Ilmestys-
kirja

Seitsemän
sinetin
kirja ?

Ewald Frank

Alkuperäisteos:
Ewald Frank: Die Offenbarung - Ein Buch mit 7 Siegeln?
Copyright by Verlag Freie Volksmission Krefeld e. V.
Suomenkielinen painos:
Suomentanut Markku Vuori
Copyright
Freie Volksmission Finland
Markku Vuori

************

1. Painos 1.000
2. Painos 7.500
Printed in Switzerland
Egg/Zürich

Sisällysluettelo

Esipuhe

Loppusanat

Esipuhe

Tässä selvityksessä me tarkastelemme pääasiassa uusitestamentillisen seurakunnan ajanjaksoa, ja käytämme Pyhiä Kirjoituksia, jotka antavat tiedon ajan kulusta. Painopiste tässä on Raamatun viimeisellä profeetallisella kirjalla, «Ilmestyskirjalla» (Apokalypse). Profeetallinen Sana sisältää symboleja, jotka todellakin ovat vaikeasti ymmärrettäviä. Monet raamatuntutkijat ja -opettajat ovat sen tähden jättäneet sen syrjään, muut taas ovat tuoneet julki omia ajatuksiansa siitä. Tähän mennessä ei ole ollut todella ytimekästä, selvittävää, tasapainoista "ajan tasalla olevaa" kirjallisuutta.

Todellisuudessa tämä ei ole myöskään ollut mahdollista, sillä vasta Pyhissä Kirjoituksissa ennustettujen tapahtumien täyttymyksen kautta voidaan tietyt tapahtumat panna merkille, nähdä ja ymmärtää oikeassa yhteydessänsä. Kristillisen ajanlaskun ensimmäinen ja viimeinen sukupolvi on raamatullisessa profetiassa huomioitu aivan erikoisella tavalla. On mitä suurimmassa määrin kunniaksi Jumalalle se, että Hän ennalta antoi kirjoittaa muistiin tämän kehityksen. Paremman yleiskuvan saamiseksi me käsittelemme Ilmestyskirjan yksittäiset luvut peräjälkeen, ja viittaamme sitten kulloiseenkin yhteyteen kuuluviin kohtiin koko Pyhissä Kirjoituksissa.

Eri selvitykset on pyritty pitämään lyhyinä, mutta kuitenkin ne riittävät avaamaan todella kiinnostuneen lukijan pääsyn Jumalan neuvopäätökseen. Herra Jumala lahjoittakoon jokaiselle vilpittömälle tutkijalle oikean ymmärryksen ja ilmestyksen, jotta hän voisi oikealla tavalla käsittää ilmestystekstiä. Autuaita ovat kaikki ne, jotka Hengessä lukevat ja ymmärtävät Hengen innoittamaa Sanaa, sillä Jumalan Henki tutkii kaiken (1.Kor.2:10-16).

Luku 1

Johdanto

"Herran päivä"
Profeetallisen Sanan alkuperä ja merkitys

Apostoli Johannes karkotettiin Patmoksen saarelle "Jumalan Sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden". Siellä hän Jumalan Hengen vaikutuksesta joutui hurmoksiin. Hän näki ennalta ajankulun tärkeimmät tapahtumat, ja hänet jopa vietiin Herran päivään. Herran päivää kuvataan niin Vanhassa- kuin Uudessakin Testamentissa hyvin monipuolisesti. Olettamus siitä, että tässä yhteydessä olisi kysymys lauantaista tai sunnuntaista, perustuu väärinkäsitykseen eikä pidä lainkaan paikkaansa. Herran päivä on se ajanjakso, joka seuraa armon ja pelastuksen päivän (Jes. 49:8; 2.Kor. 6:2; Hebr. 4:7) jälkeen -jumalallisen ajanlaskun mukainen seitsemäs päivä. Jumala laskee päivissä siinä, missä me laskemme vuosissa. Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta meille. "Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että 'yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä'." (2.Piet. 3:8; Ps. 90:4).

Ajan alusta lähtien me olemme tekemisissä seitsemän profeetallisen päiväjakson kanssa, jotka Jumala on säätänyt ihmiskunnalle. Karkeasti laskien kului kaksi päivää, nimittäin kaksituhatta vuotta Aadamista Abrahamiin; sitten jälleen noin kaksituhatta vuotta Abrahamista Kristukseen, ja nyt me lähestymme noiden molempien päivien loppua, joita kutsutaan myöskin viimeisiksi päiviksi, joiden kuluessa Jumalan Henki vaikuttaa tänä kaksituhatta vuotta kestävänä armon aikana maan päällä (Apt. 2:17). Seitsemäs päivä on oleva Kristuksen rauhanvaltakunnan tuhatvuotinen ajanjakso (Ilm. 20).

Ennen Herran päivää Jumala halusi lähettää profeetta Elian (Mal. 3:23). Herran päivään -viimeiseen tuhannen vuoden ajanjaksoon ennen iankaikkisuuden koittamista - johtavat tuomiot, joiden kohokohta on oleva Harmagedonin taistelussa (Ilm.16:12-16; 19:11-21; Hes. 38:20+23; Jooel 3:9-17 jne). Sen tähden sitä kuvataan armottomaksi vihan päiväksi, jolloin toteutuu: " ...aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä." (Jooel 2:31). Katso myöskin Jes. 13; Hes. 30:3; Jooel 2:1-2; Jooel 3:14; Sef. 1:14-15; Apt. 2:20; 2.Piet. 3:10; Ilm. 6:12-17 jne.

Tuo seitsemäs päivä - tuhatvuotinen rauhanvaltakunta - on Jumalan lepopäivä. Sen lopussa Saatana vielä kerran päästetään vapaaksi, jotta hän kiihottaisi kaikki jumalanvastaiset voimat «Googin ja Maagogin» johdolla lopputaisteluun, missä ne kertakaikkisesti tuhotaan (Ilm. 20:7-10). Sen jälkeen seuraa viimeinen tuomio, uusi taivas ja uusi maa koittavat, ja aika sulautuu iankaikkisuuteen.

Ennen pelastuksen päivää Herra Jumala lähetti"enkelinsä" Johannes Kastajan hahmossa tienvalmistajaksi (Mal. 3:1; Matt. 11:10 jne). Hän astui esiin Elian hengessä ja voimassa kääntääksensä niiden sydämet, jotka olivat vanhatestamentillisten isien uskossa, Uuden Liiton lasten uuteen alkuun (Mal. 4:6a; Luuk.1:17). "Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa." (Joh. 1:7). Hän loi sillan Vanhasta Uuteen Testamenttiin (Luuk. 16:16), valmisti Herran tien ja tasoitti polun meidän Jumalallemme (Jes. 40:3; Mark. 1:1-4 jne).

Profeetta ennen Herran päivää astui esiin pelastuksen päivän lopulla, eli siis nyt viimeisessä seurakuntajaksossa, johtaaksensa Uuden Liiton lasten sydämet takaisin apostolisten isien uskoon (Mal. 4:6b). Hänen Raamattuun perustuva sanomansa johtaa todellisen seurakunnan jälleen sopusointuun Sanan kanssa ja asettaa sen alkuperäiseen tilaan, kun sille ennen Jeesuksen Kristuksen tulemusta palautetaan ennalleen kaikki se, mitä sillä alussa oli. Mahtavan Hengen vaikutuksen kautta, jota Pyhät Kirjoitukset kutsuvat "myöhäissateeksi", se asetetaan takaisin alkuperäiseen, jumalalliseen järjestykseensä (Jaak. 5:7-8). Jeesus puhui Matt. 17:11 tästä profeetta Malakiassa ilmoitetusta palvelustehtävästä, että se vielä on tulevaisuudessa: "Elias tosin tulee ja asettaa kaikki kohdalleen...", ja samoin Hän vahvisti, että Johannes Kastajan palvelustehtävä jo oli tapahtunut (Jakeet 12-13). Kun Johannes astui esiin, asetettiin hänelle kolme kysymystä. Yksi niistä kuului: "'Oletko sinä Elias?' Hän sanoi: 'En ole'." (Joh.1:21). Jakeessa 23 hän viittasi Vanhan Testamentin profeetalliseen Sanaan, joka koski häntä ja hänen palvelustehtäväänsä.

Aivan kuten Elia otti kaksitoista kiveä Israelin kahdentoista heimon luvun mukaisesti, rakensi jälleen Herran alttarin ja kutsui kansan takaisin Jumalan luokse (1.Kun. 18), niin myöskin tämän viimeisen sanoman kautta uusitestamentilliselle seurakunnalle palautetaan uudelleen kahdentoista apostolin oppi, ja Jumalan kansa kutsutaan takaisin Herran ja Hänen Sanansa luokse. Me todellakin koemme nyt tämän lopullisen osan pelastushistoriaa.

Apostoli Pietari viittasi Kristuksen seurakunnalle tapahtuvaan ennalleenpalauttamisen lupaukseen toisessa saarnassansa helluntain jälkeen, kun hän Pyhän Hengen johdatuksessa sanoi: "...että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen. Taivaan piti omistaman HÄNET niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta." (Apt. 3:20-21). Jo uusitestamentillisen seurakunnan alussa Pyhä Henki sanoi kutsutun suun kautta, mitä lopussa tulisi tapahtumaan, nimittäin että todellinen seurakunta asetettaisiin takaisin samaan tilaan, jossa alkuseurakunta oli.

Jeesuksen Kristuksen ilmestys,
sellaisena kuin se tuli Johanneksen osaksi

Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa me kohtaamme täydellisen Jeesuksen Kristuksen paljastamisen, jossa kaikki Jumalan viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä (Kol. 2:3). Hänen kauttansa ne myöskin paljastetaan. Aivan alussa ovat nuo kaikki sisäänsä sulkevat sanat: "Jeesuksen Kristuksen ilmestys."

"Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää; ja sen hän lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle,

joka tässä todistaa Jumalan sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen, kaiken sen, minkä hän on nähnyt.

Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!" (Ilm.1:1-3).

Johannes sai tämän jumalailmestyksen yliluonnollisella tavalla «Hänen enkelinsä» lähettämisen kautta. Enkelit yleisesti ovat palvelevia henkiä (Hebr. 1:14), jotka erikoisissa tilanteissa ilmestyvät näkyvässä inhimillisessä hahmossa. Luvussa 22: 8-9 Johannes puhuu tämän yliluonnollisen kokemuksen valtavasta vaikutuksesta: Hän lankesi maahan tuon enkelin edessä palvoaksensa häntä, mutta tämä sanoi hänelle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa!"

Luukas 1:11-20 mukaisesti enkeli Gabriel toi Sakariaalle iloisen sanoman edessä olevasta Johannes Kastajan syntymästä. Niinkuin jakeissa 26-38 kerrotaan, tuli sama enkeli myöhemmin Marian luokse ja ilmoitti hänelle Jeesuksen Kristuksen syntymän. Luuk. 2 kokivat paimenet Beetlehemin kedolla, kuinka enkeli ilmoitti tuon suuren tapahtuman, ja taivaalliset joukot kuultavalla äänellä lauloivat kuorossa: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" (Jakeet 8-14).

Enkeleiden ilmestymisestä todistetaan lukuisasti niin Vanhassa- kuin Uudessakin Testamentissa. Se tapahtui aina erikoista tarkoitusta varten, liittyneenä palvelustehtävään ja sanomaan. Patmoksen saarella se tapahtui tätä tarkoitusta varten: "...näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää, ...sillä aika on lähellä!." Sanakäsite "ilmestys" olisi voitu paremmin kääntää sanalla "paljastaminen", alkutekstin sanaa "APOKALUYIS" (Apokalypsis) vastaavasti.

Tässä Raamatun viimeisessä kirjassa paljastetaan todella tärkeitä asioita ja tapahtumia, joilla erikoisesti lopunaikaa ajatellen on mitä suurin merkitys. Autuaaksi julistaminen koskee lukijoita, kuulijoita ja niitä, jotka ottavat vaarin tähän Ilmestyskirjaan sisältyvien ennustusten sanoista. Niin meille vakuutetaan alussa luvussa 1:3 ja lopussa luvussa 22:7. Jumala on siinä tehnyt tiettäväksi koko täytäntöön tulevan neuvopäätöksensä. Siten Jumalan todistus on täydellisesti lyöty lukkoon. Herra on ajatellut kaikkea, Hän ei ole unohtanut mitään, ja sen tähden ei kukaan saa lisätä tai ottaa pois mitään, saati sitten varustaa omalla uus´ilmestyksellä. Milloin tahansa tämä tapahtuu itse nimettyjen "profeettojen" tai "profetissojen" kautta, tulee se hyljätä sellaisena, mikä ei ole peräisin Jumalasta.

Jokainen ilmestys, mikä tulee Jumalalta, pitää aina yhtä koko Pyhien Kirjoitusten kokonaistodistuksen kanssa. Siten meillä erehtyväisinä ihmisinä on pääsy erehtymättömään ja virheettömään Sanaan. Pyhä Henki, joka johti ja innoitti kirjoittajat, johtaa vielä tänäänkin Sanan totuuteen.

Siunauksen tervehdys
seitsemälle seurakunnalle

Johannes tervehtii niitä seitsemää seurakuntaa, jotka Jumala monista seurakunnista valitsi luonnehtimaan seitsemää kirjettä, ja nostaa esiin Jeesuksen Kristuksen uskollisena todistajana, kuolleitten esikoisena ja maan kuninkaiden hallitsijana:

"Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä,

ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä

ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen." (Jakeet 4-6).

Sen jälkeen näkijä ilmoittaa Herran kaikille näkyvän tulemuksen Hänen kuninkaanvaltansa alussa: "Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen."

Tämä tuleminen ei kuvaa Hänen paluutansa Ylkänä (Matt. 25:1-13), joka noutaa omansa kotiin ennen kauhistuttavan Herran päivän puhkeamista (1.Tess. 4:13-18), vaan Hänen tulemustansa, kun Hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle ensin tuomitaksensa (Matt. 25:31) ja sitten hallitaksensa tuhat vuotta (Ilm. 20:6). Tämä tuleva esittäytyy: "Minä olen A ja O", sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias." Tämä on Jeesuksen todistus.

Tämä näkijä tunnetaan Jeesuksen lempiopetuslapsena. Hän mainitsee henkilökohtaisen osallisuuden ahdistukseen ja tulevaan valtakuntaan ja kärsivälliseen odotukseen Jeesuksessa. Hän kuuli ylösnousseen Herran valtavan äänen sanovan: "Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle..."

Unohtumaton kokemus

Sen jälkeen hän näki ylösnousseen ja korotetun Herran Ihmisen Poikana Hänen jumalallisessa majesteettisuudessansa vaeltamassa seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä. "Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa,

ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn.

Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki;

hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina." (Jakeet 12-15). Seitsemän kultaisen lampunjalan kautta tuodaan esiin se, että yksi uusitestamentillinen seurakunta kulkee seitsemän erikoisen ajanjakson lävitse.

Herra oli käskenyt profeetta Moosesta valmistamaan kultaisen lampunjalan. HÄN antoi tälle tarkat ohjeet siitä, miten sen tuli tapahtua (2.Moos. 25:31-40). Profeetta Sakarja todistaa: "Minä näen, katso: lampunjalka, kokonansa kultaa, ja sen yläpuolella sen öljyastia, ja lampunjalassa sen seitsemän lamppua, ja seitsemän öljyputkea lamppuihin, jotka ovat siinä ylimpänä" (Sak. 4:2). Tuo öljyastia seitsemine putkineen ja seitsemine lamppuineen osoittaa vertauskuvallisesti, että Pyhän Hengen täyteys yhä uudelleen virtaa uusitestamentilliselle seurakunnalle noina seitsemänä ajanjaksona.

"Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä." Herra pitää lujasti kädessänsä noita seitsemää tähteä, jotka ovat noiden seitsemän seurakunnan seitsemän enkeliä. Nämä Jumalan lähetit ovat suoranaisessa, yliluonnollisessa tehtävässä. Ihmiset eivät määrää heitä; mikään kirkolliskokous ei vaikuta heihin. Heillä on Sanan NÄIN SANOO HERRA seurakunnalle. Johannes näki, että Ihmisen Pojan suusta "lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa." Tuo kaksiteräinen miekka on Jumalan Sana, joka lähtee Herran suusta.

Joka huolellisesti lukee kuvauksen Ihmisen Pojasta, on kokeva, kuinka suuren vaikutuksen sen on täytynyt tehdä näkijään. Hän kertoo: "Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: 'Älä pelkää! MINÄ olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet'." Kun Herra näytetään Ihmisen Poikana, niin silloin se tapahtuu siinä yhteydessä, että Hän on profeetta; jos Hänet näytetään Jumalan Poikana, niin silloin siinä yhteydessä, että Hän on Lunastaja; jos Hänet kuvataan Daavidin Pojaksi, niin silloin se tapahtuu siinä yhteydessä, että Hän on Kuningas.

Luku 2

Ylösnousseen Herran seitsemän sanomaa

Ensimmäinen kirje:

Säilytä ensimmäinen rakkaus!

Noihin seitsemään kirjeeseen ei ole tarpeen mennä yksityiskohtaisesti; niitä on jo käsitelty, ja ne ovat kaikille enemmän tai vähemmän tuttuja. Aluksi sanoma tulee aina seurakunnan enkelille, joka sitten antaa sen eteenpäin koko seurakunnalle. Siihen sisältyy kiitos ja nuhde vääristä opeista jne. Jokaisen kirjeen lopusta löydämme erikoiset lupaukset voittajille. Ne eivät koskeneet vain nimeltä mainittuja paikallisia seurakuntia, vaan ne pätevät kaikille uskovaisille koko uusitestamentillisen seurakunnan ajanjaksona.

Kirkkohistorioitsijat ovat perusteellisesti käsitelleet näitä seitsemää erikoista aikakautta. Tunnetuin heidän joukossansa on Tri. Clarence Larkin, joka kirjassansa «Dispensational Truth» sivuilla 130-132 esitti ajallisen jaon. Jumalanmies William Branham käytti sitä, kun hän puhui seitsemästä seurakuntajaksosta. Sama ajanjako tuodaan esiin myöskin tässä.

Noilla kirjeillä oli eteenpäin viittaava, profeetallinen luonne, ja niillä on pelastushistoriallinen merkitys. Puhuva ja vaikuttava on aina ylösnoussut Herra. HÄN esittäytyy jokaisessa kirjeessä eri tavalla, mutta kuitenkin aina seurakuntaan suuntautuvassa merkityksessä. Sen täytyy tietää, kuka Hän on, ja kuulla se, mitä Hän sanoo. Myöskin nuo seitsemän lupausta, jotka annetaan voittajille, ovat erilaiset. Herran palatessa tulevat täydellistetyt vanhurskaat kaikista seurakuntajaksoista olemaan osallisia ensimmäiseen ylösnousemukseen. He ovat yhdessä perivä kaiken.

Ensimmäisessä kirjeessä luemme: "Näin sanoo hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään, hän, joka käyskentelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä:

MINÄ tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi;

ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut.

Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.

Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.

Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita myös minä vihaan."

Tässä on puhe Jumalan Valtakunnan työstä, uskovaisten teoista ja kärsivällisyydestä. Heistä annetaan todistus, että he eivät voineet sietää pahoja, petollisia työntekijöitä. Oli kysymys miehistä, jotka antoivat ymmärtää olevansa apostoleja, mutta jotka kuitenkin Sanalle uskolliset uskovaiset paljastivat valehtelijoiksi tuossa ensimmäisessä seurakuntajaksossa.

Paavali oli jo Apt. 20:28-32 ja muissa kohdissa viitannut siihen, että hänen kotiinmenonsa jälkeen olisi astuva esiin miehiä, jotka esittävät harhaoppeja vetääksensä opetuslapset seuraajiensa joukkoon. Hän kehotti tuossa yhteydessä seurakunnan vanhimpia tarkkaavaisuuteen.

Siihen aikaan uskovaisilla oli vielä elävässä muistissa todellisten apostolien opit ja käytäntö alkukristillisyydestä. He tiesivät: jos joku ei pitänyt yhtä heidän oppinsa ja käytäntönsä kanssa, niin silloin oli kysymys jäljittelijöistä eikä oikeutetuista väitteistä. Alkuperäisestä poikkeamiset alkoivat yksilöiden kohdalla jo ensimmäisessä kristillisessä sukupolvessa. Ensimmäisen kristillisen seurakunnan alkuperäisen täytyy kuitenkin kaikkina aikoina olla mittapuuna todellisille uskovaisille ja pysyä ainoana pätevänä esimerkkinä.

Edelleen korostetaan kiittäen uskovaisten kestävää kärsivällisyyttä ja Hänen nimensä puolustamista. Mutta sen jälkeen seuraa nuhde, koska monet olivat hyljänneet ensimmäisen, palavan rakkauden. Kuuluu kehotus parannukseen ja ensimmäisiin tekoihin palaamiseen. Muutoin olisi Herra itse työntävä lampunjalan pois paikaltansa. Millainen merkitys olisi lampunjalalla, jos se ei säteilisi mitään valoa? Silloin jää vain muisto ja kuollut muoto. Vielä kerran seuraa kiitos nikolaiittojen tekojen vihaamisesta, jotka aikaansaivat porrastuksen niin kutsuttujen "palvelevien veljien" ja kuulijoiden, maallikoiden, välillä. Myöskin Herra vihasi noita tekoja.

Lupaus kaikille niille, jotka kuulevat, mitä Henki seurakunnille sanoo, on seuraava: "Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa." Ensimmäiset ihmiset kadottivat oikeutensa Elämän Puuhun ja heidät ajettiin ulos paratiisista. Täytetyn lunastuksen ja sovituksen kautta on todellisilla uskovaisilla uudelleen pääsy Elämän Puun luokse ja paratiisiin (Luuk. 23: 43).

Efeson seurakunta kesti uusitestamentillisen seurakunnan alusta noin vuoteen 170 jKr.

Toinen kirje:

Ole uskollinen kuolemaan asti!

Toisessa kirjeessä esittäytyy Ylösnoussut seuraavalla tavalla: "Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka kuoli ja virkosi elämään:

Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi - sinä olet kuitenkin rikas - ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagooga.

Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun."

Todelliset uskovaiset tuossa ajassa kärsivät vaikeita ahdistuksia; he olivat maallisesti katsoen köyhiä ja heitä pilkattiin, ja juuri niiden taholta, jotka väittivät olevansa aitoja juutalaisia, siis todellisia uskovaisia. Mutta todellisuudessa nämä ihmiset olivat "Saatanan synagooga". Herra rohkaisee omiansa sanoilla: "Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään!" Vaino on aina peräisin niistä, jotka pitävät itseänsä yksin oikeassa olevina, mutta jotka eivät kuitenkaan ole sitä. Todelliset jumalanlapset eivät vainoa, mutta heitä vainotaan (Gal.4:28-29).

Vastustaja piti huolen siitä, että heidät heitettiin vankilaan, ja heidän täytyi kulkea suuren ahdistuksen lävitse. Tämä tässä profeetallisessa Sanassa mainittu "kymmenpäiväinen ahdistuksen aika" on kirkkohistoriassa määritelty kymmeneksi pahimmaksi kristittyjen vainon vuodeksi Diokletianin hallituksen vaikutuksesta vuosina 300-310 jKr. Joka kaikissa näissä olosuhteissa kestäisi kuolemaan asti ja pysyisi uskollisena, olisi saava elämän kruunun. Lupaus kuuluu: "Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita." Ensimmäinen kuolema koittaa, kun sielu jättää ruumiin, toinen kuolema, kun henki viimeisen tuomion jälkeen jättää sielun.

Smyrnan seurakuntajakso kesti noin vuoteen 312 jKr.

Kolmas kirje:

Varoitus Bileamismista ja nikolaismista

Kolmannessa kirjeessä Herra esittäytyy seuraavalla tavalla: "Näin sanoo hän, jolla on se kaksiteräinen, terävä miekka:

Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä saatanan valtaistuin on; ja sinä pidät minun nimestäni kiinni etkä ole kieltänyt minun uskoani niinäkään päivinä, jolloin Antipas, minun todistajani, minun uskolliseni, tapettiin teidän luonanne, siellä, missä saatana asuu.

Mutta minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat.

Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista. Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla."

HÄN tuntee omansa ja heidän tekonsa, tietää, mitä he tekevät ja missä he asuvat. Tähän aikaan Saatana oli jo ottanut valtaistuimensa langenneessa kristikunnassa. Vuonna 325 jKr. pidettiin Nikean kirkolliskokous, johon osallistui noin 1500 valtuutettua. Siellä erikoisessa määrin korostettiin papiston erityisasemaa niinkutsuttujen maallikoiden yläpuolella. Kaksi puheenjohtajaa olivat Atanasius ja Arius.

Herra esitti moitteen siitä, että jotkut uskovaisista sietivät "Bileamin oppia" ja myöskin myöntyivät "Nikolaiittain oppiin". Vaikka Bileam ei lainkaan kuulunut Israelin kansaan, hänen kuitenkin onnistui Vanhassa Testamentissa harhaannuttaa israelilaiset epäjumalanpalvelukseen ja sekoitukseen toisten kansojen kanssa. Tämä nikolaiittojen suunta oli sekoitettu ryhmä ja sai lisää vaikutusta; kuilu langenneessa seurakunnassa kuulijoiden ja uusien viranhaltijoiden välillä tuli selväksi.

Mitä ensimmäisessä seurakuntajaksossa vielä kutsuttiin "nikolaiittojen teoiksi", oli nyt jo tullut säädetyksi opiksi, jota Herra vihasi. HÄN kutsuu omiansa parannukseen, koska Hänen muuten täytyy suunsa miekalla, nimittäin Sanallansa, käydä niitä vastaan, jotka ovat väistyneet siitä.

Lupaus kuuluu: " Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja." Herra ruokkii omiansa paljastetun Sanan kätketyllä mannalla ja lupaa voittajille uuden nimen.

Pergamon seurakuntajakso kesti noin vuoteen 606 jKr.

Neljäs kirje:

Varoitus väärän innoituksen eksytyksestä

Neljännessä kirjeessä Herra esittäytyy seuraavalla tavalla: "Näin sanoo Jumalan Poika, jolla on silmät niinkuin tulen liekki ja jonka jalat ovat niinkuin kiiltävä vaski:

MINÄ tiedän sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kärsivällisyytesi ja että sinun viimeiset tekosi ovat useammat kuin ensimmäiset.

Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua.

Ja MINÄ olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan.

Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansa;

ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.

Mutta teille muille Tyatirassa oleville, kaikille, joilla ei ole tätä oppia, teille, jotka ette ole tulleet tuntemaan, niinkuin ne sanovat, saatanan syvyyksiä, minä sanon: en minä pane teidän päällenne muuta kuormaa;

pitäkää vain, mitä teillä on, siihen asti kuin minä tulen."

Aluksi kiitetään Tyatiran seurakuntaa, joka edustaa vastaavaa ajanjaksoa, sen teoista, rakkaudesta, uskollisuudesta, palvelusalttiudesta ja kärsivällisyydestä. Myöskin vahvistetaan sen hengellinen kasvu. Mutta sitten Herra puhuu asioita, jotka eivät miellytä Häntä. Nuhde koskee erästä naista, jota Hän kutsuu "Iisebeliksi", mutta joka pitää itseänsä naisprofeettana. Uskottavin, mutta kuitenkin pahin petos hengellisellä alueella tapahtuu sellaisten kautta, jotka ennustavat. Heitä uskotaan ja heihin katsotaan ylöspäin, aavistamatta millaisia tarkoitusperiä saattaa olla kätkettynä kaiken taakse.

Uusitestamentillisessa seurakunnassa on Jumala uskonut viisinkertaisen palvelustehtävän yksinomaan veljille. Ei ole todellakaan yhtään ainoata Jumalan asettamaa profetissaa, apostolinnaa, opettajatarta jne. Jos kuitenkin tapahtuu, että jokin nainen esiintyy profeettana, apostolina tai opettajana jne, niin voidaan Pyhiin Kirjoituksiin vertaamalla todeta, että Saatana väärinkäyttää heitä koettelemukseksi seurakunnassa. Ennemmin tai myöhemmin tulee kiusauksen hetki jokaisen hengellisen herätyksen yhteydessä, kuten Eevankin kohdalla. Paavali on korostaen painottanut jumalallista järjestystä: "Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen..." (1.Tim. 2: 11-14). Jokainen nainen, joka pitää itseänsä hengellisenä ja vetäytyy pois miehensä hallinnasta, minkä Jumala itse on käskenyt 1.Moos.3, asettuu automaattisesti Saatanan hallintaan ja tulee hänen välikappaleeksensa. Niinkuin Eedenin puutarhassakin, ei tämä tapahdu politiikasta tai muista maallisista asioista keskusteltaessa, vaan siitä, mitä Jumala on sanonut.

Missä tahansa jokin nainen astuu Sanassa säädettyjen rajojen ylitse ja ryhtyy opettamaan muille raamatullisista aiheista, alkaa hän asettua Pyhien Kirjoitusten ja miehensä yläpuolelle. Tämä on mitä varmin merkki siitä, että hän salassa on hurskaalla tavalla vihollisvoimien vallassa ja väärässä innoituksessa. Apostoli sääti: "...olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään..." (1.Kor. 14:34-35). Koska me olemme tekemisissä iankaikkisesti pätevän Jeesuksen Kristuksen Evankeliumin kanssa, ovat alussa säädetyt suuntalinjat loppuun asti voimassa. Apostoli viittaa Jumalan käskystä siihen, mitä Eedenin puutarhassa tapahtui, ja osoittaa naisille heidän paikkansa.

Samat kehotukset olivat tarpeen jo Vanhassa Testamentissa Israelin kansan keskuudessa: "Ja sinä, ihmislapsi, käännä kasvosi kansasi tyttäriä vastaan, jotka joutuvat hurmoksiin oman sydämensä voimasta, ja ennusta heitä vastaan ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Voi niitä naisia, jotka sitovat taikasiteet kaikkiin ranteisiin ja tekevät hunnut kaikenkorkuisiin päihin pyydystääksensä sieluja! Toisia sieluja te pyydystätte minun kansaltani pois, toisten sielujen annatte elää omaksi eduksenne." (Hes. 13:17-18). On hyväksi lukea tuo luku loppuun asti ja ottaa siitä opiksi tulevaisuutta silmällä pitäen. Erikoislaatuisella tavalla ei mikään ole vielä muuttunut. On todellakin kysymys naisista, jotka pitävät itseänsä hengellisinä, jakavat opetusta muille ja joutuvat väärän innoituksen valtaan. Heidän väärin innoitetut ennustuksensa omaavat taikasiteiden ja loitsujen luonteen ja sisältävät käärmeen kuolettavaa myrkkyä. Kaikki, jotka niitä kuulevat, ovat hengellisesti sidottuja, ja heidät täytyy vapauttaa Jeesuksen Kristuksen nimen arvovallalla.

Jumalan palvelijoiden sananjulistajina olisi paremmin tullut tietää se ja paljastaa heidän tekemisensä. Mutta niinkuin Eeva aikoinaan kuunteli "uroskäärmettä" ja veti Aadamin mukaan syntiinlankeemukseen, niin lankesivat he Iisebel-naisen viettelyksiin: "... eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua." Että tässä ei ole kysymys luonnollisesta haureudesta, vaan hengellisestä haureudesta, käy selvästi esiin asiayhteydestä. Naiset, jotka pitävät itseänsä naisprofeettoina, varovat harjoittamasta haureutta Jumalan palvelijoiden kanssa, sillä sitenhän he heti kadottaisivat hengellisen arvovaltansa ja menettäisivät vaikutuksensa heihin. Tuota «Iisebeliä», joka vaikutti sekä naisprofeettana että naisopettajana, kehotettiin tekemään parannus, ja myöskin niitä, jotka olivat joutuneet hänen vaikutuspiiriinsä. Nuo hengelliset lapset, jotka tulivat esiin tästä hengellisestä sekoituksesta, kärsivät hengellisen kuoleman.

Mutta niitä, jotka eivät sallineet itsenimitetyn naisprofeetan harhaannuttaa itseänsä eivätkä pitäneet kiinni hänen opetuksistansa, koski lupaus: "Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita, ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään - niinkuin minäkin sen vallan Isältäni sain ja minä annan hänelle kointähden." Lunastetut ovat yhdessä Lunastajansa kanssa perivä kaiken ja hallitseva tuhatvuotisessa valtakunnassa koko kansojen maailmaa.

Tyatiran seurakuntajakso kesti noin vuoteen 1520.

Luku 3

Viides kirje

Uskonpuhdistuksen ajanjakso -
Uskossa heikkojen vahvistaminen

Viides kirje Sardeen seurakunnalle alkaa sanoilla: "Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: MINÄ tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.

Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä.

Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen."

Tämä seurakuntajakso osuu uskonpuhdistuksen alkuun. Millainen nuhde tässä lausutaankaan! Seurakunnalla voi olla se maine, että se on elävä, mutta siitä huolimatta se voi olla kuollut. On olemassa mahdollisuus näennäisellä tavalla omistaa hengellinen elämä, jopa käyttää lahjoja, mutta vain Henki kykenee vaikuttamaan jumalallisen elämän. Hengellä voiteleminen seuraa Hengen alueella, uudestisyntyminen tapahtuu Hengen kautta sielussa.

Sitten seuraa kehotus heräämiseen ja muiden, kuolemaa lähellä olevien vahvistamiseen, sillä noita tekoja ei todettu täydellisiksi Jumalan edessä. "Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus!" Mutta myöskin noina päivinä oli pieni joukko, joka erottui niin kutsuttujen "uskovaisten" joukosta. "Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset."

Heitä koskeva lupaus vahvistetaan vielä kerran: "Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä." On mahdollista se, että jokin nimi, mikä jo on kirjoitettu Elämän Kirjaan, pyyhitään pois siitä. Mutta "Karitsan Elämänkirjasta" ei nimeä voida poistaa. Edellinen koskee kutsuttuja, jälkimmäinen valittuja.

Kun Israel harjoitti epäjumalanpalvelusta, halusi Jumala pyyhkiä heidän nimensä pois Elämän Kirjasta, mutta Mooses astui halkeamaan kansan puolesta. Hän halusi vaikuttaa sovituksen niiden puolesta, jotka olivat osallistuneet tanssiin kultaisen vasikan ympärillä, mitä he kutsuivat jumalaksensa. "'Jospa nyt antaisit heidän rikoksensa anteeksi! Mutta jos et, niin pyyhi minut pois kirjastasi, johon kirjoitat.' Mutta Herra vastasi Moosekselle: 'Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani'." (2.Moos. 32:32-33). Kaikkien uskovaisten kohdalla on niin, ettei alkua kruunata, vaan pyhiinvaellusmatkan loppu.

Sardeen seurakuntajakso kesti noin vuoteen 1750.

Kuudes kirje

Filadelfian ajanjakso -
veljellisen rakkauden aika

Kuudennessa kirjeessä sanotaan: "Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa:

MINÄ tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.

Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan.

Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.

MINÄ tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi!"

Tämä ajanjakso uskonpuhdistuksen jälkeen on samalla avoimen oven ja veljesrakkauden aikakausi. Babylonialainen vankila oli räjäytetty, ovet Evankeliumin julistukseen avautuivat nyt maailmanlaajuisesti. Huolimatta aluksi vähäisestä voimasta pitivät uskovaiset lujasti kiinni Sanasta eivätkä kieltäneet Herran nimeä. HÄN piti huolen siitä, että ihmisiä "Saatanan synagoogasta" tuli ulos ja Evankeliumin mahtavan julistuksen kautta heittäytyi maahan seurakunnassa Herran edessä.

Niinkuin Herra jo oli viitannut siihen, tulisi tämä ajanjakso olemaan juuri ennen tuota koettelemuksen aikaa, joka olisi tuleva koko maanpiirin ylle. Hän ilmoittaa tässä jo pikaisen tulemuksensa ja kehottaa omiansa: "...pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi."

Lupaus kuuluu: "Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni."

Filadelfian seurakuntajakso kesti noin vuoteen 1900.

Seitsemäs kirje

Varoitus penseydestä ja velttoudesta

Viimeinen, seitsemäs kirje, alkaa heti nuhteella: "Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku:

Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!

Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.

Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston."

Tätä viimeistä seurakuntajaksoa, joka ei ole kuuma eikä kylmä, vaan penseä ja veltto, uhkaa Herra, että Hän sylkee ulos suustansa ne, jotka eivät käänny Hänen puoleensa. Tämä merkitsee sitä, että he eivät tule tiedostamaan Hänen kutsuansa ensimmäiseen ylösnousemukseen ja poisottamiseen.

Petollista olettamusta, että omistetaan hengellisesti kaikki runsasmääräisesti eikä tarvita enää mitään, moittii Herra itse sanoin: "...etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston." Jos joku luonnollisissa asioissa on köyhä, sokea ja alaston, niin silloin se on paha asia. Mutta jos hän ei tiedä sitä, siis ei enää käsitä omaa tilaansa, niin silloin ei henkisesti jokin ole kunnossa. Hengellisessä mielessä on aivan samoin.

Murheellisinta tässä viimeisessä, petollisessa ajanjaksossa on se, että luulotellaan, puhutaan itsellensä ja kuvitellaan jotakin sellaista, mitä todellisuudessa ei lainkaan ole olemassa. Herran moitteen mukaisesti puuttuu uskovaisilta armonajan lopulla todellisuuspohjainen hengellinen arvostelukyky. Eletään toive- ja unelmamaailmassa käsittämättä lainkaan sitä, että Herran moite on oikeutettu. Siitä huolimatta Hän ei luovu omistansa, vaan Hän kolkuttaa ja antaa heille neuvon: "Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus."

Vain ne jotka käsittävät ja tiedostavat oman tilansa ja tulevat Herran luokse, ovat vastaanottava sen, mitä Hän on valmistanut. Myöskin heidän silmänsä voidellaan, jotta he Hengen ilmestyksen kautta voisivat nähdä jumalallisen ja Jumalan valtakuntaan kuuluvan. Herra itse todistaa, että Hän seisoo ovella ja kolkuttaa, vaikka sisällä saarnataankin Hänestä, lauletaan ja puhutaan hengenvaikutuksesta ja henkilahjoista. Jumalanpalvelukset jatkuvat, mutta Hänen ei sallita puhua seurakunnissa ja paljastaa itseänsä. Mutta Hänen kärsivällisyytensä loppuu.

Sen tähden Hän kolkuttavana kääntyy yksilöiden puoleen ja sanoo: "Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." Tämä on nykyinen tilanne. Eivät kokonaiset seurakunnat, vaan yksilöt noissa seurakunnissa kuulevat Hänen kutsunsa, ottavat vastaan Hänen neuvonsa ja avaavat sydämensä oven, jotta Hän voi viettää valmistetun aterian heidän kanssansa. Herran pöytä ei minään menneenä aikakautena ole ollut niin katettu kuin juuri nyt.

Mitä lupaukseen tulee, niin se on kaikista valtavin: "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa." Kristuksessa on Jumala tehnyt uuden luomakunnan alun siittämisen kautta; sen tähden Hän johdannossa esittäytyi tälle seurakuntajaksolle Jumalan luomakunnan alkuna. Kaikki Hänen Henkensä kautta siitetyt ja uudestisyntyneet (Joh. 3:3-7; Jaak. 1:18; 1.Piet.1:23; 1.Joh. 5:1-4) muodostavat esikoisjoukon (Hebr. 12:23) ja ovat samalla uusi luomakunta Kristuksessa (2.Kor.5:17-19) ja tulevat istumaan Hänen valtaistuimellansa ja hallitsemaan yhdessä Hänen kanssansa, joka on voittanut.

On huomiota herättävää, että jokaisen kirjeen alussa sanotaan: NÄIN SANOO HERRA. Jokaisen lopussa luemme: "Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo." Juuri siitä on kysymys, nimittäin nykyajassa tapahtuvasta Hengen puheen kuulemisesta tälle ajalle luvatun ja paljastetun Sanan kautta. Tämä on se itseasiallinen sanoma nyt, josta myöskin jokaisessa ajanjaksossa oli kysymys. Kolmessa ensimmäisessä kirjeessä tämä ilmaisu on ennen lupausta, viimeisessä se sitävastoin on lupauksen jälkeen.

Matt. 13 on Herra seikkaperäisesti tuonut julki kuulemisen ja näkemisen välttämättömyyden. Hän on julistanut näkevien silmät ja kuulevien korvat autuaiksi. Voittajat kaikissa seurakuntajaksoissa koostuvat niistä, jotka aikanansa ovat kuulleet, uskoneet ja seuranneet Jumalan sanomaa. Niin he tulivat osallisiksi siihen, mitä Jumala juuri sillä hetkellä teki. Samoin myöskin meidän täytyy kuulla, mitä Henki meidän ajassamme tämän hetken sanoman kautta sanoo, ollaksemme osallisia siihen, mitä Jumala on luvannut ja tekee juuri nyt. Todelliset jumalanlapset eivät kuule vain sanansaattajaa, joka enkelinä astuu esiin ja julistaa jumalallisen sanoman, vaan he kuulevat NÄIN SANOO HERRAn, uskovat Sanan todistuksen ja tulevat siten voittajiksi, jotka perivät kaiken.

Luku 4

Silmäys taivaaseen

Luvussa 4 Johannes näkee avoimen oven taivaassa ja kuulee pasuunalta kuulostavan mahtavan äänen huutavan hänelle: "Nouse ylös tänne, niin minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva."

Hän oli jo nähnyt seurakunnan kehityksen maan päällä. Nyt hän katseli taivaallisesta näkökulmasta kaikkea muutakin, nimittäin tapahtumia tuhatvuotiseen valtakuntaan, viimeiseen tuomioon, uuteen Jerusalemiin ja uuteen maahan asti.

Tämä näkijä todistaa: "Ja kohta minä olin hengessä. Ja katso, taivaassa oli valtaistuin, ja valtaistuimella oli istuja." (Jakeet 1b-2). Hänet todellakin vietiin Hengessä taivaaseen, ja hän saattoi tarkoin kuvailla valtaistuimella istuvaa, jota ympäröi sateenkaari (Jakeet 3-4). Myöskin hän näki kaksikymmentäneljä vanhinta istumassa kahdellakymmenelläneljällä valtaistuimella. He olivat valkoisiin puetut ja heillä oli kruunut päässänsä. Lisäksi hän näki salamoita ja kuuli äänien ja ukkosen jylinöiden tulevan valtaistuimesta, "...ja valtaistuimen edessä paloi seitsemän tulisoihtua, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä." (Jae 5b).

