HÄN VÄLITTÄÄ, ENTÄ SINÄ?

Kiitos veli. Jääkäämme vielä hetkeksi seisomaan rukoillaksemme. Päämme kumartuneina, onko jokin erikoinen suullinen pyyntö? Tehkää se tiettäväksi nostamalla kätenne. Kun te näin kohotatte kätenne, niin pitäkää nyt sitten kiinni pyynnöstänne.

Taivaallinen Isämme, me lähestymme Sinua vielä kerran niiden pyyntöjen kanssa, jotka kohottivat kätensä. Herra, he tarvitsevat monia asioita tänä aamuna. Sinä tiedät, mitä he ajattelevat sydämessänsä, sillä Sinä olet Sana, ja Sana erottaa sydämen ajatukset ja aikomukset. Minä pyydän Sinua, armollisin Jumala, että vastaat jokaiselle hänen hätäänsä vastaavasti, ja minä tiedän, että Sinä olet tekevä sen heidän uskonsa mukaisesti. Anna meille uskoa, kun me puhumme Sinun Sanaasi, Herra. Tuokoon se heille uskoa. Auta minua puhumaan Sinun Sanasi — sillä Sinun Sanasi on totuus — niin että se aikaansaa uskoa ja vastaa näihin pyyntöihin.

Sitten täällä saattaa olla joitakin, jotka ovat väistyneet tältä kaidalta tieltä, eivätkä vaella tämän tien Totuudessa. Me rukoilemme sentähden, Isä, että tänään tehtäisiin ja annettaisiin tiettäväksi jotakin, niin että he jälleen palaavat takaisin yhteyden polulle Kristuksen kanssa. Päivät kulkevat loppuansa kohti, paha on kaikkialla, suuri lankeemus. Me rukoilemme, Isä, että Sinä antaisit meidän tänään tuntea Itsesi kun parannat sairaat meidän keskuudessamme ja teet ihmeitä. Ei niin että Sinun täytyisi tehdä se antaaksesi meidän tietää, että Sinä olet Jumala, vaan koska Sinä olet luvannut tehdä sen. Me tiedämme, että Sinä suot meille Sinun lupauksesi, kun me vain uskomme ne, ja käsitämme, että ne ovat totta. Me pyydämme tätä suosiota Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. (Voitte istuutua.)

Minä olen ottanut itselleni hetkisen aikaa lukeakseni muutamia pyyntöjä, jotka ovat tässä. Niitä on kaksi tai kolme; yksi on rukouspyyntö. Täällä on monia nenäliinoja, joiden ylitse me luonnollisesti mielellämme rukoilemme —lyhyesti sanottuna, kun me tunnemme Pyhän Hengen läsnäolon ja se on saavuttanut kohokohtansa, niin silloin me rukoilemme niiden ylitse. Minä yritän aina rukoilla silloin niiden ylitse, kun koko kokousyleisö, kun kaikki ovat voidellut Hänen läsnäolollansa.

Olemme hyvin pahoillamme, että niin monien täytyy seisoa, eikä meillä ole mitään paikkaa, niin että he voisivat istuutua. Tänään on päivä, jolloin kuumuus on saavuttanut kohokohtansa. Ilmankosteus on noin 100%, ja meillä on noin sadan Fahrenheit-asteen lämpötila, niin että täällä on hyvin tunkkaista ja kuumaa.

Minä ilmoitin täksi aamuksi parantamis jumalanpalveluksen. Syy siihen, miksi minä järjestän tämän parantamisjumalanpalveluksen on se, että minä asetan uskoni siihen, mitä Hän on luvannut. Minä en voi sanoa, että Hän on tekevä sen, mutta minä uskon, että sen jälkeen kun olemme kuulleet Hänen Sanansa ja perustaneet uskomme sille, mitä Hän on luvannut, meillä on oikeus asettaa vaatimus Hänen parantamislupauksillensa — aivan samoin kuin me teemme pelastuksen lupausten kanssa.

Nämä molemmat rukouspyynnöt — minä en tiedä äänittävätkö he jo tätä vai eivät; se saattaa olla hyvä. Minä olen sitä mieltä, että se on hyvä kuulla myöskin niille, jotka eivät ole täällä. Tarkoitan julkisuudelle. Tässä on yksi kysymys.

Oletko sinä ennustanut, että miljoona neekeriä tapetaan, vai oletko sinä vain ilmoittanut, että tämä tapahtuisi?

Nähkääs nyt, minä olen aina pyytänyt teitä huolellisesti tarkkaamaan sitä, mitä te kuulette. Katsokaahan, on niin paljon, mikä yksinkertaisesti on inhimillinen näkökanta. Mutta aina kun jotakin tulee esiin, lausutaan se julki NÄIN SANOO HERRANA, itse näky tai jotakin muuta. Näyt puhujanlavalla ja kuulijakunnassa te vaikutatte itse; se ei ole Jumala, vaan te se olette. Jumala ei vapauta näkyä, vaan sen te teette itse uskon kautta jumalalliseen lahjaan.

Aivan niinkuin tuo nainen, joka kosketti Hänen viittaansa: Hän ei tiennyt kuka tuo nainen oli tai mikä hänen kohdallansa ei ollut kunnossa. Nainen teki sen itse. No niin, tämä ei ollut NÄIN SANOO HERRA. Se oli NÄIN SANOO HERRA vasta sitten, kun Jeesus puhui hänelle ja sanoi hänelle, että hänen uskonsa oli pelastanut hänet. Mutta katsokaahan, teidän täytyy tarkata.

Ei, minä olen vain puhunut Martin Luther Kingistä ja tästä suuresta hävityksestä, joka heillä on värillisten ihmisten kanssa etelässä. Minä sanoin: "Jos nämä ihmiset olisivat orjia, ottaisin minä seurakuntani ja menisin etelään auttaakseni nämä ihmiset ulos orjuudesta." Aivan varmasti minä tekisin sen, sillä ihmiset tekevät orjia, ei Jumala. Me kaikki tulemme samasta verestä. Me kaikki tulemme yhdestä puusta, ja se on Aadam. Jumala on antanut kaikkien kansakuntien syntyä yhdestä verestä. On meidän värimme nyt sitten ruskea, musta, keltainen, punainen tai jotakin muuta; me olemme kaikki Kaikkivaltiaan luomuksia, eikä meidän keskellämme tulisi olla mitään eroja.

Vaikeus siellä on erottelu koulussa. Minä olin siellä ensimmäisen mellakan aikana ja minä kuulin sen. Minä tiedän, mistä minä puhun. Värikkäillä ihmisillä on hienoja kouluja, ja joskus ne ovat paljon parempia kuin muut koulut. Shreveportissa esimerkiksi heillä on parempia kouluja kuin valkoisilla. Mutta on kysymys siitä, että jollakin on innoitus joka saa heidät menemään sinne ja sekoittumaan keskenänsä. Minä ajattelen, että se olisi hyvä, mutta mitä sitten saavutetaan niin kauan kuin nämä ihmiset protestoivat sitä vastaan?

Minä olen sitä mieltä, että Martin Luther King on kommunistisesti innoitettu, minkä johdosta noin miljoona ihmistä johdetaan absoluuttiseen kuoleman ansaan. Katsokaahan, minä en sano, että Herra sanoi sen minulle. Minä uskon sen. Minä uskon, että sitä ei pitäisi tehdä. Minä olen sitä mieltä, että näiden ihmisten pitäisi olla kristittyjä ja tunnustaa toisensa veljinä. Mutta olen sitä mieltä, yksinkertaisesti koska...

Nämä Yhdysvallat, tämä hallitus, säätää nyt, että minä en edes saa allekirjoittaa jotakin shekkiä, joka on ojennettu minulle henkilökohtaisesti. Se merkitsee sitä, että teiltä otetaan pois perustuslailliset oikeudet, mutta mitä minä voin tehdä sitä vastaan? Kulkea yksinkertaisesti eteenpäin, ei muuta. Sen täytyy kulkea jonkin muun suunnan kautta, ennenkuin minä Yhdysvaltain kansalaisena voin lunastaa shekin. Sen täytyy kulkea tämän seurakunnan kautta. Minä en voi lunastaa sitä. Se ei ole oikein. Se on perustuslain vastaista. Mutta mitä minä voin tehdä sitä vastaan? En mitään. Verovaltuutettu oli täällä se, joka sanoi minulle, että minä en voi tehdä sitä. Hyvä on, sillä se on selvä. Jos se on sillä tavoin, niin mitä sitten? Antakaa sen yksinkertaisesti mennä.

Minä ajattelen, että se on noin suunnilleen sama —minun värillisten veljieni ja sisarteni etelässä ei tulisi tarttua aseisiin ja nousta veljiänsä vastaan; ei ainakaan sellaisten pikkuasioiden takia kuin nämä. Mikä ero on siinä, missä tai mitä koulua te käytte? Minä näin erään hienon värillisen nuoren naisen tuona aamuna, kun heillä siellä Shreveportissa oli mellakoita, ja myöskin erään vanhan värillisen saarnaajan, joka yhä uudelleen sanoi poliisille: "Antakaa minun puhua heille." Hän oli vanha Jumalaa pelkääväinen mies. Hän asettui sinne ja sanoi: "Minä en ole milloinkaan hävennyt ihonväriäni." Hän sanoi: "Luojani on tehnyt minut siksi, mikä minä olen. Minä en ole hävennyt sitä milloinkaan, ennenkuin tänä aamuna." Hän sanoi edelleen: "Kun minä näen teidän, minun kansani, toimivan sillä tavoin, silloin minä häpeän olla värillinen mies. " Poliisi kutsuttiin, ja hänen täytyi luovuttaa huudon takia.

Eräs hieno, hyvän näköinen, sivistynyt värillinen nainen, todella äärettömän älykäs, nousi seisomaan. Hän sanoi: "Ensinnäkään minä en ylipäätänsä haluaisi, että lapsiani opettaa valkoinen nainen." "Miksi?"

Hän sanoi: "Koska hän ei huolehdi minun lasteni parhaasta sillä tavoin, kuin jokin värillinen opettajatar tekisi. Katsokaa meidän koulujamme täällä. Mistä te kiihdytte?" Hän sanoi: "Meillä on uima-altaat ja kaikki muu kouluissa, heillä ei ole siellä sitä. Mille te ihmiset ylipäänsä huudatte?" Myöskin hänet huudettiin alas.

Te näette, että nämä ihmiset ovat väärän asian innoittamia. Tämä on syy siihen, miksi minä sanon tämän — ei niin että se olisi jokin ennustus sitä koskien — minulla ei ole mitään siitä Herralta. Te voitte olla varmoja siitä, että jos minä sanon Herralta teille jotakin sellaista, niin se on aina... Nyt puhun minä, mutta kun Hän puhuu, silloin minä sanon: "Se en ole minä, se on NÄIN SANOO HERRA." Minä en voi lausua sitä ennenkuin Hän sanoo minulle sen. Minä saattaisin olla ajatuksineni Martin Luther Kingistä aivan väärässä. Minä en tiedä sitä; minä en osaa sanoa sitä. Tämä on vain minun mielipiteeni. Viimeisinä päivinähän tulee olla sillä tavoin, että jokin saa aikaan vaikeuksia. Se on kaikki saatanan innoittamaa; kaikki mikä sillä tavoin nousee tuhotaksensa meidän hyvinvointimme ja sen, mitä meillä on. Minä olen näiden ihmisten puolesta siellä. Älkää koskaan ajatelko, etten minä olisi sitä. Minä olen vapauden puolesta, ja kaiken puolesta, mutta ihmiset eivät ole nyt sellaisessa tilassa. Mutta minä uskon, että se mitä sen kautta tapahtuu, jos joku ei pysäytä sitä, niin seuraus on se, että puhkeaa jälleen vallankumous. Katsokaahan, ne ovat kommunistit, jotka vaikuttavat näiden ihmisten keskuudessa.

Minä olin Afrikassa, kun siellä tehtiin sama. Minä tiedän, siellä kommunistit tulivat ja sanoivat värillisille ihmisille: "Tehän olette toki tätä, tuota tai jotakin muuta." Ja tiedättekö te, että ensimmäiseksi se sai aikaan sen, että tuhannet heistä tapettiin. Mitä he saavuttivat sillä? Ei mitään! Katsokaahan, ei mitään!

Minä rakastan ihmiselämää. Palvelkaamme Herraa. Meidän Kuningaskuntamme on tuolla ylhäällä, eikä ole ylipäätänsä verrattavissa tämän kanssa. Niin kauan kuin meillä on syötävää ja juotavaa, niin mitä me tarvitsemme vielä enemmän? Minä tiedän, mitä se olisi ja käsitän, että se aiheuttaa vain vaikeuksia.

Tässä on vielä yksi kysymys:

Miksi Herra Jeesus sanoi, kun Hän tuli Johannes Kastajan luokse: "Meidän tulee täyttää kaikki vanhurskaus!" Mitä se merkitsee?

No niin, minä muistan tohtori Roy Davisin, yhden henkilökohtaisen ystäväni, joka kastoi minut —ainoa kerta, jolloin minut milloinkaan kastettiin. Hän sanoi, että Johannes tarkoitti —minä muistan, että hän sanoi tämän heidän koulussansa: "Johannes tiesi, ettei häntä itseänsä oltu vielä kastettu, niin Johannes antoi Jeesuksen kastaa itsensä." Siinä minä en ollut samaa mieltä tämän suuren tohtorin kanssa.

Ei jonkin kiistan tähden, vaan totuuden tähden minä haluaisin sanoa tämän: Ei, siellä oli kaksi miestä. Tuon hetken molemmat johtajat, Messias ja Hänen profeettansa kohtasivat siellä vedessä. Ajatelkaa sitä, Johannes ei kastanut syntien anteeksiantamiseksi, sillä uhria ei oltu vielä uhrattu. Katsokaahan, ei ollut vielä mitään uhria. Uhri tuli hänen luoksensa veteen. Huomatkaa, kun Johannes katsoi ylös ja näki Jeesuksen, hän sanoi: "Minun tulisi tulla Sinun kastamaksesi, miksi Sinä tulet minun luokseni?"

Jeesus vastasi: "Salli sen tapahtua tällä kertaa." Niin se tapahtui. "Salli sen tapahtua sillä tavoin, sillä meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus." Johannes oli profeetta, jolle Herran Sana tuli. Se tulee vain profeetalle. Koska Johannes oli profeetta, käsitti hän, että tämä oli tuo uhri ja lain mukaan uhri tuli pestä ennen uhraamista. Tämä on syy siihen, miksi hän kastoi Hänet. Ymmärrättekö? Hän sanoi: "Meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus." Se uhri, joka Hän oli, täytyi pestä pesuastiassa ennenkuin se tuotiin uhrattavaksi. Jeesus oli tuo uhri. Johannes tiesi sen, ja hän tiesi, että Hänet täytyi pestä ennen uhraamista. Heti sen jälkeen Hänet johdettiin julkisuuteen tuomioistuimen edessä ja Hän oli uhri koko ihmiskuntaa varten. Herra siunatkoon teitä.

Nyt meillä on oleva lyhyt sanoma, ja me luotamme siihen, että Herra on suova meille siunauksensa. Ensi viikolla minä olen vievä lapset lomalle vuoristoon. Kun minä sitten oikealla ajalla tulen takaisin, haluaisin minä ensi sunnuntaiaamuna puhua, jos Jumala sen suo, ja myöskin pastori. Me olemme antava teidän tietää sen viikon kuluessa. Te kaupungin ulkopuolella asuvat saatte kirjeen. Minä haluaisin puhua eräästä aiheesta, minkä tähden me uskomme niin tarkasti asiat Kristuksesta. Miksi sen täytyy olla niin, ja miksi se ei voi olla toisin, ja osoitamme sen Kirjoituksilla, jos Herra suo. Jos minä en tule, olen minä näkevä teidät jälleen, jos Herra viipyy, talvella tai ensi kesänä, niin pian kuin palaamme. Me palaamme nyt takaisin Arizonaan, jotta lapset pääsevät kouluun.

Tänä aamuna ennen rukousta sairaiden puolesta me luemme jotakin Jumalan Sanasta. Me tiedämme, että ilman tätä Sanaa on mahdotonta tapahtua mitään. Vain Sana voi vaikuttaa nämä siunaukset, jotka me pyydämme sairaille ja tarpeessa oleville. Minä haluaisin nyt lukea 1.Piet.5. ja aloitan ensimmäisellä jakeella. Sitten minä haluaisin lukea Hebr. 2:2-4).

"Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä:

kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,

ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina,

niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.

Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.

Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi, ja heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen."

Hebrealaiskirjeen toisesta luvusta me luemme nämä sanat. On kysymys minun kohdallani käsitteestä "heittäkää kaikki murheenne". Minun tekstini kuuluu: "Hän välittää (pitää huolen), entä sinä?" Nyt minä haluaisin lukea tämän osan, kun te avaatte Hebr. 2, jotta te voitte nähdä näiden sanojen todellisen merkityksen, mitä ne, mitä tämä teksti merkitsee:

"Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse.

Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa,

kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti, ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille,

kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?"

Minä haluaisin käsitellä siitä aihetta: Hän välittää, entä sinä? Kun Hän oli täällä maan päällä, piti Hän huolen ihmisistä. Tämä ajatus tulee minulle juuri nyt ennenkuin puhun ja rukoilen sairaiden puolesta, vaikka minä en tiedäkään, millainen rukousjono meillä on oleva. Ensimmäiseksi lähestyäkseni sitä, täytyy kuulijakunnan olla uskon voitelema. Jos teillä ei nimittäin ole mitään uskoa, silloin teidän ei ensinnäkään tarvitse ollenkaan tulla, antaaksenne rukoilla puolestanne, sillä tarvitaan teidän uskoanne ja minun uskoani yhdessä — minun uskoni uskoa Häntä, teidän uskonne uskoa Häntä. Älkää unohtako sitä, kun me nyt käsittelemme tätä. Täytyy olla jotakin, johon me voimme pitäytyä, kiinnityskohta. Minä tarkoitan sillä jotakin, mihin me voimme perustaa uskomme siinä, mitä me yritämme tehdä. Jos joku ihminen on aikeissa tehdä jotakin ilman riittävää uskoa, niin silloin hän voi luottaa siihen, että se on tuomittu epäonnistumaan. Mutta jos hän voi mennä siihen riittävän uskon kanssa, silloin hänellä täytyy olla menestys, jos sen tekeminen on Jumalan tahdon ja tarkoituksen mukaista.

Minä ajattelin sitä, että Hän pitää huolen. Eilen illalla minä tulin jotenkin erikoisella tavalla Pyhän Hengen johtamaksi. Minä odotin sitä, että jotkin ystävät tulevat auttaaksensa veli Woodsia siirtämään hänen rakentamansa asuntoperävaunun hänen pakettiautoonsa kiinni. Minä en tiennyt, miksi minä yritin löytää hyvän ystäväni veli Evansin. Minä lähdin ajamaan ja menin moottoritielle. Minun vaimoni ja perhe, jotka istuvat siellä takana tietävät, että tämä on totta. Kummallisella tavalla minä käännyin ja ajoin takaisin erääseen motelliin.

Oi, miten se onkaan vallannut sydämeni nähdä niin monia ystäviäni, jotka olivat kokoontuneet sinne muutamassa minuutissa, kunnes kulkutie oli tukossa, eivätkä autot enää voineet ajaa lävitse. Ne ovat todella aitoja ystäviä, jotka ovat tulleet satoja maileja Georgiasta, Tennesseestä, Alabamasta ja kaikkialta kuunnellaksensa jumalanpalveluksessa. Sitten minulle tuli ajatus sydämeeni: "Mitä minun tulee sanoa näille ihmisille, sillä minä tiedän, että tuomion päivänä minun täytyy tehdä tiliä siitä, mitä minä sanon heille?" Myöskin minä rakastan tätä suurta Elämää, joka on meidän edessämme ja haluaisin olla siellä.

