"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti."

Hebr. 13:8

Kiertokirje Danielin 70 vuosiviikkoa

Mitä sydämellisimmin tervehdin Teitä kaikkia meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä sanoilla Daniel 12:9: "Mene, Daniel, sillä ne sanat pysyvät lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti."

Daniel ja kaikki Vanhan Testamentin profeetat ovat menneet kirkkauteen kokematta sitä, minkä he saivat paljastettuna ja mitä he ilmoittivat Hengen kautta. Myöskin Paavali ja kaikki apostolit menivät kirkkauteen sen jälkeen kun he omalta osaltaan olivat vahvistaneet siihen aikaan täyttyvän profetian. Ne ilmestykset, jotka tulivat profeetta Danielin osaksi, koskevat erikoisesti Israelia, ja niiden tuli pysyä suljettuina lopunaikaan, eli viimeisiin päiviin asti. Minun tiedossani ei ole yhtään kohtaa, jossa Paavali tai muut apostolit omissa selvityksissään olisivat lainanneet jotakin Danielin kirjasta. Mutta he satakertaisesti viittasivat niihin kohtiin, jotka siihen aikaan pelastushistorian kehityksen kannalta olivat ajankohtaisia.

Meidän Herramme viittasi evankeliumeissa yhden kerran Danieliin, halutessaan kiinnittää Juudan uskovaisten huomion siihen, mitä heidän aikanansa tulisi tapahtumaan. Näin on Herra sanonut: "Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa..." (Luuk.21). Tapahtui todellakin siten, että aidot uskovaiset pakenivat eivätkä kuolleet, kun Jerusalem vuonna 70 j.Kr. tuhottiin.

Tänään meillä on profeetallisen Sanan ja apostolisen Sanan koko täyteys, ja me saamme todellakin nähdä, mitä muut eivät nähneet, kuulla, mitä muut eivät kuulleet. Herra ylistäisi meidän silmiämme ja sydämiämme autuaiksi, sillä Hän sallii meidän käsittää, miten ihmeellisellä tavalla säädettynä kaikki tapahtuu. Näin nähtynä tämä on todellakin valtavin aika, minkä ihmiset voivat maan päällä kokea Jumalan kanssa.

Koska Ilmestyskirjaa koskevan kirjan julkaiseminen vielä hiukan viivästyy, olen päättänyt painaa tämän tutkistelun erillisenä. Mahdollisesti se ilmestyy myöskin myöhemmin tuon kirjan 23. lukuna. Tämän selvityksen ennakkojulkaisemisella toivon Jumalan avulla voivani palvella kaikkia.

Danielin 70 vuosiviikkoa ja ajankohtaiset tapahtumat raamatullisen profetian valossa

Nykyiset tapahtumat Lähi-Idässä ovat uudelleen kiinnittäneet monien raamatuntuntijoiden mielenkiinnon Danielin kirjaan. Erikoisesti näky 70 vuosiviikosta on omiaan perustukseksi, jotta voitaisiin paremmin ymmärtää raamatulliseen profetiaan liittyvät tapahtumat Israelissa. Siten on välttämätöntä tarkastella niin hyvin menneisyyttä kuin nykyaikaakin, sillä vain siten voidaan ymmärtää tulevaisuutta.

Profeetta Daniel oli kansansa kanssa baabelinvankeudessa ja tutki profeetta Jeremian kirjoituksia saadaksensa selvyyden seitsemänkymmenen vuoden sorron loppumisesta (Dan.9). Sen jälkeen hän rukoili hartaasti Jumalaa ja vuodatti sydämensä. Pitkää katumus- ja anomisrukousta seurasi Jumalan vastaus, joka ei kuitenkaan lainkaan koskenut vankeuden aikaa, vaan Israelin tulevia tapahtumia Messiaaseen ja loppuun asti. "Ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta. Ja kun minä vielä puhuin rukouksessa, tuli se mies, Gabriel, jonka minä olin nähnyt ennen näyssä, kiiruusti kiitäen minun tyköni ehtoouhrin aikana. Ja hän opetti minua, puhui minulle ja sanoi: 'Daniel, nyt minä olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen.

Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky. Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.

Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun (=Messias), ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja. Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu (=Messias), eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty. Ja hän (ruhtinas) tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. (Uusi käännös: "Ja temppelin ylimmällä kohdalla on oleva turmion iljetys.") Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse." (9:20-27).

Meidän täytyy panna merkille se, että tässä hänelle annettiin ilmestys seitsemästäkymmenestä vuosiviikosta, jotka vielä olivat tulevaisuudessa, sillä tuo seitsemänkymmentävuotinen baabelinvankeus oli jo loppumaisillansa. Tuona ajankohtana oli kulunut jo 68 vuotta.

Profeetta Jeremia oli ennustanut tuosta seitsemänkymmenen vuoden baabelinvankeudesta, jolla juutalaisia rangaistiin, muun muassa siitä syystä, etteivät he olleet pitäneet sapattivuotta. Jumala ei vaatinut ainoastaan seitsemättä päivää lepopäiväksi: Hän vaati seitsemännen vuoden sapattivuodeksi: "...mutta seitsemäntenä vuotena olkoon maalla levon aika, sapatti Herran kunniaksi; silloin älä kylvä peltoasi äläkä leikkaa viinitarhaasi." (3.Moos. 25:1-7; 3.Moos.26:33-35). Koska tätä Jumalan käskyä ei pidetty, joutui Hänen kansansa hätään. "Ja niin toteutui Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, kunnes maa oli saanut hyvityksen sapateistaan - niin kauan kuin se oli autiona, se lepäsi - kunnes seitsemänkymmentä vuotta oli kulunut." (2.Aik. 36:21).

Herra Jumala sääti sapattivuoden yhteydessä, joka suurena sovituspäivänä kuulutettiin pasuunan äänellä, myöskin riemuvuoden: "Ja laske seitsemän vuosiviikkoa: seitsemän kertaa seitsemän vuotta, niin että seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentä yhdeksän vuotta... Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi... (3.Moos.25:8-13). Baabelin vankeudesta palaamisen jälkeen Jumalan kansa velvoitettiin peruuttamattomalla valalla myöskin sapattivuoden pitämiseen: "Me emme osta sapattina tai pyhäpäivänä maan kansoilta, jos ne tuovat kauppatavaraa tai viljaa mitä tahansa kaupaksi sapattina. Me jätämme joka seitsemäntenä vuotena maan lepäämään ja kaikki saatavat velkomatta." (Neh.10:29-32).

Profeetta Jeremian ennustus kuului: "Mutta kun seitsemänkymmentä vuotta on täyttynyt, niin minä kostan Baabelin kuninkaalle ja sille kansalle, sanoo Herra, heidän pahat tekonsa..." (25:12). "Sillä näin sanoo Herra: Vasta kun ne seitsemänkymmentä Baabelin vuotta ovat täyttyneet, minä katson teidän puoleenne ja panen täytäntöön teitä kohtaan hyvän lupaukseni ja palautan teidät tähän paikkaan." (29:10). Väärä profeetta Hananja väitti, että karkoitetut olisivat palaava kahden vuoden kuluessa (28:3,11). Sen päätteeksi Jeremia julisti hänelle, että hän olisi kuoleva vielä samana vuonna, ja niin tapahtuikin.

