"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti."

Hebr. 13:8

Kiertokirje Lokakuu - joulukuu 1986

20 vuotta lähetystyötä kaikkialla maailmassa

Lähetyssaarnaaja Ewald Frankin lähetyskertomus

Todella sydämellisesti tervehdin kaikkia Jeesuksen kalliissa nimessä sanoin Filippiläiskirje 3:12:

"Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen; unhottaen sen, mikä on takana, ja kurouttautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa. Olkoot siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on."

Tässä lyhyessä Kirjoitusten kohdassa tuodaan julki valtavia ajatuksia ja totuuksia. Kenet Jumala on taivaallisen kutsumuksen kautta asettanut seuraamaan Kristusta, hänellä on päämäärä silmien edessä. Siinä ei kukaan ole itsestänsä vakuuttunut tai väitä tietävänsä jo kaiken ja kokeneensa jo kaiken, vaan yhä uudelleen ojentautuu suurempia siunauksia kohti pitäessänsä edessä olevaa päämäärää silmien edessä. Eivät siunaukset ole lopullinen, eivät kokemukset, vaan se, että me saavutamme päämäärän.

Tiedon mukaan saattaa olla joitakin eroavaisuuksia, mutta päämäärä pysyy samana. Viitaten näihin eroavaisuuksiin Paavali kirjoittaa: "Jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on." Pelastus ja meidän autuutemme eivät ole riippuvaisia jostakin opista tai tiedosta, vaan ne perustuvat yksinomaan täytettyyn lunastustyöhön ja Jumalan sovitukseen Kristuksen ristinkuoleman kautta Golgatalla.

Ei keskinäisessä kiistassa, vaan ainoastaan Jumalan kanssa vaeltamisessa kuljetaan kirkkaudesta kirkkauteen ja tiedosta tietoon. "Kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opin tuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa." (Ef. 4: 13-14). Siinä määrin kuin me totuutta harjoittaen olemme rakkaudessa kaikissa kohdin kasvaneet Häneen ja siten pääsemme täyteen miehuuteen, tulemme me temmatuiksi pois erilaisista eksyttävien oppien tuulista. Väärissä opeissa ei Hengessä kasvaminen ole mahdollista, koska Henki voi liittää ainoastaan Sanaan ja vastaavasti vaikuttaa Sanan kautta. Jokaisen väärän opin takana on vääriä henkiä.

Ylipäätänsä ei ihmisen, jonka Jumala on kutsunut, tulisi katsoa taaksepäin. Esimerkkinä mainitaan meille Kirjoituksissa Lootin vaimo. Myöskin apostoli Paavali kiinnittää huomiotamme siihen, että meidän tulee unohtaa, mitä meidän takanamme on, ja edessä oleva päämäärä silmiemme edessä kulkea eteenpäin. Meidän täytyy uskoa, että Golgatan kautta Jumala on selvittänyt kaiken. On tapahtunut täydellinen vanhurskauttaminen, velkakirja on revitty ja meidän syntimme on heitetty unohduksen mereen. Mutta on olemassa asioita, jotka Jumala on tehnyt ja sen tähden ovat sen arvoisia, että ne mainitaan.

Hengellisesti puhuen ei myöskään kenenkään tule palata takaisin sinne, mistä Jumala on kutsunut hänet ulos. Meidän esikuvamme siitä on Abraham, joka Herran lupauksen perusteella jätti kotimaansa ja lähti vieraaseen maahan. Useimmat meistä tuntevat kertomuksen Abrahamista. Jumala kutsui hänet ja antoi hänelle lupauksia, jotka hän uskoi ja näki toteutuneena. Hebrealaiskirje 11 :9-10 sanotaan hänestä: "Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä, sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja Luoja on Jumala."

Todellisia uskovaisiahan kutsutaan Abrahamin jälkeläisiksi. He pystyttävät telttansa maan päälle, mutta tietävät sen, että he ovat täällä vain vieraita ja muukalaisia. He ovat osallistuva suureen ateriaan taivasten valtakunnassa Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. (Matt. 8: 11).

Galatalaiskirje 4: 28 Paavali kirjoittaa: "Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli. " Joka todella on syntynyt jumalallisesta siemenestä, uskoo ja kokee lupaukset, jotka Jumala on antanut.

Tämä kiertokirje muodostaa poikkeuksen, koska me siinä luomme silmäyksen taaksepäin tämän työn kahteenkymmeneen vuoteen ja tuomme esiin joitakin kohokohtia. Yhteensä ne ovat nyt kolmekymmentä vuotta, joina minä olen saarnannut ja palvellut Herraa. Jo vuonna 1953 minä puhuin Kasselissa, Liittotasavallassa, kansainvälisessä helluntaikonferenssissa. Minä voin vielä hyvin muistaa sen, että minä viittasin Raamatun tekstiin Ilmestyskirja 3: 14. Tuona ajankohtana en vielä tiennyt mitään veli Branhamista, hänen kutsumuksestansa tai hänen palvelustehtävästänsä. Mutta jo siihen aikaan minä olin käsittänyt, että me nyt olemme Laodikean seurakuntajaksossa.

Kun katson taaksepäin Hengen johdatukseen, niihin moniin kertoihin, jolloin minulle paljastettiin suoranaisesti asiayhteydet Jumalan Sanassa, silloin täyttää minut syvä kiitollisuus. Ne eivät olleet mitään toiveunia, ei mitään hurskaita kuvitelmia, vaan fundamentaalinen ja konkreettinen johdatus Sanaan ja siten Jumalan tahtoon, ja lopulta koko pelastussuunnitelmaan niin kuin Hän on sen päättänyt iankaikkisuudesta ja joka nyt tulee päätökseensä.

Minussa herätettiin rakkaus Jumalan Sanaan jo vanhempieni kotona. Siellä oli Raamattu pöydällä ja se otettiin pois ainoastaan aterioiden ajaksi. Niin pian kuin yksikin meistä kuudesta lapsesta pystyi lukemaan, täytyi siitä päivittäisessä kotihartaudessa lukea kaksi jaetta. Niin se tapahtui vuoron perään.

Minun isäni, joka myöskin on palvellut Sanaa, oli minulle aito ystävä ja suuri apu joka suhteessa. Viimeiseen elinpäivään asti minä soin hänelle kunnioituksen, joka kuului hänelle. Kuten kaikki, jotka tuntevat minun äitini, voivat vahvistaa, hän oli nainen, joka oli ottanut oman paikkansa. Ei milloinkaan hän tullut äänekkääksi, milloinkaan ei ollut riitaa. Hänellä oli todellisuudessa olemus, jollainen Jumalaa pelkääväisellä naisella Pyhien kirjoitusten mukaisesti tulisi olla.

Niin pitkälti kuin tiedostan, en ole rikkonut neljättä käskyä: "Sinun tulee kunnioittaa isääsi ja äitiäsi." En voi muistaa sitä, että olisin kohdellut isääni ja äitiäni sopimattomalla tavalla. Minulle se, mitä he sanoivat, oli käsky. Varmastikin se oli Herra, joka oli pannut sen sydämeeni ja oli lahjoittanut armon toteuttaa sen. Itsestäni en olisi kyennyt siihen.

Uusi ajanjakso

Vuonna 1955 alkoi minulle hengellisellä alueella uusi ajanjakso. Minä osallistuin veli Branhamin siunattuihin kokouksiin Karlsruhessa. Mitä minä siellä yhdessä viikossa koin, ei jäänyt missään suhteessa jälkeen siitä, mitä apostolien kautta tapahtui. Ei ole liioiteltua, jos väitetään, että tämän nöyrän Jumalan miehen valtuutetulla palvelustehtävällä oli suuri samankaltaisuus Jeesuksen Kristuksen palvelustehtävän kanssa.

Luonnollisestikin minä olin syvästi vaikutettu ja kosketettu sen johdosta, mitä minä näin, kuulin ja koin, mutta minä en jäänyt siihen. Sisäinen ääni puhui minussa: "Tämä mies on vastaanottanut yliluonnollisen kutsumuksen, joka liittyy erikoiseen tehtävään." Minä olin monien tuhansien kanssa kokenut, miten hän sairaille, jotka tulivat rukousta varten, jumalallisen ilmestyksen kautta sanoi kaiken, mitä Jumala hänelle näyissä näytti. Minulle on selvää, ettei hän voinut tietää mitään heidän elämästänsä, sillä hän ei edes puhunut meidän kieltämme, eikä hän ollut koskaan aikaisemmin vieraillut Sveitsissä tai Saksassa. Täällä minä koin ensimmäistä kertaa, että Jumalan edessä jokaisen yksilön elämä ja sydän ovat kuin avattu kirja.

Sanan syvemmässä mielessä tapahtui tämän palvelustehtävän kautta, jonka me saimme kokea, sama kuin mitä Jeesuksen Kristuksen palvelustehtävästä kerrotaan. Siihen aikaan Hän sanoi Natanaelille, jota Hän ei tuntenut: "Katso, totinen israelilainen, jossa ei ole vilppiä. Vielä ennenkuin Filippus sinut kutsui, kun sinä olit viikunapuun alla, minä näin sinut." (Joh. 1: 47-48). Filippukselle Herra oli sanonut: "Seuraa Minua." Hän meni ja kertoi Natanaelille: "Me olemme löytäneet Hänet, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet." Kun Filippus oli kertonut kertomuksensa, kysyi Natanael häneltä: "Voiko Nasaretista tulla jotain hyvää?" Filippus vastasi hänelle: "Tule ja katso!" Millainen ihana kutsu, kutsu ihmiseltä, joka oli ryhtynyt seuraamaan Jeesusta! Samoin jokainen, joka on kokenut Herran, on todistava muillekin siitä, jotta myös he tulisivat johdatetuiksi Kristuksen luokse.

Natanael oli todella vaikutettu, kun hän huudahti: "Rabbi, Sinä olet Jumalan Poika, Sinä olet Israelin Kuningas!" Se oli Jeesuksen Kristuksen profeetallinen palvelustehtävä, joka veti häntä puoleensa ja jonka jotkut hylkäsivät. Todelliset uskovaiset ottivat vastaan, loput hylkäsivät. Kun Andreas otti veljensä mukaan erääseen kokoukseen, sanoi Herra hänelle: "Sinä olet Simon, Joonaan poika, sinun nimesi tulee olla Keefas, joka tarkoittaa käännettynä Kallio." Se valloitti myöskin Pietarin sydämen, että Herra tunsi hänet ja jopa tiesi hänen isänsä nimen. Tämä oli suoranainen Messiaan merkki. Kun Herra kaivolla puhui naisen kanssa, sanoi Hän tälle: "Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden." Nainen sanoi Hänelle: "Herra, minä näen, että Sinä olet profeetta... Minä tiedän, että Messias on tuleva, Hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun Hän tulee, ilmoittaa Hän meille kaikki." Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen se. Minä, joka puhun sinun kanssasi." (Joh. 4: 16-26).

Joka lukee neljää evankeliumia, kohtaa Jeesuksen Kristuksen profeetallisen palvelustehtävän yhä uudelleen. Se oli merkkinä siitä, että Hän on Messias. Mutta juuri siihen loukkaantuivat hurskaat johtajat ja he selittivät: "Tämä mies on liitossa paholaisen kanssa, hän on Beelsebul." Tämä oli pahaa, mutta vielä pahempaa on, jos joku kutsuu Jumalan Hengen vaikutusta, joka saman palvelustehtävän kautta samalla tavoin on tullut julki, paholaisesta olevaksi. Siihen aikaan Herra sanoi: "Jokainen synti ja pilkka annetaan anteeksi ihmisille, myöskin pilkka Ihmisen Poikaa vastaan, mutta Hengen pilkkaa ei anneta anteeksi." (Matt. 12: 31-32).

Johannes 14: 12 Jeesus sanoi lupauksen, että ne jotka uskovat Häntä, ovat tekevä samoja tekoja, joita Hän on tehnyt. Joka Jumalan Hengen vaikuttaman esittää saatanasta peräisin olevaksi, on siinä hetkessä lausunut iankaikkisen kadotustuomionsa.

Sadattuhannet ovat kokeneet absoluuttisesti virheettömän erottamisen ja ilmestyksen lahjan. Se oli yhdistelmä näkemistä ja kuulemista. Nähty ja kuultu lausuttiin sitten "näin sanoo Herrana". Profeettoja kutsuttiin alunpitäen näkijöiksi (1. Sam. 9: 9), koska he sen, mitä Jumala halusi paljastaa, joka kerta saivat ensiksi näkynä. Sen lisäksi tuli jumalallinen innoitus käsittää näytetyn tarkoitus todellisessa merkityksessä ja "näin sanoo Herran" julkituomiseksi. Niinpä Sana tuli todellisille profeetoille. Niin suoritti Jeesus palvelustehtävänsä Ihmisen Poikana. Hän sanoi: "Totisesti, totisesti Minä sanon teille, Poika ei voi tehdä itsestänsä mitään muuta kuin mitä Hän näkee Isän tekevän." (Joh. 5: 19).

Juuri tämän ovat lukemattomat ihmiset monien vuosien aikana kokeneet veli Branhamin palvelustehtävässä. Saarnan ja alttarikutsun jälkeen hän rukoili sairaiden puolesta. Oli hän sitten USA:ssa, Kanadassa, Euroopassa, Aasiassa tai Afrikassa, huomioonottamatta rotuja, kansoja tai kieliä, Jumalan Henki vaikutti aina ja kaikkialla samalla erehtymättömällä tavalla. Olisi naurettavaa, ellei sitten lausuttaisi Jumalan pilkkaa, jos haluttaisiin esittää Jumala erehtyvänä, osittaisena tai epätäydellisenä. Vielä tänään on jokaisella, joka on siitä kiinnostunut, satoja tallennettuja saarnoja vakuuttavana käytössä.

Minä sain kokea sen ensimmäisessä henkilökohtaisessa kohtaamisessa itse, kun veli Branham tuli minun luokseni, jäi seisomaan aivan eteeni ja osoitti minua ja sanoi: "You are a minister of the Gospel - sinä olet Evankeliumin saarnaaja. "Minä olin juuri hotelli Drei Lindenin vastaanotossa Karlsruhe-Durlachissa, kun hän tuli sisään. Me emme olleet milloinkaan vielä tavanneet. Mitä itse olen nähnyt, kokenut ja kuullut, ei kukaan voi kiistää.

