja jokaisen henkilön motiivi seurakunnassa, nimittäin olla yksimielinen ja pysyä yhdessä. Mitä seurakunta sitten päättääkin, meidän tulisi seistä sen takana. Jos he haluavat muuttaa jotakin rakennuksessa, jos rahastonhoitajat, diakonit tai joku muu haluaisi muuttaa jotakin, täytyy se esittää seurakunnalle ja seurakunta ratkaisee. Jos meidän mielipiteemme erottuu seurakunnan mielipiteestä, niin silloin luopukaamme tästä mielipiteestä, sillä vain tällä tavoin me voimme pysyä yksimielisinä. Jos tämä seurakunta siten kulkee eteenpäin, niin kuin se nyt tekee ja pysyy yksimielisenä, silloin ei ole mitään rajoja sillä mitä Jumala tekee, jos me vain pysymme yhdessä. Meidän täytyy vain pysyä yhdessä. Niin me tahtoisimme olla, niin yksi keskenämme ja niin täysin Jumalan käsissä.
Ja sitten me tarvitsemme miehen, josta me uskomme, että hän saarnaa Jumalan Sanaa. Jos hän ei tee sitä, täytyy meidän etsiä joku toinen, joka tekee sen. Niin meidän tulee seistä. Jos johtokunta ei edusta oikeaa, silloin on teidän tehtävänne valita joku, joka edustaa oikeata. Jos te olette tehneet tämän, niin silloin pysykää siinä. Se riippuu teistä. Pysykää siinä! Ja kaikki yhdessä me seisomme yhden puolesta ja se on Jumala. Jos joku tekee jonkin virheen, niin älkää hyljätkö häntä. Auttakaa häntä ja nostakaa hänet pystyyn. Tulkaa yhteen ja kuunnelkaa toisianne. Niin sanovat Kirjoitukset. Jos me teemme jonkin virheen, niin tulkaamme Jumalan luokse. Ennen kuin me voimme mennä Jumalan luokse, täytyy meidän mennä tuon henkilön luokse, jota me olemme loukanneet.
Hiljattain minun täytyi tehdä se. Minä tiedän, että olin tehnyt jotakin väärää. Minä olin valehdellut ja aikaansaanut sen, että myöskin minun vaimoni valehteli. Minä uskon, että olen kertonut sen teille seurakunnassa. Se oli hiljattain, noin kuusi viikkoa sitten. Asianajajat olivat saaneet minut sellaiseen tilaan tässä tutkimuksessa, kunnes en enää tiennyt missä olin. Olin juuri tullut päivälliselle toimistosta kotiin, kun puhelin soi ja Meda meni vastaamaan. Hän pani kätensä kuulokkeen päälle ja sanoi: "Ne ovat ne asianajajat jälleen." Minä sanoin: "Minä en kestä enää yhtään iltaa. Minulla on se tunne, että pääni räjähtää. Minä menetän järkeni, jos he repivät minua sinne ja tänne. Minä en voi kestää sitä." Minä hyppäsin seisomaan ja sanoin: "Sano heille, etten minä ole täällä," ja juoksin talon taakse. Kun tulin takaisin, (Meda on hyvin omantunnontarkka) kohtasi hän minut ovella puoliksi itkien ja sanoi: "Bill, oliko se oikein?" Te tiedätte, miten ollaan siten. Minä tiedän, mitä minä olen. Minä sanoin: "Luonnollisesti, enhän minä enää silloin ollut sisällä." Mutta minä tiesin, että Jumala oli tuominnut minut siitä. Minä sanoin: "Enhän minä silloin enää ollut täällä sisällä." Hän vastasi: "Mutta sinä olit täällä, kun he soittivat."
Iltapäivällä minä menin rukoilemaan sairaan lapsen puolesta. Ennen kuin lähdin talosta, soi puhelin jälleen. Pieni Joosef juoksi, otti kuulokkeen ja sanoi: "Isä, pitääkö minun sanoa heille, että sinä et ole täällä?" Näettekö te, miten synti vaikuttaa, mitä lopulta perheestä tulee? 1. Johannes 3: 21 on kirjoitettuna: "Rakkaat, jos meidän sydämemme ei tuomitse meitä, niin meillä on ilo Jumalassa." Mutta jos meidän sydämemme tuomitsevat meidät, miten meillä silloin voi olla ilo Jumalaa kohtaan? Me tiedämme, että niin pitkälle kun meillä on syntiä, jota me emme ole tunnustaneet, ei Hän ole kuuleva meitä. Se on vahvaa, mutta seurakunta tarvitsee näitä asioita.
