"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti."

Hebr. 13:8

Kiertokirje Joulukuu 1990

Mitä sydämellisimmin tervehdin teitä kaikkia Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimessä sanoilla:

"Sen tähden Jumalan viisaus sanookin: 'Minä lähetän heille profeettoja ja apostoleja, ja muutamat niistä he tappavat ja toisia vainoavat'." (Luuk. 11: 49).

Herra itse sanoo meille henkilökohtaisesti, että se on Jumalan viisaus, jonka kautta Hän itse halusi lähettää profeettoja ja apostoleja; tämä pätee koko Uuden Testamentin ajanjakson suhteen. Mitä tulee vanhatestamentillisten profeettojen palvelustehtävään, niin sanotaan meille selvästi Luukas 16: 16: "Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin." Jumala on säätänyt tietyn järjestyksen ja asettanut Seurakunnan rakentumiseksi erilaiset virat, erikoisesti profeettojen, apostolien ja opettajien virat (Matt. 23: 34; Ef. 4: 11; 2. Tim. 1: 11).

Kristittyjen laaja joukko, niinkuin valtaenemmistö itseänsä uskovaisiksi kutsuviakaan, ei lainkaan huomaa sitä, että heiltä on riistetty "Alkuperäinen Sana", joka on henki ja elämä. Sensijaan heitä ruokitaan omaperäisten selitysten korvikkeella, mikä saattaa olla karismaattisen kauniisti pakattu. Meitä jokaista tulisi järkyttää sen, kun ajattelemme, että Jumalan nimessä ja Raamattuun viitaten yli 300 kristillistä kirkkokuntaa ovat nyt yhtyneet Kirkkojen Maailmaneuvostoon, ja jokainen niistä yrittää omalla tavallansa tehdä jäsenensä autuaiksi. Mutta ei siinäkään kylliksi: jopa mitä uskovaisimpia piirejä myöten, missä ihmiset vakavin ponnisteluin todella haluaisivat miellyttää Jumalaa täydellisellä puhdistumisella ja pyhityksellä, on huomaamatta otettu mukaan perinnäissääntöjä, jotka yksinkertaisesti eivät pidä yhtä "Alkuperäisen julistuksen" ja "Alkukristillisen käytännön" kanssa. Suuressa voitelussa julistetaan ihmisen sanoja sen jälkeen kun Jumalan Sana on tehty tyhjäksi, ilman että ihmiset tiedostaisivat sitä.

Kaikkina aikoina on ollut kysymys siitä, että otetaan vastaan Jumalan lähettämät miehet, jotka paljastavat Jumalan tahdon ja siten johtavat Hänen tekoihinsa. Vain se joka käsittää, mitä Jumala lupaustensa mukaisesti on ilmoittanut tekevänsä, saa mahdollisuuden nöyrtyä Hänen valtavan kätensä alle ja tulla osalliseksi Jumalan vaikutukseen. Todellisessa julistuksessa on aina kysymys "Alkuperäisestä Sanasta" sellaisena kuin se tuli Jumalan suusta ja annettiin eteenpäin Hänen profeettojensa ja apostoliensa suun kautta. Sellaisista lähettiläistä, jotka todella puhuvat Jumalan käskystä ja lähettämänä, sanoo Herra: "Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt"(Luuk. 10: 16).

Vain se, jonka Hän lähettää, tulee Hänen valaisemaksensa, jumalallisella viisaudella täytetyksi, eikä voi mitään muuta kuin puhua ja tuoda julki sen, mikä on suoranaisesti peräisin Jumalasta. Apostoli Paavali tuo julki: "...josta te sitä lukiessanne voitte huomata, kuinka perehtynyt minä olen Kristuksen salaisuuteen, jota menneiden sukupolvien aikana ei ole ihmisten lapsille tiettäväksi tehty, niinkuin se nyt Hengessä on ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille" (Ef. 3: 4- 5). Kuka ei tietäisi sitä ja kuka ei olisi kuullut, millaisella syvyydellä juuri apostoli Paavali sai Jumalan neuvopäätöksen paljastettuna. Hän ei ainoastaan tuonut sitä esiin saarnoissansa, vaan myöskin kirjeissänsä yksittäisille seurakunnille tai työtovereillensa. Siihen viitaten apostoli Pietari kirjoittaa: "...niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen" (2. Piet. 3: 16).

Jumalan valtakunnassa ei jokainen voi tehdä mitä haluaa, vaikkakin se omassa kirkkokunnassa olisi mahdollista. Vaikeatajuista ei saa selittää, vaan se tulee jättää Jumalalle. Jumala itse kutsuu erilaisiin tehtäviin, myöskin kaikkein vaikeimpiin, kenet Hän haluaa. Aina on ollut olemassa kaksi mahdollisuutta. Toinen niistä on se, joka jo Luuk. 11 lainaamassamme jakeessa tuodaan esiin, että Jumala viisaudessansa lähettää profeettoja ja apostoleja, jotka osoittavat oikean tien. Toinen on se, että itsenimitetyt kirjanoppineet tulevat esteeksi niin itsellensä kuin toisillekin. Heitä koskee moite jakeessa 52: "Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet."

