Mitä minuun tulee, niin meillä oli aikaisemmin todellinen herkuttelijajuhla tällä hienolla aamiaisella. Tavallisesti saadaan kylmä leipä ja hiukan hyytelöä lisäksi. Hiljattain minä olin Phoenixissa, ja minun eteeni asetettiin pannukakkuja... me etelässä kutsumme niitä "flapjackeiksi" ...ilman siirappia, niin että minun täytyi sirotella sokeria niiden päälle. Mutta täällä meillä on mennyt todella hyvin, eikä näin ainoastaan luonnossa vaan myöskin hengellisesti.
Minä olen niin iloinen kuultuani tämän veljen todistuksen. Eräänä aamuna minut kutsuttiin hänen vuoteensa äärelle. Minulle sanottiin, että jotakin olisi tapahtunut. Arvelen, että hän kuului niihin ensimmäisiin, jotka halusivat rahoittaa nämä kokoukset. Varmastikin se oli saatana, joka yritti tehdä tämän tälle Jumalan miehelle. Mutta siitä te näette kuinka Jumala vaikuttaa: Hän saa aikaan käänteen, niin että siitä tulee erikoislaatuinen todistus osoittamaan Hänen valtansa. Hän antaa kaiken yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Häntä rakastavat. Me olemme niin kiitollisia kuultuamme tämän todistuksen, veli.
Minulle on todella etuoikeus olla teidän ihmisten kanssa tässä kaupungissa. Minä en lainkaan kykene tuomaan julki sitä mitä minä tässä yhteydessä tunnen. Meillä ei ollut mitään suuria ihmisjoukkoja niin kuin joskus on, mutta näyttää siltä kuin Jumala olisi aikeissa tehdä jotakin. Jotakin on puhkeamassa; ihmisiä valmistetaan jotakin varten. Heidät viedään siihen missä heidän tulisi olla. On hyvä tavata nämä hienot pastorit.
Minulle on etuoikeus tulla tänä aamuna ja saada puhua Täyden Evankeliumin Liikemiehille. Minä tiedän, että tämä kappeli on vielä nuori. Se on hyvin pieni, ja niin kuin veli täällä on sanonut, tarvitsevat he vielä ihmisiä.
Minä olen edustanut jo monia suuria, hienoja Täyden Evankeliumin organisaatioita koko maailmassa, samoin kuin erilaisia baptistien ja lukuisten muiden. Siitä huolimatta minä kuulun vain yhteen ryhmään, nimittäin Liikemiehiin, koska he eivät itse muodosta mitään määrättyä organisaatiota. He ovat yleisevankelisia. He eivät edusta mitään muuta kuin täyttä Evankeliumia. Siitä me olemme iloisia.
Minä arvelen, että jos te tämän kaupungin ihmiset uskotte, että minä sanon teille totuuden, niin silloin tämä on se aika, jossa Täyden Evankeliumin Liikemiehet voivat tulla yhteen ollaksensa yhteydessä. Sellaisena aikana, kun lauantaiaamuna puhutaan, te olette oppiva paljon toisiltanne.
Kansainvälisen presidentin, veli Shakarianin, olen oppinut tuntemaan jo monia vuosia sitten. Monet teistä tietävät siitä. Pöydällä oli kokonainen nippu sähkösanomia. Lukiessani niitä minä löysin yhden eräältä naiselta nimeltään Shakarian, joka oli kuolemassa syöpään. Jotenkin Herra johti minut hänen luoksensa. Siten minä tutustuin Shakarianeihin, kun hän parani. Sen jälkeen antoi tohtori Theodore Palouveas, kreikkalainen, kastaa itsensä. Hän oli hänen lääkärinsä.
Hän sanoi: "Idea, jolle te perustatte ihmiset, on väärä kuvitelma." Hän sanoi: "Tämä nainen makaa siellä ja on kuoleva."
Kun minä halusin astua tuohon taloon hän sanoi: "Kun te menette sisään olkaa harras ja hiljainen, sillä tuo nainen on kuolemansairas. Hän makaa siellä. Häneltä on poistettu molemmat rinnat. Hän on kuihtunut." Hän arveli: "Hän kuolee. Te ette voi muuttaa mitään siinä." Minä kuuntelin hetken hänen esitelmäänsä. Hän sanoi: "Olkaa todella hiljaa, älkää rukoilko äänekkäästi ja sen kaltaista. Lausukaa vain rukouksenne ja tulkaa jälleen ulos."
Minä vastasin: "Kyllä."
Sitten minä astuin sisään. Minä olin tietoinen siitä, että en kuuntelisi sitä ja menin ylös portaita. Minä toivon, että muistan kaiken jälleen oikein. Florence, hän oli siihen aikaan nuori, sievä nainen, samoin kuin Rose ja he kaikki rukoilivat. Heidän äitinsä oli jo maannut siellä kaksi päivää tajuttomana ja oli täysin kuihtunut.
Minä polvistuin rukoillakseni. Kun minä tein sen, laskeutui Herran enkeli vuoteen vierelle ja sanoi: "Kolmessa päivässä hän on jälleen oleva pystyssä."
Silloin minä käännyin ympäri, menin ulos, ja he seurasivat minua. Minä sanoin: "Tämä on Herran nimessä, hän on nouseva ylös." Silloin he alkoivat itkeä äänekkäästi.
Tohtori Palouveas tuli ja halusi ajaa minut ulos talosta. Hän ajatteli: "Sellainen idea! Herättää näissä ihmisissä vääriä toiveita! Tuo nainen on kuoleva."
Minä vastasin: "Tilastollisesti katsoen, kyllä. Mutta Herran Sanan mukaan, ei." Minä sanoin: "Hän on pysyvä elossa."
Hän sanoi: "Mieletöntä! Teidän pitää lähteä tästä talosta. Painukaa ulos täältä! "Silloin tuli veli Shakarian alas ja sanoi: "Hetkinen, olkaa hyvä! Me olemme kutsuneet sinut, koska sinä olet meidän lääkärimme, ja me arvostamme sinua! Mutta me olemme kutsuneet myöskin veli Branhamin. Sinä et ole enää antanut meille mitään toivoa. Hän teki sen."
Minä sanoin hänelle: "Tiedättekö mitä tulen tekemään? Jos hän ei ole kolmen päivän kuluessa noussut pystyyn, olen minä ripustava selkääni kyltin, jossa on teksti 'väärä profeetta', ja me molemmat ajamme Los Angelesiin. Te istuudutte autoonne, ajatte katua pitkin, painatte samalla äänitorvea ja osoitatte minua. Mutta jos hän on noussut pystyyn, silloin te annatte minun laittaa teidän selkäänne kyltin, jossa lukee 'puoskari', ja minä istun teidän autoonne ja painan äänitorvea." Sitä hän ei halunnut. Myöhemmin hänet kastettiin eräässä kastelukaivannossa ja hän palveli Herraa kunnes hänet otettiin ylös kirkkauteen.
Niin minä tutustuin Shakarianeihin. Myöhemmin minä autoin rakentamaan heidän ensimmäisen kappelinsa. Koko maassa ja koko maailmassa minä autoin heitä heidän kappeleissansa. He ovat hyvin hienoja ihmisiä.
Olen sitä mieltä, että teiltä puuttuu jotakin, jos teidän yhteisönne täällä ei vahvistu, sillä on kysymys yhteydestä. Meidänhän tulee kokoontua, sanoo Raamattu, kun me näemme lopun lähestyvän, niin että emme laiminlyö yhteen tulemistamme. Se ei ole vahvistava ainoastaan heitä, vaan myöskin teitä. Ja teidän vahvuutenne on vahvistava seurakuntaa. Täyden Evankeliumin Liikemiehet eivät ole mikään organisaatio, jonka rinnalle asetutaan ja sanotaan: "Tämä on meidän ryhmämme." Se on kaikkia uskovaisia varten, jotta he kokoontuvat. Se muodostaa yhtenäisen seurakunnan - seurakunnan itsensä - hengelliset uskovaiset. Olen sitä mieltä, että olisi jotakin suurenmoista, jos te tekisitte sen, mutta ehkä se näyttää teistä vähäiseltä.
Minä en toivo sen kuulostavan pilkkaavalta. Jonkin aikaa sitten eräs mies kysyi minulta eräässä kokouksessa: "Sanopa, oletko sinä saarnaaja?"
Minä vastasin: "Se saattaa kai puolittain pitää paikkansa." Minä olen aina hiukan pelokas sanomaan jotakin saarnaajista Täyden Evankeliumin ihmisten edessä.
Te tiedätte, että minun isäni oli hevosten kesyttäjä. Poikasena ajattelin, että minustakin kerran tulisi hevosten kesyttäjä. Tehän tiedätte, että pienet pojat haluaisivat olla kuten heidän isänsä; sen tähden myöskin minä halusin tulla kesyttäjäksi. Kun minun isäni meni kyntämään, minä aina seurasin häntä. Jälkeenpäin sain sitten viedä vanhan työhevosen juomaan. Juomakaukalon muodosti ontoksi koverrettu puun runko.
Kuinka monet ovat koskaan nähneet sellaisen? No niin, mistä osasta Kentuckya te tulette? Kuinka monet ovat joskus nukkuneet olkisäkin päällä? Oi, sittenhän minä voin ottaa pois päältäni takkini ja solmioni, sillä täällä minä olen todella kotona. Tämä on minun ympäristöni.
Minulla oli siis tapana mennä sinne. Minun isälläni oli satula. Niin pian kuin näin hänet kaukana ulkona, noudin minä tuon vanhan kyntöhevosen ja kutsuin veljeni, että he istuutuisivat aidalle. Minähän olin vanhin yhdeksästä. Minä noudin kourallisen takiaisia, laitoin ne satulan alle, vedin hihnan tiukalle ja kiipesin hevosen selkään. Tuo vanha kaakkiparka oli niin väsynyt, että se tuskin sai jalkojansa ylös maasta, mutta se hirnui ja hyppi ympäri, koska takiaiset pistivät sitä. Minähän olin vetänyt vyön tiukalle. Minä otin pois hattuni ja ajattelin olevani aito cowboy. Se tapahtui koska minä olin lukenut liian paljon kertomuksia siitä. Minä esitin veljilleni olevani aito cowboy, ja uskoin sen myöskin itse.
