No niin, kuten aina ennenkin olen sanonut, minä sanon: "Minä olin onnellinen, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen." Minä uskon, että se oli Daavid, joka kerran sanoi: "Menkäämme Herran huoneeseen." Minä en tiedä mitään parempaa paikkaa olla kuin Herran huoneessa, tiedättekö tekään!
Meillä on täällä tänä iltana muutamia vieraita Georgiasta. He luultavasti ajavat tänä iltana lounaan jälkeen kotiin. Minä toivon, että muutamat heistä viipyisivät täällä yön yli. Meillä on täällä muutamia huoneita teitä varten.
Ja sitten keskiviikkoiltana me jatkamme tätä tutkisteluamme ja sitten jälleen sunnuntai-iltana, jos Herra suo.
Sitten kokouksemme alkavat Chatauquassa 6. päivänä. Niinpä te kaikki, jotka suunnittelette lomaanne siksi ajaksi, me odotamme saavamme viettää ihania hetkiä Chatauquassa. Meillä on siellä aina ollut hyvin ihmeellisiä hetkiä. Siellä ei ole liikaa väkeä, niin kuin joskus muualla. Minä oletan, että me voimme sijoittaa sinne helposti kymmenentuhatta ihmistä. Mutta tavallisesti, niin kuin viime vuonnakin, meitä oli siellä noin seitsemän tuhatta. Siellä oli kyllä täyttä, mutta seisomatilaa oli vielä runsaasti. Sinne sijoitetaan istuimia aina ulos asti. Me odotamme sitä.
Me olemme iloisia nähdessämme täällä monia saarnaajaveljiämme. Minä en koskaan muista hänen nimeään, hän on lähetyssaarnaaja, veli Humes ja sisar Humes, oletteko te siellä, ja lapset, me olemme iloisia heistä, hän on lähetyssaarnaaja. Täällä on toisia, kuten veli Pat, veli Dalton, ja niin monia muita, veli Beeler. Ja minä näin veli Collinsin muutama hetki sitten. Oi, olisi hyvin vaikea luetella heitä kaikkia. Mutta me olemme iloisia siitä, että te olette Herran huoneessa tänä iltana. Rakastettava veljemme Neville istuu täällä minun takanani rukoillen minun kanssani, kun me tulemme opettamaan Sanaa. Charlie, on hauska nähdä sinut ja sisar Nellie täällä tänä iltana lastenne kanssa. Raamatun opettaminen on tavallisesti hieman salakavalaa, tiedättehän, me kutsumme sitä ikään kuin kävelyksi ohuella jäällä. Mutta meistä tuntuu siltä, että tällä hetkellä tässä kohdassa saattaisi olla hyväksi esittää seurakunnalle se, mitä minä ajattelen, että me täydellisesti ymmärtäisimme, mikä on meidän paikkamme, mitä me olemme Kristuksessa Jeesuksessa. Joskus minusta tuntuu, että saarnaaminen on ihana asia, mutta joskus minusta tuntuu siltä, veli Beeler, että opettaminen voittaa vielä senkin, erityisesti jos opetetaan seurakuntaa.
No niin, saarnaaminen tavoittaa tavallisesti syntisen ja saattaa hänet tuomion alaiseksi Sanan kautta. Mutta opettaminen asettaa meidät siihen asemaan, mikä meillä on. Emmekä me koskaan voi omistaa uskoa oikealla tavalla, ennen kuin me tiedämme paikkamme ja sen, mitä me olemme.
No niin, jos Yhdysvallat, tämä kaunis maa, lähettäisi minut Venäjälle, tämän kansan suurlähettiläänä Neuvostoliittoon, jos minut olisi virallisesti lähetetty Neuvostoliittoon, silloin koko Yhdysvaltain voima olisi minun takanani. Minun sanani olisi silloin aivan sama kuin Yhdysvaltojen mielipide, jos minut on tunnustettu suurlähettiläänä.
Ja sitten jos Jumala on lähettänyt meidät lähettiläinään, silloin kaikki taivaan voima, kaikki, mitä Jumala on, kaikki Hänen enkelinsä ja koko Hänen voimansa on meidän sanojemme takana, jos me olemme oikein asetettuja, ihmisille lähetettyjä sanansaattajia. Jumalan on kunnioitettava Sanaa, sillä Hän on niin juhlavasti kirjoittanut: "Kaiken, mitä te sidotte maan päällä, se on oleva sidottu taivaassa. Sen, mitä te päästätte maan päällä, se on oleva päästetty taivaassa. Ja minä annan teille taivasten valtakunnan avaimet." Oi, tällaiset suuret lupaukset Hän on antanut seurakunnalle!
Ja minä oletan, että täällä on monia teistä tänä aamuna kuuntelemassa, jotka olitte täällä toissa päivänä, kun minä omalla nöyrällä ja yksinkertaisella tavallani koetin selittää sitä näkyä, jonka minä näin taivaasta.
Minä en suinkaan koskaan koeta epäillä mitään, mitä joku on minulle sanonut Jumalan heille kertoneen. Minä uskoisin sen, vaikka minä en näkisikään sitä Raamatusta, minä haluaisin silti uskoa tuon veljen sanaan. Minä vain haluan pysyä täysin sopusoinnussa Raamatun kanssa, mutta silti minä uskoisin, että tuo veli ehkä ymmärsi sen jollakin tapaa väärin, että hän sekaantui hieman sen kanssa. Kuitenkin minä yhä uskoisin, että hän on minun veljeni.
Ja jos on jotakin, mikä polttaa minun sydämessäni, ja minä toivon ettei se koskaan jätä minua tulevinakaan vuosina, on se, että minä en koskaan unohtaisi sitä, mitä minulle tapahtui viikko sitten sunnuntaiaamuna. Se on tehnyt minulle jotakin, mikä on mullistanut minun elämäni. Minä en pelkää. Minulla ei ole mitään kuoleman pelkoa. Kuolemassa ei ole mitään pelättävää. Siinä ei ole mitään sellaista, jos te vain ymmärrätte sen. No niin, teillä on oltava kokemus tietääksenne sen, koska ei ole mitään tapaa selittää sitä. Te ette voi löytää siihen sanoja, koska niitä ei ole englannin sanakirjassa tai missään muussakaan sanakirjassa, koska on kysymys iankaikkisuudesta; ei eilisestä, eikä huomisesta, kaikki on nykyisyyttä. Siellä ei sanota: "Minusta tuntuu oikein hyvältä", ja taas hetken päästä: "Tuntuu taas niin hyvältä." Siellä on kaikki koko ajan nykyisyyttä. Ymmärrättekö? Siellä ei ole vaihteen varjoa, vaan tuo ihana rauha ja sellainen.
Eikä siellä voi olla mitään syntiä, siellä ei voi olla mitään kateellisuutta, siellä ei voi olla mitään sairautta — mikään sellainen ei koskaan voi saavuttaa tuota taivaallista rantaa. Ja jos minulla on etuoikeus sanoa tämä, minulla ehkä ei ole sitä. Jos minulla ei ole, silloin minä pyydän Jumalaa antamaan minulle anteeksi. Mutta jos minulla on siihen etuoikeus, ja jos Jumala tempasi minut ylös ja antoi minun nähdä jotakin, mitä minä sanoisin ensimmäiseksi taivaaksi. Ja minä uskon, että eräs henkilö Raamatussa, minä uskon että se oli Paavali, joka temmattiin kolmanteen taivaaseen. Ja jos ensimmäisissä taivaissa on näin ihanaa, niin mitä sitten onkaan kolmannessa? Ei ole mikään ihme, ettei hän voinut puhua siitä kolmeentoista vuoteen! Hän sanoi ettei hän tiennyt oliko hän ruumiissaan vaiko poissa siitä. Tuon suuren apostolin kanssa, en jakaakseni hänen palvelustehtäväänsä, enkä siksi, että koettaisin tehdä itsestäni jotakin hänen vertaistaan, mutta minä voin silti sanoa hänen kanssaan, että minä en tiedä olinko minä tässä ruumiissa vaiko poissa ruumiistani. Ainoa asia on, että se oli aivan yhtä todellista kuin se, että minä nyt katselen teitä.
Ja minä olen aina ihmetellyt sitä, jos minä siirtyisin täältä pois ja näkisin pienen pilven ajelehtivan ohitse, hengen, ja sanoisin sille: "Tuolla menee veli ja sisar, siinä on Charlie ja Nellie. Siinä ovat menossa veli ja sisar Spencer." Se on aina kummastuttanut minua. Jos minun silmäni ovat haudassa hajoamassa, mätänemässä, jos minun korvani eivät enää ole täällä kuulemassa, ja jos minun vereni aineosaset ovat hajonneet ja jos minut on balsamoitu, ja jos sitä on vedessä tai maassa, ja minun inhimilliset taitoni ja minun aivoni olisivat kadonneet, niin kuinka minä silloin voisin olla muuta kuin ympäriinsä ajelehtiva henki? Ja tämä painoi minua. Kuinka minä haluankaan sanoa: "Hei, veli Pat, oi, on niin hauska nähdä sinua! Hei, veli Neville, kuinka minä haluankaan nähdä sinut!" Mutta minä ajattelin: "Niin, jos minulla ei ole mitään, millä minä näen, jos minulla ei ole suuta, jolla puhua, kun se on mädännyt, kun se on tomua, niin kuinka minä silloin voisin sanoa: "Hei, veli Pat, hei, veli Neville", tai niin edelleen: "Hei, Charlie"?
Mutta nyt minä tiedän, että se on väärin. Sillä Raamatussa on kirjoitettu, ja se, mitä minä sanon, ei ole vastoin tätä: "Sillä jos tämä meidän maallinen majamme hajotetaan, niin meitä on odottamassa toinen ..." toinen ruumis, jossa on silmät, korvat, huulet, inhimilliset taidot. "Jos tämä meidän maallinen majamme hajotetaan!" Siellä on ruumis, joka voi tuntea, joka voi puhua.
Ja nyt minun mieleeni tulee, että Mooses oli kuollut ja hän oli ollut merkitsemättömässä haudassa kahdeksansataa vuotta, ja Elia oli mennyt taivaaseen viisisataa vuotta aikaisemmin, mutta kirkastusvuorella he puhuivat yhdessä Jeesuksen kanssa.
Sen jälkeen kun Samuel oli ollut kuolleena ainakin kolme tai viisi vuotta ja EenDoorin noita kutsui hänet esiin, ja tuo noita lankesi polvilleen ja sanoi: "Sinä olet pettänyt minut, koska sinä olet itse Saul." Hän sanoi: "Minä näen jumalolennon nousevan maasta!" Hän oli pakana, tiedättehän. "Minä näen jumalolennon nousevan maasta."
Mutta Saul ei vielä voinut nähdä häntä, ja hän sanoi: "Miltä hän näyttää? Kuvaile hänet minulle."
Ja tuo noita sanoi: "Hän on laiha, ja hänellä on viitta hartioillaan."
Saul sanoi: "Se on Samuel, profeetta, tuo hänet tähän minun eteeni." Huomatkaa, ettei Samuel ollut kadottanut mitään persoonallisuudestaan. Hän oli yhä profeetta, hän kertoi Saulille tarkalleen, mitä tulisi tapahtumaan seuraavana päivänä.
