Ainoa Jumalan valmistama palvonnan paikka

Hyvää huomenta! Minä olen iloinen ollessani jälleen tänään täällä. Me iloitsemme tästä yhteydestä ja kauniista vanhoista uskonlauluista. Tätä me rakastamme, eikö totta? Erikoisesti tätä "Aamen" kuoroa. Hän on Aamen; Hän sanoo viimeisen sanan.

Minä istuin siellä ja keskustelin erään vanhan ystäväni, veli Brownin kanssa, sillä aikaa kun laulettiin. Hän sanoi: "Veli Branham, vasta eilisestä lähtien minä olen ymmärtänyt ja käsittänyt, mistä sinä puhut." Hän jatkoi: "Jospa ihmiset vain voisivat ymmärtää ja ottaa vaarin siitä, mistä sinä puhut, niin jokainen este tulisi raivatuksi pois tieltä." Se pitää paikkansa. Niin se on. Jos te vain voitte ymmärtää ja käsittää sen.

Äskettäin puhuin ystävälleni, Ernie Fendlerille. Varmasti muutamat voivat muistaa sen, kuinka hän kääntyi ja tuli johdetuksi Herran tykö. Hänen englanninkielensä ei ole kaikkein parasta. Mielelläni minä olisin antanut hänen sanoa teille jotakin. Hän kysyi minulta, muistanko minä sitä aikaa Shawanossa (hän asuu siellä). Kokouksen aikana eräs mies kaatui kuolleena tuoliltaan eteenpäin. Me pyysimme sen vuoksi kaikkia olemaan hiljaa. Herran Sana lausuttiin hänestä ja hän tuli takaisin elämään. He eivät ole koskaan unohtaneet tätä siellä ja he haluavat, että me tulisimme takaisin.

Minulle on kerrottu, että tänään noin kaksituhatta kristittyä paastoaa ja rukoilee, että veisimme tämän Sanoman Ranskaan. Tuon kansan protestanttinen osa alkaa nyt kukoistaa. Tähkäpää päästää vehnän vapaaksi. Olkaa vain hartaita ja pysykää rukouksessa. Muistakaapa! "Jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman." Minä tulen aina vanhemmaksi ja kysyn itseltäni: "Tuleeko vielä herätys? Tulenko minä vielä kokemaan sen ajan?" Ajatelkaa sitä! Ratsastaja on tuleva lännestä valkoisella hevosella. Me tulemme kulkemaan tämän tien vielä kerran, niin pian kuin me vain olemme valmiit siihen. Niin on. Näettehän, se on lupaus.

Sinä aamuna, kun sisar Mercierin isä parani rukoushuoneessa, oli lisäksi vielä kaksi syöpätapausta, jotka olivat lähellä kuolemaa, ja molemmat heistä paranivat. Isällä oli sydäninfarkti ja hän tuli jälleen terveeksi Jumalan kunniaksi. Hän on jossakin täällä kokoushuoneessa. Hän oli jo eilen illalla väkijoukon keskellä.

Tästä ihanasta paikasta, "Life Tabernaclesta"; Shreveportista, me tervehdimme kaikkia ihmisiä koko maassa. Kokoushuone täällä on aivan täynnä. Tiedättekö, jos minä asuisin täällä, — minulla ei ole mitään ketään vastaan — mutta tämä olisi se paikka, jonne minä tulisin Jumalan palvelukseen. "Life Tabernacle" ei ole mikään kirkkokunta, vaan tähän asti se on ollut tunnustusten välinen. He ovat tulleet veli Mooren, veljeni ja ystäväni, kanssa ulos kirkkokunnista, koska he vastaanottivat sen sanoman, jota minä saarnaan ja ovat pitäneet yllä yhteyttä minuun. Tämä täytyy tunnustaa. Siunatkoon Jumala häntä. Tukekaa hänen käsiään rukouksen kautta ja uskokaa yhdessä hänen kanssaan. Minä näen tuolla sisar Mooren. Hän on pukeutunut oikein sievästi, veli Moore tuskin tunsi häntä.

Eilen minä kysyin veli Ernieltä, haluaisiko hän laulaa "Aamen kuoron" . Minä olen kuullut sen nauhoituksen hyvin usein. Tuolla minä näen Judyn miehensä kanssa. He näyttävät paremminkin kuin veljeltä ja sisarelta, mutta he ovat mies ja vaimo. Te tiedätte, että he ovat juuri kirkkauteen menneen veli Palmerin tytär ja vävy. Teidän käytöksenne todistaa kuinka hyvin hän osasi kasvattaa lapsia. Hänellä on toisiakin tyttäriä, jotka ovat naimisissa saarnaajien ja evankelistojen kanssa. Sisar Palmer on varmastikin jossakin täällä kokouksessa. Jumala siunatkoon sinua. Minun sydämeni oli liikutettu, kun minä kuulin, että veli Palmer otettiin kirkkauteen. Minä tuskin saatoin uskoa sitä. Billy soitti minulle ja ilmoitti siitä minulle. Me olimme läheisiä ystäviä, ja minusta oli järkyttävää kuulla, ettei hän ole enää täällä. Kuitenkin meidän täytyy lähteä täältä toinen toisemme perästä, huolimatta siitä, keitä me olemme. Ainoastaan yksi on tärkeää, meidän matkamme pää. Sen vuoksi kuunnelkaa: "Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä." ( Saarnaaja 12 :13 ).

Minulla ei ole liian paljon aikaa tätä oppituntia varten ja minä olen jo käheä. Veli Green kuuli eilen illalla, että minä olin unohtanut tupeeni. Hän koetti löytää jonkun, joka toisi sen minulle lentokoneella. Minä sanoin hänelle: "Se on jo liian myöhäistä, minä olen jo käheä." Vuosikausia minä koetin välttää vilustumista; tuon tupeen avulla se on onnistunut. Tällä kertaa minä unohdin sen, ja sen vuoksi minä olen käheä. Minä pyydän teitä olemaan kärsivällisiä minun suhteeni puheen aikana. Kuinka monet pitävät pyhäkoulusta? Luonnollisesti. On hyvä, että te lähetätte lapsenne, mutta ei yksin se, vaan minä haluaisin korjata äskeistä. Tuokaa lapset mukananne. Te ette tuo vain lapsia, vaan tulette itsekin. Kuka tietää, mistä pyhäkoulu on alkuisin? Se alkoi Englannissa. Ensiksi kutsuttiin sitä "Köyhäinkouluksi" , koska noudettiin kovaosaisia kaduilta ja heille pidettiin raamattutunteja. Nykyisin pyhäkoulu on jotakin suurta seurakunnissa. On hyvä ottaa siihen osaa. Pitäkää huoli siitä, että te itse tulette ja tuotte lapsenne mukananne. Tässä rukoushuoneessa on opettajia, sopivia huoneita jne. Te vastakääntyneet, jotka juuri olette tulleet Kristuksen tykö, seuratkaa tarkoin Sanomaa ja ottakaa osaa kokouksiin täällä "Life Tabernaclessa". Se tekee teille hyvää.

Tänä iltana meillä tulee olemaan rukousjono kuten vanhaan aikaan. Me tulemme, niinkuin aikaisemminkin, rukoilemaan veli Mooren ja veli Brownin kanssa sairaiden puolesta.

Minä näen, että me kolme tulemme jo vanhoiksi ja lähestymme loppuamme. Olisi surullista, jos me emme omistaisi sisimmässämme tuota suurinta asiaa, nimittäin Totuutta, jonka me olemme ymmärtäneet. Tuona päivänä me tulemme olemaan jälleen nuoria. Meidän ruumiimme tulevat muuttumaan Hänen kuvansa kaltaisiksi.

Uskolliset ystävät, minä olen rakkaalle Herralle Jeesukselle hyvin kiitollinen. Minä haluaisin kertoa jotakin teille, jotka luotatte siihen, että minä sanon teille totuuden, että Rakas Herra Jeesus antoi minun eräänä aamuna kahdeksan aikaan nähdä tuon maan. Se ei ollut mikään näky. Minä en haluaisi selittää sitä lähemmin. Mitä tahansa se olikin, se oli todellisuutta, niinkuin nyt on todellisuutta se, että minä puhun teille. Minä näin niiden ihmisten kasvot, enkä voinut enää tuntea heitä, koska he kaikki olivat tulleet jälleen nuoriksi. He olivat todellisia. Minä saatoin pitää heitä kiinni kädestä ja puhua heidän kanssaan. Se oli minulle avuksi, sillä minulla oli aikaisemmin ajatus, että kun ihminen kuolee, ainoastaan sielu lähtee pois. Mutta Hän puhui minulle ja lainasi tätä Sanaa: "Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta." Kolme on täydellisyyden luku. Meillä on nykyinen ruumiimme, sen jälkeen taivaallinen ja sitten kirkastettu ylösnousemusruumis. Katsokaa, tämä tekee sen täydelliseksi. Siellä ylhäällä eivät ihmiset ole myyttejä, eivätkä ajatuksia tai henkiä. Ei, he ovat siellä miehiä ja naisia niinkuin te olette täällä.

Vuosia sitten minä olin kadotettujen syvimmissä paikoissa ja näin heidät. Ystäväni, sallikaa minun tänä aamuna vanhana miehenä varoittaa teitä kaikkia koko kansakunnassa, jotta te ette koskaan näkisi tuota paikkaa. Minulla ei ole mitään mahdollisuuksia kuvata sitä, vaikka minä olisin taidemaalari. Minä en osaa kuvailla sitä teille saarnaajana. Ihmiset puhuvat helvetistä ikäänkuin vain paikkana, joka palaa. Siihen liittyvä kauhunpiina on miljoona kertaa pahempi.

Taivas, tai tämä paikka, missä tahansa se sitten olikin, minä en tiedä, kuinka minun tulisi sitä nimittää... Hän puhui siitä sielujen paikkana alttarin alla. Jos se oli se, niin minä en ole milloinkaan nähnyt sen kaltaista. Ei ole mitään mahdollisuutta kuvailla sen suuruutta. Vaikka minä olen vain ihminen, voitte te luottaa minun sanaani. Jokainen näky on aina täyttynyt sillä tavalla kuin minä olen sen teille sanonut. Te tiedätte, jos jokainen niistä on ollut totta, niin silloin on tämäkin totta. Mitä tahansa te teettekin, jos te kadotatte kaiken muun (terveyden, voiman, silmienne näön, tai mitä tahansa se onkin), älkää laiminlyökö tulla sinne. Mitään ei voi verrata siihen. Englanninkielessä ei ole ainoatakaan sanaa, jonka minä tunnen, ja jota voitaisiin käyttää ilmaisemaan sitä. Jos te sanotte, että se on "täydellistä" , niin se on enemmän kuin sitä. "Suurenmoista", se on enemmän kuin sitä. Ei ole mitään sanoja, jotka minä tunnen, ilmaisemaan sitä. Se oli valtavaa. Ja jos me ajattelemme sitä, että tämä ei ole vielä kaikki. Minä ajattelin: "Tätäkö sinä olet pelännyt?"

Minä kysyin: "Syöttekö te täällä?" Hän sanoi: "Ei, ei täällä. Mutta kun me jälleen palaamme takaisin maan päälle, saamme ruumiin, jolla me syömme." Minä saatoin koskettaa heitä. He olivat siellä. Se ei ollut mikään myytti, vaan ruumis. Me saatoimme tuntea toisemme. He kaikki tunsivat minut ja syleilivät minua. Heitä oli miljoonia.

Minä sanoin: "Minä haluaisin nähdä Hänet, Joka toi minut tänne." Vastaus kuului: "Häntä sinä et voi nyt nähdä. Sinun täytyy vielä odottaa." Minä kysyin: "Minkä vuoksi te olette asettaneet minut hieman korkeammalle?" Vastaus kuului: "Sinä olit elämässä johtaja." Minä kysyin: "Ovatko nämä kaikki Branhameita?" Hän vastasi : "Ei, nämä ovat niitä, jotka sinä olet johdattanut Kristuksen tykö." Minä katsoin ympärilleni. Kaikki rasittavat illat ja koetukset olivat ohitse. Minä saatoin nähdä heidän kasvonsa. Eräs nuori nainen tuli, joka oli hyvin kaunis, laittoi kätensä ympärilleni ja sanoi: "Rakas veli", ja jatkoi matkaansa. Hän oli nainen. Mutta siellä ei ole enää mitään syntiä. Kaikki on muuttunut. Siellä ei kasvateta lapsia. Kaikki ovat siellä samanlaisia.

Se mikä tekee erotuksen, ovat tunteet. Sen vuoksi minä tuomitsen tanssimisen. No niin, Jumalan ja Raamattuni edessä, minä olen tällä alueella elänyt puhtaasti lapsuudestani, nuoruudestani lähtien, kautta koko elämäni. Jokaisen tytön kanssa, jonka kanssa minä kuljin, minä voin tulla tuomiolle. Ei ole ainoatakaan miestä, riippumatta siitä kuka hän on, joka voisi syleillä jotakin naista ja painautua häntä vasten, ilman että se herättää hänessä tunteita. Mutta siellä ei tällaista enää ole. Siellä on puhdasta, aitoa sisar- ja veljesrakkautta. Täällä saattaisi teissä herätä jotakin, jos te syleilette omaa tytärtänne, mutta siellä se ei ole mahdollista. Synti on aiheuttanut tämän. Mutta silloin tämä kaikki on ohitse. Aito, pyhä rakkaus! Minä katsoin tuota naista. Minusta tuntui kuin siellä olisi ollut miljoonia. Heillä kaikilla oli pitkät hiukset ja valkoiset viitat. Se, joka puhui minulle, kysyi: "Tunnetko sinä häntä?" Minä sanoin: "En!" Hän vastasi: "Hän oli yli 90 vuotta vanha, kun sinä johdatit hänet Kristuksen tykö!" Valtava armo, kuinka suloinen onkaan sen sointi!

Ei ole mahdollisuutta koskaan selittää tätä, mutta uskokaa minun sanojani. Pitäkää huoli siitä, että rikotte jokaisen sillan takaanne maailmaan. Minä uskon, että seurakunta alkaa kuulla ja ymmärtää Sanomaa. Ystävät, kuulkaa! Meidän täytyy viipyä auringon paisteessa tullaksemme täyteen kypsyyteen. Meidän uskollamme ei vielä ole tätä kypsyyttä. Järkiperäisesti me kuuntelemme tätä Jumalan meille antamaa Sanomaa ja näemme ne merkit, jotka Hän on meille näyttänyt. Me näemme ne Raamatun kautta sellaiseksi vahvistettuina, mutta kuinka suuresti seurakunta tarvitseekaan viipymistä Hänen läsnäolossaan, kunnes sydän tulee lempeäksi ja Henki suloiseksi, niin että se voi tunkeutua syvälle.

