"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti."
Hebr. 13:8
Mitä sydämellisimmin tervehdin kaikkia lähellä ja kaukana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kalliissa Nimessä sanalla Joh. 15: 18-20:
"Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa. Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi.' Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne."
Lunastetut eivät sovi tähän maailmaan; he ovat siinä outoja. He kulkevat samaa tietä ja heitä ymmärretään väärin niinkuin Lunastajaakin, josta jo Ps. 69: 5 oli kirjoitettuna: "… jotka syyttä ovat vihollisiani." (Joh. 15: 25). Meille, jotka julistamme pelastusta, sattuu sama arpa kuin Hänelle, joka toi pelastuksen. Ei ole absoluuttisesti mitään syytä vihata uskovaista. Ainoan syyn me löydämme Job. 17:14: "Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole." Häntä vihattiin, koska Hän oli Sana, ja meitä vihataan, koska me olemme vastaanottaneet sen ja saarnaamme sitä.
Yksin Sanan tähden uskonnollinen maailma vihaa uskovaisia. Sana erottaa aina vaikutuksessansa valon pimeydestä; se käskee uloskutsumukseen ja erottautumiseen maailmasta. Niiden keskellä, jotka uskovat Lupauksen Sanan, ei voi olla mitään vihaa, sillä valitut kantavat Jumalan poikina ja tyttärinä Kristuksen elämää ja olemusta. Joka vihaa jotakin veljeä, paljastaa sen kautta, että paholainen on hiipinyt sisään ja antanut innoituksensa. Paavali esittää kahdenlaiset uskovaiset: "Mutta niinkuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin." (Gal. 4:29).
Opetuslapset olivat Iisakin tavoin Lupauksen Sanasta. Kirjanoppineet sen sijaan - omalla tavallansa uskovaisina - puolustivat oppejansa, mutta olivat siinä täynnä vihaa ja kateutta Kainin tavoin. Sen mukaisesti Herra myöskin puhutteli heitä ja sanoi osuvasti: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu." (Matt. 12: 34). Ihminen paljastaa sanojensa kautta, mitä hänen sydämessänsä on. Elämä ja teot vahvistavat, mitä lajia me olemme.
Meidän Herramme sanoi: "Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." (Joh. 13: 34-35). Kenen opetuslapsia ovat ne, jotka ovat täynnä vihaa? Ei siis ole vain 10 pääkäskyä Vanhassa Testamentissa. Veli Branham kutsui Rakkauden Käskyä "yhdenneksitoista käskyksi", jossa kaikki muut eletään. Room. 13: 8 mukaisesti on rakkaus lähimmäiseen jopa koko lain täyttymys. Rakkauden Käsky on kaksinainen: Ensinnäkin, että me koko sydämestämme ja kaikkine ajatuksinemme rakastamme Jumalaa, meidän Herraamme - pääkäskynä; toiseksi, että meidän tulee rakastaa lähimmäistämme niinkuin itseämme. Näissä molemmissa käskyissä on koko laki ja profeetat (Matt. 22: 36- 40).
Mistään aiheesta ei ole saarnattu, puhuttu ja kirjoitettu kuin rakkaudesta. Kuitenkin on tänään monissa uskovaisissa rakkaus kylmennyt ja mikään ei ole niin valitettavaa kuin rakkaudettomuus, joka joskus ilmenee jopa pohjattomana vihana. Se on täytynyt kokea, muuten sitä ei voi uskoa. On olemassa "uskovaisia", joiden viha ei ylety vain kuolemaan asti, vaan joka ulettuu vielä kuoleman ja hautausmaankin ohitse. Mitä lajia ovat sellaiset ihmiset? Jumalallisesta olemuksesta he eivät voi olla; heidän itsensä pitäisi se tietää. Pyhien Kirjoitusten mukaan uudestisyntyneet ovat vastaanottaneet uuden sydämen, uuden hengen, uuden elämän, nimittäin Jumalan elämän. Missä Jeesus asuu sydämessä, tulee Hänen olemuksensa julki.
Veli Branham kertoi tempaamisestansa "ajan esiripun taakse" Paratiisiin. Siellä hän kuuli sanat: "…vain täydellinen rakkaus pääsee tänne!" Rakkaus - ei mikään oppi tai tunnustus - on täydellisyyden side. Se on Jumalan paljastettu Rakkaus Golgatan ristillä. Joka henkilökohtaisesti on kokenut anteeksiantamuksen ja sovituksen, se rakastaa jumalallisella Rakkaudella, joka ei tee mitään pahaa toiselle, koska se läpikotaisin on hyvä - nimittäin Jumala itse. Sillä Jumala on Rakkaus, ja joka on syntynyt Jumalasta, rakastaa kaikkia Hänen lapsiansa (1. Joh. 5: 1).