Sitten minä aloin rukoilla tämän lapsen puolesta. Kun aioin laittaa käteni hänen päällensä, ojensi Herra minua ja sanoi: "Sinä olet valehdellut. Se ei sovi sinulle, että rukoilet lapsen puolesta." Käännyin pois tuosta miehestä ja sanoin: "Odota täällä. Minun täytyy vielä saattaa jotakin järjestykseen." Soitin valtion virkamiehelle, menin hänen toimistoonsa, kutsuin hänet sisälle ja sanon: "Herra, minä olen valehdellut ja myöskin saattanut vaimoni siihen, kun hän sanoi, etten minä olisi siellä. Minä olin vain juossut ulos talosta." Minä tunnustin sen hänelle. Hän tuli luokseni, laski kätensä olkapäälleni ja sanoi: "Veli Branham, minä olen aina luottanut sinuun, mutta nyt minulla on vielä enemmän luottamusta sinuun, mieheen joka on halukas oikaisemaan väärän." Minä kerroin hänelle: "Minä aloin rukoilla tuon lapsen puolesta ja Herra tuomitsi minut sydämessäni, sillä minä tiesin, että olin toiminut väärin." Seuraavana päivänä vaimoni sanoi: "Mihin sinä menet?" Minä vastasin: "Luolaani."
Ja minä menin luolaani Charlestownin lähelle, minne minä jo vuosia olen mennyt. Menin sisälle ja rukoilin koko päivän. "Oi Jumala, älä salli minun milloinkaan enää tehdä sellaista. Anna minulle anteeksi Herra, sillä kun minä panin käteni sairaan ylle rukoillakseni, tulin minä tuomituksi." Noin kello kolme iltapäivällä menin ulos. Siellä oli suuria kalliolohkareita. Istuuduin yhden päälle ja katselin itään päin kohotetuin käsin, ylistäen Herraa. Kaikki oli hiljaista ja minä sanoin: "Herra, kerran Sinä kuljit Mooseksen ohitse, kun hän oli kallion halkeamassa näki hän kuin miehen selkäpuolen. Herra, voisitko Sinä vielä kerran tehdä sen, antaaksesi minun tietää, että minulle on annettu anteeksi? Herra, jos Sinä autat minua ja tulet mieleeni, Herra minä en ole kovin vahva, minulla on vähän sivistystä ja minä yritän palvella Sinua. Sinä tunnet minun sydämeni. Minun ei olisi tullut tehdä sitä. Minä en halunnut tehdä sitä. Minusta tuntui vain, kuin pääni räjähtäisi, minä olin niin hermostunut ja tein sen hetkellä jolloin saatana tavoitti minut. Jos Sinä annat minulle anteeksi, niin salli minun nähdä Sinut, Herra."
Ja Jumala on minun tuomarini, oikealla puolellani pensaat alkoivat liikkua, kuin pyörretuulessa ja se tuli luolan sivua pitkin, missä minä olin ja kulki metsän lävitse. Oi veli, rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, virtasi ylitseni ja minä itkin ja huusin. Tiesin, että minun syntini olivat minulle anteeksiannetut. Katsokaahan, minä olin joutunut pois yhteydestä Jumalan kanssa. En voinut vastaanottaa vapautusta tuota lasta varten.
Seuraavana päivänä siellä oli mies Chicagosta, suuri mies, kääntynyt katolinen. Hänen sydänläppänsä olivat turvonneet kuin puhallettu putki. Oli jo kauan aikaa yritetty leikata hänet, mutta hän kieltäytyi siitä. Lopulta hän sai kutsun. Me keskustelemme niin kauan, kun tiedämme mikä on väärin. Tämä mies oli juuri tullut sisälle, ja Pyhä Henki meni takaisin hänen elämäänsä ja mainitsi jotakin, mitä hän oli tehnyt, kun hän oli ollut katolisen kirkon messupoika. Hän sanoi: "Se on totta. Se on puhdas totuus." Hän kysyi: "Oletko sitä mieltä, että se oli minua vastaan?" Minä vastasin: "Se on ainoa varjoista, jonka minä voin nähdä sinun elämässäsi." Hän meni takaisin lääkärinsä luokse ja sanoi: "Sinä voit valmistella leikkauksen." Tohtori vastasi: "Haluamme vielä kerran tutkia sydämen." Kun hän tutki sen, sanoi hän: "Sinä et tarvitse enää leikkausta."