Jumala on vain yksi ja Hänellä on vain yksi Pyhä Henki, mutta tämä Henki vaikuttaa seitsemässä jaksossa. Sama esitetään esikuvassa Karitsasta, jolla on seitsemän sarvea ja seitsemän silmää. Profeetta Jesaja myöskin kuvasi Ihmisen Pojan tässä seitsenkertaisessa Hengen säteilyssä: "Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.

Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta..." (Jes. 11:2-3).

On kysymys seitsenkertaisesta Hengen vaikutuksesta uusitestamentillisen seurakunnan seitsemässä jaksossa. Ilmestyskirjassa me kohtaamme yhä uudelleen luvun "seitsemän". Se on todellakin lujasti sidoksissa raamatulliseen profetiaan. Seitsemän seurakuntaa, seitsemän enkeli-sanansaattajaa, seitsemän lupausta voittajille, seitsemän sinettiä, seitsemän pasuunaa, seitsemän ukkosen jylinää, seitsemän vihanmaljaa jne. Luku "seitsemän" ilmaisee täydellisyyttä. Jumala lepäsi luomistyöstänsä seitsemäntenä päivänä. Seitsemäs vuosituhat tulee olemaan Jumalan rauhanvaltakunta maan päällä (Jes. 11; Jes. 65; Ilm. 20 jne.) Aivan niinkuin seitsemännen päivän jälkeen jälleen seuraa ensimmäinen, niin ei myöskään seitsemättä vuosituhatta voi seurata mikään kahdeksas - sen täytyy palata takaisin alkuun, mikä tarkoittaa, että aika on silloin jälleen sulautuva iankaikkisuuteen.

Johannes jatkaa kertomustansa: "Ja valtaistuimen edessä oli ikäänkuin lasinen meri, kristallin näköinen; ja valtaistuimen keskellä ja valtaistuimen ympärillä oli neljä olentoa, edestä ja takaa silmiä täynnä.

Ja ensimmäinen olento oli leijonan näköinen, ja toinen olento nuoren härän näköinen, ja kolmannella olennolla oli ikäänkuin ihmisen kasvot, ja neljäs olento oli lentävän kotkan näköinen."

Profeetta Hesekiel, joka myöskin näki Herran valtaistuimellansa sateenkaaren ympäröimänä, antaa luvussa 1 yksityiskohtaisen kuvauksen Hänestä ja neljästä olennosta.

" Ja ne sanoivat lakkaamatta yötä päivää: 'Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on'." (Ilm. 4:8b).

Nuo kaksikymmentäneljä vanhinta, jotka aikaisemmin istuivat kruunattuina valtaistuimillansa, nousivat mitä suurimmassa kunnioituksessa ja heittivät kruununsa Hänen eteensä, joka yksin on arvollinen istumaan kruunattuna valtaistuimella. He rukoilivat ja huusivat: "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut."

Luku 5

Salaperäinen kirja seitsemine sinetteinensä

Luvussa 5 on aluksi kysymys valtaistuimella istuvan kädessä olevasta salaperäisestä kirjasta, joka takaapäin oli sinetöity seitsemällä sinetillä. "Ja minä näin väkevän enkelin, joka suurella äänellä kuulutti: 'Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?' Eikä kukaan taivaassa eikä maan päällä eikä maan alla voinut avata kirjaa eikä katsoa siihen."

Tämä esitys tuodaan silmiemme eteen ikäänkuin näytelmänä eri rooleineen, joiden tulee tehdä tapahtuma käsitettäväksi. Johannes itki, koska kukaan ei voinut ottaa ja avata tuota kirjaa, ei sen paremmin taivaassa kuin maan päällä kuin ei sen allakaan. Sitten hän sai kuulla, että on vielä Yksi: "...katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä.

Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan.

Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta kädestä." Karitsa, ei Leijona, otti kirjan, sillä tämä tapahtuma osuu vielä uusitestamentillisen seurakunnan armon ajalle. Toisaalta kuvataan tässä Ihmisen Poikaa Leijonaksi Juudan sukukunnasta, mikä havainnollistaa Häntä Kuninkaana. Toisaalta Johannes näki Hänet Karitsana, jonka kautta Häntä kuvataan suhteessa lunastettuihin. Vain Jumalan Karitsa, joka on lunastanut meidät, on arvollinen ottamaan tämän kirjan, murtamaan sinetit ja paljastamaan tähän kirjaan salatun.

"Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset,

ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: 'Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista

ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä'."

Ei ole niin, että vain muutamat olisi säädetty papinvirkaan jossakin virallisessa kirkossa, vaan ennemminkin ovat kaikki lunastetut Jumalalle pyhitetyt, kuten on kirjoitettu: "... ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi..." "Mutta te olette 'valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa...'" (1.Piet. 2:9a).

Noilla viidellä olennolla valtaistuimen edessä on erikoinen tehtävä liittyneenä lunastettuun seurakuntaan. Niinkuin tulemme näkemään, mainitaan heidät ainoastaan neljän ensimmäisen sinetin avaamisen yhteydessä, mutta ei enää kolmen viimeisen kohdalla. Raamatunopettajat yksimielisesti näkevät noissa kahdessakymmenessäneljässä vanhimmassa kaksitoista esi-isää Vanhan Liiton edustajina, ja kaksitoista apostolia uusitestamentillisen seurakunnan edustajina. Tässä viitataan siihen, että on kysymys niin kansakunnista kuin Israelin kahdestatoista heimostakin koostuvien uskovaisten kokonaistäydellistämisestä, ajatellen kuningaskuntaa. Sen tähden ei tässä yhteydessä ole puhe ylöstempaamisesta ja hääateriasta taivaassa, vaan kuninkaanvallasta maan päällä.

Taivaalliset joukot yhtyvät kymmenen tuhatta kertaa kymmenenä tuhantena ylistyslauluun, jota siihen mennessä ei vielä ole tunnettu. He huudahtavat: "'Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen.'

Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: 'Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!'"

Siitä voidaan nähdä, että jumalallisen pelastussuunnitelman toteuttamisessa ja täydellistämisessä koko luomakunta on vedetty mukaan ja on yhtyvä ylistykseen. Silloin on kaikki luotu lunastettu ja vapautettu katoavaisuudesta, jonka alainen se nyt on ja jonka alla se huokaa (Room. 8:19-25). Me pystymme tuskin aavistamaan, millaisella helpotuksella koko maailmankaikkeus tuona hetkenä on henkäisevä, kun kaikki Jumalan alkuperäiseen osaansa asettamana tuo Hänelle maailmanlaajuisen ylistyksen.

Luku 6

Sinettien avaaminen

Antikristillisen vallan paljastaminen
Yleissilmäys

Kuudes luku esittää vertauskuvin kuuden ensimmäisen sinetin avaamisen. Myöskin sinettejä on jo laajasisältöisesti käsitelty. Sen tähden me vain lyhyesti koskettelemme niitä, niinkuin teimme seitsemän kirjeenkin suhteen.

Ensimmäisessä neljässä sinetissä meille näytetään kulloinkin ratsastaja, joka istuu hevosen selässä, mutta joka aina on erivärinen. Huomionarvoista tässä yhteydessä on se, että nuo neljä olentoa seisovat jumalallisella puolella valtaistuimen edessä, kun taas nämä neljä ratsastajaa ovat vastustajan puolella. Ratsu on aina symbolisoinut sotaisia selvityksiä. Tässä on esitetty Kristuksen vastapuoli, joka on lähtenyt uskonnolliselle sotaretkellensä maan päällä Jeesuksen Kristuksen voittokulun rinnalla.

Profeetta Sakarjassa on neljä ratsua, jotka myöhemmin on valjastettu neljän vaunun eteen, kuvattuna samoissa väreissä kuin nuo neljä ratsua neljässä sinetissä (Sak. 2 ja 6). Siellä oli kysymys Israelin vainoamisesta ja hajottamisesta, tässä on kysymys seurakunnan vainoamisesta ja tuhoamisesta. Samat demoniset voimat, jotka palvelivat Rooman valtakuntaa ahdistaaksensa Israelin kansaa, vainoavat myöskin seurakuntaa sen alusta alkaen. Kristuksen jäljittelijä ratsastaa neljällä erilaisella ratsulla, joiden väri viittaa kunkin jakson kehitykseen.

Profeetta Jooelissa tämä tuhoisa, antikristillinen valta kuvataan nelinkertaisella tavalla heinäsirkkana, syöjäsirkkana, tuhosirkkana ja kalvajasirkkana (luku 2). Uusitestamentillinen seurakunta on Kristuksen ruumis koko täyteydessänsä. HÄN on hedelmää kantava Elämän Puu, ja me olemme Hänessä. HÄN on viinipuu, me olemme oksat. Vastustaja on noiden neljän ratsastajan neljän kehitysvaiheen mukaisesti yrittänyt tuhota tämän jumalallisen hedelmäpuun, mutta Jumala lupasi saman profeetan kautta korvata kaikki nuo vuodet (Luku 2:25).

Kolme ensimmäistä sinettiä ovat jo historiaa; 4. sinetti ulottuu uusitestamentillisen seurakunnan loppuun asti. 5. sinetti koskee juutalaisia. 6. sinetti ulottuu tuomiojakson loppuun asti. 7. sinetti sisältää seitsemän pasuunatuomiota, jotka ajallisesti osuvat kuudennen sinetin jaksolle.

1. Sinetti

Antikristus ensimmäisessä vaiheessansa:
Vaatimaton alku

Kun Karitsa avasi ensimmäisen sinetin, huusi yksi noista neljästä olennosta ukkosen äänellä: "Tule!" Johannes kertoo sitten: " Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan."

Tämän kuvan takana ei kukaan todellakaan olettaisi olevan jotakin pahaa, ennenkuin Pyhä Henki paljastaa sen. Näin on kätketyn antikristillisen vallan suhteen sen alkutilassansa. Valkoinen ratsun väri viittaa siihen, miten viattomasti se alussa esiintyi, ja että se ei vielä ollut veren peitossa. Se ei vielä ollut kykenevä siihen, koska sillä ei vielä ollut mitään maailmallista valtaa. Myöskin kaikki vaikutti alussa hyvin uskonnollisesti ja "kristillisesti". Tuo ratsastaja paljastetaan kuitenkin petturiksi. Hänellä oli jousi, mutta ei mitään nuolia, ja niin se siis vain harhautti. Toisin kuin on Kristuksen suhteen, jonka nimi on "Jumalan Sana" (Ilm.19:13), ei tällä vastapelurilla ole mitään nimeä, vaan ainoastaan titteli.

Paavalin ilmoittamat miehet, jotka esittivät vääriä oppeja, erottautuivat ja vetivät opetuslapsia mukaansa (Apt. 20:29-31). Tämä suunta julisti pian eri Jeesusta, saarnasi eri evankeliumia, ja oli sen johdosta eri hengen vaikutuksessa (2.Kor. 11:3-4). Se on Jumalan Sanan ja Jeesuksen Kristuksen Evankeliumin ulkopuolella ja on siten kirouksen alla (Gal. 1:6-9). Siinä eivät hyödyttäneet yhtään mitään vakuuttelut siitä, että oltaisiin apostoli, tai väite siitä, että toimitaan Kristuksen sijasta (2.Kor. 11: 13-15). Sanaan perustunut seurakunta koetteli tämän väärän suunnan alkuapostolien sanomalla ja käytännöllä ja totesi heidät valehtelijoiksi (Ilm. 2:2 jne).

Vasta kun tämä kehitys jatkui, ja nikolaiittojen epäraamatulliset opit niinkuin heidän käytäntönsäkin tulivat edustetuiksi tuon ensimmäisen organisoidun kristillisen uskonnon johtajassa, voitiin hänelle asettaa kruunu päähän. Oppeja ja käytäntöjä ei voida kruunata, vain jokin henkilö, joka edustaa niitä. Hän lähti liikkeelle taistellaksensa todellisia uskovaisia vastaan ja voittaaksensa heidät.

Tämä ensimmäistä sinettiä vastaava kehitys ulottuu ensimmäisiin vuosisatoihin. Kaikilla alueilla tämä Sanasta poikkeava suunta sai ylivallan, kunnes lopulta Konstantinin aikana valtiollinen ja kirkollinen valta yhtyivät. Kirkko oli silloin valtion palveluksessa ja valtio kirkon palveluksessa. Ensimmäinen sinetti ulottui kolmanteen seurakuntajaksoon asti.

Alusta alkaen on tämä antikristillinen valta, joka kehittyi rinnakkaisesti todellisen Jeesuksen Kristuksen seurakunnan kanssa, pysynyt vallassa. Se alkoi vaatimattomana nikolaiittain uskonsuunnan kanssa (Luku 2:6). Johannes tarkoitti tätä antikristillistä jakaantumaa kirjoittaessaan: "Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme." (1.Joh. 2:19). Erossa raamatullisesta seurakunnasta nämä näennäisesti uskovaiset harhailivat ympäriinsä vihollisen sokaisemina. Myöhemmin he julistivat hengellisen kuoleman mukanaan tuovaa Bileamin oppia (Ilm. 2:14), ja lopulta tuli heidän hengelliseksi auktoriteetiksensa tuo nainen Iisebel, joka oli väärä naisprofeetta (Ilm. 2:20).

2. Sinetti

Antikristus toisessa kehitysvaiheessa:

Vallan käyttö ja verenvuodatus

Toisen sinetin avaamisen yhteydessä huusi toinen olento: "'Tule!' Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka."

Johannes ei enää nähnyt, niinkuin alussa, valkoista ratsua, vaan tulipunaisen. Tuo rauhallisen rinnakkaiselon aika oli lopullisesti ohitse; nyt sai tämä hengellis-uskonnollinen suunta maailmallisen valtansa, ja niin alkoi toisin uskovien vaino. Se tuodaan julki sen miekan kautta, mikä hänelle ojennettiin. Niinkuin jokainen tietää historiasta, on järjestäytynyt uskonto sokeassa fanaattisuudessa vuodattanut paljon verta.

Tällä ratsastajalla ei ollut Jumalan Sana Hengen miekkana, vaan maallinen miekka, ja hänellä oli maallinen valta. Rauha otettiin pois maan päältä, kansakunnat ja kansanheimot kiihotettiin uskonnon nimessä toisiansa vastaan, niin että ne taistelivat keskenänsä. Tämän uskonnollisen, mutta kuitenkin antikristillisen vallan, jota toinen ratsastaja symbolisoi, toisessa vaiheessa monet olivat vainojen kohteena. Tuon ratsun punainen väri havainnollistaa kaikkien niiden marttyyrien verta, jotka joutuivat antamaan henkensä. Tämä toinen sinetti osuu pakkokristillistämisen aikaan ja ulottuu keskiajalle.

3. Sinetti

Antikristus kolmannessa kehitysvaiheessa:

Pimeä ajanjakso

Kolmannen sinetin avaamisen yhteydessä huusi kolmas olento: "'Tule!' Ja minä näin, ja katso: musta hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka.

Ja minä kuulin ikäänkuin äänen niiden neljän olennon keskeltä sanovan: 'Koiniks-mitta nisuja yhden denarin, ja kolme koiniksia ohria yhden denarin! Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä'."

Tuon suuren toisin uskovien nujertamisen ja vainon ajan jälkeen koitti vielä suuremman kurjuuden aika. Kuolema korjasi satoansa tavalla tai toisella mitä runsaimmassa määrin. Tätä pimeää ajanjaksoa havainnollisti tuo musta ratsu. Ratsastaja, siis se, joka oli ominut vallan, piti vaakaa kädessänsä. Ihmiset olivat riippuvaisia hänestä ja hänen hyväntahtoisuudestaan. Hän päätti, kuka saa mitä ja kuinka paljon. Ne, jotka eivät alistuneet hänen edessänsä eivätkä noudattaneet hänen tahtoansa, saivat kokea sen nahoissansa. Sellaisia oli paljon, ja niin kuolema korjasi runsaan sadon.

Kuvauksesta "Koiniks-mitta nisuja yhden denarin, ja kolme koiniksia ohria yhden denarin!" käy ilmi se, millainen hintojen nousu oli tapahtunut. Öljylle ja viinille ei saanut tehdä mitään vahinkoa. Kuvainnollisessa mielessä, hengelliselle alueelle siirrettynä, on öljy vertauskuva Pyhästä Hengestä, jonka kautta jokainen Jumalan Sanan ilmestys tulee. Viini puhuu stimulaatiosta, vaikutuksesta, minkä todellinen ilmestys aikaansaa ihmisessä. Joka tapauksessa joutuivat raamatullisesti uskovat kokemaan paljon hätää.

Tämä kolmas sinetti ulottui uskonpuhdistuksen ajan ylitse 18. vuosisadalle asti, valistuneisuuden ajalle, joka johti valtion ja kirkon erottamiseen, niin että uskonnollinen valta tuli rajoitetuksi.

4. Sinetti

Antikristus neljännessä kehitysvaiheessansa:
Kuolemaa tuottava sekoitus

Neljännen sinetin avaamisen yhteydessä huusi neljäs olento kovalla äänellä: " 'Tule!' Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan, ja heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta."

Tämän ulkonaisesti kristillisen, mutta todellisuudessa maailmallisen supervallan neljäs kehitysvaihe kestää viimeisen seurakuntajakson loppuun asti.

Viimeisessä kehitysvaiheessa, joka vielä nyt on käynnissä, ovat nuo kolme ensimmäistä yhdistettynä. Kun nimittäin liitetään kolme ensimmäistä väriä yhteen, niin syntyy siitä neljäs. Enää ei ole nähtävissä mitään ensimmäisen valkoisen ratsun vähäisestä alusta, ei mitään toisen ratsun huomiota kiinnittävästä verenpunasta, ei mitään merkittävän mustasta ratsusta: lopussa on kaikki sekoittuneena tässä määrittelemättömässä, kalpeassa ja hallavassa viimeisen ratsun värissä. Ratsastajan itsensä nimi on "Kuolema". Ei ole mikään ihme, että on kirjoitettuna: "... ja Tuonela seurasi hänen mukanaan." Yhtä varmasti kuin Kristuksen kautta tulee jumalallinen elämä, yhtä varmasti tulee antikristuksen ja hänen uskonnollisen järjestelmänsä kautta hengellinen kuolema.

Tässä neljännessä ratsastajassa meille kuvataan lopunajan asetelma sellaisena, kuin se nyt esittäytyy meidän silmiemme edessä. Ihmiskunta ei huomaa, että kaikki on yhdistyneenä tässä sineteissä kuvatussa, maailmanlaajuisessa instituutiossa: hurskas kuin karitsa, toisten vainoaja, massojen hallitsija, valtias kaikilla aloilla. Jäljelle on jäänyt vain uskonnollinen muoto, ja Jumalan voimasta siinä ei ole jälkeäkään. Itseasiallinen päämäärä on maailmallisen vallan harjoittaminen hurskaan verhon alla. Tämä tehdään selväksi ylvään hevosella ratsastamisen kautta.

Neljä ensimmäistä sinettiä paljastavat antikristillisen kehityksen Uuden Testamentin alusta sen loppuun asti. Niiden neljä kehitysastetta tuotiin esiin jo profeetta Jooelin kautta noissa neljässä kalvajassa, jotka pyrkivät hävittämään Jumalan puun (Luku 1:4). Sama tuotiin esiin profeetta Sakarjassa noiden neljän ratsun (Luku 1:8 ja 6:2-5) ja neljän sarven (Luku 2:1-4) kautta. Antikristus itse, siis tämän maailmaninstituution johtaja, havainnollistetaan kulloisenkin ratsastajan välityksellä, joka pitää ohjakset käsissään ja siten määrää uskonnollisesta ja maailmallisesta tapahtumisesta.

5. Sinetti

Menneisyyden ja tulevaisuuden juutalaiset marttyyrit

Viidennen sinetin avaamisen yhteydessä ei enää kuulu minkään olennon ääni, koska tämä sinetti ei koske uusitestamentillista seurakuntaa. Ajallisesti viides sinetti osuu puoliksi seurakunta-aikaan, nimittäin siinä suhteessa mitä tulee jo tapettuihin juutalaisiin marttyyreihin, ja puoliksi morsiamen ylöstempaamisen jälkeiseen aikaan, kun juutalaisten marttyyreiden luku on täysilukuinen suuressa ahdistuksen ajassa. Uusitestamentilliseen seurakuntaan kuuluvat menevät Paratiisiin, kun he lähtevät täältä; juutalaisten marttyyrien sielut sen sijaan ovat polttouhrialttarin alla. He eivät vielä voi mennä Jumalan kirkkauteen, koska he eivät ole vastaanottaneet sovitusta Kristuksessa.

"Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli.

Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?"

Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin."

Menneisyydessä tapetuilla juutalaisilla - ajateltakoon kaikkia niitä, jotka menneinä tuhantenaviitenäsatana vuotena on tapettu, ja yksinomaan niitä kuutta miljoonaa meidän aikanamme murhattua - ei vielä ollut Jeesuksen Kristuksen todistusta. He kuolivat Jumalan Sanan todistuksen kantajina, niinkuin tapahtui Israelille. Sen tähden he huutavat kostoa ja kysyvät: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?" Todella Kristukseen uskovat ja Jumalan kanssa sovitetut eivät huuda kostoa, vaan he rukoilevat vainoajiensa puolesta, niinkuin heidän Lunastajansakin teki: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät." (Luuk. 23:34) tai kuten Stefanus, joka vihollistensa kivittämänä rukoillen huudahti: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" (Apt. 7:60).

Nuo sielut alttarin alla murhattiin Jumalan Sanan ja sen todistuksen tähden, mikä heillä juutalaisina oli. He odottivat Messiasta, mutta niinkuin jo on mainittu, heillä ei vielä ollut ilmestystä siitä, että Jeesus Kristus Nasaretista oli heidän Messiaansa. Sen tähden he eivät kuulu uusitestamentillisen seurakunnan lunastettuihin. Jumala kulkee Israelin kansan kanssa erikoislaatuisen tien, joka vastaa Hänen ennen maailman perustamista laadittua pelastussuunnitelmaansa. Herra on liiton solmimisen perusteella määrännyt Israelin kansan siihen, että se todistaa ainoasta totisesta Jumalasta ja Hänen Sanastansa.

Nimekkäät kirkko-opettajat ovat edustaneet sellaista näkemystä, että Jumala on hyljännyt Israelin ja asettanut seurakunnan sen sijaan. Tämä ei ole raamatullista. Jumala on vain väliaikaisesti paaduttanut Israelin ja antanut sille meidän tähtemme näkemättömät silmät, jotta meidän silmämme tulisivat avatuiksi ja me saisimme osallisuuden Hänen pelastukseensa. Jumalan lahjat, kutsumus ja valinta Israelin kanssa ovat peruuttamattomat eivätkä voi kaduttaa Häntä (Room. 11). Juutalaiset marttyyrit ovat autuaita, vaikka he eivät olekaan kokeneet mitään kääntymystä Kristuksen puoleen, sillä he uskoivat vakuuttuneisuudessa Messiaan tulemukseen ja odottivat sitä.

Tekstin toisessa osassa viidennestä sinetistä meille sanotaan selvästi, että nämä marttyyrit saavat valkoisen viitan, mutta heidän täytyy vielä odottaa kärsivällisesti lyhyt aika, kunnes myöskin heidän kanssapalvelijansa ja veljensä samalla tavalla joutuvat kärsimään kuoleman, niin että luku tulee täydeksi. Uusitestamentilliseen seurakuntaan kuuluvia kutsutaan aina "pojiksi ja tyttäriksi"; israelilaisia sen sijaan "palvelijoiksi ja palvelijattariksi". Tämän toisistaan eroavan terminologian me löydämme sen tähden Apt. 2:17-18 yhteydessä Pyhän Hengen vuodatukseen, joka lankeaa molempien ryhmien ylle, ensin "poikien ja tyttärien", ja sen jälkeen "palvelijain ja palvelijattarien" ylle.

6. Sinetti

Silmäys Herran päivän alkuun

Maailmanlaajuiset luonnonkatastrofit

Kuudes sinetti käsittää loppuvaiheen suuren ahdistuksen viimeisen jakson ja johtaa Herran päivään. Paremman ymmärryksen saamiseksi yleissilmäys ilmoitettuihin tapahtumiin. Ensimmäiseksi tapahtuu morsiusseurakunnan ylösottaminen kirkkauteen. Melkein samanaikaisesti seuraa sopimuksenteko Vatikaanin, Israelin, PLO:n ja arabivaltioiden välillä, samoin kuin kahden profeetan kolme- ja puolivuotinen palvelustehtävä Jerusalemissa. Heidän tehtävänsä päätyttyä ilmestyvät 144.000 uskoon tullutta juutalaista täysilukuisena Siionin vuorella, liitto rikotaan, ja nuo kaksi profeettaa tapetaan. Sen jälkeen seuraa suuri kolme- ja puolivuotinen ahdistuksen aika juutalaisille (Dan. 7:25), samoin kuin antikristuksen vallanharjoittaminen kaikkien kansojen ylitse (Ilm. 13: 5-7).

"Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät." (Matt. 24:29). Tämän lyhyen ajanjakson kuluessa tapahtuu koko maailmaa koskettavia katastrofeja ja muutoksia. Tähän kaikkein viimeisimpään jaksoon osuvat myöskin niin hyvin pasuuna- kuin vihanmaljatuomiotkin. Kuudennen sinetin aikana järkytetään taivasta ja maata ja ne otetaan puhdistusprosessiin. Silloin on tapahtuva, mitä jo tänään peljätään: Meteoriitit syöksyvät maan päälle, ja jopa koko maailmankaikkeus järkkyy.

"Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi,

ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa,

ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa."

Maan päällä vallitsee silloin suuri sekaannus, neuvottomuus ja epätoivo. Mitä ihmiset eivät ole odottaneet, se yhtäkkiä tulee maanpiirin ylle, nimittäin silloin, kun on päättynyt Jerusalemia tallanneiden pakanoiden aika (Luuk. 21:24). "Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat.

Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät." (Jakeet 25-26).

Epätoivo tuodaan julki seuraavassa raamatunkohdassa: "Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin

ja sanoivat vuorille ja kallioille: 'Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!

Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?'" (Ilm. 6:15-17).

Oppi ylöstempaamisesta suuren ahdistuksen ajan jälkeen on epäraamatullinen. Meille sanotaan, että Jeesus tulee "ja pelastaa meidät tulevalta vihalta" (Raamatunkäännös -92) (1.Tess. 1:10b). "Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta..." (1.Tess. 5:9 jne).

Jumalan armo, joka lahjoitettiin ihmiskunnalle Jumalan Karitsan sovitustyön kautta, on ainaiseksi ja kaikilta loppu, kun armoistuin muuttuu tuomioistuimeksi. Silloin tulee hiljaisesta Karitsasta Tuomari. Jumalallinen viha puhkeaa siirryttäessä Herran päivään, ja siihen sisältyy tilapäinen tuomio ja puhdistaminen ennen tuhatvuotisen valtakunnan alkua. "Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?" (Ilm. 6:17). Monet raamatunkohdat antavat meille tietoa siitä, mitä kaikkea tässä yhteydessä tulee tapahtumaan. Niinkuin profeetta Jesaja ennusti, on maa silloin heiluva sinne ja tänne kuin lehvämaja: "Maa murskaksi musertuu, maa halkee ja hajoaa, maa horjuu ja huojuu.

Maa hoippuu ja hoipertelee niinkuin juopunut, huojuu niinkuin lehvämaja. Raskaana painaa sitä sen rikkomus, se kaatuu eikä enää nouse." (24:19-20).

Tässä tekstissä tuodaan silmiemme eteen maanpäällinen loppu - kauhuntäyteinen loppu. Mutta niinkuin muut raamatunkohdat selvästi todistavat, on sen jälkeen koko luomakunta oleva osallinen tuhatvuotisen valtakunnan ihanaan tilaan. Mikä ei voi kestää Jumalan edessä, sillä on loppunsa, ja mikä kestää Hänen edessänsä, on astuva sen sijaan. Kaikki on jälleen tuleva hyväksi.

Luku 7

Juutalaisista sinetöidyt

Seitsemäs luku on helppo ymmärtää. Ensimmäisessä osassa meille kuvataan noiden 144.000 sinetöiminen Israelin kahdestatoista heimosta, ja toisessa puoliskossa kansakunnista koostuva lukematon joukko, joka on kulkeva tuon suuren ahdistuksen lävitse. Jakeessa 1. näytetään neljä tuomionenkeliä, jotka pitävät kiinni neljää tuulta, mutta jotka vasta kuudennen pasuunan kuuluessa päästetään irti (Luku 9:14+15).

"Sen jälkeen minä näin neljä enkeliä seisovan maan neljällä kulmalla ja pitävän kiinni maan neljää tuulta, ettei mikään tuuli pääsisi puhaltamaan maan päälle eikä meren päälle eikä yhteenkään puuhun." (Jae 1).

Tuulet tai myrskyt puhuvat tuhosta ja hävityksestä. Sen me näemme vahvistettuna myöskin profeetallisessa Sanassa (Sak. 6:5).

Aluksi on kysymys noiden 144.000 sinetöimisestä Israelin 12 heimosta. Heidät merkitään otsaan painettavalla Jumalan sinetillä. Seurakuntaan kuuluvilla on Hengen sinetti, joka on Jumalan sinetti. Ef. 1:13; 4:30 ja muiden kohtien mukaisesti Jumalan sinetti on Pyhä Henki. Niinkuin Jumalan Henki kasteen jälkeen tuli Jumalan Pojan ylle (Matt. 3:16 jne), "...sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut" (Joh. 6:27b), niin tulee sama Henki kaikkien Jumalan poikien ja tyttärien ylle, joihin Hän on mielistynyt (Apt. 2: 38-39; 2.Kor. 1:21-22 jne).

Noiden 144.000 kohdalla tätä tapahtumaa havainnollistetaan esikuvallisesti enkelillä, joka lähetetään auringon laskusta, ja jolla on Jumalan sinetti. Profeetta Hesekiel näki, että Jerusalemissa kauhistuksista kärsivien otsaan painettiin merkki (Hes.9:1-6). Kuvauksesta niin hyvin Hesekielissä kuin myöskin Ilmestyskirjassa käy selvästi ilmi, että aluksi täytyy tapahtua sinetöimisen. Vasta sen jälkeen voivat tuomion enkelit suorittaa tehtävänsä.

"Ja minä näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta,

ja sanoi: 'Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan'." (Ilm. 7:2+3).

Niinkuin profeetallisessa Sanassa toisaalta puhutaan pedon merkistä, joka kuvainnollisesti puhuen on ihmisten otsassa ja oikeassa kädessä, niin myöskin toisaalta Jumalan palvelijoilla on oleva Jumalan sinetti otsassansa. Sen paremmin pedon merkki kuin Jumalan sinettikään eivät ole luonnollisin silmin nähtävissä. Myöskään ei voida luonnollisilla silmillä nähdä tuota laskettua lukua 666 (Luku 13:18) eikä kultaista maljaa kädessään pitävää, erämaassa pedolla ratsastavaa naista, ja kaikkia noita jumalaa pilkkaavia nimiä ja kirjoitusta "Suuri Babylon" hänen otsassansa. Tässä me astumme ilmestyksen maaperälle; hengellisen sisällön täytyy mitä suurimmassa määrin olla yhdistettynä hengellisen ymmärryksen ja hengellisen puheen kanssa (1.Kor. 2:13-15). Herra kuitenkin tuntee omansa (2.Tim. 2:19), ja Hänen omansa tuntevat Hänet (Joh. 10:14).

Mitä tulee noihin 144.000, niin ei tätä sanankohtaa saa selittää miksikään eliittijoukon valinnaksi tai miksikään uskonnolliseksi yhdistykseksi - se täytyy uskoa ja jättää sellaiseksi, miten se on kirjoitettukin: "Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista:

Juudan sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä, Ruubenin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Gaadin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,

Asserin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Naftalin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Manassen sukukunnasta kaksitoista tuhatta,

Simeonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Leevin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Isaskarin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,

Sebulonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Joosefin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Benjaminin sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä."

Tässä tekstissä mainitaan nuo kaksitoista heimoa nimeltänsä. Erehtymisen ja väärin selittämisen mahdollisuutta ei siten pitäisi olla olemassakaan, sillä selvemmin sitä ei voida sanoa. «Brittiläisen Israelin» käsitteellä tunnettu oppi siitä, että kymmenen heimoa olisi kadonnut kansojen joukkoon, on täysin epäraamatullinen, sillä Pyhät Kirjoitukset todistavat, että sinetöimisen aikana kaikki kaksitoista heimoa tulevat olemaan kotimaassansa.

Lukematon joukko suuresta ahdistuksesta

Jakeesta 9 alkaen Johannes näki suuren, kaikista kansoista ja kielistä koostuvan joukon,

" ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,

ja he huusivat suurella äänellä sanoen: 'Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta.'

Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa,

sanoen: 'Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!'" (Jakeet 9-12).

Voittajajoukko temmataan ylös ja se kokee sen lupauksen toteutumisen, että tulee olemaan valtaistuimella, toisin kuin tämä joukko, joka ilmestyy valtaistuimen eteen. "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa." (Luku 3:21). Ahdistuksessa uskollisena pysyvät ilmestyvät tuhatvuotisen valtakunnan pystytyksen yhteydessä valtaistuimen eteen.

Tämä lukematon joukko on palveleva Herraa Hänen temppelissänsä; se ei ole hallitseva Hänen kanssansa:

"Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: 'Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?'

Ja minä sanoin hänelle: 'Herrani, sinä tiedät sen.' Ja hän sanoi minulle: 'Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.

Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle,

sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä'." (Jakeet 13-17).

Se, että käytetään sanoja "päivät ja yöt" tuo julki sen, että tässä on kysymys tuhatvuotisen valtakunnan ajanjaksosta eikä iankaikkisuudesta, joka ei enää tunne ajallisia käsitteitä 'päivä ja yö', 'eilinen ja huominen'. Tuo lukematon joukko, joka palvelee Herraa Jumalaa temppelissä, ovat suuresta ahdistuksesta tulevat lunastetut. Morsiusseurakunta on identtinen Uuden Jerusalemin (Ilm.21:9-) kanssa ja on asuva siinä. Uudessa Jerusalemissa Jumalan kaupunkina ei ole mitään temppeliä. "Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa.

Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa." (Ilm. 21:22+23).

Tuo suuri joukko, jota kukaan ei kyennyt laskemaan, koostuu lunastetuista uskovaisista, jotka tosin ovat pelastetut Karitsan Veren kautta ja armosta saaneet valkeat vaatteet, mutta eivät kuulu ylöstemmattuun esikoisten joukkoon. Ahdistus ei ole puhdistanut heitä tai tuonut heille autuutta - he olivat jo aikaisemmin pelastetut, mutta eivät olleet valmiit ylöstempaamiseen. Lunastus on samassa määrin pätevä kaikille Jumalan kanssa sovitetuille, huolimatta siitä, mihin ryhmittymään he kuuluvat, ja se on mahdollista vain Jumalan Karitsan Veren kautta. Hyvät teot ja ahdistukset eivät vielä ole tehneet ketään autuaaksi tai lahjoittaneet iankaikkista elämää. Yksinomaan Jeesuksessa Kristuksessa on Jumala tehnyt uuden liiton Golgatan ristillä vuodatetun Veren kautta. Joka uskoo siihen, kokee henkilökohtaisen sovituksen Jumalan kanssa ja saa iankaikkisen elämän.

Luku 8

7. Sinetti

Hiljaisuus taivaassa

Armoistuin muuttuu tuomioistuimeksi

Johdatus seitsemään pasuunatuomioon

Neljä ensimmäistä pasuunaa

"Ja kun Karitsa avasi seitsemännen sinetin, tuli taivaassa äänettömyys, jota kesti noin puoli hetkeä." (Jae 1).


Kuusi ensimmäistä jaetta antavat tarkan tiedon siitä, mitä seitsemänteen sinettiin sisältyy, ja mitä siinä tapahtuu. Ensimmäisessä jakeessa tuodaan äkillisellä taivaassa tapahtuvalla vaikenemisella julki milloinkaan vielä kokemattoman, henkeäsalpaavan tapahtuman valtava vaikutus.

Profeetta Jesaja todistaa taivaallisista joukoista, että ne jatkuvasti huutavat: " "Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa." (Luku 6:3). Johannes kertoo, että myöskin nuo neljä olentoa lakkaamatta, yötä ja päivää huutavat: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on." (Ilm. 4:8).

Seitsemännen sinetin avaamisen yhteydessä taivaassa tulee nyt yhtäkkiä aivan hiljaista. Se on mitä suurimman yllättymisen hetki; kaikki taivaalliset joukot vaikenevat puolen hetken ajaksi. Tämä tapahtuu sinä ajankohtana, kun armoistuin muuttuu tuomioistuimeksi ja Jumalan tuomio purkautuu. Jumalan iankaikkisuudessa laatiman pelastussuunnitelman täyttyminen on valtava yllätys koko taivaalle.

Niinkuin edellisten sinettien yhteydessä otettiin mukaan kuhunkin kuuluva koko teksti ja luettiin ja tarkasteltiin sitä, niin on tapahduttava myöskin tämän viimeisen sinetin suhteen. Jakeesta 2 alkaen meille ensin ilmoitetaan mitä seitsemäs sisältää ja mitä sitten tapahtuu:

"Ja minä näin ne seitsemän enkeliä, jotka seisoivat Jumalan edessä, ja heille annettiin seitsemän pasunaa.

Ja tuli eräs muu enkeli ja asettui alttarin ääreen pitäen kultaista suitsutusastiaa, ja hänelle annettiin paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä.

Ja suitsukkeiden savu nousi pyhien rukousten kanssa enkelin kädestä Jumalan eteen.

Ja enkeli otti suitsutusastian ja täytti sen alttarin tulella ja heitti maan päälle; silloin syntyi ukkosenjylinää ja ääniä ja salamoita ja maanjäristystä." (Jakeet 2-5).

Tämä kuvaus tekee selväksi sen, että tuona aikana todellakin on kysymys Israelista. Uusitestamentillisen seurakunnan aikana Jeesus Kristus on Välittäjä ja Puolustaja valtaistuimen edessä, jolle Hän Ylipappina on tuonut oman Verensä (Hebr. 9:11-14). Ylöstempaamisen hetkellä Hänen ylipapillinen palvelustehtävänsä on päätöksessä, kun Hän ottaa edustamansa armahdetut ylös luoksensa. Morsiusseurakunnan poisottamisen jälkeen on kysymys Israelista. Israelin kahdestatoista heimosta uskoon tulleiden rukouksia ei tuoda armonistuimen eteen Kristuksen, Välittäjän ja Ylipapin välityksellä: Tuona aikana Hän viettää Ylkänä hääateriaa rakkaan Morsiamensa kanssa taivaassa. Tuolloin sinetöityjen rukoukset kohoavat silloin ylös, ja enkeli kokoaa ne suitsutuksena ja vie kultaiselle alttarille.

Sen jälkeen kun nuo seitsemän Jumalan edessä seisovaa enkeliä ovat saaneet pasuunat, tuodaan uskoon tulleiden juutalaisten viimeiset rukoukset suitsutusastiassa kultaiselle alttarille Jumalan valtaistuimen eteen. Silloin armoistuin muuttuu tuomioistuimeksi: Jumalan viha puhkeaa. Se osoitetaan tulisilla hiilillä, jotka heitetään maan päälle. Tuona hetkenä Jumala ei välitä palvonnasta, sillä Hän ei voi samanaikaisesti ottaa vastaan ylistystä ja antautua lopulliselle vihallensa. Sen tähden on taivaassa hiljaisuus.

Kun suitsutusastia on täyttänyt jumalallisen tarkoituksensa, täytetään se alttarilta otettavilla hehkuvilla hiilillä, jotka sitten viskataan maan päälle osoittamaan sitä, että Jumalan viha puhkeaa ja tulee maan ylle. "Ja ne seitsemän enkeliä, joilla oli ne seitsemän pasunaa, hankkiutuivat puhaltamaan pasunoihin." (j. 6). Silloin on armon työ kansakuntien ja Israelin kohdalla päätöksessänsä.

Selvemmin kuin muiden sinettien kohdalla kuvataan sitä, mitä seitsemäs sisältää; siinä ei ole myöskään mitään salaperäisiä esikuvia niinkuin muissa. Sen tähden ei tarvita mitään "erikoista" ilmestystä seitsemännestä sinetistä. Asiayhteydet ovat todellakin selvät ja laajat. Sen jälkeen kun armoistuin on tullut tuomioistuimeksi, alkavat enkelit puhaltaa pasuunoihin. Siten se tuodaan Raamatun tekstissä julki ilman väärinymmärtämisen mahdollisuutta. Pitäkäämme muistissamme se, että pasuunatuomiot voivat tulla vasta sen jälkeen kun 144.000 sinetöiminen on tapahtunut (Luku 7).

"Ja ensimmäinen enkeli puhalsi pasunaan; niin tuli rakeita ja tulta, verellä sekoitettuja, ja ne heitettiin maan päälle; ja kolmas osa maata paloi, ja kolmas osa puita paloi, ja kaikki vihanta ruoho paloi.

Ja toinen enkeli puhalsi pasunaan; niin heitettiin mereen ikäänkuin suuri, tulena palava vuori; ja kolmas osa merta muuttui vereksi, ja kolmas osa luoduista, mitä meressä on ja joissa henki on, kuoli, ja kolmas osa laivoista hukkui.

Ja kolmas enkeli puhalsi pasunaan; niin putosi taivaasta suuri tähti, palava kuin tulisoihtu, ja se putosi virtoihin, kolmanteen osaan niistä, ja vesilähteisiin.

Ja tähden nimi oli Koiruoho. Ja kolmas osa vesistä muuttui koiruohoksi, ja paljon ihmisiä kuoli vedestä, koska se oli karvaaksi käynyt.

