Täydellinen usko

Taivaallinen Isämme, tämä on tänä iltana meidän tarkoituksemme: Me olemme kokoontuneet uskoaksemme — yksinkertaisesti uskoaksemme Herraan Jeesukseen. Tänä iltana täällä on sellaisia, jotka ovat sairaita ja kärsiviä, ja me olemme pyhittäneet tämäniltaisen jumalanpalveluksemme sairaiden ja kärsivien ruumiiden parantumiseksi. Tule tänä iltana meidän keskuuteemme, niinkuin laulajat juuri lauloivat tuossa ihanassa laulussa "Kun Jeesus tuli", Herra, ja paranna kaikki kärsivät, niin ettei keskuudessamme ole enää ketään heikkoa. Suo se, Herra, ja auta meitä löytämään kylliksi uskoa tätä hetkeä varten, kun me nyt katsomme Sinun Sanaasi. Me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä. Aamen.

Täällä ovat silmälasit, mitkä joku on kadottanut ja mitkä on löydetty kappelista. Jos ne kuuluvat jollekin teistä, niin ne ovat täällä puhujanlavalla.

Minä tiedän, että monet työskentelevät ja heidän täytyy mennä ajoissa kotiin; sentähden minä en puhu kovin kauan, koska minulla on sen jälkeen rukousjono ja minä haluaisin rukoilla sairaiden puolesta. Tämä suo minulle tilaisuuden pitää huolen joistakin hätätapauksista, joita täällä huoneessa on, ja joista minulta on tiedusteltu tänään iltapäivällä ja nyt, ennenkuin tulin sisälle. Jotkut niistä ovat hyvin, hyvin vaikeita ja pahoja. Minä olen jo huolehtinut pyynnöistä rukoilla sairaiden puolesta ja olen nähnyt, miten meidän Herramme Jeesuksen käsi paransi sairaat ja kärsivät. Oi, miten ihmeellinen Hän onkaan!

Meillä ei ole kovin usein sellaisia parantamisjumalanpalveluksia, sillä, jos täällä on erikoinen hätätapaus, laskeutuu Pyhä Henki, antaa erottamisen, paljastaa sen ja tiedottaa siitä jotakin. Muut, jotka eivät ole niin huonossa tilassa, meidän täytyy silloin ohittaa. Minä ajattelin, koska minä olen tänään täällä kaksi kertaa, meidän tulisi pyhittää yksi jumalanpalvelus rukoukselle sairaitten puolesta. Minä uskon sairaiden parantumiseen; minä uskon, että se on Raamatun käsky. Me emme voi saarnata täyttä Evankeliumia ottamatta sitä mukaan.

On mahdollista, minä en tosin vielä tiedä sitä, mutta se voisi olla mahdollista, että minä jälleen ensi sunnuntaina olen täällä. Jos te ette tällä viikolla kuule meistä mitään, jos Billy ei tiedota sitä teille, silloin me olemme jälleen ensi sunnuntaina oleva täällä; hän tietää sen myöhemmin tällä viikolla. Te voitte sitten levätä Työn Päivänä tai ajaa kotiin. Me olemme yrittävä sitä, jos Herra tahtoo: jos te siis ette kuule mitään Billy Paulilta, olemme me jälleen sunnuntaina täällä, muutoin Billy lähettää teille jonkin kortin tai tiedottaa siitä teille jotenkin jossakin jumalanpalveluksessa. Veli Neville, sopiiko se, että minä tulen takaisin? Oi, se on hienoa.

Jos joku ei tietäisi sitä, niin tämä tässä on pikku Collins. Se oli seitsemän sinetin aukaisemisen aikana, kun lääkärit sanoivat tälle pienelle pojalle, jolla oli reumaattinen kuume, että hänen tulee maata selällänsä ja hänen täytyisi juoda letkulla; niin se oli. Isä ja äiti toivat hänet kotiin, laittoivat hänet huoneeseensa ja rukoilivat hänen puolestansa. Herra Jeesus paransi hänet täydellisesti, niin että hän jälleen meni kouluun, ja viranomaiset kutsuivat heidät sen johdosta. Sitten he soittivat häntä hoitavalle asiantuntijalle, joka oli käsitellyt häntä; hän ei voinut uskoa jotakin sellaista, ja he veivät tuon pojan sinne tutkimuksiin. Hän oli täydellisesti terve, ja kaikki oli normaalia. Kun Jeesus tuli, oli Saatanan valta murrettu.

Tiedättekö, että se on erikoislaatuinen asia, mutta minulla oli tänä iltana aikomus pyytää jotakuta laulamaan tämä laulu. Kun minä suoritin palvelustehtävääni tuolla huoneessani, tuli joku ja lauloi siellä ulkona: "Kun Jeesus tuli." Jos sitä ei olisi laulettu, olisin minä pyytänyt jotakuta laulamaan sen tänä iltana, ennenkuin puhuisin. HÄN sallii kaiken tapahtua oikealla tavalla.

Monet teistä, joiden täytyy ajaa kauaksi, ovat odottava huomiseen. Minä arvostan tätä vaivannäköä; jotkut teistä ajavat vielä tänä iltana kotiin, sillä teidän täytyy huomenna päivänkoitteessa mennä töihin. Minä tiedän sen olevan kovaa. Ja kun minä ajattelen sitä ja näen sen... —te tiedätte, että myöskin minulla on nämä alennustilat ja olen masentunut. Myöskin minä saavutan sen pisteen, missä se kohtaa minua. Minulla on nämä masennustilat, kun olen työskennellyt liikaa; silloin Saatana tulee ja sanoo minulle: "No niin, kukaan ei välitä sinusta. Sinulla ei todellakaan ole ketään ystävää koko maailmassa."

Ajatelkaa sitä, minä en ole immuuni tälle kiusaukselle. Minun täytyy voittaa se. Kun minä sitten näen jotakin sellaista mitä näen, paiskaan minä sen hänen kasvoillensa ja sanon: "Entä sitten?"

Kuten erään ystäväni luokse, joka istuu täällä kokouksessa, hiljattain tuli eräs ryhmä, joka ei usko jumalalliseen parantumiseen ja sanoi hänelle: "Siinä roskassa, mitä he siellä saarnaavat jumalallisesta parantumisesta, ei ole ylipäätänsä mitään."

Tämä mies asuu Kentuckyssä, aivan lähellä erästä vanhaa naista, joka oli kuolemassa syöpään, kun me olimme Akton-teltta-alueella. Hänen sisarensa tuli tuona iltana kokoukseen ja toi mukanansa käsilaukussa nenäliinan. Pyhä Henki kutsui tuota rouvaa ja sanoi hänelle, että hänellä oli käsilaukussansa nenäliina, että hän oli tuonut sen mukanansa kotoa ja että hänen sisarensa oli kuolemassa vatsasyöpään ja lääkärit olivat luovuttaneet hänen suhteensa. Milloinkaan aikaisemmin minä en ollut ollut tällä alueella. Minä sanoin: "Mene, aseta nenäliina tuon naisen ylle; sillä näin sanoo Herra: "Hän on elävä." Tuona iltana ajattelivat naapurit siellä, että paikalla olisi pelastusarmeija, kun veli Ben tuli sinne, ja nenäliina asetettiin hänen yllensä. Tuo nainen parantui täydellisesti, niin ettei hän tee vain omaa työtänsä, vaan myöskin naapurin työn.

Tämä nuori mies tiesi nyt tämän ja sanoi: "Silloin selvittäkääpä minulle hänen tapauksensa!" Sillä se oli selvä. "Selittäkää se, te tiedätte, että hänellä oli syöpä, hän oli täällä Louisvillessä, ja kun lääkärit suorittivat leikkauksen, kääntyivät he vain ympäri, ompelivat hänet jälleen kiinni ja lähettivät hänet takaisin, koska mitään ei ollut tehtävissä. Nyt hän on täydellisesti parantunut, ja kaikki on normaalia." Hän sanoi: "Selittäkää se minulle." Sillä se oli selvä.

Tiedättekö te, mitä Raamattu sanoo? "He eivät voineet väittää mitään vastaan, koska se mies, jolle tuo ihme oli tapahtunut, seisoi heidän keskellään." Tämä saattaa Saatanan häpeään, eikö vain? Tuo mies, jolle ihme oli tapahtunut, seisoi siellä.

Herättääkö Jumala kuolleet? Juuri täällä istuu eräs mies, joka herätettiin kuolleista. Parantaako Jumala sairaat? Oi, kaikkialla voitaisiin kohottaa käsiä. Jumala parantaa sairaat. Me tiedämme, että Hän on suuri 'Minä olen', ei suuri 'Minä olin' tai 'Minä tulen olemaan', vaan 'Minä olen'. 'Minä olen' merkitsee: aina, kaikkialla ja jokaisena aikana läsnäoleva; sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Me haluamme kiiruhtaa ja avata nyt siunatun Raamatun. Minä haluaisin lukea kappaleen, joka valtasi minut joka kerta kun luin sen. Tänä iltana minä haluaisin että meillä on rukousjono ja haluan rukoilla jokaisen puolesta, joka sitä toivoo.

Me avaamme Markus 11 ja luemme jakeesta 22. Monet teistä tuntevat tämän sanankohdan; se on hyvin tuttu. Se oli se sanankohta, jota minä ajattelin, kun veli Russel puhui minulle näistä oravista. Se oli juuri se sanankohta, jota minä ajattelin. Se oli minulle aina arvoitus. HÄN sanoi: " Jos te sanotte", ei "Jos Minä sanon". "Jos te sanotte!"

Lukekaamme nyt:

Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Pitäkää usko Jumalaan.

Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi.

Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.

Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne."

"Mutta jos te ette anna anteeksi, niin ei myöskään teidän taivaallinen Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne."

No niin, sentähden usko perustuu anteeksiantamukseen. Kuten me tänä aamuna sanoimme, me yritämme saada seurakunnan siihen, että me todella voisimme nähdä apostolisten aikojen toimivan meidän keskuudessamme. Sitä me kaikki isoamme. Se on aivan oven edessä; me näemme sen, mutta me haluaisimme nähdä enemmän siitä. Me haluaisimme sellaisen virran sitä, että se olisi meille apu, ja että se meidän välityksellämme virtaisi muille.

Ajatelkaa sitä, että Jeesus ei milloinkaan käyttänyt voimaansa itseänsä varten, kuten me täällä opetuksessamme tänä aamuna kävimme lävitse. HÄN käytti sitä muita varten. Sitä varten se on lähetetty. Joskus te ajattelette: "Miten olisi milloinkaan sairas sellainen mies, joka on niin täynnä voimaa kuten Hän?" Kyllä, minä olen joskus lukenut jostakin kirjasta, että Hän, sen jälkeen kun HÄN oli herättänyt kuolleista Nainin lesken pojan —minä arvelen, että se oli tuossa kirjassa "Daavidin huoneen Herra" —istuutui kivelle ja huokasi pääkivusta. HÄN kantoi meidän heikkoutemme. Kantaa merkitsee niiden ottamista yllensä. Katsokaahan, Hän kantoi. Hänellä oli kaikki asiat niinkuin ne ovat meillä. Hänellä oli sairautta; Hänellä oli kiusauksia, Hänellä oli vaikeuksia kuten meilläkin, sillä Hänestä täytyi tulla oikea Puolustaja. Viinitarhurina Hänen täytyi sentähden antaa kaiken tapahtua itsellensä, ennenkuin Hän saattoi tietää sen. Katsokaahan, tuo nainen kaivolla ja muut asiat, jos me katsomme oikealla tavalla Kirjoituksiin.

Minä haluaisin sanoa, että minä uskon jokaisen sanankohdan olevan täydellisesti totta. Tänään on arvostelijoita, jotka eivät halua uskoa sitä. Eräs arvostelija sanoi kerran, että Jeesus oli etukäteen sopinut, missä tuon aasinvarsan tuli olla sidottuna, kun hän lähetti opetuslapsensa noutamaan sitä sinne, missä kaksi katua kohtaavat. Katsokaahan, he eivät ymmärrä, että Jumala valmisti kaiken siten.

Jumala sanoi minulle joitakin päiviä sitten veli Dauchista, että minä jälleen olisin ojentava hänelle kadulla käteni. Se oli erikoislaatuista, tuona aamuna minä en vielä ollut täällä; mutta yksi tai kaksi minuuttia myöhemmin, ja minä en olisi kohdannut häntä kadulla. Mutta minä astuin autosta juuri oikeaan aikaan ojentaakseni hänelle käteni vielä kadulla, kun hän tuli sisälle. Hän ei tuntenut minua, sillä hänellä ei ollut laseja eikä hän voinut nähdä minua. Kun hän kuuli ääneni, hän alkoi itkeä. Mitä se oli? Tavallisesti hän ei tee sitä, mutta se oli vastaus siihen, mitä hänelle siellä happiteltan alla oli sanottu, nimittäin että hän olisi tekevä sen.

Minä sanoin: "Sinä olet jälleen istuva mukana seurakunnassa", se oli hänen sydämensä kaipaus. Kun meillä oli tuo kokous Chicagossa, hän halusi osallistua siihen, se oli kovasti hänen sydämellänsä. Minä lähetin hänelle ja hänen lapsillensa tervehdyssähkeen meiltä ja lupasin hänelle, että me rukoilemme, että hän aivan pian tulisi jälleen terveeksi. Eräs rakas veli, joka vieraili hänen luonansa, sanoi, että hän niin mielellänsä haluaisi tulla. Ja tänä iltana hän istuu täällä meidän keskuudessamme. Sitä ei oltu sovittu etukäteen, sen järjesti sama Jumala, joka antaa kaiken tapahtua täydellisesti pienintä yksityiskohtaa myöten.