Lunastetuille käy niinkuin Lunastajalle: ei uskosta osattomien maailma vihannut Häntä ja suonut Hänelle mitä pahimpia panetteluja, vaan ne, jotka pitivät Jumalan Sanaa suussansa. Milloinkaan eivät aidot jumalanlapset syyttäneet toisia, vaan aina he olivat ne, joita syytettiin ja häväistiin. Valittu ei milloinkaan vainoa - häntä vainotaan (Gal. 4: 29). Viha, kateuden ja mustasukkaisuuden esiin kutsumana, alkoi Kainista, joka tuli esiin sekoituksesta. Joku on joskus sanonut: "Se ei ole mikään Aabel, jolla ei ole Kainia veljenä." Minä sanoisin mieluummin "velipuolena". Kain oli murhaajaveli, ja niin ovat kaikki väärät veljet ja uskovaiset "sekarotuisia". "Jos joku sanoo: 'Minä rakastan Jumalaa', mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä." (1. Joh. 4: 20-21). Todellisista veljistänsä sanoo Jumalan Poika: "Sillä joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja äitini." (Mark. 3: 34- 35).
Kaikille, jotka puhuvat "sanomasta", pätee seuraava teksti itsetutkisteluksi: "Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja tappoi veljensä. Ja minkätähden hän tappoi hänet? Sentähden, että hänen tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat." (1. Joh. 3: 11-12).
Joka on Jumalan siemenestä, ei voi vihata, ei voi tehdä minkäänlaista mainemurhaa - se ei vastaisi jumalallista luonnetta. Samasta lähteestä ei voi tulla hyvää ja pahaa, ei katkeraa ja makeaa (Jaak. 3: 10- 12). "Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa" (Matt. 12: 35). Vain joka on pahan siemenestä, niinkuin Kainista on kirjoitettu, voi levittää kuolettavaa käärmeen myrkkyä. Sellaisen ihmisen sydän ei ole mikään kulta- vaan murhaajakaivos. Molemmat siemenet kasvavat samalla pellolla. "Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset." (Matt. 13: 38). Molempien siementen ylle lankeaa sama sade, ja sama aurinko loistaa myöskin molemmille lajeille (Matt. 5: 45).
Kateus, mustasukkaisuus, viha - nämä ovat niiden tunnusmerkkejä, jotka eivät ole uudestisyntyneet. Veli Branham puhui niin osuvasti niistä kolmesta "kehästä" sielu, henki, ruumis. Hän sanoi, että ihminen voisi toisella ulottuvuudella olla kastettu Pyhällä Hengellä, mutta sielu ei olisi lainkaan pelastettu. Me olemme ajatelleet, että joka käyttää lahjoja, olisi jo puoliksi taivaassa. Todelliset jumalanlapset siirretään ja sinetöidään taivaaseen kokonaisesti henkikasteessa. Heidän kielensä tulevat jumalallisen tulen puhdistamiksi julistaaksensa Jumalan suuria tekoja (Apt. 2). Mutta ensin on kysymys sielun pelastuksesta! Ihminenhän tuli eläväksi sieluksi, ja sielun, itseasiallisen ihmisen, täytyy kokea pelastus ja uudistuminen. Jokin voitelu ei yksin riitä; sitä on uskonnollinen maailma nyt niin täynnä kuin ei milloinkaan aikaisemmin.
Kristus, todellinen Voideltu, on varoittanut meitä monista vääristä kristuksista, epäaidoista lopunajan voidelluista, ja vääristä profeetoista, jotka tekevät ihmeitä ja merkkejä (Matt. 24: 24 mm). Näin sanoo Herra: "Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'" (Matt. 7: 22). Ulkonaisesti runsaasti siunattu ennustuksilla, ilmestyksillä ja jopa ihmemerkeillä, ja kuitenkin Herran hylkäämä eikä tunnustama! Tässä kohden meidän ei tulisi ajatella vain toisia eri seurakunnissa, vaan ottaa sydämellemme, mitä myöskin on kirjoitettuna: "Jokainen koetelkoon itsensä."
Saarnassansa "Karitsa ja kyyhkynen" veli Branham asettaa vastakkain karitsan ja suden luonteen. Hän tekee selväksi sen, ettei karitsa pure ja ulvo niinkuin susi jne. Todellisilla uskovaisilla on karitsan luonne, ja niinkuin kyyhkysellä, ei heilläkään todella henkikastettuina ole mitään sappea. Heidän kielellänsä ei voi myöskään olla mitään kuolettavaa myrkkyä, niinkuin on kuvattu Jaak. 3: 8, koska he eivät kanna sydämessään mitään katkeruutta. Ihminen voi kätkeä paljon, mutta mitä sydämessä on, tulee julki sanojen ja tekojen kautta elämässä.