Ja neljäs enkeli puhalsi pasunaan; niin kolmas osa auringosta ja kolmas osa kuusta ja kolmas osa tähdistä lyötiin vitsauksella, niin että kolmas osa niistä pimeni ja päivä kolmannelta osaltaan oli valoton, ja niin myös yö."

Neljä ensimmäistä pasuunatuomiota on kohdistettu luontoon. On kysymys tarkalleen kuvatuista tapahtumista. Sen jälkeen kun nuo neljä enkeliä ovat puhaltaneet pasuunoihin, kuvaa Johannes: "Ja minä näin, ja minä kuulin kotkan, joka lensi keskitaivaalla, sanovan suurella äänellä: 'Voi, voi, voi maan päällä asuvaisia niiden jäljellä olevain pasunain äänten tähden, joihin kolmen enkelin vielä on määrä puhaltaa!'" (j. 13).

Luku 9

Hirvittävä piina

Viides pasuuna - ensimmäinen "voi"

"Ja viides enkeli puhalsi pasunaan; niin minä näin tähden, taivaasta maan päälle pudonneen, ja sille annettiin syvyyden kaivon avain;

ja se avasi syvyyden kaivon, ja kaivosta nousi savu, niinkuin savu suuresta pätsistä, ja kaivon savu pimitti auringon ja ilman.

Ja savusta lähti heinäsirkkoja maan päälle, ja niille annettiin valta, niinkuin maan skorpioneilla on valta..." (j. 1-3).


Julistus 8. luvun lopussa on oikeutettu, sillä viidennessä pasuunassa kuvataan sitä kauhistuttavaa tuskaa ja piinaa, joka kohtaa sellaisia ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä. Niinkuin jo on selvitetty, on tuona ajankohtana noilla 144.000 Jumalan sinetti, ja siten he ovat suojattuja pasuunatuomioiden aikana. Pyhien Kirjoitusten luotettavan todistuksen mukaisesti pasuunatuomiot voivat tapahtua vasta molempien profeettojen kolme- ja puolivuotisen palvelustehtävän päättymisen jälkeen. Ja lisäksi: nuo sinetöidyt ovat viidennen pasuunanäänen, nimittäin tuon viisi kuukautta kestävän helvetillisen tuskan aikana Israelissa ja ovat suojattuina.

"Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, lymyä hetkinen, kunnes viha on ohitse mennyt." (Jes. 26:20).

"ja niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa eikä mitään vihantaa eikä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan." (Ilm. 9:4).

Näille erikoisille olennoille annettiin voima, jollainen on skorpioneilla. Ne ovat olentoja, jotka nousevat ylös suoraan helvetistä; niiden aiheuttama tuska on mielikuvituksen ylittävä. Tämä tuska on ajallisesti rajattu viideksi kuukaudeksi.

"Ja niille annettiin valta vaivata heitä viisi kuukautta, vaan ei tappaa heitä; ja ne vaivasivat, niinkuin vaivaa skorpioni, kun se ihmistä pistää.

Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä; he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä." (j. 5-6).

Jakeesta 7 jakeeseen 10 meille kuvaillaan nämä raaat, syvyydestä ylös nousevat olennot:

"Ja heinäsirkat olivat sotaan varustettujen hevosten kaltaiset, ja niillä oli päässään ikäänkuin seppeleet, kullan näköiset, ja niiden kasvot olivat ikäänkuin ihmisten kasvot;

ja niillä oli hiukset niinkuin naisten hiukset, ja niiden hampaat olivat niinkuin leijonain hampaat.

Ja niillä oli haarniskat ikäänkuin rautahaarniskat, ja niiden siipien kohina oli kuin sotavaunujen ryske monien hevosten kiitäessä taisteluun.

Ja niillä oli pyrstöt niinkuin skorpioneilla ja pistimet, ja pyrstöissänsä niillä oli voima vahingoittaa ihmisiä viisi kuukautta."

"Niillä oli kuninkaanaan syvyyden enkeli, jonka nimi hebreaksi on Abaddon ja kreikaksi Apollyon." (j. 11).

Tämä kauhistuttava jumalattoman ihmiskunnan koettelemus kuvataan ensimmäiseksi "voi'ksi".

Niinkuin vitsaukset tulivat Egyptin ylle Israelin ulosjohtamisen ollessa edessä, samoin meidän silmiemme eteen tuodaan neljässä ensimmäisessä pasuunatuomiossa ne vitsaukset, mitkä tuossa ajanjaksossa tulevat luonnon ylle.

Viidennessä ja kuudennessa pasuunassa me saamme tietää niistä tuskista, mitä jumalattoman ihmiskunnan silloin täytyy kärsiä. Viidennessä ihmiset etsivät kuolemaa, mutta eivät voi kuolla, vaan heidän täytyy antaa tämän mielikuvituksen ylittävän tuskan tulla yllensä. Kuudennessa pasuunassa alkaa sitten suuri kuoleminen.

Nämä kuusi pasuunatuomiota osuvat ajallisesti toistensa päälle ja tapahtuvat kuudennen sinetin aikana. Poikkeuksen muodostaa vain seitsemäs pasuuna, joka ei enää sisällä mitään tuomiota, vaan kuningaskunnan julistamisen.


Kuudes pasuuna - toinen "voi"

"Ja kuudes enkeli puhalsi pasunaan; niin minä kuulin äänen tulevan kultaisen alttarin neljästä sarvesta, Jumalan edestä,

ja se sanoi kuudennelle enkelille, jolla oli pasuna: 'Päästä ne neljä enkeliä, jotka ovat sidottuina suuren Eufrat-virran varrella.'

Silloin päästettiin ne neljä enkeliä, jotka hetkelleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen olivat valmiina tappamaan kolmannen osan ihmisistä." (j. 13-15).


Eufrat, jonka varrella nuo neljä enkeliä määrättyyn hetkeen asti ovat sidottuina, virtaa nykyisen Irakin lävitse. Sieltä käsin, missä ihmiskunnan kehto oli, missä paratiisi ja monet tunnetut kaupungit kuten Babylon, Harran, Ur Kaldeassa, Niinive jne sijaitsivat, on lähtevä liikkeelle tämä suuri ylimaallinen sotajoukko, joka nousee syvyydestä, tappaaksensa kolmannen osan ihmisistä. Koska siinä on kysymys maailmanlaajuisesta toimesta, näytettiin luvussa 7 neljä enkeliä maailman neljässä ääressä. Tässä meille osoitetaan maantieteellisen tarkasti määrättyä paikkaa, mistä tämä raaka tuho on aloittava ihmiskunnan yllä. Jumalan suurena päivänä on sieltä lähtevä liikkeelle myöskin suuri maallinen sotajoukko (Ilm. 16:12-16 jne).

Noita neljää enkeliä kiellettiin luvussa 7 aikaansaamasta mitään vahinkoa, ennenkuin sinetöiminen olisi tapahtunut. Heidät päästetään irti kuudennen pasuunan aikana, ja heidän hyökkäyksensä vaikutuksesta tapetaan kolmas osa ihmisistä. Jumala on säätänyt kaikelle vuoden, kuukauden, päivän ja hetken, niinkuin se sanotaan tässä Raamatun tekstissä.

"Ja ratsuväen joukkojen luku oli kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenen tuhatta; minä kuulin niiden luvun.

Ja tämänkaltaisilta minusta näyttivät hevoset ja niiden selässä istujat näyssä: ratsastajilla oli tulipunaiset ja tummansinervät ja tulikivenkeltaiset haarniskat; ja hevosten päät olivat kuin leijonain päät, ja niiden suusta lähti tuli ja savu ja tulikivi.

Näistä kolmesta vitsauksesta sai kolmas osa ihmisiä surmansa: tulesta ja savusta ja tulikivestä, jotka lähtivät niiden suusta.

Sillä hevosten voima oli niiden suussa ja niiden hännässä; niiden hännät näet olivat käärmeitten kaltaiset, ja niissä oli päät, joilla ne vahingoittavat." (j. 16-19).

Näiden demonisten olentojen tehtävä on tappaa kolmannes aikaisemmin piinatuista ihmisistä. Koska tuohon aikaan ei enää ole mitään armoa, eivät ihmiset silloin enää voi kääntyä Jumalan puoleen. He ovat itsevalitsemansa kohtalon kourissa, ja heidän täytyy antaa tapahtua itsellensä kaiken, jopa kuoleman.

"Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista..." (j. 20).

Niinkuin ensimmäisessä neljässä pasuunatuomiossa aina kolmannes koki kulloisenkin tuomion - kolmannes maata, puita, ruohoa; kolmannes merta ja siinä olevia luotuja; kolmannes vesiä; kolmannes aurinkoa, kuuta ja tähtiä - niin on kuudennessa pasuunassa oleva kolmannes ihmiskunnasta.

Ei ole hyväksyttävää selittää tätä raamatunkohtaa juutalaisten vainolla, nimenomaan sen tähden, että silloin sinetöityihin juutalaisiin, niinkuin viidennessä pasuunatuomiossa selvästi tuodaan julki, ei saa koskea. Jokainen Jumalan sana tulee uskoa ja jättää sellaiseksi, kuin se on. Tekstissä kuudennesta pasuunatuomiosta on todellakin kysymys kolmanneksesta ihmisiä maan päällä; se on nykyisessä tilanteessa kuudesta miljardista kaksi miljardia. Niinkuin jo on selvitetty, lankeavat pasuunatuomiot myöskin viimeiseen tuomiojaksoon morsiusseurakunnan ylöstempaamisen jälkeen, ja jopa noiden 144.000 sinetöimisen jälkeen. Niin todistaa Jumalan Sana.

Luku 10

Välinäky: Avoin kirja

Herra Liiton Enkelinä

Kuudennen ja seitsemännen pasuunan välillä on luku 10, kuten aikaisemmin kuudennen ja seitsemännen sinetin välillä oli luku 7. Kymmenettä lukua me tulemme käsittelemään yksityiskohtaisemmin. Tärkeätä on se, että tapahtumien ajallinen kulku säilyy oikeana. Merkityksellisiä ovat aina "avainsana-käsitteet", joista käy ilmi itseasiallinen asian sisältö, nimittäin kuvattu tapahtuma.

"Ja minä näin erään toisen, väkevän enkelin tulevan alas taivaasta; hänen verhonaan oli pilvi, ja taivaankaari oli hänen päänsä päällä, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, ja hänen jalkansa niinkuin tulipatsaat..." (j. 1).

Alkutekstissä on vain yksi sana enkelille ja sanansaattajalle/lähettiläälle (AGGELW). Kun Herra ilmestyy tai näytetään Enkelinä, niin silloin aina yhteydessä johonkin sanomaan - ilmoitukseen, tiedotukseen. Myöskin Hänen lähettämiänsä palvelijoita, joilla on erikoinen sanoma julistettavanansa, kutsutaan Pyhissä Kirjoituksissa enkeleiksi tai sanansaattajiksi (Hagg. 1:13; Mal. 3:1; Luuk. 7:27; Hebr. 13:2; Ilm. 2-3 jne). Mal. 3:1 jakeen toisessa osassa ilmoitetaan Herra Sebaotin tuleminen "Liiton Enkelinä, joka tulee temppeliinsä". Jos Hän on sateenkaaren ympäröimä, niin se tapahtuu yhteydessä liiton kanssa. Sateenkaarihan on liiton merkki Jumalan ja ihmisen välillä (1.Moos. 9:8-17).

Herra Jumalan näkyvä hahmo on tunnettu Eedenin puutarhasta asti. Siinain vuorella Hän laskeutui alas tässä hahmossa solmimaan liiton Israelin kanssa. Siitä lähtien Häntä kuvataan myöskin Liiton Enkeliksi tai Kasvojensa Enkeliksi (Jes. 63:9). Mooseksesta kerrotaan:

"Ja kun neljäkymmentä vuotta oli kulunut, ilmestyi hänelle Siinain vuoren erämaassa enkeli palavan orjantappurapensaan liekissä.

Kun Mooses sen näki, ihmetteli hän tätä näkyä; ja kun hän meni tarkemmin katsomaan, kuului Herran ääni, joka sanoi:

'MINÄ olen sinun isiesi Jumala, Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala.'" (Apt. 7:30-32).

"Hän (Mooses) on se, joka seurakunnassa, erämaassa, oli enkelin kanssa, joka puhui hänelle Siinain vuorella, ja oli myös isiemme kanssa; ja hän sai eläviä sanoja meille annettaviksi." (j. 38).

Vanhan Testamentin viimeisessä kirjassa, Mal. 3:1 sanotaan meille: "Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot." Tämän raamatunkohdan ensimmäinen osa toteutui Johannes Kastajan palvelustehtävässä; sen me näemme vahvistettuna Uudessa Testamentissa (Matt. 11:10; Mark. 1:2; Luuk. 7:27). Toinen osa, mikä koskee Liiton Enkeliä, toteutuu sitten Israelin kohdalla, kuten tarkastelusta käy ilmi.

Huomionarvoista on se, ettei Herraa missään kohdassa kuvata Liiton Enkeliksi uusitestamentillisen seurakunnan yhteydessä, vaan ainoastaan Israelin kansan yhteydessä, jonka kanssa liiton solmiminen Siinailla tapahtui.

Liiton solmiminen uusitestamentillisen seurakunnan kanssa ei tapahtunut Herran Jumalan kanssa enkelin hahmossa, vaan ihmiseksi tulleessa jumalailmestyksessä Poikana. Kun Hän Veressänsä solmi Uuden Liiton kansansa kanssa (Matt. 26:26-28 jne), eivät Hänen kasvonsa loistaneet niinkuin aurinko. Kun Hän kantoi maailman synnit, oli Hän kipujen Mies, jolla ei ollut sellaista hahmoa tai kauneutta, että Häntä olisi kaivattu (Jes. 53). Golgatalla ei Hänen yllänsä ollut sateenkaari, vaan Hänen päässänsä oli orjantappurakruunu.

Oikean ymmärryksen saamiseksi luvussa 10 on mitä suurin merkitys yksityiskohdilla. Silloin ei Herra ole tuleva alas taivaasta Ihmisen Poikana, Jumalan Poikana tai Daavidin Poikana, vaan voimakkaana Enkelinä, pilveen verhottuna ja sateenkaaren ympäröimänä, mikä on Liiton kaari. Hänen kasvonsa loistavat niinkuin aurinko (Matt. 17:2; Ilm. 1:16). Huomiota kiinnittää se, että Herralla ei tässä ole seuranansa enkeleitä tai lunastettua joukkoa. Hän tulee tässä tapauksessa aivan yksin ja antaa kuulua kaiken lävitse tunkevan leijonan huutonsa. Niinkuin Joosef toisella kertaa antoi veljiensä tuntea itsensä, kun kukaan muu ei ollut paikalla (1.Moos. 45; Apt. 7:13), niin on Herra tässä hetkessä jättävä Morsiamensa hääaterialle taivaaseen, laskeutuva yksin alas ja antava nyt toisella kertaa veljiensä, juutalaisten, tuntea itsensä.

Tänä ajankohtana on nimittäin tuo salaperäinen kirja, joka lopunaikaan asti oli suljettuna ja sinetöitynä (Dan. 12:4; Ilm. 5), jo avattuna Hänen kädessänsä. Tämä merkitsee sitä, että tämä tapahtuma luvussa 10 voi toteutua vasta sinettien ja salaperäisen kirjan avaamisen jälkeen.

"...ja hänellä oli kädessään avattu kirjanen. Ja hän laski oikean jalkansa meren päälle ja vasemman maan päälle." Herra on kaiken sen alkuperäinen omistaja, minkä Hän on luonut. Häntä kuvataan myöskin kaikkien kansojen perijäksi (Ps. 82:8). Tässä Hän tulee ja vaatii ennen kuningaskuntansa pystyttämistä sitä, mikä Hänelle kuuluu. Jo Joosuan kohdalla me voimme lukea tämän vertauskuvallisen merkityksen: "Jokaisen paikan, johon te jalkanne astutte, minä annan teille, niinkuin olen Moosekselle puhunut." (Joos. 1:3).

Jumalan alkuperäinen tahto oli luovuttaa ihmiselle hallinta maan päällä. Saatanan pahan petoksen kautta käärmeen välityksellä riistettiin ensimmäisiltä ihmisiltä tämä korkea asema, ja he joutuivat itse yhdessä maan kanssa Saatanan hallintaan. Kun Kristus oli maan päällä, tarjosi Saatana hänelle kaikkia maailman valtakuntia. Hän hylkäsi tarjouksen, sillä ensin Hänen täytyi ostaa takaisin ihminen ja koko luomakunta. Sen tähden vuodatettiin lunastuksen ja sovituksen Veri täällä tämän maan päällä. Meidät asetetaan Jumalan perillisinä ja Kristuksen kanssaperillisinä alkuperäiseen asemaamme.

Herra, jolle maa ja meri kuuluvat, asettaa siis jalkansa niiden ylle osoittaaksensa, että Hän ottaa hallinnan.

"...ja huusi suurella äänellä, niinkuin leijona ärjyy; ja kun hän huusi, antoivat ne seitsemän ukkosenjylinää ääntensä puhua." (j. 3).

Nuo seitsemän ukkosenjylinää eivät kuulu jo nyt, niinkuin jotkut ajattelevat, vaan vasta siinä yhteydessä, miten se meille tässä kuvataan. Sen paremmin niiden ilmestyksellä kuin toteutumisellakaan ei ole mitään tekemistä Morsiusseurakunnan kanssa. Sitä, mitä nuo seitsemän ukkosenjylinää puhuivat, ei paljasteta, vaan Jumala toteuttaa ne. Niiden on myöskin mahdotonta viitata johonkin Jeesuksen Kristuksen tulemukseen tai paluuseen. Tarkkaa ajankohtaa, tuntia ja päivää ei ole kukaan saava tietää, mutta Morsiusseurakuntaan kuuluvat kuitenkin lähtevät liikkeelle ja menevät Ylkää vastaan. Väittely ja saarnaaminen seitsemästä ukkosenjylinästä ei ole peräisin Jumalasta.

Käsitettä "Leijona" Herraan viitaten ei ole myöskään yhtä ainoata kertaa käytetty yhteydessä uusitestamentilliseen seurakuntaan. Vasta tämän salaperäisen kirjan avaamisen yhteydessä Hän astuu esiin Jalopeurana (Leijonana) (Ilm. 5:5). Profeetallisen Sanan eri kohdat avainsananansa "ärjyy", kuten Ilm. 10 on kuvattu, luovat kirkkaan valon tämän tapahtuman ylle yhteydessä Israeliin:

"Herra ärjyy korkeudesta, antaa äänensä kaikua pyhästä asunnostansa. Hän ärjyy väkevästi yli laitumensa. Hän nostaa kuin viinikuurnan polkijat huudon kaikkia maan asukkaita vastaan." (Jer. 25:30b).

" Ja he vaeltavat Herran jäljessä. Hän ärjyy kuin leijona - niin, hän ärjyy, ja vavisten tulevat lapset mereltä päin." (Hoos. 11:10).

"Herra ärjyy Siionista ja antaa äänensä kuulua Jerusalemista, ja taivaat ja maa järkkyvät; mutta Herra on kansansa suoja, Israelin lasten turva." (Jooel: 3:16).

"Herra ärjyy Siionista, hän jylisee Jerusalemista, ja paimenten laitumet lakastuvat, ja Karmelin laki kuivuu." (Aam. 1:2).

Kun Herra molempien profeettojen palvelustehtävän täyttymisen jälkeen asettaa jalkansa maan ja meren ylle ja antaa äänensä kuulua, ovat nuo 144.000 sinetöityä Siionin vuorella (Ilm. 14:1).

Vasta siinä hetkessä, kun Herra on ärjynyt kuin leijona, antavat nuo seitsemän ukkosenjylinää - eivät seitsemän saarnaajaa - äänensä kuulua.

"Ja kun ne seitsemän ukkosenjylinää olivat puhuneet, yritin minä kirjoittaa, mutta minä kuulin äänen taivaasta sanovan: 'Pane sinetin taakse, mitä ne seitsemän ukkosenjylinää puhuivat, äläkä sitä kirjoita.'" (Ilm. 10:4).

Mitä nuo seitsemän ukkosenjylinää olivat puhuneet, sitä ei otettu tähän ennustuksen kirjaan - ei kirjoitettu muistiin, joten se ei ole mikään osa Pyhiä Kirjoituksia, Jumalan Sanaa, jota tulee lukea, saarnata, kuulla ja uskoa (Ilm. 1:3). Aamen. Julistajia velvoittaa ainoastaan kirjoitettu Jumalan Sana (2.Tim. 4:1-5). Myöskin kaikkien salaisuuksien paljastaminen viittaa ainoastaan kirjoitettuun Sanaan. Se "mikä ei ole kirjoitettu", jää Jumalan salaisuudeksi, joka ajallansa on tekevä sen, mitä Hän on päättänyt ja puhunut (5.Moos. 29:29). Lain antamisen yhteydessä 2.Moos. 20, niinkuin Jobissa, Psalmeissa, Johannes 12 ja Ilmestyskirjassa kuvataan Jumalan ääni kuin ukkosen jylinäksi.

Niitä, jotka lisäävät jotakin Kirjoitusten täydelliseen todistukseen, jopa Ilmestyskirjaan, uhataan, että he joutuvat kulkemaan suuren ahdistuksen lävitse ja kärsimään ahdingon ajan vitsauksista (Ilm. 22:18-19). Jokainen spekulaatio - myöskin seitsemästä ukkosenjylinästä - pysyy sinä mitä se on, nimittäin olettamuksena. Kaikki mitä siitä saarnataan ja kirjoitetaan, on hyödytöntä ja saa alkunsa omista kuvitelmista. Todellisuudessa ei kukaan tiedä, mitä noihin seitsemään ukkosenjylinään sisältyy. Herra Jumala on säätänyt sen siten ja kaikkitietäväisyydessänsä pidättänyt itsellensä tämän tapahtuman. Myöskin tässä tapauksessa on Jumala oleva oma selittäjänsä: Hän antaa kaiken tapahtua säätämänsä kehityksen mukaisesti.

Toinen avainsana tässä valtavassa tapahtumassa on suoritettu vannominen.

" Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti

ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa,

vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille."

Ensimmäiset kuusi enkeliä olivat lukujen 8 ja 9 mukaisesti jo puhaltaneet pasuunoihin. Vielä jäljellä olevan seitsemännen enkelin pasuunan puhaltaminen ilmoitetaan erikoisella tavalla, koska silloin tapahtuu jotakin erikoista. Vanhatestamentillinen sanamuoto " jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille..." viittaa myöskin siihen, että tässä on kysymys Israelista, eikä uusitestamentillisesta seurakunnasta, sillä muutoin olisi käytetty sanamuotoa "apostoleillensa ja profeetoille" (Ef. 3:5 jne).

Profeetta Daniel sai nähdä lopunajan lopun, samoin Enkelin, joka vannoi tuon valan. Hän kysyi: " Kuinka kauan on vielä näitten ihmeellisten asiain loppuun?"

Ja minä kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: 'Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät.'" (Dan. 12:6-7).

Näiden molempien kohtien samankaltaisuus on silmiinpistävä, eikä sitä saa jättää huomioimatta. Danielin aikana tuo Enkeli nosti molemmat kätensä, koska avattu kirja ei vielä ollut Hänen kädessänsä, ja vannoi Iankaikkisesti Elävän kautta. Ilmestyskirjassa Hän kohottaa vain oikean kätensä taivasta kohti, koska Hänen toisessa kädessänsä on tuo salaperäinen kirja, ja vannoo Iankaikkisesti Elävän kautta. Profeetta Danielille paljastettiin, että mainitun valan vannomisten ajankohdasta suoranaiseen loppuun, jolloin myöskin pyhän kansan tuhoajan valta on saavuttanut loppunsa, olisi vielä kolme ja puoli vuotta. Johannekselle sanottiin: "...ettei enää ole oleva aikaa..." Molemmat pitävät paikkansa. Tuosta hetkestä alkaen on lähtölaskenta käynnissä - tämän sivilisaation loppuun asti.

Herra tulee alas Liiton Enkelinä ja ärjyy niinkuin leijona, mutta sen jälkeen Hän paljastaa itsensä noille 144.000:lle Karitsana, minkä kautta viitataan heidän lunastukseensa. Jo kirjan avaamisen yhteydessä me näimme Hänet Leijonana ja myöskin Karitsana (Luku 5:5-6). Silloin ovat Israelista valitut katsova Häneen, jonka he ovat lävistäneet (Sak. 12:10). Molempien profeettojen palvelustehtävän päättymisen jälkeen he ovat täysilukuisina Siionin vuorella. Samanaikaisesti, kun Israel tunnistaa Messiaan, näkevät he antikristuksen toiminnan lävitse, ja liitto hänen ja Israelin välillä rikotaan (Dan. 9:27).

Sen jälkeen on vielä suuren ahdistuksen ajan kolme ja puoli vuotta nykyisen ajanjakson loppuun. Ilm. 11:15 mukaisesti sisältää seitsemännen enkelin pasuunaan puhaltaminen, mihin tässä 10. luvussa viitataan, ilmoituksen kuningaskunnasta, minkä tähden tässä yhteydessä on puhe seitsemännen enkelin "äänestä". Kuusi ensimmäistähän sisältävät vain tuomiot - ei mitään ilmoitusta, ei mitään ääntä.

Aivan yhtä varmasti kuin seitsemännen seurakuntaenkelin "äänen" kautta kaikki salaisuudet ilmoitetaan ja Morsiusseurakunta viedään täydellisyyteen, ja keskiyöllä kuuluu huuto : "Katso, ylkä tulee, valmistautukaa kohtaamaan Hänet!", seuraa seitsemännen pasuunan kuulumisen kanssa kuningaskunnan ilmoittaminen.

Seitsemäs seurakuntaenkeli tuo Ilm. 3:11-22 mukaisesti viimeisen ennalleenasettamisen sanoman. Hänen palvelustehtävänsä kautta paljastettiin kaikki salaisuudet Vanhasta ja Uudesta Testamentista, Mooseksesta Ilmestyskirjaan. Mutta Ilmestyskirja 10 ei puhuta mitään monista Sanan salaisuuksista, jotka tulisi paljastaa ja viedä päätökseensä, yhteydessä siihen "...kun hän puhaltaa pasuunaan...", vaan "yhdestä Jumalan salaisuudesta", joka silloin tulee päätökseensä, ja joka on Kristus (Kol.2:2b-3), jossa silloin koko Jumalan pelastussuunnitelman toteutuminen tulee päätökseensä. Niin Hän on sen ilmoittanut luotettavalla tavalla palvelijoillensa, Vanhan Liiton profeetoille ja myöskin apostoleillensa ja palvelijoillensa Uudessa Testamentissa.

Tämä Jumalan salaisuus on alusta alkaen tehty tiettäväksi seurakunnalle, kuten Paavali esittää: "Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa..." (1.Tim. 3:16). Vain Israel ei voinut nähdä sitä. Mutta sitten on tapahtuva se, että he tunnistavat Jumalan käsittämättömän salaisuuden Kristuksessa, heidän Messiaassansa. Vasta tuona ajankohtana se paljastetaan heille, ja peite, joka on heidän sydäntensä yllä (2.Kor. 3:15-16), otetaan pois. Kun tuo seitsemäs enkeli, niinkuin luvussa 10 ilmoitettiin, puhaltaa pasuunaan Ilm. 11, on se tapahtuva. Silloin ilmoitetaan kuningaskunta, ja Jumalan salaisuus tulee päätökseensä.

Johannes syö katkeranmakean kirjan

"Ja sen äänen, jonka minä olin kuullut taivaasta, kuulin taas puhuvan minulle ja sanovan: 'Mene ja ota tuo avattu kirjakäärö, joka on meren ja maan päällä seisovan enkelin kädessä.'

Ja minä menin enkelin tykö ja pyysin, että hän antaisi minulle sen kirjasen. Ja hän sanoi minulle: 'Ota ja syö se; se on karvasteleva vatsassasi, mutta suussasi se on oleva makea kuin hunaja.'

Niin minä otin kirjasen enkelin kädestä ja söin sen; se oli minun suussani makea kuin hunaja; mutta sen syötyäni minun vatsaani karvasteli.

Ja minulle sanottiin: 'Sinun tulee taas profetoida monista kansoista ja kansanheimoista ja kielistä ja kuninkaista.'" (J. 8-11).


Asiayhteydestä käy ilmi, mikä merkitys tuon kirjan syömisellä on. Vastaavanlaisesta kokemuksesta kertoo profeetta Hesekiel (Luku 2:8 - 3:3). Molemmilla kerroilla näytettiin esikuvallisesti, että jumalanmiesten täytyy syödä kirjakäärö, nimittäin Sana, voidaksensa sitten antaa sen eteenpäin. Sen jälkeen tuo näkijä Jumalan käskystä ennusti kansoista ja kuninkaista. On syytä panna merkille: tässä ei ole puhe Evankeliumin julistamisesta, vaan kansoista ennustamisesta. Tässä on suuri ero. Nuo kaksi profeettaa Ilm. 11 eivät tule saarnaamaan kansoille - he saarnaavat Israelille, mutta ennustavat kansoista. Kansoille saarnataan nyt iankaikkisesti pätevä Evankeliumi todistukseksi (Matt. 24:24). Heidän palvelustehtävänsä aikana tapahtuu NÄIN SANOO HERRA maan kansoille, joita koetellaan vaikeilla vitsauksilla.

Luku 11

Toinen välinäky:

Temppelin mittaaminen

ja kahden todistajan palvelustehtävä

Luvussa 11 meille annetaan aluksi todella tärkeä viittaus siihen, mitä kolmen ja puolen vuoden aikana tapahtuu, kun temppeli jälleen rakennetaan. Kansainvälisesti pätevä laki suojaa tosin jumalanhuoneita yleisesti, mutta ei ympäröivää aluetta. Sen tähden on vain esikartano tuon kolmi- ja puolivuotisen ahdistuksen aikana oleva pakanoiden vallassa.

"Ja minulle annettiin sauvan kaltainen ruoko ja sanottiin: "Nouse ja mittaa Jumalan temppeli ja alttari ja ne, jotka siinä kumartaen rukoilevat.

Mutta temppelin ulkopuolella oleva esikartano erota pois, äläkä sitä mittaa, sillä se on annettu pakanakansoille; ja he tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta." (j. 1-2).

Tässä on kysymys tuon suuren ahdistuksen ja vainon kaudesta ensimmäisten kolmen ja puolen vuoden ajan jälkeen, jolloin nuo kaksi profeettaa suorittivat palvelustehtäväänsä ja temppeli rakennettiin jälleen. Se on täydellinen ajanjako ja asiakuvaus. Jopa polttouhrialttari mitattiin. Tämä muistuttaa meitä Dan. 9:27, missä viimeisen vuosiviikon keskellä teuras- ja ruokauhri poistetaan.

Profeetta Hesekiel näki luvuissa 40-47 temppelin ja kaikki sen yksityiskohdat. Tuo kuvaus tekee selväksi sen, että myöskin tuleva temppeli rakennetaan sellaiseksi kuin ensimmäinenkin oli. Kolmas temppeli, Jumalan huone Jerusalemissa, rakennetaan jälleen alkuperäiselle paikallensa, ja se on oleva tuhatvuotisessa valtakunnassa. Sen todistavat monet raamatunkohdat (Jes. 2:2-3; Jes 56:7: Hes. 47; Hagg. 2:9; Sak. 14:20-21; Ilm. 7:15 jne). Temppelivuori on osa Siionia, ja sen tähden näytetään nuo 144.000 Siionin vuorella.

Ajanjako ja olosuhteiden kuvaus eri tapahtumissa ovat niin paljastavat, että sen pitäisi jokaiselle olla hyvin selvää ja yleiskuvan antavaa. Mitä tulee noihin kahteen todistajaan, niin heidän aikansa annetaan myöskin kolmeksi ja puoleksi vuodeksi: "Ja minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan." (3).

Kun Pyhissä Kirjoituksissa käytetään aikakäsitettä neljäkymmentäkaksi kuukautta tai tuhatkaksisataakuusikymmentä päivää tai aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa tai vuosi ja kaksi vuotta ja puoli vuotta - on aina kysymys Danielin seitsemännenkymmenennen vuosiviikon yhdestä puolikkaasta. Ainoastaan tulee ennustettujen tapahtumien kohdalla tarkata sitä, että ne asetetaan oikealle puoliskolle.

Noita kahta profeettaa Hengen voitelemina kutsutaan myöskin "öljypuiksi". Profeetta Sakarja näki heidät luvussa 4:11-14 lampunjalan oikealla ja vasemmalla puolella. Se, että he seisoivat lampunjalan vieressä, merkitsee sitä, että heidän palvelustehtävänsä ei lankea seurakunta-ajalle. He astuvat esiin uusitestamentillisen Morsiusseurakunnan täydellistämisen ja poisottamisen jälkeen, sillä vasta sen jälkeen voi Israel tulla pelastetuksi (Apt. 15:14, 16; Room. 11:25 jne).

Joka tarkastelee heidän palvelustehtäväänsä, joutuu väistämättä ajattelemaan Moosesta ja Eliaa, joiden valtuutetun Sanan mukaisesti Jumala toimi, niin että Mooseksen palvelustehtävän kautta kauhistuttavat vitsaukset (2.Moos. 7-12) tulivat Egyptin ylle, niin että vesikin muuttui vereksi. Elian palvelustehtävässä taivas suljettiin kolmeksi ja puoleksi vuodeksi, ja tuli lankesi taivaasta (2.Kun. 1). Molemmat toteutuvat näiden kahden todistajan palvelustehtävässä. Eenokin elämässä mikään ei viittaa siihen, mitä näiden kahden todistajan palvelustehtävässä tapahtuu. Hän oli seitsemäs Aadamin jälkeen (1.Moos. 5:19-24; Juuda 14; Hebr. 11:5-6) ja täydellinen kuva seitsemännessä, viimeisessä seurakuntajaksossa elävistä todellisista uskovaisista, jotka eivät ole näkevä kuolemaa, vaan tulevat muutetuiksi ja ylöstemmatuiksi (1.Kor. 15:51-57; 1.Tess. 4:13-17 jne).

Mooses ja Elia olivat myöskin ne, jotka kirkastusvuorella tulivat alas ja puhuivat Herran kanssa (Matt. 17 jne). Heidät molemmat mainitaan Vanhan Testamentin kolmessa viimeisessä jakeessa, profeetta Malakiassa. Mooses, joka kirjoitti Tooran viisi kirjaa, on juutalaisille suurin profeetta, ja Elia on tärkein profeetta heille, sillä Kirjoitusten mukaisen juutalaisen uskon mukaisesti hän on astuva esiin ennen Messiaan ilmestymistä.

Profeetta Jesaja kuvaa heidät sankareiksi, lähettiläiksi, jotka pyytävät rauhaa. Heti seuraavassa jakeessa mainitaan sitten liiton rikkominen: "Katso, sankarit huutavat ulkona, rauhan sanansaattajat itkevät katkerasti. Tiet ovat autioina, polulta on kulkija poissa: hän on rikkonut liiton, ylenkatsonut kaupungit, ei ole ihmistä minäkään pitänyt." (Jes. 33:7-8).

"Nyt minä nousen, sanoo Herra, nyt minä itseni korotan, nyt minä kohoan korkealle..."

"Syntiset Siionissa peljästyvät, vavistus valtaa jumalattomat: 'Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa hehkussa?'"

"Sinun silmäsi saavat katsoa kuningasta hänen ihanuudessaan, saavat nähdä avaran maan." (Jes. 33:10, 14, 17).

"Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista." (Sak. 12:10).

Nämä Jumalan voitelemat ovat "jumalanleijonia", heillä on absoluuttinen jumalallinen arvovalta. Mitä he puhuvat Herran nimessä, se tapahtuu. Heidän tehtävänsä ei perustu ainoastaan siihen, että he kutsuvat ulos nuo 144.000, vaan heidän myöskin tulee lausua julki tuomiot kansojen ylle ja ennustaa, niinkuin 10. luvun lopussa tuodaan julki.

Heidän tehtävänsä päätyttyä heidät tapetaan. "Ja ne, jotka maan päällä asuvat, iloitsevat heidän kohtalostaan ja riemuitsevat ja lähettävät lahjoja toisilleen; sillä nämä kaksi profeettaa olivat vaivanneet niitä, jotka maan päällä asuvat." (j. 10).

Ihmiset kaikista kansoista ja kielistä ovat näkevä heidän ruumiinsa. Aivan viimeisiin aikoihin asti ovat raamatunarvostelijat puistelleet päätänsä erikoisesti tämän jakeen johdosta ja esittäneet kysymyksen, miten se voi olla mahdollista. Tänään on todellakin mahdollista television välityksellä, että kaikki maailma tulee näkemään heidän ruumiinsa, ja niin Raamattu on oikeassa tässäkin kohden loppuun asti, iankaikkisuuteen asti.

"Ja niiden kolmen ja puolen päivän kuluttua meni heihin Jumalasta elämän henki, ja he nousivat jaloilleen, ja suuri pelko valtasi ne, jotka näkivät heidät.

Ja he kuulivat suuren äänen taivaasta sanovan heille: 'Nouskaa tänne!' Niin he nousivat taivaaseen pilvessä, ja heidän vihollisensa näkivät heidät.

Ja sillä hetkellä tapahtui suuri maanjäristys, ja kymmenes osa kaupunkia kukistui, ja maanjäristyksessä sai surmansa seitsemäntuhatta henkeä, ja muut peljästyivät ja antoivat taivaan Jumalalle kunnian." (j. 11-13).

Seitsemäs pasuuna - voitonjuhla taivaassa

Kuningasvallan julistaminen maan päälle

Sen jälkeen kun Johannekselle oli näytetty, mitä kaikkea tapahtuu noiden kahden todistajan palvelustehtävän yhteydessä, näki hän tuon jakson lopun ja kertoo edelleen, mitä tapahtuu seitsemännen enkelin pasuunan aikana:

"Ja seitsemäs enkeli puhalsi pasunaan; niin kuului taivaassa suuria ääniä, jotka sanoivat: 'Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti.'

Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta, jotka istuivat valtaistuimillaan Jumalan edessä, lankesivat kasvoillensa ja kumartaen rukoilivat Jumalaa,

sanoen: 'Me kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä, että olet ottanut suuren voimasi ja ottanut hallituksen.'" (j. 15-17).

Niinkuin Ilm. 10 on ilmoitettu, on tuohon aikaan Jumalan salaisuus Kristuksessa tuleva päätökseensä, ja Hän on astuva kuninkuuteensa. Siinä yhteydessä Hän on väliaikaisella tuomiolla pitävä oikeutta kansoille ja tuomitseva ne kuolleet, jotka herätetään tuhatvuotisen valtakunnan alussa. Hän on palkitseva palvelijansa, profeetat, ja kaikki pyhät, jotka pelkäävät Hänen nimeänsä ja ahdistuksen aikana ovat pysyneet uskollisina kuolemaan asti.

"Ja pakanakansat ovat vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut, ja tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille ja pyhille ja niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille, ja turmella ne, jotka maan turmelevat." (j. 18). Aiheeseen erilaisista tuomioista ennen kuningasvallan alkamista on myöskin vastaavia raamatunkohtia: Jes. 2:2-4; Miika 4:1-5; Matt. 25: 31- ; Dan. 7:9-14; Ilm. 20:4-6 jne.

Tuomiot ennen niinkuin jälkeenkin kuninkaanvallan kuvataan meille kaikissa yksityiskohdissansa. Ensin tulevat kaikki ylöstempaamiseen lukeutuvat ilmestymään Kristuksen tuomioistuimen edessä. Heidät täytyy tuomita, vaikka he ovatkin määrätyt osallistumaan hääateriaan ja lisäksi tuomitsemaan maailman ja hallitsemaan Herran kanssa. Paavali kirjoittaa: "Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen... Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme." (Room. 14: 10-12).

Edelleen hän esittää: "Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa." (2.Kor. 5:10).

"...eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili." (Hebr. 4:13).

Paavali oli varma asiastansa Jumalan kanssa, mutta hän näki Herran myöskin tuomarinansa, joka jokaisella tuomiolla lausuu vanhurskaan tuomion. Hän todisti ennen kotiin menoansa: " Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat." (2.Tim. 4:8).

Ennenkuin kuningas astuu valtaistuimelle hallitsemaan, hänet kruunataan. Kun Herra tulee alas hääaterian jälkeen, ratkaistaksensa viimeisen taistelun ja astuaksensa kuninkuuteensa, on Hänellä päässänsä monta kuninkaan kruunua (Ilm. 19:12). Myöskin kaikki ne, jotka Hänen kanssansa tulevat hallitsemaan ja ovat määrätyt Hänen valtakuntaansa, kruunataan ennenkuin he saavat istua Hänen kanssansa Hänen valtaistuimellansa.

Jos kaikki uskovaiset olisivat tietoisia siitä, että heidän täytyy ilmestyä Kristuksen tuomioistuimen eteen, näyttäisi Morsiusseurakunta pian toisenlaiselta. Tulisi jumalanpelko ja oikeanlainen käytös heidän puheisiinsa ja elämäänsä. "Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi." (Matt. 12:36-37). "Herra on tuomitseva kansansa." (Hebr. 10:30). Aikaisemmissa jakeissa meille sanotaan, keitä nämä uskovaiset ovat ja mitä he ovat tehneet.

Mikään ei jää selvittämättä, mikään kysymys vastaamatta, mikään ongelma ratkaisematta. "Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta." (1.Kor.4:5).

Tämä apostoli on osuvalla tavalla asettanut paikallensa nämä erilaiset ja ajallisesti toisistaan erotetut tuomiot. Työtoverillensa Timoteukselle hän kirjoittaa: "Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä «hänen ilmestymisensä» että hänen «valtakuntansa kautta»..." (2.Tim. 4:1)

Paavali viittasi Kristuksen ilmestykseen puhuessansa siitä, että vanhurskas Tuomari on antava hänelle voitonkruunun, mutta ei vain hänelle, vaan kaikille, jotka rakastavat Hänen ilmestymistänsä. Siihen lukeutuu koko Morsiusseurakunta. Hän viittaa myöskin elävien ja kuolleiden tuomitsemiseen hänen valtakuntansa kautta, eli ennen tuhatvuotisen valtakunnan alkua.