Usein ollaan Sanoman julistamisessa kovia. Naula, jonka tulee pitää, täytyy iskeä syvälle. Mutta kun seurakunta on sen käsittänyt, kun valitut on kutsuttu ulos ja he ovat erottautuneet, jäävät he Jumalan läsnäoloon. Minä tiedän, että se tulee olemaan, kun ihmiset temmataan ylös.

Minä haluaisin puhua aiheesta: "Ainoa Jumalan valmistama palvonnan paikka." Se on valtava teksti. Me tahdomme ensiksi rukoilla. Kumartakaa päänne koko maassa muutamaksi hetkeksi ja olkaa todella vilpittömiä, sillä me lähestymme Jumalan Sanaa, joka on Jumala kirjoitetussa muodossa.

Tämän Kirjan Suuri Kirjoittaja. Meille on opetettu, että Sana on "siemen", jonka kylväjä kylvi. Niin on Kirjoittaja sanonut. Nyt me tiedämme, että jos siemen on kylvetty oikeaan maaperään, tulee se kasvamaan. Sen vuoksi, Isä, ota meidän sydämistämme pois kaikki ohdakkeet ja orjantappurat, kaikki epäusko, kaikki epäileväisyys, jotta Sana putoaisi sinne ja voisi kasvaa vapaasti, Hengen kastelemana meidän sydämissämme, jotta me todella tulisimme Jumalan kansaksi. Suo se, Isä. Se on meidän sydämemme kaipaus. Ei ainoastaan meille, jotka jo olemme ymmärtäneet tämän, vaan menkööt vielä muutkin kaikkialla maassa, joiden sydämet palavat rakkaudesta, ja koettakoot pelastaa kadotettuja veljiä ja sisaria. Suo se tänään, oi Jumala. Me katsomme yksin Sinuun. Herra, Sinä olet Johtajamme. Me pyydämme Sinua, johdata meitä Sanassasi ja anna meille siunauksiasi. Me pyydämme sitä Sinun nimessäsi Sinun armosi vuoksi. Aamen!

Ensiksi minä haluaisin lukea Vanhasta Testamentista saadakseni Kirjoitusten mukaisen perustuksen. Sen jälkeen kun olin palannut aamiaiselta, jota nautin veli Vaylen kanssa, tein minä muutamia muistiinpanoja. Minä en päässyt kiittämään sitä miestä, joka maksoi meidän ruokailumme eilen illalla ravintolassa. Vaimoni ja minä olimme siellä tyttäremme kanssa. Kun minä halusin maksaa, sanottiin minulle, että joku oli jo maksanut. Kuka tahansa se on ollutkin, haluaisin täten kiittää häntä. Jumala siunatkoon teitä kaikkia.

Me luemme nyt 5. Mooseksen kirjan luvun 16 jakeet 1-6:

"Ota vaari aabib-kuusta ja vietä pääsiäinen Herran, sinun Jumalasi, kunniaksi, sillä aabib-kuussa Herra, sinun Jumalasi, vei sinut pois Egyptistä, yöllä.

Ja teurasta Herralle, Sinun Jumalallesi, pääsiäisuhri, lampaita ja raavaita, siinä paikassa, jonka Herra valitsee nimensä asuinsijaksi.

Älä syö sen ohella hapanta. Syö seitsemänä päivänä sen ohella happamatonta leipää, kurjuuden leipää — sillä kiiruusti sinä lähdit pois Egyptin maasta — että alati muistaisit sitä päivää, jona lähdit Egyptin maasta.

Seitsemään päivään älköön hapanta taikinaa olko koko sinun maassasi; ja siitä, mitä teurastat ensimmäisen päivän ehtoona, älköön mitään lihaa jääkö yli yön seuraavaan aamuun.

Sinä et saa teurastaa pääsiäisuhria niiden kaupunkiesi porttien sisäpuolella, jotka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa,

vaan siinä paikassa, jonka Herra, sinun Jumalasi valitsee nimensä asuinsijaksi, teurasta pääsiäisuhri, ehtoolla, auringon laskiessa, sinä määrähetkenä, jona Egyptistä lähdit."

Siunatkoon Herra runsaasti Sanansa lukemisen.

Voitteko te kaikkialla kuulla minua hyvin? Onko tämä mikrofoni asetettu oikein? Kiitos. Minä olen käheä ja sen vuoksi minä asetun mikrofonin lähelle, ja toivon, että myöskin kaikki toiset kuulevat lähetyksen hyvin. Minä luulen, että veli Green huolehtii siitä.

Minä haluaisin tänään puhua siitä, että Jumalalla on ainoastaan yksi paikka, missä voimme palvoa ja kohdata Hänet. Kaikkina aikoina ihmiset ovat etsineet tätä Jumalan salaista paikkaa. Jo Job sanoi: "Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää Hänet, jospa pääsisin Hänen asunnolleen!" (Job 23 : 3). Job halusi löytää Jumalan asuinpaikan, missä Hän kohtaa omansa, jotka Häntä palvelevat. Niinkuin me eilisessä Sanomassa kuulimme, on mahdollisuus vilpittömyydessä palvella Jumalaa turhaan. Jumala on säätänyt kaikki asiat meitä varten, mutta meidän täytyy etsiä löytääksemme ne.

Paavali kirjoitti Timoteukselle: "Saarnaa Sanaa sopivalla ja sopimattomalla ajalla...." valmiina antamaan sana — siitä toivosta, joka hänessä oli. No niin, kaikki on löydettävissä siitä. Minä haluaisin mielelläni joskus tulla kahdeksi tai kolmeksi viikoksi tähän kaupunkiin, antaakseni joka ilta raamatullista opetusta Jumalan Sanasta, erikoisesti salaperäisistä kohdista, saadaksemme selville, kuinka me pääsemme niihin sisälle. Olkaa vain tarkkaavaisia ja seuratkaa Jumalan johdatusta, sillä täällä on vain yksi avain jokaista ovea varten. Se pitää paikkansa. Mikään muu avain ei sovi, on aivan samantekevää kuinka paljon se sitten näyttääkin samanlaiselta. Jumalalla ei ole mitään yleisavainta, vaan ainoastaan yksi avain. Teillä täytyy olla tämä avain, muutoin ovi jää teille suljetuksi. Huolimatta siitä, kuinka vilpittömiä te olette, te ette voi avata tuota ovea.

Kuinka monet olivat eilen aamukokouksessa? Vähintään 90 prosenttia. Minä haluaisin ensiksi laittaa perustuksen sille, mitä minulla on sanottavana. Daavid oli voideltu kuningas, suurin kuningas lukuunottamatta Herraa Jeesusta Kristusta, Voideltua, (Sillä Hän on Jumala.) Jeesus oli lihan mukaan Daavidin poika. Hän tulee istumaan Daavidin valtaistuimella ja perimään kaiken. Prinssi on aina kuninkaan istuimen perijä. Katsokaa, Daavid oli voideltu, ja voitelusta huolimatta meni hän pois Herran tahdosta. Koko kansa ei tutkinut Kirjoituksia löytääkseen avaimen ilmestykseen. Myöskin he olivat voideltuja, he huusivat ja ylistivät Jumalaa jostakin, mikä näytti oikealta. He olivat tuomassa Jumalan Sanaa Jumalan huoneeseen. Mutta Daavidilla oli kuninkaan virka eikä profeetan. Maassa oli profeetta, jonka tehtävä se oli. Jumala ei hyväksynyt heidän menettelyään, koska he eivät olleet käyttäneet oikeaa avainta. Ovea ei voitu avata. Ajatelkaa sitä ja pitäkää se mielessänne. Jumala tekee kaiken ainoastaan sillä tavalla, kuin Hän on sen säätänyt. Niin se tapahtuu. Jumalalla oli tietty seurakuntansa, jossa Hän kohtasi kansansa. Hän ottaa teidät vastaan ainoastaan tässä seurakunnassa, eikä missään muussa.

Minä sanon tämän, koska minut niin usein ymmärretään väärin. Ihmiset tulivat minun tyköni, ja kun minä kysyin heiltä: "Oletko sinä kristitty?", he vastasivat : "Minä olen baptisti." "Oletko sinä kristitty?" "Minä olen metodisti." "Oletko sinä kristitty?" "Minä olen helluntailainen."

Näettehän, että se ei merkitse mitään Jumalan edessä, koska te olette käyttäneet väärää avainta. Mutta on oikeakin avain ja siellä Jumala haluaa kohdata teidät. Jumala ei ole milloinkaan luvannut kohdata teitä metodisteissa, baptisteissa, helluntailaisissa eikä missään muussakaan organisaatiossa. Hän ei edes huomioi niitä, sillä ne ovat Häntä vastaan.

Monet ihmiset käyttäytyvät niinkuin Jumala olisi velvollinen kohtaamaan heidät heidän oman teologiansa pohjalla. Niinhän ihmiset tekevät, eikä heillä ole mitään tekemistä toinen toisensa kanssa. Kolminaisuuden kannattajilla tai helluntailaisilla ei ole mitään yhteyttä ykseyden kannattajien kanssa. Metodistit eivät ole kanssakäymisissä baptistien kanssa — toiset ovat lainalaisia, toiset calvinisteja. Tästä syystä heillä ei ole mitään yhteyttä keskenään. He vaikuttavat niin suuresti ihmisten ajatuksiin, että he ovat toinen toistaan vastaan.

Jokin aikaa sitten minä menin sairaalaan rukoillakseni erään naisen puolesta, jonka täytyi alistua leikkaukseen, ja hän oli kuolemaisillaan. Siellä oli eräs toinenkin nainen, kun halusin rukoilla hänen puolestaan. Minä kysyin tuolta naiselta: "Häiritseekö se teitä, jos minä rukoilen?" Hän vastasi: "Vetäkää tuo verho eteen!" Minä pyysin anteeksi ja sanoin: "Minä vain halusin rukoilla." Hän sanoi jälleen: "Vetäkää tuo verho eteen!" Minä sanoin: "Mielelläni, rouva." Hänen poikansa, nykyaikainen Ricky, istui myöskin siellä. Minä sanoin hänelle. "Oletteko te kristitty?" Hän vastasi: "Me olemme metodisteja." Minä sanoin: "Minä en kysynyt sitä. Minä kysyin, oletteko te kristittyjä?" Hän vastasi: "Vetäkää tuo verho eteen!" Hän sanoi sen, koska joku, joka ei ole metodisti, halusi rukoilla kuolevan naisen puolesta, jollainen hän itsekin oli. Koska minä en ole yhteydessä heidän organisaationsa kanssa, ei hän edes halunnut kuunnella tai olla missään tekemisissä sen kanssa.

Se on farisealaisuutta. Ettekö te näe käärmeen tietä? He ajattelevat kirkkokuntansa olevan ainoan, jonka Jumala huomioi. He ajattelevat, että Jumala ei kuule sinua, jollet sinä ole metodisti, baptisti, tai jollet kuulu kolminaisuuden tai ykseyden kannattajiin tai johonkin sellaiseen. Se on väärin.

Tähän perustuu minun päämääräni. Ihmisten sydämissä ja ajatuksissa on kaipaus tehdä oikein. Minä en usko, että tuo nainen tai joku muu haluaisi olla väärässä. Joku metodisti ei asettuisi puolustamaan metodistiseurakuntaa, jos hän tietäisi, että se on väärässä. Ihmiset ajattelevat sen olevan oikein. Minä en usko, että kolminaisuuden kannattaja tuomitsee sen, joka uskoo ykseyteen ja päinvastoin, vain sen vuoksi, että hän haluaisi olla erilainen, vaan siksi koska hän ajattelee olevansa oikeassa. Meidän täytyy kunnioittaa heidän ajatuksiaan. Se perustuu molemminpuolisuuteen. Mutta älkää unohtako, jos miesten ja naisten sydämissä on kaipaus uskoa oikein, silloin täytyy oikean olla olemassa. Kuten jo usein olen sanonut: "Jos syvyys syvyydelle huutaa, niin täytyy olla syvyys vastaamaan tuohon huutoon."

Jumala on järjestänyt kaikki asiat hyvin. Ennenkuin kalalla oli evä, oli vesi valmiina sitä varten, jotta se voisi uida siinä. Ennenkuin puu saattoi kasvaa maan päälle, täytyi olla maata, jonka päälle se saattoi kasvaa, muutoin ei olisi puita. Tiedättehän, jos ihmisen sydämessä on kaipaus, niin silloin täytyy olla jotakin tyydyttämään tämä kaipaus. Jokin aika sitten suoritettiin ruumiinavaus eräälle naiselle, joka oli jatkuvasti syönyt sipuleita. Jos hän ei saanut sipuleita syödäkseen, oli hänellä päässään pistelyä. He eivät voineet todeta, mistä se johtui. Ruumiinavauksessa he löysivät tuosta naisesta tietyntyyppisen kasvaimen, jonka he poistivat ja laittoivat sen sipulien joukkoon, jotka liukenivat yön kuluessa. Katsokaahan, tuossa naisessa oli jotakin, joka kaipasi sipuleita. Jos ei olisi ollut sipuleita, ei sellaista kasvaintakaan olisi voinut olla.

Minä haluaisin tällä osoittaa, että ennenkuin voi olla luomakunta, täytyi olla Luoja. Ihmisten sydämissä, huolimatta siitä mihin uskontoon he kuuluvat, on kaipaus löytää oikea tie. Heidän pappinsa ja pastorinsa ja niin edelleen sanovat heille: "Tämä on oikea tie." Toiset vetoavat siihen, että papit sanovat: "Ei ole mitään pelastusta katolisen kirkon ulkopuolella." Katsokaahan, jokaisella seurakunnalla on omat ajatuksensa. Monet heistä eivät halua myöntää sitä, mutta käytöksellään he osoittavat sen, sillä heidän tekonsa puhuvat kovempaa kuin heidän sanansa. He vain ovat suurempia tekopyhiä. Katoliset tunnustavat sen avoimesti ja sanovat: "Me uskomme tämän olevan ainoan oikean." Toiset eivät myönnä sitä. He salaavat sen mutta heidän käytöksensä osoittaa, mitä he ajattelevat.

Täytyy olla jokin paikka, koska ihmisten sydämissä on kaipaus. Minä ajattelen, että Jumalan Sanassa on vastaus kaikkeen, mitä me tarvitsemme. Jumalalla on vastaus. Me haluamme tutkia sitä Kirjoituksista. Jos Jumala Kirjoitusten kautta osoittaa meille paikan, ainoan perustan (varmastikaan ei mitään kirkkokuntaa, vaan ainoan tien, jolla Jumala kohtaa ihmisen), silloin meidän tulee pitää siitä lujasti kiinni, sillä meillä on totuus, josta Raamattu puhuu.