Apostoli Johannes sanoo: "En minä ole kirjoittanut teille sen tähden, ettette totuutta tiedä, vaan sen tähden, että te tiedätte sen ja ettei mikään valhe ole totuudesta" (1. Joh. 2: 21). Totuus on ainaisesti pysyvä totuutena. Vain se, joka tuntee Jumalan Sanan Hengen ilmestyksen kautta, tulee Jumalan Sanan täydellisen, vapaaksitekevän totuuden läpitunkemaksi ja kykenee erottamaan omatekoiset selitykset ja monet sepitelmät "Alkutotuudesta", joka tuli Jumalan suun kautta. Profeetta Jeremian kautta Herra puhuu: "Kuinka te saatatte sanoa: 'Me olemme viisaita, ja meillä on Herran laki'? Totisesti! Katso, valheen työtä on tehnyt kirjanoppineiden valhekynä. Viisaat saavat häpeän, kauhistuvat ja joutuvat kiinni. Katso, he ovat hyljänneet Herran sanan - mitä heillä on viisautta?" (Jer. 8: 8- 9).

Jumalan lähettämien miesten palvelustehtävä on yksinkertaisesti erottamaton siitä, mitä Jumala tekee. Israel ei voinut sanoa: "Me uskomme Jumalaa, mutta Moosesta me emme tarvitse!" tai Elialle: "Mene tiehesi, mehän olemme Jumalan kansa!" Myöskään he eivät voineet sanoa Pietarille tai Paavalille: "Me selviämme itse kaikesta, teitä me emme tarvitse." Yhä uudelleen voidaan nimittäin kuulla sama väite: "Meillä on Raamattu; me olemme uskovaisia; meillä on Kristus. Meidän suhteemme Jumalaa kohtaan ei toki ole riippuvainen jostakin miehestä, vaikka tämä olisi suurin profeetta ja Jumalan lähetti!" Järjelle tämä kuulostaa hyvinkin valaisevalta, mutta on täysin vastoin sitä, mitä Herra on sanonut ja säätänyt järjestykseksi seurakuntaa varten. On nimittäin aivan päinvastoin: Joka vaeltaa Jumalan kanssa, joka todella uskoo Jumalan Sanan ja seuraa Herraa Jeesusta ja on Pyhän Hengen johdatuksessa, hän ottaa vastaan Jumalan lähettämät miehet, kunnioittaa heidän palvelustehtäväänsä ja tulee sen johdosta siunatuksi.

Gideonin päivinä puhallettiin pasuunoihin ja huudettiin: "Herran ja Gideonin puolesta! ...tempasivat vasempaan käteensä tulisoihdut ja oikeaan pasunat, puhalsivat niihin ja huusivat: 'Herran ja Gideonin miekka'!" (Tuom. 7: 18- 20). Hyvin hurskaasta suusta voitaisiin nyt kuulla sanat: "Riittäisihän toki, jos olisi sanottu: 'Herran miekka!', sillä Gideonhan oli vain ihminen." 2. Aikak. 20: 20 on vielä hyvin erikoislaatuinen sana: "Uskokaa Herraan, Jumalaanne, niin te olette hyvässä turvassa, ja uskokaa hänen profeettojansa, niin te menestytte." Ammoisista ajoista lähtien on ollut olemassa monia vääriä profeettoja, mutta yleisesti ottaen määrättynä aikana aina vain yksi Jumalan lähettämä profeetta, kuten esimerkiksi Kristuksen ensimmäisen tulemuksen yhteydessä vain yksi astui esiin. Samoin on myöskin tälle ajalle ilmoitettu yksi, ennenkuin suuri ja peljättävä Herran päivä koittaa.

Jeremian päivinä hänen ympärillänsä oli monia vääriä profeettoja, joista tunnetuin oli Hananja. Tällaisia profeettoja, joita lopun ajalla on ennustettu olevan massoittain, kutsuu Herra toistamiseen"teidän profeetoiksenne", vastakohtana "Minun profeetoilleni". "Näin sanoo Herra: Älkää kuulko profeettainne sanoja, niiden, jotka ennustavat teille..." (Jer. 27: 16). Miikan päivinä ei ollut mitenkään toisin. Siihen aikaan oli neljäsataa profeettaa, joiden johtajana oli Sedekia. Mutta he olivat koulutettuja profeettoja, eikä Jumalan suoranaisesti kuultavalla äänellä tähän vastuulliseen tehtävään asetettuja. Sen tähden täytyy myöskin meidän nyt erottaa toisistaan niinkutsutut "seurakuntaprofeetat", jotka ovat vieraan vaikutuksen alaisia ja jopa valheenhengen hallitsemia, ja todelliset Jumalan lähettämät, Sanaan sidotut profeetat. Tässä suhteessa on ymmärrettävissä myös Herran Sana: "Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni!" (Ps. 105: 15).

Niin Uudessa- kuin Vanhassakin Testamentissa ovat profeetat olleet suoranaisina Jumalan puhetorvina. Heidät voidaan koetella ainoastaan Jumalan Sanan iankaikkisesti pätevällä mittakepillä. Lähetettiin jokin profeetta tai apostoli tuhat tai kaksituhatta vuotta sitten, tai meidän sukupolvemme aikana, sillä ei ole merkitystä, sillä aina täytyy olla kysymys samasta opista, samasta julistuksesta ja käytännöstä. Jollakin evankelistalla verrattuna apostoliin, profeettaan ja opettajaan ei ole lainkaan niin vaikea palvelustehtävä. Hän keskittyy evankeliumin julistamiseen ilman että hänelle olisi suotu kyetä tuomaan esiin Jumalan pelastusneuvopäätös yksityiskohdittain. Profeetalla on Sanan NÄIN SANOO HERRA, ja se on paljastettu tuoreena suoraan valtaistuimelta tulleena Jumalan tahdon Hengen innoituksen kautta. "Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi" (Snl. 29: 18). Pietari kirjoittaa: "Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana..." (2. Piet. 1: 19).