Näettehän nyt, että kuolema ei hävitä meitä täydellisesti, kun me itkemme ja vaikeroimme ja suremme haudassa. Se vain muuttaa meidän asuinpaikkamme. Se siirtää meidät toiseen paikkaan. Mitä on aika? Jos minä elän tunnin kauemmin, minä elän kauemmin kuin moni kuusivuotias henkilö, tai kauemmin kuin joku viisivuotias henkilö. Aika ei ole mitään. Meidät on asetettu tänne määrättyä tarkoitusta varten, tekemään jotakin.
No niin, monet näistä pienistä kauniskasvoisista äideistä, jotka istuvat täällä, muutamat heistä ovat kuusi- tai seitsemänkymmenvuotiaita, saattavat sanoa: "No, mitä minä olen tehnyt, veli Branham?" Sinä olet kasvattanut lapsesi. Sinä olet tehnyt sen, mitä sinun oletettiin tekevän.
Ehkä jotkut vanhat isät saattavat sanoa: "Niin, minä olen äestänyt peltoja, minä olen tehnyt sitä. Minä en koskaan ole saarnannut." Mutta sinä olet tehnyt juuri sen, mitä Jumala lähetti sinut tekemään. Siellä on oleva sinulle paikka.
Puhuessani eilen vanhalle lääkärille, hän on yksi minun lääkäriystävistäni, yli kahdeksankymmenen. Ja hänen kälynsä on täällä seurakunnassa tänä iltana, ja hän on ollut hänestä hieman huolestunut. Ja minä menin katsomaan tuota ystävääni. Ja kun aloin puhua hänelle, hän piristyi ja kertoi minulle metsästysretkestä Coloradossa missä hän oli ollut monta vuotta sitten, samoilla alueilla, missä minäkin metsästän. Hän oli niin valoisa ja miellyttävä! Ja minä sanoin: "Tohtori, kuinka kauan sinä olet harjoittanut ammattiasi?"
Hän sanoi: "Siitä lähtien, kun sinä olit imeväinen." Ja niin me juttelimme ... "Monta kertaa", hän sanoi, "minä olen harjoittanut ammattiani kulkien kevyillä rattailla, tai laittanut satulalaukkuni hevoseni selkään. Minä olen ottanut olkalaukkuni ja kulkenut jalkaisin."
Ja minä sanoin: "Niin, pitkin puronrantoja kahden aikaan aamulla, koettaen taskulamppusi kanssa löytää taloa, missä on mahankipuja sairastava pikkulapsi tai synnytystuskissaan oleva äiti."
"Se on totta."
Ja minä sanoin: "Tiedäthän, tohtori, että minä uskon, että tämän rajalinjan tuolla puolella, kuolevaisen ja kuolemattoman välillä, Jumalalla on paikka hyvälle vanhalle lääkärille, joka on tällä tavoin palvellut."
Suuret kyyneleet tulivat hänen silmiinsä ja hän alkoi itkeä, hän kohotti ylös voimattomat kätensä ja sanoi: "Veli, minä toivon niin." Tämän maan tuolla puolella Jumala tuomitsee ihmisen sielun ja sen, mitä hän on.
Sitten minä annoin hänelle erään vakuuttavan Raamatunpaikan. Monta kertaa hän oli yöllä pimeässä kahlannut noiden mutaisten peltojen halki koettaen auttaa jotakin, saamatta siitä ehkä koskaan penniäkään, ja silti hän teki niin. Minä sanoin: "Jeesus sanoo Kirjoituksissa: 'Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.'" Ja se on totta.
Tänä iltana me haluamme, jos Jumala suo, näissä kolmessa oppitunnissamme käsitellä seurakuntaa, ja sitä, miten ja mitä meidän tulee odottaa, ja mitä me olemme. Me tulemme aloittamaan Paavalin Efesolaisille kirjoittaman kirjeen ensimmäisestä luvusta. Ja me tulemme käsittelemään kolmea ensimmäistä lukua seuraavilla kolmella kerralla, koettaen edetä aina luvun illassa, jos voimme. Tänä iltana, keskiviikkona, ja ensi sunnuntaina aamulla. Efesolaiskirjeen ensimmäinen luku. Kun me nyt tutkimme tätä yhdessä, minä haluaisin sanoa teille tämän, että tämä Efesolaiskirje on täydellisesti rinnastettavissa Vanhan Testamentin Joosuaan. Tämä Efesolaiskirje.
No niin, muistakaa että jos me satumme hieman eroamaan teidän opetuksestanne, niin antakaa meille anteeksi ja koettakaa kestää hetkinen. Ennen kuin me aloitamme, pyytäkäämme Häntä auttamaan meitä, kun me kumarramme päämme.
Herra, me lähestymme Sinun pyhää ja koskematonta Kirjoitustasi, joka on vakaampi kuin kaikki taivaat ja maa. Me kaikki voimme lukea tästä Sanasta, jota kutsutaan Raamatuksi, että "Taivas ja maa katoavat, mutta minun Sanani ei koskaan katoa." Niinpä, tänä vakavana hetkenä, kun minä tulen tänä iltana tälle puhujakorokkeelle, ovat nämä kalliit ja rakkaat ihmiset, jotka istuvat täällä tänä iltana, Sinun veresi suorittaman lunastuksen edessä, koettaen tarttua kiinni jokaiseen pieneen toivon hiveneen, johon vain voivat, pitääkseen kiinni siitä elämästä, joka on tuleva. Olkoon se niin riittävää, että tänä iltana jokainen uskovainen on näkevä asemansa. Ja että jokainen, joka ei vielä ole tullut tähän suureen yhteisöön, kiiruhtaisi sisälle valtakuntaasi, Herra, koputtaen ovelle niin kauan kunnes Huoneenhaltija avaa oven.
Suo se, Herra.
Me luemme täältä Raamattua, johon ei kuulu mitään yksityisiä selityksiä. Jumala, älä salli, että minä Sinun palvelijasi tai kukaan muukaan palvelijasi koskaan yrittää lisätä omaa selitystään Sanaan. Suo meidän ainoastaan lukea se ja uskoa se sillä tavalla kuin se on kirjoitettu. Ja erikoisesti tämä koskee meitä laumojemme paimenia, meitä pastoreita, jotka jonakin päivänä tulemme kokoontumaan tuolla ihanassa maassa pienine laumoinemme, ja siellä me seisomme Herran Jeesuksen läsnäolossa ja näemme Paavalin sukupolven tulevan esiin samoin kuin Pietarin ja Luukkaan ja Markuksen ja Matteuksen ja kaikkien heidän, ja näemme kuinka heidät tuomitaan laumansa kanssa. Jumala, suo, että minä voin asettaa Sinun jalkojesi juureen kymmenen miljoonaa ihmistä voitonmerkkeinä, kun minä nöyrästi ryömin Sinun eteesi ja laitan käteni Sinun suloisten jalkojesi päälle, ja sanon: "Herra, he ovat Sinun."
Oi Jumala, täytä meidät uudestaan Hengelläsi ja rakkaudellasi ja hyvyydelläsi. Ja suo meidän olla sellaisia, kuin runoilija on laulussaan sanonut monia vuosia sitten: "Rakas, kuoleva Karitsa, Sinun kallis Veresi ei koskaan kadota voimaansa, ennen kuin koko Sinun lunastettu Seurakuntasi on pelastettu, niin ettei se enää tee syntiä. Siitä asti kun mä uskossa näin sen virran, joka vuosi Sinun haavoistasi, lunastava rakkaus on ollut aiheeni, kunnes kuolen." Sitten jalossa, suloisessa laulussa, lauluntekijä jatkaa sanoen: "Minä olen laulava Sinun pelastavasta voimastasi, kun tämä kurja sammaltava ja takerteleva kieli makaa hiljaa haudassa." Sillä haudassa ei ole mitään kuolemaa Sinun lapsillesi. Se on ainoastaan meidän lepopaikkamme, tai meidän piilopaikkamme, missä tämä turmeltuneisuus pukeutuu katoamattomuuteen.
Suo meidän, Herra, tänä iltana nähdä tämä niin selvästi, kuin se on ilmoitettu Sinun Sanassasi. Anna meille ymmärrystä. Ja sijoita meidät, Herra, palveluspaikallemme niin että me voisimme palvella uskollisesti Sinun tuloosi asti. Me pyydämme tätä Jeesuksen nimessä ja Hänen tähtensä. Aamen!
No niin, Efesolaiskirje, niin kuin minä juuri olin sanomassa, se on minun mielestäni yksi Uuden Testamentin suurimmista kirjoista. Se johtaa meitä eteenpäin. Kalvinismi ontuu toiselle puolelle ja armenialaisuus ontuu toiselle, mutta Efesolaiskirje kokoaa sen yhteen ja asettaa seurakunnan omalle paikalleen.
No niin, minä olen ottanut sen esikuvaksi Joosuan. Jos te olette huomanneet, kuinka Israel tuotiin pois Egyptin maasta, ja kuinka heidän matkallaan on kolme eri vaihetta. Ensimmäinen vaihe oli Egyptistä lähtö. Seuraava vaihe oli erämaa. Ja seuraava vaihe oli Kanaanin maa.
No niin, Kanaanin maa ei esitä tuhatvuotisen valtakunnan aikaa. Se esittää vain voittajien aikaa, VOITTAJIEN AJANJAKSOA, koska Kanaanin maassa he tappoivat ja polttivat ja valtasivat kaupunkeja. Eikä tuhatvuotisessa valtakunnassa ole oleva mitään kuolemaa.
Mutta on toinen asia, minkä se tuo esiin, se esittää vanhurskauttamista uskon kautta, sen jälkeen kun he olivat uskoneet Moosekseen ja jättäneet taakseen Egyptin maan. Pyhitystä, sillä he seurasivat tulipatsasta ja heillä oli tuolla erämaassa sovituksena uhrilammas. Ja sitten he pääsivät siihen maahan, joka oli heille luvattu. No niin, mikä on luvattu maa Uuden Testamentin uskoville? Lupaus on Pyhä Henki. "Sillä on tapahtuva viimeisinä päivinä," Jooel 2: 28, "että minä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat. Ja Minä annan näkyä ihmeitä ylhäällä taivaalla ja merkkejä alhaalla maan päällä, verta ja tulta ja savupatsaita." Ja Pietari sanoi Helluntaipäivän saarnassaan: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi," että ne jätetään velkomatta, annetaan anteeksi, että kaikki menneet rikkomukset pyyhitään pois.
Huomasitteko te, että ennen kuin he ylittivät Jordanin, Joosua sanoi: "Kulkekaa halki leirin ja puhdistakaa vaatteenne ja pyhittäytyköön jokainen, älköönkä kukaan mies lähestykö vaimoaan, sillä kolmen päivän kuluttua te tulette näkemään Jumalan kirkkauden." Huomaatteko? Se oli tapahtumasarja, jonka lävitse he kävivät, jotta he tulisivat valmiiksi vastaanottamaan lupauksen. No niin, lupaus Israelille oli, lupaus Aabrahamille Palestiinan maasta, ja sen tuli olla heidän omistuksessaan iankaikkisesti. Ja heidän tuli aina pysyä siinä maassa.