Katsokaahan, "jos meidän sydämemme ei tuomitse meitä." Me haluaisimme täydellisen vapautuksen. Me emme haluaisi olla seurakunta, joka kulkee vain puolittaisesti. Me haluaisimme olla aito seurakunta, tai sitten ei mitään. Me haluaisimme olla todellisia kristittyjä, tai sitten ei kristittyjä ollenkaan. Me haluaisimme täydellisen vapautuksen sidonnaisuuksistamme, synnistämme, kaikesta pahasta ajattelusta, pahasta toiminnastamme, laiminlyönnin synneistämme ja siitä, mitä tahansa me olemmekaan tehneet. Me haluaisimme täydellisen vapautuksen, niin että kun ihmiset tulevat tähän seurakuntaan, jotta heidän puolestansa rukoillaan, tämä pieni ryhmä, noin 100 tai 200 ihmistä, jotka istuvat täällä, joka täysin on antanut itsensä Jumalan käsiin. Sitten me rukoilemme, että Jumala kuulee meitä taivaassa. Jumala etsii jotakuta, jonka Hän voi pitää kädessänsä, jotakuta, josta Hän voi sanoa: "Minä luotan häneen. Minä voin tämän sairaan palvelijani lähettää Branham-tabernaakkeliin Jeffersonvillessä ja tämä ryhmä ihmisiä on yksimielinen." Jotakin on tapahtuva.
Katsokaahan, mitä Hän tekee meidän puolestamme siinä tilassa missä me olemme. Mitä Hän todella voisikaan tehdä, jos me olisimme yksi sydän ja yksimieliset. Ainoa tie siihen on, että me yhdistämme sydämemme veljellisessä rakkaudessa, että me tottelemme seurakunnan palvelijoita ja pastoria ja että pastori tottelee Jumalaa. Silloin Jumala vaikuttaa pastorin kautta, johtokunnan kautta koko seurakunnassa ja kaikki yhdessä yhdistyvät Jumalan kuningaskunnaksi. Jos me olemme yhdistetty ryhmä, on Jumala kuuleva meitä. Älkää salliko minkään tehdä teitä rauhattomaksi. Älkää antako minkään painaa teitä. No niin, sellaiset ihmiset Jumala on säätänyt ottamaan maan haltuunsa. Mooses oli täysin varustettu. Hän oli mies, joka ei tehnyt mitään kompromisseja. Jos oli kiistoja ja epäsopua, hän ei tehnyt mitään kompromisseja. Niin Jumala haluaisi meidän kohdallamme nyt olevan.
Faarao halusi sovitella ja sanoi: "Mooses, te voitte lähteä, mutta jättäkää lapsenne tänne tai jättäkää osa laumoistanne tänne." Niin haluaisi paholainen antaa kristityn lähtevän. "Se on kyllä sinulle hyvä liittyä johonkin seurakuntaan, mutta älä milloinkaan anna anteeksi naapurillesi. Se on sinulle hyvä, jos sinä sen vielä viet mukanasi, kun sinä vielä menet sinne. Sinun ei tarvitse luopua tupakoinnista, juomisestasi, valheistasi, varastamisestasi, siitä, että aina löydät virheen toisesta, panettelusta, siitä sinun ei tarvitse luopua. Liity vain seurakuntaan." Mutta Mooses ei tehnyt mitään kompromisseja. Hän halusi täydellisen vapautuksen. Hän sanoi: "Sorkankaan ei tule jäädä. Me otamme kaiken mukaamme, mikä kuuluu meille, kun me rukoilemme Herraa."
Niin tulisi seurakunnan olla. Me otamme vanhurskauden, me otamme pyhyyden, me otamme Pyhän Hengen, me otamme yhdistetyn ryhmän, kun me menemme alttarille. Me olemme aito ryhmä, joka jättää kaiken taaksensa. Me otamme kaiken, siinä ei sorkkaakaan ole jäävä jäljelle. Te tiedätte, että ihmiset voivat rukoilla sellaisella tavalla, kunnes paholaisen täytyy luovuttaa.