Pelastushistoriassa on erikoisia aikoja, erikoisia päiviä, erikoisia tapahtumia, niinkuin Jumala iankaikkisessa neuvopäätöksessään on säätänyt. Myöskin silloin kun profeetat astuvat esiin Jumalan tahdon mukaisesti suoranaisen NÄIN SANOO HERRA'n kanssa, tapahtuu kaikki aivan toisin kuin mitä me ihmisinä olisimme sen kuvitelleet. Paras esimerkki siitä on Kristuksen ensimmäinen tulemus, jolloin senaikaiset uskonnolliset johtajat olivat mielessään ajatelleet koko asian aivan toisin, kuin mitä se tapahtui, ja sen tähden he kulkivat tämän Jumalan pelastussuunnitelman yhteydessä olevan suurimman tapahtuman ohitse. He eivät käsittäneet Johannes Kastajan palvelustehtävää, ja siihen perustui koko murhenäytelmä. Sen tähden he eivät myöskään tunteneet Herraa, jonka tien hän valmisti ja jonka hän heille esitteli. Hän oli Jumalan lähettämä mies, ja joka kulki hänen julistamansa sanoman ohitse, hän kulki kaikesta uskonnollisesta tekemisestä ja vaivannäöstä huolimatta Jumalan ohitse.

Mooseksen päivinä Israelin kansa koki Egyptistä ulosjohtamisen meille käsittämättömällä tavalla. Profeetta Mooseksen kutsuminen ja lähettäminen oli niin selvää, että olisi odotettu kaiken tapahtuvan kerralla. Jumalahan oli lähettänyt hänet; hän otti sauvan käteensä ja astui faaraon eteen NÄIN SANOO HERRA'n kanssa ja sanoi: "Näin sanoo Herra: Israel on minun esikoispoikani; sen tähden minä sanon sinulle: Päästä minun poikani palvelemaan minua..." (2. Moos. 4: 22- 23).

Seuraavissa luvuissa me luemme yhä uudelleen siitä, että Mooses astui saman faaraon eteen ja yhä toisti saman: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Anna minun kansani mennä, että se palvelisi Minua!" Koko Israel oli odottanut, että nyt kuin yhdellä iskulla kaikki muuttuisi ja heidät johdettaisiin ulos orjuudesta. Aluksi tapahtui aivan päinvastaisesti, ja nimenomaan sen jälkeen kun Jumalan lähettämä profeetta oli astunut esiin NÄIN SANOO HERRA kanssa. 2. Moos.5: 6- 23 voidaan lukea kuinka kovasti Israelin kansan asema paheni. Faarao antoi kuuluttaa: "Pantakoon miehille raskasta työtä, että heillä olisi siinä tekemistä ja että he eivät kuuntelisi valhepuheita." Tilanne paheni aivan kestämättömäksi. Työn valvojia lyötiin, kansaa ahdistettiin ja huuto tuli yhä suuremmaksi. Jumala antaa sitten Uudessa Testamentissa sanoa meille faaraoon viitaten: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä" (Room. 9: 17).

Samaan aikaan kun Jumala kovetti faaraon sydämen, joutui Hänen oma kansansa kokemaan mitä pahinta. Me olemme nyt tuon suuren "Jeesuksen Kristuksen Morsiusseurakunnan" ulosjohtamisen edessä. Me olemme vastaanottaneet aikaan kuuluvan profeetallisen sanoman, ja siitä huolimatta on kaikkialla kuultavissa huokailua ja valitusta. Myöskin me voisimme kysyä itseltämme: "Täytyykö kaiken todellakin olla näin?" Hyvä sen ihmisen, joka ei luokkkaannu siihen tapaan, miten Jumala maan päällä nyt toimii. Tärkeätä on se, että me kuulumme Jumalan kansaan, että me kuulemme sanoman "Päästä minun kansani lähtemään, että se palvelisi Minua!" ja uskomme siitä huolimatta, että joudumme taistelemaan vaikeuksien ja ylimääräisten pulmien kanssa.

Yhtä varmasti kuin Jumala oli luvannut neljänsadan vuoden kuluttua johtaa ulos Aabrahamin siemenen mahtavalla kädellä, vaikkakin Hän teki sen meille käsittämättömällä tavalla, yhtä varmasti on samoin nyt. Me olemme saaneet tuon lupauksen Herran itsensä suusta; Hän on mennyt valmistamaan meille paikkaa, Hän on tuleva ja ottava meidät luoksensa. Hän lähetti meille tässä ihmiskunnan historian profeetallisessa ajanjaksossa todellisen profeetan, jonka suussa oli Jumalan Sana. Me tiedämme myöskin, että Jumalan lupaama toteutumisen hetki on tullut lähelle; kysymyksemme vain on, miksi meidän joskus täytyy joutua niin kestämättömään tilanteeseen. Me kaikki voimme kuitenkin nähdä, mitä Israelin kansalle merkitsi tulla vapautetuksi tästä pahasta tilanteesta. Meidän kotimaammehan ei ole maan päällä, vaan tuolla korkeuksissa; ja niin meidän tulee tulla täydellisesti vapautetuiksi tästä maasta. Parhaiten se tapahtuu siten, että tilanteemme tulee kestämättömäksi, ja me siten odotamme jumalallista asioihin puuttumista.

