Kirjoittanut Ewald Frank
Lähes kahdentuhannen vuoden ajan uskovaiset ovat odottaneet tiettyjen Kirjoitusten täyttymystä, mutta "ei ollut vielä aika". Jumalan lakien mukaisesti kaikkien asioiden täytyy tapahtua Hänen säätämänänsä aikana ja hetkenä. Kun Kristuksen tulemisen aika täyttyi, huudahti Hänen edelläkävijänsä Johannes Kastaja: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!" Aika, jota he niin kauan olivat odottaneet, oli vihdoinkin tullut. Ennustukset muuttuivat todellisuudeksi.
Herra Jeesus Kristus aloitti opetustoimensa sanomalla: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!" Kun apostoli Johannes todisti pelastussuunnitelman paljastamisen Patmoksen saarella, hän kirjoitti: "Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!" Sen jälkeen kun hän oli nähnyt ja kuullut kaikki nämä asiat, sanottiin hänelle: "Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja; sillä aika on lähellä!"
Suurella odotuksella kaikki Jumalan pyhät kautta seurakuntajaksojen ovat kaivanneet lopunaikaa koskevien profetioiden täyttymystä. Aika on varmasti kulkenut eteenpäin ja kaikki viittaa siihen tosiasiaan, että Jeesuksen Kristuksen tulemus on lähellä. Monet tuohon suureen tapahtumaan liittyvät asiat ovat jo tapahtuneet tai tulevat tapahtumaan välittömässä tulevaisuudessa. Ei voi enää olla viivytystä, sillä on käsillä aika, jolloin Jumala on täydellisesti vahvistava Sanansa. Jumalan valitut ymmärtävät, että on käsillä aika jonkin tapahtumiselle, ja he tutkivat Kirjoituksia innokkaasti, suuressa odotuksessa lupausten toteutumisen suhteen.
Milloin tahansa Jumala tekee jotakin maan päällä, täytyy ihmisten tehdä ratkaisunsa. Uskonnollisilla johtajilla on erikoisen suuri vastuu sen vaikutuksen johdosta, mikä heillä on kansan keskellä, ja heidän tulisi ajatella kahdesti ennenkuin puhuvat kerran, etteivät erehtyisi Jumalan Sanan ja Hänen tekojensa suhteen.
Jeesuksen Kristuksen ensimmäisen tulemuksen päivinä juutalaiset olivat kykenemättömiä näkemään luvatun Sanan täyttymyksen, koska heidän pappinsa olivat asettuneet Häntä vastaan. He olivat Häntä vastaan ja vastustivat Hänen tehtäväänsä, koska he olivat sokaistut juuri sille Totuudelle, mistä he saarnasivat. Herra teki suuria merkkejä ja ihmeitä heidän silmiensä edessä, teki kaikki ne asiat, mistä Kirjoitukset puhuivat, mutta koska se oli vastoin heidän ymmärrystänsä Kirjoituksista, selittivät he Kirkkauden Herran ja Hänen tekojensa olevan paholaisesta. Historia aina toistaa itseänsä niinä aikoina kun Kaikkivaltias Jumala erikoisella tavalla antaa etsikonajan. Milloin tahansa Hän tekee jotakin maan päällä, tekee myöskin saatana kaikkensa masentaaksensa ihmiset ja estääksensä heitä olemasta osallisia siihen.
Tämän päivän uskonnolliset johtajat voivat viitata takaisinpäin Moosekseen ja Aabrahamiin, Pietariin ja Paavaliin ja muihin suuriin miehiin seurakunnan historiassa, ja silti heiltä voi jäädä näkemättä se, mitä Jumala juuri nyt tekee. Lahjakkaat miehet saarnaavat Evankeliumia tänään, mutta he ovat tietämättömiä sen suhteen, mitä todella tapahtuu Jumalan valtakunnassa nyt, Hänen luvatun Sanansa mukaisesti.