Kummallisella tavalla minä ajoin erääseen paikkaan, missä minä erikoisella tavalla käännyin. Sen sijaan, että olisin kääntynyt jo aikaisemmin, minä ajoin edelleen ja käännyin sitten. Valot osuivat kahteen pariin, kaksi nuorta naista, jotka minä juuri olin vihkinyt kahden hienon nuoren saarnaajan kanssa — he seisoivat ulkona. Sen jälkeen kun saatana näki, että toisen näistä saarnaajista palvelustehtävä oli rakennettu — hän oli ottanut elämänkumppaninsa täällä tältä alttarilta mukaansa, ja iloisina he lähtivät häämatkallensa — silloin vihollinen syöksyi tämän nuoren miehen kimppuun. Minä sanon tämän tuodakseni julki, mistä minä puhun. "Välittääkö HÄN?" Uskon kanssa, joka ei hyväksy sanaa "ei", palasivat he ja tulivat tänne takaisin. He olivat ajaneet kauas itään häämatkallansa, mutta palasivat takaisin, istuivat ja odottivat. Minä astuin sisään, tuo hieno, hyvännäköinen nuori mies ja hänen vaimonsa, jotka istuivat ulkona itkivät kumpikin. Tuo toinen mies, toinen veli, joka on tämän nuoren miehen ystävä, tuli juosten ja sanoi: "Oi, veli Branham, tapahtui sitä ja sitä."

Minä menin sisälle ja näin tämän hyvännäköisen nuoren miehen istumassa siellä — elämänsä kukoistuksessa, nuorisojohtaja; hän istui siellä ja saatana sitoi häntä. Hän ei ylipäätänsä huomannut sitä, mutta minä otin vasemman käteni tarttuakseni hänen oikeaan käteensä todetakseni, vaivasiko jokin sairaus häntä. Mutta ei ollut mitään värinän merkkiä. Kun minä rukouksen ja paaston jälkeen tulin huoneesta, missä minä olin odottanut Herraa, oli Pyhän Hengen voitelu siellä, ja sen tähden meitä johdettiin sillä tavoin. Sitten minä näin tämän synkän varjon hänen yllänsä. Minä en sanonut, mitä tein, mutta muutamassa minuutissa kaikki oli kadonnut. Kylmyys hänen käsistänsä oli poissa. Hän riemuitsi ja ylisti Jumalaa. Vasta jonkun minuutin kuluttua hän tuli omaksi itseksensä. Tänä aamuna he istuvat täällä kokouksessa. Katsokaahan, miten saatana yritti saattaa tämän nuoren miehen sekaannukseen, kun yritti aikaansaada hänessä kompleksin ja muistutti häntä jostakin, mutta Pyhä Henki tunsi sen. Minä näin sen näyn kautta Herralta. Mutta Jumala oli huolissansa tuosta miehestä. Jumala piti huolen tuosta nuoresta miehestä.

Joitakin minuutteja sitten tulin sisään ja tapasin erään naisen; minä näen, että hän istuu täällä käytävällä. Hänelle on hankittu istumapaikka, niin että hän saattoi istuutua. Hän sanoi: "Yhdeksän vuotta minä olen yrittänyt tavoittaa sinut, veli Branham. Minä olen niin epätoivoinen! Minä tulin liian myöhään ja en voinut saada edes rukouskorttia voidakseni olla rukousjonossa."

Billyllä on luonnollisestikin tehtävänsä huolehtia siitä, ettei minua rasiteta. Hän tuo minut sisään ja ulos. Älkää pitäkö sitä pahana Billyä kohtaan, sillä johtokunta on antanut sen hänen tehtäväksensä. Jos hän ei tekisi sitä, en minä olisi kykenevä pitämään rukousjonoa tai tulemaan tänne. Te käsitätte sen. Kaikessa mitä teemme, täytyy olla järjestys. Meillä täytyy olla se.

Mutta hän sanoi: "Tule, Isä, kiiruhda." Tuo nainen perääntyi hiukan ja sanoi: "Veli Branham, voinko puhutella sinua aivan lyhyesti?" Siellä seisoessani tuli näky tästä hienolta näyttävästä naisesta, ja minä näin hänen sydämensä olevan raskautetun. Hän yritti työskennellä voidaksensa elää. Kauan aikaa sitten, hänen vanhempiensa aikana, tapahtui paha asia, joka oli aiheuttanut myöskin sen, mitä hänelle tapahtui. Herra Jeesus paljasti sen ja näytti, mitä se oli. Ja siellä, yhdessä silmänräpäyksessä, Hän otti sen tuolta naiselta. Hän kulki ympäriinsä riemuiten. Nyt hän istuu iloisena kuulijajoukossa keskuudessamme ja pyyhkii kyyneleitä silmistänsä. Hän tietää, että tuosta asiasta tuotiin julki totuus. Ja tämä pieni neuroottinen naisraukka, joka oli niin hermostunut ettei hän voinut auttaa itseänsä ajatteli, ettei hänellä olisi mitään toivoa, ja ettei Pyhä Henki olisi läsnä ja tämä olisi hänen viimeinen päivänsä. Yhdeksän vuotta hän oli yrittänyt, hän oli täysin epätoivoinen. Mutta Jumala huolehti tästä pienestä naisesta, josta kukaan ei pitänyt huolta. Millainen aika! Hän kantaa huolta.

Kun Hän oli täällä maan päällä, niinkuin olen sanonut, oli Hän niin huolissaan ihmisistä, että Hän paransi heidän sairaansa, lohdutti sydämiä, sanoi heille paikasta, minne hän menisi, ja jonka Hän valmistaisi heitä varten, ja että Hän tulisi takaisin ottaaksensa heidät luoksensa. HÄN oli huolissaan heistä. Tarkatkaa, Hän oli niin huolissaan, kun Hän tiesi, että Hänen täytyi mennä, tuodaksensa meille tämän suuren asian, että Hän sanoi: "Minä en jätä teitä lohdutuksetta, Minä lähetän Pyhän Hengen. Hän on pitävä edelleen huolen teistä" — kunnes Hän tulee. Ei ole ketään, joka huolehtii niinkuin Jeesus. Me tiedämme, että Hänen ruumiinsa Ylipappina siinä välitystyössä, mitä Hän nyt tekee, että tämän ruumiin täytyy jatkuvasti olla Jumalan läsnäolossa Puolustajana, jotta Jumala ei voi nähdä syntisen syntiä — Hän näkee vain oman Poikansa veren. Koska Hän tiesi tämän, lähetti Hän alas Pyhän Henkensä, joka jatkaa Hänen kansansa lohduttamista. Pitääkö HÄN huolen? Varmastikin, Hän pitää huolen. Hänen tulee edelleen aivan samoin pitää huoli kansasta, Hänen kansastansa täällä maan päällä, niinkuin Hän piti heistä huolen täällä ollessansa. Sillä Hän sanoi Johannes luku 15, jos haluatte merkitä sen muistiin — minä olen pannut muistiin ne Kirjoitusten kohdat, joihin haluaisin viitata; Johannes 15, 26 ja 27.

Minä näen monien teistä kirjoittavan Kirjoitusten kohdat muistiin. Minä nimittäin viittaan hyvin usein Kirjoituksiin, ellette sitä vielä tiedä; minä kirjoitan itselleni kohdat muistiin, silloin minä tiedän, mistä minä kulloinkin juuri puhun; sillä se on aina Herran Sana.

Hän sanoi, että kun Pyhä Henki on tullut, jonka Isä Hänen nimessänsä lähettäisi, että Hän on todistava Hänestä. Toisin sanoen Hän olisi tekevä saman, mitä Hän oli tehnyt. Pyhä Henki, joka vaikutti liitonmajan kautta, jonka Hän oli pyhittänyt, olisi tekevä saman kuin mitä Hän oli tehnyt. Mitä tämän tulisikaan vaikuttaa meissä, koska me tiedämme, että meillä tänään on keskuudessamme sama lohduttava Herra Jeesus Pyhän Hengen hahmossa, mikä on toinen palvelustehtävä, jossa Jumala itse vaikuttaa!

Hän oli Lohduttaja Israelille, kun he voivat katsoa ylös, nähdä tulipatsaan, ja voivat kuulla profeettojen puhuvan Totuuden Sanat ja Jumala vahvisti ne. Tämä oli heidän lohtunsa.

Hän oli Lohdutus, kun Hän oli täällä maan päällä tullut ihmiseksi, Jumala lihaksi. Jumala esitteli ja toi julki itsensä ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, kautta, joka oli luvannut: "Niitä tekoja, joita Minä olen tehnyt, olette myöskin te tekevä. Minä menen Isän tykö ja lähetän Pyhän Hengen, joka on oleva hengen hahmossa. Minä olen oleva teidän kanssanne ja asuva teissä. Samoja asioita, joita Minä täällä olen tehnyt, on Pyhä Henki jälleen tekevä Minun nimessäni, kun Hän tulee." Sentähden Hän sanoi, että on anteeksiantamaton synti puhua sitä vastaan; nyt, sen jälkeen kun sovitus on täytetty, pilkata Pyhää Henkeä.

Hän olisi tekevä sen samalla tavalla, jotta me tietäisimme, onko se jokin lohdutus jostakin maallisesta lähtökohdasta, onko se jokin jonkun vanhemman henkilön lohdutus, joka panee kätensä ympärillemme, hiukan puristaa meitä ja antaa meille hyvän tunteen — tai jokin jonkin kirkkokunnan teologinen ilmaisu, niin että sanottaisiin: "Nyt sinä kuulut meihin, ja meillä on se; sinä et kuulu kaikkiin muihin, sillä heillä ei ole sitä."

Hän varmisti tämän heti ja sanoi: "Hän on puhuva Minun nimessäni. Niitä tekoja, joita Minä teen, olette myöskin te tekevä, kun Hän lepää teidän yllänne." Hän olisi lohduttava samalla tavalla, kun Hän antaa anteeksi kaikki meidän syntimme, parantaa kaikki sairautemme ja puhuu meille lohdutukseksi tulevasta kuningaskunnasta. Katsokaahan, Hän osoittaa itsensä meidän keskuudessamme, kuten Jumala on osoittanut itsensä meidän keskellämme Jeesuksen Kristuksen kautta. 1. Tim. 3:16 on Jumalaan kohdistettuna kirjoitettu: "Ja tunnetusti suuri on jumalisuuden salaisuus, Jumala on paljastettu lihassa." Me näimme Jumalan lihassa. Se oli Jumalan lohdutus tietää: Hän välitti meistä niin kovasti, että Hän tuli alas ja tuli sellaiseksi kuin mekin. Jumala paljastettuna lihassa — ei jokin toinen persoona, vaan Jumala itse. Ja lähestyäksemme sitä vielä askeleen, lähettää hän Pyhän Hengen lohduttaaksensa meitä, ja Hän jää meihin. Oi! Hän välittää!

Meidän täytyy nyt mennä erääseen toiseen osaan Kirjoituksia tai toiseen ajatukseen pohjustaaksemme tätä. Ennenkuin teen sen, haluaisin sanoa seuraavaa: ei jokaisella ole tätä Lohduttajaa; heillä ei ole Häntä. Syy siihen, miksi heillä ei ole Häntä on se, koska he eivät vastaanota Häntä. Hän on olemassa heitä varten, mutta he eivät ota Häntä vastaan. Minä toivon teidän olevan kyllin hengellisiä käsittääksenne, mitä minä sanon. Minä puhun ryhmälle ihmisiä, joiden puolesta muutaman minuutin kuluessa tulee rukoilla. Meillä on tämä lohdutus Pyhässä Hengessä, joka lähetettiin Lohduttajaksi, mutta kaikki ihmiset eivät ota sitä vastaan. He eivät usko siihen. Näettekö? Sen sijaan että tekisivät sen, he etsivät lohtunsa muista lähteistä, muista välikappaleista. Jos he eivät ota vastaan Jumalan valmistamaa Lohduttajaa, niin silloin heidän täytyy hankkia itsellensä joku muu lohduttaja. Katsokaahan, te ette voi elää ilman että teillä on jotakin, minkä hyväksi elätte.

Minä toivon jokaisen teistä käsittäneen, erikoisesti teidän, ihmiset, joiden puolesta tulee rukoilla ja jotka olette niin lohduttomia tänä aamuna, ehkä vaikeuksissa, joissa lääkärit eivät voi auttaa.

Me uskomme, että lääkärit auttavat ihmisiä. Minä uskon, että Jumala parantaa lääkkeiden kautta. Jumala parantaa kirurgisten toimenpiteiden kautta. Jumala parantaa ymmärryksen kautta. Jumala parantaa rakkauden välityksellä. Jo hiukkanen rakkautta vie pitkän matkaa. Jos joku on aivan sekaisin, niin silloin näyttäkää hänelle, että te välitätte hänestä! Katsokaahan, Jumala parantaa rakkauden kautta, Jumalan parantaa rukouksen kautta, Jumala parantaa ihmeiden kautta. Jumala parantaa Sanansa kautta. Jumala parantaa! Millainen lähde se onkaan, Jumala parantaa sen kautta. Jumala on se, joka parantaa, sillä Hän sanoi: "Minä olen Herra, joka parantaa kaikki sinun sairautesi." Kaiken tämän tulisi vaikuttaa yhdessä, myöskin miesten erilaisissa palvelustehtävissä tulisi vaikuttaa yhdessä sen edestä. Mutta he eivät tee sitä, sillä joskus heitä on kielletty ottamasta tiettyä asemaa Sanassa, koska heidän tietyt kirkkokuntansa eivät salli heidän tehdä sitä. Mutta se ei pidätä totuutta, Jumala jatkaa siitä huolimatta juuri siten parantamista.

He yrittävät ammentaa lohtua jostakin toisesta lähteestä. Puhukaamme ensin sielusta.

Me toteamme, että monet ihmiset yrittävät löytää lohdutusta juomisesta. Te tiedätte meillä olevan sananlaskun, joka juuri on keskuudessamme hyvin tunnettu, että monet saarnaajat juovat juuri ennenkuin menevät puhujanlavalle; he juovat vahvaa juomaa ja humaltuvat. On tunnettua, että on nähty saarnaajia, jotka ryyppyjen vaikutuksesta ovat horjuneet puolelta toiselle puhujanlavalla. Niin ei saa olla. Niin ei tulisi olla. Ja usein me tuomitsemme sellaisen miehen, mutta meidän ei tulisi tehdä sitä; meidän tulisi löytää hänen vaikeutensa. Monet heistä olivat ennen kääntymystä alkoholisteja. Me toteamme, että se on häpeä, jos he ovat tässä tilassa. Mutta se ei ole mikään suurempi häpeä, kuin mitä olisi valehdella, varastaa, himoita naisia, tai jokin muu asia käskyissä. Ehkä joku mies on syntynyt sellaisen himon kanssa, ja sitten hän näkee tämän nykyaikaisen stripteasen kaduilla ja on jatkuvasti vaikeuksissa. Katsokaahan, hän, tuo mies, on syntynyt siten, mitä hänen nyt tulisi tehdä —saarnaajan, joka juo, tai naisten, jotka tupakoivat jne?

Jos nainen pukeutuu moraalittomasti, silloin hän yrittää ammentaa lohtua siitä, että hänet on tehty niin sieväksi, ja haluaa sen kautta saavuttaa sen, että miehet katselevat hänen peräänsä. Jotakin muuta syytä ei ole. Hän on osittain hullu. Näettekö? Ei kukaan järkevä nainen, joka on ymmärrykseltänsä kunnossa, riisuutuisi tietoisesti jonkun miehen edessä. Ei ole ylipäätänsä mitään syytä siihen, mutta hän yrittää sitä. Nämä nuoret naiset, jotka tänään kulkevat kadulla, he ovat todellisia... Olkaa hyvät ja suokaa anteeksi tämä ilmaisu. Ajatelkaa sitä, että tämä ääninauha ei ole vain täällä oleville ihmisille, se menee koko maailmaan.

Nainen, joka riisuuntuu, koska on sitä mieltä, että on liian kuuma — mutta menkääpä kerran alasti auringonpaisteeseen ja sen jälkeen pukeutuneena — mikä on viileintä? Intiaanit siellä, papagot ja navajot, erikoisesti papagot ja nuo reservaatissa; naiset kulkevat suuriin kudottuihin peitteisiin kääriytyneinä, jotta heillä olisi viileätä auringonpaisteessa. Miksi? He tosin hikoilevat, mutta puhaltava tuuli toimii ilmastointina, katsokaahan. Mutta noilla naisilla ei ole mitään muuta perustusta; he eivät tiedä sitä, he eivät käsitä sitä. Minä en sano, että he tekevät sen; monet heistä ovat hienoja naisia. Minä en sano sitä ollakseni karkea. Minä sanon sen ja yritän sen kautta ravistella heitä hereille.

Katsokaahan, se on vain saatana. Te käsitätte, että toinen sukupuoli, miespuolinen sukupuoli, katsoo jotakin sellaista; sillä on sellainen vaikutus heihin, että he painavat jarruja niin että ne vinkuvat ja huutavat kuin sudet. Miksi he tekevät tämän? Naiset tekevät sen viedäksensä miehen siihen, että hän tekee sen. Miksi te menette juuri päivän kuumuudessa ulos iltapäivisin kello neljä leikkaamaan ruohikkoa, kun ihmiset tulevat töistänsä? Se osoittaa, että se on järjettömyyden henki. Minä tiedän monilla heistä olevan todennäköisesti älykkyysosamäärän, joka on miljoona mailia korkeampi kuin minun, mutta minä koettelen teidän älykkyysosamääränne Jumalan Sanan perusteella, ja katsokaahan, mitä sitten vielä jää jäljelle! Tuo "älykkyysosamäärä" on aivan nykyaikainen, mutta todellinen todiste ovat teidän elämänne hedelmät ja vahvistus. Mutta he yrittävät löytää siitä lohdutuksen.

Monet sanovat: "No niin, minä en tee sitä." Mutta he pukeutuvat niin huomiotaherättävästi ja yrittävät siten olla nykyaikaisempia kuin se nainen, jonka vieressä he seuraavana aamuna ovat istuva seurakunnassa. Pukeudutaan parempaan hattuun tai hiukan parempaan vaatetukseen, vain koska siihen pystytään. Katsokaahan, synti ulottuu pitkälle. He yrittävät löytää siitä lohtua.

Siitä on tullut sellainen asia, että se koskettaa koko kansakuntaa, eikä vain kansakuntaa, vaan koko maailmaa. Minä voisin tässä mainita monia asioita ja puhua niistä tarkemmin, mutta säästääkseni aikaa tulevaa parantamisjumalanpalvelusta varten minä en tee sitä. Minä olen varma, että te ymmärrätte mitä minä tarkoitan. Se on koskettanut kansakunnan ja ihmisten poliittista maailmaa, poliittista ja sosiaalista elämää, moraalista elämää koko maailmassa. Se on mennyt niin pitkälle, että miehet haluavat olla poliitikkoja vain siksi, että heillä olisi poliitikon nimi. Heillä on runsaasti rahaa, he voivat ostaa valitsijaääniä, vuokrata koneita tehdäksensä sen jne. — vain nimen tähden. He käyttävät miljoonia ja miljoonia dollareita vain saadaksensa sen nimen, että ovat suuria poliitikkoja. Siitä on nyt sanottu kylliksi; te tiedätte mistä minä puhun.

Sosiaalinen elämä! Ihmiset yrittävät kokoontua tässä hullussa sosiaalisessa elämässä. Älkää sanoko minulle, ettei maailma ole hullu tehdessänsä sen minkä se tekee. Varmastikin se on sitä. Se on hermosairaiden maailma. Ainoa keino paeta sitä on Jumalan armon kautta. Huomatkaa, että tässä sosiaalisessa elämässä ihmiset ovat tulleet siihen, että he muodostavat liittoja, astuvat niihin ja uskovat: "Me olemme parempia kuin tuo toinen ryhmä." Niin se yksinkertaisesti tehdään. Se on vaikuttanut niin ihmisten moraaliin kunnes — vakavuudella, ystävät, minä en usko, että tämän kansakunnan ihmisistä yhdeksänkymmentä prosenttia enää käsittää sanaa "moraali". He eivät enää edes tiedä, mitä sana "moraali" tarkoittaa. Se on kadonnut heiltä. Ja se on tehty niin pettäväksi.

