SEISTÄ AUKOSSA

Kiitos sinulle, veli Neville. Jääkäämme nyt hetkeksi seisomaan, kun kumarrumme rukoukseen. Kumartakaamme päämme, ja jos on erikoisia pyyntöjä, niin tehkää se tiettäväksi kätenne kohottamalla. Ajatelkaa nyt sydämissänne niitä asioita, joita tarvitsette ja pyytäkää Taivaallista Isää suomaan ne teille.

Taivaallinen Isämme, me tulemme nyt Sinun luoksesi Herran Jeesuksen Nimessä. Me tulemme uskoen, että ne asiat, mitä me kaipaamme, meidän tulee rukouksessa tuoda julki, ja jos me uskomme, että saamme sen, mitä me pyydämme, niin se annetaan meille. Tämä lupaus on niin totta. Kaikkina näinä vuosina me olemme nähneet sen todistetuksi ja me tiedämme, että se on totta. Me haluamme ensiksi kiittää Sinua siitä, että olet säilyttänyt meidän elämämme ja olet suonut meidän olla jälleen yhdessä täällä kokoontuneena Herran yhteyteen. Me kiitämme Sinua tästä seurakunnasta ja pastorista ja siitä suuresta totuudesta, johon se on rakentunut ja jonka puolesta se seisoo. Me kiitämme Sinua jokaisesta henkilöstä Sinun jumalallisessa läsnäolossasi ja me pyydämme, että Sinä olet meille tänään armollinen ja suot meille sen ymmärryksen, mitä me tarvitsemme, niin että me olisimme vielä kunnollisempia palvelijoita Sinulle. On meidän sydämemme kaipaus palvella Sinua kunnioituksessa ja totisella sydämellä, niin että Sinä voit tehdä parasta meidän elämästämme.

Olkoon meidän vaelluksemme päivittäin sellainen, että Sinulla on mieltymys niihin asioihin, jotka me päivän mittaan olemme tehneet.

Nyt me rukoilemme kaikkien sairaiden ja tarpeessa olevien puolesta, jotka ovat täällä tänään jumalallisessa läsnäolossa ja kaikkialla maailmassa ovat läsnä Sinun pyhäkössäsi, niin että suuri Jehova voimassansa tulisi alas ja parantaisi kaikki sairaat ja kärsivät. Kirkasta suuri nimesi. Siunaa jokainen salaisuus niiden sydämissä tänä aamuna, jotka tuovat esiin rukouspyyntöjä. Me rukoilemme nyt, kun Sinä katsot jokaiseen sydämeen ja tiedät, mihin he ovat viitanneet, kun he kohottivat kätensä, niin että Sinä suot heille heidän kaipauksensa. Siunaa meitä, kun me edelleen kunnioitamme Sinua ja kun me tänä aamuna jätämme tämän rakennuksen ja menemme koteihimme, niin voikaamme sanoa niinkuin sanoivat ne, jotka olivat matkalla Emmaukseen: "Eivätkö meidän sydämemme olleetkin meissä palavat, kun Hän tiellä puhui meidän kanssamme."

Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen!

Voitte istuutua.

Minä haluaisin sanoa, että on hyvä jälleen tänä aamuna olla täällä kokoontuneena ihmisten kanssa Herran läsnäoloon. Siitä on joitakin kuukausia, kun minä olin täällä. Viime sunnuntaina minun tarkoitukseni oli tulla, mutta minä oletan, että se ei ollut Herran tahto, tai sitten tämä laakso täällä on jotenkin epäterveellinen minulle. Niin pian kuin minä tulen tähän laaksoon, olen minä allerginen tälle ilmalle. Nuhakuume tarttui minuun ja olen sitä mieltä, että se vaikutti suoraan vatsaani. Minä olin niin sairas, minulla oli puistattava kuume. Minä en yksinkertaisesti voinut tulla, vaikka nousin ylös ja halusin pakottaa itseni siihen. Minä tiedän, että tämä laakso on hyvin epäterveellinen. Minä olen terve, mutta minun ei tulisi asua täällä.

Me haluaisimme kertoa, että me koimme ihanan ajan Herran palveluksessa maan eri osissa, minne Herra oli kutsunut meidät palvelemaan.

Minä en ole ajatellut puhua tänä aamuna mistään määrätystä, ellei sitten veli Neville toivo sitä, että minä sanon jotakin, kun olen täällä teidän keskellänne. Hän on aina hyvin suurpiirteinen siinä. Niinhän me kaikki tunnemme veli Nevillen. Me rakastamme häntä. Ei mene päivääkään, etten ajattelisi häntä- häntä, hänen vaimoansa, hänen perhettänsä ja hänen lapsiansa ja etten ruokoilisi heidän puolestansa. Jumala antakoon hänelle voimaa kulkea eteenpäin ja jatkaa. Me tiedämme, että meidän aikamme kuluu loppuun. Me olemme niin lähellä aamua ja näemme päivän, ehtoovalon. Meidän perheemme on lännessä. Meille kaikille kuuluu hyvää.

Minä olin lihonut kaksitoista paunaa ja kadottanut kymmenen sen jälkeen kun tulin takaisin. Billy Paul on lihonut kahdeksantoista paunaa. Rebekka, Sarah ja Joosef ovat kaikki lihoneet. Luonnollisestikaan minun vaimoni ei ole lihonut! Minä tuskin uskallan sanoa sitä, sillä minunhan täytyy pian mennä takaisin kotiin, mutta meillä oli todella ihana aika ja olemme kiitollisia siitä. Minä ajattelen, että on itseasiassa vahinko, kun täytyy tulla takaisin. Mutta on pääasiassa kaksi asiaa, joita me muutenkin kaipaamme. Ei mikään muu paikka voi korvata tätä paikkaa. Ensinnäkin meidän ystävämme ovat täällä. Toisaalta seurakunta. Minne tahansa me sitten menemmekin, me löydämme ystäviä. Me olemme kiitollisia näistä ystävistä, mutta nämä ovat erikoisia ystäviä, jotka seisoivat meidän kanssamme, kun kuljin kaikenlaisen lävitse. Sellaisille ystäville ei ole mitään korviketta. Aivan samantekevää, mitä jokin ystävä merkitsee teille; ei ole mitään korviketta sellaiselle ystävälle. Teidät on puristettu heihin. Te olette yksi. Me odotamme yhdessä Herran tulemusta, kun päivät kuluvat. Ja on hyvin vaikeata ajatella sitä. Te ette voi tulla erotetuiksi.

Eräs raamatunkohta tulee mieleeni. Minä uskon, että Paavali on kirjoittanut sen korinttolaisille. Room.8:35-39: "Kuka voi erottaa meidät Jumalan rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niinkuin kirjoitettu on: 'Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina.' Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton Hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys , eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."

Ei edes kuolema voi erottaa meitä, sillä me olemme sydämissämme liitetyt yhteen tässä suuressa yhteydessä, Jumalan Sanassa. Ei edes kuolema ole meitä erottava. Me olemme tuossa suuressa iankaikkisuudessa oleva yhdistetyt ajan ja aikakausien jälkeen.

Luonnollisestikin me menemme aamulla lasten kanssa jumalanpalvelukseen, mutta missä tahansa se onkaan, niin se ei ole tämä pieni kappeli täällä kulmauksessa. Se on jotakin erikoista. Minä kaipaan vanhan kellon ääntä, joka sieltä ylhäältä kuuluu aamulla. Juuri nyt se ei tosin kuulu, koska ei ole vielä pysytetty tornia kelloa varten.

Me olemme täällä yhdessä kahdeksannella kadulla sen jälkeen kun minä noin kolmekymmentä vuotta sitten polvistuin täällä vanhalla suolla, minne minun ensimmäinen kirkkoni pystytettiin. Kuinka onkaan Herra Jeesus toiminut minun kanssani! Tänään se on täällä vanhana alttarina tiiliskivistä ja muurauslaastista tehtynä. Syvällä syvämessäni se on pysyvä alttarina niin kauan kuin minä pystyn muistamaan.

Mistä seurakunta muodostuu? Ei rakennuksesta, vaan ihmisistä, jotka kokoontuvat sinne palvoaksensa Jumalaa. Siitä me olemme kiitollisia. Minä ajattelen, että meidän aikamme jo ehkä olisi kulunut loppuun. Paljon aikaahan ei meille jää jäljelle. Lyhykäisesti haluaisin kertoa vain muutamista asioista, jotka ovat tapahtuneet. Kun olen täällä, olen minä vielä puhuva muutamia saarnoja ääninauhalle, sillä minä olen kaikille teille luvannut, että jokainen uusi sanoma, joka otetaan nauhalle, lähtee ensin tältä puhujanlavalta. Täällä tehdään kaikki ne ääninauhat, ei ulkopuolella. Veli Jim ja muut seuraavat minua kokouksiin ja myyvät ääninauhoja, mutta on aina kysymys jostakin, joka ensin tuli täältä. Te voitte seurata sitä takaisinpäin ja olette toteava sen. Se on minun lupaukseni teitä kohtaan ja sellaisena se on pysyvä, ellei sitten Jumala muuta sitä. Minä tarkoitan sitä, että meillä on ääninauha-asiakkaita koko maailmassa. Sanoma, joka lähtee täältä, kiertää ympäri maapallon, kulkee viidakkoon ja kaikkialle ääninauhojen kautta; menee pakanoiden luokse jne. Ne käännetään monille eri kielille. Sentähden minä tahtoisin täällä ollessani, jos Herra suo, tehdä muutamia uusia äänityksiä. Jos pastorilla ei ole mitään palavaa sydämellänsä, silloin minä haluaisin ehkä tänä iltana tehdä nauhoituksen. Huomenna tai tiistaina minä lähden Arkansasiin auttaakseni eräässä pienessä kansainvälisen kristittyjen veljien konferenssissa. Ehkä minä en lausunut oikein tuota nimeä. On kysymys kristittyjen kansainvälisestä veljeydestä. Minä en itseasiassa tiedä sitä. Olen pahoillani. On yksinkertaisesti niin vaikeata, eikö totta? (Kiitos Herran, kiitos Herran!) Kristittyjen yhdistetty veljeys. MInun tulisi aloittaa jo sunnuntaina, mutta minä olen jättänyt tämän päivän vapaaksi tätä kappelia varten ollakseni täällä. Perjantaihin mennessä minä olen oleva siellä, kun kokoukset loppuvat. Lauantai-iltana minä olen tuleva takaisin ollakseni täällä sunnuntaiaamuna. Jos Herra suo, minä teen jälleen nauhoituksia. Mahdollisesti ehkä joitakin äänityksiä, ennenkuin jälleen lähden. Sitten minun täytyy kiiruhtaa konferenssiin Patonrougeen, Louisiaanaan. Sieltä minä tulen takaisin. Lisäksi minun täytyy joka tapauksessa mennä Anchoragiin ja Airbanksiin, Alaskaan, puhuakseni sikäläisen seudun täyden evankeliumin liikemiehille. Jos Herra suo, sieltä olen minä menevä viimeisellä heinäkuun viikolla Chikagoon. Minä oletan, että silloin on oleva aika, jolloin minun täytyy kiiruhtaa viedäkseni lapset Arizonaan koulun alkamista varten.

Charley, noin 15. elokuuta minun täytyy jälleen olla täällä, jos Herra suo. Silloin haluaisin olla Kentuckyssä. Te kaikki nauratte. Ehkä on joku uusi, joka ei tiedä, mitä se merkitsee. Minä toivon vain, ettei sitä katsota minulle pahaksi, kun minä sanon sen täältä puhujanlavalta. Mutta silloin alkaa oravien metsästysaika. Minä luotan siihen, että voin sitten kaksi viikkoa olla lomalla siellä. Minä uskon, että minulla on täällä muistiinpano, jonka Bill on kirjoittanut. Siinä kysytään: "Isä, veli Neville haluaisi tietää, voisitko sinä suorittaa kaksi lapsen siunaamista?" Varmastikin. Se on hyvä. Kyllä. Me voimme suorittaa pyhittämisen ja juuri nyt.

Minä olen sitä mieltä, että minä sen jälkeen voin nauhoittaa noin 45 minuuttia lyhykäisesti joitakin asioita, mitkä ovat tapahtuneet.

No niin, ihmiset ja kirkot tietävät, että tämä on avoin kappeli. Ei milloinkaan se ole ollut kirkkokunta ja Jumala suokoon, ettei siitä koskaan tule sitä. Me tahtoisimme, että tämä pysyy paikkana, missä meillä ei ole mitään lakia, vaan rakkaus. Ei mitään uskontunnustusta, vaan Kristus. Ei mitään tekstikirjaa, vaan Raamattu. Meillä ei ole myöskään mitään jäsenyttä. Meillä on yhteys keskenämme kaikki ihmisiä varten kaikista kirkkokunnista. Jokainen on tervetullut ja meillä on yhteys Jumalan Sanan puitteissa, missä jokainen voi tuntea itsensä niin tervetulleeksi kuin vain on mahdollista. Meidän periaatteemme on vain yksinkertaisesti rakastaa Herraa Jeesusta. Me emme ole täällä mikään koulutettu ryhmä. Me olemme yksinkertaisia ihmisiä, jotka vain yrittävät lukea Raamattua, ilman että antavat jonkin selityksen. Me tyydymme siihen, mitä siinä on kirjoitettuna.

Minä uskon, että Jumala eräänä päivänä on tuomitseva maailman Raamatun mukaisesti. Hän on tuomitseva maailman. Jos ei olisi mitään mittapuuta tuomiota varten, niin miten sitten ihmiset tietäisivät, mitä tulee tehdä. Te ette voi syyttää Jumalaa mistään epävanhurskaudesta. Jumalalla täytyy olla jotakin mittapuunansa, jonka mukaisesti Hän on tuomitseva ihmiset. Jos hän tuomitsisi roomalaiskatolisen kirkon mukaisesti, olisi kreikkalaisortodoksinen ja monet muut ja loppu maailma varmasti kadotettu. Jos Hän tuomitsisi kreikkalaisortodoksisen eikä roomalaiskatolisen kirkon mukaan, niin silloin olisi koko roomalainen kirkko ja kaikki muut kadotettuja. Jos Hän tuomitsisi luterilaisen kirkon mukaan, niin silloin presbyteerit olisivat mennyttä. Jos Hän tuomitsisi presbyteerien mukaan, olisivat luterilaiset ja baptistit mennyttä. Jos Hän tuomitsisi helluntaiseurakunnan mukaan, olisivat kaikki helluntailaisia lukuunottamatta mennyttä.

Minun näkemykseni mukaan Hän ei ole tuomitseva minkään kirkon näkemyksen mukaan, sillä on olemassa liian paljon eroavaisuuksia ja liian paljon sekaannusta. Raamattu sanoo: "Hän on tuomitseva maailman Jeesuksen Kristuksen kautta." Se on Kirjoitusten mukaista ja Raamattu sanoo seuraavaa: "Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme." "Sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti." Niinpä Hän on Sana. Hän on Kristus kirjoitetussa muodossa. Siinä kirjassa, jota katoliset kutsuvat Apokalypseksi ja protestantit Ilmestyskirjaksi - siellä 22. luvussa aivan kirjan lopussa Jeesus itse sanoo: "Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan."