Kesäkuussa 1958 Voice of Healing konferenssissa Dallasissa Texasissa, johon noin tuhat evankelistaa osallistui, minä käsitin yhtäkkiä, kuin ilmestyksen kautta, veli Branhamin profeetallisen palvelustehtävän raamatullisesta näkökulmasta, joka erottui kaikista muista. Tuosta päivästä lähtien tiesin, ettei hänellä ainoastaan ollut jokin erikoinen kutsumus, vaan suorastaan pelastushistoriallinen tehtävä. Tuosta ajasta lähtien minä sain hänen Jeffersonvillessä Indianassa pidetyt saarnansa ja saatoin siten kokea mukana asioiden kulun ja hengellisen kehityksen. Minun kohdallani oli kysymys siitä, että sain tietää, mitä hän uskoo ja opettaa, sillä minä näin, että Jumala oli hänen kanssansa.

Kutsuminen palvelustehtävään

Niin kuin kai teille kaikille on tuttua, oli minulla 2. huhtikuuta 1962 juuri ennen päivän koittoa yliluonnollinen kokemus. Ne Herran sanat, jotka siellä kuulin, menivät luitteni ja ytimieni lävitse. Ne tunkeutuivat todellisuudessa sielun ja hengen lävitse. Vielä tänä päivänä minä voisin jopa toistaa tuon äänen sävyn. Minä olin niin vaikutettu tuosta absoluuttisuudesta ja lopullisuudesta, mikä niissä oli. Minä tiesin: tässä puhuu Se, jonka Sanan kautta minut kutsuttiin olemassaoloon. Mitä Hän siihen aikaan sanoi minulle, on menneinä kahtenakymmenenä vuotena maailmanlaajuisesti toteutunut. Minä olen kulkenut kaupungista kaupunkiin ja maasta maahan ja minä olen julistanut Jumalan Sanaa niin kuin minua käskettiin. Myöskin toisen osan minä olen niin pitkälti kuin olen ollut tietoinen, uskollisesti toteuttanut jakaessani meille jätettyä hengellistä ruokaa, nimittäin luvattua Sanaa tälle ajalle. Sama koskee viimeistä lausetta, jonka Hän sanoi: "Älä perusta mitään paikallisia seurakuntia, äläkä julkaise mitään laulukirjaa, sillä se on kirkkokunnan merkki."

Tämän korvin kuultavan jumalallisen kutsumuksen tähden on tuolla vuodella 1962 tavattoman suuri merkitys minulle. Niin kuin jo aikaisemmin sanottiin, minä aloin saarnata heti kääntymykseni jälkeen. Mutta tämän kokemuksen jälkeen minulla oli tietoisuus ei vain saarnaamisesta, vaan siitä, että todella olen Jumalan määräämä siihen. Minulle jää myöskin unohtumattomaksi 3. joulukuuta 1962, jolloin veli Branham jumalallisen ilmestyksen kautta toisti ja vahvisti tämän kutsumuksen ja Herran Sanat 2. huhtikuuta.

Erilaisia tehtäviä

Niin kuin jokainen, jonka Jumala on kutsunut johonkin palvelustehtävään, niin voin myöskin minä tehdä vain sen, mitä Hän on antanut minun tehtäväkseni. Minä en yksinkertaisesti voi matkia sitä, mitä muut ovat tehneet, vaan minun täytyy suorittaa palvelustehtävä jumalallisten ohjeiden mukaisesti. Kun me luemme Pyhiä Kirjoituksia, me toteamme, että kaikilla todellisilla Jumalan miehillä oli aivan erilaisia tehtäviä suoritettavanansa.

Profeetta Nooa ei vaikuttanut ihmeitä eikä merkkejä, vaan rakensi arkin, niinkuin Herra oli hänelle sanonut. (1. Moos. 6: 22)

Abraham ei ollut mikään profeetta, joka parannussaarnaajana olisi astunut esiin kansan keskellä. Myöskin hän teki vain sen, mitä Herra oli käskenyt tehdä ja lähti luvattuun maahan.

Mooseksen palvelustehtävä oli aivan toisenlainen. Hänen kauttansa tapahtui mahtavia ihmeitä ja merkkejä, koska Jumala oli niin määrännyt. Hän teki, mitä häntä käskettiin tekemään.

Joosuan palvelustehtävä erottui jälleen kaikista muista, mutta myöskin hän teki täsmälleen sen, mitä hänelle oli annettu tehtäväksi.

Molemmat, Elia ja Elisa vaikuttivat mahtavia ihmeitä ja merkkejä. Koska Elisa pyysi kaksinkertaisesta määrää, suoritti hän täsmälleen kaksinkertaisesti niin monia ihmeitä kuin Elia.

Profeetta Jesaja on kuudessakymmenessäkuudessa luvussa kirjoittanut muistiin koko pelastushistorian kulun tavalla, jota ei voida löytää koko muusta Vanhasta Testamentista, mutta ei mainita yhtään ainoata näkyvää jumalallista vahvistamista hänen palvelustehtävällensä. Hän oli se, joka on kirjoittanut Jeesuksen syntymästä, Johannes Kastajan palvelustehtävästä, meidän Lunastajamme kärsimyksestä ja jopa uudesta taivaasta ja uudesta maasta. Joka vertasi häntä Moosekseen, olisi voinut kysyä: "Missä on hänen palvelustehtävänsä vahvistus?"

Menkäämme Jeremiaan ja Hesekieliin, jotka myöskin kantoivat osuutensa pelastushistoriassa ja sen kulussa. Ottakaamme profeetat Danielista Malakiaan, niin he ovat tehneet kaiken, mitä Jumala antoi heidän tehtäväksensä ja kirjoittaneet, mitä jumalallisen innoituksen kautta heille annettiin. Ei yksikään kopioinut toistansa. Jokaisella oli alkuperäinen kutsumus ja palvelustehtävä Jumalan suunnitelmaa vastaavasti. Kukaan ei voi suorittaa jotakin porrastusta ja sanoa, että yksi olisi suuri, toinen olisi ollut pieni. Tässä olisi Jumala vahvistanut, tuossa kohden taas ei. Ensimmäinen, mitä Jumalan lapsella täytyy olla, on kunnioitus jumalallisen ratkaisun edessä. Tässä tapauksessa jumalallisen kutsumuksen edessä. Tämän kunnioituksen on jokainen, joka haluaa kestää Jumalan edessä, osoittava niille, jotka Hän on asettanut ja joille Hän on antanut tehtävän.

Kun me menemme Uuteen Testamenttiin, niin me kohtaamme ensimmäiseksi Johannes Kastajan palvelustehtävän. Hänellä ei ollut osoitettavanansa mitään ihmeitä ja merkkejä, mutta hän julisti tuon hetken Sanaa, Jumalan Sanomaa tuolta hetkeä varten, ja valmisti Herralle tien. Jeesus itse sanoi hänestä: "Ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja." (Matt. 11: 11). Myöskin Apostolien teoissa ja Kirjeissä me kohtaamme tämän palvelustehtävän monipuolisuuden kutsumusta vastaavasti. Paavalin tehtävä oli toinen kuin Pietarin tehtävä. Timoteuksesta ja Tiituksesta ei kerrota samaa kuin Pietarista ja Paavalista. Mutta yksi asia kaikilla Jumalan palvelijoilla oli yhteinen. Sama Sana ja sama ilmestys, koska he ammensivat samasta lähteestä.

Kukaan ei voi odottaa minulta, että minä jäljittelisin veli Branhamin palvelustehtävää, mutta jokainen voi olla varma siitä, että minä julistan puhdasta jumalallista sanomaa, jonka Herra moninaisella tavalla on vahvistanut. Niin kuin veli Branham saattoi sanoa: "Minä olen saarnannut samaa, mitä Paavali saarnasi." Ja miljoonat huusivat: "Siihen me luotamme." Yhtä varmasti minä voin sanoa: "Mitä Paavali ja Branham julistivat, sitä olen myöskin minä saarnannut."

Jos minä haluaisin kirjoittaa muistiin ne monet todistukset parantumisista ja yliluonnollisista vahvistamisista, niin ne täyttäisivät ylimääräisen kirjasen. Tässä mainittakoon ainoastaan merkittävä parantumisihme, jonka hiljattain koimme. Tämän vuoden huhtikuussa meidät saavutti rukouspyyntö tsekkoslovakialaisilta veljeltä ja sisarelta. Heidän ainoa lapsensa oli ollut sairas kaksi vuotta ja lääkärit olivat luovuttaneet, ja hän kulki varmaa kuolemaa kohti. Hänen parantumisensa, joka tapahtui eräänä keskiviikkoiltana, oli suoranainen rukousvastaus.

Menneinä vuosina minä olen antautunut pääasiassa lähinnä kääntämistyöhön ja yleiseen julistukseen. Mitä lähemmäksi me tulemme loppua, sitä enemmän tulee luonnollinen vahvistaminen niiden keskellä lisääntymään, jotka kuulevat ja uskovat Sanan. Minä kysyin nimittäin veli Branhamilta 3. joulukuuta 1962, kun me jo olimme menneet takaisin autoon: "Voinko rukoilla sairaiden puolesta?" Hän sanoi Sanan mukaisesti: "Veli Frank, jokainen joka on kutsuttu julistamaan Evankeliumia, on myöskin kutsuttu rukoilemaan sairaiden puolesta." Sen jälkeen hän syleili ja siunasi minut rukouksin.

Uusi vaihe

Ehkä tärkein ajanjakso minulle alkoi vuonna 1966. Niin kuin on tunnettua, tapahtui veli Branhamin hautaaminen heti pääsiäissunnuntain jälkeen, nimittäin 11. huhtikuuta 1966. Siitä, mitä minussa tapahtui, kun minä näin tuon arkun painuvan hautaan, minä olen puhunut moneen kertaan ja jopa kirjoittanut siitä. Minä en voinut käsittää, että se todellakin tapahtui. Minulle oli käsittämätöntä, miten morsiusseurakunta ilman tätä valtuutettua palvelustehtävää voisi kokea valmistautumisensa ja täydellistymisensä. Hautajaisten jälkeen minä olin hotellihuoneessani, missä syvä tuska ja kyyneleet yhtäkkiä muuttuivat sisäiseksi rauhaksi ja turvallisuudeksi. Vielä saman päivänä puhui sisäinen ääni minulle: "Nyt on tullut aika jakaa ruokaa." Ilman, että olisi tarvinnut ajatella sitä, minä tiesin, mitä oli tehtävä.

Ei ole julkeata ja liioiteltua, jos minä tässä sanon, ettei yksikään veli tuona ajankohtana ollut ajatellut jumalallisen sanoman levittämistä. Syvästi pettyneenä jokainen oli omalla paikkakunnallansa. Odotus veli Branhamin yhtäkkisestä ylösnousemuksesta ei ollut toteutunut. Yksikään heistä ei tiennyt, miten ja millä tavoin tulisi jatkaa.

Minä otin heti yhteyttä veljiin, jotka olivat kuuluneet veli Branhamin läheisimpään piiriin. Minun onnistui vakuuttaa Roy Borders siitä, että saarnat täytyy painaa, jotta meillä olisi mistä kääntää. Minä kutsuin Perry Greenin kokouksiin, että hän todistaisi siitä, mitä hän henkilökohtaisesti oli nähnyt. Monet veljistä näyttävät unohtaneen sen, että ilman minua ei olisi ollut mitään lopunajan sanoman levitystyötä, niin kuin ei myöskään ilman veli Branhamia olisi ollut tätä sanomaa. Sitä ei olisi julkaistu englanniksi eikä myöskään muilla kielillä. Minä olin myöskin se, jota Jumala käytti järjestämään ensimmäiset kokoukset. Niin kuin kaikki tietävät, minä olen kantanut paljastettua Sanaa mitä suurimmissa ruumiillisissa rasituksissa kaikkialle maailmaan. Siinä minä tein vain sen, mitä minulle oli annettu tehtäväksi.

Huomiotani kiinnitti se, kuinka usein veli Branham sinettien avaamisen jälkeen, kun hän mainitsi tuon kokemuksensa 11. heinäkuuta 1933, ei pannut korostusta itseensä, vaan sanomaan. Saarnan "Auringonnousu" mukaisesti kuului hänen tehtävänsä seuraavalla tavalla. "Niinkuin Johannes Kastaja lähetettiin ennen Kristuksen ensimmäistä tulemusta, niin on sinun sanomasi kulkeva toisen tulemuksen edellä." Jumala ottaa palvelijansa ja profeettansa, mutta heidän kauttansa tuotu Sana jää meille. Myöskin me voimme näinä päivinä lopullisella varmuudella sanoa: "Sitä lujempi on meille nyt profeetallinen Sana, joka meillä on." (2. Piet. 1: 9).

Toukokuussa 1966 alkoi tämä uusi jakso tämän jumalallisen sanoman julistuksella ja levityksellä. Alku tapahtui Saksan Liitotasavallassa ja naapurimaissa. Sadat tulivat kuullaksensa, mitä Jumala meidän aikanamme on tehnyt. Se ei ollut minun suunnitelmani tai tahtoni, vaan Herran, joka siihen aikaan oli jo kaiken säätänyt ja jatkoi työtänsä. Me voimme olla varmoja siitä, että se vasta Jeesuksen Kristuksen paluussa on tuleva täydellisyyteensä. Hyvin nopeasti se levisi Länsi-Euroopan rajojen ylitse, Itä-Eurooppaan, sitten Afrikkaan ja kaikkialle maailmaan.

Ajanjaksona olivat kymmenen vuotta 1968-1978 minulle siunausrikkain aika suurimmin tuloksin, jolloin meidän radiohartautemme Radio-Luxemburgin kautta lähetettiin. Nämä lähetykset saavuttivat monia Itä-Euroopassa. Kaikkialla ovet avautuivat. Noina kymmenenä vuotena minä pidin lähes kolmetuhatta saarnaa. Lisäksi tulivat monet lähetysmatkat, käännöstyö, kirjeisiin vastaaminen ja kaikki, mitä kuuluu tällaiseen lähetystyöhön. Usein minä lentokoneessa lyhyesti panin muistiin Raamatunkohdat, ja joka kerta kun aloin julistaa Sanaa, oli kuin olisin ammentanut jostakin milloinkaan ehtymättömästä lähteestä, josta aina virtaa esiin jumalallista innoituksen kautta. Oi, millaisessa uskollisuudessa onkaan Herra aina antanut oikeat Sanan kohdat, valaissut Sanansa ja paljastanut asiayhteydet. Monet voivat todistaa, että Jumalan Sana on todella tullut tuoreena valtaistuimelta. Monta kertaa olen Raamatun kohdat, jotka minun tuli lukea, kuullut korvin kuultavalla äänellä.