Kun olin noin 18 vuotias, livistin minä pois kotoa ja menin Arizonaan. Minä olin varma, että he tarvitsevat minua siellä kesyttämään hevosiansa. He tarvitsivat minua; niinpä minun täytyi lähteä pois kotoa. Minä olin vielä alaikäinen, mutta juoksin siitä huolimatta pois ja tulin sattumalta Phoenixiin juuri kun siellä oli rodeo. Minä katselin eläimiä ratkaistakseni mitä minä ratsastaisin. Niillä, joilla muut eivät pystyneet ratsastamaan, oli hopeinen satula. Juuri niillä minä halusin ratsastaa.
Minä en ollut kovin suuri. Olen aina ollut melko pieni, mutta halusin hankkia itselleni parin nahkaisia ratsastushousuja. Minä tiesin, että minun isälläni oli ollut sellaiset, mutta tuohon aikaan hänellä ei enää ollut sellaisia. Niinpä minun täytyi ostaa sellaiset. Minä olin nähnyt kauniit housut, joissa luki alhaalla Arizona, ja niihin oli ommeltu koristeiksi häränpäiden kuvioita ja muuta sellaista. Minä ajattelin: "Oi, ne sopivat minulle hyvin." Millaisia ollaankaan nuorukaisena! Kun minä vedin ne ylleni, riippuivat housunlahkeet melkein puoli metriä jalkojeni yli maassa. Minä näytin sellaiselta kuin yksi näistä kääpiökanoista höyheninensä. Minä ajattelin: "Tämä ei käy päinsä." Niinpä menin ja hankin itselleni tavalliset farkut.
Minä halusin ansaita itselleni hiukan rahaa. Siispä minä menin hevosten luo ja katselin niitä tarkkaan. Ne olivat niin rauhattomia, että ne eivät edes syöneet heinää seimestä. Minä ajattelin: "Oi!"
Sitten he johdattivat ensimmäisen ulos. On jo harvinaista, että minä tänä aamuna kerron siitä. Tähän mennessä minä en ole enää ajatellut sitä. Ensimmäinen hevonen, jolla tuona iltapäivänä ratsastettaisiin kilpailussa, oli nimeltään "Kansas Outlaw". Se oli peräisin Kansasista. Se oli suuri ja jykevä, mutta vikuroiva. Ja tämän kuuluisan ratsastajan tuli ratsastaa sillä.
Minä menin muiden ratsastajien luokse ja istuuduin aidalle. He olivat työntäneet hattunsa takaraivolle. Minä ajattelin: "Minä näytän aivan oikealta ratsastajalta" ja katselin.
Sitten tuo mies tuli ulos. Hän oli ylen määrin koristeltu. Kun hän tuli hevosen kanssa ulos pilttuusta, pyörähti se vain kaksi tai kolme kertaa ja nousi sitten takajaloilleen. Ja jo meni hevonen toiseen suuntaan ja mies toiseen suuntaan. Avustajat ottivat hevosen kiinni, ja ambulanssi otti mukaansa ratsastajan, jolta valui veri korvista. Avustajat ottivat ympäriinsä juoksevan hevosen kiinni.
Kuuluttaja kulki ympäriinsä ja sanoi: "Minä annan 100 $ sille, joka pysyy tämän hevosen selässä 10 sekuntia!" Hän kulki yhä ympäriinsä ja tuli sitten minun suuntaani, katsoi minua ja kysyi: "Oletko sinä kesyttäjä?"
Minä vastasin: "En ole." Hyvin pian olin tullut toisiin ajatuksiin. Minä en ollut mikään kesyttäjä.
Kun minut aikanaan asetettiin virkaan Missionary Baptist Churchissa, kannoin minä Raamattuani tällä tavoin kainalossani. Minä sain todistukseni; olin nyt uskon puolustaja ja ajattelin, että se olisi jo sitä. Minä pidin itseäni jo saarnaajana.
Eräänä päivänä minä olin Saint Louisissa, missä Daughertyn tytär parantui. Minähän pidin itseäni saarnaajana. Siellä minä tulin erääseen helluntaikokoukseen. Jotkut teistä ehkä tuntevat Robert Daughertyn. Minä kuulin hänen saarnaavan siellä. Tämä mies saarnasi sellaisella tavalla, että hän meni polvillensa, tuli siniseksi kasvoiltaan, kaatui maahan ja nousi jälleen ylös ja haukkoi henkeään. Siitä huolimatta voitiin kuulla hänen saarnaavan kahden korttelin päässä. Niin nopeasti minä en voi vanhalla baptistityylilläni lainkaan ajatella. Kun joku sen jälkeen kysyi minulta: "Oletko sinä saarnaaja? "Sanoin minä: "En." Siinä minun täytyy tarkata.
Philadelphiassa eräs mies puhutteli minua. Siellä tapahtuu seuraava kansainvälinen kokous. 29. päivänä minun tulee avajaiskokouksessa puhua tohtori Brownin puolesta. Monet veljet ovat oleva läsnä. Se on oleva Philadelfiassa ja on oleva 29:ntenä päivänä tätä kuuta. Minun etuoikeuteni on avata kokoukset ja puhua siellä kaksi kertaa aamiaisella.
Joku sanoi: "Miksi sinä toimit näiden liikemiesten kanssa, sinunhan tulee olla saarnaaja."
Minä vastasin: "Minähän olen toki liikemies."
Hän kysyi: "Missä liiketoiminnassa sinä olet mukana?"
Minä vastasin: "Turvallisuusalalla." Minä sanoin sen niin nopeasti, että hän ei ymmärtänyt sitä, ja hän ei todellakaan ymmärtänyt mitä minä sanoin. Minä en ollut sanonut 'vakuutus' vaan 'turvallisuus'.
Hän arveli: "Se ilahduttaa minua." ja kysyi sitten: "Missä sitten on tuon yhtiön päämaja. Mistä vakuutuksesta on kysymys?"
Minä vastasin: "Iankaikkisesta elämästä."
Hän sanoi: "Siitä minä en ole milloinkaan kuullut. Missä sen päämaja on?"
Minä vastasin: "Kirkkaudessa."
Jos joku teistä on kiinnostunut siitä, niin minä puhuisin mielelläni jumalanpalveluksen jälkeen vakuutuskirjasta hänen kanssansa.
Minä muistan erään vakuutustapauksen, josta on jo jonkin aikaa. Minä toivon, että täällä ei ole ketään vakuutusmiestä. Minun veljeni on muuten vakuutusedustaja 'Prudentialissa'. Kerran minua huijattiin erään vakuutuksen kanssa. Meille ei luettu oikealla tavalla vakuutuskirjaa. Minun isäni työskenteli 10 vuoden ajan henkivakuutuksen puolesta, joka 20 vuoden kuluttua maksettaisiin. Niin me ajattelimme. Kun maksuaika tuli oli sillä arvoa 7 dollaria 50 centtiä. Meidän ajatuksemme oli, että meille maksettaisiin satoja dollareita. Minä en tunne sitä asiaa. Vakuutukset ovat kyllä oikein. Minä en halua halventaa niitä. Ne ovat täysin oikein.
Minä olin ystävystynyt jonkun kanssa, joka myi vakuutuksia. Me olimme käyneet yhdessä koulua. Hänen veljensä on kirjoittanut "Yläsalin". Hän on erittäin hieno baptistisaarnaaja. Wilmer tuli eräänä päivänä luokseni ja sanoi: "Billy minä olen tullut puhuakseni sinun kanssasi vakuutuksesta."
Minä vastasin: "Wilmer, me olemme aina olleet hyviä ystäviä. Jos sinä haluat puhua minun kanssani säästä, onkimisesta tai jostakin muusta niin mielellään. Mutta ei vakuutuksista."
Hän sanoi: "Sinä tarvitset vakuutuksen."
Minä vastasin: "Minulla on varmuus."
Hän sanoi: "Oi, suo anteeksi. Silloin on oletettavasti Jesse jo myynyt sinulle vakuutuksen." Jesse on minun veljeni.
Minä vastasin: "Ei." Minun vaimoni katsoi minua ikään kuin olisin ulkokultainen, sillä hän tiesi, ettei minulla ollut mitään vakuutusta. Hän katsoi minua, ja minä toistin: "Minulla on varmuus."
Hän kysyi: "Mikä se on?"
Minä vastasin:
"Siunattu varmuus, Jeesus on mun!
täyttää sydämeni taivaallisella loisteella;
uudestisyntynyt, vapaa synnistä,
Jumalamme ihana lapsi."
Siihen hän arveli: "Billy, se on erittäin hyvä, mutta se ei riitä hautaamaan sinua."
Minä vastasin: "Mutta se riittää noutamaan minut haudasta. Minä en ole huolissani siitä miten pääsen hautaan. Minä olen huolissani siitä, että pääsen sieltä pois."
Te liikeihmiset! Minä olen yhä vielä liikkeessä. Jos te haluatte minun kanssani puhua siitä, se ilahduttaa minua.
On jotakin suurta se, kun on yhteys. Minä uskon, että se on Kirjoituksissa, "Katsokaa kuinka kaunista ja suloista se on, kun veljekset yksimielisesti asuvat yhdessä!" Se muistuttaa kallisarvoista öljyä päässä, joka tippuu partaan, Aaronin partaan. Öljyä, joka valui hänen viittansa liepeille. Yhteydessä on jotakin erikoista.
