Lapseksi ottaminen, osa 2
(Jumalan julkitulleet pojat)

Me kumarramme päämme tänä iltana seurakuntana, uloskutsuttujen joukkona, opettaaksemme Sinun Sanaasi, asettaen meidät paikallemme tuohon Ruumiiseen. Oikealle paikallemme, missä me voimme työskennellä täydellisesti yhteen liitettyinä Kristuksen Ruumiin jäseninä.

Nyt me lähestymme välittömästi Jumalaa. Jokainen meistä isistä ajattelee sitä, että jos tuo olisi meidän oma pieni tyttäremme, kuinka meidän sydämeemme koskisi ja kuinka me soittaisimme seurakuntiin, että he välittömästi rukoilisivat. Ja jonkun isän sydämellä on suuri tuska. Herra, suo tuon Suuren Pyhän Hengen persoonan tulla juuri nyt tuon isän sydämelle. Ota pois kaikki epäilyksen varjot ja kaikki tuska, ja suo hänen tuntea, että Sinä olet Jumala, eikä yksikään sairaus voi kestää Sinun läsnäolossasi kun Sinun seurakuntasi ja kansasi on täyttänyt Sinun Jumalallisen käskysi.

Koko viikon, kun me olemme rukoilleet — viime sunnuntaista lähtien, minä olen ajatellut rukousta ja sen merkitystä. Maailman silmin katsottuna meillä ei ole suuriakaan aseita, mutta tämä pieni linko on kuolettava, kun sitä käytetään uskon kädellä. Oi Herra, suo meidän rukoustemme mennä perille, osua kuolemaan, joka väijyy tuon lapsen yllä. Tulkoon se karkotetuksi — kaikki pimeys ja synkät varjot tuon pienokaisen vuoteen vierestä. Saakoon Jumalan läsnäolon suuri Valo loistaa hänen ylleen. Saakoon hän tulla tuosta sairaalasta pois terveenä lapsena.

Jumala, me tiedämme, että rakkaamme odottavat meitä aivan tuon virran takana, ja että se on ihanaa, mutta me rakastamme pienokaisiamme. Ja me rukoilemme, Herra, että Sinä omaksi kunniaksesi säästäisit tuon lapsen elämän. Me, sinun seurakuntanasi nuhtelemme tuota kuolemaa, ja sanomme: "Seiso hiljaa paikallasi. Sinä et voi ottaa tätä lasta, koska me vaadimme hänen elämäänsä Jumalan valtakunnan nimissä." Suo näiden asioiden, Herra, tapahtua pyyntömme mukaan, Jeesuksen Kristuksen meidän Pelastajamme nimessä. Aamen."

Uskommeko me? Minä en tiedä, mitä minä voisin tehdä, jos minä en olisi kristitty. Minä en todellakaan haluaisi olla muunlainen enää kauempaa. Ei ole mitään muuta elämisen arvoista, kuin pelastaa toisia, se on parasta, mitä minä tiedän.

Tänä iltana me haluamme aloittaa hieman kertaamalla edellistä oppituntiamme. Ja minä koetan lukea koko luvun tänä iltana, jos vain voin. Niinpä sitten sunnuntaiaamuna, tai molempina, sunnuntaiaamuna ja iltana minä koetan päästä tuohon asetelmaan, jonka minä haluan seurakunnan näkevän, jos se sopii teille. Oi, kuinka ihanaa onkaan löytää asemansa. Kukaan ei voi tehdä mitään oikealla tavalla ennen kuin te todella tiedätte, mitä te olette tekemässä.

Mitä jos teille pitäisi suorittaa leikkaus, ja siellä olisi nuori lääkäri, joka on juuri päässyt koulusta eikä hän olisi koskaan aikaisemmin suorittanut sellaista leikkausta. Kuitenkin hän olisi nuori ja komea, ja hänen hiuksensa olisi kammattu hauskan näköisesti ja hän olisi pukeutunut todella hienosti ja hän olisi hyväkäytöksinen ja niin edelleen. Ja hän sanoisi: "Minä olen teroittanut veitset ja steriloinut kaikki tarvikkeet." Kuitenkin teillä olisi siitä hieman vaikea tunnelma. Minä haluaisin mieluummin vanhan lääkärin, joka on suorittanut tuollaisen leikkauksen monta kertaa aikaisemmin, ennen kuin minä joudun leikattavaksi. Minä haluan tietää, ettei hän ole vain juuri tullut koulusta, vaan että hänellä on myöskin kokemusta.

Ja kaikkein kokenein, jonka me voimme kutsua avuksemme tänä iltana, on Pyhä Henki. Hän on Jumalan suuri Lääkäri ja suuri Opettaja.

Minä haluaisin ottaa tämän illan sanomani taustaksi hieman sunnuntain saarnasta... He hylkäsivät Samuelin yhdessä Herran Sanan kanssa; ja hyväksyivät Saulin, Kiisin pojan; ja hylkäsivät Samuelin, joka esitti Pyhää Henkeä, koska hän puhui ainoastaan sen, mitä Pyhä Henki johti hänet puhumaan. Ja kun hän kiinnitti heidän huomionsa siihen, hän sanoi: "Muistakaa, että minä en ole koskaan sanonut teille Herran nimessä muuta kuin sen, mitä Herra on tehnyt. Minä en ole myöskään vaeltanut arvottomasti teidän edessänne, eikä kukaan voi syyttää minua synnistä."

Samoin kuin Jeesus sanoi: "Kuka teistä voi syyttää Minua synnistä?" Näettekö?

Ja hän lisäsi: "Minä en ole tullut teidän tykönne ja kerjännyt teidän rahaanne ja niin edelleen. Minä en ole ottanut teiltä mitään. Mutta kaikki se, mitä minä olen sanonut, on ollut teidän parhaaksenne, sillä minä olen tuonut sen teille Jumalan suusta. "

Ja kaikki ihmiset todistivat: "Se on totta. Kaikki se on totta, mutta me haluamme silti kuninkaan. Me haluamme olla niin kuin muukin maailma.

Tämän illan raamatunpaikkamme, Efesolaiskirje, se on Uuden Testamentin Joosuan kirja. Se on jakamassa ja asettamassa järjestykseen "VOITTAJIA". Otamme hetkeksi kertausta päästäksemme siihen kohtaan, mistä me aloitamme lukemisen — kolmanteen jakeeseen. Viime sunnuntai- iltana me näimme, että Jumala oli Vanhassa Testamentissa tehnyt Israelin kansalle lupauksen maasta, joka olisi heidän lepopaikkansa, koska heistä oli tullut pyhiinvaeltajia ja muukalaisia. Ja he olivat maassa, joka ei ollut heidän omansa, ja Jumala oli luvannut Aabrahamin kautta, että hän tulisi vaeltamaan muukalaisena ja samoin hänen siemenensä neljänsadan vuoden ajan vieraan kansan keskellä ja heitä kohdeltaisiin huonosti, mutta Jumala toisi heidät väkevällä kädellä hyvään maahan. joka vuotaisi maitoa ja hunajaa.

Ja nyt kun lupauksen aika lähestyi, Jumala kohotti sieltä jonkun viemään heidät luvattuun maahan. Kuinka monet teistä tänä iltana tietävät, kuka se oli? Mooses. Huomatkaapa, erittäin todellinen esikuva Hänestä, jonka tehtävänä on viedä meidät Luvattuun Maahan, Kristuksesta. Meillä on lupaus, koska meidän lupauksemme on hengellinen lepo, siinä missä heillä oli ruumiillinen lepo. Ja he olivat tulossa tuohon maahan, josta he saattoivat sanoa: "Tämä on meidän maamme. Me emme ole enää muukalaisia, vaan me olemme asettuneet aloillemme. Tämä on meidän maamme ja täällä meillä on lepo. Me kylvämme viljamme ja istutamme viinitarhamme ja syömme niiden hedelmän. Ja silloin kun me siirrymme täältä pois, me jätämme sen lapsillemme."

Oi, kuinka me voisimmekaan syventyä tuohon maahan ja sen perintöä koskeviin lakeihin, kuten Noomin ja Ruutin ja Booaksen suhteen. Tuoda sen kaiken jälleen esiin. Kuinka veli Israelissa... Kuinka kaikki se, mikä oli joutunut kadotetuksi, täytyi tulla sukulaisen lunastamaksi. Oi, kuinka kaunista. Siihen kuluisi viikkoja ja viikkoja ja viikkoja ja viikkoja, me emme koskaan jättäisi tätä lukua, jos me menisimme siihen. Me voisimme yhdistää koko Raamatun tähän, juuri tähän yhteen lukuun.

Oi, minä todella rakastan sen tutkimista. Meillä oli tapana ottaa se vuodeksi tai puoleksi tutkistelumme kohteeksi, emmekä koko aikana jättäneet tuota yhtä kirjaa. Me vain pysyimme siinä.

Tuossa maassa perintö oli niin suuri asia, ettei kukaan muu kuin läheinen sukulainen voinut lunastaa tuota perintöä. No niin, sallikaa minun nyt viipyä hetki eräässä pienessä aiheessa, jota minä koskettelin viime kerralla, koskien teitä äitejä. Kuinka monet teistä ovat rukoilleet rakastettujensa puolesta, jotka ovat kadotettuja? Hyvä on. Siinä se on jälleen. Ymmärrättekö? "Teidän perintönne". Ymmärrättekö te sen?

Paavali sanoi roomalaisille: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut ja sinun perhekuntasi." Jos sinulla on tarpeeksi uskoa omaa pelastustasi varten, sinulla on tarpeeksi uskoa — sillä ei ole mitään merkitystä, kuinka tottelematon tuo poika tai tyttö on, ja he tulevat pelastetuiksi joka tapauksessa. Jumala on tekevä sen jollakin tavalla. Jos Hänen täytyy laittaa heidät makaamaan selällään sairaalassa kuolevina, tulevat he kuitenkin pelastetuiksi. Jumala lupasi sen. Siinä on perintö! Oi! "He tulevat olemaan siellä ja kaikki heidän jälkeläisensä heidän kanssaan", sanoi Jesaja. "Eikä missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra."

Oi, minun mielessäni on eräs kohta teitä varten ja minä toivon pääseväni siihen tänä iltana. Se on polttavana minun sydämelläni liittyen tähän asiaan.

Mutta menkäämme nyt eteenpäin. Huomasitteko te sitten Mooseksesta, tuosta suuresta ihmeiden tekijästä, joka toi Israelin kaikkien noiden maiden halki luvattuun maahan asti, että hän ei asettanut heitä asumaan perintöosaansa? Hän ei antanut heille heidän perintöänsä; hän johdatti heidät tuohon maahan asti, mutta Joosua jakoi maan kansalle. Onko se totta? Ja Kristus toi seurakunnan siihen paikkaan, jossa heidän omaisuutensa annettiin heille, yli Jordanin, mutta Pyhä Henki on se, joka asettaa Seurakunnan järjestykseen. Tämän päivän Joosua asettaa Seurakunnan järjestykseen antaen jokaiselle lahjoja, paikkansa ja asemansa. Ja Hän on Jumalan Ääni, joka puhuu sisäisen ihmisen kautta, jonka Kristus on pelastunut — Hän on Pyhä Henki. Ymmärrättekö te sen nyt tähän asti? Me menemme nyt Efesolaiskirjeeseen. Samalla tavalla Hän on nyt asettanut Seurakuntaa sille paikalleen, mihin se kuuluu. No niin, Joosua asetti heidät luonnolliseen maahan. Nyt Pyhä Henki on asettamassa Seurakuntaa paikallensa tuohon maahan, sille paikalle, johon he kuuluvat, heidän perintöosaansa.

No niin, ensimmäinen asia, josta hän aloittaa täällä, on se kuinka hän osoittaa kirjeensä: "Paavali". Me tulemme hetken kuluttua näkemään, että koko tämä salaisuus paljastettiin hänelle, ei seminaarissa eikä kenenkään teologin kautta, vaan se oli Pyhän Hengen jumalallinen ilmestys, jonka Jumala antoi Paavalille. Me tiedämme, että Jumalan salaisuus, niin kuin hän sanoi, on ollut kätkettynä maailman perustamisesta lähtien, ja sitten se paljastettiin hänelle Pyhän Hengen kautta. Ja Pyhä Henki oli asettamassa Seurakuntaa paikalleen.

No niin, ensimmäinen asia, mitä Paavali täällä alkaa kertoa ihmisille.... Muistakaa, tämä on Seurakunnalle, ei ulkopuolisille. Heille se on arvoituksen kaltainen salaisuus, jota he eivät ole koskaan kykeneviä ymmärtämään. Se menee heidän päänsä ylitse. He eivät tule tietämään siitä sen enempää kuin muustakaan. Mutta Seurakunnalle se on hunajaa Kalliossa. Se on sanoinkuvaamaton ilo, siunattu varmuus, sielun ankkuri, se on meidän toivomme ja tukemme, se on Ikiaikojen Kallio, se on kaikki se, mikä on hyvää. Taivas ja maa katoavat, mutta Jumalan Sana ei koskaan katoa.

Mutta ihmiset Kaanaan maan ulkopuolella eivät tiedä siitä mitään, he ovat yhä vaeltamassa. Minä en sano, etteivätkö he olisi hyviä ihmisiä. Minä en sano etteivätkö nuo siellä Egyptissä olisi olleet hyviä ihmisiä, mutta siihen asti kunnes te olette tulleet perintöosaanne...

Seurakunnalle annettu lupaus ei koskenut luonnollista maata, vaan hengellistä maata, sillä me olemme kuninkaallinen papisto, pyhä kansa. Silloin tälle kuninkaalliselle papistolle, pyhälle kansalle, erikoiselle kansalle, uloskutsutuille, ennaltamäärätyille ja valituille, syrjään asetetuille, silloin koko ulkopuolinen maailma on heille kuollut. Ja me olemme Hengen johdossa. Jumalan pojat ja tyttäret ovat Jumalan Hengen johtamia, eivät kenenkään ihmisen vaan Hengen.

Kaikki rakkaudessa, tuo koko asia on sotkettu. Tätä on koetettu opettaa monia kertoja ja epäilemättä suuret teologit ovat päässeet siinä syvemmälle kuin minä voin päästä. Mutta se, mitä minä koetan osoittaa teille, on tämä, että mies, joka on Kristuksessa Pyhän Hengen kanssa, voi olla kärsivällinen toiselle, kun tämä on väärässä. Hän voi olla pitkämielinen, nöyrä ja kärsivällinen. Hän on ystävällinen, hillitty, uskollinen, Hengellä täytetty, ei koskaan negatiivinen, vaan aina positiivinen. Hän on erilainen henkilö.

Hän ei ole sellainen: "Meillä oli se kerran. Jos me huusimme silloin meillä oli se, meillä metodisteilla. Oi, kun me huusimme, me olimme siellä maassa." Se on hyvä, se on hienoa, minäkin uskon siihen.

Sitten helluntailaiset tulivat puhuen kielillä ja sanoen: "Meillä on se, jokainen joka on puhunut kielillä, on saanut sen." Minä uskon sen myöskin. Mutta silti me huomaamme, että monilla ei silti ollut sitä vielä. Ymmärrättekö?

Me olemme nyt tulossa tähän suureen kätkettyyn salaisuuteen, joka on ollut kätkettynä maailman perustamisesta lähtien ja joka nyt näinä viimeisinä päivinä on paljastettu Jumalan pojille. Uskotteko te sen olevan totta, että Jumalan pojat tulevat julkituoduiksi? Ennen kuin me menemme eteenpäin, menkäämme hetkeksi Roomalaiskirjeen 8. lukuun. Sallikaa minun lukea sieltä teille jotakin, nähdäksemme eikö tämä olekin se, mistä minä olen puhumassa. Me otamme nyt Roomalaiskirjeen 8. luvun 19 jakeen.

"Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalanlasten ilmestymistä."

Hartaalla ikävöitsemisellä koko luomakunta odottaa tuota ilmestymistä, julkitulemista! Mikä on tuo ilmestyminen? Se on tehdä tunnetuksi.

Koko maailma. Muhamettilaiset, he odottavat sitä. Kaikkialla ihmiset odottavat sitä. "Missä ovat nuo ihmiset?" Meillä on ollut voimakas tuulenpuuska, meillä on ollut ukkosta ja salamoita, meillä on ollut öljyä ja verta, meillä on ollut kaikenlaisia asioita; mutta me emme ole kuulleet tuota hiljaista ääntä, joka herätti profeetan huomion, niin että hän pukeutui viittaansa ja meni ulos sanoen: "Tässä minä olen, Herra."

Nyt koko luomakunta huokaa odottaessaan Jumalan lasten ilmestymistä. No niin, ensiksikin Paavali asettaa Seurakuntaa sille kuuluvalle paikalle. Saadaksemme tälle hieman perustusta, lukekaamme siitä uudestaan.

"Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa."

Älkää nyt unohtako sitä, miten me pääsemme Kristukseen? Liitymmekö me seurakuntaan päästäksemme Kristukseen? Yhdymmekö me uskontunnustukseen päästäksemme Kristukseen? Upotetaanko meidät veteen päästäksemme Kristukseen? Kuinka me pääsemme Kristukseen? Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 12 luku: "Sillä yhden Hengen kautta", yhden HENGEN, isolla kirjaimella, mikä on Pyhä Henki, "Me kaikki olemme kastetut luvattuun maahan."