Se on otettava tarkasti

Monilla raamatunoppineilla on vaikeuksia tapahtumien oikeaan aikajärjestykseen asettamisessa, sillä he eivät ole huomioineet sitä, että Salomonin kuoleman jälkeen valtakunta jaettiin Juudaan ja Israeliin: Silloin oli toisaalla Juudan/Benjaminin heimot pääpaikkanaan Jerusalem Rehabeamin hallinnassa (932-916) e.Kr.), ja toisaalla kymmenen heimoa, jotka käsitettiin Israeliksi, Jerobeamin hallinnassa (932-911 e.Kr.), jonka istuinpaikka oli Samariassa. Tunnetuin Juudan kuningas oli Joosafat (874-850 e.Kr.), ja tunnetuin Israelissa oli Ahab (875-854 e.Kr.). Tämä on merkille pantavaa, koska oli kaksi pakkosiirtolaisuuteen viemistä ja siten kaksi eri vankeutta: Israel, siis nuo kymmenen heimoa, vietiin vuonna 721 e.Kr. Assyriaan. Molemmat heimot Benjamin ja Juuda vietiin olennaisesti myöhemmin, eli vasta vuonna 606 e.Kr., baabelin vankeuteen. Siitä onkin nyt kysymys. Tämä vankeus kesti tarkalleen 70 vuotta, eli vuodesta 606 vuoteen 536 e.Kr. Noin 40.000 palasi tuolloin baabelin vankeudesta takaisin Jerusalemiin rakentaaksensa jälleen temppelin. Siten päättyivät Jeremian ennustamat 70 vankeuden vuotta, joilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä Dan. 9 ennustettujen 70 vuosiviikon kanssa. Vain nuo kaksi heimoa, jotka oli viety Baabeliin, voivat tulla takaisin Baabelista. "Brittiläisen Israelin" nimellä tunnettu oppi siitä, että nuo 10 heimoa olisivat joutuneet kadoksiin, on väärä.

Esran ensimmäisessä luvussa annetaan meille tieto Jerusalemin temppelin rakentamisesta —ei kaupungin ja sen muurien: "Kooreksen (Cyrus), Persian kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena herätti Herra, että täyttyisi Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, Kooreksen, Persian kuninkaan, hengen, niin että tämä koko valtakunnassansa kuulutti ja myös käskykirjassa julistutti näin: 'Näin sanoo Koores, Persian kuningas: Kaikki maan valtakunnat on Herra, taivaan Jumala, antanut minulle, ja hän on käskenyt minun rakentaa itsellensä temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa. Kuka vain teidän joukossanne on hänen kansaansa, sen kanssa olkoon hänen Jumalansa, ja hän menköön Jerusalemiin, joka on Juudassa, rakentamaan Herran, Israelin Jumalan, temppeliä. Hän on se Jumala, joka asuu Jerusalemissa.'"

Profeetta Jesaja vaikutti tuona aikana vuodesta 740 vuoteen 680 e.Kr. Myöskin hän on puhunut tästä vankeudesta ja ennustanut Kooreksesta (Cyrus), jolle tehtävä annettiin: "Mutta palvelijani sanan minä toteutan ja saatan täyttymään sanansaattajaini neuvon. Minä olen se, joka Jerusalemille sanon: 'Sinussa asuttakoon!' ja Juudan kaupungeille: 'Teidät rakennettakoon!' Sen rauniot minä kohotan. Minä olen se, joka sanon syvyydelle: 'Kuivu; minä kuivutan sinun virtasi!' joka sanon Koorekselle: 'Minun paimeneni!' Hän täyttää kaiken minun tahtoni, hän sanoo Jerusalemille: 'Sinut rakennettakoon!' ja temppelille: 'Sinut perustettakoon!'" (Jes.44:26-28).

Baabelin vankeudesta palaamisen aikaan elivät ja vaikuttivat Serubbaabel, Sealtielin poika, ja Joosua, Joosadakin poika, samoin kuin profeetat Haggai ja Sakarja: "Niin Serubbaabel, Sealtielin poika, ja ylimmäinen pappi Joosua, Joosadakin poika, ja kansan koko jäännös kuuli Herran, Jumalansa ääntä ja profeetta Haggain sanoja, jota varten Herra, heidän Jumalansa, oli hänet lähettänytkin, ja kansa pelkäsi Herraa. Haggai, Herran sanansaattaja, sanoi, saattaen Herran sanan, kansalle näin: 'Minä olen teidän kanssanne, sanoo Herra.' Ja Herra herätti Juudan käskynhaltijan Serubbaabelin, Sealtielin pojan, hengen ja ylimmäisen papin Joosuan, Joosadakin pojan, hengen ja kansan koko jäännöksen hengen, ja he tulivat ja ryhtyivät rakentamaan Herran Sebaotin, heidän Jumalansa, temppeliä.." (Hagg.1:12-14).

Profeetta Haggai ennusti temppelistä, joka tuli uudelleen rakennetuksi: "Tämän temppelin myöhempi kunnia on oleva suurempi kuin aikaisempi, sanoo Herra Sebaot. Ja tässä paikassa minä annan vallita rauhan, sanoo Herra Sebaot." (Hagg.2:9). "Ottakaa vaari, kuinka käy tästä päivästä lähtien eteenpäin, yhdeksännen kuun kahdennestakymmenennestä neljännestä päivästä, Herran temppelin perustamispäivästä, lähtien." (2:18).

Profeetta Sakarjasta me myöskin löydämme viittauksen temppelin rakentamiseen: "Ja Herran enkeli lausui ja sanoi: 'Herra Sebaot, kuinka kauan sinä viivyt etkä armahda Jerusalemia ja Juudan kaupunkeja, joille olet ollut vihainen nämä seitsemänkymmentä vuotta?' Niin Herra vastasi enkelille, joka puhutteli minua, ja lausui hyviä, lohdullisia sanoja. Ja enkeli, joka puhutteli minua, sanoi minulle: 'Saarnaa ja sano: Näin sanoo Herra Sebaot: Minä kiivailen Jerusalemin ja Siionin puolesta suurella kiivaudella. Suurella vihalla minä olen vihastunut suruttomiin pakanoihin, jotka, kun minä vähän vihastuin, auttoivat onnettomuutta tapahtumaan. Sentähden sanoo Herra näin: Minä käännyn Jerusalemin puoleen armahtavaisuudessa. Minun temppelini siellä rakennetaan, sanoo Herra Sebaot, ja mittanuora jännitetään Jerusalemin ylitse'." (Sak.1:12-17).

Temppelin rakentamisessa pantiin pääpaino siihen, että se rakennettiin vanhalle paikalle jumalanhuoneena (Esra 5:15; 6:7 jne). Ensimmäinen perustus kaivettiin esiin ja puhdistettiin, ja sen päälle rakennettiin uusi temppeli, joka kaikissa yksityiskohdissa oli samanlainen kuin ensimmäinen. Niin täytyy olla myöskin uusitestamentillisen seurakunnan suhteen. Sen täytyy ennen Jeesuksen Kristuksen tulemusta tulla uudelleen rakennetuksi alkuperäisen apostolisen esikuvan mukaisesti, mikä merkitsee apostolien ja profeettojen perustukselle rakentamista (1.Kor. 3:10-11; Ef.2:20-22). Näin on jälleen tapahtuva Jerusalemin temppelillekin. Se rakennetaan vanhalle paikallensa. Niinkuin juutalaiset tutkijat ja arkeologit ovat todenneet, ei temppeli sijainnut Moorian kukkulalla, missä Abraham uhrasi Iisakin ja missä nyt on Kalliomoskeija (Omarin Moskeija), vaan tarkalleen viisikymmentä metriä pohjoiseen. Juutalaiset päättävät rukouksensa valitusmuurilla toivomuksella, että Iankaikkinen sallisi heidän kokea temppelin jälleenrakentamisen ja Messiaan tulemuksen.