Suoranaisia ohjeita

Seitsemänkymmentäluku oli niiden keskellä, jotka uskoivat profeetallisen Sanan, osaksi ajanmääritysten leimaama. Yhä uudelleen minun täytyy puhua ja kirjoittaa sitä vastaan. Kun vuonna 1973 jotkut odottivat loppua, minut johdatettiin ostamaan tontti, jolle kappeli tuli pystyttää. Jumalan avulla ja veljiemme väsymättömällä osallistumisella tapahtui pääsiäisenä 1974 vihkimisjuhla. Kuka olisi siihen aikaan rohjennut uskoa, että aika kestäisi vielä niin kauan. Jotkut syyttivät minua siitä, että kuinka voin toisaalta uskoa Herran pikaiseen palaamiseen ja toisaalta rakennan sitten kappelia. Mutta se osoittautui oikeaksi, raittiina ja selvänä pysymiseksi, sillä kukaan ei tiedä, milloin Herra itse asiassa tulee. Kun sitten vuotta 1977 korostaen tuotiin esiin, tapahtui jotakin, mikä minulle itselleni oli ensin käsittämätöntä. Niin pitkälti kuin muistan, se oli lauantai 17. heinäkuuta 1976, kun minä hämärän laskeutuessa kuulin selvästi Herran äänen: "Mene naapuritontille ja pyhitä se Minulle, sillä on tuleva läheltä ja kaukaa ihmisiä, jotka täytyy majoittaa." Minä tulin juuri Jumalan huoneen ympäri ja olin rappukäytävän yläpäässä, joka johti salin kellariin. Luonnollisestikin minä pysähdyin siinä paikassa, käännyin ympäri ja menin naapuritontille. Siellä minä polvistuin pensaiden keskellä, rukoilin lyhyesti, kohotin käteni taivasta kohden ja sanoin: "Herra, minun Jumalani, minä teen, mitä Sinä olet käskenyt minua tekemään. Minä pyhitän tämän maaperän Sinun nimesi kunniaksi."

Omistaja, jolle samana aamuna soitin, ei kuitenkaan halunnut myydä tuota tonttia. Hänellä oli suunniteltuna koko alueelle suuri projekti työpajoineen, toimisto- myynti- ja näyttelytiloineen ja hän sanoi: "Olen pahoillani, mutta minä en voi myydä teille tuota maaperää. "Minä tosin käsitin hänen perusteensa, mutta minun täytyi vastata hänelle. "Älkää unohtako, että Jumala on laskenut kätensä sen ylle." Sillä tuo asia oli toistaiseksi selvä.

Minä olin taivaallisessa rauhassa. Tuo kieltäytyminen ei voinut ylipäätänsä järkyttää uskoani. Minä tiesin, että se ei olisi minun vaan Hänen käsissänsä, koska se ei ollut minun vaan Hänen ratkaisunsa. Minä en voi muistaa, että olisin milloinkaan aikaisemmin kantanut sydämessäni sellaista autuasta uskoa. Se oli absoluuttinen varmuus, että tulisi tapahtumaan se, mitä Herra oli sanonut. Minä yksinkertaisesti odotin.

Täsmälleen kolme viikkoa myöhemmin soi puhelin jo kello kahdeksan aamulla. Tuo mies toisessa päässä sanoi: "Herra Frank, minun täytyy myydä teille tuo tontti. Voimmeko mennä vielä tällä viikolla notaarin luokse." 12. elokuuta 1976 tehtiin sitten kauppasopimus. Minä en ollut yhtä ainoata kertaa rukoillut Jumalaa johtamaan tämän ihmisen sydäntä, mutta minä tiesin, että Hän olisi tekevä sen. Juuri sinä aikana, kun pantiin niin suuria odotuksia vuodelle 1977, me olimme rakennustöiden kimpussa.

Aluksi oli suunniteltu vain yksi talo. Kun se oli pystytysvalmiudessa, tuli veli Schmidt rakennusalueella minua vastaan ja sanoi: "Veli Frank, tämä rakennus ei riitä puolellekaan niistä vierailijoista, jotka ovat tuleva." Me molemmat kuljimme tietämme, mutta hänen sanansa eivät enää jättäneet minua rauhaan. Ajatus siitä, että tulisiko vielä rakentaa toinen talo, ei lähtenyt mielestäni.

Minä jouduin syvään sisäiseen hätään, sillä sehän oli suuri ratkaisu, joka tuli tehdä, ja sen johdosta ei ollut mitään Herran Sanaa tullut minulle. Niinpä minä etsin Jumalan Kasvoja, sydän hädässä ja rukouksessa. Mitä minulla ei normaalisti ollut tapanani, sen minä tein nyt. Kun minä polvistuin, minä otin Raamattuni käteeni, asetin sen eteeni ja sanoin: "Herra, minun täytyy tehdä ratkaisu, josta minä en voi kantaa vastuuta. Jos se on Sinun tahtosi, että rakennetaan kaksi rakennusta, niin salli minun tietää se." Vaikka ymmärryksen perusteella minulle oli selvää, ettei siitä ole mitään Raamatussa, minä odotin kuitenkin vastausta Herralta. Minä avasin Raamatun ja minun silmäni osuivat 2. Aikakirja 14: 6 "Ja niin he ryhtyivät rakentamaan rakennuksia ja onnistuivat siinä." (saksankielinen käännös). Mitä tällaisessa kokemuksessa tunnetaan, sitä ei voida sanoin kuvata. Minä käsitin heti, ettei siellä ollut kysymys vain yhdestä rakennuksesta vaan rakennuksista. Heti seuraavana päivänä minä otin yhteyttä rakennustoimistoon, ja ilman, että olisi tarvinnut tehdä uusia suunnitelmia, sain luvan toista rakennusta varten. Niin toteutui kirjaimellisesti, että rakennukset valmistuivat onnellisesti, ja ne luovutettiin tehtäväänsä varten.

Näissä molemmissa lähetysrakennuksissa ovat paino, toimisto, valmistelu- ja lähetyshuoneet, niin kuin myöskin yöpymistilat ja asunnot. Oli todellakin niin, ettei Herra auttanut ja johtanut ainoastaan hengellisessä mielessä, vaan maallisella alueella, joka on välttämätön tämän tehtävän toteuttamiselle.

Turmiolliset opit

Kun me odotimme erikoista Herran vaikutusta, iski saatana käsittämättömällä tavalla. Jokainen raamatunlukija tietää, että hän on päästänyt vihansa valloilleen Israelin kansaa, sen johtajia ja erikoisesti profeettoja vastaan. Jerusalem oli paholaismaisten hyökkäysten maalitauluna siitä lähtien, kun Jumala oli valinnut sen. Mitään maailman kaupunkia ei ole tuhottu niin usein. Jopa nyt lopussa Jumala tekee sen vielä kerran väkikiveksi kaikille kansoille (Sakarja 12: 3). Niinpä sen ei tulisi itseasiassa ihmetyttää meitä, jos saatana panee kaikki valtansa toimintaan, aiheuttaaksensa seurakunnalle suurinta mahdollista vahinkoa. Mutta eivät edes helvetin portit ole voittava sitä.

Hyvin kuvaavaa on, että saarnaajat, jotka julistavat totuudesta väistyviä oppeja, yhä uudelleen väittävät, että seitsemän ukkosenjylinää alkoi paljastua 1979. Sanotaan, että puolen hetken hiljaisuus, josta Ilmestyskirja 8: 1 puhuu, olisi alkanut 1963 ja olisi loppunut 1983. Minulle haluttiin tehdä selväksi, että Herra rikkoi vaikenemisensa vasta 1983 vuoden lopulla, mutta yhä uudelleen sanotaan, että vuodesta 1979 lähtien seitsemäs sinetti, seitsemän ukkosenjylinää ja mitä siihen vielä kuuluukin, paljastettiin. Niitä monia harhaoppeja, joita levitetään, ei pystytä edes laskemaan. Minä olen todella järkyttynyt siitä, mitä tästä sanomasta ja Jumalan Sanasta on tehty. Raamatunkohtia ja veli Branhamin lainauksia vääristellään ja liitetään yhteen tavalla, joka ei voi enää tulla pahemmaksi.

Kun minä tietoisesti viittaan näihin asioihin, sanotaan minulle, että olen ainoa kansainvälisesti tunnetuista veljistä, joka ei ota vastaan kaikkia näitä syvempiä ilmestyksiä. Minä olisin kuuleman mukaan kadottanut Yljän tulemuksen morsiamellensa Matteus 25 mukaisesti, joka nyt niin kuin opetetaan, vihitään Hänen kanssansa ja niin on tullut Hänen vaimoksensa ja Hän hänen aviopuolisoksensa, aviomieheksensä. Minä en myöskään olisi huomannut, että kuolleitten ylösnousemus olisi tapahtunut. Haudoilla viitataan kuolleisiin kirkkokuntiin, joista he ovat tulleet ulos. Yhtä vähän olisin kokenut mukana ylöstempaamisen, joka olisi tapahtunut todistajien pilveen.

Tämä hyvin murheellinen virhekehitys alkoi jo 60-luvun lopulla ja se jatkui muunnetussa muodossa. Yhä astuu esiin miehiä uusine selityksinensä, mutta joka kerta olivat ja ovat samat henget työssä. Yksistään erilaisissa ukkostenjylinä- selityksissä, joita levitetään ja opetetaan, vallitsee täydellinen sekaannus. Toinen syyttää toista ukkosenjylinän opettajaa vääristä selityksistä.

Paruusia-opin levittäjät väittävät, että Kristus olisi tullut maan päälle 28. helmikuuta ja nyt olisi täällä läsnä. On kysymys samoista miehistä, jotka ensin ennustivat Herran tulemuksen vuodeksi 1973 ja sitten mitä suurimmalla painotuksella vuodeksi 1977. Siihen voidaan vain sanoa: "Hän on tänä päivänä läsnä siten kuin Hän helluntaista asti on ollut läsnä uskovaisten keskuudessa." Meidän Herramme on antanut lupauksen ottaa asumuksen omissansa: "Siellä, missä kaksi tai kolme on kokoontuneena Hänen nimessänsä, Hän on luvannut olla läsnä." Hän sanoi: "Minä olen oleva teidän kanssanne maailman loppuun asti." Näin on oleva Kristuksen tulemukseen asti. Hänen tulemuksessansa on koko Morsian kohtaava Yljän.

Että se ei ole Jumalan Henki, joka tuo esiin nämä väärät opit, on tullut selväksi. Mutta se, mikä tähän mennessä ei kuulijoille ole tullut selväksi, on se asian tila, että siinä on suoranaisesti kysymys antikristillisestä hengestä, joka siihen aikaan kielsi, että Kristus on ilmestynyt lihassa (1. Joh. 4: 1-6), ja joka nyt kieltää, että Hän ilmestyy lihassa (2. Joh.7: 11). Tällaisia ihmisiä aivan kuhisee vääristellyn lopunajan sanoman sisällä. Niille, jotka vielä haluavat tulla autetuiksi, olkoot seuraavat Raamatun kohdat ja lainaukset kädenojennuksena.

Sana "paruusia" merkitsee "tulemus". Sana "epiphanie"- ilmestys. Nyt hengessä läsnäoleva tulee sitten lihallisesti. Tämä on paruusia. Sen jälkeen kun Hän on tehnyt kaikki vihollisensa jalkojensa astinlaudaksi, Hän ilmestyy pystyttääksensä valtakuntansa. Tämä on epiphania. Kreikan kielessä ovat sanat "paruusia" ja "epiphania" useammassa kohdassa, jotka käsittelevät tätä aihetta.

Joka hengellistää Kristuksen tulemuksen, on langennut saman petoksen uhriksi, niin kuin monet menneisyydessä ja nykyisyydessä Augustiinista jehovantodistajiin asti. Sellainen ihminen ei tunne Raamattua eikä sanomaa. Aivan yhtä varmasti kuin Jeesus Kristus on ruumiillisesti ylösnoussut ja mennyt taivaaseen, yhtä varmasti Hän on ruumiillisesti tuleva takaisin. Että myöskin veli Branham on opettanut sitä, osoittavat molemmat hänen lainauksensa. "Seuraava tapahtuu sitten, kun kaikki, Morsian, ruumis ovat yhteenliitetyt yhdessä Jeesuksen Kristuksen persoonassa. Herran Jeesuksen ruumiillisessa paluussa Hän tulee kolmannen kerran." (Kristus on paljastettu omassa Sanassansa. Saarnattu 22. elokuuta 1965 sivu 33). "Herra Jeesus on palaava ruumiissa ottaaksensa ruumiissa pois kansan, jonka Hän puhdistavan verensä kautta on kirkastanut." (Kristuksen ruumiin näkymätön yhdistäminen. Saarnattu 25. marraskuuta 1965 sivu 6).

Niinpä Herra puhuu ylösnousseena: "Katsokaa Minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että Minä itse tässä olen. Kosketelkaa Minua ja katsokaa, sillä hengellä ei ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette Minulla olevan." (Luuk. 24: 39). Jeesus ei ole mikään myytti, ei mikään keksitty selitys. Hän on henkilökohtainen Jumala, joka ilmestyi Herrana ihmisen hahmossa.

Tuomas kosketti Häntä, laski kätensä Hänen kyljellensä ja huudahti sitten: "Minun Herrani ja minun Jumalani." Niin kuin jo toistamiseen on esitetty, on sama Jeesus, joka on ylösnoussut ja astunut taivaaseen, samalla tavalla palaava. Joka kieltää sen, ei ole lainkaan uudestisyntynyt, vaan joutunut hurskaaseen innostukseen. Kun Herra palaa Ihmisen Poikana, on se oleva kuin salama, joka loistaa idästä länteen (Matt. 24: 27). Silloin on toteutuva, että yksi otetaan ja toinen jätetään (Matt. 24: 40-41).

Tuona ajankohtana on tapahtuva se, mitä on kirjoitettuna 1. Kor. 15: 51-54: "Katso minä sanon teille salaisuuden; emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa; sillä pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu." Huomatkaa, että kuolleet heti herätetään muuttumattomuuteen, ja että meidät muutetaan. Tämä ei varmastikaan ole vielä tapahtunut. Vielä me olemme kaikki täällä. Myöskin se, mitä Tessalonikalaiskirje 4: 13-18 on kirjoitettuna, on silloin kirjaimellisesti toteutuva.

Kuinka voivat veljet väittää, että Herra olisi tullut jo vuonna 1963, vaikka veli Branham elämänsä loppuun asti yhä uudelleen korosti, että hän odottaa Herran tulemusta. 25. heinäkuuta 1965 saarnassansa "Mikä kiinnitti huomiota vuorella" hän tervehtii monia seurakuntia nimeltä ja tuo siinä erikoisesti esiin ajatuksen, että he odottavat Herran tulemusta. Hän lukee mukaan seurakuntansa seuraavin sanoin: "Me kotiseurakunnassa, kappelissa, olemme tänään myöskin kokoontuneina ja odotamme Herran tulemusta." Saarnassa "Kristuksen Ruumiin näkymätön yhdistyminen" 25. marraskuuta 1965 hän sanoo sivulla 4: "Me odotamme Herran tulemusta meidän sukupolvessamme." Kristuksen tulemus on oleva samalla tavoin kuin ensimmäinenkin, valtava tapahtuma.

