Usko se vaan, usko se vaan, kaikki mahdollista on, usko se vaan. Nyt minä uskon, kaikki mahdollista on, nyt minä uskon.
Rukous:
Herra, älköön tämä olko vain laulu, jota me laulamme, vaan olkoon se meidän vilpitön rukouksemme ja kaipauksemme sydämemme syvyydestä, kun sanomme: "Nyt minä uskon." Kun Herra Jeesus oli tehnyt valtavia tekoja, sanoivat Hänen opetuslapsensa Hänelle: "Herra, nyt me uskomme." Jeesus sanoi: "Nyt te uskotte."
Isä, me tunnustamme tänä iltana, että Sinä et tarvitse meidän opetustamme, vaan me tarvitsemme Sinun opetustasi. Siksi me pyydämme, että Sinä opettaisit meille, miten meidän tulee rukoilla, elää ja uskoa. Herra, suo se meille tässä jumalanpalveluksessa. Herra, anna meille se, mitä me tarvitsemme. Pyydämme tätä Jeesuksen nimessä. Aamen.
Minä tiedän, että jälleen tänä iltana monien teistä täytyy seisoa, kun lisäksi vielä monet jäävät ulos. Tapasin erilaisia ryhmiä, jotka sanoivat, etteivät he enää voineet tulla sisälle kokoushuoneeseen; he kuuntelivat jumalanpalvelusta radiosta autoissaan.
Tämäniltaisen jumalanpalveluksen omistamme erikoisesti rukoukselle sairaiden puolesta. Haluaisin, että rakennutte Jumalan pyhissä säädöksissä, uskossa tämän hetken uskossa. Tässä ajanjaksossa me tarvitsemme enemmän uskoa, kuin mitä on tarvittu menneinä ajanjaksoina, sillä meillä täytyy olla ylöstempaamisusko, jossa meidät otetaan ylös. Sen tähden me toivomme, että te uskotte kaiken sen, mitä olette nähneet, uskotte ne Sanat, jotka olette kuulleet saarnan kautta, sekä ne ihmeet ja merkit, joiden näitte tapahtuneen. Toivomme, että säilytätte kaiken tämän sydämissänne ja tutkitte, onko se Jumalasta vai ei.
On niin kuin Elia aikoinaan sanoi: "Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä" (1. Kun. 18: 20). Kun kerran Jeesus on kaikkien asioiden ja kaikkien kristittyjen keskipiste, olen sitä mieltä, että meidän tulisi jättää kaikki muu ja pysytellä Hänessä. Muistakaa, että Hän on Keskipiste; Hän on Ehdoton; Hän on Lopullinen; Hän on Pohjantähti. Kun Hän kerran on Pohjantähti, silloin on vain yksi, joka osoittaa siihen, ja se on kompassi, jonka mukaan te purjehditte. Se osoittaa tähän tähteen, ja se kompassi on Sana. Sana osoittaa aina Häneen.
Me kuljemme levottomuuksien, koettelemuksien ja sekaannusten pahan ajan lävitse kansojen ja kansakuntien keskuudessa. Tapahtuu monia asioita. Joskus minulla on sellainen tunne, kuin olisin saarrettu; sillä minne tahansa katsonkin, tuntuu minusta kuin olisin laivassa merellä ja minulle olisi annettu vastuu tästä laivasta. Kysyn itseltäni: "Miten me selviydymme?" Sillä vaahtopäiset aallot vyöryvät, jotka ovat sata kertaa suurempia kuin minun laivani. Kuitenkin me selviämme niistä jokaisesta. Meillä on voitto Hänen kauttansa. Hän on Kapteeni. Hän on korkein Kapteeni, ja Hän pitää kiinni laivan peräsimestä. Hän on vievä meidät lävitse.
Me arvostamme suuresti sitä, että olette matkustaneet pitkiä matkoja tullaksenne tähän kokoukseen. Arvostamme sitä uhria, joka teidän siten täytyy antaa. Sen tähden haluaisin viipyä täällä ja puhua jatkuvasti yrittäen tehdä kaiken mahdollisen auttaakseni teitä näinä hetkinä, joina olemme kokoontuneet tänne. Kuitenkin on niin, että jos ihmisille antaa yhdellä kertaa liian paljon, eivät he voi pitää sitä kaikkea mielessänsä. Voidaan käsitellä vain yksi asia kerrallaan, ja opettaa sitä ihmisille niin kauan, että he ovat käsittäneet sen. Kun he sitten ovat käsittäneet sen sydämissään, opetetaan heille jotakin muuta, askel askeleelta, kulkiessamme eteenpäin.
Nyt rukoilkaa ja olkaa iloisella mielellä. Uskokaa tänä iltana parantumiseksenne. Minä uskon, ettei sydämissänne ole kysymystä sen ajan suhteen, jossa me elämme. En usko, että asetatte mielessänne kyseenalaiseksi sitä, onko Ju.mala kansansa keskuudessa vai ei. Minä olen varma, että te kaikki uskotte Hänen olevan täällä. Sydämessäni ei ole mitään epäilystä sen suhteen. Minä tunnen kansani, ystäväni ja Kristuksen ystävät. Jumalan lapset uskovat tämän.
Kun te tiedätte, että teillä on Jumalan Sanoma ja te julistatte sen kansalle, ja näette ihmisten ottavan sen vastaan, täyttää se teidät suurella ilolla. Te voitte vilkaista menneisyyteen ja sanoa: "Kiitos Sinulle, Isä." Oi, mikä ilo onkaan nähdä lasten syövän sitä leipää, joka heille lähetettiin.
Muistatteko pari vuotta sitten Elämän Leivästä saamani näyn. Sain sen tässä rakennuksessa. Se pitää paikkansa. Veli Neville, sinä muistat sen. Meillä oli ihmeellinen aika. En usko, että on oikein pitää jumalanpalvelus lukematta Jumalan Sanaa ja puhumatta siitä, olkoon se sitten parantamisjumalanpalvelus tai jokin muu. Oletan, ettei keskuudessamme ole ketään vieraita, ja niinpä me kaikki ymmärrämme, mitä parantuminen on. Se ei ole jotakin sellaista, mitä ihminen voi tehdä, vaan on kysymys siitä, mitä Jumala jo on tehnyt teidän puolestanne.
Pelastuksella on sama perusta. On ainoastaan johdettava ihmiset uskomaan, että se on totuus. Jumala opetti sen Sanassansa ja sitten Hän todistaa sen niille, jotka uskovat. Hän sanoi: "Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo" (Mar.kus 9: 23). Te sanotte, ettei Jumalalle ole mikään mahdotonta. Uskotteko te myöskin sen? Silloin ei myöskään teille ole mikään mahdotonta. Jumala on yksi Henkilö niille, jotka uskovat. Katsokaa, juuri sen tähden ei myöskään teille mikään ole mahdotonta, jos vain voitte uskoa.
Nyt haluaisin lukea Ensimmäisen Kuningasten Kirjan 17. luvusta seitsemän ensimmäistä jaetta, jos Herra suo.
"Tisbeläinen Elia, eräs Gileadiin asettuneita siirtolaisia, sanoi Ahabille: 'Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, jonka edessä minä seison: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani kautta.'
Ja hänelle tuli tämä Herran sana:
'Mene pois täältä ja käänny itään päin ja kätkeydy Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella.
Sinä saat juoda purosta, ja minä olen käskenyt kaarneiden elättää sinua siellä.'
Niin hän meni ja teki Herran sanan mukaan: hän meni ja asettui Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella.
Ja kaarneet toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin sekä leipää ja lihaa illoin, ja hän joi purosta.
Mutta jonkin ajan kuluttua puro kuivui, koska siinä maassa ei ollut satanut."