Joh. 15 Herra tuo julki vielä toisen näkökohdan. Hän esittää itsensä todellisena viinipuuna ja omansa hedelmää kantavina oksina. Viinipuun elämä tulee julki oksissa, ja se tapahtuu Hengen hedelmissä, joita ovat: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen (Gal. 5: 22- 23). Hän kehottaa meitä pysymään Hänen rakkaudessansa, kun me pidämme Hänen käskynsä, niinkuin Hän piti Isänsä käskyt. Joka pysyy Hänessä, kantaa runsaasti hedelmää. "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää!", pätee myöskin hengelliseen luomakuntaan. Hänen seurakuntansa perustamisesta lähtien ovat aina ja kaikkina aikoina ihmiset uudestisyntyneet. Henki hedelmöittää ja vaikuttaa Elämän Jumalasta. Seurakunta, jossa ei uusi elämä, eli Jumalan lapset synny, on hedelmätön seurakunta. Niin kauan kuin armonaika kestää, täytyy Jumalan voida liittää mukaan ihmisiä, jotka tulevat uskovaisiksi (Apt. 2: 47).
Herra puhuu ilosta, jonka tulee tulla meissä täydelliseksi, jos me pidämme Hänen käskynsä. Puhe on siitä, että meidän tulee rakastaa toisiamme, niinkuin Hän on rakastanut meitä. Sitten tulee tuo valtava ilmaisu kuuliaisille jumalanlapsille: "Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä." (Joh. 15: 14).
Abraham teki, mitä Herra oli häntä käskenyt, ja häntä kutsuttiin "ystäväksi" (Jes. 41: 8). Vasta käytännön, tekemisen, sen toteuttamisen kautta, mitä Herra on meille käskenyt, me osoitamme todella, että me rakastamme Häntä ja todella uskomme Häntä. Abraham uskoi Jumalaa ja vastaanotti luvatun pojan - se oli ensimmäinen osa. Toinen osa perustui siihen, että tuotiin ainoa rakastettu uhrina (1. Moos. 22). Valitseminen, lupaus, usko ja kuuliaisuus kuuluvat yhteen. "Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi…" (Jaak. 2: 21- 22). Joka ei noudata sitä, mitä Herra käskee, ainoastaan kuvittelee valitsemisen ja uskon, on teoreetikko, joka elää hurskaassa fantasiamaailmassa, aina puhuen Jumalan tahdosta, mutta ei tee sitä.
Todella valittuun sopii se, mitä Herra sanoi: "Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi." (Joh. 15: 16).
Meidät on määrätty kantamaan hedelmää, Hengen ja lisääntymisen hedelmää. Hedelmä on todiste siitä, että me rakastamme Jumalaa. Se elämä, joka on meissä, tulee ilmi veljesrakkaudessa ja yleisessä rakkaudessa. Tämä rakkaus ei ole päässä eikä huulilla, vaan todellakin vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka vaikuttaa elämän (Room. 5: 5). Meidän Herramme on aivan selvästi sanonut: "Hedelmistään te heidät tunnette." Ja "Hyvä puu kantaa hyvää hedelmää." (Matt. 7: 16-17). Vielä kerran Herra korostaa Joh. 15: "Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne." (Jae 17).
Kun veli Branham otettiin "ajan esiripun taakse" ja hän Paavalin tavoin sai nähdä katsauksen Paratiisiin, sanottiin hänelle myöskin: "Kun Jeesus tulee jälleen, tuomitaan sinut!" Hämmästyneenä hän kysyi: "Täytyykö Paavalin ja Pietarinkin asettua tuomiolle?" "Kyllä, myöskin heidät tuomitaan", kuului vastaus.
Me emme tässä yhteydessä halua käsitellä erilaisia "tuomioita", jotka tapahtuvat, kuten esimerkiksi kun Ihmisen Poika tulee ja tuomitsee kansat (Matt. 25: 31) tai kuninkaanvallan alkaessa (Ilm. 11: 18 ja Ilm. 20: 4) tai lopputuomiota. Tällä kertaa on kysymys tosiasiasta, että kaikkien - myöskin Morsiusseurakuntaan kuuluvien - täytyy ilmestyä Kristuksen tuomioistuimen eteen.
Paavali lukee itsensä mukaan ja kirjoittaa: " Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen… Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme." (Room. 14: 10- 12).
"Sentähden me, olimmepa kotona tai olimmepa poissa, ahkeroitsemme olla hänelle mieliksi. Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa." (2. Kor. 5: 9- 10).