Jos joku lisäisi tai ottaisi pois yhden sanan, sen osa otetaan pois Elämän Kirjasta. Tämä on syy siihen, miksi me niin tarkasti uskomme, niinkuin on kirjoitettu. Hän ei voi tehdä asioita, joita Hän ei antanut kirjoittaa muistiin. Sen me tiedämme. Mutta niin kauan kuin me pysymme siinä, mitä Hän on kirjoittanut, on se oleva hyvin.

Mitä tulee lasten siunaamiseen, niin on monilla ihmisillä vihmominen, muun muassa metodisteilla. Olen sitä mieltä, että katolisessa ja luterilaisessa kirkossa heillä on ensimmäinen ehtoollinen noin kaksitoistavuotiaana. Eräänlainen kastetoimenpide suoritetaan syntymän jälkeen. Ajattelen, että lapset vihmotaan. Niin pitkälti kuin tiedän, tuli tuo nasarealaisten eroaminen metodisteista esiin monta vuotta sitten imeväiskasteen tähden. Olen sitä mieltä, että tämä pitää paikkansa, veli Brown. Sen kautta syntyi jakaantuminen metodistien ja nasarealaisten välillä, koska nasarealaiset eivät hyväksy lapsikastetta.

Mitä tulee meihin tässä seurakunnassa, jos me haluamme pitäytyä kaikkeen siihen, mitä Raamatussa on kirjoitettuna, niin me emme löydä yhtään ainoata kohtaa Raamatussa, jossa milloinkaan olisi suoritettu jollekin jonkinlainen vihmominen. Ei lapselle eikä aikuiselle. Raamatussa ainoastaan kerrotaan, mitä tulee lapsiin - että heidät tuotiin Jeesuksen luokse, jotta Hän panisi kätensä heidän päällensä ja siunaisi heidät. Hän sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä sen kaltaisten on taivasten valtakunta."

Me olemme tietoisia siitä, että me olemme taitamattomia, pastori ja minä ja jokainen muu pastori, Herran Jeesuksen sijasta panemaan ylle käsiä. Jos Hän olisi tänä aamuna täällä, toisivat vanhemmat tuon lapsen Kristuksen luokse. Mutta koska me edustamme Häntä täällä, tuovat he lapsensa meidän luoksemme. Me pyhitämme heidät Herralle, kun laskemme kätemme heidän yllensä muistaen Hänen suurta Sanaansa ja Hänen toimintatapaansa. Niin me pyhitämme nämä lapset.

Minä ajattelen, että täällä on mahdollisesti jokin äiti lapsensa kanssa, jota ei vielä ole pyhitetty Herralle, ja joka myöskin haluaisi tulla ja liittyä näihin äiteihin ja isiin, joiden lapset pyhitetään. Me tuomme heidät vain tänne asettaaksemme heidät Jumalan eteen. Rukoilemme heidän puolestansa ja sanomme Herralle, että me laskemme kätemme heidän yllensä Hänen sijastansa. Tämä on lähinnä Kirjoituksia niin pitkälti kuin minä voin todeta. Te voitte ottaa tekstikirjanne ja löytää siitä jotakin muuta, mitä jokin miesryhmä sanoi. Mutta minä viittaan siihen, mitä Sana sanoo. Minä tarkoitan, että olen tehnyt todella selväksi mitä se on.

No niin, jospa pianisti... Oletko sinä se, veli? Tulisitko tänne. Eikö olekin kauhistuttavaa kysyä omassa seurakunnassa, kuka on pianisti? Minun täytyy melkein kolkuttaa ovelle. Hyvä on. Soita tuota pientä laulua: "Tuokaa heidät, tuokaa heidät, tuokaa pienoiset Jeesuksen luokse."

Sillä aikaa kun seurakunta laulaa, nouskaamme me seisomaan. Tuokoot äidit ja isät lapsensa nyt ja asettukoot tänne. Hyvä. "Tuokaa heidät, tuokaa heidät, tuokaa pienokaiset Jeesuksen luokse." (Lasten siunaaminen)

Arvelen, että olemme lopettaneet nyt tämän osuuden. Kello on täsmälleen yksitoista. No niin, te tiedätte...Minä voin kuvitella, kun minä näin näiden äitien ja isien tulevan pienokaistensa kanssa, mitä tuona aamuna tapahtui, kun Joosef ja Maria toivat Jeesuksen pyhitettäväksi.

Veli Kidd, minulla oli pieni haastattelu jonkun sinun ikäisesi kanssa toimistossa. Tänä aamuna minä kuulin sinun liikutuksestasi. Minä oletan, että sinä olet kertonut seurakunnalle, miten Herra on parantanut sinut. Eräänä aamuna minä melkein ajoin autoni pilalle päästäkseni tämän vanhemman saarnaajan luokse. Ajatelkaapa vain, tämä mies... hänen vaimonsa on myöskin täällä, on saarnannut evankeliumia ennenkuin minä synnyin. Hän saarnasi tätä evankeliumia Kentackyn vuorilla ja laaksoissa ja Tennesseessä. Siellä elää hiilikaivostyöläisiä. Häntä vainottiin, hän eli ilman tuloja ja hänen vaimonsa täällä pesi pyykkilaudalla noin 20-30 centin päiväpalkalla, jotta hänen miehensä voi mennä saarnaamaan evankeliumia. Tämä riittää koskettamaan ihmistä, eikö vain?

Ajatelkaa sitä, että parhaat lääkärit olivat luopuneet hänestä. He sanoivat: "Hän kuolee, se on prostata-syöpä läpikotaisin. Hän voi elää vain muutamia hetkiä enää. Korkeintaan yhden tai kaksi päivää." Siitä on nyt jo kaksi tai kolme vuotta, kolme vuotta. Hän on tänä aamuna täällä terveenä ja ylpeänä ja antaa Jumalalle kunnian.

Kuinka vanha sinä olitkaan, veli Kidd, kun Jumala paransi sinut? Hän oli noin kahdeksankymmentä vuotta vanha, kun Jumala paransi hänet. No niin, Jumala pitää huolen myöskin meistä vanhoista ihmisistä. Varmastikin Hän on se. Hän paransi Aabrahamin, joka oli melkein sata vuotta vanha, ja Saaran, joka oli melkein yhdeksänkymmentä vuotta vanha. Heille lahjoitettiin Iisak. Pitääkö tämä paikkansa? Me olemme siitä niin kiitollisia.

Te olette niin mukavia. Minä voisin koko aamupäivän yksinkertaisesti tällä tavoin puhua teille. Lukekaamme jotakin kallisarvoisesta Sanasta ja siirtykäämme jumalanpalvelukseen. Jos se on Jumalan tahto, niin minä ajattelen, että kerron teille lyhyesti niistä asioista, jotka ovat tapahtuneet. Tänä iltana, jos Herra suo, tahtoisin minä puhua eräästä aiheesta. Minä haluaisin sen tulevan pääasiallisesti nauhoitetuksi, jotta se voidaan lähettää. Jos te tulette ja haluatte kuunnella, niin hyvä on. Sen jälkeen kun pastori on lopettanut sanomansa, olen minä julistava omani ja ottava sen nauhalle. Minä haluaisin saarnata aiheesta: "Hänen tulemuksensa loistava punainen valo." Meidän yllämme on juuri nyt kuin loistava valo. Siitä minä haluaisin puhua tänä iltana. Se on täällä todella hyvin lähellä jo nyt. Merkki näyttää aina alaspäin. Juna on kiskojen päässä. Me olemme lukeva 4.Moos.16. Tämä on iankaikkinen Sana. Lukekaamme se kunnioituksella. Minä haluaisin lukea kolmannen ja neljännen jakeen 4.Moos.16. luvusta, niin että meillä olisi perustus sille, mitä minä haluan sanoa. Jos nauhureita ei vielä ole pantu päälle, niin minä pyydän, että se tapahtuu nyt. Laittakaa ne päälle, niin että tämä osa voitaisiin lähettää. Jos voitte tehdä niin, niin antaa tämän jumalanpalveluksen osan olla erotettuna muusta.

Katsokaahan, tämä on uusi asia. No niin, te voitte itse ratkaista, mistä te aloitatte. Haluatteko te, että minä vielä hetken viivyttelen, niin että te voitte aloittaa, vai voinko aloittaa jo nyt? Hyvä on, minä aloitan.

4.Moos.16:3-4: "Ja he kokoontuivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat heille: 'Jo riittää! Koko seurakunta, he kaikki, ovat pyhät, ja Herra on heidän keskellänsä. Miksi te siis korotatte itsenne Herran seurakunnan yli?'

Kun Mooses sen kuuli, lankesi hän kasvoillensa."

Taivaallinen Isämme, siunaa nämä muutamat Sanat. Olkoon meidän sydämemme hartaus ja meidän huultemme hedelmä miellyttävä Sinun silmissäsi. Jeesuksen Nimessä me pyydämme sitä. Aamen.

Sille, mitä haluaisin sanoa, valitsen tekstiksi: SEISTÄ AUKOSSA. Me kaikki käsitämme, että me olemme lukeneet tuosta ajasta ja puhumme siitä, kun Daatan ja Koora olivat päättäneet sekoittua siihen Jumalan tehtävään, joka oli annettu Moosekselle. "Teidän tulisi jättää tämä ja tämä koko seurakunnan tehtäväksi. He ovat kaikki pyhiä."

Jumala oli käskenyt Moosesta johtamaan kansa luvattuun maahan, mutta he sanoivat: "Te vaaditte itsellenne liikaa. Sinä yrität tehdä itsestäsi ainoan ryhmän, jolla on jotakin sanottavaa." Tämä pahoitti Jumalaa kovasti, niin että Hän sanoi Moosekselle: "Anna Minun olla, että vihani leimahtaisi heitä vastaan, hukuttaakseni heidät; mutta sinusta Minä teen suuren kansan." Mooses heittäytyi maahan Jumalan edessä. Siten hän halusi sanoa: "Silloin Sinun täytyy kulkea minun ylitseni." Näettekö? Jos Jumala tänään haluaisi tuhota kansan ja olisi tullut aika sille, että Jumala olisi kyllästynyt käsittelemään edelleen meidän syntejämme, kun me jatkuvasti menemme harhaan, niin kuka olisi tänään Mooseksen tavoin puolustamassa kansaa? Mistä me löytäisimme jonkun, joka voisi astua esiin ja Jumala ottaisi hänet vastaan sillä tavoin kuin Hän teki Mooseksen kohdalla? Mooseksen elämä maan päällä merkitsi Jumalalle niin paljon, että se pysäytti Jumalan vihan. Jumala ei voinut mennä Mooseksen ylitse. Tämä oli minulle aina arvoitus, kunnes eräänä päivänä Kirjoitusten ilmestyksessä tämä ajatus tuli osakseni. Mooses toimi jokaisessa suhteessa sijaisena. Hän oli esikuva Jeesuksesta Kristuksesta. Näettekö sen?

Kun Jumala halusi ottaa koko maailman elämän ja halusi tuhota sen kaikkine syntisinensä, jotka oli tuomittu kuolemaan, kuoli Kristus meidän kaikkien puolesta. Jumala ei voinut kulkea Kristuksen, oman Poikansa ylitse. Jeesus antoi itsensä vapaaehtoisesti, jotta Hän valmistaisi tien, maksaisi hinnan, mitä Mooses ei voinut tehdä. Mooseksella oli vain inhimillinen veri, niinkuin meilläkin. Sentähden hänen verensä luovuttaminen ei olisi hyödyttänyt mitään, mutta koska Jumalan veri, Jumalan luotu veri annettiin, poisti Jumala koko ihmiskunnalta heidän syntinsä, sillä kaikki oli Hänen yllänsä. Hän kulki Golgatalle. Hän kuoli Jumalan läsnäolosta erotettuna. Hänet heitettiin helvettiin, koska Hänet tehtiin synniksi meidän tähtemme ja Hän kärsi. Meidän syntimme olivat Hänen yllänsä. Hän oli se, joka kantoi meidän taakkamme, otti meidän syntimme ja kulki Golgatalle, Golgatalta helvettiin ja Jumala herätti Hänet kolmantena päivänä ja asetti esiin meidän syntiemme sovitukseksi. Hän on ainoa välittäjä tänään Jumalan ja ihmisten välillä. Meille on vapaasti annettu anteeksi. Jumala ei edes tiedä, että me milloinkaan olemme tehneet syntiä. Meidän syntimme on heitetty unohduksen mereen. Niitä ei enää milloinkaan ajatella. Sitä me emme itse ole voineet tehdä, me olemme rajoitettuja. Hän on loputon. Rajoittuneisuudessamme me voimme vielä muistaa sen, koska me emme ole kyllin suuria, mutta Hän on niin suuri, että Hän jopa unohti, että me milloinkaan olemme tehneet syntiä. Me olemme poikia ja tyttäriä Hänen läsnäolossansa. Kaikkea, mitä Hän oli, sitä me olemme. Hän tuli minun tähteni synniksi, jotta minä tulisin Hänen vanhurskaudeksensa. Hän tuli teidän synniksenne, jotta te tulisitte Hänen vanhurskaudeksensa. Sentähden Jumala ei voi nähdä teissä mitään syntiä, niin kauan kuin teidän tunnustuksenne on Jeesuksessa Kristuksessa.

Jonkin aikaa sitten joku sanoi minulle: "Jos minä uskoisin jotakin sellaista, päästäisin minä höyryn ulos, sivelisin kaupungin punaiseksi, menisin jokaiseen tanssipaikkaan, joisin itseni juovuksiin jne." Miksi? "Silloinhan ollaan jo varmoja Kristuksessa, mitä se silloin enää merkitsee?" Minä vastasin: "Se osoittaa sen, ettet sinä ole vastaanottanut sitä."

Jos Jumalan rakkaus milloinkaan on koskettanut teidän sydäntänne Jeesuksen Kristuksen lempeydessä, niin silloin te olette niin rakkaudessa sidottuja Hänen yhteyteensä, että maailma on niin kuollut kuin teidän syntinne. Siitä te tiedätte, onko teillä Pyhä Henki. Ei siitä, että te voitte huutaa, riemuita, puhua kielillä tai mitä tahansa vastaavaa, vaan kun synti kuolee ja te olette eläviä Jeesuksessa Kristuksessa. Oi Jumalan rakkaus, niin rikas ja puhdas. Ymmärrättekö?