Sana "Deuteronomium" (Viidennen Mooseksen kirjan nimi ) merkitsee "Kaksi lakia" tai "Toinen lainantaminen". Jumalalla on kaksi lakia. Toinen tulee julki tottelemattomuuden kautta Sanaa kohtaan ja vie kuolemaan, toinen tulee julki kuuliaisuuden kautta Sanaa kohtaan ja johtaa elämään. Nämä ovat ne molemmat lait. "Deuteronomium" tarkoittaa kahta lakia ja molemmat niistä on esitetty Kirjoituksissa. Toinen niistä johtaa kuolemaan ja toinen vie elämään. Elämä ja kuolema. Elämä tulee Jumalasta, mutta Saatana tuo kuoleman. Tämä on paljastettu julkisesti kaikelle maailmalle ja sen vuoksi ei ole mitään anteeksiantamusta siitä. Toinen paljastettiin Siinain vuorella, kun laki annettiin ja koko ihmiskunta tuomittiin kuolemaan; toinen annettiin Golgatan kummulla ja se toi elämän koko ihmiskunnalle. Jeesus Kristus otti rangaistuksen päälleen. Molemmat Deuteronomiumin lait täytettiin näissä kahdessa suuressa asiassa.

Minä haluaisin teidän huomaavan, että annettiin kaksi liittoa. Ensimmäinen liitto lainomaisine ehtoineen annettiin Aadamille. "Jos sinä et syö siitä, saat sinä elää, mutta jos sinä syöt siitä, sinä kuolet." Se on laki. Aabrahamin kanssa tehtiin toinen liitto. Se tapahtui armon kautta ja oli ehdoton. "Minä olen pelastanut sinut ja sinun siemenesi." Aamen!

Se on esikuva Golgatasta, se ei ole sen liiton esikuva, joka tehtiin Aadamin kanssa, vaan sen, joka tehtiin Abrahamin kanssa.

Mutta nyt me kuulemme Hänen sanovan, että on ainoastaan yksi paikka, jossa Hän kohtaa kansansa, joka Häntä rukoilee. Te olette nyt kuulleet sen täällä tekstissäni ,ja minä palaan siihen jälleen.

Jos on ainoastaan yksi paikka, missä Jumala kohtaa ihmiskunnan, silloin meidän täytyy olla hyvin varovaisia. Meidän täytyy laittaa syrjään kaikki perinnäissääntömme ja tehdä kaikkemme löytääksemme tämän paikan, sillä Jumala sanoi, että Hän ei kohtaa meitä missään toisessa paikassa. Hän ei ota teitä vastaan minkään seurakunnan kautta. Hänen seurakuntansa on ainoa paikka, missä Hän kohtaa teidät.

Te saatatte sanoa: "Veli Branham, entä jos minä olen vilpitön?" Ei! Ajatelkaa sitä, että Jeesuskin puhui vilpittömille ihmisille — aikansa palvojille — , ja Hän sanoi: "Turhaan te palvelette ..." Se oli aitoa, todellista, sydämen pohjasta tulevaa palvontaa. "Turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä." — heidän kirkkokunnallisia opinkappaleitaan. He olivat vipittömiä ja kunnioittavia sekä niin uskonnollisia kuin vain voivat olla. Sellaista ei tapahtunut ainoastaan fariseusten aikana. Kainilla ja Aabelilla, ensimmäisillä kahdella palvojalla, jotka tulivat luonnollisen syntymän kautta maan päälle, oli myöskin tämä sama asetelma. Kain oli uskonnollinen niin kuin Aabelkin. Molemmat rakensivat alttarin. Molemmat rakastivat Jumalaa ja toivat uhrin. Molemmat rukoilivat. Molemmat heistä saattoivat antaa kymmenykset. He tekivät kaiken samalla tavalla. Mutta Aabel tuli uskon kautta, mikä on ilmestys. Jumalan Sana paljastettiin, se tehtiin selväksi ja vahvistettiin. Oi, kunnia olkoon Hänelle ! Myöskin Kain toi uhrin, mutta Jumala ei vahvistanut sitä. Sen täytyi tulla oikean kanavan kautta.

Te sanotte: "Se on minun seurakuntani." Hetkinen. Jumala selittää Sanansa sillä tavalla kuin Hän on sen edeltäkäsin sanonut. Katsokaahan, Kain sanoi: "Minä olen uskonnollinen. Minä rakastan Luojaani. Minä tuon uhrin tällä kauniilla alttarilla. Minä olen rakentanut tämän kaiken, sillä minä rakastan Sinua." Se tuli vahvistetuksi, se tuli todistetuksi. Jumala tuli alas ja vastaanotti Aabelin uhrin. Hän oli ilmestyksen kautta osunut oikeaan kanavaan ja Jumala vastaanotti sen.

Olkaa nyt tarkkaavaisia! Me huomaamme Kainin hengen tulevan läpi Kirjoitusten ikäänkuin langan tähän nykyiseen aikaan asti. Fundamentaalinenko? Juuri yhtä fundamentaalinen kuin tuo toinenkin oli.

Katsokaa profeetta Bileamia ja profeetta Moosesta. Molemmilla oli seitsemän alttaria. Ne olivat verellä pirskotetut Jehovan alttarit. Eikä ainoastaan sitä, vaan jokaisen päällä oli Karitsa. Numero seitsemän on täydellisyyden luku — seitsemän oinasta. Molemmat alttarit näyttivät samanlaisilta. Toinen oli yhtä perusteellinen kuin toinenkin. Mutta kenet Jumala vahvisti? Huomaatteko? Sen, joka oli Hänen Sanassaan. Fundamentalismi ei merkitse paljoakaan, vaan on kysymys Jumalan ilmestyksestä. Ajatelkaapa sitä! Minkä vuoksi Jeesus sanoi fariseuksille: "Turhaan te palvotte minua!" Se oli aitoa, todellista, heidän sydämensä pohjasta tulevaa palvontaa. "Turhaan he palvelevat Minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä. Jumalan käskyn he jättävät huomiotta ja tekevät sillä tavoin Jumalan Sanan tyhjäksi perinnäissääntöjensä kautta."

Jos minä tänään julistaisin teille metodistien sanomaa, ei sillä olisi mitään vaikutusta, sillä me elämme Morsiusajassa. Jos Mooses olisi tullut Nooan sanoman kanssa, ei sillä olisi ollut mitään menestystä. Jos Jeesus olisi astunut esiin Mooseksen sanoman kanssa, olisi se jäänyt vaikutuksettomaksi, sillä ennaltamäärätyn siemenen täytyy tulla kastelluksi sillä vedellä, joka sille siemenelle on määrätty. Ainoastaan siinä tilassa se voi kasvaa. Jos te laitatte hyvän, tuoreen kananmunan kuolleen kanan alle, niin se ei voi tulla haudotuksi. Huomaattehan, että se riippuu olosuhteista.

Niin on myös tässä ajanjaksossa, missä me elämme. Teidän täytyy löytää yhteys siihen, mitä Jumala tässä ajanjaksossa tekee. Martti Luther löysi sen, Wesley löysi sen ja myöskin helluntailaiset löysivät sen ajanjaksossaan — tuon Jumalan ajan ja hetken tehdä se!

Minä uskon, että se oli eräs värillinen veli, joka toi helluntaisanoman Azusa-kadulle Kaliforniaan. Koska hän oli neekeri, häntä pilkattiin, mutta hän toi sanoman ajalleen. Hän oli vain pieni mies, joka tuskin osasi kirjoittaa nimeään, mutta Herra paljasti hänelle, että lahjojen ennalleenasettamisen aika oli tullut. Se tapahtui huolimatta siitä, mitä sanottiin. Jokainen tuli siihen ilmapiiriin ja havaitsi, että oli sen aika, ja näki kuinka Jumala vahvisti sen, ja että ihmiset puhuivat kielillä ja näitä kaikkia asioita tapahtui. Mutta kun he alkoivat kangistua ja sanoivat: "Tämä on ainoa todiste!" — tämä tappoi sen. Näettehän, se aiheutti sen. He erottautuivat ja perustivat uusia kirkkokuntia. Yksi piti hellittämättä kiinni tästä ja toinen tuosta, ja niin he olivat mennyttä.

Niin on kirkkokuntien laita, mutta Jumala ei ole kirkkokuntien Luoja, sillä ne ovat peräisin Baabelista. Hän ei myöskään ole sekaannuksen alkuunpanija. Teidän ei tarvitse olla älykkäitä nähdäksenne sen. Se on Baabel. Huomaatteko te sen? Perinnäissäännöt — ajatelkaa sitä — he ovat vilpittömiä ihmisiä. Koska tällainen usko on olemassa, täytyy olla todellinen paikka, missä Jumala kohtaa meidät. Jakeessa 2 sanotaan: "Rukoilkaa siinä paikassa, jonka Herra on valinnut." Rukoilkaa ja tuokaa uhrinne siinä paikassa, minkä Minä (ette te) olen valinnut. Rukoilkaa sillä paikalla, jonka Minä olen valinnut. Tämä osoittaa, että on ainoastaan yksi paikka, kaikki muut ovat turhia. Sen täytyy olla Hänen valitsemansa paikka, ei teidän. Te saatatte sanoa: "Minun ei tarvitse mennä kokouksiin," tai "Te olette liian ahdasmielisiä! Te puhutte naissaarnaajia sekä niitä naisia vastaan, joilla on leikatut hiukset sekä miehistä ja kaikista muista asioista. Te olette ahdasmielisiä."

Eihän teidän tarvitse huomioida Jumalan Sanaa. Menkää sinne, missä näin tehdään. Mutta teidän täytyy tunnustaa; että Kirjoitukset sanovat: "Turhaan he palvelevat Minua." Huomaatteko, Jeesus puhui siitä. Huomaattehan, se koskee jokaista hitusta, teidän täytyy olla uskollisia kaikissa asioissa, sillä pienet ketut tuhoavat viinitarhan. Ei ole kysymys niistä suurista asioista, joita te teette, vaan kaikista niistä pienistä asioista, jotka te jätätte tekemättä. Ajatelkaa sitä, että ketju ei ole sen vahvempi kuin sen heikoin lenkki." "Siunattuja ovat ne, jotka pitävät kaikki Jumalan käskyt, niin että he voivat mennä lepoon." Tehkää kaikki, mitä Jumala on teitä käskenyt. On kirjoitettu, että naisilla tulee olla pitkät hiukset.

Jokin aikaa sitten eräs mies sanoi minulle: "Minä en saarnaa 'pyykkinaru-uskontoa'." Minä vastasin siihen: "Silloin sinä et saarnaa Evankeliumia." Jumala on osoittanut kaiken. Hän sanoi, mitä täytyy tehdä. Teidän täytyy toimia sen mukaan. Tämä on sinun luonnollinen, järkevä menettelysi. Näistä pienistä, vaatimattomista asioista Jeesus sanoi: "Autuaat olette te, jos te niin teette." Naisen tulee antaa hiustensa kasvaa. Se on jotakin, minkä hän voi tehdä itse, mutta hän ei halua tehdä edes sitä. "Oi, opeta meille suuria asioita." Kuinka teille voidaan opettaa suuria asioita, jos te ette tee edes noita yksinkertaisia, yleisiä asioita. Huomatkaa, että teidän vaikuttimenne ja päämääränne ovat väärät. On kysymys teidän rakkaudestanne Jumalaan. "Herra, mitä tahansa Sinä minulta vaaditkin, sen minä olen valmis tekemään." Ainoastaan silloin te pääsette jonnekin, jos te teette sen sillä tavalla kuin Hän on sen sanonut. Se on Hänen valintansa. "Siinä paikassa, jonka Minä olen valinnut." Siellä teidän täytyy rukoilla ja uhrata uhrinne.

Kain ja Aabel toivat uhrinsa. Mutta on kysymys siitä paikasta, jonne te viette uhrin. Jos te viette sen siihen paikkaan, jonka Hän on valinnut, silloin kaikki käy hyvin. Hän vastaanottaa sen. Jos te ette tee sitä, ei Hän hyväksy sitä. Se voi olla samanlainen uhri. Hän hylkää sen, jos sitä ei viedä tuohon tiettyyn paikkaan.

Nyt me haluamme tutkia sitä nähdäksemme mihin meidän pitää viedä tuo uhri. Meidän täytyy saada selville tuo paikka, sillä me kaikki haluamme mennä kirkkauteen. Pitääkö se paikkansa? Me kaikki tiedämme, että me olemme tehneet väärin ja että Jeesus on uhrilammas. Me haluamme tietää missä me voimme vastaanottaa Hänet tullaksemme vastaanotetuiksi. Tämä pitää paikkansa. Raamattu antaa meille tiedon siitä, missä me voimme vastaanottaa. Sen ulkopuolella sitä ei vastaanoteta. Meidän täytyy tietää, mihin me voimme laittaa uhrilampaan — sen paikan, jonka Hän on valinnut uhrilampaalle. Te ette voi laittaa sitä minne tahansa; se täytyy asettaa sille paikalle, jonka Hän on valinnut, sillä Hän on asettanut sinne nimensä. Hän on sanonut täällä niin. Hän on valinnut tämän paikan asettaaksensa sinne nimensä. Tutkikaamme Kirjoituksia saadaksemme selville tuon paikan, sillä se on se paikka, minne Hän on asettanut nimensä.

Palatkaamme takaisin tekstiimme ja lukekaamme siitä toinen jae: "Ja teurasta Herralle, sinun Jumalallesi, pääsiäisuhri, lampaita ja raavaita, siinä paikassa, jonka Herra valitsee nimensä asuinsijaksi."

Näettekö? Te ette voi tuoda vilpittömyyttänne ja kaikkea sitä, mitä te haluatte tunnustaa, jollekin metodistialttarille tai baptisti- tai helluntailaisalttarille. Mutta on alttari, jonka Hän on valinnut ja johon Hän on asettanut nimensä, ja siellä Hän kohtaa teidät. Jos te juoksette oikein, tulee se edistymään ja kaikki sujuu järjestyksen mukaisesti. Mutta jos sähköjohdossa on oikosulku, sammuu valo, sillä johdin on katkennut. Jos te vastaanotatte Jumalan Sanan tai Hänen paikkansa, mutta teillä on itsekäs päämäärä, katkeaa heti yhteys Jumalan voimaan. Jos te teette jotakin ja haluatte siten näyttää viisaalta, ainoastaan erottuaksenne toisista, silloin katkos on siinä. Silloin te olette väärässä. Teidän täytyy tulla kaikella teidän sydämenne pohjasta tulevalla vilpittömyydellä. Teidän päämääränne ja pyrkimyksenne teidän täytyy asettaa Jumalan eteen. Etsikää tämä paikka, jonka Hän on määrännyt ja tuokaa se sinne.

Katsokaa Marttaa ja Mariaa. Kun Jeesus tuli, sen jälkeen kun Hän oli julistanut heille Evankeliumia, että Hän oli Messias ja oman aikansa valo, oli Hän vihattu ja hyljätty. Fariseukset ja seurakunnat halveksivat Häntä. Mutta Lasarus, Hänen uskollinen ystävänsä, oli kuollut. Hän antoi Lasaruksen maata siellä. Kun he lähettivät noutamaan Häntä, ei Hän tullut.