Poliittinen kehitys

Koko maailma hämmästelee Saksan ja Euroopan yhdentymistä. Nopeus, jolla kaikki tapahtuu suunnitelmien mukaisesti, saa monet pidättelemään henkeään. Yhä uudelleen minulta kysytään, miten oli mahdollista, että minä jo yli kaksikymmentä vuotta olen julistanut tästä yhdentymisestä. Se on aivan yksinkertaisesti selitettävissä. Minä olen ainoastaan sanonut sen, mitä raamatullinen profetia on ennalta sanonut. Daniel näki, kuinka maailmanmeri pauhasi ja miten siitä tuli esiin neljä petoa, eli neljä maailmanvaltaa. Historiallisesti on tunnettu tosiasia, miten nämä maailmanvallat alkoivat ja loppuivat. Viimeinen on "Roomalainen maailmanvalta", joka pysyy loppuun asti ja jonka tuhoavat vasta Jumalan tuomiot, juuri ennen "Jumalan valtakunnan" perustamista.

Tämän viimeisen maailmanvallan muotoutuminen on arvoituksellinen. Siitä huolimatta sitä kuvataan meille kylliksi kaikinpuolisesti, niin että meillä on edessämme kokonaiskuva. Tämä viimeinen maailmanvalta tosin poliittisesti tuhoutui 476 jKr., mutta sen jälkeen uskonnollinen valtavaikutus vasta todenteolla alkoi kukoistaa. Näkijä Johannes kirjoittaa tästä valtakunnasta, että se oli eikä ole enää, mutta on sitten jälleen nouseva esiin ja niin tuleva yhdistyneeksi uskonnolliseksi, poliittiseksi ja taloudelliseksi mahdiksi. Tällä valtakunnalla oli päänsä ja sarvensa, kuten tuo näkijä edelleen sitä kuvaa; lopultahan täytyy hallita ja jos mahdollista, myöskin puskea. Miekka haavoitti kuolettavasti tätä valtaa, ja yksi pää haavoittui erikoisesti. Tämä kuolinhaava parantui jälleen, ja koko maailma IHMETTELI sitä (Ilm.13: 1- 3).

Tämä Kirjoitus on tänä päivänä käynyt toteen meidän silmiemme edessä. Rooman valtakunnan tärkein pää oli Saksa. Jo hyvin varhain, nimittäin 2. helmikuuta 962 antoi Otto I. paavin kruunata itsensä Pyhän Roomalaisen Saksan Kansakunnan keisariksi. Uskonpuhdistus Hengen miekan kanssa, joka on Jumalan Sana, haavoitti kuolettavasti tätä maata tärkeimpänä päänä ja laajasti irrotti roomalaisen vallan voimapiiristä. Uskonnollista protestantteihin ja katolisiin jakamista seurasi poliittinen maan jakautuminen itään ja länteen. Mitä vastauskonpuhdistus ja uskonsodat eivät saavuttaneet, tapahtuu nyt uskonnollisen politiikan kautta.

Toisen maailmansodan jälkeen käytettiin yhä uudelleen erikoisesti vaalien edellä perivihollista "kommunismia" kummituksena, jolla peloteltiin valitsijoita ruotuihin. Hallitusvaihdoksen 1969 jälkeen avattiin ovi Itä-Eurooppaan, niinkuin jo aikaisemmin oli tapahtunut Länsi-Eurooppaan. Oli kysymys ymmärtämisestä ja sovituksesta. Aivan viime aikoina on voitu korjata satoa. Tunnustuksellinen jakaantuminen on pystytty ohittamaan; kaikissa tärkeissä julistuksissa ei enää ole kysymys katolisesta tai evankelisesta jumalanpalveluksesta, vaan "ekumeenisesta jumalanpalveluksesta". Myöskin poliittinen jako, joka halkaisi Euroopan itään ja länteen on voitettu. Niin lyhyessä ajassa loka/marraskuun vallankumouksen jälkeen 1989 on yksinkertaisesti tapahtunut uskomatonta. Koko maailma pidättää henkeään eikä kykene käsittämään sitä.

Raamatullinen profetia täyttyy meidän silmiemme edessä; Euroopassa ei tule olemaan yksi tai kaksi merkittävää valtaa, vaan ainoastaan YKSI. Toisen maailmansodan jälkeen kaatui "Brittiläinen imperiumi" ja nyt kaatuu venäläinen suurvalta, ja siten voi "Roomalainen valtakunta" uudelleen syntyä ja kukoistaa "roomalaisten sopimusten" perusteella. Kaikki on edistynyt hyvin pitkälle, Eurooppa-parlamentista Eurooppalaiseen tuomioistuimeen ja jopa Eurooppalaiseen Keskuspankkiin. Tämä johtava pää, kuten selvästi käy julki, on jälleen oleva Saksa "kääntösiltana" Idän ja Lännen välissä, ilman että muilla mailla vähimmässäkään määrin olisi mitään peljättävää. Myöskin maantieteellinen sijainti sopii täydellisesti. "Kolmas valtakunta" loppui häpeällisesti, "neljäs" tulee "maailmanvallaksi". Kirjoitusten täytyy toteutua siinä, että julistetaan "rauha ja turvallisuus", ennenkuin turmio lankeaa (1. Tess. 5).

Meille Raamattuun uskovina kristittyinä on rohkaisevaa nähdä raamatullisen profetian täyttymys silmiemme edessä, sillä siitä me käsitämme, että tuo aika on tullut lähelle, ja me saamme uskossa kohottaa päämme ja odottaa ruumiimme lunastusta, muuttumista ja ylöstempaamista. On todellinen etuoikeus tulla Jumalan itsensä opettamaksi Hänen paljastetun Sanansa kautta.

