HYVÄ PAIMEN

Joh. 10: 7, 11:

"Niin Jeesus vielä sanoi heille: 'Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi...

Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani ja minun omani tuntevat minut.'"

Herra Jeesus Kristus on suurin Henkilö, josta koskaan voimme puhua ja jota voimme ajatella. Minä puhun ja kerskaan Hänestä erittäin mielelläni, sillä Hän on ihmeellisempi kuin mitä sanoin voi kuvata. En ole löytänyt sanoja, jotka voisivat ilmaista kiitollisuuteni Häntä kohtaan kaikesta siitä, mitä Hän on tehnyt minun ja muiden hyväksi.

Nyt haluaisin sinun ajattelevan Häntä kanssani lammasten Hyvänä Paimenena. Voimme oppia hyvin monia asioita tuosta pienestä eläimestä, lampaasta. Meidän tulee vain seurata sitä ja tarkkailla miten se toimii.

Lammas on uhrieläin, pieni, viaton luontokappale, joka on täysin avuton eksyksissä ollessaan. Ja minusta tuntuu siltä, että juuri siitä syystä Jeesus vertasi meitä lampaisiin. Ne eivät ollenkaan näytä voivan löytää paluutietä. Ne ovat riippuvaisia johtajastansa; ne eivät voi johtaa toisiansa. Ne eivät yksinkertaisesti voi tehdä sitä. Ja tästä ymmärrän yhden asian: jos meitä kerran verrataan Jumalan lampaisiin, niin silloin me emme voi johtaa toisiamme. Olemme avuttomia ja olemme riippuvaisia suuresta lammasten Paimenesta, Herrasta Jeesuksesta.

Näin kerran eräässä teurastamossa, kuinka he teurastivat lampaita. Kun he halusivat lampaiden tulevan ulos aitauksesta ja menevän ylös kourua pitkin sinne, missä ne tapettiin, oli vuohi johtamassa niitä. Ne seuraavat vuohta tappopaikalle. Sitten vuohi hyppää laidan yli ja antaa lampaiden mennä suoraan kuolemaansa. Sellainen on vuohen luonto.

Jos joku ei tunne lampaitansa erittäin hyvin, on vaikea erottaa toisistaan vuohen ja lampaan määintä. Ne muistuttavat toisiansa hyvin paljon, mutta näiden eläinten luonto osoittaa, mitä ne todella ovat. Näin on myöskin tekokristittyjen ja todellisten kristittyjen suhteen.

Vuohet edustavat maailmaa. Ne tahtovat johtaa sinut väärää tietä iankaikkiseen eroon Jumalasta. Ne tahtovat johtaa sinut vaikeuksiin. Niinpä, jos olemme lampaita, me katsomme tarkkaan, millaista paimenta seuraamme.

Tässä on toinen seikka, minkä opimme lampaasta. Oletko pannut merkille, mitä lampaat tekevät, kun on hyvin kuuma? Ne eivät eroa toisistansa ja ole yksi siellä ja toinen täällä, vaan päivän kuumuudessa lampaat pysyvät yhdessä. Tiedätkö, mitä ne tekevät? Ne varjostavat toinen toistansa. Niiden kesken vallitsee ystävyys. Eikö olisi hyvä, jos kaikki Jumalan pienet lampaat pysyisivät yhdessä, kun koettelemukset ovat todella kovat ja kuumuus suuri; saisimme vilvoitusta toistemme varjossa. Olisi lohduttavaa nojata toisiinsa.

Joku saattaa sanoa: "Onko se tarpeellista, veli Branham?" Varmasti on! Ei ole mitään siihen verrattavaa, että on todella hyvä, luotettava ystävä. Jumalan pelastama henkilö, johon voimme panna luottamuksemme. Kun vaikeudet leimuavat ja on kuuma, on hyvä mennä ystävän luo ja puhua asiansa keskinäisessä luottamuksessa ja rukoilla yhdessä.

Kylmässä maassa voin huomata erään toisen seikan lampaasta. Kun tulee lumimyrsky, painautuvat kaikki lampaat yhteen auttaakseen toisiansa pysymään lämpiminä. Niinpä, kun seurakunnasta tulee todella kylmä ja välinpitämätön, tulisi Jumalan lampaiden, Jumalan kansan, painautua toisiinsa ja rukoilla toistensa puolesta. Oi, hyvän kristillisen ystävyyden lämpö merkitsee todella hyvin paljon!