Antakoon Herra siunauksensa Sanansa lukemiselle. No niin, tänä iltana haluaisin ottaa tästä aiheekseni: Hengellistä ruokaa oikealla ajalla. Tänä aamuna meillä oli oppitunti aiheesta: Tehdä Jumalalle palvelus, ilman että on oikea aika, oikea paikka ja oikea henkilö. Profeetta Eliasta tiedämme hy.vin vähän, mutta me tiedämme, että hän oli Jumalan palvelija tuota hetkeä varten. Jumala on jo kolme kertaa käyttänyt sitä Henkeänsä, joka oli Elian yllä, ja on tuleva käyttämään sitä vielä kaksi kertaa. Tämä on armon luku. Hän käytti tuota Henkeä ensinnäkin Eliassa ( 1. Kun. 17: 1 ). Hän tuli Elisan ylle kaksinkertaisessa määrässä (2. Kun. 2: 9) ja Hän oli Johannes Kastajan yllä (Mal. 3: 1 ja Matt. 11: 14). Hän on jälleen tuleva kootakseen morsiamen (Mal. 3: 23) ja sitten vielä Mooseksen kanssa kutsuakseen ulos juutalaiset (Ilm. 11: 3).
Me emme edes tiedä sitä, mistä tämä suuri profeetta Elia tuli, tai miten hän esiintyi. Tiedämme ainoastaan, että hän oli Tisbestä. En tiedä yhtään profeettaa, joka olisi tullut jostakin kirkosta. He olivat kaikki tavallisia, usein oppimattomia miehiä, mutta kuitenkin pelottomia. Vain muutamat heistä osasivat kirjoittaa, kuten Jesaja ja Jeremia. Useimmat eivät edes ole itse kirjoittaneet. Tämä suuri mies, Elia, ei ollut koskaan kirjoittanut mitään. Syy siihen, etteivät monet profeetat itse kirjoittaneet, oli ilmeisestikin se, etteivät he osanneet kirjoittaa. He olivat aina erikoisia miehiä.
Raamatussa on tuskin muita sellaisia miehiä, kuin nämä vanhat profeetat, jotka vastustivat kuningaskuntia, kuninkaita, ihmisiä, seurakuntia ja kaikkia muita, ja pysyivät lujasti Jumalan Sanassa, ja Jumala vahvisti heidän olevan oikeassa. He olivat hyvin karuja yksinkulkijoita. Elia oli karuin heistä kaikis.ta. Hän oli erämaan mies. Raamattu kertoo, että hänellä oli karvainen viitta ja nahkavyö vyötäisillänsä. Hänellä oli koko kasvot peittävä parta. Oletan, että hän oli hyvin karulta näyttävä mies. Hänen kaltaisensa eivät ole vielä kaikki kuolleet.
Monet teistä ovat lukeneet Nikean kirkolliskokouksesta, jossa he halusivat muodostaa organisaation ja hajottivat kaikki muut seurakunnat ja pakottivat ne yhdeksi kirkoksi. Tämän Nikean kirkolliskokouksen aikana esiintyi karuja miehiä, kuten Elia, jotka hänen laillaan tulivat erämaasta ja söivät yksinkertaista ruokaa. Mutta Konstantinuksen alaiset vaikutusvaltaiset henkilöt vaiensivat näiden miesten äänet. Nämä profeetat tiesivät, että vehnänjyvä Morsiusseurakunta tulisi putoamaan maahan samalla tavalla kuin kävi Yljälle Vehnänjyvälle. He tiesivät, että se jäisi maahan noin tuhanneksi vuodeksi. Tästä syystä jumalankieltäjät tänään kirjoittavat kirjoissaan ja sanovat: "Missä on vaikeneva Jumala, joka saattoi katsella, kuinka pieniä lapsia murhattiin ja leijonat repivät naisia palasiksi? Hän istuu taivaassa eikä mitenkään puutu siihen." He eivät tunne Sanaa. Vehnänjyvän täytyi pudota maahan. Miten vanhurskas Jumala saattoikaan vain katsella, kuinka Hänen ainoaa Poikaansa pilkattiin ja kuinka Hän kuoli! Mutta niin oli Kirjoitusten mukaan. Niin täytyi tapahtua. Samoin on ollut tähän hetkeen asti.
Elia oli suuri mies. Hänen edessään eli syntinen sukupolvi. Ahab oli kunin.kaana, ja myöskin hänen isänsä oli paha. Salomonin päivien jälkeen hallitsi huono kuningas toisensa jälkeen. Ahab, joka hallitsi Samariassa 22 vuotta, oli pahin heistä kaikista. Hän oli hyvin nykyaikainen. Hän uskoi uskontoon, mutta hän teki kaiken modernien virtausten mukaan.
Hänellä oli neljäsataa hebrealaista profeettaa, jotka kaikki olivat hyvin koulutettuja ja sivistyneitä. Kuitenkin Jumala lähetti hänelle yhden, jota hän ei uskonut. Tämä oli Tisbeläinen Elia, mies erämaasta, karu mies.
Sitten eräänä päivänä, kun Ahab oli tehnyt niin paljon syntiä, ettei Jumala enää saattanut sietää sitä, puhui Hän Elialle erämaassa. Hän tuli Samariaan. Kuten olen usein kuvaillut, oli hänellä ehkä koko kasvot peittävä valkoinen parta; hänen kaljunsa kiilsi auringossa ja hänen pienissä, kapeissa silmissään oli läpitunkeva katse. Hän meni suoraan Israelin kuninkaan luokse sauva kä.dessään ja ystävällinen ilme kasvoillaan ja sanoi: "Ei edes kaste lankea muu.toin kuin minun sanani kautta."
Jumala, anna meille sellaisia miehiä. Miehiä, jotka tietävät, mitä he tekevät ja joilla on "Näin sanoo Herra". Nyt me toteamme, että ennen kuin Elia teki tämän, oli Jumala puhunut hänelle ja kutsunut hänet. Hän ei pelännyt mitään. Hän ei pelännyt, että hänen sanomansa ei toteutuisi; ettei tapahtuisi niin kuin hän oli sanonut, sillä hän tiesi sen tapahtuvan. Hän tiesi, että se oli Herran Sanan mukaan niin, ja hän tiesi, että hän oli Jumalan profeetta tuota hetkeä varten. Hänelle ei merkinnyt mitään se, jos vaikka kuningas olisi mestauttanut hänet tai heitättänyt vankilaan, tai tehnyt jotakin muuta. Hänellä oli tehtävä: "Näin sanoo Herra." Mikä karu henkilö hän olikaan! Hän ennusti kuivuuden, sillä Jumala ei jätä syntiä rankaisematta. Rangaistuksen täytyy tulla. Mitä hyödyttäisi laki ilman rangaistusta? Ei hyödyttäisi mitään, jos sanottaisiin: "Lain mukaan ei saa ajaa päin punaista valoa", jos siitä ei rangaistaisi. Se ei olisi mikään laki. Synnistä täytyy sen tähden rangaista. Kun Jumala antaa lain ja tämä laki rikotaan, silloin siitä täytyy seurata rangaistus; ja tämä kansa on rikkonut kaikki lakinsa.
Elian päivinä heillä oli suuri seurakunta. Heillä oli temppeli. Heillä oli kylliksi oppineita miehiä. Heillä oli profeettoja koko maassa. Heillä oli jopa kouluja heitä varten, joista heitä tuli kuin koneen valmistamana. Heillä oli myöskin kyllin pappeja ja kyllin kirjanoppineita, jotka olivat hyvin uskonnollisia, mutta jotka olivat kaukana Jumalan Sanasta. Niin Jumala kutsui yhden miehen, joka ei kuulunut heihin ja lähetti hänet "Näin sanoo Herra" kanssa.
Pankaa merkille, kuinka Jumala huolehtii omistansa. Hän sanoi: "Elia, mene sinne ja sano kuningas Ahabille kaikki nämä asiat ja poistu sitten nopeasti, sillä minä olen valmistanut sinulle paikan, jossa sinun tulee olla kuivuuden ajan. Minä huolehdin sinusta, Elia, jos sinä vain saarnaat minun Sanaani ja teet niin kuin minä sanon."