No niin, he tulivat kolmen vaiheen kautta kulkiessaan tähän luvattuun maahan. Katsokaa kuinka täydellisesti nämä rinnastetaan toisiinsa Uudessa Testamentissa.
Nyt tämä, niin kuin minä olen sanonut, eroaa joistakin teidän ajatuksistanne. Jotkut teistä rakkaista Nasarealaisista ja Jumalan Seurakuntiin kuuluvista ystävistä ja niin edelleen, älkää antako sen loukata itseänne, vaan katsokaa sitä todella tarkasti ja seuratkaa näitä esikuvia. Katsokaa ja nähkää ellei jokainen paikka osu tarkalleen oikein.
Heidän matkassaan oli kolme vaihetta, ja samoin on tälläkin matkalla kolme vaihetta. Sillä meidän täytyy tulla vanhurskautetuiksi uskon kautta, uskoessamme Herraan Jeesukseen Kristukseen ja unohtaessamme Egyptin maan tultuamme sieltä ulos. Ja sitten meidät on pyhitetty Hänen verensä uhraamisen kautta, meidät on pesty synneistämme, ja me olemme tulleet pyhiinvaeltajiksi ja muukalaisiksi, väittäen että me etsimme tulevaa maata, kaupunkia, joka on meille luvattu.
Niin teki Israelkin erämaassa, he olivat muukalaisia, heillä ei ollut lepopaikkaa, he kulkivat yö yön jälkeen seuraten tulipatsasta, mutta he tulivat lopulta luvattuun maahan, jonne he jäivät asumaan.
Sinne uskovainen tulee. Ensiksi hän havaitsee olevansa syntinen; sitten hän erottautuu vedellä pesemisen kautta tai paremminkin vedellä pesten Sanan kautta uskoen Herraan Jeesukseen Kristukseen. Sitten hän tulee uskosta vanhurskaaksi, hänestä tulee osallinen rauhaan Jumalan kanssa, Kristuksen kautta, ja hänet kastetaan Jeesuksen Kristuksen nimeen, niin että hän pääsee mukaan matkalle Ymmärsittekö? Mukaan matkalle! Silloin hänestä tulee pyhiinvaeltaja ja muukalainen. Minne hän on matkalla? Jumalan tekemää lupausta kohti.
Israel ei vielä ollut saavuttanut tuota lupausta, mutta he olivat matkalla. Ja sallikaa minun ... Olkaa hyvät ja ymmärtäkää tämä. Tässä te Nasarealaiset ja Pyhyyden Pyhiinvaeltajat ynnä muut, lankesitte. Kun Israel saapui Kaades Barneaan, jolloin nuo vakoojat lähetettiin ja he sanoivat: "Se maa on suuri." Ja muutamat heistä tulivat takaisin ja sanoivat: "Me emme voi vallata sitä, koska kaupungit ovat linnoitettuja" ja niin edelleen. Mutta Joosua ja Kaaleb seisoivat siellä ja sanoivat: "Me olemme enemmän kuin kykeneviä tekemään sen!"
Jo allekirjoitettujen asiakirjoilla vahvistettujen julkilausumiensa vuoksi he uskoivat kahteen armotekoon, vanhurskauttamiseen ja pyhitykseen, eivätkä voineet mennä eteenpäin. Ja kuulkaa, tuo koko sukupolvi tuhoutui erämaassa. Mutta kaksi niistä, jotka menivät luvattuun maahan ja toivat sieltä todisteen tuon maan hyvyydestä ja sanoivat: "...ja me olemme enemmän kuin kykeneviä valtaamaan sen, koska se on Jumalan lupaus", pääsivät sinne.
Sen sijaan että nämä ihmiset olisivat menneet eteenpäin ja vastaanottaneet Pyhän Hengen, puhuneet kielillä, vastaanottaneet Jumalan voiman, Pyhän Hengen kasteen, merkit, ihmeet ja tunnusteot, he ajattelivat sen rikkovan heidän opillisia perinteitään. Ja mitä heille tapahtui? He katosivat maasta! Näin tapahtui.
Mutta uskovaiset, Kaaleb ja Joosua joukkonsa kanssa, olivat menossa lupausta kohti, he menivät siihen maahan ja valtasivat sen ja asettuivat sinne asumaan sen omistajina. Emmekä me koskaan pysähdy vanhurskauttamiseen ja pyhitykseen. Menkäämme eteenpäin Pyhän Hengen kasteeseen. Älkäämme pysähtykö siihen, että Hän puhdisti meidät syntielämästämme. Rientäkäämme nyt kohti asemaamme, kohti lupausta Pyhän Hengen kasteesta. Sillä Pietari sanoi Helluntaipäivänä: "Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu."
No niin, Efesolaiskirje täällä asettaa meidät paikallemme samoin kuin Joosua. Huomasittehan, että Joosua sen jälkeen kun he olivat tulleet siihen maahan ja ottaneet sen omakseen, jakoi maan. "Efraim tähän, ja Manasse tähän, tämä tähän, Gaad tähän, Benjamin tähän." Hän jakoi maan. Ja huomatkaa! Oi tämä polttaa meidän sydäntämme!
Jokainen noista heprealaisista äideistä synnyttäessään lapsensa, sanoi synnytystuskissaan sen paikan, mihin heidät asetettaisiin luvatussa maassa. Oi millainen oppitunti siinä olisikaan! Jospa me vain voisimme mennä siihen yksityiskohtaisesti, niin siinä kuluisi aikaa tunti toisensa perään. Jonakin päivänä kun saamme seurakuntamme järjestetyksi, minä haluaisin tulla ja ottaa kuukauden tai kaksi, pysyäksemme juuri tässä aiheessa.
Katsokaa, jokainen noista äideistä, kun hän synnytystuskissaan sanoi: "Efraim," asetti hän poikansa siihen paikkaan, missä hänen jalkansa kastuivat öljyyn. Heidät asetettiin jokainen tarkalleen sille paikalle, minne he kuuluivat!
Ja Joosua, tietämättä tätä, innoituksen kautta, Pyhän Hengen johtamana, tultuaan luvattuun maahan, antoi jokaiselle näistä miehistä heidän lupauksensa täyttymyksen tarkalleen sellaisena, mitä Pyhä Henki oli heidän syntyessään luvannut.
Kuinka Jumala onkaan asettanut muutamia seurakuntaan heidän synnytystuskiensa kautta! Oi, joskus ne tulevat suunnattomiksi! Kun Seurakunta huokaa ulkopuolisen maailman vainon alla, uskoen Herraan Jeesukseen, että lupaus Pyhästä Hengestä on meille aivan yhtä todellinen kuin se oli helluntaina, kuinka he huokailevat ja itkevätkään synnytystuskissaan! Mutta kun he ovat syntyneet ja saaneet asemansa Jumalan valtakunnassa, silloin Pyhä Henki on asettanut Seurakuntaan muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset opettajiksi, toiset paimeniksi, toiset evankelistoiksi. Sitten Hän on antanut Seurakuntaan kielillä puhumisen, kielten selittämisen, tiedon, viisauden ja parantamisen lahjoja ja kaikenlaisia ihmeitä.
Tehdessäni tämän, minun tarkoitukseni on osoittaa, missä Seurakunta nyt on. SEURAKUNTA ON AINA KOETTAMASSA OTTAA JONKUN TOISEN PAIKAN. Mutta älkää tehkö sitä. Sinä et voi milloinkaan kasvattaa vehnää Efraimin alueella, jos sinä olet Manasse. Sinun on otettava paikkasi Kristuksessa, otettava oikea asemasi. Oi, tämä aihe tulee syväksi, ja rikassisältöiseksi, kun me pääsemme siihen, kuinka Jumala laittaa jonkun Seurakuntaan puhumaan kielillä ja toisen ... No niin, meille on opetettu monta kertaa: "Meidän kaikkien täytyy puhua kielillä." Se on väärin. "Meidän kaikkien on tehtävä niin". Ei , meidän ei tarvitse. He kaikki eivät tee samaa asiaa, jokaiselle ...
Jokainen maa-alue määrättiin ja jaettiin innoituksen kautta. Minä voisin näyttää Kirjoituksista että Joosua asetti jokaisen sille paikallensa, missä heidän oletettiin olevan, oikealle paikallensa, ja kuinka noiden kahden ja puolen heimon oli pysyttävä toisella puolen jokea, kuinka heidän äitinsä olivat huudahtaneet siitä heidän syntyessään, ja millainen jokaisen paikan piti olla.
Ja nyt kun sinä olet sisäpuolella, se ei merkitse sitä, että sinä olisit vapaa taistelusta. Sinun on yhä taisteltava jokaisesta tuumasta maata, jolla sinä seisot.
Katsokaahan, Kanaanin maa ei esitä suurta taivasta, koska siellä oli sotia ja vaikeuksia ja tappamista ja taisteluita ja niin edelleen. Mutta se esittää sitä, että meidän vaelluksemme on oltava täydellistä.
Ja tämä on se missä seurakunta tänä päivänä epäonnistuu: TUOSSA VAELLUKSESSA. Tiedättekö te, että teidän oma käytöksenne voi estää toisen parantumisen? SINUN HUONO KÄYTÖKSESI, teidän uskovaisten tunnustamattomat synnit voivat saada tämän seurakunnan katkerasti epäonnistumaan. Ja tuomion päivänä sinä olet oleva vastuussa siitä kaikesta. Voi, te sanotte: "Hei, odotahan hetkinen, veli Branham." Kyllä, se on totta. Ajatelkaa sitä!
Joosua, sen jälkeen kun hän oli mennyt tuohon maahan, Jumala antoi hänelle lupauksen, että... Ajatelkaahan, koko tuon sotaretken taisteluita, ilman että niissä menetettäisiin yhtäkään miestä, ilman että he saavat naarmuakaan, ilman, että tarvitaan sairaanhoitajaa, ensiapua tai edes sidettä. Jumala sanoi: "Maa on teidän, menkää taisteluun." Ajatelkaa sotaretkeä ja sen taisteluita, eikä siellä tarvita Punaista Ristiä lainkaan, eikä kukaan haavoitu siellä!
Ja he löivät amalekilaiset ja heettiläiset, mutta yksikään heidän joukostaan ei vahingoittunut ennen kuin synti tuli leiriin. Ja kun Aakan otti tuon babylonialaisen vaipan ja kultalevyn, ja kätki ne maahan telttansa keskelle, silloin he seuraavana päivänä menettivät kuusitoista miestä. Joosua sanoi: "Seis! Seis! Odottakaa hetki, jotakin on nyt vialla! Jotakin on täällä vialla. Me kutsumme seitsemän päivän paaston. Jumala antoi heille lupauksen: "Yksikään teistä ei vahingoitu." Meidän vihollisemme tulevat lankeamaan meidän jalkojemme juureen. Nyt täällä on jotakin vialla. Jokin on mennyt jossakin vikaan, koska täällä makaa kuolleena kuusitoista miestä. He ovat Israelilaisia veljiä, ja he ovat kuolleet.
Miksi he kuolivat, viattomat miehet? Koska yksi mies astui yli linjan. ymmärrättekö te syyn siihen, miksi tätä täytyy opettaa? Seurakunta asettuu paikalleen, ojentautuen Jumalan Sanan mukaan, ollen oikeassa suhteessa Jumalan ja toinen toistensa edessä peläten Jumalaa. Koska yksi mies varasti tuon vaipan, ja teki jotakin, jota hänen ei olisi pitänyt tehdä, riisti se elämän kuudeltatoista mieheltä! Minä muistelen, että heitä olisi ollut kuusitoista miestä, ehkä heitä oli enemmän, jotka kuolivat.