Morsiusseurakunta ei ilmesty "lopputuomiolle valkoisen valtaistuimen edessä" "toisen ylösnousemuksen" yhteydessä. Se käy esiin seuraavista meidän Herramme sanoista: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään." (Joh. 5:24). Siitä ovat monet uskovaiset johdatelleet, ettei heitä lainkaan tuomita. Olettaessansa, ettei heidän eikä muiden enää tule tehdä tiliä Jumalalle tekemisistänsä, puuttuu heiltä joskus vähäisinkin määrä jumalanpelkoa. Esiin tuotujen sanankohtien Room 14 ja 2. Kor. 5 jne tulisi kuitenkin opettaa meille jotakin muuta. Ennenkuin pyhät voivat tuomita maailman ja enkelit (1. Kor. 6: 2-3) tuomitaan heidät itsensä. Kaikki, mikä meidän elämämme aikana on jäänyt selvittämättä, otetaan siellä puheeksi ja selvitetään. Jopa jokaisesta hyödyttömästä, vahinkoa aiheuttavasta sanasta täytyy jokaisen tehdä tiliä. "Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä." (Matt. 12: 36).
Paavali tuo aiheen ytimeensä: "…sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra. Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta." (1.Kor. 4:4-5).
Mitä tulee julistukseen, saattoi veli Branham kokemuksensa yhteydessä "ajan esiripun takana" verrattuna Pietariin ja Paavaliin sanoa: "Minä olen saarnannut samaa Evankeliumia ja kastanut niinkuin he! Jos he tulevat kestämään Jumalan edessä, niin silloin olen myöskin minä kestävä Hänen edessänsä!" Tämä on myöskin minun totinen todistukseni.
Paavali kirjoittaa työtoverillensa, syvän jumalanpelon läpitunkemana: "Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta… Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat." (2. Tim. 4: 1, 8).
Heti sen jälkeen kun meidän Herramme Matt. 25: 1-13 puhuu Yljän tulemuksesta ja hääaterialle menemisestä, löydämme me jakeesta 14 alkaen kirjoitettuna, miten hän on vaativa tilille palvelijansa, joille Hän uskoi omaisuutensa erilaisina leivisköinä. Uskolliset saivat palkkanansa mennä aterialle: "Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon." (Jae 23). Ensin Herra vaatii tilille, vasta sen jälkeen seuraa sisään meneminen ja iloateria. Paavali kirjoittaa koettelemisesta tuomiolla: "Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi." (1. Kor. 15: 41-42).
On oleva jopa suuriakin eroja autuaiden kohdalla. "Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa. Niin on myös kuolleitten ylösnousemus …" (1. Kor. 15: 41-42).
"Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti." (Dan. 12:3).
Paavali rohkaisee kaikkia, jotka toimivat Jumalan työssä: "Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa." (1.Kor. 15: 58). Mutta mitä on tapahtuva niille, jotka eivät osallistu Herran työhön?
Herra on palkitseva uskollisuuden, Hän on kuivaava omiensa kyyneleet ja jakava kruunut. Hän ei ole jättävä mitään selvittämättä iankaikkisuuteen. Siitä olisi vielä paljon kirjoitettavaa. Täyttäkäämme juoksumme siten, että saavutamme voittopalkinnon (1. Kor. 9: 24- 27)! Huomioon ottaen Jeesuksen Kristuksen pikaisen paluun täytyy kaikkien Morsiusseurakuntaan kuuluvien koetella itsensä eikä antaa ylipäätänsä enää mitään sijaa viholliselle, veljien syyttäjälle. "Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa." (Hebr. 12:14).
Meidän täytyy saavuttaa autuutemme pelolla ja vavistuksella, ja saattaa kaikki järjestykseen Jumalan ja ihmisten kanssa. Vai haluammeko me odottaa, kunnes tapahtuu sellaisia tapauksia kuin Ananiaan ja Safiiran kohdalla (Apt. 5)? Tuomio alkaa jo nyt Jumalan huoneessa. Kaikki itseriittoisuus ja hurskas tunteilu ei toki hyödytä ketään. Joko tulee Kristus meidän elämässämme todella julki ja me Hänen kanssansa Kirkkaudessa (Kol. 3) tai me olemme langenneet itsepetoksen uhriksi. "Sentähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä." (2. Piet. 3: 14). Millaisen jumalanpelon täytyisikään tulla jokaisen uskovaisen ylle, kun me tiedostamme sen, että meidät tuomitaan sanojemme ja tekojemme mukaisesti!
Herra sanoo: "Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan." (Ilm. 22:12). Voimmeko me, sellaisena kuin olemme, kestää Hänen edessänsä ja sydämestämme huutaa: "Amen, tule, Herra Jeesus!"?
Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä, mitä Jumala tänä vuonna 1998 on tehnyt. Hän on lahjoittanut armon kaikille matkoille, jotka minä jokaisena kuukautena olen tehnyt kaikkialle maailmaan. Uudet maat, uudet ovet ovat avautuneet. Jos me olemme laskeneet oikein, niin on nyt yli 130 kansakuntaa, joissa henkilökohtaisesti olen julistanut Sanaa. Laskeutumisen jälkeen en ole milloinkaan suudellut maaperää, mutta aina jo ennen lentoa rukoillut, että Herra lahjoittaisi armon julistukselle kussakin maassa ja kutsuisi omansa ulos. Aina ja kaikkialla vahvistuu kaksi asiaa: Joka on Jumalan lähettämä, julistaa Jumalan Sanoja (Joh. 3:34), ja joka on Jumalasta, kuulee Jumalan Sanat (Joh. 8:47).
Hengellinen ruoka, kallisarvoinen Sana, on jätetty meille kaikin puolin ihanasti paljastettuna. Kuten veli Branhamia käskettiin varastoimaan hengellistä ruokaa, niin on - ja se on jopa järjellä käsitettävää - sen jakaminen pakottava välttämättömyys. Mitä varten se muutoin olisi pitänyt varastoida?
Herra lähetti Joosefin edeltä, jotta hän nälänhädässä saattoi antaa veljilleen ruokaa. Aamos 8: 11 Jumala sanoi, että Hän lähettäisi nälän kuulla Hänen Sanaansa. Tämä on toteutunut, ja sen tähden täytyy ruoka oikealla ajalla ojentaa (Matt. 24: 45). Se on niin täydellistä, niinkuin kaikki aina on Jumalassa ollut. Hän tekee pelastushistoriaa ja vie työnsä päätökseen meidän ajassamme.
Mitä voin minä sille, että Herra on käskenyt minua jakamaan sitä? Myöskin 33 vuotta Hänen kuolemansa jälkeen on vielä pätevää se, mitä veli Branham ensimmäisessä muistiin pannussa lainauksessansa sanoi palvelustehtävästänsä ja tekee sen selväksi viitaten lähettämiseensä 1933: "Niinkuin Johannes Kastaja lähetettiin Kristuksen ensimmäisen tulemuksen edellä, niin on se sanoma, joka sinulle annettiin, oleva Kristuksen toisen tulemuksen edelläkävijä. Ei että minä olisin tuo edelläkävijä, vaan sanoma on oleva edelläkävijä." (San Juan, 9. helmikuuta 1959).
Lähettiläs on tienviitta, ei tie. Ei kukaan, joka on matkalla, pysähdy tienviitan luokse, vaan suuntautuu sen mukaisesti ja kiiruhtaa päämäärää kohti. Ja niinkuin ei elintarvikkeiden varastoinnissa jo ole valmis ateria pöydällä, vaan se täytyy ensin valmistaa, niin se tapahtuu nyt yksin Sanaan perustuneena julistuksena. Kukaan ihminen koko maailmassa ei voi osoittaa sormella jotakin, mitä minä olisin saarnannut, mikä ei pitäisi yhtä Sanan kanssa. Minä olen hyvin ymmärtänyt, että vihollinen jo ihmiskunnan historian alussa Paratiisissa tosin pysyi aiheessa, mutta ei totuudessa, ja sotki Eevan väittelyyn. Hän ei ole vielä muuttanut taktiikkaansa, myöskään ei lopunajan sanoman suhteen. Minä kartan kuitenkin väittelyjä ja selityksiä siitä, mitä Jumala on sanonut. Minun täytyy ja minä tulen loppuun asti pysymään Sanassa ja totuudessa ja julistuksessani pitämään siitä kiinni.
Kun Jumala teki alun uusitestamentillisen seurakunnan kanssa, tapahtui sama kuin Paratiisissa, niinkuin Paavali sitä pelkäsi (2. Kor. 11: 1- 6), ja se on jatkunut meidän aikaamme asti. Jo alkukristillisyydessä astui esiin miehiä, jotka toivat esiin vääriä oppeja; heistä varoittivat erikoisesti Paavali, Pietari ja Johannes. Aina oli aluksi alkuperäinen Sana ja sitten selitykset. Niin on myöskin nyt. Veli Branham toi alkuperäisen Sanan, selitykset tulevat ihmisiltä, jotka ovat väärän innoituksen alla. Senn todistaa jo tosiasia, että he käyttävät oppikäsityksiinsä lainauksia, eikä Jumalan Sanaa perustuksena. Mitä tulee ajatella jostakin opista, joka ei pitäydy Sanaan? Se ei ole luonnollisestikaan minkään arvoinen! Minun tehtäväni kuuluu: "Saarnaa Sanaa…!" (2. Tim. 4: 2) ja: "Minä lähetän sinut kaupungista kaupunkiin julistamaan Minun Sanaani!" Joka ei saarnaa puhdasta Sanaa ja harmonisesti sijoita siihen jokaista oppia, ei voi olla Jumalan lähettämä. Jumala on järjestyksen ja rauhan Jumala (1. Kor. 14). Saatana on Diabolos - sekoituksen tuoja. Missään maassa tai kaupungissa en ole vastuussa jakaannuksesta jossakin seurakunnassa. Minä en milloinkaan ole vetänyt opetuslapsia seuraamaan itseäni. Minä palvelen koko Herran ruumista, ei jotakin uskonnollista puoluetta.