Katsokaahan, saatana on niin ovela, että tekee sen niin yksinkertaisesti, niin taitavasti, vain hiukan täällä ja hiukan siellä, ja sitten hän antaa sen olla. Hänellä on niin paljon aikaa. Niinpä hän antaa hiukan tänne ja hiukan tuonne; ensimmäiseksi todetaan, että ihmiset joutuvat siihen aivan vähitellen. Mitä olisi tuona aikana, kun minä olin kuusitoista vuotta vanha poika, tapahtunut jollekin naiselle, jos hän tässä striptease-hahmossa olisi mennyt kadulle, niinkuin tänään tapahtuu? Hänet olisi suljettu vankilaan. Jos se oli silloin väärin, on se myöskin nyt väärin. Mutta te näette saatanan alkaneen leikata hameita hiukan lyhyemmiksi, pienentää niitä, ja on tapahtuva, että joku suunnittelee jotakin, mikä on bikiniäkin, vai mikä sen nimi oikein on, pienempää, kunnes tullaan viikunapuun lehteen. Ajatelkaa sitä! Se pitää paikkansa. Se on menevä niin pitkälle! Käytännössä se on jo siinä.

Me toteamme kaikkien näiden asioiden tapahtuvan, koska ihmiset yrittävät löytää lohtua. He yrittävät löytää jotakin, ja ajatelkaa sitä, teidän lohtunne on uskonto, ja te teette nämä asiat uskonnoksenne. Millainen valitus, kun käsitetään, että kuolema on aivan edessänne! Kaikki tämä on tapahtunut kunnes ei ole jäänyt jäljelle mitään lujaa perustusta, niinkuin näyttää, jolle kansakunta voisi rakentaa jotakin.

Sallikaa minun sanoa teille jotakin. Te voitte tuskin uskoa jotakin muuta kuin vain Raamattua. Kristus meillä on yhä vielä, kiitos Jumalalle. Jotakin muuta te ette voi uskoa. Kun te avaatte esimerkiksi televisionne, te, joilla sellainen on, ja katselette mainoksia — jos joku yrittäisi elää vain sadasosastakin tarjouksia, te kuolisitte viikon kuluessa. Katsokaahan, te ette voi tehdä sitä. Valmistajafirma, joka esittelee jotakin asiaa, esim. jotakin tuotetta ja sanoo: "Tämä on se asia, älkää ottako tuota tuolla", vaikka sama firma myisi sitäkin. Sitten tulee jokin muu mainos: "Ottakaa nyt tämä tässä eikä tuota", ja jälleen on kysymys samasta firmasta. Amerikkalaiset ihmiset lankeavat sellaiseen, kunnes kaikki on turmeltunutta eikä ylipäätänsä ole enää mitään toivoa. Kukaan ei tiedä, mitä hänen vielä tulisi uskoa. Mutta, jos Herra suo, tulen minä hetken kuluttua sanomaan teille, mitä teidän tulee uskoa, jos te haluatte lohtua.

Ihmiset valehtelevat, pettävät, varastavat, niin että teillä melkein pitää olla takuut, jos joltakulta lainaatte viisi dollaria. Te tiedätte Raamatun puhuvan siitä, että viimeisinä päivinä ei tulisi olemaan mitään rakkautta muuta kuin valittujen ihmisten keskellä. Tämä pitää paikkansa. Kirjoitukset puhuvat siitä, että mies olisi oleva naista vastaan, nainen miestä vastaan ja lapset vanhempia vastaa. Vain Herran valittujen keskellä on vielä oleva jäljellä rakkautta.

Seurakunnat ovat joutuneet samoihin sosiaalisen elämän asioihin. He ovat tuoneet sosiaalinen elämänsä, heidän politiikkansa ja heidän muut asiansa seurakuntiin, kunnes he ovat niin sekaannuksissa, etteivät he tiedä mitä heidän tulee tehdä. He toivat politiikan seurakuntaan, he toivat sosiaalisen elämänsä seurakuntiin, — heidän seuralliset aktiviteettinsä, bingo- tai Buncopelit, vai miten he niitä kutsuvatkin, nämä erikoiset syömiset ja tanssit ja niin edelleen —Herran huoneeseen. Se on sääli!

He sanovat: "No niin, sitä se ei ole, se kuuluu siihen."

Ajatelkaa sitä, että asiaan kuului myöskin se, että Herra Jeesus löi kauppiaita, ajoi heidät ulos tavaroinensa ja sanoi: "On kirjoitettu: 'Minun Isäni huoneen tulee olla rukouksen huone', mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan." Näettekö; se on väärin. Minä en välitä mitään siitä, missä se on. Niin kauan kuin seurakunta — seurakunta ei ole niinkään paljon rakennus, vaan on kysymys ihmisistä tuossa rakennuksessa, ja kun ihmiset osallistuvat siihen, on se väärin. He ovat ottaneet nämä tavat käytäntöön.

Me toteamme, että myöskin seurakunnat aina lupaavat jotakin, kuten televisio ja niin edelleen, mutta he eivät koskaan tule itse asiaan, minkä he ovat luvanneet. Kuinka usein olenkaan käyttänyt vanhaa sanontaa: "Ihminen ylistää aina Jumalaa siitä, mitä Hän on tehnyt, ylistää Jumalaa siitä, mitä Hän on tekevä, ja (katsoen eteenpäin siihen, mitä Hän on tekevä), ja sitten kulkee sen ohitse, mitä Hän juuri silloin tekee." Katsokaahan, he epäonnistuvat. Katsokaahan, niin heistä hetken kuluttua tulee historiaa ja he ovat turmeltuneet, koska he eivät käsitä, mitä nyt tapahtuu. Te voitte puhua siitä lohdusta, jonka Kristus kerran antoi ja sanoa, että Hän on tulevina aikoina antava meille lohtua, ja kuitenkin hylkäätte sen lohdun, mikä Hänellä nyt on täällä teitä varten. Katsokaahan, me toteamme, että se on samalla perustuksella. Siitä on tullut suuri asia. Me toteamme, mihin he tulivat.

Jopa helluntaiseurakunnissa ollaan tultu siihen, se on tunkeutunut helluntaipiireihin, niin että he aina lupaavat jotakin, mutta he eivät milloinkaan pääse siihen. Aina on jokaisella jokin muu sensaatio ja hän esittää sen, on se sitten Kirjoitusten mukainen tai ei; he lupaavat jotakin, mitä he eivät milloinkaan saavuta. Se on mennyt niin pitkälle, että näyttää siltä kuin ei olisi jäänyt jäljelle mitään vilpittömyyttä. Ihmiset eivät pääse vilpittömyyden todelliseen ytimeen asti. Englanninkielinen sana vilpittömyys on kadottanut arvonsa ihmisten edessä; tai sen tavan kautta, miten ihmiset elävät, on se kadottanut merkityksensä heille. He eivät näytä ymmärtävän sitä.

Jopa mitä tulee tunnustuksiimme! Minä haluaisin, että te ihmiset, jotka tulette tänne tai saatte ääninauhoja — minä haluaisin teidän kuuntelevan hetken aikaa tarkoin, mitä minä nyt sanon:

Teidän täytyy olla mitä syvimmin vilpittömiä! Ja te ette voi olla vilpittömiä ennenkuin te ymmärrätte tarkoin. Jos te vain otatte sen vastaan tai oletatte tai toivotte, silloin ei tuo syvällinen Jumalan vaatima vilpittömyys voi olla teissä. Usko ei ole jotakin sellaista kuin: "Minä toivon sitä", tai "Se voisikin olla oikein". Sen täytyy olla sitä absoluuttisesti. Aamen! Se on teille lopullinen. Se on teidän absoluuttinne. Se on se, mihin te olette sidotut. Te olette tulleet siihen, että se on lopullisesti Totuus. Se ei ole mitään muuta kuin Totuus ja sen täytyy olla sitä! Jos te käsitätte sen mielessänne, silloin teidän täytyy lähestyä sitä koko elämällänne, sielullanne, ruumiillanne ja kaikella, mitä teissä on; teidän täytyy täydellisesti antautua sille. Niinkuin Jeesus niin armollisesti opetti sen meille miehessä, joka osti kallisarvoisia helmiä. Kun hän löysi kallisarvoisen helmen, myi hän kaiken omistamansa saadaksensa sen, kaikki totuudet ja kaiken, mitä hän omisti, minkä hän ajatteli olevan hyviä helmiä — mutta tämä yksi merkitsi hänelle kaikkea. Kun te löydätte Jumalan lopullisen — Hänen Sanansa — lupauksen määrättyä asiaa varten, niin teidän täytyy ensin käsittää, että se on Jumalan Sana, ja että se asia, jonka te näette tapahtuvan, on Jumalan tekemä. Silloin ei ole mitään: "Ehkä, se saattaisi olla niin; se näyttää siltä, kuin se voisi olla niin". "Se on Jumala!" Silloin te pääsette siihen kohtaan, silloin se on tuo kallisarvoinen helmi, silloin teidän täytyy kaikota kauas kaikesta, mitä joku sanoo teille jotakin vastakkaista. Te ette saa katsella siihen, mitä ihmiset ovat saavuttaneet. Teidän täytyy katsoa siihen, mitä Jumala sanoi ja mitä Hän on luvannut, ja katsella kuinka Hän tekee sen, silloin se on juuri se lopullinen teille. Ja sitten täytyy kaiken, mitä te olette, kaiken, mitä te olitte, kaiken, mitä te toivotte olevanne, tulla lasketuksi siihen, ikäänkuin olisi kysymys kuolemasta ja elämästä teidän kohdallanne.

Minä olen sitä mieltä, että yksi niistä asioista mikä estää meidän ihmisiämme tulemasta parannetuiksi, on riittämätön tieto. Se on vilpittömän tunnustuksen puuttuminen. No niin, tämä esimerkiksi saattaa kuulostaa hiukan huonolta, mutta minä en tarkoita sitä siten. Minä katselen nyt täällä istuvaa vaimoani. Mutta jos minä kuitenkin tänään lähtisin täältä pois ja kietoisin käteni jonkun toisen naisen ympärille, ja minulla olisi suhde hänen kanssansa, ja tehtyäni sen käsittäisin, että olin väärässä, niin väärässä. Luonnollisestikin minun Lohduttajani estäisi minua tekemästä sitä. Mutta minä olen sitä mieltä, että jos minä tekisin sen, se olisi tapahtunut, että olisin tehnyt sen tai jotakin vastaavaa. Silloin minä tiedän, että ensimmäiseksi minun täytyisi sanoa vaimolleni: "Anna minulle anteeksi", ennenkuin voisin sanoa sen Jumalalle, sillä minä olisin tehnyt syntiä häntä vastaan. Jos te tulette alttarille ja tiedätte, että teillä on syyllisyyttä, niin menkää ensin ja saattakaa se järjestykseen, ennenkuin tuotte lahjanne. Sentähden minun täytyy mennä hänen luoksensa. Minä uskon, että myöskin tunnustus oikaisee. Se ei ole mikään todellinen tunnustus, ennenkuin se on tapahtunut.

Miten olisi, jos minä nyt sanoisin: "Minä olen tunnustava, että minä olin väärässä ja sanon: 'Hyvä Herra, Sinä olet minun ystäväni, Sinä tiedät minun tuntevan Sinut todella hyvin. Ylistys Jumalalle! Halleluja! Minä uskon Sinun olevan hyvän Kaverin, anna minulle anteeksi. Sinä tiedät, vanha Ystävä, että en tarkoittanut sitä sillä tavoin." Näettekö?

Nyt te sanotte: "Se on rienaavaa." Sitä se on. Sitä se on, jos tunnustetaan tällä tavoin. Mutta miten on, jos minä menen ja sanon: "Herra, minä en tarkoittanut sitä sillä tavoin, auta Sinä minua, minä en tee sitä enää." Hän on hylkäävä uhrini niin kauan, kunnes olen mennyt ja saattanut sen kuntoon vaimoni kanssa.

Miten olisi, jos minä tulisin hänen luoksensa samanlaisessa kunnioituksen puutteessa ja sanoisin: "Vanha tyttönen, minun vanha ystävättäreni, lasteni vanha äiti, vanha rakkaani, sinä tiedät, että me olemme olleet pitkän aikaa vanhoja ystäviä. Sanopas, miten olisi, jos minä laittaisin käteni jonkin toisen naisen ympärille. Mitä sinä sanoisit siihen, vanha lapsi, antaisitko minulle anteeksi?"

Minä voin kuvitella, miten hän katsoisi. Hän ajattelisi: "Mitä on tapahtunut minun miehelleni?" Ensin hän ei tietäisi lainkaan, pidänkö häntä pilkkanani vai en.

Te ette mene tehdäksenne sellaisen tunnustuksen lähimmäisen tai Jumalan edessä: te menette mitä syvimmässä vilpittömyydessä, tuntien jumalallista katumusta synneistänne. Ensimmäiseksi teidän täytyy olla pahoillanne. Minun täytyy sanoa hänelle: "Rakas, tulehan tänne, se saattaa merkitä meidän avioelämämme loppua. Se nainen, jonka kanssa minä elän, on minun rakkaani, ja kuinka minä olenkaan rakastanut sinua kaikki nämä vuodet. Mutta nyt sinä saatat jättää minut etkä tästä lähtien enää jää luokseni, et enää halua ottaa minua vastaan. Minä olen siitä tietoinen. Ja kuitenkin minun täytyy saattaa se järjestykseen, minun täytyy tulla järjestykseen." Minun täytyy sanoa se hänelle sydämeni syvyydestä.

Aivan samoin minun täytyy sanoa Jumalalle. Minun täytyy sanoa vilpittömästi molemmille, hänelle ja Jumalalle, että minä en Jumalan armon kautta enää milloinkaan tee sitä. Ehkä minä voisin näytellä hänelle jotakin, ilman että hän näkee sitä. Ehkä minun puheeni vakuuttaisi hänet, mutta minun puheeni ei vakuuttaisi Jumalaa. Hän näkee minun sydämeeni, ja Hän tuntee sen. Pohjimmaltaan ottaen minulla on vain muutamia vuosia hänen kanssansa, jos Jumala suo sen, kunnes meidät otetaan pois tästä maailmasta. Mutta Jumalan kanssa on kysymys iankaikkisuudesta. Sentähden minun täytyy olla mitä syvimmin vilpitön Jumalan kanssa. Jos minä olen vilpitön, on Hän kuuleva minua. Jos minä en ole vilpitön, ei ole tarpeen kuluttaa Jumalan aikaa minun kuuntelemiseeni.

Tähän on tultu tänään ihmisten kanssa. Näyttää siltä kuin puuttuisi se syvä vilpittömyys, mikä heillä täytyisi olla.

Minä uskon, että jonkin miehen tai naisen, jotka tulevat jotta heidän puolestansa rukoillaan, tulisi ensin tunnustaa kaikki mitä he ovat tehneet, ja saattaa kaikki kuntoon. Te olette usein tarkanneet sitä puhujanlavalla, te olette tarkanneet ja todenneet, miten kaukana NÄIN SANOO HERRA on. Ihmiset vaikuttavat uskonsa kautta näyn, luonnollisesti. Jumala on luvannut sen lahjan kautta. Mutta parantuminen on jotakin muuta. Silloin vasta Jumala huomioi sen.

Me huomaamme, että on kysymys siitä, että ihmisten, jotka tunnustavat, täytyy tulla syvässä vilpittömyydessä Minulla on se täällä, mutta minulla ei ole aikaa sen lukemiseen, mutta se oli Binghamptonissa, New Yourkissa, minä uskon. Vai muistanko sen oikein? Kyllä, Binghampton, minä uskon että se pitää paikkansa. Se paikka, missä on Endicott Kenkätehdas. Binghampton, minä uskon että sen nimi on Binghampton, se pitää paikkansa, Binghampton, New York. Me olimme siellä suuressa Endicott-Johnson salissa ja meillä oli kokous. Eräänä aamuna Billy Paulin ollessa viereisessä huoneessa, oli todella kylmää, tuuli puhalsi. Minä olin todennut, niinkuin näytti, vilpittömyyden puutteen ihmisissä. Ja minä kysyin mielessäni miksi. Täällä parantui eräs mies, minä puhun tarkoituksella tästä yhdestä miehestä. Tuo mies oli vaikeasti vammainen, hän parantui tuona iltana hänen seisoessansa siellä. Mutta ennenkuin me viiden päivän kuluttua matkustimme pois, oli tuo vammaisuus palannut hänelle. Katsokaahan, Pyhän Hengen läsnäolossa se otettiin hänestä; niinkuin tapahtui tälle nuorelle naiselle jokin aikaa sitten pihalla, ja tuolle nuorelle miehelle eilen illalla. Mutta täytyy olla syvä vilpittömyys jotta tiedetään, että se Jumala, joka nyt voi ottaa sen pois teistä, samalla voitelulla, joka on teidän yllänne, voi myöskin pitää sen poissa teistä. Sitten Pyhä Henki puhui eräänä aamuna päivänkoitteessa minulle ja sanoi: "Mene puhujanlavalle tai jonnekin, kokoa nämä ihmiset sinne, ja anna heidän tunnustaa kaikki, mitä he milloinkaan ovat tehneet, ennenkuin sinä voit rukoilla heidän puolestansa." On kysymys mitä syvimmästä vilpittömyydestä.

Jos maailma ei tee parannusta, kuolee se. Mitä maailma tänään tarvitsee on tunnustaminen — rehellinen tunnustaminen.

Se on kuin lääke sairautta varten. Me kaikki voimme lukea pullosta, millainen lääke se on ja mitä sairautta sillä hoidetaan. Mutta te tiedätte, että ohjeen lukeminen — minä käytän tätä nyt Raamatusta; meidän koulumme ja seminaarimme voivat kaikki lukea Sanaa, mutta te tiedätte, että kuvauksen lukeminen ja tietäminen, miten se otetaan, ei vielä paranna sairautta. Lääke on saatavissa, mutta se täytyy niellä. Niinpä voi joku mies sanoa: "Minä olen teologi, älä puhu minulle siitä ja siitä, minä tunnen Kirjoitukset, minä tiedän että Raamattu sanoo niin ja näin.

"Joka kuulee Minun sanani" Johannes 5:24, esimerkiksi; "Joka kuulee Minun sanani ja uskoo siihen, joka on Minut lähettänyt, hänellä on iankaikkinen elämä." Kuningas Jaakko kääntää "jatkuvasti", mikä todellisuudessa merkitsee myöskin "iankaikkisesti", ... hänellä on iankaikkinen elämä, koska hän uskoo." Monet ihmiset väittävät uskovansa. No niin, se pitää paikkansa. Kirjoitukset ovat oikein. Minä luen reseptiohjeen, minä luen, miten kuuluu määräys vasta-aineeksi syntiäni vastaan — mutta voinko minä ottaa sen? Voinko minä uskoa. Minä saatan sanoa: "Minä uskon", mutta uskonko minä todella? Se on aivan toinen asia. Vain sen lukeminen ja ohjeen tietäminen ei vielä paranna sairautta. Meidän tapauksessamme vaikeus on siinä, että me emme niele lääkettä ohjeen mukaisesti. Meillä on lääke, mutta me emme niele sitä. Me sanomme tosin tekevämme sen, koska me luemme siitä, mutta kun tulee kysymys sen nielemisestä, me emme teekään sitä, Katsokaahan, evankeliumi on tässä tapauksessa aivan kuin lääke. Kun on osoitettu, että lääke parantaa potilaan, ja potilas lukee kaiken tämän lääkkeen keksimisestä ja hän tietää, kuinka monta unssia jokaista aineosasta siinä on, hän tietää sen tieteilijän nimen, joka tämän määrätyn lääkkeen keksi, kuten esimerkiksi jokin rokote jne. -vaikka me tietäisimme kaiken kirjallisen tiedon siitä, mutta kieltäydymme nielemästä sitä, ei se ole auttava meitä. Se ei ole auttava meitä.