Sen jälkeen kun Uuden Testamentin seurakunta oli perustettu helluntaipäivänä, lähetti Kaikkivaltias Jumala monia herätyksiä maan päälle, mutta nyt me löydämme itsemme Jumalan viimeisen liikkeen keskeltä. On murheellista sanoa, että monet joilla on evankelinen ja kansainvälinen lähetystyö tässä sukupolvessa, ovat oppiensa velvoittamia tai muuten he itse ovat muodostaneet oman yleishyödyllisen organisaationsa. On kuitenkin hyvin tunnettu tosiasia, että Herra on lähettänyt miehensä, joka ei edustanut mitään kirkkokuntaa eikä myöskään itseään, vaan Jumalaa ja Hänen Sanaansa. Hänellä oli vahvistettu palvelustehtävä, jolle ei vedä vertoja mikään muu näinä viimeisinä päivinä. Kuten menneitten aikojen profeetat, myöskin veli William Branham sai suoran jumalallisen kutsun. Hänen palvelustehtävänsä oli huomattavan suuri, lähinnä Kristuksen palvelustehtävää. Hänen koko elämänsä oli niin Kristuksen kaltainen, että lihallismieliset hämmentyivät, toiset ajautuivat fanaattisuuteen; mutta hengellismieliset kuitenkin ylistivät Jumalaa sellaisesta etsikonajasta, sillä heille Jumalan Sana sai uuden merkityksen. Niinkuin kaikkina muinakin aikoina, niin on nytkin. Toiset ovat puolesta ja toiset vastaan; jotkut ymmärtävät, toiset ymmärtävät väärin.
Saatat kysyä: "Mistä johtuu kaikki tämä hälinä?" Ne jotka tuntevat erehtymättömän erottamisen lahjan tämän Jumalan valitseman nöyrän välikappaleen elämässä ja palvelustehtävässä, ajautuvat helposti ihmisen ylikorostamiseen. Sen seurauksena vilpittömät ihmiset ovat nähneet niiden fanaattisuuden, jotka väittävät uskovansa Jumalan antaman sanoman. Se on saavuttanut sellaisen pisteen, missä Jumalan niin valtavalla tavalla käyttämästä on tullut polemiikin pääkohde, mutta sekaannuksesta huolimatta Jumalalla on kansa; Jeesuksen Kristuksen Morsian. Hän uskoo todelliseen pelastuksen kokemukseen, hän tuntee Jumalan Hengen liikehdinnän, ja koska Pyhä Henki johtaa häntä, on hän löytävä tiensä lävitse. Hän syö Elämän Leipää ja pysyy Sanassa.
Vanhasta ja Uudesta Testamentista me voimme selvästi nähdä, että milloin tahansa Jumala tekee jotakin maan päällä, ei vihollinen lepää ennenkuin aikaansaa sekaannusta ihmisten keskellä. Sentähden ei mitään seuraajien myöhemmin tekemää typeryyttä ja mielettömyyttä tulisi vetää todellisten Jumalan lähettämien miesten ylle. Yksilöiden toiminnat vain tuovat esiin sen, seuraavatko he Kristusta vai ovatko he vain jonkin ihmisen vaikutuksen alla. Häpeä tulee niiden ylle, jotka eivät omaa hengellistä ymmärrystä Jumalan suunnitelman ja tarkoituksen suhteen, ja kävelevät "rautakengin siellä, minne enkelitkin pelkäävät astua".
On vain kaksi innoituksen lähdettä, ja jokaisessa ajassa olivat niin hengellis- kuin lihallismielisetkin. Yksilöt ja liikkeet ovat langenneet eksytykseen seuraamalla eksyttävien henkien aikaansaamia epäraamatullisia opetuksia. On sentähden tarpeen käyttää ainoaa mittasauvaa, Jumalan kirjoitettua Sanaa. On tullut aika puhua selvästi, olkoot seuraukset sitten mitä tahansa. Ne joilla on korva kuulla, he tekevät niin.