Koko sydämestäni toivon teille kaikille Jumalan runsasta siunausta ja kestävää odotusta, kunnes Herra täyttää viimeisetkin lupaukset myöskin seurakunnassa ja vahvistaa Sanansa omissansa. Hän on uskollinen ja on tekevä sen. Muistakaa myöskin minua rukouksissanne, että kaikessa Jumalan valtakuntaan liittyvässä tapahtuisi Jumalan täydellinen tahto.

Herran otollinen vuosi

"...julistamaan Herran otollista vuotta" (Jes. 61: 2; Luuk. 4: 19).

Mitä tällä armonvuodella, otollisella vuodella, tarkoitetaan, tietävät kaikki raamatunlukijat. Sillä viitataan riemuvuoteen, joka tuli seitsemän kertaa seitsemän vuoden kuluttua, eli viidentenäkymmenentenä vuotena. Sellaisena Herran vuotena pääsivät kaikki velkaantuneet vapaaksi. Jokainen vuosi on monille sellainen riemuvuosi sen jälkeen kun Herra ensimmäisen kerran kuulutti sen Uuden Testamentin ajanjaksoa varten lähes kaksituhatta vuotta sitten. Useimmat uskovaiset tietävät minä vuotena he kokivat kääntymyksensä. He muistelevat mielellänsä sitä. Heille se on aina oleva erikoinen vuosi, kun he saivat velkansa anteeksi. Kiitos tuon suuren sovituspäivän Golgatalla! Nyt saavat täytettyyn sovitukseen uskovat kulkea vapaina.

Myöskin mennyt vuosi oli monille sellainen riemuvuosi. Jos aikaa vielä on oleva, on seuraavakin oleva monille armollinen Herran vuosi. Evankeliumi saavuttaa pasuunan kaiun lailla maan ääretkin. Me olemme nyt jälleen yhden vuoden lopussa ja kuulemme yhä uudelleen, ettei aika milloinkaan vielä ole kulunut niin nopeasti kuin nyt. Kynnyksellä vuodesta 1990 vuoteen 1991 on vaihteet jo asetettu tulevaisuutta varten, ainakin mitä tulee Yhdistyneeseen Eurooppaan, joka 1992 lopulla 340 miljoonineen tulee muodostamaan todellisen maailmanvallan. Kysytään myöskin, miksi rajat kaatuvat nyt, eikä jo aikaisemmin? Miksi on yhdistymispyrkimys nyt Euroopan kansojen päätavoite eikä jo aikaisemmin?

Tällä vuosisadalla on ollut huomattavia tapahtumia, jotka osittain jo vanhemmat sukupolvet kokivat: kaksi maailmansotaa ja ainaisesti käsittämätön miljoonien juutalaisten hävittäminen. Toisen maailmansodan jälkeen alkoi sitten kylmän sodan jakso. Molemmissa sotilasliittoutumissa varusteltiin kiihkeästi. Mutta nyt, aivan yhtäkkiä, muuttui kaikki kuin yhden yön jälkeen: asevarustelu muuttui aseistariisunnaksi, pahimpia asejärjestelmiä romutettiin, ja nyt on vain yksi päämäärä, nimittäin saavuttaa rauha ja turvallisuus ja rakentaa yhteiseurooppalainen talo, jossa kaikilla kansoilla ja kansakunnilla on tilaa.

Voitaisiin kysyä: Tälläkö ajalla Sinä, oi Herra, pystytät Kuningaskuntasi? Kansakuntien aika kuluu loppuunsa, ja Israelin aika koittaa. Hengellistetyt selitykset siitä, että uusitestamentillinen seurakunta olisi astunut jumalankansan Israelin sijalle, jäävät vaille minkäänlaista raamatullista perustusta. Kansakunnista koostuva seurakunta on todellisuudessa hengellinen Israel, koska se todellakin Jumalan Sanan mukaisesti on vastaanottanut sydämen ympärileikkaamisen Pyhän Hengen kautta ja kokenut uudistumisen ja uudestisyntymisen armon kautta. Myöskin tässä sukupolvessa on ihmisiä, kuten Jaakob Israelille, jotka muutetaan pettäjästä jumalantaistelijaksi. Jokaisen ihmisen, joka odottaa ruumiin muuttamista Jeesuksen Kristuksen paluussa, täytyy olla kokenut sellainen muutos sydämessänsä. Hänestä on täytynyt tulla jumalantaistelija ja hänen täytyy kulkea Jeesuksen Kristuksen voitossa. Uskon kautta tapahtuu sydämen ympärileikkaaminen Sanan vaikutuksesta, joka on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka.

Aabrahamin ja koko Israelin kanssa Herra Jumala aikanaan solmi liiton ja vaati ruumiille suoritettavan tuskallisen ympärileikkaamisen sinetiksi uskonvanhurskaudesta. Israelin kansa on ainaisesti pysyvä Israelin kansana Herran kansana. Sama Herra solmi liiton uusitestamentillisen seurakunnan kanssa ja vaatii sydämen ympärileikkaamista ja uudistumista. Yksinomaan siten me vastaanotamme Pyhällä Hengellä sinetöimisen kautta vahvistamisen sille, että tämä Jumalan armon työ on tapahtunut meissä. Lain kautta tuli tuomio, sitä ennen oli tapahtunut tottelemattomuuden kautta rikkomus. Synnin alkuperä on epäuskossa — nousemisessa Jumalaa vastaan — ja johtaa Jumalan antamien kieltojen ja käskyjen rikkomiseen. Koska tämä rikkomus tapahtui lihassa, ja meidät siten tässä ruumiissa erotettiin Jumalasta ja annettiin kuoleman valtaan, täytyi Lunastajan tulla lihaan sovituksen kautta poistaaksensa tämän erotuksen ja sovittaaksensa meidät Jumalan kanssa. Samanaikaisesti Hän voitti kuoleman ja nousi ylös kolmantena päivänä. Hänen voittonsa on myöskin meidän voittomme.