Eräs kriitikko sanoi kerran: "Ei ole mikään ihme, että Jeesus otti viisi leipää ja voi ruokkia viisituhatta, sillä noina päivinä leivät olivat suurempia, ja Hän yksinkertaisesti leikkasi jokaisen leivän ja ruokki sillä tuhat."

Minä haluaisin teidän ymmärtävän, että pieni poika kantoi nuo leivät korissansa! Pieni poika kantoi viisi leipää, joilla viisituhatta ruokittiin ja jotka tulivat kylläisiksi, ja kori siitä huolimatta voi olla täysi. Miten on niiden kahdentoista korin suhteen täynnä palasia, jotka sen jälkeen jäivät jäljelle? Oi, nämä ovat vain arvostelijoita, ei mitään muuta. Se ei muuta Jumalan Sanaa. Se pysyy samana, liikkuu eteenpäin.

Nyt me haluamme puhua uskosta, toisenlaisesta uskosta: täydellisestä uskosta. Se on suuri asia. Raamatussa sanotaan meille tuosta uskosta: "Usko tulee kuulemisesta." Ilman uskoa te ette voi pelastua. Usko on jotakin, mistä teidän täytyy uskoa, että se on olemassa, ja mikään muu kuin usko ei voi selittää sitä teille, että se on olemassa. Minä yritän nyt lähimpien parin minuutin aikana tuoda teille uskoa, jotta te olette valmiit tätä rukousjonoa varten.

No niin, usko: "Sen, joka tulee Jumalan luokse, täytyy uskoa, että on olemassa Jumala." Ilman uskoa on mahdotonta miellyttää Jumalaa —te ette voi miellyttää Häntä siten. Jos te sanotte, että te uskotte Jumalaa, jota te ette ole nähneet, silloin teidän täytyy ottaa se vastaan uskossa. Jos te voisitte nähdä Hänet, ei se enää olisi mitään uskoa. Jokin, minkä jo aistit voivat havaita, ei ole enää uskoa; se on tieteellinen tosiasia, se ei ole enää uskoa. Teidän täytyy ottaa se vastaan uskossa. "Joka tulee Jumalan luokse, sen täytyy uskoa; usko tulee Jumalan Sanan kuulemisesta." Ensin teidän täytyy uskoa, että tämä on Jumalan Sana; teidän täytyy tulla Jumalan luokse Sanan kautta. Ottakaa yksinkertaisesti Sana, mitä se sanoo ja: "Se pitää paikkansa." Kaikki mikä on vastoin sitä, ei ole oikein.

Aabrahamin täytyi uskoa mitä tuo ääni sanoi hänelle. Kun hän oli melkein sata vuotta vanha, oli hän uskossa vielä vahvempi kuin kaksikymmentäviisi vuotta aikaisemmin, kun se tuli hänen osaksensa. Hän uskoi sen "eikä horjunut Jumalan lupauksen suhteen, vaan tuli uskossansa vieläkin vahvemmaksi, antaen Jumalalle kunnian ja eli siinä lujassa vakuuttuneisuudessa, että Jumala myöskin voi toteuttaa sen, mitä Hän oli luvannut."

Tämä on se tapa, miten jokaisen suhteen tulee olla. Teidän täytyy tulla horjumattoman uskon kanssa ja uskoa, että Jumala on antanut lupauksen. Teidän täytyy olla siinä asemassa, että teillä on tämä usko. Tämä on se, mistä me nyt tulemme puhumaan, jotta te saatte tämän uskon.

Hebrealaiskirjeessä, luvussa 11 sanotaan meille:

"Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan."

Tässä kohden monet ihmiset epäonnistuvat parantumisensa ja sen vastaanottamisessa, mitä he pyytävät, sillä he pitävät uskoa jonakin sellaisena, mitä se ei ole. He eivät usko sitä. Se ei ole mitään kuviteltua; se on tosiasiallinen olemus.

Kuunnelkaa tarkoin! Se ei ole jotakin, mitä te kuvittelette. Se on teille niin todellista, kuten jokainen teidän ruumiinne aisti havaitsee jotakin. Se on aivan yhtä todellista, kuin miten minun silmäni sanovat minulle: "Tämä on palanen paperia." Se on aivan yhtä todellista kuin että sanottaisiin: "Tämä on valo." Se on aivan yhtä todellista kuin että sanottaisiin: "Minä tunnen takkini." Se on aivan yhtä todellista kuin mitä kuullaan tuon lapsen itkevän siellä; katsokaahan, aivan yhtä todellista kuin musiikki. Se on niin todellista kuin mitä minä maistan suussani jotakin; se on niin todellista —te ette vain voi näyttää sitä kenellekään toiselle. Teillä yksin on se. Aamen! Se kuuluu teille. Usko ei yksinkertaisesti ole jokin myytti, vaan se on olemus.

No niin, nämä ovat todella syvälle luotaavia oppitunteja. Minä olen vain koskettava sen huippua, sitten te kaivaudutte siihen. Ymmärrättekö?

Huomatkaa, se on jotakin, mitä te omistatte —ei mitään kuvitelmaa —jos teillä todellakin on se. Se on aivan yhtä todellista teille kuin mikä tahansa muukin. Se on aivan yhtä todellisuutta kuin te tiedätte, että te ajatte autossa. Se on aivan yhtä todellisuutta kuin te tiedätte, että te istutte kappelissa. Se on aivan yhtä todellista kuin te kuulette minun ääneni. Se on itse asia, ei jokin kuvitelma, ei jokin tunne, vaan jotakin, mitä teillä on. Se tulee teidän osaksenne kun te kuulette Jumalan Sanaa —vain sen kautta. "Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan Sanasta." Se tuo uskonne sinne, minne se kuuluu; ei johonkin henkilöön, ei johonkin ihmiseen, ei johonkin organisaatioon, ei johonkin ihmisryhmään. Se on Jumalaan, sillä Jumala on Sana. Teidän uskonne on Jumalaan!

Usko tulee Jumalan Sanan kuulemisesta!

Sentähden Jumala vaikuttaa sen Sanansa kautta; ei sen kautta, mitä joku muu teki tai sanoi, vaan sen kautta, mitä Jumalan Sana sanoo. HÄN sanoi: "Olkoon jokainen ihmisen sana valhetta ja Minun totinen."

Kun te näette jonkun tekevän jotakin, sanan, teon, Jumalan lupauksen kautta, ja monet sanovat: "Sen voin minäkin!", niin silloin se on kuvittelua. Kun he tekevät sen, löydätte te heidät jostakin sen jälkeen kun he ovat harhautuneet jonnekin. Sen täytyy olla itse asian olemus. Siinä on usko läsnä vasta itusena, se on jotakin, mikä vasta tuo teidät uskon luokse. Se on vasta käyttämättömänä. Se on aivan samoin kuin te pyytäisitte minulta tammipuuta, ja minä antaisin teille tammenterhon. Teillä on tavallaan jo tammipuu, mutta se itse ei ole vielä tullut esiin; mutta kun se todella tulee esiin, silloin se on tammipuu. Te tosin kuvittelette, että Jumala tekee sen, mutta kun se on paljastettu teille, silloin se on usko, täydellinen usko, joka ei voi pettää.

Tämä on syy siihen, miksi näyt ovat minulle jotakin niin valtavaa, sillä ne ovat joka kerta osoittautuneet oikeaksi. Minä tiedän, että Hän on luvannut sen. HÄN on luvannut sen Sanassansa, ja tässä Hän tulee ja lupaa sen tätä aikaa varten. Sentähden te tiedätte, missä te seisotte, kun Hän sanoi sen niin. Katsokaahan, tämä antaa minulle uskon, sillä Hän ei tee milloinkaan vastoin omaa kirjoitettua Sanaansa. Jos se olisi vastoin Sanaa, silloin minä en voisi uskoa siihen. Tämä tuo meidät jälleen takaisin Sanaan, että usko tulee Jumalan Sanan kuulemisen kautta. Teidän täytyy kuulla Sana. Jumalan Sana on kaikkiriittävä Sana. Kaikki, mitä te tarvitsette, on tämä Sana.

No niin, usko on olemus, asian ydin. Hebrealaiskirjeessä me totesimme, mitä usko on ja mitä ne tekivät, joilla oli usko. Katsokaahan, ihmisillä on usein tänään usko, ja huomenna heillä ei ole sitä; seuraavana päivänä on tätä ja tuota. Kun Jumala kuitenkin on kerran ankkuroinut sen, ja te näette sen, silloin ei mikään enää ole vievä teitä pois siitä. Aikaisemmin te vain haparoitte ympäriinsä, haparoitte, oletatte —ja olettaminen merkitsee jonkin kokeilemista ilman perustaa; te yritätte yksinkertaisesti tätä, ja te yritätte tuota, ja kuljette tätä tietä, ja te juoksette sinne ja tänne. Teillä ei ole vielä uskoa. Mutta kun teillä on se, silloin se on se, mitä me kutsumme uskoksi.

Minä haluaisin, että te nyt käsitätte tämän. Meidän, seurakunnan, täytyy kohota ylös Jumalan voimassa. Miten? Me olemme nyt niin lähellä loppua; ja minä olen sitä mieltä, että seurakunta on nyt siinä tilassa, missä me voimme opettaa hiukan syvempiä asioita, pyyhkiä pois jotakin tehdystä uskosta ja tulla todellisiin asioihin. Sen täytyy olla jotakin, minkä te tunnette.

Jos te sanotte: "Veli Branham, tämä ei ole valo."

"Mutta minä tiedän, että se on valo."

"Mistä sinä tiedät, että se on valo?"

"Minä katselen sitä."

"Miten sinä tiedät, ettet ole väärässä?"

"Minun näkökykyni on aina todistanut minulle, että tämä on valo."

Tämä on syy siihen, miksi minä uskon näihin näkyihin, sillä ne ovat joka kerta osoittautuneet todeksi, koska ne tulevat Sanasta.

Jos Hän sanoo sen teille, silloin se on sillä selvä. Kun se sellaisella tavalla on osoitettu, ei ole enää mitään arvailua; se on oleva siten. Silloin te kuulette sen "NÄIN SANOO HERRANA", se menee inhimillisen ajattelun ylitse. Se yltää Herran ajatusmaailmaan, mutta te näette tässä kuin viinipuun oksan, joka tuottaa hedelmää viinipuusta. Jumala käyttää ihmisiä, vain ihmisiä. Jumala ei käytä mitään koneita, Jumala ei käytä mitään ihmisryhmiä, Jumala ei käytä mitään organisaatioita. Jumala käyttää aina yksilöitä!

Sen tähden usko on asian olemus; sen kautta me käsitämme kaikki nämä asiat, jotka tapahtuvat. Se ei ole mitään kuvittelua, se on asian olemus, erikoisesti täydellinen usko. Siitä minä puhun tänä iltana, miten me pääsemme täydelliseen uskoon. Se ei ole mitään kuvittelua.

On myöskin tullut ihmisiä, jotka sanovat: "Oi, minulla on kaikki usko. Oi, varmastikin minulla on se." Miksi te sitten olette täällä? Katsokaahan, teidän tekonne osoittavat, ettei teillä ole sitä mistä te puhutte. Jos teillä on usko, miksi te sitten seisotte rukousjonossa? Miksi te teette näitä asioita?

Katsokaahan, jos teillä olisi täydellinen usko, katsoisitte te suoraan Jumalaan, uskoisitte sen ja lähtisitte pois. Silloin ei olisi tarpeen, että te tulette rukousjonoon. Te ette enää tarvitsisi näitä asioita, sillä teidän uskonne olisi jo saanut sen aikaan. Mitä minua hyödyttäisi, jos sanoisin: "Minun täytyy laittaa paita päälleni", jos minulla jo on se päälläni?

"Mistä sinä tiedät, että sinulla on paita päälläsi?"

"Minä näen sen, minä tunnen sen, minä tiedän, että se on siinä." Aivan yhtä todellista on se, kun täydellinen usko saa otteen teistä. Enempää te ette tarvitse. Se on jo tehty; te tiedätte sen.

"Miten sinä tiedät sen?"

"Usko sanoo sen minulle!" Sitä se on. Käsitättekö te nyt, mitä minä tarkoitan? Täydellinen usko.

No niin, jotakin muuta. "Minä kokeilen sitä. Raamattu sanoo: 'Kutsukaa vanhimmat; näiden tulee voidella öljyllä ja rukoilla teidän puolestanne.' Minä tiedän, että olen nouseva." Te sanotte: "Minä tulen olemaan parannettu." Katsokaahan, te teette sen itse; jos te ette tarkkaa, te suggeroitte itsenne johonkin. Sen jälkeen kun se on tehty teille, te sanotte:

"Oi, minähän en tunne mitään." Katsokaahan, siinä se on teillä; teillä ei ollut uskoa.

Teidän aito uskonne on tekevä sen heti. Teidän aito uskonne on tekevä sen teille todellisuudeksi. Tarkatkaa tuota pientä naista, jolla oli verenvuoto, hän sanoi: "Jos minä vain voin koskettaa Hänen viittansa lievettä, olen minä tuleva terveeksi." Ja hän sanoi, että hän tunsi, miten verenvuoto lakkasi, kun hän teki sen. Hän uskoi todella.