Tässä luvatussa maassa, kaikki kuuluu meille luvatussa maassa. Näetkö sinä sen, veli Collins? Kaikki luvatussa maassa. Kun Israel ylitti Jordanin mennen luvattuun maahan, he voittivat kaiken omakseen.

Muistakaa nyt, että tässä luvatussa maassa — se ei tarkoita sitä, että te olisitte immuuneja sairauksille, tai että te ette kohtaisi vaikeuksia. Mutta se merkitsee sitä, että (oi, antakaa tämän upota syvälle) se kaikki on teidän. Nouskaa vain ylös ja ottakaa se.

Ja muistakaa, ainoa tapa, jolla Israel koskaan menetti miehen joukostaan, oli se, kun synti tuli leiriin. Tämä on ainoa tapa, jolla me voimme menettää voittomme — silloin, kun synti tulee leiriin, kun jotakin väärää on jossakin. Kun Aakan varasti tuon kultalevyn ja Sinearilaisen viitan, tuli synti leiriin, ja taistelu meni huonosti.

Antakaa minulle tämä tahraton seurakunta tänä iltana, tämä ihmisjoukko, täydellisinä, täydellisesti Jumalan lupauksissa, Pyhän Hengen kanssa, vaeltaen Hengessä, niin minä haastan jokaisen sairauden ja raajarikkoisuuden, tai mitä täällä sitten onkin, jokaisen Joe Lewiksen tässä maassa kaiken epäuskonsa kanssa, ja kaikki epäuskoiset, jotka täällä on, tuomaan minkä tahansa sairauden tai raajarikkoisuuden tänä päivänä tänne, ja kävelevän täältä ulos täysin terveinä. Kyllä! Jumala antoi lupauksen, ainoastaan epäuskon synti voi estää sen. Hetken kuluessa me tulemme siihen, mikä tämä pieni synti on.

Niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.

"Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa."

Kun me olemme Kristuksessa on meillä hengelliset siunaukset. Ulkopuolella Kristuksen meillä on sensaatioita. Kristuksessa meillä on todellisia siunauksia. Ei tekouskoa, jäljittelyä eikä mahtailua. Mutta niin kauan kuin te koetatte sanoa olevanne luvatussa maassa, ettekä ole, teidän syntinne saavuttavat teidät. Ja ensimmäinen asia, jonka te huomaatte — te olette rämpimässä, ja niin kuin me kutsumme sitä maailmassa, ja olette tahrineet vaatteenne. Te huomaatte, että teillä ei olekaan sitä, mistä te olette puhuneet. Mutta kun te olette Kristuksessa Jeesuksessa, Hän on luvannut teille taivaallisen rauhan, taivaalliset siunaukset, taivaallisen Hengen, kaikki on teidän. Te olette luvatussa maassa ja kaiken täysivaltaisia omistajia. Aamen. Kuinka kaunista! Oi, tutkikaamme sitä.

Niin kuin Hän on valinnut meidät...

Tähän seurakunta on kompastunut niin pahasti.

Niin kuin Hän oli Hänessä valinnut meidät. (Kenessä?) Kristuksessa!

Me huomaamme nyt Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta ja Ilmestyskirjasta, luvusta 17: 8, että Hän valitsi meidät Kristuksessa ennen maailman perustamista. No niin... Sallikaa minun lukea seuraava jae.

"Niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät..."

Minä haluan nyt pysähtyä tuohon sanaan "määrätä edeltäpäin". Ennalta määrätty ei tarkoita sitä, että minä valitsen veli Nevillen, mutta en valitse veli Beeleriä. Tämä ei ole sitä. Se on Jumalan ennalta tietämys, joka tiesi, kuka olisi oikea ja kuka ei olisi. Niinpä ennaltatietämisensä kautta Jumala tiesi, mitä Hän tulisi tekemään, niinpä Hän määräsi ennaltatietämisensä kautta kaikki asiat vaikuttamaan niiden parhaaksi jotka rakastavat Jumalaa, että Hän voisi tulevana aikana yhdistää kaikki yhdeksi Hänessä, joka on Kristus Jeesus.

Sallikaa minun piirtää tänne pieni piirros. Se on hyvä. Me palaamme hieman takaisin, sillä minä uskon puhuneeni siitä hieman jokin ilta sitten, kosketelleeni sitä Ensimmäisen Mooseksen kirjan 1: 26 yhteydessä, kun Jumala sanoi nimensä, "Herra Jumala, " joka on El, Elah, Elohim, mikä tarkoittaa Itsestään olemassa Olevaa". Hänen lisäkseen ei ollut olemassa ketään muuta. Ei ollut ilmaa, valoa, tähtiä eikä maailmaa, ei ollut mitään muuta. Oli Jumala, ja Jumala yksin, EI, Elah, Elohim. Hän loi kaiken muun.

Ja Hänessä oli ominaisuuksia. Tämän suuren El. Elah Elohimin sisällä oli ominaisuuksia... Te tiedätte mikä ominaisuus on, tai sallikaa minun sanoa se tällä tavalla: Hänen luonteensa oli sellainen. Ja lapset perivät sen, ja minä olen yksi niistä pienistä, joilla tulee olla tuo sama luonne Hänen sisällään oli ominaisuus olla isä, mutta koska Hän on itsestään olemassa oleva, ei siellä ollut mitään, minkä kautta Hän olisi voinut tulla isäksi. Ja nyt siellä oli tuon lisäksi jotakin muuta: se, että Hän olisi Jumala; ja Jumala on palvonnan kohde, mutta Hän oli itsestään olemassa oleva, El, Elah, Elohim, eikä siellä ollut ketään palvomassa Häntä. Sen lisäksi Hän oli Pelastaja, eikä siellä ollut mitään kadotettua pelastettavaksi. Ymmärrättekö? Lisäksi Hän oli Parantaja, mutta siellä ei ollut ketään sairasta parannettavaksi, ei ollut ketään, joka olisi voinut olla sairas. Näettekö te nyt tämän asetelman? Niinpä Hänen ominaisuutensa, Hänen luonteensa tuotti sen, mitä on tänään.

Jotkut ihmiset sanovat: "No, miksi Jumala ei sitten lopettanut sitä alkuunsa?" "Hän on julmasydäminen raakalainen", sanoi Joe Lewis, joka tuomitsi Jack Coen. Hän sanoi: "Jumala on vain julmasydäminen peto. Ei ole mitään Jumalaa. Jos sellainen olisi, Hän olisi..." Hän nimitteli Jumalaa kaikenlaisilla nimillä. Mutta se tapahtui sen vuoksi, että hänellä oli ehkä paljon tietoa päässään, muttei mitään täällä sydämessä.

No niin, tässä se on. Näettekö? Tämä Sana kertoo sen täällä, ja Hän on salannut sen. Ja nämä salaisuudet ovat olleet kätkettyinä. Muistakaa, että Raamattu sanoo: "Maailman perustamisesta lähtien odottaen Jumalan lasten ilmestymistä", niiden tuomiseksi Seurakunnan tietoon. Ymmärsittekö te sen?

Minä pysähdyn kertomuksessani hetkeksi ja menen seuraavaan ajatukseeni päästäksemme tämän lävitse. Muistakaa, että kautta Mooseksen ajan, kautta profeettojen ajan, kautta kaikkien aikojen, he ovat odottaneet tätä viimeistä aikaa näiden asioiden julki tulemiseksi, Kirjoitusten mukaan. Se on oikein, sillä ne tulevat paljastetuiksi Jumalan pojille. Miksi? Tämä on kuin pyramidi, niin kuin olen sanonut, ja he ovat rakentaneet lähemmäksi ja lähemmäksi huippua.

Minä olen usein tehnyt tämän huomautuksen ja sanonut, että Jumala teki kolme Raamattua. Ensimmäisen Hän laittoi taivaalle ja se on eläinrata. Oletteko te koskaan nähneet eläinrataa? Mikä on eläinradan ensimmäinen kuvio? Neitsyt. Mikä on eläinradan viimeinen kuvio? Jalopeura, Leijona. Hän tuli ensimmäisen kerran neitsyen kautta ja toisen kerran Hän tulee Juudan heimon Leijonana. Ymmärrättekö?

Toisen Hän teki Pyramideihin, Hanokin päivinä, kun he rakensivat Pyramidin. Ja he mittasivat sen. Minä en ymmärrä sitä. Mutta siellä missä he joutuivat kulkemaan polvillaan kumartuneina niin ja niin pitkän matkan, siitä he ovat laskeneet sotien pituuksia. Tiedättekö te, missä me nyt olemme heidän laskelmiensa mukaan? Tulossa suoraan kuninkaan kammioon. Tämä pyramidi kohosi ylöspäin... Me emme pystyisi rakentamaan sellaista kaikella sillä, mitä meillä on tänään. Me emme voisi rakentaa sellaista.

Se on rakennettu suoraan ylöspäin kohoavaksi tällä tavalla tiettyyn pisteeseen asti. Mutta sen huippukiveä ei ole koskaan löydetty. He eivät koskaan laittaneet huippukiveä pyramidin huipulle. Minä en tiedä, oletteko te tienneet sen vaiko ette, Egyptin suuri pyramidi, sillä ei ole koskaan ollut huippukiveä. Miksi? Huippukivi oli hylätty, Kristus, huippukivi, oli hylätty.

Mutta kun me kasvamme Lutherin ajan, baptistien ajan, metodistien ajan ja helluntailaisten ajan kautta, me olemme nyt tulleet suoraan huippukiven kohdalle, odottaen tuon huippukiven laskeutuvan alas tehden rakennuksen täydelliseksi. Ettekö te ole lukeneet Kirjoituksista tuosta kivestä, joka oli hyljätty. Tietystikin me näemme, että se puhui Salomon temppelistä. "Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi." Minä sanon tämän ainoastaan saadakseni teidät näkemään koko kuvan.

Ja nyt me olemme Raamatun mukaan elämässä viimeisiä päiviä, pyramidin huipulla, ravun ajassa — syövän ajassa, eläinradan mukaan aivan Jalopeuran, leijonan tulon edessä, huippukiven tullessa, aikana jolloin Jumalan lapset tulevat julki, Elian ajassa. Näettekö te, missä me olemme? Me olemme aivan lopussa.

Kuinka monet ovat lukeneet sanomalehtiä tällä viikolla ja nähneet, mitä Hruštšev ja muut sanoivat? He ovat valmiina; samoin olemme me. Aamen. Se on kaikki totta. Oi, millainen etuoikeus, millainen päivä. Jospa kristityt vain näkisivät sen päivän, jossa me elämme.

Miltä teistä tuntuu ajatellessanne tämän Kirjan kirjoittajaa, joka näki sen, ja miten se tulisi julkituoduksi näinä viimeisinä päivinä kaiken odottaessa ja kaivatessa Jumalan lasten ilmestymistä lopun aikana paljastamaan ja tuomaan esiin kaikki asiat, jotka ovat olleet salattuja maailman perustamisesta lähtien.

Menkäämme nyt jälleen takaisin "maailman perustamiseen" asti, saadaksemme ilmestyksen ja nähdäksemme olemmeko me oikeassa vaiko väärässä. Minä toivon, etten tee itseäni rienaavaksi kutsumalla Jumalaa "Isiksi" mutta minä haluan sanoa sen sillä tavalla että te ymmärrätte sen. Isi. Isi halusi muutamia lapsia, niinpä mitä Hän teki? Hän sanoi: "Olkoon enkeleitä." Ja enkeleitä tuli Hänen ympärilleen. Oi, se oli hienoa. He palvoivat Häntä, ja silloin Hän oli Jumala, ominaisuus. Muistakaa, Hän oli El, Elah, Elohim, itsestään olemassa oleva, ei ollut ketään muita kuin Hän. Ensimmäiset, jotka olivat Hänen ympärillään, olivat enkelit. Sitten, enkelit eivät voineet tehdä muuta kuin palvoa Häntä. He eivät voineet joutua kadotetuiksi. He eivät voineet tulla sairaiksi, sillä he olivat kuolemattomia olentoja. Niinpä Hän ei voinut tuoda esiin parantavaa voimaansa eikä pelastustansa.

Sen jälkeen Hän sanoi "Tehkäämme jotakin silminnähtävää." Niinpä Hän teki maan. Ja kun Hän teki maan, Hän teki myöskin kaikki maan eläimet, ja sitten Hän teki ihmisen. Kaikki, mitä tuli esiin maasta; alkaen pienestä sammakonpoikasesta tai maneetista, joka on eräänlainen veden päällä kelluva lihamöykky, siitä se alkoi, ja sitten tuli sammakko, jonka väitetään olevan alhaisin elämänmuoto, joka voidaan löytää. Korkein on inhimillinen olento. Sammakosta edettiin jälleen liskoon ja liskosta eteenpäin ja eteenpäin ja eteenpäin, ja joka kerta kun Pyhä Henki puhalsi "whoohsh" elämää tuli esiin. "Whoohsh" ja yhä korkeampi elämänmuoto tuli esiin. Ja pian tuli esiin jotakin Jumalan kuvan kaltaista, ja se oli ihminen. Mitään ihmistä korkeampaa ei ole koskaan ollut, eikä tulla koskaan luomaan, koska ihminen on Jumalan kuva.

Kun Jumala teki ensimmäisen ihmisen: "Mieheksi ja naiseksi Hän loi hänet", hän oli sekä mies että nainen, molemmat samassa, sekä maskuliininen että feminiinen puoli. Kun Hän teki Aadamin ja laittoi hänet lihaan... Muistakaa 1. Mooseksen kirjassa ensimmäisessä luvussa Hän teki miehen ja naisen. Ja toisessa luvussa, siellä ei ollut vielä ketään viljelemässä maata, ketään lihallista ihmistä. Siellä ei ollut miestä, joka olisi voinut tarttua johonkin ja viljellä maata, mutta kuitenkin siellä oli Jumalan kuvaksi luotu ihminen. "Ja Jumala on Henki." Se on totta. Kun Hän teki ensimmäisen ihmisen: "Mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät." No niin, milloin Hän teki ensimmäisen ihmisen?

No niin, muistakaa, että se kaikki oli jo Hänen mielessään. Minä menin sen lävitse sunnuntaiiltana. Sana on ajatus ilmaistuna; Jumala ajatteli kuinka Hän voisi olla Jumala, kuinka Häntä palvottaisiin, kuinka Hän voisi olla Parantaja, kuinka Hän voisi olla Pelastaja; ja niin pian kun Hän sanoi Sanan, se oli ainiaaksi täytetty. Oi, jospa nämä Jumalan lapset tänä päivänä voisivat sillä tavalla ottaa kiinni Sanasta. Kun Jumala sanoo Sanan, se on loppuun suoritettu! Ehdottomasti! Hän on saattanut odottaa... Aikajärjestys sanoo sen ja arkeologit ja kaikki väittävät, että maailma on miljoonia ja miljoonia vuosia vanha. Minä en tiedä, se on saattanut olla triljoonia ja triljoonia vuosia. Minä en tiedä kuinka pitkään se oli. Jumala ei ole sidottu aikaan. Hänen ajastaan ei ole kulunut minuuttiakaan pois siitä kun Hän puhui sen. Hän on yhä Jumala. Hänellä ei ole mitään aikaa.

Minä en koskaan aikaisemmin tiennyt tästä tällä tavalla ennen kuin muutama aamu sitten. Iankaikkinen, Hänellä ei ole eilistä eikä huomista, vaan se kaikki on nykyisyyttä. Oletteko te koskaan panneet merkille sanaa "MINÄ OLEN" ? Ei "Minä olin" tai "Minä tulen olemaan". Se on iankaikkinen "MINÄ OLEN." , " Katsokaa 'Minä olen', ainaisesti."

Mutta Hän halusi sijoittaa asioita ajan alaisuuteen. Hänen täytyi tehdä jotakin palvomaan Häntä, niinpä Hänen ominaisuutensa tuottivat tämän. Sitten Hän osoitti mielensä suuruutta, sen, mitä Hänellä oli mielessään Kristuksesta ja Seurakunnasta. Hän ei ottanut toista savenpalasta ja tehnyt siitä naista, mutta Hän otti kylkiluun Aadamin kyljestä, ja sitten Hän otti osan Aadamin hengestä, naisellisen osan, ja laittoi sen tuohon kylkiluuhun. Kun te näette miehen, joka käyttäytyy kuin nainen, siinä on jotakin väärää. Ja kun te näette naisen, joka haluaa käyttäytyä niin kuin mies, siinä on jotakin väärää. He ovat kaksi täysin eri henkeä. Mutta yhdessä he muodostavat yhden kokonaisuuden: "Nämä kaksi ovat yksi." Hän teki miehen ja naisen, eikä heidän koskaan pitänyt tulla vanhoiksi, ei koskaan kuolla, eikä koskaan tulla harmaiksi. He söivät ja joivat, nukkuivat niin kuin mekin, mutta he eivät tienneet, mitä synti oli.

Minä jätän tässä syrjään toisen oppitunnin käärmeen siemenestä toista kertaa varten. He ovat pyytäneet minua peruuttamaan opetukseni siitä. Mutta antakaapa minun nähdä joku, joka tulee ja voi näyttää minulle jotakin muuta. Tämä on se, mitä minä haluan tietää.