Tuomari

Pitää paikkansa, että sinettien avaaminen oli aivan erikoinen tapahtuma, jota edelsi yliluonnollisen pilven ilmestyminen vuorella. Tuossa pilvessä ei Herra paljastanut itseänsä Ihmisen Poikana, vaan Hän näytti itsensä Tuomarina. Ihmisen Poikana Hän on monien vuosien aikana tehnyt itsensä tunnetuksi veli Branhamin profeetallisessa palvelustehtävässä. Kymmeniätuhansia kertoja hän näki Hänet läsnäolevana yliluonnollisessa valossa, kun hän rukoili sairaiden puolesta. Sallittakoon minun jälleen lainata kahta kohtaa, joissa veli Branham kuvaa tuota valtavaa tapahtumaa 28.2.1963. "Mutta he ottivat valokuvia, me emme. Hän seisoo siellä korkeimpana tuomarina ja osoittaa, että Hän on Alfa ja Omega, alku ja loppu." Millainen toteamus!" (Auringonnousu. Saarnattu 18. huhtikuuta 1965)

"Jokin sanoi minulle: 'Käännä se oikealla tavalla ympäri.' Minä ajattelin: Minähän katselen sitä jo oikein. Sanottiin: 'Käännä se oikein.' Minä ajattelin: Ehkä ääni tarkoittaa: 'Käännä se oikealle'. Kun minä tein sen, oli se niin kuin te näette, Kristuksen pää, niin kuin Hoffman on maalannut sen, sellaisena kun Hän näyttää kolmekymmentäkolme vuotiaana. Katsokaapa tänne. Te näette Hänen tumman partansa, Hänen kasvonsa, Hänen silmänsä, Hänen nenänsä, jne. Näettekö te, kuinka Hänen hiuksensa täällä tulevat tälle alueelle? Hän on tämän valkoisen peruukin, enkelin ympäröimä, osoittaaksensa, että sanoma Hänestä, että Hän on Jumala, on totuus. Hän korkein maailmankaikkeuden Tuomari. Korkein taivaan ja maan Tuomari. Hän on Jumala. Ei mitään muuta kuin Jumala." (Yrittää tehdä Jumalalle palvelus. Saarnattu 27. marraskuuta 1965).

Se oli valtava tapahtuma, ja me olemme seitsemän sinetin ilmestyksen kautta saaneet syvemmän näkemyksen Jumalan salaisuuksiin. Mutta olemmeko käsittäneet, miksi Herra paljasti itsensä tuomarina, ennenkuin sinetit avattiin, ja että siten tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Tuomio ei ole ainoastaan tuomitsemista, vaan oikeuden julistus. Mitä sinettien avaamisen jälkeen saarnattiin, on lopullista. Meidät tuomitaan sen Sanan mukaisesti, mitä sen jälkeen on julistettu meille ja täydellisesti paljastettu. Niinpä, kuten tuomari lopettaa yksipuolisesti kiistan julistaessansa tuomionsa, halusi Herra ilmestyessänsä Tuomarina taivaalla sanoa: "Nyt puhun Minä viimeisen Sanan."

Siitä ajasta lähtien on raamatullisten aiheiden käsittely lopussa. Hän on korkeimpana Tuomarina, valtakunnan Tuomarina lausunut tuomionsa. Hän ei voi antaa oikeutta vastakkaisille puolueille, jotka ovat kiistassa raamatullisista aiheista. Päinvastoin. Kaikkien täytyy vastaanottaa se, mitä Hän sanoi mittaa antavana absoluuttina. Hänen Sanaansa ei voida enää käsitellä, vaan se täytyy ottaa vastaan. Kuinka usein onkaan veli Branham maininnut, että tietyt asiat paljastettiin vasta sinettien avaamisen jälkeen, joita hän ei itse tiennyt.

Herra on eri ajanjaksoina lähettänyt sanansaattajia, jotka asettivat määrätyt raamatulliset totuudet näkyviin. Uskovaiset jokaisessa ajanjaksossa tuomitaan sen Sanan mukaisesti, mikä heille julistettiin. Mutta nyt armonajan lopussa Hän on paljastanut itsensä koko neuvopäätöksessänsä.

Aika, jolloin uskovainen tuomitsee toisen, on ohitse. Nyt täytyy jokaisen tuomita itsensä sen Sanan kautta, joka on tuotu meille. Johannes 12: 48 Herra sanoi: "Se Sana, jonka Minä olen puhunut, on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä." Saman sanoisi Herra tänäänkin. Joka tuomitsee itsensä täällä, ei tule enää tuomituksi siellä. Mutta joka tuomitsee muita, hänen yllensä on tuleva tuona päivänä oma tuomionsa (Room. 2: 11).

Me emme voi enää levittää omia tietojamme ja pitäytyä niihin kiinni, vaan meidän täytyy kaikissa asioissa asettua Jumalan ja Hänen Sanansa alle. Ne, jotka väittävät, että Herra 28. helmikuuta 1963 on palannut Ihmisen Poikana, eivät ole käsittäneet, mitä todella tapahtui. Se on johtanut viimeisen vaiheen alkuun, eikä merkitse armonajan loppua.

Osa Hänen suunnitelmaansa

Joka katsoo taaksepäin, ei voi kulkea eteenpäin. Toisaalta täytyy menneisyys selvittää ennenkuin voidaan kulkea eteenpäin tulevaisuuteen.

Koska vuotta 1979 yhä uudelleen nostetaan esiin, heräävät minussa vanhat muistot. Mitä en silloin tahtonut käsittää, tulee yhä selvemmin uudelleen esiin. Saatana halusi syrjäyttää minut, pakottaa siihen, että lopettaisin saarnaamisen. Se ei onnistunut hänelle, ja sen tähden hän haluaa yhä edelleen kaikin mahdollisin keinoin ja tavoin tehdä minut mahdottomaksi. Ne, jotka lankeavat hänen petostoimenpiteisiinsä, väistyvät Sanasta, ja hän voi jatkuvasti esteettä vetää heitä nenästä ja eksyttää heidät. Samat hurskaat eksyttävät henget, jotka olivat täällä toiminnassa, jatkavat hävitystyötänsä kaikkialla esteettä. Sokaistut ihmiset puhuvat siitä avoimesti ja sanovat: "Sinä et saa enää saarnata." Toiset väittävät: "Sinullahan ei ole mitään saarnattavaa, koska sinä et julista uudestaan paljastettua." Sanotaan: "Te olette jääneet paikallenne, me kuljemme eteenpäin." Kysykääpä vain, mihin suuntaan he kulkevat!

Minä en haluaisi asettua vastakkain näiden ihmisten kanssa, joita vahingolliset henget hallitsevat ja jotka tuntevat olonsa hyväksi, mutta minä en myöskään voi kauemmin vaieta. Minun kohdallani on kysymys Jumalan työstä, johon minä tiedän olevani velvoitettu ja josta minä joudun vastaamaan. Jos nyt määrätyistä asioista puhutaan, niin se tapahtuu vain sen tähden, että kaikille tulisi selväksi, etteivät vihollisen hyökkäykset pohjimmiltaan ottaen lainkaan koske minua ihmisenä, sillä minä en ole kenellekään tehnyt mitään pahaa. Saatanan viha kohdistuu sitä palvelustehtävää vastaan, jonka Jumala on asettanut. Se on jumalallinen sanoma, jota hän kuolettavasti vihaa, ja jonka mieluiten haluaisi tuhota. Niinpä hän syöksyy sen kimppuun, joka kantaa sitä. Eikö saatana ole Kainista lähtien vuodattanut profeettojen veren Aabelista Sakariaaseen asti? Minkä tähden? Vain siksi, koska he olivat Sanan kantajia. Aamen.

Mitä voin minä sille, että Herra kuultavalla äänellä on kutsunut minut palvelustehtäväänsä? Mitä voin minä sille, että Hän on joitakin kertoja puhunut minulle? Minulla ei ole ylipäätänsä mitään vaikutusta siihen. Mitä voi veli Branham sille, että Herra käski häntä varastoimaan ruokaa? Mitä minä voin sille, että Hän antoi minulle tehtävän jakaa sitä? Veli Branham on useammissa saarnoissa puhunut tuosta varastoimisesta. Saarnassa "Onko tämä se aika" 30. joulukuuta 1962 sivulla 52 hän sanoi: "Minä olen niin hyvin kuin saatoin, toiminut sen mukaisesti, mitä näyissä ja unissa jne sanottiin. Minä olen varastoinut heitä varten niin paljon ruokaa kuin kykenin."

Mutta yhtään ainoata kertaa hän ei mainitse, että Herra olisi antanut myöskin tehtävän jakaa sitä. Millainen sopusointu! Vain Jumala järjestää kaiken niin täydellisesti. Minun ei ole tarve sepitellä jotakin. Minun kokemukseni 2. huhtikuuta 1962 ja siihen liittyvä vierailu veli Branhamin luona julkaistiin ja vuoden 1963 alussa "Mehr Licht"- Verlag julkaisussa 6, vuosikerta 37. Olisi ollut kyllin aikaa kysyä noina kolmena vuotena veli Branhamilta hänen kotiinmenoonsa asti. Ylipäätänsä veli Russ ja veli Schwill oppivat tuntemaan nuo molemmat veljet, veli Woodsin ja Sothmannin, jotka olivat läsnä tuossa keskustelussa veli Branhamin kanssa yhteisellä vierailullamme Jeffersonvillessä joulukuussa 1974.

Profeetta Aamoksen kautta Jumala salli sanoa Aamos 8: 11: "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä lähetän nälän tähän maahan; en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän." Minä olen Jumalalle niin kiitollinen, että veli Branham jumalallisen ilmestyksen perusteella vahvisti kokemukseni 2. huhtikuuta 1962 ja sanoi: "Odota ruuan jakamisen kanssa, kunnes olette saaneet loputkin, mikä kuuluu siihen. "Sitä minä en tuona ajankohtana tosin ymmärtänyt, mutta en myöskään rohjennut kysyä siitä. Minä tulin murheellisena takaisin, koska olin odottanut palvelustehtäväni suoranaista alkamista, mutta nyt minun täytyi odottaa. Nuo kolme odotuksen vuotta olivat kauhistuttavaa aikaa minulle. Mutta Herra tietää, milloin Hän antaa lupauksen ja Hän yksin määrää, milloin se toteutuu. Jonkin tehtävän vahvistaminen on sen toteuttaminen.

Vierailuni aikana Edmontonissa Kanadassa 70-luvun alussa tuli eräs veli minun luokseni illalla ja sanoi: "Veli Frank, sinun palvelustehtävälläsi on sellainen vaikutus koko maailmassa. Senhän täytyisi olla perustuneena Raamattuun." Tuona aikana minä annoin kaikilla lähetysmatkoillani Edmontonin osoitteen, ja tämä veli yhdessä ryhmän kanssa lähetti englanninkielisiä kirjasia suurin määrin. Kun tämä kysymys osoitettiin minulle, minä huitaisin kädelläni ja sanoin: "Veljeni, minä teen vain sen, mitä Herra on käskenyt minun tehdä, mutta viittausta Raamatussa ei minun palvelustehtävääni ole, vaan ainoastaan veli Branhamin palvelustehtävään." Se oli seuraavana aamuna tuskin kaksitoista tuntia myöhemmin, kun minä selvästi ja äänekkäästi kuulin Herran äänen: "Palvelijani, Minä olen Matteus 24 jakeen 45 mukaisesti asettanut sinut jakamaan kansalleni ruokaa." Minä voin vain sanoa: "Mikä on ihminen, kuka minä olen, että Jumala on armahtanut minut." Hän ottaa, niin kuin Paavali on kirjoittanut: "Sen, mikä mitään ei ole maailmassa, jotta Hänelle yksin jäisi kunnia."

Johannes Kastajan palvelustehtävä perustettiin raamatullisesti evankeliumeissa ja erikoisesti Herran itsensä kautta. Markus 1: 1-3 viitataan Jesaja 43:een ja Malakia 3: 1. Matteus 11: 10 Jeesus sanoo: "Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi'."

Herra Jeesus aloitti palvelustehtävänsä Nasaretissa lukemalla Jesaja 61:stä Häntä koskevan kohdan (Luukas 4: 17-21). Ilmaisu: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen", on kaikille tuttu. Oli sitten kysymys profetiasta tai lupauksista, molemmat osoitettiin täyttymyksissä. Aina Jumalalla oli miehiä, jotka oikeaan aikaan käyttivät oikeata Sanaa oikeassa yhteydessä.

Niinkuin Paavali pakanoiden apostolina saattoi viitata Jesaja 49: 6:een ja muihin kohtiin, niin myöskin veli Branham viittasi Malakia 3: 23:een ja muihin Raamatun kohtiin, jotka viittasivat hänen palvelustehtäväänsä. Samoin täytyy olla nyt, sillä on kysymys pelastushistoriallisen kehityksen jatkumisesta. Minä en tiennyt sitä ja aluksi työnsin sen pois ajatuksistani. Mutta jos minun palvelustehtäväni ei olisi raamatullisesti perustettuna, niin silloinhan se ei olisi lainkaan raamatullinen, vai mitä? Jumala on asettanut eri palvelustehtävät seurakuntaan. Kutsumustansa, joka on Hänen suustansa tullut, Hän ei voi katua. Se on peruuttamaton. (Room. 11: 29). Maailmallisista kuninkaista me luemme, että Jumala asettaa ja syrjäyttää heidät. (Daniel 2: 21). Mutta Hän ei ole milloinkaan ottanut jotakin ihmistä pois tehtävästä, jonka Hän itse on antanut. Koska me olemme tekemisissä Jumalan kanssa, täytyy meidän kunnioittaa Hänen ratkaisujansa.

Joka lukee Matteus 24, häneltä ei voi jäädä näkemättä, että siinä on pääasiassa kysymys lopunajasta. Jakeesta 42 jakeeseen 44 meille sanotaan, että meidän tulisi valvoa, koska Ihmisen Poika tulee hetkenä, jolloin me emme oleta sitä. Jakeessa 45 Herra puhuu sitten viisaasta palvelijasta, jonka tulee jakaa ruokaa oikealla ajalla. Jakeessa 46 Hän ylistää häntä autuaaksi, jos Hän palatessansa löytää tämän toimimasta. Jakeessa 47 sanotaan. "Hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi." Tämä on täydellinen ennalleenasettaminen. Se on jopa ajallisesti säädetty.