"Alussa oli Sana", ei selitys. Tämän tulisi mennä kuin pistimen jokaisen sydämen lävitse. Joillakin veljillä on tiettyjä odotuksia. He asettavat seitsemän ukkosenjylinää jne jne. Mutta vain mitä Jumalan Sana todella sanoo, on tapahtuva, ja silloin kun aika on tullut. Branhamin lainaaminen ei riitä. Paavali sanoi myöskin: "…emme kaikki kuolemaan nuku…" ja kuitenkin on hän ja kaikki, jotka kuulivat sen hänen suustansa, nukkuneet pois. Uskosta osattomat moittivat häntä siitä kirjoissansa, me emme, koska me ymmärrämme sen oikein: Sana on toki jo kirjoitettu meidän tähtemme, jotka tulemme kokemaan sen.
Kriitikot syyttävät jopa Jeesusta siitä, että Hän olisi pettänyt opetuslapsiansa siinä, mitä Hän sanoi Matt. 16: 28: "Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan." Veli Branham viittasi siihen, että tämä ilmoitus toteutui, kun Johannes Patmoksen saarella näki Ihmisen Pojan tulevan kuninkaanvallassansa. Herra avaa ymmärryksen Kirjoituksiin vain niille opetuslapsille, jotka vaeltavat Hänen kanssansa. Vain selvitetään kaikki näennäiset ristiriidat ja jokaiseen kysymykseen vastataan.
Tietyillä veli Branhamin ilmaisuilla ovat jo monet aikaansaaneet suurta vahinkoa. Jos vain kuullaan hänen sanansa, syntyy vaikutelma, että hän olisi tarkoittanut sitä tai tätä, Meidän täytyy viedä kaikki takaisin Sanaan eikä sovittaa lainauksia omaan oppikäsitykseen.
Selvästikin tarvitaan jumalallinen kutsumus Sanann palvelustehtävään, jotta kaikki voitaisiin totuudenmukaisesti ja oikein selvittää. Huolimatta kaikista niistä selityksistä, joita monella tapaa levitetään ja aikaansaavat sekaannusta, ovat myöskin kaikki, jotka ovat Jumalasta, kuulemaan sen, mitä Jumalan Sana sanoo. He tulevat käsittämään, missä saarnataan väärentämättömästi ja opetetaan totuudellisuudessa. On todellakin korkein aika, että kaikki, jotka haluavat olla mukana Kristuksen palatessa, asettuvat täysin Sanaan. Vain joka pysyy Sanassa, sillä on iankaikkinen varmuus ja säästyy eksytykseltä. Todellinen seurakunta on puhdas Sana-Morsian. Jolla on korvat kuulla, hän kuulkoon!
Kaikille sananpalvelijoille maailmanlaajuisesti minä osoitan pyynnön, niin, minä käsken siten Sanan arvovallan perusteella, että he saarnaavat vain sitä, mikä epäilyksettä voidaan opettaa yksinomaan Raamatusta. Jokaisen raamatullisen opin kohdalla on kaksinkertainen kriteeri, ja se on aina perustuneena kahteen tai kolmeen kohtaa. Ensimmäinen tuntomerkki on: "…ja sen kanssa pitävät yhtä profeettojen sanat!" Olkaa hyvät ja koetelkaa, pitääkö yksikään niinn kutsutuista ukkosenjylinäopeista yhtä "profeettojen sanojen" kanssa. Luonnollisestikaan ei!
Toiseksi: "… sillä on kirjoitettuna…" (Apt. 15:15). Missä sitten on kirjoitettuna, mitä saarnataan innoituksella seitsemästä ukkosenjylinästä? Varmastikaan ei Pyhissä Kirjoituksissa. Mitä nuo seitsemän ääntä sanoivat, ei kirjoitettu muistiin. Siis se ei ole lainkaan mitään Jumalan Sanaa, mitä tulisi saarnata. Meitä on käsketty säilyttämään se, mitä on kirjoitettuna (Ilm. 1: 1-3). Nutö tapahtuu niille, jotka liittävät jotakin kirjoitettuun Sanaa, voidaan lukea Ilm. 22: 16- 21. Ratkaisun hetki on tullut. Joka on Jumalasta, ottakoon asemansa Sanassa, sillä se on meidän Absoluuttimme. Sen mukaisesti Herra on kerran tuomitseva, eikä typerien ihmisten selitysten mukaisesti, jotka pitävät itseänsä viisaina.