Sitten kaiken tämän jälkeen, kun synti tuli sisälle, mitä tapahtui? Tuolla korkealla, miljoonien ja satojen miljoonien kilometrien päässä, suuren välimatkan päässä, siellä on täydellinen agapao rakkaus. Joka kerta kun te astutte askeleen tähän suuntaan, se lähenee teitä hieman. Ja te tiedätte, kuinka vähän aikaa kuluu siihen, kunnes se on saavuttanut maan. Kuitenkin se on vain varjojen varjojen varjo. Tämä on se, mitä meillä on. Se on vain varjojen varjo tuosta agapao rakkaudesta.

Teissä on jotakin, jokaisessa yli kaksikymmentä vuotiaassa naisessa samoin kuin miehessäkin on jotakin, joka haluaisi pysyä. Teillä on sellaista aikaa ainoastaan viisi vuotta — viisitoista vuotiaasta kahdenkymmenen ikäiseen asti. Täytettyänne kaksikymmentä te alatte kuolla. Viisitoista vuotiaaksi asti te olette vain keskenkasvuinen lapsi. Sitten te kypsytte aina kaksikymmentä vuotiaaksi asti. Ollessanne yli kahdenkymmenen, te sanotte: "Minä olen aivan yhtä hyväkuntoinen." Te vain sanotte sen, mutta te ette ole. Te olette kuolemassa ja kulumassa loppuun riippumatta siitä, mitä te teette. Jumala toi teidät esiin tuohon ikään mennessä, mutta sen jälkeen te kuolette. Mitä on tapahtunut? Te olette kulkemassa kohti kuolemaa, mutta teissä on jotakin, joka sanoo: "Minä haluaisin olla yhä kahdeksantoista vuotias."

Minä haluaisin nyt kysyä teiltä jotakin. Mitä jos te olisitte syntyneet viisisataa vuotta sitten ja pysyneet kahdeksantoista ikäisinä tähän päivään asti? Ettekö te olisikin antiikkisia viisisataa vuotiaitten ajatustenne kanssa? Ennen kuin pyhiinvaeltajaisät edes tulivat tänne, te olisitte jo olleet nuoria miehiä tai naisia tuollaisten ajatustenne kanssa. Silloin teidän olisi ollut parempi mennä eteenpäin ja tulla vanhaksi eläen viisisataa vuotiaaksi. Katsokaahan, siinä on jotakin väärin.

Te sanotte: "No, juuri nyt minusta tuntuu oikein hyvältä, veli Branham: Minä olen kahdeksantoista, minä olen kuudentoista, minusta tuntuu hyvältä." Ystäväni, salli minun kertoa sinulle jotakin. Mistä sinä tiedät, että äitisi elää tällä hetkellä, jollei hän ole täällä kokouksessa? Mistä sinä tiedät ettei sinun poika tai tyttöystäväsi ole kuollut hetki sitten? Mistä sinä tiedät ettet itse ole aamulla kuolleena talossasi? Mistä sinä tiedät, lähdetkö sinä tänä iltana elävänä pois kokouksesta? Kaikki on niin epävarmaa. Ei ole mitään varmaa. Jos sinä olet viidentoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista, seitsemänkymmentä viiden tai yhdeksänkymmenen... kaikki on epävarmaa. Te ette tiedä missä te seisotte. Mutta kuitenkin te kaipaatte olla jälleen viisitoista tai kahdeksantoista vuotiaita. Mikä tekee teidät sellaisiksi ?

Nyt jos te olisitte jälleen kahdeksantoista vuotiaita ja pysyisitte sellaisina, ettekä koskaan olisi sairaita ja niin edelleen... Toisten ihmisten täytyisi olla samanlaisia, koska ihmiset menisivät teidän ohitsenne. Ihmiset menisivät toisenlaisiin aikakausiin ja te jäisitte antiikkisiksi. Se olisi teille vielä pahempaa kuin eläminen ja kuoleminen yhdessä ikäistenne kanssa. Mutta on jotakin, mikä vetää teitä. Se on tuo pieni Agapao-rakkauden varjo, jokin täällä ylhäällä.

Eräänä aamuna kello seitsemältä; minä uskon, että Pyhä Henki hyvyydessään ja armossaan otti minut pois ruumiista. Ja minä pääsin sisälle tuohon maahan ja näin nuo ihmiset, jotka olivat jälleen nuoria, he kaikki. Ja minä näin kauneimmat ihmiset, mitä minä olen nähnyt koko elämässäni. Ja Hän sanoi minulle "Jotkut heistä olivat yhdeksänkymmentä vuotiaita. He ovat sinun käännyttämiäsi. Ei ole mikään ihme, että he huutavat: 'Veljeni, Veljeni.'"

Se on taivaallinen ruumis, sillä kun me kuolemme, ei meistä tule mitään myyttiä, vaan meillä on ruumis. Jos me, jokainen teistä, jos atomipommi räjäyttäisi meidät tällä hetkellä ilmaan, niin viiden minuutin kuluttua tästä hetkestä me puristaisimme toinen toistemme kättä ja syleilisimme toisiamme huutaen ja kirkuen, ylistäen Jumalaa! Kyllä. Ja veli ja sisar Spencer, jotka istuvat täällä, luulen, että he ovat vanhimmat täällä. silloin he ovat jälleen 1820 vuotiaita. Veli Neville ja minä olisimme nuorukaisia. Me kaikki olisimme nuoria. Tämä on tarkalleen totuus. "Jos tämä meidän maallinen majamme hajotetaan, niin meillä on toinen odottamassa."

Kun pieni lapsi syntyy äidistään luonnollisessa syntymässä, on se vain pieni ruumis, joka kiemurtelee ja jalat potkivat ja niin edelleen. Suokaa minulle anteeksi tämä ilmaukseni, nuoret naiset. Kun lapsi syntyy on sillä elävät lihakset, jotka nytkähtelevät. Mutta kun se tulee maan päälle, ensimmäinen asia on se, että se vetää henkeä ja — siellä on luonnon henkinen ruumis, joka tulee lapseen juuri silloin. Ja jos te annatte sen olla, niin sen pieni pää alkaa etsiä äidin rintaa ja se alkaa imeä. Jos se ei tekisi sitä, maitoa ei koskaan tulisi.

Oletteko te koskaan huomannut vasikkaa kun se syntyy, niin pian kuin sillä on tarpeeksi voimaa nousta jaloilleen? Kuka neuvoo sitä? Se menee suoraan emonsa tykö ja alkaa tunnustella sitä ympäriinsä ja aloittaa imemisen.

Ja kun tämä maallinen ruumis on tullut tänne, siellä on hengellinen ruumis valmiina sitä varten. Ja niin pian kuin tämä... Oi, halleluja! "Ja jos tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, on meillä toinen odottamassa." Niin pian kuin me astumme pois tästä me astumme tuohon ruumiiseen, joka ei kaipaa kulausta kylmää vettä, jonka ei tarvitse juoda vettä; ruumiiseen, joka ei syö. Se ei ole tästä maan tomusta. Mutta tuo ruumis on aivan yhtä todellinen ja se voi tuntea ja puristaa kättä ja rakastaa ja kaikki on täydellistä. Ja tuo ruumis on odottamassa siellä. Se on osa siitä. On kolme ruumista.

Te aloitatte iankaikkisen elämänne täällä alttarilla. Täällä te aloitatte iankaikkisuuden. Te aloitatte iankaikkisen elämän juuri täällä. Silloin te olette uudestisyntyneet, olette Jumalan poikia. Ja sitten kun te kuolette... Kun kuolema iskee teihin tässä ruumiissa ja teidän sydämenne lakkaa lyömästä, ja tämä kuolevainen hiljenee, ja tuo pieni varjo, joka oli varjojen varjo, yhdessä sekunnissa siitä tulee varjon varjo, seuraavaksi siitä tulee varjo, sitten seuraavaksi siitä tulee pieni oja, sitten siitä tulee puro, seuraavaksi joki, ja sitten valtameri, ja hetken kuluttua te seisotte tuolla toisella puolella olevien rakkaittenne läsnäolossa, puettuna taivaallisen ruumiin viittaan, jossa te tunnette toisenne, rakastatte toisianne ja jossa te olette muuttuneet nuoriksi miehiksi ja naisiksi jälleen. Näin se tapahtuu. Se odottaa siellä Herran Jeesuksen tulemusta. Ja eräänä päivänä tuo Hänen kirkastettu ruumiinsa... Muistakaa nyt, että tämä on taivaallinen ruumis, ei kirkastettu ruumis, vaan taivaallinen ruumis. Ja eräänä päivänä tämä taivaallinen ruumis jättää taivaan Jeesuksen kanssa.

"Sillä sen me sanomme teille", 1.Tessalonikalaiskirje 4 luku, "Sen me sanomme teille, sillä me emme tahdo pitää teitä tietämättöminä siitä, veljet, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin ne, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä Hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran Sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta Jumalan pasuunan kuuluessa ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin." Nämä taivaalliset ruumiit tulevat alas ja pukeutuvat maallisiin, kirkastettuihin ruumiisiin. "Sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, me muutumme — hetkessä, silmänräpäyksessä, ja meidät temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin."

"Tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennen kuin sinä päivänä, jona juon sitä teidän kanssanne uutena Isäni valtakunnassa," hääaterialla. Sillä noiden kolmen ja puolen vuoden aikana antikristuksen valta päättyy, koko maailma tuhotaan, juutalaiset kutsutaan erikseen ja Joosef paljastaa itsensä juutalaisille. Muistakaa, että silloin kun Joosef paljasti itsensä veljilleen, ei siellä ollut yhtään pakanaa läsnä. Te tiedätte tuon kertomuksen. Joosef on täydellinen esikuva Kristuksesta kaikissa suhteissa. Ja kun Joosefin veljet tulivat ja hän katsoi ja näki pikku Benjaminin, ja hän näki ja kuuli, kuinka hänen veljensä sanoivat: "Meidän ei olisi pitänyt tappaa veljeämme, Joosefia. " Juutalaiset tulevat näkemään, että he ovat tehneet virheen, kun Kristus tekee itsensä heille tunnetuksi. Ja Joosef oli niin tunteidensa valtaama, että hänen täytyi melkein itkeä, ja hän lähetti pois luotaan vaimonsa, lapsensa ja kaikki vartijat ja muut sisälle palatsiin. Juuri niin. Ja sitten yksinomaan juutalaisten läsnäolossa, hän sanoi: "Minä olen Joosef teidän veljenne. Minä olen teidän veljenne" Ja he lankesivat vapisten maahan ja sanoivat: "Nyt me saamme rangaistuksemme, koska me tapoimme veljemme. Me olemme sanoneet tappaneemme veljemme, ja nyt Hänestä on tullut tällainen suuri kuningas. "

Hän sanoi: "Jumala teki sen tarkoituksella säästääkseen elämän. Juuri siitä syystä Jumala teki sen, pelastaakseen meidät pakanat." Silloin pakanat olivat palatsissa. Halleluja! Veljiensä hylkäämänä Joosef otti itselleen morsiamen; ja tuo morsian oli pakana, eikä juutalainen.

No niin, mitä meillä on edessämme? Sen jälkeen kun me olemme pukeutuneet tähän kirkastettuun ruumiiseen ja tuo suuri hetki tulee — silloin kun tämä kuolevainen ruumis on muuttunut kirkastetuksi ruumiiksi. Näettekö te, mitä minä nyt tarkoitan? Silloin minä voin mennä ja sanoa: "Veli Neville."' Sallikaa minun antaa siitä esimerkki. Minä sanon: "Veli Humes, mennäänpä Isän tykö tänä aamuna. " Hän on Jumala. Me tunnemme Hänet nyt, Hän on Pelastaja, Hän on Parantaja.

Koskaan ei ole ollut synnin luomusta. Ymmärrättekö te sen? Synti ei ole luotu asia. Ei. Synti on vääristymä. On ainoastaan yksi Luoja, ja se on Jumala. Synti on vanhurskaus vääristettynä. Mitä on aviorikos? Vanhurskaus vääristettynä. Mikä on valhe? Totuus vääristettynä. Mitä on kirous ? Se on Jumalan siunaus muutettuna kiroukseksi. He ovat vaihtaneet siunauksen kiroukseksi. Synti ei ole luotu asia. Synti on vääristelmä. Saatana ei voinut luoda syntiä, hän ainoastaan vääristi sen, minkä Jumala oli luonut. Se on totta. Kuolema on elämä vääristettynä.

Huomatkaapa nyt tämä. Silloin minä nousen ylös ja sanon: "Veli Humes, mennäänpä yhdessä veli Beelerin ja muiden veljien kanssa Isän, Jumalan, tykö. Tehdään pieni matka. Maan päällä te pojat rakastitte vuoria...

"Kyllä, niin me teimme."

"Oi, täällä uudessa maailmassa niitä on monta tuhatta kilometriä. Mennään vaeltamaan niillä."

"Minä ohjaan aurinkoa joka päivä, tuon sen ylös. Ennenkuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen." Jesaja 65. Se on totta.

Ja te tiedätte, minä tulen vaeltamaan siellä, kaikki me tulemme kulkemaan siellä, ehkä viisisataa vuotta tai miljoona vuotta, siinä ei ole mitään eroa, se on vain pieni matka. Nyt se kuulostaa hullulta, mutta se on totuus. Se on totta, koska siellä ei ole aikaa, vaan se on iankaikkisuutta. Ja kun minä kuljen siellä ympäriinsä, minä tapaan siellä jonkun. Minä sanon: "Eikö tuo olekin sisar Georgia Bruce? Sisar Georgia, siitä on kauan aikaa, kun olen viimeksi nähnyt sinut." Ja hän näyttää samanlaiselta kuin aina ennenkin. Ymmärrätkö? Hän on ehkä kymmenen miljoonaa vuotta vanha, mutta hän näyttää yhtä nuorelta kuin aina ennenkin. Hän rapsuttaa siellä jonkun selkää, ja minä huomaan, että se on leijona.

Minä sanon: "Leijona, kuinka sinä voit tänä aamuna?"

"Miau", se vastaa niin kuin kissanpoika. "Oi, minä olen ollut täällä muutamien sisarten kanssa näiden suurten kukkien luona, me olemme olleet täällä noin viisisataa vuotta ja katselleet niitä." Se kuulostaa hullulta, mutta se on totuus. Tarkalleen. Tällä tavalla Jumala halusi sen.

Herra siunatkoon sydämesi, sisar Georgia, mitkään harmit eivät pääse sinne. Illalla me menemme ylös vuoren huipulle ja sanomme: "Oi, Isä Jumala, kerran minä olin kadotettu. Minä olin synnin saastassa, Isä Jumala, ja Sinä pelastit minut."

Ihmiset, jotka ovat koettaneet ilmaista sitä, ovat tulleet hulluiksi. Mies, joka kirjoitti viimeisen jakeen tuosta laulusta: "Jumalan rakkaus", hän kirjoitti sen mielisairaalan seinälle koettaen ilmaista Jumalan rakkautta. Kuinka Hän alensi itsensä pelastaakseen sinut ja minut. Kuinka Hän tuli alas syntisten vuoksi. Kun me puhumme palvonnasta, enkelit eivät tiedä siitä mitään! Palvonta, jonka enkelit tuntevat, on siinä, että he seisovat siellä heiluttaen siipiään ja huutaen "Halleluja! Halleluja!" Mutta se on jotakin, kun me tiedämme, että minä olin kadotettu ja Hän löysi minut, minä olin kuollut ja nyt minä elän. "Oi Jumala, minä olin synnissä, minä olin saastassa, minä olin kaatopaikan pohjalla."

Siinä oli paras, mitä elämä saattoi antaa teille. Oletteko te koskaan käyneet täällä tuolla kaatopaikalla? Se on löyhkäävin paikka, missä minä olen koskaan ollut. Sen löyhkä tekee minut sairaaksi. Siellä me makasimme tuon löyhkän keskellä niin sairaina, että vatsamme kääntyy nurin, kuin risiiniöljyn nauttimisen jälkeen. Niin sairaina kuin vain voi olla. Ja rotat juoksivat ympärillänne, koettaen syödä teitä. Se oli parasta, mitä elämä tarjosi. Ja sitten joku ojentautui alas ja nosti sinut ylös. Te olitte todella vanhoja, ettekä voineet auttaa itseänne. Ja Hän nosti teidät ylös ja muutti teidät kahdeksantoista vuotiaiksi, ja asetti teidät vuoren huipulle terveytenne kukoistuksessa. Siellä on raikas ilman henkäys ja hyvä, kylmä juomavesi. Haluaisitteko te vielä joskus mennä takaisin tuonne kaatopaikalle?

Tätä se merkitsee, ystävät. Ja tuo näkyni, tai taivaaseen ottaminen. Minä kutsun sitä näyksi, koska minä pelkään loukkaavani joitakin puhuessani taivaaseen ottamisesta. Se oli tällaista. Mitä Jumala teki saadakseen itselleen poikia ja tyttäriä? Keitä nämä ihmiset ovat? Mitä he tekivät ansaitakseen sen? Kuinka he saattoivat onnistua siinä? Jumala, alussa, ennen kuin enkeleitäkään oli luotu... Kuinka moni tietää, että Hän on ääretön?