Joosua kutsui heidät ja sanoi: "Jotakin on vialla, Jumala antoi lupauksen ja jotakin on vialla." Kun me tuomme sairaat esille, eivätkä he parane, silloin meidän täytyy kutsua vakava paasto, kutsua seurakunta koolle. Jotakin on vialla jossakin. Jumala antoi lupauksen, Jumalan on pysyttävä tuossa lupauksessaan ja Hän on tekevä sen.
Ja Joosua julisti paaston. Ja he saivat tuon asian selville heittämällä arpaa. Ja Aakan tunnusti sen. Ja he tappoivat Aakanin perheen ja kaikki, ja polttivat heidät tuhkaksi, ja jättivät sen sinne muistomerkiksi. Ja Joosua jatkoi jälleen taistelua vallaten kaiken saamatta naarmua tai haavaa. Siinä se on.
Eräänä päivänä hänellä oli tarve saada hieman ylimääräistä aikaa. Aurinko oli laskemassa, eivätkä miehet voineet taistella yön yli oikein hyvin. Joosua, tuo suuri soturi, Jumalan voitelema mies, hänet oli asetettu oikealle paikalleen tuohon maahan, niin kuin Efesolaiset uuteen seurakuntaan, omistamaan tuon maan, valtaamaan sen omakseen.
Hän tarvitsi hieman lisäaikaa ja niinpä hän sanoi: "Aurinko, seiso alallasi!" Ja aurinko seisoi paikallaan noin kaksitoista tuntia, kunnes hän oli vallannut tuon maan. Huomaatteko?
Nyt Efesolaiskirje asettaa meidät oikeaan asemaamme Kristuksessa, samoin kuin he olivat Pyhässä Maassa. Meitä ei sijoiteta Pyhään Maahan, vaan Pyhään Henkeen! Lukekaamme nyt Sanaa, nähdäksemme kuinka täydellinen seurakunta on.
PAAVALI, JUMALAN TAHDOSTA KRISTUKSEN JEESUKSEN APOSTOLI, oi, minä pidän tästä! Jumala teki hänet apostoliksi. Ketkään vanhimmat eivät laittaneet käsiään hänen päällensä, kukaan piispa ei lähettänyt häntä mihinkään, vaan Jumala kutsui hänet ja teki hänestä apostolin.
PAAVALI, JUMALAN TAHDOSTA KRISTUKSEN JEESUKSEN APOSTOLI, EFESOSSA OLEVILLE PYHILLE (PYHITETYILLE) JA USKOVILLE KRISTUKSESSA JEESUKSESSA! Katsokaa, kuinka hän osoittaa tämän kirjeensä. Tämä ei ole uskosta osattomille. Tämä on Seurakunnalle. Heitä sanotaan uloskutsutuiksi, pyhitetyiksi ja kutsutuiksi, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. No niin, jos te haluatte tietää, kuinka te pääsette Kristukseen Jeesukseen, niin ottakaa esiin 1. Korinttolaiskirjeen 12 luku. Siellä sanotaan: "Sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi." Kuinka kastettu, minkä kautta? Pyhän Hengen. Ei vesikasteen kautta, te Kristuksen Kirkon ystävät, vaan yhden Hengen kautta. Ei kädenpuristuksen, eikä kirjeen, eikä pirskottamisen kautta, vaan yhden Hengen kautta meidät on kastettu kaikki yhteen ruumiiseen. Omistusosuuteemme, maahan, jonka Jumala antoi elääksemme siellä. Samoin kuin Hän antoi Kanaanin maan juutalaisille, Hän antoi meille Pyhän Hengen. Yhden Hengen kautta meidät on kaikki kastettu yhteen ruumiiseen. Ymmärsittekö te sen?
No niin, hän puhuu hengellisille kanaanilaisille, Israelille, hengelliselle Israelille, joka on ottanut maan haltuunsa. Oi, ettekö te olekin iloisia siitä, että te olette pois Egyptin valkosipulien äärestä? Ettekö te ole iloisia siitä, että olette tulleet pois erämaasta? Ja muistakaa, he olivat syöneet mannaa, taivaasta tullutta enkelien ruokaa siihen asti kuin he tulivat tuohon maahan. Ja kun he olivat tulleet tuohon maahan, lakkasi mannan tulo. He olivat silloin täysiikäisiä, ja he söivät tuon maan viljaa. No niin, nyt te ette enää ole lapsia, nyt te ette enää halua Evankeliumin sekoittamatonta maitoa, teitä ei enää tarvitse hemmotella ja taputella ja taivutella tulemaan kokouksiin, nyt te olette todella täysiikäisiä kristittyjä, nyt te olette valmiit syömään vahvaa liharuokaa. Te olette valmiit saavuttamaan jotakin, hän sanoi. Te olette valmiit ymmärtämään jotakin, mikä on syvällistä ja rikassisältöistä. Oi, me menemme suoraan siihen. Ja Oi, se on ollut salattuna maailman perustamisesta lähtien.
Hän sanoi:" Nyt koska te olette päässeet tähän, minä osoitan tämän teille." Ei niille, jotka vain lähtivät Egyptistä, eikä niille, jotka ovat yhä matkalla, vaan niille, jotka ovat luvatussa maassa, jotka ovat vastaanottaneet lupauksen täyttymisen.
Kuinka moni teistä on vastaanottanut luvatun Pyhän Hengen? Oi, ettekö te nyt ole siinä maassa, syöden tämän ajan kypsyvää viljaa, syöden niitä vahvoja Jumalan asioita, omaten asioista selvän ymmärryksen. Teidän hengellinen mielenne on täysin selkeä. Te tiedätte tarkalleen, mihin te olette menossa. Te tiedätte tarkalleen kaiken siitä. Te tiedätte tarkalleen, kuka Hän on, ja mitä Hän on. Te tiedätte, kehen te olette uskoneet, ja te olette varmat siitä, että Hän on säilyttävä sen, mitä te olette Hänen haltuunsa uskoneet, siihen päivään asti. Nämä ovat niitä, joille Paavali nyt puhuu. Kuunnelkaa tarkasti. Katsokaapa. ....uskollisille Kristuksessa Jeesuksessa: No niin, minä toivon seurakunnan toistavan tämän. Kuinka me pääsemme Kristukseen? Liittymällä seurakuntaan? Ei. Laittamalla nimemme kirjaan? Ei. Upotuskasteen kauttako? Ei. Kuinka me pääsemme Kristukseen? Yhden Hengen kautta meidät on kastettu yhteen lupaukseen, yhteen ruumiiseen, ja sen kautta me olemme osallisia kaikesta siitä, mikä kuuluu tuohon maahan. Aamen! Oi, minä rakastan tätä.
Jos minun ääneni ei olisi käheä minä voisin huutaa. Oi, kun minä pääsen tähän maahan, se on minun. Minä olen nyt kotona, minä olen Kanaanin maassa. Minä olen valmis kaikkeen, missä Jumala tahtoo minua käyttää. Minä kävelen pyhällä maaperällä, Kuninkaan lapsena, viittaan puettuna ja valmiina. Minä olen tullut ulos Egyptin maasta, olen tullut aina luvattuun maahan asti, kestänyt kaikki koettelemukset, ja ylittänyt Jordanin tullen tähän siunattuun lupaukseen. Oi, kuinka minä tein sen? Yhden Hengen kautta. Paavali sai sen samalla tavalla, samalla tavalla se on minun ylläni, kuin se vaikutti hänessäkin, ja samalla tavalla se vaikutti teissäkin. Meidät kaikki on kastettu yhden Hengen kautta. Ei pirskotettu, se ei ole ollut jokin pieni pirskotus, joka olisi tuntunut oikein hyvältä, meidät on upotettu siihen! Meidän kaikkien täytyy tulla kastetuiksi, uitetuiksi, Pyhässä Hengessä. Se on lupaus.
Meidän efesolaisemme, meidän Joosuamme, joka on Pyhä Henki, Joosua tarkoittaa "Jeesus, Pelastaja." Joosua tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki esittää hengellisessä elämässä sitä, mitä Joosua oli luonnossa, sitä että Hän on meidän suuri Sotaurhomme. Hän on meidän suuri Johtajamme. Samoin kuin Jumala oli Joosuan kanssa, samoin liikkuu Jumala Pyhänä Henkenä meidän kanssamme. Ja kun synti tulee leiriin, Pyhä Henki vaatii meitä pysähtymään "Mikä on vialla seurakunnassa? JOKIN ASIA ON VIALLA."
Oi, ettekö te voi nähdä, kuinka meillä nyt on liian monta Kiisin poikaa? Liian monta Saulia seminaareista ja teologisista kouluista lähtien opettamaan vääristyneitä asioitaan, niin kuin Raamattu on sanonut, että he tulisivatkin tekemään. Kaikesta päättäen heillä ei ole uskoa, he erottautuvat teistä, eikä heillä ole yhteyttä teihin, ja niin edelleen, "heillä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman, sellaisia karta." He eivät tiedä, mistä he tulevat, heillä ei ole mitään perusteita. Lainaan tähän veli Booth Clippornin sanoja, hän on ystäväni. "Jos maailmassa on jotakin aviotonta ja vastoin Jumalaa luotua olentoa, niin sellainen on muuli. Muuli on kaikista olennoista alhaisin. Se ei tiedä mikä se on. Se ei voi enää lisääntyä. Muulia ei enää toinen muuli voi siittää, niin että syntyisi muuli. Siinä on sen loppu. Se ei tiedä mistä sen isä tuli, eikä se tunne äitiään, sillä sen isä on pieni aasi ja äiti on hevosen tamma. Jumala ei milloinkaan luonut sitä. Älkää laittako sellaista Jumalan syyksi. Jumala ei koskaan tehnyt sitä."
Jumala sanoi: "Kaiken tulee tuottaa kaltaisiaan." Kyllä. Mutta muuli ... sen isä on aasi ja sen emä on hevosen tamma, niinpä se ei tiedä, mihin se kuuluu. Se on hevonen joka koettaa olla aasi, tai aasi joka koettaa olla hevonen. Se ei tiedä, mihin se kuuluu. Ja muulit ovat kovapäisimpiä olentoja, mitä maailmassa on. Sinä et voi milloinkaan luottaa niihin hiukkaakaan. Ja samoin on myös monien ihmisten laita seurakunnassa. He eivät tiedä kuka heidän isänsä on, eivätkä he tiedä mitään äidistään. Ainoa asia, minkä he tietävät, on se, että he ovat joko presbyteerejä, metodisteja, baptisteja, tai helluntailaisia tai jotakin sellaista. He eivät tiedä mistä he tulevat. Ja vanha aasi, sinä voit huutaa sille niin paljon kuin haluat, ja se vain seisoo siellä ja kohottaa korviansa ja katsoo. Sinä voit saarnata sille koko yön, eikä se lähtiessään tiedä siitä sen enempää kuin se tiesi tullessaan. Näin on aivan totta. Minä en haluaisi olla epäkohtelias, mutta minä haluan kertoa teille totuuden.