Mutta me sanomme sitten kuitenkin: "Mehän olemme nielleet sen!" Jos te sanotte ottaneenne sen, ja potilaassa ei ole havaittavissa mitään tuloksia, silloin hän ei ole ottanut sitä, siinä kaikki. Jos kello tuolla seinällä ei kävisi niin nopeasti, silloin haluaisin jäädä tänne ja tuoda ihmisillemme jotakin todella vahvaa. Sen jälkeen kun Evankeliumi on osoittanut nämä asiat ja väitetään sen ottaminen, osoittaa se, etteivät he ole ottaneet sitä. Kuinka joku voi lukea Kirjoituksista näistä pienistä asioista, joista minä puhun, naisista leikatuin hiuksin, shortsein ja senkaltaisin, ja pitää itseänsä kristittynä, kun lääke itse sanoo, ettei niin ole. Miten on? Te sanotte: Mutta minä olen tanssinut Hengessä, minä puhuin kielillä." Se ei merkitse yhtään mitään. Teidän oma elämänne todistaa, ettette te ole ottanut sitä. Te sanotte, että te olette ottaneet sen. Mutta te ette ole tehneet sitä, sillä te näytätte yhä vielä kaikkia vanhoja oireita, mitkä tuon lääkkeen täytyisi parantaa. Tuo lääke, joka on Evankeliumissa, takaa parantumisen. Näin täytyy olla. No niin, te näette, että teidän täytyy osoittaa tuloksia.

Ottakaa joku ihminen, joka sanoo: "Minä olen uskovainen, minä uskon." Kun he tulevat Evankeliumin valon koskettamiksi, veli, he ottavat sen vastaan siinä paikassa. Silloin he ovat osoittava tuloksia. Varmastikin. Te ette enää näe tuota miestä biljardisalissa, te ette enää näe häntä savuke kädessä, te ette enää näe hänen ryyppäävän. Oi ei! Te ette näe hänen enää flirttailevan toisten naisten kanssa. Ei, ei, ei! Minä en välitä mitään siitä, miten kovasti nainen tuo esiin naisellista lihaansa näkyviin hänen edessänsä, hän on kohottava katseensa taivasta kohti ja katsova Kristukseen. Mitä on tapahtunut? Se osoittaa, että tuo lääke on vaikuttanut. Jos se ei vaikuta ja te sanotte: "Minä tiedän, että olen ottanut sen." No niin, missä te sitten olette tänään? Te olette kuolemaisillanne, sehän nähdään teistä. Minä katson teihin jonakuna, joka teidän tapauksessanne tekee diagnoosin Raamatun perusteella, että te yhä vielä olette syntinen. Synnin palkka on kuolema. Älkää ajatelko, että se pitäisi tehdä vielä selvemmäksi. Katsokaahan, teidän omat toimintonne todistavat, että te ette ole ottaneet sitä. Te ajattelitte tehneenne sen. Amen. Te saatoitte hyvin vilpittömästi ajatella tehneenne sen, mutta te ette ole tehneet sitä. Sillä Jumala on luvannut, että se vaikuttaisi teissä, jos te tekisitte sen. Vanha synti on yhä vielä olemassa, vanha Aadam-luonne, vanha epäusko, pidättelee siellä yhä vielä. Ja kuitenkin te yritätte sanoa toisille: "No niin, minä olen uskovainen. Oi, kunnia Jumalalle! Kyllä minä olen uskovainen." Kuitenkin te näette, ettei se tippaakaan ole auttanut teitä.

Ehkä potilas itse ei ollut ennaltamäärätty tuota lääkettä varten. Jos näin on, ei se ole milloinkaan vaikuttava. Se pitää paikkansa. Näettekö?

Katsokaa toki tuota pientä moraalitonta naista: kun valo osui häneen, oli siellä jotakin, mikä piti huolen hänen tilastansa. Näettekö? Kun me uskomme ja vilpittömästi tunnustamme, tuo tämä lääke Jumalan tavalla vaikutuksen esiin. Jumalalla on ennaltavalmistettu tie näitä asioita varten.

Katsokaahan nyt, ihmiset menevät ja sanovat: "Nyt minä liityin seurakuntaan, siten on kohdallani kaikki kunnossa." Se ei ole Jumalan ennaltavalmistettu tie.

Jumalan ennalta valmistettu tie on parannus, tunnustaminen ja tulosten osoittaminen, kun tulevat esiin ne hedelmät, jotka ovat parannukselle arvollisia ja jotka näyttävät teidän vilpittömyytenne.

Jospa te ihmiset, joiden puolesta tulee rukoilla, tekisitte sen tänä aamuna! Ja te ihmiset koko maailmassa, jotka kuulette tämän ääninauhan, ja sen jälkeen kun tämä ääninauha on soitettu, ja saarnaaja tai se, joka soittaa sen jossakin kokouksessa tai jossakin ryhmässä viidakossa, missä tahansa sitten olettekin, jotka sen soittavat - tehkää ensin selväksi tunnustuksenne, ja sitten tulkaa, niin ettei sydämessänne ole mitään muuta kuin usko, jotta teidän puolestanne rukoiltaisiin. Silloin tuo lääke on vaikuttava.

Jeesus sanoi: "Jokainen teistä tehköön parannuksen", minä ajattelen, Pietari sanoi sen helluntaipäivänä: "Tehkää parannus ja antakaa kastaa itsenne Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan." Jos te olette täydellisesti tehnyt parannuksen, uskotte Herraan ja olette kastetut Jeesuksen Kristuksen nimeen, teette te Jumalan valehtelijaksi, jos te ette vastaanota Pyhää Henkeä. Jos Jeesus viimeisessä tehtävässä sanoi seurakunnallensa: "Nämä merkit ovat seuraava niitä, jotka uskovat. Jos he panevat kätensä sairaiden päälle, niin he paranevat." Ja jos te näette näiden merkkien seuraavan jotakin uskovaista, te tulette, tämä uskovainen laskee kätensä teidän päällenne, ja sitten ei tapahdukaan mitään, silloin on jokin vialla teidän uskossanne. Katsokaahan, uskovaiselle on Jumala luvannut ennalta valmistetun tien.

Me yritämme löytää lohtua sanomalla: "Minun ei tarvitse kuulla." Ei, se on totta, sinun ei tarvitse kuulla.

Mutta jos te olette ennaltamäärätyt iankaikkiseen elämään, tulette te kuulemaan sen ja riemuitsemaan siitä. Se on teidän lohtunne. Se on se, mitä te koko elämänne ajan olette kaivanneet. Se on se helmi, jonka tähden te olette valmiit jättämään kaiken. Te haluaisitte sen, sillä te tiedätte, että se on Jumalan rakastava huolenpito teitä varten. Se on jotakin, mikä selvittää syntikysymyksen, selvittää epäuskon, selvittää kaiken teidän puolestanne, jos te vain haluatte. Joka todella on sairas, ja tietää olevansa sairas, hän noutaa lääkärin. Joka ei ole sairas, ei tarvitse ketään, sanoi Jeesus. On kysymys niistä, jotka ovat sairaita. Jos te voitte tunnistaa tilanne, silloin teidän täytyy tehdä niinkuin Hän on käskenyt tekemään. Silloin sen täytyy tapahtua - tai Jumala on sanonut jotakin väärää.

Niin monet ihmiset, jotka joskus ovat parantamiskokouksissa, eivät aloita perustuksista lähtien. Teidän täytyy puhdistaa elämänne, teidän täytyy olla siinä tilassa, että te todellakin voitte sanoa: "Kyllä, minä uskon sen", ja sen täytyy tulla teidän sydämestänne. Silloin ei kenenkään tarvitse kohdella teitä kuin vauvana ja sanoa: "No niin, oi rakas veli, oi rakas sisko. sinun tulisi tehdä tätä, sinun tulisi tehdä tuota." Te olette uskovaisia, mikään ei voi ottaa sitä teiltä pois. Minä en välitä mitään siitä, mitä joku muu sanoo. mitä jonkinlainen lohdutus tai jonkinlainen lohduttaja, mitä joku lääkäri, mitä joku sairaala, mitä joku diagnoosi sanoo, te yksinkertaisesti ette usko sitä. Te tiedätte sen! Ei ole tarpeen sanoa jotakin muuta siitä, te tiedätte sen. Se on nyt aito asia.

Meillä on kaikissa asioissa niin paljon jäljittelyä. Niin täytyy olla. Älkää voiko huonosti sen johdosta, sen täytyy olla siten. Niin on aina ollut ja tulee aina olemaan. Mutta minä sanon teille tänä aamuna, mikä on totuus ja tosiasiat. Me olemme lopunajassa. Meidän täytyy selvittää tämä asia totuuden perusteella ja tehdä tiettäväksi, mikä on totuus.

Kuitenkin me toteamme, että ihmiset eivät halua siinä ottaa Jumalan tietä, he eivät halua sitä. Jumalalla on ennaltavalmistettu tie teidän lohdutukseksenne. Jumalalla on kaikkia näitä asioita varten ennaltavalmistettu tie. Mutta ihmiset eivät halua sitä, ihmiset etsivät toisia teitä. Ja joka kerta kun he tekevät sen jollakin muulla tiellä kuin Jumalan tiellä, tuovat he Jumalan vihan yllensä, joka kerta tehdessänsä sen. Näin on.

Ja kaikki nämä asiat, joista minä olen puhunut, johtavat meidät siihen - että maailma ja kaikki muu juoksee tieteellisten saavutusten perässä, kulkee sen perässä, mitä seurakunnat ovat saavuttaneet, kulkee erilaisten asioiden perässä, se on vienyt meidät maailman loppuun. Me olemme lopussa. Minkäänlaista toivoa ei ole jäljellä. Meillä ei ole mitään toivoa elämän jatkumisesta. Meillä ei ole edes toivoa henkiin jäämisen mahdollisuudesta. Sallikaa minun nyt jonkin minuutin ajan pitäytyä tähän ja osoittaa se teille.

Jokaisella teistä on, ja jos teillä ei ole sitä, tulisi teidän ottaa lääketieteellinen aikakauslehti, teidän tulisi ottaa Valitut Palat, mistä voitte lukea näistä saavutuksista.

Eräs saarnaaja täällä lähettää näitä sanomia ympäri maailman. Jos jokin selvitys kuten tämä tehdään, että me olemme ilman toivoa, että me olemme menneet niin pitkälle ja meillä ei ole mitään osallisuutta lunastukseen, että me olemme astuneet lunastuksen ja tuomion välisen rajan ylitse, silloin minun täytyy antaa kuulijakunnalle joitakin perusteluja sille, mihin tämä selvitys perustuu. Täytyy olla jonkinlainen perustus, että joku mies, jos hän on järjissänsä - ja minä olen sitä mieltä että olen sitä - antaa jonkin sellaisen selvityksen, ja hänen kansakuntansa, hänen kuulijansa ja ihmiset, mihin se meneekin koko maailmassa, ehkä kolmeenkymmeneen, neljäänkymmeneen eri kansakuntaan, kansoille ja kielille maailmassa, sanoo, että me olemme lopunajassa, niin silloin meidän asiamme on antaa selvitys tai selvittää se hiukan läheisemmin, kunnes me tulemme päätekstiimme tänä aamuna..

Katsokaahan, nähkäämme nyt, mihin tiede ja sivistys ovat vieneet meidät, ja tämä on täsmälleen se, mitä ihmiset Jumalan Sanan sijasta ovat ottaneet vastaan: tieteellisen suosituksen. Tieteen on jo aina täytynyt ottaa takaisin, mitä se on sanonut. Minä luin jonkin aikaa sitten täällä, mitä eräs ranskalainen tiedemies noin kaksi- kolmesataa vuotta sitten sanoi: "Jos jokin pallo pyörisi maata pitkin", sanoi hän, "jos tämä pallo saavuttaisi sellaisen nopeuden, jos maailma milloinkaan keksisi jotakin, mikä liikkuisi nopeammin kuin kolmekymmentä mailia tunnissa tai jotakin sellaista, ympäri maan", niin silloin hän voisi tieteellisesti todistaa, että se huolimatta omasta painostansa ja painovoimasta nousisi maasta ilmaan. Oletteko sitä mieltä, että tiede milloinkaan viittaisi tuohon mieheen? Varmastikaan ei. Heille se on menneisyydessä.

Ajatelkaamme nyt kerran, että me kaikki sanoisimme: "Minä haluaisin todistaa sen tieteellisesti." Tämä on se, mitä tänään monet kirkkokunnat uskonnollisine ihmisineen sanovat. He haluavat tieteellisen todisteen. Minä voisin kääntyä ja sanoa: "Todistakaa minulle Jumala tieteellisesti kokouksessanne, todistakaa minulle jotakin tieteellisesti, että se on todellista, todistakaa se."

Mikä on todellista? Elämä. Minä haluaisin, että te myytte minulle jotakin siitä neljännesdollarin arvosta, tai sallikaa minun myydä kaikki mitä minulla on, saadakseni niin paljon elämää sen edestä. Onko elämä todellisuutta? Jos se ei ole sitä, niin miksi me sitten kaikki olemme täällä?

Tiede ei pysty perustelemaan elämää, uskoa, rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä, nöyryyttä ja kärsivällisyyttä. Ja se on ainoa todella pysyvä, mitä ylipäätänsä on olemassa. Koko kristillinen varustus on katsominen näkymättömään. Aistit eivät havaitse näitä asioita, mutta ne ovat kuitenkin olemassa. Tämä on syy siihen, miksi tarvitaan uskoa, sen uskomiseen. Ja se tuo teissä esiin sen, mitä usko jo on tuottanut. Se tuo teille jumalallisen parantumisen ja nämä asiat. Ei voida todistaa, miten jumalallinen parantuminen tapahtuu, mutta he tietävät, että on olemassa jumalallinen parantuminen. He eivät voi todistaa, mikä pelastaa synnistä, mutta he tietävät, että ihmiset tulevat pelastetuiksi synnistä. Vaikka sitä ei voida todistaa tieteellisesti, on se siitä huolimatta tieteellistä, jos katsotaan sitä Jumalan tavalla.

No niin, mitä on tiede tuonut meille? Te voitte nyt olla hetken järkyttyneitä. Tiede on tuonut meille sairauden, kuoleman ja kärsimykset. Teille on opetettu vain yksi puoli kuvasta. Mutta siitä on olemassa kaksi puolta. Te sanotte: "Tiede on keksinyt tämän ja tämän ja muuta." No niin, tämän etuoikeuden me haluamme suoda teille, mutta tarkastelkaamme toista puolta. Tiede on tuonut meille sairauden, tiede on tuonut meille kärsimyksen ja kuoleman.

Elintarvikkeiden ja asioiden tieteellinen risteyttäminen on tuonut tälle sukupolvelle kuoleman. Ihmiset ovat tulleet niin pehmoiksi, kunnes miehet ja naiset koostuvat vain kasasta saastetta, siinä ei ole enää mitään koossa pitävää. Se on tullut kasaksi pehmeää massaa. He eivät enää voi elää ilman ilmastointilaitetta, ilman sitä he kuolevat. He eivät voi lopettaa mitään baseball-peliä, jos jotakuta kolautetaan, nyrkkeilykehässä tai muualla, sitten hän kuolee. Kaikki on niin pehmoa, että se turmelee miehet ja naiset.

He risteyttävät karjan, jonka ihmiset sitten syövät, sen mukaisesti, mitä tiede itse sanoo, ja se turmelee heidät kaikki. Sillä jos joku lehmä on risteytetty, tai ravinto on risteytettyä - ravintohan muodostaa verisolut, verisolut ovat teidän elämänne - katsokaahan, mitä se on tehnyt: Se menee lihaan, he ruiskuttavat tämän lihaan, ja nyt on tieteellisesti todistettu, että nämä ruiskeet vaikuttavat ihmiskuntaan.

Pellot ruiskutetaan DDT:llä, minä näin sen joitakin päiviä sitten, ja nyt on kahdeksansataa ihmistä tällä alueella sairastunut, koska he ovat syöneet munia. Muistatteko sitä, kun meillä vuosia sitten oli täällä vielä tuo pieni rakennus ja minä ennustin ja sanoin: "Se on tapahtuva viimeisinä päivinä, älkää asuko laaksossa ja älkää syökö munia"? Minä olen kirjoittanut sen kirjaani. Minä ajattelin, että siinä olisi jotakin, ja minä menin ja katsoin. "Älkää syökö munia." Se oli jo 1933. Munissa on nyt jotakin, ja minä käsitän, miksi tieteilijät sanovat, että miehen joka on yli viisikymmenvuotias, ei tulisi enää syödä munia, sillä se on pahinta, mitä voidaan tehdä sydämelle. Sairaudet!

Aikaisemmin maito oli mitä erinomaisin ravinto. Lääkärit sanovat teille: "Pysykää erossa siitä." Se aiheuttaa tulehduksia ja kaikkea muuta. Ne olivat samat ihmiset, jotka sitä joivat ja elivät vuosia, tuntematta tulehduksia, mutta risteytykset jne. ovat rikkoneet ihmisen tukirakenteen, niin että he ovat tulleet kasaksi saastaa. Palloksi - sairauspalloksi. Kuka on tehnyt sen? Tiede.

Katsokaahan, se aikaansai, että perintötekijät miehen ja naisen välillä heikentyivät, -ihmiskunnan fyysinen heikkeneminen perintötekijöiden johdosta - ja halvaantuneiden lasten lisääntyminen on noin kolmekymmentä prosenttia. Mongoloidien lukumäärä kohoaa kovasti. Nämä heikkoudet, kun me risteytämme nauttimiamme ravintoaineita, heikentävät meidän ruumiimme, aiheuttavat syöpää, mielenterveyden vaikeuksia; kaikenlaiset sairaudet tulevat ihmisruumiin ylle hänen heikkoutensa tähden. Tieteellisesti -tuhoavat itsensä, etääntyvät Jumalan suunnitelmasta.

Hän sanoi: "Jokainen siemen tuottakoon lajinsa mukaisesti."

Katsokaahan, mihin me olemme päätyneet! Minä voisin jatkaa tästä, mutta meidän aikamme kuluu loppuun. Mutta pankaa merkille, mitä tapahtuu sen kautta? Tiede on tuonut kuoleman, sairauden ja hävityksen.

Joitakin päiviä sitten, kun minä puhuin hyvän ystäväni tri. Vaylen kanssa, joka istuu täällä, näin artikkelin, että ihmiset kuolevat penisilliinin johdosta. Se ei todellisuudessa ole penisilliini, vaan lika, joka penisilliinin valmistuksessa joutuu siihen mukaan. Se on rahaa tavoitteleva, ahne järjestelmä. Lääkärit, jotka eivät edes tunne aspiriinin kaavaa, määräävät sitä; heidän isänsä lähettää heidät, jotta he tulisivat asiantuntijaksi jossakin asiassa, ja he eivät edes tiedä, miten lasten vatsavaivoja hoidetaan. Mitä te olette saaneet? Ahneus - sen täytyy olla tuottavaa. Ei ole jäänyt jäljelle tuskin yhtään vanhanaikaista maalaislääkäriä, jotka tulivat teidän luoksenne puhuaksensa teidän kanssanne, lohduttaaksensa ja tehdäksensä kaikkea mahdollista. He jättävät Jumalan ulos kaikesta, sillä he kulkevat omia teitänsä. Jotta se voisivat pitää Jumalan ulkopuolella näistä asioista, ovat he täydellisesti selittäneet Hänet ulos. Siihen me olemme tulleet.

Tämän me olemme tehneet risteyttämällä. Te näette, ruumis - mikä pitää kasvin terveenä, niin ettei tuskin mikään sairaus pääse siihen? Ne ovat kasvihuonekasveja, nämä risteytetyt kasvit, joita teidän jatkuvasti täytyy ruiskuttaa. Monet teistä ovat lukeneet minun sanomani risteytetty uskonto, jota teidän jatkuvasti täytyy ruiskuttaa ja hoivata jne. Huomatkaa, todella aito kasvi ei tarvitse ruiskuttamista, se on alkuperäinen.