Ensimmäisessä Psalmissa Daavid kirjoitti: "Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä, eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt! Hän on niin kuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy." (Ps. l: 1-3).

Jos lähdemme ulos pienelle huviretkelle, varsinkin kuumana kesäpäivänä, tarvitsemme varjoa. Jos olisi vain pieni puu, joka on työntynyt esiin vasta viime vuonna, emme voisi odottaa saavamme siitä paljon varjoa. Me menisimme suuren, vanhan ja ylvään tammen luo, joka on kestänyt monien tuulisten, myrskyisten päivien koetukset ja rasitukset. Sen oksien heilunta on saanut sen juuret painumaan syvälle maahan, ja voimme olla varmoja siitä, että se suo kaivatun varjon. Siksi tahdon mennä vanhan, Jumalan pelastaman pyhän luo, joka on kestänyt myrskyt ja jonka juuret yhä ovat syvällä Jumalan rakkaudessa. Merkitsee hyvin paljon, että saa mennä tuollaisen henkilön luo ja olla hetken yhdessä.

"Niin Jeesus sanoi heille: 'Totisesti, totisesti, minä sanon teille, minä olen lammasten ovi.'" (Joh. 10: 7). Ihmettelin aina, kuinka Hän voi olla ovi, ja kuitenkin olla ihminen. Se tuotti minulle päänvaivaa, mutta kun olin Keski-Idässä, löysin vastauksen siihen, mitä tuo Kirjoitus tarkoitti. Siellä paimen vie lampaansa sisään yöksi ja laskee ne nähdäksensä onko jokainen sisällä. Jos yksikin puuttuu, ei hän asetu lepäämään, ennen kuin on löytänyt sen, ottanut sen harteilleen ja tuonut sisään. Sitten kun kaikki ovat lammastarhassa, asettuu paimen itse pitkäkseen oviaukkoon. Hän on ovi. Ei ole muuta tietä sisään. Mikään ei voi päästä lammasten luo muuta kuin paimenen ylitse.

Miten ihanaa onkaan tietää, että kun Hän on ottanut meidät siunattuun suojaansa, Hän on ovi. Meille ei voi tapahtua mitään, ei yhtään mitään, ellei Paimen salli sitä. Jos sinua kohtaa sairaus, saattaa se olla sinulle korjaukseksi. Se saattaa olla todistukseksi vihollista vastaan. Se saattaa olla Kristuksen nimen korottamiseksi. Mutta mikään ei voi tulla luoksesi, ellei Hän salli sen tulla (Job. 2: 3-6). Hän on lammastarhan ovi.

"Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä." (Joh. 10: 8). Kaikki, jotka tulevat ja yrittävät ottaa sinut Hänen lammastarhastaan, ovat ryöväreitä, paholaisia. Mutta ne eivät voi saada sinua. Minä haluan määkäistä sen. Mikään ei voi kiusata sinua, jos olet Jumalan lammastarhassa, sillä Hän itse on ovi, eikä ole muuta tietä sisään. Kaiken täytyy tulla Hänen sallimuksestansa.

Joskus saatat sanoa: "Miksi sairastuin?" Se saattaa olla Hänen kunniaksensa. Kerran, kun he ohittivat sokean miehen, kysyivät opetuslapset: "Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?" Jeesus vastasi: "Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki." (Joh. 9: 1-3). Miehelle täytyi nuoruudessaan olla vaikeata ymmärtää, miksi hän oli syntynyt sokeana. Sitten hän sai tietää, että se oli todistukseksi Herrasta Jeesuksesta. Jumala tekee tuollaisia asioita.

Kun lammasten omistaja tarvitsee paimenen, hän etsii ja palkkaa parhaan mahdollisen, koska hän rakastaa lampaitansa. Paimenen täytyy olla erikoisesti harjaantunut tietääksensä kuinka lampaita tulee hoitaa. Ensinnäkin hänen täytyy tietää, millaista ruokaa ne syövät. On paljon sellaista ruokaa, mikä on vahingollista lampaalle.

Olen hyvin iloinen siitä, että Jumala niin huolehti lampaistansa, että antoi oikeanlaisen Paimenen, Herran Jeesuksen. Hän tietää, mikä on lammasten ruokaa. Tiedätkö sinä, mikä on lammasten ruokaa? Se on Jumalan Sana. Ihminen ei elä - sanoakseni sen hiukan toisin - lammas ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee (Matt. 4: 4).