No niin, minä haluaisin verrata tätä Elian suurta palvelustehtävää ja hänen aikaansa siihen hetkeen, jossa me elämme. Uskon sen olevan täydellinen esikuva.
Ajattelen kansojen samankaltaisuutta. Me voimme nimittäin palata ajassa taaksepäin ja nähdä, millä tavalla Israel on valloittanut Palestiinan. Se tapahtui samalla tavoin kuin millä me olemme valloittaneet Yhdysvallat. Me tulimme tähän maahan, Amerikkaan, ja karkotimme sen asukkaat, intiaanit, ja otimme maan omistukseemme. Samalla tavoin tuli Israel Joosuan ja Jumalan johtamana Palestiinaan. He karkottivat asukkaat ja valloittivat maan. Heidän ensimmäiset kuninkaansa olivat mahtavia miehiä Daavid ja Salomo olivat suuria miehiä. Myöskin meidän ensimmäiset presidenttimme olivat suuria miehiä; muun muassa Washington ja Lincoln. Israelin kuninkaat tulivat aikaa myöten yhä huonommiksi, kunnes viimein tuli Ahab. Tämä on hyvin tyypillistä meidän ajallamme. Ihmiset ovat tulleet niin nykyaikaisiksi, etteivät he enää halua kuulla todellista Herran Sanaa.
Voitte kuvitella miltä aidon ja todellisen Jumalan palvelijan sanoma tuntui tästä modernista kansasta. Miksi oli näin? He ajattelivat Elian olevan järjiltään. He ajattelivat hänen menneen sekaisin, sillä eihän jotain sellaista, mitä hän puhui, voinut tapahtua. He olivat hyvin uskonnollisia. Heillä oli rehellisiä johtajia ja he olivat rehellinen kansa. Kuitenkin Elia tiesi tarvittavan enemmän kuin tavallista teologiaa. Tarvittiin enemmän kuin tavallinen sanoma. Tarvittiin enemmän kuin vain Sanan saarnaamista särkemään kiviset sydämet. Hän tiesi, että tarvittiin "Näin sanoo Herra" tuomaan tuomio kansan ylle. Elia tiesi astuessaan esiin "Näin sanoo Herra" kanssa, että se merkitsi tuomiota niille, jotka sen hylkäävät. Me näemme tämän myöskin meidän aikanamme. Saman voitte nähdä minä aikana tahansa. Kun astutaan armon rajan ylitse, ei jää jäljelle muuta kuin tuomio.
Nyt haluaisin verrata Eliaa nykyajan seurakuntaan. Välittömästi ennen tuo.miota Elia sai tämän sanoman. Hänessä meille osoitetaan, että hänestä huolehdittiin myös luonnollisissa asioissa. Hänet varustettiin luonnollisella ruualla, sillä kolmeen ja puoleen vuoteen ei tulisi satamaan, ennen kuin Elia jälleen sanoisi niin Jumalan Sanan mukaan. "Elia, silloin kun sinä sen sanot, on siihen säädetty aika tullut." Elia meni kuninkaan luokse ja sanoi: "Ei sade eikä kaste lankea, muutoin kuin minun sanani kautta." Tämä oli voimakas ilmaisu ja valtava sanoma. Tätä haluaisin nyt verrata nykyisen ajan hengelliseen kuivuuteen.
Me olemme kaikki tietoisia siitä, että raamatullisesti puhuen maassa vallitsee suuri hengellinen kuivuus. Te tiedätte, että sen on profeettojen kautta ennustettu olevan ennen Herran toista tulemusta; ei veden eikä leivän nälkä, vaan Jumalan Sanan kuulemisen nälkä. Nyt on tuo päivä ja nälkä saada kuulla todellista Jumalan Sanaa (Aamos 8: 11). Tässä verrataan hengellistä kuivuutta luonnolliseen. Väärien opettajien ja modernistien synti ja epäusko seurakun.nassa on johtanut siihen, että se joutuu lähestyvän tuomion alle. He ovat kääntyneet Jumalan Sanasta ja Hänen profeetoistansa nykyaikaisiin teologisiin Sanan käsityksiin. Sellaisena aikana kuin tämä, antaa Jumala aina jonkun astua esiin. Kuitenkaan Hän ei tee mitään ilmoittamatta siitä kansallensa, ja Hän ilmaisee sen aina palvelijoillensa.
Tällä aikaa Elia oleskeli siinä salaisessa paikassa, jonka Jumala oli määrännyt häntä varten. Ja tätä me nyt tahdomme tarkastella ennen kuin kutsumme rukousjonon. Elialla oli Jumalan itsensä valmistama piilopaikka. Seurakunta ei huolehtinut hänestä, kuningas ei huolehtinut hänestä, eikä hän itsekään huolehtinut itsestään. Jumala oli kuitenkin pitänyt huolen siitä, että Elialla oli piilopaikka, jotta hän saisi ravinnon kuivuuden aikana. Päivästä päivään pidettiin huoli hänen ruuastaan. Hänen ei tarvinnut olla huolissaan siitä, mitä huomenna tapahtuisi, tai loppuisiko huolenpito. Jumala oli sanonut: "Minä olen käskenyt kaarneita ruokkimaan sinut siellä." Mikä ihmeellinen asia!
Tässä meillä on esikuva siitä piilopaikasta, joka meillä on Kristuksessa, kun Kirkkojen Maailmanneuvosto sanoo: "Ihmeiden ajat ovat ohitse", ja me näemme, että Jumalan valtavat voimat on otettu pois seurakunnista, niin että ne eivät ole enää muuta kuin helisevä vaski ja kilisevä kulkunen. Me tiedämme, että näin on. Heillä on jumalisuuden ulkokuori; kuitenkin he kieltävät Jumalan voiman. He tekevät saman kuin Daavidkin, kun tämä otti vaunut ja härät ja asetti liitonarkin näihin uusiin vaunuihin. Tämän teon johdosta hän joutui kauas Jumalan Sanasta. Kun Sana selitettiin ja annettiin heille, eivät he halunneet sitä, sillä he olivat väistyneet siitä.
Samoin ovat ihmiset tehneet Elian aikana. He olivat hyljänneet Sanan. He ajattelivat, että, heillä oli Sana, mutta heillä ei ollut sitä. Koko ajan Jumala uhkasi rangaista uskottomia, mutta uskoville Hän valmisti pelastuksen. Näin Hän tekee aina. Niinä päivinä, kun Hän oli aikeissa hävittää maailman ve.dellä, valmisti Hän Nooalle pelastuksen. Vaikka Hän antoi egyptiläisten hukkua mereen, teki Hän tien meren lävitse kansaansa Israelia varten.
Millä tavoin Jumala valmistaa tien silloin, kun ei ole mitään tietä? Hän itse on Tie.
No niin, me olemme tietoiset siitä, että olemme kohtaamassa historian suurimman hetken. Meidän ei tule pelätä raketteja, vaan kirkkoja. Meidän tulisi olla valppaina siinä hetkessä, jossa me elämme. Jumala valmisti Elialle pelastuksen. Hän on myöskin valmistanut pelastuksen tien lapsillensa, jotka uskovat Häneen.
Jumala ei voisi olla oikeudenmukainen, jos Hän sallisi meidän tehdä rankaisematta samoja tekoja, joiden tähden Hän tuomitsi Sodoman, Gomorran ja Kapernaumin ihmiset, tuhoten heidät ja tuomiten tuon sukupolven. Niin varmasti kuin tuomio tuli heidän päällensä, yhtä varmasti on se tuleva meidän päällemme.