Mutta tarkatkaa Martan käytöstä. Hän sanoi: "Herra, jos Sinä olisit ollut täällä." Martta puhutteli Häntä oikealla tavalla. "Herra — Jehova! Jos Sinä olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi kuollut." Elämä ja kuolema eivät voi pysyä samassa talossa, samassa kanavassa.

"...Hän ei ole kuollut." Jeesus vastasi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä." Vasta sitten Hän sanoi: "Sinun veljesi on jälleen elävä." Martta vastasi: "Kyllä Herra, minä totisesti uskon sen." "Juutalais-naisena minä uskon ylösnousemukseen kuolleista; ja minä uskon, että minun veljeni oli vilpitön ja uskollinen palvonnassaan. Minä uskon, että Sinä olet Messias, josta Raamattu puhuu, sillä Jumala on vahvistanut Sanassansa, että Sinä olet tämän hetken sanansaattaja. Sinä olet Messias. Minä uskon, että Sinä olet Kristus, jonka piti tulla, sillä Sinun tekosi osoittavat, että Jumala on lähettänyt Sinut, Messiaan." Katsokaa, kuinka kaikki nyt järjestyy.

Martallahan olisi ollut oikeus sanoa: "Miksi sinä et ole tullut herättämään minun veljeäni? Minkä vuoksi Sinä et ole parantanut häntä? Paransithan Sinä muutkin. Sinä olit hänen paras ystävänsä ja katso, mitä nyt on tapahtunut." Ei, sellaisella asennoitumisella te ette saavuta mitään. "Minä uskon, että Sinä olet se, josta Kirjoitukset puhuvat. Minä uskon, että me elämme siinä ajassa, jossa Messias on astuva esiin. Me olemme odottaneet sitä. Minä en välitä mitään siitä, mitä muut sanovat. Minä uskon koko sydämestäni, mitä minä olen nähnyt ja kuullut; että Sana on vahvistettu Sinussa ja sinä olet Messias." Katsokaa, hänen sydämensä syvyyksissä hänellä oli pyyntö, mutta hänen täytyi löytää oikea kanava. Mitä jos hän olisi tullut ja sanonut: "Sinä sanot olevasi Messias, mutta Sinä et ole edes kyllin kohtelias täyttämään pyyntöämme. Me olemme antaneet Sinulle syötävää ja olleet vieraanvaraisia. Me olemme puolustaneet Sinua, me olemme jättäneet seurakuntamme, niinkuin Sinä olet käskenyt meidän tehdä. Me jätimme kirkkokuntamme. Me olemme jättäneet kaiken, ja nyt meitä pidetään luopioina ja hyljättyinä. Me olemme tehneet kaiken Sinun puolestasi ja nyt Sinulla ei ollut edes kohteliaisuutta tullaksesi." Hänhän olisi saattanut sanoa niin.

Te saatatte puolustaa lyhyitä hiuksianne: "Amerikan kansalaisena minä saan käyttää shortseja. Minä voin tehdä, mitä ikinä minä haluan. Se ei ole vastoin lakia." Se on teidän oikeutenne, mutta Karitsa luopuu oikeuksistaan. Jos sinä olet karitsa, ei sinulla ole mitään muuta kuin villaa. Te luovutte siitäkin. Se on Jumalan teille antama oikeus, mutta te luovutte siitä. Te sanotte: "Minulla on oikeus kuulua johonkin kirkkokuntaan." Se pitää paikkansa, mutta te luovutte siitä.

Martta oli luopunut kaikista oikeuksistaan tunteakseen Jumalan Sanan, joka tuli paljastetuksi hänen silmiensä edessä. Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun elää, vaikka, olisi kuollut. Ja joka elää ja uskoo minuun. ei ikinä kuole. Uskotko sinä sen?" Katsokaa, siinä oli yksi pikkuseikka, johon hän ei aivan vielä ollut sopeutunut. "Kyllä Herra, minä uskon, että Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika." Oi veli , vasta nyt se saattoi syttyä. "Mihin te olette laittaneet hänet?" Huomaattehan. Tehän tiedätte, mitä sitten tapahtui. Katsokaa, teidän täytyy tulla oikeaan asenteeseen, ennenkuin Hän vastaanottaa teidän uhrinne. Teidän täytyy tulla sinne.

Huomatkaapa! "...siinä, paikassa, jonka Herra valitsee nimensä asuinsijaksi.... Älä syö sen ohella hapanta." Mitä se kuvaa uhrissa? Älkää sekoittako siihen opinkappaleitanne — se voi olla vain Sanaa. "...ei mitään hapanta leipää... " Te tiedätte, mitä hapatus sisältää. "Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan." Koko taikina kuvaa ruumista. Te ette voi tuoda kirkkokuntienne tai opinkappaleiden palastakaan Kristuksen ruumiiseen. Ei, se ei käy päinsä.

Muistatteko te vielä viime torstain sanoman? Vanhan täytyy olla kuollutta — uusi on Sana. "Seitsemän päivää pitää sinun syödä happamatonta leipää." Seitsemän päivää kuvaavat seitsemää seurakuntajaksoa. Minkä vuoksi heidän täytyi syödä sitä seitsemän päivää? Mitä tapahtui? — maastamuutto. Koko seurakunnan, alusta loppuun saakka, täytyy olla osallinen siitä Jumalan Sanasta, joka on määrätty heidän ajalleen. Teidän roomalais- , metodisti- , baptisti - ja helluntailaisopinkappaleenne ovat kaikki kuolleita. Huomatkaa! "...Kurjuuden leipää (Lutheria, Wesleytä, helluntailaisia, heitä kaikkia vainottiin. Myöskin teitä tullaan vainoamaan). ...sillä kiiruusti sinä lähdit pois Egyptin maasta — että alati muistaisit sitä päivää, jona lähdit Egyptin maasta. Seitsemään päivään älkö hapanta taikinaa olko koko sinun maassasi...."

Rooma tappoi keskiajalla kauniin Kristuksen Morsiamen. Hänen täytyi kuolla."Vehnänjyvän täytyy pudota maahan." Yljän, Jumalan täydellisen mestariteoksen täytyi tulla. Te kaikki olette kuulleet minun sanomani siitä.

Kun minä jonkin aikaa sitten olin Forest Lawnissa (Los Angelesissa), näin minä Michelangelon patsaan Mooseksesta. Se on moitteeton patsas, mutta oikeassa polvessa on puoli tuumaa syvä kolo. Opas osoitti sitä ja sanoi: "Michelangelo, kuvanveistäjä, työskenteli koko elämänsä tämän Mooseksen patsaan parissa. Hänellä oli mielikuva Mooseksen ulkonäöstä. Se oli hänen sydämessään. Hän työskenteli koko elämänsä ajan sen parissa. Hän hakkasi sieltä ja täältä. Hän työskenteli sen kanssa vuosikausia. Kun hän oli saanut sen valmiiksi, astui hän askeleen taaksepäin ja laittoi pois kankaansa, talttansa ja vasaransa ja tarkasteli teostaan. Se oli täydellinen kuva siitä Mooseksesta, joka hänellä oli sydämessään, niin että hän joutui aivan pois tolaltaan. Hän tarttui vasaraansa, löi patsasta ja huusi kovalla äänellä: "Puhu!" Se on Michelangelon mestariteos. Jos jo kuvanveistäjälläkin on tuo suuri jokin, tämä mielikuva Mooseksesta, niin kuinka paljon ennemmin oli Jumalalla se kokonaissuunnitelmastaan. Hänellä oli jo ennen maailman perustamista sydämessään, että Hänellä olisi oleva Poika, sillä Hän on Isä. Se oli vielä Hänen Sanansa Siemenenä.

Hän loi ihmisen ja antoi hänelle vapaan tahdon. Ihminen lankesi. Mutta Jumala, suuri kuvanveistäjä, joka oli tehnyt ihmisen maasta, ei ollut siihen tyytyväinen vaan teki jälleen ihmisen. Hän loi Nooan, joka juopui ja kuoli. Mooseskaan ei voinut pitää Hänen Sanaansa. Hän kutsui profeettoja, jotka kuitenkin lähtivät karkuun heti kun vaikeudet tulivat esiin. Hän jatkoi muodostamista ja rakentamista, kunnes Hänellä oli Mestariteos, joka heijasti Hänen luonnettaan ja joka vastasi Hänen sydämensä mielikuvaa Pojasta. Kun tämä Mestariteos oli muovattu, tuli Hän Jordanille ja vahvisti Hänet kyyhkysen siivillä ja sanoi: "Tämä on Hän." Hän oli niin tämän mestariteoksensa vaikuttama, että Hän löi Häntä Golgatalla meidän puolestamme, sillä me kaikki olimme täynnä virheitä. Hän halusi Kristuksen vuodatetun veren kautta, että näitä mestariteoksia tulisi monia (että olisi Morsian) Hänen Pojalleen. Jumala löi Häntä meidän kaikkien puolesta — Hän löi Mestariteostaan. Hän kuoli viedäkseen meidät täydellisyyteen, tehdäkseen meidät epätäydelliset Mestariteoksekseen.

Huomatkaa! Hän sanoi: "Seitsemän päivää pitää teidän syödä happamatonta leipää." Tiedättehän, että leipä on esikuva. Jeesus sanoi. "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee." Ei ainoastaan Sanasta sieltä ja toisesta täältä, niinkuin kirkkokunnat uskovat sen, vaan täydellisestä Jumalan Sanasta. Se on Jumala itse kirjoitetussa muodossa. Sitä kutsutaan Siemeneksi. Oikea, puhdas usko tähän Sanaan on tuova tuon Siemenen elämään.

Me näemme sen ilta illan jälkeen rukousjonossa erottamisen lahjan toiminnasta ja muusta mitä vielä tapahtuu. Sillä se on lupaus, jonka Jumala on antanut. Hän seisoi minun vierelläni ja sanoi, että jäljittelijöitä tulisi astumaan esiin, mutta että minun pitäisi pysyä lujana. Minä uskon sen. Sen pitää tapahtua ilman itsekkäitä vaikutteita etten loukkaisi ketään, sillä minun tulee tehdä kunnioituksella se työ, johon Hän on minut kutsunut. Sen vuoksi minä sanon nämä asiat. Jumala vahvistaa sen yhä uudelleen ja vastaanottaa sen uhrin, jonka minä tuon, vahvistamalla sen totuudeksi. Sitä ei voida asettaa kyseenalaiseksi. Tarkatkaa Sanaa!

Me huomaamme, että täällä puhutaan seitsemästä päivästä. Se viittaa kuhunkin seitsemään seurakuntajaksoon. Hänen täytyi Mestariteoksena kuolla ja tulla herätetyksi vapahtaakseen meidät. Hän järjesti seurakuntansa oikealla tavalla helluntaina. Mutta myöskin seurakunnan täytyi tulla uhriksi. Roomalainen maailma tappoi monia, jotka laitettiin maahan. Kuten tuon kirjan kirjoittaja — minä en muista sen kirjan nimeä — teki siinä minusta pilaa ja sanoi: "Kaikista riivaajista on William Branham.... " Näettehän, mitä saatana antaa teidän siitä ajatella. Hän kirjoitti siinä, että näyt ja muut asiat ovat saatanasta. Hän ajatteli: "Hän on hypnotisoija ja vaikuttaa ylimaallisten voimien avulla." Järkiperäinen maailma koettaa aina perustella kaiken. He koettivat sitä Jeesuksen suhteen haluamalla perustella kuinka Hän teki kaikki nuo teot ja minkä kautta ne tapahtuivat. Hän sanoi: "Minä haluaisin kysyä teiltä jotakin. Mistä oli Johannes Kastajan kaste? Oliko se Jumalasta vai ihmisistä?" He eivät voineet sanoa sitä hänelle. Hän vastasi: "Silloin en minäkään sano sitä teille", ja meni matkoihinsa. Sen jälkeen Hänelle ei asetettu muita kysymyksiä. Hän jätti heidät seisomaan ilman vastausta. Se ei ollut heidän asiansa. Hänellä oli työ tehtävänään ja Hän suoritti sen.

Jumala auttakoon meitä tekemään samoin. Meidän ei tarvitse vastata saatanan kysymyksiin. Silloin saatana sanoi: "...jos Sinä olet se, niin tee tämä ja tuo." Saarnaaja on ainoastaan Evankeliumin saarnaamisesta vastuussa, ei siitä kuinka se on kirjoitettu. Hän on vastuussa ainoastaan siitä, että hän sanoo niinkuin on kirjoitettu.

Palvelijana, profeettana, ollaan vastuussa Jumalan edessä. Näyt ovat tarkoitetut valaisemaan Kirjoituksia, jotta niiden kautta tulee osoitetuksi, mitä se on. Me olemme vastuussa jokaisesta Sanasta, joka on Raamatussa, vaikka kaiken ovat kirjoittaneet meidän kaltaisemme ihmiset. Vanhastaan Jumala vaikutti ja puhui profeettain kautta ja antoi kirjoittaa Raamatun, Pyhän Raamatun. Aito Jumalan profeetta voisi milloinkaan kieltää siitä Sanaakaan, vaan hän uskoo jokaisen Sanan ja saarnaa sen samalla tavalla. Jumala on velvollinen sellaisen kanavan kautta toteuttamaan Sanansa. Samalla tavalla kuin se on luvattu, tulee tuo Siemen kasvamaan.

Olkaapa tarkkaavaisia! Noiden seitsemän päivän aikana täytyi syödä happamatonta leipää — viittaus seitsemään seurakuntajaksoon. Arvostelija, joka puhui minusta, sanoi: "Se Jumala, jota te palvelette, saattoi pimeänä keskiaikana katsella, kuinka odottavia äitejä ja usein pienet lapsensa käsivarrellaan, vietiin areenoille vilpittöminä ihmisinä ja heitettiin leijonien eteen. Kuka voi kuvitella Heidän huutoaan? Heitä naulittiin ristille ja poltettiin. Neitsyeitä riisuttiin ja heitettiin leijonien eteen." Tämä mies sanoi: "Jumala, joka istuu taivaassa valtaistuimellaan, saattoi katsella alas ja tarkkailla sitä mielihyvällä."

Näettehän, tämä on järkiperäinen käsitys, joka on saatanasta. Jos tuo mies olisi ollut todella hengellinen, olisi hän tietänyt, että vehnänjyvä täytyi antaa alttiiksi tuona aikana kuolemalle ja haudata. Ja se haudattiin roomalaisiin katedraaleihin.

Sitten tuli pieni verso esiin uskonpuhdistuksessa Lutherin aikana. "Vanhurskas on elävä uskosta." Ei ehtoollisleivän kautta, jonka pappi siunaa ja ojentaa, vaan Jumalan Sanan kautta. "Vanhurskas on elävä uskosta." Se versoi ja vehnä alkoi kasvaa, Sitten tuli John Wesley ja siihen lisättiin enemmän. Myöskin astui esiin ihmisiä, jotka kielsivät neitseestäsyntymisen, mutta se kuihtui.