Mutta on yksi asia, jota he voivat tehdä, he ovat hyviä työntekijöitä. Oi, he työskentelevät ja työskentelevät, ja työskentelevät. Se tuo mieleeni joukon itsepäisiä muuleja, jotka aina haluavat raivata tien taivaaseen tekemällä työtä. Se on totta, sellainen on muuli. Voi, nuo rouvien hyväntekeväisyysyhdistykset, ja kananpoikien illalliset, sillä tavalla he maksavat saarnaajilleen. "Ja meillä on oltava nämä tanssiaiset ja kaikki tämä sosiaalinen...." Se on vain työtä, työtä, työtä, työtä, työtä. Ja minkä vuoksi he työskentelevät?
Kysykää heiltä: "Saitteko Pyhän Hengen uskoon tultuanne" He työntävät korvansa eteenpäin, he eivät tiedä mihin he ovat menossa: "Mitä sinä sillä tarkoitat? Mitä siitä? Mitä sinä tarkoitat Pyhällä Hengellä? Minä en ole koskaan kuullut siitä mitään. Voi, sinun täytyy olla jokin fanaatikko." Katsokaa, he eivät tunne isäänsä, eivätkä he edes tiedä, kuka oli heidän äitinsä. Ja teidän täytyy lyödä sitä aina kun te teette jotakin, lyödä sinne ja lyödä tänne, lyödä tuonne ja tuonne ja tuonne. Näin on, vanha muuli on sellainen.
Mutta minä sanon teille että niin ei tarvitse tehdä täysverisen hevosen suhteen. Napsauta vain ruoskaa sen yläpuolella, ja veljet se lähtee. Se tietää mitä se tekee. Voi, kuinka hienoa onkaan ratsastaa täysverisellä, uljaalla ratsulla! Kuinka hienoa! Te vain sanotte: "Mennään poika". Ja katsokaahan, silloin teidän on parasta pitää lujasti kiinni, muutoin se jättää teidät.
Samoin on myös täysiveristen kristittyjen laita. Halleluja! Vastaanottakaa Pyhä Henki. Tehkää Parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi. Niin nopeasti kuin vain voivat, he ovat menneet veteen. He eivät voi levätä yhtä vuorokautta ennen kuin he vastaanottavat Pyhän Hengen. Miksi? Tiedättehän, että kristitty tuntee Isänsä. Katsokaahan, tarvitaan kaksi, että syntyy lapsi. Se on totta, isä ja äiti. Muuli ei tiedä, kuka oli sen isä ja kuka sen äiti. Mutta me tiedämme keitä Isä ja Äiti ovat, sillä me olemme syntyneet kirjoitetusta Jumalan Sanasta, jonka Henki on vahvistanut. Pietari sanoi helluntaipäivänä: "Jos te teette parannuksen ja teidät kastetaan Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan." Ja veljet, todella uudestisyntynyt kristitty, hänen henkensä on sellainen, että niin pian kuin hän saa Sanan, hän vastaanottaa Pyhän Hengen. Kysykää häneltä silloin jotakin! Hän tietää, missä hän seisoo. "Uskotko sinä Jumalalliseen parantumiseen?" "Aamen!" "Uskotko sinä Kristuksen toiseen tulemiseen?" "Aamen!". Kysykää sitä muulilta. Muulin uskonto on "Oh, en minä tiedä. Tohtori Jones sanoi kerran ..." Hyvä on menkää Saulin perässä. Katsokaapa! "Voi he eivät tiedä siitä. Niin, minäpä kerron teille, minun seurakuntani ei ole siitä varma".
Oi veljet, mutta uudestisyntynyt mies tai nainen on aivan yhtä mieltä Herran Jeesuksen toisesta tulemuksesta, he ovat yhtä varmoja siitä että he ovat saaneet Pyhän Hengen, kuin siitä että, on Pyhä Henki, joka voidaan antaa.
No niin, tuo nainen kaivolla sanoi: "Me palvomme tällä vuorella ja te juutalaiset Jerusalemissa. Hän vastasi: "Vaimo usko minua! Tulee aika, ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää Hengessä ja totuudessa; sillä sen kaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo."
Sinun Sanasi on totuus. Ja jokainen, joka lukee Raamattua ja uskoo jokaisen sanan, jonka Raamattu sanoo, ja seuraa sen ohjeita, ja vastaanottaa saman Pyhän Hengen kuin hekin saivat, samalla tavalla kuin hekin sen vastaanottivat, se saa aikaan samat tulokset kuin heilläkin, he saavat saman voiman kuin nuokin, kun he vastaanottivat sen, ja silloin he tietävät kuka on heidän isänsä ja kuka on heidän äitinsä. Hän tietää että hänet on pesty Jeesuksen Kristuksen veressä, ja että hän on syntynyt Hengestä, siinä on kunniakas voitelu. Hän tietää missä hän seisoo. Varmasti! Hän on Kanaanin maassa. Hän tietää mistä hän tuli. Ja näin on todellisten Kristittyjen laita. Kysykää häneltä: "Saitko sinä Pyhän Hengen uskoon tultuasi?" "Aamen, veli!"
Toissa päivänä minä seisoin erään vanhan pyhän luona, hän oli yhdeksänkymmenenkahden, hän puhui 80-vuotiaalle pastorille, ja minä sanoin. "Isoäiti?" Niin valoisana kuin vain voi olla, hän sanoi: "Niin poikani." Minä sanoin: "Kuinka kauan on siitä kun sinä vastaanotit Pyhän Hengen?" Hän sanoi: "Kunnia Jumalalle! Siitä on noin kuusikymmentä vuotta." No niin, jos hän olisi ollut muuli, olisi hän sanonut: "Hetkinen odotahan hieman, minut konfirmoitiin ja vettä pirskotettiin päälleni, kun minä olin.... Niin varmasti he ottivat minut kirkkoon jäseneksi ja minä vein jäsenkirjani sille ja sille." Oi, armahtakaa... he eivät tiedä mihin he kuuluvat.
Mutta hän tiesi, mistä hän oli saanut esikoisoikeutensa. Hän oli siellä kun se tapahtui. Hän syntyi vedestä ja Hengestä. Hän tiesi, että Sanan vedellä pesemisessä veden lisäksi tarvitaan Sanaa. Katsokaa nyt keille tämä on osoitettu: "Niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa." Paavali, no niin, tämä vie minulta paljon aikaa, mutta minä aion päästä tämän luvun lävitse. Pidättekö te tästä? Oi, se kertoo meille, missä me olemme, mutta me emme voi tehdä tätä yhden illan aikana. Me tarvitsisimme kuukauden tai kaksi aikaa, joka ilta mennäksemme tämän lävitse sana sanalta. Me menisimme takaisin sinne ja toisimme sen esiin historian peitosta ja asettaisimme sen esiin sana sanalta, ja osoittaisimme teille, että se on totuus.
No niin, sallikaa minun lukea tuo jae nopeasti uudelleen. "Paavali, Jumalan tahdosta (ei ihmisen tahdosta) Kristuksen Jeesuksen apostoli, Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa!"
Nämä ihmiset on kutsuttu ulos, he ovat erottautuneet, ja nyt heidät on kastettu Pyhällä Hengellä, ja he ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Minä osoitan tämän kirjeeni teille, te minun rakkaani. Oi! Minä ajattelen Paavalia siellä juuri nyt, oi kuinka onnellista se onkaan! Tuo pieni vanha apostoli, hänen päänsä leikattiin siellä pois. Minä olen seisonut sillä paikalla, missä he leikkasivat hänen päänsä pois. Mutta hänen päänsä on kiinni tuossa uudessa ruumiissa, eikä sitä enää koskaan voida leikata irti. Ja hän seisoo siellä heidän kanssaan tällä hetkellä, tuo sama apostoli, joka kirjoitti tämän kirjeen. Ja sanoi: "Teille, jotka olette Kristuksessa Jeesuksessa! Yhden Hengen kautta meidät on kastettu yhteen ruumiiseen." Katsokaapa nyt.
"Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä ... (Oi, kuuletteko te tämän) joka on siunannut meitä kaikella hengellisellä siunauksella ..."
Ei ainoastaan jotakin hiukan apostoleille, ja hiukan jotakin tälle, vaan Hän on siunannut meitä kaikella hengellisellä siunauksella.
Sama Pyhä Henki, joka lankesi alas helluntaipäivänä, on sama Pyhä Henki täällä tänään. Sama Pyhä Henki, joka sai Mirjamin huutamaan ja puhumaan kielillä, niin että hänellä oli tuo ihana hetki siellä ja että hän iloitsi ja teki nuo asiat, tuo sama Pyhä Henki on täällä tänä iltana. Sama Pyhä Henki, joka kohtasi Paavalin tuossa vanhassa laivassa, kun näytti siltä, että se oli uppoamaisillaan, että se olisi mennyttä, neljätoista päivää ja yötä oli kulunut, niin että he eivät olleet nähneet kuuta eivätkä tähtiä. Näytti siltä kuin jokaisen laineen päällä olisi ollut paholainen tanssimassa ja näyttämässä hampaitaan ja sanomassa: "Minä upotan sinut nyt vanha veikko. Nyt minä saan sinut".
Ja kun Paavali meni alas hieman rukoilemaan, seisoi siellä enkeli joka sanoi: "Ole rohkealla mielellä Paavali, älä pelkää. Tämä vanha laiva uppoaa erään saaren rantaan. Mene ja syö ateriasi, kaikki on nyt hyvin."
Siinä hän tuli nuo kahleet pienissä vanhoissa käsissään, vetäen niitä jaloillaan, ja sanoi: "Olkaa turvallisella, ja rohkealla mielellä miehet, sillä viime yönä seisoi minun luonani sen Jumalan enkeli jota minä palvelen ja sanoi: "Älä pelkää Paavali."
Tuo sama Pyhä Henki on täällä tänä iltana, sama Jumalan Henki, jakaen meille samoja hengellisiä lahjoja... ...joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella…
Oi, pysähtykäämme tähän aivan muutamaksi minuutiksi. Taivaallisissa. No niin, ei aivan missä vain, vaan taivaallisissa. Me olemme kokoontuneet taivaalliseen paikkaan, se merkitsee meidän asemaamme uskovaisina. No niin, jos minä olen rukoillut itseni lävitse tai sinä olet rukoillut itsesi lävitse, tai jos seurakunta on rukoillut itsensä lävitse, ja me olemme kokoontuneet yhteen pyhinä, uloskutsuttuina, kutsuttuina ja valittuina, Pyhällä Hengellä kastettuina, täytettynä Jumalan siunauksilla, asetettuina juuri nyt taivaallisiin yhdessä, silloin meidän sielumme on taivaallisissa. Meidän henkemme on tuonut meidät taivaalliseen ilmapiiriin. Oi veljet, siinä se on taivaallinen ilmapiiri!
Oi, mitä voisikaan tapahtua tänä iltana, mitä tapahtuisikaan täällä tänä iltana, jos me istuisimme täällä taivaallisessa ilmapiirissä, ja Pyhä Henki liikkuisi jokaisen sydämen yllä, joka on uudestisyntynyt ja tullut uudeksi luomukseksi Kristuksessa Jeesuksessa? Kaikki synnit veren peitossa, täydellisessä palvonnassa kätemme ja sydämemme kohotettuina Jumalan puoleen, istuessamme taivaallisissa Kristuksessa Jeesuksessa, palvoen yhdessä taivaallisissa paikoissa.