Asettuakseen vastustamaan tuon ajan pahoja, nykyaikaisia mieltymyksiä, nostatti Jumala esiin yhden miehen, joka vastusti näitä valtoja, mutta kuitenkaan häntä ei kuunneltu. He ajattelivat hänen olevan hullun ja kadottaneen järkensä. Hän oli heidän mielestään vanha fanaatikko, hullu erämaasta, metsän mies; ja kuitenkin hänellä oli Herran Sana. Tänään he sanovat: "Sana ei tarkoita sitä, mitä se sanoo. Raamattu on tarinakirja."
Oletan, että olette kaikki kuulleet, kuinka nykyään sanotaan, ettei Eeva syönyt mitään omenaa, vaan aprikoosin. Myöskin he sanovat, ettei Mooses johtanut Israelin lapsia Punaisen Meren lävitse, vaan että he kulkivat ainoastaan Kaislameren lävitse. Jos niin olisi, kuinka on sitten kirjoitettu, että vesi oli muurina heidän molemmilla puolillansa, niin että he saattoivat kulkea kuivaa maata pitkin. Voi, millaisia mielettömyyksiä ihmiset puhuvatkaan!
Katsokaa, joka tapauksessa täytyy tulla sellaisen päivän, jolloin Jumala voi vuodattaa vihansa ihmisten ylle. On jopa ihmisiä, jotka kuuluvat johonkin seurakuntaan, mutta eivät usko ihmeisiin ja sanovat: "Annan sinulle 1000 dollaria, jos näytät minulle ihmeen." Miksi he eivät voi nähdä sitä? Vaikka heidän edessään tapahtuisi 10 000 asiaa, eivät he siitä huolimatta tulisi koskaan näkemään sitä.
Te sanotte: "Tuo on mahdotonta." Ei, niin ei ole. Kerran Elisa oli Dootanissa; syyrialainen armeija oli piirittänyt kaupungin ja halusi vangita hänet, sillä he tiesivät, että tuon kansan voima oli näkijässä. Eräs miehistä puhui Syyrian kuninkaalle ja sanoi: "Etkö tiedä, että profeetta Elisa kertoo Israelin kuninkaalle senkin, niitä sinä puhut makuukamarissasi?" Kuningas vastasi hänelle: "Menkää noutamaan hänet, sillä hän on se mies, joka tähän asti on ollut meitä vastaan."
Niin sitten syyrialaisten armeija piiritti Dootanin, ja kun Geehasi, tuon profeetan palvelija heräsi ja näki heidät, huusi hän: "Voi meitä! Mitä me teemme? Vihollinen on piirittänyt meidät!" Mutta profeetta sanoi: "Älä pelkää, sillä meidän sotavoimamme ovat voimakkaammat kuin noiden." Geehasi katseli ympärillensä ja sanoi: "En näe ketään." Silloin profeetta rukoili sanoen: "Herra, avaa hänen silmänsä." Ja kun hänen silmänsä avautuivat, näki hän, että vuoristo Elisan ympärillä oli täynnä tulisia ratsuja ja vaunuja, näkymättömiä valtoja.
Sitten Elisa meni syyrialaisen armeijan luokse ja Raamattu kertoo (2. Kun. 6: 18), että heidät lyötiin sokeudella. Sillä kun hän tuli heidän luoksensa, eivät he tunteneet häntä. Hän kysyi: "Etsittekö Elisaa?" "Kyllä, he sanoivat, me etsimme häntä." Silloin Elisa sanoi: "Tulkaa, minä vien teidät sen miehen luo, jota te etsitte." Hän johti heidät suoraan ansaan, missä israelilaisten armeija odotti. Ja Raamattu sanoo, että Hän oli lyönyt heidät sokeudella. Se selittää asian.
Ihmiset ovat tänään hengellisesti niin sokeita, että vaikka Herra Jumala tulee heidän keskellensä ja tekee kansan keskuudessa lupaamiansa tekoja, eivät he voi sitä nähdä. He ovat hengellisesti sokeita. He eivät tunne Jumalaa eikä Hänen suurta voimaansa. Voimme nähdä, että he ovat Elian päivistä asti käyttäytyneet samalla tavalla, kuin he käyttäytyvät nykyään. Jumala on lyönyt heidät sokeudella.
He sanovat tänään, ettei enää ole mitään ihmeitä ja että kaikki on vain tunteilua. Samaa he sanoivat Eliasta. Kun hänet oli otettu ylös, otti Elisa hänen paikkansa. Hän kaljuuntui jo nuorena miehenä. Lapset juoksivat hänen jäljessään ja huusivat: "Hei kaljupää, miksi et mennyt ylös Elian kanssa?" Katsokaa, he eivät selvästikään uskoneet, vaikka oli tapahtunut niin paljon, ja tämä suuri jumalanmies oli otettu taivaaseen tulisissa vaunuissa. Kaikesta tästä huolimatta ihmiset eivät uskoneet. He sallivat lastensa juosta tämän miehen perässä ja huutaa: "Tule tänne, kaljupää, miksi et ole mennyt mukana ylös!" Profeetta kirosi lapset ja kaksi karhua tappoi 42 heistä.
Tänään on aivan samoin kuin silloin. He antavat Sanalle omat selityksensä. No niin, jos he haluavat tehdä sen itseään varten, tehkööt niin; mutta he odottavat meidänkin uskovan sen. Kuitenkin Raamattu sanoo, ettei Sana salli mitään omia selityksiä (2. Piet. 1: 20). Jumala itse selittää Sanaansa. Jumala vahvistaa Sanansa, ja se on Sanan selitystä. Niin kuin olen hyvin usein maininnut, että Jumala on sanonut alussa: "Tulkoon valkeus, ja valkeus tuli." Ei tarvittu mitään selitystä, se tapahtui. Hän sanoi: "Neitsyt tulee raskaaksi", ja niin tapahtui. Hän sanoi, että Hän tulee vuodattamaan Henkensä, ja Hän teki sen. Hän puhui myöskin niistä asioista, joita Hän tulee tekemään viimeisinä päivinä, ja Hän tekee ne. Ne eivät tarvitse mitään selitystä. Jumala hoitaa itse selittämisen. Aivan samantekevää, mitä typerät ihmiset sanovat, sillä sille Jumala ei anna minkäänlaista arvoa.
Kun Jeesus vaelsi maan päällä, kohtasi Hän aivan yhtä paljon epäuskoa, kuin mitä nykyäänkin on, ja ehkä vielä enemmänkin; kuitenkaan se ei estänyt Häntä. Hän jatkoi toimintaansa ja suoritti tehtävänsä, Jumalan vahvistaessa kaiken, niitä Hän teki.
Hän sanoi: "Minä en ole yksin, minun Isäni ja minä olemme yksi. Hän asuu minussa. Minä en tee näitä tekoja, vaan minun Isäni, joka asuu minussa. Jos minä en tee Hänen tekojansa, niin älkää uskoko minua. Mutta kun minä teen tekoja, niin ellette voi uskoa minua, uskokaa kuitenkin tekoja." Toisin sanoen Hän sanoi: "Te tutkitte Kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä. On kysymys siitä, että tunnette Kirjoitukset, sillä juuri ne todistavat minusta." (Joh. 5: 39). Aamen. Mikä selitys!
"Juuri ne, Kirjoitukset kertovat teille, kuka minä olen", sanoi Jeesus. Juuri Kirjoitukset selvittävät teille myöskin sen, missä hetkessä me elämme, ja ne asiat, joiden näette tapahtuvan. Jumala itse on kansansa keskuudessa. Kukaan muu ei voi herättää kuolleita kuin Jumala. Kukaan muu kuin Jumala ei voi tehdä niitä asioita, joita Hän tekee. Sillä Raamattu sanoo: "Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti" (Hebr. 13: 8).
