Omakohtainen todistukseni

Oli elokuu 1955, kun veli Branham tuli Saksaan ja Sveitsiin pitämään kokouksia. Meidän etuoikeutenamme täällä Euroopassa noiden päivien aikana oli nähdä sellaista, mikä vetää vertoja sille, mitä Apostolien teoissa kerrotaan. Todellakin, syntiset tekivät parannusta, sairaat parantuivat ja sidotut vapautuivat Jumalan voimasta. Sen johdosta mitä Herra teki, oli suuri ilo Jumalan kansan keskuudessa. Sokeat saivat näkönsä, raajarikkoiset parantuivat ja kaikenlaisia ihmeitä tapahtui. Voidaan sanoa, ettei kukaan voi tehdä sellaista, ellei Jumala ole hänen kanssansa.

Heti ensimmäisen kokouksen jälkeen minulla oli halu tavata tämä jumalanmies ja puhua muutama sana hänen kanssansa. Emme olleet tavanneet häntä koskaan aikaisemmin, emmekä tienneet mitään hänestä eikä hänen palvelustehtävästänsä. Kuitenkin ensi hetkestä alkaen sydämissämme oli syvä rakkaus tätä jumalanmiestä kohtaan. Seuraavana aamuna etsimme hotellin, jossa veli Branham asui. Vaimoni jäi seisomaan ovelle ja minä menin tiedustelemaan neuvonnasta. Ollessani vielä kysymässä, aukeni huoneisiin johtava ovi ja muutama veli astui halliin. Veli Branham astui vain muutama askeleen kun hän jo pysähtyi. Hän kääntyi oikealle ja minua osoittaen sanoi: "Sinä olet sananpalvelija." Sitten hän kääntyi vasemmalle ja osoittaen vaimoani sanoi: "Hän on vaimosi." Sitten vasta me astuimme toistemme luokse ja tervehdimme toisiamme.

Me emme koskaan aikaisemmin olleet nähneet sellaista ihmistä; hän oli niin nöyrä, että tunsimme voimakkaasti todellisen nöyryyden puutteen itsessämme. Hetken kuluttua erosimme hänen toivottaessaan meille Jumalan siunausta. Lähdimme siltä paikkakunnalta kyyneleet silmissämme ja kiitimme Herraa Hänen armostansa ja hyvyydestänsä. Ymmärsimme jo silloin, että veli Branhamilla oli tavallisuudesta poikkeava palvelustehtävä. Emme kuitenkaan vielä tienneet siitä erikoisesta tehtävästä, jonka Herran enkeli oli hänelle antanut. Mitä kaikkina niinä päivinä saimme nähdä kokouksissa, tuntui aivan liian ihmeelliseltä ollaksensa totta. Ihmismäärät arvioitiin noin 12-16000. Tämä oli valtava etsikonaika Jumalalta.

Seuraavina vuosina meillä oli yhä suurempi kaipaus saada jälleen kuulla tämän jumalanmiehen saarnaavan ja nähdä Jumalan vahvistavan Sanansa. Jumalallinen arvovalta, jolla tämä mies puhui, on jättänyt meihin syvän vaikutuksen. Kun hän sanoi sokealle: "Saa näkösi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä", ei tämä enää ollut sokea. Kun hän sanoi paareilla makaaville raajarikkoisille: "Ole parantunut Jumalan voimasta, nouse ylös Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä", niin se tapahtui. Jumalan Sana, jota tämä mies puhui, ei koskaan palannut tyhjänä, vaan aina sai aikaan sen, mitä hän sanoi. Emme ole koskaan aikaisemmin emmekä sen jälkeenkään nähneet ihmistä, jolla olisi sellainen jumalallinen arvovalta ja Herran vahvistus.