Myöskin jokaisen uskovaisen teot ja työ Jumalan valtakunnassa asetetaan tuona päivänä tutkittavaksi. "...niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on." (1.Kor. 3:13).

Tuona ajankohtana - hääaterian jälkeen, ennen valtakunnan alkua - toteuttaa Herra 2.Tess. 1:7-10 molemmat osat, toisaalta uskosta osattomille, toisaalta uskovaisille: "...kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa

tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.

Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,

kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa..."

Väärän opetuksen johdosta, viitaten Joh. 5:24 ja vastaavanlaisiin kohtiin, elävät monet uskovaiset siinä vaikutelmassa, että heidän ei milloinkaan täydy ilmestyä tuomion eteen, ja sen tähden he voivat tehdä mitä vain ja käyttäytyä miten haluavat. Meidän Herramme vastaavat lausunnot viittaavat aivan selvästi viimeiseen tuomioon, jolle ensimmäiseen ylösnousemukseen kuuluvien ei enää tarvitse ilmestyä. Jae 24 tulee myöskin nähdä yhteydessä jakeen 29 kanssa: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään." Tällä tuomiolla tarkoitetaan viimeistä tuomiota lopputuomiona.

"Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä

ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen" (5:24-29). Meidän Herramme kutsuu ensimmäistä ylösnousemusta "elämän ylösnousemukseksi" ja toista "tuomion ylösnousemukseksi". Esikoisjoukko ei luonnollisestikaan ilmesty viimeiselle tuomiolle.

Profeetta Jesaja näki Hengessä mitä tulisi tapahtumaan ennen valtakunnan alkua yläilmoissa oleville joukoille, jotka Saatanan kanssa syöstään alas."Sinä päivänä Herra vaatii tilille korkeuksissa asuvat korkeuden joukot ja maan päällä elävät maan kuninkaat.

Heidät kootaan yhteen: yhteen ja samaan vankikuoppaan, samaan tyrmään heidät teljetään, ja vasta aikojen kuluttua heidän asiansa otetaan esiin.

Kuu kalpenee, aurinko häpeää, kun Herra Sebaot hallitsee Siionin vuorella ja Jerusalemissa ja hänen kunniansa loistaa hänen kansansa vanhimmille." (Jes. 24:21-23 Raam. käännös -92).

Jumalasta pois langenneet enkelit ja Jumalasta pois langenneet ihmiset, jotka erikoisella tavalla ovat olleet Häntä vastaan, tuomitaan tällä väliaikaisella tuomiolla ja teljetään yhteen. Niinkuin kirjoitettu on:"vasta aikojen kuluttua heidän asiansa otetaan esiin", nimittäin tuhannen vuoden kuluttua, lopussa, viimeisellä tuomiolla. Myöskin Saatana kahlehditaan ja heitetään syvyyteen tämän tuhannen vuoden jakson ajaksi (Ilm. 20:1-2).

Profeetta sanoi marttyyreihin viitaten, jotka myöskin osallistuvat ensimmäiseen ylösnousemukseen: "Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte... (Katso myöskin Dan. 12:2) ... Sillä katso, Herra lähtee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa, ja maa paljastaa verivelkansa eikä surmattujansa enää peitä." (Jes. 26:19, 21). Tulee panna merkille, että tässä on kysymys sellaisista, jotka menneisyydessä ja tulevaisuudessa kuolevat vainon johdosta (Ilm. 6:9-11; 13:15; 18:24; 20:4).

Tässä ei ole kysymys luonnollisella tavalla kuolleista ja haudatuista ihmisistä, tässä eivät myöskään mitkään haudat aukene. Se ei ole yleinen kuolleiden ylösnousemus, vaan niinkuin asiayhteydestä selviää, ovat nämä marttyyrejä, jotka ovat sinetöineet uskonsa elämällänsä, ja usein ovat vain tulleet peitetyiksi jonnekin. Hänet, joka on ollut osallisena ja syyllistynyt siihen, Herra itse vetää vastuuseen. Profeetan sanoista: "Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös" selviää se, että nämä ihmiset ovat Jumalan omaisuutta. Sieluillehan viidennessä sinetissä sanottiin, että heidän vielä täytyy olla kärsivällisiä kunnes myöskin heidän veljensä ja kanssapalvelijansa ovat kärsineet marttyyrikuoleman.

Myöskin profeetta Hesekiel on ennustanut siitä luvussa 37:1-10: "...ja te tulette eläviksi. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra ... Tule, henki, neljästä tuulesta ja puhalla näihin surmattuihin, että ne tulisivat eläviksi!" (j. 6b, 9b) Tämä on vielä tulevaisuudessa ja koskee niitä, jotka laaksotasangolla tapahtuvan vainon aikana tapetaan.

Toinen osa (j. 11-14) on jo menneisyydessä. Siinä on jälleen puhe hautojen avaamisesta. "Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan... Ja minä annan teihin henkeni, niin että te tulette eläviksi, ja sijoitan teidät omaan maahanne. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra: minä olen puhunut, ja minä sen teen, sanoo Herra." (j. 12, 14).

Tämä tapahtui meidän Herramme ylösnousemuksen yhteydessä Matt. 27:51-56 mukaisesti, ja koski kaikkia valittuja pyhiä Vanhan Testamentin ajanjaksolta: "...ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös.

Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle."

Ilm. 20:4 mukaisesti ovat marttyyrit suuresta ahdistuksesta ne surmatut, jotka eivät tule esiin haudoista, vaan tulevat eläviksi ja ovat osallisia tuhatvuotiseen valtakuntaan.

Tämän luvun lopussa korostetaan vielä kerran liiton solmimista Israelin kanssa vahvistuksena. Luvussa kymmenenhän laskeutui Liiton Enkeli. Tässä tulee nyt näkyviin liitonarkki taivaassa:

"Ja Jumalan temppeli taivaassa aukeni, ja hänen liittonsa arkki näkyi hänen temppelissään, ja tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää ja maanjäristystä ja suuria rakeita." (11:9).

Luku 12

Auringolla vaatetettu vaimo

Kristus ja Hänen omansa

Saatana - tulipunainen lohikäärme ja hänen joukkonsa

Raamatuntutkijat selittävät kahdennentoista luvun hyvin eri tavoin. Mielipiteet siinä kuvatusta "vaimosta" vaihtelevat Israelista Mariaan ja seurakuntaan.

Myöskin tässä on tarpeen kaikkien yksityiskohtien huolellinen tarkastelu. Jos jokainen yksityiskohta ei vaivattomasti sovi kokonaiskuvaan, niin silloin jokin ei pidä paikkaansa. Tähän astiset selitykset eivät anna oikeutta asialle. Johdantona meille kerrotaan:

"Ja näkyi suuri merkki taivaassa: vaimo, vaatetettu auringolla, ja kuu hänen jalkojensa alla, ja hänen päässään seppeleenä kaksitoista tähteä.

Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan, ja hänen oli vaikea synnyttää." (j. 1-2).

Joka on sitä mieltä, että tässä puhutaan Mariasta ja Jeesuksesta, sen tulee ajatella sitä, että Johannes näki Patmoksen saarella tulevia, eikä menneitä. Myöskään muut mainitut tapahtumat eivät siihen aikaan toteutuneet Mariassa ja Jeesuksessa. Maria ei paennut mihinkään erämaahan, eikä Jeesusta ylöstemmattu Hänen syntymänsä jälkeen, vaan Hän nousi taivaaseen vasta täytetyn lunastustyön ja ylösnousemuksen jälkeen. Yhtään ainoata kertaa ei Hänen kohdallansa puhuta, niinkuin Eenokin ja Elian yhteydessä, "ylöstempaamisesta" tai "poisottamisesta", vaan "taivaaseen astumisesta"; sen tähden käytetään sanamuotoa "Kristuksen taivaaseen astuminen".

Vanhassa Testamentissa kutsutaan Israelia toistamiseen liitonkansana vaimoksi (Jer. 3:6,11; Hoos. 2:4 jne). Jumala käyttää luonnollisia ja ymmärrettäviä esimerkkejä. Hän puhuu kihlautumisesta ja uskollisuudesta (Hoos. 2:22), rakkaasta ja aviovaimosta (Jes. 62:4). Jesaja 54:5-10 sanoo Herra viitaten Israeliin:

"Sillä hän, joka sinut teki, on sinun aviomiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä, sinun lunastajasi on Israelin Pyhä, hän joka kaiken maan Jumalaksi kutsutaan.

Sillä niinkuin hyljätyn, syvästi murheellisen vaimon on Herra sinut kutsunut - nuoruuden vaimon, joka on ollut halveksittu, sanoo sinun Jumalasi."

Uudessa Testamentissa puhutaan Morsiamesta ja Yljästä (Joh. 3:29 jne) ja hääateriasta (Matt. 25 jne). Vaimo, jonka Johannes tässä näki, voi olla vain uusitestamentillinen seurakunta, joka itsestäänselvästi sai alkunsa Israelin kanssa Jerusalemissa juutalaisella maaperällä. Jumalan suhde kansaansa nimityksessä «vaimo» tuo julki Hänen rakkautensa Hänen seurakuntaansa kohtaan (Ef. 5:29-32). Jeesus asettaa Sanansa siemenen seurakuntansa syliin tuottaaksensa siten uudestisyntymän kautta Jumalan poikia ja tyttäriä.

Aurinko, jolla seurakunta on vaatetettu, viittaa itseensä Lunastajaan, joka on Vanhurskauden Aurinko, ja Uuden Liiton aikana verhoaa sen valoon ja lämpöön.

Kuu hänen jalkojensa alla on esikuva sille, että seurakunta kallionlujasti on perustettu Vanhan Liiton jumalalliselle Sanalle. Niinkuin kuu heijastaa auringon valoa, niin heijastaa Vanha Testamentti uusitestamentillisen täyttymyksen auringonvalossa koko profeetallista Sanaa, jolla seurakunta seisoo (Ef. 2:20-22).

Kruunu kaksinetoista tähtinensä merkitsee, että uusitestamentillinen seurakunta on kruunattu kahdentoista apostolin opilla. Seitsemän tähteä ylösnousseen Herran kädessä olivat seitsemän seurakunnan seitsemän enkeliä (Ilm. 1:20). Nuo kaksitoista tähteä hänen kruunussansa osoittavat, että seurakunta on arvollinen kantamaan kahdentoista apostolin kuninkaallis-jumalallista järjestystä (Apt. 2:42). Kirjoitusten todistuksen mukaisesti on Kristuksen seurakunta lopussa palaava takaisin apostolien alkuperäiseen oppiin ja käytäntöön, niin että se Hänen palatessansa löydetään siitä.

Tuosta vaimosta sanotaan, että hän oli raskaana, ja hänelle tulivat synnytyskivut. Myöskin tällä aivan luonnollisella kuvalla naisesta, joka on ottanut siemenen vastaan synnyttääksensä uuden elämän, on hengellinen merkitys. Maria neitsyenä valittiin siihen, että hän ottaisi vastaan jumalallisen siemenen ja synnyttäisi lihaksi tulleen Sanan, Jumalan Pojan. Häntä kutsutaan 1.Moos. 3:15 ja Joh. 2:4 myöskin vaimoksi. Samoin on myöskin seurakunta puhtaana neitsyenä (2.Kor. 11:2) tullut vaimoksi, kun jumalallinen Sanan siemen asetettiin siihen. Siitä on syntyvä poikalapsi - voittajajoukko. Jumalan suunnitelma tulee täytäntöönsä seurakunnan kanssa, mutta kulkee viimeisessä vaiheessa rinnakkaisesti Israelin kanssa. Uloskutsumisessa Jumala nimitti Israelia "esikoispojaksi": "Näin sanoo Herra: Israel on minun esikoispoikani; sentähden minä sanon sinulle: Päästä minun poikani palvelemaan minua." (2.Moos. 4:22-23a).

Jesaja 66:7-9 me löydämme kuvauksen kaksinkertaisesta tapahtumasta: "Ennenkuin Siion kipuja tuntee, hän synnyttää; ennenkuin hänelle tuskat tulevat, hän saa poikalapsen."

Tässä jakeessa on kysymys poikalapsesta, seuraavassa jakeessa Israelin hengellisestä syntymästä: "Kuka on sellaista kuullut, kuka senkaltaista nähnyt? Syntyykö maa yhden päivän kivulla, tahi synnytetäänkö kansa yhdellä haavaa? Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa."

Tässä tekstissä synnytyskivuista ja vaivoista on molemmat: poikalapsen syntymä ja se, että maa syntyy yhdellä kertaa (j. 7-8). Juutalaisten kokoaminen ulottuu vuosikymmeniin, 144.000 kutsuminen vuosiin, Messiaan ilmestys tapahtuu yhdessä ainoassa päivässä. Samassa paikassa, samaan aikaan, he ovat katsova Häneen, jonka he ovat lävistäneet, saadaksensa siten elämän Jumalalta (Hoos. 6:1-3).

Niin pian kuin poikalapsi ennen ylöstempaamista on syntyvä "Kristuksen täyteyden täyden iän määrään" (Ef. 4:13), asettuu seitsenpäinen lohikäärme seurakunnan eteen "nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi" (Ilm. 12:4). Saatana, tuo vanha lohikäärme, heitettiin alas taivaasta (Joh. 12:31; Luuk. 10:18) ja se pystytti valtaistuimensa, pääpaikkansa, maan päälle (Ilm. 13:1-2). Tässä on kysymys Jumalan vastustajan, Israelin ja Jeesuksen Kristuksen seurakunnan perivihollisen "istuimesta".

Vaimoon viitaten sanottiin: " Ja hän synnytti poikalapsen, joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla; ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan tykö ja hänen valtaistuimensa tykö." (Luku 12:5). Israelia ei ylöstemmata, sen kääntyminenhän Kristuksen, Messiaan, puoleen tapahtuu vasta ylöstempaamisen jälkeen.

On valtavaa nähdä millaisella tarkkuudella Pyhä Henki on sanellut Sanan. Poikalapsi on määrätty hallitsemaan kansoja, mutta tulee ensin ylöstemmatuksi. Tarkka järjestys on: Ensin tulee ylöstempaaminen ja hääateria taivaassa ja sen jälkeen hallitseminen Kristuksen kanssa maan päällä. Merkille pantavaa on se, että lupaus kansojen hallitsemisesta on annettu voittajille. Se ei päde vain Lunastajaan, vaan myöskin lunastettuihin, jotka ovat määrätyt hallitsemaan Hänen kanssansa. "Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita, ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla..." (Ilm. 2:26-27).

Avain tämän 12. luvussa olevan lupauksen oikein ymmärtämiseksi on juuri lainaamassamme sanassa. Poikalapsen ylöstempaamisen jälkeen pakenee vaimo - seurakunta, erämaahan, ja täsmälleen kolmen ja puolen vuoden ajaksi. "Ja vaimo pakeni erämaahan, jossa hänellä oli Jumalan valmistama paikka, että häntä elätettäisiin siellä tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää." (Ilm. 12:6).

Aivan niinkuin evankeliumeissa, missä Ihmisen Poika suoritti profeetallisen palvelustehtävänsä, niin me kohtaamme kautta koko Ilmestyskirjan meidän Herramme vertauspuhetta. Tarkoitus - merkitys, joka on kätkettynä kaikkiin näihin kuviin, ei tule kaikkien, vaan ainoastaan niiden osaksi, jotka ovat määrätyt siihen. Opetuslastensa puoleen kääntyen Herra puhui: "...teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu." (Matt. 13:11).

"Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään;

että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti." (Matt. 13:34-35).

Lohikäärmeen lopullinen syöksyminen taivaasta maan päälle

Hänen taistelunsa Miikaelia vastaan ja hänen voittamisensa

Esikoisjoukon ylöstempaamisen hetkellä ottaa Kristus Lunastajana taivaalliseen kirkkauteen lunastettunsa, jotka ovat kokeneet täydellistämisensä. Saatanalla, veljien syyttäjällä, on vielä tuohon hetkeen asti pääsy taivaan alueelle, mutta sitten hänet lopullisesti heitetään alas koko joukkoinensa:

"Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat,

mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa.

Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa." (j. 7-9).

Huomionarvoista tässä on se, että enkeliruhtinas Miikael yhdessä Jumalan enkeleiden kanssa taistelee Saatanaa ja hänen joukkojansa vastaan. Jeesus Kristus on kertakaikkisesti ja täydellisesti voittanut hänet Golgatalla (Kol. 2:15), eikä enää toista kertaa puutu häneen. Hän noutaa esikoisjoukkonsa, joka on muovattu Hänen kuvaksensa, kohtaa sen yläilmoissa, ja ottaa sen ylös Karitsan hääaterialle. Ylösmenemisen yhteydessä Saatana, veljien syyttäjä, viimeistä kertaa nousee vastaan. Silloin tarttuu Miikael, enkeliruhtinas, voitettuun viholliseen, ja syöksee hänet koko joukkonsa kanssa alas.

Ei ole mitään muuta kohtaa Pyhissä Kirjoituksissa, missä nämä asiayhteydet kuvattaisiin niin yleiskuvallisesti, laajasisältöisesti ja osuvasti. Vaikka valtakunta ei vielä tässä hetkessä alakaan, vaan tulee vasta hääaterian jälkeen, ilmoitetaan se kuitenkin suurella ilolla, niinkuin jo muissa yhteyksissä on tehty:

"Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: 'Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos.'"

Voittajajoukosta puhuttiin aluksi yksikössä "poikalapsena", ja sitten sanotaan monikossa: "Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti." (j. 11). Kristukseen ankkuroitu, elävä usko, on sille, jolla se todella on, itsessänsä täydellinen voitto, kuoleman voittamiseen asti (1.Joh. 5). Maan päällä on ihmisiä, jotka ovat oikealla tavalla ymmärtäneet meidän Herramme Sanan ja kokevat sen. Todelliset uskovaiset ovat kuolleet Kristuksen kanssa; heidän elämänsä on yhdessä Hänen kanssansa kätkettynä Jumalassa (Kol. 3:3). Joka haluaa säilyttää elämänsä, on kadottava sen; mutta joka kadottaa sen Hänen tähtensä, on löytävä sen. Sen tähden kuuluu yksi lupauksista, joka voittajille annettiin: "Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun!" (Ilm. 2:10).

Siinä silmänräpäyksessä kun voittajajoukko menee ylös ottaaksensa asumuksensa taivaassa, on "poikalapsessa" otettu pois tieltä Pyhä Henki, joka vielä pidättelee "laitonta". Vasta sen jälkeen voi laittomuuden ihminen vapaasti astua esiin (2.Tess. 2). "Sentähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!" (Ilm. 12:12).

Tuossa jaksossa, joka on ajallisesti rajattu, suuntautuu Saatanan viha hänen antikristillisen maailmaninstituutionsa kautta tuota vaimoa vastaan, sen jälkeen kun poikalapsi on syntynyt ja "temmattu Jumalan ja Hänen valtaistuimensa luokse". Voittajajoukko syntyy Morsiamena kokonaisseurakunnasta, joka vaimona oli ottanut vastaan Sanan jumalallisen siemenen, ja temmataan sitten hääaterialle. On vain yksi täydellistettyjen vanhurskaitten ylöstempaaminen, kun he Morsiamena kohtaavat Yljän ja yhdessä Hänen kanssansa osallistuvat hääateriaan. Kuten "Morsian" niin ei myöskään "poikalapsi" ole mikään yksityinen henkilö, vaan koostuu kaikista valituista. Nämä muodostavat "Herran ruumiin", joka puolestaan koostuu monista jäsenistä (1.Kor. 12:12-30).

Saatanan viha hänen lopullisen taivaallisista paikoista syöksymisensä jälkeen on oleva valtava, "koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!" Tässä on kysymys säädetystä ajasta ylöstempaamisen ja tuhatvuotisen valtakunnan perustamisen välillä.

Ensimmäinen hyökkäys koski poikalasta, nyt suuntautuu toinen vaimoa vastaan: "Ja kun lohikäärme näki olevansa heitetty maan päälle, ajoi hän takaa sitä vaimoa, joka oli poikalapsen synnyttänyt."

"Mutta vaimolle annettiin sen suuren kotkan kaksi siipeä hänen lentääksensä erämaahan sille paikalleen, jossa häntä elätetään aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa poissa käärmeen näkyvistä." (j. 14). Kokonaiskuva on selvä: Ensimmäisten kolmen ja puolen vuoden aikana ylöstempaamisen jälkeen säilytetään ja ruokitaan seurakuntaa, josta morsian syntyi.

Käsite "erämaa" ja sen yhteydessä ruumiillinen "elättäminen" on kaikille raamatunlukijoille tuttu Mooseksen päivistä ja Israelin Egyptistä johtamisesta asti. Nehemia 9:21 sanotaan siitä: "Neljäkymmentä vuotta sinä elätit heitä erämaassa, niin ettei heiltä mitään puuttunut, eivät heidän vaatteensa kuluneet, eivätkä heidän jalkansa ajettuneet."

Israelista Herra sanoi edelleen: "Niinkuin rypäleet erämaassa minä löysin Israelin; niinkuin varhaishedelmät viikunapuussa, sen alkurunsaudessa." (Hoos. 9:10; Jer. 2: 1-3). "Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus..." (Matt. 24:32). Samoin Hän puhui Israeliin viitaten, että sitten erämaatilanteessa huudetaan: "Sentähden, katso, minä taivuttelen hänet, kuljetan hänet erämaahan ja viihdyttelen häntä." (Hoos. 2:14).

Jumalalle ovat kaikki asiat mahdollisia. Hän, joka johti ulos Egyptistä ja neljänkymmenen vuoden ajan piti huolta kokonaisesta kansasta, kuudestasadasta tuhannesta miehestä, mukaan lukematta naisia ja lapsia (2.Moos. 12:37), on yhä vielä sama ja on, niinkuin on kirjoitettu, ruokkiva jäljelle jäänyttä seurakuntaa kolmen ja puolen vuoden ajan. Suuren kotkan siivet viittaavat itseensä Jumalaan, joka kantaa omiansa. Viitaten Israeliin on kirjoitettuna Hänestä: "Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti siipensä, otti hänet ja kantoi häntä sulillansa.

Herra yksin johdatti häntä, eikä hänen kanssansa ollut ketään vierasta jumalaa.

Hän kuljetti hänet maan kukkuloiden yli ja ruokki häntä pellon antimilla; hän antoi hänen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä.

Hän antoi voita lehmistä ja maitoa lampaista sekä karitsain ja oinasten rasvaa..." (5.Moos. 32:11-14).

Myöskin psalminkirjoittaja mainitsee siivet: "...sillä sinuun minun sieluni turvaa. Minä turvaan sinun siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat ohitse." (Ps. 57:2). "Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla" (Ps. 91:4). Omillensa Herra itse huudahtaa: "Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla." (Mal. 4:2).

Saatana luonnollisestikin raivoaa vaimoa ja hänen siementänsä vastaan: "Ja käärme syöksi kidastansa vaimon jälkeen vettä niinkuin virran, saattaakseen hänet virran vietäväksi.

Mutta maa auttoi vaimoa: maa avasi suunsa ja nieli virran, jonka lohikäärme oli syössyt kidastansa." (j. 15-16). Maallinen hallitus on tämän sanan mukaisesti tarttuva asioihin ja lopettava uskonnolliselta puolelta tulevan vainon virran seurakuntaa kohtaan.

Sen jälkeen tuo vanha lohikäärme kääntyy täynnä vihaa niitä vastaan Israelin kansasta, jotka noiden kahden todistajan palvelustehtävän johdosta kolmen ja puolen vuoden aikana tulevat uskoon ja sinetöidään. He kuuluvat samaan jumalalliseen siemeneen, ja heillä on silloin myöskin Jeesuksen todistus: "Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus." (j. 17).

Että tämän kolmannen ryhmän kohdalla "muut hänen jälkeläisensä", ei ole kysymys kansakunnista koostuvasta joukosta, tulee esiin kuvauksesta: "...jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus." Vain Israelin kansa tuodaan yhteyteen käskyjen ja Jumalan lain kanssa. Kansakunnista koostuva seurakunta on Kristuksessa ja pääsee vanhurskauteen uskon kautta (Room. 10:4). Lainantaja ei tullut tekemään lakia tyhjäksi, vaan asetti pätevän vaatimuksen, otti kaikki lain rikkomukset yllensä ja kärsi kuoleman, joka on synnin palkka (Room. 6:23). Niinkuin jo on selvitetty, on pelastussuunnitelmassa vain nämä kolme ryhmää: poikalapsi, vaimo ja Israel, joita vastaan Saatana vuoronperään raivoaa.

Luku 13

Danielin näyt yhteydessä ilmestyskirjaan

Kolmannestatoista yhdeksänteentoista lukuun me löydämme vertauskuvia, jotka on mainittu jo Danielin kirjassa, ja jotka koskevat profeetallista ajankulua. Paremman ymmärryksen saamiseksi me tarkastelemme nyt lyhyesti sitä, mitä hänelle näytettiin.

Hän näki neljä toisiaan seuraavaa maailmanvaltaa, joita kuvasi neljä erilaista metallia, suuren kuvapatsaan muodossa (Luku 2). Hän sai myöskin tietää näkemänsä kuvapatsaan merkityksen. Vielä tänäänkin on siten, että kaikkitietävä Jumala paljastaa salaisuudet palvelijoillensa ja profeetoillensa. "Salaisuutta, jonka kuningas tahtoo tietää, eivät viisaat, noidat, tietäjät eivätkä tähtienselittäjät voi ilmoittaa kuninkaalle.

Mutta on Jumala taivaassa; hän paljastaa salaisuudet..." (Luku 2:27-28).

Luvussa 7 profeetta Daniel näki eläinsymbolien havainnollistamana maailmanvaltakuntien kehityksen nykyisen sivilisaation loppuun asti. Hän seurasi kuinka neljä taivaan tuulta kuohuttivat suurta maailmanmerta, josta sitten astuivat esiin nuo neljä petoa. Raamatullisessa symbolikielessä on kysymys kansojen merestä, jota liikutellaan kaikista taivaan suunnista, ja josta nämä neljä erilaista, toisiaan seuraavaa maailman valtaa tulivat. Maat käyttävät erilaisia eläimiä vaakunoissansa, niinkuin ne profeetalle näytettiin.

"Nuo suuret pedot, joita on neljä, ovat neljä kuningasta, jotka nousevat maasta....

Neljäs peto on neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat..." (Dan. 7:17, 23).

Daniel 2. ja 7. luvuista käyvät selvästi esiin siihen aikaan ennustetut historialliset kehitykset. Luvuissa 2:31-43 ja luvussa 7:1-7 kuvatut valtakunnat ovat identtiset. Ensimmäistä mailmanvaltaa havainnollistetaan leijonalla, jolla erikoislaatuisella tavalla oli kaksi siipeä kuin kotkalla. Tämä merkitsee: Tämän valtakunnan valtava voima kohottautui maan pinnalta ja voitti kaikki muut ympärillä olevat valtakunnat. Molemmat siivet esittivät Assyrian/Babylonian yhdistyneitä valtakuntia. Jokaista valtakuntaa edustaa sen johtaja, ja sen tähden tämä peto seisoo kahdella jalalla kuin ihminen. Tuo ensimmäinen "petovaltakunta" luvussa 7:4 vastaa kultaista päätä luvussa 2:38.

Toista valtakuntaa havainnollistettiin voimakkaasti purevalla karhulla (Dan. 7:5). Se oli meedialais- persialainen valtakunta, joka hävitti assyrialais- babylonialaisen valtakunnan. Silloinen hallitsija näytettiin kolme kylkiluuta hampaidensa välissä: hän alisti tuon ajan kolme merkittävintä maata, Babylonin, Lydian ja Egyptin. Tämä toinen maailmanvalta vastaa kuvapatsaan hopeista rintaa luvussa 2:39a.

Kolmas peto, nelisiipinen ja nelipäinen pantteri, esitti vertauskuvallisesti Aleksanteri Suurta. Hän tuhosi meedialais- persialaisen valtakunnan ja levitti hallintansa kaikkiin neljään taivaan suuntaan. Nuo neljä päätä osoittavat sen, että tästä kreikkalaisesta imperiumista olisi syntyvä neljä valtakuntaa. Kolmas valtakunta jakeessa 6 vastaa kuvapatsaan kuparia luvussa 2:39b.

Neljättä maailmanvaltaa, joka pysyy loppuun asti, me tulemme käsittelemään lähemmin.

"Sen jälkeen minä näin yöllisessä näyssäni, ja katso, oli neljäs peto, kauhea, hirmuinen ja ylen väkevä; sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi ja murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa. Se oli erilainen kuin kaikki edelliset pedot, ja sillä oli kymmenen sarvea." (7:7).

Tämä teksti vastaa tuon kuvapatsaan (Luku 2:40-43) rautaa ja savea. Jakeessa 8 puhkeaa esiin aluksi vaatimaton sarvi ja pudottaa pois kolme sarvea päästä: sillä on ihmisen silmät ja se puhuu herjauksia. Tämä sarvi on pilkkaava Jumalaa ja pahoinpitelevä Korkeimman pyhiä, kunnes Herra pitää tuomion (Luku 7:20-25).

Tuossa kuvapatsaassa havainnollistettiin noita neljää toisiansa seuraavaa maailmanvaltaa metalleilla kulta, hopea, kupari ja rauta. Molemmat jalat kuuluvat koko ruumiiseen ja viittaavat loppuvaiheessa itään ja länteen. Kymmenen varvasta ovat osa molempia jalkoja, siis ovat Itä- ja Länsi-Eurooppa oleva yhdistynyt Kokonais- Eurooppa. Jalat ja varpaat, siis viimeinen vaihe, koostuvat eriarvoisesta sekoituksesta, nimittäin osaksi raudasta ja osaksi savesta. Nyt tämän jakson lopussa tapahtuu täysin erilaisten järjestelmien yhdistyminen.

Profeetalle näytettiin läntisten teollisuusmaiden rautainen lujuus ja myöskin itäeurooppalaisten valtioiden saven tavoin mureneva järjestelmä. Siitä huolimatta niiden täytyy lopunajan näyn mukaisesti kiinnittyä toisiinsa, kuitenkaan sekoittumatta keskenänsä. Siten ne muodostavat tuon profetiassa ennustetun kohtalokkaan ykseyden. Viimeinen poliittinen muodostelma ei ole yhtä valua - ei kasvanut, vaan sopimuksen perusteella syntynyt erilaisten olosuhteiden sekoitus.

Tämä viimeinen maailmanvalta on jumalallisen neuvopäätöksen mukaisesti saava loppunsa yhdellä iskulla kuin kirkkaalta taivaalta, koska se on oleva osallisena suureen taisteluun Israelia vastaan. Daniel kuvaa sitä näin: "Sinun sitä katsellessasi irtautui kivilohkare - ei ihmiskäden voimasta - ja iski kuvapatsasta jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne... Mutta kivestä, joka oli kuvapatsaan murskannut, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan." (2:34-35).

Tämä kivi on Kristus; niin sanotaan Hänestä monissa raamatunkohdissa (Jes. 8:14; Sak. 3:9; Ps. 118:22; Matt. 21:42; 1.Piet. 2:4 jne).

"Sillä Raamatussa sanotaan: 'Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva.'" (1.Piet. 2:6).

"Jokainen, joka kaatuu siihen kiveen, ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa." (Luuk. 20:18).

Sakarja 3:9 mukaisesti on seitsemän silmää kohdistettu tähän elävään Kiveen. Luvun seitsemän kautta tuodaan julki sen täydellinen Jumaluus. Profeetta Danielissa me emme näe Häntä seurakunnan kulmakivenä, vaan kivenä, joka irtautuu murskataksensa viimeisen maailmanvallan ja Israelin viholliset.

Vuori, josta tuo kivi irtosi, esittää saavuttamatonta jumaluutta, josta Poika tuli esiin ja mihin Hän pelastussuunnitelman toteutumisen jälkeen palaa takaisin, jotta Herran kirkkaus täyttäisi kaiken maan ja Jumala olisi kaikki kaikessa. Psalmin kirjoittaja huudahtaa: "Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu?" (Ps. 121:1). Hän on se, joka on johtava viimeistä taistelua kaikkia niitä vastaan, jotka nousevat Israelia ja siten Jumalaa vastaan ja on oleva voittaja.

Niinkuin profeetallisessa Sanassa on ilmoitettu, alkaa tuohon aikaan Jumalan valtakunta maan päällä. "Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti..." (Dan. 2:44).

Seitsenpäinen peto kansojen merestä

Ilmestyskirjan 13. luvussa ei enää mainita kolmea ensimmäistä valtakuntaa, jotka Daniel näki, sillä ne kuuluvat jo menneisyyteen. Päivien lopulla on kysymys viimeisestä maailmanvallasta, Roomalaisesta vallasta, joka kuvataan seitsenpäiseksi ja kymmensarviseksi pedoksi. Huomionarvoista on se, että tämä peto muistuttaa Saatanaa, tulista lohikäärmettä, jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea (Luku 12:3). Tämän maailman ruhtinas harjoittaa vaikutustansa «supervallan» kautta antikristuksen persoonassa. "Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan." (j. 2). On siis kysymys maailmanlaajuisesta vallasta, joka lähtee tietyltä «istuimelta».

Kun on kysymys seitsemästä päästä ja kymmenestä sarvesta, niin silloin ovat monet raamatunopettajat sitä mieltä, että olisi kysymys vain seitsemästä tai kymmenestä erikoisesta valtiosta. He eivät ajattele sen pidemmälti, nimittäin että koko petohan ei koostu ainoastaan päistä ja sarvista. Ei ole merkitystä sillä onko sitten seitsemän, kymmenen, kaksitoista, kaksikymmentä tai kolmekymmentäviisi valtiota, tärkeätä on se, että "Euroopan Yhdysvaltojen" sisällä on oleva seitsemän johtavaa päätä ja kymmenen puskevaa sarvea.

Huomionarvoista on se, ettei noita muita kuutta päätä tuon «istuimen» erikoisen vallanharjoituksen yhteydessä mainita sen paremmin haavoittumisen kuin parantumisenkaan puoleen. Siinä on siis kysymys johtavasta maasta, joka on etummaisena päänä ja kuuluu roomalaiseen valtakuntaan, jolle aikaansaatiin tuo kuolinhaava. "Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui." (Jae 3). Siinä on kysymys vain yhdestä päästä, joka oli haavoitettu, mutta jonka kuolinhaava jälleen parantuu. Huomioitakoon se, että historiassa oli vain yksi kansakunta, joka sai käyttää kunnianimitystä "Saksan kansakunnan pyhä roomalainen valtakunta". Historiankirjoitus vahvistaa, että oli saksalais-roomalaisia keisareita ja myöskin saksalais-roomalaisia paaveja. Saksa on ennalta valittu olemaan yhdistyneen Euroopan johtava pää. Se on taloudellisesti vahvin ja väestörikkain maa Euroopan Unionissa. Siinä on selitys sille, miksi saksalaisen yhdistymisen jälkeen kehitys roomalaisten sopimusten toteuttamiseksi keskittyy Euroopan sydänalueeseen, jolle on ajateltu erikoislaatuinen rooli. Tätä etusijaa painottaa erikoisesti nykyinen maailmanvalta, USA. Tätä se vaatii sopusoinnussa raamatullisen profetian kanssa. Saksalla on useimmat naapurit, se sijaitsee keskeisimmällä paikalla, rajoittuu itäeurooppalaisiin maihin, ja on siten maantieteellisesti ja poliittisesti omiaan palvelemaan kokonais-Euroopan saumakohtana.

Hyvin selventävä tässä yhteydessä on käsite "miekan haava" (j. 14). Se tapahtui Hengen miekan kautta, nimittäin Jumalan Sanan kautta (Ef. 6:17), joka on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka (Hebr. 4:12). Meille sanotaan, että koko maailma ihmettelisi tämän kuolinhaavan parantumista. Uskonpuhdistuksen aikana heilutettiin Hengen miekkaa, nimittäin Jumalan saarnattua Sanaa. Seurauksena sai yksinhallitseva valtionkirkko tuossa johtavassa maassa melkein kuolettavan iskun. Uskonnollinen jako tapahtui uskonpuhdistuksen kautta. Toisen maailmansodan jälkeen koki sama maa toisen, nimittäin poliittisen jaon, ja niin jaettiin eurooppalainen maanosa itään ja länteen, kuten aikaisemmin protestantteihin ja katolisiin.

Kuka olisi rohjennut uskoa ja ottaa vakavasti sen, että tapahtuisi, mitä Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan Berliinin vierailunsa aikana kesäkuussa 1987 vaati? Kiinni muuratun Branderburgin portin edessä, joka symbolisoi itseasiallista jakoa itään ja länteen, hän sanoi: "Mr. Gorbatchev, open this gate, tear down this wall." - "Herra Gorbatschow, avatkaa tämä portti, repikää maahan tämä muuri." Reilut kaksi vuotta myöhemmin siirtyi muurin kaatuminen ja Brandenburgin portin avaaminen ikimuistettavana tapahtumana historiaan. Toteutuu myöskin se, mitä Willy Brandt sanoi: "Yhteen kasvaa se, mikä yhteen kuuluu", ja se koskee niin Saksaa kuin kokonais-Eurooppaakin.

Saksan jälleenyhdistyminen ja siihen liittyvä Euroopan yhdentyminen on raamatullisen profetian täyttyminen lopun ajassa. Jako on ohitse, kuolettava haava parantuu, poliittisesti ja uskonnollisesti kaikki kasvaa jälleen yhteen. Mikä kuuluu roomalaiseen valtakuntaan, liittyy yhteen, ja niin kohottautuu maailmanvalta uudelleen meidän silmiemme edessä - "Eurooppalaisena Unionina". Koko maa on hämmästyksissään ja seuraa täynnä ihmetystä miten nopeasti, niin sanotusti "yhdessä yössä", kaikki muuttui, ja miten nopeasti poliittinen ja uskonnollinen yhdistymisprosessi tapahtuu. "Maailmankatolismin" vuosisadan voitossa "maailman-kommunismista" vuonna 1989 on raamatullinen profetia täyttynyt meidän silmiemme edessä. Tämä kaikki on tapahtunut, jotta hengellinen maailmanvalta Rooma voisi ottaa etuasemansa hallitaksensa viimeistä poliittista maailmanvaltaa.

Tämän erikoisen pedonvallan kohdalla ei ole kysymys vain yleensä voimasta, vaan myöskin henkilöstä, jossa se on ruumiillistuneena, ja joka edustaa sitä (Dan. 7:17 jne). Kulloisellakin yhdistyneen Euroopan presidentillä on rajoitettu valta niinkuin muillakin presidenteillä, kanslereilla, pääministereillä ja valtionpäämiehillä - hän on vaihdettavissa, valittavissa. Mutta sitävastoin uskonnollinen päämies on samalla valtionpäämies eikä ole poistettavissa virasta tai valittavissa; hänellä on maailmanlaajuinen valta. Raamatullisessa profetiassa sanotaan meille selvästi, että molemmat - uskonto ja politiikka - ovat yhdistyvä keskenään, niin että uskonnollinen valta saa ylivallan (katso luku 17). Kaikista kirkoista on yksinomaan roomalaiskatolisella kirkolla valtion luonne. Sillä on maailman valtioiden kanssa yleinen lähettiläiden vaihto. Vatikaani on itsenäinen valtio toisen valtion sisällä, ja kuuluu siksi noihin seitsemään, mutta on kuitenkin kahdeksas (Ilm. 17:11).

Poliittinen Eurooppa on oleva täydellisesti uskonnollisen päämiehen vaikutuksen alla, johon muu kristillisyys ekumeniassa alistuu, ja jonka myöskin kaikki muut uskonnot tunnustavat. Tämä uusi maailmanjärjestys, josta monet puhuvat, on kehittynyt pidemmälle kuin mitä yleisesti tunnustetaan. Jo nyt on eurooppalainen oikeus yksittäisten valtioiden yläpuolella. Mitä Strasbourgissa päätetään, saatetaan eteenpäin Brysselistä kaikille EU:n jäsenmaille. Jotkut protestanttiset maat kylläkin hangoittelivat liittymistä vastaan, koska ne aavistivat, mihin kaikki johtaa, ja kuka todellisuudessa harjoittaa politiikkaa. Mutta niinkuin on kirjoitettu, myöskin ne mukautuvat. Joka ei halua alistua, on tunteva sen nahoissaan myöhemmin, sillä "'Kuka on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan?'

Ja sille annettiin suu puhua suuria sanoja ja pilkkapuheita, ja sille annettiin valta tehdä sitä neljäkymmentä kaksi kuukautta." (j. 4b-5).

Kuka on tämä "se", jolle annettiin valta ja jota myöskin pedoksi kuvataan, joka avaa suunsa ammolleen? "Ja se avasi suunsa Jumalaa pilkkaamaan, pilkatakseen hänen nimeänsä ja hänen majaansa, niitä, jotka taivaassa asuvat." (j. 6). Tästä tekstistä käy selvästi ilmi mistä on kysymys. Herrahan oli Joh. 14 antanut lupauksen siitä, että Hän valmistaa omillensa asumukset ja tulisi jälleen ottaaksensa heidät ylös. Poisottamisen hetkestä tuhatvuotisen valtakunnan alkuun asti ovat voittajat asuva taivaassa.

Tämä itseasiallinen "maailman-diktaattori", jossa uskonnollinen ja maailmallinen valta yhdistyvät, ei ylimielisyydessänsä tunne mitään rajoja. Ihmiset ovat katsova häneen ylöspäin aivan kuin Jumalaan ihmishahmossa, ja kaikki uskonnollinen ja poliittinen valta on alistuva hänen allensa. Profeetta Daniel sanoo hänestä: "Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi." (7:25). Niinkuin Johannes, niin on myöskin profeetta Daniel antanut tuon suuren ahdistuksen ja vainon ajaksi täsmälleen kolme ja puoli vuotta. Kuitenkaan ei ole ajallisesti säädetty sitä painostusta, mitä tullaan harjoittamaan raamatullisesti uskovia kohtaan lyhyenä jaksona ennen ylöstempaamista.

