Esipuhe
Johdanto
Kristus ja antikristus
Alkuperä
Anti = vastaan
Hänen alkuperänsä
Salaisuuksien paljastaminen
Ylimielisyys
Erikoisia tuntomerkkejä
Portto pedon selässä
Itä- ja Länsi-Eurooppa
Kaksisarvinen peto
Pedon kuva
Pedon merkki
Salaperäinen luku
Tarkka vertaus
Esipuhe
Minä olen selvillä tässä esitettyjen asioiden laajakantoisuudesta ja tiedän myöskin sen, että ne ovat tuova mukanansa seuraamuksia. Mutta asian tärkeyden huomioon ottaen minulle ei jää mitään muuta mahdollisuutta kuin kirjoittaa se, minkä tulee tulla sanotuksi, vaikkakin se tapahtuu lyhyessä muodossa. Sen jälkeen halukkaat voivat toden teolla alkaa tutkia Pyhiä Kirjoituksia. Niin kuin on aina ollut, tulevat jotkut vastaanottamaan sen ja jotkut hylkäämään sen. On oleva sellaisia, jotka sisäisesti iloitsevat, että jollakin on ollut rohkeus tarttua pahaa juuresta kiinni, ja mikäli mahdollista, asettaa kirves puun juurelle. Jotkut ovat suuttuva.
Tarkoituksella olen välttänyt käyttämästä niitä ilmaisuja, joita Martti Luther käytti kirjoituksissansa, joissa hän asettui antikristusta vastaan. Mitä hän tästä aiheesta on kirjoittanut, kattaa laajasti tässä esitetyn ja siitä voidaan lukea vanhoista kirjoituksista, kuten esimerkiksi laajasisältöisestä esipuheesta profeetta Danielille. Se osoittaa, kuinka syvällisesti tämä jumalanmies oli sidottu kääntämäänsä Sanaan. Tässä suhteessa on tuskin ketään häneen verrattavaa miestä kirkkohistoriassa. Henkilökohtaisen pelastuskokemuksen perusteella hänellä oli varmuus vanhurskauttamisesta uskon kautta Kristukseen; ja vielä enemmänkin: hänellä oli sisäinen yhteys ja suhde Jumalaan ja Hänen Sanaansa.
Aivan yhtä varmasti kuin Jumala uskonpuhdistuksen puhkeamisen kautta valtavalla tavalla tunkeutui pimeyden valtakuntaan, aivan yhtä varmasti Hän tekee sen nyt viedessänsä täydellisyyteen Seurakuntansa, joka tuli esiin uskonpuhdistuksesta ja on kokenut yhä uuden hengellisen elävöittämisen ja edelleen johtamisen. Kirkkohistoriaa tutkinut tietää, kuinka eri ajankohdissa tietyt raamatulliset totuudet asetettiin näkyviin. Nyt niiden kaikkien tulee tasapainoisesti tulla julistetuksi täytenä Evankeliumina, jotta hajanainen voi päätyä täydellisyyteen.
Lähetyssaarnaajana, joka vuodesta 1964 alkaen on vieraillut yli 90 maassa ja saarnannut melkein kaikkien kirkkokuntien konferensseissa, tunnen kunnioitusta jokaisen uskon ja uskonnon edessä. Tilaisuuksiin, joissa olen puhunut, ovat osallistuneet ihmiset kaikista roduista ja maailmankatsomuksista. Etelä-Afrikassa saatoin jopa kerran protestanttisena puhua yli tuhannelle ihmiselle ääriään myöten täynnä olevassa katolisessa kirkossa.
Koska tunnen niin syvästi kanssaihmisteni puolesta, täytyy minun paljastaa suurin petos, mikä maan päällä on olemassa uskonnollisessa mielessä. Jokaisella ihmisellähän on oikeus saada tietää totuus.
Me emme enää elä ajassa, jossa vain kylänoppineet, pappi ja opettaja osasivat lukea, emmekä myöskään enää siinä lähes tuhatvuotisessa ajanjaksossa, jossa kirkko huolehti siitä, ettei Raamattu missään tapauksessa joudu kansan käsiin, vaan ajassa, jossa jokainen voi hankkia itsellensä tietoa. Miksi ei myöskin tässä kohden mentäisi tuohon niin tärkeään tutkimiseen? Tässä lyhyessä tutkistelussa on voitu viitata vain huomattavan olennaisiin asioihin.
On kysymys jokaisesta henkilökohtaisesti ja hänen määränpäästänsä kuoleman jälkeen. Ihminen on itse asiassa luotu elämää varten, niin varmasti kuin on elämän jatkuminen kuoleman jälkeen, vaikka jotkut eivät sitä haluakaan pitää totena. Mutta jokaisen täytyy itse asettaa suuntansa oikein, jos haluaa saavuttaa määränpään.
Monista käytössäni olevista raamatunkäännöksistä olen suurimmaksi osaksi käyttänyt Teol.tri (D.Dr.) Hermann Mengen käännöstä.
Olkoon tämä kirjanen siunaukseksi kaikille lukijoillensa ja saattakoon monet kadotukseen johtavalta lavealta tieltä kaidalle tielle, joka johtaa iankaikkiseen elämään. Käsittäköön jokainen totuuden, tulkoon sen lävitse tunkemaksi ja samanaikaisesti vapautukoon jokaisesta eksytyksestä. Autuuttamme meidän ei tule uskoa kenenkään ihmisen käsiin vaan ainoastaan Jumalalle.
Krefeld heinäkuussa 1986
Ewald Frank
Johdanto
Tässä tutkistelussa viittaamme pääasiassa Danielin kirjaan ja Ilmestyskirjaan. Aivan lähimenneisyyteen asti eivät edes itse kansainvälisesti tunnetut raamatunopettajat päässeet pitkällekään näiden kahden profeetallisen kirjan sisällön suhteen. He olivat aina uusien arvoitusten edessä, koska he eivät olleet kykeneviä ratkaisemaan siinä käytettyä esikuvallista puhetta. Se, mikä suoranaisen innoituksen vaikutuksesta kirjoitettiin muistiin, voi tulla paljastetuksi ja ymmärretyksi ainoastaan ylhäältä tulevan suoranaisen ilmestyksen kautta. Tässä kohden ei ihmishenki saa filosofisesti tutkistella, vaan tässä kohden täytyy Jumalan Hengen valaista ja paljastaa kätketty (1. Kor. 2: 10- 13). Koska aika profeetalliselle osalle ei vielä ollut tullut, kirjoitettiin muistiin ainoastaan omia tietoja parhaan ymmärryksen mukaan.
Raamatullista profetiaa ei voida selittää, vaan sitä tulee enemmänkin tarkastella ja tutkia toteutumisessansa. Eskatologiset, eli lopunajalliset tapahtumat ovat ennalta ohjelmoidut jumalallisen ennaltamääräämisen kautta. Jumala on antanut ennalta kirjoittaa muistiin molemmat, sekä ihmiskunnan historian että siinä toteutuvan pelastushistorian. Mitä raamatunselittäjät aikaisemmin ovat sanoneet, ei pidä yhtä selvien, toteutumisesta otettujen Jumalan vastausten kanssa. Joka ajattelee tietävänsä jotakin, se ajatelkoon, että jokaisen tiedon täytyy olla perustuneena Pyhien Kirjoitusten kokonaistodistukseen ja olla sopusoinnussa sen kanssa. Mitä jostakin aiheesta sanotaan on vasta silloin oikein, jos viimeisimmätkin siihen kuuluvat kysymykset tulevat vastatuiksi yksiselitteisesti ja tyydyttävällä tavalla.
Ei sen tähden, että olisimme lukeneet Raamattua perusteellisemmin, vaan koska nyt on aika, jossa Jumalan salaisuudet tulevat tiettäviksi, on Herra avannut omiensa ymmärryksen Kirjoitusten profeetalliselle osalle. Ilman pienintäkään epäilyksen häivää me elämme pelastushistorian viimeisimmässä jaksossa. Tällä toteamuksella ei ole tarkoitus saada aikaan paniikkia tai maailmanlopun tunnelmaa, mutta kylläkin vaikuttaa heräämistä ja raitistumista. Nyt on kysymys profeetallisen Sanan korostamisesta, joka ei saa jäädä evankelisen ja opetuksellisen osan taakse.
Profeetta Danielia käskettiin: "Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy" (Luku 12: 4).
Niin tärkeän sisällön sinetöimisen ei tullut tapahtua ainaiseksi, vaan ainoastaan lopunaikaan asti. "Lopun ajasta" tai "viimeisistä päivistä" on Vanhassa- ja Uudessa Testamentissa toistamiseen mainintoja. Daniel 8: 17- 19 sanotaan: "Tarkkaa, ihmislapsi, sillä näky tarkoittaa lopun aikaa… Katso, minä ilmoitan sinulle, mitä on tapahtuva viimeisenä vihan aikana; sillä lopun aikaa tämä tarkoittaa."
Mikä vielä hiljattain oli kätketty ja sinetöity ja mitä sen johdosta ei voitu ymmärtää, on nyt paljastettu. Varmastikin tulevat kaikki tämän selvityksen jälkeen paremmin ymmärtämään Danielin kirjaa ja Ilmestyskirjaa.
Profeetta Daniel ei selittänyt niitä näkyjä, joissa tietyt kehitykset ja tapahtumat tuotiin esiin symboleina, vaan hänen luoksensa lähetettiin enkeli Gabriel, joka selitti hänelle hänen näkemänsä. Daniel todistaa hänestä: "Daniel, nyt minä olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen. Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. käsitä siis se sana ja ymmärrä näky" (Luku 9: 22- 23).
Kuten siihen aikaan, niin on myöskin tänään kysymys selvittämisestä ja oikeasta ymmärryksestä, mutta myöskin rukouksesta, jossa syvä sydämen kaipaus tulee julki, saada Jumalalta selvyys. Avain siihen on kehotuksessa: "Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky!" Joka jättää Sanan huomiotta, kulkee mielestään omistamastansa näystä huolimatta harhaan. Jumala on sidottu Sanaansa; Hän tekee kaiken Sanansa mukaisesti. Luvussa 11: 1 me luemme: "Ja nyt minä ilmoitan sinulle totuuden." Enempää me emme halua emmekä tarvitsekaan. Mutta me haluaisimme mielellämme tietää, mitä tähän Totuuden Kirjaan on kirjoitettuna.
Myöskin Johanneksen luona vieraili enkeli hänen ollessansa Patmoksen saarella. Siitä todistetaan jo ensimmäisen luvun ensimmäisessä jakeessa: "...ja sen lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle." Sen jälkeen kun hän oli nähnyt kaikki näyt ja tapahtumat kuvina, todistaa hän luvussa 22: 8- 9 seuraavalla tavalla: "Ja minä, Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin. Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka tämän minulle näytti. Ja hän sanoi minulle: 'Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa'."
Kiitos ja palvonta kuuluvat yksin Jumalalle, myöskin silloin kun Hän lähettää jonkin enkelin tai sanansaattajan. Hänellä on taivaallisia ja maallisia sanansaattajia, lähettejä, joiden kautta Hän voi puhua ja vaikuttaa (Hebr. 1: 7).
Erikoiseen pelastushistorialliseen tehtävään kuuluu suoranainen profeetallis- apostolinen kutsuminen. Kenellä on vain kuviteltu lähetystietoisuus, on sitova ihmiset itseensä ja oppeihinsa ja siten johtava heidät seuraamaan itseänsä. Mutta joka on Jumalan lähettämä, hän puhuu Jumalan Sanaa ja johtaa ihmiset Jumalan yhteyteen. Sellaiset jumalanmiehet raivaavat ja valmistavat Hänelle ja samanaikaisesti myöskin Hänen kansallensa tien, kun he poistavat jokaisen hengellisen esteen (Jes.62: 10). Niin ihmisistä todellakin tulee opetuslapsia ja siten Jeesuksen Kristuksen seuraajia.
Tämä ajatus muistuttaa meitä ennustuksesta Mal. 3: 1 "Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni." Se toteutui Johannes Kastajassa, joka lähetettiin Herran edellä (Matt. 11: 10).
Ilm. 22: 6 me luemme: "Nämä sanat ovat vakaat ja todet, ja Herra, profeettain henkien Jumala, on lähettänyt enkelinsä näyttämään palvelijoilleen, mitä tapahtuman pitää." Lopuksi puhuu Herra Itse: "Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa" (jae 16).
Aina kun pelastushistoriallisesti merkittävät tapahtumat toteutuvat, lähettää Jumala enkelin, toisin sanoen profeetan. "Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille" (Aamos 3: 7). Niinpä esimerkiksi Johannes Kastajan syntymän ilmoitti enkeli (Luuk. 1: 13). Betlehemin kedoilla paimenet kuulivat taivaallisten sotajoukkojen laulavan ja kuulivat enkelin suusta tiedon Lunastajan syntymästä: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa" (Luuk. 2). Myöskin sinettien avaaminen ilmoitettiin yliluonnollisella tavalla.
Kristus ja antikristus
Pyrkiessämme selvyyteen tässä niin tärkeässä aiheessa antikristuksesta täytyy meidän ensisijaisesti kääntyä Jumalan Sanan puoleen ja valaista tätä salaperäistä persoonallisuutta Kirjoituksien avulla. Niin kuin jo mainittiin, on jo kauan ollut mitä erilaisimpia muunnelmia inhimillisistä mielipiteistä ja näkemyksistä. Meillä on kuitenkin oikeus virheettömään ja vastaansanomattomaan vastaukseen, ja se voidaan antaa meille vain virheettömän Jumalan Sanan kautta.
Kaikki Pyhien Kirjoitusten todistukset ovat itsessänsä ja suhteessa toisiinsa todiste Jumalan totuudellisuudesta. Luomakunta todistaa Luojasta. Joka kieltää Hänet, sen tulisi myöskin kieltää majesteettisen maailmankaikkeuden olemassaolo. Lunastetut ovat elävä todiste Lunastajasta. Jumalallinen ei tarvitse ihmisten vahvistamista; se on itsessänsä toteutunutta, vahvistettua todellisuutta. Tämä koskee jokaista aihetta ja jokaista Pyhien Kirjoitusten aluetta.
Antikristusta koskeva mutkikas aihepiiri kuuluu vaikeimpiin, mitä uskonnollisella alueella on olemassa. Ensimmäisellä sijalla on Jeesuksen Kristuksen salaperäinen Jumaluus, toisena seuraa antikristuksen mystinen persoona. Molemmat ovat useimmille ihmisille arvoitus, ja molemmissa tapauksissa mielipiteet poikkeavat suuresti toisistansa. Maan päällä ei ole mitään opinpaikkaa, ei mitään professoria, joka voisi antaa siihen sitovan ratkaisun. Perinnäinen teologia on tässä suhteessa täysin pimeydessä; se sisältää ainoastaan selityksiä, jotka vastaavat kutakin kirkollista suuntaa.
Niin kuin jo olemme lainanneet profeetta Danielista, tulisi tämän salaperäisen kirjan tulla suljetuksi ja sinetöidyksi lopunaikaan asti. Ilm. 5: 1 me kuulemme sinetöidystä kirjasta Uudessa Testamentissa. Kysymys kuului: "Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?" Johannes, joka seurasi tapahtumaa, sai vastaukseksi: "Katso, Jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä" (Ilm. 5: 5).
Tässä tutkistelussa me emme voi mennä pidemmälti sinettien avaamiseen ja niiden laajasisältöiseen merkitykseen ja esittää, mitä ne yksityiskohtaisesti sisältävät. Meidän kohdallamme on tässä kysymys asetetusta aiheesta ja siihen kuuluvien symbolien, esikuvien, merkityksestä, joita me yhä uudelleen tulemme kohtaamaan. Profetiassa me olemme tekemisissä samantapaisten kuvien kanssa, kuin mitä tulee Herran vertauspuheisiin, jotka kätkevät itse asiallisen tarkoituksen itseensä. On kysymys eläimistä, pedoista, päistä, sarvista, pedon kuvasta, pedon merkistä, pedon luvusta, jopa portosta pedon selässä jne. Me tulemme huolellisesti seuraamaan niiden merkitystä Pyhien Kirjoitusten avulla.
Antikristillinen järjestelmä on monipuolinen ja kulkee rinnakkaisesti lähes kaksituhatvuotisen pelastushistorian kanssa. Pyhät Kirjoitukset osoittavat sen erilaisissa yhteyksissä. Paavali kuvaa tuota toimivaa persoonaa joukolla erilaisia nimikkeitä. Profeetallisella kaukonäköisyydellä hän oli kykenevä antamaan hänestä tarkan kuvauksen. Apostoli kirjoittaa kehottaen: "Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala ... Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, joka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä..." (2. Tess. 2: 3- 10).