Metodisteissa — lähetysajanjaksona, kasvoi vehnänkorsi. Julistettiin pyhitystä. Sitten tuli helluntaiherätys tähkäpäänä ja niin vehnän kaltaisena, että valitutkin olisivat voineet joutua eksytetyiksi. Mutta, kun se nähtiin avattuna, ei siellä ollut vielä vehnää. Elämä on tullut tähän asti tähkäpään kautta. Oletteko te huomanneet sen? Aina kun kokousten kautta tapahtuu jotakin suurta, tulee siitä noin kolmen vuoden kuluttua kirkkokunta. Tätä on nyt kestänyt jo yli kaksikymmentä vuotta eikä se silti ole mikään kirkkokunta. Kallis, teurastettu Karitsa, älköön se koskaan tulko sellaiseksi. Jos minun täytyy lähteä täältä tässä sukupolvessa, niin älkööt ne ihmiset, jotka uskovat tämän sanoman, milloinkaan olko jonkin kirkkokunnan puolella, sillä silloin te kuolette paikallenne. Ajatelkaa sitä! Sinä hetkenä kun teidän keskuudessanne mainitaan kirkkokunnallistumisesta, minä en välitä siitä kuinka vilpittömiä te olette, silloin te otatte ihmisen johtajaksenne sen Pyhän Hengen tilalle, joka vahvistaa tämän Sanan. Se olisi se hetki, jolloin te kuolette. Aito Siemen ei voi tehdä sitä, sillä viimeinen vaihe on Siemen. Se tulee jälleen takaisin alkuun. Morsian, joka pimeänä ajanjaksona putosi maahan, on nyt tullut jälleen esiin niinkuin vehnänjyvä.

Seitsemään päivään ei pitänyt syödä mitään hapanta leipää. Niin tulee olla myöskin Morsiamen suhteen.

No niin, te, joilla oli äiti, joka riemuitsi ja kuului metodisteihin. Te sanotte, että hän ei tule olemaan siellä, jos hän ei ole puhunut kielillä. Se on valhetta. Hänellä oli sama Pyhä Henki, joka teillä on tänään. Hänelle se oli mahdotonta, sillä se ei ollut lahjojen ennalleenasettamisen aika. Mutta noiden seitsemän päivän ajan piti syödä happamatonta leipää — Sanaa. Kaikki, jotka muodostivat kirkkokunnan, ovat kuolleet. Ruumenet poltetaan, mutta elämä on kulkenut lävitse. Mitä tapahtui? Elämä oli korressa, tähkäpäässä ja tuli sitten vehnänjyvässä kypsyyteensä. Sama Pyhä Henki, joka toi Lutherin esiin, toi esiin myöskin Wesleyn ja helluntaiherätyksen. Hän pysyy Morsiamen kanssa siihen asti kunnes ylösnousemus tapahtuu.

Seitsemän päivää piti syödä happamatonta leipää. Morsiamessa ei saa olla mitään hapatusta. Sanaan ei saa lisätä mitään. Älkää unohtako sitä. Yhden Sanan rikkominen on tuonut kuoleman maan päälle. Jokainen avioton lapsi on syntynyt sen vuoksi, mitä Eeva teki. Ensimmäisen Aadamin morsian epäili Jumalan Sanaa ja vastaanotti siitä järkiperäisen selityksen. Se selitettiin hänelle järkiperäisesti. Varmasti. Jumala on hyvä Jumala, mutta Jumala ei ole ainoastaan hyvä, vaan myös vanhurskas Jumala. Meidän täytyy pitää Hänen Sanansa. Mutta Eeva vastaanotti selityksen.

Te nuoret miehet, jotka menette seminaareihin, epäilemättä teillä on kutsumus, mutta sitten te menette johonkin raamattukouluun, ja jokin tietty oppi pakkosyötetään teille. Siellä te kuolette. Mutta pysykää Jumalassa ja Hänen Sanassaan, sillä sitä he eivät hyväksy. Te ette voi edes kuulua heidän seurakuntaansakaan. He eivät päästä teitä puhujanlavalleen. Tehkööt he niin. Haudatkoot kuolleet kuolleensa. Seuratkaamme me Kristusta, Sanaa. Seitsemään päivään ei saanut mitään hapatusta sekoittaa Morsiameen, seurakuntaan.

"Seitsemään päivään älköön hapanta taikinaa olko koko sinun maassasi ; .... (Tämä uhri on esikuva, — Morsian tulee esiin Jeesuksen Kristuksen uhrin kautta) .... ja siitä, mitä teurastat ensimmäisen päivän ehtoona, älköön mitään lihaa jääkö yön yli seuraavaan aamuun." Ajatelkaa sitä!

Me olemme käyneet läpi seurakuntajaksot. Sanansaattaja tuli aina, kun edellinen seurakuntajakso kuoli. Helluntaiajanjakson kuolema tuo esiin Morsiamen ylöstempaamisen. Lutherin kuoleman jälkeen tuli esiin Wesley. Wesleyn kuoleman jälkeen tuli esiin helluntaiherätys. Helluntaiherätyksen kuoleman jälkeen on Sanoma tullut esiin. Me näemme sen esitettynä Pyhissä Kirjoituksissa. Kaikki Kirjoitukset ovat keskenään täydellisessä sopusoinnussa.

Minulla ei ole mitään koulutusta, mutta minulla on Pyhä Henki, joka osoittaa sen minulle toisella tavalla ja opettaa minulle luonnollisten esimerkkien kautta, mitä Jumalan Sanassa on sanottu. Sen täytyy olla Sana, joka tuo Hänen lupauksensa esiin.

"...ja siitä, mitä teurastat ensimmäisen päivän ehtoona, älköön mitään lihaa jääkö yli yön seuraavaan aamuun."

Luther tunsi totuuden ja opetti seurakunnalle: "Vanhurskas on elävä uskosta." Metodistiajanjaksolle se ei riittänyt. Mitä täytyi tehdä? Jäljelle jäänyt täytyi polttaa tulella. Se oli esikuva kirkkokunnista, jotka tulisivat esiin kuin akanat, sen jälkeen kun Sana jo oli. Tämä kirkkokunnallinen osa ei voi pysyä, vaan se kuolee. Mitään ei pitänyt jäädä jäljelle seuraavaan aamuun. Hän puhuu tässä Morsiamelle, ainoastaan Morsiamelle, joka tulee esiin jokaisesta ajanjaksosta.

Huomatkaa, kuinka ihana uhrilampaan veri on niille, jotka muodostavat Kristuksen Ruumiin. Silloin siveltiin Karitsan veri ovenpieliin. Karitsa, joka oli esikuva Kristuksesta, teurastettiin. Me voisimme kuluttaa siinä paljon aikaa, mutta minä en haluaisi viipyä siinä liian kauan. Tiedättehän, karitsa oli esikuva Kristuksesta. Kristus oli tuo Karitsa. Sen täytyi olla esikoinen, urospuolinen lammas. Sen täytyi olla esikoinen ja se tutkittiin, jotta havaittaisiin oliko siinä virheitä.

Kristus, Karitsa, neitsyt Marian esikoinen, koeteltiin ja jopa saatana, joka on Sanaa vastaan, tutki Häntä. Kun saatana tuli Eevan tykö, Eeva lankesi. Myöskin Mooses ja kaikki muut lankesivat, mutta kun hän tuli Kristusta vastaan ja lainasi Hänelle Kirjoituksia väärin, huomasi hän, ettei ole tekemisessä Mooseksen kanssa. Karitsa koeteltiin. Saatana sanoi: "Jos sinä olet Jumalan Poika... Sanotaan, että Sinä voit tehdä ihmeitä ja että sinä olet Messias. Sinä voit tehdä kaiken. Jos niin on, niin sano, että nämä kivet muuttuisivat leiväksi, sillä Sinä olet nyt nälkäinen etkä ole syönyt mitään! "On kirjoitettu, että ihminen ei elä yksin leivästä..." Ei jostakin opinkappaleesta ja niin edelleen, vaan jokaisesta Sanasta. Ihmiset eivät elä ainoastaan Sanan osasta, vaan jokaisesta Sanasta, joka on lähtenyt Jumalan suusta. Karitsa koeteltiin, mutta havaittiin järkkymättömäksi ja virheettömäksi.

Fariseukset ovat saattaneet sanoa: "Oi Rabbi, Sinä olet nuori profeetta. Sinä olet ihmeellinen ja hyvä." Hän vastasi: "Minkä vuoksi te sanotte minua hyväksi? On ainoastaan yksi, joka on hyvä, ja hän on Jumala. Uskotteko te sen?" "Oi kyllä, Jumala on sitä." Hän sanoi: "Minä se olen, ainoastaan yksi on hyvä. Minkä vuoksi te nimitätte Minua hyväksi, ettekä usko, että Minä olen Jumala? Minkä vuoksi te kutsutte Minua hyväksi? Miksi te teette niin? Mikä on innoittanut teidät sanomaan niin, jos te tiedätte, että on olemassa ainoastaan yksi Hyvä ja se on Jumala?" He sanoivat: "Me totisesti tiedämme, että sinä et katso henkilöön." Sinä et välitä siitä, mitä lääkärit sanovat. Sen me tiedämme." Mutta Hän näki näiden teeskentelijöiden lävitse. Häntä koeteltiin jokaisella tavalla samoin kuin meitäkin, mutta Hän ei millään tavalla alistunut. Ei, ei milloinkaan! Hän oli Jumalan Poika. Karitsa koeteltiin ja sitä säilytettiin neljätoista päivää. Täytyi kulua kaksi sapattia — kaksi ajanjaksoa. Toinen oli juutalaisia varten, jotka uhrasivat Karitsan esikuvallisesti, toinen pakanoita varten, joilla on todellinen Karitsa. Heidät kaikki tehtiin täydelliseksi kun he uskoivat, että tämä Karitsa oli tuleva. Hänet tutkittiin ja koeteltiin. Hän oli Sana.

Kun te luette Vanhaa Testamenttia ja sanotte: "Se tuomitsee Uuden"; silloin te olette väärässä. Vanha Testamentti on Uuden perusta. Jokin aika sitten halusi eräs mies haastaa minut sanomalla: "Mikä hänessä on vialla, hänhän opettaa jopa Vanhaa Testamenttia?" Ajatelkaapa, hän oli kristitty saarnaaja. Hän sanoi: "Vanha Testamentti ei enää ole voimassa." Oi ei, se on opettaja, joka näyttää meille, mitä seinälle on kirjoitettuna. Niin on.

Huomaattehan, sitä koeteltiin neljäntoista päivän ajan, — se oli esikuva Kristuksesta. Huomatkaapa! Karitsa piti tappaa illalla. Kristus kuoli illalla — iltapäivällä. Eläinten veri tuli sivellä ovenpieliin. "Sen liha teidän tulee syödä, mutta veri, elämä, teidän täytyy päästää pois." Näettekö? Teidän pitää sivellä veri ovenkamanaan ja ovenpieliin siinä talossa, jossa uhri on tuotu. Ylistys Jumalalle! Mitä on elämä? Mikä on nimi? Kun te tulette jonkin talon ovelle, löydätte te nimen ennenkuin soitatte ovikelloa. Veri laitettiin ovenkamanaan ja ovenpieliin merkiksi siitä, että uhri oli viety sinne sisälle.

Me haluamme nyt löytää tuon palvonnan paikan, joka valmistettiin veren kautta. Veri ovenpielissä puhui tuosta nimestä ja siitä, mitä sisällä tapahtui, ja niistä, jotka olivat siellä sisällä. Meidän palvontamme paikka on Karitsa, Sana. Sen me tiedämme. Mitään ei pitänyt jättää seuraavaan aamuun, seuraavaan ajanjaksoon. Me emme voi mennä taaksepäin ja sanoa: "Me olemme luterilaisia." Luterilainen ajanjakso on jo ohitse, ja uusi alkoi Wesleystä. Myöskin sen täytyi kuolla, jotta helluntaiajanjakso saattoi syntyä. Teidän täytyy kuolla myös helluntaiajanjaksossa. Siitä ei jää mitään jäljelle, se poltetaan, niinkuin tapahtuu korrelle ja tähkälle. Ainoastaan vehnä tulee esiin ja se kootaan yhteen. Korret, kirkkokunnat, täytyy polttaa. Älkää siis tuoko kirkkokuntianne mukaan uuteen Sanomaan. Tämä on nyt Sana. Korsi tuli järjestöksi sen jälkeen kun se oli palvellut elämän kantajana. Sen jälkeen kun elämä oli mennyt korkeammalle, korsi kuoli. Kirkkokuntia käytettiin ainoastaan kantajana, mutta Sana meni aina vain eteenpäin. Niin, Sana menee yhä vieläkin eteenpäin.

Tarkastelkaamme nyt 5. ja 6. jaetta: "Sinä et saa teurastaa pääsiäisuhria niiden kaupunkiesi porttien sisäpuolella, jotka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, vaan siinä paikassa, jonka Herra; sinun Jumalasi, valitsee nimensä asuinsijaksi!"

Muistakaa, ei mihin asuinpaikkaan tahansa. Herra sallii kirkkokunnat. Tiedättehän, nämä erilaiset paikat. Mutta tässä on kysymys porteista ja tuosta ainoasta paikasta. Ei monista porteista. Jumalalla on ainoastaan yksi portti. Te sanotte: "Joka sunnuntaiaamu minä menen sisälle metodistien porteista. Se on oikea kirkko. Tai joka aamu minä menen katolisten porteista sisälle. Oh! Mutta herra sallii kansansa mennä sisälle ja ulos sieltä. Jumalalla on ihmisiä katolisessa kirkossa, metodistiseurakunnassa, presbyteereissä ja kaikissa muissa — helluntaiseurakunnissa. Varmasti! Kuitenkaan nämä eivät ole valittuja portteja. On ainoastaan yksi määrätty palvonnan paikka.

"Vaan siinä paikassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, valitsee nimensä asuinpaikaksi, teurasta pääsiäisuhri, ehtoolla, auringon laskiessa, sinä määrähetkenä, jona sinä Egyptistä lähdit."

Milloin Elieser pyysi Rebekkaa Iisakin morsiameksi? Se oli ehtooaikaan!

"Ehtoolla on oleva valoisaa,
polun kirkkauteen olette varmasti löytävä;
valo on tänään vesikasteessa;
Haudattuna kalliissa Jeesus-nimessä.
Nuoret ja vanhat, tunnustakaa kaikki syntinne,
Pyhä Henki on varmasti saapuva sisälle!
Ehtoovalo on tullut.
On tosiasia, että Jumala ja Kristus ovat yksi."

Tässä on alku. Se etenee Morsiamen täyteen valoon asti. Näettekö, mitä minä tarkoitan?