Minkä kautta sairaus tulee ihmisruumiiseen? Mitä tulee ruumiiseen, niin sanoi minun kallis ystäväni, eräs tohtori, jonka nimeä minä en nyt halua mainita, mutta hän on hyvin hieno veli -hän luki minulle hiljattain toimistossansa, missä hän säilyttää kaikki nämä hienot kirjat viimeisimmistä lääketieteellisistä tiedoista, jotakin eräästä lääketieteellisestä julkaisusta, kirjasta. Se on heikkous. Te tarkkaatte, jos joku todella —jos te sanotte, että teidän ruumiinne on huonossa kunnossa, te vilustutte hyvin helposti. Mitä se on? Se on teidän ruumiinne heikkous, joka tuottaa limaa rauhasistanne, mihin vilustumisen aiheuttajat asettuvat, ja teillä on vilustuminen. Jos ruumis olisi voimakas, se torjuisi vilustumisen aiheuttajat, se ei voisi tarttua.

Te näette, että kun Jumala muovasi ihmisen alkuperäisessä tilassansa, oli hän immuuni jokaista sairautta kohtaan. Mutta epäusko, tiede ja sivistys olivat ensimmäiset, mitkä veivät ihmisen pois Jumalasta, ja ne tekevät sen yhä vielä.

Nähkää, mitä savukkeet, juominen, striptease ja niin edelleen ovat tehneet tämän sukupolven rappeuttamiseksi. Minä uskon, että te aina kysytte — mutta minä olen antava tässä selityksen. Minä en haluaisi tehdä sitä, mutta minä olen kuitenkin tekevä sen.

Katsokaahan, he ihmettelevät joskus ja sanovat minulle aina: "Veli Branham, mikä saa sinut aina tarttumaan näihin asioihin? Sinä et kuule sitä — sanokaamme, että sinä menet jonkun toisen miehen seurakuntaan. Me emme voi ottaa naisiamme mukaan sinne. He tuntevat olonsa epämukavaksi, missä tahansa sinä puhut. Sinä nuhtelet heitä aina heidän hiuksiensa tähden ja siitä, että he pukeutuvat miesten vaatteisiin ja kaikkien tällaisten asioiden tähden. Sanopa, miksi sinä teet sen?"

Tämä voisi olla minun viimeinen sanomani ensi kesään asti, kuten te tiedätte, mutta minä haluan sanoa sen teille. Tässä se on: Se on erottamisen henki näitä viimeisiä päiviä varten, joka käsittää, että nämä kirotut asia ovat Jumalan edessä. Minä vain kysyn joskus itseltäni, onko ylipäätänsä yhdelläkään saarnaajalla erottamisen kykyä viimeisistä päivistä. Sama Jumala, joka täällä puhujanlavalla sanoo teille teidän tilanne, ja mitä te olette tehneet, mitä te tulette tekemään ja millaisia vaikeuksia teillä on, sama Henki teissä katsoo ulos ja voi erottaa ajan merkit, ja Hän ei voi muuta, Hänen täytyy huutaa se ulos. Se on erottamisen Henki, sillä Pyhä Henki itse sanoo, että nämä asiat ovat syntiä, ja kuka tahansa osallistuu siihen on kuoleva, Kuinka minä sitten voisin olla Jumalan silmissä vanhurskautettu, jos minä näen veljeni ja sisareni tällaisessa tilassa enkä astuisi sitä vastaan? Vaikka he olisivat vihaisia minulle, täytyy minun siitä huolimatta astua sitä vastaan. Se on erottaminen. Joskus he eivät pidä yhtä Sanan kanssa jne; se on puute erottamisesta. Tulkaa, kohdatkaa se Sanan kautta. Katsokaahan, me tiedämme, että se on oikein. No niin, se on tiedossa, että se on totuus. Se on erottaminen viimeisistä päivistä.

Me näemme sen tieteestä -minä en haluaisi mennä pidemmälle siihen, sillä aikani rientää. Luokaamme vielä vilkaisu sivistykseen ja nähkäämme, mitä se on tehnyt. Meillä on kaksi suurta kirkkoa.

No niin, me näemme, että se oli järkeily -yleinen järkeily, joka sai synnin pallon alussa liikkeelle. Mistä oli kysymys tässä järkeilyssä? Se oli järkeily Jumalan Sanaa kohtaan. Kun Jumala sanoi Aadamille ja Eevalle: "Sinä päivänä jona te siitä syötte, te tulette kuolemalla kuolemaan." Sillä asia oli selvä, se oli kaikki. HÄN antoi heille suojan vihollisen edessä Sanansa takana. Mutta katsokaahan, kun Eeva kuunteli Saatanan järkeilyä kulttuurista, ymmärryksestä, sivistyksestä, edistyksestä, niin hän astui esiin sen takaa ja kuunteli saatanan järkeilyä ja teki sen asian, josta Jumala sanoi: "Älä tee sitä." Jos järkeily, järkeilyn kuunteleminen, aikaansai koko tämän kaaoksen, niin ei toki silloin järkeily Sanaa vastaan ole vievä teitä takaisin samalle paikalle, sillä olisihan se typerää Jumalalta, viedä ihminen takaisin samalle perustukselle, mistä Hän lähetti hänet pois. Ymmärrättekö? Ymmärrättekö? Teidän täytyy tulla Kristuksen vuodatetun Veren luokse. Teidän kirkkokuntanne ei ole saava sitä aikaan. Se on Veri ja uudestisyntymä, jotka tuottavat teissä uuden luomuksen, Kristuksen, silloin te elätte Kristuksen tavalla. Se vaikuttava aine, jonka te olette ottaneet, osoittaa, että se on tappanut epäuskon synnin kaikkea sitä kohtaan, mikä on Jumalan Sanan ulkopuolella.

Sivistys antoi meille... Meillä on tänään kaksi yhteisöä silmiemme edessä. Toinen on helluntaikokemuksen seurakunta, joka helluntaipäivänä organisoitiin Pyhän Hengen kautta; toinen on roomalaiskatolinen kirkko, joka organisoitiin Nikeassa -Roomassa. Toinen niistä on hengellinen syntymä. Toinen on järkiperäinen jäsenyys, ja tästä kirkosta tulevat kaikki protestantit - kaikki kirkkokunnat. Se oli ensimmäinen kirkkokunta. Kaikki kirkkokunnat tulevat tuosta yhdestä ja ovat sen kanssa sukua. Ilmestyskirja 17 sanoo sen: "Se on huora ja se on porttojen äiti." Se pitää paikkansa. Muuta se ei ole. Pata ei voi haukkua kattilaa rasvaiseksi, sillä se on itse sitä. Se on organisoitu, se on mennyttä, se on Roomassa. Minä en välitä mitään siitä, mitä se on, se on mennyttä. Me olemme juuri käyneet lävitse seurakuntajaksot Raamatun perusteella osoittaaksemme sen. Toinen perustuu hengelliseen erottamiseen, toinen perustuu sivistykseen ja järkiperäiseen käsittämiseen.

No niin, tämä vie meidät jälleen takaisin Eedenin puutarhaan, samalle paikalle. Nainen - seurakunta - oli se, joka kuunteli, ei Aadam - nainen! No niin, he haluavat olla äitikirkko, olkoon vain! Se pitää täsmälleen paikkansa. Se ei ole mitään, mikä ei olisi ajanmukaista. Katsokaahan, he antavat oman todistuksensa, menevät takaisin samaan asiaan, kun he eivät usko Jumalan Sanaa. Nikeassa - Roomassa, kun tuli esiin kysymys vesikasteesta, muista samankaltaisista asioista ja Pyhän Hengen kasteesta, organisoivat piispat kokonaisuudessansa, mitä kutsuttiin roomalaiskatoliseksi kirkoksi, ja sitä kutsuttiin kuninkaallisroomalaiseksi. Eilen kävin läpi historiaa, kuulin sen, tarkastelin sitä uudelleen. Sen tuli olla yksin Roomaa varten, Roomassa oli tuo kuninkaallinen kirkko. Muut olivat vain pieniä sisarkirkkoja sille, yksinkertaisesti "katoliseksi" kutsuttuja.

Myöskin meidän seurakuntamme on "katolinen", "maailmanlaajuinen", mikä on kaikkien uskovaisten maailmanlaajuinen usko. Yksi niistä on syntynyt Jumalan Hengen kautta, Pyhä Henki on hänessä ja hän osoittaa elämänsä, oppinsa ja toimenpiteidensä kautta, että Pyhä Henki on siinä! Sillä se on Lohduttaja, jonka Kristus on luvannut, joka vaikuttaa Hänen seurakunnassansa ja tekee samaa, mitä Hän alussa teki. Niin vaikutti Pyhän Hengen aine alussa, niin vaikuttaa se tänäänkin ja tuo saman esiin.

Toinen on kirkkokunnan järkiperäinen käsitys, jonka ryhmä miehiä tuotti, jolla on "jumalisuuden ulkokuori", kuten profeetta meille sanoi, "mutta joka kieltää totuuden voiman". No niin, tämä on niin selvää, kuin vain olla voi.

Siinä ovat nuo molemmat kirkot. Toinen niistä syntyi Nikeassa; toinen syntyi helluntaina. Toinen on aina ollut toista vastaan. Me olemme käsitelleet seurakuntajaksot todistaaksemme sen. Toinen on toista vastaan. Yksi niistä on hieno, arvokas, järkiperäinen kirkko hienoine oppineineen ja niin edelleen, toista kutsutaan ryhmäksi pyhiä kieriskelijöitä. Niinkuin alussa oli "juopuneita, sivistymättömiä kalastajia", niin on tänään sama asia, tulee yhä vielä asetetuksi samaan luokkaan. Toinen on tieteellinen, toinen on hengellinen. Toinen on tieteellisesti järjestetty, toisella on Sanan hengellinen erottaminen. Toinen on tieteellisesti rakennettu sen varaan, mitä ryhmä ihmisiä sanoo, järkiperäinen piispa. Toinen on absoluuttisesti syntynyt Jumalan Hengen kautta ja elää Jumalan Hengen kautta, ja se aikaansaa ja vaikuttaa, että jokainen Jumalan lupaus täyttyy. Se osoittaa sen, millaista ainetta te nautitte. Oletteko te saaneet sivistys-aineen? Vai oletteko te saaneet Pyhän Hengen vaikuttavan aineen? Ymmärrättekö? Hyvä on.

Oi tuota saatanan viekkautta! Kuinka se osaakaan esittää tuon kuvan niin järkiperäisesti ja yksinkertaisesti sekoittaa ihmisen, joka ei ole syntynyt Jumalan Hengestä! Ei ole mitään mahdollisuutta pakottaa heidät järkiperäisesti. Sellaista tietä ei ole olemassa.

Se on erottaminen uskon kautta. Katsokaahan, erottaminen. Me näemme, mitä Sana sanoo; me uskomme sen.

"Sitten, veli Branham, sanovat he, että heillä on erottaminen." Silloin tulee Pyhän Hengen suorittaa täsmälleen se, mitä Hän on luvannut tehdä, silloin me uskomme se. Katsokaahan. Siihen perustuu todiste.

Miten vaikutti tuo aine, kun se kosketti jotakuta? "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat", sanoi Hän. Kun tuo aine osuu siten, silloin se on oikein.

Tämä vie meidät nyt (kun me muutamassa minuutissa lopetamme), tämä vie meidät nyt Kainiin ja Aabeliin, tuomioon Nooan aikana, sillä Nooan päivien tuli tulla. No niin, ennenkuin meillä on rukousjono, kuulkaa tarkoin, kun minä käsittelen joitakin sanankohtia lyhyessä tekstissä.

Me toteamme, että sen jälkeen kun maailma otti järkiperäisen käsityksensä Sanasta, tuli näistä miehistä suuria ja kuuluisia miehiä. Raamattu sanoo niin 1.Moos.6:4. Kuuluisat miehet juoksivat kauniiden naisten ja asioiden perässä, kuten meillä on koko maailmassa. Me olemme käyneet sen lävitse aiheessa: "Loistava punainen valo". Eräänä iltana me puhuimme siitä, että naiset viimeisinä päivinä tulisivat olemaan kauniimpia, ja miehet, kuuluisat miehet -kuten tuo skandaali Englannissa ja Yhdysvalloissa. Jonakin päivänä se tulee paljastetuksi. Katsokaahan, te ette tiedä, millainen yhteys sillä ylipäätänsä on näiden puhelintyttöjen ja kaiken kanssa. Katsokaahan, te tiedätte, että kolmea baarityttöä kohden on vain yksi tyttö, joka menee korkeakouluun tai yliopistoon? Suhde baarityttöjen ja korkeakoulu- ja yliopistotyttöjen välillä on kolmen suhde yhteen. Tiedättekö te, että tietty prosenttimäärä - minä en voi nyt mainita sitä, koska minulla ei ole sitä edessäni, minä en ole kirjoittanut sitä muistiin - kuitenkin on melkein kolmannes korkeakoululapsista kansakunnassa joko saatu kiinni moraalittomuudesta, tai heidät täytyi lähettää kotiin, koska he tulivat äideiksi? Tiedättekö te, että penisilliinin käyttö, jonka avulla sukupuolitaudit tuli nujertaa, on vain johtanut turmelukseen ihmisten keskuudessa, ja että asia ei ole lainkaan nujerrettu? Jumala kuitenkin sanoi, että Hän on kostava sen neljänteen polveen asti. Se aikaansaa mongoloideja ja kaikkea muuta, ja lapset ovat... Oi miten syntistä, miten salakavalaa se on! Ihmiset, saarnaajat, seisovat ja eivät saarnaa tuota kaduilla tapahtuvaa stripteasea vastaan, vaan antavat heidän laulaa mukana kuorossa ja niin edelleen. Se on juuri se asia, joka tempaisee meidän kansakuntamme helvettiin, joka tempaisee meidän rotumme helvettiin. Se pitää paikkansa. Me toteamme, mitä tapahtui, sen jälkeen kun Jumala sai kylliksensä siitä; niinkuin minä uskon, että Hän tänään on saanut kylliksensä.

Nyt minä tulen tekstiini. Minulla on erikoislaatuinen tapa julistaa se. Minä rakentelen mielelläni joukon asioita, selvittääkseni sitten tekstini. Me toteamme, että Nooan päivinä Jumala halusi tuomita maailman - kun se tuli siihen, niinkuin nytkin on, sillä Jeesus sanoi, että niin oli - oliko Hän huolissansa? Pitikö Hän huolen? Varmastikin Hän oli huolissansa. Mistä Hän huolehti? Sen jälkeen kun Hän tiesi, että tuomio tulee ja oli ilmoittanut sen, huolehti Hän niistä, jotka olivat huolissansa. Niin on tänäänkin. Hän huolehti niistä, jotka olivat halukkaat huolehtimaan. Me toteamme, että Hän lähetti heille profeetan ohjaamaan heitä, ohjataksensa Hänen valitun kansansa ennaltavalitulle tielle pakenemista varten. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Me toteamme, että Jumala piti huolen kansastansa.

Me olemme lopussa ja me näemme, että me olemme lopussa. Ei ole mitään mahdollisuutta rakentaa tämän turmeltuneisuuden varaan. Kuinka me voisimme rakentaa kaupungin Sodoman ja Gomorran hiiltyneille raunioille? Miten me voisimme tehdä sen? Vain Phoenix jää jäljelle (Feenix-lintu -sadun mukaan lintu, joka omasta tuhkastansa jälleen tuli esiin täydellisessä nuoruuden voimassa -kääntäjän huomautus), ja se on Herran Jeesuksen Kristuksen paluu, puhdistaminen ahdistuksen ajan kautta, jotta voitaisiin tuoda esiin ennalleenpalautettu maailma kansaa varten, joka Jumalan silmissä on vanhurskas ja elää Hänen Sanansa kautta.

Huomatkaa, Hän oli huolissansa niiden suhteen, joiden asia Nooan päivinä oli paeta: heille Hän lähetti profeetan. Tämä profeetta johti heidät Jumalan ennaltavalmistetulle tielle. Se on se tapa, miten Jumala tekee asioita. Jumala puhui Nooalle, ja se oli tuo sana (kirjoitettua Sanaa ei ollut vielä siihen aikaan), ja käski Nooaa valmistamaan arkin ihmisten pelastumiseksi ja varoittamaan kaikkia ihmisiä, koska Hänellä on "pelastuksen tie". Tämä mies oli vahvistettu profeetta, joka ohjasi heidät pakenemisen tielle. Huomatkaa, nöyrät ja vilpittömät kuulivat tätä miestä ja uskoivat häntä, ja he pakenivat. Ketä he pakenivat? Kuolemaa, tätä synnin täyteistä maailmaa, joka tuona päivänä tuhottiin. He pakenivat kuoleman tietä, joka kulki ylitse koko maailman. Jumala piti niin suuresti huolta! Oi Jumala, auta, että tämä nyt, ennen rukousjonoa, tunkeutuu syvälle. Jumala piti huolen, välitti!

Hän katsoo nyt tänään maailmaa, Hän on kutsunut ja kutsunut, ja he halveksivat sitä ja torjuivat sen. Alussa oli mahdollisuus parannukseen. Kun Jumala antoi Jesajalle tehtäväksi sanoa Hiskialle, että hän kuolisi ja hänen tulisi järjestää kuntoon kaikki, teki hän parannuksen ja laupeus tuli hänen osaksensa. Kun Jumala käski Joonaa menemään Niiniveen ja ilmoittamaan, että Hän neljänkymmenen päivän kuluessa olisi tuhoava tuon kaupungin, silloin he huusivat armoa ja parannus tapahtui. Mutta jos he hylkäävät sen, silloin ei jää jäljelle muuta kuin tuomio! Kansakunta on hyljännyt Kristuksen. He löivät laimin kutsun huomioimisen, niinpä ei ole jäljellä mitään muuta kuin tuomion kohtaaminen.

Välittikö Jumala niistä, jotka tekivät parannuksen? Valmistiko Hän heille tien? Me tulemme näkemään, mitä Hän teki menneinä aikoina.

Nooan aikoina Hän välitti. Hän lähetti profeetan, Hän valmisti tien, ja Hän näytti heille tien. Hän valmisti heille pakenemisen tien, ja he pääsivät tuomiota pakoon. Hän piti huolen heistä. Me toteamme, että Hän viimeisinä päivinä vie heidät siihen - ennenkuin suuret tuomiot lankeavat... Hän piti heistä niin huolen, että Hän valmisti heille tien, että he voisivat tulla sisälle ja voisivat vapautua kaikista niistä tuomioista, jotka olivat tulossa.

No niin, sen Hän teki valituille. Me tiedämme sen. Sen Hän teki valituille, vain valituille! He olivat ne, jotka olivat ottaneet vastaan tämän elämänidun. He olivat ne, jotka olivat ennaltamäärätyt näkemään sen; he olivat ne. Meidän kaikkien täytyy uskoa ennaltamääräämiseen, jos me uskomme Raamattua. Tämä pitää paikkansa. Jumala ei halunnut, että joku kärsii, mutta Hän tiesi, kuka ottaisi sen vastaan ja kuka ei.

Hän piti huolen valitusta kansastansa myöskin niinä päivinä, kun Egypti tuhottiin. He olivat siellä Egyptissä ja heistä tuli orjia. Mooseksen päivinä Hän välitti kansastansa. Mitä Hän lähetti heille? Jälleen profeetan. Pitääkö tämä paikkansa? Hän erotti kansansa uskosta osattomasta maailmasta, tuon ajan tulossa olevasta tuomiosta. Tekikö Hän sen? Hän välitti, kun Egyptin synti oli kasaantunut sellaisella tavalla, että Jumalan täytyi lähettää tuomio, sillä Hän oli jo Aabrahamille sanonut: "Minä olen tuomitseva tuon kansan." Sen sijaan että olisi vuodattanut vihansa heidän kaikkien ylle, lähetti Hän heille huolenpitonsa. Hän lähetti heille Lohduttajansa. Hän lähetti heille Sanansa. Hän aina lähettää Sanansa profeettansa kautta, kuten Hän teki Nooan aikana. Saman Hän teki Nooan päivinä. Me toteamme, että Hän Mooseksen päivinä teki saman. Hän lähetti heille profeettansa, ja he erottautuivat epäuskosta. Tämä on se laji, joka tuli ulos. Tämä on se laji, joka uskoi sen. He uskoivat, että Mooses oli profeetta. Faaraon silmissä hän oli fanaatikko, taikuri, ulkokultainen, jotakin kauheata. Mutta valituille ihmisille, jotka Jumalan Sanan mukaisesti "Minä olen johtava heidät ulos", tulivat ulos, hän oli profeetta. Hän oli Jumalan valmistama tie. Hän oli sitä. Huomatkaa, he uskoivat häntä ja pakenivat tuon päivän tuomiota. He uskoivat Moosesta.