No niin, täällä Louisvillessä, Kentuckyssä, puhui hiljattain eräs saarnaaja eräästä nuoresta naisesta. Hän oli hiukan kauan odottanut elämässänsä mennäkseen naimisiin. Hän oli noin 25-30 vuotta vanha. Hän oli hieno, vakaa, kristillinen tyttö. Louisvillessä oli eräs tietty mies, joka ei ollut sitä. Hän ei ollut elänyt niin hyvää elämää. Hän kävi tansseissa, huonomaineisissa taloissa jne. Mutta eräänä päivänä hän löysi anteeksiannon synneillensä ja tuli todelliseksi vakaaksi kristityksi. Noin vuotta myöhemmin hän rakastui tähän nuoreen naiseen ja tämä nuori nainen rakastui mielettömästi häneen. He menivät naimisiin. Kun he olivat eläneet noin kaksi vuotta yhdessä, sanoi tuo nuori nainen eräänä päivänä miehellensä: "Rakkaani, minä oletan, että sinusta kai tuntuu hiukan raskaalta nuorena kristittynä. Minä olen ollut jo nuorena tyttönä uskovainen, mutta sinä olet hiljattain tullut uskoon ja sinun täytyy kestää kaikissa niissä kiusauksissa ja koettelemuksissa, jotka kohtaavat sinua, sen jälkeen kun olet niin kauan ollut syntinen."

Mies vastasi: "Niin, se on taistelua."

Nainen sanoi: "Minä haluan, että sinä ajattelisit yhtä asiaa, kun vihollinen heittää sinut johonkin ja sinä lankeat ja menet takaisin syntiin: Älä ole kaukana kotoa. Minä haluaisin, että sinä tulet takaisin kotiin. Sinä olet kotoa löytävä saman naisen, jonka kanssa sinä menit naimisiin ja minä olen auttava sinua rukoilemaan jälleen, rukoilemaan lävitse ja tulemaan takaisin Jumalan luokse. Minä en haluaisi, että sinä jäät pois. Katsohan, minä olen mennyt sinun kanssasi naimisiin sen perusteella, mitä sinä olet. Minä olen mennyt sinun kanssasi naimisiin, koska minä rakastan sinua. Aivan samantekevää, mitä sinä teet, minä rakastan sinua siitä huolimatta. Minä olen mennyt sinun kanssasi naimisiin rakkaudesta."

Tuona päivänä mies meni töihin ja hänen kuultiin toistavan sen työpaikallansa. Hän sanoi: "Miten voisi jokin mies kasvokkain tämän kanssa tehdä jotakin väärää? Jos joku nainen rakastaa häntä niin kovasti, että hän on valmis ottamaan hänet jälleen vastaan ja yrittämään uudelleen, aivan samantevää mitä hän onkin tehnyt -katsokaahan, tämä osoittaa..." No niin, kertokaa se biljoonia kertoja, niin silloin teillä on pieni ajatus siitä, mitä Jumalan rakkaus todella on.

Jos joku ihminen todella rakastuu Jeesukseen Kristukseen, niin silloin maailman asiat... Kun te Kirjoitusten valossa ajattelette sitä, mitä Hän on tehnyt teidän tähtenne, ei jonkinlaisen mielenliikutuksen valossa, vaan sen tosiasian valossa, mitä se todellakin merkitsee, niin silloin teissä tapahtuu jotakin. Kun te koette uudestisyntymän... Synti on kuollut kuin keskiyö. Niin kauan kuin tuo valo säteilee teissä, miten voisi pimeys olla siinä? Se ei voi tapahtua. Sen Jumala teki erään miehen kanssa, joka heittäytyi aukkoon ja joka voi käsittää lupauksen. Mooses oli varjokuva tästä todellisuudesta. Sentähden Mooses astui aukkoon kansan tähden.

Sitten minä kysyn itsekseni tänä päivänä -tässä kevytmielisessä, välinpitämättömässä, vetelässä Laodikean ajanjaksossa, jossa me elämme. Me kaikki tiedämme sen ja olemme käyneet lävitse seurakuntajaksot -että me elämme viimeisessä Laodikean seurakuntajaksossa. Tämä laiska, kevytmielinen, suruton, vitseilevä, syntinen aikakausi, jossa me elämme! On ihme, ettei Jumala vielä ole sanonut: "Seurakunta, astu syrjään, Minä tuhoan koko tuon joukon!" Ymmärrättekö? Millainen aikakausi, missä me elämme! Eräänä päivänä Hän on tekevä sen. Me tiedämme, että se tulee. Ei ole oleva mitään säästämistä, sillä Hän on jo valmiina. Eräs kuoli niiden puolesta, jotka haluavat paeta. Hän on ottava pois vihan edestä ne, jotka ovat vastaanottaneet Kristuksen ja tulleet uskoon. Muutoin Hän ei voisi tehdä sitä. Ei ollut mitään mahdollisuutta tehdä sitä Mooseksen aikana.

Ilmestyskirjassa, tullessamme Laodikean seurakuntajaksoon, sanoo Raamattu kolmannessa luvussa, että tämä Laodikean seurakuntajakso on sokea. "Koska sinä sanot, että sinä olet rikas etkä tarvitse mitään..." Suurimmat kirkot, parhaiten pukeutuneet ihmiset, suurimmat, mitä milloinkaan on jossakin aikakaudessa ollut. "Koska sinä sanot: Minä en tarvitse mitään! Etkä kuitenkaan tiedä, että sinä olet köyhä, sokea, kurja ja alaston, etkä käsitä sitä. Jos jokin ihminen olisi sellaisessa tilassa ja te voisitte sanoa hänelle hänen tilansa, auttaisi hän itse itseänsä, jos hän olisi järjissänsä. Mutta jos hän on sellaisessa tilassa ja te ette voi sanoa sitä hänelle, eikä hän usko, että hän on alaston ja hän ei usko olevansa sellaisessa tilassa, niin silloin se osoittaa sen, että hän on sokea.

Tämän maailman jumala on sokaissut niiden silmät, jotka kieltäytyvät palvelemasta Kristusta. He ovat niin sokeita, etteivät voi nähdä sitä merkkiä, hetkeä ja aikaa, jossa me elämme. Ajatelkaa sitä. Eräs on jo astunut aukkoon, eikä kukaan muu voi edustaa siinä. Teidän täytyy vastaanottaa se. Se on teidän parannuskeinonne tai te olette mennyttä.

Tullaksemme nyt meihin, tullaksemme lähemmäksi sitä, mitä minä haluan sanoa. Voisitteko sietää sen...nyt minä puhun itselleni ...voisimmeko sietää sen, että katselisimme jotakin ihmistä, joka fyysisesti sokeana on aikeissa syöksyä alas kallion jyrkänteeltä? Ettekö te varoittaisi häntä? Sehän olisi todella raakaa. Mehän olisimme hyvin välinpitämättömiä. Voitteko kuvitella sitä, että joku olisi niin välinpitämätön ja melkein nauraisi katsellessansa, kuinka tuo sokea mies yksinkertaisesti menisi kallionkielekkeen ylitse, koska ei voi nähdä eikä auttaa itseänsä. Olisi paha asia, jos ei tehtäisi mitään.

No niin, osoitettuna veljilleni koko maailmassa, minä haluaisin tehdä tämän tunnustuksen. Minä sanon sen nöyrästi. Se on se, mitä minä melkein olen tehnyt tai olin aikeissa tehdä. Minä olen saarnannut niin monta vuotta, tullut vanhaksi saarnaajaveteraaniksi. Minulla oli monia raskaita taisteluja. Minulla on arpia. Minä olen sisäisesti täysin haavoitettu taisteluista. Sitten se osa, jonka Herra on suonut minulle, ei ollut suudella vauvoja jossakin, vihkiä nuoria ihmisiä ja haudata kuolleita, vaan tarttua kaksiteräiseen miekkaan ja tunkeutua eturintamaan taisteluihin pakanuutta, demooneja ja pimeyden voimia vastaan. Minä taistelin Jumalan Sanan kanssa, kunnes näin vihollisen voitettuna. Usein olen tullut syvästi haavoitetuksi.

Kun sitten astuin esiin tämän päivän Sanoman kanssa, olen minä kertonut seurakunnalle niistä asioista, joita olen aikeissa sanoa. Vuosia aikaisemmin sanoin sen ennalta, kun Pyhä Henki kutsui minut tähän työhön. Eikä ole olemassa yhtään ainoata henkilöä, joka tänään elää maan päällä, joka milloinkaan olisi voinut sanoa, että Herra sanoi minulle jotakin, mikä minun tuli ilmoittaa teille Hänen nimessänsä, ja mikä ei olisi tapahtunut juuri sillä tavoin.

Hän lähetti minut aluksi ensimmäisen lahjan kanssa, toisen lahjan kanssa. Nuo asiat on sanottu ja ne ovat tapahtuneet koko maailmassa. Todellakin ovat miljoonat tulleet Kristuksen luokse. Kymmenet tuhannet saarnaajat tulivat innoitetuiksi, minkä johdosta alkoi herätys, joka tässä ajassa kulki kohisten koko maan ylitse. Ja koska helluntailaiset ottivat vastaan sanomani, ovat he ne, jotka ovat voittaneet maaperää. Helluntaiseurakunnalla on osoittaa enemmän kääntymyksiä kuin muilla - pienet helluntairyhmät verrattuna muihin kirkkokuntiin. Näin on tilastojen mukaan. Miksi? Sillä he ovat vastaanottaneet totuuden ja herätyksen.

Tuon suuren ajan jälkeen tuli sairaiden parantaminen, paholaisten ulos ajaminen, kuolleitten herättäminen, mille kaikelle me olemme todistajat niinkuin myöskin monet lääkärit ja suuret miehet maan päällä ...ja Herran Jeesuksen ilmestyminen meidän keskellämme ...tuossa merkissä, joka te näette tuolla seinällä tai missä tahansa se riippuukin, Herran enkeli. Tieteilijät ovat hankkineet sille copyrightin. Se on tunnettu tosiasia koko maailmassa. Ne asiat, jotka Hän teki, ovat joka kerta toteutuneet. Kun tuo tulipatsas, joka Mooseksen päivinä kulki Israelin kanssa erämaan lävitse, jonka me... tai niinkuin Mooses, Herran palvelija, kutsuttiin ja hän seurasi tuota tulipatsasta yöllä ja pilvipatsasta päivällä.

Kun Jeesus oli maan päällä, Hän sanoi olevansa Jumala. Hän sanoi: "Ennenkuin Aabraham oli, Minä olen." Tuo "Minä olen" oli Tulipatsas, joka paloi siellä pensaassa ja puhu Moosekselle noina päivinä. Minä ajattelen, että tämä on oikein, veli Vayle. Sitten Hän sanoi: "Minä tulen Jumalasta ja menen Jumalan tykö." Senjälkeen kun Hänet oli ristiinnaulittu, kuollut ja haudattu, on Hän noussut ylös ja mennyt taivaaseen. Hän antoi ruumiinsa Jumalan suurelle, iankaikkiselle alttarille ollaksensa ainaisesti läsnä siellä, toimien meidän sijastamme tietoisuudessa, että Hän on maksanut meidän syntivelkamme. Sitten Hän palasi takaisin maan päälle suuren Tulipatsaan muodossa.

Paavali tiellänsä, ennenkuin häntä kutsuttiin pyhäksi Paavaliksi, oli Saulus Tarsolainen. Hän oli matkalla Damaskokseen ottaaksensa vangiksi ihmisiä, jotka olivat liian äänekkäitä, jotka riemuitsivat ja saarnasivat evankeliumia heidän kirkollisten perinnäissääntöjensä sijasta. Eräänä päivänä, kun hän oli matkalla, kohtasi häntä keskipäivällä suuri valo. Tämä suuri Valo, josta hän juutalaisena tiesi, että se oli johtanut Israelin lapsia Tulipatsaana -täällä se oli jälleen hänen edessänsä ja hän huudahti: "Herra!"

No niin, jos te käännöksissänne, King James tai muut, tarkkaatte, niin on sana Herra kirjoitettu suurella. Jokainen, joka tuntee Raamattunsa tietää, että kun Herra kirjoitetaan suurella, niin se on Elohim, Kaikkityydyttävä, joka on luonut taivaan ja maan. (1.Moos.1:1) HERRA!

No niin, Paavali ei olisi kutsunut sillä tavoin mitään optista kuvitelmaa, jotakin, mistä hän ei olisi tiennyt mitä se on, sillä hän oli Kirjoitukset tunteva mies. Hänet oli kasvatettu Gamaelin opetuksessa, joka oli noiden päivien suuri opettaja. Hän ei olisi kutsunut tuota ilmestystä Herraksi, ellei hän olisi ollut vakuuttunut siitä, että se oli Jehova. Hän sanoi: "Kuka Sinä olet, Herra?" Kuulkaa tuon äänen vastausta: "Minä olen Jeesus", sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.

Tämän kaiken keskellä ajattelen ennenkuin jatkan... niin hyvin täällä kuin koko maailmassakin ihmiset, jotka tulevat kuulemaan ja nyt kuulevat, tulevat tietämään että jokainen toimenpide on osoittanut, että Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Tapahtui täsmälleen samat asiat, jotka Hän teki. Sairaat parantuivat, Hän tunsi heidän mielensä ajatukset, sanoi ennalta asioita, jotka tulisivat tapahtumaan ja joka kerta se oli täydellistä kaikkien noiden vuosien aikana. Minä olen 54 vuotta vanha ja olen nähnyt näkyjä sen jälkeen kun olin noin 18 vuotta vanha enkä edes... Joka kerta se on ollut totuus. No niin, se voi olla vain Jumala. Ja kun minä ajattelen sitä, miten ihmiset ovat niin sokeita, etteivät voi nähdä sitä?

Aina kun minä puhun meidän naisillemme poikatukista, haukkuvat saarnaajat minua sen tähden. Ja että he pukeutuvat moraalittomiin vaatteisiin, näihin shortseihin ja siten ovat ulkona ja jatkavat näillä pahoilla teillä. Myöskin olen puhunut siitä, mitä meidän miehemme tekevät. He tupakoivat, ryyppäävät seurassa ja tekevät kaikkea mahdollista ja kutsuvat itseänsä yhä vielä kristityiksi, osallistuvat ehtoolliseen pöydän ääressä, koska he kuuluvat organisaatioon. Oi, se oli yksinkertaista... He ajattelivat, että olisin pilkannut Jumalaa. Ovatko naiset parantaneet jotakin? Heidän kohdallansa kaikki tuli pahemmaksi koko maassa.

Ja minä, joka olen hermostunut... (Minä sanon tämän hiukan epäröiden. Ehkä minä olen neuroottinen tyyppi.) ...tietäen alusta alkaen, etten minä ole tämän tehtävän mukainen, niinkuin monet jo väittivät, mutta siitä huolimatta minun täytyi tehdä se. Se oli vaikeata ja minä ajattelin: "Oi Jumala, miksi Sinä et kutsunut jotakin toista, joka olisi voinut tehdä sen. Olen pahoillani, että minä olen epäonnistunut. Ihmiset eivät yksinkertaisesti halua kuulla minua. Minä olen epäonnistunut ja jossakin kohden en ole tehnyt siten, kuin minun olisi tullut tehdä, sillä he eivät halua kuulla."