Luvussa 25 on puhe Yljän tulemuksesta ja siitä, että viisaat neitsyet ovat Hänen kanssansa menevä hääaterialle. He ovat ne, jotka täytetään Pyhällä Hengellä, joka on paljastanut Sanan ja sitten tehnyt sen tuoreeksi mannaksi. Samanaikaisesti he täyttävät ruukkunsa. Taivaasta langennut manna oli ruokaa israelilaisille heidän vaelluksellansa. He vastaanottivat myöskin Hänen Henkensä, ja heidän janonsa tyydytettiin. Nehemia 9: 20 sanotaan: "Hyvän Henkesi sinä annoit heitä opettamaan, mannaasi et kieltänyt heidän suustansa, ja vettä sinä annoit heille heidän janoonsa."

Pysyväksi todistukseksi mannaa asetettiin ruukussa liiton arkkiin. (Hebr. 9: 4). Jumala on nyt antanut meille tuon kätketyn mannan kaikkien Sanan salaisuuksien paljastamisen kautta hengellisenä ruokana. Tämä lupaus koskee vain voittajia. (Ilm. 2: 17). Ja vain he voivat vastaanottaa sen. He yksin ovat ne, joilla on korvat kuulla, mitä Henki sanoo seurakunnille. Ehkä on se veli DDR:stä oikeassa, joka hiljattain toi julki, että viisaan palvelijan palvelustehtävä on vain viisaita neitsyitä varten. Miten on myöskin sitten, jos se on oikeassa, joka sanoi: "Jos veli Frank on saanut Jumalalta kutsumuksen, silloin me olemme kaikki tehneet syntiä Pyhää Henkeä vastaan." Sitä kannattaa todella ajatella. Kaikki ne, jotka vuosikausia tulivat siunatuiksi ja sitten antoivat eksyttää itsensä, heidän täytyy nyt rauhoittaa omiatuntojansa ja selittää pois kutsumus kestääksensä itsensä edessä ja voidaksensa puolustella tekoansa. Jumalan edessä se on kerran tuleva esiin itsepetoksena.

Koska tämä palvelustehtävä tapahtuu yksinkertaisuudessa, ovat vain ne käsittävä sen, joilla ei ole mitään omia kuvitelmia. Joka jakaa ruokaa, hänen ei tarvitse nostaa esiin jotakin määrättyä tunnelmaa, vaan hänen tulee tyydyttää ihmisten nälkä. Kansa kutsutaan koolle ohjeiden mukaisesti: "Kokoa Minulle Minun kansani." Se kokoontuu Herran läsnäollessa tullaksensa ruokituksi. Jeesus käski niitä, jotka olivat vastaanottaneet leivän Hänen kädestänsä: "Antakaa te heille syötävää." (Matt. 14: 15-21). Herran suusta lähtenyt Sana on puhdas ruoka meitä varten tässä ajassa.

Jumalallisesta näkökulmasta

Pyhät Kirjoitukset kertovat alusta alkaen Jumalan miehistä, joilla oli vastuu ja palvelustehtävä. Molemmat ovat kirjoitettuna heistä. Hyvä sekä huono. Sankariteot sekä heidän epäonnistumisensa. Kukaan ei voi pysähtyä Daavidin kohdalle ja heittää pois hänen psalmejansa tai jopa vetää epäilyksenalaiseksi sitä, mitä hän on puhunut Herran nimessä, koska hän teki asioita, jotka eivät olleet oikein. Jos Jumala ajattelisi tällä tavoin, niin silloin Hänen olisi täytynyt tuomita kaikki palvelijansa läpikotaisin. Myöskin profeetat, joille Sana tuli, olivat vain ihmisiä, vaikka heitä kutsuttiinkin jumaliksi. (Psalmi 82: 6, Joh. 10: 35). Oli kysymys siitä, että voitiin erottaa maallisten astioiden ja jumalallisen sisällön välillä.

1. Aikakirja 21: 1 me luemme esimerkiksi Daavidista: "Mutta saatana nousi Israelia vastaan ja yllytti Daavidin laskemaan Israelin." Me voisimme kysyä: "Mikä oli sitten niin pahaa siinä?" Pahaa oli se, että vihollinen saattoi hänet siihen, mikä tarkoittaa, että hän toimi väärän innoituksen pohjalta. Vaikka hän olikin profeetta, antoi hän pettää itseänsä. Eedenin puutarhasta lähtien me tiedämme, että vihollinen kulkee ympäri hyvin ovelasti petoksen ja eksytyksen kanssa. Jos se vain sopii hänen suunnitelmiinsa, käyttää hän jopa Sanaa, mutta hän antaa sen eteenpäin vääristettynä.

Kun Daavid käsitti, että hän oli tehnyt syntiä, hän huudahti: "Minä olen tehnyt suuren synnin tehdessäni tämän." Mutta koska hän oli profeetta, hän tiesi, että ilmestykset tulevat spontaanisti innoituksen kautta. Mutta tässä hän sai kokea, että ne voivat olla myöskin väärältä puolelta, minkä kautta Jumalan kansalle aiheutetaan suurta vahinkoa. Saatana astui Israelin kansaa vastaan, niin me olemme lukeneet, ja asettui korkeammalle paikalle, voidaksensa toteuttaa asiansa. Siitä lähtien on saatana astunut seurakuntaa vastaan. Mutta yhä vielä hän käyttää siihen ihmisiä, joihin hänellä on vaikutusvaltaa.

Pietari koki spontaanisti väärän innoituksen, jonka Herra siinä paikalla toi esiin sanoessansa: (Matt.16: 23) "Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: 'Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten.'" Jeesuksen sanat: "Sillä sinä et ajattele sitä, mikä on jumalallista, vaan sitä, mikä on inhimillistä", ovat mitä suurimmasta merkityksestä. Meidän täytyy käsittää, että saatana voi olla inhimillisesti hyväksyttävien väitteiden takana. Hän lupasi Eevalle viisautta, mutta kuitenkin Jaakob 3: 14-16 mukaisesti on olemassa maallinen, inhimillinen, jota samanaikaisesti kutsutaan riivaajien viisaudeksi. Missä saatana vaikuttaa päähän, harkintaan, syntyvät väärät innoitukset. Kiista ja riita, kateus ja epäsopu ovat seurauksena, joista ilman muuta voidaan päätellä, mikä henki on toiminnassa. Jumalan Henki vaikuttaa jumalallista viisautta ja se on puhdas. (Jaakob 3: 17-18).

Jumalan miehet kokivat niin hyvin voittoja kuin tappioitakin. He saivat vastaanottaa kiitosta ja nuhdetta, mutta kaikki palveli heidän parhaaksensa. Heidät lujitettiin ja he kulkivat tietänsä Jumalan kanssa eteenpäin. Siitä he eivät olleet vastuussa kenenkään ihmisen vaan yksinomaan Jumalan edessä. Oli ihmisiä, jotka halusivat vetää heidät oikeuteen, niin kuin Jobin ystävät tekivät. Mutta eivät he, vaan Job oli oikeassa. Hän sanoi: "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne? Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte. Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani." (Job 19: 2-4). Eikö juuri Jobin kertomuksesta tule esiin, että saatana päästi vihansa valloilleen häntä vastaan, ja jopa hänen vaimonsa neuvoi häntä kuolemaan. Lohdutukseksi meille sanotaan, että meidän tulee katsoa sitä loppua, minkä Herra valmisti Jobille (Jaakob 5: 11).

Herran viha kuitenkin syttyi niitä ystäviä vastaan, jotka olivat tehneet elämän hänelle vaikeaksi, ja lopulta Jobin täytyi rukoilla heidän puolestansa. Muuten Jumala olisi vetänyt heidät tilille. Herran palvelija seisoo ja kaatuu vain Herransa edessä. Ei kenenkään muun - ei minkään naisen, ei minkään perheen, ei minkään seurakunnan, vain Herran edessä, joka on asettanut hänet palvelustehtäväänsä. Paavali kirjoittaa Pyhän Hengen johdatuksessa: "Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään." (Room.14: 4).

Minä olen vakuuttunut Jeesuksen Kristuksen pikaisesta tulemuksesta, ja minä uskon Jumalan ennaltamääräämiseen. Kaikki on Hänen edessänsä. Menneinä vuosina tuli selväksi, miten tuhoavat henget voivat ottaa ihmiset hallintaansa. Nämä henget ovat hurskaita, ja ihmiset ajattelevat olevansa moraalisesti nuhteettomia. Sen tähden he ovat sitä mieltä, että se olisi Hengen voitelu, joka innoittaa heidät. He kokevat ilon ja hyvänolon tunteen sen jälkeen kun ovat aikaansaaneet vahinkoa. He eivät lainkaan salli itsessänsä nousta ajatuksen, että jokin ei pitäisi paikkaansa. Hehän ovat virheettömiä ja tarkoittavat sitä vilpittömästi, mutta heidän mieleensä ei tule, etteivät he johda yhtään ainoata sielua Herran luokse, vaan jättävät jälkeensä monia murhattuja sieluja.

On tullut aika sanoa merkittävä Sana. Minä kuulun niihin, jotka jättävät kaiken Jumalalle ja haluaisin sanoa mahdollisimman vähän, sillä vain Hän voi ohjata sydämiä ja muuttaa ihmisiä ja tilanteita. Ei tarvitse olla hengellinen tietääksensä, että yksityinen alue tulee selvittää yksityisesti. Ei tarvitse olla erikoisen älykäs tietääksensä, että asiat, jotka tapahtuvat avioliitossa, voidaan selvittää vain avioliiton sisällä. Jokainen tietää myöskin, että perheongelmat tulee selvittää perheen sisällä. Aivan samalla tavoin täytyy kaikille olla selvää, että seurakunnan asiat eivät kuulu julkisuuteen, vaan ne täytyy selvittää siellä, missä ne syntyvät. Joka ei ota huomioon tätä käytöksen ABC:tä, ei ole käsittänyt alkeellisimpia asioita. Mutta me elämme skandaalien ajassa ja myöskään seurakunta ei säästy ajan hengeltä.

Sen jälkeen kun niin paljon suullisesti ja kirjallisesti on kuulutettu julkisuuteen, ei minulle jää mitään muuta mahdollisuutta, kuin lyhyesti mennä muutamiin tapahtumiin, vaikka onkin vaikeata puhua niistä. Mutta jos minä vaikenen kauemmin, kokoan syyllisyyttä ylleni.

Niin kuin on jo mainittu, on Aadamista ja Eevasta alkaen jokainen ihminen asetettu kahden eri vaikutuksen alle, ja sen tähden meidän täytyy koetella kaikki Jumalan Sanalla. Kun Aadam uskoi, mitä Eeva sanoi ja teki, mitä hän häneltä halusi, joutui hän saatanan vallan alle. Herra Jumala oli puhunut Aadamille. Saatana, tuo vanha käärme, tuli Eevan luokse ja vietteli hänet. Sen jälkeen hän vietteli Aadamin. Tämä oli Paavalilla silmien edessä, kun hän kielsi naisia opettamasta Sanaa ja harjoittamasta valtaa miehen ylitse. (1. Tim. 2: 11-14).

Koska yksinkertaisesti oli pelättävissä, että he joutuisivat väärän vaikutuksen alle, sen tähden Paavali kirjoitti 1. Kor. 14: 34-36 mitä vakavimman kehotuksen: "Naisten tulee vaieta seurakunnan kokouksissa." (Uusi suomenkielinen käännös, saksankielinen käännös). Apostolilla oli tässä kohden "näin sanoo Herra". Hän vahvistaa sanotun seuraavin sanoin: "Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky." (Jae 37). Tänään on päinvastoin. Naiset, jotka ajattelevat olevansa hengellisiä, nauravat tällaiselle Sanalle. Millainen voitelu heissä sitten oikein on?

Jokaisen uskovaisen täytyy myöntää, että on erehtynyt useinkin, tai ei ole oikealla tavalla arvioinut jotakin asiaa. Niin kuin veli Branham korosti, on niiden ihmisten kohdalla, joilla on lahjoja, aina vaara väärästä innoituksesta. Sille eivät asianomaiset voi mitään. Sen tähden meidän täytyy olla valveilla. Mutta siitä ei lopulta ole kysymys. On kysymys ihmisistä, jotka tietoisesti tuovat esiin jotakin, minkä he itse ovat suunnitelleet. Itsearvostuksessaan he ajattelevat olevansa Jumalan tahdon vaikutuksessa ja haluaisivat olla Herralle avuksi. He tietävät, että ne ovat heidän omia ajatuksiansa, ja siitä huolimatta he tuovat esiin ne "näin sanoo Herrana". Jotakin pahempaa ei voisi elävän Jumalan seurakunnalle tapahtua. Sellaisen ihmisen kengissä, joka tietoisesti valehtelee Jumalan kansalle, en minä tuomion päivänä haluaisi seistä.

Veli Branham mainitsee, että häntä on usein pyydetty opettamaan ihmisiä vastaanottamaan Hengen lahjoja. Mutta tärkeämpää on, että ne, jotka haluavat käyttää Hengen lahjoja, säilyttävät perusteellisen raamatullisen opetuksen ja tekevät sen mukaisesti. Ensimmäiseksi täytyy kaikkien käsittää, että Uudessa Testamentissa ei ole mitään profetissoja, apostolinnoja, naisevankelistoja, naisopettajia ja pasrorinnoja. Sisarilla on ainoastaan mahdollisuus käyttää profetian ja kielilläpuhumisen ja selittämisen lahjoja. Ja nämä kolme täytyy myöskin koetella, ennenkuin ne voidaan ottaa vastaan. Ne ovat innoituslahjoja.

Uudessa Testamentissa on vain yksi nainen, joka esiintyy profetinnana Ilm. 2: 20 ja häntä verrattiin Iisebeliin. Hän esiintyi opettajattarena ja oli siten vastoin Uuden testamentin seurakunnalle annettuja säännöksiä. Naisella ei ole mitään oikeutta ottaa Raamattua käteensä ja opettaa jotakuta. Jos miehet istuvat hiljaa ja antavat naisen opettaa itseänsä, silloin he ovat jo saatanan vaikutuspiirissä. Iisebelistä, Aahabin vaimosta sanotaan, että hän harjoitti noituutta (2. Kun. 9: 22). Galatalaisille Paavali kirjoittaa: "Kuka on lumonnut teidät?" Väärillä ennustuksilla on sama vaikutus kuin ennustelulla ja noituudella. Ilman että olisivat tietoisia siitä, joutuvat ihmiset kirouksen alle ja voivat vasta sen jälkeen kun ovat käsittäneet sen ja antaneet rukoilla puolestansa, kokea vapautuksen.