Niin teki Mooses ja hänen ryhmänsä. He menivät sinne veren alla. Pankaa merkille, ennen kun he eivät olleet veren alla, ei ollut mitään täydellistä vapautusta. Mooses itse oli yhdistetty Jumalan kanssa, mutta Israel ei ollut sitä. Synti oli yhä vielä heidän kanssansa ja he nurisivat Moosesta vastaan ja sanoivat: "Miksi? Miksi sinä teet tämän? Sinä tuot vielä enemmän vaikeuksia meidän yllemme, sillä faarao vaatii meiltä kaksinkertaista tiilimäärää." Se oli Mooses, hän oli täydellisesti Jumalan kädessä, täydellisesti vapautettu lammasten paimentamisesta paimentaaksensa Jumalan lampaita. Hän itse oli täydellisesti vapautettu, mutta ihmiset eivät olleet vapautetut, sillä oli yhä vielä nurinaa heidän keskellänsä.
Tuona iltana, jona Jumala määräsi, että karitsa tuli tappaa, esikuvana Kristuksesta ja veri iisopin kanssa (mikä on yrtti, tavallinen, nöyrä), siveltiin oven kamaraan ja oven pieliin. Silloin Israel täydellisesti vapautettiin, eikä sorkkaakaan jäänyt jäljelle. Kaikki, jotka kuuluivat siihen, olivat vapautetut. Heidän perheensä, heidän rakkaansa, kaikki oli vapautettu, kun he täydellisesti tulivat veren alle.
Silloin tulee seurakunta täydellisesti vapautetuksi, kun kaikki tulee Veren alle. Kun sinun syntisi tulee Veren alle, kun sinun tupakoimisesi, ryyppäämisesi, pettämisesi, valehtelemisesi ja kaikki on tuotu veren alle, silloin on oleva täydellinen vapautus. Jos olet jotain henkilöä kohtaan toiminut väärin, saata se järjestykseen. Sitä sinä et voi viedä mukanasi Veren alle, sillä se ei pysy siellä. Sinä et voi tuoda sitä. Jokin ei salli sitä sinulle. Kun sinä itsesi täydellisesti, kokonaan tuot Veren alle, on tapahtuva täydellinen vapautus. Silloin sinulla on oleva vapaus, jollaista et koskaan aikaisemmin ole tuntenut, kun kaikki on tuotu Veren alle. Kun kaikki on järjestetty Jumalan Valtakunnan alaiseksi, on täydellinen vapautus tapahtuva.
Jeesus oli täydellisesti, kokonaan, ihminen. Hän saattoi itkeä kuin ihminen, syödä kuin ihminen. Hän tuli ihmiseksi. Lihallisessa hahmossansa Hän oli täydellisesti ihminen ja hengessään Hän oli täydellisesti Jumala. Hän alisti lihansa Hengen alle, joka oli Hänessä. Te näette, että Häntä kiusattiin samalla tavalla kuin meitä. Hän oli ihminen, ei enkeli. Hän oli ihminen. Hänellä oli kaipaus ja kiusaukset, niin kuin meilläkin. Niin sanoo Raamattu. Hän oli ihminen, ei enkeli, joka on kiusausten yläpuolella. Hebrealaiskirje 1. on kirjoitettuna, että Hänet tehtiin enkeleitä alemmaksi. Hän oli ihminen, täydellisesti ihminen, niin että Jumala otti täydellisen miehen tuodaksensa täydellisen vapautuksen ja Hän täytti Hänet hengellänsä. Pyhä Henki oli Hänessä ilman määrää. Häntä kiusattiin, niin kuin meitäkin. Ja hän oli täydellisesti Jumala. Hän todisti sen, kun Hän herätti kuolleet, kun Hän käski luontoa, myrskyävää merta ja mahtavaa tuulta. Kun Hän puhui puulle jne., tottelivat ne Häntä. Hän oli Jumala ja Hän saattoi olla ihminen, sillä Hän oli ihminen. Mutta ihmisenä Hän asetti itsensä täysin Jumalan käsiin, Jumalan palvelustehtävää varten. Ja Hän on meidän esikuvamme.