Me voimme nähdä ihmisten nykyaikaiset mieltymykset kun he sanovat: "Ihmeitten päivät ovat ohitse." Nämä ihmiset ovat ainoastaan tunteittensa liikuttamia ja muokkaamia. Kuulkaapa profeetta Eliaa! Kun hän ryhtyi vastustamaan heitä ja heidän teologiaansa, pankaapa merkille, että hän puhui kuin olisi itse Jumala. Hän sanoi: "Kastetta niin kuin sadettakaan ei tule muutoin kuin minun sanani kautta." Niin, tuo profeetta oli niin kauan Jumalan läheisyydessä, että ...
Vanhassa Testamentissa ja kaikkina aikoina profeetat elivät Jumalan lähei.syydessä niin kauan, kunnes heistä tuli Sana. Heidän sanomansa oli itse Sana. Muistakaa, että hän sanoi: "Näin sanoo Herra." Nämä miehet, jotka saivat Jumalalta sanoman, eivät ehkä myöskään olleet pystyneet heti näkemään selvästi kaikkea, mikä ehkä oli vastoin heidän omaa ymmärrystänsä; kuitenkin he puhuivat Jumalan Sanan.
"'Näin sanoo Herra', ei tule satamaan ennen kuin minä niin sanon." Oi, mikä lausunto! Hän oli Jumalan läsnäolossa ja hänet vahvistettiin täydellisesti. Muistakaa, että tämä puolestaan pitää yhtä Aamos 3: 7 kanssa. Jumala, Herra, ei tee mitään ilmoittamatta siitä ensin palvelijoillensa, profeetoille. Ensin ihmiset nauroivat häntä. He ajattelivat hänen olevan fanaatikon ja järjiltään, mutta kuitenkin hänellä oli "Näin sanoo Herra", ettei tule satamaan. Jumala oli ilmaissut sen Elialle, palvelijallensa. Hän oli vahvistettu ja valtuutettu profeetta.
Ihmisten olisi tullut tehdä parannus, mutta sen sijaan he nauroivat häntä ja sanoivat: Oi, meillä on kylliksi sadevettä ja kaikki meidän varasäiliömme ovat täynnä; jokien vesi on myöskin korkealla. Kuitenkin Raamattu sanoo, ettei edes kaste tulisi lankeamaan kolmeen ja puoleen vuoteen. Kaikki purot ja kaikki vesi kuivui. Siinä ei ollut mies, vaan Jumala, joka puhui tuon miehen kautta.
Tästä voimme päätellä, että kun Jumalan lähettämä ja vahvistama mies tulee todellisen "Näin sanoo Herra" kanssa, ovat silloin Sanoma ja lähetti yksi ja sama. Hänet lähetetään edustamaan "Näin sanoo Herraa". Sanasta Sanaan. Sen tähden ovat hän ja Sanoma yhtä.
Mieheen, joka kuuluu johonkin kristilliseen yhteisöön, sopii myöskin se, että hän ja hänen seurakuntansa ovat yksi. Tiettyä, jonkin kirkkokunnan tekemää teologiaa edustava teologi on yhtä sanomansa kanssa. Kirkko, sen teologia ja sen teologit ovat yhtä. Tämä pitää paikkansa.
Kun Elia saapui "Näin sanoo Herra" kanssa, olivat hän sekä hänen sanomansa yhtä, samoin kuin oli Jeesuksenkin kohdalla. Hän oli Sana (Joh. 1: 1, 14). Niinpä oli Jumalan Sana sekä jokaisen ajanjakson lähetit aina yksi ja sama. Pitää paikkansa. Jeesus oli se Sana, josta oli puhuttu. Hän oli se, josta profeetat sanoivat, että Hän tulee; nimittäin, että neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää lapsen. Jo ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Jumala sanoi, että vaimon siemen on murskaava käärmeen pään ja että käärme on pistävä Häntä kantapäähän. (1. Moos. 3: 15). Daavid niin kuin kaikki muutkin profeetat kautta kaikkien ajanjaksojen puhuivat Hänestä. Hän oli paljastettu Sana.
No niin, näettekö, mihin tähtään? Tänä aamuna olen puhunut teille selvästi. Näettekö elävän Jumalan arvovallan elävässä Seurakunnassa, Morsiamessa? Sairaat parantuvat, kuolleet heräävät, rammat kävelevät ja sokeat näkevät. Evankeliumi kulkee eteenpäin voimassaan, sillä Sanoma ja lähetti ovat yhtä. Sana on Seurakunnassa, henkilössä. Jumalan Sana oli Eliassa, kun hän astui kuninkaan eteen "Näin sanoo Herra", tule satamaan kanssa. Siinä ei ollut Elia, vaan Jumala Eliassa.
Olen usein kertonut teille, mitä eräs nainen Kristillisestä Tieteestä sanoi kerran minulle. Hän sanoi: "Herra Branham, sinä korostat Jeesusta liian paljon." Minä vastasin: "Toivon, että se olisi ainoa seikka, josta olisin vastuussa." Hän sanoi sen jälkeen: "Sinä yrität esittää Hänet Jumalana." Minä vastasin: "Hän oli Jumala. Silloin Hän sanoi: "Voi, hän oli vain profeetta. Hän oli hyvä mies. Mutta Jumala Hän ei ollut." Silloin sanoin: "Näytä minulle yksi raamatunkohta, joka osoittaa, ettei Hän ollut sitä." Hän vastasi: "Johanneksen Evankeliumissa on kirjoitettu, että Hän itki saapuessaan Lasaruksen haudalle." "Kuinka niin", minä sanoin, "varmasti Hän itki. Hän oli molempia, ihminen sekä Jumala. Ihmisenä Hän itki haudalla, mutta Hänen täytyi olla Jumala voidaksensa herättää kuolleen. Hän oli nälkäinen ihmisenä, mutta Jumalana Hän ruokki 5000 ihmistä kahdella kalalla ja viidellä leivällä. Hän oli ihminen nukkuessaan veneessä järvellä, mutta Jumala Hänessä käski tuulta ja aaltoja. Miksi? Hän ja Hänen Sanomansa olivat yhtä. Hän sanoi: 'Minä ja Isä olemme yksi. Isäni asuu minussa.' Hän oli jumaluuden täyteys ruumiillisessa hahmossa."
Minusta tuntuu, että oli hyvin vaikuttavaa, kun saarnasin sanoman seitsemästä seurakuntajaksosta. Aivan aluksi en ymmärtänyt, miten saattoi olla kysymys Jeesuksesta siinä kohdassa, jossa sanotaan: "Hänen hiuksensa olivat valkoiset kuin villa." En voinut ymmärtää, mitenkä 33 vuotiaalla miehellä saattaisi olla lumivalkeat hiukset. Soitin eräälle hyvälle ystävälle, joka on hyvä teologi ja helluntailainen; erittäin viisas mies. Hän sanoi: "Veli Branham, siinä oli Jeesus kirkastettuna. Hän näytti sellaiselta sen jälkeen, kun Hänet oli kirkastettu."
Kuitenkaan tämä ei tyydyttänyt minua. Menin huoneeseeni ja puhuin Jumalalle. Otin hakusanakirjani ja aukaisin Danielin kirjan siltä kohdalta, jossa kuvataan sitä kunnianarvoista vanhusta, jonka hiukset olivat valkoiset kuin puhdas villa (Dan. 7: 9). Sanoin: "Herra, en tiedä mitä minun tulisi tehdä; kuitenkin minulla on vastuu."
No niin, ajatelkaapa, että se oli vuotta tai ehkä vieläkin aikaisemmin, ennen kuin sinetit aukaistiin. Rukoilin: "Herra, mitä se tarkoittaa?" Katsahdin ylös ja edessäni seisoi mies. Hän oli tuomari. Hänellä oli päässänsä jotakin, mikä näytti valkoiselta peruukilta. Menneinä aikoina tuomareilla oli nimittäin valkoiset peruukit merkkinä siitä, että he olivat korkein arvovalta. Kun nyt näin Jeesuksen valkoisen ympäröimänä, vahvisti se vain sen totuuden, jonka jo tiedämme, että Hän on Korkein Arvovalta. Jumala vahvisti tämän saman kirkastusvuorella sanoessaan: "Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa Häntä." Hän on Korkein Arvovalta.