Kun hän kosketti Häntä, lakkasi se, ja vahvistaaksensa sen, että se oli lakannut, kääntyi Jeesus ja kysyi: "Kuka kosketti Minua?" Täydellinen usko! Sama täydellinen usko on aivan samalla tavalla koskettava Jeesusta Kristusta, kuten se silloin teki. Tuo nainen tuli täydellisen uskon kanssa tuota aikaa varten.

Me toteamme, että opetuslapsilla ei aluksi ollut tätä täydellistä uskoa. He eivät omistaneet sitä, vaikka heillä tosin oli Kristus, mutta he vain vaelsivat Hänen kanssansa; mutta sen jälkeen Kristus oli heissä. Te näette siis, että on vaikeata omistaa tämä täydellinen usko ilman Pyhää Henkeä. Hänen täytyy vaikuttaa se, ja Hän tekee sen. Nyt te sanotte: "Eikö opetuslapsilla ollut täydellistä uskoa?" Ei, sillä siellä oli kaatumatautinen lapsi, ja he yrittivät ajaa paholaisen ulos hänestä, eivätkä voineet sitä.

Isä näki Jeesuksen tulevan ja sanoi: "Me toimme poikamme Sinun opetuslastesi luokse, mutta he eivät voineet parantaa häntä."

Sen jälkeen opetuslapset puhuivat Jeesuksen kanssa ja kysyivät: "Miksi me emme voineet parantaa häntä?"

Jeesus vastasi: "Teidän epäuskonne tähden." Se pitää paikkansa. "Teidän epäuskonne tähden."

Ajatelkaa sitä. Heillä oli valta. Vain pari päivää aikaisemmin Jeesus oli antanut heille vallan parantaa sairaita, herättää kuolleita ja ajaa ulos riivaajia. Heillä oli valta, mutta ei uskoa tuon vallan käyttämiseen. Siinä on Branham-tabernaakkeli. Siinä on tänään seurakunta, morsian! Pyhä Henki on täällä voimassansa, mutta teillä ei ole uskoa sen asettamiseen liikkeeseen. Näettekö, mitä minä tarkoitan? Tarvitaan uskoa sen liikuttamiseen.

Minulla on täällä patruuna, jonka minä itse latasin. Asetekniikasta minä tiedän miten se vaikuttaa —aivan samoin kuin Sana—, mutta minun täytyy laukaista kivääri. Tulen täytyy saavuttaa ruuti. Ruudilla on voima, mutta se tarvitsee tulta syttyäksensä. Se on sama —ruuti on patruunassa, mutta tarvitaan uskoa sen lataamiseen ja laukaisemiseen. Sitä tarvitaan sytyttämään, täydellistä uskoa, se Pyhän Hengen voima, joka meillä nyt on siitä lähtien kun Hän tuli yllemme —usko, sytyttämään se, jotta me voimme nähdä suuria asioita. Usko on se, joka ojentaa sen teille.

Sydän täynnä iloa te menette sairashuoneeseen ja tiedätte tarkoin, mitä te olette sanova. Te menette sisälle ja tiedätte mitä tulee tapahtumaan. Se on paljastettu teille; te tiedätte sen. Te menette sisälle ja sanotte: "Jeesuksen Kristuksen nimessä: nouse tästä. NÄIN SANOO HERRA!" Siinä se on teillä; täydellinen usko. Vaikka kymmenen miljoonaa ihmistä seisoisi siinä ja sanoisi, ettei se tapahdu, silloin te tiedätte siitä huolimatta, että se tapahtuu. Te tiedätte sen. Se on tapahtuva, huolimatta siitä, mitä joku sanoo, sillä te olette se, jolla on usko.

Voitteko te kuvitella, että Joosua kutsui Israelin vanhimmat koolle ja sanoi: "Oi veljet, me olemme Herran palvelijat; minä haluaisin, että te pyydätte Herraa antamaan meille auringonvaloa vielä hiukan pidempään, jos Hän näkee sen hyväksi, ja pitäisi auringon vielä hetken täällä?"

Ei, hän tarvitsi sitä, ja ilman rukousta, ilman mitään hän käski aurinkoa, koska hän tarvitsi sitä. Hän sanoi: "Jää vielä paikallesi! Minä tarvitsen sitä; minä olen Herran palveluksessa, Hän on lähettänyt minut tänne tekemään tämän työn. Minä teen sen niin hyvin kuin vain voin. Viholliset ovat liittyneet yhteen, he ovat jossakin siellä ulkona. Jos minä annan auringon laskea, ovat he yhtyvä ja valmistava minulle vielä suurempia vaikeuksia. Ole sen tähden paikallasi! Ja kuu, pysy paikallasi! Aamen. Ja ne jäivät paikallensa kahdeksikymmeneksineljäksi tunniksi!

No niin, jos maailma pyörii, ja hän pysäytti sen ja aurinko jäi paikallensa eikä kulkenut eteenpäin, mitä silloin tapahtui? Jos te kiistätte sen, te teette itsestänne uskosta osattomia; jos ette, pidätte te tiedettä tyhmänä, sillä sanotaan, että maailma putoaisi, jos se pysähtyisi. Mitä sitten? Jos te sanotte: "Jumalan Sana ei pidä paikkaansa", silloin te olette uskosta osattomia. Mutta se tapahtui, ja se on pääasia. Minä en tunne tuon asian mekaniikkaa, mutta se on tapahtunut.

Minä en tunne Pyhän Hengen mekaniikkaa, mutta minä tiedän, että Hän on langennut minun ylleni. Minä en voi selittää tuota mekaniikkaa, mutta minä tunnen Hänen siunauksensa. Kaikki, mistä minä olen huolissani ja mitä minä tahtoisin tietää, ovat Pyhän Hengen siunaukset. Hän vaikuttaa tuon mekaniikan, se on Hänen salaisuutensa.

Tämä poika ei voinut tulla parannetuksi, vaikka opetuslapsilla oli voima. Jeesus antoi heille voiman parantaa kaikenlaiset sairaudet, ajaa ulos riivaajat, puhdistaa pitaliset ja herättää kuolleet. HÄN antoi heille voiman, mutta heillä ei ollut mitään uskoa tuon voiman käyttämiseksi, mikä heillä oli. Sitten he kysyivät Herralta Jeesukselta: "Miksi me emme voineet tehdä sitä?"

Ajatelkaa sitä, heillä oli Sana, Sana oli siihen aikaan tullut lihaksi, ja Sana sanoi heille: "Minä annan teille vallan." Aamen! "Minä annan teille vallan." Heillä oli tuo valta, mutta heillä ei ollut uskoa heillä olevan Sanan käyttämiseen. Ymmärrättekö mitä minä tarkoitan? Mutta Jeesuksella oli se; Hän oli Sana, Hänellä oli usko siihen, että mitä Hän sanoo, se tapahtuu. HÄN sanoi: "Oi, tuokaa hänet tänne. Kuinka kauan Minun pitää vielä kärsiä teitä?"

Hänellä oli usko yhdessä Hänen voimansa kanssa. Miten HÄN teki sen? HÄN puhui: "Minä en voi tehdä mitään itsestäni." Miksi? HÄN luotti siihen, mitä Hän oli, Hän luotti siihen tietoon, että Hän oli Sana. Hänellä oli usko Jumalaan, joka oli tehnyt Hänet Sanaksi. HÄN oli Jumala —Sana — ja se oli Hänessä; se antoi Hänelle uskon, koska Hän käsitti asemansa. Hän tiesi, mitä Hän oli, sillä Kirjoitukset olivat sanoneet, että Hän olisi oleva sitä. Jokainen sanankohta liittyi yhteen ja todisti, että Hän oli tarkalleen sitä, mitä Kirjoitukset sanoivat. Hän tiesi, kuka Hän oli.

Sentähden Hän luotti siihen, miksi Jumala oli Hänet tehnyt. Jos Hän teki sen, niin emmekö sitten me uskovaisina voi luottaa siihen, mitä Jumala on meistä tehnyt? "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. " Hänellä oli usko siihen, mitä Hän oli. Jos te olette uskovaisia, niin teillä on usko siihen, mitä te olette: Te olette uskovaisia! Jos teillä on usko Jumalaan, niin tarkatkaa, mitä Raamatussa sanotaan: Jos meidän sydämemme tuomitsevat meidät, emme me voi uskoa, mutta jos meidän sydämemme eivät tuomitse meitä, niin silloin meillä on usko, meillä on luottamus Jumalaan. Te voitte lukea sen 1.Joh. 3:21; minä olen kirjoittanut itselleni tuon raamatunkohdan muistiin:

"...jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan."

Niin kauan kuin te kuitenkin teette asioita, jotka ovat vääriä, ei teillä voi olla mitään oikeaa luottamusta Jumalaan. Katsokaahan, se ei onnistu teiltä; te tulette itse toteamaan sen, että te olette väärässä. Te porrastutte automaattisesti syntiseksi, koska te tiedätte, että te olette väärässä. Mutta jos teidän sydämenne ei tuomitse teitä, ja te tiedätte, että te olette uskovaisia ja ettei ole mitään teidän ja Jumalan välillä, silloin te voitte pyytää, mitä haluatte, ja tietää, että se myöskin annetaan teille. Silloin se on Sana, joka annettiin teille, kuten se siihen aikaan annettiin opetuslapsille.

Ainoa, mitä teidän tulee tehdä on uskoa siihen, mitä te olette. Uskokaa siihen, mitä Sana sanoo teidän olevan! Jeesuksella oli usko Jumalan Sanaan, se todisti, mitä Hän oli. HÄN sanoi: "Minusta on kirjoitettu." Eikö Daavid psalmeissa, ja eivätkö kaikki profeetat puhuneet Hänestä? "Minä olen Elämän Leipä, joka on tullut alas Jumalalta taivaasta." Aamen! "Minä olen Elämän Puu Eedenin puutarhassa. MINÄ olen kaikkea sitä, Minä olen 'Minä olen'." Hän tiesi täydellisellä uskolla, että Hän on voideltu Messias ja että Jumalan Henki lepää Hänen yllänsä. HÄN sanoi: "MINÄ en tee mitään itsestäni, se on Minun uskoni Jumalaan." Ja Jumala oli Hänessä, Sana oli paljastettu. Kun Jumalan Sana tulee teihin sisälle, tulee se julki, sillä te olette uskovaisia. Uskovainen on se, jossa usko vaikuttaa.

Miellyttääkö tämä teitä? Minä opetan mielelläni siitä, mitä usko todella on.

Ilman minkäänlaista epäilystä HÄN tiesi, kuka HÄN on; HÄN tiesi, että Hän on Jumalan Poika. HÄN tiesi sen, sillä Sana todisti sen. Sana todisti, kuka Hän oli. HÄN sanoi: "Jos Minä en tee Isäni tekoja, niin älkää uskoko Minua, mutta jos Minä teen niitä tekoja, ja te ette uskoa Minua, niin uskokaa toki niitä tekoja, joita Minä teen, sillä ne ovat julkitullut luvattu Sana." Oi, kunpa te vain heräisitte siihen! Käsitättekö te sen? Katsokaahan, Sana itse todisti Hänestä —siitä, mitä Hän oli. HÄN sanoi: "Kuka voi tuomita minut jostakin synnistä?" Toisin sanoen: "Kuka voi osoittaa Minulle, että Minun elämäni ja Minun tekoni eivät täytä tarkoin sitä, mitä Messiaan tulee tehdä?" Kukaan ei voinut vastata jotain, sillä Hän oli sitä. Hänellä oli usko, ja mitä tahansa Hän sanoikin, se tapahtui.

HÄN kääntyi sitten omiensa puoleen ja sanoi: "Niitä tekoja, joita Minä teen, tulette myöskin te tekemään. Pieni hetki vielä ja maailma ei näe minua enää, mutta te olette näkevä Minut, sillä Minä olen oleva teidän kanssanne. Älkää miettikö sitä, mitä teidän tulee sanoa, sillä ette te ole se joka puhuu, vaan se on teidän Isänne, joka asuu teissä. HÄN on se, joka puhuu. En Minä, vaan Isä, joka Minussa asuu, tekee nämä teot." Näettekö te, mitä minä tarkoitan?

No niin, on kysymys Kirjoitusten mukaisen kristityn elämästä; Jeesus sanoi nämä sanat: "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat." Miten te ihmiset voitte kutsua itseänne uskovaisiksi ja kieltää nämä Sanat? Te ette voi tehdä sitä. Te ette silloin ole uskovaisia, sen tähden eivät myöskään merkit voi seurata teitä, te otatte vastaan vain sen, mitä te haluatte uskoa, ja lopun te jätätte ettekä usko sitä. Teidän täytyy ottaa vastaan ja uskoa koko asia. Ja jos te todella uskotte, silloin ovat nämä merkit seuraava niitä, jotka uskovat.

Oi, voisitteko te verrata nykyisiä kristittyjä varhaisiin kristittyihin; miten opetuslapset, Pyhän Hengen johtamina, kulkivat Hengen voimassa? Vain olla vangittu, niinkuin minä hiljattain saarnasin, Sanan ja Jumalan tahdon vanki; hän ei liikkunut ennenkuin Jumala liikutti häntä. Ettekö tekin haluaisi nähdä sellaisen seurakunnan nousevan? Se on tekevä sen ja tuleva takaisin siihen. Sen täytyy tapahtua. Se pitää paikkansa. Se on jo matkalla.

Sana samaisti Hänet siksi, mitä Hän oli. Sama Sana samaistaa meidät. "Jos joku rakastaa Minua, niin hän pitää Minun käskyni. Jos hän sanoo, että hän rakastaa Minua eikä pidä kaikkia Minun käskyjäni, on hän valehtelija, ja totuus ei ole hänessä."