Vaihteiden asettaminen

Tässä epävakaisessa ajassa tapahtuu myöskin paljon niin uskonnollisella kuin poliittisellakin alueella. Eurooppajuna ajaa maiden lävitse ja pysähtyy kaikilla kansallisilla pääasemilla; kaikkien poliitikkojen täytyy astua kyytiin ja ajaa mukana. Ja joka jo on siinä ja toteaa, mihin tämä juna on menossa, rohkenee tämän "rautarouvan" tavoin hypätä tästä kulkevasta junasta. Mutta heti ottaa joku muu hänen paikkansa, ja niin asia etenee. Joka ei tänään mukaudu niihin kokonaistapahtumiin, niinkuin profeetallisessa Sanassa on kuvattu lopunaikaa varten, täytyy vaihtaa toiseen. Aika painaa päälle, koska se on lyhyt, ja "Isänmaiden Euroopan" täytyy pian toimia. Se on oleva katolinen maailmanvalta, jossa kaikki muut kirkot ovat kumartava roomalaista maailmankirkkoa. Luovutaan osittain kansallisista oikeuksista, ja yksittäiset kansakunnat asettavat oman voimansa kuvatun mukaisesti tämän viimeisen maailmanvallan käyttöön, jolla on toiminnan ylivalta. Tämä kaikki on jo ennalta sanottu Jumalan Sanassa.

Kuten on jo tunnettua, ei enää ole ainoastaan yksittäisten maiden lippuja, vaan on jo olemassa myöskin Eurooppa-lippu, jonka näkee melkein kaikkialla. Linja-autot ovat koristetut sillä, lentokoneissa on tuo sininen lippu kaksinetoista tähtinensä. Kaikkialla lentolehtisissä, jopa kansallisissa yhteyksissä, se on nähtävissä; jopa Saksan viimeisessä vaalitaistelussa sitä käytettiin. Lisäksi tulee Eurooppa-valuutta, Ecu (European Currency Unit). Tuossa Ecu-kolikossa '92 on kaksi puolta niinkuin yleensä kolikoissa. Toisella puolella, mikä meitä erikoisesti kiinnostaa, nähdään naisen ratsastavan eläimellä, ja kaikkea ympäröi kaksitoista tähteä. Tämä härän selässä ratsastava nainen on peräisin kreikkalaisesta mytologiasta; uutta siinä on tuo kahdentoista tähden kehys. Mitä lienee ollut suunnittelijoiden mielessä, kun he saivat tämän aikaan? Mariako kruunattuna taivaankuningattarena? On jo asia sinänsä, kun nähdään, miten ovelasti tämän maailman ruhtinas saa aikaan hyvin elegantin sekaannuksen. Aadamin päivistä lähtien, kuten Jeesuksenkin aikana, käyttää tuo vastustaja tänäänkin niitä sanankohtia, jotka sopivat hänen suunnitelmiinsa, mutta jotka hän irrottaa jumalallisesta yhteydestänsä, koska hänellä on omat päämääränsä. Tämä on todellakin suuren eksytyksen hetki, joka oli tuleva koko maanpiirin ylle.

Mutta se on myöskin samanaikaisesti loistavan totuuden hetki, jossa Jumalan Sana ilmestyksen kautta kokonaisuudessansa loistaa niin kirkkaana kuin ei koskaan aikaisemmin. Koko Raamatussa on vain yksi kohta naisesta, jolla on kahdentoista tähden kruunu. Sen me löydämme Ilm. 12. Tuo nainen Ilm. 12 ei kuitenkaan ratsasta millään eläimellä, kuten tuo portoksi kutsuttu Ilm. 17 tekee, jumalaa pilkkaavilla nimillä yltäpäältä varustettuna ja jota kutsutaan suureksi Babyloniksi, maan porttojen ja kauhistuksien äidiksi.

Euroopan roomalaiskatolisen kirkon rakennusmestarit ovat paljastaneet itsensä. He ovat sekoittaneet Ilm. 12 Ilm. 17 kanssa ja siten esittäneet asian, jota ei itseasiassa ole olemassakaan. Nyt on jälleen yhdistymisen aika kaikille kaikilla alueilla ja ulottuvuuksilla. Mestarillista eksytystä ylistetään joukoille vääristyksen kautta tämän hetken erikoistarjouksena. Tulkoon vielä huomautetuksi tuon naisen symbolin suhteen, kuten meille näytetään Ilm. 12, ettei siinä todellakaan ole kysymys maailmankirkosta. Luku kaksitoista koskee ainoastaan Israelia ja seurakuntaa. Jumala aloitti kahdentoista heimon kanssa ja perusti vanhatestamentillisen seurakunnan; Hän teki uuden alun kahdentoista apostolin kanssa, ja perusti uusitestamentillisen seurakunnan juutalaiselle maaperälle. Tuo luku 12 Israeliin ja myöskin kahteentoista apostoliin viitaten tuodaan jälleen eteemme Ilm. 21: 12- 14, kun kuvataan Jumalan kaupunkia: "...ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet... Ja kaupungin muureilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä." Jo Aabraham etsi tätä kaupunkia (Hebr. 11: 10), jossa on asumuksensa kaikilla Uuden ja Vanhan Testamentin täydellistetyillä vanhurskailla.