Äitini, joka hiljattain meni kirkkauteen - siitä on hiukan enemmän kuin vuosi -, hänen isänsä oli metsästäjä. Olen sitä mieltä, että minulla on kaikki tuo hänestä, sillä minä rakastan metsiä. Minä ajattelen, että jos nämä ihmiset, jotka kutsuvat itseänsä kristityiksi, jos he eivät halua kuulla sitä sanomaa, jota minä saarnaan, niin silloin he menkööt. Minä yksinkertaisesti lopetan. Minä menen ylös vuorille. Minä tunnen siellä erään ystävän. Monet teistä muistavat sen, että minä kuusi kuukautta aikaisemmin olin julistanut jotakin, minkä tulisi tapahtua: miten minun tuli mennä erääseen määrättyyn paikkaan. Siellä olisi oleva eräs eläin, joka näytti peuralta sarvineen ja että nämä sarvet olisivat oleva 42 tuumaa leveät ja sitten seitsemän jalkaa korkea hopeanhohtoinen harmaakarhu. Teillähän on se ääninauhoilla, oletan. Te muistatte tuon ajan, te kaikki. No niin, nyt nuo sarvet riippuvat siellä minun huoneessani todisteena siitä, että se on totuus.

Myöskin näillä asioilla (sillä se oli juuri ennenkuin äitini meni ylitse) Hän halusi rauhoittaa minua ennen tätä suurta järkytystä. Hän tiesi, että Hän on noutava hänet kotiin.

Minä tapasin erään kristityn, jolla on suuri maaomaisuus siellä Alaskassa. Minä olin ajatuksissani päättänyt, että menen täältä länteen ja että otan vaimoni ja houkuttelen hänet jonnekin ja saan hänet sinne. Minä halusin sitten olla opas. Jos Herra suo, että minä teen jotakin... Minä halusin antaa hiuksieni ja partani kasvaa ja vetäytyä sinne oppaaksi. Siellä on vain kaksi, kolme intiaania koko seudulla. Minä tulisin olemaan opas ja auttaisin Budia. Jos Herra suo, että minä teen jotakin, niin minä sanon: "Hyvä on Herra." Hän antaisi minulle näyn ja minä tulisin ulos.

Minä sanon, että ihmiset... Minä en ole milloinkaan itse kutsunut itseäni sillä tavoin. Jokainen tietää sen, mutta ihmiset sanovat: "Veli Branham, Herra on kutsunut sinut olemaan profeettansa." Minä en ole milloinkaan kutsunut itseäni sillä tavoin, mutta minä saavutin sen ajankohdan, missä minä olin melkein valmis tekemään sen, ajattelemaan: "No niin, ehkä minä olen sitä. Jos on sillä tavoin, niin minä vetäydyn takaisin erämaahan. Kun minä elän siellä erämaassa, olen minä oleva Hänen profeettansa. Jos Hän sitten haluaa lähettää minut jonnekin, niin hyvä on. Silloin kun Hän ei minua tarvitse, minä olen varma, että minä voin kalastaa muutamia hyviä kaloja ja tehdä muutakin.

Luonnollisestikin se oli itsekäs asenne, koska minä mielelläni halusin tehdä sen. Mutta se ei olisi ollut täsmälleen oikein. Mutta minä olin päättänyt tehdä sen.

Mutta juuri ennenkuin minä saarnasin seitsemästä kirjeestä seurakunnille, niinkuin niitä kutsutaan- täällä on tänään monia, jotka olivat tuohon aikaan täällä ja tietävät, miten Herra on siunannut. Siellä seinällä oli heijastus siitä. Kuinka moni onn tänään täällä, joka oli siellä, kun Hän tuona päivänä laskeutui alas?

Minä voin muistaa veli Jacksonin. Luonnollisesti hän on meidän luonamme, veli Jackson nuorempi, metodistisaarnaaja. Kyllä, hän istuu siellä. Hän tuli minun luokseni erään unen kanssa. Senjälkeen tuli muita veljiä vastaavanlaisten unien kanssa. Herra on ollut todella hyvä minulle, ja voitte todistaa siitä tänä aamuna. Minä en ole milloinkaan antanut jotakin väärää selitystä jollekin unelle. Ei, sillä se on Herra. Minä en puhu siitä ennenkuin itse jälleen näen tuon unen ja tiedän, mitä se merkitsee, mitä Hän sanoo siitä. Sitten minä kerron sen teille.

Hän kertoi, että minulla oli jumalanpalvelus hänen kirkossansa ja hän oli tuona iltana hyvin hermostunut. Hän kiiruhti, tuli ulos kirkosta, meni toiselle puolelle ja tapasi minut autossa. Ihmiset kulkivat ohitse. Hän sanoi: "Minä haluaisin kertoa sinulle jotakin."

Hän kertoi eräästä unestä, että täällä jossakin Indianassa on pitkänomainen suuri kukkula. Vesi oli huuhtonut maan sen harjalta. Se tuli kallioksi, joka ylhäältä oli paljas. Tässä kalliossa oli erikoislaatuinen kirjoitus. Hän sanoi, että minä seisoin siellä kaikkien tämän seurakunnan veljien kanssa ja selitin kirjoitetun. Kun tuo ajankohta tuli, ja minä olin selittänyt kaiken, tapahtui jotakin muuta.

Jos minä ymmärrän tuon unen oikein, tartuin minä vääntörautaan, jossa oli eräänlainen mutka ja hakkasin sillä kallion ylemmän osan pois ja kohotin sen ylös. Sisällä oli valkoinen kallio, jotakin kuin graniittia. Valkoinen kallio, johon ei ollut kirjoitettuna mitään. Minä sanoin veljille: "Pysykää täällä ja katsokaa tätä asiaa, kun minä... Kun he kaikki katselivat sitä, kaikkosin minä huomaamatta heistä ja kuljin länttä kohti. Veli Jackson sanoi, että hän näki minun menevän erään kukkulan ylitse ja sitten toisen kukkulan, tullen pienemmäksi ja yhä pienemmäksi, kulkien länteen. Te muistatte sen.

Sen selitys annettiin täällä seurakunnassa ennenkuin se tapahtui ja minä uskon, että tuo aika on nyt - täysi ilmestys, joka kautta Lutherin, Wesleyn, John Smithin, Alexander Campbellin aikakausien, ja monien muiden, jotka saarnasivat Raamattua... ja sitten me menimme takaisin Raamattuun ja totesimme siitä, että tulisi olemaan seitsemännen enkelin sanoma. Seitsemännen enkelin sanoman kuuluessa tulisivat kaikki Jumalan salaisuudet tehdyksi tiettäväksi. Sitten tulevat seitsemän salaperäistä ukkosenjylinää.

Jos se nyt on tämä ajanjakso, jossa me elämme, johon me nyt olemme tulleet vanhurskauttamisen ja pyhityksen ja Pyhän Hengen kasteen kautta... meillä oli merkit ja ihmeet ja kaikki erilaiset asiat... Lahjat ovat palanneet takaisin seurakuntaan, esimerkiksi jumalallinen parantuminen, profetoiminen, kielillä puhuminen ja selittäminen... vaikkakin se esitettiin kauhistuttavalla tavalla väärin, ei se siitä huolimatta poista sitä, mikä on hyvää. On olemassa todellinen, aito kielillä puhumisen lahja, jonka aina tulisi olla seurakunnassa.

Meillä on paljon jäljitelmiä. Meillä on ihmisiä, jotka korottavat itsensä ja yrittävät toimia niinkuin kristityt, mutta teidän elämänne ei ole sopusoinnussa sen kanssa. Sentähden on jokin väärin. Jeesus sanoi: "Te tunnette heidät heidän hedelmistään." Te tunnette kristityn siitä tavasta, miten hän elää. Älkää hypätkö korkeammalle kuin voitte elää. Se on kuitenkin paholainen, joka asettaa linnunpelättimen, pitääksensä teidät erossa aidoista uskovaisista ja todellisesta asiasta. Jumala auttakoon meitä olemaan kykenevät pitämään erossa ja erottamaan väärän. Sana on aina oikaiseva sen.

Me toteamme, että tässä, niinkuin teille sanoin, on tuon kallion selitys. Tuo kallio on Kristus. Niin oli tuon veljen unessa. Se on Raamattu. Kautta kaikkien näiden vuosien on Raamattua selitetty, kunnes me olemme lopulta antaneet sille teologisen selityksen. Viimeinen lahja liitetään Laodikean seurakuntajaksossa, mikä on se aika, jolloin seitsemäs enkeli on saarnaava Laodikean seurakuntajaksolle. Siihen aikaan olisi oleva vielä monia asioita, jotka aikakausien kuluessa vääristeltiin. Luther saarnasi vanhurskauttamista, mutta hän antoi asioiden mennä menoaan, eikä elänyt kauan. Senjälkeen he organisoivat kirkon. Luther ei milloinkaan organisoinut. Se tapahtui Lutherin jälkeen.

Sitten astui esiin John Smith, baptistit; sitten Alexander Campbell ja muut. Kuitenkaan nuo miehet, uskonpuhdistajat, eivät eläneet kyllin kauan kootaksensa kaikkea. Jäljelle jäi monia irrallisia päitä. Esimerkiksi John Smith toi takaisin upottamalla kastamisen, mutta hän käytti titteleitä. Monia sellaisia asioita jäi irrallisiksi. Kun me tulemme loppuun, tulee viimeisessä sanomassa kaiken tulla oikaistuksi ja palataan takaisin yhteen uskoon, yhteen Herraan, yhteen kasteeseen. Näettekö?

Senjälkeen kun Raamattu täysin selitettiin, niin huomatkaa, että kallio, pyramiidin ylin osa avattiin. Tässä ei ole kysymys pyramiidiopista, jota jotkut edustavat. Minä oletan, että he tietävät, mistä he puhuvat, mutta minä ei tiedä siitä mitään. Mutta niinkuin aina, se oli pyramiidin muodossa. Huippukiveä ei ole milloinkaan asetettu pyramiidin päälle.

Minä olin Kairossa, Egyptissä. Päätöstä ei milloinkaan tullut, sillä se oli kulmakivi, joka samanaikaisesti on huippukivi. Seurakunnassa Hän on Kulmakivi, täydellistetyssä seurakunnassa Hän on Huippukivi. Hän ei ole vielä tullut. Kristus hyljättiin. Se on tapahtuva. Minä uskon, että kun se tulee, on seurakunta muodostettu sellaisella tavalla Lutherin julistaman vanhurskauttamisen, Wesleyn julistaman pyhityksen ja helluntaisanoman kautta. Sen kautta seurakunta tulee yhä enemmän vähemmistöksi. Näiden ihmisten keskellä on sitten tapahtuva palvelustehtävä, kunnes se on täsmälleen oleva se palvelustehtävä, minkä Jeesus Kristus suoritti. Sen seurauksena on, että Jeesus tulee jälleen ja ottaa kaiken ylös. Kaikki vilpittömät ja todelliset luterilaiset, presbyteerit, baptistit, metodistit ja kuka tahansa on syntynyt Jumalan Hengen kautta...ne on Jeesus kohottava ylös, kun Hän tulee. Sen minä uskon.

Minä en ole yhtä mieltä joidenkin helluntaiveljien kanssa, jotka uskovat että se on tämän viimeisen seurakunnan jäännös, joka otetaan ylös. Sen kanssa minä en ole samaa mieltä, sillä miten voisi Jumala... Tätä meidän ei tulisi sanoa, Hänhän voi tehdä mitä Hän haluaa. Mutta Jumala antoi Lutherille lupauksen vanhurskauttamisen kautta. Enempää he eivät tienneet. Sen Hän on luvannut seurakunnalle. Minä uskon voivani perustella tämän Jumalan armon ja Kirjoitusten perusteella, sillä Hän ei tullut ensimmäisellä yövartiolla ja he nukahtivat, eikä myöskään toisella jne. Hän on tuleva vasta seitsemännellä yövartiolla. Sillä minä tarkoitan seitsemättä seurakuntajaksoa. Tämä on seitsemännen enkelin sanoma. Kun Hän tulee, nousevat kaikki neitsyet ja puhdistavat lamppunsa. Presbyteerit, luterilaiset, baptistit, kuka tahansa onkin syntynyt Jumalan Hengestä, on oleva osallinen ylöstempaamiseen. Minä uskon, että Morsian tuona aikana kutsutaan ulos. Minä uskon, että viimeisinä päivinä on oleva joitakin, jotka eivät maista kuolemaa, vaan jotka silmänräpäyksessä muutetaan.

Mutta niinkuin te olette tarkanneet, ei siellä veli Jacksonin unessa ollut mitään kirjoitettuna kallion sisäpuolelle. Sentähden minä menin länttä kohti. Nyt se on tapahtunut. Minä olen sanonut sen teille, että minä eräänä päivänä ilmoitan teille, mitä se merkitsee, miksi minä menin länttä kohti. Minä olin kertonut teille tuon näyn.

Ne ihmiset, jotka kuuntelevat ääninauhoja tai ovat täällä läsnä, tulevat tietämään, että minä viittaan tuohon otsikkoon: "HERRAT, ONKO TÄMÄ SE AIKA?" Jos joku teistä veljistä, jolla ei ole tätä sanomaa... mutta haluaisit seurata sitä, niin ota "Herrat, miten myöhäistä on?" Viikkoja ja kuukausia, ennenkuin se tapahtui täällä, näin minä tuon näyn, että olisin pohjoiseen Tucsonista, mikä on itään Flagstaffista, ja siellä ottaisin housunlahkeestani ohdakkeita, kun tapahtui räjähdys, joka näytti ravistelevan koko maata. Kuinka monet muistavat sen? Räjähdys, joka vavisuttaisi maata.

Täällä on ainakin yksi niistä miehistä, jotka seisoivat siellä sen tapahtuessa. Se todellakin repi kiviä vuoresta. On tunnettu tosiasia, että minä tuona aikana näin seitsemän enkeliä pyramiidin muodossa, jotka laskeutuivat alas ja kohosivat ylös. Minut vietiin itään avaamaan seitsemän sinettiä Jumalalle. Jos teillä ei ole niitä... jos Jeesus vielä viipyy ja minun lapsenlapseni, Paulin pienet lapset... on se yhä vielä oleva elävän Jumalan iankaikkinen totuus. On kysymys siitä, että todettiin, mitä tämän vuoren sisään oli sinetöity, ja mikä ei ollut kirjoitettu. Se täytyi selittää. Kun minä tulin takaisin, avasi ensimmäinen enkeli ensimmäisenä iltana ensimmäisen sinetin ja se oli vastoin kaikkea, mitä me milloinkaan elämässämme olimme kuulleet. Kaikki seitsemän annettiin samalla tavoin. Sen te tiedätte. Te olitte täällä läsnä, kun se tapahtui, monet teistä.

Minä en tiennyt sitä tuohon aikaan, mutta Fred Sothmann, minä tiedän, että hän on täällä ja olen varma, että veli Norman on täällä... Me olimme siellä ylhäällä. Minun täytyi mennä Houstoniin pelastaakseni tuon pojan sähkötuolista. Senjälkeen minä menin takaisin metsästääkseni veljien kanssa. Sinä aamuna minä seisoin siellä ja otin housunlahkeestani pois ohdakkeita, joita siellä kutsutaan vuohenpäiksi. Räjähdys tapahtui juuri silloin sillä tavoin kuin oli sanottu. Pitääkö tämä paikkansa, veli Fred? Minun täytyi hypätä maasta hyvin korkealle. Aivan suoraan yläpuolellani olivat Herran enkelit, jotka tämän sanoman tähden lähettivät minut takaisin, niin että minä tulisin tänne ja nämä sinetit tulisivat murretuiksi. Miksi tänne? Miksi tässä kappelissa? Miksi en tehnyt sitä siellä? Koska minä olin antanut seurakunnalleni ja Jumalalle lupauksen, että jokainen uusi sanoma saarnataan ja nauhoitetaan tässä kappelissa. Hän auttoi minua pitämään sanani, että tulen tänne ja teen sen. Sitten minä menin välittömästi takaisin.