Kun on kysymys sellaisesta vainosta, niin silloin useimmat aikalaiset puistelevat epäuskoisesti päitänsä. On jopa olemassa ihmisiä, jotka eivät saata uskoa, että noin tuhantena roomalaisen kirkon yksinvallan aikana keskiajalle asti miljoonat ihmiset kokivat marttyyrikuoleman. Ajateltakoon vain niinsanottuja kerettiläisoikeudenkäyntejä, polttorovioita, inkvisiitiota, aina Bartholomeuksen yöhön asti. Monille jää myöskin käsittämättömäksi se, miten meidän vuosisadallamme Kolmannen Valtakunnan aikana saatettiin surmata mitä raaimmalla tavalla kuusi miljoonaa juutalaista ja satojatuhansia muita, kirkon tietoisuudessa ja jopa yhteistyössä sen kanssa.

"Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot." (Ilm. 13:7). Siihen viitaten kuuluu jakeessa 10 mitä vakavin varoitus: "Jos kuka vankeuteen vie, niin hän itse vankeuteen joutuu; jos kuka miekalla tappaa, hänet pitää miekalla tapettaman." Mutta sitten "Tässä on pyhien kärsivällisyys ja usko."

Tämä uskonnollinen lopunajan pää tunnetaan siitä, että se ihmisenä antaa palvoa ja kunnioittaa itseänsä kuin Jumalaa: "Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta." (Ilm. 13:8).

Lisätunnusmerkki "sille" on selibaatti; sen me löydämme mainittuna profeetta Danielissa: "...ei hän välitä naisen rakkaudesta, eikä hän välitä mistään muustakaan jumalasta, sillä hän uhittelee niitä kaikkia. ("...Nor the desire of women, nor regard any god..."/ "...er wird weder Frauenliebe noch irgendeines Gottes achten..." Engl. kiel. King James, saks. kiel. Mengen käännös Dan. 11:37-38a).

"Mutta sen sijaan hän kunnioittaa linnoitusten jumalaa", eli hän haluaa harjoittaa ristiretkiä ja yleisiä sotiansa. Selibaatti on vastoin alusta asti säädettyä jumalallista järjestystä, ja Paavali kutsuu sitä demoniseksi opiksi (1.Tim. 4:1-4). Vain todelliset Jumalan lapset ovat vastustava tätä suurinta uskonnollista petosta ja pettäjää - toiset ennen ylöstempaamista, toiset sen jälkeen.

Koko maailma, kaikki poliitikot riippumatta maineesta, asemasta tai nimestä, kaikki uskonnolliset persoonallisuudet, tunnustukset - ylipäätänsä niinkuin kirjoitettu on, tulevat kaikki maan asukkaat katsomaan häneen ylöspäin ja palvomaan häntä, lukuunottamatta niitä, joiden nimet ovat kirjoitettuna teurastetun Karitsan Elämän Kirjaan. Jo aikaisemminkin, mutta erikoisesti uskonpuhdistuksen päivistä lähtien, ovat raamatunopettajat, etusijalla Tri. Martti Luther, yhä uudelleen viitanneet siihen, että tätä persoonallisuutta tulee etsiä paaviudesta ja myöskin löytää sieltä (Katso Lutherin "Esipuhe profeetta Danielille").

Vastauskonpuhdistuksessa jesuiitat hylkäsivät tämän ajatuksen, ja esittivät sijaan harhaanjohtavan väitteen siitä, että antikristuksen täytyy olla juutalainen. Tämän uskovat meidän aikaamme asti jopa Israelin protestanttiset ystävät, koska radioevankelistat ja saarnaajat ovat hyväksyneet sen. Toiset etsivät häntä islamista. Se on aivan tavaton valhe, jonka eksytyksen henki on tehnyt niin uskottavaksi itseänsä viisaina pitäville. Missä se on Raamatussa? 2.Tess. 2 mukaisesti, missä tämä mies kuvataan, on Jumala antanut sellaiset ihmiset eksytyksen valtaan, koska he eivät usko Sanan totuutta. Heidän täytyy uskoa valhe ja he joutuvat siten jumalalliselle tuomiolle.

Niinkuin Kristuksella on monia nimityksiä, jotka tuovat Hänet kulloisenkin tehtäväalueen yhteyteen, niin on myöskin Hänen vastapelurillansa monia nimityksiä. Vastakohtana Kristukselle, Jumalan Pojalle, on hän kadotuksen lapsi. Kristus on luvattu totinen profeetta, hän on ilmoitettu väärä profeetta jne. Apostoli Paavali nimittää häntä laittomuuden ihmiseksi, vastustajaksi, joka korottaa itsensä kaiken yläpuolelle, mitä tulee Jumalaan tai jumalanpalvelukseen, niin että hän jopa istuutuu Jumalan temppeliin ja antaa juhlia itseänsä kuin Jumalaa. Koska hän esiintyy Jumalan Pojan sijaisena, on siitä luonnollisestikin seurauksena hänen palvomisensa. Myöskin hän antaa puhutella itseänsä nimityksellä, joka kuuluu yksinomaan Jumalalle: "pyhä isä". Tämä on vastoin Pyhiä Kirjoituksia: "Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa." (Matt. 23:9). Mitä tulee julistukseen, väittää hän "istuintansa" virheettömäksi/ erehtymättömäksi, aivan kuten Jumala itse valtaistuimellansa. Hän esittäytyy Kristuksen sijaiseksi, vaikka Kristus edusti omiansa, eikä Häntä kukaan voi edustaa.

Apostoli Johannes kutsuu toistamiseen tätä salaperäistä henkilöä «antikristukseksi», mikä yksinkertaisesti merkitsee sitä, että tämä mies, joka vetoaa Jumalaan ja Kristukseen, on todellisuudessa Jumalaa ja Kristusta vastaan. Hän rakentaa maailmallisella vallalla omaa kirkkoansa Kristuksen seurakunnan rinnalle, eikä hänellä ole mitään osallisuutta Jumalan Kristuksessa täyttämään lunastukseen. Syntien anteeksiantamisen hän pidättää itsellensä. Opissa ja käytännössä hän on asettanut omat dogmansa ja perinteensä Kristuksen Sanan rinnalle ja sitä vastaan. Tätä miestä, joka myöskin on kaikkien todellisten profeettojen vastakohta, kutsuu Ilmestyskirja "vääräksi profeetaksi" (Luku 19:20).

Peto maasta

Ilmestyskirjan 13. luvun toinen osa on vielä salaperäisempi kuin ensimmäinen. "Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet, ja se puhui niinkuin lohikäärme.

Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani." (j. 11-12).

Tämä toinen valta tulee maasta, ei kansojen merestä. Raamatullisessa profetiassa verrataan Euroopan lukuisia kansoja meren aaltoihin (Luku 17:15). Toisen pedon kohdalla on kysymys vallasta yhdellä maanosalla, jolla ei alunperin ollut monia kansoja ja kieliä. Karitsa tässä symbolisoi kristillistä maata, täydellistä uskonnonvapautta, mikä on ainutlaatuista maan päällä. Molemmat sarvet viittaavat maailmalliseen ja uskonnolliseen valtaan. Tässä käsitellään toista maailmanvaltaa, Amerikan Yhdysvaltoja, verrattuna "Euroopan Yhdysvaltoihin". Niinkuin meille sanotaan, tulee se hetki, jolloin tämä toinen, protestanttisesti suuntautunut pedonvalta, on puhuva roomalaisen lohikäärmeen kieltä ja on harjoittava valtaansa ensimmäisen pedon mielessä.

Tämä toinen petovalta pitää huolen siitä, että tuo ensimmäinen peto, jonka kuolinhaava parantuu, saa maan asukkaiden kunnioituksen ja tunnustuksen. Sille ovat tunnusomaisia kehitys ja teknillinen edistys: "Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden.

Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi." (j. 13-14).

Mitä tulee uskonnolliseen alueeseen, niin Paavali kuvaa tuota "laittomuuden valtaa", että sitä seuraavat petolliset ihmeet ja merkit. Tämä on vastakohta todellisille ihmeille ja merkeille, niinkuin ne tapahtuivat meidän Herramme ja apostolien palvelustehtävässä. "...tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä

ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua." (2.Tess. 2:9-10).

Tuo toinen maailmanvalta oli alunperin puhtaasti protestanttinen. Ihmiset Euroopan maista pakenivat sinne uskonnollista painostusta ja vainoa ja löysivät uuden kotimaan. Protestanttinen liittymä Kirkkojen Maailmanneuvostossa on roomalaisen maailmankirkon kuva. Se saa elämän (j. 5), mikä merkitsee sitä, että se saa olemassaolon oikeuden, täyden puheoikeuden. Jonkin aikaa jo on Kirkkojen Maailmanneuvosto todellakin korottanut äänensä, kuten esimerkiksi kokoontumisensa aikana helmikuussa 1991 Canberrassa, Australiassa, liittyen Persianlahden sotaan. Paavilta ja hänen piispoiltansa odotetaan jo enemmän tai vähemmän sitä, mutta nyt on myöskin Kirkkojen Maailmanneuvostolla painava sana sanottavanansa. " Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin." Vaino on sen mukaisesti kohdistuva todellisia uskovaisia vastaan, jotka vakuuttuneisuudestansa eivät kuulu sen paremmin roomalaiskatoliseen maailmankirkkoon, kuin eivät myöskään protestanttiseen Kirkkojen Maailmanneuvostoon.

Profeetta Danielissa meille annetaan selvästi tieto siitä, mitä tarkoitetaan tuon pedon kuvan palvelemisella, niinkuin on kirjoitettuna Ilm. 13. Kuvapatsas Danielin aikana oli miehen kuva (Luku 2:32-33). Sen mukaisesti mitä profeetta oli nähnyt ja kuvannut tämän kuvapatsaan, sen mukaisesti se myöskin valmistettiin, nimittäin kuusitoista kyynärää korkeaksi, ja asetettiin Babylonin maakuntaan (Luku 3:1). Siihen aikaan oli kysymys Babylonista Mesopotamiassa Eufratin varrella, nykyisestä Irakista. Viimeistä Babylonia meidän tulee etsiä maailman keskuksesta Tiberin varrelta. Niin se tuodaan profeetallisessa Sanassa selvästi eteemme.

Siihen aikaan pystytettiin näkyvä, tarkoin hahmotetun petovallan kuva, ja korkeimmalta taholta kaikkia kansoja, heimoja ja kieliä vaadittiin tuomaan juhlallisesti vihitylle kuvapatsaalle kunnioitus ja palvonta. "Ja kuuluttaja huusi voimallisesti: 'Teille, kansat, sukukunnat ja kielet, julistetaan: heti kun te kuulette torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, langetkaa maahan ja kumartaen rukoilkaa kultaista kuvapatsasta, jonka kuningas Nebukadnessar on pystyttänyt. Mutta joka ei lankea maahan ja kumarra, se heitetään sillä hetkellä tuliseen pätsiin.'" (Dan. 3:4-6).

Kertomus kolmesta miehestä tulisessa pätsissä on yleisesti tunnettu. He eivät voineet taipua tähän käskyyn palvoa pystytettyä kuvapatsasta. Vaino koitti kaikille niille, jotka eivät polvistuneet, vaan toivat palvontansa ainoalle Jumalalle, jolle se kuuluu.

Uskollisilla jumalanpalvojilla oli rohkeus sanoa hallitsijalle: "Jos niin käy, voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas.

Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt." (Dan. 3:17-18). Tämä kertomus on kirjoitettu muistiin rohkaisuksi kaikille niille uskovaisille, jotka aivan lopussa joutuvat vastaavanlaiseen tilanteeseen. Herra on omiensa kanssa eikä jätä heitä; he pysyvät uskollisina kuolemaan asti.

Kuusinkertainen kuvaus paljastaa salaisuuden ja salaperäisen luvun 666. Joka selittää Raamatussa esiin tuodun, puhumaan kykenevän kuvan televisiolla, ei ole käsittänyt asiaa. Televisio on kuollut esine, joka ei itsestänsä voi puhua, vaan ainoastaan toistaa kuvan ja äänen, joka on syntynyt ja muodostettu jossakin muualla.

On hyvin tärkeätä tietää, ettei tässä ole kysymys kuvasta tai valokuvasta yleensä, vaan pedon kuvasta (Ilm.13:15).

Se ei myöskään ole vain jokin luku, jonka jotkut mielivaltaisesti selittävät koodatulla merkitsemisellä ja "maailmantietokoneen" totaalisella valvonnalla, vaan se on pedon luku (13:18).

Se ei ole vain jokin nimi, vaan pedon nimi (13:17)

ja se ei myöskään ole vain jonkun nimen luku, vaan pedon nimen luku (15:2)

myöskään se ei ole vain jokin merkki, vaan pedon merkki (16:2)

ja hänen nimensä merkki (14:11).

Tästä kuusinkertaisesta yhdistelmästä, jossa joka kerta on "Peto" lähtökohtana, muodostuu osuva yksittäis- ja kokonaismerkitys. Vain joka käsittää, että aina on kysymys samasta lähtökohdasta, on näkevä kotitekoisten osaselitysten lävitse.

Sanakäsitteen "kuva" me kohtaamme eri yhteyksissä Raamatun ensimmäisestä luvusta alkaen, esim.: "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa..." Jumalan kuva oli se hahmo, jossa näkymätön näkyvällä tavalla tuli näkyviin. Kristus on Jumalan kuva - Jumalan olemuksen kuva (2.Kor. 4:4; Hebr. 1:3). Toisaalla on taas antikristus kadotuksen lapsena (2.Tess. 2:3) langenneen aamuruskon pojan maallinen kuva (Jes. 14:12). Lusifer, vastustaja, korotti itsensä aamuruskon pojaksi taivaassa ja halusi olla Jumalan kaltainen; saman tekee tämä mies maan päällä. Pedon kuvaa ei saa nähdä vain kuvana, vaan se täytyy nähdä jonakin elävänä.

Salaperäinen pedon merkki

Nyt me haluamme tutkia pedon merkkiä: "Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa" (j. 16).

Aivan varmasti se ei ole mikään ulkonainen tunnusmerkki, niinkuin juutalaisten eri aikoina täytyi näkyvällä tavalla pitää sellaista. Jumalan sinetti, jolla Herra merkitsee omansa, ei myöskään ole näkyvä. Myöskin nuo 144.000 Israelin kahdestatoista heimosta tulevat kantamaan otsassansa Jumalan sinettiä, joka on näkymätön. Jumalan sinetti ei myöskään ole, niinkuin jotkut opettavat, jonkun määrätyn päivän pitäminen ja juhliminen. Jumala velvoitti Israelin seitsemännen päivän pitämiseen Liiton merkkinä, ei sinettinä (2.Moos. 31:12-17). Seurakuntaan kuuluvat, uskon kautta Kristukseen vanhurskautetut, vastaanottavat Abrahamin tavoin Jumalan sinetin (Room. 4:11; 2.Kor. 1:22). Heidät sinetöidään Pyhällä Hengellä heidän ruumiinsa lunastamisen päivään asti (Ef. 4:30), ei johonkin määrättyyn viikonpäivään.

Ahdistuksen aikana ihmiset pakotetaan vastaanottamaan uskonnollinen järjestelmä ja taipumaan siihen, muutoin he eivät voi sen paremmin ostaa kuin ei myydäkään. Otsa viittaa ratkaisuun, joka tehdään päässä, siis ymmärryksellä. Käsi puhuu teosta, "toimenpiteestä", joka seuraa suoritettua ratkaisua. Liittyminen, jäsenyys, vahvistetaan omakätisellä allekirjoituksella. Raamatullisesti uskovat joutuvat uskonnolliselta puolelta tulevan vääryyden ja vainon kohteeksi. Kun esimerkiksi työnhaussa täytyy ilmoittaa uskonto, voidaan heti ratkaista, saako joku työpaikan vai ei.

Tuo merkki on luonteeltaan hengellinen ja on yhteydessä «oppiin». Niinkuin omalta puoleltaan Hänen omansa vastaanottavat todellisen Jumalan opin, vievät eteenpäin ja toteuttavat sen, niin tapahtuu osaltansa niiden kohdalla, jotka seuraavat vastustajan vääriä oppeja. Oppia, uskoa ja vakuuttuneisuutta ei merkitä ja panna näkyvästi otsaan ja käteen, vaan sitä kannetaan sydämessä ja toteutetaan käytännössä. Hengellä sinetöiminen tapahtuu Sanan vastaanottamisen jälkeen (Ef. 1:13); merkillä leimaaminen väärennetyn sanan vastaanottamisen jälkeen.

Seuraava teksti antaa lopullisen tiedon siitä, ettei ole kysymys jostakin merkistä ulkonaisena tunnuksena, vaan paljastaa sen tärkeän tosiasian, että tämä merkki sisältää pedon nimen ja hänen nimensä luvun: "...ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku. Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi." (j. 17-18). Tämä on tuon salaperäisen merkin täydellinen paljastaminen, missä tuo kolminainen yhdistelmä, jolla joka kerta on peto lähtökohtanansa, löydetään. Se kootaan luvun arvossa 666, joka vastaa tämän ihmisen titteliä:


JUMALAN POJAN SIJAINEN

VICARIUS FILII DEI

5+1+100+.+.+1+5+. .+1+50+1+1 +500+.+1= 666

Merkki voi olla maallinen, mutta myöskin hengellinen tunnus. Kukaan ei toki odota näkevänsä jonkun, joka näkyvänä merkkinä kantaisi pedon nimeä ja lukua. Paavali sanoi: "Minä kannan Jeesuksen arvet ("merkit" -engl. ja saks. Raam. käännös) ruumiissani." (Gal. 6:17). On varmaa se, ettei hän ulkonaisesti kantanut Ristiinnaulitun haavojen jälkiä ihmisten katseltavaksi, mikä olisi ollut selvää pilkkaamista, vaan hengellisiä merkkejä. Mikä on tämän uskonnollisen laitoksen merkki, itseasiallinen tunnus? Saadaksemme tietää sen, täytyy meidän mennä alkuun, sen syntyhetkeen. Kun me tiedämme, minkä kautta vaino siihen aikaan, roomalaisen valtionkirkon syntyhetken jälkeen 4. vuosisadalla sai alkunsa, tiedämme myöskin, minkä kautta se silloin on alkava. Tämän äitikirkon merkki on sen itsensä keksimä kolminaisuususko, joka sisältää sen, että Jumala niin sanotusti koostuu kolmesta itsenäisestä persoonasta, henkilöstä, jotka kaikki olisivat yhtä iankaikkisia, yhtä kaikkitietäviä ja yhtä kaikkivaltiaita. Tämä valtiollisesti vaadittu ja pakotettu kolminaisuususko tuli painostuskeinoksi ja laukaisi raa'an, tuhatvuotisen juutalaisten, kristittyjen ja muslimien vainon, koska nämä uskoivat toisin.

Seuraavat sitaatit paljastavat todella paljon:

"Ostrom 28.2.380. Kolminaisuususko valtionuskonto. Theodosius I, Suuri, jonka länsiroomalainen Keisari Gratian kohotti Idän keisariksi Valensin kuoleman jälkeen 379, määrää kaikille alaisillensa kansoille kristillisen kolminaisuususkon siinä muodossa, mikä Nikean kirkolliskokouksessa 325 hyväksyttiin."

"Konstantinopoli 1.5.381. Kolminaisuususko kristityille velvoittava. II ekumeenisessa kirkolliskokouksessa hyväksyvät piispat keisari Theodosius I:n helmikuussa 380 antaman asetuksen, jossa hän vaatii kaikkia roomalaisia alamaisia kristillisen kolminaisuususkon vastaanottamiseen, niinkuin se Nikean kirkolliskokouksessa 325 muotoiltiin. Kolminaisuususko, joka sisältää Isäjumalan, Pojan ja Pyhän Hengen kolmiyhteyden, on siten kohotettu kaikille uskovaisille päteväksi uskontunnustukseksi ja valtiollisesti tuetuksi uskonnoksi." (B. Harenberg, Chronik der Menscheitsgeschichte, s. 212).

Pedon merkin yhteydessä on pääasiallisesti kysymys kolminaisuusopista, joka otettiin perinteisten protestanttisten kirkkojen uskontunnustukseen voimallisemmin kuin mikään muu kohta, ja sen puolesta kiivaillaan. Katolisessa kirkossa, niinkuin nyt protestanttienkin keskuudessa liittyy siihen se, että oikeata kättä käytetään ristinmerkin tekemiseen. Se oli moninkertainen murhaaja keisari Konstantin, joka väittää nähneensä ristin taivaalla. Myöhemmin on hänen valtionkirkkonsa säätänyt ristinmerkin kaikille velvoitukseksi. Tämän kolminaisen ristinmerkin alla on roomalainen kirkko suorittanut kaikki raakalaismaiset ristiretkensä ja juutalaisvainonsa "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä". Juutalaiset ja muut pakotettiin suutelemaan krusifiksia tai kuolemaan.

Ennen Konstantinia ei kirkkohistorian kirjoituksen mukaisesti ollut mitään kristillistä kolminaisuusoppia - vain pakanalliset kolminaisuudet; samoin ei myöskään mitään ristinmerkkikäytäntöä. Oli vain kristologiset kiistat. Raamatullisesti uskovaiset eivät kanna krusifiksia eivätkä tee ristinmerkkiä. He uskovat jumalalliseen pelastustekoon, joka tapahtui Kristuksessa Golgatan ristillä. He ovat vakuuttuneet siitä, että Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa ristillä tapahtuneen sovituskuoleman kautta. Niinkuin Paavali ja alkukristityt, niin myöskin he todistavat: " Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa." (Gal. 2:19b-20).

Kirkkohistoriasta voidaan myöskin nähdä, että ensimmäisinä vuosisatoina j. Kr. ei ollut olemassa sen paremmin jotakin roomalaiskatolista kuin ei kreikkalaisortodoksistakaan kirkkoa organisaationa. Olivat vain erilaiset kristilliset suunnat, jotka sitten Konstantinista lähtien hänen "Imperium Romanum:issansa" koottiin yhtenäiseksi kirkoksi. Nikean kirkolliskokouksessa (325) ei ollut vielä mitään paavia, ei mitään kardinaaleja jne, yhtä vähän kuin Konstantinopolin (381) ja Efeson (431) kirkolliskokouksissa. Nikeassa kokoontuivat erilaisten kristillisten suuntien edustajat ja kiistelivät kiivaasti. Valtion avustuksella syntyi 4.-5. vuosisadalla ensimmäinen kristillinen tunnustus valtionkirkkona. Sitä ei todellakaan perustanut Kristus, ja sen tähden sillä ei myöskään ole mitään yhteistä Hänen kanssansa, ei sen paremmin opin kuin ei käytännönkään suhteen.

Tämän maailmaninstituution, josta vaino lähtee, merkki on edustettuna sen päässä korkeimpana oppiauktoriteettina. Jos siis joku nousee roomalaisen kirkon pyhintä opinkappaletta vastaan, nimittäin heidän kolminaisuuttansa vastaan, on hän loukannut sitä kuolettavasti ja on sen silmissä kerettiläinen, kuoleman lapsi. Katso seuraavaa sitaattia nykyajalta tulevaisuutta varten: "Koska myöskin toinen vatikaaninen kirkolliskokous asetuksessansa ekumeniasta (Nr. 20) on ajatellut vain sellaisia kristittyjä, jotka uskovat Jumalan kolminaisuuteen, tulee tutkia, kuinka pitkälle erikoisyhteisöt, jotka hylkäävät kolminaisuususkon, vielä ovat kristillisiä" (Herder-Verlag, Lexikon der Sekten..., s. 151). Jollekin vuoropuhelulle tässä ei ole mitään pelivaraa. Siten on ratkaisu tehty ainaiseksi.

Niinkuin syntymisen yhteydessä, niin myöskin nyt katolisten ja protestanttisten tunnustusten yhteydessä tämä keksitty kolminaisuusdogma tehdään täydelliseksi velvollisuudeksi kaikille kristityille. Tässä yhteydessä on protestanttinen yhteenliittymä voimistuva ja pakottava kaikki evankeliset ryhmät ottamaan vastaan tämän merkin, jolloin valtio on oleva avuksi kirkolle: "Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa,

ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki..." (j. 16-17).

Kirkkojen Maailmanneuvostolle on oleva hyvin epämieluista se, että on vielä olemassa protestanttisia erikoisyhteisöjä, jotka kieltäytyvät tästä suuresta yhteenliittymästä. Ne ovat ne, jotka uskovat yhteen, totiseen, iankaikkiseen Jumalaan, joka on paljastanut itsensä Jeesuksessa Kristuksessa meidän pelastukseksemme ja lunastukseksemme. He ovat hylkäävä antikristuksen, koska he tunnustavat Kristuksen ainoaksi pääksensä.

Tämä dogma on tunnusomainen tuolle kuvalle väärine Jumala- ja Kristustuntemuksineen. Sen tähden on tämä laitos enemmän kuin mikään muu yhteisö virtojen lailla vuodattanut toisinajattelevien ja -uskovien verta jo menneisyydessä. Juuri siten tulevat ne, jotka eivät ota vastaan äitikirkon tunnusmerkkiä, jälleen joutumaan vainojen kohteeksi. Joka toisaalta uskoo kolminaisuusopin, ja on kastettu kolminaisuuden mukaisesti, kantaa sen johdosta jo automaattisesti tuota merkkiä. Niinkuin on tunnettua, perustuu roomalainen kirkko sille yksistään autuaaksi tekevälle väitteelle, että siinä yksin olisi pelastus, että vain sen ja sen sakramenttien kautta voitaisiin tulla autuaaksi. Viranhaltijat valtionkirkossa suorittavat ihmisille heidän syntymästänsä kuolemaan asti uskonnollisia toimenpiteitä - sillä tuloksella, että heidän jäsenensä, kaikilla pelastusta tuovilla sakramenteilla varustettuna, päätyvät keksittyyn kiirastuleen. Onko tämä autuaaksi tekemistä? Pyhä Henki sanoo jotakin aivan muuta (Apt. 4:10-12).

Paavinkirkko asettaa ainutkertaisen, Jumalan edessä yksin pätevän Kristuksen uhrin vastakkain keksimänsä messu-uhrin kanssa. Siinä heidän uskomuksensa mukaisesti muutetaan leivonnainen todelliseksi Kristukseksi, kannetaan ympäriinsä, palvotaan ja sitten syödään. Kaikki ne, jotka eivät voineet hyväksyä sellaista Jumalan Kristusta vastaan suunnattua oppia, kirottiin kirkolliskokousten päätöksellä. Näin sanoo Herra Sanassansa Lunastajasta ja Hänen täyttämästänsä pelastusteosta: "Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan ...mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle... Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." (Hebr. 10:10, 12, 14).

Pelastushistoriassa on Jumala yksin toimiva Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Pyhä Henki vaikuttaa Totuuden Sanan pelastusjulistuksen mukaisesti. Kirkko toimii omissa nimissänsä käyttäen kaavaa: "Nimessä Isän Jumalan, Pojan ja Pyhän Hengen" - Kristuksen seurakunta sitä vastoin toimii Jumalan käskystä uusitestamentillisessa Herran Jeesuksen Kristuksen Liitonnimessä, jossa yksin on Jumalan pelastus ihmiskuntaa varten.

Luvussa 17 käytetään kaikkia kirkkoja ja vapaakirkkoja ajatellen , jotka yhdistyvät äitikirkon kanssa, käsitettä "Suuri Babylon, maan porttojen äiti". Siinä on vielä kerran puhe merkitsemisestä otsaan: "Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: 'Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti.'

Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin." (j. 5-6).

Protestanttiset tytärkirkot, jotka on merkitty samalla kolminaisuusopilla, palaavat takaisin äidin syliin. Niin on jälleen oleva "Suur-Babylon", joka on juovuksissa marttyyrien verestä. Johannes näki asian sellaisena kuin se on, ja oli hämmästynyt. Kaikki, jotka uskovat kolminaisuusopin ja ovat jäseninä vastaavassa tunnustuksessa, kantavat jo tuota merkkiä. Ne, jotka raamatullisesta vakaumuksesta eivät voi mukautua tähän oppiin, joutuvat vainon kohteeksi. Samalla tapaa ja samalla tunnusmerkillä, jolla tämä ensimmäinen kirkko vei läpi ensimmäisen vainonsa, se on myöskin toteuttava viimeisensä.

Kohtalokkuus perustuu siihen, että väärä on oleva niin sekoitettavan samankaltainen aidon kanssa, että jos mahdollista, jopa valitutkin eksytettäisiin (Matt. 24:24). Matt. 7:21-23 viittaa Herra sellaisiin ihmisiin, jotka kertovat valtavista asioista, niinkuin nähdään tänään kolminaisuus-televisioevankelistojen ja karismaattisten kokousten kohdalla. Vaikka nämä ihmiset yrittivät vanhurskauttaa itsensä, käskee Herra heidät pois luotansa laittomuuden tekijöinä, joita Hän milloinkaan ei ole tuntenut. Todellinen hengenvaikutus pitää aina yhtä todellisen Jumalan Sanan opin kanssa.

Täytyy esittää kysymykset:

Miksi ovat kaikki apostolit, tietäen tarkoin mitä Matt. 28:12 sanotaan, yksinomaan kastaneet upottamalla Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen (Apt. 2:38; Apt. 8:16; Apt. 10:48; Apt. 19:5; Room. 6:3)? Koska he Ylösnousseen välittömän opetuksen ja Hengen ilmestyksen kautta olivat käsittäneet, että Jeesus Nasaretilainen on "Immanuel = Jumala meidän kanssamme". He tiesivät, että tuo Liitonnimi Uudessa Testamentissa kuuluu Jahschua, mikä merkitsee Jahweh-Pelastaja aivan kuten "Immanuel" merkitsee Jumala meidän kanssamme. He tiesivät myöskin, että ainoa totinen Jumala on paljastanut itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Ja tämä tapahtui meidän pelastukseksemme tuossa uusitestamentillisessa Liitonnimessä, johon kaikki Jumalan pojat ja tyttäret Uuden Liiton aikana on kastettu.

On sitten kysymys sanoista, teoista tai kasteesta - mikä tahansa Jumalasta tapahtuva, ja mikä Hänen seurakunnassansa tehdään Hänen tahtonsa mukaisesti, ei tapahdu jossakin nimettömässä, maagisen omaisessa kaavassa, eikä titteleiden tai merkkien toistamisessa, vaan Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä (Kol. 3:17). Kaikki polvet eivät ole notkistuva titteleissä ja kaavoissa, vaan Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä Liitonnimessä (Fil. 2:9-11).

Jo Vanhassa Testamentissa oli Jumala Siinain vuorella luvannut nimeensä viitaten: "Joka paikassa, mihin minä säädän nimeni muiston, minä tulen sinun tykösi ja siunaan sinua." (2.Moos. 20:24).

Lunastajan syntymän ilmoittamisen yhteydessä on sanottu selvästi: "'...ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus (hebr. Jahschua), sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.'

Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo:

'Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel', mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme." (Matt. 1:21-23).

Jumalan kaikki Kristuksen uusitestamentilliseen seurakuntaan asettamat palvelustehtävät toimivat Pyhän Hengen johdatuksessa Jumalan Sanan arvovallan voimassa Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Kaikki kirkon viranhaltijat kuitenkin suorittavat jokaisen toimenpiteen käyttäen kaavaa: "Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen", mainitsematta lainkaan sitä nimeä, mistä itseasiassa on kysymys, ja jota nimenomaan tarkoitetaan kastekäskyssä. Ei yhtään ainoata kertaa ole joku profeetta tai apostoli sokeasti toistanut sellaista kaavaa. Ei siis ole mikään ihme, että tätä kaavaa käyttää myöskin koko okkultismi ja spiritismi "kristillisissä" länsimaissa.

Kuulkaa siis te, jotka lukeudutte Jumalan kansaan, mutta olette kolminaisuuden kirkoissa ja vapaakirkoissa: Tämä on totuuden hetki, ratkaisun hetki, Kristuksen paljastaminen ja antikristuksen petoksen julkituominen, erottaminen valon ja pimeyden välillä! Jumalan sanoma Hänen hajallaan olevalle kansallensa kuuluu tämän viimeisen kutsun kautta: "Sentähden: 'Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani

ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias.'" (2.Kor. 6:17-18; Ilm. 18:4).

Tämän Kirjoitusten kohdan NÄIN SANOO HERRA on yksiselitteinen. Vain joka tulee ulos babylonialais- kolminaiselta alueelta, voi todella tulla kastetuksi ja sinetöidyksi Pyhän Hengen kautta Kristuksen ruumiiseen (1.Kor. 12). Kristus ja antikristus sulkevat automaattisesti toinen toisensa ulkopuolelle. Ei voi olla olemassa mitään sekoitusta näiden molempien leirien kanssa. Kukaan ei voi jäädä puolueettomaksi, neutraaliksi. Toiset ovat Pyhällä Hengellä sinetöidyt, toiset merkityt väärällä järjestelmällä.

Joka kuulee iankaikkisesti pätevän Evankeliumin pasuunan äänen, sen täytyy seurata jumalallista kutsua. Nyt on ratkaistava haluammeko me kuulua Kristukselle vaiko antikristukselle, tulemmeko me Pyhällä Hengellä sinetöidyiksi Sanan jumalalliseen totuuteen, vai otammeko me vastaan pedon merkin ja pysymme eksytyksessä. Väärä opetus kolmiyhteisestä Jumalasta oli profeetoille tuntematon; väärää kolmiyhteistä kastetta eivät apostolit tunteneet. Jumala hylkää ehdottomasti tämän täysin väärän uskonnollisen järjestelmän.

Kaikki on koottuna yhteen ihmiseen, jonka kautta se ruumiillistuu. Tämän miehen kuvaus ja luvun arvo on jo täsmällisesti esitetty meille Pyhissä Kirjoituksissa. Uskonpuhdistuksesta lähtien ovat kaikki nimekkäät raamatunopettajat nähneet sen tällä tavoin. Mitään muuta mahdollisuutta, missä kaikki yksityiskohdat löytäisivät paikkansa oikealla tavalla, ei ole olemassakaan.

Luku 14

Karitsa ja 144.000 sinetöityä

"Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi." (14:1).


Jälleen mainitaan otsa yhteydessä nimen kantamiseen. Luvussa 7 annettiin ilmoitus siitä, että nuo 144.000 kaikista Israelin 12 heimosta saisivat otsaansa sinetin. Tässä täydennetään asiaa nimellä. Luvussa 14 me näemme nuo 144.000 sinetöityä Siionin vuorella. Heidät näytetään Karitsan kanssa, mikä havainnollistaa heidän lunastustansa. Tämä joukko on vastaanottanut Jumalan Karitsan Golgatan ristillä suorittaman lunastuksen. Juutalaiset tulevat kantamaan nimeä Immanuel-Jahschua. Immanuel= Jumala meidän kanssamme (Jes. 7:14), Jahschua = Jahweh-Pelastaja. Silloin täyttyy Jes. 25:9: "Ja sinä päivänä sanotaan: 'Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi.'" Siionin vuorella on tänä ajankohtana jälleen oleva erikoinen merkitys. (Jes. 2, 4).

"Ja minä kuulin äänen taivaasta ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän, ja ääni, jonka minä kuulin, oli ikäänkuin kanteleensoittajain, kun he kanteleitaan soittavat.

Ja he veisasivat uutta virttä valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä; eikä kukaan voinut oppia sitä virttä, paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta." (Ilm. 14:2-3).

Ennenkuin taivaallinen ja maallinen Jerusalem yhdistyvät, oppivat valitut juutalaiset uuden laulun, jota silloin kaikki ensimmäiseen ylösnousemukseen päässeet laulavat. Esikoisjoukko kansakunnista on morsian, joka laulaa hääaterialla taivaassa; laulu kaikuu maahan asti, ja sen voivat oppia ja laulaa mukana vain nuo sataneljäkymmentätuhatta, ensihedelmä Israelista. Morsian on kaikista kansoista, kielistä ja kansakunnista valittu - nuo sataneljäkymmentäneljätuhatta ovat ensihedelmä Israelin kansan kahdestatoista heimosta.

Noista 144.000 sanotaan: "Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa; sillä he ovat niinkuin neitsyet. Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle,

eikä heidän suussaan ole valhetta havaittu; he ovat tahrattomat." (Ilm. 14:4-5).

Niinkuin luvussa 12 jo on tuotu julki, esitetään seurakunta esikuvallisesti vaimoksi. Nämä 144.000 ovat neitseellisesti puhtaat, eivätkä sen mukaisesti ole harjoittaneet hengellistä haureutta minkään kirkon kanssa. He eivät kuulu mihinkään seurakuntaan, eivät ole sen paremmin katolisia kuin evankelisiakaan, eivät metodisteja eikä baptisteja tai vastaavia. Heillä ei ole mitään mahdollisuutta liittyä johonkin seurakuntaan, koska nuo kaksi todistajaa johtavat heidät suoraan Kristuksen luokse ja heidät sinetöidään otsaansa painetulla Jumalan sinetillä. Koskemattomina he kohtaavat Karitsan, joka on ostanut heidät, ja jota he sitten seuraavat.

Viitaten tähän joukkoon Israelista puhui Herra Vanhassa Testamentissa: "Mutta minä jätän jäljelle sinun keskuuteesi kurjan ja vaivaisen kansan, ja he luottavat Herran nimeen.

Israelin jäännökset eivät tee väärin, eivät puhu valhetta, eikä heidän suussaan tavata vilpillistä kieltä. Sillä he kaitsevat kaittaviansa ja makaavat kenenkään peloittelematta.

Iloitse, tytär Siion, puhkea huutoon, Israel; ihastu ja ratkea riemuun kaikesta sydämestäsi, tytär Jerusalem.

Herra on poistanut sinun tuomiosi, kääntänyt pois sinun vihollisesi. Israelin kuningas, Herra, on sinun keskelläsi. Ei tarvitse sinun enää onnettomuutta nähdä." (Sef. 3:12-15).

Iankaikkisesti pätevä Evankeliumi
ja kolme enkelin huutoa

Ilmestyskirja 14: 6-11 viitataan erikoisella tavalla, nimittäin taivaasta käsin, kolmeen asiaan: ensinnäkin, että kaikille kansoille ja kielille tulee julistaa iankaikkisesti pätevä Evankeliumi. Siihen liittyen kaikuu kehoitus: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet!"

Toiseksi kuulutetaan suuren Babylonin kukistuminen. "Kukistunut, kukistunut on se suuri Babylon, joka haureutensa vihan viinillä on juottanut kaikki kansat!"

Kolmanneksi kuuluu tärkein varoitus ihmiskunnalle, ettei tule palvoa petoa ja sen kuvaa eikä ottaa pedon merkkiä otsaan ja käteen, sillä "Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä,

niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä." (j. 9-10).

Jumala ei reagoi mihinkään muuhun sellaisella vihalla kuin antikristillisen järjestelmän vastaanottamiseen. Joka tuona aikana löydetään siitä - myöskin jäsenenä jossakin kolminaisuuden seurakunnassa, joka kuuluu ekumeniaan ja Kirkkojen Maailmanneuvostoon - hänelle ei enää ole ylipäätänsä mitään armoa, vain Jumalan viha, tuli ja tulikivi odottavat häntä.

Tämä osoittaa meille sen, kuinka tärkeätä on tietää, ja lisäksi tietää oikealla tavalla, mitä tarkoittavat "peto", "pedon kuva" ja "merkki". Sen me saamme käsittää tästä vertaansa vailla olevasta uhkauksesta. Sillä jokainen, joka lankeaa tähän uskonnolliseen petokseen, joka esitetään niin "kristillisesti", niin hurskaasti, ottaa merkin vastaan ja on kantava sen seuraukset.

Jumala on armollinen, laupias ja suuri hyvyydessänsä; Hän lahjoittaa syntien anteeksisaamisen kaikille niille, jotka sitä Häneltä pyytävät, ja antaa anteeksi kaiken velan. Mutta joka tässä ratkaisevassa ihmiskunnan historian hetkessä asettuu antikristilliselle puolelle, pilkkaa siten Kristusta ja hylkää Hänet. Hän ei ole antava anteeksi sitä, jos ihmiset katsovat ylöspäin antikristukseen, joka vain puhuu rauhasta ja anteeksiantamuksesta, mutta ei kuitenkaan voi antaa niitä, sen sijaan että katsoisivat Häneen, Pelastajaan, joka yksinomaan voi lahjoittaa rauhan ja anteeksiantamuksen. Täytyy nähdä tämän uskonnollisesti koristellun asian lävitse ja käsittää, millaiset milloinkaan korjaamattomat seuraukset ovat kaikilla niillä, jotka kuuluvat siihen.

Meille jätettyjen symbolien profeetallinen merkitys ja ilmestys voitiin vasta nyt, kun se on välttämätöntä, paljastaa todellisen profeetallisen palvelustehtävän kautta. Ei kenelläkään evankelistalla, raamatunopettajalla, ole tähän mennessä ollut niin rajoittamatonta pääsyä profeetalliseen osaan. Jumala vaikuttaa kaiken omalla tavallansa ja säätää jokaiselle palvelijallensa vastaavan tehtäväalueen - evankelistoille, raamatunopettajille, paimenille jne. Profeetallinen osa, mistä nyt on kysymys, täytyy jättää profeetalle, "Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille." (Aam. 3:7). Paljastettu Sana tuli aina Jumalan profeetoille ja palvelijoille niinkuin Kristuksen apostoleille ja palvelijoille; selitykset ovat kautta aikojen tulleet kirjanoppineilta ja teologeilta. Uusitestamentilliseen seurakuntaan on Jumala asettanut myöskin opettavan, profeetallisen ja apostolisen palvelustehtävän (1. Kor.12:28; Ef. 4:11 jne).

Harhaanjohdettujen kauhistuttavaa kohtaloa kuvataan meille edelleen seuraavalla tavalla: "Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin." (14:11).

Heti sen jälkeen seuraa viittaus siihen, mitä on niiden edessä, jotka pysyvät uskollisena Herralle koetuksen hetkenä: "Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.