Alussa oli vain Jumala yksin. Siihen aikaan Hän ei vielä edes ollut Jumala. Oletteko tienneet sen? Hän ei voinut olla sitä, sillä Jumala on "palvonnan kohde". Se on tämän sanan merkitys. Hän oli Elohim, itsessänsä olemassa oleva. Hän ei ollut vielä edes Jumala, mutta Hänessä olivat ominaisuudet, niin kuin teissä ovat ajatukset. Ensin teillä täytyy olla jotakin ajatuksissanne. Teidän täytyy ajatella jotakin ja sitten te lausutte sen julki. Sana on julki tuotu ajatus. "Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä." Ja Sana tuli julki ja toi jotakin esiin.
Niin on kaiken suhteen. Niin on kaiken suhteen, kun me olemme uudestisyntyneet, kun meillä on iankaikkinen elämä. On olemassa vain yhdenlainen iankaikkinen elämä, nimittäin Jumalan elämä. Me olemme Hänen ominaisuuksiansa. Näin minä voin puhua vain kristityille. Me olemme ominaisuuksia. Jeesus tuli Lunastajana. Kuinka monet uskovat sen? 'Lunastaa' ei merkitse luoda jotakin uudelleen. Lunastaminen merkitsee jonkin jo olemassa olevan takaisin tuomista. Minkä tähden te sitten pelkäätte? Se kaikki on Hänen käsissänsä. Kello ei tikitä väärin. Kaiken täytyy olla siten, ja se tuo meidät nyt tähän pisteeseen.
Minä toivon ja luotan todellakin siihen, että jokainen teistä täällä tänä aamuna, joka ei ole tämän hienon yhteisön jäsen, puhuu siitä näiden hienojen miesten kanssa. Aikaisemmin puristin tämän kappelin presidentin kättä. Vahvistukaa. Daavidista sanotaan, että hän sai uutta voimaa taisteluun vihollista vastaan. Te ihmisethän haluatte toki tehdä kaiken voitavanne tullaksenne vahvistetuiksi vihollista vastaan. Me olemme täällä Täyden Evankeliumin veljinä. Me uskomme sen. Ryhtykäämme toimimaan. Lähtekäämme ja noutakaamme kokouksiimme vielä muita veljiä, uskovat he sitten täyden Evankeliumin tai eivät. Me haluamme rukoilla ja tehdä oman osuutemme vahvistaaksemme Kristuksen ruumista. Sen kautta me saamme itse uutta voimaa. Jumala olkoon teidän kanssanne ja auttakoon teitä. Sallikaa minun tietää, jos voin olla teille avuksi. Me käännymme nyt pian Sanan puoleen.
Minä en haluaisi pidätellä teitä täällä liian kauan. Niin kuin minä jo aikaisemmin sanoin, olen minä hiukan hidas ja myöskin ajattelen hiukan hitaasti. Minun muistini ei vielä koskaan ole ollut hyvä; sen tähden minun täytyy ottaa itselleni aikaa. Minä en tiedä enempää kuin sen, mitä hän antaa minun sanottavakseni. Se johtaa minut joskus vaikeuksiin ja joskus myöskin pois niistä. Minä yksinkertaisesti sanon sen mitä Hän sanoo. Ennen kuin käännymme sanan puoleen haluamme lähestyä Tekijää.
Jonkin aikaa sitten olin matkalla erään kuuluisan teologian tohtorin kanssa. Monet teistä tuntevat hänet. Hän on William Booth-Clibborn. Hän saarnaa Evankeliumia seitsemällä kielellä. Me puhuimme Jumalasta ja hänen ominaisuuksistansa. Minä sanoin: "Jumala on kuin suuri timantti. Ne lahjat, joista sinä puhut, ovat Jumalan rakkauden heijastuksia." Minä mainitsin siinä yhteydessä Afrikan.
Kimberlyn timanttikaivosten presidentti oli yksi kokousteni järjestäjistä. Hän näytti minulle Kimberlyn timanttikaivoksen. Siellä timantteja löydetään kadulta, mutta kukaan ei kuitenkaan uskaltaisi pitää itsellään hiomatonta kiveä. Yhtiön täytyy hioa se. Myöskään suuri timantti ei säteile vielä kun se löydetään. Sen tähden se täytyy hioa.
Niin oli Jumalan suhteen. Häntä täytyi haavoittaa meidän rikkomustemme tähden ja rikkoa meidän syyllisyytemme tähden. Hän on suuri timantti. Kun timantti hiotaan, saa se kolmion muodon. Kun sitä pidetään auringossa, niin siinä säteilee seitsemän väriä. Jos katsotaan punaisen lävitse punaista, nähdään valkoista. Tiesittekö te tämän? Se pitää paikkansa. Punainen punaisen lävitse. Se on Veri, punainen Veri. Kun Jumala punaisen Veren läpi katsoo punaista syntistä, tulee hänestä valkoinen. Hän on sitä sydämessään.
Minä jatkoin: "Jumalaa lyötiin, piinattiin, haavoitettiin, jotta nämä säteet, niin pian kuin valtava Jumalan Sana lankeaa sen ylle, voisivat säteillä sitä mitä Jumala on."
Tämä herra Clibborn sanoi: "Mutta sinä et yksinkertaisesti tunne Raamattuasi."
Minä vastasin: "Se saattaa pitää paikkansa, mutta Tekijän minä tunnen erittäin hyvin. Se on pääasia, että minä tunnen Tekijän." Hänet täytyy tuntea, tunnette sitten koko Sanan tai ette. Hänet teidän täytyy tuntea.
Minä uskon, että se oli eräs nuori lähetyssaarnaaja, joka sanoi Hudson Taylorille: "Herra Taylor, minä olen juuri vastaanottanut Pyhän Hengen. Tuleeko minun nyt hankkia väitöskirjani filosofiselta alueelta?" Hän vastasi: "Älä anna valosi loistaa vasta sitten kun kynttilä on jo puoliksi palanut. Salli sen loistaa niin kauan kun se palaa." Kyllä! Toisin sanoen, jos sinä et tiedä mitä sinun pitää sanoa, niin kerro siitä miten se on syttynyt. Se riittää.
Te Täyden Evankeliumin liikeihmiset, tehkää sama! Teidän ei tarvitse odottaa kunnes olette saarnaajia. Todistakaa yksinkertaisesti mitä Hän on jo tehnyt teille. Sen tähdenhän te kokoonnutte täällä: että todistaisitte mitä Hän on tehnyt puolestanne. Se on suova valon muille, niin että he sen kautta syttyvät. Niin sytytettiin lamput pyhäkössä: toinen toisen kautta. Se ei tapahtunut vieraan valon kautta, uuden sytyttäminen, vaan yhden ja saman valon kautta. Se merkitsee, että se on sama Jumala koko ajan kuluessa, joka antaa valon loistaa.
Kumartakaamme nyt päämme ja puhukaamme suurelle Tekijälle.
Taivaallinen Isä, me kokoonnumme nyt taivaallisissa paikoissa. Me tiedostamme sen, ettei tämä ole mikään kirkkorakennus. Epäilyksettä täällä kokoontuvat myöskin Kiwanit, Lions club ja monet muut yhdistykset. Tänä aamupäivänä se kuitenkin on kirkko, koska kuningaskunnan valtuutetut ovat kokoontuneina täällä. Me tunnemme sen jo todistusten ja laulujen kautta ja olemme tietoiset suuren Kuninkaan läsnäolosta. Me tiedämme, että hän on täällä.
Lapsina me tuomme sinulle nyt huultemme ylistyksen, ehkä ei aivan järjestyksen mukaisesti Herra, vaan yksinkertaisesti kuin lapset. Sinä ymmärrät sen. Aivan samantekevää kuinka kovasti me yrittäisimme säätää käytöstämme ja ymmärrystämme, niin saattaisi kuitenkin olla niin, ettei se tule sydämestä ja on jotakin keinotekoisesti aikaansaatua. Jos me kuitenkin tuomme sinulle sydämestämme palvonnan, joka on meissä, silloin minä olen varma, että se otetaan vastaan.
Me rukoilemme, että Sinä nyt kiedot Pyhän Hengen siteen meidän ympärillemme, yhdistät meidän sydämemme ja puhut meille Jumalan Sanan kautta.
Siunaa tätä pientä kappelia Herra, anna sille voimaa. "Minä Herra olen sen istuttanut. Minä kastelen sitä päivin ja öin, eikä kukaan riistä sitä minun kädestäni." Sinun palvelijanasi minä pyydän, Herra, siunaa heitä, vahvista heitä, Herra, sinun valtakuntasi tähden.
Siunaa jokaista seurakuntaa, joka tänä aamuna on täällä edustettuna ja jokaista yksilöä. Jos täällä tänä aamuna olisi sellaisia, jotka vielä eivät ole pelastettuja, niin minä pyydän, oi Jumala, että tämä on se hetki, jolloin he toteavat, etteivät he siten voi kohdata kuolemaa, jotta he vastaanottavat iankaikkisen elämän lahjan: Jeesuksen Kristuksen, Sinun poikasi kautta. Sillä me pyydämme sitä Hänen nimessänsä. Amen.
Kokouksissa olen niin vakavasti saarnannut teille. Nyt minä en haluaisi pitää mitään saarnaa, mutta olen sitä mieltä, että ei olisi oikein pitää jotakin kokousta, ilman että luettaisiin Sanaa ja hiukan puhuttaisiin siitä. Minä olen valinnut pienen kertomuksen, tapauksen Sanasta. Jotkut teistä ovat jo kaksi tai kolme kertaa kuulleet sen minulta, mutta olen sitä mieltä, että se olisi vielä kerran paikallaan. Katsokaa sen tähden minun kanssani sitä.
Minä luen Luukas 19 jakeesta 1. Se on erikoinen teksti tällaiselle paikalle kuin tämä, mutta koko Sanahan on innoitettu ja sille on paikkansa. Minä luotan siihen, että Jumala ottaa tämän Sanan ja asettaa sen sinne minne se tänä aamuna kuuluu.