Siihen aikaan minä en tiennyt, että he ottivat siitä valokuvia ja jopa tieteilijät... kun nuo enkelit taivaalta tulivat yhä alemmaksi tuodaksensa sanoman. Te muistatte sen. Minä sanoin teille, että se, joka tuossa muodostelmassa oli aivan oikealla, oli painanut hiukan taaksepäin rintansa ja siipensä. Te kaikki muistatte, että minä olin sanonut sen ja miten minä tarkkailin häntä. Hän astui muita enemmän näkyviin. Minä en tiennyt, että he ottivat siitä valokuvia. Minä kiiruhdin ja tulin välittömästi itään. Kun minä palasin takaisin kotiin Tucsoniin, oli se kaikissa sanomalehdissä ja se nähtiin melkein koko maassa Meksikoon ja kaikkiin länsivaltioihin asti.

Olen sitä mieltä, että se oli COURIERISSÄ, Associated Pressissä. Kuinka monet ovat nähneet tuon salaperäisen pilven? Te näette nämä kädet. LIFE-aikakausilehti myöskin julkaisi sen. Minulla on tuo artikkeli tänään täällä. Life-aikakausilehdessä se näytetään. Täällä te näette sen. Samaan aikaan minä olin siellä. Näettekö tuon pilven, joka on kuin pyramiidi. Minä seisoin suoraan alapuolella. Näettekö tuon esiin pistävän enkelin oikealla puolella? Näettekö levitetyt siivet? Aivan niinkuin se sanottiin. Tässä se on Meksikosta päin nähtynä ja muilta paikoilta, missä valokuvat otettiin. Tieteilijä tässä yrittää saada kaikki tiedot tästä valokuvasta, varsinkin niiltä ihmisiltä, jotka ottivat valokuvan. Hän tutkii sitä.

No niin, tässä hän kertoo, että sen on mahdotonta olla jokin pilvi, sillä niin korkealla ei ole mitään kosteutta, mikä voisi muodostaa sen. Sanotaan, että sitä on vain noin 6-8 mailin korkeuteen. Kun me lennämme meren yllä, me olemme tavallisesti 19000 jalan korkeudessa myrskyjen yläpuolella. Mutta tämä pilvi tämän artikkelin ja tieteilijän mukaisesti on 26 mailin korkeudessa, monia, monia maileja kosteusvyöhykkeen yläpuolella. Hän sanoi, että hän on tutkinut ympäristön ja te tiedätte ja muistatte sen, että minä sanoin teille, että se kuulosti siltä kuin lentokone olisi murtanut äänivallin. Tuolla seudulla ei ollut mitään lentokonetta, niin he kirjoittavat tässä vihkosessa. He ovat tutkineet sen. Siellä ei ollut mitään lentokonetta. Sitäpaitsi se ei voinut olla sitä, sillä lentokoneen sumuvana ei ole mitään muuta kuin ilmankosteuden ulospäästämistä, koska suihkumoottorit imevät sen sisään. Imemisen aikana ilmankosteus rikotaan. Niin kauan kuin on kysymys suihkumoottorista, ei sitä voida kytkeä pois, sillä se kuuluu asiaan ja sen johdosta se kulkee eteenpäin. Kosteus päästetään silloin ulos.

Mutta tässä se on maileja kosteusvyöhykkeen yläpuolella eikä mitään lentokoneita ollut seudulla. Siellä ei voinut olla mitään kosteutta. Mutta tuona päivänä se oli siellä 30 mailia leveänä ja 26 mailia korkeana. Katsokaahan, se on täsmälleen siten niinkuin valokuvassa, aivan niinkuin sanoin teille.

Herran enkeli näyttäytyi jo vuosia sitten tulipatsaassa ennenkuin valokuvaa otettiin. Jumala salli sen, että tiede tunnustaa sen totuudeksi. Tässä se annettiin ennustuksen kautta. Jumala huolehti siitä, että tiede osoittaa sen totuudeksi. No niin, missä me olemme? Tämän haluaisin säilyttää itselleni, sillä ehkä minä tulen puhumaan siitä erään ystäväni kanssa, joka tänään on läsnä täällä, että hän kirjoittaisi sinetit. Ehkä hän haluaa käyttää sitä sitä varten. Te, joilla on siitä kappale tai vielä voitte saada sellaisen, säilyttäkää se todisteena.

Tuo tieteilijä haluaisi tietää mitä se on, mutta mitä hyödyttäisi mennä kertomaan hänelle siitä? Hän nauraisi sille. Se olisi hänelle naurettavaa. Sentähden me emme heitä helmiämme yksinkertaisesti pois. Me tiedämme, seurakunta tietää sen ja Jumala tietää, että se on totuus. Minä rukoilin tämän aiheen tähden ja kysyin itseltäni, mitä minulle tapahtuisi. Tiedättekö te, missä minä olin? Pohjoiseen Tucsonista, itään Flaggstaffista. Suunnan mukaan täsmälleen siinä paikassa, mitä olin kuukausia aikaisemmin sanonut teille...että tulisin olemaan siellä.

Jumala on täydellinen. Hän ei voi valehdella. Se on tapahtuva.

Te muistatte ääninauhan "Herrat, miten myöhäistä on". Minä olen yhä uudelleen viitannut siihen. Ajatelkaa sitä, jotakin on tapahtumassa, jotakin merkityksellistä. Nyt koko kansakunta on pantu todistamaan siitä. Kaikki sanomalehdet, Associated Press ja johtavat viikko- ja aikakausilehdet ovat todistaneet siitä. Se ei ole vielä kaikki ohitse. Millainen etuoikeutettu kansa ovat kristityt tietäessänsä tämän tässä pimeässä hetkessä, missä tieteen mukaan ei ole enää mitään toivoa ja atomipommi odottaa meitä. Meidän organisaatioissamme ei ole enää mitään toivoa. Ne yhdistyvät yhä enemmän, yhdistyvät pedon merkin kanssa. Kun siis kaikki meidän toivomme on mennyttä tieteessämme, kristillisessä yhteisössä, organisaatioissa... Ne kaikki päätyvät katolismiin, mikä on oleva kirkkojen yhdistymä, pedon merkki.

Mutta niitä varten, jotka rakastavat Jumalaa ja etsivät todellisuutta... Sama Jumala, joka antoi Raamatussa lupauksen, levittää sen meidän eteemme ja vaikuttaa sen, että seurakunnan ja kansan, tieteen ja aikakausilehtien ja kaiken täytyy tunnustaa, että Hän yhä vielä on Jumala ja voi sanoa ajan ennalta. Millainen aika!

Tuona aamuna minä rukoilin Sabino-kanjonissa kysyen mitä tulisi tapahtumaan. Minä pidin käsiäni Jumalan puoleen kohotettuna. Siellä vuorella putosi käteeni helmikahvainen ja käsisuojuksellinen miekka, jossa oli pitkä terä, noin kolme jalkaa pitkä, loistaen niinkuin jalometalli tai kromi, terävä kuin partaveitsi. Minä en tiennyt mitä se merkitsi, ja sanoin: "Minä pelkään näitä asioita."

Siinä hetkessä puhui ääni, joka tärisytti koko kanjonia ja sanoi: "Tämä on Herran miekka." Ja Herran miekka on Herran Sana! Jumalan Sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka.

Tultuani takaisin tapasin tuon ajan kuluessa erään urhoollisen veljen täällä seurakunnassa. Hän on sotilas ja haavoittunut pahasti. Hänet revittiin melkein palasiksi ja pantiin syrjään olettaen, että hän kuolee. Lääkintäihmiset ajattelivat, ettei hän jäisi henkiin ja niin ei olisi mitään mieltä tuhlata aikaa häneen. Niin pitkällä oltiin hänen kohdallansa. Päähermo hänen jalassansa rikkoutuneena, hänen kätensä melkein irronneena ja hän menetti toisen jalkansa, mutta Jumala osoitti itsensä armolliseksi. Hän pelasti ja paransi hänet yhtenä päivänä. Hän on veli Roy Roberson, joka oli läsnä, kun tuo valokuva Houstonissa otettiin. Hänen vaimollensa sanottiin eräässä näyssä, mitä hän tuona päivänä teki, mitä vaikeuksia hänellä on ja että hän tulisi parannetuksi. Sen johdosta mies tuli uskovaiseksi. Hän oli armeijan mies. Minä toivon, että hän antaa minulle anteeksi, kun sanon sillä tavoin. Hän oli yksi karuista ja täsmällisistä, jakoi käskyjä armeijassa. Käskijänä muiden yläpuolella hän sanoi, mitä tuli tapahtua: "Tee tämä!", ja se täytyi tehdä. Hän tuli uskoon ja hän tuli säännöllisesti seurakuntaan ja sanoi: "Tämän minä uskon, mutta se on muita varten."

Eräänä yönä Herra herätti hänet aikaisin aamulla. Hän näki unta, että hän ja minä istuimme. Näytti siltä kuin se olisi Jerusalemissa; Herran ehtoollispöydässä, ja minä puhuin, mutta hän ei ymmmärtänyt sitä. Veli Roy, joka on läsnä, katsoo nyt minuun... hän näki sen. Hän soitti minulle Arizonaan tai hän oli kirjoittanut minulle ja minä soitin takaisin. Hän sanoi: "Veli Branham, sinä istuit siellä ja minä näin tulevan sisälle suuren valopatsaan, joka otti sinut Herran pöydästä ja vei länteen. Hän istui itäpuolella ja tarkkaili, että minä menin länttä kohti. Tämä valo tuli ja vei minut ulos. Hän sanoi: "Se oli kuin näky aamulla." Hän kohottautui ylös vuoteessa. Se oli kahden ja neljän välillä aamulla. Hän sanoi: "Näytti siltä kuin minä huutaisin päiväkausia: Veli Bill, tule takaisin!"

Roy ja minä olemme olleet todellisia veljiä. Me olemme usein yhdessä ja metsästämme. Me olemme yksinkertaisesti veljiä. Hän huusi minun perääni, kunnes hänen äänensä tuli käheäksi: "Tuo hänet takaisin, tuo hänet takaisin!" huusi hän itkien.

Täällä tuo tulipatsas laskeutui pilvenä ja Hän asetti minut pöydän päähän ja minä olin muuttunut. Veli Roylle se oli salaisuus, että minut muutettiin ja näytin niin toisenlaiselta (Minä asetan sen tähän, että minä en unohda, kun minä annan hänelle selityksen) -muutettiin.

Se oli juuri ennenkuin tulin takaisin seitsemän sinetin takia. Kun tulin takaisin seitsemän sinetin takia... Eräänä aamuna hän tuli kosketuksiin Billyn kanssa, koska hän halusi puhua minun kanssani. Minä olin rukouksessa seitsemän sinetin tähden. Ja sitten hän kertoi minusta. Se tapahtui jälleen ja toistui. Veli Roy, jos minä kerron jotakin väärin, silloin huomauta minulle siitä. Hän sanoi, että kun hän tuona aamuna nousi aikaisin ylös ja katsoi tuohon huoneeseen, näki hän suuren valon tai pilven vuorella.

Hän kysyi minulta hiljattain: "Oliko Raamatussa jotakin pilven kanssa vuorella?" Minä vastasin: "Kyllä, kun Pietari, Jaakob ja Johannes olivat menneet ylös, varjosi valoisa pilvi Herran Jeesuksen. Jumala puhui ja sanoi: "Tämä on Minun rakas Poikani." Siitä minä olen hiljattain julistanut täällä pienen sanoman. Veljet nauhureiden kanssa tietävät siitä: KUULKAA HÄNTÄ. Käsittääkseni se on teillä ääninauhalla. Minä olen varma siitä.

Hän sanoi, että hän meni ylös vuorelle ja näki minun seisovan siellä. Ääni kuului tuosta pilvestä, eikö totta, veli Roy, ja sanoi suunnilleen tässä järjestyksessä: "Tämä on Minun palvelijani. Minä olen kutsunut hänet olemaan profeetta tätä ajanjaksoa varten -johtamaan kansaa juuri siten kuin Mooseskin teki. Hänelle on annettu arvovalta. Hän voi puhua asioita olemassaoloon." Jotakin sellaista... niinkuin Mooses puhui kärpäsiä olemassaoloon. Me tiedämme tuon kertomuksen oravista ja asioista, jotka ovat tapahtuneet. Rouva Hattie Wright siellä takana -minä oletan, että te tiedätte mitä hänen talossansa on tapahtunut. "HÄN on sanonut hänelle, että minä olen tehnyt, mitä Mooses teki."

Hän sanoi minulle sen senjälkeen kun olin tullut takaisin eräältä matkalta. Mielessäni olin päättänyt mennä Budin luokse, sillä hän on metsästäjänä sielle huonossa tilassa.

Ennenkuin minä lähden täältä eteenpäin, haluaisin sanoa vielä jotakin. Me kiiruhdamme. Minulla oli omalaatuinen, erikoinen uni. Minä toivon, että kun minun lankoni saa kuulla sen, ettei se loukkaa häntä. Minä toivon, etten minä myöskään loukkaa vaimoani, joka nyt on läsnä, mutta hän tietää sen.

Joitakin kuukausia sitten, noin lokakuussa tai marraskuussa, minä näin unta, että haparoin ympäri pimeydessä. Minulla ei ollut mitään paikkaa, mihin voisin mennä, kukaan ei huolehtinut minusta. Minusta tuli maankiertäjä. Minulla oli kylmä ja minä näin etäisyydessä tulen. Kun minä pääsin sinne asti, oli se kunnallinen kaatopaikka. Siellä oli kuoppia ja tuli näissä kuopissa. Näiden kuoppien välillä oli tasainen paikka, missä maankiertäjät nukkuivat pysyäksensä lämpöisinä, etteivät palelisi. He olivat näiden tulien välissä kylmänä talviyönä. Minä palelin ja menin tämän tulen luokse lämmitelläkseni. Siellä makasi monia maankiertäjiä. Minä en nähnyt mitään heistä, sillä heillä kaikilla oli jonkinlainen koppi, missä he nukkuivat. Sitten minä näin lankoni, Fletcher Broyn.

Kuinka minä muistankaan Fletcherin. Hän on hyvä poika. Tämä saattaa olla opetus nuorille. Minä ajattelen sitä, että hän joitakin vuosia sitten oli hyvännäköinen nuori mies, James Fletcher Broy. Hän joutui huonoon seuraan ja alkoi ryypätä. Minä muistan, kuinka vedin verhot syrjään kotiin tullessani. Hänen isänsä, joka jo vuosia sitten meni kirkkauteen, oli siellä ulkona kitaran kanssa.

KERRAN GOLGATALLA

OLI VANHA KARKEA RISTI...