Teidän ei pidä mennä jokaiseen porttiin, vaan sinne, missä Hänen nimensä on. Ei johonkin taloon tai porttiin, vaan sinne, mihin Jumala laittaa nimensä, sinne teidän tulee mennä. Se on se portti, jonka kautta me menemme kaikkein pyhimpään, tuohon palvonnan paikkaan. Sen jälkeen kun te olette tuoneet uhrin, älkää menkö mistä tahansa portista, vaan siitä portista, jonka Herra Jumala on valinnut ja johon Hän on laittanut nimensä. Onko Hän tehnyt sen? Missä tämä portti on? Joh. 10. luvussa Jeesus sanoo: "Minä olen ovi — portti. Minä olen lammasten portti. Minä olen ovi Jumalan huoneeseen." Ei vuohille, vaan lampaille Hän on ovi. Jokainen, joka menee lävitse tästä portista, on turvassa.

Hän on lammaslauman ovi. Me tahdomme panna merkille, että esikuvat tulevat tässä näkyviin. Huomatkaa! Jeesus Kristus tulee tässä täydellisesti näkyviin, sillä Vanha Testamentti kaikkine esikuvineen ja uhreineen puhuu Hänestä ja palvojista. Tämän Kirjoitusten osan alapuolella minulla on kirjoitettuna sanat: "Selitä tämä." Minä voisin viipyä tässä kauan selittääkseni kaikki nämä juhlat. Myöskin ruokauhri oli esikuva Kristuksesta.

Tarkastelkaamme tätä yhtä. Eräänä aikana oli profeettain kouluja. Mutta oli myöskin yksi aito, Jumalan kutsuma, profeetta, joka meni sinne vierailemaan heidän tykönään. He halusivat osoittaa hänelle ystävällisyyttä ja valmistivat aterian. Eräs heistä meni pellolle keräämään yrttejä, mutta ne olivatkin villejä, myrkyllisiä kurkkuja. Kaikkien piti syödä niitä. Voi, mitä onkaan noissa erilaisissa seminaareissa keitetty? Sitä on ylen määrin kaikissa seurakunnissa. Ne ovat loiskasveja, jotka voidaan leikata puusta pois. Ne eivät kanna viinirypäleen aitoa hedelmää, vaan omia hedelmiään. Kun he olivat maistaneet siitä, huusivat he Elisalle: "Jumalan mies, padassa on kuolema." Hän vastasi: "Tuokaa tänne jauhoja!" Hän heitti ne pataan ja sanoi: "Ammentakaa siitä nyt ihmisille, että he söisivät sitä." Niin kuolema muuttui elämäksi.

Ruokauhri oli viittaus Kristukseen. Hän oli ruokauhri, joka tuotiin puhtaassa astiassa. On todistettu, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jos te päästätte Hänet kirkkokuntaanne, tulette te elämään. Hän on Sana. Kristus on Sana. Hän on kaikkien esikuvien, ilmestysmajan ja näkyleipien täydellistymä. Puhdas leipä peitekilven alla esitti Hänen murrettua ruumistaan. Juutalaiset eivät vieläkään voi käsittää ja selittää sitä. Kaikki muutkin olivat yhtä lailla esikuvia Hänestä. Kaikki kirkkokunnat ja opinkappaleet ovat meidän takanamme. Me näemme yksin Hänet. Hän on puhdas, muuttumaton Jumalan Sana, happamaton leipä: "Leipä, joka tuli alas taivaasta." (Joh. 6).

Milloin tahansa te lisäätte siihen jotakin, se merkitsee hapatuksen lisäämistä siihen, mikä alunperin oli tarkoitettu teitä varten. Katsokaa, mikä tappaa ihmiskunnan! Kaikki on sekoitettua. Kaikella sekoitetulla on kuolema itsessään, vaikka se näyttääkin kauniimmalta. Ottakaa keinotekoinen jyvä — se on suurempi ja kauniimpi kuin aito, mutta se on kuollut. Jyvähiutaleet ja kaikki jyvätuotteet, jotka valmistetaan siitä, tuottavat kuolemaa. Jopa tiede on todennut sen. Älkää sekoittako mitään, muutoin se tappaa teidät.

Sallikaa minun näyttää teille jotakin. Muutamia päiviä sitten minä kastelin kukkia puutarhassani. Talon omistajattarella oli eräs kaksineuvoinen kasvi padassa talon edustalla. Meidän täytyy kastella sitä kolme tai neljä kertaa viikossa, muutoin se kuolee. Mutta alkuperäiset kasvit puutarhassa ovat olleet jo kuusi kuukautta ilman sadetta, eivätkä ne olle kuihtuneet. Toiset kasvit, vaikka ne ovatkin kauniimpia, sillä ne koostuvat kahdesta lajista, vaativat yhä uudelleen kastelua. Jos niin ei tapahdu, ne kuolevat. Mutta mistä nuo toiset kasvit ottavat vetensä? Risteytettyjä kasveja täytyy myöskin ruiskuttaa lehtikirvoja vastaan. Jos sitä ei tehdä, syövät lehtikirvat nuo kasvit, koska ne ovat liian arkoja ja pehmeitä. Alkuperäisistä puista ei löydy lehtikirvoja. Jopa silloin kun ne ryömivät siihen, tulevat ne jälleen alas sieltä. Ne ovat alkuperäisiä kasveja. Katsokaa, mitä kaikkea risteyttäminen saa aikaan. Tämä sama koskee seurakuntia. Kirkkokunnissa koetetaan sekoittaa Sana. He haluavat, että Sana vahvistaisi sen, mitä kirkkokunnat sanovat. Jos te teette niin, täytyy teidän käsitellä heitä varovasti kuin lapsia ja lahjoittaa jotakin pyhäkoululaisille, jotta he tulisivat pyhäkouluun, mutta aito, uudestisyntynyt kristitty, joka on syntynyt Sanan ja Jumalan Hengen kautta, on sitkeä. Mikään ei voi tappaa häntä. Tämän maailman lehtikirvat eivät takerru häneen kiinni. Hän on kuin kotka, joka kohoaa taivaan korkeuksiin. Tämä on totta.

Meidän täytyy huomata ja ymmärtää, että kirkkokunnat haluavat lisätä opinkappaleitaan happamattomaan leipään, mutta se ei käy päinsä. Raamattu osoittaa tässä esikuvan ehtoollisesta ja palvonnasta, osoittaen että mitään hapatusta ei saa tuoda mukaan, jos Jumalan tulee vastaanottaa se. Jos te vetoatte siihen: "Minä olen metodisti, minä olen helluntailainen" — niin se tuottaa kuoleman. Minä kuulun Kristukselle — silloin se on oikein. Teidän täytyy seisoa lujalla pohjalla.

Churchill kohotti kerran kaksi sormeaan ja sanoi: "Voitto on meidän." Koko Englanti asettui sen taakse ja uskoi, mitä Churchill sanoi. Halusittepa sitten uskoa sen tai ette, myöskin teidän täytyy ottaa kantanne tänä aamuna. On ainoastaan yksi, jonka kautta te elätte ja jonka kautta te voitte ottaa paikkanne, se on Kristus, Sana.

Ymmärtäkää tämä! Kirkkokuntien esikuvana Raamatussa on ainoastaan Babylon. Nimrod perusti Babylonin, ja hän oli roisto. Hänellä oli joukko naisia, joiden piti esittää kuningattaria, tahi naisprofeettoja. Sanotaan jopa, että Bileam polveutui heidän jälkeläisistään. Te tiedätte, että myöskin he palvoivat. Monet teistä ovat varmasti lukeneet kirkkohistoriaa ja tiedätte, mitä tuohon aikaan tehtiin. He kunnioittivat naisia jumalattarina. Se oli uskonto, johon ihmiset pakotettiin väkisin. Jokainen ihminen, jokainen kaupunki Babylonin ympärillä pakotettiin tulemaan Babyloniin palvomaan, ja Nimrod rakensi tornin. Heidät pakotettiin siihen, siitä ei ole kysymystäkään. Siitä seurasi sekaannus. Tarkalleen niin on seurakunnan suhteen nykyisin. He sanovat: "Jos sinä et tule pyhäkouluun, jos sinä et tee sitä taikka tätä, silloin sinä olet ulkopuolella."

Tucsonissa minä olen kehottanut ihmisiä käymään kokouksissa. He kuuntelevatkin minua tänä aamuna. Minä näin kuinka he vetäytyivät syrjään ja ajattelin: "Mikähän siihen on syynä?" Minä etsin muutamia heistä, jotka sanoivat: "Niin pian kuin me menemme johonkin seurakuntaan, pyydetään meitä liittymään sinne. Jos niin ei tehdä, me emme ole tervetulleita." Katsokaa, teitä pakotetaan. Se on Babylonista. Mutta Kristuksessa te olette valinnan kautta, ei pakottamalla. Teidän sydämenne vetää teitä sinne.

Jumala ei sanonut, että hän laittaisi nimensä Babyloniin. Kuunnelkaa nyt tarkasti! Hän ei voi laittaa nimeänsä Babyloniin — seurakuntiin. Oi, he laittavat Hänen nimensä sinne, mutta Hän itse ei tee sitä koskaan. Te sanotte nyt: "Veli Branham, odotahan hetki!" Huomatkaapa! He kyllä käyttävät siellä Hänen nimeänsä, mutta Hän ei tee sitä. Hän lupasi kohdata meidät sillä paikalla, jonka Hän on valinnut nimensä asuinsijaksi ja paikaksi, jossa Hän vastaanottaa meidän uhrimme. "Teidän täytyy tulla tämän portin, tämän oven kautta, jonka Minä olen valinnut paljastaakseni siellä nimeni."

He kutsuvat itseään Kristuksen seurakunnaksi, mutta tämä kuvaus on väärä, koska siitä on jätetty pois yksi sana, — nimittäin "anti ". Fariseukset olivat eri mieltä kaikesta, mitä Hän opetti. Mutta meidän täytyy saada selville, missä Hän on paljastanut nimensä, sillä siellä on portti. Aamen! Kunnia! Huomatkaapa! Mihin Hän on asettanut nimensä? — Poikaansa. Nyt te sanotte: "Hetkinen, veli Branham. Se oli Poika, eikä Isä. Joka tapauksessa Poika kantaa Isänsä nimeä.

Siitä asti kun tulin tähän maailmaan, olen minä ollut Branham, koska minun isäni oli Branham. Jeesus sanoi: "Minä olen tullut Isäni nimessä, ettekä te ota minua vastaan." (Joh. 5: 43) "Minä tulin Isäni nimessä, mutta te ette ota minua vastaan." Sen vuoksi Isä on paljastanut Pojassa nimensä, joka on Jeesus. Hän on tie. Hän on ovi. Hän on se paikka, jonka Jumala on valinnut paljastaakseen siellä nimensä. Jumala ei ole laittanut nimeänsä minuun. Hän ei ole milloinkaan laittanut sitä johonkin seurakuntaan, olipa se sitten metodisti- , baptisti - , tai katolinen seurakunta. Hän laittoi sen Kristukseen, voideltuun Immanueliin. Ja tuo nimi on Sanassa, koska hän on Sana. Aamen! Mikä Hän on? Täytetty Sana on Jumalan nimen julkituominen. On kirjoitettu: "Liha ja veri ei ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan Minun Isäni, joka on taivaassa, on ilmoittanut sinulle, kuka Minä olen." "Tälle kalliolle, tälle palvontani paikalle, Minä rakennan seurakuntani ja helvetin portit sitä eivät voita." Aamen! Oi elävän Jumalan seurakunta, pysy tällä lujalla perustuksella, — yksin Jeesuksessa Kristuksessa. Silloin te voitte laulaa sitä laulua. Mutta jos te ette ole perustettuja Kristuksessa, Sanassa, silloin te olette rakentaneet hiekalle. "Tälle kalliolle — Kristukselle — Minun Sanalleni."

Hän rakensi Lutherin sanoman aikana, mutta he muodostivat kirkkokunnan. Se alkoi kasvaa jaloista ylöspäin. Metodistiajanjakson aikana kasvoivat jalat. Hän on perustanut seurakuntansa Sanalleen. Se on kokonainen ruumis — se ei ole ainoastaan jalkaa tai lantiota. Nyt tulee kaikki päätökseensä Hänen ruumiissansa. Se on kuin pyramidi. Ennenkuin Raamattu kirjoitettiin, oli Jumala jo taivaalla säätänyt, mitä tulisi tapahtumaan. Eläinradasta te löydätte neitsyen ja myöskin leijonan. Hän tuli neitsyen kautta, mutta Hänen toinen tulemisensa on tapahtuva Juudan sukukunnan Leijonana.

Pyramidissa on portaat, jotka johtavat kuninkaan kammioon. Ennenkuin te voitte astua seitsemännelle askelmalle, on siinä katkos. Sanansaattaja tulee viedäkseen teidät kuninkaan tykö. Me muistamme sen kuinka Johannes Kastaja sanansaattajana esitteli Kuningasten Kuninkaan, joka Huippukivenä hyljättiin. He eivät tiedä missä tämä loukkauskivi on, sillä he ovat hyljänneet Hänet. Mutta Hän on kaiken Huippukivi. Pyramidi tuli seitsemän seurakuntajakson kautta täydellistetyksi. Armon ja kaiken sen kautta, mitä meille on annettu, tulee viimeiseksi Kristus paljastetuksi.

Kaikki hyveet täytyi lisätä uskoon (2. Piet. 1:5-7) , kunnes me tulemme Kristukseen, Huippukiveen, joka sanoi: "Minä olen ovi." Poika tulee Isänsä nimessä. Jeesus sanoi: "Minä olen tullut isäni nimessä." Mikä sitten on Isän nimi? Mikä on Pojan nimi? Hän sanoi: "Vielä vähän aikaa ja maailma ei näe minua, mutta te näette minut." Kyllä, Hän on tullut Pyhän Hengen muodossa samana Jeesuksena. Tämä on syy siihen, minkä vuoksi he palvoivat Jeesusta. Katsokaahan, sen vuoksi Isä, Poika ja Pyhä Henki on Herra Jeesus Kristus. Siinä on kaikki. Hän sanoi: "Minä olen tullut Isäni nimessä, mutta te ette ole vastaanottaneet minua." Älkää unohtako tätä!

Hän antoi tässä meille varoituksen: "Toinen tulee omassa nimessään. Kirkkokunnat ja uskontunnustukset, ne kaikki tulevat omassa nimessään ja ne te otatte vastaan. Mutta te ette ota vastaan Minua — vahvistettua ja edessänne todeksi osoitettua Sanaa. Samoinkuin silloin oli Hänen suhteensa, niin on tänäänkin. Te koko kansakunnan ihmiset, älkää salliko tämän mennä ohitsenne. Tulee toinen — jokin seurakunta — ja te uskotte sitä, sillä te voitte tehdä niinkuin teitä haluttaa. Mutta Hän ei tule vahvistamaan sitä. Milloinkaan Hän ei ole vahvistanut jotakin sen Sanoman ulkopuolelta, joka on annettu. Lutherin kautta tuli vanhurskauttaminen, Wesley toi pyhityksen, helluntaiherätys lahjojen ennalleenasettamisen. Mutta niin pian kuin he tekevät siitä kirkkokunnan, he kuolevat. Tutkikaa Kirjoituksia! Hän sanoi: "Minä valitsen paikan nimeni asuinsijaksi." Tuo nimi on Jeesus ja Jeesus on Sana. (Joh. 1.) Se pitää paikkansa. Tämä on palvonnan paikka — Kristuksessa, Sanassa. "Minä olen tullut Isäni nimessä." Profeetta sanoi: "Hänen nimensä on oleva Immanuel" (Matt. 1:23) Jeesus — Jehova, Pelastaja. Pyhät Kirjoitukset osoittavat, että Hän on ovi. Monien kumoamattomien todistusten kautta on vahvistettu, että Hän on Ovi, Nimi, paikka, missä Jumala itse kohtaa sen, joka Häntä palvelee, ja se on silloin, jos joku on Kristuksessa.