Nyt te kolminaisuusopilliset veljet, minä en halua loukata teitä, mutta kuinka te ikinä voitte hyvän Jumalan Sanan nimissä tehdä Jeesuksesta eri persoonan kuin itse Jumalasta? Jos Hän ottaisi toisen persoonan ja laittaisi tämän menemään ja kuolemaan lunastaakseen tämän henkilön tässä, ei Hän olisi vanhurskas. On ainoastaan yksi tapa, jolla Jumala saattoi tehdä sen, ja se on, että Hän itse otti tuon paikan! Ja Jumala tuli lihaksi, että Hän voisi maistaa kuoleman tuskaa ja ottaa pois kuoleman pistimen meistä, niin että me tulisimme lunastetuiksi Hänen kauttaan. Tämän vuoksi Hän on niin palvottu. Jeesus oli ihminen, varmasti Hän oli. Hän oli ihminen, mies, syntynyt neitsyt Mariasta. Mutta Henki, joka oli Hänessä, oli Jumala itse täyteydessään. Jumaluuden täyteys asui Hänessä ruumiillisesti. Hän oli Jehova-Jireh, Hän oli Jehova-Manasses, Hän oli Jehova-Raphi, Hän oli Jehova; Meidän Kilpemme, meidän Suojamme, meidän Parantajamme; Hän oli A ja O, Alku ja Loppu; Hän oli Ensimmäinen ja Viimeinen; Hän oli, Hän on, ja Hän on tuleva; Daavidin juuri ja vesa, Aamutähti, Hän on kaikki kaikessa. Hänessä asuu Jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti!

Kuolemalla oli aina pistimensä, jolla se pisti ihmisiä. "Ah" saatana sanoo: "Minä sain sinut, koska sinä kuuntelit minua. Minä pistän sinua ja laitan sinut hautaan. Tuo lampaiden veri ei voi yhtään auttaa sinua, se on vain eläimen verta." Mutta Jumala viisaudessaan tiesi, että tulisi Karitsa, joka oli teurastettu ennen maailman perustamista. Kyllä. Ja he odottivat niin kuin Hänkin, tuota aikaa, aikojen täyttymistä.

Mutta eräänä päivänä, kun tämä Karitsa tuli, tämä Mies, jopa saatana erehtyi. Hän katsoi Häneen ja sanoi: "Jos Sinä olet Jumalan Poika, tee tämä. Jos Sinä olet Jumalan Poika, salli minun nähdä, kun Sinä teet ihmeen. Salli Minun nähdä, kun Sinä teet sen. Minä sidon vaatteen Hänen kasvoilleen ja te lyötte Häntä. Jos Sinä olet profeetta, kerro meille, kuka Sinua löi. Minä en usko, että Sinä olet se Kaveri. Jos Sinä olet, niin sano se meille suoraan." Kaikki tapahtui sillä tavalla. "Sano meille, että Sinä olet se." Hän ei avannut suutaan. Oi, eikö Hän silloin pettänytkin saatanan!

Hän katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: "Minä voisin rukoilla Isääni ja Hän lähettäisi minulle kaksitoista legioonaa enkeleitä."

"Jumala ei kuullut sitä, näettehän. Jos sinä olet Jos sinä olet. Oi, ei se ole Hän. Katsokaa, Hänhän vuotaa verta. Hei, jotkut teistä sotilaista, menkääpä ja sylkekää Häntä kasvoihin." Syljettynä, lyötynä, he vetivät kourallisia partaa irti Hänen kasvoistaan. "Oi, ei se ole Hän. Ei, ei se ole Hän. Minä kiinnitän pistimeni Häneen. Minä tartun Häneen. Nyt minä sain Hänet!"

Kun Hän huudahti: "Eeli! Eeli! Jumalani! Jumalani!" Se oli mies. "Miksi minut hylkäsit?"

Getsemanen puutarhassa, siellä voitelu jätti Hänet, tiedättehän, Hänen täytyi kuolla niin kuin syntisen. Hän kuoli syntisenä, te tiedätte sen; ei omien syntiensä, vaan minun ja sinun syntiesi vuoksi. Siinä rakkaus tulee esiin, kuinka Hän otti minun syntini! Oi, halleluja, Hän otti minun syntini!

Ja siellä Hän oli. Hän ei voinut avata suutaan. He vain sanoivat: "Näettehän, minä uskon, että Hän on vain tavallinen mies. Ei Hän syntynyt neitseestä, sillä minä olen kiinnittänyt pistimeni Häneen."

Ja siellä hän tuli, ja iski pistimensä Häneen, mutta se tapahtui väärään aikaan. Hänen pistimensä irrotettiin. Hän ei voi enää pistää sen jälkeen, hänen pistimensä jäi sinne. Jeesus nousi kolmantena päivänä ja sanoi: "Minä olen se, joka olin kuollut, ja elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet." Kyllä. Saatana ei voinut nähdä, kuka tämä oli. "Ja koska minä elän, saatte tekin elää."

Eräänä päivänä, kolme tai neljä päivää sen jälkeen, Hän tuli takaisin, ja muutamat sanoivat: "Oi, Hänen täytyy olla aave. Tuossa kaverissa täytyy olla jotakin aavemaista. Kun te näitte Hänet, te varmasti näitte näyn."

"Ei, Hän oli todellinen Jeesus."

Tuomas sanoi: "Sallikaa minun nähdä Hänen kätensä ja kaikki, niin minä kerron teille onko niin."

Hän sanoi: "Tässä Minä olen." Hän sanoi: "Onko teillä kalaa ja leipää täällä? Antakaa Minulle voileipä." Ja he toivat Hänelle voileivän, ja Hän seisoi siellä ja söi sen. "No niin, syökö henki niin kuin Minä syön? Onko hengellä liha ja luut, niin kuin Minulla?" Ymmärrättekö? Hän sanoi: "Minä se olen. Minä se olen."

Ja Paavali sanoi: "Vielä ei ole käynyt ilmi, millainen ruumis meillä tulee olemaan, mutta me tiedämme, että me saamme samanlaisen ruumiin kuin Hänelläkin oli." Mitä? Oliko Hänellä koskaan tuota henkiruumista? Kyllä." Kun Hän kuoli, Raamattu sanoo, että Hän, ja Hän on persoonapronomini, "Hän meni helvettiin ja saarnasi vankeudessa oleville sieluille." Kuinka Hän saattoi mennä sinne, ja kuinka Hän teki sen? Hänellä oli tuntoaisti, Hänellä oli kuuloaisti, Hän saattoi puhua, Hän saarnasi samanlaisessa ruumiissa, joissa minä näin nuo kirkastetut silloin kerran. Hän saarnasi sieluille, jotka olivat helvetissä, jotka eivät tehneet parannusta Jumalan kärsivällisyyden päivinä Nooan aikana.

Niinpä kun Hän nousi pääsiäisenä ylös, ei ollut mahdollista, että Hänen ruumiinsa näkisi katoavaisuutta, koska Daavid, joka oli profeetta, oli nähnyt sen ennalta sanoen: "Minä en jätä Hänen sieluansa tuonelaan, enkä salli pyhäni nähdä katoavaisuutta. Minun lihani on lepäävä toivossa, koska Hän ei jätä minun sieluani tuonelaan, eikä Hän salli pyhänsä nähdä katoavaisuutta." Ja 72 tuntia ennen kuin katoavaisuus saattoi alkaa vaikuttaa, tuo henkiruumis, se ruumis, jossa Hän meni ja saarnasi vankeudessa oleville sieluille, ja jotka eivät tehneet parannusta Jumalan pitkämielisyyden aikana Nooan päivinä, sitten Hän nousi jälleen, ja kuolevainen pukeutui kuolemattomuuteen, ja Hän seisoi siellä ja söi, ja Hän kertoi meille, että Hän oli mies, ihminen. Halleluja!

Tämä on se, millaisena me näemme Hänet, veli Evans. Se on silloin, kun Hän istuu Daavidin valtaistuimella. Halleluja! Se on silloin, kun me kävelemme täällä, silloin minä teen ehkä miljoonan vuoden matkan vuorille, se on vain muutama päivä silloin, muutama minuutti, me menemme sinne, ja istuudumme sinne.

Ja tulee ruokaaika, tiedättehän, silloin minä ehkä sanon: "Sisar Wood, missä sinä olet ollut kaiken tämän ajan? Minä en ole nähnyt sinua hmmm... Näyttää, että siitä on ainakin viisitoista minuuttia."

"Oi, siitä on kaksituhatta vuotta, veli Branham."

"Oho. Miltä sinusta tuntuu?" Tietystikään teistä ei voi tuntua muulta kuin hyvältä.

"Hei, tulkaa tänne pojat, minä näytän teille kaikille jotakin, veljet, rakkaat veljeni. Täällä on lähde, paras lähde mistä koskaan olette juoneet. Ja oi, me saamme siitä hyvää, kylmää juotavaa. Minä ojennan käteni ja otan suuren kimpun viinirypäleitä, ja me kaikki istuudumme ja syömme niitä. Eikö se olekin ihanaa? Tämä on tarkalleen sitä, mitä se on. Tämä on juuri sitä.

Kuinka me pääsemme sinne? Kuinka me tiedämme sen? Jumala, ennen maailman perustamista, ennaltamääräsi meidät! Kenet? Ne, jotka ovat luvatussa maassa.

"Edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, Hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, Hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä Hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus Hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen…"

Minun täytyy mennä takaisin lapseksiottamiseen, mutta minä haluan pysähtyä sanaan rikkomukset, (englanninkielisessä Raamatussa synnit.) "Synnit", huomasitteko te sen? Tiedättekö te, että Jumala ei tuomitse syntistä syntien tekemisestä? Hän tuomitsee hänet siitä, että hän on syntinen. Jos syntinen polttaa sikarin, Jumala ei tuomitse häntä siitä; hän on syntinen joka tapauksessa. Ymmärrättekö? Hänellä ei ole syntejä, syntisellä ei ole. Hän on vain syntinen, hänellä ei ole mitään syntejä. Mutta teillä on syntejä, teillä, jotka olette kristittyjä. Te huomaatte, että Hän puhuu täällä seurakunnalle. Pitäkää se mielessänne. Ymmärrättekö, syntien anteeksisaaminen. Me teemme syntiä. Mutta syntinen, hän on vain synnintekijä, Jumala ei anna hänelle anteeksi.

No niin, te sanotte: "No, hän meni tuonne ja ampui miehen. Mitä sinä aiot tehdä hänelle?" Se ei ole minun asiani. Minä en ole uskonpuhdistaja, minä olen saarnaaja. Laki pitää huolen siitä, se koettaa oikaista hänet. Siinä se on. Sanokaamme, että hän teki aviorikoksen. Se on lain asia. Se on hänen ja lain välinen asia. Minä en ole lainvalvoja, minä en koeta parantaa ihmistä. Minä haluan heidän kääntyvän. Minä olen saarnaaja, minun asiani on saada hänet Jumalan tykö. Jos hän teki syntiä, se on hänen asiansa, hän on syntinen. Jumala tuomitsee hänet korkeammalla tasolla. Hän on syntinen alunperin, hän on alusta pitäen tuomittu. Hänellä ei ollut edes ensimmäistä mahdollisuutta. Ei missään. Hän on syntinen alusta pitäen. Hänellä ei ole mitään syntiä. Hän on syntinen.

Te ette voi mennä ulos ja sanoa: "Tämä on yötä ja tämä ei ole yötä." Ei, se kaikki on yö, se kaikki on yötä. Tämä on se, mitä Jumala sanoi. Minä sanon teille, että hän on vain syntinen, siinä kaikki. "No niin, hän teki tämän, näin paljon siitä on yötä, ja tämä tässä on todella valoisaa yötä." Minä tiedän sen, mutta todellisuudessa se on kaikki yötä, siinä kaikki. Näettekö ?

Minä en voi sanoa: "Tässä on näin paljon valoa." Ei, se kaikkihan on valoa, ettekä te voi sanoa kuinka paljon sitä on. Ymmärrättekö? Mutta jos tässä olisi musta läiskä tässä kohtaa, silloin se olisi pimeyttä.

Niinpä meillä on syntien anteeksisaaminen Hänen kalliin verensä kautta. "Hänen armonsa rikkauden mukaan."

Oi! Herra, en mitään käsissäni tuo. En voinut tehdä mitään, eikä ole mitään, mitä voisin tehdä. Katsokaa. Hän ennaltamääräsi minut, Hän kutsui minut, Hän valitsi minut. Minä en koskaan valinnut Häntä. Hän valitsi minut, Hän valitsi sinut, Hän valitsi meidät kaikki. Me emme valinneet Häntä. Jeesus sanoi: "Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät." Hän sanoi: "Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun taivaallinen Isäni ensin häntä vedä, ja kaikki, jotka Isä on antanut minulle, tulevat minun tyköni. Enkä minä kadota heistä yhtäkään, paitsi tuon kadotuksen lapsen, täyttääkseni kirjoitukset." Näettekö? Hän sanoi siellä: "Kaikki, jotka Isä on antanut minulle, tulevat minun tyköni."

Minä olen jälleen myöhässä, enkö olekin? Kun minä aloitan tämän aiheen, minä en koskaan saa sitä lopetettua — enkä minä vielä kunnolla alkanutkaan. Sallikaa minun kiiruhtaa. Minun täytyy sanoa se todella nopeasti. Me olemme kiireessä. Minun täytyy vielä hetkeksi päästä takaisin lapseksi ottamiseen. Annatteko te minulle anteeksi? Vain hetki vielä? Me menemme tämän lävitse. Muutamat näistä ihmisistä ovat aina Georgiasta asti ollakseen täällä vain tämän illan. Siunattu olkoon heidän sydämensä. No niin, veljet Georgiasta ja Teksasista, ja mistä tahansa te olettekin, kuunnelkaapa viidettä jaetta ja viipykäämme siinä hetken.

"Edeltäpäin määräten meidät lapseuteen."

Mitä merkitsee tuo: "lapseuteen?" Se merkitsee sitä, että me olemme tulossa johonkin. Aivan niin kuin: "Minä olen menossa lähteelle. Minä olen menossa tuoliin istumaan." Veli Humes, ymmärsitkö sinä sen?

No niin, Hän edeltäpäin määräsi meidät lapseuteen, Hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta Hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan.

Millaisen mielisuosion mukaan? Kenen mielisuosio se oli, kenen hyvyys? Hänen. Hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan.

No niin, mitä on lapseksi ottaminen? Sallikaa minun nyt mennä siihen, vaikka minä en tiedä onko meillä aikaa mennä sen lävitse, mutta minä koetan edes koskettaa tuota aihetta. Jos siitä on kysymyksiä, kysykää siitä myöhemmin. Kuunnelkaapa. Teidän lapseksi ottamisenne ei ole teidän syntymänne. Lapseksi ottaminen tarkoittaa teidän asettamistanne. Kun te synnyitte uudesti... Minä uskon, kun me olemme syntyneet Jumalan Hengestä, että me olemme Jumalan poikia. Mutta me olimme ennaltamäärättyjä. No niin, tämä on se asia, jota minä koetan selittää teille, Hänen lapsilleen, tänä lopunaikana. Meidät määrättiin edeltäpäin lapseuteen.

No niin, tässä me olemme. Tämä on se, mikä hieman loukkaa helluntailaisia. He sanovat: "Minä uudestisynnyin! Ylistys Herralle, minä sain Pyhän Hengen." Hienoa. Sinä olet Jumalan lapsi. Se on totta. Mutta se ei kuitenkaan ole sitä, mistä minä puhun. Katsokaahan, teidät määrättiin edeltäkäsin lapseuteen. Lapseksi ottaminen tarkoittaa pojan asettamista asemaansa.

Minä olen liian lähellä mikrofonia, sillä Becky sanoi, että kun minä tulen liian lähelle sitä, te siellä takana ette voi kuulla. No niin.

Lapsi… Kuinka monet tietävät lapseksi ottamisen säännöt Vanhasta Testamentista? Tietysti te olette katsoneet niitä. Poika syntyi. Minä uskon, että minä olen saarnannut niistä jossakin saarnassani. Muistatko sinä sen, Gene? Se on nauhalla. Oi, mikä se oli? Nyt minä tiedän sen. Se on: "Kuulkaa Häntä". Lapseksi ottaminen.

Vanhassa Testamentissa, kun lapsi syntyi perheeseen, hän oli lapsi, kun hän oli syntynyt. Koska hän oli syntynyt vanhemmistaan, oli hän perheen poika ja kaiken perillinen. Mutta tällä pojalla oli kasvattajia, jotka kasvattivat häntä. Galatalaiskirje 4: 1 7. Hyvä on. Hänen opettajansa ja kasvattajansa, he kasvattivat häntä. Esimerkiksi, jos minulle syntyisi poika, minusta tulisi isä.

Ja tästä syystä kuningas Jaakon käännös (Engl. Raam. käännös) ...

Kuinka monet teistä ovat sitä lukiessaan joskus ajatelleet, miten oudosti siellä sanotaan: "Minun isäni talossa on monia asuntoja." Talo, ja siellä monia asuntoja? Todellisuudessa sinä aikana, jolloin kuningas Jaakko antoi tuon Raamatun käännöksen tehtäväksi, talo merkitsi hänen valtakuntaansa. "Minun isäni valtakunnassa on monia asuntoja." Ei hänen talossaan, vaan hänen isänsä valtakunnassa. Tuona aikana he ymmärsivät sen raamatullisella tavalla, niin kuin se oli Raamattuun kirjoitettu. Kun isällä oli suuri tuhannen eekkerin farmi, tai jotakin sellaista, suuri joukko ihmisiä asui siellä. Hän oli palkannut ihmisiä huolehtimaan lampaistaan ja karjastaan. Hänellä oli karjapaimenia, jotka menivät sadan mailin päähän tilan toiseen laitaan, ja hänellä oli muutamia huolehtimassa vuohista, ja muutamat huolehtivat hänen muuleistaan ja muista eri asioista. Hänellä oli suuri valtakunta. Ja hän nousi pienen aasinsa selkään ja ratsasti ympäri jokaisen tykö nähdäkseen, kuinka he pärjäsivät lampaan keritsemisessä ja kaikessa sellaisessa.