Seuraavan vastakkainasettelun tulee tehdä meille selväksi joitakin antikristuksen tuntomerkkejä:
Kristus tuli Isän Nimessä (Joh. 5: 43- 44);
jäljittelijä tulee omassa nimessänsä (Joh.5: 43- 44).
Kristus nöyryytti itsensä täydellisesti (Fil. 2: 8);
Kadotuksen lapsi korottaa itsensä kaiken yli (2. Tess. 2: 4).
Kristusta halveksittiin ja vältettiin (Jes. 53: 3);
antikristus antaa juhlia ja palvoa itseänsä (Ilm. 13: 8).
Kristus on totinen profeetta (5.Moos.18: 15- 18, Apt. 3: 22- 23);
antikristus on väärä profeetta (Ilm. 16: 13; 20: 10).
Kristus todisti totuudesta (Joh. 18: 37);
pahantekijä heittää totuuden maahan (Dan. 8: 12).
Kristus tuli tekemään Jumalan tahdon (Hebr. 10: 7- 10);
antikristus toteuttaa omaa tahtoansa (Dan. 11: 36).
Kristus tuli pelastamaan kadotetut (Luuk. 19: 10);
antikristus astuu esiin hävittääksensä pyhät (Dan. 8: 24).
Kristus asettui Jumalan lain alle (Matt. 5: 17);
vastustaja on laiton (2. Tess. 2: 8; Dan. 7: 25- 26).
Kristusta kutsuttiin Jumalan Pojaksi (Luuk. 1: 35);
antikristusta kadotuksen lapseksi (2. Tess. 2: 3).
Kristus on jumalisuuden salaisuus (1. Tim. 3: 16);
antikristus laittomuuden salaisuus (2.Tess.2:7).
Nämä vertaukset, joita voitaisiin mielen mukaan jatkaa, ovat välttämättömiä tuomaan tuo henkilö silmiemme eteen. Selvityksessämme tulevat vielä selvästi valoon vastakkaisuudet, joita monet eivät vielä ole käsittäneet. Danielissa, apostolien kirjeissä ja Ilmestyskirjassa me kohtaamme mitä erilaisimpia kuvauksia, mutta jotka kuvaavat aina samaa persoonaa tai samaa järjestelmää monipuolisuudessansa.
Alkuperä
Antikristus on mystillinen henkilö, se on kiistaton tosiasia. Aivan yhtä varmasti kuin Kristuksen voi tuntea totiseksi ainoastaan ylhäältä tulevan ilmestyksen kautta, aivan yhtä varmasti tunnetaan myöskin antikristus vain ylhäältä tulevan valaisun kautta. Niin kuin Kristus on Jumalan ilmestyminen ihmisen hahmossa, tulee antikristus suoranaisen esiin astumisensa aikana olemaan Saatanan henkilökohtainen julkituleminen ihmisessä. Saatana ei varmastikaan ole mikään ateisti; hän uskoo Jumalaan ja vapisee (Jaak. 2: 19). Hänen edustajansa maan päällä seuraa täysin hänen jalanjäljissänsä. Ulkonaisesti me olemme hänen kohdallansa tekemisissä erikoisen hurskaan miehen kanssa, joka jopa käyttää raamatunkohtia, kuten Saatanakin teki kiusatessansa Jeesusta.
Niin kuin Kristuksella, on antikristuksellakin pitkä esihistoria; molemmilla on alkunsa taivaassa. Kun seurataan Kirjoituksia takaisin päin, niin voidaan helposti todeta, että Kristus palaa takaisin Jumalaan ja antikristus Saatanaan. Kristus edustaa Jumalan valtakuntaa valon ja elämän kanssa; antikristus Saatanan valtakuntaa pimeyden ja kuoleman kanssa. Molemmat ovat edustettuina maan päällä, molemmat samanaikaisesti kätkettyinä ja paljastettuina.
Niin kuin jo on todettu, löydämme Pyhistä Kirjoituksista tarkan kuvauksen molemmista. Ajan alusta lähtien tulivat niin Kristus kuin myöskin antikristus ilmoitetuiksi ja kuvatuiksi varjokuvissa ja symboleissa. Molemmat edustavat määrättyä valtakuntaa. Molemmat vetoavat valtaistuimeen - sillä erotuksella, että toinen on Jumala ja toinen antaa palvoa itseänsä jumalana. Valo ja pimeys, päivä ja yö, elämä ja kuolema todistavat alusta alkaen kahdesta täysin vastakkaisesta olemuksesta ja alueesta. Me näemme nuo molemmat linjat Kainista ja Aabelista alkaen Jeesukseen ja Juudakseen asti, ja lopulta näemme Kristuksen ja antikristuksen.
Kristusta kuvataan meille mitä erilaisimmilla kuvauksilla, jotka kulloinkin esittävät Hänet yhteydessä Hänen monipuolisiin tehtäviinsä : Jumalan Poika, Ihmisen Poika, Daavidin Poika, Jumalan Karitsa, välittäjä, Puolustaja, Kuningas, Pappi, Profeetta jne.
Kuten jo on mainittu, myöskin antikristusta kutsutaan kulloisessakin yhteydessä erilaisilla titteleillä: "väärä profeetta", "laiton", "vastustaja" jne. Joka on läpikäynyt Pyhiä Kirjoituksia, hänelle ei tuota vaikeuksia todeta, että kaikki Jumalan ominaisuudet ja luonteenpiirteet sopivat sataprosenttisesti Kristukseen ja vastaavasti saatanan ominaisuudet antikristukseen.
Anti = vastaan
Avain oikeaan ymmärrykseen päästäksemme tämän arvoituksellisen persoonan jäljille on sanassa a n t i. Niin kuin jokaiselle on tunnettua, merkitsee a n t i "vastaan". Antikristus on siis vastustaja - Kristusta vastaan oleva. Pettävä puoli perustuu kuitenkin siihen, että tämä henkilö viittaa Kristukseen, mutta kaikkine oppeinensa ja koko käytäntöinensä on vastoin Häntä ja Hänen Sanaansa. Hän puhuu Kristuksesta, mutta kuitenkin sitoo omaan itseensä seuraajansa, joita hän kutsuu omasta näkökulmastansa "uskovaisiksi". He uskovat hänen sanansa, ei Kristuksen Sanaa.
Erikoinen antikristuksen tuntomerkki perustuu siihen, että hän on "valehtelija" ja identtinen oppinsa kanssa, joka perustuu pelkkiin valheisiin - vastakohtana Kristukselle, joka on Totuus ja jonka opit perustuvat pelkkiin totuuksiin. Antikristus korvaa jokaisen Kristuksen opin omillansa. Valhe on totuus väärin edelleen annettuna. Niin kuin jo Eedenin puutarhassa paholainen, samoin käyttää antikristuskin Jumalan Sanaa viekkaudella ja kavaluudella, eksyttääksensä hurskaat mitä hurskaimmalla tavalla. Mutta tarkemmassa tutkistelussa huomataan, ettei absoluuttisesti mikään hänen opettamastansa pidä yhtä alkuperäisen Jumalan Sanan kanssa. Joka on ja toimii vastoin Sanaa, se on Kristusta vastaan, eli "anti-Kristus", sillä Kristus on Sana - Logos.
Antikristuksesta me kuulemme alkukristillisyydessä. Johannes mainitsee hänet toistuvasti kirjeissänsä. Nykyiseen aikaan viitaten hän kirjoittaa hänestä: "Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee..." On huomionarvoista, että Johannes toisaalta puhuu antikristuksen tulemuksesta yksikössä ja siten puhuu viimeisistä päivistä, eli lopunajasta, mutta kuitenkin samanaikaisesti mainitsee useampia, jotka jo silloin astuivat esiin: "... niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut" (1. Joh. 2: 18). Tässä kohden ei ollut kysymys ihmisistä, jotka hylkäsivät Kristuksen, vaan sellaisista, jotka esittivät ja selittivät Hänet vastoin Sanaa.
Väärät veljet, joista Paavali kirjoitti, väärät "kristukset", joista Jeesus puhui, ovat vääriä voideltuja, jotka jo alussa väistyivät profeetoista ja apostoleista ja kantoivat esiin muita opinnäkemyksiä. Erikoisesti nousi esiin Raamatussa mainittu puheenjohtaja Niko. Hänen seuraajansa olivat "nikolaiittoja". Hän kokosi ympärillensä herkkäuskoisia ja julisti omia tekoja yksinomaisen uskon sijasta, jonka kautta tullaan autuaiksi. Herra julistaa omillensa kiitosta ensimmäisessä kirjeessä seurakunnan enkelin kautta sanoen: "Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja" (Ilm. 2: 6). Kolmannessa kirjeessä oli jo saanut jalansijaa tämä epäraamatullinen suuntaus, jossa itse nimitetty papisto hallitsi maallikoita. Sen johdosta kehotus: "Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista" (Ilm. 2: 15). Aivan niin kuin vehnä ja rikkaruohot kasvavat samalla pellolla, niin myöskin aidot ja epäaidot ovat kristillisyyden maaperällä.
Se alkoi siten, että antikristillisen hengen vaikutuksessa tuotiin esiin ja uskottiin totuudesta irrotettuja oppeja. Myöhemmin antikristillisessä järjestelmässä siitä tehtiin opinkappaleita. Niiden kruunaaminen on lopulta oleva itse antikristuksessa. Paavali, jolla oli profeetallinen kyky nähdä kauas, kirjoittaa: "Tätä opeta ja tähän kehota. Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään..."(1. Tim. 6: 3- 4).
Tuo apostoli tiesi, että hänen julistuksensa oli jumalallista alkuperää, sillä hän oli saanut vastaanottaa sen suoranaisen Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen kautta. (Gal. 1: 12). Hän ei puolusta itseänsä ja oppejansa, vaan Jeesuksen Kristuksen Evankeliumia - puhdasta, autuaaksitekevää Jumalan pelastussanomaa. 2. Tim. 1: 13- 14 hän vaatii työtovereitansa pitäytymään kiinni terveeseen oppiin: "Ota esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka olet minulta kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Säilytä se hyvä, mikä sinulle on uskottu, Pyhän Hengen kautta, joka meissä asuu."
Kirkkohistorian kuluessa ovat monet väärät opettajat ja profeetat astuneet esiin, niin kuin 2. Piet. 2: 1 on ilmoitettu: "Mutta myöskin valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon." Käsite "väärät profeetat" on myöskin tässä monikossa.
Antikristillisen hengen innoittamana kehittyi kirkko todellisen seurakunnan rinnalle. Itse nimitetyt opettajat, väärät profeetat ja valheapostolit eivät enää saarnanneet Kristuksen oppia, vaan omia käsityksiänsä. He vetivät epävakaita ihmisiä pois Jumalan Sanasta itsensä seuraamiseen. Lopussa yhdistyvät kaikki antikristillisen järjestelmän tunnusmerkit ja ominaisuudet yhden pään alla. Sen tähden hänestä on Ilmestyskirjassa kirjoitettu "vääränä profeettana". Niin kuin totiset Jumalan Sanan profeetat julistivat heille tulleen Jumalan Sanan "NÄIN SANOO HERRANA", niin myöskin tuo väärä profeetta esittää väitteen olevansa Jumalan ääni maan päällä. Mutta hänen opillansa ei todellisuudessa ole mitään yhteistä todellisen Jumalan Sanan kanssa. Hän on väärän opin profeetta, ja sen tähden häntä kutsutaan "vääräksi profeetaksi".
Joka julistaa sellaista, mikä on vastoin todellisia profeettoja, on itse väärä profeetta. Väärä opettaja on sellainen, joka opettaa toisin kuin mitä Jumalan asettamat opettajat alkukristillisyydessä. Vertailun perusteella on helposti todettavissa, että tänään saarnataan toista Jeesusta ja edustetaan toista Evankeliumia kuin mitä oli alkukristillisyydessä (2. Kor. 11: 4). Väärä esitetään oikeana ja oikea vääränä. Ilman että ihmiset olisivat tietoisia siitä, on vuosisatojen kuluessa liitetty mukaan lukemattomia harhaoppeja, joilla ei ole enää mitään yhteistä ensimmäisten kristittyjen oppien ja käytännön kanssa.
Mutta kuka tutkisi vielä tänään Kirjoituksia koetellaksensa, pitävätkö esitetyt opit paikkansa? Paavali sanoi: "Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa" (Apt. 20: 29- 30). Hurskastelevat sanat ympäröidään hyvin harjoitetulla seremonialla. Tietämättömät joukot tulevat vaikutetuiksi ja ovat sitä mieltä, että Kristus olisi johtanut siten. He näkevät ulkonaisesti karitsan (Lammfromme, saks.) eivätkä näe kohtalokkaan vääristelyn lävitse, koska he eivät tunne Sanaa. Jeesus sanoi: "Minun lampaani kuulevat minun ääneni" (Joh. 10: 27). Hänen äänensä on ja pysyy iankaikkisesti Hänen Sananansa.
Kuten jo mainittiin, tunnetaan väärä profeetta siitä, ettei hän saarnaa totisten profeettojen Sanaa; väärä apostoli siitä, ettei hän julista raamatullista apostolien oppia (Ilm. 2: 2); antikristus siitä, että hän opettaa väärin Kristuksesta eikä lainkaan ajattele tehdä sitä, mitä Kristus on käskenyt. Sanallisesti hän tunnustautuu Kristukseen, mutta on kuitenkin syvällisesti kietoutunut taikauskoon niin pitkälti, että käännytään kuolleiden puoleen, mikä on spiritismiä. Kuinka vakavat ovatkaan sanat: "Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1: 8).
Joka näkee antikristuksen maailmandiktaattorina poliittisen tyrannin mielessä, tulee olemaan yllättynyt. Paavali kirjoittaa hänestä, että Saatana hänen kauttansa on loppujaksossa vaikuttava "Valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikella vääryyden viettelyksillä" (2. Tess. 2). Tällä ihmisellä ei ole mitään raamatullisia merkkejä ja ihmeitä osoitettavanansa, niin kuin ne tapahtuivat Jeesuksen Kristuksen ja apostolien palvelustehtävässä Jumalan voiman kautta. Sen sijaan hän on juonittelun mestari. Mitä kukaan muu ei saisi aikaan, se onnistuu hänelle uskonnollisella politiikalla. Ne ovat valheellisia merkkejä, jotka ovat vastoin totuutta. Hän ymmärtää toimia mitä hurskaimmalla valheella ja petoksella ja eksyttää kaikki ne, jotka uskovat hänen valhe-evankeliuminsa; hän pystyy puhumaan valtiomiesten ja kirkkoruhtinaitten vertaisesti. Hänellä on maailman paras neuvonantajaryhmä, hän on parhaiten informoitu mies; hänen luoksensa tulevat kaikki jokaisesta leiristä. Hänen välittäjänroolinsa otetaan huomioon kaikissa vastakkaisissa poliittisissa piireissä. Hän on korkein hengellinen auktoriteetti, mitä maan päällä on olemassa, ja niin kuin itse väittää, myöskin korkein laillinen instanssi.
Ei milloinkaan ole antikristus kokeva rukouksen kuulemista, ei milloinkaan ole hänen kauttansa, niin kuin Kristuksen kautta, rampa kävelevä, sokea näkevä tai kuuro kuuleva. Siitä huolimatta on koko maailma juhliva ja palvova häntä: "...jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen" (2. Tess. 2: 10- 12). Ajatelkaamme sitä: antikristus on nimensä mukaisesti Kristus, mutta pohjimmaltaan ottaen hän on Kristusta vastaan. Hän puhuu Jumalan valtakunnasta, mutta rakentaa omaa valtakuntaansa, jossa hän hallitsee.
Hänen alkuperänsä
Voidaksemme paremmin ymmärtää antikristuksen taktiikkaa ja olemusta, täytyy meidän aluksi tutkistella saatanaa. Tämä saattaa kuulostaa erikoislaatuiselta, mutta me olemme osoittava yhtymäkohdat hänen ja antikristuksen välillä. Hes. 28: 12- 15 sanotaan: "Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa. Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin. Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumalolento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä. Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys."