Kaikkivaltias Sana

Seuraavan kokemuksen kuvaaminen tuntuu minusta vaikealta, mutta minulla ei ole mitään muuta mahdollisuutta. 16. kesäkuuta 1979 minä olin tanskalaisella Fanön saarella. Kaiken sen jälkeen, mitä toukokuun alusta lähtien oli tapahtunut, ei elämällä ollut minulle mitään merkitystä. Mitä tuntee ihminen, jolla on Jumalalta tehtävä, mutta ei näe mitään mahdollisuutta sen toteuttamiseen, sitä ei voi kukaan toinen mitata. Vielä ennen päivän koittoa minä kuljin lähestyvää nousuvettä vastaan asettaakseni elämälleni lopun aaltojen kautta. Minä kiitin Herraa, että Hän oli antanut minulle etuoikeuden palvella Häntä ja pyysin Häntä antamaan minulle anteeksi kaiken, mikä ei Hänen edessänsä ollut oikein ja ottamaan minut armossansa vastaan. Epätoivossani huudahdin: "Herra, ennen kuin nyt tulen Sinun luoksesi, sano toki minulle, miksi kaikki tämä on tullut minun ylleni."

Tuona hetkenä kajahti niin voimakas ukkosenjylinä oikealla yläpuolellani kuin vain harvoin ja erikoisen voimakkaalla ukonilmalla kuullaan. Mutta se ei ollut mikään ukkosenjylinä, se ei ollut mikään pitkällinen, vaan yksittäinen äkillinen ukkosenisku, joka pysähtyi vain muutaman metrin yläpuolellani. Minä ajattelin, että se oli osunut minuun. Tästä ukkosenjylinästä puhui Herra käskevällä, vihaisella äänellä: "Koska sinä kuuntelit vaimosi ääntä." Ukkosen loppu oli samanaikaisesti Herran puheen alku. Minä kaaduin vasemmalle. Sitten minä nousin ylös ja menin jälleen rannalle. Tultuani ullakkohuoneeseeni minä heittäydyin lattialle, avasin Raamattuni ja luin, kunnes tulin 1. Moos. 3:een, jossa sanotaan: "Koska kuulit vaimoasi ja söit siitä puusta." Aivan tietoisesti minä vahvistan tämän kokemuksen "niin totisesti kuin Jumala elää" ja "niin on Herra puhunut". Mitä joku ajattelee tai sanoo siitä, on oleva vastuussa siitä tuomion päivänä. Minä kutsun Jumalan todistajakseni.

Joka tuntee veli Branhamin elämäntarinan tietää, että myöskin hän syvässä epätoivossansa halusi ottaa elämän itseltänsä. Hän piti ladattua pistoolia otsallansa ja painoi liipaisinta, mutta laukaus ei tullutkaan. Sitten hän heitti pistoolin ilmaan, ja laukaus tuli itsestänsä. Minä halusin antaa ottaa sen itseltäni, sillä ottamiseen minulta puuttui rohkeus.

Asioista selvillä olevat tietävät monista ennustuksista vuosien 1976 ja 1979 välillä. Me kaikki olimme siinä uskossa, että Jumala puhuu, sillä monien vuosien aikana profetiat pitivät paikkansa sataprosenttisesti. Minä lähdin siitä, että se oli Herra, joka antoi ohjeita ihmisen suun kautta.

Jotta kaikki käsittävät, miksi Herra osoitti minulle tämän kauhistuttavan syytöksen, täytyy mainita jotakin. Profetiassa 5. kesäkuuta 1976 sanottiin: "Katso, näin sanoo Herra: Minun palvelijani, totisesti minä olen asettanut sinut suureen työhön ja minä olen nähnyt sinun uskollisuutesi ja työsi ja katso, tänään pyhitä minulle veli K ja sisar R palvelustehtävään. Sillä aika on tullut, missä heidät tulee asettaa." Minä noudatin tuota ohjetta, ja siinä paikassa siunasin tuon avioparin käsien päällepanemisella. Koska ensimmäinen osa piti paikkansa, lankesin minä myöskin toiseen.

Vaikka herra itse minulle 1978 eräänä lauantaiaamuna noin kello 11 kuultavalla äänellä viittasi siihen, että tuo profetia on epäraamatullinen, en minä käsittänyt kokonaistilannetta vieläkään. Minä olin toimistossa ja kuulin yhtäkkiä sanat: "Palvelijani, tutki Apostolien Teoista, onko milloinkaan jotakin miestä vaimonsa kanssa pyhitetty palvelustehtävään." Minä käännyin oikealle, otin Raamattuni ja luin Apostolien Teoista, ja muutaman minuutin kuluttua minä käsitin, ettei sellaista tapausta ollut. Kun siitä sitten puhuttiin, sanoi vaimoni: "K:ta ei ole lainkaan kutsuttu saarnaamaan, hänen tulee panna kumisaappaat jalkaansa ja työskennellä täällä lähetysalueella ja R:n tulee auttaa toimistossa. Mitä on kumisaappailla ja toimistotyöllä tekemistä palvelustehtävään asettamisen kanssa?" Tuo täysin perusteeton harkintaan perustuva petos oli annettu koko seurakunnan edessä "näin sanoo Herrana". Vasta paljon myöhemmin vaimoni myönsi minulle: "Kun näin R:n ja K:n tulevan saliin, tuli minulle ajatus..." Mitä on inhimillisillä ajatuksilla tekemistä Jumalan ajatusten kanssa? Eikö ole kirjoitettuna Jesaja 55: 8-9: "Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne."

Koska aina oli puhe siitä, että läpimurron täytyy tulla, kuuntelin minä kaikkea, mitä minulle sanottiin. Vaikka minä joskus tunsin suoranaista sisäistä vastustusta, en halunnut missään tapauksessa olla se, joka estäisi Jumalan vaikutusta, ja seurasin kaikkia ohjeita vaatimukseen asti, että veli Russ, veli Schmidt ja minä emme sanottuna viikonloppuna toukokuussa 1979 saaneet astua puhujalavalle. Niinpä minä seurakunnan vanhimpien kanssa istuuduin ensimmäiseen penkkiriviin. Sanottiin, että Jumala käyttäisi ulkopuolisia veljiä suorittamaan puhdistuksen täällä seurakunnassa. Kukaan ei uskaltanut olla Jumalan vaikutuksen tiellä. Me kaikkihan odotimme niitä valtavia asioita, joita ei vielä ollut tapahtunut ja joista koko maailma saisi tietää.

Koska se oli niin samankaltaista sen kanssa, mitä Herra minulle 17. heinäkuuta 1976 huudahti: "Sillä ihmisiä on tuleva läheltä ja kaukaa", minä ajattelin, että nyt oltaisiin niin pitkällä. Sen mukaisesti, mitä Paavali 1. Kor. 13 kirjoittaa, uskoo rakkaus kaiken, toivoo kaiken ja kärsii kaiken. Tämä Jumalan rakkaus on Pyhän Hengen kautta vuodatettu sydämeeni. Vasta myöhemmin minä käsitin, että kysymys on rakkaudesta totuuteen. Minä lähdin siitä, että jokainen, joka mainitsee Herran nimeä, tekee sen Jumalan pelossa ja totuudellisuudella. Sen sijasta meidän täytyi kokea, miten mitä hurskaimman peitteen alla tähän päivään kestävä tuhoamistoiminta sai kulkunsa, jonka vertaista ei kirkkohistoriassa löydetä.

Nuo molemmat ulkopuoliset veljet ovat asettuneet saman antikristillisen eksyttävän hengen alle ja kaikki, jotka siitä lähtien ovat vetäytyneet pois, ovat myöskin tämän vaikutuksen alla. Kuka voi käsittää sen, että paholainen puhdistuksen ja pyhityksen varjolla pääsi puhujanlavalle asti? Minun täytyy lopettaa vaikenemiseni. Jumalan hetki on tullut ja Herra haluaisi paljastaa itsensä. Ennenkuin nyt todellinen puhdistus, jonka vain Jumalan Henki voi vaikuttaa, voi tapahtua, täytyy tuo pohjaton saastutus paljastaa. Kaikki vilpittömät, jotka ovat määrätyt morsiusseurakuntaan, on Jumalan Henki vakuuttava ja johdattava parannukseen. Tässä ei ole kysymys maallisinhimillisestä tapahtumasta, vaan suoranaisesta saatanallisesta tahraamisesta, joka on tunkeutunut ihmisten sieluihin. Alun täytyy jälleen tapahtua sielussa Hengen alueella koko ihmisen täydelliseen puhdistukseen ja pyhitykseen asti, joka myöskin sulkee mukaansa ruumiin Jumalan temppelinä.

Veli Branham sanoi, että meidän tulee kiittää Jumalaa, jos se mitä sanottiin pitää paikkansa. Sitten hän antaa lahjan kantajille kehotuksen: "Mutta jos se ei tapahdu, älkää tehkö sitä enää, kunnes paha on pois teidän keskuudestanne. Jumala ei valehtele, Hän on totuudesta, aina totuudesta." (Seurakuntajärjestys). Siinä eivät hyödytä sen paremmin selittelyt kuin puolustelutkaan, vaan ainoastaan taipuminen Jumalan edessä ja ennenkaikkea niiden henkilöiden kohdalla, jotka ovat osallisina.

Seurausten ja väärien vaikutusten tilaa veli Branham kuvaa seuraavasti: "Niiden ihmisten keskuudessa, joilla on tunteita, löydämme usein lörpöttelyä, panettelua ja kaikenlaisia jumalattomia asioita. Veli, se on kuin rikkihappoa seurakunnassa. Se on demonien voima. Henget tulevat miesten ja naisten ylle, ja he menevät toistensa luo ja alkavat siten, että tämä ei ole oikein ja tämä ei ole oikein. Jos seurataan asiaa, niin yhdeksässä tapauksessa kymmenestä on siten, että se henkilö, joka saa aikaan sekaannusta, on itse se, jonka kohdalla asiat eivät ole kohdallansa. Amen. Jumala vihaa epäsopua veljien keskellä. On niin paljon paholaismaista, demoneja, jotka vaikuttavat ihmisten sieluissa. Tarkatkaa, millaista hedelmää se tuo esiin. Huomatkaa, millaista elämää he elävät. Katsokaa miten he käyttäytyvät, miten he toimivat ja mitkä ovat heidän perusteensa." (Eksyttävät henget).

Käsi sydämelle. Eikö tämä sataprosenttisesti sovikin nykyiseen tilanteeseen? Eikö olekin kirjaimellisesti vahvistettu, mitä veli Branham sanoi, että demonit vaikuttavat ihmisten sieluissa? Joka on kokenut mukana nuo valtavat siunausten vuodet, tuntee toki eron.

Tässä minä olen pakotettu kertomaan ilmestyksen, jonka vaimoni kertoi minulle juuri ennen ensimmäistä viikonloppua toukokuussa 1979. Hän näki tyynynsä alla käärmeen, joka oli kietoutunut kerälle, mutta paneutui siitä huolimatta nukkumaan työntämättä sitä pois ja ajatteli ainoastaan: "Toivottavasti se antaa minun nukkua rauhassa." Näin ei kuitenkaan hänen oman kertomuksensa mukaan ollut. Käärme tuli esiin, meni hänen suuhunsa ja laski sinne ulostuksensa. Sen jälkeen hän meni pesualtaalle huuhdellaksensa suunsa ja asettui sitten jälleen nukkumaan, ja sama toistui.

Viimeistään tuona ajankohtana, kun hän kertoi minulle tuon kokemuksen, olisi minun pitänyt käsittää, ettei Herra, vaan paha käyttää hänen suutansa. Käärme ei ainoastaan jättänyt hänen suuhunsa saastaisuuttansa, vaan myöskin kaikkien niiden suuhun, jotka kertovat edelleen sitä, mitä hän levittää. Vihollisten syyttäjä on saanut monen valtaansa. Sen sijaan, että kannettaisiin Jeesuksen Kristuksen todistusta ja muiden kanssa puhuttaisiin siitä, mitä Herra tässä ajassa on tehnyt, kieriskellään liassa. Koko helvetti on liikkeellä, ja monet kielet tulevat sen tulesta sytytetyiksi niin kuin Jaakob 3. on kirjoitettuna. Vilpittömiä tunnustuksia käytetään mitä alhaisimmalla tavalla. Kuolemaa tuova myrkky huulillansa on vanha käärme saanut aikaan kuolemaa Jumalan kansan keskellä. Siellä, missä helluntaina Pyhän Hengen tuli lankeaa, julistetaan Jumalan suuria tekoja. Se osoittaa, minkä kanssa ihmiset ajatuksissansa askartelevat. Kenenkään ei tarvitse pettää itseänsä eikä toisia. Sana on aina oikeassa. Mitä sydän on täynnä, siitä suu puhuu. Joka osallistuu mainemurhaan ja toimii panettelijana, on saatanan palveluksessa, joka on murhaaja alusta alkaen. Jeesus on tullut tuodaksensa elämän ja yltäkylläisyyden. Paholainen on tullut tuhotaksensa. Jokainen voi itse koetella, kenen elämä ja olemus tulee hänen kauttansa julki. Hedelmistään puu tunnetaan.

Joka ei näe sitä, että tuosta ajasta lähtien vertaansa vailla oleva sekaannus ja tuho on tapahtunut, ei myöskään ole käsittävä ojennuksen välttämättömyyttä, ja on nouseva sitä vastaan. Hän on silloin todennäköisesti astunut tielle, jolta ei ole enää mitään paluuta. Ei ainoastaan puhe ole levinnyt kuin syöpäkasvain, vaan myöskin demoniset opit ovat löytäneet tiensä tällaisiin ihmisiin. Ihmiset, jotka vuosikausia totuudessa ovat kuulleet Jumalan Sanaa, tulivat myrkytetyiksi "ja rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankesivat pois omalta lujalta pohjaltansa." (2. Piet. 3: 17).

Kuten on jo mainittu, osallistuvat myöskin ne, jotka tuovat esiin vieraita oppeja ja jotka käyttäytyvät epäraamatullisesti, yhä erikoisella tavalla panetteluihin. He ovat saman vaikutuksen alla kuin ne, joita paholainen ensiksi käytti työvälineinänsä. Heidän suustansa kuullaan samat väitteet, samat Raamatun kohdat ja lainaukset, jotka ovat otettu pois asiayhteydestänsä, ja joita käytetään ja selitetään oman mittapuun mukaisesti. Sieluraukat eivät huomaa, että heiltä on otettu pois Kristus, Ristiinnaulittu, sovituksinensa ja anteeksiantamuksinensa, ja että heille on jäänyt jäljelle ainoastaan viha ja vihollisuus, jotka erottavat toisista. Jumalan Sanan mukaisesti on vihollisuus ainoastaan kahden eri siemenen välillä. (1. Moos. 3: 15), mutta ei Jumalan lasten välillä. Missä vihollisuus tulee esiin, siellä on vihollisella kätensä pelissä. Herra on ottanut pois erottavan seinän, sovittanut meidät itsensä ja toistemme kanssa ja antanut meille sovituksen viran (2. Kor. 5: 16-21).