Ja hän tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen läpi. Ja katso, siellä oli mies, nimeltä Sakkeus; ja hän oli publikaanien päämies ja oli rikas. Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta…
Sallikaa minun vielä kerran lukea se, sillä minä haluaisin korostaa sitä:
Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta, kuka hän oli, mutta ei voinut kansalta, kun oli varreltansa vähäinen. Niin hän juoksi edelle ja nousi metsäviikunapuuhun nähdäkseen hänet, sillä Jeesus oli kulkeva siitä ohitse. Ja tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti ylös ja sanoi hänelle: "Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi."
Antakoon Herra siunauksensa tälle Hänen Sanansa lukemiselle.
Meidän kertomuksemme tästä pienestä miehestä tapahtui Jerikossa. Jeriko oli Palestiinan huonomaineisin kaupunki. Se sijaitsee laaksossa, Jerusalem sen sijaan vuoristossa.
Onko huomiotanne kiinnittänyt se, että Jeesukselle, kun hän oli maan päällä, annettiin alhaisimmat nimet mitä jollekin ihmiselle voidaan antaa? Häntä kutsuttiin Beelsebuliksi. Tämä oli pahin nimitys, mikä hänelle voitiin antaa. Se merkitsee "paholainen, ennustelija, paha henki". He sanoivat hänen tekojensa olevan pahasta hengestä. Seurakunta, joka ei ollut valmis kohtaamaan häntä, antoi hänelle tuon kauhistuttavan nimen: "Beelsebul".
Hänen syntymänsä tapahtui mitä kurjimmissa olosuhteissa. Hänen äidillään, yksinkertaisella naisella, ei edes ollut paikkaa, missä hän olisi voinut tuoda lapsensa maailmaan. Kapalot, joihin Hänet kiedottiin, olivat peräisin härän ikeestä. Hän makasi lantaa täynnä olevan tallin haisevassa seimessä. Tuo talli ei ollut edes oikea talli, vaan luola vuoressa.
Hän otti vastaan alhaisimmat ja köyhimmät ihmiset. Yhteisön korkeimmat hylkäsivät Hänet. Hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan - seurakunta, jonka olisi tullut tuntea Hänet. Mutta he eivät tunteneet Häntä. Heitä ei oltu sellaisella tavalla opetettu Sanassa, että olisivat tunteneet Hänet.
Tässä me näemme, että Hän jälleen meni Palestiinan kurjimpaan kaupunkiin, Jerikoon. Minä olen unohtanut, kuinka monta metriä se on merenpinnan alapuolella. Hän nöyryytti itsensä niin suuresti, että kaupungin pienimmän miehen täytyi kiivetä puuhun, katsoaksensa alas Häneen.
Siten ajatteli maailma Hänestä. He antoivat Hänen kuolla raaimmalla, pahimmalla tavalla mitä jollekin ihmiselle voidaan suoda. Hän kuoli kuin rikollinen. Se oli häpeällisin kuolema minkä Hän saattoi kuolla. Häneltä riisuttiin vaatteet. Kuvapatsaissa Hänelle ripustetaan kangaslappunen ylle. Mutta Hän ei kuitenkaan katsonut tuota häpeää miksikään. He riisuivat Hänet täydellisesti ja naulasivat häpeällisesti ristille. Alhaisimman, pahimman kuolintavan, mitä oli olemassa, he toivat Hänen yllensä. Siten maailma arvosti Häntä.
Mutta Jumala arvosti Häntä niin suuresti, että on suonut Hänelle nimen, joka on jokaisen muun nimen yläpuolella taivaassa ja maassa. Hän on korottanut Hänen valtaistuimensa niin korkealle, että Hän taivaaseenkin katsoo alaspäin. Niin on Jumala arvostanut Häntä. Minä olen varma, että nämä tänä aamuna ovat myöskin meidän ajatuksemme. Hänen nimensä ylittää jokaisen nimen, joka voitaisiin mainita. Koko taivaallinen perhe on nimitetty Jeesus-nimen mukaisesti. Hänen nimessään on jokainen polvi taipuva ja jokainen kieli on tunnustava Hänet.
Sakkeus oli liikemies Jerikossa. Epäilemättä hän oli omalla tavallansa hieno mies. Koska hän oli hyvä ihminen, uskon minä, että hän varmastikin kuului johonkin kirkkoon, johonkin tuon ajan kirkkokunnista. Olettakaamme, että hän oli farisealainen.
Hän ei ollut yhtä mieltä vaimonsa näkemysten kanssa. Olettakaamme, että hänen vaimonsa nimi oli Rebekka. Hän ei ollut yhtä mieltä hänen kanssansa, sillä vaimo uskoi jo Jeesukseen. Hän uskoi, että Hän oli sitä mitä Hän todellakin oli: Messias, sillä hän oli nähnyt Hänen tekevän Messiaan merkin. Hän oli heprealainen. Heprealaisethan arvostavat profeettojen merkkejä, sillä sellainen tuli heidän sanansaattajansa olla. Tästä syystä heidän olisi tullut tuntea Hänet, sillä Hän tuli Ihmisen Poikana.
Lukekaa loppukin tuosta tapauksesta Sakkeuksen kanssa. "Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan kadotettua. Myöskin hän on Aabrahamin poika."
Häntä syytettiin siitä, että Hän on yhdessä syntisten kanssa. Heidän olisi tullut ymmärtää se, mutta he eivät ymmärtäneet sitä. Heillä oli teologiansa, että heidän tuli elää hyvää elämää ja olla hyviä ihmisiä. Mutta he eivät tienneet mitä heidän Messiaansa tuli olla.
Tiedättekö te, että tämä voisi toistua? Voisi niin helposti tapahtua, että myöskin me jollakin tavoin ymmärtäisimme sen väärin. On vain yksi mahdollisuus varmistua, nimittäin toteamalla, mitä Hän siihen aikaan oli, sillä Kirjoitukset sanovat, että Hän on sama. Todetkaa miten Hän lopunajassa tekee itsensä tunnetuksi. Se on kirjoitettuna. Hän ei tee mitään paljastamatta sitä aikaisemmin. Niin sanotaan kirjoituksissa: "Herra Jumala ei tee mitään ilmoittamatta etukäteen neuvopäätöstänsä palvelijoilleen profeetoille." Hän on paljastanut sen. Tämä on hänen profeettansa, tämä on profetian kirja. Se on kokonaisuudessansa täydellinen Jeesuksen Kristuksen ilmestys. Siihen ei saa lisätä mitään eikä siitä saa ottaa pois mitään. Meidän tulisi tutkia sitä todetaksemme missä päivässä me elämme, sillä me saattaisimme joutua samaan ansaan.
Olettakaamme, että Sakkeus, tämä liikemies Jerikosta, kuului Kiwani-klubiin tai johonkin vastaavaan, jos jotakin sellaista jo siihen aikaan oli olemassa. Senhän tulee vain palvella esikuvana. Ehkä hän oli jonkin noista Jerikossa olleiden suurten yhdistysten jäsen. Epäilemättä hän oli merkittävä mies ajallansa ja hän kuului johonkin kirkkoon.
Pahinta kuitenkin oli se, että hän oli liittynyt tuohon suosittuun näkemykseen: yleiseen mielipiteeseen Jeesuksesta. Jeesus on Sana - julkitullut Sana on Jeesus. Hän oli omannut tuon yleisen näkemyksen, ettei Hän ole mikään profeetta, vaan jotakin muuta. Minä en haluaisi itse asiassa sanoa sitä ilmaisua, jota me tänä päivänä käyttäisimme: petturi, joku joka vain esittää jotakin.
Katsokaahan saatana voi niin täydellisesti jäljitellä jotakin, että on vaikeata käsittää mikä on oikein ja mikä on väärin. Jeesus sanoi, että viimeisinä päivinä tulisi olemaan siten, että olisi niin monia jäljitelmiä, kuten Janneksen ja Jambresin kohdalla, jotka vastustivat Moosesta.
Ajatelkaa sitä. Nuo molemmat miehet voivat jäljitellä kaikkea mitä Mooses ja Aaron tekivät. Mutta Mooses tiesi, että hänet oli vahvistettu. Jannes ja Jambres eivät tulleet vapauttaakseen orjat. Mooses tuli Herran nimessä vapauttaaksensa orjat, sillä niin oli kirjoitettuna. Aabrahamille sanottiin: "Sinun jälkeläisesi ovat oleva siellä 400 vuotta muukalaisina. Sitten minä olen johtava heidät ulos. "Mooseksella oli NÄIN SANOO HERRA. Mutta he pystyivät jäljittelemään molempien jokaista lahjaa. Mooses ja Aaron tiesivät sen. He eivät ylipäätään huomioineet jäljittelijöitä, vaan pitäytyivät tarkalleen Sanaan. Lopulta Jumala ratkaisi.
Te tiedätte, että Hän on ennalta sanonut, että viimeisinä päivinä olisi jälleen oleva siten. "Aivan niin kuin aikanaan Jannes ja Jambres nousivat Moosesta vastaan, niin nousevat myöskin nämä totuutta vastaan. Ihmiset, joilla on vääristynyt ymmärrys." Se pitää paikkansa. Ne ovat yksinomaan jäljitelmiä. Ihmisille se on sekaannuttavaa.
Joskus heitä ojennetaan, mutta se ei tapahdu sen vuoksi, että heistä ei pidetä, vaan juuri sen tähden, että heitä rakastetaan.
Miten olisi, jos teidän pikkupoikanne istuisi keskellä katua, ja te tulisitte ulos ja sanoisitte: "Rakas poika! Sinun ei tule istua siellä:" Ja hän vastaisi: "Pidä huoli omista asioistasi!" Silloin te toki kurittaisitte häntä. Miten nimitetäänkään sitä, niin kuin minun isäni ojensi sen minulle? Takapuolen pohjaaminen! Kutsutaanko sitä siten? Sitä hän tarvitsisi.
Sitä täytyy joskus ojentaa myöskin seurakunnalle. Ei sen tähden koska ei pidetä tuosta lapsesta, vaan juuri sen tähden koska sitä rakastetaan. Rakkaus ojentaa.