Te ette kuule kunnolla, kun minä kävelen täällä ympäriinsä. Minä koetan seisoa paikallani. Voitteko te nyt kuulla hyvin? Tarkatkaapa. Hän ratsasti ympäriinsä, hän koetti huolehtia valtakunnastaan. Nyt tuo poika on oleva kaiken perillinen, mitä isällä on. Hän on perillinen.

Ja kun me olemme syntyneet Jumalan valtakuntaan Jeesuksen Kristuksen kautta, me olemme taivaan perillisiä, Jeesuksen kanssaperillisiä, koska Hän otti meidän paikkamme. Hän tuli synniksi meidän vuoksemme, että me tulisimme osallisiksi Hänen vanhurskaudestaan. Ymmärrättekö? Hän otti minun paikkani, että minä saisin Hänen paikkansa — kanssaperillinen Hänen kanssaan. No niin, muistakaa tämä, jokainen teistä.

No niin, muistakaapa, että Jumala ennalta määräsi teidät ennaltatietämisensä kautta, tietäen teidän tulevan siihen. Kaikki, jotka ymmärtävät sen, kohottakaa kätenne. Jumala, ennaltatietämisensä kautta, ennaltamääräsi teidät tulemaan luvattuun maahan. Mikä on luvattu maa tämän päivän kristityille? Nostakaa kätenne ylös, jos te tiedätte sen. "Sillä lupaus on teille ja teidän lapsillenne ja kaikille, jotka kaukana ovat. Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Herra Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, teidän poikienne ja tyttärienne päälle. "Ja Jesaja 28: 13 sanoo: "Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle milloin siellä, milloin täällä. Pitäkää kiinni siitä, mikä on hyvää. Niin, sopertavin huulin ja vieraalla kielellä Hän on puhuva tälle kansalle, Hän, joka on sanonut heille: 'Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka'. Mutta he eivät tahtoneet kuulla." Näettekö? Tarkalleen.

Mitä se oli? Aivan samoin kuin nuo ihmiset, jotka olivat tulleet koko matkan Egyptistä Kanaanin maahan, koko matkan erämaan läpi niin lähelle, että he saattoivat maistaa tuon maan viinirypäleitä. Veljet, he haluavat minun peruvan sen, mitä minä olen sanonut Hebrealaiskirjeen kuudennesta luvusta. Kuinka minä voisin tehdä sen? He olivat rajalinjan uskovia, he eivät koskaan menneet ylitse. He eivät voineet mennä ylitse.

He sanoivat: "Meidän isämme söivät mannaa erämaassa."

Ja Jeesus sanoi: "Ja he kaikki ovat kuolleet." Tämä oli se, joka erotti heidät. He kaikki ovat kuolleet. Se on totta. Jeesus sanoi: "Mutta minä olen Elämän Leipä, joka tulee alas taivaasta Jumalan tyköä. Joka tätä leipää syö, hän ei koskaan kuole." Se on totta. Kyllä, hänellä on oleva Elämän leipä, jos hän syö Tämän. Minä olen tuo Elämän Puu Eedenin puutarhasta.

Katsokaapa, nämä ihmiset tulivat niin lähelle sitä. Katsokaapa Hebrealaiskirjeen kuudetta lukua — me emme mene siihen takaisin: "Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet." He istuivat siellä, he näkivät parantumiset, he näkivät ihmiset Jumalan voiman alla, he näkivät ihmisten elämän muuttuvan, mutta he eivät halunneet tarttua siihen. Eivät todellakaan. "He ovat maistaneet tulevan maailmanajan voimia ja sitten ovat luopuneet — heitä on mahdotonta jälleen uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja Häntä julki häpäisevät. He pitävät epäpyhänä liiton veren."

"Minä kuulun seurakuntaan, joka uskoo pyhitykseen." Se on hyvä, mutta te ette mene tarpeeksi pitkälle. Ymmärrättekö? Erämaa pyhitti heidät. Kyllä todellakin. Heillä oli siellä vaskikäärme ja vaskialttari ja kaikki se. Se oli pyhitys, mutta he eivät menneet Palestiinaan lepoon.

Katsokaapa Hebrealaiskirjeen neljättä lukua. Eikö Hän siellä puhukin "toisesta levosta"? Jumala teki seitsemännen päivän ja antoi sen heille lepopäiväksi. Toisessa kohtaa Hän puhuu lepopäivästä Daavidin kautta." Sitten Hän antoi heille "toisen levon" ... "Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon." Astukaa tähän lepoon: Sillä me, jotka olemme päässeet tähän lepoon, olemme saaneet levon omista töistämme, niin kuin Jumalakin omistaan sapattina. Varmasti. Siinä on teidän sapattinne, lepo. Teidän todellinen sapattinne on tässä luvatussa Maassa.

Pyhä Henki on lupaus ihmisille. Mutta miksi he haluavat sivistyneitä, teologisia saarnaajia, jotka antavat heidän pitää shortseja ja leikata hiuksensa, maalata huulensa, sallivat miesten, jotka pelaavat ja juovat olutta ja kertovat vitsejään, tehdä sitä yhä edelleen ja kutsua itseään seurakunnan jäseniksi. He ottavat jotakin tuollaista ja sitten kieltäytyvät Pyhän Hengen johdatuksesta! Raamattu sanoo, että Jumalan Sana on terävämpi kuin yksikään kaksiteräinen miekka, joka leikkaa teitä ytimiin asti ja on sydämen ajatusten tuomitsija. Kyllä, jopa teidän ajatustennekin!

Ja jos me rakastamme maailmaa tai sen asioita, Jumalan rakkaus ei ole meissä. "Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut; sillä ahdas on se portti ja kaita tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen. Sinä päivänä moni tulee Minun tyköni ja istuu Minun valtakunnassani Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta valtakunnan lapset heitetään ulos "ja he sanovat: 'Emmekö me tehneet tätä Sinun nimessäsi, Herra? Emmekö me ole saarnanneet ? Enkö minä ole Tohtori Se ja Se ja Saarnaaja Se ja Se.'? 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut. Menkää pois, te laittomuuden tekijät, sillä Minä en tunne teitä. Ei jokainen, joka sanoo: Herra, Herra, pääse sisälle. Vaan ne, jotka tekevät Minun taivaallisen Isäni tahdon, he pääsevät sisälle'."

Tässä me olemme menossa luvattuun maahan. Kuinka me pääsemme sinne? Me, seurakunta, olemme ennalta määrätyt sinne, Jumalan ennaltatietämisen kautta. Mihin meidät on ennalta määrätty? Hänen kunniaansa Hänen armonsa kautta Jumalan kunniaksi, kiitokseksi ja ylistykseksi. Isä, istumassa siellä alussa, itsestään olemassa olevana, ei mitään Hänen ympärillään, halusi jotakin palvomaan itseään ja Hän ennalta määräsi Seurakunnan ennen maailman perustamista ja laittoi heidän nimensä Karitsan Elämän Kirjaan, kun Hänet teurastettiin ennen maailman perustamista, että he tulisivat esiin Hänen kunniakseen ja ylistyksekseen lopunaikana, kun Hän yhdistäisi kaiken yhteen yhdessä Miehessä, Kristuksessa Jeesuksessa. Kunnia! Siinä se on. Juuri tässä ajassa veljeni ja sisareni. Älkää koskaan luopuko tästä.

Jumala kutsui sinut valitsevan armonsa kautta. Valitsevan armonsa kautta Jumala pyhitti sinut. Valitsevan armonsa ja voimansa kautta Hän kastoi sinut ja asetti sinut tähän levon maahan. Ne, jotka ovat päässeet tähän lepoon, eivät enää kulje harhaan. He ovat päässeet lepoon teoistaan niin kuin Jumalakin. Heillä on sanoin kuvaamaton ilo ja kirkkaus. Elämän Puu kukoistaa heissä. Heillä on pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, kärsivällisyys muuttuneena uskoksi, usko, lempeys, sydämellisyys jne. Elämän Puu kukoistaa heissä, koska heidän toivonsa on ankkuroituneena Jeesukseen Kristukseen ja Pyhän Hengen todistus on siitä osoituksena ihmeiden ja merkkien seuratessa näitä uskovia. "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat." Kulkiessaan täällä he parantavat sairaita, ajavat ulos riivaajia, puhuvat kielillä, näkevät näkyjä. He vaeltavat Jumalan kanssa, he puhuvat Hänen kanssaan. Mitkään riivaajat eivät voi liikuttaa heitä, sillä he ovat järkkymättömiä katsoen iankaikkiseen Elämään. Unohtaen menneen, he rientävät eteenpäin kohti korkean kutsumuksensa päämäärää Kristuksessa Jeesuksessa. Siinä se on. Sellainen on tuo Seurakunta.

Kuinka he pääsevät sinne? Te ette voi sanoa: "Niin, Herra, Sinähän tiedät, kuinka minä eräänä päivänä aloin tupakoida ja lankesin ja sitten minä ajattelin, että minä ..." Oi, ei, ei, ei, ei.

Ennaltamäärääminen! Hän kutsui meidät, ja silloin kun me lähdimme seuraamaan Häntä — se oli se hetki, jolloin me sanoimme: "Jumala, me olimme kadotettuja ja kelvottomia. Meillä ei ollut edes halua tulla pelastetuiksi. Meidän luonteemme oli alun pitäen sian luonne."

Menkääpä sikalaan ja katsokaa vanhaa emakkoa ja sanokaa sille: "No niin, katsopas vanha possu, minä haluaisin sanoa sinulle jotakin. Sinun on väärin juoda tuota mäskiä."

Se sanoisi teille: "Röhh röhh." Tämä on tarkalleen yhtä paljon, kuin me saatoimme tehdä pelastaaksemme itsemme. Näin on.

Jos te sanotte: "Rouva, teidän ei tulisi pitää tuollaisia vaatteita, teidän tulisi pukeutua kauniisti. Teidän tulisi tehdä näin. Teidän ei tulisi pitää noita korttiseuroja. Teidän ei tulisi tupakoida. Teidän ei tulisi tehdä niin. Herra, teidän ei tulisi toimia noin."

Hän sanoo: "Röhhröhh. Minä kuulun tänne tähän Röhhröhh." Ohhoh! "Röhh," siinä on suurin piirtein kaikki, mitä he tietävät. "Kuulehan, kyllä minä olen yhtä hyvä kuin sinäkin. Röhhröhh." Katsokaahan, he hylkäävät Pyhän Hengen johtajuuden, sillä Raamattu sanoo, että jos te rakastatte maailmaa ja sen asioita, Jumalan rakkaus ei ole teissä.

Mikä tekee heidät erikoisiksi? Te olette pyhä kansa. Mitä te olette tehneet? Siirtyneet tuohon maahan. Te olette toisessa maassa. Kuinka te pääsitte sinne? Se on luvattu Maa. Millaisen lupauksen Maa? "Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle." Yhden Hengen kautta meidät kaikki on kastettu tähän luvattuun Maahan. Aamen. Veljet ja sisaret, halleluja, puhdassydämiset ovat siellä — ei kateutta eikä vihaa! Jos joku veli menee harhaan, riippumatta siitä, mitä hän tekee, te menette hänen peräänsä.

Jokin aika sitten minä etsin erästä veljeä, joka oli mennyt harhaan ja eräs nuori kaveri sanoi minulle: "Anna tuon lurjuksen mennä, anna hänen olla."

Minä sanoin: "Jos minä joskus tulen siihen tilaan, että minun sydämeni ei tunne sääliä veljeäni kohtaan, silloin minun on aika mennä alttarille, koska minä olen langennut pois armosta." Minä sanoin. "Niin kauan kuin henki on hänen ruumiissaan, minä koetan jossakin tavoittaa hänet." Kyllä, ja minä tavoitin hänet — halleluja — toin hänet takaisin. Nyt hän on turvallisesti laumassa. Kyllä. Hän olisi varmasti joutunut eksyksiin.

Jokin aika sitten minä näin erään pienen naisraukan, joka istui siellä, kun sheriffi soitti minulle ja sanoi: "Hänet pitäisi laittaa pakkopaitaan. Hän hourailee, hän on järjiltään." He laittoivat hänet erääseen hotelliin, kunnes minä tulin paikalle.

Minä sanoin, että niin on hyvä.

Sheriffi sanoi: "Hei Billy!" Minä tunnen hänet todella hyvin, olen tuntenut hänet lapsesta lähtien. Hän kysyi: "Onko jotakin, mitä voin tehdä auttaakseni sinua."

Minä sanoin: "Kaikki on hyvin"

Hän kysyi: "Voitko sinä auttaa häntä?"

Minä sanoin: "En, mutta Hän voi." Minä sanoin: "Anna hänet minulle."

Niinpä he toivat hänet sieltä ulos. Hetken kuluttua hän lähti sieltä rauhassa. Mitä se oli? Me lähetimme rukouksen ylös hänen puolestaan! Aamen! Hän oli niin...

He sanoivat hänen aviomiehelleen: "Haluatko sinä lääkärin tänne?"

Hän sanoi: "Lääkäri ei voi tehdä hänelle mitään." Ja se oli totta. Hän oli järjiltään. Lääkäri ei olisi voinut häntä auttaa.

Hän sanoi: "Meidän ainoa toivomme oli päästä tänne." Hän sanoi: "Billy, minä en voi ymmärtää tätä."

Minä sanoin: "Minä en odotakaan sinun ymmärtävän sitä." Mutta oi, minäkään en ymmärrä sitä! En. Mutta veljet, Jumala Taivaassa valmisti kerran tien, Jokin tuli etsimään minua. Aamen! Se ei tapahtunut siksi että minä halusin tulla, vaan Joku tuli etsimään minua. Koska Jumala ennen maailman perustamista ennalta määräsi, halleluja, että me tulisimme olemaan Hänen kunniakseen ja ylistyksekseen. Kuunnelkaapa. Ne, jotka Hän on edeltä tuntenut — mitä Hän on tehnyt heille? Kutsunut. Onko se totta? Kutsuiko Hän sinut? Kyllä! Miksi Hän kutsui sinut? Hän tunsi sinut edeltäkäsin. Ne, jotka Hän on edeltä tuntenut, ne Hän on kutsunut, mutta, jotka Hän on kutsunut, ne Hän on vanhurskauttanut. Onko se totta. Ja ne, jotka Hän on vanhurskauttanut, ne Hän on kirkastanut. Aamen! Tämä on se, mitä Raamattu sanoo. Ne, jotka Hän on edeltä tuntenut, Hän on kutsunut. Jokaisen sukupolven! Ne, jotka Hän on kutsunut, heidät Hän on jo kirkastanut. Mitä? Sallikaa minun lukea se täältä Raamatusta.

Edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi...

Ymmärrättekö sen? Kirkkautensa kiitokseksi.' Että Hän voisi istua siellä kautta iankaikkisten aikojen niiden paljastuessa ja Hänen lastensa huutaessa: "Abba, Isä.' Abba, Isä."'

Ja enkelit sanovat: "Mistä he oikein puhuvat. Mistä he puhuvat?"

Tuhlaajapojassa se on tuotu niin kauniisti esiin. "Minä olin kadotettu." "Tämä on minun poikani, joka oli kadotettu, mutta nyt hän on löytynyt. Hän oli kuollut, mutta nyt hän elää. Tuokaa syöttövasikka, paras viitta, sinettisormus, ja laittakaa se hänen sormeensa." Ei ole mikään ihme, että aamutähdet lauloivat ja Jumalan pojat riemuitsivat, kun he näkivät pelastussuunnitelman, kuinka Jumala laittoi teidän nimenne Kirjaan ennen maailman perustamista.

Nyt te sanotte: "Kalvin uskoo johonkin sellaiseen." Minä en usko Kalviniin. Kalvin oli murhaaja. Kalvin laittoi erään miehen kuolemaan, koska tämä kastoi Jeesuksen nimeen. Kalvin oli raakalainen, joka olisi itse tarvinnut kääntymykseen tulemisen. Kyllä. Mutta se, mitä hän sanoi joistakin asioista, se oli oikein. Mutta hänen tekonsa, tappaa joku mies jostakin sellaisesta syystä, se on hirveää. Se on synti. Niin on.

Tätä armoa Hän on ylenpalttisesti antanut meille...

Odottakaapa, minähän en mennyt tuon "lapseksi ottamisen" lävitse, enhän? Onko nyt liian myöhäistä? Katsotaanpa, mitä kello sanoo? Hyvä on. Ottakaamme vielä kymmenen minuuttia näiden ihmisten vuoksi, jotka ovat tulleet niin kaukaa. Katsokaapa.