Hän sanoi pitävänsä huolen siitä, että johtaisi heidät ulos, ja Hän piti myöskin heistä huolen matkalla ulosjohtamisen jälkeen. Amen. Miten oli fyysisellä alueella, niin on myöskin hengellisellä. Hän välitti! Miten? Hän asetti kaiken käyttöön, mitä he matkansa aikana tarvitsivat. Tekikö Hän sen? Hän paransi heidät, kun he olivat sairaita. Hän varusti heidät parantumisella, Hän huolehti heidän sairauksistansa. Hän antoi heille vaskisen käärmeen. He voivat katsoa tuohon vaskikäärmeeseen - synnin symboli -ja he parantuivat. Hän ravitsi heitä tiellä. Kun ei ollut mitään leipää, antoi Hän sataa leipää taivaasta. Hän ravitsi heitä, eikä vain näin, Hän myöskin puki heidät. Se osoittaa sen, että Hän välittää niistä, jotka välittävät.

Jos he ovat valmiit tunnustamaan, tekemään parannuksen, uskomaan ja ottamaan vastaan, niin silloin Jumala välittää! Mutta teidän täytyy ensin välittää, teidän täytyy ensin ottaa vastaan se, mitä Hän lähetti teille. Hän piti heistä niin huolen, että he voivat olla varmoja, ettei siinä voi olla mitään virhettä. Hän vahvisti Profeettansa tulipatsaan merkin kautta, antaaksensa ihmisten nähdä, ettei se ollut vain tämä mies, joka siellä kulki, vaan että Jumala suoranaisesti oli hänen yllänsä, että Hän oli se, joka heitä johti tällä tiellä. Jumala välittää ihmisistä, jotka välittävät. Jumala välittää niistä, jotka välittävät Hänestä. Niin Hän vahvisti tämän miehen ja todisti, että hän oli Jumalan palvelija, kun Hän lähetti heille tulipatsaan johtaaksensa heidät määrättyyn maahan. He tiesivät sen, niin kauan kuin tuo tulen merkki —pilvi- ja tulipatsas -johdatti heitä. Hän sanoi, että tuo pilvi- ja tulipatsas ei olisi väistyvä heidän luotansa. Vuosikaudet Hän oli heidän luonansa erämaassa, neljäkymmentä vuotta. Pitääkö se paikkansa? Tulipatsas johdatti heitä! Hän piti huolen heistä. Hän välitti heistä niin, että Hän antoi heidän tietää, ettei se ollut mikään tieteellinen asia; se ei ollut jotakin sellaista, mikä epäonnistui. Hän vahvisti sanoman ja todisti sen.

Hän välitti jopa eräästä naisesta, joka ei ollut mikään israelilainen, vaan ulkopuolinen. Hän ei kuulunut tuohon ryhmään, hän oli ulkopuolinen, presbyteriaani, metodisti tai jotakin, hän oli toisella puolella. Mutta kun hän kuuli! Hänen nimensä oli Raahab, hän eli porttona. Mutta kun hän kuuli, että Jumala on tulipatsaassa ja johti heitä, huusi hän Jumalan puoleen ja osoitti laupeutta tiedustelijoille, jotka olivat tulleet tutkimaan maata. Ja koska hän välitti heistä ja omistansa, välitti Jumala heistä sellaisella tavalla, kunnes tämä portto oli antanut elämänsä Kristukselle sentähden, että hän oli nähnyt Jumalan yliluonnollisen merkin. Hän oli siihen asti palvellut heidän kirkkokuntansa jumalia. Mutta kun hän näki tämän yliluonnollisen merkin, huudahti hän ja pyysi armoa itsellensä ja armoa perheellensä, ja Jumala piti heistä huolen sellaisella tavalla, ettei yksikään kivi heidän talossansa liikkunut, kun koko kaupunki sortui. Hän pitää huolen! Vaikka hän tuohon aikaan oli ulkopuolinen eikä ollut tuossa ryhmässä, välitti Hän siitä huolimatta. Hän välittää aina.

Hän välitti Eliasta, kun hän ja hän yksin välitti Jumalasta.

Halleluja! Siihen tullaan. "Heittäkää huolenne Hänen yllensä, sillä Hän pitää teistä huolen." Pietari puhui valituille vanhimmille -vanhimmille ja noille tuossa seurakunnassa ja sanoi: "Heittäkää huolenne Hänen yllensä, sillä Hän välittää teistä. Asettakaa sinne kaikki, sillä te olette puhtaat Jumalan edessä. Te vaellatte Jumalan palvelijoina."

Jumala välitti Eliasta, sillä Elia välitti Jumalasta. Kaikki muut saarnaajat olivat kadottaneet näkökykynsä tuon päivän suhteen, olivat kadottaneet Jumalan tahdon ja rakkauden Hänen Sanaansa; he kaikki tulivat nykyaikaisiksi. Mutta huolimatta siitä miten modernin he antoivat olla Iisebelin, maan ensimmäisen naisen, huolimatta siitä, miten kovasti muut saarnaajat antoivat naisten tehdä kaikkea, Elia astui sitä vastaan Herran nimessä. Hän välitti siitä, mitä Jumala sanoi, ja Jumala piti huolen siitä, mitä Elia oli lausunut, sillä hän puhui Herran Sanan. Jumala välittää, jos te välitätte, mutta teidän täytyy ensin välittää. Kyllä.

Huomatkaa, Hän välitti, kun Hän kutsui Elian ulos kirkkokunnista Sanansa kautta. Näytti siltä kuin hänen täytyisi kuolla nälkään, sillä hän ei enää saanut sen paremmin kymmenyksiä kuin ei uhriakaan. Mutta Hän piti huolen Eliasta, niin että hän tuona aikana, jolloin hän totteli Jumalan Sanaa, ei antanut tämän nähdä nälkää. Hän käski kaarneita ruokkimaan häntä. Hän piti huolen Eliasta, sillä Elia välitti Hänestä, ja Hän on Sana.

Hän piti huolen Danielista, kun Daniel niin kovasti välitti Jumalan Sanasta, että hän rukoili vilpittömästi. Ei ollut mitään merkitystä sillä, että kuningas sanoi: "Minä en halua enää niin tehtävän." Daniel avasi ikkunat, katsoi kohti Jerusalemia ja rukoili. Elia välitti Jumalasta, ja Jumala välitti Eliasta. Daniel välitti Jumalan Sanasta, ja Jumala välitti Danielista. Hän lähetti tulipatsaan, joka karkotti leijonat hänen luotansa ja oli siellä koko yön. Jumala piti huolen, koska Daniel välitti. Kyllä. Hän rukoili vilpittömästi, vaikka hän tiesi mitä merkitsi tulla heitetyksi leijonain luolaan, kun hän ei totellut kirkkokunnan vaatimusta. Hän polvistui ikkunan edessä eikä peljännyt mitä ihmiset sanoivat. Hän avasi ikkunat, koska se oli Jumalan käsky, ja rukoili päivittäin vilpittömästi ja rehellisesti Jumalaansa. Hän välitti Jumalasta ja Hänen käskystänsä, Jumala osaltaan taas välitti Danielista ja käskystänsä —hänen asemastansa. Daniel välitti Jumalasta ja Hänen Sanastansa, ja Jumala välitti Danielista ja hänen asemastansa Sanan puolesta. Hän on joka kerta tekevä sen. Amen.

Hän piti huolen noista kolmesta hebrealaisesta, koska he vilpittömästi huomioivat sen uskon, joka kerran oli annettu heille, Jumalan Sanan, ja välittivät siitä, kun pasuunat kaikuivat. Heillä oli käsky Jumalalta: "Älkää kumartuko minkään pakanallisen jumalan kuvapatsaiden edessä. Älkää kumartuko niiden edessä ja älkää kunnioittako niitä." Niin kuului käsky. Kun pasuunoihin puhallettiin ja sanottiin: "Me heitämme tuliseen pätsiin ne, jotka eivät heittäydy maahan", välittivät he niin että he käänsivät selkänsä tuolle kuvapatsaalle. Se pitää paikkansa. Jumala välitti heistä niin kovasti, että Hän tuona hetkenä, kun kuumuus saavutti heidät, lähetti tulipätsiin Neljännen Miehen, joka piti heidät viileänä. Hän välitti, koska hekin välittivät.

Jos te haluatte pitää kiinni jostakin uskonkappaleesta, ei Jumala välitä siitä, mitä te teette. Jos te haluatte tehdä sen, ei Hän milloinkaan ole pitävä teistä huolta, sillä te teette, mitä ihmiset sanoivat. Mutta jos te pidätte kiinni Jumalan Sanasta totisena ja vilpittömänä tunnustuksena ja uskotte, että Jumala on parantaja ja sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti, silloin Hän on pitävä teistä huolen.

Hän välitti silloin, Hän välitti noista hebrealaisista, ja Hän lähetti heille Neljännen Miehen, joka oli Kristus, vapauttamaan heidät. Tämän me tiedämme.

Kun pitalinen huusi: "Herra!" - kymmenen pitalista tulivat ja huusivat vilpittömästi: "Herra, armahda meitä!" He välittivät kylliksi henkilökohtaisesta tilastansa, ja Hänellä oli voima pitää huoli heistä. Hän piti huolen noista pitalisista, sillä nuo pitaliset välittivät niin kovasti, että he todistivat ja kutsuivat Häntä "Herraksi!"

Hän välitti, kun sadanpäämies välitti kyllin itsestänsä ja lähetti Jeesuksen luokse apua varten. Kun tuo päämies osoitti uskonsa ja kääntyi pois roomalaisista epäjumalistansa ja välitti kylliksi, julkisen todistuksen kautta lähettääksensä Häntä hakemaan, jotta Hän tulisi ja parantaisi hänen palvelijansa. Jeesus välitti kylliksi, niin että Hän meni ja paransi hänet. Hän välittää, jos te välitätte. Mutta teidän täytyy ensin välittää. Hän välitti.

Hän välitti, kun Jairus välitti kyllin Jeesuksesta. Hän oli salauskovainen. Hän uskoi, että Hän oli oikea, mutta kirkkokunnallisen asemansa johdosta hän ei voinut avoimesti astua esiin ja tunnustaa sitä. Mutta kun hänen pieni tyttärensä sairastui ja kuoli, silloin Jairus käsitti kuollutta tytärtänsä katsellessansa, ja hän toi huolensa julki, niin että hän välitti kylliksi kääntyäksensä pois niistä uskosta osattomista, jotka olivat hänen ympärillänsä. Hän asetti päähänsä pienen saarnaajan hattunsa, meni ja löysi Jeesuksen. Kun Jairus osoitti välittävänsä, osoitti Jeesus, että Hän välitti kylliksi tullaksensa ja herättääksensä hänet kuolleista. "Heittäkää huolenne Hänen yllensä, sillä Hän pitää teistä huolen." Aivan samantekevää, mitä se onkaan, Hän välittää.

Hän välitti kylliksi, vaikka siitä ei ollut mitään käskyä, siitä ei oltu sanottu mitään, eikä Hän milloinkaan ollut maininnut siitä jotakin; mutta Hän välitti, koska tuo pieni nainen ei voinut tulla rukousjonoon ja sanoi: "Jos minä vain voisin koskettaa Hänen viittansa lievettä! Minä uskon Häneen." Hän välitti hänen uskonsa tähden, niin että Hän kääntyi ja kutsui hänet kokouksessa ja sanoi hänelle, että hänen uskonsa oli parantanut hänet. Hän välitti, koska tuo nainen välitti.

Hän välitti, kun tuo hermosairas mies, jossa oli legioona, kyllin välitti vääntäytyäksensä esiin noiden hautakivien alta paholaisten vastustuksesta huolimatta ja mennäksensä kohtaamaan Jeesuksen, heittäytyäkseen Hänen eteensä. Nämä paholaiset eivät milloinkaan olisi tulleet, ellei tämä mies olisi raivannut sinne tietänsä kohdataksensa Jeesuksen. Kun hän välitti kylliksi ja ponnisteli ottaaksensa uskonasemansa, välitti Jeesus kylliksi ajaaksensa tämän legioonan paholaisia hänestä. Hänen hermostunut tilansa oli ohitse. Hän välittää, jos te välitätte. Kyllä. Hän välittää, jos te välitätte.

Kun tuo sokea mies Jerikon portin edessä huusi: "Oi Jeesus!" -hän oli juutalainen, hän oli ortodoksi ja hänellä oli korkea arvostus synagoogassa. Mutta kun hän kysyi: "Mitä on tämä meteli, joka kuuluu?", sanoivat he: "Jeesus Nasaretilainen, profeetta, kulkee ohitse."

Hän huusi: "Jeesus, Daavidin Poika!" Oi, millainen ojennus se olikaan hänen pastorillensa ja papeille, jotka seisoivat siellä! Mutta hän ei välittänyt siitä, mitä pappi, saarnaajat tai joku muu sanoi. Hän oli kiinnostunut! Hän välitti kyllin silmiensä valosta. Sentähden hän huusi. Kun tuo sokea mies oli valmis ja välitti kylliksi huutaaksensa, välitti Jeesus kyllin parantaaksensa hänet. Hän on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti! Hän välittää, jos te välitätte, mutta teidän täytyy ensin välittää. Teidän täytyy osoittaa, että te välitätte.

Hän välitti niin kovasti, että Hän kyllin välitti naisesta, joka eli kuuden miehen kanssa, ja Hänen merkkinsä kautta -erottamisen lahjan kautta -tunnisti Hänet Messiaaksi, ja antoi hänelle jokaisen synnin anteeksi. Hän antoi hänelle vettä, mitä hän ei ollut tullut ammentamaan, sillä hän tunsi Hänet. Hän sanoi: "Herra, minä näen, että Sinä olet profeetta", kun Hän sanoi hänelle, mikä ei ollut hänessä kohdallaan. Hän odotti tätä päivää, mutta vaikka hän kuuluikin kokonaisesti seurakuntaan, ei hänellä ollut mitään mahdollisuutta tehdä sitä. Mutta kun hän kohtasi miehen, joka saattoi sanoa hänelle, mikä ei hänessä ollut kohdallaan, sanoi hän: "Herra, minä näen, että Sinä olet profeetta. Minä tiedän, että kun Messias tulee, Hän tekee näitä asioita."

Hän sanoi: "Minä olen se!"

Se riitti. Hän välitti. Hän jätti vesiruukkunsa, meni kaupunkiin ja sanoi: "Tulkaa, katsokaa miestä, joka sanoi minulle kaikki asiat, mitä olen tehnyt. Eikö tämä ole itse Messias?" Hän muistutti Raahabia; hän välitti niin paljon, että hän hälytti koko kaupungin. Hän välitti, koska jotakin oli tapahtunut. Vahvistettu Sana oli täyttynyt ja teki sen täysin varmaksi. Hän välitti. Hän ei välittänyt mitään siitä, mitä miehet tai joku muu sanoi; hän näki sen, hän oli siellä sen tapahtuessa. Hän välitti. Hän välitti kansastansa, niin että hän kertoi jokaiselle heistä siitä. Se vaikutti sen, että koko kaupunki tuli uskoon Jeesukseen. Hän välitti, Hän välitti. Varmastikin, Hän se oli.

Jeesus välitti kylliksi tämän päivän sanomasta antaaksensa samojen asioiden tapahtua, mitkä hän ilmoitti. Hän kuoli ja on noussut ylös lähettääksensä nämä asiat Pyhän Hengen -Lohduttajan, kautta, näyttääksensä Hänen palvelustehtävänsä kautta, että Hän yhä vielä elää. Hän välitti kylliksi. Emmekö mekin halua välittää? Tämä on se asia, emmekö mekin halua välittää? Hän kuoli tämän palvelustehtävän puolesta, Hän kuoli, jotta Pyhä Henki tänä päivänä voisi olla täällä näyttääksensä samat asiat. Hän välitti teistä. Hän välitti tuodaksensa Hänet tänne. Hän välitti siitä, että antaisi selvityksen. Hän välitti, koska Hän rakasti teitä. Hän välitti kylliksi tehdäksensä sen, lähettääksensä Pyhän Hengen, tehdäksensä tämän nykyisen palvelustehtävän mahdolliseksi.

Niin Hän osoitti noina päivinä, että Hän välitti, sillä Hän tuli vahvistaaksensa sen, mitä Jumala sanoi Hänen olevan. Tämä on syy siihen, miksi tuo nainen tunsi hänet. Hän sanoi: "Minä tiedän, että kun Messias tulee, silloin Hän on profeetta. Kun Messias tulee, on Hän sanova meille nämä asiat." Katsokaahan, Hän välitti kyllin Jumalan Sanasta vahvistaaksensa sen teille. Amen.

Hän lähetti Pyhän Hengen, voidaksensa osoittaa meille tässä järkiperäisen käsityksen ajassa saman Pyhän Hengen kautta, samalla tavalla, että Hän yhä vielä on Messias. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Nyt on kysymys: Välitättekö te? Mitä te ajattelette siitä? Se on täällä, se on yhä uudelleen osoitettu. Välitättekö kylliksi uskoaksenne sen? Välitättekö kylliksi tunnustaaksenne syntinne, että te olette väärässä? Tunnustakaa epäuskonne ja ottakaa se vastaan. Välitättekö kylliksi ottaaksenne sen vastaan? Hän välitti kylliksi kuollaksensa ja noustaksensa ylös tuodaksensa sen teille. Välitättekö kylliksi vastaanottaaksenne sen? Minä tarkoitan, että se on Nooan ajasta ja 1.Mooseksen kirjasta lähtien osoitettu kautta koko ajanjakson. Meillä ei ole aikaa käydäksemme sen lävitse, mutta te näette, että Hän välittää. Hän kuoli, jotta te välittäisitte, jotta teille valmistettaisiin tie. Hän valmisti tämän tien. Hän on sanonut kylliksi siitä, mitä tuolla tiellä tulisi tapahtumaan ja mitä tapahtuu. Hän on täällä tänään ja osoittaa, että se on totuus. Tässä pahassa hetkessä, jossa me nyt elämme: Välitättekö kylliksi siitä, uskotteko te sen koko sydämestänne?

Olette te sitten rukousjonossa tai ette -siitä ei ole kysymys -välitättekö te? Heittäkää huolenne Hänen yllensä, Hän välittää teistä. Olkaa siinä vilpittömiä. Välittäkää kylliksi ollaksenne vilpittömiä, sillä on hän vahvistetun Sanansa kautta osoittanut, että Hän välittää. Hän on luvannut lähettää sen; Hän on tehnyt sen. Hän on luvannut sen Sanassa; täällä se on. Hän välittää, miten on sitten teidän suhteenne? Teidän tulisi seuraavaksi välittää.

Hän välitti kylliksi, Hän välitti kylliksi voittaaksensa jokaisen vihollisen teidän puolestanne. Kaikki mitä teidän tulee tehdä, on olla vilpitön ja uskoa se. Hän on voittanut kuoleman. Minun ei enää tarvitse voittaa kuolemaa, se on jo voitettu. Minun ei tarvitse voittaa sairautta, myöskään Kristuksen ei tarvitse voittaa sitä, se on jo voitettu. Minun täytyy vain välittää kylliksi uskoakseni sen. Pelkäättekö sitä, mitä joku on sanonut teille? Pelkäättekö te jonkin lääkärin diagnoosin johdosta? Pelkäättekö sitä, mitä seurakunta sanoo teille? Pelkäättekö te todellakin astua paholaista vastaan siellä? Sanokaa: "Minä olen tunnustanut syntini, minä olen pannut kaiken syrjään, olen uskonut jokaisen Sanan, tässä minä olen, Herra. Aikaansaa minussa välittämistä. Sinä pidät minusta huolen, minä välitän Sinusta."