Jeesus ei tarkoittanut heille pahaa. Hän rakasti heitä. Sen tähden Hänen täytyi ojentaa heitä.
Me tarkastelemme siis tätä pientä miestä hänen vaimonsa Rebekan kanssa. Hän uskoi, että tämä mies oli profeetta: tuo Profeetta. Satoihin vuosiin heillä ei ollut mitään profeettaa. He tiesivät, että seuraava todellinen profeetta, joka astuisi esiin, olisi Hän. He tiesivät, että se tapahtuisi, sillä se oli ennustettu. Profeettoja ei ollut enää. Silloin Hän astui esiin. Hän oli nähnyt Messiaan merkin ja tiesi, että se oli Sanan mukaista. Hän oli tutkinut ja todennut sen.
Tästä alkaa meidän tarkastelumme. Tuolla miehellä täytyi olla paha yö takanansa, rauhaton yö. Hän ei pystynyt nukkumaan, vaan kääntyili koko yön tyynyllänsä sinne ja tänne. Monet meistä tietävät millaisia sellaiset yöt ovat.
Rebekka tiesi sen jo. Hänellä oli yhteys opetuslapsiin. Hän tiesi, että Jeesus seuraavana päivänä tulee kaupunkiin. Hänen miehensä merkitsi hänelle niin paljon, että hän halusi tuoda hänet kasvokkain Jeesuksen kanssa. Hänen läsnäolossansa tapahtuu jotakin ihmiselle. Hän ei ollut niin kuin muut ihmiset. Hän oli toisenlainen. Hän halusi olla varma siitä, että mies kohtasi Hänet, näki Hänen tekonsa ja käsitti, että Hän oli Messias. Vaikka papit ja muut sanoivat: "Siinä ei ole yhtään mitään. Se on vain huijausta ja hokkus- pokkusta", uskoi hän ja rukoili.
Rebekka! Jos sinä todella haluat tuoda liikemies Sakkeuksesi Jeesuksen luokse, niin ala rukoilla, ja hänestä tulee rauhaton.
Tuo aika oli tullut lähelle. Seuraavana päivänä piti Jeesuksen tulla sieltä ohitse. Koko yön hän kääntyili vuoteellansa sinne tänne, ja hän tunsi olonsa kurjaksi. Vaimo makasi ja rukoili. Epäilemättä hän sanoi herätessänsä: "Kiitos sinulle Herra. Minä tiedän, että sinä vaikutat hänessä."
Kun sinä näet, että sinun Sakkeuksesi ei pääse rauhaan niin sano: "Kiitos sinulle Herra. Sinä vaikutat nyt hänessä." Kun sinä huomaat, että hän tulee kärsimättömäksi, eikä tahdo, että sinä menet seurakuntaan vaan sanoo: "Pysy pois heidän luotansa! Älä enää mene sinne, siinähän ei toki ole mitään!" Ole silloin kärsivällinen. Jumala vaikuttaa hänessä. Niin Hän tekee sen. Hän tekee hänet niin rauhattomaksi, kunnes hän ei enää kestä.
Seuraavana aamuna tämä pieni mies nousi hyvin aikaisin ylös, pukeutui parhaisiin vaatteisiinsa mitä hän omisti, oikoi partansa ja kampasi tukkansa. Rebekka loi silmäyksen peiton alta ja näki hänet. Silloin hän tiesi, että jotakin oli tekeillä. Sakkeus hiipi ikkunaan ja vilkaisi vaimoansa kohti todetaksensa olisiko hän jo hereillä. Ei, hän ei ollut vielä hereillä, niin hän ajatteli. Sitten hän veti verhon syrjään ja katsoi ulos. Päivä koitti juuri ja niinpä hän valmistautui. Jos te rukoilette jonkun puolesta tapahtuu jotakin. Siinä me epäonnistumme ystävät, koska me emme rukoile. Rukouksesta on kysymys. Pyytäkää, niin te saatte sen. Te ette saa, koska te ette pyydä. Te ette pyydä, koska te ette usko. Pyytäkää täyteyttä, jotta teidän ilonne olisi täydellinen. Pyytäkää ja uskokaa, että te saatte sen mitä te olette rukoilleet. Sitten pitäkää kiinni siitä. Älkää enää päästäkö irti. Jos se on lupaus Raamatussa, ja se on paljastettu teille, että Jumala on antava sen teille, niin pitäkää kiinni siitä. Sen hän teki. Hänelle oli paljastettu, että hänen Sakkeuksensa pelastuisi. Niinpä hän piti siitä kiinni.
Kun Sakkeus halusi mennä ulos ovelle, sanoi hän: "Sakkeus. Miksi sinä olet ylhäällä jo näin aikaisin tänään?" Hän vastasi: "Rakkaani. Minä ajattelin, että minä..." Te tiedätte, että voidaan esittää kaikenlaisia selityksiä. Sakkeus sanoi: "Minä halusin hiukan kävellä ja ottaa raitista ilmaa. Pynttäisittekö te itsenne sitä varten sellaisella tavalla? Hän tiesi jotakin.
Hän meni ulos ja katsoi portilla vielä kerran taakseen. Vaimo tarkkaili häntä ikkunaluukun takaa, nähdäksensä mitä hän teki. Silloin hän käsitti sen. Hän polvistui ja sanoi: "Kiitos sinulle Herra. Minä uskon, että nyt se on tapahtunut. Me olemme saaneet hänet liikkeeseen."
Jos te tänä aamuna olette tuoneet Sakkeuksenne mukaan kokoukseen, tapahtuu hänessä jo jotakin. Jos te istutte täällä, tapahtuu hänessä jotakin. Niin pitkälle me olemme jo saaneet hänet.
Hän meni siis ulos, katsoi ympärillensä nähdäkseen tarkkailisiko joku häntä ja sanoi itseksensä: "Minä tiedän mitä minä teen." Me haluamme nyt asettautua hänen ajatuskulkuunsa. "Minun vaimoni on täysin tämän niin kutsutun Galilean profeetan kietoma. Minun pappini ja minun pastorini sanovat, ettei jotakin sellaista tänään enää ole. Kaikki ihmeet ja sen kaltaiset ovat vain huijausta; niinpä siinä ei ole mitään. Minä tiedän mitä minä teen. Minä menen sinne ja sanon hänelle mitä ajattelen siitä. Se tekee minut suosituksi kaupungissa, kun minä sanon sen hänelle päin kasvoja. Sen minä teen." Ja hän meni.
Hän ajatteli: "Matkallansa Jerusalemiin täytyy hänen tulla pohjoisesta." Tuo aluehan ulottui Daanista Beershebaan saakka. "Hän matkaa Jerusalemiin, niinpä minä menen pohjoiselle portille ja minulla on Hänet heti kun hän tulee. Jos minä asettaudun sinne, voin minä nähdä hyvin hänet ja heti sanoa hänelle miten asiat ovat."
Oi, kuinka monia Sakkeuksia onkaan tänään! Puhukaa jossakin kokouksessa Jeesuksesta, ja jo sanotaan: "Nämähän ovat 'pyhiä kieriskelijöitä'. Ei siinä ole yhtään mitään. Jos minä milloinkaan saan tuon miehen kiinni, tiedän minä mitä teen hänelle."
Hän meni tuolle portille. Mutta siellä oli tekeillä jotakin erikoislaatuista. Hän halusi etsiä itsellensä hyvän paikan portilla ja sanoa hänelle, että hän on liikemies, kuuluu Kiwani-klubiin ja kaikkiin kaupungin yhdistyksiin, ja että hän on huomattava, kunniallinen kaupungin kansalainen. Hän halusi tehdä hänelle selväksi, ettei hänen tarvitse tulla kaupunkiin, koska heillä on kylliksi saarnaajia ja kirkkoja, eivätkä he tarvitsisi hänen ideoitansa siellä. Niinpä hän asteli rinta pystyssä katua pitkin. Rabbi ehkä tekisi hänestä diakonin, jos hän sanoisi jotakin sellaista. Lopulta hän saapui kaupungin portille.
Siellä oli jotakin erikoislaatuista. Te tiedätte, että se on jotenkin erikoista, mutta missä tahansa Herra Jeesus ilmestyy, on joku joka haluaa kuulla Häntä. Vielä ennen kuin hän tuli sinne, kuuli hän melua. He lauloivat erilaisia lauluja: kunnia Jumalalle korkeuksissa ja kaikkia näitä ihania lauluja. Jotkut huusivat ja riemuitsivat. Eikö olekin erikoista se, että siellä missä Jeesus on, on aina melko äänekästä?
Te tiedätte, että kun Hän eräänä päivänä oli matkallansa temppeliin Jerusalemissa, katkottiin palmun oksia puista ja riemuittiin Hänestä. Tuon suuren yhteisön papit ja professorit seisoivat siellä ja sanoivat: "Käske heitä, että he vaikenevat!"
Hän vastasi: "Jos nämä vaikenevat, silloin kivet huutavat." Hänen läheisyydessänsä riemuitaan. Kyllä!
Te tiedätte, että ennen kuin Aaron meni yliluonnolliseen kirkkauteen, täytyi hänet voidella. Hänen viittansa liepeissä oli pieniä kelloja ja granaattiomenoita. Vain siten he saattoivat tietää, että Aaron vielä elää, kun he kuulivat kellojen kilisevän. Siitähän toki Jumalakin tietää oletteko te eläviä vai ette, kun teistä kuullaan jotakin. Jos joku on kuollut, niin te tiedätte mitä tapahtuu. Tästä äänestä he saattoivat tietää, että hän vielä eli.
Sakkeus kuuli metelin. Kun hän tuli sinne, kaupungin portti ja muurit olivat täynnä ihmisiä. Hän oli vain pieni mies ja ajatteli: "Miten minä nyt pääsen näkemään Hänet? Hänen ympärillänsä on oleva niin paljon pyhiä kieriskelijöitä, etten lainkaan pääse näkemään Häntä. Yhden minä tiedän: täältä minä en ole näkevä Häntä, koska olen liian pieni."