Fletcher huusi minut takaisin ja sanoi: "Veli Bill, rukoile minun puolestani. Kuuntele sitä kappaletta, jota minun isäni soittaa. Minä olen ryypännyt tänään."

Minä sanoin: "Fletcher (hän oli noin 18 vuotta vanha), älä lähde tälle tielle." Mutta hän ei kuunnellut. Hän kulki edelleen ja tuli alkoholistiksi. Hänen vaimonsa ja lapsensa jättivät hänet. Niin on tähän asti. Jumala tietää, että minä rakastan häntä.

Minä menin rukoillakseni hänen puolestansa. Hän oli vain maankiertäjä. Hiljattain menin sinne rukoillakseni hänen puolestansa sen jälkeen kun hän oli loukannut itsensä, kun olin täällä seitsemän sinetin aikana. Minä sanoin: "Fletch, minulla on kaksi pukua, jotka mielelläni antaisin sinulle." Hän vastasi: "Älä tee sitä, Bill." Minä tiesin, ettei hänellä ollut mitään vaatteita ja pyysin häntä: "Miksi et ota näitä vaatteita?" Hän sanoi: "Oi, katso minua. Katso, sinä tiedät toki, mitä minä tekisin niillä. Panttaisin ja joisin itseni juovuksiin."

Minä sanoin: "Minä annan sinulle hiukan rahaa." Hän vastasi: "Älä tee sitä, Bill, minä en halua sinun tekevän sitä."

Hänen sydämessänsä on todellinen mies, mutta hänestä tuli alkoholisti ja maankiertäjä. Myöskin hänen vaimonsa lähti väärälle tielle ja voi, mitä kaikkea mahdollista on tapahtunut tuolle miesparalle!

Minä heräsin, mutta ennenkuin minä heräsin, sanoi Fletch minulle tuossa unessa: "Billy, minä etsin sinulle paikan, veli Bill. Sinä olet ravinnut minun lapsiani, kun he olivat nälkäisiä. Sinä olit heille isä. Nyt minä etsin täältä sinulle paikan, jotta sinä voit lämmitellä." Me kuljimme noiden maankiertäjien paikkojen ohitse ja tulimme lopulta erääseen paikkaan, ja hän sanoi: "Minä istuudun tähän." Minä sanoin: "Minä menen tuonne ylös katsomaan, löydänkö jonkin paikan."

Minä menin ylös ja katsoin pimeyteen. Oli pimeä yö. Minä ajattelin: "Ajatelkaamme! Kerran Kaikkivaltias Jumala antoi minun johtaa Hänen seurakuntaansa. Kerran Hän antoi minun julistaa Hänen evankeliumiansa ja nähdä, kuinka sielut tulivat pelastetuiksi. Miehet ja naiset koko maailmassa tulivat puhuakseen kanssani vaikkapa vain minuutin. Nyt minä olen täällä maankiertäjä. Kukaan ei halua minua. Minun on kylmä. Mitä minun pitäisi tehdä?" Silloin minä heräsin.

Minä puhuin vaimolleni ja sanoin: "Ehkä se merkitsee sitä, että Fletch on hädässä." Me kiiruhdimme löytääksemme hänet. Hänen veljensä löysi hänet. Hän oleskeli siellä Weidnersilla. Siellä, missä on hevosmarkkinat. Hän nukkui eräässä tallinnurkassa. Minä kuljin edelleen ja ajattelin: "Tässä ei ole mitään tehtävissä."

Minä tulin joitakin päiviä sitten takaisin Kanadasta Fredin ja muiden kanssa. Mielessäni minä olin päättänyt: "Jos nämä ihmiset eivät kerran halua kuulla minun sanomaani, niin hyvä on. Silloin he eivät tarvitse sitä." Minä olen saarnannut nyt noin 35 vuotta. Viimeisinä 15-18 vuotena minä en ole tehnyt mitään muuta kuin palvellut Herraa ja yrittänyt elää Häntä lähellä, enkä ole julistanut sanaakaan ennenkuin Hän on ennalta sanonut minulle siitä.

Ihmiset sanovat: "Jos veli Branham ilmoittaa teille, että hän tulee, niin muistakaa...odottakaa kokousta, sillä hän tulee Herran nimessä. Hän ei tee mitään, ellei Herra sano sitä." Tämä pitää paikkansa. Minä odotin, kunnes Hän sanoi minulle siitä. Minä en liikkunut, ennenkuin Hän sanoi minulle siitä ja sitten Häne teki sillä tavoin, ettei Hän viimeisinä kuukausina sanonut minulle, mihin minun tuli mennä.

Kun minä tulin takaisin Kanadasta, kertoi veli Roy minulle unensa, kun veli Banks ja minä ajoimme hänen kanssansa yhdessä autolla juuri ennenkuin hyvästelimme toisemme.

Seuraavana aamuna me ajoimme veli Fredin luokse. Hänen poikansa Lynn ei ollut kotona ja sentähden hän ei voinut tulla meidän kanssamme. Hänen ja hänen vaimonsa täytyi odottaa. Hän on noutanut vaimonsa Rosewoodista tai Elrosesta, Saskatchewanista. Billy ja minä tulimme veli Fredin pakettiautolla. Me ajoimme melkein koko yön ja seuraavan päivän. Seuraavan aamuna me lähdimme Montanan Helenasta ja tulimme rajan lähelle.

Jos minä olen jalkeilla noin yhdeksään asti, tulen minä väsyneeksi ja minun täytyy nukkua. Billy halusi nukkua kymmeneen asti seuraavana päivänä, kun päivä koittaa. Niin voimme hyvin matkustaa.

Noin neljän aikaan minä aloin ajaa. Billy nukkui. Me tulimme erääseen paikkaan ja minä ajattelin itsekseni: "Tiedätkö mitä, eräänä päivänä, niin pian kuin saan vaimoni siihen... en sano hänelle mitään aikomuksistani... Mutta sinne minä menen ja sitten sanon vaimolleni: "Minä rakastan tätä paikkaa niin kovasti. Ei ole tarpeen mennä jonnekin muualle. Pysykäämme yksinkertaisesti täällä." Se on tuhannen sadan mailin päässä kaikesta sivilisaatiosta, syvällä erämaassa. Minä ajattelin: "Eikö se olisikin hienoa? Minä en tarvitsisi enää mitään hiustenleikkuuta. Minun ei enää tarvitsisi pukeutua erikoisesti. Minä tulisin oikeaksi vuori-ihmiseksi, mitä minä aina olen halunnut. Minulla on joitakin kiväärejä, joita ihmiset ovat antaneet minulle. Minusta tulee opas, jollaista ei vielä ole ollut. Oi, sitä minä haluaisin. Ja jos Herra sitten sanoo minulle: 'Mene ja sano jollekin jotakin', niin minä kiiruhdan ja tulen jälleen takaisin. Minä autan Budia, ja meillä on täällä oleva todella hyvä paikka." Sitä minä ajattelin.

Sitten me menimme pieneen vuoristoravintolaan noin seitsemän aikaan. Tuli myöhä ja minä herätin Billyn. Meidän täytyi tankata ja me menimme tällä pienellä paikkakunnalla pieneen ravintolaan. Ollessamme siellä tuli joku mies kadun ylitse, ehkä hiukan vanhempi kuin minä. Minusta hän näytti todelliselta mieheltä. Hänellä oli työhousut, työtakki, ratsastussaappaat, musta hattu, lumivalkoinen parta kasvoillansa. Hiukset riippuivat hatun alta näkyviin. Minä ajattelin, että minusta hän näytti todelliselta mieheltä, ei joltakin pehmolta tai laiskurilta, jolla on suunnilleen näin pitkä sikari suussansa, istuen shortseissa jossakin sisäpihalla tai uima-altaalla... kuin jokin ihramaha idästä. Suokaa anteeksi tämä ilmaisu! Mutta todellakin, tuo mies näytti todella mieheltä, kovalta ja karulta. Näytti siltä kuin hän eläisi siellä, minne Jumala on määrännyt ihmiset elämään. Minä ihailin häntä.

Hän tuli sisälle ravintolaan ja tilasi muutamia pannukakkuja. Siellä oli noin viisitoista, kaksikymmentä ihmistä. Hänen täytyi aivastaa. Tehän tiedätte, miten jotkut ihmiset osaavat sen. (Veli Branham jäljittelee). Suokaa anteeksi, mutta hän aivasti voimallisesti ja kovasti: HHHattsssiiii!!! Kuulosti siltä kuin olisi puhjennut myrsky. Kun hän oli tehnyt sen, ei kukaan uskaltanut sanoa sanaakaan. Ei kukaan. Minä sanoin: "Billy, tämä on minun sydämeni mukainen mies." Hän vastasi: "Voi pappa, tuollainen sinä et tahtoisi olla." Minä sanoin: "Sellainen minä olen tulevaisuudessa oleva." Näettekö? Minä sanoin: "Sellainen minä tulen olemaan."

Minä istuin siellä jonkin aikaa ja Billy katsoi minua syödessänsä pannukakkujansa. Minä olin jo valmis syömiseni kanssa. Joitakin minuutteja myöhemmin astui esiin eräs mies puisen seinän takaa, jonka taakse minä en voinut nähdä. Hänellä oli juuri minun kasvojeni muoto, oli noin 75-vuotias ja vanha ja pieni. Hänen vaatetuksensa oli tiukka ja kulunut. Ystävä, joka hänen kanssansa tuli, oli juuri niinkuin Fletcher Broy. Harmaat hiukset riippuivat kasvoille. Billy katseli ympärillensä ja sanoi: "Isä, nuo näyttävät aivan kuin sinulta ja Fletcheriltä." Te voitte kuvitella, miltä minusta tuntui. Tuo pieni mies oli aivan näköiseni. He olivat ehkä olleet jollakin leiritulella. He olivat noen peittämiä, kasvot likaiset. Aamiaisestansa he maksoivat kaksikymmentä centtiä. Vain kupillinen kahvia tai jotakin. Minun sydämeni liikuttui minussa. Minä tarkkailin heitä ja Billy sanoi: "Mikä sinun on?"

Minä sanoin: "Ei mikään." Hän meni autoon ja kysyi: "Onko sinulla mitään sitä vastaan, että jatkamme ajamista?" Minä sanoin: "Ei." Hän vastasi: "Minä olen vielä uninen."

Hän nukahti. Minä saavutin noin 55 mailin nopeuden, tulin tielläni kotiin Arizonaan vuorten lävitse Utahin rajalla. Ja kun minä tulin sinne, noin 20 mailia vuorilta kaupungin takana... tehän olette kuulleet siitä... minä olen kertonut sen teille... tuosta aamusta, oravista ja kaikista noista asioista... Joku alkoi puhua minulle. Tuo ääni puhui niinkuin te kuulette nyt minun ääneni. Minä tiedän, että se kuulostaa neuroottiselta. Mutta niinkuin minä olen jo tuonut julki: Olenko minä milloinkaan sanonut teille jotakin, mikä ei olisi pitänyt paikkaansa? Tuo ääni puhui minulle edelleen ja minä puhuin Hänelle.

Sanottiin: "Toteuta vain suunnitelmasi, niin tulet olemaan sellainen." Minä sanoin: "Herra, sellainen minä en tahtoisi olla." Hän sanoi: "Myöskin sinun vaimosi on menevä, hän ei ole asuva siellä vuorilla, ja sinusta tulee maankiertäjä niinkuin sinulle unessa näytettiin."

Minä vastasin: "Sellainen minä en tahtoisi olla, mutta minä en haluaisi elää edelleen niinkuin nyt. Minä haluaisin tehdä jotakin muuta. Minulle on sanottu, että Sinä olet kutsunut minut profeetaksi. Minä haluaisin elää profeettojen tavoin erämaassa." Mutta siinä minä käytin omia verukkeitani, koska minä halusin metsästää omaksi mielihyväkseni.

Ja Hän sanoi: "Mutta sellaisia olivat Vanhan Testamentin profeetat. Sinut on kutsuttu paljon korkeampaan palvelustehtävään. Sen lisäksi sinulle on myöskin annettu enemmän lahjoja. Sinut on kutsuttu rukoilemaan sairaiden puolesta ja saarnaamaan evankeliumia -apostolisella tavalla. Sinä tiedät suuremmista asioista, monista suurista lahjoista. Hän sanoi: "Miksi sinä odotat sitä, että Minä joka kerta liikuttaisin sinua, ennenkuin sinä liikut? Mihin perustuu sinun palkkiosi?" (Niinpä minä olin tehnyt syntiä.) Sitten Hän sanoi: "Muistatko sinä sitä, mitä Minä eilen sanoin sinulle? Ajatteletko sinä sitä, mitä veli Roberson on unessansa tai näyssänsä kertoi -että sinä olit tehnyt kuin Mooses. Sinä olet kadottanut tunteet kansaasi kohtaan. Sinä olet unohtanut sen kutsumuksen, johon Minä olen sinut kutsunut."

Minä olen jättänyt sairaat makaamaan. Minä halusin, että Herra sanoisi minulle, mihin minun tulisi mennä ja mihin minun ei tulisi mennä. Se on väärin. Minä sain kompleksin, koska ihmiset eivät kuule sanomaani. Jumala varjelkoon etten minä vertaa nykyistä elämääni Mooseksen elämän kanssa, mutta se on täsmälleen sitä, mitä Mooses teki. Ihmiset eivät kuunnelleet häntä, kun hän tuli vapauttamaan heidät. Niinpä hän jätti heidät rauhaan ja meni erämaahan, mutta Jumala lähetti hänet takaisin. Hän oli jo unohtanut kärsivän kansan.

Silloin minä sanoin:: "Miten minä vain voisin?" Se pitää paikkansa! Ilman sivistystä, vain peruskoulu ja siitä huolimatta... ihmiset virtasivat kaikkialta koolle kuullaksensa yksinkertaista evankeliumia. Se on enemmän, se on nyt suurempaa kuin mitä se oli Vanhan Testamentin liiton alla. Hän on noussut korkeuksiin ja on antanut ihmisille lahjoja. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Minä puhuin ja kuulin, miten minulle puhuttiin. Sitten se lähti luotani.

Minä sanoin: "Billy!", mutta hän nukkui sikeästi. Minä sanoin: "Billy, olitko se sinä", mutta hän ei edes herännyt ja minä ajattelin: "Herra Jumala", ja ajoin hitaammin.

Mitä tämä merkitsee? Sanoin: "Billy, Billy!"

Hän vastasi: "Mitä sinä tahtoisit?"

Minä kysyin: "Puhuitko sinä minulle?"

"En, miten niin?"

Minä vastasin: "Minä haluaisin sanoa sinulle jotakin. Hiljattain minulla oli uni. Sinä olet nähnyt ne miehet, jotka näyttivät kuin Fletchiltä ja minulta. Kysy äidiltä, kun tulet takaisin Tucsoniin, olenko minä kertonut hänelle tämän unen. Billy, jotakin tapahtuu. Se tapahtuu nyt. Jokin puhui minulle ja minä ajattelin, että se olisit sinä."