Jumalan lampaita ruokitaan Jumalan Sanalla. Pyhä Henki sinussa, joka teki sinusta lampaan, ruokkii yksinomaan Sanalla. Kaiken muun, mitä heität lampaille, paitsi Sanan, ne työntävät syrjään, jos niillä on todellisen ruuan, Jumalan Sanan nälkä. Mutta et voi moittia lampaita jätteiden syömisestä, jos niille ei anneta lampaan ruokaa. Jos luonnollisessa elämässä paimenelle tapahtuu jotakin, niin ettei tämä enää voi huolehtia lampaista, silloin omistajan täytyy jälleen löytää joku hoitamaan lampaitansa. Paimenen täytyy olla lempeä ja hänellä täytyy olla määrätynlainen ääni. Jeesus sanoi: "Minun lampaani kuulevat minun ääntäni..." (Joh. 10: 27). Toisin sanoen, minun lampaani kuulevat minun Sanani. Mitään muuta ne eivät seuraa.

Jeesus sanoi, että todellinen paimen antaa henkensä lampaittensa edestä. Palkattu paimen pakenee ja jättää lampaat. Olen niin iloinen, että Jeesus, Paimenemme, sanoi nämä sanat: "Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti." (Matt. 28: 20).

Niin kauan kuin Jumalalla on lammas, on Hänellä myöskin Paimen johtamaan tuota lammasta. Kuinka onnellisia meidän tulisikaan olla! Jumalan Lampaita, joita Jumalan Paimen johtaa. Kuinka kauan on näin? "Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää." (Joh. 14: 19). Jumalan Paimen on luvannut olla kanssamme, johtaa, ruokkia ja paimentaa meitä maailman loppuun asti.

Meidän Paimenemme ei ole sellainen, kuten maalliset paimenet, jotka voidaan korvata toisella. Meidän Paimenemme, lauman Suuri Paimen, on kerran antanut henkensä meidän edestämme. Hän "...ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä." (Matt. 20: 28). Hän on lampaiden uskollinen, ainainen Johtaja ja Ruokkija, ja kerran Hän on tuleva kirkkaudesta ja istuutuva Daavidin valtaistuimelle kaikkien lampaittensa ympäröimänä. Siunattu olkoon Herran nimi! Olen niin iloinen siitä. Lauman Paimen antoi henkensä meidän, arvottomien lampaiden edestä.

Olet saattanut kuulla kertomuksen paimenesta, joka katkaisi lampaansa jalan. Tältä paimenelta kysyttiin: "Putosiko lammas vuorella ja katkaisi jalkansa?"

Paimen sanoi: "Ei."

"Mitä sitten tapahtui?" kysyi muukalainen.

"Minä katkaisin sen jalan", oli vastaus.

"Miksi katkaisit sen jalan? Oletko raaka paimen?"

"En", sanoi paimen. "Rakastan tuota lammasta, mutta sillä oli tapana juoksennella pois luotani ja harhailla. Minä tunnen lampaan luonnon. Tiedän, että jos se harhailee liian kauas, susi saa sen. Niinpä minun täytyi katkaista sen jalka voidakseni pitää sen luonani ja ottaa sen syliini. Annan sille hiukan parempaa ruokaa ja olen sille niin ystävällinen, että kun sen jalka paranee, se ei enää koskaan jätä minua."

Joskus Jumala sallii sairauden, tautien ja kärsimyksen lyödä meitä, jotta Hän voisi saada meidät syliinsä ja voisi antaa meille pienen erikoisen ylösnousemusvoimansa kosketuksen. Sen kautta Hän haluaa osoittaa, että Hän yhä on Herra Jeesus. Se, jonka Jumala on parantanut, tietää Jumalan hyvyyden. Hän ei halua harhailla. Jaakob sanoi: "Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi." (Jaak. 5: 15).

Sinä äiti olet saattanut ihmetellä, että miksi kuolema vei tuon pienen lapsen käsivarsiltasi. On pieni lampaita koskeva kertomus, joka sopii tähän yhteyteen. Taiteilija, en tiedä nimeä, maalasi kuvan, joka esitti Jeesusta Paimenena. Hän piti pientä karitsaa käsivarsillansa, ja äitilammas katsoi Häneen pysyen aivan Hänen lähellänsä. Taiteilija oli kerran tavannut paimenen, joka kantoi karitsaa sylissänsä. Hän kysyi paimenelta: "Miksi kannat tuota karitsaa?"