Perustus kaikille asioille löytyy Kirjoituksista. Profeetta Mooses nousi esiin jumalallisen käskyn perusteella; Jannes ja Jambres olivat vihollisen lähettämiä saattamaan ihmiset sekaannukseen. He yrittivät tehdä samoja ihmeitä, mutta ilman jumalallista käskyä. Koska heillä ei ollut sen hetken luvattua Sanaa, eivät he voineet tuoda minkäänlaista vapautusta tai olla siunaukseksi Jumalan kansalle.
Sen jälkeen kun Jumalan mahtava käsi oli tuonut Israelin lapset ulos Egyptistä, saivat Koora ja Daatan väärän innoituksen ja tekivät kaikkensa sekoittaaksensa kansan heidän oman leirinsä sisällä, herättäen kaunaa heidän keskellänsä. He väittivät Mooseksen ottavan liian paljon itsellensä. Myöskin Aaron, Mooseksen veli, teki kauhean synnin valmistamalla kultaisen vasikan, sanoen: "Tämä on sinun jumalasi, joka johti sinut ulos Egyptistä, Israel" (2.Moos.32:4). Se oli sama Aaron, jonka tuli kantaa Israelin lasten nimiä rintakilvessään sydämensä päällä milloin tahansa hän meni pyhään paikkaan (2.Moos.28:29-30).
Tuon kuohunnan jälkeen Israelin leirin sisällä tuli Bileam kirotaksensa heidät. Jumala ei kuitenkaan sallinut hänen kirota sitä, minkä Hän oli siunannut. Mutta tarkkaapa vihollisen lähestymisen viekkautta! Kuinka hän kykeni eksyttämään heidät? Hän sai Bileamin asettamaan kompastuksen vapahdettujen tielle ja siten epäjumalanpalvelus tuotiin heidän keskellensä sokaisemaan heidän silmänsä todelliselle Jumalan johdatukselle. Myöhemmin tuomion kohdatessa heitä heidän napisemisensa ja syntiensä tähden, käski Jumala Moosesta pystyttämään vaskikäärmeen. Ne joita oli purtu, parantuivat välittömästi heidän katsoessansa siihen uskossa, käsittäen, että eräänä päivänä Lunastaja kohotettaisiin murskaamaan käärmeen pään. Käärme ei koskaan ole symbolisoinut Kristusta tai lunastustyötä, vaan se on aina edustanut paholaista. Hiskia, Juudan kuningas, josta on kirjoitettu, että hän vaelsi Herran teillä, hävitti tuon käärmeen, jonka Mooses oli pystyttänyt. Saatat kysyä: Kuinka se saattoi miellyttää Herraa, kun se alunperin pystytettiin Kaikkivaltiaan suoranaisesta käskystä? Itse asia oli kääntynyt kiroukseksi, koska eksyttävä henki motivoi ihmiset palvomaan sitä.
Kuka tahansa ulkopuolinen olisi oikeutetusti voinut viitata noihin moniin sekaannuksiin heidän keskellänsä, mutta kaikesta siitä huolimatta siellä oli yhä Jumalan kansan jäännös, joka katsoi niihin asioihin mitä Jumala teki heidän keskellänsä. Meidän kaikkien täytyy tehdä valintamme, haluammeko viihtyä kaikessa siinä, mitä vihollinen tekee, vai katsommeko niihin asioihin, mitä Jumala tekee Pyhän Sanansa kautta. Todellinen uskovainen on aina säilyttävä tasapainonsa ja kulkeva eteenpäin Herran kanssa.
Koska me elämme ajassa juuri ennen Jeesuksen Kristuksen paluuta, menevät ajatukseni takaisin Hänen ensimmäiseen tulemukseensa. Tuon ajan ihmisten ei ollut helppo löytää tietänsä kaiken lävitse. Raamattu mainitsee kaksi miestä, jotka nousivat saattaaksensa israelilaisten mielet sekaannukseen. Toinen oli Teudas ja toinen oli Juudas Galileasta (Apt. 5:34-39). Sellaiset miehet aina kokoavat läheisen piirin seuraajia itsensä ympärille ja lupaavat suuria asioita, mitkä eivät koskaan tapahdu. Sitten uskonnolliset johtajat käyttävät hyväksensä tuollaisia äärimmäistapauksia ja kiinnittävät huomion niihin varoittaaksensa ihmisiä.