Oletteko te koskaan olleet siellä? Oi, minä olen ollut siellä kunnes minä olen itkenyt ilosta ja sanonut: "Jumala, älä anna minun koskaan poistua täältä." Vain taivaallisissa Kristuksessa Jeesuksessa! Siunaten meitä, millä? Jumalallisella parantumisella, ennaltatietämisellä, ilmestyksillä, näyillä, voimalla, kielillä puhumisella, niiden selittämisellä, viisaudella, tiedolla, kaikilla taivaallisilla siunauksilla ja sanoinkuvaamattomalla ilolla ja täydellisellä kirkkaudella, jokaisen sydämen ollessa täytettynä Hengellä, meidän kulkiessamme yhdessä asettuen taivaallisiin, missä meidän keskuudessamme ei ole yhtään pahaa ajatusta, missä kukaan ei polta savukettakaan, missä ei ole ainuttakaan moraalittomasti pukeutunutta, ei mitään sitä, eikä tuota eikä tätä, ei ainoatakaan pahaa ajatusta, missä kenelläkään ei ole mitään toistaan vastaan, missä kaikki puhuvat toisilleen, rakkauden ja sopusoinnun vallitessa, kaikkien ollessa yksimielisiä, "SILLOIN YHTIÄKKIÄ TAIVAASTA KUULUISI ÄÄNI, NIINKUIN MAHTAVA TUULEN HUMAUS." Siinä se on: Hän on siunannut meitä kaikella hengellisellä siunauksella.
Silloin Pyhä Henki saattaa langeta jonkun päälle ja sanoa: "NÄIN SANOO HERRA. Mene siihen paikkaan ja tee jokin tietty asia." Katsokaa, kuinka se tapahtuu juuri tällä tavalla. Ymmärrättekö? "NÄIN SANOO HERRA.' Tee tämä asia tuossa paikassa." Katsokaa kuinka se tapahtuu juuri näin.
"Joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella." Katsokaapa! "Niin kuin hän oli valinnut meidät...." Valitsimmeko me hänet, vai valitsiko Hän meidät? Hän valitsi meidät. Milloin? Sinä iltanako, kun me vastaanotimme Hänet? Valinta! "Niin kuin Hän ennen maailman perustamista oli Hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään... (kirkkokunnassako?) …ei vaan rakkaudessa".
Milloin Jumala valitsi meidät? Milloin Jumala valitsi teidät, jotka olette saaneet Pyhän Hengen? Milloin Hän valitsi teidät? Ennen maailman perustamista. Ennen maailman perustamista Hän valitsi teidät, ja lähetti Jeesuksen, että Hän tulisi teidän syntienne sovitukseksi, kutsuakseen teitä sovintoon itsensä kanssa rakkaudessa. Oi, kuinka minä toivonkaan, että meillä olisi muutama minuutti aikaa lisää. Sallikaa minun, ennen kuin me menemme eteenpäin, palata 1. Mooseksen kirjan 1 luvun jakeeseen 26; otan sen esille keskiviikkona paremmin. Kun Jumala loi ihmisen... Ennen kuin Hän loi ihmisen, kutsui Hän itseään nimellä "El" E1, El; Elh, "Elah, Elohim." Tuo hepreankielen sana tarkoittaa itsestään olemassa olevaa, ja kaikki on Hänen kauttansa. Mitään ei ollut ennen Häntä, Hän oli kaikki se mitä milloinkaan on ollut olemassa, itsestään olemassa Oleva! El, Elah, Elohim, tarkoittaa "Kaikkiriittävää, kaiken voiman omaavaa, Kaikkivaltiasta, itsestään olemassa olevaa."
Mutta 2. Mooseksen kirjassa, kun Hän loi ihmisen, Hän sanoi: "Minä olen Yahu, Juvuh, Jvhu, Jehovah." Mitä se tarkoittaa? "Minä olen itsestään olemassa oleva, joka loin jotakin itsestäni, olemaan minun poikani, tai olemaan väliaikainen, tai amatööri, olemaan pieni osa minua." Ylistys! Miksi? Jehova tarkoittaa, että Hän teki ihmisestä harrastelija-jumalan. Koska Hän on Isä Jumala, ja Hän teki ihmisestä amatööri-jumalan, niin silloin Hän ei enää ole itsestään olemassa oleva, vaan Hän esiintyy perheensä kanssa. Elah, Elohim. Nyt Hän on Jehova. Jehova tarkoittaa perheensä kanssa olemassa olevaa.
No niin, Jumala loi ihmisen olemaan maan hallitsija, hänellä oli hallintoalueensa, ja maa oli ihmisen hallintoalue. Sanooko Raamattu näin? Silloin jos tämä on ihmisen hallintoalue, silloin hän oli jumala maan suhteen. Hän saattoi sanoa jotakin, ja niin tuli olemaan. Hän saattoi sanoa näin, ja niin tuli olemaan. Siellä Hän on Jumala, Jehova, Hän, joka kerran oli itsestään olemassa oleva, mutta joka nyt esiintyy perheensä kanssa, ja Hänen lapsensa Hänen kanssaan. Siinä se on.
No niin, lukekaa siitä. Me menemme siihen keskiviikkona, kun meillä on enemmän aikaa. Meillä on enää noin viisitoista minuuttia ja minä ajattelin, että me pääsisimme tässä aina siihen asti, että meidät sinetöitäisiin luvatun Pyhän Hengen kautta, mutta me emme ehdi siihen.
Niin, milloin meidät kutsuttiin olemaan Jumalan palvelijoita? Milloin Orman Neville kutsuttiin Jumalan palvelijaksi? Oi, tämä saa minut hämilleni. Minä kerron sen teille, etsikäämme muutamia Raamatun kohtia. Haluan teidän etsivän 1. Piet. 1: 20. Ja sinä Pat, etsi Ilmestyskirjan 13 luku. Nyt me haluamme kuunnella tätä, te haluatte tietää, milloin Jumala kutsui teidät olemaan kristittyjä. Oi, minä rakastan tätä. Tämä on sitä: "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee."
No niin, veli Neville, jos sinulla on 1. Pietarin kirje 1: 20, niin lue siitä jakeet 19 ja 20. Kuunnelkaapa! "Vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, hänen joka tosin oli edeltä tiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten."
Milloin Hänet oli ennaltamäärätty? Ennen maailman perustamista. Veli Pat lue puolestani Ilmestyskirja 17: 8.
"Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva."
Ketkä tulevat eksytetyiksi? Ketkä tulevat eksytetyiksi sellaisen uskonnollisen henkilön kautta, jollainen Saul oli? Se oli niin ovelaa ja täydellistä, että se eksyttäisi, mitkä? Jopa valitutkin... jos mahdollista. No niin, Ilmestyskirja 13: 8, sallikaa minun lukea se teille:
"Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta."
Milloin meidän nimemme laitettiin Karitsan Elämän Kirjaan? Silloin kun Karitsa teurastettiin ennen maailman perustamista. Silloin kun Jumala oli Jehovah, El, Elah, Elohim, itsestään olemassa oleva. Juuri niin kuin yksi suuren suuri timantti, eikä Hän voinut olla mitään muuta, mutta tämän timantin sisällä oli Hänen ominaisuutensa olla Pelastaja. Näissä ominaisuuksissa Hänen sisällään oli ominaisuus olla Parantaja. Mutta ei ollut mitään pelastettavaa eikä parannettavaa, mutta Hänen ominaisuutensa saivat sen aikaan. Niinpä silloin ennen maailman perustamista, kun Hän tiesi, että tulisi tapahtumaan tuo suuri paljastus, joka osoittaisi Hänestä, että Hän on Pelastaja, että Hän tulisi tänne ja ottaisi lihan muodon ja asuisi meidän keskellämme, ja Hän tiesi, että Hänen haavainsa kautta me tulisimme parannetuiksi, Hän teurasti Karitsan Kirjansa päällä ennen maailman perustamista, ja kirjoitti teidän nimenne tuohon kirjaan ennen maailman perustamista.
Kuunnelkaapa! Ennaltamäärääminen osoittaa valintaa. Valinta johtaa takaisin ennaltatietämiseen ja ennaltamäärääminen johtaa kohtaloon. Älkää unohtako sitä, että valitseminen johtaa meidät tähän, tässä se on: "Minä olin rikkaruoho. Minä synnyin synnissä ja vääryydessä ja minä tulin maailmaan valehdellen, syntyen syntisten joukkoon. Isäni ja Äitini ja koko minun perheeni, he olivat syntisiä. Minä olin rikkaruoho, mutta aivan yhtäkkiä minusta tuli vehnänjyvä". Tämä, mitä tämä on? Valinta. Jumala, ennen maailman perustamista, valitsi, että rikkaruohosta oli tuleva vehnänjyvä." Nyt minä tiedän että minä olen vehnänjyvä, koska minä olen pelastettu. Kuinka minä tiedän sen?" Katsokaa taaksenne ja nähkää, että Hän ennaltamääräsi sen, kauan sitten. Ennaltatietämisensä kautta Hän näki, että minä rakastaisin Häntä, ja niin Hän suoritti sovituksen oman Poikansa kautta, että minä Hänen kauttansa voisin tulla rikkaruohosta vehnänjyväksi. No niin, missä minä nyt olen? Minä olen pelastettu. Minä vaellan Jumalan armossa. "Mihin ennaltamäärääminen johtaa meidät?" Kohtaloon. "Mihin Hän vie minut, mihin minä olen menossa?" Tämä on saanut teidät valtaansa. Siinä te olette.
No niin, lukekaamme vielä hieman eteenpäin, ja sitten meidän täytyy lopettaa melko lyhyeen.
"Niin kuin Hän ennen maailman perustamista oli Hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat Hänen edessään, rakkaudessa. Edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, Hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan."
Mitä Hän teki? Hän, ennaltatietämisensä kautta, ennalta näki meidät, tietäen että Hän oli Pelastaja, Itsestään olemassa oleva. Siellä ei ollut enkeleitä, ei mitään, ainoastaan Jumala, Elah, Elohim, tuo itsestään olemassa oleva, ainoastaan Hän yksin. Mutta Hänessä oli Pelastaja. Kyllä, mutta mitä Hän pelastaisi, kun ei ollut mitään kadotettua? Hän tiesi sen, ja Hän tiesi, että tämä Hänen suuri ominaisuutensa tulisi tuomaan esiin jotakin, jonka Hän voisi pelastaa. Sitten kun se tapahtui, Hän ennaltatietämisensä kautta katsoi tänne alas ja Hän näki jokaisen, joka vastaanottaisi sen. Ja silloin tehdessään niin Hän sanoi: "Pelastaakseni heidät, ainoa tapa, jolla minä voin tehdä sen, on että minä itse tulen alas lihaan ja otan ihmisten synnit Hänen päälleen ja kuolen heidän puolestaan, että minä olisin se, jota palvotaan", koska Hän on Jumala, palvonnan kohde.