Me olemme miehiä ja naisia. Me olemme myöskin kristittyjä. Kun Hän on meidän esikuvamme, niin asettakaamme itsemme täysin Hänen käsiinsä Pyhän Hengen kautta, niin että me olemme Jumalan Kuningaskunnan alamaisia. Hän oli täydellisesti ihminen, Hän oli täydellisesti Jumala, mutta Hän luopui luonnollisesta osasta, fyysisestä osasta, omasta ajattelustansa, tekemisestänsä, huolistansa ja sanoi: "Minä teen vain sen, mikä miellyttää minun Isääni." Niin se on. Inhimillisen olemisen täydellinen vapautus. Papit tulivat Hänen luoksensa, suuret miehet ja sanoivat: "Rabbi, niin ja niin", ja yrittivät voittaa Hänet kirkkokunnillensa ja yhdistyksillensä, mutta Hän oli täysin vapautettu, sillä Hän luotti Jumalaan. Eikö psalminkirjoittaja olekin sanonut: "Sinä olet vapauttanut Hänet, sillä Hän on täysin luottanut Sinuun." Katsokaahan, "Pelasta elämäni miekalta, ainoa omani koirien vallalta."
Tulee hetki, jolloin me tulemme elämäntiemme loppuun. Minä haluaisin sen itselleni; te haluaisitte sen itsellenne. Minä haluaisin kuulla Hänen sanovan. "Minä vapautan hänet kuoleman kidasta, sillä hän on luottanut Minuun. Minä vapautan hänet haudasta ylösnousemusaamuna, vapautan täydellisesti hänen sielunsa, ruumiinsa ja henkensä, sillä hän on luottanut Minuun.
Kaikki Jeesuksen teot olivat täydellisiä. Kaikki oli täydellistä. Täydellinen vapautus. Hän vapautti pitaalisen täysin pitaalista. Hän vapautti verenvuotoa sairastavan naisen täydellisesti. Hän vapautti maailman täydellisesti synnistä, kun Hän sovituksen päivänä kuoli. Hän on tehnyt meidät täysin vapaaksi jokaisesta synnistä. Hän on vapauttanut seurakunnan. Meidän ei enää tarvitse elää ihmisinä, joilla ei ole mitään etuoikeuksia. Meidän ei ole tarpeen viipyä tappiossa, sillä Hän on voittanut paholaisen ja on asettanut jalkojensa alle kaikki ruhtinaskunnat ja vallat, eikä niillä ole mitään laillista oikeutta hallita teitä. Me olemme kristittyjä; täytetyt Pyhällä Hengellä. Meidän ei tarvitse antaa paholaisen ohjata itseämme. Kristus on vapauttanut meidät, täydellinen vapautus. Hän on vapauttanut meidät kaikesta pahasta, synnistä, kaikista huonoista tavoista, puhumisesta, pahanteosta ja kaikista likaisista asioista. Hän vapautti meidät täydellisesti ja asetti meidät pyhiin käsiinsä täydellisesti, kokonaan vapautettuina.
Hän on vapauttanut meidät sairauksistamme, sillä meillä on taattu oikeus siihen. Halleluja! "Sillä Hän oli haavoitettu meidän pahojen tekojemme tähden ja Hänen haavoissansa me olemme parannetut." Hän on meidän Parantajamme. Sen tähden tämä köyhä, halvaantunut nainen on yrittänyt huolehtia syöpäsairaasta miehestänsä, joka oli kuolemassa. Hän meni Jumalan ilmapiiriin ja läsnäoloon. Hänellä oli usko. Lääkärit olivat tehneet kaiken mitä voivat. Hän seurasi Jumalan ohjeita ja tuli täysin vapautetuksi.
Opetuslapsilla oli täydellinen vapautus, absoluuttinen täydellinen vapautus. Miksi? Koska he olivat täysin Pyhällä Hengellä täytetyt. Jos sinä olet vain kirkon jäsen ja olet puristanut pastorisi kättä, tai jos sinulla oli jokin pieni hyppimisen, riemuitsemisen tai kielilläpuhumisen tai jonkin muun pieni kokemus, ja jos sinulla vielä on pahuus sydämessäsi, toimit oudosti, kerrot valheita, poltat savukkeita, himoitset naisia, silloin ei jotakin vielä ole tapahtunut; jokin on väärin. "Sillä joka rakastaa maailmaa tai maailman asioita, hänessä ei ole Jumalan rakkaus." Sinut on eksytetty. "Heidän hedelmistään te tunnette heidät."
Me kaikki haluaisimme tulla yhdistetyiksi Pyhän Hengen kanssa. Jokaisen jäsenen tulisi olla yksimielinen toisen kanssa. Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta. Se puhdistaa meidät kaikesta epävanhurskaudesta. Meidät on vapautettu maailman asioista. Jeesus sanoi: "Siitä jokainen tuntee, että te olette minun opetuslapsiani, jos te rakastatte toisianne." Kun yksi jäsen rakastaa toista niin kovasti, että kuolisi tämän puolesta.