Jerusalemin jälleenrakentaminen

Tehkäämme vielä kerran yhteenveto: Profeetta Daniel tutki Jeremian kirjoituksia 70-vuotisen baabelinvankeuden loppumisesta, joka jo kaksi vuotta myöhemmin päättyi siihen, että saatiin lupa temppelin jälleenrakentamiseksi. Itse kaupunki muureineen pystytettiin vasta noin 100 vuotta myöhemmin. Enkeli Gabrielin sanojen mukaisesti tämä oli noiden 70 vuosiviikon alku. Niinkuin me tunnemme päivä-viikot, niin käyttää Herra käsitettä vuosiviikot.

Yhteensä on seitsemänkymmenen vuosiviikon kohdalla kysymys kuusinkertaisesta tarkoituksesta, kuten seuraavassa tekstissä tuodaan julki: "Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky. Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi;

1.silloin luopumus päättyy, ja

2.synti sinetillä lukitaan, ja

3.pahat teot sovitetaan, ja

4. iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja

5.näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja

6. kaikkeinpyhin voidellaan.

Seuraava ilmaisu tuli jumalanmiehen erikoisella tavalla panna merkille: "Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun (=Messias), ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja. Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu (=Messias), eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty. Ja hän (Antikristus) tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä.(Uusi käännös: "Ja temppelin ylimmällä kohdalla on oleva turmion iljetys.") Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse." (Dan. 9:23-27).

Profeetallisen Sanan ja historian tuntijat ovat vakuuttavalla tavalla esittäneet ajanjaon Jerusalemin uudelleen rakentamisen käskystä Kristukseen, Messiaaseen asti. Perustan ajanjaolle muodostaa sana, minkä enkeli Gabriel osoitti profeetta Danielille. Danielin tekstissä annetut kolme aikamittaa 7 ja 62 ja 1 vuosiviikko ovat tarkalleen nuo mainitut 490 vuotta. Ne koskevat Israelia. Pelastuksen ja armonajan ajanjakso on noiden 69. ja 70. vuosiviikon välissä.

Profeetallisessa Sanassa säädetyn ohjeen mukaisesti kuului persian kuninkaan Artaxerxeksen käsky vuonna 445 e.Kr. Jerusalemin jälleenrakentamiseksi, ei temppelin —se oli jo valmis ja vihitty. Tuona aikana se oli jumalanmies Nehemia, joka rukouksessa toi Israelin ja Jerusalemin asian Jumalan eteen. Hän muistutti Herraa profeetta Mooseksen sanoista: "Muista sana, jonka sinä annoit palvelijallesi Moosekselle (5.Moos.4:27-31), sanoen: 'Jos te tulette uskottomiksi, niin minä hajotan teidät kansojen sekaan; mutta jos te palajatte minun tyköni, noudatatte minun käskyjäni ja seuraatte niitä, niin vaikka teidän karkoitettunne olisivat taivaan ääressä, minä heidät sieltäkin kokoan ja tuon heidät siihen paikkaan, jonka minä olen valinnut nimeni asuinsijaksi.' " (Neh.1:8-9).

Se saattaa tuntua meistä erikoiselta, mutta tämä Nehemia oli tuohon aikaan kuninkaan juomanlaskija. Voi olla niin, että Jumalalla on ihmisensä korkeimmalla paikalla hallituksessa, kun on kysymys Hänen Sanansa täyttymyksestä. Nehemia oli päiväkausia itkenyt, paastonnut ja suunnannut anomisensa Taivaan Jumalalle. Kuningas näki tämän hänestä ja kysyi suoraan: "Minkätähden sinä olet niin murheellisen näköinen? Ethän ole sairas; sinulla on varmaan jokin sydämensuru." (Neh.2:2). Silloin Nehemia toi julki pyyntönsä. Rukouksessa hän ei maininnut ainoastaan Jumalan kansan asiaa yleisesti, vaan hän muistutti Jumalaa Mooseksen aikana annetusta lupauksesta. Siten hän kosketti Jumalan sydäntä, joka on sidottu lupauksiinsa. Jumala alkaa toimia, kun aika on täyttynyt ja Hänen kansansa muistuttaa Häntä Hänen lupauksistansa.

Pappi Esra ja kuvernööri Nehemia vaikuttivat yhdessä noin viisikymmentä vuotta temppelin vihkimisen jälkeen. Esra antaa takaisinpäin yhteenvedon siitä, mitä kaikkea baabelinvankeudesta palaamisen ja temppelin rakentamisen yhteydessä tapahtui. Hän järjesti jumalanpalveluksen Mooseksen lain säädösten mukaisesti (Neh.8:13-18) ja lopetti kaiken sekoituksen (Neh.13:23-31). Nehemiassa meille kuvataan millaisella tavalla ja missä olosuhteissa rakentajat suorittivat heille määrätyn työn kaupungin ja muurin rakentamiseksi.

Mitä tulee jakoon, niin täytyy panna merkille se, että me olemme tekemisissä kahden ajallisesti toisistaan eroavan rakennushankkeen kanssa, nimittäin temppelin ja sitten myöhemmin kaupungin rakentamisen. Nehemiassa ja Danielissa ei ole puhe temppelin rakentamisesta, vaan Jerusalemin jälleen rakentamisesta muureineen ja vallihautoineen. Tämän kyseessäolevan käskyn antoi Artaxerxes vuonna 445. e.Kr. Siitä alkaen Messiaan kuolemaan asti tuli kulua 7 vuosiviikkoa = 49 vuotta — ja 62 vuosiviikkoa = 434 vuotta — siis yhteensä 483 vuotta. Huomioikaamme, että raamatullisessa profetiassa vuoteen lasketaan 360 päivää ja niin tulemme tarkalleen meidän Herramme ristiinnaulitsemisen vuoteen. Siten ovat nuo 7+62=69 täyttyneet tarkalleen 483 vuodessa.

Kirjoitusten mukainen jako

Kirjoitusten todistuksen mukaisesti jää siis vielä yksi vuosiviikko Israelia varten, ja se on täydet seitsemän vuotta. Näitä viimeistä seitsemää vuotta varten, jotka alkavat suunnilleen kansakunnista koostuvan seurakunnan ylöstempaamisella, solmitaan sopimus Rooman —tarkemmin sanottuna Vatikaanivaltion ja Israelin välillä: "Ja hän (Antikristus) tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse." (jae 27). Tämä on selvää Jumalan puhetta.

Opetus siitä, että Jeesus jo olisi ottanut ensimmäisen puoliskon seitsemännestä kymmenennestä vuosiviikosta, on väärä. Meidän täytyy myöskin tässä kohden kysyä hyvin selvästi: Mitä sanovat Kirjoitukset siihen? Kirjoitukset sanovat, että tähän aiheeseen on vain kolme aikamittaa profeetta Danielissa: 7 ja 62 ja 1 vuosiviikko. Kirjoitukset sanovat myöskin, että Messias, Voideltu, tapetaan 62 vuosiviikon kuluttua, ei 62 ja puolen vuosiviikon kuluttua. Näin sanoo Herra Sanassansa: "Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu..." (jae 26).