"Karitsassa ei ole mitään vikaa", vastasi paimen. "Vika on emässä, äidissä. Siitä tuli sellainen, ettei se enää halunnut kuunnella minua. Niinpä minä otin sen karitsan. Nyt se katsoo minuun kaiket päivät."

Joskus Jumalan täytyy tehdä samoin. Nämä harhailevat äitiraukat, jotka juoksentelevat kutsuilla ja muussa sen kaltaisessa, eivät kasvata pieniä lapsiansa oikealla tavalla. Joskus saattaa olla niin, että Jeesuksen täytyy ottaa tuo karitsa saadaksensa sellaisen äidin katsomaan Häneen. Sillä jos hän ei anna periksi, saa susi hänet. Kuinka paljon todella voimmekaan oppia lampaasta!

Ollessani jälleen kerran metsästämässä Coloradossa huomasin joitakin lampaita laitumella Lammasvuoreksi kutsutulla seudulla. Paimenet, joista jotkut olivat pitkäpartaisia nuorukaisia, olivat lampaittensa kanssa yötä päivää. Sinäkin yönä, jona Jeesus syntyi, oli paimenia vartioimassa laumojansa. Seimessä syntyi Karitsa, ja paimenet lähtivät heti etsimään Häntä. Tiedätkö, mitä tarkoitan?

Kuka tahansa, joka on hoitanut lampaita, tietää, että kun emät poikivat, ne tarvitsevat erikoista huolenpitoa. Paimen ottaa leirivuoteensa ja asettuu lampaiden keskelle niiden synnyttäessä pienokaisiaan.

Mitä voimme oppia tästä? Kun meillä on vanhanaikainen herätys, ja karitsoja syntyy harva se minuutti, on Paimen aivan laumansa keskellä pitäen huolta siitä, että nuo pikkukaritsat tulevat Jumalan valtakuntaan oikealla tavalla. Halleluja! Iloitsen niin siitä, että Hän työskentelee yötä päivää. Hän sanoi: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä." (Hebr. 13: 5). "Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (Matt. 28: 20).

Ei ole mitään väliä sillä, missä olet. "Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme jääneet tänne, temmataan heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa." (1. Tess. 4: 16-17).

Vaikka haudankaivaja kaivaisi sinut maan alle ja lapioisi kaksi metriä multaa päällesi, ei hän koskaan voisi kätkeä lammasta Paimeneltansa. Hän tietää tarkoin missä sinä olet. Jonakin ihanana päivänä Hän kutsuu, ja Hänen lampaansa vastaavat. Miten ihmeellistä! Lampaat tuntevat Hänen äänensä, "mutta vierasta ne eivät seuraa." (Joh. 10: 5).

Miksi paimenen täytyy olla työssä koko ajan? Hänen täytyy olla varma siitä, ettei yksikään lammas ole kateissa. Jos paimen kadottaa yhdenkin lampaan, on se hänelle häpeäksi. Ylipaimen ei kadota lampaitansa. Hän pitää niistä huolen, niin että Hänen Sanansa toteutuu: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään." (Joh. 5: 24).

"Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä." (Joh. 6: 37-39).

Suuri Paimen näytti toteen sen, ettei mikään voi pidättää Häneltä Hänen karitsoitansa. Lasarus oli yksi Hänen pikku karitsoistansa. Hän makasi onkalon pohjalla, haudassa. Hänen ruumiinsa oli turmeltunut, ihomadot söivät häntä. Mutta Ylipaimen tuli haudalle Lasaruksen oltua jo neljä päivää kuolleena. Hän tunsi lampaansa nimeltä. Paimen puhui ja mätäneminen kohtasi Voimakkaamman. Kun Elämän Paimen lausui karitsansa nimen, määkäisi tämä ja sanoi: "Tässä tulen." Oi, Hän on ihmeellinen Paimen!

Anna Hänen ruokkia itseäsi. Hän ruokkii sinua Sanallansa. Pyhä Henki elää Jumalan Sanassa. Lauman suuri Paimen ei voisi hukata yhtäkään. Se olisi häpeä. Sanot: "Veli Branham, tarkoitatko todella sitä?" Näin Raamattu sanoo. Jumala kertoi Israelille Egyptissä, että Hän oli antanut heille maan. Mooses oli esikuva suuresta Paimenesta.

Kun he tulivat kuolemaan Punaisen Meren rannalle ja aallot vyöryivät, teki Jumala heille tien. Mooses, paimen, johti jokaisen aidon lampaan ylitse. Hän ei kadottanut yhtäkään heistä. Eivät he myöskään nälkiintyneet matkallansa erämaan lävitse, eivätkä heidän vaatteensa kuluneet (5. Moos. 8: 3-4, 29: 5).