Ja minä kuulin äänen taivaasta sanovan: 'Kirjoita: Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti - sanoo Henki - he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä.' " (j. 12-13). Tässä toteutuu se, mitä viidennen sinetin toisessa osassa luvussa 6:11 ilmoitetaan.

Suuri vehnänkorjuu armonajan lopulla

Tämän luvun toisessa puoliskossa kuvataan kahta erilaista sadonkorjuuta. Ensimmäinen, jakeet 14-16, koskee Kristuksessa autuaita: "Ja minä näin, ja katso: valkoinen pilvi, ja pilvellä istui Ihmisen Pojan muotoinen, päässänsä kultainen kruunu ja kädessänsä terävä sirppi.

Ja temppelistä tuli eräs toinen enkeli huutaen suurella äänellä pilvellä istuvalle: "Lähetä sirppisi ja leikkaa, sillä leikkuuaika on tullut, ja maan elo on kypsynyt."

Ja pilvellä istuva heitti sirppinsä maan päälle, ja maa tuli leikatuksi."

Ihmisen Poika valkoisen pilven päällä on Herra Jeesus Kristus. Johannes Kastaja sanoi sadonkorjuuseen viitaten: "...kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa." (Matt. 3:12; Luuk. 3:17). Hän on maailman lopussa kokoava oman vehnänsä omaan aittaansa. Eräässä vertauksessa Ihmisen Poika puhui itsestänsä vehnänjyvänä, jonka tulisi pudota maahan ja kuolla, tuottaaksensa tällä tavoin moninkertaisesti saman siemenen hedelmän. "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää." (Joh. 12:24).

Jumalallinen siemen kokee kasvunsa ja päätyy lopussa täyteen kypsyyteen: "Sillä itsestään maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään.

Mutta kun hedelmä on kypsynyt, lähettää hän kohta sinne sirpin, sillä elonaika on käsissä" (Mark. 4:28-29).

Ihmisen Poika kylvi tämän hyvän siemenen. "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika.

Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset." (Matt. 13: 37-38).

Hän on se, joka yhdessä enkelien kanssa (Matt. 13:39) on lähettävä sirpin, kokoava sadon ja ottava omansa luoksensa. HÄNELLE huudettiin: "Lähetä sirppisi ja leikkaa, sillä leikkuuaika on tullut, ja maan elo on kypsynyt." (Ilm. 14:15). Ensimmäisessä ylösnousemuksessa on selvästi tuleva ilmi se, että valittu esikoisjoukko todellakin on täydellisesti ja kokonaan muuttunut Jumalan Pojan olemukseksi ja kuvaksi (1.Joh. 3:2).

Maan viinipuun sadonkorjuu -
Jumalan vihan toteuttaminen

Jakeissa 17-20 meille kerrotaan aivan toisenlaisesta sadonkorjuusta, joka tapahtuu maan viinipuulle: "Ja taivaan temppelistä lähti eräs toinen enkeli, ja hänelläkin oli terävä sirppi.

Ja alttarista lähti vielä toinen enkeli, jolla oli tuli vallassaan, ja hän huusi suurella äänellä sille, jolla oli se terävä sirppi, sanoen: 'Lähetä terävä sirppisi ja korjaa tertut maan viinipuusta, sillä sen rypäleet ovat kypsyneet.'

Ja enkeli heitti sirppinsä alas maahan ja korjasi maan viinipuun hedelmät ja heitti ne Jumalan vihan suureen kuurnaan.

Ja kuurna poljettiin kaupungin ulkopuolella, ja kuurnasta kuohui veri hevosten kuolaimiin asti, tuhannen kuudensadan vakomitan päähän."

Joka lukee rinnakkaiskohdat on toteava, että tässä kuvattu tapahtuma koskee Jumalan vihan vaikutusta, joka saavuttaa kohokohtansa viimeisessä taistelussa Israelin vihollisvoimia vastaan. Vanhan Testamentin profeetat ja Uuden Testamentin apostolit ovat puhuneet siitä. Avainsanat tämän sadonkorjuun kohdalla ovat "kuurna" ja "kosto".

Tästä sadonkorjuusta ei Jumala ole iloinen. Se koskee Jumalasta pois langennutta ja Häntä vastaan kapinoivaa ihmiskuntaa. Vertaaminen toisten sanankohtien kanssa tekee selväksi sen, että Jumala silloin selvittää välinsä Häntä kohtaan vihamielisen ihmiskunnan kanssa, ennenkuin tuhatvuotinen rauhanvaltakunta pystytetään. Niinkuin viinirypäleet kaadetaan kuurnaan ja survotaan siinä, niin tullaan ihmiset silloin heittämään Jumalan vihankuurnaan. Rakkauden, armon ja pelastuksen Jumala on silloin oleva vihan ja tuomion Jumala, joka sanoo: "Minun on kosto ja rankaiseminen!" (5.Moos. 32:35).

Jes. 63:2 Häneltä kysytään: "Miksi on punaa sinun puvussasi, miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?

'Kuurnan minä poljin, minä yksinäni, ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani; minä poljin heidät vihassani, tallasin heidät kiivaudessani, ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni, ja minä tahrasin koko pukuni.

Sillä koston päivä oli minun mielessäni ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut.

Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa, ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut. Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi, ja minun vihani minua tuki.

Ja minä tallasin kansat vihassani ja juovutin heidät kiivaudellani; minä vuodatin maahan heidän verensä.' " (j. 2-6).

"Herra ärjyy korkeudesta, antaa äänensä kaikua pyhästä asunnostansa. Hän ärjyy väkevästi yli laitumensa. Hän nostaa kuin viinikuurnan polkijat huudon kaikkia maan asukkaita vastaan.

Pauhina käy maan ääriin asti, sillä Herralla on riita-asia kansoja vastaan, hän käy oikeutta kaiken lihan kanssa: jumalattomat hän antaa miekalle alttiiksi, sanoo Herra." (Jer. 25:30-31).

Profeetta Jooelissa me myöskin luemme tästä Jumalan välienselvityksestä jumalattoman ihmiskunnan kanssa. "Lähtekööt liikkeelle, hyökätkööt kansakunnat Joosafatin laaksoon; sillä siellä hän istuu tuomitsemassa kaikkia pakanakansoja, joka taholta tulleita.

Lähettäkää sirppi, sillä sato on kypsynyt. Tulkaa polkemaan, sillä kuurna on täynnä ja kuurna-altaat pursuvat ylitse; sillä heidän pahuutensa on suuri." (Jooel 3:12-13).

Eri sanankohdissa me luemme niistä asioista, jotka tulevat tapahtumaan koston päivänä, joka jo profeetta Jesajassa luku 61:2 ilmoitettiin samassa henkäyksessä Herran armovuoden kanssa. Jumala halusi vetää luomansa ihmiskunnan mukaan suunnitelmaansa ja tehdä sen osalliseksi aikomuksistansa. Koska Hän itse on iankaikkinen, täytyi Hänen suunnitelmansa ulottua ajan ylitse iankaikkisuuteen. Joka tarkoituksella, selvällä sisäisellä kapinoinnilla on asettunut Jumalaa, Luojaa, ja Herraa, Lunastajaa vastaan, hänellä ei ole enää oleva mitään sijaa täydellistämisessä, jossa täydellinen sopusointu Jumalan ja ihmiskunnan kanssa on jälleen palautettu. Jumalan sovitus ihmiskunnan kanssa Kristuksessa on sentähden välttämätön, henkilökohtaisesti koettu edellytys, jotta voidaan viettää iankaikkisuus Hänen kanssansa.

Luku 15

Seitsemän vihanmaljan uhkaus

Joukko kristallisella merellä

"Ja minä näin toisen tunnusmerkin taivaassa, suuren ja ihmeellisen: seitsemän enkeliä, joilla oli seitsemän viimeistä vitsausta, sillä niissä Jumalan viha täyttyy." (j. 1).


Tästä uhkauksesta käy selvästi esiin se, että näiden vitsausten kautta tulee Jumalan viha päätökseensä. Se on oleva suuren ahdistuksen ajan lopussa.

Silloin tapahtuu erikoislaatuinen aiheenvaihto. Jakeessa 2 näytetään voittajajoukko, joka on voittanut tuossa suuressa ahdistuksen ajassa: "Ja minä näin ikäänkuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan sillä lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan kanteleet.

Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, virttä ja Karitsan virttä, sanoen: 'Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas.' " (j. 2-3).

Niinkuin jo Ilm. 4 tarkastelimme, on tämä lasinen meri, joka on kuin kristallia, Jumalan valtaistuimen edessä. Morsian on valtaistuimella (3:21), ahdistuksesta tulevat ovat valtaistuimen edessä (7:9). Tänä ajankohtana ilmestyvät tyhmät neitsyet ja uskoon tulleet juutalaiset yhdessä valtaistuimen eteen. Silloin ei Jumalan valtaistuin ole vain taivaassa, vaan myöskin jo maan päällä (Matt. 25:31). Tämä teksti todistaa sen, että tuo joukko kristallisella merellä oli saavuttanut voiton pedosta, sen kuvasta ja sen nimen luvusta, ja koostuu kahdesta eri joukosta. Sama ahdinko, joka ennen ylöstempaamista ilman marttyyrejä tulee todellisten uskovaisten ylle, alkaa myöhemmin, sen jälkeen kun saatana on heitetty alas maan päälle, paljon massiivisempana ja verenvuodatuksella jäljelle jääneiden tyhmien neitsyeiden ja Israelin ylle. Tässä näytetään uskollisena pysyneet kokonaisuudessansa, mitä vastoin Ilm. 20 mainitaan marttyyrit.

Sen laulun, mistä tässä on puhe, virittivät taivaalliset joukot jo luvussa 5. Tässä ovat nyt vain ahdistuksen ajan uskovaiset juutalaisista ja kansakunnista. Tämä tulee julki siitä, että lauletaan molempia lauluja: Mooseksen, Jumalan palvelijan laulua, sekä Karitsan laulua. Teksti tässä on saman otsikon alla, sillä on kysymys samasta Jumalasta, joka on Israelin kansan kanssa, ja joka on ottanut kansakunnat mukaan pelastussuunnitelmaansa. Herraa palvotaan kaikkivaltiaana Jumalana ja Hänen tekojansa ylistetään ihmeellisiksi. Vahvistetaan se, että Hän on totuudellinen ja vanhurskas kaikilla teillänsä. Hän on kansojen Kuningas.

Koska nyt, tuomioiden päättymisen jälkeen, on tullut tuhatvuotiseen valtakuntaan siirtymisen aika, sanotaan viitaten kaikkiin kansoihin: "Kuka ei pelkäisi, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi? Sillä sinä yksin olet Pyhä; sillä kaikki kansat tulevat ja kumartavat sinua, koska sinun vanhurskaat tuomiosi ovat julki tulleet." (j. 4).

Kuninkaanvaltaan viitaten ennustivat jo vanhatestamentilliset profeetat: "Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra." (Jes. 66:23).

Kansoille, jotka lähtevät sotaan Jerusalemia vastaan, on julistettu hävittävä rangaistustuomio. Mutta myöskin heistä jää vielä jäljelle ihmisiä: "Ja tämä on oleva vitsaus, jolla Herra rankaisee niitä kansoja, jotka sotivat Jerusalemia vastaan: hän mädättää siltä kansalta lihan, kun se vielä seisoo jaloillaan, sen silmät mätänevät kuopissansa, ja sen kieli mätänee sen suussa...

Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa." (Sak. 14: 12,16). Laajasti esitetty käsitys, että kaikki ihmiset kuolisivat tuossa tuomio- ja puhdistusprosessissa ennen tuhatvuotista valtakuntaa, ei siis pidä yhtä Pyhien Kirjoitusten todistuksen kanssa.

" Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne.

Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: "Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana." (Jes. 2:2-3).

"Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä tulee kansoja, monien kaupunkien asukkaita,

ja toisen asukkaat menevät toiseen ja sanovat: 'Lähtekäämme, käykäämme etsimään Herran mielisuosiota, etsimään Herraa Sebaotia.' - 'Minäkin lähden.'

Ja monet kansat, väkevät pakanakansat, tulevat Jerusalemiin etsimään Herraa Sebaotia, etsimään Herran mielisuosiota.

Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä tarttuu kymmenen miestä kaikista pakanakansain kielistä, tarttuu Juudan miestä liepeeseen sanoen: 'Me tahdomme käydä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne. (Sak. 8: 20-23).

Mutta aikaisemmin tapahtuu se, mistä näkijä Johannes edelleen kertoo: "Ja sen jälkeen minä näin: todistuksen majan temppeli taivaassa avattiin;

ja ne seitsemän enkeliä, joilla oli ne seitsemän vitsausta, lähtivät temppelistä, puettuina puhtaisiin, hohtaviin pellavavaatteisiin ja rinnoilta vyötettyinä kultaisilla vöillä.

Ja yksi niistä neljästä olennosta antoi niille seitsemälle enkelille seitsemän kultaista maljaa, täynnä Jumalan vihaa, hänen, joka elää aina ja iankaikkisesti.

Ja temppeli tuli savua täyteen Jumalan kirkkaudesta ja hänen voimastansa, eikä kukaan voinut mennä sisälle temppeliin, ennenkuin niiden seitsemän enkelin seitsemän vitsausta oli käynyt täytäntöön." (Ilm. 15:5-8).

Luku 16

Seitsemän vihanmaljaa

Jumalan vihatuomioiden loppu

Luvussa 15 ilmoitetut vihanmaljatuomiot toteutuvat luvussa 16: "Ja minä kuulin suuren äänen temppelistä sanovan niille seitsemälle enkelille: 'Menkää ja vuodattakaa ne seitsemän Jumalan vihan maljaa maan päälle.' " (16:1). Jeesuksen Kristuksen Evankeliumin kautta tuodaan ihmiskunta armonajan lopulla vielä viimeistä kertaa Jumalan lahjoittaman rakkauden, kaiken velan ja synnin täydellisen anteeksiantamisen lähelle. Sille tarjotaan täydellistä pelastusta siinä määrin, että suodaan mahdollisuus takaisin asettamiseen Jumalan pojiksi ja tyttäriksi ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Joka hylkää Jumalan armotarjouksen, hänen täytyy kärsiä Jumalan vanhurskaasta vihasta.

Ensimmäisen vihanmaljan saavat tuntea ne, jotka ovat vastaanottaneet pedon merkin ja kumartaneet sen kuvaa. "Ja ensimmäinen lähti ja vuodatti maljansa maan päälle; ja tuli pahoja ja ilkeitä paiseita niihin ihmisiin, joissa oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa.

Ja toinen enkeli vuodatti maljansa mereen, ja se tuli vereksi, ikäänkuin kuolleen vereksi, ja jokainen elävä olento kuoli, mitä meressä oli.

Ja kolmas enkeli vuodatti maljansa jokiin ja vesilähteisiin, ja ne tulivat vereksi.

Ja minä kuulin vetten enkelin sanovan: 'Vanhurskas olet sinä, joka olet ja joka olit, sinä Pyhä, kun näin olet tuominnut.

Sillä pyhien ja profeettain verta he ovat vuodattaneet, ja verta sinä olet antanut heille juoda; sen he ovat ansainneet.'

Ja minä kuulin alttarin sanovan: 'Totisesti, Herra Jumala, Kaikkivaltias, totiset ja vanhurskaat ovat sinun tuomiosi.'

Ja neljäs enkeli vuodatti maljansa aurinkoon, ja sille annettiin valta paahtaa ihmisiä tulella.

Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä, hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset; mutta he eivät tehneet parannusta, niin että olisivat antaneet hänelle kunnian.

Ja viides enkeli vuodatti maljansa pedon valtaistuimelle, ja sen valtakunta pimeni; ja he pureskelivat kielensä rikki tuskissansa

ja pilkkasivat taivaan Jumalaa tuskiensa ja paiseittensa tähden, mutta eivät tehneet parannusta teoistansa." (j. 2-11).

Ensimmäisten viiden vihanmaljatuomion aikana tapahtuu kauhistuttavaa maan päällä. Lehti kääntyy nyt: Saatana ei vainoa ja piinaa nyt uskovaisia, vaan tuomion enkelit vuodattavat vihan niiden ylle, jotka ovat palvelleet Saatanaa ja asettuneet sen käyttöön. Niinkuin kuvauksesta käy ilmi, saavat sen kokea kaikki ne, jotka ovat kumartaneet tuota uskonnollista järjestelmää ja kunnioittaneet sen kuvaa. Nämä vitsaukset ovat niin mielikuvituksen ylittäviä, ettei niistä voi lainkaan antaa selvitystä. Nyt, kun vielä on armon aika, halutaan huutaa kaikille ihmis- ja enkelkielin: "Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on!" (Jes. 55:6).

Mutta silloin on ainaisesti liian myöhäistä, niinkuin raamatuntekstissä sanotaan; kääntyminen Herran luokse on mahdotonta. Armonaika on oleva ohitse, pelastus ei enää ole mahdollinen. Ihmiskunnan on silloin valtaava epätoivo ja toivottomuus. Jokainen on silloin oleva siellä, minne hän halusi. Sen ratkaisemisen ja valinnan tekee jokainen itse, juuri nyt.

"Ja kuudes enkeli vuodatti maljansa suureen Eufrat-virtaan, ja sen vesi kuivui, että tie valmistuisi auringon noususta tuleville kuninkaille.

Ja minä näin lohikäärmeen suusta ja pedon suusta ja väärän profeetan suusta lähtevän kolme saastaista henkeä, sammakon muotoista.

Sillä ne ovat riivaajain henkiä, jotka tekevät ihmeitä; ne lähtevät koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan heidät sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä...

Ja ne kokosivat heidät siihen paikkaan, jonka nimi hebreaksi on Harmagedon." (j. 12-16).

Tämän tekstin avainsana on "taistelu". Tässä ei tarkoiteta vain jotakin taistelua jonakin kuvattuna kansojen välisenä sotaisena välienselvittelynä, vaan viimeistä suurta taistelua ennen tuhatvuotisen valtakunnan pystyttämistä. Kuvaus on yksiselitteinen; idän sotajoukot lähtevät liikkeelle. Kuivunut Eufrat osoittaa sen, mistä suunnasta on kysymys. Muista raamatunkohdista me näemme, että noiden sotajoukkojen kokoontuminen tapahtuu pohjoiseen Israelista.

"Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, Goog, sinä Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas.

Minä kuljetan sinua, panen koukut sinun leukoihisi ja nostatan sotaan sinut ja kaiken sinun sotaväkesi: hevoset ja ratsumiehet, kaikki pulskasti puettuja, suuren joukon suurine ja pienine kilpineen, miekankantajia kaikki.

Persia, Etiopia ja Puut ovat heidän kanssansa, kilvet ja kypärit on heillä kaikilla.

Goomer ja kaikki sen sotalaumat, Toogarman heimo pohjan periltä ja kaikki sen sotalaumat - lukuisat kansat ovat sinun kanssasi...

Sinä päivänä sinä kyllä huomaat, että minun kansani Israel asuu turvallisena,

ja lähdet asuinpaikastasi pohjan periltä, sinä ja sinun kanssasi lukuisat kansat, jotka kaikki ratsastavat hevosilla: suuri joukko, lukuisa sotaväki.

Sinä hyökkäät minun kansani Israelin kimppuun kuin pilvi, peittääksesi maan. Päivien lopulla on tämä tapahtuva..." (Hes. 38:3-16).

"Minä kuljetan sinua, talutan sinua, nostatan sinut pohjan periltä ja annan sinun hyökätä Israelin vuorille.

Mutta minä lyön pois jousesi sinun vasemmasta kädestäsi ja pudotan nuolesi sinun oikeasta kädestäsi.

Israelin vuorille sinä olet kaatuva, samoin kaikki sinun sotalaumasi ja kansat, jotka sinun kanssasi ovat: minä annan sinut petolinnuille, kaikille siivekkäille ja metsän eläimille ruuaksi." (Hes. 39:2-4).

"Vuorille levinneenä niinkuin aamurusko on lukuisa ja väkevä kansa, jonka vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule, tulevaisten polvien vuosiin saakka." (Jooel 2:2).

"Pyhä sota", jonka islamilainen maailma yhä uudelleen mainitsee, on silloin todellakin tapahtuva. "Julistakaa tämä pakanakansain seassa, alkakaa pyhä sota, innostakaa sankareita, lähestykööt, hyökätkööt kaikki soturit!...

Lähtekööt liikkeelle, hyökätkööt kansakunnat Joosafatin laaksoon; sillä siellä hän istuu tuomitsemassa kaikkia pakanakansoja, joka taholta tulleita." (Jooel 3:9,12).

"MINÄ olen antanut käskyn vihkiytyneilleni ja kutsunut urhoni vihani työhön, ylvääni, riemuitsevaiseni.

Kuule, vuorilla käy kuin paljon väen pauhina; kuule valtakuntain, kokoontuneitten kansojen kohinaa: Herra Sebaot katsastaa sotajoukkoansa.

He tulevat kaukaisesta maasta, taivaan ääristä, Herra ja hänen vihansa aseet, hävittämään kaiken maan" (Jes. 13:3-5).

"Sillä Herralla on koston päivä, maksun vuosi Siionin asian puolesta." (Jes. 34:8).

Saatanallinen kolminaisuus:
lohikäärme, peto, väärä profeetta

Se saatanallinen kolminaisuus, joka mainitaan Ilm. 16:13, vaikuttaa tuona ajankohtana koko maan päällä. Saatanahan on tämän maailman ruhtinas ja on tekevä toiseksi viimeisimmän valtavan yrityksensä saadaksensa aikaan kauhistuttavaa tuhoa, kun hän koko yhtenäisen sotajoukon kanssa kääntyy Israelia vastaan (Sak. 14:2). Saatana, lohikäärme, hallitsee silloin niinhyvin poliittista kuin uskonnollistakin aluetta. Hän pitää vallassansa koko ihmiskuntaa, joka on asettunut hänen käyttöönsä.

Tästä paholaismaisesta kolminaisuudesta - lohikäärme/saatana, peto/poliittinen hallitsija, väärä profeetta/uskonnollinen johtaja - tulevat esiin nuo kolme paholaisen henkeä, aikaansaavat jopa monenlaisia ihmeitäkin - jotka ovat valheen ja petoksen ihmeitä - ja menevät koko maanpiirin kuningasten luokse. Tuona ajankohtana ovat kaikki valtionpäämiehet, ja kuka tahansa sitten onkin vastuullisessa asemassa, oleva saatanan suoranaisessa vaikutuksessa. Tässä kohden ei ole tilaa millekään poikkeuksille. Riippumatta väestön asenteesta eri maissa Israelin kansaa kohtaan, täytyy hallitusten toimia yhdessä, koska ne ovat YK:n alaisia.

Luvussa 16 on jakeissa 17-21 muun muassa kuvattu tuon suuren Babylonin kaupungin tuho. Tässä ei ole kysymys muinaisesta Baabelin kaupungista Eufratin varrella, joka myöhemmin, kielten sekoittamisen jälkeen nimettiin uudelleen "Babyloniksi", mikä käännettynä merkitsee "sekoitusta", ja jota ei enää ole edes olemassa, vaan kysymys on vertauskuvallisesta Babylonin kaupungista. Sitä kuvaillaan yksityiskohtaisesti Ilmestyskirjan eri luvuissa.

"Ja seitsemäs enkeli vuodatti maljansa ilmaan, ja temppelistä, valtaistuimelta, lähti suuri ääni, joka sanoi: 'Se on tapahtunut.'

Ja tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää; ja tuli suuri maanjäristys, niin ankara ja suuri maanjäristys, ettei sen vertaista ole ollut siitä asti, kuin ihmisiä on ollut maan päällä.

Ja se suuri kaupunki meni kolmeen osaan, ja kansojen kaupungit kukistuivat. Ja se suuri Babylon tuli muistetuksi Jumalan edessä, niin että hän antoi sille vihansa kiivauden viinimaljan.

Ja kaikki saaret pakenivat, eikä vuoria enää ollut.

Ja suuria rakeita, leiviskän painoisia, satoi taivaasta ihmisten päälle; ja ihmiset pilkkasivat Jumalaa raesateen vitsauksen tähden, sillä se vitsaus oli ylen suuri."

Niinkuin kokonaiskuvauksesta käy ilmi, ei tuohon aikaan ole oleva ainoastaan suuria sotilaallisia selkkauksia. Koko maapallo, maa ja meri vedetään mukaan kärsimykseen. Saaret ja vuoret joutuvat sen kohteeksi, suuri maanjäristys, jollaista ei vielä milloinkaan ole ollut maan päällä, on raunioittava maailman kaupungit ja saattava Babylonin tuhkaksi. Tuomio- ja puhdistusprosessi on tapahtuva joka suunnalta ja kaikilla tasoilla. Varmastikaan ei ole suositeltavaa kenenkään oleminen silloin maan päällä, vaan pikemminkin tulisi kaikkien, jotka uskovat Jumalan Sanan, rukoilla sitä, että olisivat arvollisia pakenemaan tätä kaikkea ja ilmestymään Ihmisen Pojan eteen: "Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä!" (Luuk. 21:36).

Luku 17

Pedolla ratsastava nainen

Luku 17 on aivan yhtä salaperäinen kuin luku 13. Niiden tunnettujen esikuvien lisäksi, jotka me jo käsitellyssä Ilmestyskirjan osassa olemme kohdanneet, me löydämme tässä nyt joitakin todella salaperäisiä esikuvia. Tässä me tarvitsemme todella ilmestystä Jumalalta voidaksemme oikealla tavalla ymmärtää ja käsittää symboliseen kuvaukseen kätketyn. Jälleen on kysymys "avainkäsitteistä", jotka johtavat symbolien tulkitsemiseen.

Joka esimerkiksi lukee jakeen 1, löytää oikean vastauksen jakeesta 15. Myöskin mitä nainen (vaimo) raamatullisessa profetiassa esittää, on selvitetty edellä olevissa luvuissa. Peto seitsemine päineen ja kymmenine sarvineen, jonka päällä tämä nainen istuu, on myöskin kylliksi tuotu esiin Kirjoituksista.

Valtaosa kaikista raamatunopettajista on yksimielisiä siitä, että tällä "suurella portolla" tarkoitetaan seitsemällä kukkulalla hallitsevaa Rooman kirkkoa. Monista olemassa olevista kirkoista on vain Rooman kirkko maallinen valtio omine ylänköalueineen. Se on itsenäinen maa lähettiläineen, niinkuin kansakuntien kesken on normaalia. Tällä tavoin on Vatikaanivaltion käytössä kaikki diplomaattiset kanavat maailman hallitusten kanssa. Paavi on myöskin «valtionpäämies», ja sen tähden hänet valtiovierailuillaan vastaanotetaan sotilaallisin kunniamenoin. Kaikilla muilla kirkoilla on enemmän tai vähemmän merkitystä vain tietyissä maissa; katolinen kirkko on tavalla tai toisella läsnä kaikkialla maailmassa. Tätä meille kuvaa tuo näkijä jakeissa 1 ja 2:

"Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa, ja puhui minulle sanoen: 'Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion, joka istuu paljojen vetten päällä,

hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet.' " Ei ole olemassa mitään toista kirkollista instituutiota, joka sellaisella tavalla himoitsisi maan kuninkaiden ja hallitsijoiden suosiota. Elokuussa 1994 paavi kääntyi Kairossa syyskuussa pidetyn maailmanväestökonferenssin tähden 184 hallituksen puoleen ja etsi erikoisesti ääri-islamilaisten maiden tukea Vatikaanin näkökannalle.

Johannes näki tämän instituution sellaisena kuin se on: "Ja hän vei minut hengessä erämaahan. Siellä minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea." (Ilm.17:3). Luvussa 12 meille näytettiin uskollinen vaimo, joka oli vastaanottanut jumalallisen siemenen ja synnytti sen mukaisesti. Tässä me näemme uskottoman naisen, joka otti vastaan vieraan siemenen. Vaikka sitä kuvataan naiseksi, vaimoksi, eli se ulkonaisesti on kirkko ja pitää suussansa Jumalan nimeä, on koko järjestelmä kuitenkin peitetty jumalaa pilkkaavilla nimillä.

Pedolla ratsastavan naisen esikuva tuo julki yksiselitteisesti: uskonnollisella vallalla on yliote maallisesta vallasta. Tämä uskoton nainen pitää suitsia kädessänsä ja ohjaa maailmallista valtaa, millä se ratsastaa. Tätä pedonvaltaa me olemme jo käsitelleet yksityiskohtaisesti luvun 13 ensimmäisessä osassa. Paremman ymmärryksen saamiseksi palvelee myöskin seuraava jae: "Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia.". Joka milloinkaan on vieraillut Vatikaanin aarrekammioissa tietää, mistä tässä puhutaan.

Jumala on jo kauan sitten etukäteen kuvannut profeetta Hesekielin kautta tämän järjestelmän ja erikoisesti sen, joka ajattelee olevansa enemmän kuin ihminen: "Näin sanoo Herra, Herra: Koska sinun sydämesi on ylpistynyt ja sinä sanot: 'Minä olen jumala, jumalain istuimella minä istun merten sydämessä', ja olet kuitenkin ihminen, et jumala, vaikka omasta mielestäsi olet jumalan vertainen - (katso myöskin 2.Tess. 2) ...

-viisaudessasi ja ymmärtäväisyydessäsi olet hankkinut itsellesi rikkautta, hankkinut kultaa ja hopeata aarreaittoihisi,

ja suuressa viisaudessasi olet kaupankäynnillä kartuttanut rikkautesi, ja niin sinun sydämesi on ylpistynyt rikkaudestasi..." (Hes. 28). Jokainen asioista perillä oleva tietää, että Vatikaanin aarrekammioissa on varastoituna mittaamattomat rikkaudet, ja että Vatikaani on osallisena kaikkialla, missä se taloudellisesti kannattaa: pankeissa, vakuutuksissa ja koko taloudessa.

Ilmestyskirjassa sanotaan edelleen 17. luvussa: "Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: 'Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti.'" (j. 5). Myöskään tätä kirjoitusta ei luonnollisestikaan kanneta näkyvänä. Niinkuin käsittämätön, selittämätön Jumalan salaisuus Kristuksessa on seurakunnan kanssa, niin on vastakohtana sille myöskin Saatanan salaisuus langenneessa kirkossa, joka myöskin on käsittämätön ja selittämätön. Saatana itse on Jumalasta langennut olento, joka ei kuitenkaan kiellä Jumalaa; sama koskee langennutta kirkkoa.

Profeetta Jeremialle paljastettiin tämän suuren instituution hengellinen tila jo hänen aikanansa. Hän kirjoittaa: "Baabel oli Herran kädessä kultainen malja, joka juovutti kaiken maan. Sen viinistä joivat kansat; sentähden kansat tulivat mielettömiksi." (51:7). Koko ihmiskunta on laajasta tietämyksestänsä huolimatta tehty hengellisesti juopuneeksi; sille ei enää ole mahdollista selvä ja raitis hengellinen arvioiminen. Kaikki väärät opit ovat huumanneet hengellisen ymmärryksen kuin liiallinen määrä viiniä. Raamatullisen suunnan voi siksi säilyttää vain se, joka tulee ulos tästä järjestelmästä.

Jeremia jatkaa edelleen: "Äkisti on Baabel kaatunut ja murskaantunut. Valittakaa hänen tähtensä! Hakekaa balsamia hänen kipuunsa, ehkä hän paranee.

'Me olemme koettaneet parantaa Baabelia, mutta ei hän ole parantunut. Jättäkää hänet ja menkäämme pois, kukin omaan maahansa; sillä hänen tuomionsa ulottuu taivaaseen asti, kohoaa pilviin saakka.' " (51:8-9).

Kenellekään uskonpuhdistajista ei ole onnistunut tämän suuren Babylonin parantaminen. Kaikkien täytyi jättää se saavuttamattomana, ja siten he perustivat omat kirkkonsa. Myöskään nyt se ei ole mahdollista. Huolimatta tapahtuvasta muutosprosessista pysyy tämä instituutio sinä, mitä se aina on ollut. Näennäinen vastaantuleminen, kuten myöskin myönnytykset, ovat omiaan vain lepyttämään kaikkia protestantteja, niin että nämä lopettaisivat kielteisen ajattelun, jotta kukaan ei korottaisi varoittavaa ääntä sitä vastaan. Tämän tarkoituksen saavuttamiseksi on roomalaisessa kirkossa käytetty toisesta Vatikaanisesta kirkolliskokouksesta lähtien paljon protestanttista sanastoa, vaikka todellisuudessa mikään ei ole muuttunut.

Tämä suuri instituutio on äitikirkko, ja kaikki siitä lähteneet kirkot ovat sen tyttäriä, jotka nyt palaavat takaisin äidin helmaan. Heillä on samoja tai samankaltaisia, osaksi yhteisiä oppeja; kaikki erottava voitetaan yksityiskohta yksityiskohdalta. Kohtalokasta siinä on se, etteivät protestanttiset kirkot ja vapaakirkot suorita mitään vertailua Raamatun kanssa eivätkä enää pyri sovittautumaan siihen, vaan pohtivat kaikkea keskenään.

Mitä tulee miljoonien marttyyrien vereen, niin sanotaan: "Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin." (j. 6). Myöskin historiankirjoitus vahvistaa tämän Kirjoitusten lausuman, erikoisesti mitä tulee valtionkirkon tuhatvuotiseen yksinvaltaan.

Jakeet 7 ja 8 kuvaavat maailmallisen ja uskonnollisen vallan muodostelmaa lopunajassa, niinkuin myöskin mitä tulee hallitsijoihin ja kuninkaisiin, samoin kuin «petoon», joka ei astu jälleen esiin merestä (luku 13:1-10) eikä maasta (luku 13:11-18), vaan syvyydestä (luku 11:7). "Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva." (j. 8).

Jakeessa 9 sanotaan meille: "Tässä on ymmärrys, jossa viisaus on: Ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä nainen istuu; ne ovat myös seitsemän kuningasta..." Seitsemän-kukkulan-kaupunki, jota myöskin "ikuiseksi kaupungiksi" kutsutaan, on maailmankuulu. Tuo paikka on maantieteellisesti määritelty. Sen ohella nuo seitsemän päätä viittaavat jo tapahtuneeseen kehitykseen ja samanaikaisesti seitsemään johtavaan läntiseen teollisuusvaltioon. Salaperäinen on vain tuo kahdeksas, joka itseasiassa kuuluu noihin seitsemään ja jota tässä kuvataan pedoksi, koska on kysymys maailmallisesta vallan harjoittamisesta.

"Ja peto, joka on ollut ja jota ei enää ole, on itse kahdeksas, ja on yksi noista seitsemästä, ja menee kadotukseen." (j. 11).

Tämä teksti on samanaikaisesti salattu ja selvä. Tässä on kysymys pienimmästä, mutta kuitenkin tärkeimmästä valtiosta yhdistyneessä Euroopassa. Joka tapauksessa kaikki hallitsijat tulevat samanaikaisesti ja samassa hetkessä aivan lopunajan lopussa asettumaan tämän yhden hallitsijan käyttöön. "Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ovat kymmenen kuningasta, jotka eivät vielä ole saaneet kuninkuutta, mutta saavat vallan niinkuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi pedon kanssa.

Näillä on yksi ja sama mieli, ja he antavat voimansa ja valtansa pedolle." (j. 12-13). Niinkuin nuo seitsemän päätä merkitsevät länsimaiden johtavaa asemaa, niin viittaavat nuo kymmenen sarvea Itä-Eurooppaan.

"He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa." (j. 14).

Viimeisen suuren taistelun yhteydessä itäeurooppalaiset valtiot, etenkin Venäjä, huomaavat tulleensa tämän uskonnollisen maailmanvallan pettämäksi, ja siten ne joutuvat vihan valtaan Rooman kirkkoa kohtaan: "Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ja peto, ne vihaavat porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa.

Sillä Jumala on pannut heidän sydämeensä, että he täyttävät hänen aivoituksensa, yksimielisesti, ja antavat kuninkuutensa pedolle, kunnes Jumalan sanat täyttyvät." Yhteistyö on kestävä vain niin kauan, että Jumalan Sana toteutuu. Itäeurooppalaiset valtiot ovat oleva mukana vain niin kauan, että lopunaikaa koskeva profetia on täyttynyt. Ne ovat määrätyt siihen, että ne tuhoavat tuon "iankaikkisen" kaupungin.

17. luvun viimeisessä jakeessa meitä vielä kerran vakuutetaan tuohon uskonnolliseen maailmaninstituutioon viitaten: "Ja nainen, jonka sinä näit, on se suuri kaupunki, jolla on maan kuninkaitten kuninkuus." On siis todellakin olemassa vain yksi kaupunki tämän maan päällä, rakennettuna seitsemälle kukkulalle, mistä harjoitetaan niin uskonnollista kuin poliittistakin valtaa koko maailman uskonnollisten ja poliittisten hallitsijoiden ylitse.

Luku 18

Suuren Babylonin tuhoaminen

Luvussa 18 kuvataan Babylonin kukistuminen ja sen tuho vielä kerran kaikkine yksityiskohtineen hyvin perusteellisesti. Jokaisen tulee todellakin itse lukea tämä luku tarkkaavaisuudella, jotta jumalallisen vihantuomion koko ulottuvuus tulisi näkyviin.

"Sen jälkeen minä näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin, jolla oli suuri valta, ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan.

Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: 'Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi.

Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta.'" (j. 1-3).

Viimeinen huuto taivaasta kaikuu armonajan lopulla ja kuuluu: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.

Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa." On mahdollista, että viimeiseen hetkeen asti ennen ylöstempaamista on vielä ihmisiä, jotka on määrätty autuuteen. Viimeisen sanoman kautta heitä kehotetaan tulemaan ulos.

Kerrotaan edelleen, että yhtenä ainoana päivänä tulevat vaiva ja suru ja nälkä, ja tuli lankeaa sen ylle. "Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut, niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. Koska hän sanoo sydämessään: 'Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä',

sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut.'

Ja maanpiirin kuninkaat, jotka hänen kanssansa ovat haureutta harjoittaneet ja hekumallisesti eläneet, itkevät ja parkuvat häntä, kun näkevät hänen palonsa savun;

he seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa ja sanovat: 'Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!'" (j. 7-10).

Koska on kysymys kaupungista, jossa Rooman sopimukset allekirjoitettiin ja joka sentähden on myöskin maailmankaupan vetopyörä, tulevat kaikki liikemiehet olemaan erikoisen tyrmistyneitä sen tuhon hetkellä.

"Ja maanpiirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä, kun ei kukaan enää osta heidän tavaraansa,

kaupaksi tuotua kultaa ja hopeata ja jalokiviä ja helmiä ja pellavakangasta ja purppuraa ja silkkiä ja helakanpunaa ja kaikkinaista hajupuuta ja kaikenlaisia norsunluu-esineitä ja kaikenlaisia kalleimmasta puusta ja vaskesta ja raudasta ja marmorista tehtyjä esineitä,

ja kanelia ja hiusvoidetta ja suitsuketta ja hajuvoidetta ja suitsutuspihkaa ja viiniä ja öljyä ja lestyjä jauhoja ja viljaa ja karjaa ja lampaita ja hevosia ja vaunuja ja orjia ja ihmissieluja.

Ja hedelmät, joita sinun sielusi himoitsi, ovat sinulta menneet, ja kaikki kalleutesi ja komeutesi ovat sinulta hävinneet, eikä niitä enää koskaan löydetä.

Niiden kauppiaat, ne, jotka rikastuivat tästä kaupungista, seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa, itkien ja surren,

ja sanovat: 'Voi, voi sitä suurta kaupunkia, joka oli puettu pellavaan ja purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä, kun semmoinen rikkaus yhdessä hetkessä tuhoutui!'" (j. 11-16).

Luvussa 17 on kuvattu tämä langennut nainen, joka yltäkylläisesti oli koristeltu kullalla, jalokivillä ja helmillä. Tässä tuodaan eteemme se, että tuo koko kaupunki vedetään mukaan tähän kauhistuttavaan hävitykseen. "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, joka oli puettu pellavaan ja purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä, kun semmoinen rikkaus yhdessä hetkessä tuhoutui!" Tässä on kolme kertaa puhe siitä, että yhdessä ainoassa hetkessä Jumalan kauhistuttava rangaistustuomio on tuleva tuon suuren ja mahtavan kaupungin ylle: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, jonka kalleuksista rikastuivat kaikki, joilla oli laivoja merellä, kun se yhdessä hetkessä tuhoutui!" (j. 19).

Tuona aikana taivaassa asuvia lunastettuja tarkoittaen näkijä kirjoittaa: "Riemuitse hänestä, taivas, ja te pyhät ja apostolit ja profeetat; sillä Jumala on hänet tuominnut ja kostanut hänelle teidän tuomionne!" (j. 20).

Viimeisissä jakeissa tuodaan sitten silmiemme eteen se, että tämä suuri kaupunki kuin myllynkivi voimalla viskataan mereen eikä sitä enää löydetä. Lisäksi Jumala itse syyttää pyhän Sanansa kautta tätä suurta, poliittisuskonnollista maailmaninstituutiota myrkyn sekoittamisesta ja noituudesta, millä se on eksyttänyt kaikki kansat, "sillä sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia, ja sinun velhoutesi villitsi kaikki kansat;

ja hänestä on löydetty profeettain ja pyhien veri ja kaikkien veri, jotka maan päällä ovat tapetut." (j. 23b-24). Niin selvästi kuin totinen Jumala on lausunut julki nämä asiat, ei kukaan ihminen uskaltaisi tehdä sitä. Totisesti, tämä maa on marttyyrien veren kastelema.

Luku 19

Riemu taivaassa Babylonin tuhon johdosta

Karitsan hääateria

Luku 19 kuvaa ensimmäisessä osassa Karitsan hääateriaa, mutta viittaa kuitenkin ensin siihen, että Jumala on kostanut tälle portolle palvelijoidensa veren ja tuominnut sen. Tuon suuren lunastettujen joukon äänekäs riemu taivaassa alkaa suurella "'Halleluja! Pelastus ja kunnia ja voima on Jumalan, meidän Jumalamme.

Sillä totiset ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa; sillä hän on tuominnut sen suuren porton, joka turmeli maan haureudellaan, ja on kostanut ja on vaatinut hänen kädestänsä palvelijainsa veren.'