Sitten Hän tuli alas ja otti kaikki päälleen. Ja kun Hän teki sen, Hän teki sen siksi, että Hän voisi pelastaa teidät, jotka haluatte tulla pelastetuiksi. Näettekö te mitä minä tarkoitan? Ennaltatietämisensä kautta, täydellinen Jumala, joka tiesi kaikki asiat, näki Karitsan, ja Hän teurasti tuon Karitsan ennen maailman perustamista, ja Hän laittoi teidän nimenne Karitsan Elämän Kirjaan. Ja Hän näki saatanan petollisuuden, ja sen, mitä hän tulisi tekemään. Niinpä Hän laittoi teidän nimenne sinne. Ja Hän sanoi, että antikristus tulisi olemaan niin uskonnollinen, niin hyvä, sellainen hieno kaveri, sellainen älykäs mies, niin uskonnollinen mies, että hän tulisi eksyttämään jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista. Mutta se on mahdotonta, koska heidän nimensä ennalta määrättiin ennen maailman perustamista. Armovalinnan kautta Hän valitsi heidät, ja ennaltamääräämisen kautta he tietävät, mihin he ovat menossa.
No niin, kuka voisi epäillä sitä? Tämä on se, mitä Paavali sanoi. Näin Paavali kirjoitti. Tämä on Paavalin kirjoitus. Tämä on se mitä hän kertoi seurakunnalleen. Seurakunta, oikeaan asemaan asetettuna ennen maailman perustamista. Kun Jumala synnytystuskissaan oli tuomassa teitä esiin, Hän tiesi mitä te tulisitte olemaan, ja Hän asetti teidät oikealle paikallensa omaan ruumiiseensa, olemaan perheenemäntänä, maanviljelijänä, saarnaajana, profeettana; olemaan tätä tai tuota. Hän asetti teidät oikealle paikallenne. Sitten kun me olemme tulleet pois Egyptin valkosipulien mailta, pyhityksen kautta, ja meidät on kastettu tuohon luvattuun maahan ... Sillä Jumalan lupaus on Pyhä Henki.
Efesolaiskirjeen 4. luvun 30. jakeessa sanotaan: "Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivään saakka." Sitten Jumala, ennaltamäärättyään Seurakunnan, Hän sanoi: "Ja kaikki ihmiset, heitä tulee olemaan miljoona kertaa miljoonia, jotka vaeltavat hyvin uskonnollisesti, tulevat eksytetyiksi." Ainoat, jotka eivät tule eksytetyiksi, tulevat olemaan nuo, jotka tulevat perille luvattuun maahan, ne, joiden nimet on laitettu Karitsan Elämän Kirjaan ennen maailman perustamista, ja jotka ovat tulleet perille luvattuun maahan, ja jotka nauttivat siitä.
Monet ihmiset pelkäävät sitä, että he tulevat käyttäytymään omituisesti. Monet pelkäävät, että Pyhä Henki saa heidät tekemään jotakin sellaista, mitä he saavat hävetä ihmisten edessä. Monet ihmiset pelkäävät sitä, että he itkevät, ja että heidän rakastettunsa, tai äitinsä, tai naapurinsa, tai johtajansa näkevät heidän itkevän.
Sallikaa minun kertoa teille eräästä miehestä ennen kuin me lopetamme. Hänen nimensä oli Daavid, ja kun Jumalan arkki oli ollut filistealaisten maassa, ja se oli tulossa sieltä pois vanhan härän vetämänä, ja kun Daavid näki arkin tulevan, hänellä oli viitta yllään, ja hän juoksi sinne, hän pomppasi ilmaan, ja hyppi siellä ja huusi ja hyppi ja tanssi ja hyppi ja tanssi. Hän, Israelin kuningas! Ja hänen vaimonsa katseli ulos ikkunasta ja näki hänen käyttäytyvän kummallisesti, ja hän halveksi häntä. Hänen on täytynyt sanoa: "Tuo idiootti! Katsokaa häntä, millä tavalla hän käyttäytyy, pomppien ilmassa ja hypellen ja käyttäytyen tuolla tavalla. Hänenhän täytyy olla mieletön!" Ja sinä iltana kun Daavid tuli sisälle, hänen vaimonsa sanoi jotakin seuraavan kaltaista: "Sinä olet nolannut minut. Sinähän olet kuningas ja minun puolisoni ja sinä teit tuolla sillä tavalla, käyttäydyit siten!"
Daavid sanoi: "Huomenna minä karkeloin vielä enemmän. Todella! Hän sanoi: "Etkö sinä tiedä, että minä tanssin Herralle?" Hän oli siirtynyt sinne! Hän oli luvatussa maassa. Hän oli kadottanut kaiken itsetietoisuutensa ja maailman polttomerkin. Hän oli niin onnellinen tietäessään, että liiton arkki oli tulossa hänen omaan kaupunkiinsa.
Ja oi, minä voin sanoa teille, että muutamat ihmiset eivät uskalla vastaanottaa Pyhää Henkeä, koska he pelkäävät sitä, että he voivat puhua silloin kielillä. He pelkäävät ihmisiä, jotka saattavat sanoa: "No, hän on yksi niistä kielihepuista." He pelkäävät tulla seurakuntaan, ja sitä että heidät kastetaan Jeesuksen Kristuksen nimeen, koska he häpeävät sitä!
Joku sanoi, että minun täytyy mitätöidä ääninauhani, koska minä olin saarnannut kasteesta Jeesuksen Kristuksen nimeen. Minä en mitätöi niitä. Minä teen niitä lisää! Tämä on oikein, minä teen niitä lisää. Raamattu sanoo niin. Jos he eivät pidä siitä, mitä me teimme eilen, niin katsokaapa vain, mitä me teemme huomenna! Näin meidän tulee tehdä, katsokaahan, meidän tulee mennä eteenpäin. Sille ei ole mitään loppua, koska se on Herrasta. Se on Jumalasta.
Tiedättekö te, mitä Jumala teki? Jumala katsoi alas taivaasta ja Hän sanoi: "Daavid, sinä olet Minun sydämeni mukainen mies." Daavid ei ollut häpeissään. Hän oli Herran palvelija. Hän rakasti Herraa. Ja hän oli niin onnellinen, niin ylitsevuotavan iloinen, että hän ei enää ajatellut inhimillistä kunniaa.
Tiedättehän, niin kuin minä sanoin saarnassani tänä aamuna, että me olemme niin peloissamme, että me haluamme Saulin opettavan meitä. Me haluamme Saulin jostakin seminaarista kertomaan meille, millaisen meidän uskomme täytyy olla ja miten meidän tulee palvoa. Tämä kuuluu Jordanin tuolle puolelle. Tällä puolella Pyhä Henki johdattaa. Täällä te olette tuon sotkun ulkopuolella. Täällä te ette välitä siitä, mitä he ajattelevat. Täällä te olette itsellenne kuolleita, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristukseen... ja teidät on sinetöity Pyhällä Hengellä. Te ette välitä sellaisesta. Te elätte Kanaanin maassa. Te pystytte syömään hyvää viljaa. Te olette uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa. Te olette matkalla luvattuun maahan.
Minä muistan, kun me seisoimme tuolla, veli Collins, noin 30 vuotta sitten, silloin kun tätä rukoushuonetta ei vielä ollut rakennettu, me istuimme siellä pienessä telttakokouksessa tuolla nurkassa; se oli minun ensimmäinen kokoukseni. Minä saarnasin tätä samaa Evankeliumia, samoja asioita, Kristuksen tutkimattomia rikkauksia, vesikastetta Jeesuksen Kristuksen nimeen, uskoen jokaisen Sanan olevan totta: Pyhän Hengen kasteen, Jumalallisen parantumisen, Jumalan voiman, juuri niin kuin minä nyt sitä saarnaan. Minä en ole koskaan muuttanut sitä tuumaakaan yhdessäkään kohdassa. Jumala paljasti siitä minulle lisää, ja sillä tavalla kuin Hän paljastaa sen minulle, minä tuon sen esiin. Hän ei koskaan ota mitään pois siitä, mitä on ollut, Hän vain lisää siihen aina enemmän.
Minä seisoin siellä alhaalla, kun noin viisisataa ihmistä seisoi siellä rannalla laulaen: "Jordanin myrskyisellä rannalla seisoen mä katson toiveikkaana ihanaan Kaanaan maahan, missä mun perintöosani odottaa. Milloin mä saan tuolle ihanalle rannalle iäti siunattuna, milloin mä sinne saan Isäni turviin ja lepoon ikuiseen?" Kun he alkoivat laulaa sitä, minä olin ottamassa erästä poikaa tuonne jokeen kastaakseni hänet siellä Herran Jeesuksen nimeen. Minä sanoin: "Taivaallinen Isä, kun minä tuon tämän pojan sinun eteesi hänen tunnustuksensa perusteella..." Minä itsekin olin vain poikanen, minulla on siitä kuvia kotona. Minä sanoin: "Kun minä kastan hänet vedellä, Herra, hänen tunnustuksensa mukaan, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimeen, täytä Sinä hänet Pyhällä Hengellä." Ja melkein sillä hetkellä jostakin tuli pyörretuuli. Se tuli kiitäen alas, tuo kirkas aamutähti oli siellä. Siellä oli tuo valo, jonka te näette tuolla olevassa kuvassa. Siellä se oli.
Siitä kerrottiin kaikkialla maailmassa, Kanadassa ja ympäriinsä. He sanoivat: "Salaperäinen valo ilmestyi paikallisen baptistisaarnaajan ylle hänen ollessaan kastamassa."
Muutama päivä sitten kun tohtori Lamsa tuli minun tyköni minä en ollut koskaan tiennyt siitä mitään ja hän toi minulle kuvan, joka eräällä veljellä on nyt täällä mukanaan. Onko sinulla se kuva? Onko sinulla siellä Raamattu mukanasi; sehän on sinun Raamatussasi? Hyvä on. Siinä on kuva muinaisesta heprealaisesta Jumalan merkistä. Se on juuri sellainen, joita oli Jobin päivinä ennen kuin Raamattu kirjoitettiin. Jumala kolmessa ominaisuudessaan ei kolmea jumalaa. Yksi Jumala kolmessa ominaisuudessaan. Isä, Poika ja Pyhä Henki; ne ovat kolme eri tehtävää, joissa Jumala toimi. Ei kolme jumalaa vaan kolme Hänen ominaisuuttaan! Siinä se oli. Kun tuo suuri mies, tohtori Lamsa, hänen nimeään kantaa eräs Raamatun käännös, kun hän tuli ja puhui minulle tuona aamuna. Minä puhuin hänen kanssaan ja kysyin: "Mikä on tämä merkki?"
Hän sanoi: "Se on muinainen heprealainen Jumalaa tarkoittava merkki. Jumala kolmessa ominaisuudessaan."
Minä sanoin: "Sellaisissa kuten Isä, Poika ja Pyhä Henki?"
Hän pysähtyi ja asetti kahvikuppinsa alas ja katsoi minuun. Gene, minä uskon, että sinäkin olit siellä ja Leo. Hän sanoi: "Uskotko sinä sen?"
Minä sanoin: "Koko sydämestäni."