"Lapseksi ottaminen", sallikaa minun osoittaa teille, miksi se tehdään nyt. Isällä on suuri valtakunta. Hän ratsastaa siellä ympäriinsä. Nyt hänelle on syntynyt poika. Oi, hän on niin onnellinen! (Ajatelkaapa Jumalaa.) Niinpä te nyt näette, mitä Isä tekee? Hän etsii kaikkein parhaan kasvattajan, kouluttajan. Tehän tiedätte, että kouluttaja merkitsee opettajaa, ettekö tiedäkin. Hän etsii koko maan parhaan opettajan. Jokin hännystelijä ei riitä hänelle, sillä hän haluaa pojastaan kasvavan todellisen miehen.

Ettekö tekin halua lastenne olevan sellaisia? Varmasti, se on parasta, mitä te voitte heille antaa! Kyllä. Niinpä jos luonnollinen ihminen jo ajattelee niin, mitä te luulette Jumalasta, kun Hän ajattelee lapsiaan. Hän haluaa heille parasta mahdollista.

Niinpä Hän haluaa, että tuo mies on rehellinen. Hän ei halua tämän miehen sanovan: "No niin, kultaseni, sinä saat tehdä aivan mitä vain!" "Oi, kyllä, Isä, huhhuh, kyllä hän pärjää hienosti, hän on hyvä poika." Hän ehkä saisi siitä sulan hattuunsa ja taputuksen olkapäälleen. Ei, ei. Tuollainen mies ansaitsee potkut heti paikalla. Varmasti. Isä haluaa miehen, joka on rehellinen. Jos tuo poika kasvaa oikein, hän kertoo sen. Jos niin ei tapahdu, hän kertoo senkin.

Ja jos maallinen isä ajattelee tällä tavalla. . . Ettekö tekin haluaisi opettajan olevan teille rehellinen lastenne suhteen? Varmasti. Mitä te luulette Jumalan ajattelevan siitä, kun Hän tietää kaiken, mitä me taas emme tiedä. Me emme tiedä kaikkea, mutta Hän on kaikkitietävä, ja tietää kaiken.

No niin, tiedättekö mitä Isä teki? Hän ei koskaan sanonut: "Minä hankin paavin huolehtimaan lapsistani." Hän ei myöskään sanonut: "Ehkä minä palkkaan jonkun piispan." Ei, ei. Hän ei tehnyt sitä, koska Hän tiesi, että paavi tulisi olemaan väärässä ja piispa samoin. Ymmärrättekö? Hän ei koskaan sanonut: "Minä palkkaan ylivalvojan huolehtimaan seurakunnistani." Ei, ei.

Hän otti Pyhän Hengen. Pyhä Henki on Hänen kasvattajansa kouluttamaan Hänen lapsiaan. Hyvä on. Kuinka te sitten tiedätte, että Pyhä Henki tekee sen? Hän puhuu inhimillisten huulten kautta. Kuinka te sitten tiedätte, että Hän kertoo Totuuden? Kun te näette Pyhän Hengen puhuvan huulten kautta kertoen joka kerta tarkalleen totuuden, ennustaen sen ja kuinka se sitten toteutuu täsmällisesti niin kuin Samuel sanoi — silloin te tiedätte, että se on Totta. Niin todella tapahtuu. Sillä Jumala sanoi: "Jos hän sanoo jotakin, eikä se tapahdu, älkää kuulko häntä, sillä Minä en ole hänen kanssansa. Mutta jos se toteutuu, silloin kuulkaa häntä, koska Minä olen hänen kanssansa." Näettekö? Siinä se on. Tällä tavalla Hän tietää kaiken.

No niin, Hän kulkee ympäriinsä. Mitä te luulette tuon Kasvattajan sanovan, kun Hänen täytyy mennä Isän tykö ja sanoa: "Sinun lapsesi käyttäytyvät hirvittävällä tavalla. Minäpä sanon Sinulle: "Tuo Sinun poikasi on aivan luopio. Hän on jätkä, minä en ole koskaan nähnyt ketään sellaista! Ja tuo Sinun tyttäresi! Voi, minä en edes tiedä, mitä Sinun tulisi tehdä hänelle. Hmm. Niin, tiedätkö mitä? Hän on aivan maalissa niin kuin jotkut filistealaiset. Kyllä, hän haluaa käyttäytyä juuri niin kuin hekin."

"Minun tyttäreni?"

"Kyllä, Sinun tyttäresi." Tämä on se, mitä Pyhän Hengen on sanottava tämän päivän seurakunnasta. Ei ole ihme, ettei meillä voi olla herätystä. Näettekö? No niin, se on totta.

"Entä sitten poikasi? Huh? Sama asia."

"Mitä?"

"Sinähän olet aina sanonut, että lampaita tulisi paimentaa tuolla laitumella tuolla ylhäällä, missä on lammasten Ruokaa. Niin, tiedätkö Sinä, mitä hän teki? Hän ajoi ne tuonne alas rikkaruoholäjään. Hän toi ne alas ja kasteli ne kaikki tuossa purossa, ja antoi niiden sitten maata tuolla rikkaruohojen joukossa, niin että ne söivät niitä vanhoja pajuja, ja nyt ne ovat niin surkeassa kunnossa, että ne tuskin pääsevät sieltä liikkeelle." Näin tekevät piispat ja pastorit, jotka kieltävät jumalisuuden Voiman. "No jos minä sanon koko totuuden, minä en ole koskaan eläessäni nähnyt niin hermostunutta lammaslaumaa. Mutta hän ei pidä siitä puheesta. Ei. Ja tiedätkö mitä? Ja karja tuolla, Sinähän käskit ruokkimaan sitä hyvällä heinällä lihottaaksesi sen?"

"Kyllä."

"Tiedätkö mitä hän antaa niille?"

"En."

"Niitä vanhoja rikkaruohoja. Kyllä. Hän saattaa heidät liittymään eriseuroihin ja kaikkeen. Sinä et ole koskaan elämässäsi nähnyt mitään sellaista. Tiedätkö, mitä hän tekee? Kulkee ympäriinsä polttaen suurta sikaria isotellen. Hän on saanut vaimonsakin mukaan, hän pitää shortseja niin kuin filistealaisetkin tuolla. Kyllä." Tällaista sanomaa Pyhän Hengen on kerrottava tämän päivän seurakunnasta. No niin, mitä te ajattelette siitä?

Lapseksi ottaminen. Mitä Hän teki? Hän ennalta määräsi meidät lapseuteensa. Hän antoi meille Pyhän Hengen; mutta, odottakaapa hetki, lapseksi ottaminen. Siitä me puhumme.

"No niin, tiedätkö, mitä hän tekee? Piispa kävi täällä muutama päivä sitten, ja hänellä oli silloin pieni parantamiskokous, ja piispa tuli sinne. Eräs veli oli siellä rukoillakseen sairaiden puolesta. Ja piispa sanoi: 'Lopettakaa se'."

"Oi, kyllä, isä piispa, minä lopetan sen." "Älkää olko enää yhteistyössä." "Oi, ei, ei, isä piispa, emme varmastikaan."

"Ja täällä minä tulen ja kerron hänelle Totuuden suoraan Sinun Sanastasi. Katsohan, tässä se on. Minä luen hänelle tarkalleen Sinun laistasi, mitä tulee tehdä, mutta hän ei kuuntele Minua. Hän sanoi: 'Se oli toista aikaa varten, jollekin toiselle pojalle toisessa ajassa. Ei se minua tarkoita'." Siinä se on. Tämä on totuus, ystäväni. Ettekö te nyt näe sitä, missä seurakunta kadottaa paikalleen asettamisensa, miksi meillä ei ole herätystä, miksi mitään ei tapahdu? Tästä se on kiinni.

Joosua sanoi: "Gaad, minä haluan sinun... sinun paikkasi on juuri tässä piirustusten mukaan. Sinun paikkasi on juuri siinä. Mene sinne ja pysy siellä, Gaad. Benjamin, sinä menet juuri tuonne. Ja nyt te kaikki pysytte poissa filistealaisten rajoilta." Ja kun Joosua tulee takaisin, ovat he kaikki siellä filistealaisten joukossa. Heillä on suuret kunnon pirskeet ja he tanssivat ja kaikki naiset ovat maalattuina ja tanssivat ja kaikilla on hauskaa. Ja Joosua raapii päätään ja sanoo: "Mitä nyt?" No niin, näin on juuri nyt tapahtumassa; eivät kaikki, kiitos Jumalalle, eivät kaikki, mutta liian monet. Niin on.

No niin, mitä sitten tapahtuu? Katsokaa, mitä tapahtui. Älkää kuvitelko, että tämä Mies, Pyhä Henki, häpeäisi Isän edessä, kun Hänen on sanottava se. "Minä sanoin hänelle, mutta hän ei kuuntele sitä. Minä sanoin sen hänelle ja annoin hänen lukea sen Raamatusta. Minä laitoin pienen saarnaajan kulkemaan sitä kautta ja osoittamaan hänelle, että Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Ja tiedätkö mitä? Hän antoi yhden niistä vanhoista vuohipaimenista tulla ja kertoa hänelle, että se oli toista aikaa varten. Ymmärrättekö? Hän antoi yhden niistä vuohipaimenista tulla sinne ja hän haisi niin pahalta vuohen hajulta, tiedättehän, sikareilta, ja niin edelleen, hän haisi niin pahalta kun hän tuli sinne. Näettekö? Mutta minä sanon teille, että tuolla vanhalla vuohipaimenella oli rinnassaan tarpeeksi mitaleja... Minäpä sanon teille, että jos Sinä olisit pyytänyt häntä kirjoittamaan nimensä paperille, puolen arkkia olisi tarvittu siihen, että hän olisi saanut kirjoitetuksi ylös kaikki arvonimensä. Kyllä, he todella pitävät hänestä tuossa maassa, mutta minä sanon Sinulle, ettei hän tiedä, kuinka lampaita tulee ruokkia. Tämä on yksi osa siitä. Hän ei todellakaan kuuntele minua", sanoo Pyhä Henki. "Minä koetin kertoa hänelle, että Sinä olet sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, mutta hän ei usko sitä. Hän on suurin pelkuri, mitä olen koskaan nähnyt. Kyllä. Ja seurakunta on tehnyt hänet ylivalvojaksi, piispaksi ja niin edelleen, ja kaikki ihmiset kuuntelevat häntä. Ja sitten, tiedätkö mitä? Sitten heillä on siellä sellainen vanha, pieni, asia, jota he kutsuvat televisioksi. He laittavat sen päälle tällä tavalla, ja nuo naiset tulevat näkyviin käyttäytyen sopimattomasti vain puoleksi pukeutuneina. Ja monet Sinun tyttäristäsi ovat samanlaisia."

"Oi, eivät varmaankaan!" Näettekö?

"Kyllä, kyllä he ovat. He tekevät niin. Muutamat heistä huutavat herätystä, Isä, muutamat heistä todella haluavat sitä. Muutamat heistä todella vaeltavat suoraan, muutamat heistä seisovat Sanassa niin varmoina kuin vain voivat. Toiset, minä en tiedä, mitä tehdä heidän kanssaan — he vaeltavat jossakin kaukana. Tiedätkö sinä, mitä ne toiset tekevät? He tekevät pilaa näistä toisista sanoen, että he ovat joukko rehentelijöitä.

"Se saa Minut voimaan todella huonosti."

Mutta muuttakaamme nyt kuvaa. Nyt Isä, hänen poikansa on hyvä poika. Tässä on Kasvattaja, Pyhä Henki. Pyhä Henki sanoo: "Minä aion kulkea tätä tietä."

Lapsi sanoo: "Minä kuljen yhdessä Sinun kanssasi. Minä seuraan Sinua."

"Oi, siellä on mäkiä edessämme, poika."

"Minä kuljen yhdessä Sinun kanssasi, sillä minä luotan Sinuun. Jos minä alan väsyä, Hän ojentaa kätensä ja pitää minusta kiinni."

"Mutta siellä vuorilla on leijonia!"

"Se ei merkitse mitään niin kauan kuin Sinä olet minun kanssani. Minä vaellan suoraan eteenpäin Sinun kanssasi."

"Siellä on vaikeuksia, kivet ovat liukkaita."

"Minä en välitä siitä niin kauan kuin Sinä pidät kiinni minun kädestäni. Minä kuljen yhdessä Sinun kanssasi."

"Oi, tiedätkö mitä? Isällä oli tapana tehdä samoin."

"Se on hyvä, kyllä."

He tulevat siellä ylös mäelle. "Oi," hän sanoo: "Tiedätkö mitä, Isä? Poikasi on niin kuin lastu vanhasta tukista. Hän on tarkalleen Sinun kaltaisesi. Jokaiseen Sanaan, jonka Sinä sanot, hän sanoo "Aamen". Jokin aika sitten minä laitoin hänet avaamaan Raamattunsa sieltä, missä sanotaan: "Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti." Tiedätkö, mitä hän sanoi? Hän huusi ja kohotti kätensä ylös ilmaan ja sanoi: 'Halleluja, aamen.'" Ja tiedäthän Sinä missä täällä Sanassasi Sinä sanoit: "Joka uskoo Minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen."

"Kyllä, Minä muistan kirjoittaneeni siitä pojalleni. Kyllä, minä todella muistan sen."

"Kun hän näki sen, hän huusi ja hyppi ylös ja alas sanoen: 'Halleluja, Herra. Ota kaikki maailma pois minusta. Tee minut sellaiseksi.' Kyllä. Ja hän on tehnyt kaikkea sellaista."

"Oi," Isä sanoi: "Minä olen onnellinen tästä pojastani. Hän on hieno poika. Hyvä on. Tarkkaile häntä muutamia vuosia, katso, kuinka hän kasvaa ja kehittyy." Muutaman vuoden kuluttua hän kysyy: "Kuinka hän nyt toimii?"

"Oi, hän on jopa kasvanut armossa! Oi, hän on karttanut kaikkia pajukkoja. Kun hän ottaa lampaansa, hän osaa käsitellä niitä juuri niin kuin Sinä teet. Hän ei ole koskaan antanut niille meriheinää. Hän ei ole koskaan antanut niille rikkaruohoja. Kun ne tulevat sanoen: 'Me haluamme liittyä näihin kirkkoihin', hän on sanonut: 'Sulkekaa suunne, te ette tarvitse sitä. Ette todellakaan. Tässä on se, mitä te tarvitsette: 'Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.' Kyllä, näin hän sanoi."

"Oi, sanoiko hän todella niin?" "Kyllä, juuri niin hän sanoi." "Juuri niin Minä kirjoitin hänelle." "Juuri sillä tavalla hän sanoo sen." "Hmm, kyllä todellakin."

"Sanassasi sanotaan: "Pysykää Jerusalemissa kunnes teidät puetaan voimalla korkeudesta, ja kun Pyhä Henki on tullut teihin, te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka." Kun hän luki sen, hän huusi: "Halleluja, tämä on se, mitä te tarvitsette!" Tiedätkö, mitä hän tekee? Hän tuo heidät todella alas sen jälkeen kun he ovat saaneet sen. Siinä kaikki. Hän pysyy aina heidän kanssansa.

"Ja jos ne alkavat hälistä, hän sanoo: "Whoop, whoop, whoop, odottakaapa hetki, odottakaa hetki. Vuohet toimivat tuolla tavalla, eivät lampaat. Näettekö? Joskus ne hieman hermostuvat häneen, mutta hän taputtaa niitä hieman selkään ja sanoo: "Odottakaapa hetki, shshh, shshh, sh. Kaikki on hyvin. Hän todella tietää kuinka johtaa lampaita. Kyllä."

"Tiedätkö mitä? Minä näin arkkipiispa Senjasen sanovan, ettei hän saisi pitää kokousta tuossa kaupungissa, jos hän tulee sinne. Mutta Minä tavallani johdatin häntä ja sanoin hänelle: 'Mene joka tapauksessa.' Sitä ovat nämä ääninauhat, joista he sanoivat, ettei niitä saa julkaista, ja me teimme sen kuitenkin.' Hän meni näihin kaupunkeihin täällä ja he sanoivat:

"No, me emme tule kannattamaan... Ja Sinä tiedät kuinka saatana tuli sinne ja sanoi: 'Minä lyön vetoa siitä, että minä voin pitää hänet poissa kaupungista.' Minä sanoin: 'Sinä et voi tehdä sitä, sillä jos minä menen ja käsken häntä menemään, hän menee. Minä olen varma siitä, että hän menee.' 'Ei, ei, ei, minä kerron hänelle. Minä menen alas ja sanon: 'Te kaikki minun agenttini, tulkaa kaikki yhteen. Ettehän te halua mitään tuollaista vanhaa fanaattisuutta, sitä vanhaa Jumalallista parantamista ja vanhaa roskaa Pyhästä Hengestä. Sehän katosi yhdessä apostolien kanssa vuosia sitten. Tehän tiedätte, ettei siinä ole mitään hyvää." Saatana koetti syöttää heille vanhoja rikkaruohoja ja kaikkea sellaista."