Sillä jo ennen kuin aloitimme seitsemän sinetin sanoman, tuli seitsemän enkeliä pyramidin muodossa alas ja seisoi siellä. Minulle sanottiin, että minun tuli palata takaisin Jeffersonvilleen ja saarnata seitsemästä sinetistä, ja että Hän tulisi olemaan minun kanssani. Hän tulisi näyttämään minulle, mitä ne merkitsevät kaikki nuo kadoksiin joutuneet asiat.
Olin nimittäin ajatellut, että sinetöidyn Kirjan takana tulisi olemaan jotakin sellaista, mitä ei ole kirjoitettu Kirjaan. Mutta kun se paljastettiin, ilmoitti Hän minulle, ettei niin voi olla. Ei ollut kysymys jostakin sellaisesta, mitä ei olisi kirjoitettu tähän Kirjaan. Se on jotakin sellaista, mikä on tässä Kirjassa, mutta mikä oli kätkettynä. Kuka tahansa ottaa siitä pois yhden sanan, häneltä otetaan pois hänen osuutensa Elämän Kirjaan. Ja joka lisää siihen yhdenkin sanan, häntä kohtaavat vitsaukset (Ilm. 22: 18. 19). Niinpä se on salaisuus, joka on ollut tässä Kirjassa seitsemän seurakuntajakson ajan. Jokainen sinetti toi yhden salaisuuden esiin; kaiken vesikastetta koskevan sekä muita asioita, jotka Seurakunta on niin kauan käsittänyt väärin.
Kun sitten tämä pilvi kohosi, ottivat suuret Kalifornian, Meksikon, Tucsonin ym. tähtitornit siitä valokuvia. Se oli salaperäinen näky. Veljet Fred Sothmann ja Gene Normann sekä minä olimme paikalla sen kohotessa. Siitä otettiin valokuvia, mutta kuitenkaan he eivät vielä tiedä, mitä se merkitsee, vaikkakin jokainen sanoi millaiselta pilvi näytti, miten se oli muodostunut ja mitenkä enkelin siivet olivat taitettuina kuvassa.
Mutta kun eräänä päivänä käänsin valokuvan 90 oikealle, näin siinä Kris.tuksen pään, aivan kuin Hoffmannin maalauksessa; niin täydellisenä kuin se vain saattoi olla. Hän seisoi siellä ja Hänellä oli valkoinen peruukki. Hän katseli alas maan päälle ja osoitti siten, että Hänellä on korkein arvovalta. Taivaat ilmoittavat sen. Raamattu ilmoittaa sen. Sanoma ilmoittaa sen, kaikki samalla tavalla: korkein arvovalta valkoisine peruukkeineen ja tummine partoineen. Monet teistä olette nähneet sen kuvan. Siinä Hän on, niin täydellisenä, kuin valokuva Hänet osoittaa.
Nähdessäni Hänet ensimmäistä kertaa, oli Hänen ulkonäkönsä kuin Hofmannin maalauksessa: Kristuksen pää. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt tätä kuvaa. Näin sen vasta vuosia myöhemmin Billy Sundayn kappelissa. Sen jälkeen tämä maalaus on aina ollut minun kodissani.
Jälleen minulle ilmestyi taivaalla sama Jumala, jonka näin eräässä näyssä ollessani pieni poika. Näin Hänet siellä pellolla, missä nyt on koulurakennus. Ja nyt, 33 vuotta myöhemmin, Hän vahvistaa taivaalla, että se on totuus. Sellaiselta Hän näyttää. Se ei ole jotakin mystillistä tai jokin ihmisen mielikuva, kuten esim. Vatikaanissa on. Heillä on jotakin, mitä he kutsuvat Kristuksen muotokuvaksi. Sillä on hiukan partaa leuassansa, noin puoli tuumaa, joka kiertää suun ympäri. Tätä he kutsuvat Kristukseksi.
Tämä tuo mieleeni erään kreikkalaisen taidemaalarin maalauksen, jonka näin eräässä vanhassa katedraalissa. Siinä haluttiin osoittaa, millaisilta Aadam ja Eeva näyttivät. Taiteilija oli antanut heille eläinten ulkomuodon. Tämä on olettamus, järjen kuvitelma sellaisesta, mikä on hengellistä. Minä uskon, että Aadam oli parhaimman näköinen mies, joka koskaan on elänyt, ja että Eeva oli joka suhteessa täydellinen nainen. Kuitenkin ihmisjärki sotkee asiat omilla ajatuksillansa.
Jumala kuitenkin lähettää totuuden ja levittää sen voimassansa. Tarkalleen näin tapahtui Ahabin päivinä. Nyt voimme ymmärtää, miksi Elia saattoi sanoa sen, minkä sanoi. Hänellä oli tuon hetken Sanoma, Jumalan Sana. Hän oli lähetti. Sanoma, lähetti ja Sana olivat tarkalleen yksi ja sama. Profeetta, Sana ja Sanoma. Jeesus sanoi : "Ellen minä tee niitä tekoja, joita minun on kirjoitettu tekevän, niin älkää silloin uskoko minua." Näin on hyvä. Mies ja hänen Sanomansa ovat yhtä.
He eivät ota vastaan Jumalan Sanomaa ja siksi he eivät usko, että Jumalan tekoja täytyy tehdä. He eivät usko Sanomaa. Mutta niille, jotka uskovat sen Jumalan Sanoman, joka on tarkoitettu tätä hetkeä varten, ovat nämä asiat kätkettyä ruokaa. Pankaapa merkille, millä tavalla Jumala on kätkenyt sen he näkevät sen, mutta eivät kuitenkaan tunnista sitä. Samalla tavoin kuin Elisa oli lyönyt syyrialaisten armeijan sokeudella, sokaisi Jumala uskosta osattomat todelliselta ja aidolta uskovaisten ruualta.
He nimittivät Nooaa fanaatikoksi, koska tämä rakensi arkin. Kuitenkin hänen silmänsä olivat avoimet Sanalle ja Jumalan lupauksille. Se, mitä he pitivät fanaattisuutena, pelasti Nooan sekä hänen perheensä. Ihmiset pilkkaavat niitä asioita, joiden puolesta me rukoilemme. Mitä ihmiset pitävät typeränä, sitä me pidämme suurena. Mitä maailma kutsuu typeräksi, sitä Jumala pitää suurena. Tämä on vastakohtaisuus oikeiden ja väärien välillä. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Älkää unohtako sitä! Elia meni salaiseen paikkaansa; Jumalan suunnitelman, Jumalan kutsumuksen ja Jumalan Sanan mukaisesti.
Elia meni sisälle salaiseen paikkaansa Jumalan ennalta tietämisen ja suunnitelman, elämänsä kutsumuksen sekä Sanan mukaisesti. Ellei tämä ole se tapa, jolla me menemme sisälle, silloin en tiedä, miten sinne pääsemme. Pankaapa merkille, että ennen kuin kuivuus alkoi, meni Elia salaiseen paikkaansa säilyttääkseen elämänsä. Tässä on esikuva siitä, että ennen kuin tuomio kohtaa maata, kutsutaan Seurakunta ulos. Morsian on jo valittu ja odottaa vain tulevansa pois otetuksi, ennen kuin tuomiot lankeavat. Se odottaa parhaillaan, syö Jumalan ruokaa ja iloitsee Jumalan siunauksista. Jokainen ihminen, jolla on normaali järki, tietää, että me kuljemme jotakin kohti. Me olemme jo tuomion hetkessä.