Ne, jotka haluavat seurata, eivät varmasti huku. On totta, että oli sekalainen joukko niitä, jotka kaatuivat erämaassa. Kun kahdeksan vakoojaa kymmenestä tuli takaisin ja sanoi, etteivät he voi ottaa maata haltuunsa, katsoivat he esteisiin, olosuhteisiin. Mutta oli kaksi pientä karitsaa, joiden nimet olivat Joosua ja Kaaleb, ja jotka määkäisivät niin kovaa kuin jaksoivat, että Jumala oli sanonut heidän voivan tehdä sen. He seurasivat Paimenta, saaden ravintonsa Hänen Sanastansa.

Matkustin kerran eräässä maassa ystäväni kanssa pienellä brittiläisellä jeepillä. Olimme menossa erään kaupungin lävitse, kun yhtäkkiä liikenteenohjaaja puhalsi pilliinsä ja jokainen auto pysähtyi. Ajattelin, että pormestarin tai jonkun muun tärkeän henkilön täytyi olla tulossa. Kysyin ystävältäni: "Mitä nyt tapahtuu?"

Hän sanoi. "Nouse seisomaan niin näet."

Kaupungin lävitse tuli paimen lampainensa. Kaikki antoivat hänelle vapaan kulun. Kerron sinulle, veljeni, että se oli näky. Ajattelin sitä, kuinka pieni ja halveksittu joukko Hengellä täytettyjä uskovaisia on potkittu ulos kujille. Mutta eräänä päivänä, kun lauman suuri Paimen saapuu, astuu maailma syrjään Paimenen johtaessa lampaansa läpi Palestiinan katujen.

Samaan aikaan, kun kuningas George-vainaja, hieno ja komea mies, vieraili Kanadassa, olin siellä erään ystäväni kanssa. Seisoimme erään kadun kulmassa katselemassa, kun kuningas ja kuningatar ajoivat ohitse. Juuri kuningas Georgella oli vatsavaivoja ja MS-tauti, ja hän pyysi minua rukoilemaan puolestansa. Herra paransi hänet. Ja siinä kuningas nyt tuli vierellänsä kaunis kuningatar ihanassa, sinisessä puvussansa. Kun he ohittivat kadunkulmauksemme, painoi tämä suuri kanadalainen ystäväni päänsä alas alkaen itkeä pannen kätensä kasvoillensa. Katselin häntä ja kysyin: "Mikä sinun nyt on?"

Hän sanoi: "Siellä menee kuninkaani. Sydämeni takoo rinnassani, kun he soittavat "Jumala siunatkoon kuningasta."

Ajattelin, että jos brittiläisen kruunun lipun alla oleva mies voi tuntea siten, kun hänen maallinen kuninkaansa kulkee ohitse, niin millaista onkaan, kun Kuningasten Kuninkaamme tulee jonakin päivänä kauniin Morsiamensa kanssa, joka on puettu ja valmistettu. Vaikka Hänellä on naulojen arvet käsissänsä, on Hän kuningasten Kuningas ja herrain Herra. Tahdon nähdä tuon päivän.

Jokin aikaa sitten Jack Moore, Young Brown ja minä olimme tulossa Roosevelt Danista. Olimme olleet siellä yhdessä rukoilemassa luonnon helmassa. Matkalla erämaakukkuloiden lävitse aloimme laulaa parhaita lauluja, mitä tiesimme: vanhoja lauluja Verellä maksetusta lunastuksestamme. Sanoin: "Veli Moore, voin kuvitella, millainen se päivä on, jolloin Jeesus tulee ja kaikkien aikojen lunastetut seisovat tämän maan päällä. Pyhät kertovat armosta pelastumisestansa ja laulavat lunastuslauluja. Enkelit seisovat päät kumartuneina ymmärtämättä, mistä me puhumme. Ne eivät ole koskaan tarvinneet lunastusta. Me olemme Hänen lunastamansa. He ovat Hänen luotujansa, mutta me olemme Jumalan poikia ja tyttäriä, jotka olivat kadotetut, mutta nyt löydetyt. Mikä päivä se tuleekaan olemaan!

Ajatelkaamme jälleen tuota paimenta. Katselin, kun hän tuli katuja pitkin. Palestiinan ja muun Keski-Idän maissa ei ole hienoja lasisia myyntipöytiä, joissa ruokatavarat pidettäisiin. Siellä ruuat ainoastaan asetetaan maahan taivasalle.