Sinä sanot: "No niin, kaikkea tätä minä en usko." Silloin sinä olet vain uskosta osaton, et enempää. Jos Raamattu sanoo sen niin, silloin se pitää paikkansa, siten se on iankaikkisesti selvä. Mitä Raamattu sanoo, on totuus.

Huomatkaa, missä Hän sanoo meille: "Jos te pysytte Minussa ja Minun sanani pysyvät teissä —Jos te pysytte Minussa ja Minun sanani pysyvät teissä, niin pyytäkää mitä haluatte." (Joh. 15). Uskokaa Häneen.

Katsokaahan, Hän tiesi kuka Hän oli; sentähden Hänellä oli uskoa. Usko saattoi vaikuttaa sen, koska Hän tiesi kuka Hän oli. "Jos te pysytte Minussa ja Minun Sanani pysyvät teissä", silloin te tiedätte, keitä te olette. Pyytäkää mitä haluatte, ja se annetaan teille.

Eikö olisikin ihanaa tänä iltana, jos jokainen rukousjonoon tuleva sanoisi: "Minä olen kristitty. Minulla ei ole mitään, mikä tuomitsee minut; minä tiedän, ettei sydämeni syytä minua. Jokin sanoo minulle, että tänä iltana on tullut kärsimykseni loppu."?

Te uskotte sen. Te lähdette täältä ja otatte jotakin mukaanne. Ei ole mitään väliä sillä, miten kovasti te joudutte tunneliikutukseen, tai miten kovasti te teette jotakin —se ei voi tapahtua ennenkuin täydellinen usko on tullut julki ja on samaistunut teissä olevana. Kun se tapahtuu, ei mikään voi pidätellä teitä siitä.

Jos teillä olisi syöpä ja lääkäri olisi eilen sanonut teille, että te vielä ennen maanantaita olisitte kuollut —teidän sydämenne on heikko, te ette voi enää hengittää, syöpä on syönyt teidät, veri on täynnä syöpäsoluja; mitä tahansa se sitten onkin —ja jotakin tulee teihin tämän aidon uskon olemuksena —täydellinen usko tulee teissä olevaksi, silloin te voitte nauraa lääkärille.

Te tulisitte olemaan kuin Elia, joka kulki edestakaisin epäjumalan pappien edessä ja sanoi: "Miksi te ette huuda hiukan kovemmin, ehkä teidän jumalanne on juuri kiireinen." Hän tiesi mitä hän tulisi tekemään, sillä Jumala oli sanonut hänelle, mitä tulee tapahtumaan. Hän sanoi: "Jumala, joka vastaa tulella, on oleva Jumala."

He sanoivat: "Me hyväksymme sen." Vuodatettiin vettä alttarin ylle. Baalin papit viiltelivät itseänsä, tekivät kaikenlaista ja huusivat: "Oi Baal! Oi Baal, kuule meitä!"

Elia oli niin rauhallinen kuin vain voi olla. Hän sanoi: "Huutakaa hiukan kovempaa, ehkä hän on juuri kiireinen. Ehkä hän on on juuri ongella, tai hän tekee jotakin muuta. Hän on lähtenyt ulos." Hän pilkkasi heitä, sillä hän tiesi sen tapahtuvan.

Huomatkaa mitä tapahtui senjälkeen kun hän oli järjestänyt kaiken. Hän astui esiin ja sanoi: "Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala!" Hän ei kutsunut häntä nimellä Jaakob, 'pettäjä', vaan hän kutsui häntä Israeliksi, 'Jumalan ruhtinaaksi'.

"Aabrahamin, Iisakin ja Israelin ruhtinaan Herra Jumala, salli tänään tulla julki, että minä olen Sinun palvelijasi ja että minä olen tehnyt tämän, ei oman toivomukseni, en itseni tähden, vaan Sinun käskysi mukaisesti, se on Sinun tahtosi, Sinä sanoit minulle, mitä minun tulee tehdä. Sinä näytit minulle, että nämä asiat tulisivat olemaan täällä. Minä olen antanut valella vettä alttarille. Minä olen tehnyt kaikki nämä asiat Sinun käskysi mukaisesti, salli sen nyt tulla julki." Kun hän oli puhunut tämän, lankesi tuli taivaasta. Hän oli täynnä luottamusta sen suhteen, että se lankeaisi, sillä hänellä oli asian olemus. Miksi? Sana sanoi niin.

No niin, tämä Raamattu on aivan samoin Jumalan Sana. Kun te voitte vastaanottaa asian olemuksen, täydellisen uskon —olemuksen ytimen, että tämä Jumalan antama lupaus kuuluu teille!

"Miltä sinusta tuntuu, veli Branham, kun sinä näet eri kielisten ihmisten tulevan sisään? Etkö sinä pelkää?" En. En. HÄN sanoi sen! Minulla ei ole vielä koskaan ollut pelkoa sen johdosta, sillä Hän on sanonut minulle niin, ja minä uskon sen olevan totuuden.

Jos HÄN tänä iltana sanoisi minulle, että minun tulisi mennä presidenttien hautausmaalle ja herättää huomen aamulla George Washington kuolleista, minä kutsuisin koko maailman: "Tulkaa ja nähkää, miten se tapahtuu." Minä sanoisin: "Tuokaa jokainen arvostelija, jonka voitte löytää, ja asettakaa heidät ympärille, niin te tulette näkemään Jumalan kirkkauden. Istuutukaa ja levätkää siellä hetkinen, hän on tuleva sillä hetkellä kun minä kutsun häntä."

Sinä päivänä kun tuo pieni poika siellä Suomessa makasi kuolleena —hän oli maannut siinä jo puoli tuntia ja oli kovin ruhjoutunut; veri valui hänen silmistänsä, nenästä, korvista; hänen pienet jalkansa olivat murtuneet; hänen jalkansa tulivat ulos sukista; hänellä ei ollut enää kenkiä. Minä katsoin ja ajattelin: "Tämän täytyy olla se poika." Minä sanoin: "Katsokaamme Raamatun esilehdelle, veli Moore."

Me haimme veli Lindsayn, veli Moore katsoi sieltä ja luki: "Ja tulee tapahtumaan, NÄIN SANOO HERRA, se on tapahtuva maassa, jossa kasvaa paljon havupuita, missä on lomittain olevia kallioita. Pieni lyhythiuksinen poika, napitettavat paitahousut, korkealle vedetyt sukat. Hänellä on oleva ruskeat silmät, jotka ovat kääntyneet taakse. Hän kuolee auto-onnettomuudessa. Mutta laske kätesi hänen yllensä, niin hän tulee takaisin elämään."

Siellä se oli kirjoitettuna. Hän makasi siellä, aamen, minä vain odotin Sanaa. Minä sanoin: "Jos tämä poika ei ole hengissä muutamassa minuutissa tästä lähtien, silloin minä olen väärä profeetta, niin että te voitte ajaa minut pois Suomesta. Mutta jos hän tulee jälleen eläväksi, niin langetkaa kasvoillenne ja tehkää parannus."

Minä sanoin: "Kuolema, sinä et voi pidätellä häntä." Minä kutsuin hänen henkeänsä Jumalan Sanan mukaisesti Jeesuksen Kristuksen nimessä, ja hän hyppäsi ylös. Katsokaahan, usko tarttui minuun. Jumala sanoi sen; siellä se oli.

Näin Jumala puhuu näinä päivinä näkyjen kautta. Jos näky olisi vastoin tätä Sanaa, silloin se olisi väärä. Tämä ei ole enempää kuin näky. Jos jokin näky on vastoin Sanaa, niin älkää olko missään tekemisissä sen kanssa, sillä se ei ole Jumalasta. Jumala ei ole omaa Sanaansa vastaan. Sentähden, jos tämä Sana sanoo teille jotakin, silloin teillä voi olla sama luottamus, että se tapahtuu. Jos on kirjoitettuna: "He panevat kätensä sairaitten päälle, ja he tulevat terveiksi", no niin veli, jos usko —täydellinen usko tarttuu siihen, kun te tulette tämän rukousjonon lävitse, te tulette hyppimään ja riemuitsemaan, kun lähdette täältä: "Se on ohitse." Se on lopussa. Se on kaikki ohitse, se on lopussa. Jos teillä on jokin pyyntö sydämellänne ja uskotte, että siihen vastataan, kun sen puolesta rukoillaan, silloin ei ole mitään väiteltävää; se tapahtuu, kuten tuolle naiselle, jolla oli verenvuoto.

Jeesuksella oli täydellinen usko. Hänellä oli se sentähden, koska Hän oli Sana. Te tulette Sanaksi —te tulette Sanaksi, kun otatte Sanan vastaan: "Jos te pysytte Minussa ja Minun Sanani pysyvät teissä. Jos Minun Sanani (tämä Sana) pysyvät teissä, silloin pyytäkää mitä haluatte, ja se tapahtuu teille." "Jos te sanotte tälle vuorelle: 'Siirry' ettekä epäile, vaan uskotte siihen mitä sanotte, silloin teillä on oleva se, mitä te olette lausuneet. Kun te rukoilette, uskokaa silloin, että te saatte sen, mitä te pyydätte, ja se annetaan teille." Ei aika eikä avaruus, eikä mikään muu voi muuttaa sitä. Te tiedätte, että se on tapahtunut. Se on jo tapahtunut.

Tarkatkaa! HÄN on sanonut meille täällä Johanneksen Evankeliumissa: "Jos te pysytte Minussa ja Minun Sanani teissä, silloin pyytäkää, mitä te haluatte, ja se on tapahtuva." Käsittäkää toki uskovaisina asemanne Kirjoituksissa. Teidän täytyy käsittää asemanne, kuten Hän käsitti asemansa.

Eikö olekin kirjoitettuna, että Kristuksen tuli tulla ja mitä kaikkea Hän olisi tekevä? Kleopakselle ja hänen seuralaisellensa Hän sanoi tuona päivänä: "Eikö olekin kirjoitettuna, että Hän olisi kärsivä, tuleva tapetuksi ja olisi nouseva ylös kolmantena päivänä? Miksi te olette niin hitaita ettekä käsitä sitä?"

He ajattelivat: "No niin, tämä mieshän puhuu hiukan toisin kuin muut ihmiset." Vasta kun he tulivat majataloon käsittivät he, että se oli Hän. Heidän silmänsä olivat peitetyt, niin etteivät he tunteneet Häntä. He huomasivat, että Hän kaikessa viittasi Kirjoituksiin, ja käsittivät, että se oli Hän.

Teidän täytyy uskoa siihen, mitä te pyydätte. Jos te olette uskovaisia, silloin käsittäkää itsenne uskovaiseksi. Käsittäkää, että nämä asiat ovat teitä varten. Jos teidän elämässänne on tuomiota, oikaiskaa se ensin.

Jos teissä on tuomiota, silloin voin minä tai Oral Roberts ja tusina muita, joilla on usko, tulla tänne ja rukoilla teidän puolestanne, hyppiä ylös ja alas, vuodattaa teidän päällenne litroittain öljyä, ja siitä huolimatta se ei hyödytä mitään. Se pitää paikkansa.

Miten on niiden suhteen, jotka eivät tunkeudu lävitse Oralin kokouksissa? Minä olen tutkinut tätä asiaa rukousjonossa. Silloin kuullaan heidän sanovan, että heidän puolestansa on jo rukoiltu.

"Mies, jolla oli tummat hiukset, iso kaveri, suuri leuka." Se on Oral Roberts. "Se oli eräässä tietyssä kaupungissa, missä mainittiin tietty asia."

"Kyllä, se pitää paikkansa."

"Sinun puolestasi rukoili eräs mies, joka näytti siltä ja siltä." Katsokaahan, juuri näin. "Mutta tässä on sinun vaikeutesi. Mene, korjaa se asia. Mene ja tunnusta synti miehellesi, tai vaimollesi. Mene, tee se." Se ei ole auttava teitä niin kauan — aivan samantekevää kuka teidän puolestanne rukoilee — ennenkuin te korjaatte sen. Muutoin on syytös teidän sydämessänne, ja Jumala ei ole tuleva sydämeen, jossa on syytös. Jumala ei asu siinä, teidän täytyy ensin korjata se. Kun te sitten teette sen, täytyy teillä olla usko. Jos kaikki on kunnossa, täytyy teillä olla uskoa. Uskokaa se, älkää peljätkö.

Jobin kirjassa sanotaan: "Job pelkäsi." Ja se mitä hän pelkäsi, tuli todellakin hänen yllensä. Mikä sai sen aikaan? Hänen pelkonsa. Se sai sen tapahtumaan. Hänen uskonsa olisi varjellut hänet siltä, mutta hänen pelkonsa toi sen hänen yllensä. Hän pelkäsi, että se tapahtuisi, ja se todellakin tapahtui. Jos olisi ollut niin, että hän olisi tietänyt, että se ei tapahdu, silloin se ei myöskään olisi tapahtunut. Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan?

Jos te pelkäätte kun te tulette rukousjonoon: "Ehkä minulla ei ole kyllin uskoa", ei se ole tapahtuva. Jos te kuitenkin tiedätte, että se tulee tapahtumaan, silloin se on tapahtuva. Katsokaahan, se on asian olemus. Job pelkäsi, että nämä asiat tulisivat hänen yllensä, ja ne tulivat. Jos te pelkäätte, ettei teidän sairautenne lähde teistä, silloin se ei ole tekevä sitä. Mutta se väistyy, jos te uskotte.