"Minä tiedän, että Hän on syövä kilpailijani luona. Jos hän olisi älykäs ihminen tulisi hän toki minun liikkeeseeni, minun ravintolaani, mutta Hän menee Lawinskyn luokse." Minä toivon, että ei kenenkään nimi täällä ole Lawinsky. "Mutta Hän kuitenkin menee hänen ravintolaansa, vaikka minun ruokani on parasta. Minun vaimoni Rebekka on jopa jäsen Hänen seurakunnassansa, ja kuitenkin Hän menee Lawinskylle!"
Hän ajatteli: "No niin, sitten minä menen Halleluja- ja Glorykatujen kulmaan. Siellä Hän on tuleva ohitse. Kyllä! Halleluja- ja Glorykadun kulmassa." Sieltä te aina voitte löytää Hänet.
Hän jätti väkijoukon, juoksi sinne ja rohkaisi itseänsä ajatellen: "Kun Hän tulee kulman ympäri, silloin minä kyllä sanon Hänelle mielipiteeni. Tästä Hänen täytyy tulla ohitse." Sitten hän mietti, että väkijoukkohan seuraisi Häntä.
Niin se on aina. "Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat" - eivät kananpojat, maahan sidotut linnut. Taivaanlintu kotka tulee sinne missä raato on. Hänen sukulaisensa, kana, on siellä missä rotat ja muut voivat syödä sen. Mutta kotka rakentaa pesänsä aivan korkealle puuhun, minne kukaan ei pääse. Mitkään syöpäläiset eivät piinaa niitä; ne lentävät liian korkealle. Ei petoeläin, eikä jyrsijä, eivätkä sen kaltaiset voi tehdä sille mitään. Se on kotka. He haluavat kotkan ruokaa. Tätä se on.
Te tiedätte, että Jehova vertaa itseänsä kotkaan ja kutsuu myöskin meitä kotkiksi. Hänen profeettansa ovat kotkia, näkijöitä.
Kotka lentää niin korkealle ylös, ettei mikään muu lintu voi seurata sitä. Jos jokin haukka yrittäisi seurata sitä, repeäisi se palasiksi. Se pitää paikkansa. Siinä on syy tänään: Niin monet yrittävät jäljitellä. Pian se on tuleva julki. Sallikaa heidän kohota hieman korkeammalle, niin silloin kaikki sulat irtoavat. Ne irtoavat hyvin nopeasti, eikö vain? He syöksyvät alas. Ajatelkaa sitä! Kotka on erikoisesti varustettu sitä varten. Joku ihminen voi seurata tätä Sanaa vain jos hänet on erikoisesti varustettu sitä varten: Jumalan varustama, ei jonkin seminaarin kautta. Vaikka hän kohoaisikin aivan korkealle, niin mitä se hyödyttää häntä jos hän menettää sulkansa?
Vielä jotakin: mitä hänen hyödyttää nousta sinne ylös jos hän on siellä ylhäällä sokea, eikä voi enää nähdä mitään? Hänellä täytyy olla silmät tietääksensä mitä hän siellä ylhäällä tekee. Niin on Jumalan kotkien suhteen. Mitä korkeammalle te kohottaudutte, sitä kauemmaksi te voitte nähdä, niin että te voitte palata ja sanoa ennalta mitä tulee tapahtumaan. Ymmärrättekö te tämän? Minä uskon, että tuo värillinen veli siellä takana on hyvin ymmärtänyt sen. Eikö Totta?
Sitten hän varmaankin sanoi itseksensä: "Jos minä seison tässä, hukuttaa tämä vellova joukko minun ääneni, eikä Hän kuule minua lainkaan. He pitävät niin paljon melua, että Hän ei ylipäätään saa mitään selvää haukkumisestani." Se on hyvä. Sitten hän ajatteli: "Minä tiedän mitä minä teen. Siellä on metsäviikunapuu. Siihen minä nousen, ja kun Hän tulee ohitse, minä näen Hänet. Minä kiipeän oksalle ja sanon Hänelle mitä minulla on Hänelle sanottavana. Silloin Hän on saava tietää, että minä tässä olen, Sakkeus, tämän hienon kirkkokunnan jäsen. Minä sanon Hänelle mihin minä kuulun ja mitä minun pappini ajattelee Hänestä." No niin se saattaa olla oikein.
Hän katseli ympärillensä ja ajatteli: "Ensimmäinen oksa on noin kolme metriä korkealla." Hän itse oli vain noin 150 cm pitkä. Kuinka hän pääsisi tuohon korkeuteen? Hän mietti itseksensä miten hän pääsisi sinne ylös. Hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta. Hänen täytyi nousta tähän puuhun. Jälleen hän katseli ympärilleen ja näki vain yhden mahdollisuuden. Jätekuljetus ei vielä tänä aamuna ollut siellä, ja jäteastiat seisoivat nurkassa. Hän ajatteli: "Jos minä voisin hakea yhden näistä jäteastioista tänne, silloin minä olisin kyllin korkealla yltääkseni ensimmäiseen oksaan. Minä haluan välttämättä nähdä Hänet, ja olen myös näkevä Hänet!"
Tiedättekö te, että jos joku ihminen välttämättä haluaisi nähdä Jeesuksen, silloin hän turvautuu myöskin äärimmäisiin asioihin. Mutta te näette, että Jumala vaikutti hänessä. Mitä se oli? Hänen vaimonsa Rebekan rukoukset kuultiin.
Hän meni siis sinne. Jätekuljetus ei vielä tuona aamuna ollut siellä. Sen tähden tuo jäteastia oli hyvin raskas, niin ettei hän jaksanut liikuttaa sitä. Hän oli liian heikko siihen. Hän yritti sitä vielä kerran, mutta se ei onnistunut hänelle. Oli vain yksi mahdollisuus: hänen täytyi tarttua siihen ja nostaa se. Mutta hänellä oli yllänsä parhaat vaatteensa.
Mutta jos te todella välttämättä haluatte nähdä Jeesuksen, te annatte kaikkenne. Te yksinkertaisesti teette kaiken, jos te todella haluatte nähdä Hänet. Mutta saatana on yrittävä estää teidät siitä. Hän on joka kerta asettava jonkin esteen tiellenne pitääksenne teidät erossa siitä, että näkisitte Hänet. Hän on sokaiseva teidän silmänne kaikella millä vain voi. Mutta jos te olette lujasti päättäneet, on Jumala valmistava teille tien. Tänään Hän kulkee täältä ohitse. Älkää salliko saatanan laittaa mitään tiellenne, niin ettei teillä ole aikaa koska teidän täytyy tehdä sitä ja tätä jne. Jääkää vielä hetkeksi istumaan.
Hän menee siis sinne ja kumartuu. Siten hän varmaan turmelee kauniin viittansa. Mutta hän saa otteen jätetynnyristä. Juuri siinä hetkessä kun hän saa otteen siitä ja liikuttaa sitä, tulevat hänen kilpailijansa kulman ympäri. Niin se suunnilleen on. Sakkeus! Sinä sanoit, ettet sinä milloinkaan menisi johonkin "pyhien kieriskelijöiden ryhmään", mutta nyt sinä olet täällä!
Siinä hän nyt seisoi jätetynnyrinsä kanssa punaisena kasvoiltaan! Hänen kilpailijansa sanoi: "Siinähän on Sakkeus, ravintolan omistaja. Hän on vaihtanut ammattiansa. Hänellä on uusi työpaikka. Hän työskentelee nyt kaupungilla jätemiehenä." Mutta jos te välttämättä haluatte nähdä Jeesuksen, olette te siitä huolimatta tekevä kaikkenne sen eteen. Hän pysyi lujana. Punehtunein, turvonnein kasvoin hän kantoi jätetynnyrin sinne ja laski sen maahan. Sitten hän odotti kunnes he olivat kadonneet kulman ympäri.
Sitten hän nousi tuon jätetynnyrin päälle ja heilautti itsensä puuhun. Suokaa anteeksi, minun olisi pitänyt ilmaista itseni toisin. Kuinka monet tuntevat tuon ilmaisun? Sittenhän se on hyvä. Toisin sanoen hän nousi puuhun.
Nyt hän on ylhäällä, mutta miltä hän näyttääkään! Hän on täynnä jätteitä, yltä päältä likaantuneena.
Joskus Jumala antaa sen mennä teidän kohdallanne niin pitkälle. Amen! Minä kuulin tänään jotakuta. Tiedättekö te miten tänään toimitaan? Minä en toivo, että se milloinkaan tunkeutuu meidän helluntaipiireihimme, vaikka minä jo näen miten se tihkuu sisälle. Tullaan, puristetaan jonkun kättä ja sanotaan: "Minä otan Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena pelastajani." Minä haluaisin nähdä, että he tulevat alttarille: polvistuvat, kuolevat, painivat, huutavat ja nyyhkyttävät. Meillä oli hevosia. Kun me ruokimme niitä apilalla, tällä ihanalla makealla apilalla täynnä nektaria, silloin valui sylki niiden turvasta. Kun te tulette kyllin lähelle Kanaania, on myöskin teidän kohdallanne vesi virtaava, sillä te nautitte Kanaanin hunajasta.
Nyt hän siis istui puussa ja yritti pyyhkiä likaa uusista vaatteistansa. Hän ei ollut ajatellut, että niin kävisi. Kun joku rukoilee teidän puolestanne, teette te omalaatuisia asioita. Hän pyyhki itseänsä, poisti roskat polvistansa ja käsistänsä ja ajatteli: "Miltä minä näytänkään" Tässä minä nyt istun. Rebekka on sanonut minulle, että tämä Mies olisi profeetta. Minä odotan ja pysyn piilossa. Hän istuutui oksanhaaraan - hyvä istumamahdollisuus.