Ennenkuin Kristus pystyttää valtakuntansa maan päälle ja palauttaa ennalleen paratiisimaisen tilan, saattaa antikristus omassa "Eedenissänsä" kaiken valvontaansa. Vielä on saatana tämän maailman ruhtinas, joka aikanaan tarjoisi meidän Herrallemme kaikki maailman valtakunnat ja sanoi: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua." (Matt. 4: 1-11). Saatanalla, lohikäärmeellä, vanhalla käärmeellä, on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea (Ilm. 12: 3). Samoin on hänen viimeisellä maailmanvallallansa seitsemän päätä ja kymmenen sarvea (Ilm. 13: 1). Tälle hän antoi valtansa ja valtaistuimensa (Jae 2). Uskalletaan tuskin sanoa sitä, mutta Euroopan Unioni on tämä viimeinen maailmanvalta, joka on kuvattuna meille raamatullisessa profetiassa. Se on neljäs ja viimeinen valtakunta, josta Dan. 2 ja Dan. 7 on puhe. Dan. 7:23 sanotaan meille: "Neljäs peto on neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat. Se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen."
Euroopan Keskuspankki H. Duissenbergin, ensimmäisen presidentin johdolla, on sijoitettu Frankfurt am Mainiin; Euroopan Tuomioistuin 40 tuomareineen Strassburgiin, Jokainen tuomio, mikä siellä langetetaan, on lopullinen. Valitusta ei voida esittää. Euro-valuutta on todellisuutta. Brüsselissä on vihitty uusi Eurooppaparlamentti. Tuolla ylväällä rakennuksella on nimenä "Caprice des dieux", mikä merkitsee "Jumalten mieliala".
Eurooppalippu liehuu kaikkialla. Sen suunnitteli belgialainen juutalainen Paul Levi. Heti sodan jälkeen hän kääntyi katolisuuteen ja tuli nimitetyksi 1949 Eurooppaneuvoston kulttuuriosaston johtajaksi. Eräänä päivänä näki Levi mariapatsaan kultaisine tähtiseppeleineen sinisen taivaan alla. Lisäksi tuli viittaus pyhään naiseen kaksitoista tähtisine kruunuineen Ilm. 12: 1 (Katolisen opin mukaan sillä tarkoitetaan Mariaa), ja niin on sininen Eurooppa-lippu kaksinetoista kultaisine tähtineen syntynyt hänen kirkastamiseksensa. Paavihan on jo vihkinyt koko Euroopan Marian "tahrattomalle sydämelle" "Euroopan kuningattarena".
Käy yhä selvemmäksi, että kaikki "maailmanvalta" "eurooppalaisessa talossa" löytää oman tilansa. Haag on valittu "maailman tuomioistuimen" istuinpaikaksi.
Frankfurtiin rakennetaan lisää 15 pilvenpiirtäjää, joissa maailmanpääomalla, nimittäin kaikilla tärkeillä kansojen pankeilla on oleva istuimensa. Kansainvälisen lehdistön pääkirjoituksilla on jo se mielessä otsikko: "Maailmanpääoma yhdessä kädessä!" Euroopan yhteys ja siten Roomalaisen valtakunnan jälleennouseminen on päätökseen viety asia. Niin voi hengellinen valta palvella maailmallista, ottaa ohjakset käsiinsä ja johtaa viimeiselle kierrokselle (Ilm. 17).
Amerikan Yhdysvallat, joita Ilm. 13, jakeet 11-18 kuvataan kaksisarviseksi karitsaksi, nimittäin maailmallinen ja hengellinen valta, ovat vielä vain toisella sijalla. USA:lla on tehtävä johtaa kaikki maan asukkaat siihen, että he palvovat ensimmäistä voimaa: "Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani." (Jae 13). "Kauko-ohjatun" "Clinton-tapauksen" johdosta on US- presidentinvirka kärsinyt maailmanlaajuista vahinkoa. EU:lla ei ole sellaista skandaalia, se on määrätty maailmanvalta nr 1:ksi. Kaikki tapahtuu tarkalleen ennaltamäärätyn Jumalan suunnitelman mukaisesti.
Lopunajan kehityksestä voitaisiin vielä kirjoittaa paljon. Me emme elä pimeydessä, vaan meillä on profeetallisen Sanan kirkkaana loistava valo (1. Tess. 5: 4, 2. Piet. 1: 16-21), joka paljastaa kaikki yhteydet. On yksinkertaisesti ihanaa, miten Jumala oikeaan aikaan lahjoittaa ymmärryksen ja selvyyden. Myöskin mitä tulee Israeliin ja kehitykseen tuolla alueella, me näemme, että kaikki kulkee kohokohtaa kohti. 4. Toukokuuta 1999 julistaa Jassir Arafat oman Palestiinalaisvaltion. Paavi on suunnitellut matkansa Jerusalemiin vuodeksi 2000. "Liiton solmimisen" (Dan. 9:27) aika on hyvin lähellä. Meidän Ylkämme tulemus on vielä lähempänä. Me näemme jo, että se mitä ylöstempaamisen jälkeen tapahtuu, ottaa selvän muotonsa. Kuinka lähellä täytyykään silloin tämän suuren ja ihanan tapahtuman olla!