Te voitte kysyä lääkäriltä. Ensimmäiseksi hän yrittää herättää teissä luottamuksen määräämäänsä lääkkeeseen. Jos teillä ei ole yhtään luottamusta, tulisi teidän mieluummin antaa sen olla. Varmastikin.

Mitä se sitten on? Se on usko, joka vaikuttaa parantumisen. Koko ajan on usko se, mikä sen vaikuttaa.

Pietari teki oikein siihen asti kunnes hän pelkäsi. Sana sanoi hänelle, että hän voi kävellä veden päällä. Aluksi hän kauhistui ja ajatteli, että se olisi henki, mutta hän sanoi: "Herra, jos se olet Sinä, niin salli minun tulla Sinun luoksesi vettä pitkin."

HÄN sanoi: "Tule siis." No niin, tämä on sama kuin Jaakob 5:14, sama kuin Markus 16; se on sama Jumala, joka tässä sanoi: "Tule siis." Ja hän alkoi kävellä. Hän toimi sen mukaisesti, astui veneestä ja kulki.

Te tiedätte, että merellä raivosi myrsky; korkeat vaahtopäiset aallot, korkeampina kuin ympäröivät kukkulat, vaahto pärskyi; aallot olivat valtavat ja löivät ehkä viidestätoista kahteenkymmeneen jalkaa korkealle. Hänelle oli jotakin hurjaa pyytää: "Jos se olet Sinä, Herra." Katsokaahan, Hän näytti hänestä kuin varjolta tai hengeltä. Hän sanoi: "Jos se olet Sinä, niin salli minun tulla Sinun luoksesi veden päällä."

Jeesus sanoi: "Tule."

Hän astui ulos veneestä ja sanoi: "Se on Herra, minä kävelen." Mutta kun hän kohdisti silmänsä aaltoihin, hän pelästyi. Mitä tuli hänen mieleensä? Ensinnäkin: "Minä menen, sillä Sana käski minua kävelemään." Seuraavaksi hän katsoi oireisiinsa, hän katsoi ja näki, miten suuria aallot olivat, ja joutui tekemisiin pelon kanssa; kun tämä tapahtui hänelle, hän painui alas. Se, mitä hän pelkäsi, tapahtui! Mitä hän uskoi, se tapahtui. Kun hän uskoi, että hän voi kävellä, silloin hän saattoi kävellä, koska hän uskoi. Kun hän säikähtyi uskossansa, silloin hänen olennaisuutensa jätti hänet. Hän tosin vielä tunnusti uskoansa, mutta asian olemusta hänellä ei enää ollut. Asian syvin olemus olisi yksinkertaisesti tunkeutunut aaltojen ylitse Häneen asti, jos hänellä olisi ollut täydellinen usko. Mutta hänellä ei ollut sitä enää. Hän ajatteli, että hänellä olisi se. Aluksi hänellä oli se ja hän oli halukas uskaltamaan: "No niin, Herra on käskenyt minua tekemään sen. Sen täytyy tapahtua." Niin hän yksinkertaisesti astui ulos veneestä ja käveli. Hän ei ylipäätänsä ajatellut aaltoja, jotka löivät häntä vastaan. Hän ei ottanut sitä lainkaan ajatuksiinsa.

No niin, jos te alatte ajatella: "Odotapas. Sinä tiedät, että minä olen ollut niin kauan sairas." Seis! Siten te voisitte mennä suoraan takaisin veneeseen. Teidän täytyy ensin lakata ajattelemasta sitä.

Aabraham ei huomioinut kuolettunutta ruumistansa eikä Saaran kuollutta kohtua. Hän ei ajatellut sitä, ei lainkaan huomioinut sitä. Se ei ylipäätänsä tunkeutunut hänen ymmärrykseensä. Hän ei yksinkertaisesti miettinyt sitä. Hän huomioi ainoastaan sen, mitä Jumala sanoi, ja kulki eteenpäin. Niin kauan kuin Pietari teki sen, käveli hän.

Mutta Jeesus kuitenkin eli maailmassa, jota kukaan muu ei tuntenut. HÄN oli erikoislaatuinen Henkilö. HÄN eli täydellisen uskon maailmassa täydellisessä Jumalassa, jossa Hän oli. Jos me eläisimme kristityn täydellisessä uskossa, sen mukaisesti mitä me olemme, me olisimme maailmalle salaisuus; ihmiset eivät ymmärtäisi teitä. Te vaeltaisitte Hengessä ja tekisitte sen, mitä Henki sanoo. Sitä, minkä Hän kieltää, te ette tekisi. Ihmiset alkaisivat puhua, sillä te olisitte heille salaperäinen henkilö.

Niin on kaikkien uskovaisten suhteen: he ovat salaperäisiä. Ihmiset eivät ymmärrä sitä, koska he elävät omassa maailmassansa. Jeesus eli maailmassa, mihin kukaan muu ei voinut yltää. Opetuslapset eivät voineet ymmärtää Häntä. Kun Hän puhui heille, sanoivat he sen Hänelle. He sanoivat: "Miksi Sinä puhut vertauksin? Me emme ymmärrä sitä. Kuinka se voi olla?" Katsokaahan, he eivät olleet siinä maailmassa, missä Hän eli. He eivät voineet ymmärtää Häntä. Kukaan ei voinut ymmärtää Häntä.

Sen tähden, kun ihminen elää uskon kautta ja vaeltaa uskon kautta —minä tarkoitan uskoa olemuksena—, silloin se on erotettu koko maailmasta ja tulee uudeksi luomukseksi Kristuksessa. Te tulette silloin todella Morsiameksi. Näettekö? Nyt te tulette ylöstempaamistilaan. Se merkitsee: jokainen meistä yksilönä, ei vain pastori, diakonit, johtokunnan jäsenet; se merkitsee: koko seurakunta; jokainen yksilö vaeltaa maailmassa yksin Jumalan kanssa. Teidät on kastettu tähän kuningaskuntaan, eikä siellä sisällä ole ketään muuta kuin vain sinä ja Jumala. Hän antaa käskyt, ja te suoritatte ne. Mitä tahansa Hän sitten sanookin, siinä ei ole pienintäkään epäilyksen varjoa, te kuljette eteenpäin. Kun Herra sanoo teille jotakin, silloin ei kukaan maailmassa voi viedä teitä pois siitä, te yksinkertaisesti kuljette siten eteenpäin. Nyt te tulette sisälle täydelliseen uskoon —täydelliseen täydellisyyteen, joka ei voi epäonnistua. Tämä usko ei milloinkaan epäonnistu. Kyllä, Hän oli heille täydellisessä uskossansa salaisuus. Niin on nyt niiden suhteen, joilla on täydellinen usko; he ovat muille salaisuus.

Meitä on opetettu vastustamaan paholaista, ja se on pakeneva meistä. Vastustaa merkitsee yksinkertaisesti hänen pois osoittamistansa; hänen vastustamistansa. Se merkitsee sitä, että yksinkertaisesti kävellään pois. Jumala sanoi jotakin määrättyä; aivan samantekevää, mitä Saatana sitten yrittää sanoa teille, te ette kuuntele häntä. Teidän korvanne ovat kuurot kaikelle muulle, paitsi sille, mitä Henki puhuu. "Jolla on korvat kuulla, käsittäköön, mitä Henki seurakunnille sanoo." Se on se, joka on "kuulovartiossa", joka sieppaa sen, mitä Henki seurakunnille sanoo.

Saatana sanoo: "Minä en yksinkertaisesti voi..." —sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. "Jos sinä opetat sitä, niin kirkkokunnat hylkäävät sinut", sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, hän kulkee yhä eteenpäin samalla tapaa.

"Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo."Kenellä on viisaus, se laskekoon pedon luvun." Kaikki nämä erilaiset asiat. "Kenellä on, se sanokoon sen kaikille muille, niin että heilläkin olisi se."

Tämä tapahtuu sen uskon kautta, josta me juuri nyt puhumme —usko, joka teillä täytyy olla, täydellinen usko, usko, joka sanoo: "Kyllä!" Ei ole mitään, mihin te sanotte "Ei", jos Jumala sanoo "Kyllä." Kun Hän sanoo "Kyllä", silloin se on "Kyllä". Mikään ei milloinkaan voi ottaa sitä teiltä.

HÄN oli hyvin erikoislaatuinen täydellisen uskonsa kanssa. Paholainen ei pitkään viipynyt Hänen luonansa. Me olemme käyneet sen lävitse tämän aamuisessa opetuksessamme. Kun hän tuli tuon järkiperäisen käsityksen suuren petoksen kanssa, astui hän huijauksen kanssa Jeesusta vastaan, mutta totesi, että hän oli koskettanut kymmenen tuhannen voltin johtoa, joka paiskasi hänet heti takaisin. Kyllä. HÄN sanoi: "On kirjoitettu: 'Ihminen ei elä ainoastaan leivästä!'" Silloin hän sai shokin.

Seuraavalla kerralla hän astui hiukan varovaisemmin esiin ja sanoi: "No niin, sinä olet suuri mies, sinä voisit asettua tähän ja olla jotakin."

HÄN vastasi: "Saatana, väisty minun taakseni!" Oi, kenet hän kohtasi? "Sinun ei tule kiusata Herraa, sinun Jumalaasi." HÄN osoitti Saatanalle, että Hän itse oli Herra, Jumala. "On kirjoitettu: 'Sinun ei tule kiusata Herraa, sinun Jumalaasi!"

Jos Saatana ei olisi tiennyt, että se oli Jumala, Herra, ei hän olisi sanonut: "Odotapas, sinä et toki ole tuo henkilö." Mutta hän tiesi kyllä sen, mutta ei sanonut sitä Jeesukselle.

HÄN tiesi millä perustuksella Hänen tuli seistä; Hän sanoi: "Sinun ei tule kiusata Herraa, sinun Jumalaasi." Sitä Hän oli. Saatana tiesi sen kyllä ollakseen sanomatta sitä, koska Jeesuksen teot jo olivat osoittaneet, että Hän oli Jumala, Herra.

Huomatkaa! Huomatkaa nyt, että täydellinen usko on kaikkien olosuhteiden herra. Täydellinen usko selviää kaikista olosuhteista; aivan samantekevää mitä se sitten onkin, se selviää kaikesta. Olkaa vain tarkkaavaisia! Jos te uskotte jotakin, teette jotakin, ja teillä on usko siihen, mitä te teette, silloin ei ole mitään merkitystä sillä, millaiset olosuhteet sitten saattavatkin olla; sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Katsokaahan, se selviää kaikista olosuhteista. Jos se on jossakin sairashuoneessa, ja Herra paljastaa, että tämä määrätty asia tulee tapahtumaan, silloin te lausutte sen julki ja kuljette eteenpäin.

Oi, älkää esittäkö mitään kysymyksiä. se on jo tapahtunut. Kulkekaa edelleen. Se hallitsee kaikki tilanteet. "Kyllä, jos sinä teet tämän ja sejase tekee tämän..." Ei, te näette, että se jo on selvitetty.

Usko on vakuuttunut siitä, että Jumala on tekevä sen hyväksi. "Minä en tiedä, miten Hän on tekevä sen, mutta jotenkin Hän on tekevä sen." Se hallitsee kaikki olosuhteet.

Usko ja rakkaus ovat sukulaisia, sillä teillä ei voi olla mitään uskoa, jollei teillä ole rakkautta, sillä te uskotte Jumalaan, joka olemukseltansa on rakkaus. Usko ja rakkaus vaikuttavat yhdessä.

Se on kuin nuoren parin suhteen; varmastikin. Ottakaapa joku nuori mies ja nuori nainen, jotka rakastuvat toisiinsa. Kun he kulkevat yhdessä ja oppivat tuntemaan toisiansa paremmin, alkavat heidän sydämensä lyödä samaan tahtiin. Vaikka he eivät vielä ole mies ja vaimo, sitoo heidän rakkautensa heidät kuitenkin yhteen, ja heillä on keskinäinen luottamus. Jos he todella rakastavat toisiansa, rakastavat aidosti, ja sinä tiedät, että tämä tyttö rakastaa sinua, ja hän tietää, että sinä rakastat häntä, silloin teillä on luottamus, usko toisiinne; jos teillä ei ole tätä, silloin on parempi ettette mene naimisiin.

Huomatkaa, teillä täytyy olla uskoa. Jos te erotatte heidät ja viette toisen äärimmäiseen etelään ja toisen äärimmäiseen pohjoiseen, silloin sykkii tuo rakkaus toistansa kohtaan yhä vielä, aivan samantekevää, missä he sitten ovatkin. He ovat niin vilpittömiä toisiansa kohtaan, kuin he vain voivat olla, koska he rakastavat toisiansa. Jos te rakastatte Herraa, niin te ette vain yritä paeta helvettiä, vaan te rakastatte Herraa; silloin teillä on usko Jumalaan —jos te rakastatte Häntä.