Ja he sanoivat toistamiseen: 'Halleluja!' Ja hänen savunsa nousee aina ja iankaikkisesti.

Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta ja neljä olentoa lankesivat maahan ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, joka valtaistuimella istuu, ja sanoivat: 'Amen, halleluja!'

Ja valtaistuimelta lähti ääni, joka sanoi: 'Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki hänen palvelijansa, te, jotka häntä pelkäätte, sekä pienet että suuret.'"

Taivaassa oleva voittajajoukko on temmattu ylös kaikista maan vaivoista, muutettu ja palautettu takaisin nuoruutensa kukoistukseen (Job. 33:25). Siellä ei ole mitään surua, ei mitään vaivaa, ei kuolemaa - ei mitään, mikä muistuttaisi synnistä ja sairaudesta ja vanhenemisesta; siellä on vain täydellinen ihanuus ja autuus iankaikkisuudessa.

"...mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat." (1.Kor. 2:9).

"Ja minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden äänen ja ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän sanovan: 'Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen.

Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.

Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen': se liina on pyhien vanhurskautus." (j. 6-8).

Ahdistuksen aikana on maallinen morsian hääaterialla taivaallisen Ylkänsä kanssa, jonka kuvan ja olemuksen mukaiseksi se on muovattu. Tämän esikoisjoukon kohdalla on kysymys Karitsan Morsiamesta. Se on täydellisesti vanhurskautettu, pyhitetty ja puettu hohtavan valkoiseen pellavaan. Jumalan vanhurskaus on annettu sille takaisin Kristuksen kautta.

Matteus 25 puhutaan Yljän tulemuksesta ja viisaista neitsyeistä, joista sanotaan: "...ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin." (j. 10).

Matteus 22 ilmoitettiin tämä hääateria, ja eri aikojen kutsutut vieraat yrittivät löytää omia esteitään; siitä huolimatta hääsali aivan lopuksi tuli täyteen. Jos tuodaan lukuisat raamatunkohdat saman otsikon alle, niin ovat aina viisaat neitsyet, Morsian ja vieraat sama esikoisjoukko. Koska taivaassa oleminen hääaterialla on ohitse menevä, ovat lunastetut siellä vieraita, sillä hääaterian jälkeen tämä joukko palaa takaisin Herran luokse hallitaksensa yhdessä Hänen kanssansa tuhatvuotisessa valtakunnassa. Näillä käsitteillä vain tehdään selväksi saman ryhmän erilaiset asiayhteydet. Neitsyeinä he ovat koskemattomia, Morsiamena he yhdistyvät Yljän kanssa, vieraina he istuvat valittuina suuren aterian aikana Herransa kanssa saman pöydän ääressä (Matt. 8:11; Luuk. 13:29).

"Ja hän sanoi minulle: 'Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!' Vielä hän sanoi minulle: 'Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat.'

Ja minä lankesin hänen jalkojensa juureen, kumartaen rukoillakseni häntä. Mutta hän sanoi minulle: 'Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus; kumarra ja rukoile Jumalaa.' Sillä Jeesuksen todistus on profetian henki."

Profetian henki lepäsi profeettojen yllä, jotka ilmoittivat Lunastajan tulemuksen. Jeesus Kristus muodostaa pelastushistorian keskipisteen. Hänen todistuksensa kulkee kuin punainen lanka lävitse koko Pyhien Kirjoitusten. Jeesuksen todistus on profetian henki - ei profetian lahja. Monilla on Hengen lahjoja, mutta tässä on kysymys Jeesuksen Kristuksen omasta jumalallisesta todistuksesta, niinkuin Hän antoi sen luvussa 1:8: "'Minä olen A ja O', sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias." Kukaan ei vakuuttuneisuudesta voi sanoa "Jeesus on Herra!" ja tarkoittaa sillä Jumalaa, ellei Henki henkilökohtaisesti ole paljastanut sitä hänelle. Kaikilla, jotka tulevat olemaan Herran luona, on tämä Jumalan ilmestys ja siten Jeesuksen Kristuksen todistus, niinkuin Henki sen Johannekselle paljasti.

Viimeisen taistelun ratkaisee Herra itse

Luvun 19 toisessa osassa kuvataan, kuinka moninkertaisesti kruunattu Herra hääaterian jälkeen voitonsankarina tulee alas valkoisella ratsulla taivaallisten sotajoukkojen seuraamana, lyödäksensä maahan kansat ja tallataksensa Kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden kuurnan. Silloin toteutuu se, mitä on ilmoitettu ja kuvattu Vanhan- ja Uuden Testamentin eri luvuissa. Ilman epäilystä siinä on kysymys viimeisestä taistelusta ennen tuhatvuotisen valtakunnan koittamista Kaikkivaltiaan Jumalan suurena päivänä.

"Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa.

Ja hänen silmänsä olivat niinkuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua, ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse,

ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana.

Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen.

Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan.

Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: 'Kuningasten Kuningas ja herrain Herra.'"

Tuona ajankohtana ei enää puhuta armosta ja Jumalan rakkaudesta. Silloin vielä elävä, Jumalasta erotettu ihmiskunta on hyljännyt Hänen armonsa ja rakkautensa ja siten joutunut Hänen tuomioidensa ja vihansa alle. "Ja minä näin enkelin seisovan auringossa, ja hän huusi suurella äänellä sanoen kaikille keskitaivaalla lentäville linnuille: 'Tulkaa, kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle

syömään kuningasten lihaa ja sotapäällikköjen lihaa ja väkevien lihaa ja hevosten sekä niiden selässä istuvien lihaa ja kaikkien vapaitten ja orjien lihaa, sekä pienten että suurten.'" (j. 17-18).

Profeetta Hesekiel on hämmästyttävän samankaltaisesti kuvannut tämän viimeisen taistelun, johon osallistuvat maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa: "Ja sinä, ihmislapsi! Näin sanoo Herra, Herra: Käske lintuja, kaikkia siivekkäitä, ja kaikkia metsän eläimiä: Kokoontukaa, tulkaa, yhtykää joka taholta minun teurasuhrilleni, jonka minä teitä varten uhraan, suurelle teurasuhrille Israelin vuorille; syökää lihaa ja juokaa verta.

Syökää sankarien lihaa ja juokaa maan ruhtinaitten verta - oinaita, lampaita, kauriita ja härkiä, kaikki tyynni Baasanissa syötettyjä.

Syökää itsenne kylläisiksi rasvasta ja juokaa itsenne juovuksiin verestä, teurasuhrista, jonka minä teitä varten uhraan.

Tulkaa kylläisiksi minun pöydässäni ratsuista ja vaunuhevosista, sankareista ja kaikenkaltaisista sotamiehistä, sanoo Herra, Herra." (39:17-20).

Tuona ajankohtana otetaan kiinni ja heitetään elävänä tulimereen nuo kaksi päävastuussa olevaa henkilöä, nimittäin poliittinen hallitsija ja uskonnollinen johtaja. "Ja minä näin pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa hevosen selässä istuvaa vastaan ja hänen sotajoukkoansa vastaan.

Ja peto (poliittinen hallitsija) otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta (uskonnollinen hallitsija), joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa." (Ilm. 19:19-20).

Tämän viimeisen taistelun yhteydessä ei ole oleva mitään vankeja eikä paenneita. Koko sotajoukko, joka siellä suoranaisessa saatanallisessa vaikutuksessa marssii pohjoisesta Israelia vastaan, on kuoleva. "Ja ne muut saivat surmansa hevosen selässä istuvan miekasta, joka lähti hänen suustaan; ja kaikki linnut tulivat ravituiksi heidän lihastansa." (j. 21).

"Minä käyn oikeutta hänen kanssansa rutolla ja verellä. Ja minä annan sataa kaatosadetta, raekiviä, tulta ja tulikiveä hänen päällensä, hänen sotalaumojensa päälle ja lukuisain kansojen päälle, jotka hänen kanssansa ovat.

Niin minä osoitan suuruuteni ja pyhyyteni sekä teen itseni tunnetuksi lukuisain pakanakansain silmien edessä. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra." (Hes. 38:22-23).

Luku 20

Saatanan kahlitseminen

Ensimmäisen ylösnousemuksen päätös marttyyrien kautta

Tuhatvuotinen rauhavaltakunta

Luvun 20. alussa meille sanotaan, mitä tapahtuu Saatanalle, kaiken pahan alulle, Jumalan vastapelurille ja vastustajalle. Hänet otetaan kiinni ja heitetään syvyyteen. "Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään.

Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi

ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa."

Niinkuin me näimme luvussa 12, syöstään Saatana joukkoinensa maan päälle Morsiusseurakunnan ylösmenemisen yhteydessä. Tässä meille sanotaan, että hänet heitetään maan päältä syvyyteen. Profeetta Jesaja antaa meidän tietää, että korkeuden sotajoukkoa, mikä tarkoittaa ylimaallisia voimia ja valtoja, jotka ovat asettuneet Saatanan puolelle ja ovat nousseet Herraa vastaan, myöskin rangaistaan, ja ne vangitaan yhdessä maan hallitsijan kanssa. (Jes. 24:21-23). Paavali kirjoittaa, että Jumala on täysin riisunut aseista nämä voimat ja vallat, asettanut julkisen häpeän alaiseksi ja Kristuksessa voittanut ne (Kol. 2:15). Mutta nämä voitetut vihollisen vallat ovat yhä vielä yläilmoissa, ja sentähden Paavali vaatii uskovaisia hengelliseen taisteluun: "Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa." (Ef. 6:12).

Jae 4 sisältää kaksi hyvin tärkeätä tapahtumaa, jotka toteutuvat juuri ennen tuhatvuotisen valtakunnan koittamista: Ensiksi on oleva ennakkotuomio; toiseksi ilmoitetaan niiden eläväksi tuleminen, jotka vainon aikana ovat kärsineet marttyyrikuoleman. "Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut (katso 5. sinetti), jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta."

Tässä tekstissä ei ole enää puhe hääateriasta ja ylöstempaamisesta, koska se, mitä sanotaan Ilm. 20, tapahtuu ylöstempaamisen ja hääaterian jälkeen. Jumalan Sana on joka suhteessa täydellinen ja aivan tarkka. Me saamme tässä viimeisen tiedon siitä, että marttyyrit ovat pysyneet uskollisina ahdistuksen ajassa eivätkä ole ottaneet merkkiä eivätkä ole kumartaneet kuvapatsasta.

Tässä mainittu tuomio on väliaikainen tuomion julistus ennen tuhatvuotisen valtakunnan pystyttämistä eikä ole "viimeinen tuomio", joka tunnetaan lopputuomiona valkoisen valtaistuimen edessä, kun kaikki kuolleet nousevat ylös ja tuomitaan.

Profeetta Daniel kirjoittaa rinnakkaisesti Ilm. 20:4 kanssa: "Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta.

Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin... (Dan. 7: 9-10).

Kun Jumala nähdään vanhuksena, niin silloin se ei merkitse sitä, että Hän olisi väsynyt isoisä. HÄN on Henki, Hänen vuosillansa ei ole sen paremmin alkua kuin ei loppuakaan. Tuomarina Hän edustaa itseänsä Vanhaikäisenä valkoisine päineen korkeimpana auktoriteettinä. Entisaikojen tuomarit omaksuivat tästä kuvasta sen, että he pitivät valkoisia peruukkeja. Tämä Herran Jumalan ilmestymiskuva Tuomarina tuo julki Hänen auktoriteettinsa ja kunniakkuutensa.

Niinkuin ilmestyskirjassa, niin käy Danielissakin asiayhteydestä selvästi esiin se, että tämän tuomion kohdalla on kysymys viimeisestä selvittelystä tämän kuluvan aikakauden lopussa. Profeetta Daniel kuvaa nimittäin loppujakson yksityiskohtia eikä sitä mitä tuhannen vuoden jälkeen tapahtuu: "Minä katselin, ja silloin, niiden herjaavien sanojen tähden, joita sarvi puhui, minun katsellessani peto tapettiin, ja sen ruumis hävitettiin ja heitettiin tuleen palamaan.

Ja muiltakin pedoilta otettiin valta pois; niiden elämän pituus oli määrätty aikaa ja hetkeä myöten.

Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.

Ja HÄNELLE annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä." (7:11-14).

Jeesus Kristus, joka on paljastanut itsensä Ihmisen Poikana, ottaa silloin valtansa ja asettuu kirkkautensa valtaistuimelle. "Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.

Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista." (Matt. 25:31-32).

Danielissa avattiin kirjat, mutta ei Elämän Kirjaa. Siellä me luemme myöskin pedoista, että niiden elinaika oli määrätty aikaa ja hetkeä myöten. Siinä on myöskin kirjoitettuna, että Ihmisen Poika ilmestyy kunnianarvoisen Vanhuksen eteen ja saa vallan ja kunnian ja valtakunnan, joka on pysyvä ainaisesti. Asiayhteys tulee selvästi esiin Danielista ja Matteuksesta. Daniel 7 mainitaan myöskin kolmen ja puolen vuoden vainonaika. Sen jälkeen on tämän maailman valtakunnilla oleva loppunsa ja taivaallinen valtakunta on oleva lujasti perustettuna maan päällä.

"Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.

Sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan loppuun asti.

Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset." (Dan. 7:25-27). Nämä asiat eivät sovi lopputuomioon, sillä sen jälkeen seuraa uusi alku uudessa maassa.

Näissä sanankohdissa ei myöskään ole puhe yleisestä ylösnousemuksesta tai lopullisesta tuhoamisesta tulimeressä; tässä puhutaan Ihmisen Pojasta, joka on tuomitseva ja julistava oikeutta, ennenkuin Hän pystyttää taivaallisen valtakuntansa maan päällä.

Sama koskee Matteus 25 jakeesta 31 alkaen, missä ei sen paremmin avata kirjoja kuin ei myöskään Elämän Kirjaa, niinkuin tulee olemaan "viimeisellä tuomiolla". Nämä molemmat sanankohdat selitetään virheellisesti lopputuomioksi valkoisen valtaistuimen edessä. Niinkuin asiayhteydestä tulee esiin, on se täysin mahdotonta. Lisätodiste sille on se tosiasia, ettei yksittäisiä tuomita, vaan kansat, jotka auttoivat tai eivät auttaneet veljiä, juutalaisia, vainon aikana. Se on tapahtuva ennenkuin kuningaskunta alkaa. Sen tähden se on Kuningas, joka tässä puhuu, ei Tuomari: "Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti...

Niin Kuningas (ei Tuomari) vastaa ja sanoo heille..." (Matt. 25:34-40). Kuningaskunta (valtakunta) on tuhatvuotinen valtakunta, ei iankaikkisuus (1.Kor. 15:25).

Profeetta Jesaja on kuvannut mainitun tuomionjulistuksen seuraavasti: "Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan." (Jes. 2:4).

Tällä tuomiolla kaksitoista apostolia tulevat Herran kanssa tuomitsemaan Israelin kaksitoista sukukuntaa. "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä (uudelleenmuodostelussa), jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa." (Matt. 19:28).

Jumalan miehet kansakunnista tulevat tuomitsemaan kansoja ja sen jälkeen hallitsemaan niitä. "Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan? Ja jos te tuomitsette maailman, niin ettekö kelpaa ratkaisemaan aivan vähäpätöisiä asioita?" (1.Kor. 6:2). Jumalan kohdalla kaikki tapahtuu oikealla ajalla: hääaterialla se, mikä sinne kuuluu; tuhatvuotisessa valtakunnassa se, mikä sitä varten on luvattu. Eri tuomioiden suhteen on aivan samoin.

Marttyyrit suuresta ahdistuksen ajasta ovat osa ensimmäistä ylösnousemusta ja he tulevat osallistumaan valtakunnan hallintaan. Kaikkien uskovaisten vakava pyrkimys tulisi olla uskollinen kuolemaan asti, sillä kukaan ei tiedä mihin ryhmään hän kuuluu. Kuuluu joku sitten valittuun Morsiameen tai kutsuttuun, tänne jäävään seurakuntaan - jokaiselle palkitaan sen uskollisuus.

Kaikille niille uskovaisille, jotka eivät kuulu valittuun esikoisjoukkoon ja siten eivät tule ylöstemmatuiksi ja osallisiksi hääateriaan, mutta siitä huolimatta pysyvät uskollisina, on toivo, että he tosin kulkevat ahdistuksen lävitse, mutta sitten kuitenkin osallistuvat tuhatvuotiseen valtakuntaan (katso Ilm. 7, toinen osa).

Juutalaisten marttyyrien 5. sinetissä tuli odottaa kunnes loputkin olivat kärsineet kuoleman kuten he (Ilm. 6:9-11). Molemmissa kohdissa on avainsana "sielut": "niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden" - "ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden..." (Ilm. 20:4). On se sitten Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen yhteydessä (Matt. 27), Hänen tulemuksensa yhteydessä ylöstempaamista varten (1.Kor. 15:1; 1.Tess. 4) tai Hänen kuningaskuntansa pystyttämisen yhteydessä (Ilm. 20): kaikki Hänen ensimmäisestä tulemuksestansa tuhatvuotisen valtakunnan alkuun asti herätetyt kuuluvat "ensimmäiseen ylösnousemukseen".

"Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.

Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta." (Ilm. 20:5-6). Tuhatvuotisen valtakunnan alussa on saavutettu täysi luku ja ensimmäinen ylösnousemus on ohitse.

Jakeissa 7-9 meille kuvataan sitä, mitä aivan lyhyenä ajanjaksona tuhatvuotisen kuninkaanvallan loputtua tapahtuu: "Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan,

ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka.

Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät."

Niin pian kuin Saatana jälleen nousee ylös syvyydestä ja päästetään vapaaksi, eksyttää se sitten viimeiseen kapinaan maan päällä elävät kansat, joita siihen asti on hallittu rauhanomaisesti. Vaikka he elävät noiden tuhannen vuoden ajan rauhassa, eivät he kuitenkaan ole saava mitään henkilökohtaista suhdetta Jumalaan, koska he eivät milloinkaan ole vastaanottaneet sovitusta Kristuksessa, ja sentähden ovat pysyneet Hänestä erotettuina. Sitten kuitenkin tulee Saatanan ja kaikkien häntä kuunnelleiden ja hänen vaikutuksessa olleiden ylle suuri loppu kauhuinensa.

"Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät.

Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat." Peto ja väärä profeetta heitettiin jo luvun 19:20 mukaisesti tulijärveen.

Tämä erikoislaatuinen "kolminaisuusyhdistymä": Saatana, peto, väärä profeetta katoavat sitten tulijärveen niiden kanssa, jotka olivat heidän vaikutuksensa alla. Heistä me emme iankaikkisuudessa ole kuuleva eikä näkevä mitään.

Toinen ylösnousemus ja viimeinen tuomio

Ilmestyskirja 20:11-15 kuvataan viimeinen tuomio. Tämä teksti on hyvin selvä eikä tarvitse mitään selvitystä niinkuin ei moni muukaan asia Pyhissä Kirjoituksissa: "Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.

Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.

Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen."

Lopputuomiolla on vielä sellaisia, joiden nimet ovat Elämän Kirjassa, jotka siis elinaikanansa ovat armosta vastaanottaneet iankaikkisen elämän, ja sen tähden ei toisella kuolemalla ole valtaa heihin. Ensimmäinen kuolema koittaa, kun sielu jättää ruumiin; toinen kuolema, kun henki lähtee sielusta. Silloin toteutuu: "Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava." (Hes. 18:4). Synti ei tässä ole vain Jumalan käskyjen rikkominen, henkilökohtainen syyllisyys Kaikkivaltiaan edessä, sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla - tässä on kysymys epäuskon synnistä, mistä meidän Herramme puhui: "Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." (Joh. 8:24). Epäuskon synti on syy eletyissä synneissä kuolemiseen. Uskon palkka täytettyyn lunastukseen ovat täydellinen anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä.

Yksinomaan Kristuksessa Jumala on paljastanut itsensä meidän pelastukseksemme; vain uskon kautta Häneen me voimme tulla autuaiksi. "Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.

Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää." (1.Joh. 5:11-12).

Kaikki ihmiset, jotka milloinkaan ovat eläneet maan päällä, ovat ilmestyvä lopputuomiolla. Heidät tuomitaan tekojensa mukaan, mitä he elinaikanansa ovat tehneet. Siellä on sellaisia, jotka ovat uskoneet Kristukseen, ja myöskin sellaisia, jotka eivät sitä ole tehneet. Kaikki ne, joiden nimet eivät ole kirjoitettuna Elämän Kirjaan, heitetään tulijärveen; tämä on toinen kuolema, jolla ei itsessänsä ole mitään elämää. Me emme näe heitä milloinkaan enää. Sen jälkeen on Jumala kaikkine lapsinensa tekevä uuden alun uudessa maassa.

Luku 21

Uuden taivaan ja uuden maan ilmoittaminen

Uuden Jerusalemin ihanuus

Kadotettujen kauhistuttava osa

Luvun 21 ensimmäinen jae kuuluu oikeastaan luvun 20 loppuun. Heti lopputuomion jälkeen sulautuu aika iankaikkisuuteen, ja täyttyy se, mitä Sanassa ennustettiin: "Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet..."

Jo profeetta Jesajan kautta Herra oli ilmoittanut uuden taivaan ja uuden maan: "Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu" (65:17).

Apostoli Pietari yhtyy tähän sanaan ja kirjoittaa: "Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu" (2.Piet. 3:13).

Johannes mainitsee tässä aluksi lupauksen uudesta taivaasta ja uudesta maasta, mutta jatkaa sitten ja kuvailee Uuden Jerusalemin, joka tuhatvuotisen valtakunnan alussa laskeutuu taivaasta, samoin kuin sen tilan, mikä vallitsee kuninkaanvallan aikana maan päällä. Profeetta Jesaja puhui jo mainitussa tekstissä myöskin uudesta taivaasta ja uudesta maasta, mutta heti sen jälkeen hän kuvaa myöskin sen tilan, mikä vallitsee tuhatvuotisessa valtakunnassa. Sen hän tekee jakeissa 18-25. Kerrotaan, että syntyy vielä lapsia, ja nuorin kuolee satavuotiaana; rakennetaan taloja, istutetaan viinitarhoja. Elämä siis jatkuu maan asukkaiden keskuudessa tuhatvuotisessa valtakunnassa - sillä erotuksella, että paholainen ei enää tule olemaan vapaana. Sen tähden voivat susi ja lammas laiduntaa yhdessä jne (Jes. 11:6, Jes. 65:25 jne).

Uudessa maassa pätevät sitten Jumalan iankaikkiset käskyt, eivätkä enää ajalliset, niinkuin ne esitetään Jesajan tekstissä: nimittäin että kuukausittain uudenkuun aikaan ja viikottain sapattina kaikki liha tulee Herran kasvojen eteen palvoaksensa Häntä. Myöskään ei uudessa maassa ole enää sitä, mitä luvussa 66:24 kuvataan: "Ja he käyvät ulos katselemaan niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta; sillä heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle." Tähän tekstiin Herra viittasi Markus 9:48. Uudesta maasta ei kuitenkaan ole nouseva mikään vanha savu uuteen taivaaseen.

Uusi Jerusalem, joka seuraavassa tekstissä kuvataan, täytyy erottaa uudesta taivaasta ja uudesta maasta. Näkijä jatkaa: "Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.

Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: 'Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;

ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.'" (21:2-4).

Tässä tekstissä viitataan ensin Uuteen Jerusalemiin, joka on identtinen Morsiamen kanssa. Meidän täytyy panna merkille: toisaalta on Uusi Jerusalem - Morsiamen asuinpaikka, toisaalta maallinen Jerusalem Siionin vuorella - Israelin asuinpaikka. Kaikki on kuvattu tarkasti, ja meidän täytyy vain erottaa siinä, mitä ryhmää puhutellaan ja ketä tarkoitetaan. Aina kun on puhe Uudesta Jerusalemista, on kysymys Morsiusseurakunnasta; kun puhutaan tästä Jerusalemista, on kysymys Israelista.

"...vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö,

taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö..." (Hebr. 12:22-23).

Maallisesta Jerusalemista sanotaan: "Ja hän hävittää tällä vuorella verhon, joka verhoaa kaikki kansat, ja peiton, joka peittää kaikki kansakunnat.

Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut." (Jes. 25:7-8).

Hääaterian jälkeen Morsianta kutsutaan "Karitsan Vaimoksi". Ennen häitä hän on Morsian, häiden jälkeen vaimo. Tällaisillä hyvin ymmärrettävillä symboleilla meitä informoidaan tarkalleen pelastushistorian kehityksen edistymisen mukaisesti. Esikoisjoukon ylöstempaamisen hetkellä Morsian ottaa asumuksensa Uudessa Jerusalemissa. Sen tähden Morsian ja Uusi Jerusalem ovat identtiset, aivan kuten Israel on identtinen maallisen Jerusalemin kanssa.

Sen mukaisesti mitä meille kerrotaan, on Uusi Jerusalem siinä asuvan Morsiamen kanssa laskeutuva tuhatvuotisen valtakunnan koittaessa taivaasta ja leijaileva maallisen Jerusalemin yläpuolella. Molemmat ovat kirjoitettuna, koska Jumala on palveleva molempia alueita: Hän on asuva heidän yläpuolellansa pitää aivan yhtä paljon paikkansa kuin myöskin: Hän on asuva heidän keskellänsä. "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa..."

Ilm. 7:5 sanotaan: "...ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä." Niin sen jo profeetta Jesaja näki Hengessä: "Ja Herra luo Siionin vuorelle koko asuinsijansa ylle ja sen juhlakokousten ylle pilven päivän ajaksi ja savun ynnä tulenliekin hohteen yöksi, sillä kaiken kirkkauden yllä on oleva peite" (4:5).

Silloin on oleva siten, kuin mitä Jumala alussa halusi. Kaikki pitää paikkansa. Toisiin pätee: Hän on asuva heidän yllänsä; toisiin: Hän on oleva heidän keskellänsä ja heidän kanssansa. Morsiamen suhteen, joka on oleva Uudessa Jerusalemissa, pätee kuvaus niistä katsoen, jotka ovat maallisessa Jerusalemissa: heidän yllänsä, voittajiin sopii kuvaus heidän alapuolellansa. Joka tapauksessa kaikki pitää paikkansa siinä yhteydessä, mihin se kuuluu.

Nyt Herra on omiensa kanssa, Hengessä heidän keskellänsä, heissä ja heidän kanssansa. Hänen kuningaskuntansa toteutuessa Hän on näkyvällä tavalla toisten kanssa, ja on asuva toisten yläpuolella. Hänen kirkkautensa on täyttävä maanpiirin. Hän on hallitseva maailmanlaajuisesti Kuninkaana ja Hänen omansa Hänen kanssansa.

" Ja valtaistuimella istuva sanoi: 'Katso, uudeksi minä teen kaikki.' Ja hän sanoi: 'Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet.'" (Ilm. 21:5). Varmuus Jumalan Sanassa on absoluutti, joka on kaiken epäilyksen yläpuolella ja samalla takuu sille, että kaikki on siten ja tulee olemaan, niinkuin Jumala on sen sanonut. Uskova itse kohotetaan sen kautta kaiken epäilyksen yläpuolelle ja hän lepää Jumalassa. Se ei ole ihminen, jolla on varmuus itsessänsä; tuo varmuus tulee Jumalasta Sanan kautta ja tulee yksilön osaksi, joka uskoo sen.

Puhuva ja vaikuttava, Kaikkivaltias, huudahtaa sitten: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi." (j. 6). Hänessä kaikella on alkunsa - saanut alkunsa, Hänessä on oleva täydellistäminen, sillä Häneen ja Häntä varten ja Hänen kauttansa on kaikki luotu Hänen kirkastamiseksensa. "Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani."

Seuraavasta jakeesta käy ilmi se, että tässä puhuteltujen kohdalla on kysymys voittajajoukosta, jolle seitsemässä kirjeessä, luvuissa 2 ja 3, annettiin lukuisat lupaukset. He pääsevät silloin omistukseensa Jumalan perillisinä, joita on ajateltu Hänen Testamentissansa. He ovat todelliset Jeesuksen Kristuksen kanssaperilliset (Room. 8:17).

Eri sanankohdissa meille mainitaan viittauksia ja merkkejä, Jumalan poikien ja tyttärien edellytyksiä ja ominaisuuksia, joiden kohdalla sitten seuraava ilmaisu toteutuu oikeutetusti: "...ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias" (2.Kor. 6:18). "Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia." (Room. 8:14).

Käsiteltävän luvun 8. jakeessa puhutaan niistä, jotka eivät anna mukauttaa itseänsä Jumalan pelastussuunnitelmaan. Vastoin kuin lunastetuille, sanotaan niille, jotka ovat uhmanneet Jumalaa, vastustaneet Häntä ja hyljänneet pelastuksen ja halveksineet sitä: "Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema." (Ilm. 21:8).

Tässä jakeessa ei puhutella ainoastaan murhaajia ja velhoja, epäjumalanpalvelijoita ja valehtelijoita, vaan ylipäätänsä uskosta osattomia. Näitä ovat sellaiset, jotka eivät halunneet uskoa, että Jumala Kristuksessa on henkilökohtaisesti paljastanut itsensä heidän pelastukseksensa. Apostoli Johannes on osuvalla tavalla tuonut julki sen, mitä ne, jotka eivät usko Jumalaa, tekevät Hänestä, Totisesta: "Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa." (1.Joh. 5:10-12). Jumala pysyy totisena, vaikka jokainen ihminen on valehtelija (Room. 3:4). Hyvä sen, joka uskoo Häntä, sillä muutoin hän syyttää valheesta Häntä, joka yksin on totinen.

Johannes kirjoittaa samassa luvussa todellisista uskovaisista: "Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä." (j. 20).

Uuden Jerusalemin kuvaus

"Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: 'Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon.'

Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä,

ja siinä oli Jumalan kirkkaus; sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristallinkirkas jaspiskivi;

siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet;

idässä kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja lännessä kolme porttia.

Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä." (21: 9-14).

Tässä on kysymys Uudesta Jerusalemista, joka laskeutuu "...ja siinä oli Jumalan kirkkaus; sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristallinkirkas jaspiskivi." Tässä kuvauksessa mainitaan kaksitoista porttia ja kaksitoista peruspilaria. Toisissa ovat kahdentoista apostolin, toisissa kahdentoista esi-isän nimet; Vanhan- ja Uuden Liiton edustajat tekevät yhteensä kaksikymmentäneljä vanhinta. Jumalalla on vain yksi valittu seurakunta, johon sisältyvät kaikki Häneen uskovat Vanhasta- ja Uudesta Liitosta. Vanhan Testamentin pyhät, jotka nousivat ylös Jeesuksen kanssa (Matt. 27), kuuluvat siihen. Ensimmäinen ylösnousemus on suurin päämäärä. Tätä Paavali tarkoitti Fil. 3:10-11, kun hän toi julki kaipauksensa olla osallinen ensimmäiseen ylösnousemukseen.

Vanhan Testamentin uskovaiset asettivat toivonsa Messiaan tulemukseen ja siten lunastukseensa. Tässä uskossa Häneen he ovat nukkuneet pois. Uuden Testamentin uskovaiset uskovat Kristukseen, Lunastajaan, joka on täyttänyt kaiken kaikkia varten.

Pyhää kaupunkia kuvaillaan eri perspektiiveistä: "Ja sillä, joka minulle puhui, oli mittasauvana kultainen ruoko, mitatakseen kaupungin ja sen portit ja sen muurin.

Ja kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Ja hän mittasi sillä ruovolla kaupungin: se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa. Sen pituus ja leveys ja korkeus olivat yhtä suuret.

Ja hän mittasi sen muurin: se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää, ihmismitan mukaan, joka on enkelin mitta.

Ja sen muuri oli rakennettu jaspiksesta, ja kaupunki oli puhdasta kultaa, puhtaan lasin kaltaista.

Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä; ensimmäinen perustus oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalkedon, neljäs smaragdi,

viides sardonyks, kuudes sardion, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli, yhdeksäs topaasi, kymmenes krysoprasi, yhdestoista hyasintti, kahdestoista ametisti.

Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä; kukin portti oli yhdestä helmestä; ja kaupungin katu oli puhdasta kultaa, ikäänkuin läpikuultavaa lasia."

Uusi Jerusalem kohoaa kuin valopyramidi taivasta kohden, mistä se laskeutuu. Meille kerrotaan, että pituus leveys ja korkeus ovat kukin 2200 km. Jo Abraham etsi tätä pyhää kaupunkia lujine perusmuureinensa, jonka rakentaja on itse Jumala (Hebr. 11:10). Paavali kirjoittaa "Jerusalemista ylhäällä", että se on meidän kaikkien äiti (Gal. 4:26).

Jakeissa 22 ja 23 kuvataan Jumalan Karitsa pelastushistorian keskipisteenä: "Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa.

Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa." Onko tämä salaisuus meille ymmärrettävä, valaistu tai ei - on kuitenkin niin, että Jumala on Kristuksessa paljastanut itsensä pelastusta tuovana ihmiskunnalle. Kristus on Herran Jumalan säteily henkilökohtaisesti. Valo ja elämä ovat yksin Hänessä, jossa Jumaluuden täyteys asuu ruumiillisesti (Kol. 2:9). "Sillä Jumala, joka sanoi: 'Loistakoon valkeus pimeydestä', on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa." (2.Kor. 4:6).

"Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa. Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole..." (Ilm. 21:24-25). Eräs laulunkirjoittaja laulaa: "Mitään yötä ei siellä ole, mitään yötä ei siellä ole, koska Jeesus aina aurinkona loistaa..." Maan päällä on tuhatvuotisen valtakunnan aikana vielä oleva päivä ja yö, mutta ei uudessa, taivaallisessa Jerusalemissa. Profeetta Jesaja viittaa tähän maalliseen Jerusalemiin ja kirjoittaa, mitä siellä on oleva: "Sinun porttisi pidetään aina auki, ei niitä suljeta päivällä eikä yöllä, että kansojen rikkaudet tuotaisiin ja heidän kuninkaansa saatettaisiin sinun tykösi." (60:11).

"...ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet. Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan." (Ilm. 21:26-27).

"Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä..." (Ilm. 22:3).

On välttämätöntä vielä kerran selvästi korostaa eroa niiden välillä, jotka ovat kirjoitettuna "Elämän Kirjaan" ja niiden, jotka ovat kirjoitettuna "Karitsan Elämänkirjaan". Ne, jotka ovat osallisia ensimmäiseen ylösnousemukseen, ovat he sitten taivaallisessa tai maallisessa Jerusalemissa - heidän nimensä ovat joka tapauksessa Karitsan Elämänkirjassa, josta ei oteta tai pyyhitä pois mitään. Ennaltatietämisen kautta Jumala saattoi määrätä ennalta. Hän tunsi ne, jotka täysin uskoisivat Häntä ja seuraisivat Häntä. Kaikkien pelastettujen nimet, jotka menevät iankaikkiseen elämään, ovat Elämän kirjassa. Sen tähden ei viimeisen ylösnousemuksen kohdalla enää lainkaan mainita Karitsan Elämänkirjaa.

Jäljelle jääneiden kansojen kuninkaat, joita Kristus Kuninkaana on hallitseva, ovat löytävä tiensä Hänen luoksensa. Ne, jotka ovat saastaisia, harjoittavat kauheuksia ja puhuvat valhetta, jäävät ulos. Että vielä tuona ajankohtana elää sellaisia ihmisiä, vahvistaa myöskin sen, että on kysymys viimeisestä ajanjaksosta, tuhatvuotisesta valtakunnasta, eikä iankaikkisuudesta.

Luku 22

Elämän virta ja elämänpuut

Paratiisimainen tila tuhatvuotisessa valtakunnassa

Luvussa 22 meille vielä kerran näytetään maallinen Jerusalem mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Jumalan maja, Jumalan asumus, on silloin näkyvällä tavalla oleva ihmisten keskellä; Hän on täyttävä taivaan ja maan, vanhan ja Uuden Jerusalemin kirkkaudellaan. "Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta..." (Jes. 66:1; Apt. 7:49).

"Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.

Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.

Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva..." (22:1-3a)

Profeetta Hesekiel on jo kauan aikaisemmin antanut tämän kuvauksen ja todistaa: "Sitten hän vei minut takaisin temppelin ovelle. Ja katso, vettä kumpusi temppelin kynnyksen alta itään päin, sillä temppelin etusivu oli itää kohti. Ja vesi juoksi alas temppelin oikeanpuolisen sivuseinämän alitse, alttarin eteläpuolitse.

Mutta kun minä tulin takaisin, niin katso: virran rannalla kasvoi hyvin paljon puita molemmilla puolin.

Mutta virran varrella, sen molemmilla rannoilla, kasvaa kaikkinaisia hedelmäpuita. Niistä eivät lakastu lehdet eivätkä lopu hedelmät: joka kuukausi ne kantavat tuoreet hedelmät, sillä niitten vedet juoksevat pyhäköstä, ja niitten hedelmät ovat ravitsevaiset ja niitten lehdet parantavaiset." (Hes. 47:1,7,12).

Myöskin tämä kuvaus tekee selväksi sen, että siellä on vielä oleva kansakuntia. Molemmat ovat oleva saatavilla: hedelmät ravinnoksi ja lehdet lääkitykseksi. Kaikki on oleva siunattua. Mainitussa tekstissä oleva jako kahteentoista kuukauteen vahvistaa myöskin sen, että on kysymys tuhatvuotisesta valtakunnasta.

Myöskin tässä kohden meidän täytyy tarkoin panna merkille jokainen sana ja nähdä se oikeassa yhteydessä. Jerusalemin kaupungissa ei siis ole oleva mitään tuomiota tai kirousta. Profeetta Jesaja kuvaa sen jälkeen yleistä tilaa maan päällä: "Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää; sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen." (65:20).

Jäljelle jääneet kansat ja erikoisesti kaikki Israelista, jotka eivät lukeudu ensimmäiseen ylösnousemukseen, tulevat normaalisti jatkamaan elämistänsä: he ovat rakentava, istuttava, syövä ja juova, syntyy lapsia jne.

"He eivät tee työtä turhaan eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi, sillä he ovat Herran siunattujen siemen, ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä." (Jes. 65:23).

Lunastettuihin viitaten sanotaan: "...ja hänen palvelijansa palvelevat häntä

ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa.

Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti." (Ilm. 22:3b-5).

Karitsa näytetään ja mainitaan vielä Jumalan rinnalla, sillä vasta kun aika siirtyy iankaikkisuuteen, sulautuu Pojan Jumalailmestys Jumalaan, josta se tuli esiin, ja silloin on Jumala oleva kaikki kaikessa (1.Kor. 15:28).

"...sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman 'siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle.'" (j. 24-25).

Kuvaus, vaikka se olisikin monikkomuodossa, siirtyy aina yksikköön: "...ja hänen palvelijansa palvelevat häntä

ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa." Uudessa Jerusalemissa Karitsa on valo Morsiamen keskellä; tässä meille sanotaan että Herra Jumala antaa valon, ja että lunastetut ovat Hänen kanssansa hallitseva kaikkina iankaikkisuuksina.

Viimeinen kehotus uskovaisille

Jakeessa 6 meitä muistutetaan ensimmäisen luvun alusta, missä puhuva ja vaikuttava esittäytyy: "Ja hän sanoi minulle: 'Nämä sanat ovat vakaat ja todet, ja Herra, profeettain henkien Jumala, on lähettänyt enkelinsä näyttämään palvelijoilleen, mitä pian tapahtuman pitää'." Sen jälkeen kun kaikki erilaiset Herran tulemukset on kuvattu kulloisessakin yhteydessänsä ja on jo ollut puhe hääateriasta, tuhatvuotisesta valtakunnasta ja lopputuomiosta Valkoisen Valtaistuimen edessä, sanotaan kehottaen viimeisen luvun 7. jakeessa: "Ja katso, minä tulen pian. Autuas se, joka ottaa tämän kirjan ennustuksen sanoista vaarin!" Tämä todistaa sen, että ilmoitetut ja kuvatut tapahtumat eivät toteudu lukujen ajallisessa järjestyksessä.

Jaetta 7 voidaan verrata ensimmäisen luvun jakeen 3 kanssa. Todellinen autuaaksijulistaminen, joka sisältää kaikki autuaaksijulistamiset vuorisaarnassa ja muissa kohdissa, on löytävä täyden vaikutuksensa Jeesuksen Kristuksen paluun yhteydessä todellisissa uskovaisissa, jotka ovat uskoneet ja pitäneet kiinni tämän Kirjan ennustuksen sanoista. Jumala vaatii, että me uskomme Häneen Hänen Sanansa mukaisesti ja odotamme ja koemme sen, mitä Hän siinä on luvannut.

Tämän Herran ilmoituksen jälkeen näkijä ilmoittautuu todistajaksi Sanalle. Hän on nimittäin kuullut ja nähnyt ja jumalallisen tehtävän mukaisesti kirjoittanut kaiken muistiin. "Ja minä, Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin. Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka tämän minulle näytti.

Ja hän sanoi minulle: 'Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa!'"

Tästä kokemuksesta käy selvästi ilmi, miten vaikutettu Johannes oli. Hän seisoi tämän taivaallisen lähettilään läsnäolossa, jota toisaalta kutsutaan enkeliksi ja toisaalta veljien ja profeettojen kanssapalvelijaksi. Niinkuin jo useaan kertaan on mainittu, on sana "enkeli" ja "lähetti/sanansaattaja" alkutekstissä sama. Siten kutsutaan sellaista, jolla on sanoma, olkoon hän sitten taivaallinen tai maallinen Jumalan lähettämä. Kunnioitus ja palvonta kuuluu vain yksin Jumalalle, sillä Hän on ainoa palvonnan arvoinen.

Enkeli puhui sitten vielä kerran sen jälkeen kun hän oli kehottanut Johannesta ja sanoi: "Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja; sillä aika on lähellä."

Armon ajan lopulla, kun kaikkein viimeisin kutsu on kuulunut, jää jokainen siihen tilaan missä hän silloin on: "Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen." (j. 11). Hyvä tai paha, pelastettu tai kadotettu, jokainen pysyy silloin siinä tilassa, minkä hän on valinnut.