Ei ole olemassa yhtään ainoata Kirjoitusten kohtaa, joka sanoisi, että meidän Herramme saarnasi kolmen ja puolen vuoden ajan ja että Hän olisi tehnyt jonkin seitsemän vuoden liiton, ja sitten rikkonut sen puolivälissä. Mooseksen ilmestysmajassa (4.Moos.4:1-3) toimivia miehiä varten säätämän palvelustehtävän mukaisesti Hän alkoi palvelustehtävänsä kolmantenakymmenentenä elinvuotenaan (Luuk.3:23). Pyhät Kirjoitukset eivät anna mitään tietoa Hänen palvelustehtävänsä pituudesta, vaikka siitä kevytmielisesti saarnataankin. Yhtä vähän Kirjoitusten mukaista on se, miten yleisesti julistetaan, että Nooa saarnasi 120 vuotta. Kun Nooa oli 500 vuotta vanha, syntyivät hänelle hänen poikansa (1.Moos.5:32). Kun hän sai tehtävänsä, olivat hänen poikansa jo naimisissa (1.Moos.6:18). Vedenpaisumus tuli hänen kuudentenasatana elinvuotenaan (1.Moos.7:11).

Miten voidaan ylipäätänsä sekoittaa Kristus antikristuksen kanssa ja käyttää samaa jaetta molempiin? Minkä liiton olisi Kristus solminut ja sitten rikkonut, jos nuo ensimmäiset kolme ja puoli vuotta koskisivat Häntä? Vanhaa liittoa Hän ei rikkonut, sillä Hän ei tullut rikkomaan lakia ja profeettoja, vaan täyttämään. Rooman kanssa Hänellä ei ollut mitään sopimusta, jonka Hän olisi voinut rikkoa, ja Israelin kanssa Hän ei myöskään ole rikkonut mitään liittoa, päinvastoin: Hän Liiton Veren kautta pystytti Uuden Liiton, ja tämä Uusi Liitto on iankaikkinen liitto. Lähestytään jumalanpilkkaa, jos jotakin yksin antikristusta koskevaa raamatunkohtaa käytetään osittain Kristukseen ja osittain antikristukseen.

Herra ei myöskään lopettanut teuras- ja ruokauhreja. Kaikki jatkui totutulla tavalla vuoteen 70 j.Kr. asti. Myöskään silloin ei mitään "tuomiota julistettu hävittäjän ylitse". Siitä, mitä 27. jakeessa sanotaan, ei mikään koske Kristusta, mutta kuitenkin kaikki antikristusta. Satakaan vastakkaista lainausta ei voi tehdä tyhjäksi yhtäkään Jumalan Sanan jaetta. Joka on Jumalasta, yhtyy Hänen Sanaansa ja näkee koko asiayhteyden. Kesti Jeesuksen Kristuksen palvelustehtävä kaksi tai kolme vuotta —se sattuu joka tapauksessa kuudennenkymmenennenkahdennen vuosiviikon lopulle. Tämä on Näin sanoo herra sanassansa. Näitä kuuttakymmentäkahta edelsi seitsemän vuosiviikkoa, niin että tuo ajanjakso teki yhteensä 69 vuosiviikkoa, ja se osuu tarkalleen siihen vuoteen, kun Herra antoi elämänsä ja tuli ristiinnaulituksi. Jumalan Sana on kaikessa hyvin tarkka. Kunnia olkoon Herran.

Noiden vielä jäljellä olevan vuosiviikon ensimmäisten 3 1/2 vuoden aikana astuvat esiin nuo molemmat todistajat Israelissa: "Ja minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan." (Ilm.11:3). Noiden 3 1/2 vuoden aikana heillä on jumalallinen valta. Heidän palvelustehtävänsä muistuttaa Moosesta ja Eliaa, koska heidän kauttansa on tapahtuva sama. Taivas on oleva heidän kolmen ja puolen vuoden palvelustehtävänsä ajan suljettu —niin oli Elian kohdalla; myöskin vedet ovat muuttuva vereksi —niin oli Mooseksen kohdalla. Mooses ja Elia mainitaan Vanhan Testamentin kolmessa viimeisessä jakeessa profeetta Malakiassa. He olivat myöskin ne, jotka laskeutuivat kirkastusvuorelle (Matt.17: jne.) Mutta heti heidän palvelustehtävänsä päättymisen jälkeen nuo molemmat profeetat tapetaan. Silloin on ensimmäinen vuosiviikon puolikas ohitse, liitto rikotaan, ja alkaa kolmen ja puolen vuoden vainon aika. "... ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi" (Dan.7:25b). "...ja sille (antikristus) annettiin valta tehdä sitä neljäkymmentä kaksi kuukautta." (Ilm.13:5b). Tämä on se ajankohta, jolloin silloin virassa oleva paavi kaikkine loistokkuuksinensa on asettuva Jerusalemin valmiiseen temppeliin, ja on valtikkansa kädessä esittävä juutalaiselle kansalle oman versionsa, nimittäin katolisen. Silloin räjähtää aikapommi.

Mutta Herra on tuhoava tuon "kadotuksen lapsen" suunsa henkäyksellä äkillisen tulemuksensa kautta (2.Tess.2). Tällä "tulemuksella" ei tarkoiteta Jeesuksen Kristuksen paluuta Ylkänä kun Hän tulee noutamaan Morsiusseurakunnan (Matt.25; 1.Tess.4), eikä myöskään Hänen tulemustansa kirkkaudessa, kun kaikkien silmät ovat näkevä Hänet (Matt.24:30; Ilm.1:7 jne). (Katso lehtinen "Kristuksen paluu ja eri tulemukset".) Tuohon aikaan Herra paljastaa itsensä juutalaisille Liiton Enkelinä (Ilm.10). Mutta ensin he lankeavat väärään pelastajaan —"Messiaaseen", jonka apua he etsivät.

Dan.12 esitetään kysymys siitä, kuinka kauan on vielä näitten ihmeellisten asian loppuun. Seitsemännessä jakeessa vannottu vala viittaa selvästi Ilm.10, missä sitten sanotaan, ettei ole oleva aikaa —viivytystä. Vastaus Dan.12 kuuluu: "Ja minä kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: 'Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät'." (jae 7). Nämä ovat nuo viimeiset kolme ja puoli vuotta.

Aivan loppua kohden tulee Jumala Sanassansa hyvin tarkaksi päivien asettamisen suhteen. Noiden molempien profeettojen palvelustehtävä kestää 1260 päpäivää (Ilm.11:3), ja se tekee tarkalleen kolme ja puoli vuotta. Tuona aikana temppeli rakennetaan. Silloin on "puoliaika". Mutta temppelin rakentamisen ja mittaamisen jälkeen pyhää kaupunkia tallataan neljäkymmentäkaksi kuukautta. Tämä on täsmälleen kolme ja puoli vuotta Ilmestyskirja 11:2 mukaisesti: " ...sillä se on annettu pakanakansoille; ja he tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta..." " ...ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät." (Luuk.21:24). Profeetta Daniel puhui myöskin tuosta miehestä, joka on heittävä totuuden maahan, päivittäisestä uhrista, joka lakkautetaan, ja hävityksen kauhistuksesta, joka asetetaan, samoin kuin myöskin pyhäköstä, joka annetaan tallattavaksi (Dan.8:11-14).

Toinen puolisko kokee kaksi pidennystä. "Ja siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää." (Dan.12:11), eli siis 30 päivää kauemmin, kunnes päätetty hävitys vuodatetaan perustetun hävityksen kauhistuksen ylle. Sitten meille vielä mainitaan kolmas päivien luku, nimittäin 1335 päivää. Ilmeisestikin tarvitaan vielä 45 päivää, joina nuo viimeiset tapahtumat, kuten esimerkiksi kansojen tuomio (Jes.2:4; Miika 4:3; Matt. 25:32; Ilm.11:8; Ilm.20:4 jne) tapahtuu; vasta sen jälkeen voi Kuninkaanvalta alkaa. Kaikkihan täytyy saattaa takaisin ihanaan tilaan. Koko luomakunta odottaa kaipauksella tuota hetkeä, tullakseen vapautetuksi siitä katoavaisuudesta, jonka alla se huokaa (Room.8:19-22).