Ei kauankaan sitten tapahtui täällä Louisvillessä eräälle nuorelle tytölle, tai naiselle, joka useita vuosia oli ollut kristitty, että hän rakastui erääseen mieheen ja tämä häneen. Mies oli ollut vasta kaksi vuotta kristitty. He menivät naimisiin —he rakastivat toisiansa ja heillä oli luottamus toisiinsa ja he menivät naimisiin. Nainen sanoi sitten tuolle miehelle: "Rakas mies, sen täytyy olla vaikeata sinulle, sinä olet vasta nuori kristitty, sinä olet kulkenut niin monenlaisen lävitse (hän oli ryypännyt)." Hän sanoi: "Sinä olet joutunut kokemaan niin paljon. Minä tiedän, että sinun täytyy kulkea vaikeiden kiusausten lävitse." Hän sanoi: "Minä haluaisin sinun tietävän yhden asian: Jos se tapahtuu, että sinä lankeat, kun sinä joudut kiusaukseen ja joudut sen valtaan, niin älä jää pois kotoa, vaan tule takaisin. Tule heti tänne, sillä minä odotan sinua täällä, ja minä autan sinua rukoilemaan jälleen lävitse, kunnes sinä saat voiton. Minä olen pysyvä luonasi, sillä kun minä menen naimisiin sinun kanssasi, olen minä tehnyt sen rakkaudesta sinuun. Aivan samantekevää, mitä sinä olet, minä rakastan sinua yhä vielä."

Joitakin päiviä myöhemmin hän söi työtovereidensa kanssa lounasta eräässä pannuhuoneessa, kertoi sen heille ja sanoi: "Kuinka kukaan ihminen milloinkaan voisi tehdä jotakin väärää, jos joku sellaisella tavalla rakastaa häntä?"

Siinä se on teillä. Miten voitaisiin käyttää väärin sellaista luottamusta?

Kun me vielä olimme syntisiä, vieraita ja ilman Jumalaa maailmassa, saastaisessa liejussa —mistä minä tänä aamuna puhuin, silloin Jumala tuli meidän luoksemme! Jumala etsi sinua, sinä et milloinkaan ole etsinyt Jumalaa. "Kukaan ei voi tulla Minun tyköni, ellei Isä ensin vedä häntä." Jumala tuli alas tähän likaan, jossa te olitte, etsi teitä ja toi teidät ulos. Sen tulisi aikaansaada täydellinen rakkaus. Katsokaa, mitä te olitte, ja nähkää, mitä te olette. Kuka teki sen? Joku, joka rakasti teitä. Eikö teillä sitten voi olla usko siihen, mitä Hän on luvannut teille? Todella aito rakkaus aikaansaa luottamuksen Hänen Sanaansa kohtaan.

HÄN tarttui minuun, kun minä en ollut mitään. Minä en vieläkään ole mitään, mutta minä olen Hänen kädessänsä. Katsokaahan, Hän tarttui minuun. HÄN rakasti minua, kun minä en ollut rakastettava. HÄN rakasti teitä, kun te ette olleet rakastettavia, ja hän muutti teidät. Niinkuin tuo värillinen sisar siihen aikaan sanoi todistuksessansa: "Minä en ole sitä, mitä minun tulisi olla; minä en ole sitä, mitä minä haluaisin olla, mutta minä en myöskään ole enää sitä, mitä minä olin." Hän tiesi, että Hän oli tullut jonnekin, missä jotakin tapahtui. Aivan siten se on. Jos Jumala rakasti minua siten, kun minä vielä olin kaukana Hänestä, että Hän kumartui ottaaksensa minut vastaan ja kohottaaksensa minut, silloin se antaa minulle luottamuksen siihen, että Hän haluaisi käyttää minua. Hänellä oli tarkoitus siinä, kun Hän teki sen. HÄN näki minussa jotakin. HÄN näki jotakin sinussa. Hänellä on syy siihen, että Hän pelasti teidät. Katsokaa tänään ihmisiä, jotka eivät ole pelastettuja. Katsokaa niitä miljoonia, jotka Hän teidän sijastanne olisi voinut ottaa. Mutta Hän otti teidät. Aamen! Kukaan ei voi ottaa teidän paikkaanne. Aamen! Te kuulutte Jumalan talouteen. Kukaan muu ei voi tehdä sitä. Se on Hänen rakkautensa teitä kohtaan.

Eikö sitten omalta puoleltaan teidän rakkautenne tule ojentautua Häntä kohtaan? Se on rakkaustarina. Aivan samantekevää mikä tilanne on —tämä rakkaus, jonka usko aikaansaa, hallitsee olosuhteita: Jumala rakastaa teitä, ja te rakastatte Jumalaa ja rakastatte toisianne; se vaikuttaa uskon. Hyvä on. Silloin se ei voi aikaansaada mitään muuta kuin sen, mitä Jumala on luvannut tehdä.

Tarkatkaa! Täydellinen usko on puhdas, aivan yhtä puhdas kuin rakkaus. No niin, jos te rakastatte jotakuta —jos te rakastatte miestänne tai vaimoanne, ei teidän tarvitse sanoa kenellekään, että te teette sen; te teette sen ja tiedätte niin olevan.

Jos minä kysyisin teiltä: "Miten te voitte todistaa, että te teette sen?"

"Minä todistan sen sillä, miten minä käyttäydyn häntä kohtaan." "Minä olen uskollinen ja vilpitön vaimo." "Minä olen uskollinen ja vilpitön mies. Se todistaa minulle, että rakastan vaimoani; tai että minä rakastan miestäni." Teidän elämänne todistaa sen, mitä te olette. Samoin on kristillisyyden suhteen. Teidän uskonne, teidän luottamuksenne, mitä teillä on toisianne kohtaan, on puhdas. Siinä on todellisuus, mitä te ette voi näyttää kenellekään toiselle, mutta siitä huolimatta teillä on se, ja teidän toimintatapanne osoittaa sen.

Jos teillä on puhdas, väärentämätön usko, kuten rakkaus kumppanianne kohtaan, silloin te osoitatte sen sillä tavalla, miten te toimitte. Te ette valita enää, te tiedätte sen tapahtuneen, ja te yksinkertaisesti kuljette eteenpäin. Huolimatta siitä miltä asiat näyttävät tai mitä joku sanoo, te tiedätte, mitä on tapahtunut. Te tiedätte, että se on selvitetty, aivan samoin kuin te tiedätte, että te rakastatte miestänne ja luotatte häneen. Katsokaahan, rakkauden ja uskon täytyy tulla yhdessä. Ne ovat sukulaisia, ne rakastavat toisiansa.

Rakkaus vaikuttaa uskon.

Kun Saatana kiusaa meitä, meidän tulisi vastustaa häntä täydellisessä uskossa täydellistä Sanaa kohtaan, niinkuin Jeesuskin teki. Jumalan Sana on täydellinen. Meillä tulisi olla täydellinen usko tähän täydelliseen Sanaan ja siten vastustaa Saatanaa.

Nyt me haluamme kiiruhtaa niin nopeasti kuin vain voimme.

Uskonsa kautta Hänen Sanaansa Hän voitti, ja me voimme voittaa kaiken: kuoleman, helvetin ja haudan. Me tiedämme, että Jumala on Jumala; se on täydellinen usko Jumalan täydelliseen Sanaan. HÄN voitti kaiken kohtaamansa, eikä edes kuolema voinut kestää hänen läsnäolossansa. Hänestä vuotivat voiman virrat, jotka jatkuvasti tulivat Hänestä; voima lähti jopa Hänen viitastansa. Nämä ihmiset, jotka makasivat varjossa, koskettivat Hänen viittaansa vain sormella ja olivat jo parannetut. Kun tuo nainen oli tehnyt sen, halusi jokainen koskettaa Hänen viittaansa, sillä he näkivät, että lakkaamaton virta lähti Hänestä, kuten purot virtaavat. Siellä Hän vaelsi, vaelsi täydellisen uskon maailmassa, sillä HÄN oli Sana.

Ja nyt: "Jos te pysytte Minussa", Hänen kauttansa; Hän toi teille Sanan, "ja Minun Sanani pysyvät teissä", silloin te vaellatte aivan samoin kuin Hänkin: voima virtaa teistä, siunauksen virrat Jumalan lähteestä yksinkertaisesti virtaavat silloin ihmisille. Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan? Te ette hämää siinä, te ette vain kuvittele sitä. Se tapahtuu todellakin, ja se voidaan nähdä. Jos te vain kuvittelette sen, ei se hyödytä mitään; mutta jos se todella on olemassa, tapahtuu se todellisuudessa.

Tarkatkaa! HÄN seisoi siellä ja sanoi: "Hajottakaa tämä temppeli (tämä ruumis), niin Minä pystytän sen jälleen kolmessa päivässä." Miksi? Käsittäkää siitä: Hän oli sen tähden niin vakuuttunut siitä, että Hän tekisi sen, koska Kirjoitukset olivat sanoneet sen Messiaaseen viitaten, että Hän olisi tekevä sen. "Sillä Sinä et jätä minun sieluani helvettiin etkä salli sitä, että Sinun Pyhäsi näkee mätänemisen." Profeetta, jolle tämä Jumalan Sana oli tullut, oli sanonut, että se tapahtuisi, ja Hän tiesi, että Hän on tämä Persoona.

Kun Jeesus itse on sanonut: "Uskon rukous parantaa sairaan" tai "He panevat kätensä sairaiden päälle, ja ne paranevat", niin täytyy teillä olla sama täydellinen luottamus, että te toivutte, kun kädet lasketaan teidän päällenne; sillä Hän on sanonut niin.

HÄN sanoi: "Hävittäkää tämä ruumis, ja Minä pystytän sen jälleen", sillä Hän tiesi, että Hän on Messias. "MINÄ en salli sitä, että Minun Pyhäni näkee mätänemisen." —Hän tiesi, että Hän on tuo Pyhä. "Enkä jätä Hänen sieluansa helvettiin." HÄN ei tehnyt myöskään sitä. HÄN tiesi, että Hän olisi tekevä sen niin. Hänellä oli luottamus siihen, että Hän oli siellä voittaaksensa kuoleman ja helvetin, sillä Hän sanoi: "Hävittäkää se, jos haluatte, ja Minä herätän sen jälleen kolmessa päivässä." Oi, Hän sanoi: "Minulla on valta antaa elämäni, ja Minulla on valta ottaa se jälleen." HÄN tiesi, kuka Hän oli.

Te olette kristittyjä, teillä on oikeus jokaiseen lunastuksen siunaukseen, minkä Jeesus kuolemansa kautta on teille ansainnut. Kaikki kuuluu teille! Se on jo maksettu, teidän tarvitsee vain uskoa se; älkää vain olettako sitä, vaan uskokaa se ja käsittäkää, että se kuuluu teille ja te voitte omistaa sen. Oi, tämä on se usko, joka voittaa; sen tietäminen!

Hän tiesi ennalta, että se tapahtuisi. HÄN saattoi ennustaa sen, sillä Hän tiesi, että se tapahtuu, ja mitä tahansa Hän ennusti, se toteutui. Tarkatkaa! Mitä Hän lausui, sen Jumala lunasti, kuten Hän sen sanoi. Ajatelkaa sitä! Mitä tahansa Jeesus sanoi, sen Jumala saattoi tapahtumaan. Sen tähden HÄN tiesi, että Hänen Sanansa olivat Jumalan Sanoja. No niin, katsokaahan. Samat Kirjoitukset me otamme vastaan itseemme. "Jos te sanotte tälle vuorelle." Oi, te näette, että minä annan sen hiukan imeytyä, sillä meillä on kohta rukousjono. Me hyvästelemme kokouksen ja rukoilemme sairaiden puolesta; ne, jotka haluavat, voivat sitten mennä.

Katsokaahan, Hän tiesi miellyttävänsä Jumalaa. HÄN tiesi, ettei Hänen elämässänsä ollut mitään. Jumala oli jo todistanut siitä. "Tämä on Minun rakas Poikani, johon Minä olen mielistynyt, kuulkaa Häntä. Tämä on Minun rakas Poikani, jossa Minä asun mieltymykseni kanssa." Se tapahtui Hänen kasteensa päivänä. "Minua miellyttää ottaa asumukseni tässä, sillä Hänessä ei ole mitään, mikä tuomitsisi Hänet."

No niin, kun sama Jumala tulee teidän luoksenne ja Häntä miellyttää asua teissä, ja kun Hänellä on mieltymys siihen, että Hän vahvistaa teidän sananne, teidän ratkaisunne —mikä oli Joosuan ratkaisu? "Aurinko, pysy alallasi!" Se pysyi siellä. Aamen! Varmasti! Mikä oli Mooseksen ratkaisu? Hän piti sauvaansa näin veden ylitse ja sanoi: "Vesi jakautukoon." Ja se jakaantui! Katsokaahan, mitä tahansa te pyydätte: "Jos te sanotte vuorelle tuolla: 'Nouse ja syöksy mereen!' ettekä epäile sydämessänne, vaan uskotte, että se mitä sanotte, toteutuu, silloin se toteutuu teille." —se, mitä te sanotte. Tämä vie teidät Sanaan. Tämä ei ole rasvatonta maitoa. Se vie teidät sisälle. Minä tiedän, että tämä menee teidän päidenne ylitse, näettekö?, koska se ei voi ankkuroitua. Mutta todella aito usko tarttuu siihen juuri nyt.

Ystävät, minä olen nähnyt sen. Tämä Raamattu on täällä avoimena edessäni: Minä olen nähnyt sen tapahtuvan, minä tiedän, että se on totuus. Minä tiedän sen, Jumala taivaassa tietää sen, etten minä ehkä elä niin kauan että päättäisin tämän sanoman; mutta minä tiedän, että se tapahtui. Minä olen itse nähnyt sen. Minä olen todistaja sille, että tämä Sana toteutui. Minä tiedän sen olevan totuuden: lausukaa se julki, pysykää siinä ja katsokaa, kuinka Luoja tuo olemassaoloon elävän olennon, aivan teidän silmienne edessä. Puistelkaa päätänne ja ihmetelkää, katselkaa ympärillenne ja katselkaa, miten Hän tuo olemassaoloon toisen, aivan niinkuin ensimmäisenkin, koska te olette lausuneet sen; menkää vielä pidemmälle ja sanokaa: "On oleva vielä yksi siinä", ja katsokaa, se on siellä. No niin, tämä on totuus.