"Mutta. tiedätkö mitä, hän meni sinne suoraan kaikesta huolimatta. Hän meni suoraan sinne ja alkoi heittää heille hyvää ruohoa. Kun hän tuli sieltä pois, tiedätkö mitä, nuo lampaat olivat alkaneet syödä, ja nyt ne ovat tulossa niin lihaviksi kuin vain voi olla. Kyllä. Heillä on siellä parantumisia ja kokouksia, ja Sinähän tiedät, kuinka monet noista nuorista miehistä ovat aloittaneet. He ovat nähneet, mitä se merkitsee, jos heillä on runsaasti tällaista hyvää ruokaa. Saatat ihmetellä, mitä he tekivät sen kanssa. Se oli niin hyvää, että he alkoivat viedä sitä naapureille sanoen: 'Ota tämä. Ota tämä. Teiniikäiset, valmistautukaa... Kyllä, niin kuin tämä täällä. Tässä se on. Juuri tässä. Tehkää parannus ja ottakaa kaste Herran Jeesuksen nimeen, niin te voitte saada Pyhän Hengen. Se on jokaiselle, joka haluaa. Antakaa hänen tulla ja nähdä, mitä Raamattu sanoi.' Näettekö? Ja heillä on siellä valtava aika."

"Oi, siinä on Minun poikani! Hän on minun poikani! No, onko hän nyt mielestäsi täysin aikuinen?"

"Kyllä, varmasti on", sanoi Pyhä Henki. "Minä olen koetellut häntä. Koetellut häntä tällä tavalla ja tuolla tavalla. Minä laitoin hänet sairasvuoteeseen, hän on mennyt kaiken lävitse. Minä annoin saatanan tehdä hänelle kaiken mahdollisen, ja hän kesti sen kaiken. Se ei vaikuttanut häneen. Katsohan, hän nousi aina ylös. Minä sallin hänen sairastua. Minä annoin viedä hänet sairaalaan. Minä vein hänet sinne ja tein näin ja tein niin. Minä käänsin hänen vaimonsa häntä vastaan, minä käänsin hänen naapurinsa häntä vastaan, jokaisen. Se ei merkinnyt mitään. Hän sanoi: 'Vaikka Hän tappaisi minut, kuitenkin minä luotan Häneen. Minä otin hänen perheensä pois. Minä otin tämän, minä tein tuon, minä tein kaiken tämän. Yhä hän seisoi pystyssä: 'Vaikka Hän tappaisi minut, kuitenkin minä palvelen Häntä.' Hän on minun."

"Oi, minä uskon, että meidän tulisi kutsua hänet esiin tuolle tietylle paikalle ja asettaa hänet, ottaa hänet lapseksi."

No niin, kun isä Vanhassa Testamentissa ymmärsi, että hänen poikansa oli tullut tuohon ikään ja harjaantunut lapseksi ottamiseen. Lapseksi ottamiseen! He syntyivät lapsina, mutta silloin heistä tuli poikia. He eivät koskaan tule olemaan muuta kuin lapsia, vain tavallisia poikia, kunnes he tulevat täysiikäisiksi ja osoittavat, mitä he ovat. Silloin hän kutsuu heidät esiin.

Seurakunta, tässä me olemme. Oletteko te valmiit? Nyt on jo hieman myöhäistä, jokainen puraiskoon sormeensa, pistäköön sieluunsa ja herättäköön sydämensä vielä hetkeksi. Näettekö? Nyt me aiomme asettaa Seurakunnan oikealle paikalleen. Nyt kun Seurakunta tulee tuolle paikalle, Hän sanoo: "Manasse, sinä kuulut tänne. Efraim, sinä tänne."

Silloin Isä vie heidät tiettyyn paikkaan ja asettaa hänet tällä tavalla korkealle paikalle ja suorittaa tuon seremonian kaikkien ihmisten tullessa siihen ympärille. Ja Hän sanoo: "Minä haluan jokaisen tietävän, että tämä on minun lapseni ja minä otan hänet pojakseni. Ja minä haluan jokaisen tietävän, että tästä lähin hänen nimensä... Minä olen pukenut erityisen puvun hänen ylleen. Ja minä haluan teidän tietävän, että hänen nimensä on yhtä hyvä missä tahansa shekissä kuin minunkin nimeni. Hän on minun lapseni, minä otan hänet lapseksi perheeseeni, vaikka hän onkin ollut minun poikani siitä asti kun hän syntyi. Siitä lähtien kun hän vastaanotti Pyhän Hengen, hän on ollut Minun poikani. Mutta nyt Minä aion asettaa hänet paikalleen asemaansa varustettuna arvovallalla. Kenet hän on erottava, on erotettu ja kenet hän palkkaa, on palkattu."

"Totisesti, totisesti, minä sanon teille, jos te sanotte tälle puulle, jos te sanotte tälle vuorelle, 'siirry täältä tuonne', ettekä epäile sydämessänne, vaan uskotte, että se, mitä te sanoitte, tulee tapahtumaan, te saatte sen, mitä olette sanoneet." Näettekö? Siinä se on. Näettekö? Hän on minun poikani. Kuinka moni tietää, että he asettivat pojan lapsen asemaan sen jälkeen kun hän oli osoittanut olevansa... Oletteko te koskaan lukeneet Raamatusta pojan asettamisesta asemaansa?

No niin, Jumala teki samoin Pojalleen, kun Hän otti Jeesuksen Kirkastusvuorelle. Hän otti Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen sinne, siinä oli kolme todistajaa maan päällä. Siellä olivat Jeesus, Mooses ja Elia, ja Jumala vuoren yllä. Siellä he seisoivat vuorella. Ja ensimmäinen asia mitä he näkivät, oli Jeesus kirkastettuna heidän edessään. Onko se totta? Kuinka moni tietää, että se on Raamatussa? Mitä se teki Hänelle? Se puki Hänet kuolemattomuuden viittaan. Ja hän sanoi: "Hänen vaatteensa olivat loistavat niin kuin aurinko." Onko se totta? Ja pilvi varjosi Hänet. Pietari, Johannes ja Jaakob lankesivat kasvoilleen. Ja kun he katsoivat näkivät he Mooseksen ja Elian seisomassa siellä ja Jeesus puhui heidän kanssaan. Mooses oli ollut kuolleena ja haudattuna merkitsemättömään hautaan kahdeksansadan vuoden ajan. Ja Elia oli mennyt tulisissa vaunuissa taivaaseen viisisataa vuotta aikaisemmin. Mutta kuitenkin he yhä olivat siellä. Siellä he puhuivat Hänen kanssaan. Katsokaahan, Hän oli ottanut Jeesuksen ylös katsomaan heitä, katsomaan, mitä kaikki oli ja näyttääkseen Hänelle nämä asiat. Ja he puhuivat, keskustelivat Hänen kanssaan. Katsokaahan, Hän oli ottanut Jeesuksen sinne katsomaan heitä ja sitä, mistä oli kysymys — näyttääkseen Hänelle nämä asiat. Ja he keskustelivat Hänen kanssaan.

Kun Pietari taas kääntyi katsomaan sinne sen jälkeen kun Jeesus oli kirkastettu, näkivät he Jeesuksen yksinään ja pilvestä kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on Minun rakas Poikani, kuulkaa Häntä! Hänen nimensä on nyt yhtä hyvä kuin minunkin. Kuulkaa Häntä!" Siinä se on, lapseksi ottaminen, asettaminen pojan asemaan.

Sinne myöskin Jumala koettaa tuoda Helluntain seurakuntaa Efesolaiskirjeessä. Näettekö? Ymmärrättekö te sen? Meidän täytyy nyt lopettaa, koska on tulossa myöhä ja lapset ovat unisia. Minä halusin päästä aina tähän jakeeseen asti, mutta se ei ole nyt mahdollista — 13. jakeeseen ja sen loppuosaan: "teihin on pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti." Tulemme siihen sunnuntaina. Katsokaapa nyt, mikä tuo meidät sisälle ja kuinka se säilyttää meidät.

Kuinka teidät sitten "asetetaan paikallenne"? Ensiksi te olette syntyneet Valtakuntaan Pyhän Hengen kautta. Kuinka monet tietävät sen? No niin. Seuraavaksi te olette ennalta määrättyjä, mihin? Lapseksi ottamiseen. Mitä se on? Te olette ennalta määrätyt paikalleen asettamiseen.

Oi, sisar Scott, etkö se olekin sinä siellä. Etkö se ole sinä, joka olit täällä tänään erään rouvan kanssa? Eräs opetus on leviämässä ympäri maailmaa ja maamme eri osissa, minä olen kuullut siitä paljon, että Jeesus on täällä maan päällä vaeltaen ruumiissaan, niin että Hän tulee jonnekin ja tekee sitten jotakin. Se on vale! Hänen Pyhä Henkensä on nyt täällä, ja Hän koettaa asettaa seurakuntaa paikalleen, saadakseen Seurakuntansa järjestykseen, asettaakseen sen luvattuun maahan, niin että he voisivat karkottaa kaikki vihollisensa.

Manasse ei voi ottaa hänen maataan. Minulla ei voi olla parantamiskokouksia, kun puolet ihmisistä... Kun minä menen sinne ja saarnaan kastetta Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, kolminaisuusopilliset veljet sanovat: "Pyh, hän on vanha Jeesus Yksinoppinen." Enkä minä voi mennä tuonne, kun puolet heistä sanovat: "Jumalallinen parantuminen, se on hyvä asia," ja monet heistä iloitsevat Herran tekemistä ihmeistä ja he sanovat: "Minä uskon, että veli Branham on profeetta, mutta salli minun sanoa sinulle jotakin. Niin kauan kuin Henki on hänen yllään ja erottamisen lahja vaikuttaa, hän on Jumalan palvelija, mutta hänen opetuksensa on mädännäistä, se ei ole hyvää." Kuka on koskaan kuullut, tuollaista höpönpöpöä? Se on joko Jumalasta tai se ei ole Hänestä. Näin on. Se on joko kokonaan Jumalasta tai ei lainkaan Hänestä. Näin on asianlaita. Mutta miten te aiotte toimia? Manasse ei pysy maaperällään, Efraim ei pysy paikallaan, Gaad ei pysy alueellaan, eikä Benjamin pysy maaperällään, vaan he kaikki juoksevat yhdessä filistealaisten kanssa ja kaikki on sekaisin. Kuinka me aiomme tulle asetetuiksi paikallemme? Kuitenkin me kaikki olemme syntyneet Pyhästä Hengestä. Eikö näin ole? Mitä varten me olemme syntyneet? Synnyttyämme meidät on ennalta määrätty lapseksi ottamiseen, asetettavaksi paikallemme Kristuksen ruumiissa. Näettekö te, mitä minä tarkoitan?

Mikä on Kristuksen ruumis? Toiset ovat apostoleja, toiset profeettoja, jotkut opettajia, toiset evankelistoja, ja toiset ovat paimenia. Onko näin? Meidät on kutsuttu siihen. Toisilla on lahjoja puhua kielillä, selittää kieliä, viisaus, tieto, lahja tehdä ihmeitä, ja kaikki nämä erilaiset lahjat. Ja mitä he nyt ovat tehneet? He ovat harjoittaneet niitä hieman ja sitten päästäneet sen menemään tavalla, jota minä en osaa kuvailla. Yksi nousee ylös ja puhuu kielillä, ja sitten toinen alkaa puhua ja niin edelleen. Saarnaajan saarnatessa ja esittäessä alttarikutsua joku nousee ylös puhuen kielillä ja huutaen: "Halleluja, kunnia Jumalalle." Jos saarnaaja sattuu voitelussa ollessaan jatkamaan saarnaansa, silloin ihmiset sanovat hänestä: "Vanha luopio." Näin tapahtuu, koska heitä ei ole opetettu.

Raamattu sanoo, että profeettain henget ovat profeetoille alamaiset. Jumala ei ole sekaannuksen alkuunpanija. Kun minä seison täällä, minä julistan Sanaa täältä Jumalan voitelussa. Riippumatta siitä, kuinka paljon te haluaisitte puhua kielillä, säilyttäkää rauhanne, kunnes Jumala on lopettanut täällä. Sitten jos te puhutte kielillä, se ei voi olla vain jonkin Raamatun paikan toistamista, koska Jumala on sen kieltänyt. Sen tulee olla suora sanoma jollekin. Näyttäkääpä minulle yksi kerta, jolloin Pyhä Henki kerrankin erottamisen lahjan toimiessa olisi puhuessaan jollekin ihmiselle yhä uudestaan toistanut jotakin Raamatun paikkaa. Hän on kertonut heille, mikä heissä on vialla, ja jotakin, mitä he ovat tehneet ja mitä heidän tulisi tehdä, tai puhunut jostakin, mitä tulisi tapahtumaan. Eikö näin ole?

Näin on kielilläpuhumisen ja kielten selittämisen suhteen. Jos seurakunnassa on joku, joka puhuu kielillä, ja joku, joka selittää, tapahtukoon se näin. Jos veli Neville nousee ylös ja puhuu kielillä, ja tämä veli täällä antaisi siihen selityksen sanoen: "Kertokaa tälle miehelle täällä, että eilen hän meni ulos ja teki jotakin väärää. Nyt lääkäri on kertonut hänelle tänään, että hänellä on syöpä. Mene ja selvitä tuo asia ja tule takaisin tänne ja selvitä asiasi Jumalan kanssa."

Silloin tuo mies sanoisi: "Totisesti , se on totta." Silloin Jumala on teidän kanssanne.

Mutta kuinka me voisimme tehdä sen tällä tavalla? Kaikki on sikinsokin joka tavalla, ei mitään paikalleen asettamista. Katsokaahan, efesolaiset pyrkivät siihen. Mutta ihmiset kulkevat sen ohitse. Me olemme ennaltamäärätyt lapseksi ottamiseen.' Kuinka monet ymmärtävät, mitä minä tarkoitan? Kohottakaa silloin kätenne. Lapseksi ottaminen. Me olemme syntyneet Jumalan Hengestä, olemme vastaan ottaneet Pyhän Hengen, jossa me huudamme: "Abba, Isä! Halleluja! Kunnia Jumalalle." Me olemme Hänen lapsiaan, se ori totta, mutta se ei vielä riitä. Me emme voi löylyttää filistealaisia. Katsokaa Billy Grahamia, kun hän seisoi siinä, tuon muhamettilaisen sanoessa: "Todista se."

Katsokaa Jack Coeta. Ja katsokaa tuota ateistia Kristuksen Kirkosta, kuinka hän puristi kättä tuon toisen ateistin kanssa siellä. Hänen piti olla kristitty ja hän puristi sellaisen paholaisen kättä kuin Joe Lewis, joka on vapaaajattelija ja jopa kiroaa Jumalaa ja sanoo: "Alunperinkään ei ole olemassa mitään sellaista kuin Jumala." Ja he puhuvat sellaista seurakunnassa, joka kutsuu itseään Kristuksen kirkoksi, ja he antoivat kättä tuolle ateistille lähtien vastustamaan veli Jack Coeta. Kuinka te luulette voivanne tehdä jotakin? Ja monet helluntailaisetkin ovat häntä vastaan, kun jokaisen saarnaajan tässä maassa tulisi seisoa rinta rinnan hänen kanssaan ja sanoa: "Jumala, lähetä alas voimasi." Katsokaapa, tässä me olemme, meitä ei voida asettaa paikallemme.

Efraim ei halua pysyä paikallaan. Yksi menee tuonne ja me näemme Manassen tulleen tänne ja sanovan: "Oi, Herra on antanut sinulle hyvän maissipellon." Sitten Gaad tulee sinne sanoen: "Hei, odottakaa hetki, minun pitäisi kasvattaa kauraa, mutta minäkin aion alkaa viljelemään maissia. Halleluja." Näettekö? Sinulla ei ole mitään tekemistä maissin kanssa; sinun osasi on kasvattaa kauraa. Sinun ei tule paimentaa lampaita, kun sinun oletetaan huolehtivan karjasta. Jumala haluaa asettaa seurakunnan paikalleen. Mutta jokainen heistä haluaisi olla tekemässä samaa asiaa. "Halleluja!" Ettekä te voi edes mainita siitä heille. Ei todellakaan. Heillä on yhä tuo vuohen luonne: "Butt, butt, butt, butt." Te ette voi puhua heille. Se on totta, eikö olekin? Seurakuntaa ei voida asettaa paikoilleen.

Seurakunnan tulee olla ennalta määrätty lapseksi ottamiseen, jolloin Jumala voisi ottaa miehen ja asettaa hänet pojan asemaan perheeseensä ja antaa hänelle sitten jotakin. Ja se tulee koetella ja katsoa, onko se oikein. Raamattu käskee koettelemaan henget. Tämä mies väittää omistavansa tietyn asian, koetelkaa se ja katsokaa, onko se totta. Jos se on todellista, liikkukaa sen kanssa eteenpäin. Ja sanokaa: "Herra, lähetä jotakin muuta vielä meille." Liikkukaa eteenpäin, liikkukaa vain eteenpäin, kunnes jokainen on ottanut oman paikkansa. Silloin te alatte nähdä, kuinka Jumalan Seurakunta tulee omaan asemaansa. Silloin filistealaiset alkavat perääntyä. Shortsit katoavat, hiukset kasvavat, kasvot pestään ja savukkeet ovat poissa. Se on totta. Näin on kun Seurakunta alkaa päästä osalliseksi valtavasta Voimastaan ja me näemme Ananiaan ja Safiran ja muuta sen kaltaista. Kyllä todellakin. Te näette sen kun pyhä Seurakunta seisoo yhdessä puettuna voimaansa, asetettuna paikallensa Jumalan poikina, adoptoituina Jumalan perheeseen, voimallinen Seurakunta kirkkaudessaan. Oi, sitä Hän tulee noutamaan.