Viitaten viimeiseen aikamittaan sanotaan: "Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää!" Siten päättyy se, mitä viimeisimmässä vaiheessa tulee tapahtua ja kaikki on palautettu ja valmistettu Jumalan Valtakuntaa varten maan päällä. Hyvä sen, joka kestää suoranaiseen loppuun asti, sillä ne, jotka jäävät tämän maan päälle, menevät sitten tuhatvuotiseen valtakuntaan. Koko luomakunta on henkäisevä helpotuksesta, ja koko maailma on oleva paratiisimaisessa tilassa. Pyhien Kirjoitusten todistuksen mukaisesti ei ole mitään totaalista maailmanloppua täydellisine tuhoineen, niinkuin jotkut opettavat, vaan ainoastaan puhdistaminen tulella ja ihana uusi alku, josta koko luomakunta jo iloitsee. Silloin ovat susi ja karitsa, lehmä ja karhu jne elävä rauhassa keskenään (Jes.11:6-9 jne) sillä tuona ajanjaksona on saatana sidottu ja syvyydessä (Ilm.20).

Ajanmerkit

Diplomaattinen tunnustaminen Israelin ja Vatikaanivaltion välillä ei vielä ole ennustettu liitonsolmiminen. Sellainen tunnustus on maailman valtioiden välillä yleistä eikä ole sidottu aikaan. Seitsemänvuoden-Sopimuksessa ei ole oleva kysymys lähettiläiden vaihtamisesta ja diplomaattiedustustojen pystyttämisestä, vaan se on säätävä ja määräävä Jerusalemissa sijaitsevien kolmen maailmanuskonnon oikeuksista ja velvollisuuksista. Israelista ja Jerusalemista me löydämme paikkoja, jotka ovat pyhiä juutalaisuudelle, kristityille ja islamille. On olemassa vain yksi ihminen maan päällä, johon myöskin juutalaiset ja muslimit kunnioituksella katsovat, ja se on paavi, jota arvostetaan kaikkien uskontojen keskuudessa keskeisenä hahmona. Myöskin hänen suhteensa arabimaailmaan on loistava. Niinpä on Vatikaanille lankeva rooli neuvotteluissa huolehtia siitä, että Israelin toiveelle annetaan periksi ja temppelin rakentaminen sisällytetään sopimukseen. Hän on puhuva noiden kolmen monoteistisen (yhteen Jumalaan uskovan) uskonnon ihmisoikeuksista ja samanarvoisuudesta. Kaikki tämä on tapahtuva, jotta Kirjoitukset täyttyisivät. Mitä tulee ajalliseen jakoon profeetta Danielissa, niin ovat kaikki nimekkäät kirkkohistorian miehet, alkaen Ireneuksesta, joka vielä oli Polykarpuksen kanssa ja tämä Johanneksen kanssa, joka kirjoitti Ilmestyskirjan, yksimielisesti opettaneet siitä.

Nykyaikana olivat historiankirjoittaja Larkin, raamatunkääntäjä Scofield ja jumalanmies William Branham ne, joiden yksimieliset toteamukset ovat edessämme. Usein eivät ihmiset kuuntele tarkoin kysymyksiä ja eivät sen tähden ymmärrä myöskään vastauksia oikein. Jos esimerkiksi kysymys kuuluu: "Kuinka paljon aikaa on varattu juutalaisille noiden molempien profeettojen palvelustehtävän vaikutuksessa?", niin silloin vastaus kuuluu 3 1/2 vuotta. Mutta jos kysymys kuuluu: "Millainen ajanjakso on kansakuntien armonajan lopun ja tuhatvuotisen valtakunnan välillä", niin silloin täytyy vastauksen olla sen mukainen. Joka kuitenkin siinä, mitä veli Branham on opettanut, ajattelee näkevänsä ristiriidan, on tässä tapauksessa jättänyt huomioimatta Pyhien Kirjoitusten vastaavat kohdat.

Saarnassansa "Danielin seitsemänkymmentä vuosiviikkoa" hän ei ole vastannut kysymyksiin, jotka voitaisiin ymmärtää väärin. Siinä hän on vakuuttavalla tavalla opettanut ja toistuvasti puhunut tulevasta seitsemän vuoden ajanjaksosta Israelia varten. Hän sanoi: "So now, there's no more quessing about it. We know now that each week meant seven years. Have you got it? Let's say together: 'One week equals seven years.' Now we know we got it. One week equals seven years." (sivu 104). "Siinä ei ole nyt enää mitään arvailemista. Me tiedämme nyt, että jokainen viikko merkitsee seitsemää vuotta. Oletteko te käsittäneet sen? Sanokaamme yhdessä: 'Yksi viikko vastaa seitsemää vuotta.' Me tiedämme nyt, että niin on. Yksi viikko vastaa seitsemää vuotta."

"Now, it they've already had sixty-nine weeks and lived it exactly the way God said they did, and it happened exactly the way God said it would do, then there's one more week promised to the Jews." (sivu 108). "Jos he jo ovat eläneet kuusikymmentäyhdeksän viikkoansa, ja juuri siten kuin Jumala sen heille ennalta sanoi, ja se tapahtui juuri siten kuin Jumala sen sanoi, silloin on juutalaisille vielä luvattu yksi viikko."

"...then there's one more week left for the Jews. Is that right? And that's exactly seven years." (sivu 124). "...silloin on juutalaisille vielä jäänyt yksi viikko. Pitääkö tämä paikkansa? Ja se on täsmälleen seitsemän vuotta."

"The moment He starts that seventieth week, or seven years, the Church is gone. Can you see it, friends? Raise up your hand if you can see it." "Sinä hetkenä, kun hän alkaa tämän seitsemännenkymmenennen viikon, tai seitsemän vuotta, on Seurakunta poissa. Voitteko nähdä sen, ystävät? Kohottakaa kätenne, jos te voitte nähdä sen.

"The moment He starts the seventieth week, or seven years, the Church is gone. Now listen. I'm quoting again, so you won't forget. This is what the Holy Spirit put upon my pen while I was writing." (sivu 130). "Siinä hetkessä kun Hän aloittaa seitsemännenkymmenennen viikon tai seitsemän vuotta, on Seurakunta poissa. Kuulkaa nyt. Minä lainaan vielä kerran, jotta te ette unohda sitä. Tämä on se, mitä Pyhä Henki laittoi kynääni kun kirjoitin."

Tämän toistuvan ilmaisun mukaisesti osuu viimeisen vuosiviikon alku melko lailla samanaikaiseksi Seurakunnan poisottamisen kanssa. Silloin koittaa Israelille hengellinen alku. Diplomaattisten suhteiden solmiminen Israelin ja Vatikaanin välillä oli välttämätön, jotta jatkoneuvottelut Jerusalemista voisivat tapahtua ja liitto Dan. 9:27 mukaisesti voitaisiin solmia. Myöskin on Israel suuntautuva Euroopan Unionia kohti.