Oi, missä meidän tulisikaan olla? On olemassa täydellinen usko. Se ei ollut mikään näky, se oli vain: "Puhu Sana!" Minä en aikaisemmin nähnyt tuota oravaa. HÄN sanoi minulle, mitä tämä sanankohta merkitsee, ja: "Lausu se julki äläkä epäile sitä. Mitä sinä sanot, se on oleva siinä." Minä otin Jumalan Sanassansa, ja se oli siellä. Se pitää paikkansa. Se on vielä aivan yhtä täynnä voimaa. Ja ystävä, teidän pastorinanne minä sanon, että se on vielä aivan yhtä voimallinen, kuten se oli, kun Joosua antoi auringon seisahtua; sillä aurinkohan oli jo siinä, elementit liikkuivat, ja hän pysäytti niiden kulun. Mutta tässä Hän toi jotakin, mitä ei ollut; Hän loi! Minä olen niin iloinen, että olen tuttu Jumalan kanssa, joka voi ottaa tämän maan tomun sen jälkeen kun minut on istutettu hautaan ja jälleen kutsua minut takaisin elämään tuona päivänä, jota minä en tänään vielä näe. Oi, siinä se on teillä:

Minun uskoni katsoo Sinuun,

Sinä Golgatan Karitsa.

Lausukaa se julki älkääkä epäilkö, vaan uskokaa, mitä te olette sanoneet, niin teillä on oleva se, mitä te sanoitte. Uskokaa, että se on tapahtuva.

Daavid puhui psalmeissa Hänestä. Siitä Hän otti voimansa, ja Hän palveli toisia. HÄN ei pitänyt sitä itseänsä varten, vaan palveli sillä muita; Hän pelasti muut mitä täydellisimmin. HÄN voi nyt tehdä saman, ja Hän on Sanassansa luvannut uskovaisille saman uskon. Joh.14:12 Hän sanoi niin, Markus 16 ja myöskin Markus 11:23 mitä me juuri luimme.

Tarkatkaa! HÄN on ilmestynyt meille samassa hahmossa kuin noille Vanhassa Testamentissa ja samalla tavalla kuin noille Uudessa Testamentissa. HÄN on näyttänyt itsensä Saman Sanan kautta samana Kristuksena. Minä vakuutan teille, että Kristus on Pyhä Henki. Sana Kristus merkitsee "Voideltu". Henkilö, joka on voideltu, on Kristus, Voideltu. Kuinka monet tietävät sen olevan totta? Se on hyvä. Voideltu —olisi oleva mies, joka on voideltu. Voideltu millä? Raamattu sanoo apostolien teoissa, että Jeesus Nasaretilainen kulki ympäri Jumalan lähettämänä, voideltuna Pyhällä Hengellä, tehden suuria ihmeitä ja merkkejä, jotka Jumala Hänen kauttansa toi julki ja todisti siten, että Hän oli tässä miehessä.

Nyt meidät voidellaan samalla Hengellä voidelluiksi messiaiksi; viimeisten päivien messiaiksi, loistaaksemme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemusta ja näyttääksemme, että Hän ei ole kuollut, vaan että Hän Pyhän Hengen hahmossa on kansassansa, kun Hän Morsiamensa keskuudessa vaikuttaa rakkaussuhteessa häneen ja vuodattaa itsensä häneen. He yhdistyvät hääateriaa varten, samat merkit, jotka sama Jumala lupasi samassa Sanassa, vaikuttavat samat julkitulemiset.

Meille ei jää jäljelle muuta kuin sen uskominen. Sen uskominen on asian olemus, ja se aikaansaa täydellisen uskon. Ajatelkaa kerrankin sitä, miten jäykkiä me olemme; ajatelkaa sitä edes hetkinen.

Me haluamme nyt nähdä:

Onko Hän tehnyt kaikki asiat hyvin? Onko Hän milloinkaan sanonut meille jotakin, mikä ei olisi tapahtunut tarkalleen siten kuin Hän oli sanonut? Eikö Hän ole täyttänyt sitä? Eikö suuri Tulipatsas ole ollut meidän keskellämme? Eikö tiede ole ottanut valokuvia, sen jälkeen kun oli ennustettu, mitä tulisi tapahtumaan? He olivat siellä ja ovat jopa ottaneet sen sanomalehtiinsä ja aikakauslehtiinsä. Teille sanottiin se kuukausia aikaisemmin, ennenkuin se tapahtui. Eikö Hän ole toiminut juuri siten, kuin Hän teki Vanhassa ja Uudessa Testamentissa? Se on aivan täsmälleen sama! Sama Pyhä Henki laskeutuu ja on erottaja —Jumalan Sana, joka on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka ja erottaa sydämen ajatukset ja aivoitukset. Eikö tämä pidäkin paikkansa? Eikö Hän ole sama Jumala? Ja tämä Jumala ei ole mikään vieras jossakin kaukana, Hän on täällä. HÄN on täällä ja tekee tämän aikaansaadaksensa täydellisen uskon. Minä aistin Hänet, minä tiedän, että Hän nyt on täällä. Minä tiedän, että Hänen Henkensä on täällä. Minä tiedän, että Hän tietää kaikki asiat. Aamen! Minä tiedän, että Hän haluaisi tehdä jotakin. HÄN on jo tehnyt jotakin vaikuttaaksensa tämän täydellisen uskon ihmisissä.

Menemmekö me iankaikkisuuteen kuten Nooan päivinä, kahdeksana sieluna, jotka pelastettiin? Tulemmeko me kuten Loot kolmen pelastetun sielun kanssa ulos Sodomasta? Tulemmeko me kuin Johannes Kastajan päivinä kuuden uskovaisen kanssa ulos? Me haluamme uskoa, sillä Hänen tekonsa ovat täydelliset. Ne tehdään päivittäin täydellisesti tunnetuksi meidän edessämme ja ne tuovat selvästi esiin sen, että Hän on Sana. Sana sanoo Hebr.4:

"...Jumalan Sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sydämen ajatukset ja aivoitukset.

Ajatelkaa sitä! Jumalan Sana on tätä: sydämen aivoitusten erottaja. Sillä Jumalan Sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin kaksiteräinen miekka; se tunkee lävitse kunnes se on erottanut sielun ja hengen, nivelet ja ytimet. Se erottaa sydämen ajatukset ja aivoitukset —Sana, joka on tullut lihaksi. Halleluja! Sana vaikuttaa inhimillisessä lihassa fyysisten ja materiaalisten merkkien kautta, ajanmukaisten merkkien kautta täydellisesti, antaaksensa teille täydellisen uskon täydelliseen ylöstempaamiseen.

Miksi me emme voi nähdä sitä? Se ei ole mitään mystistä, mutta paholainen on asettanut kaiken maailmassa teidän eteenne ja yrittää pidätellä teidät siitä, uskomasta sitä. Hän on tuova sen kokoukseen ja heittävä eteenne kaiken mitä vain voi. Ravistelkaa se pois itsestänne! Raamattu sanoo: "Nouskaa ja ravistelkaa itseänne." Antakaa itsellenne töytäisy.

Jos Henki on täällä, tuntee Hän teidät. Teidän tulee tehdä vain yksi, ja se on se, että uskotte sen, otatte sen vastaan. HÄN tuntee teidät. Uskotteko te sen? HÄN tietää, mitä teissä tapahtuu. HÄN tietää, keitä te olette. Hän tietää teidän kaipauksenne. HÄN tietää, mitä te tarvitsette.

Jim, uskotko sinä, että Hän tietää, mikä tällä lapsella on? Te olette mitanneet kuumeen ennenkuin lähditte ajamaan; se oli 105 asetta Fahrenheittia. Uskotko sinä, että Hän on parantava sen? Uskalla se tänään, sano: " Se on lähtevä hänestä." Minä katsoin sinne taakse ja näin mitä he tekivät, ennenkuin he lähtivät ajamaan kotoa. No niin, se on totta.

Rouva Little, uskotko sinä, että Jumala antaa sinulle voiton sokeritaudista? Sinun vieressäsi istuu nainen, joka ei tunne sinua, mutta Henki on hänen yllänsä. Hän on huolissaan pienestä lapsestansa, jonka silmä tulee leikata. Hän on Chicagosta." "...elävä ja terävämpi kuin kaksiteräinen miekka, se erottaa..." Mitä se on? Sana! Uskotko sinä sen? Varmasti.

Siellä seuraavassa rivissä istuu eräs nainen; sinulla oli hiljattain silmäleikkaus, joka ei hyödyttänyt paljoakaan. Mutta sinä uskot, että sinä tulet terveeksi. Uskotko sinä sen? Hyvä on, sinä olet parantunut. Sinun tulisi ajatella sitä.

Rouva Peckenpough, se ei koske sinua, vaan sinun pojanpoikaasi, joka istuu täällä. Sinä rukoilet sen puolesta, mutta uskotko sinä, että Jumala voi tehdä sen hyväksi? Sinä uskot, että Jumala voi sanoa minulle, mikä hänellä on vialla. Lääkärit eivät tiedä sitä, näin on. Keuhkolaajentumia. Se pitää paikkansa. Hänellä on veriongelma. Niin se on! Sinä olet jotenkin sekaisin etkä tiedä, tulisiko sinun antaa hänen mennä kouluun. "Elävä ja voimallisempi kuin kaksiteräinen miekka."

Minä näen erään naisen, joka oksentaa ruokansa. Hän on täällä jossakin, sallikaa minun nähdä löydänkö hänet. Kyllä, hän istuu siellä takana. Hänen nimensä on rouva LewEllen. Hän uskoo koko sydämestänsä. Vatsavaiva on lähtevä sinusta. Aamen!

Nainen, joka istuu edessäsi olevassa rivissä, katsoo nyt minuun. Hän istuu siellä päässä ja hänellä on silmälasit. Hänellä on niveltulehdus vasemmassa kädessänsä. Hänellä oli se, mutta ei nyt enää. Oi, jospa te vain uskoisitte!

Miten on lapsen suhteen siellä takana? Se tulee Ohiosta, sillä on syöpä silmässä. Uskotko sinä, että Jumala parantaa sen? Hän on tekevä sen, usko se. Sinä olet Akronista, Ohiosta! Usko, että Jumala nyt tekee sen terveeksi, Hän on tekevä sen. Mitä se on? "Elävä ja voimallisempi kuin kaksiteräinen miekka."

Täällä istuu sairaanhoitaja, jokin iski häntä, hänellä on vaikeus olkapäässänsä. Se pitää paikkansa. Onko niin? No hyvä, usko se, ja se on lähtevä sinusta. "Jumalan Sana erottaa sydämen ajatukset ja aivoitukset."

Tässä rakennuksessa ei ole mitään rukouskortteja. Kukaan ei ole aikaisemmin jakanut rukouskortteja. Täällä me emme käytä niitä —se tapahtuu aina vain järjestyksen tähden. Te toivotte rukousta? Kuinka monet haluaisivat, että heidän puolestansa rukoillaan, kun Sana tulee julki inhimillisen lihan kautta? Asettukaa tänne jonoon ja tulkaa sieltä tänne ensimmäiselle käytävälle, te, jotka toivotte rukousta. Sen jälkeen minä tahtoisin, että tältä käytävältä tullaan heidän peräänsä. Sitten minä haluaisin, että tältä käytävältä tullaan seuraavaksi.

"Elävä ja voimallinen..." Voisiko joku kaksiteräinen miekka tehdä sen? Ei! Mutta Jumalan Sana voi tehdä sen. Miksi? Se on Jumalan Sana. Uskotteko te nyt sen?

Suuri Lääkäri! Missä on sisar Tennessiistä, sisar Ungren? Soita: Suuri Lääkäri on nyt lähellä.

Minä en milloinkaan tule unohtamaan, mitä Fort Waynessä tapahtui tuona iltana, kun nuori Amish- tai Dunkard-tyttönen istui siellä ja soitti tätä laulua: "Suuri Lääkäri on nyt lähellä". Kun hän kuuli, että tuo pieni poika parantui, tuli Pyhä Henki hänen yllensä, ja hän hyppäsi seisomaan, hänen kauniit hiuksensa putosivat hänen harteilleen, ja piano soitti itsestään edelleen, jättämättä lyöntiäkään väliin. "Suuri Lääkäri on nyt lähellä, rakas, kallis Jeesus." Yliluonnollinen voima liikutti pianon koskettimia ja soitti: "Suuri Lääkäri on nyt lähellä."

Uskotteko te? Teidän tulisi tehdä se. Ajatelkaa sitä, kun te täältä kuljette ohitse. Jos te ette usko, niin älkää tulko, vaan istuutukaa. Sanokaa: "Minä tulen... minä olen poika, joka uskoo sen. Minä tulen ja uskon sen."

Raamattu sanoo: "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Kun he panevat kätensä sairaitten päälle, paranevat ne." Tämä pitää tarkalleen paikkansa. Se tapahtuu vain sillä ehdolla, että te uskotte sen. Minä uskon, että minä olen juuri osoittanut sen teille. HÄN vahvistaa Sanansa osoittaaksensa, että se on Hänen Sanansa. Kirjoitusten mukainen täyttymys todistaa sen, että niin on. Uskokaa se nyt, kun tulette ohitse. Teettekö sen? Kun minä sitten panen käteni teidän päällenne, on se tarkoin se, mitä Raamattu sanoo.