Jos te olette tulleet niin pitkälle - ja te olette tänä aamuna tulleet tänne ja istutte Sakkeuksen tavoin oksanhaarassa, nimittäin siellä missä kaksi tietä kohtaavat: teidän ja Jumalan. Jos te olette voittaneet itsenne niin pitkälti, että olette tänä aamuna tulleet tänne, niin silloin Rebekan rukoukseen on vastattu. Nyt te olette siellä missä kaksi tietä kohtaavat: teidän tienne ja Jumalan tie.
Kun hän istui siellä, ajatteli hän: Hän on sanonut, että Hän olisi profeetta, että Hän tuntee ihmisten sydänten ajatukset ja paljastaa ne heille ja että Hän myöskin voi sanoa heille mikä heidän kohdallansa ei ole paikallaan. Natanaelille Hän oli sanonut, että hän oli ollut puun alla ennen kuin Hän tuli hänen luoksensa. Minä en ole päästävä sitä siihen ja pysyn kätkössä tässä puussa. Niinpä olen myöskin minä puussa. Siitä huolimatta minä en usko, että Hän on profeetta. Minä en yksinkertaisesti usko sitä, sillä minun pappini on sanonut minulle, ettei ole enää mitään profeettoja. Meillähän ei ole ollut yhtään profeettaa 400 vuoteen.
Te käsitätte luonnollisesti, että minä tällä "näytelmällä" haluan korostaa jotakin kohtaa.
Hän vetää kaikki oksat yhteen ja kätkeytyy todellakin hyvin niiden taakse. Hän ajattelee: "Kun Hän tulee alas Hallelujakatua kääntyy Hän sitten Glorykadulle. Niin pian kun Hän sitten on tullut tänne ja kääntyy kulman ympäri, nostan minä tätä oksaa hiukan, niin että voin katsoa lävitse ja nähdä Hänet. Minä kohotan sitä vain hiukan. Täältä ylhäältä Hän ei voi nähdä minua, ja kun Hän sitten tulee ohitse ja minä näen Hänet, silloin minä tiedän mitä minä teen. Silloin minä työnnän oksat syrjään ja sanon Hänelle mielipiteeni. Minä sanon Hänelle asiat suoraan!" Hän istui puussa melko pitkään.
Jonkin ajan kuluttua hän kuuli meteliä, joka lähestyi. Kun Jeesus tulee, kuullaan tavallisesti jotakin. Sitten Hän kääntyi kulman ympäri. Mitä hän näki ensiksi? Joukon ihmisiä katujen varsilla. Sakkeus ajatteli: "Minä olen iloinen, että minä olen täällä ylhäällä puussa. Niin minä en joudu jälleen heidän joukkoonsa." Siellä ylhäällä puussa hän istui hyvin naamioituneena; kukaan ei huomaisi häntä. Hänen kilpailijansa eivät saisi tietää, että hän oli siellä ylhäällä. Hänen tarvitsi vain hiukan nostaa jotakin oksaa, katsoa lävitse ja päästää se jälleen irti. Hän itse pysyisi täysin kätkettynä. Hän siis nosti oksaa ja näki miten ihmiset asettuivat kadun kulmiin.
Siellä tuli herra Jones sairaan lapsen kanssa. Hän oli omassa ravintolassansa kuullut kuinka pappi ja lääkäri joitakin päiviä sitten olivat puhuneet siitä. "Lapsi oli kuoleman sairas. Sillä oli kuumetta ja lääkäri yritti laskea sitä, mutta se ei onnistunut hänelle. Lapsi ei saanut lähteä lainkaan talosta." Niin hän oli kuullut sen omilta asiakkailtansa. "Mutta he ovat niin fanaattisia, että he viileästä maaliskuun tuulesta huolimatta veivät tämän lapsen ulos. He kietoivat hänet peittoon, noin kymmenvuotiaan tytön. Millaisia fanaatikkoja! Kun hän jälleen astuu ravintolaani, on lapsi luonnollisestikin jo oleva kuollut. Oi! Minä sanon kyllä hänelle mielipiteeni!"
Jonkin ajan kuluttua meteli lisääntyi, ja kaikki ihmiset juoksivat kadulle. Ensimmäinen, joka saavutti tuon Hallelujakadun ja Glorykadun kulman oli suuri, voimakas, kaljupäinen kalastaja nimeltään Simon, joka sanoi: "Menisittekö syrjään ihmiset!" Häntä seurasivat nuo yksitoista muuta, jotka myöskin sanoivat: "Olkaa toki hyvät ja tehkää tilaa. Meidän Mestarillamme oli eilen illalla mahtava jumalanpalvelus. Voima lähti Hänestä ja Hän näki valtavia näkyjä. Tänä aamuna Hän on väsynyt ja haluaisi mennä aamiaiselle. Olisitteko hyvät ja astuisitte syrjään!"
Tässä tuli perhe Jones tämän lapsen kanssa. Kalastaja ja muut sanoivat: "Olkaa hyvät ja menkää syrjään!" "Mutta meillähän on lapsi, joka kuolee. Lääkärit ovat luovuttaneet siitä. Sallikaa meidän ainakin laittaa lapsi…"
"Olen pahoillani. Sitä kaikki haluaisivat. Minä en voi sallia sitä. Teidän täytyy astua syrjään. Hän tulee juuri nyt. Olkaa hyvät ja tehkää tilaa."
Minä voin nähdä miten tuo pieni vartija vartiopaikaltaan puusta katsoi alas. Hän näki miten herra ja rouva Jones kaikkien näiden ihmisten edessä lankesivat polvillensa ja huusivat: "Herra meidän Jumalamme älä kulje ohitsemme. Oi rakas Pelastaja kuule nöyrä huutomme. Sinä, joka osoitat armoa muille, älä kulje meidän ohitsemme."
Ja kun Hän tuli sille kohdalle, pysähtyi Hän ja sanoi: "Herra Jones, tuo Minulle teidän lapsenne." Se oli jotenkin vakuuttavaa.
Hän on tänään vielä sama. Ei tarvita mitään rukouskorttia. Ei tarvita mitään ryhmää. Tarvitaan vain usko, jollainen oli sokealla Bartimeuksella, joka kaupungin edessä istui tiellä. Kuinka saattoi Jeesus, joka oli noin 200 metrin päässä hänestä, kuulla hänen äänensä? Mutta hänen huutonsa, "Jeesus, Daavidin poika", pysäytti Hänet. Joku kosketti hänen viittaansa. Hän kääntyi ympäri ja sanoi: "Tuokaa hänet minun luokseni."
He toivat tuon lapsen sinne. Hän laski kätensä tuon lapsen ylle: siinä oli kaikki mitä Hän teki. Isä otti sen, ja joitakin hetkiä myöhemmin juoksi lapsi katua pitkin. Kuume oli väistynyt.
Se oli hiukan pehmittänyt Sakkeusta. Hän ajatteli: "Ehkä Hän kuitenkin on profeetta." Jotenkin hän alkoi uskoa sen.
Tehän tiedätte, että sellaiset asiat vakuuttavat meidät, sillä Hän on Sana - ei "Minä olin" vaan "MINÄ OLEN".
Nyt Hän tuli puun alle. Sakkeus nosti oksaa hiukan ja katsoi alas. Kun Jeesus tuli puun luokse, ajatteli Sakkeus itseksensä: "Saattaisiko hän kuitenkin olla profeetta? Ehkä hän on sellainen." Katsokaahan teillä täytyy olla usko. Saattaisiko hän olla sellainen? Hän oli kumartanut päänsä kun Hän astui tuon puun alitse, niin kuin Hänen lempeä tapansa oli.
Jokin muuttuu kun te näette Hänet. Teidät muutetaan. Te ette enää voi olla samoja. Minä olen kuullut Hänestä. Te olette kuulleet Hänestä, mutta kun minä tunsin Hänet, Sanan, en minä voinut enää olla sama. Hänessä on jotakin, joka on toisenlaista kuin muissa ihmisissä. Hänessä on jotakin toisenlaista kuin piispoissa, kardinaaleissa, paaveissa jne. Jokin Hänessä on toisenlaista.
Pikku Sakkeus oli tullut kosketetuksi. Rebekan rukouksiin oli vastattu. Kun Jeesus tuli puun luokse, Sakkeus ajatteli: ehkä minun pitää pyytää Rebekalta anteeksi kun tulen kotiin. No niin, hän on matkalla Lawinskylle, hyvä niin. Hän syö jossain muussa ravintolassa, se sopii minulle. Katsokaahan Sakkeus oli nähnyt Hänet. Kun Jeesus tuli puun alle, pysähtyi Hän, katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus! Astu nopeasti alas, sillä minun täytyy tänään tulla sinun taloosi syömään illallista!" Hän tiesi, että Sakkeus oli siellä ylhäällä. Hän tiesi myöskin kuka hän oli.
Veli, sisar, Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Tänä aamuna Hän tulee tästä ohitse. Hän on kulkenut tämän kaupungin lävitse ollaksensa tämän viikon meidän kanssamme.
Tiedättekö te, että jos presidentti Johnson tulisi Topekaan, olisi kaupunki liputettu ja kadut koristeltu. Hänelle valmistettaisiin suuri vastaanotto. Kun Jeesus tulee, ilmestyy tuskin kukaan nähdäksensä Hänet. Poliisisaattueen täytyisi tuoda presidentti kaupunkiin. Mutta meillä on vielä paljon istumapaikkoja tyhjinä. Näettekö eron? Heitä ei kiinnosta nähdä Häntä.
Minä toivon, että tänä aamuna on yksi Sakkeus täällä, jolle Hän puhuu kun Hän tulee ohitse.
Hän tuli alas puusta. Tietysti arvostelijat sanoivat: "Tämä mies on syntinen."
Mutta hän sanoi: "Herra, jos minä olen ottanut jotakin vääryydellä, haluan korvata sen satakertaisesti. Minä olen antava sen takaisin. Jos minä olen pettänyt jotakuta olen minä valmis hyvittämään sen. Minä haluan tehdä sen."