Tässä puhutellaan Lusiferia, jonka Jumala oli luonut enkeliruhtinaaksi. Jumalan luomana hän oli täydellinen, mutta oli varustettu vapaalla tahdolla niin kuin mekin. Valitettavasti hän käytti sitä noustaksensa ja korottaaksensa itsensä Jumalaa vastaan. Sama sanotaan myöskin hänen edustajastansa, joka korottaa itsensä kaiken yläpuolelle. Koska saatana ei ole kaikkitietävä, ei hän voinut ennalta nähdä, millaiset seuraamukset hänen toiminnastansa tulisi olemaan. Samoin on antikristuksen suhteen, jonka täytyy ottaa hänelle lankeava rooli vastaan. Hänen loppunsa on häneltä kätketty; hän tietää paljon, mutta ei kaikkea.
Niin kuin meille sanottiin, oli saatana Eedenin puutarhassa. Siellä hän myöhemmin lankeemuksensa jälkeen meni käärmeeseen, jonka hahmossa hän johdatti ensimmäiset ihmiset tottelemattomuuteen ja siten Jumalan Sanan rikkomukseen. Kysymyksellä: "Onko Jumala todella sanonut?" hän kylvi heihin epäilyksen Jumalan Sanaa kohtaan. Saman tekee hänen edustajansa maan päällä. Niin joutui koko ihmiskunta alusta alkaen pahan vaikutuksen alle, joka aina perustuu siihen, että Jumalan Sana asetetaan kysymyksen alaiseksi. Se alkoi epäuskolla, jota sitten tottelemattomuus ja lopulta rikkomus seurasivat. Niin päädyttiin syntiinlankeemukseen, johon me kaikki tulimme mukaan vedetyiksi. Jokainen on epäonnistunut ja tullut syylliseksi, sillä me olisimme toimineet aivan samalla tavoin kuin Aadam ja Eeva.
Korottaessansa itsensä saatana ei vain tullut alas syöstyksi, vaan hän toi turmion koko ihmiskunnan ylle. Mutta kuitenkin heti syntiinlankeemuksen jälkeen Herra antoi julistuksen tulevasta Lunastajasta, kun Hän puhui siitä siemenestä, joka tulisi naisen siemenen kautta, murskataksensa vanhan käärmeen pään (1. Moos. 3: 15). Tästä syystä Jeesus kutsui Mariaa aina "vaimoksi", eikä koskaan "äidiksi". Hän oli Jumalansiemen, jossa luvattu Sana tuli todellisuudeksi. Tuo jumalallinen Siemen on toisaalta Jumalan Sana (Luuk. 8: 11); toisaalta hyvä siemen ovat Jumalan valtakunnan pojat ja tyttäret (Matt. 13: 38). He ovat peräisin jumalallisesta siemenestä ja muodostavat siten jumalallisen suvun (1. Piet. 2: 9; Apt. 17: 29).
Profeetta Jesajasta me löydämme saatanan lankeamisen tällä tavoin kuvattuna: "Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja! Sinä sanoit sydämessäsi: Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni korkeimman vertaiseksi!" (Jes. 14: 12- 14).
Tähän päivään mennessä ei mikään ole muuttunut hänen aikomuksissansa. Jo Eedenin puutarhasta alkaen hän yritti hallita ihmisiä toteuttaaksensa suunnitelmansa. Siihen aikaan hän piti Tyyron kuningasta riivattuna, missä näemme esimerkin saatanan inhimillis-paholaismaisesta vallasta maan päällä. Hänelle Jumala puhui profeettansa kautta: "Koska sinun sydämesi on ylpistynyt ja sinä sanot: 'Minä olen jumala, jumalain istuimella minä istun meren sydämessä', ja kuitenkin olet ihminen, et jumala, vaikka omasta mielestäsi olet Jumalan vertainen..." (Hes. 28: 2). On mitä suurimmassa määrin kummallista, että ihminen voi kuvitella itsensä Jumalaksi. Mutta ei kuitenkaan ole kysymys ihmisestä, vaan saatanasta hänessä, jota kutsutaan tämän maailman kuninkaaksi ja hallitsijaksi (2. Kor. 4: 4). Saatana vaati jopa meidän Herraltamme, että Hänen tulisi langeta hänen eteensä ja palvoa häntä. Siitä hyvästä hän tarjosi Hänelle maailman rikkauksia (Matt. 4: 8- 10). Sen, joka edustaa häntä täällä maan päällä, tulee kantaa samoja tunnusmerkkejä; rikkaus ja palvonta ei saa puuttua. Hänen täytyy ajatella itsensä Jumalan sijaiseksi, siis jäljitellä Kristusta, mutta kuitenkin hän omaa saatanan ominaisuudet, joka haluaisi olla Jumalan kaltainen. Hän ottaa vastaan tarjotut rikkaudet ja aarteet.
Edelleen on kirjoitettuna: "...viisaudessasi ja ymmärtäväisyydessäsi olet hankkinut itsellesi rikkautta, hankkinut kultaa ja hopeata aarreaittoihisi ja suuressa viisaudessasi olet kaupankäynnillä kartuttanut rikkautesi, ja niin sinun sydämesi on ylpistynyt rikkaudestasi" (Hes. 28: 4- 5). Myöskin tämä näkyvä, maallinen tunnusmerkki on merkki saatanalle ja sen johdosta myöskin hänen edustajallensa, jota hän hallitsee. Tähän päivään mennessä siitä ei ole mikään muuttunut. Kuka sitten ei tiedä, missä aarteet ovat aarrekammioissa? Kuka ei vielä ole kuullut niistä lukemattomista rikkauksista, kaikesta kullasta, hopeasta, jalokivistä jne. ?
"Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa ja sinä teit syntiä. Niin minä karkoitin sinut häväistynä jumalan vuorelta..." (jae 16). Mistä alkaen on paholainen harjoittanut kaupantekoa? Tässä kuvauksessa puhutellaan vuorotellen saatanaa ja maallista hallitsijaa, johon hän on ruumiillistunut. Saatana on henkiolento ja tarvitsee fyysisen ruumiin, jota hän pitää riivattuna, jotta hän voisi harjoittaa valtaansa.
Meidän täytyy pitää mielessämme kokonaiskuvaus saatanasta ja erilaiset tunnusmerkit, sillä ne kohtaamme yhä uudelleen, kun tulee kysymys hänen edustajastansa maan päällä. Erikoisen tärkeätä siinä on se, että hän esiintyy valkeuden enkelinä ja että myöskin kaikki hänen edustajansa viimeisimpään asti, joissa hän itse ruumiillistuu, esiintyvät samalla tavalla. Apostoli Paavali näki sen lävitse ja kirjoitti: "Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei siis ole paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen" (2. Kor. 11: 13- 15).
Salaisuuksien paljastaminen
Kuten jo aikaisemmin olemme maininneet, näki profeetta Daniel olennaiset lopunajan tapahtumat ennalta esikuvina, symboleina. Hän todisti kuninkaan edessä: "Mutta on Jumala taivaassa; hän paljastaa salaisuudet ja ilmoittaa kuningas Nebukadnessarille, mitä on tapahtuva aikojen lopussa" (luku 2: 28). Jumalan kansa on nytkin, niin kuin siihenkin aikaan, parhaiten informoitu. Mitä Herra sanoo Matt. 23: 34, pätee vielä tänään: "Katso, minä lähetän teidän tykönne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita." Poliitikkojen ollessa olettamuksien varassa, tuntevat uskovaiset ajan merkit Jumalan Sanan avulla. He käsittävät, että me elämme nyt profeetallisessa ajanjaksossa. He kykenevät oikealla tavalla näkemään sen, mitä profeetat ja apostolit näkivät näyissä ja Hengen innoituksessa kirjoittivat muistiin. Jumalan Sana tuli aina profeetoille, ei milloinkaan teologeille.
Mutta jokainen todellinen profeetta ja apostoli on Danielin tavoin tunnustava: "Ja tämä salaisuus on paljastettu minulle, ei oman viisauteni voimasta ikäänkuin minulla olisi sitä enemmän kuin kenelläkään muulla ihmisellä..." (Dan. 2: 30). Rukouksessansa Daniel ylisti Herraa ja sanoi: "Hän... antaa viisaille viisauden ja taidollisille ymmärryksen. Hän paljastaa syvät ja salatut asiat, hän tietää, mitä pimeydessä on, ja valkeus asuu hänen tykönänsä" (jakeet 21- 22).
Ensimmäiseksi profeetta Daniel näki kuvapatsaan, niin kuin se aikaisemmin oli näytetty unessa kuningas Nebukadnessarille. Hän kuvaa sitä seuraavalla tavalla: "Se kuvapatsas oli suuri, ja sen kirkkaus oli ylenpalttinen ... kuvan pää oli parasta kultaa, sen rinta ja käsivarret hopeata, sen vatsa ja lanteet vaskea. Sen sääret olivat rautaa, sen jalat osaksi rautaa, osaksi savea" (2: 31- 33). Aivan selvästikin tämä kuvapatsas esitti jotakin henkilöä, sillä mainitaan pää, rinta, kädet, alaruumis, lanteet, sääret ja jalat. Samalla havainnollistetaan sen kautta neljää toisiaan seuraavaa maailmanvaltaa.
Jakeissa 37- 45 hän valaisee noiden neljän suuren maailmanvallan merkitystä, jotka historiallisesti ovat: Babylonialainen valtakunta, jota kultainen pää esittää, ja jolla oli maailmanvalta 606-538 e.Kr; Meedialaisten ja Persialaisten valtakuntaa kuvasi hopeinen rinta ja kädet ja joka hallitsi 538- 330 e.Kr.; kreikkalainen maailmanvaltakunta Aleksanteri Suuren hallinnassa, jota kuvaavat lanteet ja vaskinen alaruumis, ja joka tuli valtaan vuonna 330 ja kesti vuoteen 30 e.Kr.; siitä lähtien otti vallan roomalainen maailmanvalta, joka on kestävä loppuun asti.
Sama profeetta näki 7. luvussa, kuinka taivaan neljä tuulta kuohutti suurta kansojen merta, josta sitten nousi esiin neljä valtavaa eläintä. Ensimmäinen muistutti leijonaa, toinen karhua, kolmas pantteria. Neljäs eläin ei ole tarkemmin kuvattu, vaan sitä kuvataan vain seuraavasti: "Sen jälkeen minä näin yöllisessä näyssäni, ja katso, oli neljäs peto, kauhea, hirmuinen ja ylen väkevä; sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi ja murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa. Se oli erilainen kuin kaikki edelliset pedot, ja sillä oli kymmenen sarvea" (Dan. 7: 7).
Nämä neljä petoa, jotka astuivat esiin maailman kansanjoukosta, kuvaavat neljää valtakuntaa, mutta myöskin yhä uudelleen kulloistakin valtiasta. Me emme nyt halua yksittäisesti käsitellä noita kolmea ensimmäistä valtakuntaa, vaan saada tietoja tuosta neljännestä pedosta, jolla on meille merkitystä (jae 19). Daniel sai seuraavan tiedon: "Neljäs peto on neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat. Se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen" (jae 23). Tuo neljäs peto, roomalainen maailmanvaltakunta, nielee raamatullisen profetian mukaisesti koko maan ja tallaa sen. Tämä on "NÄIN SANOO HERRA" Hänen Sanassansa.
Johannes näki saman pedon kymmenine sarvinensa myöskin nousevan esiin kansojen merestä. Sillä oli lisäksi seitsemän päätä ja noissa seitsemässä päässä Jumalaa pilkkaavia nimiä. Sen sarvissa oli kymmenen kuninkaankruunua (Ilm. 13: 1). Tämä pitää jälleen yhtä sen kanssa, mitä Daniel 7 sanotaan: "Ja ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta" (jae 24). Nuo kolme ensimmäistä petoa, eli maailmanvaltaa, jotka Daniel näki, ovat myöskin Ilm. 13: 2 sisältyneinä tähän neljänteen petoon: "Ja peto, jonka minä näin, oli leopardin näköinen, ja sen jalat ikäänkuin karhun, ja sen kita niinkuin leijonan kita."
Edelleen sanotaan siellä, että saatana itse asettaa valtaistuimensa ja valtansa viimeisen valtakunnan käyttöön maan päällä: "Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan. Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui." (Ilm. 13: 2- 3). Kuka tuo lohikäärme on, joka antaa tälle maailmanvallalle voimansa ja valtaistuimensa, sen saamme tietää Ilm. 12: 9: "Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan..." Viimeinen maailmanvaltakunta tulee olemaan saatanan suoranaisen vaikutuksen alla, ja siitä tulee niin kuin pian tulemme toteamaan, antikristus esiin.
Ylimielisyys
Profeetta Daniel näki ennalta myöskin vallanharjoituksen kohokohdan antikristuksen kautta. Luvussa 7 hänelle näytettiin peto kymmenine sarvineen, josta hän tulee. Hän kertoo: "Minä tarkkasin sarvea, ja katso, eräs muu pieni sarvi puhkesi niiden välistä ... Ja katso, sillä sarvella oli silmät kuin ihmisen silmät, ja suu, joka herjaten puhui." (jae 8). Viimeisestä valtakunnasta on tuleva esiin henkilö, mies, jonka sanan kaikki uskonnolliset ja poliittiset johtajat hyväksyvät.
Tähän yhteyteen kuuluu se, mitä Ilm. 13: 5 sanotaan: "Ja sille annettiin suu puhua suuria sanoja ja pilkkapuheita, ja sille annettiin valta tehdä sitä neljäkymmentä kaksi kuukautta." Nämä ovat täsmälleen ne suuren ahdistuksenajan kolme ja puoli vuotta, joka vielä on tuleva Israelin kansan ylle.
Daniel kertoo luvussa 9: 27, että tämä hallitsija on tekevä liiton Israelin kansan kanssa yhden vuosiviikon ajaksi. Se merkitsee Israelin tunnustamista diplomaattisten suhteiden vastaanottamisella. Niin kuin yksi viikko on seitsemän päivää, niin koostuu yksi vuosiviikko seitsemästä vuodesta. Mutta keskellä tuota vuosiviikkoa hän "Lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse." Se on tapahtuva aivan lopussa, juuri ennen Jumalan tuhatvuotisen rauhanvaltakunnan alkua.
Miten kovasti tämä sarvi kohottautuu ja kuka tämän vallan taakse kätkeytyy, käy selvästi esiin Daniel 8: 10: "Ja se kasvoi taivaan sotajoukkoon asti ja pudotti maahan osan siitä sotajoukosta ja tähdistä ja tallasi niitä." Vastaavanlaisen tapahtuman löydämme Ilm. 12, missä Saatana lohikäärmeen hahmossa heitti taivaasta kolmanneksen tähdistä. Me näemme siitä, että tässä on jälleen kysymys Jumalan vastustajasta, joka halusi olla Jumalan kaltainen ja syöstiin alas.
Antikristus, saatanan supermies, korottaa 2. Tess. 2: 4 mukaisesti itsensä kaiken yläpuolelle, "Mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala." Pyhissä Kirjoituksissa uskovaisia kristittyjä kuvataan Jumalan temppeliksi. Mutta samoin kuin temppelistä siihen aikaan oli tullut ryövärien luola, samoin on kristikunta langennut pois Jumalasta. Tähän langenneeseen kristikuntaan, jonka itse asiassa tulisi olla Jumalan itseasiallinen asuinsija, on antikristus asettunut. Hän antaa palvoa itseänsä Jumalana, väittää jopa erehtymättömyyttä ja antaa puhutella itseänsä nimityksellä, joka kuuluu yksinomaan Jumalalle, meidän taivaalliselle Isällemme. (Matt. 23: 9).
Niin kuin Dan 7: 25 on ilmoitettu: "Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi." Tämä Kirjoitusten kohta tekee selväksi sen, että tuo tarkoin asetettu kolmen ja puolen vuoden ahdistuksenaika koskee vain juutalaisia. Tässä yhteydessä puhutaan "juhla-ajoista" ja "laista"; niihin ei uusitestamentillista seurakuntaa velvoitettu. Siinä on kysymys juutalaisista, sen tähden enkeli sanoi Danielille: "...ja minä tulin opettamaan sinulle, mitä on tapahtuva sinun kansallesi päivien lopulla" (luku 10: 14).