Onko sinulla täällä voiteluöljyä, veli Neville? Nouda se ja tule tänne ja asetu toiselle puolelle, jotta Kirjoitukset täyttyisivät. Asetu sinne ja voitele jokainen, joka tulee ohitse, jotta minä olen varma siitä, että minä uskon rukouksen kautta saavutan jokaisen teistä. Pankoot kaikki uskovaiset nyt kätensä toistensa päälle. Ojentautukaa ylitse ja laittakaa kätenne ristiin toistenne ylle. Me tulemme muutamassa minuutissa toteamaan jotakin.

Minä haluaisin todeta, kuinka pitkälle seurakuntani on edistynyt siinä, mitä me uskomme, miten pitkälle ihmiset ovat tunkeutuneet; ovatko he valmiita ottamaan miekan, astumaan etulinjaan ja sanomaan: "Minä vaadin sinua, Saatana. Minä haastan sinut. Sinä et saa minua enää olemaan uskomatta." Miksi nämä asiat tapahtuvat? Jotta ihmiset uskovat. Se on Sana. Niin todistetaan se, että minä saarnaan teille totuutta, Sanaa. Sana tuli lihaksi, tuli lihaksi teissä —tuli Sanaksi; tuli Elämäksi teissä, tuli Elämäksi minussa.

Suuri Lääkäri... Me kumarramme nyt päämme:

Herra Jeesus, suuri Lääkäri on nyt meitä lähellä —sinä olet Lääkäri. Minä olen saarnannut Sinun Sanaasi, ja Sinun Sanasi on osoittanut sen, että Sinä olet täällä, että Sinä olet sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti, ja että Sinä et voi epäonnistua. SINÄ et milloinkaan ole laiminlyönyt meitä, Herra. Ja nyt, Jumalan siunaukset levätköön jokaisen heidän yllänsä, jotka ovat panneet kätensä toistensa päälle. Jokainen heistä tulkoon uskossa ja tietäköön, että taivaan Jumala itse on täällä läsnä, kun me tulemme rukouksessa ja voitelemme heidät öljyllä pastori ja minä —ja he tulevat täältä ohitse. Jokainen heistä ravistelkoon itseänsä. Voivatko he sen, tämän kerran, Herra? Auta heitä, salli sen tunkeutua sisälle, Herra, tämän yhden kerran. Avaa heidän silmänsä, Herra, jotta he voivat nähdä, mitä tapahtuu, niin etteivät he kompastele sokeudessa, vaan näkevät ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen todellisuuden ja läsnäolon. Suo se, Herra, Jeesuksen nimessä. Aamen.

Minä vaadin teitä jokaista Jeesuksen Kristuksen nimessä, että te ette tule tähän rukousjonoon ellette tunne, että teillä on täydellinen usko, sillä muuten te vain viette ajan toisilta. Älkää tehkö sitä! Niin kauan minä olen jo saarnannut teille olenko minä milloinkaan sanonut teille jotakin, mikä ei olisi tapahtunut? Herra teki sen aina täydellisesti. HÄN ei tehnyt sitä minun tähteni —sillä minä uskon. HÄN teki sen teidän tähtenne, jotta te uskotte, että se, mitä minä sanon teille, on totuus. Niin pian kuin te uskotte, on se oleva kunnossa, ja te tulette terveeksi. Kun te tulette täällä ohitse, niin heittäkää silloin epäuskonne tähän hengelliseen taskuun. Te ette näe sitä, mutta se on siellä. Kun öljy koskettaa teitä, silloin antakaa epäuskonne pudota suoraan sinne. Jättäkää se sinne ja lähtekää täältä täydellisen uskon kanssa, että te olette terve. Teettekö sen? Herra siunatkoon teitä silloin.

Hyvä on, minä haluaisin pyytää jotakuta, joka voi johtaa laulua. Missä on tuo suurenmoinen saarnaaja? Mikä on hänen nimensä? Veli Capps. Onko hän rukousjonossa? Mitä tämä on? Tule tänne, veli Capps, asetu tuonne ja laula seurakunnan kanssa Suuri Lääkäri on nyt lähellä, kun me kaikki rukoilemme. Jokainen teistä laulakoon nyt koko sydämestänsä. Älkää laulako vain niin, vaan laulakaa todella: "Suuri Lääkäri on nyt lähellä, rakas, kallis Jeesus." Te ette laula vielä koko sydämestänne. ...rakas, kallis Jeesus."

Minä haluaisin nyt kuulla sen teiltä. Olkaa valveilla. Kyllä, suuri Lääkäri on lähellä, rakas, kallis Jeesus. Me rukoilemme sitä, että Hän olisi täällä. Minä uskon sen. Aamen.

Hyvä on, tulkoot nyt eteen ne, joilla on perhe. Jeesuksen nimessä minä lasken käteni tämän veljen päälle. (Veli Branham rukoilee sairaiden puolesta.)

Olivatko tässä nyt kaikki?

Me kumarramme nyt päämme:

Suuri Lääkäri on nyt lähellä...

Tiedättekö te, mitä minä olen tehnyt teille? Te olette kutsuneet minua "pastoriksenne" ja te olette siinä oikeassa, sillä sitä minä olen. Jos minä, teidän pastorinne, olen Jeesuksen Kristuksen hyväksymä tekemään Hänen työtänsä, silloin uskokaa minun Sanaani. Tämän uskon toimenpiteen kautta, kun minä laskin käteni teidän päällenne, olen minä tuominnut ne sairaudet ja vaikeudet, jotka estävät teitä. Uskokaa se, niin te olette saava pyytämänne, aivan samantekevää mitä se sitten onkin, sillä kaikki asiat ovat mahdollisia niille, jotka uskovat. Kun te rukoilette niin uskokaa, että olette saaneet sen, mitä olette pyytäneet. Minä uskon todellakin, että minä saan sen, ja sydämessäni minä otan jokaisen teidän puolesta parantumisen vastaan. Minä otan sen vastaan, se on tapahtunut. Minä uskon sen, minä uskon sen kaikkineni, mitä minussa on. Minä lasken käteni näiden täällä olevien nenäliinojen päälle, minä olen seurannut tarkoin ja uskon, että sen kautta on aikaansaatu juuri se, mitä ihmiset ovat pyytäneet. Minä uskon sen.

Tämä menee kolmanteen nykäisyyn. Minä uskon sen. Minä haluaisin nyt esittää teille vakavan kysymyksen. Te, jotka olette kulkeneet rukousjonon lävitse, voitteko te todella uskoa ja tunnette nyt, että teissä on tapahtunut jotakin, sen jälkeen kun kädet laskettiin teidän yllenne? Jos näin on, niin kohottakaa silloin kätenne. Siellä te näette sen. Sitä me olemme odottaneet. Tämä alkaa nyt kukoistaa. Minä olen tietystä syystä aloittanut sillä. Minä tein sen tarkoitusta varten. Minä haluaisin saavuttaa jotakin; meillä täytyy olla tämä uskon lataus ja alkaa juuri sillä ja tulla sisälle; että usko kohotetaan alueelle, mitä ette vielä koskaan aikaisemmin ole havainneet. Eikä vain jokin usko, vaan täydellinen usko, joka muodostetaan täällä sisällä. Te näette silloin täydellisin sydämin, miten täydellinen Jumala täydellisen Sanansa kautta, joka on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka ja erottaa sydämen ajatukset, toteuttaa täydellisen lupauksen. Miten on nyt? Me tulemme nyt täydellisyyteen, sillä ihmisten täytyy tulla siihen ollaksensa osallisia ylöstempaamiseen. Se, mikä heitä nyt vielä pidättelee, on sen odottaminen, että seurakunta tulee sisälle tähän täydelliseen ylöstempaamisuskoon. Minä odotan sitä. Se merkitsee minulle vielä monia ravisteluja, se merkitsee vielä paljoa teillekin. Mutta yhdessä me olemme aikaansaava sen, Jumalan armon kautta. Aamen.

Suuri Lääkäri on nyt lähellä...

Ettekö rakastakin Häntä? Ajatelkaa sitä: Täällä on juuri nyt parantumisprosessi alkanut teidän ruumiissanne, sillä Hän on luvannut, että se on tapahtuva. No niin, oletteko te todella käsittäneet, mitä minä tänä iltana sanoin? Onko arvoitus ratkaistu teille? Katsokaahan: "Jos te sanotte tälle vuorelle ettekä epäile —ette epäile, vaan uskotte sen, mitä olette sanoneet." Huomatkaa; vähemmässä kuin viidessä minuutissa oli jokainen käsi kohotettu, että juuri nyt heissä on alkanut työ. Oi, Hän on täällä! Sen kautta se on tapahtunut. Mitä se on? Suuren Lääkärin läsnäolo.

Oi, kohottakaamme kätemme Jumalan puoleen ja laulakaamme se vielä kerran:

Suuri Lääkäri on nyt lähellä, rakas, kallis Jeesus...

Me jäämme nyt hetkeksi seisomaan kaikessa rauhassa ja tuomme Hänelle sydämissämme palvonnan. Ajatelkaa sitä: Jumala on täällä. HÄN on täällä. Kuka on osoittanut, että Hän itse on Sana? "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme", sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka, erottaa jopa ajatukset ja aikomukset —minkätähden te olette tulleet tänne, mikä on syy täällä oloonne, ja keitä te olette. Jeesus Kristus on sen kautta todistettu Messiaaksi; tänään se vahvistaa Hänet; että Hän on sama Messias, eilen ja tänään ja iankaikkisesti.

Suuri Lääkäri, joka on täällä, on sanonut: "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Kun he laittavat kätensä sairaiden päälle, paranevat he. Jos te sanotte tälle vuorelle: 'Siirry!', ettekä epäile sydämessänne, vaan uskotte, että Hän voi luoda oravia", ja siellä ei ollut ylipäätänsä mitään, että olisi voitu uskoa; se on minun oma uskoni, joka tulee esiin ja jonka kautta se tapahtuu, minun uskoni siihen, mihin Hän minua kehotti, lausumaan sen. HÄN kehotti minua sanomaan sen. Minä otin kuuliaisuudessa vastaan Hänen kehoituksensa, lausuin sen, ja se ilmestyi. Jumala taivaassa tietää, että se on totta. Voiko Hän parantaa myöskin sairaat? HÄN voi jopa kohottaa minut sinne ylös sellaisen uskon kanssa niitä ihmisiä varten, jotka eivät voi tunkeutua tälle alueelle. Jos he eivät voi sitä, voi Hän käyttää minun uskoani siihen. HÄN voi kohottaa minut niin korkealle. Minä nousen ylös teitä varten, minä uskon teidän puolestanne, minä puhun teidän puolestanne.

Minä olen teidän veljenne, seison tässä teidän veljenänne, välittäjänä, teen parhaani pitääkseni teidät Jumalan edessä. Minä seison nyt tässä Valkoisen Valtaistuimen edessä, osoitan kädelläni veriseen Uhriin siellä ja lausun Hänen nimensä perusteella, että se on täytetty. Sen täytyy tapahtua, ja se on tapahtunut. Te tiedätte, että se on tapahtunut. Minä tiedän, että se tapahtui, ja myöskin te tiedätte, että se tapahtui. Niin se on. Se pitää paikkansa. Aamen.

...suloisin sävel, oi Jeesus, siunattu Jeesus...

Paholaiset olivat meille Sinun nimessäsi alamaisia; suloisin nimi, mitä milloinkaan ihmisen kieli on lausunut, joka herättää kuolleet, parantaa sairaat, puhdistaa pitaaliset, ajaa ulos paholaiset ja tekee meidät kristityiksi. Ei ole mitään muuta nimeä taivaan alla. Minä elän siinä, olen siihen kastettu, uskon siihen, palvon sitä. Oi, salli minun tulla osaksi sitä, niin että minä kadotan oman itseni, ja voisin löytää sen Sinussa, Herra, Jeesuksen Kristuksen, voidellun Messiaan nimessä, jotta minä tunkeutuisin ulos epäuskon liasta säteilläkseni Jeesuksen Kristuksen kauneutta, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Jumala siunatkoon nyt teitä. Kun te tulette takaisin tänne ensi sunnuntaina, todistakaa siitä, miten te parannuitte ja mitä tällä viikolla tapahtui. Tarkatkaa ja nähkää, mitä tapahtuu. Se on ohitse! "Miten sinä tiedät sen?"

HÄN sanoi minulle: "Sano se!" ja minä sanoin sen. Se on nyt ohitse, se on ohitse. Se on lopussa. Minä uskon sen. Minä pyydän nyt pastoria, veli Nevilleä.

Hetkinen. (Yleisön joukosta tulee kielilläpuhuminen ja selitys. Kääntäjän huomautus) Siunattu olkoon Herran nimi. Me kohotamme kätemme ja palvomme Häntä. Oletteko uskovaisina huomanneet, miten tarkalleen se, mitä sanottiin, piti paikkansa sanoman kanssa, ja rytmi, jolla puhuttiin ja jolla selitys annettiin? Huomatkaa, että se oli tarkalleen sopusoinnussa sanoman kanssa ja vahvisti sen, että tämä on totuus, että Hän jo on tehnyt sen, mitä Hän on luvannut tehdä. Huomatkaa se tapa, miten se tuotiin ja selittämisen tapa. Huomatkaa, miten kauan hän puhui ja kuinka monta sanaa toinen sanoi; se pitää paikkansa aivan tarkalleen.

Herra Jeesus siunatkoon teitä, kunnes näen teidät jälleen.