Me uskomme ettei mitään tapahdu ilman Jumalan tahtoa. Jopa syntiinlankeemus ja sen kautta tarpeelliseksi tullut lunastus olivat Hänen suunnitelmassansa. Ajatellen sitä, mitä täällä tapahtui, meidän täytyy sanoa sama. Niin tuskallisia kuin Juudaksen suorittama Jeesuksen pettäminen ja luovuttaminen olivatkin, täytyi sen kuitenkin tapahtua, jotta Kirjoitukset täyttyisivät. Myöskin täytyi, niin kuin veli Branham ennalta näki, myöskin tämän hetken Sana tulla ristiinnaulituksi, ennenkuin se voi nousta uuteen elämään.

Huolimatta niistä syvistä teistä, joita me kuljemme, me saamme luottaa Jumalaan, että Hän antaa kaiken tapahtua niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat. Sataprosenttisesti puhtaan Sanan julistamisen jälkeen meillä on oikeus sataprosenttisesti puhtaaseen Hengen vaikutukseen. Minä pyydän kaikkia, etteivät he enää osallistuisi hyödyttömiin puheisiin, vaan lähestyisivät Jumalaa rukouksessa ymmärtääksensä todella Hänen puheensa. Herra antaa kaikille mahdollisuuden. Ottakaa siitä vaarin. On myöhäistä, mutta ei vielä liian myöhäistä. Kaikkien tulee nöyrtyä, jotka ovat joutuneet paholaisen ansaan ja aivan erikoisesti niiden, jotka ovat asettaneet ne. Vain sillä tavoin kirous voidaan murtaa. Todellisten uskovaisten vapautuksen aika saatanan vallasta on tullut.

Minä itse voin vain kumartua Jumalan edessä ja perustautua siihen, mitä Herra ukkosenjylinästä puhui minulle. Se oli ainoa kerta, jolloin Hän vihassa syyttäen puhui minulle. Miksi Hän ei sitten maininnut minulle enempiä perustuksia tai esittänyt muita syytöksiä? Minulla on mitä syvin kunnioitus Jumalan kaikkivaltiuden edessä ja minä voin vain pitäytyä siihen, mitä Hän on sanonut minulle. Sen tähden minä en halua mennä keidenkään ihmisten kanssa väitteisiin, jotka eivät itseasiassa kosketa asian olemusta. Kun minä ajattelen tuota ukkosenjylinää ja siitä kuulunutta ääntä, silloin se menee joka kerta nivelieni ja ytimieni lävitse. Jumala puhuu, saatana väittelee. Minun luja päätökseni on elämäni loppuun asti olla hengellisissä asioissa kuuntelematta kenenkään ihmisen ääntä. Siitä päivästä lähtien kun sanoin vaimolleni: "Iankaikkisesti en enää ole kuunteleva sitä, mitä sinä sanot", katkaistiin saatanan vaikutuspiiri ja hänen vihansa puhkesi täysin esiin. Nyt on tullut Jumalan hetki tuhota koko saatanan varustus Jumalan miekalla, joka on Jumalan Sana. Todellisten uskovaisten ajatukset ja heidän koko toimintansa täytyy johtaa Sanan kuuliaisuuteen. Sinä hetkenä, jona saatana on paljastettu, on hän menettänyt oikeutensa Verellä ostettuun joukkoon iankaikkisiksi ajoiksi.

Ikivanha aihe

Vanha kysymys avioliitosta ja avioerosta tulee valitettavasti yhä uudelleen esiin. Monet tarkoituksella nostavat tämän aiheen esiin, kiinnittääksensä huomion pois siitä, mitä he tekevät ja opettavat. Minä olen pahoillani siitä, että minun täytyy myöskin tässä kohden puhua selviä sanoja. Minä olen vakuuttunut siitä, että Jumala vihaa monia asioita, ja ensimmäisellä sijalla on avioero. Sitä ei alusta alkaen ollut suunniteltu.

Mikä kuitenkin kiinnittää huomiota tässä kysymyksessä on se, etteivät sitä asettaneet opetuslapset, vaan fariseukset. Onko siinä sitten muuttunut tähän päivään mennessä mitään, sitä minä en tiedä. Matteus 19 puhuu meidän Herramme mm siitä. Matteus 19: 3 luemme: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?" Vastauksen, jonka Herra antoi, me voimme lukea jakeista 4-6.

Sen jälkeen he puhuivat Hänelle edelleen ja kysyivät: "Miksi sitten Mooses käski antamaan naiselle erokirjeen ja jättämään hänet." Niin kuin me viimeisestä jakeesta kuulimme, ei se ollut käsky, vaan ainoastaan sallimus, eli ei siis täydellinen, vaan Jumalan sallittu tahto. Jakeessa 8 Herra vastasi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut." Veli Branham on valaissut myöskin tätä aihetta jumalallisen ohjeen perusteella kaikilta suunnilta ja tuonut uusimpaan tilaansa, joka on meille sitova. Mutta se, mitä Herra siihen aikaan sanoi tästä, pätee vielä tänään. (Matt. 19: 11) "Mutta hän sanoi heille: 'Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu." Sivulla 41 saarnassa "Avioliitto ja avioero" veli Branham sanoo: "Te ette tiedä sitä, ennenkuin se on paljastettu." Näin se on.

Minä antaisin mieluummin hakata jalat itseltäni kuin että valitsisin mennä asianajajan luokse ja vaatia avioeroa. 1. Kor. 6: 1-6 apostoli Paavali tuo julki, etteivät uskovaiset saa tuoda mitään uskottomien tuomareiden eteen. Pyhät ovat määrätyt tuomitsemaan maailman, niin, jopa langenneet enkelitkin. Minun sydämeni syvin vakuuttuneisuus on, että Jumala vihaa eroja. Hän liittää yhteen, saatana erottaa.

Halpamaisessa tarkoituksessa tehdä minut täysin mahdottomaksi, ovat panettelut saavuttaneet kohokohtansa erotuomion ja muiden asiakirjojen julkaisemisessa. Pohjimmiltaan ottaen minä olen taipuvainen asettumaan sen alle, joka on oikein tuomitseva, koska Hän ei ainoastaan tunne ihmisten näkemää, vaan myöskin sydämen olosuhteet ja perusteet. Mutta koska mitta on täysi, katson itseni pakotetuksi mainitsemaan joitakin asioita, joiden mieluiten olisin antanut olla sinänsä, koska todellakin olen vakuuttunut siitä, että henkilökohtaisen täytyy jäädä henkilökohtaiselle alueelle.

En milloinkaan ole unohtava sitä päivää, kun minä tammikuussa 1981 kuolemaisillani makasin sairaalassa ja kuulin sanat: "Tämän minä sanon sinulle; jos sinä todella pääset ulos sairaalasta, on minun ensimmäinen tieni asianajajan luokse." Sen jälkeen kun minä tammikuun lopulla omalla vastuullani pääsin sairaalasta, täytyi minun muutamaa päivää myöhemmin todeta, että vaimoni oli toteuttanut uhkauksensa, niin kuin ensimmäisestä hänen asianajajansa asiakirjasta 9. helmikuuta 1981 käy esiin.

Kesäkuussa 1980 hän oli jo ilmoittanut minulle, ettei hän saisi istua minun kanssani saman pöydän ääressä eikä syödä ja juoda eikä olla yhdessä kanssani. Samana päivänä hän lähti. Hänen viimeiset sanansa olivat: "Sinä et näe minua milloinkaan enää." Sen jälkeen hän asettui asumaan Kohlscheidiin Aacheniin. Minä kiellän jokaisen väitteen siitä, että olisin lähettänyt vaimoni pois, tai että olisin johtanut avioeroon. Tällaiset ilmaisut periytyvät samasta demonisesta valheiden lähteestä kuin aikaisemmin tapahtunut hengellinen petos.

Vuosikausia kulki asia asianajajien välillä sinne tänne. Kaikki muodollisuudet, jotka kuuluvat avioeroon, suoritettiin. Ei yhtään ainoata kertaa tänä aikana hän ilmaissut haluansa jatkaa avioliittoa. Vielä tänä päivänä hän on ilmeisestikin silloin selvitetyssä näkökannassansa, ettei hän saa olla missään tekemisissä minun kanssani. Asianajajat halusivat lopulta viedä asian päätökseensä ja muotoilivat 3. toukokuuta 1983 meidän läsnäollessamme sopimuksen, jossa minä ilmoittauduin olemaan valmis anomuksen tekijänä. Sen me sitten molemmat allekirjoitimme. Niinpä tuossa erotuomiossa tuo juridistinen muoto "anomuksen tekijä" kiinnittää huomiotani, mikä pohjimmiltaan ottaen oli vain muotoseikka, jotta alullepantu tapahtuma saataisiin päätökseen. Vuoden eron jälkeen, voidaan sitten kolmen vuoden kuluttua ero julistaa. Minä odotin tuon lain edellyttämän ajan. Vielä 26. maaliskuuta 1985 tiellä oikeuden istuntoon minä sanoin Herralle toistamiseen, että olen valmis elämään vaimoni kanssa. Minä odotin vain sitä, että hän kysymykseen: "Haluaisiko hän jatkaa avioliittoa?" vastaisi minulle: "Kyllä." Mutta kun tuomari sitten kysyi sitä, ei hän ylipäätänsä vastannut mitään.

Koko tapahtumassa on saatanan kohdalla kysymys vain siitä, että hän kaivaisi maata minun palvelustehtäväni alta, joka liittyy Jumalan työhön, ja tekisi minut epäluotettavaksi ja epäuskottavaksi. Vaimoni sanoi sananmukaisesti: "Jos se olisi Jumalan työ, silloin sitä ei voitaisi lainkaan tuhota, mutta koska se on sinun työsi, täytyy se tuhota." Tässä työssä hän on työskennellyt mitä suurimmalla innolla vuosikausia, mutta nyt nähdään vieläkin suurempaa intoa, jotta uskovaisten ja uskosta osattomien, niin hyvin aikuisten kuin lastenkin keskellä, saavutettaisiin täydellinen epäluottamus. Että tällainen ei ole normaalia, tulisi jokaiselle olla selvää.

Pyhien Kirjoitusten mukaan naiselle ei ole yhtään ainoata perustusta jättää miehensä. Vaikka hän esittäisi tuhansia väitteitä, ei yksikään niistä kestäisi Jumalan edessä. Jos joku kuitenkin on sitä mieltä, että on yksi, niin vaadin täten esittämään tuon Raamatun kohdan. Ei milloinkaan ole Herra sallinut jonkun naisen antaa miehellensä erokirjettä. Se on kirottu tasa-arvoisuuden ajan henki, joka inspiroi naisia, jotka sitten halveksivat miehiänsä. Profeettojen ja apostolien aikana ei jokin sen kaltainen olisi ollut ajateltavissa edes pakanoiden keskuudessa.

Paavali tuo 1. Kor. 7: 10-11 esiin, että naisen, joka eroaa miehestänsä, täytyy pysyä yksin tai sopia jälleen hänen kanssansa. Miehelle ei tätä esitetty ollenkaan. Myöskin tähän aiheeseen Raamatun kohdat tulee lukea hyvin tarkoin. Jakeissa 1-7 on yleisesti puhe siitä, että jokaisella miehellä tulee olla vaimonsa ja jokaisella vaimolla miehensä. Monissa muissa Raamatun kohdissa sitten käsitellään yksittäisiä ongelmia. Niin sanotaan esimerkiksi, että laki sitoo naidun vaimon mieheensä, niin kauan kuin tämä elää (Room. 7: 2, 1. Kor. 7: 39). Luonnollisestikaan samaa ei sanota miehestä, sillä hänen ei tarvitse jäädä yksin. Niin on Luoja säätänyt. Jos nainen jättää miehensä, niin tämä on absoluuttisen vapaa ja voi mennä jälleen naimisiin. Tätä opettaa veli Branham täysin Kirjoitusten mukaisesti saarnassansa "Avioliitto ja avioero" sivulla 35-38. Sivulla 39 (saksankielisessä käännöksessä) hän antaa esimerkin kuningas Ahasveroksesta, jonka vaimo vain kerran ei totellut, ja se oikeutti hänet menemään naimisiin Esterin kanssa. Koko tutkiskelu on: "näin sanoo Herra" ja niin on perinnäissääntöjen roomalainen ies iankaikkisiksi ajoiksi murrettu. Eikö Herra myöskin ennen saarnaa "Avioliitto ja avioero" samassa pilvessä kuin ennen sinettien avaamista tullut alas, myöskin siinä lausuaksensa viimeisen sanan korkeimpana tuomarina! Joka ei ota vastaan sitä, on vastoin Jumalaa ja Jumalan Sanaa ja levittää babylonialaisen viitan koko asian ylle. Siten hän jää yhä sekaannukseen. Jumalallisen säädöksen täytyy myöskin tällä alueella tulla täysin palautetuksi. Koska saatana alusta alkaen valitsi naisen, on hän paneva kaikkensa siihen, että saa pidettyä hänet hallinnassansa. Parempaa työvälinettä hän ei löydä.

1. Kor. 11: 9 mukaisesti ei miestä luotu naisen tähden, vaan nainen miehen tähden. Jumala ei sanonut Eevalle: "Ei ole hyvä, että sinä olet yksin." Hän sanoi Aadamille: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksin, minä teen hänelle avun, joka sopii hänelle." Nainen, joka irtautuu miehestänsä, joka raamatullisesta näkökulmasta on hänen päänsä, katkaisee itseltänsä pään, tulee päättömäksi ja kadottaa näkökykynsä. Tästä aiheesta on puhuttu niin paljon Vanhassa ja Uudessa Testamentissa, ettei siitä tulisi olla enää mitään kysymystä. Ylipäätänsä veli Branham on selvittänyt sen yhdistävästi ja selvästi. Myöskin minä olen jo käsitellyt sitä kyllin selvästi. Joka on oikea sydämestänsä, on ymmärtävä kaiken oikein. Joka ajattelee väärin, on ymmärtävä sen väärin. Ei ole mitään mieltä toistaa kirkkokuntien näkemyksiä tästä aiheesta. Meidän täytyy ottaa vastaan selvitys siitä osana sanomaa, niin kuin myöskin opetus jumaluudesta, kasteesta ja kaikesta muusta. Joka ei voi käsittää sitä, todistaa siten, ettei hän ole Jumalan puolella. On miehiä, jotka ovat valinneet pienimmän vastustuksen tien ja alistuvat polvillensa vaimojensa edessä käsittämättä, että nämä todellisuudessa ovat vihollisen hallinnassa, joka vastaanottaa kunnioitusta heidän kauttansa. Aika asettaa kaikki raamatulliseen järjestykseen ja oikeaan tilaansa on tullut. Jokaisen täytyy ottaa paikkansa Jumalan edessä Sanan puitteissa.