Danielin kirja on Vanhan Testamentin ilmestyskirja. Siinä ovat paljastettuina Israelin tapahtumat loppuun asti. Ensimmäinen maailmanhallitsija joka orjuutti Israelin oli Nebukadnessar. Hänessä alkoi noiden neljän maailmanvallan pakanallinen hallinta. Aivan niinkuin ensimmäinen maailmanhallitsija sai eläimellisen sydämen, niin on oleva viimeisenkin suhteen: "Hänen sydämensä muutetaan, niin ettei se ole ihmisen sydän, ja hänelle annetaan eläimen sydän. Ja niin kulukoon häneltä seitsemän aikaa." (Dan.4:13). Vielä kolme kertaa sanotaan samassa luvussa, että tulisi olemaan seitsemän aikaa, siis seitsemän vuotta, joina tämä ensimmäinen maailmanhallitsija tulisi eläimeksi. Sama koskee myöskin viimeistä maailmanhallitsijaa. Viimeisinä seitsemänä vuonna, kun saatana on heitetty alas (Ilm.12:9) ja tulee häneen, on hän oleva kuin peto ja antava hänelle istuimensa (Ilm.13:2). Ensimmäisinä kolmena ja puolena vuotena ei hän vielä voi harjoittaa täydellistä maailmanvaltaa, koska nuo molemmat profeetat tuona aikana suorittavat tehtäväänsä jumalallisella arvovallalla. Mutta viimeisinä kolmena ja puolena vuotena hän on käyttäytyvä eläimellis-saatanallisella tavalla, nimittäin tuona suurena vainon- ja ahdistuksenaikana. Niin ovat sen tuoneet esiin jo Ireneus (†202) ja muut raamatunopettajat.

Mitä tulee lopunajalliseen, profeetallisesti ennustettuun kehitykseen, sanoi jumalanmies William Branham eräässä saarnassa 19. maaliskuuta 1962 Tiftonissa, Georgiassa, USA:ssa vain muutama kuukausi Berliinin muurin pystyttämisen jälkeen: "On oleva opetuksen sade. Oli kansallinen opetuksensade. Kommunismi kylvettiin jokaiseen kansaan ihmisten keskellä. Oli Rooman herätys. Tiedättekö te, mitä tapahtuu, kun he... antavat takaisin Berliinin itäosan? Se asettaa kommunismin... minä tarkoitan Rooman Valtakunnan juuri siihen tilaan, missä se oli Jeesuksen Kristuksen aikana. Varmastikin niin tapahtuu. Täsmälleen."

Maailmankommunismia ei ole enää olemassa, eli se ei ole enää mikään uhka roomalaiskatoliselle kirkolle. Se kokee päinvastoin aivan uuden nousukauden entisissä kommunistimaissa. Joka on selvillä taustavoimista tietää, millaista osaa Vatikaani on näytellyt kommunismin luhistumisessa. Kylmä sota on lopussa, Berliinin muuri on kadonnut. Saksa on yhdistetty ja Eurooppa on yhdistymisprosessissa. Samanaikaisesti nousee maailmankatolismi, ja niin syntyy roomalainen valtakunta uudelleen silmiemme edessä. Maaliskuun 25. päivänä 1957 allekirjoitettiin Rooman sopimukset. Ne muodostavat pohjan Euroopan talousyhteisölle. Näitä sopimuksia ei olisi voitu tehdä missään muussa maailman kaupungissa. Maailmanpolitiikka tehdään maailman pääkaupungissa. On kysymys roomalaisesta valtakunnasta, joka viimeisenä maailmanvaltana on pysyvä loppuun asti. Kaikkien kansojen alistaminen saavutetaan Rooman poliittisen vallan kautta, ja Rooman uskonnollinen valta on harjoittava raamatullisesti uskovien ja juutalaisten vainoa.

Jeesuksen päivinä oli Israel roomalaisen vallan alla. Vuodesta 63 e.Kr. oli juutalainen maa osa Rooman valtakuntaa. Makkabealaisten kuningaskunta oli päättynyt väkivaltaiseen loppuun. Roomalainen keisari Augustus määräsi Jeesuksen syntymän aikaan väestönlaskennan koko roomalaisessa valtakunnassa, johon myöskin "Juudea" kuului (Luuk.2:1-5). Paavali juutalaisena oli syntynyt rooman kansalaiseksi (Apt.22:25-29). Roomalainen sotaherra Titus piiritti ja tuhosi Jerusalemin vuonna 70 j.Kr. Roomalainen valtakunta on pysyvä loppuun asti.

"Kahdentoista yhteisön" uusissa passeissa ei ole enää ensimmäisellä sijalla oma maa, vaan "Euroopan Yhteisö", mikä piakkoin korvataan "Euroopan Unionilla". Jo nyt eurooppalainen oikeus menee kansallisen oikeuden edelle. Kansalliset oikeudet lähettävät tietyt tuomiot Luxemburgissa toimivan Eurooppalaisen Tuomioistuimen hyväksyttäviksi ja tutkittaviksi. Eurooppaneuvosto, Eurooppalainen Keskuspankki, yksitoista tärkeintä instituutiota, ovat jo löytäneet paikkansa. Euroopan Unioni on samalla perusta sille maailmanhallinnalle, joka on harjoittava valtaa yhdistyneenä hengellisen maailmankaupungin, Rooman, kanssa.

Neuvotteluja Israelin, Vatikaanivaltion, PLO:n ja arabivaltioiden välillä tullaan jatkamaan suurista vaikeuksista huolimatta. 30 joulukuuta 1993 allekirjoitettiin asiakirjat Vatikaanin ja Israelin välillä, ja vain yhtä päivää myöhemmin, 31. joulukuuta 1993 neuvotteli sama Vatikaanin lähetystö PLO:n kanssa. Me voimme lähteä siitä, että ennustetut eskatologiset (lopunaikaa koskevat) tapahtumat ovat aivan lähellä ja ovat toteutuva kohta kohdalta. Yhä uudelleen puhutaan rauhan ja turvallisuuden "historiallisesta" merkityksestä ja tavoitteesta, "historiallisista" tapahtumista, "historiallisista" sopimuksista, jopa "historiallisesta" kädenpuristuksesta Johannes Paavali II ja Jerusalemin ylirabbiinin välillä (Meir Lau) Castel Gandolfossa, samoinkuin "kädenpuristuksesta" Arafatin ja Rabinin välillä Washingtonissa.

Syyskuun 13. päivänä 1993 Washingtonissa allekirjoitetun sopimuksen mukaisesti tulee Jerusalemin loppuasemasta käytävien neuvottelujen alkaa kolmen vuoden sisällä, ja niiden täytyy olla käyty viimeistään kahden vuoden sisällä. Tunnettu U.S. poliitikko ja Fürthissä, lähellä Nürnbergiä syntynyt juutalainen, Henry Kissinger, sanoi heti allekirjoittamisen jälkeen: "Peres walked into a trap." —"Peres meni ansaan." Sana "Peres" tarkoittaa Dan.5:28 mukaan "jakaa", ja niin Peres jakaa oman maan. Raamatullisesti tarkastellen kulkevat Jumalan säätämät Luvatun Maan rajat aivan toisin. Kahdella ja puolella Ruubenin, Gaadin ja Manassen heimolla oli alueensa Jordanin itäpuolella (Joosua 1: 12-15 jne). Israelin olisi päinvastoin pitänyt saada lisää maata, jotta myöskin maantieteellisesti jumalallinen järjestys olisi palautettu. Se on varmastikin vielä tuleva. Arabivaltiot ovat yhteensä 640 kertaa suuremmat kuin Israel, ja voisivat ilman muuta sijoittaa palestiinalaiset uskon- ja taistelukumppaninsa.