Kun Johannes Kastaja tai jopa Herra Jeesus Kristus aloittivat toimintansa, luokittelivat papit heidät epäilyksettä samaan kategoriaan kuin nuo aikaisemmin esiin nousseet miehet. He olisivat voineet vähätellä tai pilkata noita, jotka seurasivat Johannes Kastajan palvelustehtävää sanomalla: "Siellä on teidän suuri profeettanne Johannes, jolta katkaistiin kaula! Hänen suuri tehtävänsä on ohitse ja hänen seuraajansa hajaantuvat." He olisivat voineet viitata Juudakseen, joka petti Mestarinsa ja sitten riisti itseltänsä hengen. Kuinka oikeilta heidän väitteensä saattoivatkaan näyttää, kun meidän Vapahtajamme kulki Golgatalle! Katselijoiden mielestä, mukaan luettuina arvostelijat, kaikki näytti menevän sekaisin.
Monet Uuden Testamentin ajan alkuun liittyvät asiat näyttivät olevan pois tasapainosta ja sekaannuksessa, mutta ne jotka näkivät Jumalan luvatun Sanan täyttymyksen, katselivat noita samoja asioita eri tavalla. He saattoivat nähdä Jumalan Sanan toteutuvan kaiken tuon ilmeisen sekaannuksen keskellä. Apostoli Paavali sitten varoittaa vääristä veljistä, jotka nousisivat heidän keskeltänsä ja saarnaisivat harhaoppeja ja vetäisivät opetuslapsia mukaansa (Apt. 20:30). Apostoli Johannes myöskin varoittaa antikristuksen hengestä, joka alkoi toimia kansan keskellä silloin ja tekee niin meidänkin aikanamme.
En katso tarpeelliseksi keskittyä noihin miehiin, jotka aivan ilmeisesti ovat menneet harhaan, jotka ovat langenneet vihollisen ansaan ja siten tuoneet häpeää ja halveksintaa Kristuksen ja Hänen Sanansa ylle. Heidän mielettömyytensä on jo tullut tiettäväksi tai on pian tuleva. Meidän täytyy olla varuillamme, kun on yhä noita, jotka kätkeytyvät lopunajan sanoman viitan alle ja tuovat esiin omia oppejansa. Vihollinen ei aina tule ärjyvänä leijonana; ei, hän myöskin tulee viekkaasti kuin käärme ja eksyttää ne, jotka kuuntelevat hänen väitteitänsä. Tässä ei ole mitään tilaa suvaitsevaisuudelle. Jeesus Kristus käytti hyvin kovaa kieltä vihollisen hyökkäyksiä vastaan, kun jotakin sanottiin väärässä innoituksessa ja vastoin Jumalan Sanaa. "Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: 'Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko.' Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: 'Mene pois minun edestäni, saatana; sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten" (Matt. 16:22-23).
Tämä sama Jeesus yhä vastustaa kaikkea, mikä kulkee väärän innoituksen alla. Hän ei sanonut: "Pietari, mene pois Minun edestäni!" Hän puhui itse asian lähteelle ja siten suoraan saatanalle. Siten jos Totuuden Henki on meissä, tulemme me seisomaan kaikkia epäraamatullisia opetuksia vastaan. Olkoon minusta kaukana se, että yrittäisin löytää virheitä kenessäkään veljessä, mutta vakavasti kehotan jokaista kristittyä erottamaan ne asiat, jotka vihollinen on lietsonut sotkeakseen ja sekoittaakseen uskovaiset. Ellemme me tee sitä kaikissa olosuhteissa, olemme vaarassa joutua itse noihin asioihin. Jos me suvaitsemme vääriä opetuksia, turmelee väärä henki meidän mielemme.