Hän sanoi: "Eilen illalla kun minä olin sinun kokouksessasi, veli Branham, minä näin tuon erottamisen. Minä en ole milloinkaan aikaisemmin nähnyt sitä Amerikassa tai omassa maassani." Hän sanoi: "Nämä amerikkalaiset eivät edes tunne omaa Raamattuaan. Kaikki, mitä he tietävät, on heidän oma kirkkokuntansa. He eivät edes tiedä, missä he seisovat." Hän sanoi: "He eivät tiedä mitään." Hän sanoi: "Mutta kun minä eilen illalla olin sinun kokouksessasi", hän sanoi ... No niin, veli Gene, minä sanon tämän kunnioittaen ja rakkaudella ja niin edelleen. Hän sanoi: Minä sanoin: "Tämän täytyy olla profeetta." Mutta kun minä näin, että sinä uskot, että Isä, Poika ja Pyhä Henki eivät ole kolme jumalaa, vaan Hänen ominaisuuksiaan, silloin minä tiesin, että sinä olet Jumalan profeetta, sillä muutoin sitä ei olisi paljastettu sinulle sillä tavalla." Hän sanoi: "Se on täydellinen merkki..." Hän sanoi: "Sinä et ole ykseysopin kannattaja?"
Minä sanoin: "En. Minä en ole ykseysopin kannattaja. Minä uskon, että Jumala on Kaikkivaltias, ja että nuo kolme ominaisuutta ovat vain kolme tehtävää, joissa Jumala on toiminut."
Hän sanoi: "Siunattu olkoon sinun sydämesi!" Hän sanoi: Jonakin päivänä sinä olet vuodattava veresi maan päälle sen vuoksi, mutta", hän sanoi, "profeetat kuolevat aina asiansa puolesta."
Ja minä sanoin: "Tapahtukoon niin, jos se miellyttää Herraani." Lamsan Raamatunkäännös sanoo sen tällä tavalla.
Oi, se on totta. Kuinka monta kertaa minä sanoinkaan tälle seurakunnalle, niin kuin Samuel sanoi heille ennen kuin he valitsivat Saulin: "Ennen kuin te menette ja liitytte johonkin kirkkokuntaan ja annatte sitoa itsenne jonkinlaiseen uskonnollisuuteen, niin miksi te ette anna Pyhän Hengen johtaa itseänne?" Miksi te ette ota Jumalaa johtajaksenne ja anna Hänen siunata itseänne ja unohda kirkkokuntaanne? No niin, minä en sano, että te ette saa kuulua johonkin kirkkokunnalliseen seurakuntaan; te kuulutte, mihin te haluatte. Se riippuu teistä itsestänne. Mutta minä sanon teille: antakaa Pyhän Hengen johdattaa itseänne yksilöinä. Lukekaa Raamattua. Ja mitä Raamattu käskee teitä tekemään, se tehkää. Jumala siunatkoon teitä.
Nyt minä olen odottanut pitkän aikaa. Onkohan täällä joku, joka haluaa tulla rukousjonon läpi, että hänen puolestaan rukoiltaisiin. Jos on, niin kohottakaa kätenne. Vain yksi, kaksi, kolme. No niin. Te kaikki, tulkaa tänne ylös ja seisokaa täällä, jos te tällä kertaa haluatte niin, ja me rukoilemme. Ja sitten... minä en halua teidän lähtevän vielä. Minä haluan tehdä täällä virallisesti jotakin ennen kuin me lopetamme.
Kuinka monet teistä pitävät tästä Efesolaiskirjeen tutkimisesta? No niin, keskiviikkoiltana me aiomme käsitellä sinettiä. Ja sitten ensi sunnuntaiaamuna me menemme seurakunnan asettamiseen oikealle paikalleen. Me ehkä pääsemme siihen asti keskiviikkoiltana, te, jotka olette täältä Jeffersonvillestä. Seurakunnan asettaminen sille paikalle, mikä kullekin kuuluu. Kuinka meidät kutsutaan lapseksi ottamisen kautta. Jumala on ottanut meidät pojikseen, me olemme lapsia syntymän kautta. Meidät on otettu lapsiksi ja meidät on asetettu oikealle paikallemme Pyhän Hengen kautta. Katsokaa! Heistä jokainen oli heprealainen, kun he ylittivät joen, mutta Joosua jakoi maan ja antoi heille jokaiselle maaosansa sen mukaan, mitä heidän äitinsä olivat huokaisseet siitä, mitä Pyhä Henki oli sanonut heidän syntyessään.
Katsokaapa Jaakobia hänen ollessaan kuolemaisillaan, hän oli profeetta ja hän oli jo sokea, ja hän nosti jalkansa vuoteelle ja sanoi: "Tulkaa te Jaakobin pojat, ja minä kerron teille, missä te tulette olemaan viimeisinä päivinä." Minä tiedän, että minä saatan vaikuttaa kummalliselta. Nämä ihmiset saattavat vaikuttaa oudoilta. Mutta oi, ainoa asia, minkä minä tiedän, on tuo varmuus, tuo polte minun sydämessäni. "Tulkaa niin minä kerron teille missä te tulette olemaan viimeisinä päivinä." Ja minä voin ottaa tuon saman Raamatunpaikan ja ottaa kartan, joka osoittaa sen, missä juutalaiset nyt asuvat ja osoittaa teille, että he ovat tarkalleen niillä paikoilla, joista Jaakob sanoi, että he tulisivat olemaan siellä viimeisinä päivinä. He eivät ole koskaan olleet siellä — eivät ennen kuin siitä lähtien, kun he palasivat sinne toukokuun seitsemäntenä 1946. Sinä yönä Herran enkeli ilmestyi minulle ja kertoi tästä palvelustehtävästä. Minä voin osoittaa teille, että kun he palasivat takaisin luvattuun maahan, he tulivat tarkalleen sille paikalle mihin Jaakob sanoi heidän asettuvan. Ja siellä he ovat tänä päivänä! Oi, tämä on ihanaa! Me olemme päivämatkan lähempänä kotia.
Te rakkaat ihmiset, te olette sairaita, sillä muutoin te ette seisoisi siinä. Minä olen teidän veljenne. Minulla on Jumalalta tehtävä rukoilla sairaiden puolesta. Ei niin, että minulla olisi voima parantaa; sitä minulla ei ole. Mutta minulla on voimaa rukoilla. Niin kuin sanoin tänä aamuna, Daavidilla ei ollut mitään muuta kuin pieni linko, mutta hän sanoi: "Minä tiedän, mitä se saa aikaan, kun Jumalan voima on sen takana." Ymmärrättekö? Minulla on vain pieni rukous teidän edestänne, ja käteni laskettavina teidän päällenne, mutta minä tiedän, mitä usko Jumalaan voi saada aikaan. Se on tapahtunut toisille ja se tapahtuu teille. Uskokaa se nyt kun te tulette tänne hieman lähemmäksi.
No niin, tuskinpa tämä olisi niin vaikuttavaa, eilen minä kutsuisi tänne veljeäni voitelemaan teitä öljyllä. Haluatko tehdä sen, veli Neville? Minä pyydän seurakuntaa kumartumaan rukoukseen.
Muistakaapa nyt, viime viikolla kun minä olin sairaana tuosta vanhasta risiiniöljystä, minä olisin antanut mitä vain, jos joku olisi tullut ja laittanut kätensä minun päälleni. Jos olisi ollut joku, joka olisi tullut, joku jota Jumala on auttanut ja siunannut, minä olisin ollut siitä niin kiitollinen. Teistä kaikista varmaan tuntuu nyt samanlaiselta kuin minusta silloin. Teistä tuntuu nyt siltä, että te haluatte minun tekevän teille samoin kuin minä halusin jonkun silloin tekevän minulle. Jumala kielsi minua, etten minä saisi koskaan laiminlyödä työtäni. Tapahtukoon niin, että minä aina, olinpa minä sitten väsynyt tai uupunut, tai jos minä jaksan tuskin liikuttaa toista jalkaani, olkoon niin, että minä voisin mennä, sillä minä tulen tapaamaan teistä jokaisen jälleen tuossa maassa.
Silloin te vanhat miehet ja naiset, murtuneina, hiukset harmaantuneina ja pois lähtevinä; te kuihdutte niin kuin ruusu, joka on avannut nuppunsa, ja sitten pudottanut, pois terälehtensä yhden toisensa jälkeen. Te olette vähitellen kuihtumassa, eikö niin tapahdukin? Se on totta. Ainoa asia, minkä vuoksi te haluatte vielä viipyä täällä on se, että teidän elämänne loistaisi Jumalan kunniaksi. Niinpä kun vihollinen nyt on tarttunut teihin ja kaikki on lopussa, minä tulen Jumalan lingon kanssa uskossa sen lahjan kanssa, jonka Jumala minulle antoi. Minä sanon tämän sen vuoksi, että te voisitte ymmärtää tämän. Minä sanoin: "Jos Pietari tulisi tänne, tai joku heistä." Älkää sanoko niin! Teidän ei tarvitse rukoilla minun puolestani. Tulkaa vain tällä tavalla ja sanokaa, niin kuin te puhuisitte tälle rouvalle, sanokaa: "Oletteko te sisar se ja se?" Mikä on sinun nimesi? "Sisar Howard." "Te olette sisar Howard. Oletko sinä uskovainen, sisar Howard? Uskotko sinä olevasi uskovainen? Silloin, tiedäthän sinä, että sinulla on oikeus kaikkiin lunastuksen siunauksiin." Silloin minä voin sanoa: "Sisar Howard, se kaikki tulee olemaan hyvin", ja te voitte kävellä täältä pois. "Oi, minä voisin huutaa ja kirkua." Minä sanoisin: "Herra, sen täytyy olla niin. Niin on oltava."
Ja minä ajattelin: "Hyvä, ihmiset ajattelevat samoin silloin kun minä tulen ja rukoilen heidän puolestaan." Tällaista se on. Ymmärrättekö te, mitä minä tarkoitan?
Minä olen seissyt pitkiä aikoja ja ottanut ihmisiä vastaan ja sanonut: "Oi, kallis sisar, uskotko sinä sen? Oi, uskotko sinä siihen?" "Oi, Herra Jumala, suo heidän uskoa se. Anna heille uskoa siihen." "Otatteko te nyt sen vastaan?" Tämä ei ole sitä. Minä olen lopettanut, minä olen luopunut siitä.
Minä sanon vain tämän: "Sisar Howard, oletko sinä uskovainen?"
"Kyllä minä olen."
Hyvä on sisar Howard, jos sinä olet uskovainen, sinä olet sen kaiken perillinen, mitä Jumalalla on." Sitten minä vain tartun hänen käteensä. Katsokaahan, minä uskon siihen. Minä olen yhteydessä häneen laittamalla käteni hänen päälleen. Jeesus ei koskaan sanonut: "Rukoilkaa te heidän puolestaan," vaan Hän sanoi: "Laittakaa kätenne heidän päälleen." Tässä se on. Silloin hän paranee. Hän voi sanoa: "Kaikki tulee olemaan hyvin." Sisar Howard, silloin sinä voit mennä kotiin ja olla terve. Jumala siunatkoon sinua.
Sinä sisar, sisar Hampton, sinä olet uskovainen, etkö olekin? Sinä olet kaiken sen perillinen, mitä Jumalalla on. Jumala olkoon sinun kanssasi, sisar Hampton. Aamen! Sinä voit mennä kotiin ja olla terve. Jeesus Kristus on parantanut sinut. Aamen!