Ilm. 12 ja Ilm. 17 ei ole mitään yhteistä. Luku 12 näyttää meille vertauskuvallisesti Jumalan itsensä juutalaiselle perustukselle perustaman seurakunnan, joka on kruunattu kahdentoista apostolin opilla. Ilm. 17 tuo silmiemme eteen maailmankirkon, joka harjoittaa haureutta maan kuningasten kanssa ja jakaa valtansa niiden kanssa. Tämä aika on hyvin eksyttävä, ja Nooan päivien tavoin syntyy sekoitus uskonnollisuuden varjolla. Siihen aikaan sekoittui Jumalan siunaama Seetin linja, jota kutsutaan Jumalan lapsiksi, Kainista periytyvän murhaavan linjan kanssa. Tämän tosiasian perusteella Herra Jumala päätti kaiken lihan lopun ja perusteli sitä seuraavasti: "Minun henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha" (1. Moos. 6: 3). Tässä Jumalan siunaamassa linjassa oli siihen aikaan ilmeisestikin ihmisiä, joilla oli Pyhä Henki, mutta jotka antoivat vetää itsensä mukaan sekaannukseen ja siten nousivat Jumalaa vastaan, luopuivat itsenäisyydestänsä ja toimivat suurten joukkojen mukana.

Samoin tapahtuu nyt. Tapahtuu kaikkien aikojen suurin sekaannus: Protestanttiset ja katoliset, uskovaiset ja uskosta osattomat, kristityt ja antikristilliset. Näin nähden symbolisoi tämä kolikko tarkalleen sitä, mitä nyt tapahtuu, nimittäin täydellinen sekaannus. Yleisesti ottaen ei ole enää mitään selvää hengellistä näkökykyä sen suhteen, mitä tulee meidän päiviemme uskonnolliseen kehitykseen. Kaikki on sidottu ja sotkettu politiikkaan ja talouteen. Ei ole myöskään mitään yleistä selvää eroa sen välillä, mitä Ilm. 12 ja mitä Ilm. 17 on kuvattu. Kaikki yksinkertaisesti sekoitetaan. Kerran pahimmat vastakkaisuudet —helluntailiike ja katolinen kirkko — ovat mitä parhaissa suhteissa toisiinsa. Nyt on kaikkien protestanttisten helluntailiikkeiden ohella myöskin katolinen helluntailiike. II. Vatikaanisen kirkolliskokouksen (1962 - 1965) jälkeen on uskonnollisella maaperällä kaikki muuttunut, vaikka sitä ei yksityiskohtaisesti tiedostetakaan. Me olemme tekemisissä poliittisen, uskonnollisen ja taloudellisen uudistuksen ja muutoksen kanssa. Nämä alueet ovat kaikki osa roomalaista maailmanvaltaa. Nykyiselle pyrkimykselle voitaisiin ilman muuta antaa otsikoksi 1. Moos. 11: 4: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi!" Tämä kaupunki on tunnettu, ja myöskin Pietarin tuomiokirkon torni, joka kohoaa taivaalle. Mutta ainoa tie, joka johtaa Isän luokse ja siten taivaaseen, on Jeesus Kristus, meidän Herramme.

Jeesuksen Kristuksen seurakunnan tehtävä pysyy kuitenkin yhä samana: Iankaikkinen Evankeliumi kannetaan kaikkialle maailmaan. Raamattuun uskovaisina kristittyinä me kaipaamme sitä, että pian meidän ei tarvitse kertoa vain poliittisesta ja uskonnollisesta kehityksestä lopunajan profetian mukaisena, vaan myöskin edessä olevasta, lopullisesta Jumalan vaikutuksesta. Meille tätä aikaa varten annettujen lupausten täytyy toteutua aivan samalla tavoin kuin profeetallinen Sana yleensä toteutuu silmiemme edessä. Niinkuin me nyt katselemme kokonaiskehitystä, niin muuttukoon kuva, että koko maailma voi katsella sitä, mitä elävän Jumalan seurakunnan kautta tapahtuu. Me saamme ylistää Jumalan armoa, sillä todellakin vain armon kautta meidän hengelliset silmämme avattiin; vain armosta me olemme ymmärtäneet tuon kutsun "Tulkaa ulos!"; vain armosta me käsitämme tämän ajan ja tämän hetken sanoman. Niinkuin Israel palaa kotiin kaikista kansoista, ja alusta alkaen oli erotettu kaikista kansoista, niin palaa nyt Herran kansa kotiin tämän ajan jumalallisten lupausten maahan, ja on erotettu kaikista kirkkokunnista. Israelin tuli olla kuninkaitten ja pappien kansa (2. Moos. 19: 5- 6), sama sanotaan elävän Jumalan uusitestamentillisesta seurakunnasta (1. Piet. 2: 9- 10). Israel on jo noiden 144000 valitsemista varten luvatussa maassa. Myöskin seurakunta on astunut tälle ajalle annettujen jumalallisten lupausten maaperälle, ja ottaa vastaan asemansa uskossa. Me uskomme, että Jumala valvoo koko Sanaansa toteuttaaksensa sen. Pelastushistorian kanssa sidoksissa olevien tapahtumien järjestyksen Hän pidättää itsellensä, mutta on kuitenkin varmaa, että Hän vielä kerran on liikuttava niin taivaan kuin maankin ja tekevä lyhyen ja mahtavan työn nimensä kunniaksi seurakunnassansa. Todellakin se on oleva Kaikkivaltiaan voittokulku niiden kanssa, jotka ovat uskoneet Häntä ja luottaneet Häneen. Yhtä varmasti kuin Hänen Sanansa aina on toteutunut, ja nytkin meidän silmiemme edessä niin monet sanantodistukset täyttyvät, niin voimme me Herran uloskutsuttuna seurakuntana täydellisesti ja kokonaisesti luottaa Jumalaamme. Hän on vievä aloittamansa työn päätökseen suuressa voittokulussa Herramme Jeesuksen Kristuksen paluuseen mennessä. Hänelle kiitos siitä jo nyt.