Daniel 11: 32 meille sanotaan, miten antikristuksen onnistuu vetää ihmiset puolellensa: "Ja liitonrikkojat hän viettelee luopumukseen houkutuksillaan." Antikristus ei ole mikään poliittinen diktaattori, joka nostaisi maailman itseänsä vastaan, vaan, niin kuin jo on mainittu, jokaisen poliittisen ja uskonnollisen suunnan maailmanlaajuisesti tunnustama auktoriteetti. "Ja väkevä on hänen voimansa, vaikka ei tosin hänen omasta voimastaan (ajatelkaamme sitä, että lohikäärme antoi hänelle valtansa ja valtaistuimensa); Ja ihmeellisen paljon hän saa aikaan hävitystä; ja hän menestyy siinä, mitä hän tekee, ja hän tuottaa turmion väkeville ja pyhien kansalle. Ja hänen oveluutensa tähden onnistuu petos hänen kädessään. Hän hautoo suuria sydämessään, ja keskellä rauhaa hän tuottaa turmion monille" (Dan. 8: 24- 25). Yhdysvaltojen presidentillä ja Neuvostoliiton pääsihteerillä on vain rajoitettu vaikutusvalta. Mutta tämä mies omaa maailmanlaajuisen vallan - hän toimii uskonnollisesti ja harjoittaa samanaikaisesti maailmanpolitiikkaa.
Antikristuksella on kauhuhallintonsa aikana oleva pedon olemus, ja hän on jopa puhuva pilkkaa Jumalaa vastaan, niin kuin on kirjoitettu: "Ja se avasi suunsa Jumalaa pilkkaamaan, pilkataksensa hänen nimeänsä ja hänen majaansa, niitä, jotka taivaassa asuvat" (Ilm. 13: 6). Tuohon aikaan on lunastettu joukko jo vastaanottanut asumuksensa taivaassa.
Joh. 14: 2- 4 on Herra luvannut omillensa: "Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin , olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen." Kaikki ne, jotka odottavat Kristusta, noudetaan kotiin ennen kauhistuttavia vihantuomioita (1. Tess. 5: 9), niin kuin Paavali kuvaa sitä 1. Tess. 4: 13- 17.
Kun maan päällä on oleva tuo suuri ahdistuksenaika, ovat lunastetut oleva kirkkaudessa. Johannes näki voittajajoukon kristallimeren päällä. Hän todistaa: "Ja minä näin ikäänkuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan sillä lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan kanteleet" (Ilm. 15: 2). Voittajajoukko on koostuva niistä ihmisistä, jotka ovat saaneet voiton pedon kuvasta ja sen nimen luvusta. Siihen me olemme vielä menevä tarkemmin.
Erikoisia tuntomerkkejä
Profeetta Daniel antaa meille lisää huomionarvoisia tuntomerkkejä tästä miehestä, jota puhutellaan myöskin kuninkaaksi. Lopulta ylittää hänen kuninkaanpalatsinsa kaikki muut kuningashuoneet. Luvussa 11 jakeesta 36 alkaen tuodaan julki seuraavat ajatukset: "Ja kuningas tekee, mitä hän tahtoo, ja korottaa itsensä ja uhittelee jokaista jumalaa, itse jumalien Jumalaa vastaan hän puhuu kauheita. Ja hän menestyy..." Kohtaamme yhä uudelleen tämän miehen itsensä ylitsearvioimisen. Sanotaan myöskin: "Ei hän välitä isiensä jumalasta, ei välitä naisista (naisenrakkaudesta), ei kunnioita mitään jumalaa, sillä hän uhittelee niitä kaikkia" (Engl. ja saksan kiel. raamatunkäännös Dan. 11: 37). Jumala on antanut kuvata tuntomerkit niin selvästi, että myöskin yksinkertaisten täytyy käsittää se. Herra itse on säätänyt avioliiton, mutta tämä mies hylkää sen ja nousee siten jumalallista järjestystä vastaan. Hän ei välitä mitään naisenrakkaudesta, kirjoitti Daniel Pyhän Hengen innoituksessa.
Paavali tarttuu profeetallisella näkökyvyllä tähän aiheeseen kirjeessänsä työtoverilleen Timoteukselle. Hän kirjoittaa opeista, jotka ovat peräisin riivaajista ja eksyttävistä hengistä, ja pääsee heti asian ytimeen sanoen: "...ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia..." (1. Tim. 4: 3). Vielä kerran korostettakoon sitä, että se oli Herra itse, joka sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä..." (1. Moos. 2: 18). Oppikäsitys aviottomuudesta näyttää kyllä hurskaalta, mutta Jumalan pettämätön Sana paljastaa sen demoniseksi harhaopiksi. Ajatelkaamme sitä: ANTI-SANA =ANTI-KRISTUS.
Korinton seurakunnalle Paavali kirjoittaa: "Eikö meillä olisi oikeus kuljettaa muassamme vaimoa, uskonsisarta, niinkuin muutkin apostolit ja Herran veljet ja Keefas tekevät?" (1. Kor. 9: 5). Tässä sanotaan meille, että myöskin Jeesuksen veljillä oli vaimot. Heidät mainitaan neljässä Evankeliumissa toistamiseen, Matt. 13: 55 jopa nimeltä. Tämä on ilmiselvästi vastoin sitä vanhaa legendaa, ettei Marialla olisi ollut muita lapsia. Koko asia on keksitty Maria-palvonnan tähden. Niiden 120 henkilön joukossa, jotka olivat kokoontuneet yläsaliin, olivat Apt. 1: 14 mukaisesti myöskin Maria, Jeesuksen äiti, ja Hänen veljensä.
Tämän järjestelmän päästä sanotaan edelleen: "Mutta sen sijaan hän kunnioittaa linnoitusten jumalaa. Sitä jumalaa, jota hänen isänsä eivät tunteneet, hän kunnioittaa kullalla ja hopealla, kalliilla kivillä ja muilla kalleuksilla" (Dan. 11: 38). Sanamuoto: "Hän kunnioittaa linnoitusten jumalaa" puhuu sotaisista panoksista, joiden takana tämä uskonnollinen valta on. Historia todistaa ristiretkistä, uskontosodista ja hävityksistä, jotka on suoritettu Jumalan nimessä ja ristinmerkin alla. Jotta yhteys tulisi mahdollisimman selväksi, eivät myöskään puutu viittaukset kultaan, hopeaan ja jalokiviin. Sitä jumalaa, jonka hän on aikaan saanut, eivät esi-isät todellakaan ole kunnioittaneet. Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on toinen Jumala.
Portto pedon selässä
Nyt me kohtaamme aivan uuden symbolin, esikuvan, joka myöskin kuuluu tuohon poliittis-maallisen ja uskonnollishengellisen vallan antikristilliseen kokonaismuodostelmaan. On syynsä sille, miksi Jumala valitsi tällaiset kuvat; ymmärrettävämmin ei Hän olisi voinut tuoda esiin asian ydintä. Ilm. 17 esitetään tuo viimeinen maailmanvaltakunta lopputilassansa. Pääroolia siinä näyttelee tuo suuri portto, joka ratsastaa pedon selässä, eli harjoittaa valtaansa maailmallisen vallan ylitse, toisin sanoen käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa. Johannes kuuli äänen sanovan: "Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion, joka istuu paljojen vetten päällä, hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet." (jae 1). Ajatelkaamme sitä, että tämä on tuomio Jumalan näkökulmasta. Ihmisten mielestä asia näyttää aivan toisenlaiselta. Maailman mahtavat kilpailevat hänen suosiostansa, ja maan asukkaat ovat kadottaneet raittiin arvostelukykynsä. Johannes kertoo edelleen: "Ja hän vei minut hengessä erämaahan. Siellä minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea" (jae 3).
Ymmärtääksemme asian merkityksen, täytyy meidän hiukan tarkemmin käsitellä aihetta "nainen" ja todeta, miksi Kirjoitukset tässä yhteydessä puhuvat "portosta". Vanhassa Testamentissa Jumala kuvasi Israelia toistamiseen vaimoksensa - Hänen Seurakuntansa, johon Hän asetti Sanansa siemenen. Myöhemmin Hän moittii hänen uskottomuuttaan ja nuhtelee häntä hänen hengellisestä haureudestaan yhteydessä epäjumalanpalvelukseen. Israel kääntyi pois Sanasta ja siten myöskin pois Hänestä, otti itseensä vieraan siemenen ja harjoitti siten hengellistä haureutta. "Riidelkää äitinne kanssa, riidelkää, sillä hän ei ole minun vaimoni, enkä minä ole hänen miehensä. Poistakoon hän haureutensa kasvoistansa ja aviorikoksensa rintainsa välistä ... Ja hänen lapsiansa minä en armahda, sillä he ovat haureudesta syntyneitä lapsia. Sillä heidän äitinsä on harjoittanut haureutta, heidän kantajansa on häpeällisesti elänyt." (Hoos. 2: 4, 6-7 ).
Profeetta Jeremialle Herra puhui: "Oletko nähnyt, mitä tuo luopiovaimo, Israel, on tehnyt? Hän kuljeskeli kaikilla korkeilla vuorilla kaikkien viheriäin puiden alla ja harjoitti siellä haureutta" (Jer. 3: 6). Lankeaminen pois Jumalasta ja Hänen Sanastansa johtaa jumalanpalveluksesta epäjumalanpalvelukseen. Niin syntyy sukupolvi epäaitoja lapsia, joita samanaikaisesti kutsutaan porton lapsiksi. "Heidän tekonsa eivät salli heidän kääntyä Jumalansa puoleen, sillä haureuden henki on heidän sisimmässänsä eivätkä he tunne Herraa ... he ovat olleet uskottomat Herralle, sillä he ovat synnyttäneet vieraita lapsia" (Hoos. 5: 4, 7).
Mutta profeetta Hoosealle Herra näytti myöskin uusitestamentillisen seurakunnan tilan, joka lahjoitettiin sille armon ja lunastuksen kautta. Julistus kuuluu: "Ja minä kihlaan sinut itselleni ikiajoiksi, kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja tuomiolla, armolla ja laupeudella, kihlaan sinut itselleni uskollisuudella, ja sinä olet tunteva Herran."(Hoos. 2: 19- 20).
Jumala on ihmiseksi tulemisensa kautta luonut rakkauden suhteen Seurakuntaansa. Herrana Hän on tullut Lunastajaksi ja on lahjoittanut omillensa ristinkuoleman kautta kertakaikkisen sovituksen ja anteeksiantamuksen. Antaessansa heille takaisin Jumalan vanhurskauden rakkaudessa ja armahtavaisuudessa, on Hän kokonaisvaltaisesti asettanut uloskutsutut rakkainansa morsiusasemaan - Lunastetut muodostavat "Morsiusseurakunnan", Hän on heidän "Ylkänsä".
Kun Johannes Kastaja Jumalan lähettämänä astui esiin, sanoi hän: "Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä" (Joh. 3: 29). Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä alkaen julistettiin Jumalan valtakuntaa (Luuk. 16: 16). Johannes oli ensimmäinen, joka puhui Morsiamesta ja Yljästä. Tässä "morsiustilassa" on Herran Seurakunta, Ecclesia, uuden liiton aikana. Matt. 25 Jeesus puhui itsestänsä Ylkänä ja viisaista, puhtaista, Hengellä täytetyistä neitsyistä, jotka Hänen tullessansa menevät Hänen kanssansa hääaterialle. Täydellistetty joukko kirkkaudessa näytetään Ilm. 19: 7. Se huudahtaa: "Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut!"
Aivan niin kuin on olemassa todellinen Morsian, joka niin kuin Maria aikanaan ottaa vastaan neitseellisessä tilassa luvatun Sanan tätä hetkeä varten, niin on myöskin olemassa Jumalasta pois langennut portto, joka on vastaanottanut vieraan siemenen. Ilm.17 on tuo langennut instituutio selvästi kuvattuna. Sitä kutsutaan siellä "suureksi portoksi". Paremman ymmärryksen saamiseksi tulee Ilm. 12 kuvattu vaimo, joka edustaa todellista Seurakuntaa, asettaa vertauskohdaksi. Karkea vastakkaisuus näiden molempien profeetallisten kuvien välillä ei voi jäädä huomaamatta.
Vaimo Ilm. 12 on vaatetettu auringolla. Se viittaa Kristukseen, Vanhurskauden Aurinkoon - armontilaan, mikä on lahjoitettu Hänen omillensa Uuden Testamentin aikana. Kuu kuvaa Vanhaa Testamenttia siinä annettuine lupauksinensa. Sehän on Uuden Testamentin perustus. Niin kuin kuu luonnossa vastaanottaa valonsa auringolta, samoin hengellisessä mielessä tulee Vanha Testamentti valaistuksi toteutumisensa, eli Uuden Testamentin kautta. Uusi Testamentti sisältää kaikkien vanhatestamentillisten lupausten täyttymyksen.
Uusitestamentillinen Seurakunta on perustettu Vanhan Testamentin perustukselle. Jeesus ja apostolit viittasivat yksinomaan Vanhaan Testamenttiin; Uuttahan ei siihen aikaan vielä ollut kirjoitettu. Kaikki, mitä pelastushistoriallisesti tapahtuu Uudessa, voidaan luotettavasti osoittaa Vanhasta. Sen tähden muodostavat Vanha- ja Uusi Testamentti yhden kokonaisuuden. Vanhassa Jumala ilmoitti pelastuksen, Uudessa Hän on lahjoittanut sen.
Kruunu kaksinetoista tähtinensä, jota tuo nainen kantaa päässänsä, kuvaa sitä, että todellinen Seurakunta on kruunattu kahdentoista apostolin opilla. Kuvassa Ilm. 12 tuo nainen oli raskaana ja huusi synnytyskivuissansa ja tuskissansa, mikä merkitsee sitä, että seurakunnasta, joka ottaa vastaan Sanan jumalallisen siemenen, on syntyvä voittajajoukko. Koko kutsuttujen joukosta tulevat esiin valitut.
"Ja lohikäärme seisoi synnyttämäisillään olevan vaimon edessä nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi" (Ilm. 12: 4). Omalaatuisella tavalla on tuolla lohikäärmeellä myöskin seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, niin kuin pedolla, jolla portto ratsastaa. Ilm. 17. Saatanan valtakunta on sama kuin antikristuksen. Saatanan on onnistunut pystyttää valtakuntansa täällä maan päällä, jossa hän edustajansa kautta toteuttaa sen, mitä hänellä on aikomuksenansa.
Vaikka valitut eivät tulekaan kokemaan noita suuria apokalyptisiä vihantuomioita, eivät he silti säästy lyhyen koetusajan paineelta. Tämä ilmaistaan sen kautta, että tuo lohikäärme raivoissansa asettuu vaimon eteen. Tämän maan päällä olevan vallan kautta hän ahdistaa Seurakuntaa. Niin pian kuin poliittisen ja uskonnollisen vallan yhteenliittyminen on tapahtunut, tullaan uskonnolliselta puolelta poliittisen kautta harjoittamaan painostusta. Kaikki, jotka sitten eivät asetu vallitsevan valtiojärjestelmän kanssa vallassa olevan uskontojärjestelmän taakse, joutuvat tuntemaan sen käytännössä.
Nyt me haluamme jälleen kääntyä tuon suuren porton puoleen, joka istuu pedon selässä, jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Tuo haureellinen nainen pedon selässä on Jumalasta pois langennut uskonnollinen maailmanvalta, joka, niin kuin tässä kuvassa ilmaistaan, käyttää hyväksensä maailmanpoliittista hallintoa. Hän oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja runsaasti koristeltu kullalla ja jalokivillä ja helmillä (jae 4). Tämä ei tarvitse mitään lisäselvityksiä. On olemassa vain yksi sellainen instituutio maan päällä. "Ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia." Huolimatta hänen upeasta ulkonäöstänsä, oli hänen kädessänsä oleva malja täynnä kauhistuksia.
Myöskin tämä Ilm. 17 portto on äiti. Se selviää jakeesta 5: "Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti." Viimeisessä vaiheessansa se ei ole vain Babylon, vaan "Suuri Babylon". Hänellä on monia tyttäriä, jotka ovat lähtöisin hänen kohdustansa. Niin kuin äiti on langennut pois Jumalasta ja tullut uskottomaksi Häntä kohtaan, niin kääntyivät myöskin hänen tyttärensä -kirkkokunnat - pois alkuperäisestä Sanasta ja siten pois Hänestä ja sotkeentuivat omiin oppeihinsa ja itse muotoiltuihin uskontunnustuksiinsa. He ottivat mukaansa epäraamatullisia perinnäissääntöjä perintönä äidiltänsä, harjoittivat hänen tavallansa hengellistä haureutta Jumalan silmissä, ja siten Hän kutsuu heitäkin portoiksi.