Kysymys kuuluu: "Kuinka me tulemme Häneen?" Tämä saattaa nyt tehdä hiukan kipeää, mutta te tiedätte millaista lääkkeen nauttiminen on. Jos se ei tee kipeää, ei se auta teitä.

Luterilaiset halusivat tulla sisälle liittymällä luterilaiseen kirkkoon. Metodistit halusivat tulla sisälle riemuitsemisen kautta. Helluntailaiset halusivat tulla sisälle puhumalla kielillä. Mutta tämäkään ei ole sitä. Ymmärrättekö? Ei, nämä ovat lahjoja ja niin edelleen, mutta 1. Kor. 12. luvussa sanotaan: "Yhden Hengen kautta.... " Jumalan Henki on Sanan elämän antaja vahvistamaan tuon siemenen tuolle ajalle. Pyhän Hengen täytyi metodistien aikana tuoda tuo siemen eloon, puhdistaakseen seurakunnan pyhityksen kautta. Luther ei saarnannut sitä, sillä hän ei tuntenut sitä. Helluntaiherätyksessä he puhuivat kielillä, se oli Hengen lahjojen ennalleenasettaminen. Kaikki todistivat itsestään: "Tämä on se! Tämä on se!"

Mutta yhden Hengen kautta meidät kaikki on kastettu samaan ruumiiseen. Tämä on yksi perhe — Jumalan perhe. Se on Jumalan huone, ja Jumalan huone kantaa Jeesuksen Kristuksen nimeä. Herran nimi on vahva linna, hurskaat pakenevat sinne ja ovat pelastetut. Kuinka te voitte tulla sisälle joidenkin arvonimien perusteella? Kuinka teidän shekkinne voidaan lunastaa, jos siinä lukee ainoastaan saarnaaja, tohtori taikka pastori? Te saatatte olla saarnaaja tai pastori, mutta tässä on kysymys nimestä. Tuo nimi on "Herra Jeesus Kristus".

"Minä olen valinnut laittaakseni nimeni palveluspaikkani oveen perhettäni varten, joka kokoontuu Veren alla." Niinkuin Egyptissä kuolivat kaikki, jotka jäivät ulkopuolelle. Talossa ei ollut mitään hapanta leipää. "Minun talossani, minun lapsieni keskuudessa, jotka Minä olen synnyttänyt, ei ole mitään kirkkokunnallista sekaannusta." Aamen! Kunnia Jumalalle! Minun siemeneni on heissä. Minä olen laittanut heihin Sanani ja ne ovat kirjoitetut heidän sydämensä tauluihin. Tämä on minun perheeni, Jeesuksen Kristuksen ruumiin perhe. Vain yksin tämän oven kautta te voitte tulla sisälle. Ei metodisti-, baptisti-, tai helluntailaisoven kautta, vaan sen oven kautta, johon Minä olen laittanut Nimeni. Jumalan nimi ei ole metodisti, baptisti tai helluntailainen, eikä Jumalan nimi ole katolilainenkaan. Pysykää kaukana sellaisista ovista. Ymmärrättekö te sen? "Siinä paikassa, jonka Minä olen valinnut nimeni asuinsijaksi."

No niin, ei ole mitään Raamatunpaikkaa, joka puhuu toisesta paikasta, jonne Jumala laittaisi nimensä, paitsi Jeesukseen Kristukseen, sillä Hän on Jumalan Poika, joka kantaa Jumalan nimeä. Jumalan nimi paljastettuna lihassa. "Ei ole taivaan alla toista nimeä, jossa meidän pitäisi pelastuman." Minä en välitä siitä, oletteko te metodisteja, baptisteja, presbyteerejä tai mitä tahansa te sitten olettekin: "Ainoastaan Herran Jeesuksen Kristuksen nimen edessä on jokainen polvi notkistuva, ja jokainen kieli tunnustava, että Hän on Herra." Tässä on se kuinka teidän täytyy tulla sisälle. Vaikka te olette oikealla tavalla kastetut, mutta kiellätte Jumalan Sanan, olette te aviottomia — teidän syntymänne ei ollut oikea. Te väitätte uskovanne Häneen, mutta kuitenkin kiellätte Hänet. Kuinka minä voisin kieltää perheeni? Kuinka voisin kieltää sen, että Charles Branham oli isäni? Verikoe ovella osoittaa sen. Se pitää paikkansa.

Minun tekoni ja Jumalan Sanan vahvistus elämässäni osoittavat olenko minä jumalanlapsi vaiko en. Näettehän, tämä on ainoa Jumalan paikka. Se paikka, jossa Jumala vastaanottaa teidän uhrinne (vaikka te olisittekin vilpittömiä), on ainoastaan Kristuksessa. Muistakaa se! Te saatatte sanoa: "Minä uskon, että minäkin olen tullut sisälle." Raamattu sanoo: "Joka uskoo, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, se pelastuu." Jälleen on kirjoitettu: "Ei kukaan voi sanoa, että Jeesus on Kristus, paitsi Pyhässä Hengessä." Huomaattehan, te saatatte sanoa, että Hän on Se. Mutta Hän ei ole sitä, ennenkuin Pyhä Henki itse antaa Sanalle elämän ja osoittaa vahvistamalla sen, että sinä olet Jumalan poika. Niinpä on kirjoitettu: "Sinä paikassa, jonka Minä olen valinnut nimeni asuinsijaksi." Teidän ei tule palvella missään muussa paikassa, kuin siinä, johon Minä olen asettanut nimeni. Siellä Minä vastaanotan teidät. Silloin te kuulutte Minun perheeseeni."

No niin, Jumalan perhe seuraa Isän ohjeita. "Hän on Rauhan Ruhtinas, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä ja Hänen hartioillansa on herraus, eikä sillä ole loppua oleva." Hän on Hallitsija, Kuningas, Immanuel , Ensimmäinen ja Viimeinen, Rauhanruhtinas, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä. Kaikki Hänen lapsensa tottelevat Hänen Sanaansa, sillä he ovat osa Hänestä.

Me elämme kotona niinkuin Branhamit. Myöskin te elätte omalla tavallanne kotonanne. Jonsesit elävät Jonsesien tavalla. Mutta Jumalan huoneessa me elämme jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan suusta. Kaikki muu on petosta. Sitä me emme kuuntele. Jokaisessa seurakuntajaksossa piti syödä happamatonta leipää, niinkuin Hän sen on meille antanut. Mutta älkää yrittäkö tuoda mitään toisesta seuraavaan, sillä kasvu on mennyt eteenpäin. Kaikki mitä uhrista jäi jäljelle, täytyi polttaa. Edellinen seurakuntajakso on tullut loppuunsa. Me olemme nyt toisessa. Se on se paikka. jonka Minä olen valinnut nimeni asuinpaikaksi. Oi, että me olisimme käsittäneet 1. Kor. 12. luvun. Tarkatkaa nyt, mitä on kirjoitettuna Efesolaiskirjeen 4: 30: "Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. " — ei seuraavaan herätykseen asti : "...älkää saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka."

Me haluamme vielä kerran palata tähän Kirjoitusten opetukseen. "...Jumalan Henkeä, jolla te olette sinetöidyt lunastuksen päivään saakka." Huomatkaapa! Myöskin jos tämä koskee teitä hieman, älkää olko minulle vihaisia. Kun Israel katsoi tuota verta ovessa ja nimeä ja elämää ja meni sisälle veren alle, eivät he tulleet sieltä enää ulos ennenkuin he lähtivät Egyptistä. "Älkää saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä." Te olette menneet sinne sisälle. Älkää lähtekö ulos ennen lunastuksenne päivää. Raamattu on aina oikeassa. Hän on antanut Sanansa, jotta te voisitte asettaa sen oikealle paikalle, minne se kuuluu, käsittämään koko lunastuksen suunnitelman. "Älkää murehduttako Jumalan Pyhää Henkeä, jolla te olette sinetöidyt lunastuksenne päivään asti." Teidät on sinetöity sisälle. Te olette Veren alla. Pysykää sen alla! Miksi te olette tulleet? Jumalan pojiksi ja tyttäriksi Jumalan perheessä, ollen sinetöityjä Pyhän Hengen kautta. Saatana ei voi tehdä teille mitään, vaikka se sitä haluaisikin, sillä te olette kuolleet. Teidän vanha ihmisenne on kuollut.

Te olette haudatut ja ylösnousseet Kristuksen kanssa. Teidän elämänne on nyt Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa. Teidät on sinetöity Pyhällä Hengellä. Kuinka saatana voisi saada teidät haltuunsa? Kuinka te voisitte tulla jälleen ulos? Te olette sisällä. Kunnia! Minä toivon, että olen sanonut siitä tarpeeksi, niin että te tiedätte, mistä minä puhun. Te olette uusi luomus, ette jotakin kirkkokuntaa vaan Sanaa verten. Te olette Sanan luomus.

Jo ennen maailman perustamista teidät on määrätty pojiksi ja tyttäriksi. Peruskivi asetettiin ennen maailman perustamista. Sen jälkeen on rakennettu kivi kiveltä. Jokaisessa ajanjaksossa on se Sana, joka tuli esiin, tullut vahvistetuksi niinkuin Jeesus vahvisti sen omassa ajanjaksossaan. Hän on kaiken Huippukivi. Hänessä oli jokainen ajanjakso. Jeesus oli Mooseksessa, Daavidissa ja profeetoissa. Pitääkö se paikkansa? Katsokaa, Joosef myytiin kahdellakymmenellä hopearahalla, heitettiin kuoppaan, hänet selitettiin kuolleeksi ja otettiin sieltä ulos ja lopulta hän tuli faaraon oikealle puolelle. Katsokaa, kuinka tämä sopiikaan Jeesukseen?

Kun Hän tuli, oli Hän kaiken sen täyteys, mistä profeetat olivat puhuneet. Halleluja!

Jumaluus asui ruumiillisesti Hänessä. Hän on tullut lunastamaan Morsiamen – mestariteoksen. Mestariteoksen, joka vastustaa saatanaa. Kun saatana sanoo: "Ihmeiden ajat ovat ohitse. Kaikki, mistä täällä puhutaan, sellaista ei enää ole!", niin me sanomme: "Saatana, väisty minun luotani!" Katsokaa, mestariteosta suojellaan. Pian on Huippukivi, Pää, tuleva takaisin ottaakseen itselleen Morsiamen. Niinkuin nainen otettiin miehestä, niin olemme me osa Hänestä, mutta Mies puolestaan syntyy naisen kautta. (1. Kor. 11: 12). Niin on Jumalan Sanan suhteen seurakunnassa, sen kautta on seurakunta Morsian. Ei mikään kirkkokunta. Se kaikki on saatanasta, jokainen niistä. Tämä ei koske niitä ihmisiä, jotka ovat niissä. He ovat petettyjä ihmisraukkoja. Jeesus sanoi jo silloin: "Jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat." He eivät myöskään antaneet Hänen kutsua heitä ulos. He sanoivat Jeesukselle: "Sinä olet aviorikoksesta syntynyt ja haluat opettaa meitä? Kuka on sinua käskenyt tulemaan tänne? Mikä koulu, mikä seminaari tunnustaa sinut? Meillä on Mooses ja niin edelleen." Hän vastasi: "Jos te olisitte tunteneet Mooseksen, niin te tuntisitte Minut, sillä Mooses on kirjoissaan todistanut Minusta. 'Herra, teidän Jumalanne, Sanan antaja, on herättävä teidän keskuudestanne profeetan, minun kaltaiseni, häntä kuulkaa. Ja jokainen, joka häntä ei kuule, pitää hävitettämän kansasta'." Niin on kirjoitettuna. Mikä Hän on? Sana. Mitä se on? Älkää jättäkö mitään hapatusta jäljelle, älkää lisätkö siihen mitään hapatusta. Älkää lisätkö Sanaan mitään jonkin kirkkokunnan uskontunnustuksia. Silloin kaikki on pilaantunut. Teidän uhrinne olisi silloin turha.

Huomatkaa! Te olette poikia Jumalan huoneessa. Te olette osa jumalallisesta taloudenhoidosta. Room. 8. 1 sanotaan: "Niin ei nyt siis enää ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa." He ovat kuollet maailmalle ja elävät Hänessä. He elävät tässä nykyisessä ajassa toteuttaakseen sen Sanan, jonka Jumala on ennalta määrännyt. Morsiamen nimet ovat kirjoitettuna Kirjassa. Kun se siemen, joka on heidän sydämessään, kastellaan, nousee se ylös Kristuksen Morsiamessa. Se on niin täydellistä kuin vain voi olla. Niin on ollut jokaisena ajanjaksona.

Luterilaiset olivat vanhurskauttamisessa. Se alkoi kasvaa jaloista ylöspäin. Wesley oli pyhityksessä. Helluntaiherätyksessä se kasvoi käsiin — toimintaan ja työhön asti. Mutta nyt me tulemme Päähän, Huippukiveen. Hän on laittava Huippukiven paikalleen riemuhuutojen kuuluessa, "Suosio!, Suosio!" "Ylistys, Ylistys!" olkoon Hänelle (Sakarja 4: 7).

Huippukivelle huudetaan "Suosio! Suosio!" Me olemme siirtyneet uskontunnusten kuolemasta elävän Jumalan elävään Sanaan. Se on ainoa Jumalan valmistama suunnitelma tälle ajanjaksolle. Hänen poikansa tehdään Sana -ajanjaksossa eläviksi Hengen kautta. Niinkuin kipinä, joka sytyttää jotakin, samoin on heidät tuotu elämään ja viety taivaallisiin. He ovat eläviä ja heillä on osa Sanan jokaiseen lupaukseen. Ne ihmiset, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen koko ruumis, on tuotu yhteen osana Jumalan Sanaa. Sillä teidän keskuudessanne ei ole mitään hapatusta. Teidän keskuudessanne ei ole mitään hapatusta, vaan ainoastaan Sana, ja teidät on asetettu taivaallisiin sen oven kautta tulleina, jossa Hänen Nimensä on — Jeesus Kristus. Jumaluuden koko täyteys on ruumiillisesti teidän keskellänne ilman mitään hapatusta. Lutherin, Wesleyn ja helluntaiherätyksen aikana tämä ei voinut tapahtua, vaan niinä päivinä, jolloin Ihmisen Poika paljastetaan. Seurakunta palautettiin kaikessa takaisin ennalleen, ja siellä Jumala paljastaa itsensä kansansa keskuudessa koko täyteydessään ja antaa tapahtua samojen näkyvien merkkien, kuin Hän silloin teki, kun Hän ilmoitti itsensä maan päällä Jumala- Profeettana. Oi, kunnia olkoon Hänelle! Se luvattiin Malakiassa ja toisissa Raamatun paikoissa. Missä te palvotte? Oletteko te Jumalan Huoneessa?