Lähetyskertomus

Me olemme Jumalalle kiitollisia siitä, että erilaiset rajat ovat kaatuneet, ovet Itä-Eurooppaan ovat avautuneet. Ensisilmäyksellä siellä näyttää nyt olevan enemmän uskonnollista vapautta, kuin mitä meillä on täällä ollut. Kaduilla ja aukeilla lauletaan ja saarnataan, kokouksia voidaan järjestää kulttuurikeskuksissa ja julkisissa rakennuksissa. Myöskin tämän kehityksen me olemme voineet ennalta sanoa Herran Sanan mukaisesti Matt. 24: 14: "Ja tämän valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu." Tämä ilmaisu on hyvin selvä, niinkuin järjestyskin. Ensin julistus todistukseksi kaikille kansoille ja sen jälkeen loppu. On vielä avautuva muitakin ovia, ja pelastussanoma julistetaan todellakin viimeistä kertaa nyt käytössä olevien keinojen avulla tämän maailman ihmisille.

Minä itse olen käyttänyt tämän vuoden hyödyllisesti, ja olen pitänyt kokouksia monissa maissa ja kaupungeissa. Kuulijamääriltään olivat Romanian kokoukset suurimmat. Jumala on käyttänyt rakasta Matthias-veljeämme ja muita mahtavalla tavalla, niin että kuulijoita on tullut aina 3000 asti.

Myöskin muissa itäeurooppalaisissa maissa me olemme löytäneet kaikkialla avoimia ovia ja sydämiä, mistä me olemme Herralle hyvin kiitollisia. Tämän työn myötä on myöskin tullut tarpeelliseksi erikielisten kirjasten painaminen. Me olemme päättäneet, vaikka tiedämme Herran tulemuksen olevan lähellä, rakentaa vielä kirjapainon toimisto- ja lähetystiloineen tänne lähetyskeskuksen alueelle. Työt aloitettiin joulukuun alussa, ja me toivomme, että voimme ottaa rakennuksen käyttöömme noin viiden tai kuuden kuukauden kuluttua. Jumalan Sanan mukaisesti meidän tulee toimia niin kauan kuin päivä on, ja juuri sen me tahdomme tehdä. Myöskin on kirjoitettuna Matt. 24: 46: "Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän!" Edellä puhutaan siitä, että hänen Herransa on asettanut hänet pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa. Sitten sanotaan: "Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi." Meidän tehtävämme on jakaa paljastettua Sanaa hengellisenä ruokana, ja me saamme sen mukaisesti mitä tässä on kirjoitettuna, todistaa, että nyt on kysymys Sanan täydellisestä ilmestyksestä ja Herra varustaa meidät runsaasti talonsa hyvyyksillä.

Minun sydämelläni on käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni ja kiittää vilpittömästi teitä kaikkia, jotka tätä lähetystyötä niin uskollisesti tuette rukouksinenne, kymmenyksinenne ja uhreinenne. Niinkuin olen jo usein sanonut, on Kaikkivaltias palkitseva jokaisen, joka on osallisena tähän Jumalan käskystä syntyneeseen, Pyhien Kirjoitusten mukaiseen, kaikkialle maailmaan ulottuvaan työhön. Me olemme alusta alkaen kokeneet sen, ettei meidän kertaakaan ole tarvinnut esitellä jotakin ohjelmaa tai pyytää antamaan rahaa, emmekä milloinkaan ole lähettäneet pankkisiirtoa lähetystemme mukana. Herra Jumala on tähän asti pitänyt huolen siitä, että tarvittava on oikeaan aikaan ollut käytössämme.

Sveitsin veljille me toivomme erikoista Jumalan siunausta heidän lähetystyössänsä, niin että myöskin siellä koottu pian voitaisiin asettaa seurakuntakeskuksen pystyttämiseksi. Tässä yhteydessä me toivomme veli Alexis Barilielille sydämestämme Jumalan siunausta ja Jumalan apua ranskankielisessä työssä. Samalla tavoin me kiitämme siitä lähetystyöstä, jota meidän rakas veljemme Etienne Genton johtaa Italiassa. Levätköön Jumalan siunaus aivan erikoisella tavalla sielläkin sen yllä, mitä tehdään. Myöskin kaikille muille veljille kaikissa maissa me toivotamme Jumalan apua ja Jumalan siunausta, viisautta ja armoa tehdä kaikki oikealla ajalla Jumalan kunniaksi.

Me toivomme kaikki yhdessä vuodelta 1991, että se olisi kuin riemuvuosi meille vapaudeksi kaikesta hengellisestä, sielullisesta ja ruumiillisesta hädästä, ja toisi mukanansa lunastuksen ja parantumisen armon kautta. Uskohan tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan Sanasta, ja siten Jumala itse on ottanut vastuun siitä, että vahvistaa Sanansa niille, jotka sen uskovat. Hän on uskollinen ja on tekevä sen, mitä Hän on luvannut. Olkaa kaikki rohkaistuja, sillä Herra on meidän kanssamme antamansa lupauksen mukaisesti: "Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

Ewald Frank