Mitä Johannes kertoo jakeessa 6 on kauhistuttavaa: "Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin." Kirkkohistoria antaa marttyyrien lukumäärän toisistaan poikkeavasti. Mitä kirjoittajan tietoihin tulee, on korkein arvio noin 68 miljoonaa. Uskon tähden murhattujen todellisen lukumäärän tietää vain Jumala. Ei ole siis mikään ihme, että Johannes oli hämmästynyt, kun näki tämä naisen olevan juovuksissa pyhien ja Jeesuksen todistajien verestä. Asiasta tietämättömille tämä saattaa olla aivan käsittämätöntä, mutta todella Kristukseen uskovaisia on tuo antikristillinen järjestelmä aina vainonnut. Ilm.18 sanotaan lopuksi: "... ja sinun velhoutesi villitsi kaikki kansat; ja hänestä on löydetty profeettain ja pyhien veri ja kaikkien veri, jotka maan päällä ovat tapetut"(23- 24).
Kirkkohistoria on kastettu syvälle marttyyrien vereen. Vasta toisessa vatikaanisessa kirkolliskokouksessa, joka kesti vuodesta 1962 vuoteen 1965, päästiin sopimukseen siitä, ettei kirousta enää pidetä juutalaisten yllä, jotka polttomerkittiin "Kristuksen murhaajiksi". Tämän kirouksen perusteella juutalaisia on paavien johdolla vainottu kaikkina vuosisatoina, ryöstetty ja tapettu. Sama tapahtui kaikille toisin uskoville. Mutta kuka puhuu vielä tänään verilöylystä Irlannissa? Kuka tuntee vielä taustatekijät espanjalaiselle inkvisitiolle tai Bartholomeuksen yölle Ranskassa? Kuka tietää, mitä tapahtui hugenoteille tai mennoniitoille? Kuka on milloinkaan kuullut Waldenseriläisten ryöstämisestä ja karkottamisesta? Miten on kaikkien niiden pannakirousten suhteen, jotka erikoisesti Trientin kirkolliskokouksessa lausuttiin "toisuskoisten" ylle? Niitä ei poistettu. Tämän instituution (laitoksen) päämäärien tai olemuksen suhteen ei ole tapahtunut minkäänlaista muutosta, vain strategia on muuttunut. Eikö yhä vielä kaikkia toisinuskovia, tai raamatullisesti uskovaisia, pidetä harhaoppisina, lahkolaisina?
Ilm.17: 7 kuvataan tämä salaperäinen kokonaisasetelma vielä kerran hyvin tarkasti. Enkeli kysyi Johannekselta: "Miksi ihmettelet? Minä sanon sinulle tuon naisen salaisuuden ja tuon pedon salaisuuden, joka häntä kantaa ja jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea." Hän sai seuraavanlaisen selvityksen: "Peto jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen." Tämä valta ei tule ylhäältä, vaan alhaalta. Sen johtaja ja ne, jotka häntä seuraavat, menevät kadotukseen niin kuin Juudas. Roomalaisen vallan luhistumisessa Rooma menetti ohitse menevästi maailmanvaltansa, mutta lopussa se on jälleen voimistuva käsittämättömään mittaan uskonnollisen vaikutuksen avulla.
Kuka sitten vielä arvailee, häneltä on seuraava jae poistava viimeisenkin epäilyksen: "Tässä on ymmärrys, jossa viisaus on: ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä nainen istuu." Asiayhteys todistaa selvästi, mikä kaupunki se on, joka rakennettiin seitsemälle kukkulalle. Joka myöskin on lukenut tarkkaavaisesti, hänen tulisi olla kykenevä näkemään oikealla tavalla kuvaus tuosta naisesta, jolla on tässä niin sanotussa "iankaikkisessa" kaupungissa istuimensa. Mutta on tarpeen, niin kuin Jumalan Sana meille sanoo, jumalallinen viisaus yhdessä oikean ymmärryksen kanssa, jotta sen voi käsittää.
Noilla seitsemällä päällä ei ole ainoastaan jokin yksinkertainen merkitys: ne kuvaavat lisäksi seitsemää huomattavaa hallitsijaa, joista viisi jo oli ollut, kun Johannes näki tämän näyn; kuudes oli hänen aikanansa ja seitsemäs kuuluu lopunaikaan. Mutta kolmanneksi ne myöskin symbolisoivat johtavia päitä ennalleen asetetun roomalaisen maailmanimperiumin sisällä.
"Ja peto, joka on ollut ja jota ei enää ole, on itse kahdeksas, ja on yksi noista seitsemästä, ja menee kadotukseen" (jae 11). Tämä on mitä suurimmassa määrin mielenkiintoista. Tässä puhutaan kahdeksannesta vallitsijasta, jota myöskin kuvataan pedoksi.
Joka osallistuu Vatikaanin tarkasteluun, saa ensimmäiseksi tietää, että Vatikaani on itsenäinen valtio kaikkinensa, mitä maalliseen hallitukseen kuuluu. Niinpä me käsitämme, että kahdeksas maantieteellisesti kuuluu noihin seitsemään, mutta siitä huolimatta itsenäisenä on olemassa "Vatikaanikaupunkina". Valtio valtion keskellä, selvemmäksi sitä ei voida tehdä. Jotta raamatullinen profetia toteutuisi, varmisti Benito Mussolini Lateran-sopimuksen perusteella vuonna 1929 paaville "Vatikaanikaupungin" yliherruusalueeksi. 20. heinäkuuta 1933 seurasi valtakunnansopimus Hitlerin ja Pius XI:n välillä. Siten oli näillä molemmilla katolisilla miehillä mahtava kirkko takanansa.
Seuraavat asiayhteydet selvitettiin Johannekselle: "Vedet, jotka sinä näit, tuolla, missä portto istuu, ovat kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä" (Jae 15). Se koskee Eurooppaa, jossa jo silloin oli suuri määrä kansoja ja kieliä. 18 jae ei tarvitse mitään lisäselityksiä: "Ja nainen, jonka sinä näit, on se suuri kaupunki, jolla on maan kuninkaitten kuninkuus."
Kuka haluaisi kieltää sen, että kaikki johtavat persoonallisuudet, erikoisesti poliitikot, jotka haluaisivat päästä ylöspäin, matkustavat Roomaan? Jos siellä ei olisi olemassa Vatikaania, ei kukaan heistä antaisi mitään merkitystä tälle kaupungille. Mutta niinpä kuuluvat kertomukset näiden kaikkien järjestelmien mahtihenkilöiden audiensseista massatiedotusvälineiden tärkeimpiin otsikoihin ja selostuksiin.
Diplomaattisten kanavien avulla on rajaton vaikutus jokaisessa tärkeässä maassa tullut mahdolliseksi. On olemassa vain yksi valta maan päällä, joka sekä avoimesti että myöskin kätketysti harjoittaa herruutta niin hyvin kuninkaiden kuin valtionpäämiesten, demokratioiden ja diktatuurien ylitse. On olemassa vain yksi maailmanlaajuinen supervalta.
Itä- ja Länsi-Eurooppa
Hyvin suuri merkitys on asetelmalla loppujaksossa. Maailmanlaajuinen kehitys poliittisella ja taloudellisella alueella pakottaa yhteenliittymään heikkojen ja vahvojen valtioiden välillä. Siinä on seitsemän länsimaata ottava johtavan aseman, niin kuin nuo seitsemän päätä symbolisoivat.
Lopulta on johtamisvoima lähtevä "Eurooppalaisesta talousyhteisöstä. Perustus sille luotiin vuonna 1957 roomalaisten sopimusten kautta. "Roomalaisten sopimusten" voimaantulo on jo raamatullisen profetian täyttymystä. Kolme poliitikkoa oli huomattavassa määrin osallisena sen syntymiseen: Robert Schuman, Ranska, Alcide De Gasperi, Italia, ja Konrad Adenauer, Saksa. He kaikki olivat kristillisdemokraatteja ja katolisia ja roomalaiskatolisen internationalismin läpitunkemia. Roomalaisen valtakunnan elävöittäminen tapahtuu todellisuudessa suurella menestyksellä.
Jo edesmenneellä Ranskan presidentillä, Charles de Gaullella, oli näky yhdistyneestä Kokonais-Euroopasta, joka ulottuisi Uralille asti. Omalaatuisella tavalla Michail Gorbatschow puoluepäivänä Itä-Berliinissä huhtikuussa 1986 toi julki saman ajatuksen. Meidän täytyy tarkastella tätä hyvin nopeasti tapahtuvaa kehitystä profeetallis-raamatullisesta näkökulmasta ja nähdä kaikki vastaavassa järjestyksessä. Kaikki on tuleva sillä tavoin kuin on ennalta sanottu.
Jos Konrad Adenauer olisi suostunut Stalin-nootin 10. maaliskuuta 1952 tarjoukseen, ei olisi mitään itä-länsi rajaa vedetty erään maan lävitse ja keskelle Eurooppaa sen lävitse. Mutta ratkaisun tuli tapahtua sillä tavoin, sillä muutoin olisi puuttunut Euroopan yhteisöltä "veturi". Stalin tarjosi jaetun sodanjälkeisen Saksan jälleenyhdistämistä, ja ainoa vaatimus oli neutraliteetti. Adenauer osasi laskea seuraavan vaalituloksen protestanttisen itäsaksalaisen väestön kanssa ja hylkäsi sen. Itävalta sen sijaan otti vastaan tarjouksen puolueettomaksi tulemisesta, eikä ole varmastikaan katunut sitä.
Kun nuo seitsemän päätä ovat lopussa hallitsevan järjestelmän luja perusosa, astuvat kymmenen sarvea esiin vasta tuon profeetallisen tapahtuman viimeistä jaksoa varten. "Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ovat kymmenen kuningasta, jotka eivät vielä ole saaneet kuninkuutta, mutta saavat vallan niinkuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi pedon kanssa. Näillä on yksi ja sama mieli, ja he antavat voimansa ja valtansa pedolle ... sillä Jumala on pannut heidän sydämeensä, että he täyttävät hänen aivoituksensa, yksimielisesti, ja antavat kuninkuutensa pedolle, kunnes Jumalan sanat täyttyvät" (Ilm. 17: 12- 13, 17).
Tässä on kysymys määrätystä hetkestä, jolloin vallanharjoittaminen alkaa, ja samoin määrätystä ajankohdasta, jolloin se päättyy. Kokonaiskuvauksesta voidaan nähdä, että nuo kymmenen sarvea symbolisoivat Itä-Eurooppaa - vastakohtana niille seitsemälle päälle, jotka ovat löydettävissä Länsi-Euroopasta.
Loppuvaiheessa on itä Neuvostoliiton johdossa pakostakin liittyvä yhdistyneeseen Eurooppaan. Jo tänään voimme huomata asteittaisen lähentymisen. Idän ja lännen välinen yhtyminen ei jätä itäblokille mitään muuta mahdollisuutta kuin toimia mukana. Myöskin huoli "rauhasta ja turvallisuudesta" tuo kaikki yhteisen neuvottelupöydän ääreen.
Kuvapatsaan jalat Dan. 2 koostuivat osittain raudasta, osittain savesta, eli siis kahdesta täysin erilaisesta materiaalista; ne liimautuivat yhteen, silti sekoittumatta keskenänsä (jae 43). Nämä molemmat aineet, rauta ja savi, eivät voi mennä mihinkään lujaan yhteyteen keskenänsä. Niin on oleva myöskin Itä- ja Länsi-Euroopan suhteen.
Itäeurooppalaiset maat tulevat näkemään roomalaisen kirkon aikomukset ja ovat kärsivällisiä vain määrättyyn rajaan asti. Sen tähden ne ovat taipuva sen vallanharjoittamisen alle vain niin pitkäksi aikaa, että raamatullinen profetia on toteutunut, ja sitten valmistautuvat tuhoavaan iskuun porttoa vastaan, niin kuin on kirjoitettu: "...ne vihaavat porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa" (Ilm. 17: 16).
Se on oleva yhtäkkinen isku, sillä sanotaan: "Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!" (Ilm. 18: 10). Jotta jokainen ensimmäisellä silmäyksellä käsittäisi, ketä tarkoitetaan, toistetaan vain muutamaa jaetta myöhemmin Jumalan Sanassa kuvaus: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, joka oli puettu pellavaan ja purppuraan ja helakanpunaan ja koristeltu kullalla ja jalokivillä ja helmillä, kun semmoinen rikkaus yhdessä hetkessä tuhoutui!" (jae 16). Johanneksen silmien edessä enkeli kuvainnollisesti esitti, miten tuo maailmankaupunki löytää loppunsa: "Ja väkevä enkeli otti kiven, niinkuin suuren myllynkiven, ja heitti sen mereen sanoen: Näin heitetään kiivaasti pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä enää löydetä" (jae 21).
Jo Vanhasta Testamentista me löydämme kuvauksen tästä kaupungista. Jokainen on kuullut Baabelin tornin rakentamisesta. Bab-el merkitsee "Jumalan portit". Alkuperäisestä Baabelista tuli Babylon, nimittäin taivaaseen asti ulottuva "sekaannus". Profeetta Jeremia näki sen tuhon jo seuraavassa tosiasiassa: "Baabel oli Herran kädessä kultainen malja, joka juovutti kaiken maan. Sen viinistä joivat kansat; sentähden kansat tulivat mielettömiksi" (Jer. 51: 7). Väärillä opeilla on hengellinen vaikutus, niin kuin maallisessa mielessä on vahvan juoman jälkeen: kadotetaan suunnistuskyky eikä tiedetä enää, mitä tehdään, uskotaan tai sanotaan. Tämä on nykyisen kristikunnan uskonnollinen tila. Kaikki ovat juoneet Babylonin maljasta ja sekoittavat omaansa mukaan.
Jeremia jatkaa: "Äkisti on Baabel kaatunut ja murskaantunut. Valittakaa hänen tähtensä! Hakekaa balsamia hänen kipuunsa, ehkä hän paranee!" (jae 8). Kuten me heti seuraavasta jakeesta näemme, on parantuminen ainoastaan niille, jotka tulevat ulos Babylonista, mutta ei Babylonille itsellensä: "Me olemme koettaneet parantaa Baabelia, mutta hän ei ole parantunut. Jättäkää hänet ja menkäämme pois, kukin omaan maahansa; sillä hänen tuomionsa ulottuu taivaaseen asti, kohoaa pilviin saakka!" (jae 9).
Myöskin Ilm. 16: 19 kuvataan tämän kaupungin tuomiota: "Ja se suuri kaupunki meni kolmeen osaan, ja kansojen kaupungit kukistuivat. Ja se suuri Babylon tuli muistetuksi Jumalan edessä, niin että hän antoi sille vihansa kiivauden viinimaljan." Tarkastellessamme tuota haureellista naista olemme todenneet, että hän piti kädessänsä maljaa, jossa oli tuomittavia, epäraamatullisia oppeja, ja josta Ilm. 18: 3 mukaisesti koko ihmiskunta on juonut. Tuomiolla hänelle ojennetaan malja täynnä Jumalan vihaa ja kiivautta. "Riemuitse hänestä, taivas, ja te pyhät ja apostolit ja profeetat; sillä Jumala on hänet tuominnut ja kostanut hänelle teidän tuomionne" (Ilm.18:20).
Tämä instituutio, joka harjoittaa uskonnollista valtaansa yhdessä taloudellisen ja poliittisen vallan kanssa, tuhotaan ennen Jumalan Valtakunnan pystyttämistä. Ilm. 18: 2 on kirjoitettuna, että enkeli mahtavalla äänellä huusi: "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta."
On todella puhuttelevaa, millaisella tavalla Pyhä Henki on innoittanut profeetat ja apostolit ja kauan etukäteen ilmoittanut tulevan kehityksen. Jakeessa 5 sanotaan, että hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti. "Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut, niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. Koska hän sanoo sydämessään: Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä, sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut."
Jumala, Kaikkivaltias, on jo etukäteen lausunut tuomionsa hänen yllensä. Välikappaleina siihen ovat palveleva ne kymmenen sarvea, jotka ovat yhdellä pommilla valmistava kaupungille äkillisen lopun. Me voimme olla varmoja siitä, että hetki tulee, jolloin nämä ilmoitukset toteutuvat, sillä Jumala sanoo, mitä Hän tarkoittaa, ja tarkoittaa myöskin, mitä Hän sanoo. Sen tähden tulisi kaikkien, jotka haluaisivat paeta turmiota, tottelevaisesti noudattaa sitä, mitä tuo ääni taivaasta sanoi: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa."