Kaikkia, jotka rukouksessa kantavat Jumalan työtä Jumalan eteen ja tukevat lahjoillansa, minä kiitän tällä paikalla Jeesuksen Nimessä. Vain yhdessä me voimme aikaansaada maailmanlaajuisen tuen. Täällä Lähetyskeskuksessa me painamme yhdeksällä eri kielellä. Veli Alexis Bariliel on vastuussa ranskankielestä, veli Etienne Genton italian kielestä ja monet veljet muissa maissa kustakin kielestä.
Uskollinen Jumala on kaikille veljille, jotka maailmanlaajuisesti ovat vastuussa, lahjoittanut hyvän suuntautumisen Sanassa. Julistus kantaa hedelmiänsä. Jumalalle olkoon kiitos iankaikkisesti. Palkan palvelustehtävästänsä ja uskollisuudestansa he saavat Herralta. Myöskin kaikkia niitä, jotka täällä Lähetyskeskuksessa ja kaikkialla auttavat erilaisin tavoin, kiitettäköön täten erikoisella kiitoksellamme.
Vuodelle 1999 toivotan teille koko sydämestäni Jumalan siunausta. Hän johtaa meitä varmasti, kunnen me pääsemme uskosta näkemiseen. Me huudamme: "Maranatha! Tule pian, Herra Jeesus!"
Jos Jumala tahtoo ja me olemme vielä täällä, on jälleen ajalla 3-17. Toukokuuta oleva Israelinmatka. Tällä kertaa se voisi todellakin olla viimeinen. Joka haluaisi tulla mukaan, älköön siis epäröikö. Tähän asti on joka matka Raamatun maahan ollut suuren siunauksen kruunaama. Me olemme suunnitelleet kaiken, mikä meille uskovaisina on tärkeätä, myöskin oleskelun Kuolleella Merellä ja 300 km päässä olevassa Eilatissa Punaisella Merellä.
Ensimmäisenä viikonloppuna toukokuussa me me kokoonnumme kaikki jo kokouksiin Lähetyskeskuksessa Krefeldissä. Sitten me matkustamme maanantaina, 3. Toukokuuta 1999 yhdessä lentoasemalle ja lennämme Tel Aviviin.
Sellaiset matkat voivat sisältää erilaisia asioita ja sen mukaisesti olla erilaisia hinnoiltansa. Me olemme ratkaisseet täyden ohjelman puolesta. Sellaisen matkan täytyy kannattaa, sen ei tule kestää 8, 10 tai 12, vaan 14 päivää. Kaikkia, jotka haluaisivat osallistua tähän matkaan, me pyydämme ilmoittautumaan kirjallisesti 31. Joulukuuta mennessä. Ohjelma lähetetään sitten kaikille kiinnostuneille.
Jumalan avulla on minulle ollut mahdollista saada valmiiksi vielä ennen vuoden loppua kauan sitten ilmoitettu kirjanen: "Kristillisen teologian haaste ja enemmänkin…" Se lähetetään tämän kiertokirjeen mukana. (ei vielä suomennettu, huom.). Tulkoot kaikki sen kautta uskossa ja oikeassa opissa vahvistetuiksi ja Jumalan siunaamiksi. Lisäkappaleita huolelliseen jakamiseen voidaan tilata täältä Lähetyskeskuksesta. Sallikaa todellakin Herran johtaa siinä.
Nämä kuvat otettiin ensimmäisenä viikonloppuna lokakuussa 1998 Lähetyskeskuksessa Krefeldissä. Ylhäällä kokous Jumalanhuoneessa, alhaalla kastekokous.(kuvat vain painetussa kiertokirjeessä, huom.).
Me koemme yhä uudelleen, että Jumala uskollisuudessaan lahjoittaa Sanansa. Hän kutsuu todellakin läheltä ja kaukaa, Idästä ja lännestä kansansa kokoon kuulemaan Hänen Sanojansa. Myöskin antavat uskoon tulleet yhä vielä kastaa itsensä raamatullisesti ja apostolisen esikuvan mukaisesti (Apt. 2:38) Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen, niinkuin myöskin muut kohdat apostolien ajalta todistavat.
Saarnat joka kuukauden ensimmäiseltä viikonlopulta lähetetään kaikkialle maailmaan. Jumala tyydyttää lastensa hengellisen nälän maailmanlaajuisesti. Hänelle olkoon kiitos siitä.