Kumartakaamme päämme.
Sakkeus oletko sinä tänä aamuna valmis? Miksi sinä et nyt tule alas puusta? Miksi sinä et tule? Hän kulkee nyt täällä, kulkee sydämesi lävitse ja puhuu sinulle. Kun teillä on päänne kumartuneina ja rukoilette, onko täällä joku, joka haluaisi sanoa: "Veli Branham, minä olin aina epäilijä:" Ajatelkaa sitä. Hän oli uskonnollinen. "Minä olin epäilevä, mutta nyt minä uskon. Auta minun epäuskoani oi Jumala!" Kukaan ei katsele ympärillensä... vain minä ja Jumala.
"Minä en kohota kättäni veli Branhamille, vaan Sinulle, ja sanon: Älä kulje minun ohitseni, uskollinen Vapahtaja. Kuule minun nöyrä huutoni. Tee minusta todellinen uskovainen Herra. Tule, kulje minun kanssani kotiin ja jää minun kotiini." "Tänään minun täytyy tulla sinun taloosi."
Haluatteko nostaa kätenne ja sanoa: "Muista minua oi Jumala?" "Herra siunatkoon sinua, sinua ja sinua. "Muista minua oi Jumala. Kulje tänään minun kanssani kotiin. Minä tiedän, että Sinä olet täällä. Minä tiedän, että Sinä tunnet minun sydämeni. Sinä puhut nyt minulle. Sinä tiedät mitä minä olen tehnyt väärää. Sinä tiedät jopa, että minä kuulun Täyden Evankeliumin Liikemiehiin, ja siitä huolimatta olin niin välinpitämätön. Minä en tehnyt sitä mikä oli oikein. Minä laiminlöin rukouskokoukset ja pidin kaikkea muuta tärkeämpänä. Minä olen tehnyt asioita, jotka meidän uskomme mukaan eivät ole oikein."
"Minä olen nainen ja tiedän, että minä olen pukeutunut väärällä tavalla. Minä olen antanut leikata hiukseni lyhyiksi ja meikannut itseäni. Ja silti minun tulisi olla sisar, joka uskoo täyden Evankeliumin. Ole minulle armollinen oi Herra. Minä haluaisin, että Sinä tänään tulet kotiin minun kanssani. Tästä lähtien minä haluan olla elävä Kristuksen esimerkki." Haluatteko te, jotka tunnette Jumalan läsnäolon, kohottaa kätenne ja sanoa: "Rukoile minun puolestani." Jumala siunatkoon sinua, Jumala siunatkoon sinua, Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoot teitä sisaret. Kyllä.
Taivaallinen Isä, jotkut naispuolisista ja miespuolisista Sakkeuksista ovat työntäneet oksan syrjään ja katsoneet alas. He ovat käsittäneet, että Jeesus tietää missä he asuvat, missä he ovat. Hän on paljastanut heille etteivät heidän asiansa ole kunnossa. Monet, monet kädet täällä ovat nousseet. Ole hyvä ja mene tänään heidän kanssansa kotiin. Isä! Mene heidän taloonsa ja asu heidän sydämissänsä. Älkööt he milloinkaan unohtako tätä aamua. On jotenkin erikoislaatuista, että minä yritän tuoda hiukan huumoria sekalaisessa kokouksessa. Tässä hetkessä kuitenkin, jossa on kysymys pääasiasta, tulee ihmisten käsittää kuka tänä aamuna on täällä meidän kanssamme: Sana, joka on julistettu meidän kaupungissamme, meidän keskellämme, on tehnyt itsensä tiettäväksi - Herra Jeesus itse, lihaksi tullut Sana, vaikuttaa inhimillisen ruumiin kautta. Oi Jumala! Käsittäkööt rakkaat ystävämme tämän ja tulkoot lähemmäksi Sinua.
Vielä kerran minä pyydän Sinua Isä. Mene jokaisen Sakkeuksen ja jokaisen Rebekan kanssa kotiin. Käsittäkööt hän, että hänen rukouksensa ovat tulleet kuulluiksi. Me jätämme heidät nyt Sinulle. Ottakoot he nyt Sinut ilman epäröintiä sydämiinsä, kuten tämä heprealainen tuona aamuna, vaikka he olisivatkin olleet vääriä. Jeesus sanoi: "Myöskin hän on Aabrahamin poika..." Sinä olet valmis lähtemään meidän kanssamme kotiin Isä. Me pyydämme, että et jätä meitä koskaan. Kulje meidän kanssamme, kun me tänä aamuna lähdemme tältä aamiaiselta. Me olemme katsoneet toisiamme onnellisina ja iloisina pöytien ylitse. Olemme puristaneet toistemme kättä rakastaen toisiamme, niin kuin vain kristityt voivat tehdä.
Ajattelen sitä, että en mahdollisesti enää milloinkaan ole täällä. Ehkä en milloinkaan enää ole näkevä tätä ryhmää sellaisena kuin se on täällä tällaisella aamiaisella. Mutta minä olen varma Isä, että jos he tänään ottavat Sinut mukaansa kotiin ja antavat asua luonansa, olen minä jälleen kohtaava heidät tuolla aterialla, kun taistelu on voitettu, ja tuo suuri pöytä yltää niin pitkälle kuin silmä kantaa. Sen pöydän ympärillä me sitten istumme ja näemme toisemme.
Tänä aamuna näen myöskin harmaahiuksisia saarnaajia, jotka jo saarnasivat kun minä vielä olin poikanen. Minä uskon, että he ovat hakanneet puun kantoja, ovat räjäyttäneet kallioita, tehneet teitä ja tasoittaneet niitä, että ne lahjat, joista oli ennustettu, voisivat tulla. Jumala, siunaa heitä, siunaa heitä kaikkia. Siunaa näitä hienoja naisia, jotka pitivät aviomiestensä saarnaamista tärkeämpänä kuin omia töitään ja siunaa kaikkia kristittyjä, jotka todella ovat tehneet uhrauksia.
Me asettaudumme sinne tuona iltana ja katsomme pöydän yli toisiimme. Ehkä emme koskaan tule näkemään toisiamme tämän aamun jälkeen siihen aikaan asti kun... Mutta epäilyksettä ilon kyyneleet tulevat vuotamaan poskiani pitkin kun ojentaudun pöydän yli ja puristan heidän käsiään. Sitten tulemme näkemään Hänet kun Hän tulee. Me tulemme olemaan niin iloisia kun tulemme alas puusta. Se voi olla uskontunnustuksen puu, kirkkokunnallisen uskontunnustuksen puu tai itsekkyyden, huonojen tapojemme tai Hänestä piittaamattomuutemme; me tulemme sokeudesta valoon. Me tulemme olemaan onnellisia kun näemme Hänen tulevan kuninkaallisissa vaatteissaan pöytään pyyhkimään kallisarvoisilla käsillään kaikki kyyneleemme silmistämme ja sanovan: "Älä itke. Kaikki on ohi. Mene Herrasi iloon, joka on valmistettu ennen maailman perustamista." Siihen asti Isä, ole meidän kanssamme. Tule kotiin meidän kanssamme ja jää luoksemme siihen hetkeen saakka. Me pyydämme tätä Jeesuksen nimessä. Amen.
Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
koska Hän ensin... (kun kiipesin puuhun, Hän jo rakasti minua)
ja... (katso millaiseen puuhun Hän kiipesi minun vuokseni ristille)
Katso millaiseen puuhun Hän kiipesi tuodakseen sinut alas puustasi.
minä... (et voi rakastaa Häntä jos et rakasta lähimmäistäsi... ojentaudu pöydän yli lähelläsi istuvan puoleen ja sano: "Jumala siunatkoon sinua pyhiinvaeltaja."
koska Hän ensin rakasti minua...
Ettekö rakastakin Häntä koska Hän meni tuohon puuhun tuodakseen teidät alas puustanne? Haluaisitteko, että Hän tulisi kotiinne tänä aamuna? Kuinka monet haluaisivat ottaa Hänet vastaan? Nostakaa kätenne! Jumala siunatkoot teitä!
Liikemiehet, minä tahdon hetken puhua teille ennen kuin lähden. Jos nyt ette ole kristittyjä, tai jos ette kuulu mihinkään yhteisöön, ja te kristityt ihmiset, jos otitte vastaan Kristuksen kun nostitte kätenne ylös, menkää jonkun täällä olevista pastoreista luokse ja kertokaa hänelle mitä te olette tehneet. He ottavat teidät vastaan. Joku pastoreista kirjoittaa kirjeen tälle pojalle, tälle värilliselle veljelle. Oli armoa se, että eilen illalla tuo nuori mies, joka istuu tuolla, katseli tätä ja hän uskoi sen. Näettekö sen? Miten Henki toi tämän pojan tänne takaisin. Billy kertoi siitä minulle ja vaimolleni kun olimme tulleet kotiin. Toi hänet takaisin kun hän oli jo mennyt kulman taakse; löysi hänet ja toi hänet takaisin. Se on kuninkaallista valtaa. Ottakaa hänet mukaanne. Mene ja liity johonkin ryhmään, jonka yhteydessä sinä voit olla ja joka saarnaa täyttä Jumalan Sanaa. Ja pysy Jumalan Sanassa kaikesta huolimatta. Se on oikein.
Liikemiehet. Tiedättekö mitä tapahtui Sakkeukselle? Hänestä tuli Jerikon Täyden Evankeliumin Liikemiesten jäsen. Se on oikein. Hän kuului sen paikallisosastoon. Kuulostaa hätiköidyltä, mutta arvaan, että se on totta. Olen varma, ettei Jeesus perusta muuta kuin Täyden Evankeliumin paikallisosastoja, ja Sakkeus tuli Hänen luokseen. Ja nyt, Sakkeus, tee sinä samoin.
Jumala siunatkoon teitä. Me näemme toisemme tänä iltana. Jumala siunatkoon teitä. Minä käännän palveluksen takaisin pastorille.