Vuonna 1958 osallistuin vaimoni kanssa "Voice of Healing" konferenssiin Dallasissa, Teksasissa. Tiesimme veli Branhamin olevan siellä pääpuhujana. Siellä Herra avasi silmämme näkemään vieläkin selvemmin tämän jumalanmiehen erikoisen tehtävän. Ei ollut vaikeata nähdä eroa kaikkien evankelistojen ja tämän Jumalan profeetan välillä. Siellä putosivat silmistämme ikäänkuin suomukset ja minä sanoin: "Nyt minun täytyy saada tietää, mitä tämä mies uskoo ja opettaa, sillä näen Jumalan olevan hänen kanssansa aivan erikoisella tavalla." Puhuin niiden veljien kanssa, jotka äänittivät veli Branhamin saarnoja. He antoivat minulle mukaan seitsemän ääninauhaa, joita minun tuli kuunnella. Mitä niissä sanottiin, oli minulle aivan uutta. Niissä kosketeltiin melkein jokaista tärkeätä raamatullista aihetta. Sydämemme oli meissä edelleen palava kuunnellessamme tätä jumalanmiestä. Raamattu tuli meille aivan uudella tavalla eläväksi ja läheiseksi. Siitä lähtien meille lähetettiin kaikki veli Branhamin Jeffersonvillessä seuraavina vuosina pitämät saarnat. Saimme valtavia hengellisiä siunauksia kuunnellessamme saarnoja ääninauhoilta.

Sitten tuli päivä, jota en tule koskaan unohtamaan. Se oli huhtikuun 2. päivä vuonna 1962, kun kuulin Herran äänen puhuvan. Oli ihana aamu, aurinko oli juuri nousemaisillansa, kun kuulin seuraavat sanat sanottavan minulle: "Palvelijani, sinun aikasi tämän kaupungin kohdalla on pian ohitse. Lähetän sinut toisiin kaupunkeihin julistamaan Sanaani." Kun tämä oli tapahtunut, näin itseni seisomassa ruumiini ulkopuolella, noin 3-4 metrin päässä siitä, missä todellisuudessa olin. Voin nähdä käsieni riippuvan sivuilla. Olin avannut käteni ja saatoin nähdä kämmeneni. Voin myöskin nähdä, miten avasin suuni ja kuulin sanovani seuraavat sanat: "Herra, he eivät kuuntele minua, sillä heillä on kaikkea yllin kyllin ja he elävät humussa ja sumussa:" Hetken hiljaisuuden kuluttua Herran ääni kuului uudelleen ja sanoi seuraavat sanat: "Palvelijani, tulee aika, jolloin he kuuntelevat sinua. Hankkikaa ruokaa, sillä on tuleva suuri nälänhätä, jolloin sinun tulee seistä kansan keskellä ja jakaa ruokaa." Todistan Jumalan ja ihmisten edessä, että nämä sanat ovat totta. Voin jopa toistaa äänensävyn ja tavan, jolla Herra puhui. Kuullessani tämän äänen huomasin varsinkin siinä ilmenevän arvovaltaisuuden. Tiesin kuulemani olevan täydellisen ja lopullisen käskyn. Ääni ei ollut kuten pasuunan ääni, vaan kuin voimakas miehen ääni. Ajattelin, että jos tämä ääni vielä kerran kajahtaisi, pysähtyisi koko maailma. Minulla ei ollut myöskään mitään tunteita, niin että olisin iloinnut tai hyppinyt. Päinvastoin se oli kunnioituksen ja pyhyyden hetki Herran edessä.

Minulle mainittiin vielä erilaisia elintarvikkeita nimeltä, joita meidän tuli varastoida. Ajattelin ensin, että kaikella oli luonnollinen merkitys. Mutta saman vuoden joulukuussa en voinut enää kestää. Minun täytyi saada Herralta vastaus saadakseni tietää kokemukseni täsmällinen tarkoitus. Päätin lentää veli Branhamin luokse ja kysyä häneltä. Saavuttuani Louisvillen, Kentycky, lentokentälle, soitin veli Branhamille. Kuitenkin pettymyksekseni hänen poikansa Billy Paul sanoi hänen matkustaneen, eikä tiennyt milloin hän palaisi. Olin hyvin masentunut, sillä oli lauantai ja olin toivonut voivani puhua veli Branhamin kanssa viikonlopun aikana. Sunnuntaiaamuna menin tabernaakkeliin kokoukseen. Rukouksen aikana tuli erään veljen kautta profetia, jossa sanottiin, etten ollut tullut turhaan, vaan että tapaisin profeetan ja tämä kertoisi minulle kaiken sen, mitä Herralla oli minulle sanottavana. Painot putosivat sydämeltäni. Minun tarvitsi odottaa vain yksi päivä, kun veli Branham jo palasi. Hän tuli henkilökohtaisesti noutamaan minut autollaan YMCA-hotellista. Takaistuimella istui kaksi veljeä veli Branhamin itse ajaessa. Söimme yhdessä päivällisen ja sitten tulivat hetket, jotka merkitsevät minulle hyvin paljon.