Tuona aamuna seisoivat veli Banks Wood sekä joitakin muita miehiä siellä vuorella. Ensi sunnuntaina haluaisin kertoa siitä teille enemmän, jos Herra suo. Minä sain suuren ilmestyksen. Se on jotakin sellaista, mistä tuskin voin pidättäytyä kertomasta teille jo tänä iltana. Jatkuvasti tapahtuu asioita toisensa jälkeen. Katsokaahan, ei lakkaa tapahtumasta, sillä se oli "Näin sanoo Herra".
Te olette kuulleet minun sanovan ääninauhoilla tuhansia kertoja: "Näin sanoo Herra, tulee tapahtumaan niin ja näin...", ja jopa päivä- ja viikkolehtien täytyi vahvistaa se. He eivät tiedä, mitä kaikkea siihen sisältyy; kuitenkin he ovat nähneet sen. He eivät myöskään tiedä, mistä on kysymys; kuitenkin he näkivät sen tapahtuvan. Sen kautta osoittautuu Raamattu totuudeksi.
Me seisoimme täällä joen rannalla kun Herran enkeli tuli alas eräänä päivänä vuonna 1933 ja ennusti ne asiat, joiden tuli tapahtua. Monet rannalla seisovat kysyivät: "Billy, mitä tämä merkitsee?" Sanoin siihen: "Se ei tapahdu minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Minä uskon, mutta te ette usko." Kuljin yksinkertaisesti eteenpäin. Silloin eräs saarnaaja sanoi minulle: "Tarkoitatko, että seitsemine kouluvuosinesi tulisit matkustamaan kautta maailman ja rukoilemaan kuninkaiden ja hallitsijoiden puolesta?" Hän sanoi: "Oi, unohda toki se."
Minä en voinut unohtaa sitä. Se oli kaiverrettu minun sydämeeni. Nyt 33 vuotta myöhemmin on kaikki tapahtunut täydellisesti siten, kuin Hän oli sanonut tekevänsä. Hän on Jumala, eikä voi pettää. Hän pitää aina Sanansa. Älkää koskaan epäilkö sitä!
Me tiedämme, että tuomio on lankeamaisillansa. Muistattehan ajan, jolloin nousin vuorelle veli Woodsin edellä. Olenkin jo kertonut siitä teille aikaisemmin. Hän oli jättänyt vaimonsa sairaana kotiin. Hän tuli jäljessäni uupuneena ja hänen kasvonsa olivat tulleet punaisiksi. Ajattelin, että hänelle tulisi olemaan vaikeata nousta vuorelle. Siksipä kuljin hitaammin. Se oli juuri siinä kohden vuoristoa, missä Herran enkelit ilmestyivät. Todellisuudessa kuljimme samaan suuntaan.
Kuljin vuorenrinnettä ylöspäin ja käännyin sitten katsomaan alaspäin. Silloin Jumalan Henki sanoi: "Ota tuo kivi ja sano sille: 'Näin sanoo Herra', sinä tulet näkemään Jumalan kirkkauden lähimpinä hetkinä." Nostin kiven ylös ja sanoin: "Veli Banks, en tiedä miksi...", ja heitin kiven ilmaan ja sanoin: "'Näin sanoo Herra', sinä tulet näkemään Jumalan kirkkauden." Hän kysyi: "Koskeeko se minun vaimoani?" Vastasin: "Ei, se ei koske sinun vaimoasi eikä sinua itseäsi." Olin ainoastaan vakuuttunut siitä, että tulisi tapahtumaan jotakin "Näin sanoo Herra" mukaisesti.
Seuraavana aamuna oli kanssani miehiä, joista myöskin tänään on muutamia täällä. Eräs saarnaaja tuli luokseni ja sanoi: "Veli Branham, minun nimeni on Douglas McHughes; olen ollut mukana avustamassa kokouksiasi Kaliforniassa." Puristin hänen kättänsä, jolloin hän sanoi: "Haluaisin kysyä sinulta jotakin. Antaako Herra sinulle myöskin täällä näkyjä?" Vastasin: "Kyllä, veli, mutta olen tullut tänne levätäkseni hiukan." Mutta kun käännyin, näin vakavan lääkärin tutkivan häntä ja sanovan: "Saarnaaja McHughes, allergia silmässäsi tulee pian aiheuttamaan sen, että menetät näkösi. Olen hoitanut sinua kaksi vuotta, mutta en voi enää tehdä mitään."
Käännyin hänen puoleensa ja sanoin: "Sinä haluaisit kysyä minulta, mitä lääkärisi sanoi sinulle silmästäsi pari päivää sitten." Oli noin kello yksitoista aamulla, ja hänellä oli aurinkolasit. Sanoin hänelle: "Sinä et pidä aurinkolaseja auringon takia, vaan silmiesi tähden, sillä lääkärisi on sanonut sinulle, että menetät silmäsi." Hän sanoi: "Pitää paikkansa, ja alkoi itkeä." Aioin mennä pois, mutta silloin näin hänen seisovan siinä ja katsovan minua, ja hänen silmänsä olivat aivan kirkkaat. Sanoin: "'Näin sanoo Herra', sinä et menetä silmääsi."
Tänä syksynä olin yhdessä hänen kanssansa metsästämässä. Hän pystyi näkemään paremmin kuin minä tai kukaan muu koko ryhmässä. Silloin näin vanhan naisen, joka veti sukkia jalkaansa ja sanoi: "Poikani, kun näet veli Branhamin, niin sano, hänelle, että rukoilee minun jalkojeni puolesta." Minä katsoin tarkemmin ja huomasin, että näytti siltä, kuin hänellä olisi ollut jaloissaan pieniä kasvaimia. Sanoin: "Sinun äitisi on harmaahiuksinen nainen. Hän sanoi sinulle ennen lähtöäni, että jos näet minut, tulisi minun rukoilla hänen jalkojensa puolesta." Hänellä ei ole yhtään kasvainta jaloissansa. Hän melkein pyörtyi. Hän sanoi: "Se on totta." Minä sanoin hänelle: "Hänen ei tarvitse enää olla suruissaan; kaikki käy hyvin."
Aioin lähteä pois, kun kuulin Jumalan äänen: "Mene nopeasti pois tieltä." Roy Roberson seisoi siellä. Tiesin, että hän oli sodassa taistelija. Laskin käteni hänen olkapäällensä ja sanoin: "Veli Roy, suojaudu niin pian kuin vain voit." Hän kysyi: "Mikä on hätänä?" Sanoin: "Mene nopeasti pois tieltä ja kätkeydy." Kun hän riensi pois, laskin lapion kädestäni ja käännyin ympäri, otin hatun päästäni ja silloin Hän saapui. Jumalan kirkkaus laskeutui pyörretuulessa, joka repi kiviä irti vuoresta. Jyrisi ja seutu vapisi. Vyöryvät kivet repivät pensaiden latvat. Ne ryöppysivät noin metrin korkeudelta pääni yläpuolelta. Sitten pyörretuuli kohosi kuin suppilossa ja jyrähti jälleen, yhteensä kolme kertaa. Kun järistykset olivat ohitse, tuli veli Banks sinne ja sanoi: "Tämä on nyt sitten se, mistä olet puhunut." Minä sanoin: "Kyllä." Hän kysyi: "Mitä se oli?" Minä sanoin: "Jumala ilmestyy pyörretuulissa."
En tiennyt, halusiko Hän minun kertovan siitä ihmisille. Rukoilin lyhyesti, minkä jälkeen Hän sanoi minulle, että voin ilmoittaa sen heille. Sanoin: "Tuomio kohtaa länsirannikkoa." Katsokaa sitä tänään. Katsokaa, mitä tapahtui vain muutama tunti tämän tapahtuman jälkeen. Alaska järisi voimakkaasti. Koko kaistale putoaa alas. Me joudumme tuomionaikaan. Armo on hyljätty. Mutta kiitos Jumalalle, meillä on salattua ruokaa (hengellistä ruokaa). Me elämme Jeesuksen Kristuksen hyvyydestä ja armosta ja ilmestyksestä. Hän vahvistaa itsensä kansansa keskellä näinä viimeisinä päivinä. Aamen.