Minä ajattelen vanhaa armorikasta laulua: "Hän välittää teistä. Läpi auringonpaisteen tai varjojen, Hän välittää teistä."

Kumartakaamme nyt päämme, me yksinkertaisesti emme voi jatkaa.

Hän välittää teistä,
Hän välittää teistä,
läpi auringonpaisteen tai varjojen
Hän välittää teistä.

Laulakaamme se Hänelle, päämme ja sydämemme kumarrettuina.

Hän välittää teistä, (nähkäämme, mitä kaikkea Hän on tehnyt)
Hän välittää teistä,
läpi auringonpaisteen tai varjojen,
Hän välittää teistä.

Hän välittää...(Jos te välitätte, kohottakaa kätenne laulaessanne)

Hän välittää teistä,
läpi auringonpaisteen tai varjojen,
Hän välittää teistä.

Taivaallinen Isä, tässä päivän myöhäisessä hetkessä me tunnustamme sydämemme syvyydestä, että me nyt Sanan perusteella tiedämme, että Sinä aina olet välittänyt omistasi. Mutta vaikeus on siinä, Herra: Välitämmekö me? Haluammeko me vain jonkin sivistyksen ja sanomme: "Minulla on tohtorin titteli jne.?" Se merkitsee sitä, että tunnetaan vain resepti; mutta se ei merkitse sitä, että se olisi nautittu.

Oi Jumala, minä pyydän sitä, että jokainen meistä ottaa Kristuksen kärsimyksen omaan sydämeensä -ottaa Hänen kärsimyksensä yllensä, käsittääksensä, että meidän täytyy kärsiä myöskin Hänen nimensä häpeää. Voikaamme palata iloiten niinkuin nuo opetuslapset siihen aikaan, koska meidät on katsottu arvollisiksi kantamaan Hänen nimensä häpeää. Suo se, Isä.

Minä olen pian rukoileva sairaiden puolesta, Herra, kun lasken käteni heidän yllensä. Monet heistä ovat kohottaneet kätensä, monien puolesta rukoillaan, heillä on rukouskortit. Täällä on joitakin, jotka eivät tulleet ajoissa saadaksensa rukouskortit, mutta he uskovat, Herra. He voivat kohottaa kätensä, ja minusta näyttää siltä kuin sen tekisi koko yleisö. Monet heistä ovat sairaita. Nämä nenäliinat ovat täällä, ja me tunnemme sinun jumalallisen läsnäolosi voidellun Sanan kautta. Paranna heidät, Herra. Suo heidän pyyntöjensä tulla vastatuiksi.

Ja nyt näistä nenäliinoista yleisöön, niihin ihmisiin, jotka siellä istuvat ja kärsivät, Isä: Salli Herran läsnäolon tulla ja paranna heidät kaikki. Teetkö sen tänä aamuna jumalallisessa armossasi, kun me tunnustamme, Herra? Minä Sinun palvelijanasi, minä tunnustan olevani kykenemätön. Minulla ei ole ainoatakaan asiaa, minkä voisin tuoda Sinulle ansiona. Me olemme arvottomia. Kukaan meistä ei voi tehdä sitä, Herra. Me emme ole pyytämiemme asioiden arvoisia. Mutta, Herra, me tiedämme, että Jeesus on mennyt kirkkauteen, valmistaa siellä paikan ja on tuleva takaisin ottaaksensa meidät luoksensa. Hän on sanonut meille, että Hän lähettäisi meille Lohduttajan, joka on Pyhä Henki. Hän olisi tekevä tekonsa ja ainaisesti oleva luonamme.

Oi Pyhä Henki, Jumalan Henki, tule tänä aamuna uudelleen meidän yllemme ja vahvista läsnäolosi, Herra, samalla tavalla, kuin sinä teit sen, kun Sinä vaelsit täällä maan päällä, jotta tämä kuulijakunta tietäisi, että Sinä näinä viimeisinä päivinä olet täällä vahvistaaksesi Sanasi ja osoittaaksesi tämän: "Niinkuin oli Lootin päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa." Herra, Sinun kunniaksesi ja kirkastamiseksesi me pyydämme tätä, kun me tunnustuksemme kautta annamme itsemme sinulle. Puhdista meidät veresi kautta, Herra. Pese meidät Sanan vedellä ja puhdista meidät Veressä. Aseta meille esimerkiksi, Herra, miten Pietari tuossa tekstissä, jonka me tänä aamuna luimme, uskosta osattomalle maailmalle sanoi, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Amen.

Minä pyytäisin, että sisar menisi nyt pianon ääreen. Me saatamme olla hieman myöhässä, mutta minä en tule liian usein. Olkaa kärsivälliset meidän kanssamme, olkaa hyvät ja viipykää kaikki vielä joitakin minuutteja täällä. Me rukoilemme kaikkien puolesta. Onko Billy Paul täällä? Oletko sinä jakanut rukouskortteja? Mitkä ne olivat? B, yhdestä sataan. Kutsukaamme heistä joitakin ja nähkäämme, antaako Hän meille erottamisen. Mitä te sanotte siihen? Katsokaa, onko Hän täällä meidän kanssamme. Pyytäkää vain Häneltä sitä. Uskotteko te, että Hän on tekevä sen? Minä olen saarnannut ja minut voideltiin, mutta te näette, että minä olen saarnaamisessa hiukan kaikonnut siitä.

Nouskoot ihmiset seisomaan. Me rukoilemme joka tapauksessa kaikkien heidän puolesta. Me aloitamme numerolla yksi. Kenellä on B, numero yksi? Nouse seisomaan, kenellä on tämä rukouskortti. Ei, minä annan heidän kulkea tässä ympäri, he tulevat tältä käytävältä ja menevät täältä alas. Kenellä on kortti B, numero yksi? Oletteko sitä mieltä, ettei hän ole rakennuksessa? Hyvä on, sitten me aloitamme... Oi, minä olen pahoillani, rouva. Hyvä on, B, numero kaksi, jos me jo olemme aloittaneet yhdellä. Kenellä on numero kaksi, nosta kätesi niin että me voimme nähdä sen. Tule tänne, nainen, suoraan tänne. Kenellä on numero kolme? Me haluamme asettaa jonon seinän viereen ja menemme jotenkin sinne takaisin. Hyvä, rukouskortti numero kolme. Kuka tulee? Onko tämä se nainen, joka tulee tänne? Minä en nähnyt kättäsi, suo anteeksi, sisar. Kenellä on rukouskortti numero neljä? Nostaisitko kätesi, jotta minä voin nähdä kuka sinä olet. Värillinen veli siellä. Haluaisitko ystävällisesti tulla tänne, herra. Kenellä on numero viisi? Mies siellä, ole hyvä ja tule. Kenellä on rukouskortti kuusi? Ole hyvä ja nosta kätesi. Hyvä on. Siellä. Mies. Numero seitsemän? Siten saavutetaan se, ettei synny mitään tungosta. Sinä jolla on numero seitsemän, tule suoraan tänne. Numero kahdeksan, ole hyvä ja tule, herra. Numero yhdeksän. Hyvä on. Numero kymmenen. Hyvä on, pieni poika.

Kun me ajattelemme sitä: Suloisinta, kun minä tulen sisälle, ovat pienet pojat. Minut melkein tappaa se, kun ajattelen sitä. Hiljattain eräs pieni poika seisoi edessäni ja sanoi: "Veli Branham, tekisitkö jotakin minun hyväkseni?" Hän oli suunnilleen sen kokoinen kuin tämä pikkumies.

Minä kysyin: "Mikä sinulla on, poikani?"

Hän sanoi: "Rukoile minun äitini puolesta, hän käyttää Jumalan nimeä turhaan, ja hänellä on sellainen kauhistuttava elämä."

Minä kysyin: "Missä sinä asut? Täällä kaupungissako?"

Hän sanoi: "Kyllä."

Hän halusi, että hänen äitinsä olisi hyvä nainen. Ei mikään ihme, sillä Jesaja sanoi: "Lapsi on johtava heitä."

Eikö tämä olekin numero kymmenen? Numero yksitoista. Numero kaksitoista. Hyvä on. Numero kolmetoista, neljätoista. Hyvä on. Viisitoista. Numero viittätoista minä en ole nähnyt. Numero viisitoista. Kuusitoista. Hyvä on, tule tänne, herra, jos sinä haluat. Numero seitsemäntoista, kahdeksantoista.. Minä en ole nähnyt kahdeksaatoista. Hyvä. Mene sinne ympäri, rouva. Katsokaahan, tämä riittää rukousjonoksi, kun näin monet kerralla seisovat täällä.

Kun sitten rukousjono alkaa vähentyä, tulee Billy Paulin tai jonkun muun täällä puhujanlavalla -tai veli Neville jonkin ajan kuluttua, kun hän näkee rukousjonon lyhenevän - hän on tällä tavoin antava merkin, sillä minä haluaisin pyytää Pyhää Henkeä.

Onko tällä miehellä täällä pyörätuolissa rukouskortti? Hänellä on rukouskorttinsa. Te voitte tuoda hänet suoraan rukousjonoon. Onko täällä vielä joku toinen, joka ei voi nousta seisomaan? Kun tulee heidän vuoronsa, täytyy jonkun auttaa heitä. No niin, ajatelkaa sitä, alkakaa sieltä, missä minä lakkasin kahdeksaantoista tai kahteenkymmeneen, alkakaa sitten kaksikymmentäyhdellä, kaksikymmentäkahdella ja ottakaa paikkanne.

Välitättekö te nyt? Uskotteko te, että Hän aina välitti? Uskotteko te, että Hän nyt välittää? Jos Hän kerran välitti, on Hän aina välittävä. Uskotteko te sen? Nyt minä haluaisin, että kaikki ovat todella hartaita; pysykää paikallanne ja rukoilkaa. Te kuulijakunnassa, rukoilkaa myöskin. Miten Hän välitti? Hän ei voinut välittää vielä enemmästä, kukaan ihminen tai profeetta, kukaan ei voi mennä luvatun Jumalan työn rajojen ylitse. Pitääkö se paikkansa? Minä en välitä nyt mitään siitä, vaikka te jo sata kertaa olisitte kulkeneet jonkun rukousjonon lävitse; mutta te, jotka nyt seisotte täällä, ja te jotka istutte, jos teidän elämässänne on syntiä, epäuskoa, tunnustakaa se juuri nyt. Älkää rohjetko tulla tänne ilman että olisitte tehneet sen. Te voisitte tulla tänne ja aivan samantekevää, kuinka kovasti joku mies olisi voideltu, te voisitte seistä täällä ja kädet pantaisiin teidän päällenne, te kadottaisitte sen sadan mailin päähän, jos te ette usko sitä. Teidän täytyy uskoa se, teidän täytyy tunnustaa, se teidän täytyy. Jos te seisotte täällä, kuten... - minä toivon että te olette käsittäneet sen. Se on Jumalalle täysin mahdotonta, jättää pitämättä Sanansa teitä kohtaan, jos te olette pitäneet sananne Jumalaa kohtaan. Katsokaahan, jos te todella uskotte sen, silloin ei mikään voi saada teitä epäilemään sitä. Ei aika eikä tila, mikään ei voi saada teitä epäilemään sitä. Te uskotte sen. Uskotteko te sen?

No niin, minä katson nyt tätä rukousjonoa. Niin pitkälti kuin tiedän, on vain tämä mies täällä, jonka minä tunnen, ja Gene Slaughter tuolla, jonka minä myöskin tunnen, mutta en tiedä, miksi he seisovat täällä. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, miksi he ovat täällä. Jumala tietää sen. Ja te kaikki, jotka nyt seisotte täällä ja tiedätte, että minä en tiedä teistä mitään, kohottakaa kätenne. Kuinka monet tässä kuulijakunnassa tietävät, että minä en tiedä teistä mitään? Kohottakaa nyt kätenne. Kuinka monet tiedostavat sen, että Jeesus Kristus tietää teistä?

Kuinka monet ovat valmiit sanomaan: "Minä uskon koko sydämestäni, että Jeesus paransi minut, kun Hänet ristiinnaulittiin Golgatalla"? Se pitää paikkansa. No niin, jos hän jo on tehnyt sen, silloin on teidän uskonne varassa ottaa se vastaan. Hän välitti kylliksi tehdäksensä sen; välitättekö te kylliksi pannaksenne jokaisen epäilyksen syrjään ja uskoaksenne sen? Heittäkää huolenne Hänen yllensä, sillä Hän pitää teistä huolen.

Jos te olette sairaita, jos te kärsitte: Te tiedätte, että minä olen nähnyt kymmeniätuhansia kertoja tuhansia asioita, mitkä Pyhä Henki on tehnyt, spastikoille ja jopa kuolleille, sen te tiedätte.

Noin kolme viikkoa sitten täällä eräs mies puhujanlavalla, aivan edessämme, kaatui kuolleena maahan. Hänen vaimonsa on valtiollisesti hyväksytty sairaanhoitajatar. Tuo mies yksinkertaisesti kaatui. Hän istuu täällä jossakin. Hänen vaimonsa istuu täällä, ja myöskin mies on täällä jossakin. Kyllä, siellä hän seisoo. Hänen silmänsä kääntyivät nurin, tulivat tummiksi, hän yksinkertaisesti rojahti nurin ja minä menin hänen luoksensa. Vaimo tutki hänet -ei lainkaan sydämenlyöntejä, ei mitään pulssia. Hän oli kuollut. Minä laskin käteni hänen yllensä ja kutsuin hänen henkensä takaisin Jeesuksen Kristuksen nimessä, ja hän nousi seisomaan.

Mitä se on? Hän on ylösnousemus ja elämä. Minä en ollut se, se oli tuo Lohduttaja, joka vaikutti, Pyhä Henki, joka Puolustaa meitä. Me olemme vastaanottaneet Hänet, nyt on Hänen tehtävänsä rukoilla meidän edestämme. Mutta voisiko Jumala pelastaa teidät vastoin omaa tahtoanne? Varmastikaan ei. Hän ei voi parantaa teitä vastoin omaa tahtoanne, teidän täytyy uskoa se.

No niin, miten olisi, jos Hän voi todistaa -jos Jumala suo minun näyttää teille jumalallisen lahjan kautta, että Jeesus Kristus on täällä meidän kanssamme, että Jeesus Kristus on tämä Lohduttaja, että Hän on Sana. "Alussa oli Sana." Pitääkö tämä paikkansa? "Sana oli Jumala. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme." Pitääkö tämä paikkansa? Raamattu sanoo Hebr.4: "Jumalan Sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija." Pitääkö se paikkansa? Sen Jeesus teki osoittaaksensa, että Hän oli voideltu Sana, Messias. Oi! Ettekö näe tätä? Kuka on Messias? Voideltu! Mikä voideltu? Voideltu Sana! "Ja Sana tuli lihaksi." Hän oli voideltu Sana! Näetkö sen, veli Vayle? Hän on voideltu Sana!

Jos te nyt antaudutte Hänelle, silloin Hän käyttää teitä ylitse kaiken, mitä te tiedätte, ja todistaa, että Hän yhä vielä on voideltu Sana, sydämen ajatusten erottaja. Oi, miten voi joku vielä epäillä? Uskokaa yksinkertaisesti. Älkää epäilkö! Nyt te, jotka istutte siellä, minä olen tänä aamuna käsitellyt tätä aihetta. Kun eräs nainen välitti, koska hän ei voinut tulla rukousjonoon, silloin hän kosketti Hänen viittansa lievettä, ja Hän kääntyi ympäri. Uskotteko te, että se voi jälleen tänään tapahtua? Kyllä. No niin, kuinka te voitte koskettaa Häntä?

Raamattu sanoo, että Hän juuri nyt on Ylipappi ja istuu Jumalan Majesteetin oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme, meidän tunnustuksemme perusteella. Me tunnustamme, että me uskomme Häntä. Me haluaisimme koskettaa Ylipappia. Kun me kosketamme Häntä, niin kuinka Hän ei silloin toimisi? Hän on täällä Pyhän Hengen hahmossa. Silloin Hän heti vastaisi ja myöskin sanoisi sen tarkasti teille. Pitääkö tämä paikkansa? Uskokaa se nyt ja jääkää yksinkertaisesti istumaan. Pysykää hiljaa, pysykää hartaina ja tarkatkaa. No niin, jos Hän tekee sen vähintään kolme kertaa, se riittää, eikö vain? Kolme kertaa, jos Hän tekee sen; yksi, kaksi, jos Hän tekee sen.

Mitä sinulle kuuluu?

Hetkinen, me haluamme ensin rukoilla. Katsokaahan, minä en tiedä... Mutta tämä on nyt hiukan toisin. Minä olen saarnannut ja käännyn nyt tämän puoleen. Pitkään aikaan minä en ole pyytänyt tätä Herralta, mutta Herra tuntee minun sydämeni, suokoon Hän teidän pyyntönne. Minä uskon, että Hän on tekevä sen.

No niin, tässä seisoo joku nainen. Me olemme toisillemme vieraat. Niin pitkälti kuin tiedän, en milloinkaan elämässäni ole nähnyt häntä. Hän saattaa olla istunut jossakin kuulijoiden joukossa, tai tuntee minut kirjallisuuden johdosta, mutta taivaallinen Isä tietää, niin pitkälti kuin käsitän, etten milloinkaan elämäni aikana ole tietoisesti nähnyt häntä. Hän on minulle vieras.

No niin, jos Hän on sama: Täällä on mies ja nainen, jotka kohtaavat, kuten Jeesus kohtasi tuon naisen kaivolla, mistä hiljattain puhuin. HÄN välitti hänestä. Tämä nainen ei ehkä ole syyllinen samaan asiaan kuin tuo, mutta jokin ei ole kohdallaan. Hän välittää hänestä aivan samoin kuin Hän välitti tuosta naisesta. Katsokaahan, Hän välittää. Kun nainen näki sen, käsitti hän sen. Me molemmat seisomme nyt samoin tässä. En milloinkaan ole nähnyt häntä.

Jos nyt tuo suuri Pyhä Henki, Näkymätön, on osoittava Hänet minulle uskon aistien kautta; Hän on tuonut uskon aistit, ja Hänen Sanansa on tuonut Hänet näinä viimeisinä päivinä niin lähelle, että Hän jopa salli tuolla olevan kuvan ottamisen. Hän on tuonut sen niin lähelle meidän aistejamme ja voidellut sen, Hän on mennyt ja me näemme Hänen tulevan sisälle ja vaikuttavan meidän keskuudessamme tulipatsaan hahmossa. Eikö Hän olekin tehnyt sen? Hän on nyt täällä. Minä tiedän, että Hän on täällä. Minun uskoni sanoo, että Hän on täällä. Jos Hän vain voi tulla täällä niin todelliseksi, voidaksensa tarttua tämän naisen elämään, kuten Hän on sen luvannut, silloin Pyhä Henki tekisi saman teon, minkä Hän on tehnyt.

Minä haluaisin nyt, sen jälkeen kun olen saarnannut, lyhyesti puhua sinulle todetakseni -kuten Hän teki tuon naisen kanssa kaivolla. Hän sanoi: "Anna minulle juotavaa." Sinä tiedät, Hän istui kai siellä ja ajatteli sitä, että he olivat menneet noutamaan elintarvikkeita. Sitten Hänen täytyi, kuten sinä tiedät, hetki puhua hänen kanssansa. Isä oli lähettänyt hänet sinne. Hänen täytyi tehdä se. Hän oli matkalla Jerikoon ja kulki Samarian lävitse, joka on vuorella; Hänen täytyi mennä sinne.