Jos jotakin pahaa tapahtuu, silloin sanoo ulkopuolinen maailma, tai joku nainen tulee ja sanoo: "Katsohan nyt, olisi parempi sinulle tehdä tämä tai tuo, pukeutua tähän tai tuohon tai mene ja kaikkoa näistä pyhistä kieriskelijöistä jne." Me emme ole siten yhdistetyt Jumalan kanssa. Sinä sanot: "No niin veli Branham, se on sellainen kauhistuttava kiusaus." Mutta Kristus kuoli tätä tarkoitusta varten. Paholainen on voitettu. Me haluamme täydellisen vapautuksen. Me haluamme seurakunnan, joka on puhdas, kirkastettu, tahraton, pesty Karitsan Veressä ja täytetty Pyhällä Hengellä, ja jossa merkit ja ihmeet tapahtuvat. Täydellinen vapautus jokaiselle.
Oi Jumala, Sinä et ota mitään vastaan, ennen kun se on täysin vapautettu. Sinä et voi ottaa vastaan mitään viallista uhria. Sinä et ota vastaan mitään rukousta, jos tuon henkilön elämässä on syntiä. Sinä et yksinkertaisesti voi tehdä sitä Herra. Sinä et ole tehnyt sitä menneinä aikoina, Sinä et voi tehdä sitä tänään. Uhrin täytyy olla virheetön. Ja Herra Jumala, kun me itse elävänä uhrina asetamme itsemme alttarille, ota meistä, oi Herra, pois jokainen nuhde ja synti. Minä asetan tänä aamuna täydellisesti alttarille sieluni, ruumiini, voimani, ponnistukseni tämän seurakunnan kanssa. Puhdista meidät Veresi kautta ja anna meille anteeksi jokainen synti, jonka me olemme tehneet. Ja pysyköön suuri Pyhä Henki niin runsaasti meissä ja Hänen läsnäolonsa kulkekoon meidän kanssamme tänä aamuna, kun me lähdemme jumalanpalveluksesta, niin että me sisäisesti tiedämme, että Sinä olet antanut meille anteeksi. Silloin on meidän rukouksemme oleva: "Anna meille anteeksi meidän rikkomuksemme, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet." Suo se Herra!
Ole meitä nyt lähellä. Siunaa meitä ja varjele meidät, kunnes me tänä iltana jälleen tulemme jumalanpalvelukseen. Tulkaamme puhtain käsin ja puhtain sydämin, niin ettet Sinä hylkää, sillä me haluaisimme täydellisen, totaalisen vapautuksen kaikesta, Herra, mikä estää meitä. Olla valo maailmassa, valo joka loistaa vuorella, ei jokin vakka sen päällä, vaan valo, joka on asetettu vuorelle, joka loistaa valoa ja johtaa ihmisten jalat sille tielle, joka on oikea. Suo se Isä. Me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä ja Hänen kirkastamiseksensa. Aamen!
Minä haluaisin pyytää Docia tai jotakuta diakoneista, jotka ovat läsnä, että seurakunta lukee tämän. Doc, kiinnitä tämä ilmoitustaululle, jotta seurakunta voi nähdä sen, kun he menevät ulos. Ja anna sitten toinen veli Collinsille, jos hän on täällä. Täällä on joku, joka toivoo keskustelua. Siihen me aina suostumme. Me olemme iloisia, että meillä on keskustelua. Teidän täytyy soittaa meidän numeroomme. Katsokaahan, kotona meillä oli niin paljon vaikeuksia. Seurakunta tietää sen ja tämä täällä on vieras, ja meidän tulisi ulkopuolelta olevia varten laittaa numero jonnekin. On niin monia, että me emme lainkaan selviä siitä. Meidän täytyy tehdä numeroiden mukaan. Minä haluaisin myöskin, että jäsenet täällä pitävät huolen niistä, jotka tulevat ulkopuolelta. Minä iloitsen aina kun näen ihmisiä, mutta meillä on täällä järjestelmä. Jotkut ovat jo soittaneet, hyvin monet, mutta meidän täytyy ottaa toinen toisensa jälkeen. Aikaisemmin me otimme sen, joka juuri tuli, ja muut, jotka odottivat, lähtivät pettyneinä kotiin. Nyt me kirjoitamme heille toisensa perään numeron mukaan. Katsokaahan, siitä me yritämme puhua, että meidän täytyy pitää kaikki täydellisessä järjestyksessä. Herra Mercier ja herra Goad ottavat vastaan soitot sanoaksensa teille minkä ajan te täsmälleen voitte saada. Meillä on ilmastoitu huone, missä me otamme vastaan ihmiset ja voimme rukoilla heidän puolestansa. Me olemme iloisia tehdessämme sen.