Olen kyllin kauan katsellut, miten ihmisiä syöstään syvään hätään. Jotkut ovat tämän demonisen vaikutuksen alla antaneet tempaista itsensä sellaisiin ilmaisuihin, että he ovat ylittäneet rajalinjan. Minun on täytynyt kokea saatanan petoksen ja viekkauden perustukset koko syvyydessänsä paetakseni ainaiseksi paholaisen petosta. Koska säädyllisyys kieltää minua koskettamasta ihmisten luonteita ja arvoja, viittaan ainoastaan hengelliseen alueeseen.

Saatana, tuo vanha käärme, on mitä parhaiten ymmärtänyt tehdä petoksensa uskottavaksi, ja jopa Raamatun lauseiden kanssa, sillä ilman sitähän se ei kävisi uskovaisten keskuudessa. 1. Kor. 5: 11 täytyy tässä kohdin tuoda esiin. Kaikkialla maailmassa puhutaan siitä, mitä joku nainen esittää pöytäseurasta, jota tulee välttää. En ainoastaan minä, vaan myöskin kaikki, jotka eivät asetu minua vastaan, tulevat samalla tavoin vältellyiksi. Jumalalle kiitos, ettei yksikään noista siellä esitetyistä syytöksistä koske minua.

Jae 11 täytyy nähdä kokonaisyhteydessänsä, mitä Paavali käsittelee 1. Kor. 5. Siellä on puhe siitä, että eräs nuori mies eli villissä liitossa äitipuolensa kanssa. Paavali oli oikeassa, kun hän sanoi, ettei jotakin sen kaltaista esiinny edes pakanoiden keskuudessa, saati sitten uskovaisten keskuudessa. Tällainen ihminen tuli jättää saatanan haltuun. Hän oli suoranaisen kirouksen alla. 5. Moos. 27: 20 "Kirottu olkoon se, joka makaa äitipuolensa kanssa, sillä hän nostaa isänsä peitteen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen." Mutta mitä olisi minulla tekemistä sellaisen tapauksen kanssa? 3. Moos. 18 jae 8 me luemme: "Älä paljasta äitipuolesi häpyä, sillä se on sinun isäsi häpy." Tämän Jumalan Sanan mukaisesti Paavali on lausunut tuomion kyseessäolevan ihmisen ylitse, joka oli joutunut kirouksen valtaan. Se voi olla ainoastaan saatana, joka on Sanan vääristelijä, joka ei ole tyytyväinen ennenkuin on saanut aikaan sekaannusta ja sotkenut kaiken.

Vasta siinä hetkessä, jolloin veljet ja sisaret huomaavat, että vihollinen on hyvin ovelasti saanut heidät ansaan käyttäessään Raamatun kohtia ja lainauksia, voivat he päästä pois sidonnaisuudesta häneen ja siten pois hänen vaikutuspiiristänsä. Toisaalta he tietävät, että he itse ovat hedelmää tästä Jumalan asettamasta palvelustehtävästä ja ovat ilolla vastaanottaneet Sanan. Toisaalta taas annetaan heille kuva häikäilemättömästä rikoksesta. Jakaannus, johon ihmiset on tällä tavoin syösty, ei ole käsitettävissä. He tietävät, että on kysymys jumalallisesta tehtävästä, mutta antavat silti vaikuttaa itseensä niin, että välttävät jotakin ihmistä, eivätkä ole missään yhteydessä hänen kanssansa. Että tässä voi olla kysymys vain saatanasta, joka aikaansaa tällaiseen tilanteen, siitä ei ole kysymystäkään. Hän meni Juudakseen vain tarkoituksenansa tehdä tyhjäksi Jumalan suunnitelma. Samaa hän on yrittänyt täällä.

Eivät veljet, jotka tällä paikalla yli kahdenkymmenenviiden vuoden ajan ovat palvelleet Sanassa, ole valehdelleet ja pettäneet Jumalan kansaa, vaan ne, jotka syyttävät heitä siitä. Julistuksessa ei ole ollut mitään väärää, ja sen tähden sitä ei myöskään tarvitse korjata. Roolit ovat vain vaihtuneet, ja syylliset tahallaan työntävät kaiken pois itsestänsä. Myöskin ulkopuoliset veljet seurasivat sitä, mitä sokaistut niinkutsutut hengelliset sisaret esittivät heille. Saatana halusi tehdä epäuskottaviksi palvelevat veljet ja tuhota heidän julistuksensa vaikutuksen. Tämä kirous on nyt murtunut paljastamisensa kautta. Jokainen voi lähteä vapaana Herran nimessä.

Eteenpäin

Jumalan armon kautta viimeisimpänä aikana on tapahtunut muutos. Veljet ja koko seurakunnat eri maissa ovat nähneet tämän petoksen lävitse. Herra on tänä vuonna avannut uusia ovia. Erikoisesti Aasiassa ja Afrikassa minä puhuin tuhansille ihmisille, jotka eivät milloinkaan olleet kuulleet jotakin sanomasta. Myöskin veli Barilier kertoi, kun hän hiljattain tuli Afrikasta, valtavasta muutoksesta, jonka Jumala on vaikuttanut.

Minä sain viime kiitollisena kokea sen, että kaikkialla veljet ja sisaret ovat pyytäneet minulta anteeksi. Sadat ja tuhannet kaikkialla maailmassa ovat vielä tekevä saman. Kaikille, jotka jollakin tavoin ovat syyllistyneet minua vastaan, tai koskettaneet kutsumustani, heille minä annan anteeksi koko sydämestäni, niin kuin Jumala minullekin on anteeksi antanut, ja ojennan kaikkia, todella kaikkia, kohti sovituksen käteni. Kenenkään ei tarvitse hävetä. Me olemme kaikki epäonnistuneet ja tarvitsemme Jumalan armoa.

Epäraamatulliset opit ja selitykset kadottavat loistonsa ja houkutuksensa yhä enemmän. Minä en voi mitään sille, että me olemme sidottuja Jumalan Sanaan ja meidän täytyy julistaa se alkuperäisenä selittämättä, vaikka sen johdosta tulisikin vihollisuutta. Kun kaikki selitykset ovat kadonneet, on vahvistuva se, että Jumalan Sana pysyy iankaikkisesti. Kaikkien täytyy käsittää, etteivät profeetat ja apostolit veli Branhamin asti olleet itsessänsä jumalallisia arvovaltoja. Jumalallinen arvovalta ja sitova absoluutti on Sana, joka tuli Jumalan suusta ja julistettiin heille. Minkä tähden sitten minun maineeni ja uskottavuuteni tietoisesti haluttiin tuhota, on minulle selvää. Samoin minulle on selvää, että kaikki, jotka ovat Jumalasta syntyneet, ovat alistuva Hänen Sanansa jumalalliseen arvovaltaan, joka pätee iankaikkisesti. Jumala käyttää ihmistä vain astiana ja puhetorvena.

Mitä jumalallinen sanoma sitten todella merkitsee, sen on apostoli 1. Joh. 1: 5 tuonut julki: "Ja tämä on se sanoma, jonka me olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä." Kuka kaikista niistä, jotka tänä päivänä julistavat kotitekoista sanomaansa, on kuullut sen Häneltä? Sanoma on tullut meille kutsutusta suusta sen julistamana, joka on kuullut ja vastaanottaneet sen Häneltä. Kaikkien menneiden vuosien aikana liitetyt selitykset ja opit eivät ole mikään kestävä osa alkuperäistä sanomaa. Ne ovat väärennöksiä ja vääristelyjä, joita ainoastaan koristellaan lainauksilla. Sen tähden ei myöskään mitään aitoa hengen yhteyttä ole syntynyt uskovaisten välillä, jotka ovat menneet eri hengellisiin suuntiin.

Veli Branham puhui siitä, että täydellistäminen on tapahtuva Jumalan Sanan mukaisesti jumalallisessa rakkaudessa. Kaksi asiaa täytyy kaikkien niiden, jotka haluavat olla osallisena siihen, ottaa sydämellensä ja tuoda julki tekoina todellisuudessa: ensinnäkin heidän täytyy tulla ulos kaikesta, mikä ei pidä paikkaansa alkuperäisen Jumalan Sanan kanssa, tullaksensa sitten osaksi itse Sanaa. Toiseksi heidän täytyy kokea täydellinen sisäinen puhdistus ja pyhitys ja todella tulla Pyhällä Hengellä sinetöidyiksi.

Aika pakottaa ratkaisuun. Että olen säästynyt kaikilta selityksiltä ja harhaopeilta, ei varmastikaan ole minun ansiotani. Herra Jumala on pitänyt kätensä kutsumuksen tähden ylläni. Mitä Herra kaikkivaltiudessansa tekee, ketä Hän käyttää ja kenet Hän lähettää, on Hänen asiansa. Hänen avullansa me myöskin jatkossa olemme julistava kaikenpuolisessa totuudellisuudessa tätä puhdasta oppia ja jaamme jumalallista ruokaa, joka on tätä aikaa varten luvattu ja paljastettu Sana.

Sinä hetkenä, kun Jumalan pelko palaa takaisin seurakuntaan, olemme me kokeva mitä valtavimpia asioita, mitä Jumala milloinkaan on tehnyt. Hänen Sanansa on kaikkivaltias Sana ja kaikki taivaassa, maan päällä ja maan alla on kumartuva sen alle. Kaikki vihollisen vallat tulevat asetetuiksi Hänen jalkojensa astinlaudaksi. Yhä uudelleen me olemme vakuuttuneita siitä, että täydellinen voitto, joka saatiin Golgatan ristillä, nyt on tuleva julki sovituksen, anteeksiantamuksen ja kaiken siihen liittyvän kautta jumalallisessa rakkaudessa ja täydellisessä ennalleenasettamisessa.

Täynnä kiitollisuutta katselen taaksepäin menneisiin kahteenkymmeneen vuoteen. Kaikki on kulkenut korkeuksien ja syvyyksien lävitse, mutta uskollinen Herra on kulkenut mukana. Jumala on avannut ovet maailman ääriin asti. Sen kautta täyttyy Sanan mukaisesti, mitä Hän on minulle sanonut.

Vehnäpelto on kypsä, sato täytyy tuoda sisään. Minä toivoisin vain, että suuri joukko työntekijöitä asetettaisiin suoraan Herran vaikutuksesta sadonkorjuuseen - veljiä, jotka samassa Hengessä ja samassa opissa vaikuttavat maailmanlaajuisessa työssä. Meidän rukouksemme on, että Herra pääsisi oikeuteensa, vahvistaisi Sanansa ja kirkastaisi Nimensä. Todellinen eteenpäin kulkeminen on mahdollista vain, jos menneisyys on selvitetty. Minulle se on täten tapahtunut. Sydämeni syvin toivomus on, että Jumalan tahto toteutuu joka suhteessa minun elämässäni. Minä uskon, että täten on suotu mahdollisuus kaikkia varten, jotka haluavat saavuttaa päämäärän. Myöskään kukaan teistä ei saa katsoa taaksepäin, eikä omaansa eikä pohtia sitä, mitä itselle tai toisille tapahtuu. Yhdessä meidän täytyy katsoa Herraan ja uskossa Hänen nimeensä ja voimaansa kulkea eteenpäin. Varmuudella me kaikki olemme jo oppineet oppimme, läksymme. Niin kuin Paavali kehotti kaikkia johdantosanoissamme, niin kehotan myöskin minä unohtamaan kaiken, mikä on meidän takanamme ja kurottautumaan sitä kohti, mikä on edessämme.

Neljä viimeksi julkaisemaani kirjasta ovat tulleet monille siunaukseksi. Erikoisesti viimeinen on omiansa jaettavaksi uskovaisille, jotka vielä ovat muissa seurakunnissa. Kenenkään ei tulisi antaa väärän pidättyväisyyden tai vaatimattomuuden johtaa itseänsä, vaan tilata sellainen määrä, mitä jakamisen tarvitaan. Vaikuttakoon Jumalan Henki jokaisen ihmisen sydämessä, joille näitä kirjasia ojennetaan tai lähetetään.

Painatuskustannuksista ei kenenkään tarvitse huolehtia. Yksinomaan Krefeldissä me olemme saksan- ja englannin kielellä painaneet yli miljoona kirjasta. Lisäksi tulevat vielä käännökset ranskaksi, italiaksi ja muille kielille. Tähän asti Jumala on antanut käyttöömme tarvittavan ja Hän on tekevä sen edelleenkin.

Kahden nimettömän ilmiannon perusteella, jotka on tehty veroviranomaisille, tapahtui täällä 12. ja 13. elokuuta tänä vuonna tutkimus, joka suoritettiin Düsseldorfin pääverotoimiston hallintojohtajan valvonnassa. Erikoisesti meitä ilahduttaa tuon tutkimusryhmän lopussa suorittama kiitos, koska yhtään ainoata epäselvyyttä ei löydetty.

Valitettavasti on myöskin taloudellinen alue vedetty epäilyksen alaiseksi. Siten haluttiin veljien ja sisarien keskuudessa vaikuttaa se, että he kadottaisivat luottamuksensa eivätkä tukisi Jumalan työtä. Minä olen kiitollinen siitä, että minulla on erikoisia ystäviä Sveitsissä, jotka ovat auttaneet minua taloudellisissa asioissa ja omaisuuteen liittyvissä tilanteissa. Minun ei ole tarpeen tarttua Jumalan rahaan. Te kaikki voitte luottaa siihen, että meillä on todella asianmukainen kirjanpito tulo- ja menopuolineen, jonka kanssa itseasiassa minulla ei ole mitään tekemistä. Olen kiitollinen jo mainitusta tutkimuksesta, jonka nämä henkilöt suorittivat.

Kaikkia teitä, jotka ette ole antaneet eksyttää itseänne, ja olette tehneet tämän maailmanlaajuisen lähetystyön tukenne ja rukoustenne kautta mahdolliseksi, minä kiitän koko sydämestäni. Herra näkee teidän uskollisuutenne ja on varmastikin runsaasti palkitseva sen. Yhdessä me haluamme täydessä luottamuksessa kulkea eteenpäin aloitetulla tiellä, kunnes pääsemme uskosta näkemiseen. Olkoon Jumalan suunnitelmissa pian tehdä jotakin suurta. Me odotamme teitä kaikkia vuodenlopun kokouksiin. Herra siunatkoon teitä kaikkia runsaasti.

Jumalan käskystä vaikuttaen

Saksankielisen kirjasen lopussa olivat asiakirjat, joista käy selvästi ilmi, että avioeron haki yksinomaan veli Frankin vaimo eikä veli Frank. Emme kuitenkaan tilanvähyyden tähden julkaise niitä.