Meidän tulee tarkastella Venäjää Jumalan tuomion toimeenpanijana. Tunnusmerkit vasara ja sirppi ovat mitä parhain valinta. Kolme iskua tullaan suorittamaan, joista kaksi viimeistä voidaan perustaa raamatullisesti. Ensimmäinen on oleva USA:ta vastaan, toinen Vatikaania vastaan, kolmas Israelia vastaan.
Sotilaallis-strategiselta näkökannalta tulee isku USA:ta vastaan välttämättömäksi. Yhdysvallathan ovat Israelin puolella ja ne saatetaan hetkeksi taistelun ulkopuolelle olettamuksella, että ne eivät silloin voisi puuttua asioihin, kun vihollisen voimat iskevät Israelia vastaan.
Venäjä on liittoutuva kaikkien arabikansojen kanssa, oleva heidän johtajansa ja johtava iskua Israelia vastaan. Raamatunlukijat tuntevat tämän tapahtuman suurena "Harmageddonin taisteluna". "Persia, Etiopia ja Puut ovat heidän kanssansa, kilvet ja kypärit on heillä kaikilla. Goomer ja kaikki sen sotalaumat, Toogarman heimo pohjan periltä ja kaikki sen sotalaumat - lukuisat kansat ovat sinun kanssasi. Ole valmis, varustaudu, sinä ja kaikki joukkosi, jotka ovat kokoontuneet sinun luoksesi, ja ole sinä varalla heitä varten. Pitkien aikojen perästä sinä saat määräyksen, vuotten lopulla sinun on karattava maahan, joka on tointunut miekan jäljiltä, koottu monien kansain seasta, - mentävä Israelin vuorille, jotka kauan aikaa olivat olleet rauniomaana; se on tuotu pois kansojen seasta, ja he asuvat turvallisina kaikki tyynni. Sinä hyökkäät kuin rajuilma, tulet kuin pilvi, peittääksesi maan, sinä ja kaikki sotalaumasi ja lukuisat kansat, jotka ovat sinun kanssasi" (Hes. 38: 5- 9).
Mutta siellä Jumala on tarttuva asioihin ja yhdellä iskulla lopettava kaiken: "Minä käyn oikeutta hänen kanssansa rutolla ja verellä. Ja minä annan sataa kaatosadetta, raekiviä, tulta ja tulikiveä hänen päällensä, hänen sotalaumojensa päälle ja lukuisain kansojen päälle, jotka hänen kanssansa ovat. Niin minä osoitan suuruuteni ja pyhyyteni sekä teen itseni tunnetuksi lukuisain pakanakansain silmien edessä. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra" (jakeet 22- 23).
Sakarja 14:12 sanotaan: "Ja tämä on oleva vitsaus, jolla Herra rankaisee niitä kansoja, jotka sotivat Jerusalemia vastaan: hän mädättää siltä kansalta lihan, kun se vielä seisoo jaloillaan, sen silmät mätänevät kuopissansa, ja sen kieli mätänee sen suussa." Tämä ratkaiseva taistelu tapahtuu apokalyptisten tuomioiden ajanjaksolla. Se tapahtuu, kun kuudes enkeli vuodattaa vihanmaljansa (Ilm. 16: 12- 16). Silloin tulevat toteutumaan seuraavat sanat: "Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti" (Dan. 2: 44). Niin pian kuin eskatologiset tapahtumat alkavat, toteutuu se, mitä on kirjoitettuna: "Sillä sanansa on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti ja rutosti" (Room. 9: 28)
Kaksisarvinen peto
Ilm.13 kerrotaan vielä eräästä toisesta pedosta. Johannes kirjoittaa siitä: "Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet, ja se puhui niinkuin lohikäärme" (jae 11). Tämä peto ei tule esiin kansojen merestä, vaan maasta, eli ei siis roomalaisen valtakunnan valtioista, niin kuin tulemme näkemään, vaan Pohjois-Amerikan maanosasta, missä siihen aikaan ei ollut mitään kansanjoukkoja.
Tämä toinen peto muistutti ulkonaisesti karitsaa, mutta puhui kuten lohikäärme. Amerikan Yhdysvallat muodostuu loppuvaiheessa toiseksi vallaksi aikaisemmin kuvatun "yhdistyneen Euroopan" rinnalle. Tuolla pedolla oli kaksi sarvea, mikä merkitsee maailmallista ja uskonnollista valtaa - toinen päätyy YK:hon, toinen Kirkkojen Maailmanneuvostoon.
Yhdysvallat, joka on rakennettu protestanttisten periaatteiden varaan, tuli suurvallaksi. Aluksi monet pakenivat sinne Euroopasta roomalaiskatolisen kirkon vainoa. Yleinen siirtolaisuus alkoi vasta myöhemmin. Ihmiset, jotka pääsivät pakoon tuota kuolettavaa otetta, löysivät pakopaikan uudelta maanosalta. Yhdysvaltojen perustajaisät olivat uskovaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä, jotka antoivat kansakunnalle otsikoksi: "One Nation Under God" - Yksi kansakunta Jumalan hallinnassa ja "In God We Trust" - Jumalaan me luotamme.
11. jakeen lopussa sanotaan tästä kaksisarvisesta pedosta, että se puhui niin kuin lohikäärme, mikä tarkoittaa sitä, että se puhui Rooman kieltä. Seuraava jae osoittaa selvästi, että myöskin tämä suurvalta on kumartava roomalaista maailmanvaltaa ja on asettuva sen palvelukseen: "...ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani."
Tästä toisesta pedosta olemme lukeneet, että se saattaa koko maan kumartamaan ensimmäistä petoa, mikä tarkoittaa sitä, että tunnustetaan ensimmäisen pedon niin hyvin hengellinen kuin maallinenkin valta. Täydellisten diplomaattisten suhteiden solmimisen kautta USA:n ja Vatikaanin välillä 10. tammikuuta 1984 on vaikutus varmistettu. Niin voidaan poliittisia ja uskonnollisia kanavia käyttää kaikin tavoin. Nykyinen kehitys osoittaa ilmiselvästi, että lähitulevaisuudessa myöskin protestanttiset johtajat tulevat avoimesti hyväksymään paavin asettamisen johtoasemaan.
Hyvin valaiseva on 13. jae: "Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että se saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden." Aivan käsittämätön teknillinen edistys toisen maailmansodan jälkeen rajoittuu ihmeeseen. Mikä viimeisinä sotapäivinä tulena lankesi Saksan ja Kauko-Idässä Japanin ylle, oli vain pientä esimakua siitä, mitä lähitulevaisuudessa tulee tapahtumaan.
Pedon kuva
Nyt me kohtaamme vielä uuden käsitteen, nimittäin "pedon kuvan". Toisesta pedosta sanotaan: "...ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi" (Ilm. 13: 14).
Tämä on sattuva kuvaus juuri tarkastellulle kehitykselle. Yhdysvallat ottaa sotilasliitoissa ensimmäisen sijan. Sen sanalla ja vaikutuksella on painoa. Uskonnollisessa mielessä ei tule tapahtumaan niin, että protestanttiset kirkot lopetettaisiin ja täysin kiellettäisiin; ne tulevat ainoastaan tunnustamaan paaviuden ja siten varmistamaan itsellensä oman olemassaolo-oikeuden ja tullaksensa hänen tunnustamaksensa.
Pedon kuva, jota havainnollistaa toinen sarvi, joka kuvaa uskonnollista valtaa, viittaa Kirkkojen Maailmanneuvostoon, kaikkien protestanttisten kirkkokuntien yhteenliittymään. Se näytetään raamatullisessa profetiassa ensimmäisen pedon vastakappaleena. Molemmat sarvet esittävät toisaalta uskonnollista ja toisaalta poliittista valtaa. Aivan niin kuin YK:hon kuuluvat idän ja lännen maat, niin ovat myöskin Kirkkojen Maailmanneuvostossa idän ja lännen protestanttiset kirkot yhteen liittyneinä. Molemmat ottavat poliittista vaikutusvaltaa. Jos ei olisi ollut mitään yhtymistä kirkon ja valtion välillä, niin ei olisi myöskään olemassa mitään kirkkovaltiota tai valtionkirkkoja. Kirkko on maailmallisen vallan johdosta tullut siksi mitä se on. Myöskin Kirkkojen Maailmanneuvosto tulee yhä enemmän poliittiseksi vallanvälineeksi. Sen maailmanpresidentti voi jopa olla unkarilainen, joka samanaikaisesti on ateistisen hallituksen jäsen Budapestissa.
Niin voi myöskin tuo kuva puhua, mikä merkitsee sitä, että sillä on puheoikeus. Se julkituodaan jakeessa 15: "Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin."
Joka silloin uskovaisena kristittynä ei taivu Kirkkojen Maailmanneuvoston paineen alle ja ei ole jonkin kirkkokunnan jäsen, joka kuuluu sille, hänellä on odotettavissa vainoa. Raamatullisesti uskovat ihmiset tulevat menettämään oikeutensa pitää kokouksia ja suorittaa uskonnollisia toimenpiteitä. Kuva on tarttuva sanaan ja fanaattisella kiihkolla huolehtiva siitä, että kaikki, jotka eivät toimi sen kanssa ja kumarra ensimmäistä valtaa, tulevat tapetuiksi. Niin pian kuin pedon kuva, Kirkkojen Maailmanneuvosto, alkaa puhua, paine ja pakotus tulee kaikkien todellisten, raamatullisesti uskovaisten ylle.
Tämä muistuttaa meitä Nebukadnessarista, joka valmistutti kultaisen kuvapatsaan. Kaikkia käskettiin palvomaan tuota vihittyä kuvaa. Mutta niin kuin siihen aikaan oli, niin on myöskin nyt ihmisiä, jotka kumartavat yksin Jumalaa ja jotka eivät sen paremmin kumarru kuin eivät myöskään heittäydy maahan jonkin uskonnollisen kuvan edessä - inhimillisen tekeleen edessä. Pakanallisten kuninkaiden hallitus alkoi jumalaapelkääväisten vainoamisella ja on myöskin päättyvä siten. Kirjoitus "Menetekel" on jo seinällä. Todellisten uskovaisten kestävyyden täytyy tulla osoitetuksi koetuksissa.
Niin kuin me näemme Ilm. 13: 5- 8, puhutellaan ensimmäistä petoa myöskin henkilönä: "Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat häntä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta" (jae 8). Kirkon totalitäärinen vallanharjoittaminen keskiajalta on kaikille tunnettu asia, myöskin paavin historian tuntevat monet, mutta lopussa on kirkko harjoittava milloinkaan aikaisemmin näkemätöntä valtaa ja lopettava uskonnonvapauden. Vain joka tunnustaa sen, tulee sen tunnustamaksi.
Myöskin on sen kuva, vastakappale, protestanttien yhteenliittymä, Kirkkojen Maailmanneuvostona mahtavalla tavalla ryhtyvä puhumaan. Uskonpuhdistus haluttaisiin mieluiten peruuttaa ja hyvittää tapahtunut "vahinko". Tässä pyrkimyksessä uskotaan toimittavan uskonpuhdistuksen hengessä, koska he eivät niin sanotusti koskaan olisikaan halunneet eroa äitikirkosta. Joka ei lopulta mene mukaan tähän yhteyspyrkimykseen ja tunnusta roomalaista kirkkoa, saa odottaa kaikkea mahdollista.
Nämä ovat sitten niitä ulkopuolisia, joiden mieli tulisi muuttaa myönteiseksi. Sanottakoon kaikille Herran nimessä: Tässä yhteydessä ei ole kysymys Jeesuksen Kristuksen seurakunnan yhteydestä, jonka puolesta hän rukoili ylipapillisessa rukouksessansa!
Tullaan päätymään siihen, että jokaista rangaistaan, joka sanoo jotakin roomalaista kirkkoa vastaan. Vain yksi ääni on pätevä maan päällä. Kaikkien muiden suut suljetaan ja pakotetaan tunnustamaan se ja kuulumaan johonkin kirkkokuntaan, joka kuuluu Kirkkojen Maailmanneuvostoon. Joka ei kumarra kumpaakaan näistä järjestelmistä, on oleva vapaa kuin lintu.
Pedon merkki
Ilm. 13: 16 sanotaan: "Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa." Myöskin tässä olemme jälleen tekemisissä Raamatun esikuvallisen puheen kanssa. Merkki on tunnusmerkki, tunnus. Paavali sanoi: "Älköön tästedes kukaan minulle vaivoja tuottako; sillä minä kannan Jeesuksen merkkejä ruumiissani!" (Gal. 6: 17, saksan-sekä englanninkielisen käännöksen mukaan). Hän kärsi Kristuksen ja totisen julistuksen tähden. Hän oli astunut Hänen kanssansa kärsimysyhteyteen. Ei varmastikaan ollut kysymys mistään ulkonaisesti todettavasta Jeesuksen haavojen näkymisestä, stigmasta. Se olisi todellisuudessa paholaismaista pilkkaa pyhää ja kertakaikkista, jäljittelemätöntä Jumalan lunastustyötä kohtaan Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme. Paavali oli merkitty Kristuksen palvelijana ja hän kantoi häpeänsä.
Merkki otsassa viittaa ratkaisuun, käsi toimintaan. Pää osoittaa myöntymystä ja käsi mukana toimimista antikristillisen järjestelmän kanssa. Raamattuun uskovissa piireissä ihmiset pohtivat pedon merkkiä, mutta eivät käsitä, että jokainen inhimillisesti läpiorganisoitu kristillinen kirkkokunta kantaa jo sitä. Jumala ei ole perustanut yhtään ainoata maallisesta päämajasta johdettavaa instituutiota. Hän on kutsunut olemassaoloon elävän organismin.
Alkukristillisyyden raamatulliset seurakunnat olivat vapaina, itsenäisinä uskovaisten yhteisöinä riippumattomia ja toimivat itse hallittuina paikallisseurakuntina. Siihen aikaan Hengen valtuuttamat miehet kukin jumalallisen kutsumuksensa, tehtävänsä ja lähettämisensä mukaisesti suorittivat palvelustehtäväänsä sen mukaisesti miten Jumala oli asettanut heidät Seurakuntaan. (1. Kor. 12: 28; Ef. 4: 11). Ei ollut olemassa mitään päämajoja, ei mitään ylihallinnollisia henkilöitä, ei mitään itse nimitettyjä opettaja-auktoriteetteja, tai raamattukouluja tai pappisseminaareja tai vastaavaa.
Pohjimmaltaan ottaen siihen aikaan ei ollut olemassa mitään siitä, mikä nykyisessä kristikunnassa on itsestään selvää, ja kääntäen ei organisoiduissa kirkoissa ja vapaakirkoissa tänään ole enää löydettävissä mitään alkukristillisyyden puhtaasta opista ja käytännöstä. On vain kuollut muoto jäljellä.
Tänään on pieninkin uskonyhteisö lujasti kiinni omissa linjoissansa. Vain se, joka kuuluu samaan organisaatioon, voi siellä harjoittaa saarnaajantointa. Protestanttiset ovat kiistäneet katolisen kirkon väitteen siitä, että se olisi ainoa autuaaksitekevä, ja ovat tehneet sen oikeutetusti. Mutta tarkemmassa tarkastelussa löydetään sama väite kaikista kirkkokunnista, pienimpiin jakaantumisryhmiin asti. Olkoon se sitten äänekästä tai hiljaista, sanovat kuitenkin kaikki, että joka ei usko heidän oppiansa, tietoansa, ilmestystänsä jne. ei voi tulla autuaaksi. He samaistuvat siten ensimmäisen organisoidun kristillisen uskonnon merkin kanssa, vaikkakin he opetuksellisesti poikkeavat toisistansa. Tämä tunnusmerkki riittää automaattiseen merkin vastaanottamiseen ja antikristillisen hengen alle heittäytymiseen, joka hallitsee kaikkialla siellä, missä ihmiset sidotaan johonkin organisaatioon, oppiin tai henkilöön. Se merkitsee sitä, että kaikki kirkot ja vapaakirkot, pienimpään ja viimeisimpään organisoituun liikkeeseen asti, kantavat tuota merkkiä tietämättänsä.
Salaperäinen luku
Kuten jo mainittiin, on niille ihmisille, jotka eivät ota vastaan pedon merkkiä, tuleva vaikea ahdistuksen aika. Uskonnollisessa mielessä joutuvat kokemaan vainoa kaikki, jotka eivät liity antikristilliseen järjestelmään. Taloudellisessa mielessä se merkitsee sitä, että kaikkien täytyy taipua tähän maailmantalousjärjestelmään. Joka ei toimi mukana, se boikotoidaan ja suljetaan ulos kaupankäynnistä, niin luemme Ilm. 13: 17: "...ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku."