Veli Branham puhui erilaisista asioista melko kauan, niin että tulin kärsimättömäksi. Kun sain tilaisuuden puhua, sanoin: "Veli Branham, saanko kysyä sinulta jotakin?" En päässyt pidemmälle, kun veli Branham jo vastasi "Saanko kertoa sinulle, mitä Herra on puhunut sinulle?" Olen monta kertaa ollut todistajana, kun erottamisen lahja on ollut käytössä veli Branhamin toiminnassa. Mutta miltä se tuntuikaan, kun itse olin vuorossa! Veli Branham toisti sanasta sanaan ja lauseesta lauseeseen kaiken, mitä Herra oli minulle puhunut. Olin niin vaikutettu tämän yliluonnollisen lahjan johdosta, etten enää osannut sanoa mitään, vaan ainoastaan kuuntelin. Kerrottuaan kaiken, mitä Herra oli minulle puhunut, jatkoi veli Branham ja sanoi: "Veli Frank, nälänhätä ei ole maallinen nälänhätä ja ruoka ei ole luonnollista ruokaa." Hän sanoi: "Jumala tulee lähettämään Sanansa kuulemisen nälän, ja ruoka, jota teidän tulee varastoida, on Jumalan tälle ajalle paljastama Sana, joka on talletettuna ääninauhoille." Hän jatkoi: "Odottakaa ruuan jakelun kanssa niin kauan, että olette saaneet sen kaiken."

Kukaan ei voi ilmaista sellaisen kokemuksen vaikutusta. Sama Jumala, joka oli antanut ilmestykset Danielille, teki saman veli Branhamin kautta. Pian sen jälkeen kun olin vieraillut veli Branhamin luona, oli hänellä näky seitsemästä enkelistä, jotka tulisivat alas taivaasta. Se koski Seitsemän Sinetin ilmestystä, josta veli Branham saarnasi maaliskuussa 1963. Sen jälkeen kun tiesin minkä tehtävän Herra oli minulle antanut, seurasivat vielä pitkät odotuksen vuodet ennenkuin saatoin ryhtyä suorittamaan sitä. Saimme kaikki mitä arvokkainta paljastetun Jumalan Sanan ravintoa sisältävät ääninauhat ja olemme säilyttäneet kaiken. Kun Herra kutsui veli Branhamin luoksensa, muistin sanat: "Odota jakelun kanssa niin kauan, että saat lopunkin ruuan." Olin nyt täysin varma siitä, että jotain tulisi pian tapahtumaan.

On mahdoton mennä tässä asiassa yksityiskohtiin. Mutta Herra, joka oli puhunut, toteutti kaiken sen; mitä Hän oli sanonut. Todellinen Jumalan Sana, sellaisena kuin se paljastettiin rakkaan veli Branhamin kautta, on tullut tuoreeksi ruuaksi tuhansille Euroopassa ja kaikkialla maailmassa. Olen sen todistajana, mitä Herra on tehnyt monissa maissa. Vain iankaikkisuus tulee paljastamaan sen siunauksen ja vaikutuksen, mikä tällä Jumalan antamalla sanomalla on ollut tämän sukupolven totisille Jumalan lapsille.

Olemme jakaneet ruokaa kaikin mahdollisin tavoin. Veli Branhamin saarnoja on käännetty monille kielille. Olemme radion ja ääninauhojen kautta tuoneet julki sen, mitä Herra on uskonut meille. Tämänkään ajan Jumalasta syntyneet ihmiset eivät elä yksinomaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Ottakaa asemanne Jumalan Sanassa niin kuin muutkin ovat ottaneet.


Jumalan käskystä toimien

veli Frank

Veli Frank