Sadastakahdestakymmenestä valtuutetusta Knessetissä äänesti 61 päätöksen puolesta. Yksi ääni oli siis ratkaiseva. Lokakuun 1. päivänä 1993 päättivät 46 rikkaimman maan rahaministerit New Yourkissa siitä, että PLO-alueiden rakentamiseen asetetaan käytettäväksi 2 miljardia US-dollaria. Siitä summasta Israel vastaa 75 miljoonasta dollarista. Lokakuun 4. päivä 1993 Arafat tiedotti, että hän haluaisi käyttää siitä 75% poliisin ja armeijan kokoamiseen sekä asevarusteluun. Kehitys tällä alueella saa mielenkiintoisia piirteitä.

Jerusalem - väkikivi

Ei Gaza eikä Jeriko, ei Länsiranta eikä myöskään Golanin kukkulat, vaan Jerusalem on viimeiseen taisteluun asti oleva kaikille kansoille väkikivi, koetuskivi, jonka kanssa ne ovat repivä itsensä (Sak.12:2-3). Gaza-Jeriko sopimuksen kautta on ympärillä olevat kansat asetettu aivan Jerusalemin ovelle. Nyt ovat kaikki kansakunnat YK:ssa Arafatin puolella ja siten Israelia vastaan. Tämä mies on se, joka 1974 julkaisi seuraavanlaisen asteittaisen suunnitelmansa: "Ensimmäisessä vaiheessa me pystytämme strategiset sillanpääasemat Gazaan ja Jerikoon, valloittaaksemme sieltä käsin Jerusalemin. Kenellä on Jerusalem, sillä on koko Israel." Kuusi päivää sopimuksen kirjoittamisen jälkeen Washingtonissa, nimittäin 19. syyskuuta 1993, toisti Arafat arabiliigan 19 ulkoministerin edessä Kairossa saman asteittaisen suunnitelman. Hän luki PLO-säädöksistä vanhastaan tunnetun julkilausuman ja lopetti sanoin: "Meidän päämäärämme on Israelin tuhoaminen." Jo useammissa sodissa —ja Arafat oli niissä mukana vuodesta 1948 lähtien —haluttiin, kuten he sanoivat, heittää Israel mereen.

Tähän asti Jerusalem oli vain Israelin pääkaupunki, ei milloinkaan jonkun toisen kansan. Molemmille muille maailmanuskonnoille, kristityille ja Islamille oli tämä kaupunki tähän asti vähäisemmästä merkityksestä. Mutta nyt ne erikoislaatuisella tavalla suuntaavat enenevässä määrin katseensa Israeliin ja varsinkin Jerusalemiin. Ne jättävät Mekan ja Medinan, Lourdesin ja Fatiman huomioimatta ja keskittyvät kaikin voimin Jerusalemiin. Vatikaani asettaa jopa vaatimuksia ristiretkien aikaisien omistuksien suhteen. Millä oikeudella?

Niinpä kuuluu PLO:n lausuma: ensin Gaza ja Länsiranta, sitten Jerusalem ja koko Israel. Sen tähden on Arafat antanut painaa valtionvaakunaansa myöskin koko Israelin Eilatista Jerusalemiin ja Tel Aviviin ja Haifaan asti. Hänen käsityksensä mukaan se on Palestiinan valtio, mutta sitä ei todellisuudessa milloinkaan ole ollut olemassa sellaisena, niinkuin sen nyt tulisi syntyä. Palestiina nimi on peräisin kreikkalais-roomalaisesta nimityksestä "Palaistine" ja sitä käytettiin filistealaisten maasta. Se on nykyinen Gazan kaistale, ei enempää. Vaikka israelin ministeripresidentti Rabin korosti rauhaa Washingtonissa, lainatessaan Sanan Saarnaaja 3:8: "Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla", on Israelin kansalla ja Jerusalemin kaupungilla vielä todella pahoja aikoja edessänsä.

Pyhät Kirjoitukset eivät sano, että todellinen rauha tulisi tai olisi oleva poliittisten ja uskonnollisten neuvottelujen johdosta. Niissä tuodaan vain julki se, mitä nyt todellisuudessa tapahtuu: Puhutaan rauhasta ja neuvotellaan siitä. Mutta varoitus pysyy voimassa: "Kun he sanovat: 'Nyt on rauha, ei hätää mitään', silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon." (1.Tess.5:1-3).

Jo syyskuun 29. päivänä 1938 julisti brittiläinen pääministeri Chamberlain Münchenin sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Hitlerin kanssa: "Peace in our days." —"Rauha meidän päivinämme." Vain vajaat kaksi kuukautta myöhemmin, nimittäin marraskuun 9. 1938 paloivat synagoogat Hitlerin Saksassa. Natsit murhasivat 91 juutalaista, yli 26.000 vietiin keskitysleireille ja lukemattomia juutalaisten liikkeitä hävitettiin. Syyskuun 13. päivänä 1993 kuului iskulause Washingtonissa samalla tapaa: "Peace in our time." —"Rauha meidän ajassamme." Mutta tuleva on, mitä Jumala Pyhissä Kirjoituksissa, esimerkiksi Sakarja 12 ja 14 ja muissakin kohdissa antoi ennustaa.

Viimeiset päivät

Mitä tulee armonaikaan kansakunnille, niin se kestää niin kauan kunnes Jumala armollisesti jälleen kääntyy Israelin puoleen. Tätä ajanjaksoa kutsutaan myöskin Israeliin ja seurakuntaan viitaten profeetallisella käsitteellä "viimeiset päivät". Hebrealaiskirjeiden kirjoittaja tuo heti alussa julki, että Jumala, sen jälkeen kun Hän muinoin monella tapaa oli puhunut profeettojen kautta isille, "on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta."

Pietari puhui armon ajasta jolloin Pyhä Henki vuodatetaan ja toimii yliluonnollisella tavalla käyttäen profeetallista sanamuotoa: "Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle..." Hän viittaa siinä Pyhän Hengen vuodatukseen (Apt.2:17), joka noin kaksituhatta vuotta sitten alkoi tuntemanamme helluntaipäivänä, ja käyttää tuosta ajankohdasta lähtien nyt melkein takanamme olevasta kaksituhatvuotisesta jaksosta käsitettä "viimeisinä päivinä". Kaikkein viimeisin päivä on Herran päivä —seitsemäs vuosituhat. Toisessa saarnassansa helluntain jälkeen Pietari viittaa lupaukseen 5.Moos.18:15-18 ja osoittaa, että Kristus on Messias, Profeetta, josta Mooses on ennustanut. "Ja on tapahtuva, että jokainen, joka ei sitä profeettaa kuule, hävitetään kansasta." Kaikki profeetat Samuelista alkaen ovat "ennustaneet näitä päiviä." (Apt.3:22-24). Nämä molemmat viimeiset päivät kuluvat nyt hitaasti mutta varmasti loppuunsa. Kaikkein viimeisin päivä on seitsemäs päivä, joka tunnetaan myöskin viimeisenä päivänä. Joh.11:24 me luemme: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä." Viimeisen päivän alussa ensimmäinen ylösnousemus on tapahtuva, ja viimeisenä päivän lopussa viimeinen — toinen ylösnousemus ja lopullinen tuomio on tapahtuva.

Myöskin profeetta Hoosea puhui näistä viimeisistä päivistä liittyen Israelin hajoitukseen: "Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä." (6:1-2). Nämä tässä mainitut kaksi päivää ovat ne kaksituhatta vuotta, jolloin Israelin kansa oli hajallaan, mutta sitten koottiin näiden päivien lopulla niinkuin monet raamatunkohdat todistavat ja me omassa sukupolvessamme olemme kokeneet. "Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että 'yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä'." (2.Piet.3:8).