Elia meni pois kuivuudesta. Kiitos Jumalalle, että pääsemme pois, ennen kuin tuomiot lankeavat. Nyt on ulostulemisen ja sisäänmenemisen aika. Ulos kaikista organisaatioista, sisälle Jeesukseen Kristukseen. On uloslähtemisen ja sisään menemisen aika kaikille todellisille uskovaisille.
Elia ei lähtenyt purolta, ennen kuin Jumala hänet kutsui kuivuuden oltua melkein ohitse. Sieltä Hän kutsui hänet erään leskivaimon kotiin. Hän meni leskivaimon luokse, joka ei ollut sekoittunut niihin uskosta osattomiin, jotka ottivat vastaan pedon merkin. Niinpä Herra kutsui Elian säilyttääkseen tämän leskivaimon hengissä. Hänellä oli enää vain yksi pieni leipänen (kaltiainen), jonka hän aikoi valmistaa.
Elia sanoi: "Anna minulle ensin se leipänen, sillä 'Näin sanoo Herra', jauhot astiassa ja öljy ruukussa eivät tule loppumaan, ennen kuin Herra Jumala lähettää sateen maan päälle." Siten tuli Jumala ja Hänen Sanansa asetetuiksi ensimmäiselle sijalle. Joka kerta kun hän meni noutamaan jauhoja, oli niitä siellä. Aina kun hän tarvitsi öljyä, oli sitä ruukussa. Miksi? Jauho kuvaa Kristusta ruokauhrina.
Kuten kaikki jyvät jauhetaan samalla tavalla jauhoksi, samoin ilmaisee Her.ra itsensä kaikkina aikoina samaksi eilen, tänään ja iankaikkisesti. Tämä oli se Sana, Elämän Leipä, joka seurasi Sanomaa vahvistaaksensa Sanan. Samoin on myöskin tänään, ystävät. Elämän Leipä, jota lapset syövät, seuraa Jumalan Sanomaa säilyttääkseen heidät hengissä kuivuuden ajan.
Miten olisi, jos Jeesus olisi tänään meidän ajassamme? Miten olisi, jos Hän seisoisi täällä juuri nyt? Hän toimisi tarkalleen siten, kuin Hän toimi ollessansa täällä lihassa. Morsian on osa miestä. Seurakunta on sama kuin Kristus. "Niitä tekoja, joita minä teen, tulette myöskin te tekemään." Tämä tapahtuu Sanan kautta. Hän on sanonut meille, että niitä tekoja, joita Hän on tehnyt, tulemme myöskin me tekemään.
Jälleen huomaamme, että kun kerran Sana on meissä ja tuli meihin, niin kuin tuona päivänä tapahtui Elialle, silloin tulee myöskin tapahtumaan sama, mitä Hän silloin teki. Heitä ruokitaan salaisilla asioilla, jotka ovat kätketyt maailmalta. ja jälleen ovat Sanoma ja lähetti yhtä.
Jokainen teistä voi saada tätä ruokaa, jos vain toivotte sitä ja olette halukkaat jättämään tällä hetkellä kaiken epäuskon, ja jos olette valmiit tulemaan Kristuksen luokse, sisälle Hänen lupauksiinsa. Hän on sanonut, mitä Hän tulee viimeisinä päivinä tekemään. Mal. 3: 23, Luuk. 17: 30, Joh. 14: 12, Jooel 2: 28. Ajatelkaa, miten profeetta (Sakarja 14: 7) sanoi, että ehtoolla on oleva valoisaa, ja miten ja millä tavalla se tulisi tapahtumaan. Kaikki nämä raamatunkohdat viittaavat viimeisiin päiviin. Ne viittaavat Kristukseen. Oi, tulkaa nyt tälle salatulle paikalle, syökää ja nähkää Jumalan hyvyys ja armeliaisuus. Jos olette sairaita, on parannus valmiina.
Huomatkaa, että sen jälkeen kun Elia oli saanut ruokauhrin, joka viittaa Kristukseen, ja jonka kautta leskivaimon perhe säilyi hengissä, kutsui hän tulen alas taivaasta ja näytti toteen Jumalan alas laskeutumisen kautta profeetan Hengen. Kun hän oli erämaassa kinsteripensaan alla, tuli enkeli hänen luoksensa saman ruuan kanssa, valmisti kaltiaisen ja ruokki hänet sillä. Tämän jälkeen hän taas paneutui nukkumaan.
Sitten enkeli herätti hänet jälleen ja antoi lisää kaltiaisia, jotka oli leivottu häntä varten. Sanotaan, että hän kulki tämän ruuan voimalla 40 päivää. Kunnia Jumalalle! Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti! Oi, miten rakastammekaan Häntä! Hengellistä ruokaa oikealla ajalla!
Ei ole oikein, että otetaan lapsilta leipä pois, ja heitetään se koirille. Eikö Jeesus sanonutkin saman naiselle? (Matt. 15: 26). Hänet lähetettiin omiensa tykö. Hän ei tullut pakanoita varten. Kuitenkin tänään Hän on pakanoiden luona, sillä on heidän aikansa. Te kysytte: Miksi tämä sanoma ei kulje kaikkiin suuriin paikkoihin ja kaikille suurille ristiretkille tai kirkkokuntien ja uskontosuuntien keskuuteen?
Sen tähden ei, koska se ei ole heidän ruokaansa. Se ei ole niin sanottujen seurakuntien ruokaa; se on Morsiamen ruokaa. Se on hengellistä ruokaa oikealla ajalla. Sitä ei seurakunta saa. Sille se on liian voimakasta. Kuitenkin lapsille se on leipää. Se on Jeesus Kristus, sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.
No niin, ettei tulisi liian myöhä, aloittakaamme nyt rukousjono. Painakaamme päämme rukoukseen.
Rukous:
Rakas Jumala, ruokaa oikealla ajalla, hengellistä ruokaa; se on jotakin sellaista, mistä maailma ei tiedä mitään. Siellä Samariassa, missä Elia seisoi ja sanoi: "Ei kaste eikä sade tule lankeamaan muutoin kuin minun sanani kautta", seisoi nyt Jeesus. Hänen opetuslapsensa kysyivät Häneltä: "Mestari, miksi et syö?" Hän vastasi: "Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä mitään."
Todellakin, Herra, Sinun ruokasi oli tehdä Jumalan tahto ja pitää huoli siitä, että Jumalan teot tulisivat julki tuona hetkenä.
Hän oli siellä ja huolehti siitä, että se tapahtui. Hän sanoi: "Minä en tee mitään, ellei minun Isäni minulle näytä, ja mitä Isä minulle näyttää, sen minä teen."
Niin, näin on tänäänkin. Seurakunnalla, todellisilla uskovaisilla, uskovaisten ruumiilla, on pääsy tämän ruuan luo, hengellisen ruuan, josta nimikristityt eivät tiedä mitään. Maailma ei tiedä mitään tästä ruuasta, Isä, mutta Sinun Seurakuntasi, Sinun kansasi, Poikasi Morsian, rakastaa sitä.
Meillä on pääsy ruumiittemme parantumiseksi, kun lääkärit ovat epäonnistuneet. Se on myöskin sitä Jumalan ruokaa, jota Hän antaa Seurakunnallensa. Ja tämä lupaus koskee jälleen näinä viimeisinä päivinä Hänen uskovaisia lapsiansa. Isä, auta meitä olemaan uskovaisia lapsia, sillä kaikki on uskovaisille mahdollista. Suo se, rakas Jumala. Pyydämme tätä Jeesuksen nimessä. Aamen.