Siitä asiantilasta johtuen, ettei ainoastaan puhuta "ostamisesta" vaan myöskin "myymisestä", tulee esiin se, ettei ole kysymys vain keskivertokansalaisista, jotka ostavat elintarvikkeitansa jne., vaan myöskin liikeihmisistä, jotka ostavat ja myyvät, eli harjoittavat kauppaa. Ei ole kysymys ainoastaan uskovaisesta kotirouvasta, jolla ei ole mitään myytävänä, vaan jonka täytyy ostaa välttämätön. Tarkoitus on täysin selvä: koko liikemaailman täytyy taipua roomalaisten sopimusten alle. Todella uskovaiset tulevat saamaan epäkohdat ja vaikeudet yllensä, huolimatta siitä, onko kysymys ostamisesta tai myymisestä, koska he eivät voi toimia mukana.
Niin kuin olemme nähneet, on nyt kysymys kolmesta asiasta, jotka täytyy käsittää: pedon merkki, tämän pedon nimi ja luku. Pedon merkissä ei ole kysymys jostakin ulkonaisesti todettavasta tunnusmerkistä, vaan pedon nimestä ja hänen nimensä lukuarvosta. Molemmat mainitaan, mutta ne päätyvät samaan järjestelmään. Seuraava jae antaa meille seuraavan tiedon: "Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi" (Ilm. 13: 8). Nyt lähestymme jo itse asiaa.
Lasketun lukuarvon täytyy siis koskea jotakin ihmistä. Voidaksemme laskea lukuarvon on välttämätöntä, että me tiedämme, missä tämä uskonnollinen valta on ja miten sen edustaja kuvaa itseänsä. On huomionarvoista, että tämä ihminen samaistetaan pedon kanssa. Siinä on kysymys samasta salaperäisestä miehestä, jota Paavali kuvaa. Kenenkään ei tarvitse enää kauemmin arvailla sitä. Koko kuvaus ja myöskin lukuarvo pätevät yksiselitteisesti yhteen henkilöön. Vain yksi kantaa latinalaista nimitystä, jonka lukuarvo antaa tarkalleen 666. Väärä käsitys, että arabialainen luku 666 itsessänsä olisi antikristillinen luku ja järjestelmä, joka tietokoneen ja muiden teknillisten keksintöjen avulla tuotaisiin esiin, jää vaille kaikkia raamatullisia perusteita. Siellä sanotaan sananmukaisesti, että se on IHMISEN luku, joka täytyy laskea. Sen tähden se ei voi olla pelkkä luku 666, vaan lukuarvo, jonka antaa sen nimitys, jota Pyhät Kirjoitukset todella tarkoittavat.
Jokainen selitys, joka on vastoin tätä selvää Kirjoitusten todistusta, on ilmasta temmattu. Ihmiset eivät omien selitysten johdosta tule ainoastaan harhaanjohdetuiksi, vaan heidät saadaan aivan paniikkiin, kun heitä pelotellaan, että tulisi antikristillinen maailmanvaluuttajärjestelmä, jolla olisi oleva koodinumero 666. Tällä ei ole ylipäätänsä mitään tekemistä sen asian kanssa, josta nyt on kysymys.
Aivan yhtä mieletöntä on yhdistää antikristus lukuun 666 luottokorteissa, pankkikoodinumeroissa, tavaraetiketeissä, puhelinnumeroissa, virallisissa papereissa ja rekisterinumeroissa. Jotkut tietävät jostakin tietokoneesta New Yorkissa, toiset vastaavasta Brysselissä, jolla olisi luku 666. Millainen sokaistuminen ja harhaanjohtaminen! Tietokone on aina vain tietokone ja luottokortti rahaton maksuväline.
Maailmanvaluuttajärjestelmä ja maailmanpankki ovat välineitä, jotka palvelevat kansainvälisen maksuliikenteen kehitystä. Myöskin teoria siitä, että tuo merkki tultaisiin näkymättömänä tunnistuskoodina tatuoimaan 1asersäteellä, on lähtöisin ainoastaan joidenkin uskovaisten liioitellusta fantasiasta. Kaikki nämä ja vielä monet muut ovat spekulaatioita, laskelmointeja, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Joka niitä kirjoittaa, uskoo ja levittää, hänellä ei ole Jumalan Henkeä ja on langennut saatanan ovelan petos- ja harhautusliikkeen uhriksi. Kaikki johtuu siitä, etteivät ihmiset ole käsittäneet, ettei ole kysymys luvusta 666 numeroina, vaan summasta, tuloksesta, lukuarvosta, joka voidaan laskea tuosta virallisesta nimityksestä.
Meidän täytyy ottaa vakavasti tuo ohje Kirjoituksissa: "Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku", eikä ainoastaan lapsellisesti toistaa lukua 666, vaan todella laskea. Silloin laskutoimitus näyttää seuraavanlaiselta:
V I C A R I V S F I L I I D E I
5+ 1+100 + l + 5 + l + 50 +1+1 +500 + l = 666
Useimmat raamatunopettajat tekevät suuren ja seuraamuksia mukanaan tuovan ajatusvirheen. He puhuvat antikristillisistä hallituksista ja liikkeistä, kun on kysymys ei-kristillisistä maailmankatsomuksista ja poliittisista järjestelmistä, kuten sosialismi, kommunismi, ateismi, islam jne. Luonnollisestikin on olemassa uskontoja ja hallituksia, jotka ovat kristillisyyttä vastaan, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen antikristuksen kanssa, josta Raamattu puhuu.
Meidän täytyy käsittää se, että oli jo olemassa antikristillinen henki, kun kukaan ei vielä tiennyt mitään islamista, ateismista, kommunismista jne. Myöskin meidän täytyy tiedostaa se, että apostolien päivinä pakanalliset uskonnot ja epäjumalanpalvelus olivat vahvasti esillä. Mutta kukaan jumalanmies ei sanonut jotakin siitä, että antikristus tulisi noista riveistä - päinvastoin, Johannes kirjoittaa kaikessa selvyydessä ihmisistä, jotka menivät antikristilliseen suuntaan: "Meistä he ovat lähteneet..." (1. Joh. 2: 19).
On siis kysymys järjestelmästä, joka on kristillisyyden sisäpuolella, mutta joka on käytännöltään ja opeiltaan Kristusta vastaan. On kysymys miehestä, joka esittää väitteen, että on Kristuksen edustaja maan päällä ja väittää toimivansa Hänen puolestansa, mutta samalla tekee kaikkensa estääksensä ihmisiä tulemasta Kristuksen luokse. Sen tähden hän ei saarnaa Kristusta eikä yksin autuaaksitekevää armoa, niin kuin Pietari, Paavali ja kaikki jumalanmiehet heidän jälkeensä tekivät. Sitä vastoin hän yrittää suurella voimalla kiinnittää kaikkien huomion itseensä ja takanansa olevaan instituutioon. Häneen uskovat ovat sidotut hänen persoonaansa ja oppiinsa, ei Kristukseen ja raamatulliseen oppiin ja käytäntöön.
Lopussa on oleva vain kaksi ryhmää: toisilla on oleva Jumalan sinetti, toisilla pedon merkki. Todelliset uskovaiset saavat sinetöimisen ylhäältä, sillä on kirjoitettu: "Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti (Ef. 1: 13). Joka hylkää Totuuden Sanan, täyden, puhtaan Evankeliumin, sitä ei voida milloinkaan sinetöidä Jumalan Hengellä, koska hän siinä tapauksessa vastustaa Jumalan Henkeä. Sellaisille ihmisille jää jäljelle vain hurskaita valheita ja erhetyksiä. Heidät merkitään antikristillisellä merkillä.
Ajatuksen sinetöimisestä vahvistaa apostoli Paavali Ef. 4: 30- "Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään asti." Korintossa uskoon tulleille apostoli kirjoittaa: "Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala, joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme" (2. Kor. 1: 21- 22). Jumalan sinetti on todellinen Pyhän Hengen vastaanottaminen yliluonnollisena kokemuksena, niin kuin alkuseurakunnasta kerrotaan. (Apt. 2: 1- 4; Apt. 8: 15- 17; Apt. 10: 44- 48; Apt. 19: 5- 6). Sen kautta Jumala itse todistaa siitä; että Hän on vastaanottanut kyseessä olevan henkilön omaisuudeksensa. Sillä ei ole absoluuttisesti mitään tekemistä jonkin uskonnollisen toimenpiteen kanssa, vaan se on jumalallinen vahvistus sille, että Jumalan mieltymys lepää Kristukseen uskoon tulleen henkilön yllä.
Kukaan ei uskone vakavasti, että ihmisillä tulisi olemaan näkyvä kirjoitus otsassansa. He ainoastaan tulevat kumartamaan tätä järjestelmää ja toimimaan mukana ja siten automaattisesti tulevat antikristillisen hengen merkitsemiksi, niin kuin ne, jotka todellisesti seuraavat Kristusta, täytetään Hänen Hengellänsä ja siten sinetöidään.
Joka todella seuraa Herraa, ei ole myöskään tässä kohden jäävä pimeyteen. Pyhä Henki antaa kaikessa selvyyden, koska sen aika on tullut. Monet vilpittömästi uskovat ihmiset ovat, niin kuin jo olemme selvittäneet, tietämättänsä antikristillisessä järjestelmässä, koska he ovat jonkin sellaisen seurakunnan jäseniä, joka kuuluu Kirkkojen Maailmanneuvostoon, ja kuuntelevat jännittyneinä, kun antikristuksesta saarnataan.
Raamatunselittäjät etsivät antikristusta Syyriasta, Libanonista, jopa Israelista jne. Ihmiset, joilla ei ole mitään jumalallista valaisua, tulevat otaksutun viisautensa harhaanjohtamiksi ja eksyttävät sitten muitakin. Tiedollansa he tekevät vaikutuksen tietämättömiin, Raamattua tuntemattomiin ihmisiin. Tälle saatanan kavalalle petokselle valheväitteinensä erikoisesta valaisusta täytyy saada loppu selvän Sanan puheen avulla. Onnistukoon se tämän selvityksen kautta Pyhien Kirjoitusten avulla.
Tarkka vertaus
Lopuksi haluamme mennä vielä lyhyesti muutamiin antikristuksen ominaisuuksiin. Paavali kuvaa häntä "laittomaksi", eli joksikin, joka on irrottautunut laista. Tällä ei ole mitään tekemistä Mooseksen laissa esitettyjen vaatimusten kanssa, vaan siinä on kysymys Vanhassa Testamentissa paljastetusta pelastushistorian osasta. Lain ovat kaikki rikkoneet, ja jokainen on ollut tottelematon lakeja kohtaan. Hebr. 3: 5 sanotaan: "Ja Mooses tosin oli palvelijana uskollinen koko hänen huoneessansa, todistukseksi siitä, mikä vastedes piti sanottaman." On siis kysymys kaikkien lainvaatimusten keskellä varjokuvin esitetystä lunastussuunnitelmasta. Vuorisaarnassa Jeesus sanoi: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut" (Matt. 5: 17- 18). Ilmaisu "tapahtunut" viittaa ilman pienintäkään epäilystä profeetalliseen osaan, joka jo Vanhassa Testamentissa muodosti ytimen.
Hänen ylösnousemisensa jälkeen me luemme Herrasta: "Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu" (Luuk. 24: 27). "Ja hän sanoi heille: tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa. Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset" (44- 45).
Niin usein kuin kohtaamme Uudessa Testamentissa sanamuodon "niin kuin Kirjoitukset sanovat" tai "niin kuin on kirjoitettu" tai vastaavaa, tarkoitetaan joka kerta Vanhaa Testamenttia. Kun Jeesus saarnasi, ei ollut vielä kirjoitettu riviäkään Uutta Testamenttia. Jumalan palvelija on aina viittaava julistuksessansa Vanhaan Testamenttiin. Paavalista kerrotaan meille: "...ja silloin tuli heitä vielä useampia hänen luoksensa majapaikkaan. Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta" (Apt. 28: 23).
Vain joka julistaa Jumalan Valtakuntaa tällä apostolisella tavalla, on saarnaava Jeesusta ja raamatullisia oppeja siten kuin alkukristillisyydessä tapahtui. Apt. 26: 22 apostoli todisti: "...enkä puhu mitään muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan."
Sen jälkeen kun Pietari oli lopettanut puheensa Apt. 15, alkoi Jaakob puhua ja sanoi: "Miehet, veljet, kuulkaa minua: Simeon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran katsoi pakanain puoleen ottaaksensa heistä kansan omalle nimellensä. Ja tämän kanssa pitävät yhtä profeettain sanat, sillä näin on kirjoitettu..." (jakeet 13-15)
Tuo laiton kuitenkin edustaa omaansa, Vanhasta Testamentista irrotettua teologiaansa ja selittää Uuden Testamentin sisältöä oman arvionsa mukaisesti.
Lisäksi kantaa tämä mies nimitystä kadotuksen lapsi. Niin puhuteltiin aikaisemmin ainoastaan yhtä ihmistä, ja se oli Juudas. Joh. 17: 12 Jeesus sanoi hänestä: "...eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen." Niin kuin Juudas, samoin vetoaa myöskin tämä kadotuksen lapsi, Kristuksen asian kavaltaja, Kristukseen.
Joh. 13: 2 me luemme: "...kun perkele jo oli pannut Juudas Iskariotin, Simonin pojan, sydämeen, että hän kavaltaisi Jeesuksen." Molemmat, niin Juudas kuin antikristuskin, asetetaan yhteyteen paholaisen kanssa. "Jeesus vastasi heille: enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista? ja yksi teistä on perkele" (Joh. 6: 70). Antikristuksesta loppuvaiheessa kirjoittaa Paavali: "...jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta" (2. Tess. 2: 9). Paavali tuo esiin tässä, että tuo saatanan toiminta tulee julki kaikkien mahdollisten valheen voimatekojen, merkkien ja ihmeiden kautta. Tämä ilmaisu muistuttaa meitä Ilm. 16: 13- 14: "Ja minä näin lohikäärmeen (saatanan) suusta ja pedon (poliittisen hallitsijan) suusta ja väärän profeetan (antikristuksen) suusta lähtevän kolme saastaista henkeä, sammakon muotoista. Sillä ne ovat riivaajain henkiä, jotka tekevät ihmeitä; ne lähtevät koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan heidät sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä." Tämä taistelu on oleva juuri ennen Jumalan Valtakunnan pystyttämistä.
Antikristus voi vasta sitten ottaa hänelle ajatellun roolin, kun se, mikä häntä pidättää, on otettu pois. Sillä tarkoitetaan aivan selvästi Pyhää Henkeä, joka Elävän Jumalan Seurakunnassa vielä vastustaa häntä jumalallisena voimana. Niin pian kuin Morsiusseurakunta on otettu pois, on tie hänelle vapaa. Mutta kun Jeesus Kristus palaa takaisin pystyttääksensä Tuhatvuotisen Valtakunnan, on Hän suunsa henkäyksellä surmaava hänet (2. Tess: 2: 8). Sen on jo profeetta Jesaja ennustanut luvussa 11: 4: "Suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä."
Lopuksi me tulemme antikristuksen tärkeimpään tuntomerkkiin, jota kaikkien niiden tulisi erikoisesti tarkata, jotka haluavat tulla autuaiksi.
Jeesuksen lempiopetuslapsi 1. Joh. 2: 22 esittää kysymyksen: "Kuka on valhettelija?" Hän vastaa siihen heti aivan oikein: "...ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus (Jumalan voitelema? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan."
Joka kieltää, että yksi Jumala on paljastanut Itsensä Isänä Pojassa, on langennut antikristilliseen perivalheeseen. Jumala on Henki (Joh. 4: 24); Hän on iankaikkinen, eli ajaton, tilaton, rajoittamaton, mittaamaton, loputon, Yhtenä hyvin paljon. Hän on kaikkien asioiden alkuperä. Aluksi Hän tuli henkiloputtomuudestansa käsitettävään henkiruumiiseen -teophania, sillä ihmiset saattoivat käsittää Hänet ja rakastaa Häntä vain itsellensä ymmärrettävällä tavalla. Niin Hän vaelsi Eedenin puutarhassa, ja siten Hän teki itsensä tunnetuksi Vanhan Testamentin ajanjaksossa.