Näettekö te kuinka kaukana me olemme, veljet? Te ette voi olla yksimielisiä edes Raamatusta. Ja jokainen, joka ei voi nähdä vesikastetta Raamatussa Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, hän on joko sokea tai henkisesti sairas. Ja juuri tästä on nyt suuri taistelu.

Minä sanon teille jokaiselle; tuokaa minulle yksikin Raamatun paikka, missä kukaan on koskaan kastettu Uuden Testamentin Seurakunnassa johonkin muuhun nimeen kuin Jeesuksen Kristuksen nimeen. Tai jos hän on kastettu jollakin muulla tavalla, hänet täytyi kastaa uudestaan Jeesuksen Kristuksen nimeen saadakseen Pyhän Hengen. Tulkaa ja näyttäkää se minulle. Siellä ei ole sitä. Ei mitään sellaista. Kun Jeesus sanoi siellä: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." Isä, Poika eikä Pyhä Henki ei ollut nimiä, yksikään niistä ei ole nimi. Ja kymmenen päivää sen jälkeen Pietari sanoi: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi." Niin on kaikkialla Raamatussa.

Ja sitten täällä oli muutamia, jotka Johannes oli kastanut toisella tavalla, vain parannukseen. Paavali sanoi: "Teidät täytyy kastaa uudestaan. Teidän täytyy tulla kasteelle uudestaan."

"Oi, mutta tuo suuri, pyhä mies, Johannes, joka kastoi Jeesuksen, hän on kastanut meidät."

"Hyvä on, tämä on Evankeliumi. Tämä on se, mitä Jumalan Henki on paljastanut minulle. Minä olen Herran apostoli, ja jos vaikka enkeli taivaasta tulisi ja saarnaisi jotakin muuta..."

Sallikaa minun lukea se teille. Paavali sanoo Raamatussa: "Vaikka enkeli taivaasta tulisi ja julistaisi jotakin muuta," piispa, arkkipiispa, paavi, ylivalvoja, tai kuka tahansa, tai jotakin muuta Sen lisäksi, mitä minä olen saarnannut teille, hän olkoon kirottu." Meillä ei ole muuta tapaa. Ei ole mitään muuta. Miksi ihmiset eivät sitten voi nähdä sitä? Miksi he eivät usko sitä? (Joku seurakunnassa mainitsee "ei ennalta määrättyjä... " suom. huomautus) Näettekö? Joku osui aivan oikeaan, Gene. "Ennalta määrätyt", siinä se on. Miksi? "Kaikki, jotka Isä on antanut minulle, tulevat Minun tyköni." Mitä minä teen...? Koetan löytää ennalta määrättyjä. Siinä se on.

Sallikaa minun lukea vielä tämä jae ja sitten minä kerron teille, mitä Paavali sanoi näistä asioista... Koko saarna, jonka minä saarnasin teille tänä iltana; tässä on se, mitä Paavali sanoi ennalta määräämisestä, vesikasteesta Jeesuksen nimeen, Pyhän Hengen kasteesta, Seurakunnan asettamisesta paikalleen, ja niin edelleen. Tämän hän sanoi.

"Minua kummastuttaa (hän sanoi näille galatalaisille), että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armoon — minä olen häpeissäni teistä, että te annatte jonkun tulla ja kääntää teidät siitä pois — pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen Evankeliumin."

Katsokaapa. Muistakaa nyt, että se oli Paavali, joka velvoitti jokaisen henkilön, jota ei ollut kastettu Jeesuksen Kristuksen nimeen, tulemaan uudestaan kasteelle Jeesuksen Kristuksen nimeen. Kuinka monet tietävät sen olevan totta? Kuinka monet teistä tietävät Paavalin sanoneen näistä salaisuuksista, että ne olivat olleet kätkettyinä maailman perustamisesta lähtien, ja että ne oli paljastettu hänelle, että me olemme ennalta määrätyt olemaan lapsia tullaksemme asetetuiksi lapseuteen. Paavali opetti sitä. Katsokaapa, mitä hän sanoi.

"Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu."

Hän ei sano ainoastaan: "Minä olen teidän kanssanne eri mieltä tästä." Vaan hän olkoon kirottu. Sallikaa minun lukea seuraava jae.

"Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu."

Se on totta. Veljet ja sisaret, jos se oli Jumala tuona aikana, ja minä sanon tämän toivoen, etten kuulosta epäkunnioittavalta tämän suhteen. Minä olen tulossa kiihtyneeksi; tai paremminkin minä tulen siunatuksi saarnatessani. Se saa minut unohtamaan ajan niin että minä viivytän teitä täällä kunnes tiedän teidän olevan väsyneitä ja unisia. Oi, jospa te voisitte tietää, kuinka minä haluaisin teidän olevan siinä asemassa! Minä haluan sanoa teille jälleen kerran, mitä Hän sanoi minulle.

Hän sanoi minulle: "Haluaisitko sinä nähdä, mitä lopussa on?"

Ja minä katsoin ja näin itseni makaamassa vuoteella. Varmasti te olette tunteneet minut kyllin kauan tietääksenne, että minä kerron teille totuuden. Minä haluan kysyä teiltä jotakin niin kuin Samuel kysyi ennen Saulin voitelemista kuninkaaksi: "Olenko minä koskaan kertonut teille jotakin Herran nimessä, mikä ei olisi ollut totta? Onko näin? Se on aina ollut totta. Olenko minä koskaan kerjännyt teiltä rahaa tai jotakin? Näettekö? Hän ei koskaan tehnyt sitä. Olenko minä koskaan tehnyt muuta kuin parhaani mukaan koettanut johtaa teitä Kristuksen tykö? Näin on.

Nyt he haluavat sanoa, että — minä olen ajatusten lukija, tiedättehän, jotakin yliaistillista vastaanottokykyä. Tietysti tällaisen täytyy nousta esiin, koska Raamattu sanoo niin. Niin kuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta; he tekivät melkein samat asiat kuin Mooseskin kunnes tuli loppuratkaisun aika. Se on totta. Mutta muistakaa, etteivät Jannes ja Jambres osanneet parantaa. He eivät voineet parantaa. He saivat aikaan vitsauksia, mutta he eivät voineet poistaa niitä. Näettekö? Jumala on Parantaja. Jumalan Sana pysyy Totuutena.

Minä olen koettanut olla teille rehellinen, koettanut kertoa teille totuuden. Noin kolmenkymmenen kolmen vuoden ajan minä olen seissyt tällä puhujalavalla ja eräänä päivänä minä jätän sen mennäkseni Kirkkauteen. Siellä on minun vaimoni, tyttäreni, isäni, veljeni, kaikki haudattuina tuonne, kalliit ystävät. Minä olen katsellut heidän arkkujaan ja kukkia niiden päällä. Ja eräänä päivänä minunkin on täällä. Se on totta. Mutta vilpittömästi, koko sydämestäni, minä sanon teille: "Minä uskon, että minä olen saarnannut teille Herran Jeesuksen Kristuksen todellisen Evankeliumin. Minä uskon, että jokaisen teistä tulisi ottaa kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen ja vastaanottaa Pyhän Hengen kaste. Ja kun teette sen, se on tuova teihin ilon, rauhan, pitkämielisyyden, hyvyyden, sävyisyyden, ystävällisyyden ja uskon.

Minä en tiedä, mitä minulle silloin tapahtui tuona aamuna. Minä en osaa sanoa, olinko minä täällä ruumiissani ja näin näyn, vai temmattiinko minut sinne pois ruumiistani. Minä en tiedä sitä, minä en osaa sanoa. Ainoa asia, jonka minä tiedän, on että minä olen aina pelännyt kuolemaa, tuota pientä pistintä. Minä en pelännyt sitä, etteikö Jeesus tulisi noutamaan minua — sitä minä en pelännyt; vaan sitä, jos kohtaisin teidät ja minä olisin silloin vain kappale usvaa ajelehtimassa ilmassa. Mutta nyt minä ymmärrän sen nähtyäni nuo ihmiset, sillä he olivat todellisia.

Jos koskaan on ollut miestä, joka on edustanut helluntaita ja ollut todellinen apostoli, se oli F. F. Bosworth, puhdas, suora, todellinen Evankeliumin saarnaaja. Veli Bosworth oli sellainen. Ja kun minä pidin häntä käsivarsillani ja huusin: "Isäni, isäni, Israelin sotavaunut ja niiden hevosmiehet."

Hän sanoi: "Poika, pysy kentällä. Ahdista noita nuoria kavereita lähetyskentille, jos voit, ennen kuin he tulevat täällä fanaattisiksi. Tuo heidät sen todellisen Evankeliumin tykö, joka sinulla on. Sinun palvelustyösi ei ole vielä saavuttanut sitä, mitä se tulee olemaan. Sinä olet ihka uusi Branham. Sinä olet nuori, poikaseni."

Minä sanoin: "Veli Bosworth, minä olen neljänkymmenen kahdeksan.

Hän sanoi: "Sinä et ole vielä alkanutkaan, älä anna näiden nuorten helluntailaisten saarnaajien päästä valtaan kaiken hölynpölyn kanssa ja myrkyttää koko asiaa niin, että he saavat kaikki diplomaatit ja koko maan sitä vastaan, ennen kuin se alkaa. Mene eteenpäin, veli Branham, sen Evankeliumin kanssa, joka sinulla on. Minä uskon, että sinä olet apostoli tai Herran, Jumalamme profeetta."

Minä katsoin häneen ja syleilin häntä. Minä sanoin: "Veli Bosworth, minä haluan kysyä sinulta erään kysymyksen. Mikä oli onnellisin aika kaikkina näinä vuosina, jolloin sinä saarnasit?"

Hän sanoi: "Juuri nyt, veli Branham."

Minä sanoin: "Tiedätkö sinä kuolevasi pian."

Hän sanoi: "Minä en voi kuolla. "

Minä sanoin: "Miksi sinä sanot tätä onnellisimmaksi ajaksesi?"

Siellä oli pieni ovi. Hän sanoi: "Minä makaan täällä kasvot käännettyinä tuohon oveen päin. Minä hetkenä tahansa Hän, jota minä olen rakastanut, ja josta minä olen saarnannut, ja jonka puolella minä olen seissyt koko elämäni, tulee tuosta ovesta noutamaan minua, ja minä menen Hänen kanssaan." Minä katsoin häntä ja minusta tuntui samalta kuin jos olisin katsonut Aabrahamiin, Iisakiin tai Jaakobiin.

Minä tartuin hänen käteensä ja sanoin: "Veli Bosworth, me molemmat uskomme samaan Jumalaan, me uskomme samaan asiaan. Jumalan armon kautta minä saarnaan kunnes viimeinen henkäys lähtee minun ruumiistani. Minä pysyn uskollisena Jumalalle parhaani mukaan. Minä en tee myönnytyksiä Evankeliumin suhteen millekään puolelle tai missään paikassa. Minä pysyn niin uskollisena, kuin vain osaan. Veli Bosworth, minä tapaan sinut paremmassa maassa, missä sinä et ole enää vanha, vaan nuori."

Hän sanoi: "Sinä tulet olemaan siellä, veli Branham, älä murehdi."

Ja tuntia tai kahta ennen hänen kuolemaansa, noin kahta kuukautta myöhemmin, minusta näytti, että hän oli kuolemaisillaan, vaimoni tuli katsomaan häntä (hän piti hyvin paljon vaimostani), rouva Bosworth mukanaan. Hän oli ollut nukkumassa. Hän nousi ylös, hän katsoi, ja hän hyppäsi ylös vuoteestaan. Hän sanoi: "Äiti, minä en ole nähnyt sinua vuosiin! Isä! Veli Jim, sinä olit yksi minun ensimmäisistä käännynnäisistäni Herran tykö, Jolietissa, Illinoisissa." Hän oli ollut kuolleena viisikymmentä vuotta. Näettekö? Kyllä! Hän sanoi: "Tässä on sisar 'Se ja se'. Kyllä, minä johdatin sinut Herran tykö Winnipegin kokouksissa. Kyllä. Tässähän on sisar 'Se ja se.' Minä en ole nähnyt sinua... Sinä tulit Herran tykö siellä..." Ja kahden tunnin ajan hän puristi käsiä niiden kanssa, jotka hän oli johtanut Herran tykö. Sitten hän käveli suoraan takaisin paikalleen ja paneutui maata ja risti kätensä ja siirtyi pois. Pääsikö veli F. F. Bosworth tuohon maahan, jota Herra antoi minun silloin katsella? Jos niin on, hän on siellä tänä iltana nuorena miehenä. Rauha hänen sielulleen. Ja minä haluan elää aina niin uskollisesti, että minä saan astua tuohon maahan. Suotakoon minun olla niin uskollinen Kristuksen palvelija.

Minä häpeän omaa elämääni... jos minä olen tehnyt syntiä teidän edessänne, te olette minulle sen velkaa, että tulette kertomaan sen minulle. Ymmärrättekö ? Minä olen koettanut elää oikein kaikessa, mitä Jumala sallii minun armossaan tehdä. Mutta, ystävät, te olette sen minulle velkaa, jos te tiedätte jonkin asian minun elämässäni olevan väärin, että te tulette kertomaan sen minulle. Ja minä olen teille velkaa sen, että minä seison täällä saarnaten todellista Evankeliumia. Minä olen sen teille velkaa, koska minä odotan näkeväni jokaisen teidän kasvonne, nuorina miehinä ja naisina heti tuolla rajan takana. Sen paikan ja tämän välillä on vain yksi henkäys. Se on totta. Se on siellä.

Suokoon kaiken armon Jumala, taivaan Jumala, ei pilkaten, vaan kunnioituksella, "Isi", sen meille tuona päivänä kun meidät tuodaan esiin ja meillä on jälleen "maalliset" ruumiit, joissa me voimme juoda ja syödä viinirypäleitä ja maan hedelmää. He eivät enää rakenna talojaan toisen asuttavaksi. He eivät enää istuta viinitarhaansa toisten syötäväksi. Näettekö? Mies istuttaa viinitarhan, ja hänen poikansa perii sen, ja sitten hänen poikansa saa sen ja sitten hänen poikansa. Mutta niin ei ole tässä tapauksessa; hän istuttaa sen ja pitää sen. Se on totta. Me tulemme olemaan siellä iankaikkisesti. Suotakoon minun tuossa Maassa nähdä jokaisen teistä.

Minä tiedän puhuvani täällä jopa kolminaisuusopillisille saarnaajille. Ja veljeni, minä en sano tätä loukatakseni. Minäkin olen kolminaisuusopillinen, minä uskon Jumalan ominaisuuksien kolminaisuuteen, (Isä, Poika ja Pyhä Henki), mutta en kolmeen Jumalaan. Ymmärrättekö? Minä uskon ehdottomasti kolmeen ominaisuuteen. Minä teen sen koko sydämestäni: "Isä, Poika ja Pyhä Henki," mutta he eivät ole kolme Jumalaa. Kysymys on Jumalan kolmesta ominaisuudesta tai Jumalan kolmesta virasta. Jumala eli kerran Isänä, sitten Poikana, ja nyt Pyhänä Henkenä. Se on sama Jumala kolmessa eri virassa.

Eikä Isä, Poika ja Pyhä Henki ole mikään Jumalan nimi. Jumalalla on yksi nimi, ja Hänen nimensä on Jeesus. Raamattu sanoo, että kaikki joilla isä on, taivaissa ja maan päällä on saanut nimensä Jeesuksesta. Se on totta. Niinpä Jumalalla on yksi inhimillinen nimi. Hänellä tuli olla nimi Jehovajireh, Jehovarapha — ne olivat Hänen Jumaluutensa arvonimiä. Mutta Hänellä oli yksi nimi, Jeesus! Hän se on.

Ja totisesti, veljeni, jos te olette kanssani eri mieltä, muistakaa, että minä kuitenkin kohtaan teidät siellä. Minä tulen olemaan siellä teidän kanssanne. Ja Jumala siunatkoon teitä. Minä rakastan teitä.

Ja minä haluan seurakunnan muistavan nyt, että sunnuntaiaamuna me jatkamme tästä, ja minä koetan olla pidättelemättä teitä pidempään kuin kello kahteen, niin että te pääsette iltakokoukseen. Ja jos mahdollista ja jos minä selviän yhtä hyvin kuin tänä iltana, me lopetamme kello kymmenen kolmekymmentä. Annatteko te minulle anteeksi? Ystävät, meillä ei ole paljoakaan aikaa jäljellä. Minä kutsun teitä "kullanmuruikseni", koska te olette sitä. Te olette minun kullanmuruni. Tiedättekö mitä? Eräs paikka tuli mieleeni. Paavali sanoi: "Minä kiivailen teidän (Hänen seurakuntansa) puolestanne Jumalan kiivaudella, minähän olen kihlannut teidät." Siinä se on. Minä olen kihlannut teidät Kristukselle, puhtaana neitsyenä.

Jos se oli totta tuona päivänä, ja he (nuo ihmiset siellä) sanoivat: minulle: "Jeesus tulee sinun tykösi, ja sinä esittelet meidät Hänelle, puhtaan neitsyen. Tuomittuna sen Sanan kautta, jota sinä saarnasit heille. Ja katsokaapa, jos minä saarnaan teille juuri sen, mitä Paavali saarnasi seurakunnalleen, ja jos hänen joukkonsa pääsee sisälle, silloin on meidänkin joukkomme pääsevä, koska meillä on sama asia. Aamen. Kumartakaamme nyt päämme, kun me sanomme: "Jumala siunatkoon teitä."