No niin, syy siihen että minä en tule tänne. Ihmiset ovat joskus sitä mieltä, että minä yritän pysytellä heistä kaukana, mutta sitä se ei ole. Minä yritän vain pitää kaiken järjestyksessä. Nähkää miksi minä teen sen: minä en haluaisi, että vallitsee johonkin henkilöön katsominen. Jokainen henkilö, minä tahansa aikana, katsokaahan... värillinen, uskontunnustuksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Me tulemme sinne ja tapaamme nämä ihmiset. Jos heillä on jokin hätä, silloin me pysymme Jumalan kanssa kunnes se on ratkaistu. Jos he haluavat tietää jotakin kokouksista, kirjoitamme sen ilman muuta muistiin. Me teemme sen Pyhän Hengen johdatuksen mukaisesti. Minä uskon, että se on oikea tie. Sen mukaan me toimimme. Jokaista henkilöä kohtaan samoin. Siten ei ole mitään henkilöön katsomista.
Onko täällä tänä aamuna sairaita ihmisiä, jotka toivovat rukousta? Ei ketään. Hyvä! Laulakaamme nyt palvonnaksi hyvä laulu. Mitä me voisimme tänä aamuna laulaa? "Mikä pesee minut synnistä puhtaaksi?" Osaatko sinä sen Teddy? "Vain Jeesus Karitsan Veri" (Yksi sisar seurakunnasta kertoo, että eräs nainen on hyvin sairas). Hyvä sisar, rukoilemmeko nyt hänen puolestansa? Minä rukoilen nyt tuon naisen puolesta ja lasken käteni tuon naisen päälle täällä. Kumartaisitteko päänne muutamaksi minuutiksi.
Rakas Jumala tuolla on nainen, joka on hyvin sairas. Meidän sisaremme seisoo täällä hänen sijastansa. Täällä voidaan seistä jopa syöpää sairastavien puolesta, seisoa muiden puolesta. Mutta Sinä vapautat hänet siitä Herra. Joitakin päiviä sitten he ovat todenneet sen hänessä, mutta salli hänen nyt itse käsittää Herra, että se tulee Sinulta. Minä lasken käteni hänen yllensä ja pyydän armoa tätä toista naista varten. Paljastakoon Jumalan armo, Pyhän Hengen voima itsensä meidän sydämillemme. Herra, silloin me tiedämme, että meillä on Jumalan mieltymys, meillä on rauha Jumalan kanssa. Me saamme, mitä me pyydämme, sillä meillä ei ole mitään tuomiota. Suo se Herra! Jeesuksen nimessä minä rukoilen. Aamen!
Mikä pesee minut synneistä puhtaaksi?
Vain Jeesus-Karitsan veri.
Mistä minä yksin löydän pelastukseni?
Vain Jeesus-Karitsan Veressä.
Oi, kallisarvoinen on se virta.
Tekee kaiken vahingon hyväksi.
Tässä minun sieluni lepää.
Vain Jeesus-Karitsan veressä.
Kuinka monet teistä tietävät, että teidän syntinne ovat Veren alla? Laulakaamme se vielä kerran, kun me kohotamme kätemme.
Mikä pesee minut synneistä puhtaaksi?
Vain Jeesus-Karitsan veri.
Mistä minä yksin löydän pelastukseni?
Vain Jeesus-Karitsan Veressä.
Ojentakaamme kätemme toisillemme.
Oi, kallisarvoinen on virta,
tekee kaiken vahingon hyväksi.
Tässä minun sieluni lepää.
Vain Jeesus-Karitsan Veressä.
Rakastatteko te Häntä?
Oi, miten rakastan Jeesusta!
Oi, miten rakastan Jeesusta!
Pysykää siinä. Jokainen pitäytyköön kiinni Jumalaan.
Oi, miten minä rakastan Jeesusta,
sillä Hän ensin rakasti minua.
Minä en milloinkaan jätä Häntä.