Kahden päivän kuluttua tapahtuva kokoaminen ei vielä merkitse sitä, että he olisivat vastaanottaneet elämän Jumalalta, sillä se tapahtuu vasta kun he tunnistavat Messiaansa, jossa yksin on iankaikkinen elämä kaikkia ihmisiä varten. Sillä vain Jeesuksessa Kristuksessa on Jumala pelastusta tuoden henkilökohtaisesti paljastanut itsensä ihmiskunnalle. Israelia ajatellen sanotaan: "...kolmantena päivänä hän meidät herättää..." — se tarkoittaa: meidän aikamme jälkeen, Israelille koittavana armonaikana, joka jo osuu Herran päivälle, he ovat saava elämän Jumalalta. Noiden kahden profeetan palvelustehtävän kautta he ovat tunnistava Messiaansa. "Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista?" (Room.11:15).

Siihen asti on heidän kokoamisestansa ja kansallisesta syntymisestänsä huolimatta Mooseksen peite yhä vielä heidän yllänsä. Näin sanoo Paavali kirjeessänsä korinttolaisille: "Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois." (2.Kor.3:15).

Jumalallinen pelastussuunnitelma toteutuu juuri siten, kuin se jo iankaikkisuudessa suunniteltiin. Me olemme todellakin raamatullisen lopunajan- profetian täyttymyksen ja toteutumisen keskellä. Minä hetkenä tahansa voi tapahtua se, että kansakuntien armonaika kuluu loppuun, seurakunnan täydellistäminen on saavutettu, poisottaminen tapahtuu, Jumala tekee uuden hengellisen alun Israelin kanssa, liitto antikristuksen kanssa solmitaan ja temppeli rakennetaan.

Miten kovasti juutalaiset odottavat lupaustensa toteutumista, näemme jo seuraavasta tosiasiasta: "Israelin uskontoministerin varjohallituksen ja ylirabbinaatin vaikutuksen alla valmistettiin jo 93 temppeliastiaa. Niitä voidaan katsella Misgav Ladech katu 24 Jerusalemissa. Seuraavaksi valmistetaan takomalla 2.Moos.25:31-40 mukaisesti 1,80 m korkea kynttilänjalka yhdestä 43 kg painavasta kultakimpaleesta. Poikkeuksen muodostaa vain liitonarkki, koska Kirjoitukset tuntevat juutalaiset uskovat, ettei siitä temppeliastioiden tavoin tullut sotasaalista, vaan se on vahingoittumattomana jossakin huoneessa temppelin raunioiden alla.

Uskovaiset juutalaiset kertovat avoimesti mitä he odottavat välittömässä tulevaisuudessa. He ovat vakuuttuneita siitä, että Jumala Israelin valtion syntymisen ja perustamisen myötä toukokuussa 1948 on jälleen liittänyt kansansa alkuperäiseen riemuvuosi-rytmiin. He uskovat, että 49 vuoden kuluttua jälleen kuulutetaan riemuvuosi, kuten aikanaan Mooseksen kautta säädettiin Israelille (3.Moos.25:8-13). Se olisi heidän laskelmiensa mukaan vuonna 1998. Me emme voi sitoa vielä tapahtumattomia asioita johonkin määrättyyn vuoteen, mutta tietoisuuteemme tulisi erikoisella tavalla tulla sen tosiasian, että kaiken toteutuminen on aivan edessämme. Israelin kansan paluun Luvattuun Maahan täytyy yltää kaikkiin niihin, jotka ovat siihen määrätyt. Seurakunnalle tämä merkitsee mitä korkeinta hälytysastetta. Ennenkuin Jumala aloittaa pelastushistorian Israelin kanssa, täytyy Hänen lunastussuunnitelmansa kansakunnista koostuvan seurakunnan kanssa olla päätöksessänsä. Seitsemännenkymmenennen vuosiviikon alku on tullut aivan kouriintuntuvan lähelle, ja sitäkin lähemmäksi Taivaallisen Yljän paluu Hänen noutaessansa kotiin maallisen Morsiamen.

Koska me voimme nähdä kaiken tämän ja asettaa oikealle paikallensa, saamme me nostaa päämme, sillä me tiedämme —me emme oleta, me tiedämme raamatullisen profetian toteutumiseen liittyvistä tapahtumista, että meidän Herramme paluu on nyt todella lähellä, ja siten myöskin Morsiusseurakuntaan kuuluvien ruumiin lunastaminen ja poisottaminen on todellakin aivan välittömässä läheisyydessämme. Aikaa ja hetkeä ei tiedä kukaan, eikä se ole tarpeenkaan; meidän tulisi kuitenkin kaikella pelolla ja vavistuksella pitää huoli autuudestamme ja pysyä kaikissa asioissa raittiina. Tämä tarkoittaa sitä, että me elämme edelleen aivan normaalilla tavalla, ja suunnittelemme siten kuin olisi koko elämä vielä edessämme. Joka haluaa rakentaa talon, hän tehköön sen. Joka haluaa kouluttaa itseänsä ammattia varten, hän tehköön sen. Joka haluaa mennä naimisiin, hän tehköön sen jne. Mitä tahansa meillä sitten onkaan aikomuksena maallisessa mielessä, se meidän tulisi toteuttaa, mutta pitää kuitenkin huoli siitä, että olemme joka hetki valmiina.

Se tila, jossa yksittäiset jumalanlapset ja Seurakunta tällä hetkellä ovat, ei ole jatkuva siten loppuun asti. Jumala on vielä tekevä suuria. HÄN on luvannut vielä kerran liikuttaa taivaan ja maan (Hebr.12:26-28). Me voimme odottaa lyhyttä ja mahtavaa Hengen toimintaa, joka päätyy ylösnousemukseen, muuttumiseen ja ylöstempaamiseen. Loppu on oleva mahtava herätys Morsiusseurakunnan keskuudessa. Tuona lyhyenä aikana on painostus tuleva todellisten uskovaisten ylle ja valmiina olevien huuto on kaikuva: "Tule pian, Herra Jeesus!" Silloin ovat sekä Henki että Morsian sanova: "Tule!" Viimeiseksi kuuluu: "Kyllä, tule, Herra Jeesus! Amen!"

Palvelustehtäväni menneinä vuosina en ole käsitellyt aihetta seitsemästäkymmenestä vuosiviikosta. Nyt se kuitenkin on todella ajankohtainen, ja sentähden on Jumalan Henki erikoisella tavalla johtanut minua siihen. Minä uskon että on kysymys samankaltaisesta asiasta kuten veli Branham sanoi: "Tämä on se, mitä Pyhä Henki laittoi kynääni kun kirjoitin." Pyhä Henki voi tänään sanella ainoastaan saman kuin silloin, kun Sana ensimmäistä kertaa tuli Jumalan suusta. Jumalalle kiitos siitä, ettei minulla ole mitään omaa oppia, jota minun tarvitsisi puolustaa. Minä voin, niinkuin jumalalliseen kutsumukseen kuuluu, antaa Jumalan itsensä puhua. HÄNELLE yksin kuuluu kunnia. Minä toivon tämän selvityksen olevan avuksi teille kaikille.

Jumalan käskystä toimien

Veli Frank

Ewald Frank, Postfach 905, 47709 Krefeld, Germany

Monistaminen ja kopioiminen sallittu vain julkaisijan luvalla.