On tullut aika puhua Sanaa rohkeasti. Sillä hetkellä me saatamme järkyttyä, mutta totuus on tekevä meidät vapaiksi. Kun virhe on tuotu valoon, tuomitsee Valo sen, ja vihollinen menettää otteensa. Vastuuta kantavat veljet, jotka ovat väistyneet Sanasta, tulee jättää, sillä Jumala on jo jättänyt heidät. He aiheuttavat muiden harhaan menemistä toisen hengen kautta.
Jos me vain voisimme sanoa, mitä Kirjoitukset sanovat ja pysyä hiljaa siinä, missä Kirjoitukset ovat hiljaa, niin paljon vaikeuksia vältettäisiin. Vähäisinkin poikkeaminen alkuperäisestä Sanasta on mitä vaarallisinta. Vihollinen on kaikkien väärien teologisten ajatusten takana, mutta Jumala on Sanassansa. Saatana korostaa enempää tietoa. Jos kalliit, vilpittömät ihmiset vain voisivat huomata valheet ja aistia vanhan käärmeen myrkyn monissa selityksissä, pakenisivat he tiedon puulta ja palaisivat Elämän Puun luokse, uskoen täysin Jumalan Pyhän Sanan. Sana on Henki ja Elämä; mikä tahansa oma selitys on kuolema ja erottaa meidät Jumalasta. Jumala haluaa toteuttaa kaiken lupaamansa, kun sen aika tulee. Me tarvitsemme todellista Pyhän Hengen erottamista enemmän kuin koskaan aikaisemmin. On käynyt selväksi, että ihmiset, jotka väittävät uskovansa paljastetun Sanan meidän aikaamme varten, itseasiassa ovat välinpitämättömiä Kirjoitusten suhteen, poimivat lempilainauksiansa veli Branhamin saarnoista niiden sijaan ja muokkaavat ne omiin oppeihinsa sopiviksi. Jotkut ovat kadottaneet tasapainonsa, koska he eivät ole ojentaneet kaikkia asioita Jumalan Pyhän Sanan mukaisesti. He ovat jättäneet Kirjoitusten selvät opetukset ja tehneet toisen evankeliumin olematta edes tietoisia siitä.
On tullut aika, että Herralla Jeesuksella Kristuksella on ensimmäinen sija, ei ainoastaan sanoissa, vaan Totuudessa ja todellisuudessa. Tietenkin me olemme Jumalalle kiitollisia kaikista Hänen palvelijoistansa, mutta me saarnaamme Jeesusta Kristusta ja Häntä ristiinnaulittuna. Eikö olekin käynyt ilmeiseksi, että risti on pantu syrjään ja Suuri Voittaja syrjäytetty valtaistuimelta monen uskovaisen sydämessä lopunajan sanomassa? Jumala etsii kansaa, joka on täysin antautunut Hänen Sanallensa, joka vastaanottaa Hänen elämänsä ja kantaa Hänen hedelmäänsä. "Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa", sanoi Jeesus meidän Herramme. Hän ei selittänyt voimaansa tai palvelustehtäväänsä, mutta Hän voitti vihollisen käyttäen Hengen miekkaa - KIRJOITETTUA SANAA. Tämä on ainoa tie, jolla me voimme voittaa vihollisen. Meidän kokemuksemme, meidän opetuksemme, mitä tahansa se sitten saattaakin olla, ei merkitse yhtään mitään, jos se ei perustu Jumalan pyhään Sanaan. Olkoon Herralla Jeesuksella Kristuksella ensimmäinen sija meidän elämässämme, niin että Hän voi tuoda julki voittonsa meidän kauttamme.
Ewald Frankin kirjasesta, joka julkaistiin Suomessakin vuoden 1977 paikkeilla. Sanoma on ajankohtaisempi kuin koskaan, eikö vain?