Jotenkin minun täytyi tulla Arizonasta tänne, Isä lähetti minut, ja sinä olet tullut tänne. Se on täsmälleen sama. Mitään ei tapahdu sattumalta. Kaikki tapahtuu jotakin tarkoitusta varten. Jumalan armo toimii oikein.

No niin, minä en tosin tunne sinua, mutta sinä näytät todella terveeltä, ja saattaa olla, että sinä et ole sentähden täällä. Se saattaa olla jotakin muuta, se saattaa olla jonkun omaisen tähden, se saattaa koskea kotiasioita, sen sinä tiedät. Mutta jos hän selvittää minulle, miksi sinä olet täällä, olet sinä tietävä onko se totuus vai ei. Uskooko sitten myöskin kokousyleisö kuin yhdestä sydämestä? No niin, te kuulette meitä, ja se otetaan nauhalle, me yksinkertaisesti seisomme täällä puhujanlavalla.

Minä näen kuinka tämä nainen pitää päätänsä tällä tavalla. Hänellä on päänsärky, joka vaivaa häntä, kuten migreenipäänsärky. Se on jatkuvaa päänsärkyä, koko ajan. Se on totta. Jos se pitää paikkansa, niin nosta kätesi. Näettekö? Se on oikein. Vielä toinen asia: Hänellä on myöskin vaivaa kilpirauhasessa. Se on jo sanottu. Se vaivaa sinua, hän oli oikeassa, se on kilpirauhanen. Sitten sinulla on vielä komplikaatioita, sinussa on paljon vialla; sinä olet hermostunut, kiihtynyt ja sekainen, kysyt joskus itseltäsi: "Missä minä oikein olen, sisällä vai ulkona?" Se pitää paikkansa, se on totuus. Hän tuntee sinut. Sinä et voi kätkeytyä, myöskään jos tahtoisit. Uskotko sinä, että Hän voi sanoa minulle, kuka sinä olet? Viola, palaa takaisin kotiin, Jeesus parantaa sinut.

Uskotteko te?

Minä en tiedä mitään. Mutta Jeesus Kristus tietää kaiken. Täällä on joku, joka myöskin on minulle vieras. Mutta Jumala tuntee meidät molemmat. Uskotko sinä minun olevan Hänen profeettansa -Hänen palvelijansa? Uskotko sinä, että nämä asiat, jotka minä olen saarnannut Sanasta, ovat totuus? Sinä teet sen? Jos Herra Jeesus sanoo minulle, miksi sinä olet täällä, silloin sinä uskot minua, että minä olen Hänen palvelijansa. Hän tekee sen, koska Hän välittää sinusta. Hänen huolenpitonsa koskee sinua. Hän tekee sen, koska Hän välittää sinusta. Hän välittää myöskin kaikista muista, jotka seisovat jonossa. Hän välittää heistä. Sinulla oli vaikeuksia, onnettomuus -auto-onnettomuus. Sinä olet sen johdosta aivan järkytetty. Se pitää paikkansa. Sinulla on vaikeuksia lonkkasi kanssa. Se pitää paikkansa. Se on tuleva hyväksi, ja myöskin hermostuneisuus on lähtevä sinusta. Mene sentähden kotiin, kiitä Herraa ja sano: "Ylistys Herralle."

"Kaikki asiat ovat mahdollisia, jos te voitte uskoa." Hyvä on.

Uskotko sinä? Minä en tunne sinua, sinä olet minulle vieras. Mutta Jumala tuntee sinut. Uskotko sinä, että Hän voi sanoa minulle sen syyn, miksi sinä olet täällä, tai jotakin muuta sinusta? Uskoisitko sinä sen? On kysymys eräästä toisesta naisesta, sinä et ole sairas. Ei, ei ole kysymys sinusta. Sinä olet täällä jonkun toisen puolesta; sinun äitisi tähden. Se pitää paikkansa. Myöskin hänellä on jotakin lonkassa. Hän ei ole täällä. Hän on lähellä sitä paikkaa, joka näyttää englantilaiselta, kuten ajattelen, ei kaukana täältä. Sinä tiedät, että se pitää paikkansa. Uskotko sinä? Hyvä on. Hän on parantunut.

Minä näin kaksi naista. Toinen heistä oli huomattavasti vanhempi. Minä ihmettelin että mitä se voi olla. Minä katsoin todetakseni, missä se oli. Herra Jumala tietää kaikki asiat, eikö vain? Ja Hän kykenee tekemään kaikki asiat. Uskotteko te sen? Amen. Eikö Hän olekin ihmeellinen? Minä rakastan Häntä. Hän on minun elämäni. Hän on kaikki mitä minulla on. Hän on kaikki, mitä tahtoisin.

Voitelu seurasi tätä naista. Siellä istuu eräs toinen nainen, joka kärsii hermostuneisuudesta, hänellä on kasvain käsivartensa alla. Pitääkö tämä paikkansa? Kun hän laski kätensä sinun yllesi, sinulla oli erikoinen tunne, eikö vain? Se oli se, kun Hän paransi sinut. Sinä tulet olemaan terve etkä enää ole tarvitseva tätä kainalosauvaa. Katsokaa tuota naista, jonka puolesta rukoiltiin. Olette tarkanneet, mitä tapahtui, kun hän rukoili ja minä rukoilin hänen puolestansa? Minä näin erään toisen naisen ja katsoin siihen suuntaan. Se oli voimakas tunne; heidän täytyy tuntea toisensa, olla tuttuja toistensa kanssa, sillä tuolla naisella siellä oli tunne tätä naista kohtaan, joka oli täällä. Sitten tämä nainen meni sinne ja kosketti häntä. Ja kun hän teki sen, minä katsoin sinne ja näin siellä jotakin. Hän seisoi siellä. En ole milloinkaan elämässäni nähnyt tuota naista. Jumala taivaassa tietää sen. Oi, miksi te vielä epäilette?

Jos sinä vain voit uskoa, voisi Hän jopa ottaa tottumukset sinusta. Uskotko sinä sen? Uskotko sinä, että hän on tekevä sinut terveeksi? Mene, lopeta nyt äläkä polta yhtäkään enää. Mene ja usko koko sydämestäsi. Usko Jumalaan. Älä epäile.

Uskotteko te? Oliko meillä jo kolme? Uskokaa Jumalaan. Älkää epäilkö. Uskokaa vain. Uskotteko te, että Hänen voitelunsa on nyt täällä? Amen. Älkää epäilkö. Uskokaa!

Minä olen laskeva käteni sinun yllesi ja uskova. Uskotko sinä minun kanssani? Jeesuksen Kristuksen nimessä, salli tämän veljen olla parannettu. Amen. Uskokaa nyt, älkää epäilkö. Hetkinen, olkaa hyvä.

Siellä kuulijakunnassa on tapahtunut jotakin. Minä en voinut nähdä sitä. Se on siellä minun takanani. Minä uskon, että se on kätkeytynyt juuri minun edessäni. Tässä se on. Minä näen sen varjossa. Se on mies, joka kärsii hermostuneisuudesta. Hänellä on poika, jolla on kaatumatauti. Usko koko sydämestäsi, herra. Sinä teet sen? Sitä se on. Hyvä on, laske kätesi tuon pojan ylle siellä, ja hän on oleva kunnossa. Amen. Ylistys Herralle!

Uskotteko te? Paholainen ajatteli, että hän voisi kätkeytyä, mutta se epäonnistui siltä. Uskotteko te? Tuo asia liikkuu yhä vielä jossakin. Oi, armon ja huolenpidon tähden! Odottakaa! Täällä on vielä jossakin joku kaatumatautinen. Täällä hän on. Uskotko sinä? Usko! Uskotko sinä, että Jumala tuntee sinut? Sinä voit mennä terveenä takaisin Ohioon, herra Nelson T. Grant. Se on sinun nimesi. Jos sinä uskot, ovat nuo asiat jättävä sinut eikä koskaan enää vaivaava sinua. Minä en milloinkaan elämässäni ole nähnyt tuota miestä enkä tiedä mitään hänestä.

Te ette voi nyt kätkeä sitä. Pyhä Henki on täällä.

Kumartakaamme päämme ja ylistäkäämme Jumalaa. Herra Jeesus, me kiitämme Sinua, Sinä olet sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Sinun armosi ei petä milloinkaan, Herra. Se on kaikkina aikoina sama. Minä pyydän sentähden, että antaisit suuren laupeutesi ja hyvyytesi levätä ihmisten yllä. Sinä välitit kylliksi, Herra, tullaksesi ja vahvistaaksesi itsesi. Sinä olet Jumala, Sinä olet suuri Pyhä Henki. Uskokoot nämä ihmiset nyt, Herra, kun he tulevat tässä ohitse, ja jokainen heistä parantukoot. Kun Sinun voitelusi on täällä, kumarrun minä näiden nenäliinojen ylitse. Minä pyydän, Herra, että Sinä soisit kaikki nämä pyynnöt, Isä. Suo se, Herra, täällä ja kuulijakunnassa.

Olkoon jokainen henkilö Sinun jumalallisessa läsnäolossasi kyllin huolissansa, uskoaksensa nyt, että sinä välitit kylliksi, noustaksesi nyt viimeisinä päivinä kansasi keskellä ja todistaaksesi sen! Sinä et voi parantaa heitä, Herra, Sinä et voi tehdä sellaista, minkä Sinä jo olet tehnyt. Sinä olet jo parantanut heidät. Ainoa, mitä voidaan tehdä, on johtaa heidät siihen, että he uskovat. Sinä olet kylliksi välittänyt, vaikka on paljon epäuskoa, joka langettaa meidät, mutta Sinä huolehdit kylliksi, osoittaaksesi itsesi eläväksi ja ylösnousseeksi meidän keskuudessamme. Heittäkäämme syntimme Sinun yllesi, ja parantukoon jokainen henkilö Sinun jumalallisessa läsnäolossasi niin sielunsa kuin ruumiinsakin puolesta, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Amen.

Hyvä on, tulkaa tällä tavoin lävitse, liittykööt ihmiset heti perään. Billy kutsuu heidät ryhmittäin. Älkäämme puhuko enää, katsokaahan, voitelu on minun ylläni. Minä haluaisin laskea käteni teidän yllenne, kun se on täällä. Minä en voi pysähtyä tässä erottamisessa. Jos minä tekisin sen -kuinka monta on täällä, jotka toivovat rukousta, kohottakaa kätenne. Noin seitsemänkymmentä prosenttia. Näettekö? Kello on nyt juuri kymmenen minuuttia vaille yksi. Heti perään on kastejumalanpalvelus. Minä en voi tehdä sitä, mutta te voitte uskoa. Jos Hän välittää kylliksi, osoittaaksensa itsensä, tulisi teidän välittää kylliksi uskoaksenne. Pitääkö se paikkansa? Hyvä on, koko seurakunnan tulee rukoilla. Billy tai veli Neville on pitävä mikrofonia meille. Me haluamme kumartaa päämme ja rukoilla, kun jono kulkee lävitse. Minä rukoilen nyt jokaisen teidän puolestanne, lasken käteni teidän yllenne ja pyydän, että jokainen pahan valta väistyisi teistä, kun te nyt kuljette tämän voidellun kohdan ohitse, jos niin saan ilmaista sen. Voitelu on siellä takana avain kuin tässäkin. Minä teen sen teidän uskonne tähden ja sanon sen. Rukoilkaa nyt kaikki.

Jeesuksen Kristuksen Nimessä tulee tämän pojan olla parannettu. Amen. Oi Jumala, Jeesuksen Kristuksen nimessä tulee meidän veljemme olla parannettu. Amen. Jeesuksen Kristuksen nimessä minä tottelen Sinun käskyäsi, oi Herra. Sinä sanoit, että nämä merkit seuraisivat uskovaisia. Uskovaisia, molempia heistä. Kun he panevat kätensä sairaitten päälle, parantuvat he. Jeesuksen nimessä minä teen juuri sen. Jeesuksen Kristuksen nimessä minä lasken käteni tämän veljen ylle. Amen. Jeesuksen Kristuksen nimessä minä lasken käteni meidän veljemme ylle hänen parantumiseksensa.

(Veli Branham jatkaa sairaitten puolesta rukoilemista.)

Minä tuon vilpittömän rukoukseni jokaisen yksilön puolesta. Te välitätte nyt. Jeesus välittää. Jeesus lähetti sanoman. Jeesus lähetti Henkensä. Jeesus lähetti Sanansa. Jeesus lähetti palvelijansa. Me kaikki välitämme. Ettekö tekin? Jos te välitätte, silloin uskokaa se! Ottakaa se vastaan vilpittömyydellä. Se on tapahtuva.

(Veli Branham jatkaa sairaitten puolesta rukoilemista.)

Hän välittää sinusta,
Hän välittää sinusta,
läpi auringonpaisteen tai varjojen
Hän välittää sinusta.
Hän välittää sinusta,

(heittäkää huolenne yksinkertaisesti Hänen yllensä).

Hän välittää sinusta,
läpi auringonpaisteen tai varjojen
Hän välittää sinusta.

Välitätkö sinä Hänestä? Välitätkö sinä Hänen Sanastansa? Amen. Herra siunatkoon sinua. Kumartakaamme hetkeksi päämme. Minä uskon, että olen huomioinut kaikki pyynnöt. Minä olen tuonut esiin kaikkien teidän rukouspyyntönne, eikö vain?

Jokin hetki sitten minä tein pienen virheen kokouksessa. Minä olen varma, että joku huomasi sen. Herra kiinnitti nyt huomioni siihen. Minä sanoin jotakin jollekin, mikä koski jotakin toista. Minä en voi nähdä tuota henkilöä, jota se koski. Mutta oli joku, jonka ylle lausuin siunauksen toisen puolesta. He tulivat todellakin nopeasti ohitse toinen toisensa perään, minä en huomannut sitä. Kyllä, minä näen nyt, mitä se oli. Se on tuo mies ja nainen, jotka istuvat täällä, jos en erehdy. Minä ojensin eilen illalla heille käteni eräässä motellihuoneessa, tai motellin pihalla, Jefferson Villessa. Minä sanoin tuolle miehelle jotakin, sanoin "sisar" "veljen" sijasta, kun sinä tulit täällä lävitse. Huomasitko sen? Minä tarkoitin sen sinun vaimollesi. Hänellä oli pitkän aikaa vaikeuksia suolen kanssa. Te olette Illinoisista, rouva Mongaland, se pitää paikkansa, se on teidän nimenne. Te tiedätte, että minä en tuntenut teitä, mutta nyt te olette oikeassa yhteydessä. Te uskotte koko sydämestänne. On tapahtuva täydellinen korjaantuminen ja täysin normaalisti, jos sinä uskot. Te näette, että se tapahtuu koko ajan.

Ainoa, mitä minä tiedän, minä ajattelin tuota eilisillan miestä ja ajattelin, että hänellä on kauniit hiukset, hänellä oli jakaus keskellä, tällä harmaahiuksisella miehellä, joka istuu täällä. Minä katsoin häntä sattumalta ja näin, että tuo valo loisti aivan hänen yläpuolellansa sellaisella tavoin. Sitä se oli. Sitten minä näin näyn tulevan. Minä en tiennyt, keitä he olivat, enkä mitään heistä. Tuo nainen oli eilen illalla siellä ulkona ja minä kysyin: "Tuletko sinä kokoukseen?" Hän vastasi: "Kyllä." Jumalan armo toi sen takaisin, hän oli se. Huomasitko sinä sen rukousjonossa, veli, että sanottiin jotakin, mikä oli vaihtunut? Se oli tuota sisarta varten, ei sinua varten. Se oli oikein. Se koski sisarta siellä.

Jotta te, jotka tulette rukousjonon lävitse tietäisitte, että Herran enkeli oli siellä -Hän olisi voinut kutsua teidät. Mutta kun kutsutaan, tullaan heikommaksi ja heikommaksi ja heikommaksi. Hän välittää teistä niin, ja minä välitän teistä. Minä olisin vielä voinut ottaa neljä tai viisi enemmän, ja Billy olisi jo tullut, kuten te tiedätte, ja olisi noutanut minut saarnastuolista. Mutta minä ajattelin -varmastikin, minä olen kaikki nämä vuodet ollut täällä teidän luonanne ja kaikkialla kansakunnassa. Te tiedätte, että minä rakastan teitä. Oi, minä rakastan teitä, kuin te olisitte minun omia lapsiani. Te olette minun Evankeliumin lapsiani. Kristuksessa minä olen saanut teidät Evankeliumin kautta. Minä tarkoitan, että olen huomioinut kaikki pyynnöt.

Minä rakastan teitä. Ja minä ajattelin, että menen ja lasken kädet teidän yllenne, ja te olitte nähneet, että Pyhä Henki teki sen, ja sitten kuitenkin tapahtui jotakin tällaista kokouksessa, minä tarkoitan rukousjonossa. Minä tein väärin, koska kuljin lävitse niin nopeasti, ja lausuin siunauksen, joka oli tarkoitettu jotakin toista varten. Mutta Pyhä Henki kääntyi heti kokouksen jälkeen minun puoleeni ja näytti sen minulle vielä kerran oikein. Ettekö näe, että Hän välittää? No niin, välitättekö te? Välitättekö kylliksi sanoaksenne: "Tästä lähtien on sydämessäni jotakin, mikä sanoo minulle, että minun vaikeuteni ovat ohitse. Minä olen terve, minä tulen olemaan terve." Uskotteko te sen? Kohottakaa kätenne. "Minä uskon sen!" Jumala siunatkoon teitä.

...läpi auringonpaisteen tai varjojen
Hän välittää sinusta.

Tämä on yksinkertaisesti suuri rakkaudenjuhla. Laulakaamme ja kätelkäämme toisiamme.

Hän välittää sinusta,
Hän välittää sinusta,
läpi auringonpaisteen tai varjojen,
Hän välittää sinusta.

Minä olen pidätellyt teitä niin kauan tänään. Minun pastorini ei saarnaa niin kauan kuin minä. Hän on yrittävä julistaa teille sanoman tänä iltana. Me olemme tiedottava teille, onko seuraavana sunnuntaina oleva kokous ilmoitettuine aiheineen. Jos minä en puhu, ovat kokoukset siitä huolimatta oleva. Niinpä Herra siunatkoon teitä kaikkia, jokaista erikseen. Minä ajattelen, että heti perään on kastejumalanpalvelus.

Olkaa hyvät ja nouskaa lopuksi hetkeksi. Me haluamme laulaa sen vielä kerran. "Heittäkää kaikki huolenne Hänen yllensä, sillä Hän pitää teistä huolen." Jos te välitätte Hänestä, niin sanokaamme: "Herra, minä..." Jos te teette tämän, sanotte näin: "Herra, minä tiedän, että Sinä välität minusta, pidät huolen minusta. Minä kohotan käteni merkiksi siitä, että minä välitän Sinusta." Kohottakaamme kätemme tässä lähimmäisenrakkauden rakkaudenjuhlassa kun laulamme:

Hän välittää sinusta,
Hän välittää sinusta,
läpi auringonpaisteen tai varjojen
Hän välittää sinusta.

Kun me nyt kumarramme päämme -oi, minun Herrani suloisuus. Ettekö te tunne, kuinka Hänen rakkautensa vetää teitä Hänen lähellensä? Sanokaa: "Herra, minä rakastan Sinua. Minä rakastan Sinua. Sinä välität minusta, Herra. Sinä välitit minusta niin kovasti, että Sinä kuolit minun tähteni, kun minä vielä olin syntinen. Sinua haavoitettiin minun rikkomusteni tähden, sinun haavojesi kautta minä olen parannettu."

Ajatelkaa nyt sitä, kun kumarratte päänne. Minä pyydän veli Edwardsia täällä, että eikö hän haluaisi rukoilla kanssamme loppurukouksen. Toki, hyräilkäämme se vielä kerran. Ajatelkaa sitä: Auringonpaiste tai varjot. Hän välittää yhä vielä. Hän välitti. Ettekö tekin välitä? Sanokaa: "Kyllä, Herra. Minä lupaan välittää. Minä aloitan nyt. Tästä lähtien minä välitän. Minä välitän todistuksestani." "Hän välittää sinusta." Veli Edwards.