Hän katsoi minua hiukan oudoksuen ja odotti hiukan. Me ajoimme edelleen ja muutamassa minuutissa hän oli jälleen nukahtanut. Minä ajoin edelleen ja ajattelin sitä, mitä se voisi merkitä. Minä ajoin tietä pitkin, mutta aivan yhtäkkiä alettiin uudelleen puhua. Hän sanoi: "Palaa takaisin! Enkö Minä jo alussa sanonut sinulle, kun Minä siellä joella huusin sinulle: 'Niinkuin Johannes Kastaja lähetettiin ennen ensimmäistä tulemusta...' Eikö Johannes ollut enemmän kuin profeetta?" Jeesus itse on sanonut näin: "Mitä te lähditte katsomaan? Profeettaako? Minä sanon teille, enemmän kuin profeettaa."

Sitten oli kaikki jälleen edessäni. Minä aloin kysellä. Sitten Hän jälleen muistutti minua kansasta. No niin, tehdä mitä Mooses teki. Miten saattoi Mooses saavuttaa kansan erämaassa? Miten minä voin saavuttaa kansan erämaassa? Täsmälleen sama asia. Sitten minulle tuli Kirjoitusten kohta 2.Tim.4. Muistatteko, erikoisesti te vanhemmat, kun me 30 vuotta sitten vihimme kappelin ja kuinka Hän näytti minulle ne puut, jotka minä istutin molemmille puolille. Muistatteko te sen? Te tunnette tuon näyn. Se on kirjoitettuna kirjoihin ja säilytettynä ääninauhoilla. Siitä on monia vuosia, kun minä näin sen.

Minä en johtanut yhteen niitä, jotka uskovat ykseyteen ja niitä, jotka uskovat kolminaisuuteen. Minä seisoin heidän keskellänsä ja istutin nämä puut. Ne olivat ainoat kaksi puuta, jotka kantoivat hedelmää. Kaikki muut puut kasvavat noin 30 korkeiksi ja lakkaavat, mutta nämä kasvoivat taivaaseen asti. Minä katkoin oksia niin hyvin toisesta kuin toisestakin. Te muistatte tuon näyn. Se on kirjoissa ja myöskin minun elämäntarinassani. Nopeasti ne kasvoivat taivaaseen asti ja Hän sanoi: "Pidä kätesi esillä hedelmiä varten." Saman hedelmän minä löysin ristiltä, kun minä menin sinne alas. Hän sanoi: "Tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti, sillä on tuleva aika, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia. Älä anna siinä periksi, vaan jatka edelleen." Kaikki tämä palasi muistiini.

Sitten minä ajattelin Marilyn Monroeta, tuota tyttöä, joka näytettiin minulle noin viikko ennen hänen kuolemaansa. Sanottiin, että hän olisi tehnyt itsemurhan, vaikka hän ei tehnyt sitä. Minä sanoin heille ennalta, mitä tulisi tapahtumaan, ja se tapahtui juuri sillä tavalla. Samoin siellä nyrkkeilijöiden kesken toinen tappaisi toisen. Suokaa anteeksi, minä viittaan nyt erääseen toiseen tyttöön, joka oli siellä. Hänen serkkunsa on Danny Henry. Mikä on hänen nimensä? Jane Russell - hänen serkkunsa on baptisti.

Minä saarnasin Los Angelesissa liikemiesten aamiaisella ja esitin sen erikoisesti noille organisaatioille. Siellä istui Assembliesin esimies ja monet suuret arvohenkilöt olivat kokoontuneena. Kun minä olin lopettanut puheeni ja halusin mennä puhujanlavalta... sillä tuo sanoma lähetettiin radion kautta koko kansakuntaan... minun täytyi mennä takaisin koska he lopettivat lähetystä. Kun tätä muutosta suoritettiin ja radioasema ilmoitettiin... se oli Cliftonissa, missä tuo aamiainen tapahtui. Minä tulin ylemmältä puhujanlavalta alemmalle, kun hyvännäköinen noin 30 vuotias nuorimies tuli juosten ja halasi minua. Hän sanoi olevansa Danny Henry. Minä en tiennyt kysymyksen olevan hänen veljestänsä, joka teki televisioon lähetykset kristillisiä liikemiehiä varten. Hän on tuon filmitähti Jane Russelin serkku. Hänen äitinsä on saarnaajatar eräässä helluntaiseurakunnassa.

Hän tuli minua kohti ja syleili minua ja sanoi: "Jumala siunatkoon sinua, veli Branham. Minä toivon, ettei tämä kuulosta pilkalta, mutta siten kuin minä näen sen, se voisi olla Ilmestyskirjan 23 luku." Sanottuaan sen hän alkoi puhua kielillä. Tuo poika on baptistiseurakunnasta, eikä hän milloinkaan ollut kuullut sellaisesta. Niin pian kuin se tapahtui, kalpeni hän, katsoi minuun, eikä tiennyt mitä hänen tulisi tehdä. Täällä istuu miehiä, jotka olivat siellä läsnä. Olitko sinä Fred siellä? Kuinka monet olivat silloin siellä? Täällä on kolme, jotka olivat siihen aikaan siellä. Hän ei tiennyt, mitä hänen tulisi sanoa. Siellä oli suuri, tukeva ranskalainen rouva, joka nousi ja sanoi: "Se ei tarvitse mitään selitystä, se oli selvää ranskan kieltä." Tuo poika sanoi: "Minä en osaa sanaakaan ranskaa." He olivat kirjoittaneet muistiin, mitä hän sanoi.

Nurkassa istui eräs mies, joka sanoi: "Se on oikein. Myöskin minä kirjoitin muistiin, mitä hän sanoi. Se on ranskaa." Aivan takana istui eräs hyvännäköinen, vaalea nuorimies seinän vieressä. Hän tuli eteen vertaillakseen muistiinkirjoitettua muiden kanssa. Hän oli ranskankielen tulkki YK:ssa. Tämä mies oli Victor LaDeaux Arne Vickin seurakunnasta. Hänkin oli kirjoittanut sen muistiin. Minulla on tuo käännös.

Kuulkaapa. Minä toivon, että osaan lukea sen:

"Minä, Victor LaDeaux, olen syntyperäinen ranskalainen, uudestisyntynyt kristitty, täytetty Pyhällä Hengellä. Minun osoitteeni on 809 North King Royal, Los Angeles 46. Vierailen Bethel-temppelissä, jossa Arne Vick on pastorina. Minä vahvistan, että tämä on oikea käännös siitä profetiasta, joka annettiin veli Branhamista Danny Henryn kautta ranskan kielellä 11. helmikuuta 1961 Täyden Evankeliumin Liikemiesten aamiaisen aikaan."

Totuudenmukainen käännös tuosta profetiasta. Tässsä se on:

"Koska sinä olet valinnut kaidan polun, vaikean tien, olet sinä tehnyt oman valintasi. (No niin, minä käsitän sen. Myöskin Mooseksen täytyi tehdä valintansa. Näettekö?) Sinä olet valinnut tarkan ja oikean tien (oikea ratkaisu) ja se on Minun tieni. (Minun tieni on alleviivattu, sillä Pyhä Henki oli vastannut.)

Tämän tärkeän ratkaisun johdosta sinua odottaa suuri taivasosuus, millaisen ihanan ratkaisun... (kuulkaapa nyt tarkoin) millaisen ihanan ratkaisun sinä oletkaan tehnyt. Tämä itsessänsä on vaikuttava ja oleva se, minkä kautta valtava voitto jumalallisessa rakkaudessa on tuleva."

Te näette, että verbi on adjektiivin edella ranskankielessä. Ymmärrättekö? Tämän on ranskalainen YK:n tulkki kääntänyt. Mutta tuo toinen ei osannut yhtään sanaa, eikä ollut milloinkaan kuullut mitään kielilläpuhumisesta. Hän oli baptisti. Hän oli tullut sattumalta. Kuullessaan musiikkia hän ajatteli: tuonne minä menen, istuudun ja kuuntelen saarnan.

No niin, jumalallisessa rakkaudessa - jumalallinen rakkaus. Miten se voisi olla jumalallinen rakkaus, jos se ei ole Pyhä Henki? Pyhä Henki on jumalallinen Rakkaus.

Kun me Billyn kanssa olimme tien päällä, nukahti hän jälleen. Sanottiin: "Minä olen antava sinulle iankaikkisen merkin." Minä kysyin: "Herra, mitä?" Minä odotin hiukan, mutta mitään ei tapahtunut. Minä kysyin: "Herra, mikä on tuo iankaikkinen merkki", ja odotin vielä muutaman minuutin. Sitten minä katsoin Billyn puoleen, ja hän nukkui. Hän sanoi jälleen: "Minä olen antava sinulle iankaikkisen merkin. Katso siitä, missä olet, länteen päin."

Minä käänsin pääni tällä tavoin autossa katsoakseni ja vähensin nopeutta... ja oi, Herran Henki... Minusta tuntui siltä että minun täytyisi huutaa ja itkeä. Minä katselin ja näin vuoriston valkoisine huippuineen. Minä sanoin: "Minä en tiedä, minä en näe siinä mitään iankaikkista merkkiä." Hän sanoi: "Sinun nimesi on kirjoitettu sen ylle."

Oi, minä ajattelin: "Mitä se on?" Tulin hyvin heikoksi ja aloin pysähtyä.

Billy kohottautui ja kysyi: "Mikä sinun on?"

Minä kohotin käteni tällä tavoin. Hiki juoksi käsiäni pitkin alas. Minä sanoin: "Billy, tapahtuu jotakin. Minä tiedän, että olen kerran toiminut väärin. Minä tiedän, että olen epäonnistunut Jumalaa kohtaan." Näytti siltä kuin voisin kuulla laulua ja näin tuhansia erilaisia ihmisiä: rampoja, ontuvia, sokeita ja kuihtuneita. Minä kuulin kuoron, suuren kuuluisan kuoron laulavan:

Saastainen! Saastainen! Pahat henget ahdistivat häntä.

(Te tunnette tuon laulun.)

Silloin Jeesus tuli ja vapautti vangitun.

Minä saatoin nähdä kaikkialla sairaiden rivejä. Minun täytyi pysähtuä. Billy ei tiennyt mitä tapahtuu. Minä katsoin ylös. Minä pysäytin ja katsoin vuorille ja näin nuo seitsemän kukkulaa ja sitten minä kuulin: "Sinä haluaisit nähdä jotakin." Tuossa vuoristossa oli seitsemän huippua. Vuoristo, joka ulottuu mailien päähän.

Viimeinen vuori, ennenkuin tulette toiseen valtioon. Sen jälkeen ei ole enää mitään vuoria. Tuo vuoriketju kulkee idästä länteen. Huiput ovat lumen peittämiä.

Ensin kaksi pientä huippua, sitten suurempi, jälleen pienempi, sitten suurempi ja jälleen pienempi, ja sitten hyvin suuri, pitkä lumipeitteinen vuori. Minä sanoin: "Herra, minä en käsitä, mitä se merkitsee."

Hän kysyi: "Montako huippua siellä on?" Minä sanoin: "Seitsemän." "Kuinka monta kirjainta on sinun nimessäsi?"

W-i-l-l-i-a-m M-a-r-r-i-o-n B-r-a-n-h-a-m

Siellä oli kolme erikoista huippua. Hän sanoi: "Nämä kolme huippua vastaavat ensimmäistä, toista ja kolmatta nykäisyä. Ensimmäinen oli ensimmäinen jakso sinun palvelustehtävässäsi, pieni huippu. Sitten tuli ensimmäinen nykäisy erikoisen korkealle." Te tiedätte, tuo merkki kädessä. Sitten siinä on vähäisempi keskeytys, aika, jolloin minä vetäydyin takaisin, koska olin liian uupunut. Monet teistä muistavat sen. Sitten tuli erottaminen, toinen nykäisy. Sen jälkeen minulla oli jälleen muutama vuosi, niinkuin tuo pienempi huippu. Taaksepäin katsoen näyttää siltä, kuin minun palvelustehtävääni ei vielä olisi ollutkaan. Sitten tuli kolmas.

Kolme on täydellisyyden luku. Ymmärrättekö? Kolmas. Seuraava oli viides huippu, armon luku. Seuraava oli seitsemäs -täydellisyyden luku. Loppu. Kuusi päivää sinun tulee tehdä työtä, seitsemäs on sapatti, viikon loppu, ajan loppu. Minä pysähdyin ja näytin sen Billylle. Minä tarkkailin niitä.

Ja hän sanoi: "Paina tämä mieleesi. Jos milloinkaan tulee epäilys mieleesi, niin ajattele tätä paikkaa. Tule tänne takaisin." Billy kopautti minua olkapäälle ja sanoi: "Isä, katso itään." Miten se tapahtui, sitä minä en tiedä, mutta siellä tien itäpuolella oli tämä palava kaatopaikka. Maili toisensa perään, jonkin matkan päässä kaupungista, oli siellä vasemmalla puolella vanhan kaatopaikan tie.

Minä palaan takaisin kentälle. Aamen. Vanha tai nuori, elävä tai kuollut. Minä olen totteleva Jumalaa kuolemaani asti. Minä olen epäonnistunut Herran edessä, mutta en tahallani. Pystynkö siihen... Minä olen yrittänyt... sallikaa minun sanoa vielä tämä tässä, jos ääninauhalla on tilaa. Sallikaa minun liittää mukaan, mitä minä toivoisin. Minä toivoisin näkeväni, että Jeesus Kristus paljastaa itsensä ilman ainuttakaan virhettä.

Ne veljet, jotka kuuntelevat näitä ääninauhoja ja tämä seurakunta ajatelkoot sitä tästä päivästä lähtien: syy siihen, miksi te ette ole nähneet ainuttakaan virhettä kaikkinä näinä vuosina... Te ette voi löytää ainoatakaan asiaa, joka erottamisen ja ennustusten kautta on puhujanlavalla tuotu julki, joka ei olisi tapahtunut... Se kaikki on tapahtunut kirjaimellisesti. Jos seurakunta uskoo sen, niin sanokaa: Aamen! (Seurakunta vastaa aamenella.) Ei ole yhtään ainoata ihmistä maan päällä, joka voisi osoittaa yhdenkään asian. Olkoon se tehty tiettäväksi tälle seurakunnalle ja muille seurakunnille. Jos Jumala painaa jonkun miehen putken lävitse, ja hän ei ylipäätänsä liiku ennenkuin Jumala sanoo hänelle siitä, silloin ei siihen silloin liity mitään uskoa. Se on Jumala, joka painaa teidät jonnekin. Tämä palvelustehtävä on rakennettu niin pitkälle, ettei kukaan voi sanoa sanaakaan sitä vastaan. Tästä lähtien sallikaa minun ensin Herran nimessä puhua teille, ennenkuin te kuuntelette, sillä minun täytyy lähteä liikkeelle uskossa. Minun täytyy tehdä se uskossa, riippumatta siitä, ajattelenko minä sen olevan oikein tai väärin tai että... Minä teen parhaani valintani mukaisesti, ja sitten minä menen ja teen sen. Sillä ei se ole ollut väärin, että minä olen odottanut, kunnes Hän sanoi minulle sen tekemisestä. Minä olen odottanut Häntä. Niinpä se en ollut minä, vaan Hän se oli!