Nyt me tahdomme tarkastella muutamia niistä, jotka tehtiin eläviksi Hänen huoneessaan. Katsokaahan, Eenokilla oli elävä Jumalan Sana omalle ajalleen. Hän oli Profeetta. Profeetta heijastaa Jumalaa. Kuinka monet tietävät sen? Heijastin ei itse säteile, se ei ole itse heijastus. Jonkin täytyy osua heijastimeen, jotta se voi säteillä. Sen vuoksi profeetta on Jumalan valittu astia ja on suorassa yhteydessä Jumalaan loistaakseen yksin sitä, mikä Jumalalta tulee hänen osakseen — Sanaa, Jeesuksen Kristuksen kuvaa. Se ei voi tapahtua minkään muun kautta. Te olette heijastajia. Tämä on syy siihen, miksi profeetan täytyi syödä tuo Kirja. Sen vuoksi hänen täytyi syödä kirjakäärö. Hänen täytyi heijastaa Sana jokaiselle ajanjaksolle. Oletteko te käsittäneet tämän?

Katsokaa, Eenok, joka oli esikuva, säteili täydellisesti sen, mikä tuli Jumalasta. Kun Jumala oli saanut kaiken loppuun hänen kanssaan, muutti Hän hänet ja otti ylös. Mekaaninen puoli hänessä oli järjestyksessä, ja toimiva voima tuli Hengen kautta hänen päällensä ja hänet otettiin ylös. Samoin oli Elian aikana. Jopa Elisan luissa oli vielä tuo heijastus. Jumala kuvastuu siinä ruumiissa, jossa Jumalan Sana on tullut julki. Kun Elisan hautaan laitettiin eräs kuollut, sytytti se, ja tuo kuollut palasi takaisin elämään. Kristuksen Morsiamena me olemme liha Hänen lihastaan ja luu Hänen luustaan. Uskotteko te sen? Hän kuoli meidän puolestamme, ja me olemme kuolleet itsellemme Hänen kanssaan ja olemme haudatut Hänen nimeensä. Me emme enää kuulu maailmalle, vaan me olemme Hänessä, sillä kaikki sisältyy Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Taivaassa ja maan päällä kutsutaan Hänen omiansa Hänen nimellään. Siellä, missä veri on, siellä on nyt Jumalan Huone. Siellä on portti ja ovi. Tämä on se paikka, jonne Hän on laittanut nimensä. "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme." Se on Sana, jonka kautta se ajanjakso, jossa me elämme, saa kipinän. Niin oli Hänen kanssaan. Niin oli Mooseksen, Jaakobin ja kaikkien toistenkin laita. Jumalan Sana sytyttää kipinän, ja Jumala itse tuli heijastetuksi sen kautta, kunnes se tuli täydelliseksi Jumalan kuvaksi , — Jeesukseksi Kristukseksi, Jumalan Mestariteokseksi.

Hän uhrautui, jotta meidät Hänen morsiamenaan otettaisiin Hänestä heijastaaksemme Häntä. Mooses oli Hänessä, Joosua oli Hänessä, ja jos te olette Hänessä, niin te olitte sitä jo ennen maailman perustamista Jumalan perheeseen kuuluvana. Te olette kärsineet Hänen kanssaan, te olette kuolleet Hänen kanssaan, teidät ristiinnaulittiin Hänen kanssaan, te olette ylösnousseet Hänen kanssaan, ja nyt te olette Hänessä asetettuina taivallisiin ja heijastatte tämän ajanjakson Sanomaa tässä maailmassa. Hän on maailman valo. "Te olette maailman valo." Jonkin kirkkokunnan vakka ei saa peittää mitään. Kuinka he näkevät sen, jos he tekevät perinnäissääntöjensä kautta valon tehottomaksi pitämällä valon kaukana seurakunnistaan eivätkä itse mene sisälle ja sisälle meneväisiä, he eivät päästä sisälle? Aamen!

Minun täytyy lopettaa, vaikka minulla olisi vielä niin paljon sanottavaa. Haluatteko te todella nähdä, kuka tuo ovi on? Minne Jumala on laittanut nimensä? — Jeesukseen. Miten te tulette Häneen ja Hänen Nimeensä ? — niinkö, että teidät vedessä kastetaan? Ei Yhden Hengen kautta meidät on kastettu yhteen ruumiiseen. "Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste." Pyhän Hengen kaste!

Vesikasteen kautta te olette yhteydessä samanmielisten ihmisten kanssa. Se osoittaa. että te olette vastaanottaneet Kristuksen. Tämä on totta. Mutta tässä on kysymys Pyhän Hengen kasteesta. Jos minä kastan teidät Jeesuksen Kristuksen nimessä, niin se ei ole vielä kaikki. Mutta jos todellinen Sana on tullut teihin, — Jeesus, joka on Sana, — ja jos Pyhä Henki todella on täyttänyt teidät, silloin Sanoma ei enää ole teille mikään salaisuus. Te olette tunteneet sen. Se kaikki on teidän edessänne valaistua! Halleluja, ylistys Jumalalle. Aamen!

"Minä rakastan Häntä, Minä rakastan Häntä, sillä Hän on ensin rakastanut minua, ja lunastanut minut Golgatalla."

Kuinka te voitte vastustaa sitä? Jumala on rakkaus. Joka rakastaa, se on Jumalasta. Pyhä, jumalallinen rakkaus. Ei likainen rakkaus, vaan puhdas, pyhä, jumalallinen rakkaus, — Jumalan rakkaus Sanaansa. "Minä olen kätkenyt Sinun lakisi sydämeeni, etten minä tekisi syntiä Sinua vastaan." Oi, Daavid huudahti niin. Eikö Hän olekin ihmeellinen? Ettekö te rakasta Häntä?

On yksi tie, puhdas, pyhä tie — ainoa paikka, missä Jumala kohtaa teidät. Se ei tapahdu sen vuoksi, että te sanotte: "Oi Jumala, minä olen hyvä metodisti, baptisti tai helluntailainen." Ei, vaan koska te olette Jeesuksessa Kristuksessa, Sanassa, siinä osassa Sanaa, joka on tässä ajassa paljastettu ja tehty tiettäväksi, te olette osa tämän päivän Sanomaa; te ette ole osa Lutherin, Wesleyn tai helluntaiherätyksen sanomaa, vaan teidän Jeesuksenne, tuo heijastus on tullut tähän asti. Te ette voi palata takaisin, sillä se merkitsisi vanhan hapatuksen lisäämistä teidän pyhään leipäänne. Ihmisen tulee elää jokaisesta Sanasta, joka on määrättyä aikaa varten lähtenyt Jumalan suusta.

Oi tule, Herra Jeesus, Sinä suuri Huippukivi. Muista kaikkia niitä, jotka tomussa makaavat, niitä jotka kuolivat marttyyreina Lutherin tai Wesleyn aikana. Sitten tuli helluntaiherätys jne, ja kaikenlaista harvinaista tulee esiin nyt. Te Jumalan seurakunnat olette organisoituneet ja teette juuri sitä, mistä Jumala oli tuonut teidät ulos. Te olette palanneet kuin sika rapakollensa. Te ykseyden kannattajat olette liittyneet samoin yhteen. Te värilliset puolestanne olette erottautuneet toisista jopa värierottelun kautta. Te, jotka teitte sen, olette sitten nimittäneet itsenne "Yhtyneiksi Helluntaiseurakunniksi"! Sen jälkeen kun te tulitte organisaatioksi, te olette riidelleet "Jumalan seurakuntien" kanssa. "Niinkuin koira palaa oksennukselleen." Jos koiran täytyi sen vuoksi oksentaa, mitä se aikaisemmin oli syönyt, niin eikö se jälleen tee sitä, jos se syö sitä samaa vielä uudelleen? Kääntykää pois kirkkokuntien ruoasta Sanaan ja eläkää Kristuksen kanssa. Muussa tapauksessa hävetkää.

Te sanotte: "Veli Branham, tarkoitatko sitä?"

Noissa seurakuntajaksoissa Lutherin, Wesleyn ja helluntailaisten aikana heidän kirkkokuntiinsa lisättiin vanhaa hapatusta ja ne kuolivat. Mutta todellinen Sana liikkuu eteenpäin, niinkuin Jeesus sanoi. "Sinä päivänä te ymmärrätte, että Minä olen Isässäni ja Isä Minussa ja Minä teissä, ja te olette Minussa." Kaikki on Sanaa.

Seurakunta, tämä on opetusta. Jos te nyt liikutte tähkäpäästä eteenpäin, tulette te vehnänjyväksi, mutta pysykää auringon läsnäolossa. Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä sanon; älkää ottako pois mitään siitä, mitä minä sanoin, sillä minä puhun totuuden, niin pitkälti kuin minä tunnen sen, sillä tavoin kuin Isä on sen minulle antanut. Älkää lisätkö siihen mitään! Sanokaa vain se, mitä minä olen sanonut! On kysymys siitä, että ihmisille sanotaan, että heidän pitäisi tulla ja etsiä Herraa Jeesusta Kristusta. Sitten pysykää Hänen läsnäolossaan Hänen edessään, täydessä rakkaudessa Häntä kohtaan. Oi, Herra Jeesus, Sinä Jumalan Poika, minä rakastan Sinua. Pehmennä minun sydämeni, Herra. Ota pois kaikki lika ja maailman rakkaus. Salli minun elää tässä nykyisessä maailmassa pyhänä Sinun edessäsi.

Kumartakaamme päämme rukoukseen. Olkaa todella kunnioittavia. Kallis Jumala, me kiitämme Sinua siitä hengellisestä ruoasta, jota me olemme saaneet. Me kiitämme Sinua, Herra, Sanasi vitamiineista, jotka vaikuttavat Jumalan poikien kasvun. Joissakin toisissa ne ovat tehottomia, mutta eivät Sinun pojissasi ja tyttärissäsi. Oi, Jumala, me kiitämme Sinua siitä. Me rukoilemme, oi Jumala, että meillä sen kautta olisi sisäinen voitto, ja ettemme me ainoastaan kiittäisi Sinua, vaikka me olemme sinulle siitä hyvin kiitollisia, mutta me haluaisimme käyttää tämän vahvistuksen siihen, että me saisimme toisia ihmisiä uskomaan Sinuun, meidän Jumalaamme. Muista kaikkia epävarmoja ja syntisiä, naisia ja miehiä, poikia ja tyttöjä tässä ajanjaksossa.

Herra, me näemme, että tässä hermostuneessa ajanjaksossa monet ihmiset ovat sielullisesti rasittuneita, ja että monet jopa menettävät järkensä. Mutta joka tapauksessa tulee täyttymään se, mitä tahansa sitten Kirjoituksissa onkin sanottu ja luvattu. Mutta mitä sitten vasta onkaan tapahtuva, kun nuo hirvittävät vitsaukset tulevat heinäsirkkojen kautta? Niillä on oleva naisten hiukset, lyödäkseen vitsauksilla niitä naisia, jotka ovat leikanneet hiuksensa. Mikä hirvittävä näky se tuleekaan olemaan niille, jotka näkevät nuo erilaiset vitsaukset ja kokevat ne. He tulevat huutamaan: "Langetkaa meidän päällemme te vuoret ja te kalliot, peittäkää meidät!" Naiset, jotka mieluummin hoivasivat koiria ja kissoja, mutta eivät halunneet kasvattaa lapsia Sinun kunniaksesi. Ja ne, joille Sinä olet antanut lapsia, eivätkä välitä heistä, vaan antavat heidän juosta kaduilla ja tehdä, mitä he haluavat. Ei ole mikään ihme, oi Herra, että Sinä ristisi tiellä olet sanonut: "Silloin ruvetaan sanomaan vuorille: 'Langetkaa meidän päällemme', ja kukkuloille, 'Peittäkää meidät!' " (Luuk. 23: 30).

Me näemme, kuinka kaikki muukin tulee esiin tänä aikana. Me näemme Kirjoitukset toteen näytetyiksi ja vahvistetuiksi. Herra, samoin kuin me näemme kaiken tämän omilla silmillämme, niin me tulemme eräänä päivänä kokemaan ylöstempaamisen ja näkemään Sanan vahvistettuna. Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit Hänen kanssaan, silloin Hän on istuva kirkkautensa valtaistuimelle. Meidät temmataan ylös ja me kohtaamme Hänet yläilmoissa. Nyt me kuulemme siitä; silloin me tulemme näkemään sen omilla silmillämme.

Herra, me haluamme tulla löydetyksi Sinusta, — ainoasta valmistetusta paikasta. Hän on uhri. Kaikki, mistä me olemme kuulleet, tuomme me Sinulle, Herramme Jeesus Kristus, Jumalan Huoneeseen, sillä se lahjoitettiin meille Pyhän Hengen kasteen kautta, —Jeesuksen Kristukseen Nimen kautta.

Meidän uhrimme on vastaan otettu. Me olemme Jumalan perheessä. Koska me yhä harhailemme täällä maailmassa, oli meidät jo ennen maailman perustamista määrätty Jumalan pojiksi ja tyttäriksi. Me kiitämme Sinua, Isä, siitä. Kuinka voisi joku hyljätä sellaisen tarjouksen, kun hän on löytänyt totuuden siitä, että Jumala on jo valinnut hänet maailmasta? Täällä oli miljoonia kadotettuja sinä päivänä kun minä pelastuin. Oi, Sinä teurastettu Karitsa, kuinka minä milloinkaan voisin kiittää Sinua siitä? Kuinka minun sydämeni milloinkaan voi olla kyllin kunnioittava Sinun edessäsi? Auta minua, rakas Jumala, elämään Sinulle uskollisena.

Auta minun kansaani elämään Sinulle uskollisena. Minä rukoilen heidän puolestaan, Herra, jokaisen yksilön puolesta heidän joukossaan. Oi Jumala, Sinä teet sen. Minä en tiedä, kuinka minä vielä hartaammin rukoilisin Sinua sen puolesta, Herra. Ehkä minä en edes rukoile oikealla tavalla. Anna Sinä minulle anteeksi tietämättömyyteni, ja katso minun sydämeeni. Minä rukoilen, ettei heistä yksikään joutuisi kadotetuksi , — ei ainoakaan heistä. Minä vaadin sitä Sinulta jokaisen yksilön kohdalla. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Jos te rakastatte Häntä, rakastakaa toinen toistanne! Puristakaa toinen toistenne käsiä.