Kun paimen tuli kohti noita myyntipaikkoja, olin varma siitä, että hänelle tulisi siellä vaikeuksia. Oli outoa, että paimen meni suoraan noiden hedelmä- ja vihanneskasojen välistä, joita lampaat rakastavat. Näytti siltä, kuin nuo lampaat olisivat hyppineet sivulta toiselle, mutta ne seurasivat paimentansa niin tarkoin, että ne eivät kertaakaan vilkuilleet oikealle eikä vasemmalle. Ne kulkivat suoraan kaikkien kiusausten lävitse seuraten paimentansa.

Ajattelin: "Oi Jumala, lauman todellinen, uudestisyntynyt lammas kulkee tämän elämän kiusausten lävitse seuraten Paimenta." "Minun lampaani kuulevat minun ääneni..." (Joh. 10: 27). Huomasin kerran, kuinka karitsa itki ja emä hiukan nyhjäisi sitä. Me tarvitsisimme enemmän sellaisia vanhanaikaisia lastenhoitajia, jotka nyhjäisisivät lapsiamme silloin, kun he tekevät väärin.

Huomasin, että paimen astui kerran syrjään ja sitten taas takaisin. Jokainen lammas seurasi häntä kulkien aivan samoissa askelissa. Ne seurasivat tarkoin toinen toisensa perään. Oi veljeni, ei lammas lähde harhailemaan. Se on vuohi, ei lammas, joka haluaa mennä ja siepata päärynän tai mitä tahansa se vain tavoittaakaan.

Ennen kuin lähdin tuosta maasta, katselin kuinka eräs mies paimensi suurta joukkoa eläimiä. Huomasin siellä olevan muuleja, nautakarjaa, vuohia ja lampaita. Sanoin mukanani olleelle miehelle: "Mitä luulet? Mikä tuo mies on?"

"Hän on paimen", hän vastasi.

"Hmm", sanoin, "paimen? Paimen ei sitten tarkoitakaan yksinomaan lammaspaimenta?"

Hän sanoi: "Ei. Paimen tarkoittaa ruokkijaa."

Sanoin: "Lampaat, vuohet, muulit ja kaikki muut syövät samalla laitumella."

"Se on totta", hän sanoi. "Mutta kun yö tulee, paimen kutsuu, ja kaikki laitumella olevat lampaat tulevat hänen luoksensa. Hän ottaa nuo lampaat rakennukseen tai aitaukseen ja asettuu pitkäkseen oviaukkoon. Muulit, nautakarja ja vuohet jäävät laitumelle."

Sanoin. "Suo anteeksi, veljeni, mutta tahdon juuri nyt sanoa muutaman sanan Paimenelleni."

En välitä olla suuri teologi tai omistaa mitään arvosanoja, tai olla suuri henkilö. Kaikki, mitä tahdon olla, on nöyrä lammas. Kun yö alkaa tulla ylleni, haluan Hänen kutsuvan minut sisään. Laitumella saattaa olla muuleja, vuohia ja kaikkia muita eläimiä syömässä samaa ruokaa, mutta paimen ottaa ainoastaan lampaansa sisään yöksi.

Veli, jos sinä vain näyttelet kristittyä, jos sinulla on kuin muulin tai vuohen henki, joka harhailee sinne ja tänne maailmassa, et tule tuntemaan Paimenen ääntä, kun yö tulee. Miksi et siis tutustuisi Häneen juuri nyt ja oppisi tietämään mitä merkitsee olla lammas? Sade lankeaa sekä vanhurskaitten että väärien ylle (Matt. 5: 45). Rikkaruohot iloitsevat aivan yhtä paljon pilvistä satavasta vedestä kuin puuvillasi ja puutarhasi.

Mutta mitä tapahtuu lopunaikana? Hän lähettää enkelinsä ja kokoaa kaikki ohdakkeet, rikkaruohot sekä vääryydet ja he heittää ne tuleen. Mitä tapahtuu vehnälle ja viljalle? Se korjataan aittaan (Matt. 13: 36-43). Muulit, aasit, kamelit ja kaikki muutkin eläimet, jotka ovat laitumella, syövät samanlaista ruokaa. Mutta ainoastaan lampaat kutsutaan sisään, kun aurinko laskee. Veljeni, sisareni, oletko sinä yksi Jumalan pienistä karitsoista?