Mutta katsokaahan, itse suuri pyhä Paavali joutui kerran hätään. Usein on Jumala sallinut, että Hänen palvelijansa tekivät virheitä, jotta nämä asiat tulisivat todistetuiksi. No niin, me tiedämme, että ihmiset tekevät virheitä, mutta Jumala ei voi tehdä mitään virheitä. Mutta nyt kun minä katson saarnaajakentälle, niinkuin minä teen sen, silloin minun täytyy etukäteen suunnitella kokouksia ja järjestää asiat.

Ehkä tämä on se suuri tuleva aika, jota me olemme odottaneet. Varmastikin, jos tämä jo itsessänsä on se asia, jonka kautta valtava voitto jumalallisessa rakkaudessa vaikutetaan, niin silloin se on jumalallinen rakkaus, joka on Jumala. Ymmärrättekö? Tarvitaan jumalallinen Rakkaus, jotta voidaan tunkeutua etulinjaan ja astua kansan puolesta aukkoon.

Ja nämä Rickit ja Rickettat, niinkuin minä heitä kutsun... Jumala antoi minun ymmärtää, ettei minun olisi tullut tehdä sitä, sillä se ei ollut oikein. Monet heistä ovat yhä vielä Hänen lapsiansa. He eivät voi mitään sille, että he toimivat niin toisella tavoin. Monet näistä vanhoista muodollisista seurakunnista, joissa he ovat (tuo henki heidän yllänsä) he ovat aivan samoin vankilassa, niinkuin Israel oli vankilassa. Niinkuin Mooses meni vapauttaaksensa heidät orjuudesta... Ihmiset, jotka rakastivat Jeesusta Kristusta, palvelisivat Häntä, jos he vain tietäisivät, miten he voisivat palvella Häntä. He ovat kirkkokunnallisen orjuuden alla, joka sanoo heille: "Älä tee tätä ja älä tee sitä."

Mutta Jumalan huudon täytyy kuulua. Kuka tahansa haluaa marssia luvattuun maahan, sallikaa hänen marssia. Me olemme tiellämme luvattuun maahan. Aamen. Sallikaa heidän marssia. Me olemme matkalla kohdataksemme Kristuksen lopunajassa. Minä haluaisin julistaa tämän teille, jotta te näette ja näyttää teille... virheet, joita ihminen voi tehdä siitä huolimatta, että on vilpitön.

Mooses kadotti tunteensa kansaansa kohtaan, koska he eivät kuunnelleet häntä. Veli Roy, käsitätkö sinä unesi? Minä en voi kulkea tämänkaltaisen palvelustehtävän kanssa ennenkuin tunnen sydämessäni toisin sen suhteen. Vaikka Jumala sen sanoisikin minulle. Mutta tämä on muutos, jonka veli Roy... (Se tuli minulle juuri). Jonkin täytyy muuttaa minut, koska minä sydämessäni, kun menen ulos ja tunnen niinkuin nyt... Minä tunnen yhä vielä, että heidän olisi täytynyt kuunnella sanomaa, heidän olisi tullut tehdä... Ja minulla ei ole ihmisiä kohtaan sitä tunnetta, joka minulla tulisi olla. Ennenkuin minä saan tämän tunteen, on minun tarkoituksetonta mennä, sillä minä olisin ulkokultainen.

Kaikkina näinä vuosina minä olen totisin sydämin yrittänyt palvella Häntä. Minä en haluaisi mennä ulos ulkokultaisena. Minun täytyy tuntea, että he eivät on Rickyjä ja Rickettoja, ei tämä joukko... He ovat Jumalan lapsia, jotka ovat orjuudessa, joiden luokse minun täytyy mennä. Siihen asti kunnes voin tuntea, täytyy minun yksinkertaisesti odotella, saarnata joissakin konferensseissa ja vastaavissa, mutta odottaa.

Minulla on eräs laulu. Minä en osaa laulaa. Minä luen siitä. Veli Neville, katsopa, miten se on kirjoitettuna. Minä en osaa oikealla tavalla oikeinkirjoitusta. Minä en edes tiedä, osaanko lukea sen vai en. Sillä on melodiana tasavallan taisteluhymni.

Glory, glory, halleluja!(Te olette kuulleet sen.)
Glory, glory, halleluja!

(Kuinka monet? Tietysti me kaikki olemme kuulleet sen!)

Kiertävä matkaasaarnaaja
ratsasti kautta maan.
Oli kivääri olallaan
ja Raamattu kädessään.
Preerian kansalle kertoili
on siunattu Luvattu Maa.
Ratsain, laulain kulki hän.

Leväten, leväten,
iankaikkiseen käteen turvaten,
leväten, leväten,
iankaikkiseen käteen turvaten.

Saarnasi tulevasta tuomiosta,
tulesta ja tulikivestä,
Ja kirkkauden loputtomasta taivaasta
vanhurskaitten ainoastaan.
Vuorten yli ratsastaissa
kuulet hänen laulavan lauluaan.
Ratsasti eteenpäin.

On voima, voima,
voima ihmeinen,
Veressä Karitsan,
On voima, voima ihmeinen,
yksin Veressä Karitsan.

Vanha kiertävä saarnaaja. Muistatteko hänet? Ymmärrättekö?

Nyt kiväärinsä vanha ja ruosteinen
seinällä riippuu vain.
Raamattunsa kulunut ja pölyinen,
ja harvoin siihen kosketaan. (Pitää paikkansa.)
Mutta tuomansa Sanoma
on kohtaava meidät tuona päivänä.
Sillä Jumalan Totuus marssii yhä.

Kaikki:
Glory, glory, halleluja!
Glory, glory, halleluja!
Glory, glory, halleluja!
Totuutensa marssii vaan.

Minä opettelen sen ulkoa. Minä nousin tänä aamuna ylös senjälkeen kun olin kirjoittanut sen muistiin. Laskin käteni vanhan kiväärini ylle, joka riippuu seinällä. Minä tiedän, että se ei ole enää kestävä kauan.

Nyt kiväärinsä vanha ja ruosteinen
seinällä riippuu vain. (Se pitää paikkansa.)
Raamattunsa kulunut ja pölyinen,
ja harvoin siihen kosketaan.
Mutta Hänen Sanomansa siitä,
tuomionpäivänä vielä kohdataan.
Ja Hänen Totuutensa jatkaa marssiaan.

Jumalan Totuus on tämä Raamattu. Se astuu eteenpäin. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.

Tuo vanha matkasaarnaaja, kivääri selässänsä ja Raamattu kädessänsä ratsasti yli preerian ja yli vuorien ja hautojen kaikkialle. Hän saarnasi tulevaa tuhatvuotista valtakuntaa, tulisen tuomion tulemista epävanhurskaiden ylle, saarnasi Jumalan Valtakuntaa vanhurskaita varten. Tämä on totta. Vanha Winchester-kivääri ruostuu. Raamatun sijasta heillä on seksikirja, mutta Jumalan Totuus astuu siitä huolimatta eteenpäin. Hän osoittaa itsensä samana todellisuutena, niin todellisena tänään, kuin mitä Hän aina on ollut.

Jumalan Totuus astuu eteenpäin.

Glory, glory halleluja!
Glory, glory halleluja!
Glory, glory halleluja!
Totuutensa jatkaa vain.

Miksi? Joku on ottava sen vastaan, sillä Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Laulakaamme se vielä kerran. No niin, me olemme täällä sekaisin, metodisteja, baptisteja, luterilaisia ja kaikkia muita. Kun me laulamme tämän viimeisen kuoron, niin ojentakaamme kätemme niille, jotka ovat ympärillämme, ja sitten me hyvästelemme teidät.

Ajatelkaa sitä, te, jotka menette tänä iltana omaan kirkkoonne; viekää pastorillenne terveisiä minulta ja rukoilkaa sitten minun puolestani, jokainen teistä. Haluaisin yhä uudelleen muistuttaa teitä siitä. Jos teillä ei ole jotakin paikkaa minne mennä, ja te tunnette jotakin meidän puolestamme... Veli Nevillen sanoman jälkeen tänä iltana, senjälkeen kun hän on julistanut sanomansa, haluaisin minä tehdä äänityksen, joka kuuluu "Hänen tulemuksensa punaisen valon loistaminen". Herra siunatkoon teitä nyt. Jos Herra suo, minä olen jälleen ensi sunnuntaina oleva täällä tehdäkseni jälleen äänityksen. Seuraavalla viikolla minä olen oleva Arkansasissa.

Laulakaamme vielä kerran ja puristakaamme toistemme käsiä:

Glory, glory, halleluja!
Glory, glory, halleluja!

Herra Jeesus... (Veli Branham rukoilee sillä aikaa kun seurakunta laulaa.

Ylistys Jumalalle! Me kumarramme päämme hetkeksi. Sinä tulet juuri oikealla hetkellä, veli Ruddell. Tule hetkeksi tänne ylös. Veli Ruddell on eräs meidän veljistämme, joiden kanssa me olemme yhteydessä. Meillä on pieni seurakuntien yhteys yksinkertaisesti ulkopuolella kirkkokuntien. Minä olen kuullut siitä rohkeasta asemasta, jonka veli Ruddell on ottanut evankeliumin puolesta. Sentähden minä sanon tämän veli Ruddell. Mikä tahansa sinua kohtaakaan tiellä, Jumala ei ole luvannut mitään ruusuista, helppoa tietä. Hän on luvannut taistelun, mutta Hän on myöskin luvannut voiton. Siitä on kysymys.

Minä tiedän, että kun ensin otin tämän aseman, halusivat minun oma äitini ja isäni ajaa minut ulos kotoa, mutta voi, minä sain kastaa heidät Herran Jeesuksen Nimessä! Ainoa toivo, joka minulla tänään on, on tämän aseman tähden. Minä olen iloinen siitä, että tämän vanhan matkasaarnaajan Raamatun sanoma tuli tänne asti. Vaikka ihmiset ovat leikelleet sitä sieltä täältä ja ovat tuoneet mukaan kirkkokuntia ja uskonkappaleita ja kaikkea mahdollista -siitä huolimatta totuus marssii yhä vielä eteenpäin. Se pitää paikkansa. Se liikkuu eteenpäin.

Jumala siunatkoon teitä jokaista. Me toivomme näkevämme teidät pian. Tehkää minun mielikseni siihen asti, te täällä sekä ne, jotka kuuntelevat ääninauhoja: te veljet rukoilkaa, että Jumala panisi takaisin sydämeeni sen tietyn jonkin, jonka minä kompleksin kautta kadotin. On niin helppoa antaa tulla kompleksin.

Joitakin päivinä sitten minulla oli haastattelu veli Wayn kanssa, joka istuu täällä. Hän on läsnä. Hyvä mies, mutta on muodostanut ympärillensä kompleksin, toisenlaisen kompleksin. Hän teki saman. Veli Way, se on tapahtunut nopeasti. Sinulle tulee pieni ajatus ja sinä ajattelet siihen suuntaan edelleen... Mene takaisin ja vertaa sitä Kirjoituksiin ja totea, pitääkö se paikkansa vai ei. Sitten aloita sieltä. Älkää kadottako tunteitanne ihmisiä kohtaan. Ymmärrättekö? Sinun täytyy ajatella sitä. Heitä ei ole tehty grahamjauhoista. He ovat lihaa ja verta ja sielu. Rukoilkaa minun puolestani te kaikki, jos haluatte. Jumala siunatkoon teitä nyt.

Kumarramme päämme ja pyydämme veli Ruddellia tulemaan. (Eräs veli seurakunnasta puhuu veli Branhamin kanssa.) Ylistys Jumalalle! Tämä on saarnaaja. Ehkä joku ei tiedä sitä. Hän kuuluu tuohon ryhmään, joka näytettiin eräässä niistä unista, jotka koskivat sitä, että minä ottaisin toisen tien, katsokaahan, menen länttä kohti... että minä näinä viimeisinä päivinä olen kulkeva länttä kohti. Veli J.T. Parnell.

Ehkä täällä on vieraita, jotka ihmettelevät niitä ihmisiä, joilla on unia... uneksijoita. Ei, me emme yksinkertaisesti ota vastaan kaikkia unia, mutta me uskomme, että Raamattu sanoo: "Senjälkeen minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle... he ovat ennustava, näkevä näkyjä ja unia." Niin kauan kuin tämä on Raamatun kansien välissä, katson minä velvollisuudekseni uskoa ja saarnata sen. Jos ihmiset kertovat unia, eikä Herra anna siihen mitään selitystä, emme me välitä siitä mitään. Jos joku puhuu kielillä, täytyy sen olla osoitettu seurakunnalle ja tapahtua. Jos se ei tapahdu, on se paha henki. Sen täytyy toteutua, sillä kielien selitys on profetia. Me tiedämme, että se pitää paikkansa. Me yritämme selittää täällä Raamattua sillä tavoin kuin se opettaa. Älkää ottako siitä mitään pois älkääkä lisätkö siihen mitään. Eläkää se sillä tavoin kuin se on. Herra olkoon ylistetty! Veli, tämä auttaa minua uskomaan sen. Jumala ei sanonut minulle: mene, ja tee synnin kanssa kompromisseja. Mutta mene ja jatka...

Rukoilkaamme nyt, veli. Joku on pyörtynyt. Hetkinen, pysykää kaikki istumassa.

Taivaallinen Isä, salli laupeutesi olla täällä, tule parantamaan veli Way. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, tulkoon hän toiseksi ihmiseksi. Me kiitämme Sinua Herra, että Sinä vahvistat häntä tässä maailmassa.

Todellakin, hänen sydämensä alkaa jälleen lyödä, se on ohitse. Seison tällä alttarilla, missä on pidetty hautajaispuheita... kun seison täällä... ovat sadat ihmiset rukoilleet lävitse Kristuksen luokse. Minä ojentauduin alas, ja hänen silmänsä olivat jäykät, hänen pulssinsa ei lyönyt enää. Ja vain huusimme Jeesuksen Kristuksen nimessä, ja hänen pulssinsa tuli takaisin. Ristin saarnaajana minä sanon sen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Eikö Hän olekin ihana! Sydänkohtaus. Ymmärrättekö? Minä olen niin kiitollinen, että se tapahtui juuri täällä, juuri nyt, sensijaan että se olisi tapahtunut myöhemmin, kun me emme enää olisi olleet täällä. Nähkää Jumalan armo. Herra olkoon ylistetty! Kumartakaamme päämme.

Taivaallinen Isämme, me kiitämme nyt Sinua hyvyydestäsi ja laupeudestasi. Sinä olet aina meidän keskellämme. Herra, anna minulle öljyä lamppuuni. Anna minulle Herran sauva, niin että minä ojennan sen sairaiden ja kärsivien ylitse, niin että voin johtaa ulos ja tuoda tarpeessa oleville vapautuksen ja tuomion niille, jotka sen hylkäävät. Suo se, Isä. Me kiitämme Sinua kaikesta Sinun hyvyydestäsi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Veli Ruddell, Jumala siunatkoon sinua, veli.

Veli Ruddell rukoilee.