Mutta Hän halusi, että ihmiset muutettaisiin takaisin Hänen kuvaksensa, Hänen kaltaiseksensa, eli kuolemattomaan tilaan. Sen tähden täytyi Hänen tulla ensin heidän kaltaiseksensa. Hän valmisti sillan käsittämättömästä iankaikkisuudesta käsitettävään aikaan ja ilmestyi ihmisen hahmossa. Hän tuli henkiruumiillisuudesta lihan ruumiiseen.
Sen tähden ei Jeesus voi olla kukaan muu kuin Jumala Itse. Hänessä asui koko Jumalan täyteys ruumiillisesti -ei jokin kolmannes, vaan koko täyteys (Kol. 2: 9)! Mitä Hän silloin sanoi, pätee vielä tänäänkin: "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän!" (Joh. 14: 9). Hän on Immanuel, mikä tarkoittaa: "Jumala meidän kanssamme" (Matt. 1.- 23).
Antikristillinen järjestelmä kieltää sen ja tekee yhdestä Jumalasta useampia yksittäispersoonia, jotka iankaikkisuudesta lähtien olisivat olleet olemassa toistensa rinnalla ja tekee siten johdonmukaisesti yksijumalaisuudesta monijumalaisuuden. Siihen perustuu antikristillinen vaikutus, joka on suunnattu suoraan Kristusta vastaan.
Paavali kirjoittaa juutalaiskristittynä ja apostolina Kristuksesta: "...hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!" (Room. 9: 5). Herra sanoi saman Uudessa- ja Vanhassa Testamentissa: "Kuule Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa!" (Mark. 12: 29- 32; Moos. 6: 4). Koska ihmiskunta tuli kadotetuksi, tarvittiin Pelastajaa. Jes. 43: 10- 12 Herra puhuu: "...ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule. Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa , kuin minä. Te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minä olen Jumala." Asettaminen Jumalan lapseuteen tuli vain sen johdosta mahdolliseksi kaikille Jumalan pojille ja tyttärille, että Hän syntyi lapseksi ja tuli Poikana tämän maan päälle. Pojasta sanotaan jo Vanhassa Testamentissa: "Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, rauhanruhtinas." (Jes. 9: 5).
Siitä huolimatta, että Jumala on ilmestynyt Isänä Pojassa puhutaan Raamatussa aina vain yhdestä Jumalasta, eikä koskaan kahdesta tai kolmesta. Sen tähden emme myöskään löydä siitä yhtään ainoata kertaa käsitettä "kolmiyhteinen Jumala", "kolminaisuus", "iankaikkinen Poika" tai vastaavaa. Kolminaisuusoppi ei perustu profeettoihin ja apostoleihin, vaan se on antikristillisen hengen tuote, joka on asettanut jumaluuskäsitteen päälaelleen. Mitä Paavali kirjoittaa, tulisi avata jokaisen silmät: "Ja tunnetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen" (1. Tim. 3: 16).
Yksikään profeetta tai apostoli ei asettanut näitä Jumalan kolmea ilmestysmuotoa rinnakkain itsenäisinä henkilöinä, persoonina. Tämä on hellenistis-filosofista, rationalista järkeilyä. Ei ole kysymys kolminaisuudesta, kolme yhdessä, vaan kysymys on yhdestä kolmessa ilmestymismuodossa. Taivaassa Hän on Isä, sen tähden me rukoilemme: "Isä meidän, joka olet taivaassa..." Maan päällä Hän teki Itsensä tunnetuksi Pojassa Lunastajana, sen tähden on usko Jumalan Poikaan pelastukselle välttämätön. Vain kenellä on Poika, sillä on myöskin Isä ja siten iankaikkinen elämä. Seurakunnassa vaikuttaa sama Jumala loppuun asti Pyhän Hengen kautta. Ensin oli Jumala meidän yläpuolellamme, sitten Hän oli meidän keskellämme ja lopulta Hän ottaa asumuksen meissä! Apostoli Johannes sanoo sen tällä tavoin: "Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä" (1. Joh. 5: 20).
Vanhan Testamentin noin neljäntuhannen vuoden ajalta meille ei ole talletettu ainoatakaan keskustelua Isän ja Pojan välillä. Ei yhtään ainoata kertaa Hän sano tässä ajanjaksossa: "Minun rakas Poikani, sinut Minä lähetän!"- päinvastoin, Hän sanoi aina, että Hän itse tulisi, kuten esim. Jes. 35: 4- 6 ja Jes. 40: 3. Jos psalmissa 2:7 on kirjoitettuna: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin", niin se ei tarkoita sitä, että taivaassa olisi ollut Jumalan Poika, joka sitten astui alas maan päälle. Uusi Testamentti kertoo selvästi Jeesuksen siittämisestä ja syntymästä. Siten Jumala tuli julki inhimillisessä hahmossa. Hän itse tuli ihmiseksi - tämä on Hänen jumalallisen rakkautensa käsittämätön, selittämätön salaisuus! Hän kärsi ja kuoli Poikana, sillä Jumalana Hän on kuolematon. Lunastus tapahtui liharuumiissa, jotta meidät lunastettaisiin tästä kuoleman ruumiista (Hebr. 2: 14- 15) ja että meille annettaisiin takuu ylösnousemusruumiista (1. Kor. 15: 50- 57).
Jeesus Kristus on lihaksi tullut Sana, Logos, Jahwe, joka Jumalan henkialkuperästä aluksi tuli henkiruumiiseen ja sitten astui esiin näkyvänä lihan ruumiissa. Tämä on täysi ja puhdas totuus. "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. ...ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme" (Joh. 1: 1, 14). Jeesus ei ole vain olemukseltansa samankaltainen, Hän on olemukseltansa yksi Isän kanssa. Niin kuin Jumala (Elohim) paljasti Itsensä Herrana (Jahwe) ja siitä huolimatta pysyi yhtenä ja samana, niin paljasti myöskin Isä itsensä Pojassa ja pysyy siitä huolimatta samana.
Apostoli ei jätä meitä epäselvyyteen sen suhteen, mistä antikristillinen liike tulee, vaan sanoo selvästi: "Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme" (1. Joh. 2: 19). Tämä kehitys ei palaudu juutalaisuuteen, vaan niiden väärinymmärrykseen, jotka ainoastaan liittyivät uskovaisiin kristittyihin, ilman että olisivat itse kokeneet kohtaamisen Kristuksen kanssa. Jo ensimmäisinä vuosisatoina Kristuksen jälkeen tämä suuntaus muovautui, mutta vasta Nikean kirkolliskokouksen jälkeen siitä tuli luja organisaatio. Jokainen juutalainen tuntee ensimmäisen käskyn: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi ... älä pidä muita jumalia minun rinnallani!"(1. Moos. 20: 1- 3), eikä milloinkaan tekisi yhdestä Jumalasta useampia jumalia.
Luonnollisestikin me kohtaamme kolme nimitystä yhä uudelleen. Niinpä me luemme esimerkiksi: "Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama" (1. Kor. 12: 4- 6). Siihen me sanomme "Amen"! Kukaan apostoli ei sen tähden kuitenkaan olisi milloinkaan tullut sellaisiin ajatuksiin, että olisi sanonut: "Siunatkoon teitä Isä Jumala, Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala." Sanamuotoja "Poika Jumala" ja "Pyhä Henki Jumala" ei ole nimittäin yhtään ainoaa kertaa Raamatussa. Alkuperä tehdään aina selväksi. Me luemme "Jumalan Pojasta" tai "Jumalan Hengestä". Kolminainen Jumala olisi todellakin vieras Jumala. Kristuksen opilla ja antikristuksen opilla on ulkopuolisen tarkastelijan silmissä usein hämäännyttävä samankaltaisuus, mutta eivät kuitenkaan milloinkaan ole samanlaisia ja pohjimmaltaan ottaen ovat täysin erilaiset. Se Kristus, mitä antikristus julistaa, ei absoluuttisesti ole Raamatun Kristus. Tosin sen voi nähdä vain se, jonka silmät Jumala on avannut (Luuk. 10: 22).
Antikristillinen valta oli jo alkukristillisyydessä vaikuttamassa alussansa. Johannes kuvaa siihen kuuluvia edustajia myöskin vääriksi profeetoiksi ja lausuu 1. Joh. 4: 1- 3 varoituksen: "Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa."
Ei ainoastaan antikristus esiinny itse opetuksellisesti vääränä profeettana, vaan on monia vääriä profeettoja ja kristuksia, joista Herra on varoittanut (Matt. 24). Kaikki julistajat, ovat sitten saarnaajia tai evankelistoja, jotka ovat vääriltä profeetoilta omaksuneet väärän opin jumaluudesta ja kasteesta jne., ovat Jumalan Sanaa vastaan, ja ovat siten myöskin vääriä profeettoja ja kuuluvat hengellisesti antikristilliseen leiriin.
Sana Kristus merkitsee "Voideltu" - väärät kristukset ovat sen mukaisesti vääriä voideltuja. On olemassa ihmisiä, jopa ihmeiden tekijöitä, jotka voitelustansa huolimatta edustavat vääriä, perinteisiä antikristuksen oppeja. Sen tähden on kirjoitettuna, että lopussa väärä olisi oleva niin lähellä aitoa, että jopa valitutkin tulisivat eksytetyiksi, jos se olisi mahdollista. Mutta heitä ei voida johtaa harhaan, koska Jumalan Sana on sinetöity heihin Jumalan Hengen kautta.
Jeesus viittasi niihin, jotka käyttävät Hengen lahjoja ja siitä huolimatta ovat vääriä, kun Hän sanoi: "Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra! Pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa? Ja silloin minä lausun heille julki: minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät!" (Matt. 7: 21- 23). Ei hyödytä mitään toistaa perinnäisiä uskontunnustuksia. Ne täytyy koetella Sanalla, sillä Herra on tuomitseva Sanansa mukaisesti.
Jumalan Henki on aina jokaisessa kohden sanova saman. Sama koskee kaikkia Herran asettamia palvelijoita. Tässä ei ole kysymys jostakin huulten tunnustuksen lausumisesta, vaan niin kuin Paavali sanoo: "Kukaan ei voi sanoa: Jeesus olkoon Herra, paitsi Pyhässä Hengessä" (1. Kor. 12: 3). Herrana Hän on Jumala, ja siitä on kysymys. Vain joka täydellisestä uskonvakuuttuneisuudesta voi sanoa: "Jeesus on Herra", on vastaanottanut ilmestyksen Pyhän Hengen kautta, että Jahwe (YHWH) ja Jeesus on sama Herra. Joka ei usko sitä, on antikristillisessä petoksessa, huolimatta siitä mihin uskonnolliseen yhteisöön hän kuuluu.
Seuraava jae on tarkoitettu kehotukseksi itsetutkisteluun. Jolla on Kristuksen Henki, on uskova, mitä Hän ylösnousseena sanoi: "Minä olen A ja 0, sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias (Ilm. 1: 8). Tämä on meidän Lunastajamme oma todistus, joka esittää Itsensä Kaikkivaltiaana. Uskooko sitten joku, että olisi enemmän kuin yksi Kaikkivaltias? Jumala ja jokainen Hänen ilmestyksensä ovat yksikössä. Niinpä on olemassa vain yksi Luoja, yksi Säilyttäjä, yksi Pelastaja, Kuningas jne. Vain yksi Isä, vain yksi Poika, vain yksi Pyhä Henki; vain yksi Herra, vain yksi Jumala, vain yksi kaste, vain yksi pelastus, vain yksi seurakunta jne. Kaikki Jumalasta lähtevä on yksikössä kaiken sisäänsä sulkevassa moninaisuudessa.
Tässä ei edusteta "Jeesus Yksin"-oppia. Jeesus ei siittänyt itseänsä, eikä Hän rukouksissansa harrastanut itseksensä puhumista. Niin kuin aina, niin on tässäkin kohden totuus keskellä. Pääajatus, joka on tämän selvityksen pohjalla, on se, että puhdas, väärentämätön raamatullinen oppi täytyy nyt lopussa asettaa ennalleen. Vasta kun iankaikkisesti pätevä Evankeliumi on julistettu todistukseksi kaikille kansoille, on loppu tuleva (Matt.24:14).
Jokaisen, olkoon sitten Raamatun opettaja tai raamatunlukija, tulisi perusteellisesti ja fundamentaalisesti suorittaa tarkka vertailu. Hänen tulisi verrata sitä Kristusta, minkä kirkkokunnat meille esittävät, siihen Kristukseen, jota Raamattu meille kuvaa. Sama koskee myöskin vakuuttuneisuutta siitä, joka on ankkuroituneena kaikkien uskovaisten tietoisuuteen, että jokainen, joka tunnustaa Kristuksen, olisi Jumalasta.
Yleisesti esitettyjen mielipiteiden johdosta on monilla oleva vaikeuksia tunnistaa antikristukseksi se, jota Kirjoitukset todella tarkoittavat. Koska hän koko maailmassa kaikista kansallisuuksista ja uskonnoista kokoontuneiden ihmismassojen edessä vetoaa Kristukseen, on useimmille ihmisille käsittämätöntä, että juuri tämä mies olisi Kristuksen suurin vastustaja.
Ottakaamme esimerkiksi paavin historiallinen vierailu Intiaan, missä hän hindujen jättijoukon edessä huusi: "Kristus on jokaisessa uskonnossa!" Tässä kohden täytyy esittää kysymys: "Mikä Kristus?" Sekö, jota Maria pitää käsivarrellansa, sekö, joka jostakin aineesta valmistettuna on liimattu krusifiksiin?, joka tulee säilyttää jokaista tarkoitusta varten? Itse tehtykö, joka lausumalla "Sanktus, Sanktus, Sanktus" tehdään leivonnaisen palasta Kristukseksi? Kristusko, johon Maria voi vaikuttaa? Jolla on joukko puolustajia rinnallansa? Kristusko, jonka taivaaseenastumisen kalventaa Marian taivaaseenastuminen, joka niin kuin väitetään, ruumiineen ja sieluineen olisi noussut ylös? Kristusko, jonka syrjäyttää "Taivaan Kuningatar"?
Se Kristus, jota paavin kirkko edustaa, ei ole Jumalan Kristus, vaan aina tarpeen mukaan muovattu ja sijoitettu Kristus. Sellainen Kristus on tosin kaikkialla, minne se asetetaan, pystytetään tai kannetaan; se on aina juuri sellainen ja siten kuin sitä tarvitaan. Mutta tämä ei ole Raamatussa meille kuvattu Kristus, jonka me tunnemme Herrana, Pelastajana, Kuninkaana, Tuomarina ja jonka me lopulta kohtaamme Jumalana. Tunnustus johonkin Kristukseen ei merkitse absoluuttisesti mitään - henget täytyy koetella, oppeja täytyy vertailla. Raamatun Kristus ei ole sellainen, miksi me Hänet mielestämme kuvittelemme, Hän on kaikkien kuvitelmien yläpuolella ja on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti (Hebr. 13: 8).
Niin kuin olemme kaikista raamatunlainauksista nähneet, viittasi Kristus Itse yhä uudelleen Jumalan Sanaan. Sen tähden meidän täytyy yhä vielä korostaa sitä, ettei jokin sanallinen viittaus ja tunnustus Kristukseen hyödytä mitään, ellei ole niin kuin Kirjoitukset sanovat ja vaativat. Ratkaisu, keneen joku haluaa uskoa ja luottaa, täytyy jokaisen itse tehdä. Tässä voidaan ainoastaan antaa neuvo asettua vastakkain hengellisten asioiden kanssa todella kriittisesti ja uskoa ainoastaan Jumalaa ja Hänen Sanaansa.
Me elämme nyt aivan armonajan lopun edessä. Kaikki raamatulliset totuudet täytyy ilman kompromisseja asettaa uudelleen näkyviin. Oli suuri joukko herätyssaarnaajia, jotka eri ajanjaksoissa julistivat kadoksiin joutuneita raamatullisia totuuksia vakiintuneiden kirkkojen vastustuksesta huolimatta. Monien täytyi menettää elämänsä Jumalan Sanan tähden. Kaikki todelliset uskovaiset ovat kutsutut taistelemaan sen uskon puolesta, joka kertakaikkisesti on annettu Kristuksessa pyhitetyille (Juuda 3). Nyt meidät on asetettu hengelliseen lopputaisteluun. Kun olemme Jumalan puolella, on Hänkin oleva meidän kanssamme, kunnes pääsemme uskosta näkemiseen. Helvetin portit eivät ole voittava Jumalan Seurakuntaa.
Toivotan kaikille lukijoille Jumalan runsasta siunausta.