Mutta vanhurskautetut ovat harjoittava enemmän jumalallista vanhurskautta, ja totuudessa pyhitetyt pyhittyvä vielä enemmän, kunnes he ovat läpikotaisin pyhitettyjä. Silloin Herra huudahtaa viimeistä kertaa: "Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan." (j. 12). Sen jälkeen Hän esittäytyy vielä kerran kuten ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa luvussa ja luvussa 21:6: "Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu." (j. 13).

Sitten seuraa viimeinen kehotus ja lupaus: "Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!

Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät." (j. 14-15). Tästä kuvauksesta nähdään selvästi, että on jälleen kerran kysymys tuhatvuotisen valtakunnan ajanjaksosta. Uudessa maassa ei ole enää "ulkona olevia valehtelijoita ja murhaajia" jne.

Jeesuksen loppusanat

Lopuksi Herra ja Lunastaja ottaa vastuun koko ilmestyksestä: "'Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti.'

Ja Henki ja morsian sanovat: 'Tule!' Ja joka kuulee, sanokoon: 'Tule!' Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan;

ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu." (j. 16-20).

Tämä on vakava sana kaikille, jotka ovat kuulleet tämän Kirjan ennustuksen. Joka tekee sen mukaisesti, hänellä ei ole mitään peljättävää, vaan päinvastoin: Sisäinen ilo on valtaava jokaisen sydämen, joka ei lisää mitään eikä ota pois mitään siitä. Ja sellaisia on olemassa. Heillä on paljastettu, eläväksi tekevä alkuperäinen Sana ja myöskin Jeesuksen Kristuksen todistus. Pian he ovat oleva julki tulleita Jumalan poikia.

"Hän, joka näitä todistaa, sanoo: 'Totisesti, minä tulen pian.'"

Siihen Johannes vastaa: "Amen, tule, Herra Jeesus!"

"Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa."


Liite

Danielin 70 vuosiviikkoa ja Israelia koskevat ajankohtaiset tapahtumat raamatullisen profetian valossa

Danielin 70 vuosiviikkoa - kuvaa klikkaamalla saat isomman kuvan näkyviin

Nykyiset tapahtumat Lähi-Idässä ovat uudelleen kiinnittäneet monien raamatuntuntijoiden mielenkiinnon Danielin kirjaan. Erityisesti hänen näkynsä 70 vuosiviikosta on omiaan perustukseksi, jotta voitaisiin paremmin ymmärtää raamatulliseen profetiaan liittyvät tapahtumat Israelissa, maailmantapahtumien polttopisteessä. Siten on välttämätöntä tarkastella niin hyvin menneisyyttä kuin nykyaikaakin, sillä vain siten voidaan ymmärtää tulevaisuutta. Danielin kirjahan on Vanhan Testamentin Apokalypse (Ilmestyskirja). Siinä paljastetaan Israelia koskevat tapahtumat tämän sivilisaation loppuun asti.

Profeetta Daniel oli tuona aikana kansansa kanssa babylonialaisessa vankeudessa ja tutki profeetta Jeremian kirjoituksia (Jer. 25:11; 29:10) saadaksensa selvyyden seitsemänkymmenen vuoden sorron loppumisesta (Dan. 9:2). Sen jälkeen hän rukoili hartaasti Jumalaa ja vuodatti sydämensä Herran edessä. Pitkää katumus- ja anomisrukousta seurasi Jumalan vastaus, joka ei kuitenkaan lainkaan koskenut vankeuden aikaa, vaan Israelin tulevia tapahtumia Messiaaseen ja viimeisen ajanjakson loppuun asti.

"Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky.

Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi..." (Luku 9:23-24a)

Vankeus päättyi jo kaksi vuotta myöhemmin Persian kuninkaan Kooreksen lupaan jälleenrakentaa temppeli Jerusalemiin (Esra 1:1-3). Kaupunki muureineen pystytettiin vasta noin 100 vuotta myöhemmin Nehemian johdolla. Enkeli Gabrielin sanojen mukaisesti tämä oli 70 vuosiviikon alku. Niinkuin me tunnemme päivä-viikot, niin Herra käyttää käsitettä vuosiviikot.

On kysymys kuusinkertaisesta tarkoituksesta, niinkuin seuraavasta tekstistä käy ilmi:

1. "...silloin luopumus päättyy, ja

2. synti sinetillä lukitaan, ja

3. pahat teot sovitetaan, ja

4. iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja

5. näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja

6. kaikkeinpyhin voidellaan."

"Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun (=Messias), ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja.

Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu (=Messias), eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.

Ja hän (Antikristus) tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. (Uusi käännös: "Ja temppelin ylimmällä kohdalla on oleva turmion iljetys.") Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse." (9:24b-27).

Profeetallisen Sanan ja historian tuntijat ovat vakuuttavalla tavalla esittäneet ajanjaon Jerusalemin uudelleen rakentamisen käskystä (Neh. 2), Kristukseen, Messiaaseen asti. Annetut aikamitat 7 ja 62 ja 1 vuosiviikkoa koskevat Israelia. Armonajan ajanjakso kansakuntia varten (Ps. 118:24; Jes. 49:8; 2.Kor. 6:2; Hebr. 4:7) sijaitsee 69. ja 70. vuosiviikon välillä.

Opetus siitä, että Jeesus Kristus jo olisi täyttänyt ensimmäisen puoliskon seitsemännestäkymmenennestä vuosiviikosta, ei ole raamatullinen. Meidän täytyy myöskin tässä kohden kysyä hyvin selvästi: Mitä sanovat Kirjoitukset siihen? Kirjoitukset sanovat, että tähän aiheeseen on vain kolme aikamittaa profeetta Danielissa: 7 ja 62 ja 1 vuosiviikkoa. Kirjoitukset sanovat myöskin, että Messias, Voideltu, tapetaan 62 vuosiviikon kuluttua, ei 62 ja 1/2 vuosiviikon kuluttua. Näin sanoo Herra Sanassansa: "Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu..." (jae 26).

Ei ole olemassa yhtään ainoata Kirjoitusten kohtaa, joka sanoisi, että meidän Herramme olisi tehnyt liiton seitsemäksi vuodeksi, olisi saarnannut kolmen ja puolen vuoden ajan ja sitten olisi rikkonut sen. Niinkuin Mooseksessa määrättiin ilmestysmajassa palvelevia miehiä varten (4.Moos. 4:1-3), alkoi Hän Ihmisen Poikana palvelustehtävänsä kolmantenakymmenentenä elinvuotenansa (Luuk. 3:23).

Ei toki saada käyttää samaa jaetta koskemaan Kristusta ja antikristusta! Milloin ja kenen kanssa olisi Kristus tehnyt liiton seitsemäksi vuodeksi ja sitten rikkonut sen? Miten voisivat ensimmäiset kolme ja puoli vuotta koskea Häntä? Rooman kanssa Hänellä ei ollut mitään sopimusta, jonka Hän olisi voinut rikkoa, ja Israelin kanssa Hän ei myöskään ole rikkonut mitään liittoa, päinvastoin: Hän Liiton Veren kautta (Matt. 26:26-28) pystytti Uuden Liiton, ja tämä Uusi Liitto ei ole mikään ajallinen, vaan iankaikkinen liitto. Lähestytään jumalanpilkkaa, jos jotakin yksin antikristusta koskevaa raamatunkohtaa käytetään Kristukseen.

Herra ei myöskään lopettanut teuras- ja ruokauhreja. Kaikki jatkui totutulla tavalla vuoteen 70 j.Kr. asti Siitä, mitä 27. jakeessa sanotaan, ei mikään koske Kristusta, mutta kuitenkin kaikki antikristusta. Satakaan toisin kuuluvaa lainausta ei voi tehdä tyhjäksi yhtäkään Jumalan Sanan jaetta. Joka on Jumalasta, uskoo Jumalan olevan oikeassa, ja näkee vasta sen jälkeen koko asiayhteyden oikealla tavalla. Vaikka Jeesuksen Kristuksen palvelustehtävä olisi kestänyt kolme ja puoli vuotta, niin joka tapauksessa se osuu kuudennenkymmenennenkahden vuosiviikon lopulle. Tämä on NÄIN SANOO HERRA Hänen Sanassansa.

Israel kokee armonaikana 3 ½ vuotta, joina nuo kaksi profeettaa astuvat esiin Jerusalemissa. "Ja minä annan kahdelle todistajalleni toimeksi säkkipukuihin puettuina profetoida tuhannen kahdensadan kuudenkymmenen päivän ajan." (Ilm. 11:3). Heillä on tänä aikana jumalallisen arvovallan Sana. Heidän palvelustehtävänsä aikana temppeli rakennetaan jälleen.

Juutalaiset odottavat, että Messias tulee temppeliin, sillä on kirjoitettuna: "Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot." (Mal. 3:1). Heidän näkemyksensä mukaisesti Messias on korkea-arvoinen mies, ruhtinas (Hes. 46) Daavidin suvusta (2.Sam. 7 jne). Sen tähden he lankeavat vastustajaan, joka erikoisissa tilanteissa ruhtinaan tavoin astuu esiin koko maailman edessä hallitsijanvaltikoineen. Juutalaiset tietävät, mitä heille Messiaan suhteen luvattiin, nimittäin että Hän on kohottava valtikkansa Siionista, eli Jerusalemin temppelinvuorelta. "Herra ojentaa sinun valtasi valtikan Siionista; hallitse vihollistesi keskellä!" (Ps. 110:2).

Niinkuin Raamattu selvästi tuo julki, on Messiaalla hengellisesti taivaallinen ja maallisesti inhimillinen alkuperä. Matt. 1 ja Luuk. 3 me löydämme maallisen alkuperän: "Jeesuksen Kristuksen, Daavidin Pojan...syntykirja..." Joh. 1 me saamme tietää Hänen taivaallisen alkuperänsä. Sana, joka oli itse Jumala, tuli ihmiseksi. Vanhassa Testamentissa me löydämme molemmat alueet ilmoitettuna ja Uudessa Testamentissa saman täyttymyksen ja vahvistamisen. Room. 1:3 me luemme Kristuksesta: "...joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä." Room. 9:5 Hänen maallinen alkuperänsä johdetaan esi-isiin ja Hänen taivaallinen alkuperänsä Jumalaan: "...heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!" 1.Kor. 15:47 sanotaan, että Messias on "taivaasta" - Herra taivaasta. Raamatunkohta Malakiassa kuvaa Hänet Liiton Enkeliksi, niinkuin se myöskin selvästi vahvistetaan Ilmestyskirjan 10. luvussa. Katso myöskin Apt. 7:38.

Nehemiassa ja Danielissa ei ole puhe temppelin rakentamisesta, vaan Jerusalemin jälleenrakentamisesta muureineen ja kaivantoineen. Tämän käskyn, josta nyt on kysymys, josta ajallinen lasku alkoi, antoi vuonna 445 e.Kr. Arthaxerxes. Siitä Messiaan kuolemaan tuli kulua 7 vuosiviikkoa = 49 vuotta ja 62 vuosiviikkoa = 434 vuotta, eli siis yhteensä 483 vuotta. Kun me otamme huomioon sen. että raamatullisessa profetiassa vuoteen lasketaan 360 päivää, niin me tulemme todellakin meidän Herramme ristiinnaulitsemisen vuoteen. Siten ovat 7 ja 62 = 69 vuosiviikkoa täyttyneet. Viimeisen vuosiviikon alku on ajallisesti melko samaan aikaan morsiamen poistottamisen kanssa. Hengellinen uusi alku koittaa silloin Israelille.

Ensimmäinen maailmanhallitsija, joka orjuutti Israelin oli Nebukadnessar. Hänessä alkoi noiden neljän maailmanvallan (Dan. 2 ja 7) pakanallinen hallinta. Aivan niinkuin ensimmäinen maailmanhallitsija sai eläimellisen sydämen, niin on oleva viimeisenkin suhteen: "Hänen sydämensä muutetaan, niin ettei se ole ihmisen sydän, ja hänelle annetaan eläimen sydän. Ja niin kulukoon häneltä seitsemän aikaa." (Dan.4:13). Vielä kolme kertaa sanotaan samassa luvussa, että tulisi olemaan seitsemän aikaa, siis seitsemän vuotta, joina tämä ensimmäinen maailmanhallitsija tulisi eläimeksi. Sama koskee myöskin viimeistä maailmanhallitsijaa: viimeisinä seitsemänä vuotena, seitsemännessäkymmenennessä vuosiviikossa, kun saatana syöstään alas (Ilm.12:9) ja ottaa hänet hallintaansa, on hän oleva kuin peto ja antava hänelle istuimensa (Ilm.13:2). Ensimmäisinä kolmena ja puolena vuotena ei hän vielä voi harjoittaa täydellistä maailmanvaltaa, koska nuo molemmat profeetat tuona aikana suorittavat tehtäväänsä jumalallisella arvovallalla (Ilm. 11). Mutta viimeisinä kolmena ja puolena vuotena hän on käyttäytyvä eläimellis-saatanallisella tavalla, nimittäin tuona suurena vainon- ja ahdistuksenaikana.

Kirjoitusten todistuksen mukaisesti jää siis yksi vuosiviikko: 3 ½ vuotta armonaikaa Israelia varten ja 3 ½ vuotta suurta ahdistusta (Dan. 7:25; Ilm. 13: 5-7); nämä ovat täydet seitsemän vuotta. Näitä viimeistä seitsemää vuotta varten, jotka alkavat suurinpiirtein kansakunnista koostuvan morsiusseurakunnan ylöstempaamisella, on Rooma, tarkemmin sanottuna Vatikaanivaltio, solmiva kaikki sisältävän "rauhansopimuksen" Israelin, PLO:n ja arabinaapureiden kanssa. "Ja hän (antikristus) tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse." (Dan. 9:27).

Miten kussakin käännöksessä lukee, on puhe siitä, että tehdään liitto "monien" tai "kansanpaljouden" kanssa. Alkutekstin sana olisi todellisuudessa pitänyt kääntää sanalla "useiden", niinkuin muut painokset sen tuovat julki, esimerkiksi ranskankielinen käännös sanalla "plusiers": "Il fera une solide alliance aved plusieurs pour une semaine..." Siinä on kysymys liitosta - tai seitsenvuotisesta sopimuksesta, jonka yksi solmii useiden sopimusosapuolten kanssa. Se ei tule olemaan mikään sopimus Israelista, vaan se on koskeva yksinomaan Jerusalemia. Diplomaattiset suhteet solmitaan aina kahden maan välillä. Tämän rauhansopimuksen kohdalla on kuitenkin kysymys useista maista ja uskonnoista: Israelista, PLO:sta, Jordaniasta ja viereisistä arabivaltioista, jotka osallistuvat siihen. Tätä näkökohtaa eivät kaikki raamattuopettajat ole lainkaan nähneet ja ovat jättäneet sen täysin huomioimatta - he näkivät vain Rooman ja Israelin - mutta se on todellisuudessa mitä välttämättömin tekijä oikean ymmärryksen niinkuin myöskin oikean järjestyksen ja arvion muodostamiseksi nyt toteutuvan lopunajan profetian suhteen.

Daniel 9 korostetaan yhä uudelleen "kansan" ohella "pyhää kaupunkia". Israelista ja Jerusalemista me löydämme paikkoja, mitkä ovat pyhiä niin juutalaisuudelle, kristillisyydelle kuin Islamillekin. Diplomaattisten suhteiden aikaansaaminen Israelin ja Vatikaanin välille vuonna 1994 oli välttämätön, jotta jatkoneuvottelut Jerusalemista voisivat toteutua. Liitto Dan. 9:27 mukaisesti ei siis ole sopimus yhden, vaan useiden hallitusten kanssa, ei ole kahdenvälinen, vaan useiden välillä. Se voidaan lukea Danielin tekstistä aivan tarkasti. Tässä Kirjoitusten tuntemisessa on avain -ilmestys - oikealle ymmärrykselle niiden neuvottelujen suhteen, jotka nyt tapahtuvat Lähi-Idässä ja Vatikaanivaltiossa.

Lähettiläiden vaihtaminen Israelin kanssa osoittaa selvästi Vatikaanin yleisen valtioluonteen, mutta siinä ei ole kuitenkaan kysymys ennustetusta liiton solmimisesta. Sellainen tunnustaminen on maailman valtioiden välillä yleistä eikä ajallisesti rajattua. Tuossa "seitsenvuotisessa sopimuksessa" ei ole kysymys lähettiläiden vaihtamisesta ja diplomaattisten edustustojen pystyttämisestä, vaan siinä säädellään ja laaditaan oikeudet ja velvollisuudet kolmelle Jerusalemissa vallitsevalle maailmanuskonnolle.

Tähän asti Jerusalem oli vain Israelin pääkaupunki, mutta ei milloinkaan jonkun toisen kansan. Kahdelle muulle maailmanuskonnolle, kristillisyydelle ja islamille, tällä kaupungilla aikaisemmin oli vain toissijainen merkitys. Mutta nyt ne erikoislaatuisella tavalla lisääntyvässä määrin suuntaavat katseensa Jerusalemiin. He jättävät syrjään pyhiinvaelluspaikat Mekan, Medinan, Lourdesin ja Fatiman ja keskittyvät kaikella voimalla Israelin pääkaupunkiin, Jerusalemiin.

Maan päällä on vain yksi ihminen, johon juutalaiset ja muslimit katsovat suurella arvostuksella: paavi, jota kaikki uskonnot kunnioittavat keskeisenä hahmona. Myöskin hänen suhteensa PLO:hon ja arabimaailmaan on erinomainen. Niinpä on Vatikaanille neuvotteluissa lankeava rooli täyttää Israelin toivomus ja saada Arabeilta lupa temppelin rakentamiseen ja vetää mukaan sopimukseen. Hän on puhuva "korkeammalla diplomatialla" ihmisoikeuksista ja kolmen yksijumalaisen uskonnon samanarvoisuudesta. Kaikki tämä on tapahtuva, jotta Kirjoitukset toteutuisivat.

"Jerusalem-sopimuksen" tekemisen perusteella on silloin virassa oleva paavi kaikkine loistokkuuksinensa tuleva valmistuneeseen temppeliin, niinkuin se jo kaksituhatta vuotta sitten ennustettiin. "niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala." (2.Tess. 2:4b).

Jumala tuli ihmiseksi Pojassa ja otti orjan muodon. "Laittomuuden ihminen" "kadotuksen lapsena" korottaa itsensä jumalaksi, joka väittää olevansa erehtymätön ja ottaa vastaan palvontaa. Ensin lankeavat juutalaiset väärään "Messiaaseen", jonka apua he ovat halunneet Jerusalemista käytävässä sopimuksen teossa. Siihen hetkeen asti on vielä Mooseksen peite juutalaisten yllä. Sitten hän esittää valtikkansa kädessä juutalaiselle kansalle versionsa kristillisyydestä, nimittäin katolisen. Mutta sitten räjähtää "aikapommi", Herra paljastaa itsensä omillensa Liiton Enkelinä (Ilm. 10), lyö vastustajan suunsa henkäyksellä (Jes. 11:4; 2.Tess. 2), liitto rikotaan ja molemmat profeetat hengellisinä johtajina tapetaan. Siten on viimeisen vuosiviikon ensimmäinen puolikas ohitse, ja kolme ja puolivuotinen tuomion- ja vainonaika alkaa (Dan. 7:25b; Ilm. 13:5b).

Dan. 12 esitetään kysymys siitä, kuinka kauan tuona ajankohtana vielä on näiden ihmeellisten asioiden loppuun. Jakeessa 6 suoritettu vannominen viittaa selvästi Ilm. 10, missä sanotaan, ettei mitään viivytystä - lykkäystä enää ole oleva. Vastaus Dan. 12 kuuluu: "Ja minä kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: 'Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät!" (j.7).

Aivan loppua kohden Jumala tulee Sanassansa hyvin tarkaksi päivien asettamisen suhteen. Noiden kahden profeetan palvelustehtävä kestää 1260 päivää (Ilm.11:3), ja se tekee tarkalleen kolme ja puoli vuotta. Tuona aikana temppeli rakennetaan. Silloin on "puoliaika". Mutta temppelin rakentamisen ja mittaamisen jälkeen pyhää kaupunkia tallataan neljäkymmentäkaksi kuukautta. Tämä on täsmälleen kolme ja puoli vuotta Ilmestyskirja 11:2 mukaisesti: " ...sillä se on annettu pakanakansoille; ja he tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta..."

" ...ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät." (Luuk.21:24).

Toinen puolisko kokee kaksi pidennystä. "Ja siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva 1290 päivää." (Dan.12:11), eli siis 30 päivää kauemmin, kunnes päätetty hävitys vuodatetaan perustetun "hävityksen kauhistuksen" ylle. Sitten meille vielä mainitaan kolmas päivien luku, nimittäin 1335 päivää. Ilmeisestikin tarvitaan vielä 45 päivää, joina nuo viimeiset tapahtumat, kuten esimerkiksi kansojen tuomio (Jes.2:4; Miika 4:3; Matt. 25:32; Ilm.11:8; Ilm.20:4 jne) tapahtuu; vasta sen jälkeen voi Kuninkaanvalta alkaa. Kaikkihan täytyy saattaa takaisin ihanaan tilaan. Koko luomakunta odottaa kaipauksella tuota hetkeä, tullakseen vapautetuksi siitä katoavaisuudesta, jonka alla se huokaa (Room.8:19-22).

Viitaten viimeiseen aikamittaan sanotaan: "Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää!" Siten päättyy se, mitä viimeisimmässä vaiheessa tulee tapahtua uudelleenjärjestelyyn asti ennen tuhatvuotisen valtakunnan pystyttämistä. Hyvä sen, joka kestää suoranaiseen loppuun asti, sillä ne, jotka jäävät tämän maan päälle, menevät sitten tuhatvuotiseen valtakuntaan. Koko luomakunta on henkäisevä helpotuksesta, ja koko maailma on oleva paratiisimaisessa tilassa. Pyhien Kirjoitusten todistuksen mukaisesti ei ennen tuhatvuotista kuningaskuntaa ole mitään totaalista maailmanloppua täydellisine tuhoineen, niinkuin jotkut väärin opettavat, vaan ainoastaan puhdistaminen tulella ja ihana uusi alku, josta koko luomakunta jo iloitsee. Silloin ovat susi ja karitsa, lehmä ja karhu jne laiduntava rauhanomaisesti yhdessä (Jes. 11:6-9 jne), sillä tuona ajanjaksona on saatana sidottu ja syvyydessä (Ilm. 20).

Mitä tulee lopunajalliseen, profeetallisesti ennustettuun kehitykseen, sanoi jumalanmies William Branham eräässä saarnassa 19. maaliskuuta 1962 Tiftonissa, Georgiassa, USA:ssa, "kylmän sodan" kohokohdassa, vain muutama kuukausi muurin pystyttämisen jälkeen, kun itäiset ja läntiset panssarit olivat vastakkain Berliinissä: "On oleva opetuksen sade. Oli kansallinen opetuksen sade. Kommunismi kylvettiin jokaiseen kansaan ihmisten keskellä. Oli Rooman herätys. Tiedättekö te, mitä tapahtuu, kun he... antavat takaisin Berliinin itäosan? Se asettaa... Rooman Valtakunnan juuri siihen tilaan, missä se oli Jeesuksen Kristuksen aikana. Varmastikin niin tapahtuu. Täsmälleen."

Maailmankommunismia ei ole enää olemassa, eli se ei ole enää mikään uhka roomalaiskatoliselle kirkolle. Se kokee päinvastoin aivan uuden nousukauden entisissä kommunistimaissa. Joka on selvillä taustavoimista tietää, millaista osaa Vatikaani on näytellyt kommunismin luhistumisessa. Kylmä sota on lopussa, Berliinin muuri on kadonnut, melkein 50 vuoden jälkeen lähtivät viimeiset venäläiset sotilaat Saksan maaperältä 31. elokuuta 1994. Saksa on yhdistetty ja Eurooppa on yhdistymisprosessissa. Samanaikaisesti nousee maailmankatolismi, ja niin syntyy roomalainen valtakunta uudelleen silmiemme edessä.

Maaliskuun 25. päivänä 1957 allekirjoitettiin Rooman sopimukset. Ne muodostavat pohjan Euroopan talousyhteisölle. Näitä sopimuksia ei olisi voitu tehdä missään muussa maailman kaupungissa. Maailmanpolitiikka tehdään maailman pääkaupungissa. On kysymys roomalaisesta valtakunnasta, joka viimeisenä maailmanvaltana on pysyvä loppuun asti.

Jeesuksen päivinä oli Israel roomalaisen vallan alla. Vuodesta 63 eKr. oli juutalainen maa osa Rooman valtakuntaa. Makkabealaisten kuningaskunta oli päättynyt väkivaltaiseen loppuun. Roomalainen keisari Augustus määräsi Jeesuksen syntymän aikaan väestönlaskennan koko roomalaisessa valtakunnassa, johon myöskin "Juudea" kuului (Luuk. 2:1-5). Paavali juutalaisena oli syntynyt rooman kansalaiseksi (Apt. 22:25-29). Roomalainen sotaherra Titus, joka piiritti ja tuhosi Jerusalemin, oli se halpamainen ruhtinas (Dan: 9:26b), jonka välityksellä rangaistustuomio tuli juutalaisten ylle (Matt. 24:15-22; Mark. 13:14-20; Luuk. 21:20-24). On omalaatuista mutta totta: Israel on vuodesta 1964 lähtien erikoisaseman johdosta yhteydessä Euroopan Unioniin.

"Kahdentoista yhteisön" uusissa passeissa ei ole enää ensimmäisellä sijalla oma maa, vaan "Euroopan Yhteisö". Jo nyt eurooppalainen oikeus menee kansallisen oikeuden edelle. Kansalliset oikeudet lähettävät tietyt tuomiot Luxemburgissa toimivan Eurooppalaisen Tuomioistuimen hyväksyttäviksi ja tutkittaviksi. Eurooppaneuvosto, Eurooppalainen Keskuspankki, tärkeimmät instituutiot, ovat jo löytäneet paikkansa. Euroopan Unioni on samalla perusta sille maailmanhallinnalle, joka on harjoittava valtaa yhdistyneenä hengellisen maailmankaupungin, Rooman, kanssa. Kaikkien kansojen hallinta saavutetaan Rooman poliittisella vallalla, raamatullisesti uskovaisten ja juutalaisten vainoa harjoitetaan Rooman uskonnollisella vallalla.

Neuvotteluja Vatikaanivaltion, Israelin, PLO:n ja arabivaltioiden välillä tullaan jatkamaan suurista vaikeuksista huolimatta. 30 joulukuuta 1993 allekirjoitettiin asiakirjat Vatikaanin ja Israelin välillä, ja vain yhtä päivää myöhemmin, 31. joulukuuta 1993 neuvotteli sama Vatikaanin lähetystö PLO:n kanssa. Me voimme lähteä siitä, että ennustetut eskatologiset (lopunaikaa koskevat) tapahtumat ovat aivan lähellä ja toteutuva kohta kohdalta. Yhä uudelleen puhutaan rauhan ja turvallisuuden "historiallisesta" merkityksestä ja tavoitteesta, "historiallisista" tapahtumista, "historiallisista" sopimuksista, jopa "historiallisesta" kädenpuristuksesta Johannes Paavali II ja Jerusalemin ylirabbiinin välillä (Meir Lau) Castel Gandolfossa, samoinkuin "kädenpuristuksesta" Arafatin ja Rabinin välillä Washingtonissa.

Syyskuun 13. päivänä 1993 Washingtonissa allekirjoitetun sopimuksen mukaisesti tulee Jerusalemin loppuasemasta käytävien neuvottelujen alkaa kolmen vuoden sisällä, ja niiden täytyy olla käyty viimeistään kahden vuoden sisällä. Tunnettu U.S. poliitikko ja Fürthissä, lähellä Nürnbergiä syntynyt juutalainen, Henry Kissinger, sanoi heti allekirjoittamisen jälkeen: "Peres walked into a trap." -"Peres meni ansaan." Sana "Peres" tarkoittaa 1.Moos. 38:29 mukaisesti "repeämää", ja Dan.5:28 mukaan "jakaa", ja siten Peres jakaa oman maan, niin että repeämä kulkee sen lävitse. Sadastakahdestakymmenestä valtuutetusta Knessetissä äänesti 61 päätöksen puolesta. Yksi ääni oli siis ratkaiseva.

Raamatullisesti tarkastellen kulkevat Jumalan säätämät Luvatun Maan rajat aivan toisin. Kahdella ja puolella Ruubenin, Gaadin ja Manassen heimolla oli alueensa Jordanin itäpuolella (Joosua 1: 12-15 jne). Israelin olisi päinvastoin pitänyt saada lisää maata, jotta jumalallinen järjestys myöskin maantieteellisesti olisi palautettu. Se on varmastikin vielä tuleva, ja jumalallisen väliintulon kautta!

Ei Gaza eikä Jeriko, ei Länsiranta eikä myöskään Golanin kukkulat, vaan Jerusalem on viimeiseen taisteluun asti oleva kaikille kansoille väkikivi, koetuskivi, jonka kanssa ne ovat repivä itsensä (Sak.12:2-3). Gaza-Jeriko sopimuksen kautta on ympärillä olevat kansat asetettu aivan Jerusalemin kotiovelle. Nyt ovat kaikki kansakunnat YK:ssa Arafatin puolella ja siten Israelia vastaan. Tämä mies on se, joka 1974 julkaisi seuraavanlaisen asteittaisen suunnitelmansa: "Ensimmäisessä vaiheessa me pystytämme strategiset sillanpääasemat Gazaan ja Jerikoon, valloittaaksemme sieltä käsin Jerusalemin. Kenellä on Jerusalem, sillä on koko Israel." Kuusi päivää sopimuksen kirjoittamisen jälkeen Washingtonissa, nimittäin 19. syyskuuta 1993, toisti Arafat arabiliigan 19 ulkoministerin edessä Kairossa saman asteittaisen suunnitelman. Hän luki PLO-säädöksistä vanhastaan tunnetun julkilausuman ja lopetti sanoin: "Meidän päämäärämme on Israelin tuhoaminen." Jo useammissa sodissa -ja Arafat oli niissä mukana vuodesta 1948 lähtien -haluttiin, kuten he sanoivat, heittää Israel mereen.

Niinpä kuuluu PLO:n lausuma: ensin Gaza ja Länsiranta, sitten Jerusalem ja koko Israel. Sen tähden on Arafat antanut painaa valtionvaakunaansa myöskin koko Israelin Eilatista Jerusalemiin ja Tel Aviviin ja Haifaan asti. Hänen käsityksensä mukaan se on Palestiinan valtio, mutta sitä ei todellisuudessa milloinkaan ole ollut olemassa sellaisena, niinkuin sen nyt tulisi syntyä. Palestiina- nimi on peräisin kreikkalais-roomalaisesta nimityksestä "Palaistine" ja sitä käytettiin filistealaisten maasta. Se on nykyinen Gazan kaistale, ei enempää. Arabivaltiot ovat yhteensä 640 kertaa suuremmat kuin Israel ja voisivat ilman muuta sijoittaa ja asuttaa palestiinalaiset uskon- ja taistelutoverinsa.

Pyhät Kirjoitukset eivät sano, että todellinen rauha tulisi tai olisi oleva poliittisten ja uskonnollisten neuvottelujen johdosta. Niissä tuodaan vain julki se, mitä nyt tapahtuu: Puhutaan rauhasta ja neuvotellaan siitä, annetaan maata "rauhan tähden", tehdään joka suhteessa kompromisseja, kunnes todellakin tuolla alueella päästään sopimukseen "rauhasta ja turvallisuudesta". Tämä kaikki tapahtuu, että Kirjoitukset täyttyisivät. Mutta varoitus pysyy voimassa: "Kun he sanovat: 'Nyt on rauha, ei hätää mitään', silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon." (1.Tess.5:1-3).

Syyskuun 29. päivänä 1938 julisti brittiläinen pääministeri Chamberlain Münchenin sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Hitlerin kanssa: "Peace in our days." -"Rauha meidän päivinämme." Vain muutamaa viikkoa myöhemmin, nimittäin marraskuun 9. 1938 paloivat synagoogat Hitlerin Saksassa. Natsit murhasivat 91 juutalaista, yli 26.000 vietiin keskitysleireille ja lukemattomia juutalaisten liikkeitä hävitettiin. Syyskuun 13. päivänä 1993 kuului iskulause Washingtonissa samalla tapaa: "Peace in our time." -"Rauha meidän ajassamme." Vaikka Israelin pääministeri Rabin korosti rauhaa Washingtonissa, lainatessansa Saarnaaja 3:8. "Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla", on Israelin kansalla ja Jerusalemin kaupungilla vielä todella pahoja aikoja edessänsä, koska Jumala on antanut ennustaa siten Pyhissä Kirjoituksissa.

Mitä tulee armonaikaan kansakunnille, niin se kestää niin kauan kunnes Jumala armollisesti jälleen kääntyy Israelin puoleen. Tätä ajanjaksoa kutsutaan myöskin Israeliin ja seurakuntaan viitaten profeetallisella käsitteellä "viimeiset päivät" (Apt. 2:17; Hebr. 1:2 jne).

Toisessa saarnassansa helluntain jälkeen Pietari viittaa lupaukseen 5.Moos.18:15-18 ja osoittaa, että Kristus on Messias, Profeetta, josta Mooses on ennustanut. "Ja on tapahtuva, että jokainen, joka ei sitä profeettaa kuule, hävitetään kansasta." Kaikki profeetat Samuelista alkaen ovat "ennustaneet näitä päiviä." (Apt.3:22-24). Nämä molemmat viimeiset päivät kuluvat nyt hitaasti mutta varmasti loppuunsa.

Myöskin profeetta Hoosea puhui näistä viimeisistä päivistä liittyen Israelin hajoitukseen: "Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät.

Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä." (6:1-2).

Nämä tässä mainitut kaksi päivää ovat ne kaksituhatta vuotta, jolloin Israelin kansa oli hajallaan, mutta sitten koottiin näiden päivien lopulla niinkuin monet raamatunkohdat todistavat ja me omassa sukupolvessamme olemme kokeneet.

Kahden päivän kuluttua tapahtuva kokoaminen ei vielä merkitse sitä, että he olisivat vastaanottaneet elämän Jumalalta, sillä se tapahtuu vasta, kun he tunnistavat Messiaansa, jossa yksin on iankaikkinen elämä kaikkia ihmisiä varten. Sillä vain Jeesuksessa Kristuksessa on Jumala pelastuksen tuoden henkilökohtaisesti paljastanut itsensä ihmiskunnalle. Israelia ajatellen sanotaan: "...kolmantena päivänä hän meidät herättää..." - se tarkoittaa: meidän aikamme jälkeen, Israelille koittavana armonaikana, joka jo osuu Herran päivälle, he ovat saava elämän Jumalalta.

"Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista?" (Room.11:15).

Siihen asti on heidän kokoamisestansa ja kansallisesta syntymisestänsä huolimatta Mooseksen peite yhä vielä heidän yllänsä. Näin sanoo Paavali kirjeessänsä korinttolaisille: "Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;

mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois." (2.Kor.3:15).

Jumalallinen pelastussuunnitelma toteutuu juuri siten kuin se jo iankaikkisuudessa suunniteltiin. Me olemme todellakin raamatullisen lopunajan- profetian täyttymyksen ja toteutumisen keskellä. Minä hetkenä tahansa voi tapahtua se, että kansakuntien armonaika kuluu loppuun, morsiusseurakunnan täydellistäminen on saavutettu, poisottaminen tapahtuu, Jumala tekee uuden hengellisen alun Israelin kanssa, liitto antikristuksen kanssa solmitaan ja temppeli rakennetaan.

Miten kovasti juutalaiset odottavat pikaista lupaustensa toteutumista, näemme jo seuraavasta tosiasiasta: Israelin uskontoministerin varjohallituksen ja ylirabbinaatin vaikutuksen alla valmistettiin jo 93 temppeliastiaa. Niitä voidaan katsella Misgav Ladech katu 24 Jerusalemissa. Seuraavaksi valmistetaan takomalla 2.Moos.25:31-40 mukaisesti 1,80 m korkea kynttilänjalka yhdestä 43 kg painavasta kultakimpaleesta. Poikkeuksen muodostaa vain liitonarkki, koska Kirjoitukset tuntevat juutalaiset uskovat, ettei siitä temppeliastioiden tavoin tullut sotasaalista, vaan se on vahingoittumattomana jossakin huoneessa temppelin raunioiden alla.

Uskovaiset juutalaiset kertovat avoimesti mitä he odottavat välittömässä tulevaisuudessa. He ovat vakuuttuneita siitä, että Jumala Israelin valtion syntymisen ja perustamisen myötä toukokuussa 1948 on jälleen liittänyt kansansa alkuperäiseen riemuvuosi-rytmiin. He uskovat, että 49 vuoden kuluttua jälleen kuulutetaan riemuvuosi, kuten aikanaan Mooseksen kautta säädettiin Israelille (3.Moos.25:8-13). Se olisi heidän laskelmiensa mukaan vuonna 1998. Me emme voi emmekä saa sitoa vielä tapahtumattomia asioita johonkin määrättyyn vuoteen, mutta tietoisuuteemme tulisi erikoisella tavalla tulla sen tosiasian, että kaiken toteutuminen on aivan edessämme. Israelin kansan paluun Luvattuun Maahan täytyy yltää kaikkiin niihin, jotka ovat siihen määrätyt. Seurakunnalle tämä merkitsee mitä korkeinta hälytysastetta. Ennenkuin Jumalan pelastushistoria Israelin kanssa alkaa, täytyy Hänen lunastussuunnitelmansa kansakunnista koostuvan seurakunnan kanssa olla päätöksessänsä. Kaikki ennustettu on tullut aivan kouriintuntuvan lähelle, ja sitäkin lähemmäksi Taivaallisen Yljän paluu Hänen noutaessansa kotiin maallisen Morsiamen.

Koska me voimme uskoa ja nähdä kaiken tämän ja asettaa oikealle paikallensa, saamme me nostaa päämme, sillä me tiedämme -me emme oleta, me tiedämme raamatullisen profetian toteutumiseen liittyvistä tapahtumista, että meidän Herramme paluu on nyt todella lähellä, ja siten myöskin Morsiusseurakuntaan kuuluvien ruumiin lunastaminen ja poisottaminen on todellakin aivan välittömässä läheisyydessämme.

Aikaa ja hetkeä ei tosin tiedä kukaan, eikä se ole tarpeenkaan; meidän tulisi kuitenkin kaikella pelolla ja vavistuksella pitää huoli autuudestamme ja pysyä kaikissa asioissa raittiina. Tämä tarkoittaa sitä, että me elämme edelleen aivan normaalilla tavalla, ja suunnittelemme siten kuin olisi koko elämä vielä edessämme. Joka haluaa rakentaa talon, hän tehköön sen. Joka haluaa kouluttaa itseänsä ammattia varten, hän tehköön sen. Joka haluaa mennä naimisiin, hän tehköön sen jne. Mitä tahansa meillä sitten onkaan aikomuksena maallisessa mielessä, se meidän tulisi toteuttaa, mutta pitää kuitenkin huoli siitä, että olemme joka hetki valmiina.

Se tila, jossa yksittäiset jumalanlapset ja Seurakunta tällä hetkellä ovat, ei ole jatkuva siten loppuun asti. Jumala on vielä tekevä suuria kansansa keskellä. HÄN on luvannut vielä kerran liikuttaa taivaan ja maan (Hebr. 12:26-28). Jumala on luvannut niin varhais- kuin myöhäissateenkin (Jooel 2:23) ja on antava sen sadonkorjuun aikana (Jaak. 5:7). Jumalan Henki on tuleva kuin mahtava virta kuivan maanpiirin ylle (Jes. 44:3) nyt armonajan lopussa aivan niinkuin alussakin. Me voimme odottaa lyhyttä ja mahtavaa Hengen toimintaa, joka päätyy ylösnousemukseen, muuttumiseen ja ylöstempaamiseen. Loppu on oleva mahtava herätys Morsiusseurakunnan keskuudessa. Tuona lyhyenä aikana on painostus tuleva todellisten uskovaisten ylle ja valmiina olevien huuto on kaikuva: "Tule pian, Herra Jeesus!" Silloin ovat sekä Henki että Morsian sanova: "Tule!" Viimeiseksi kuuluu: "Kyllä, tule, Herra Jeesus! Amen!"


Loppusanat

Saarnaajatehtäväni neljänäkymmenenä vuotena ja työssäni Herran viinitarhassa olen lukemattomia kertoja saanut kokea Pyhän Hengen ihmeellisen johdatuksen. Mutta kirjoittaessani näistä niin vaikeista ja merkittävistä aiheista olen toistuvasti, tavalla kuin ei milloinkaan aikaisemmin, saanut kokea, mitä käytännössä merkitsee se, kun on kirjoitettu: "...Henki tutkii kaikki..." ja "...Henki johdattaa teidät kaikkeen totuuteen ja tulevaiset hän teille julistaa..." jne. Yhä uudelleen tapahtui, että Jumalan Henki soi valon ja osoitti yhteydet, joita en milloinkaan aikaisemmin ollut nähnyt enkä tiennyt.

Minä koin tämän käsikirjoituksen valmistumisen syvällä kiitollisuudella ja tunnettavalla helpotuksella. Minusta tuntuu kuin sen kautta Jumalan Henki olisi päässyt rauhaan minussa ja ottanut minulta suuren taakan, koska minä olen noudattanut Jumalan antamaa vastuutani, ja voin ojentaa Jumalan kansalle tämän tärkeän Hänen paljastetun Sanansa profeetallisen testamentin. Tämän selvityksen valmistelu oli suurin tehtävä ja haaste, jonka eteen olen joutunut palvelustehtävässäni Herraa varten. Mutta nyt minulla on sellainen tunne, kuin Jumala katsoisi mieltymyksellä sen ylle. Nyt seitsemännen seurakuntajakson lopussa on Herraa, seurakunnan korotettua ja kirkastettua Päätä, miellyttänyt paljastaa koko neuvopäätöksensä sellaisena, kuin Hän on tehnyt sen tiettäväksi profeetoille ja apostoleille. Tämä selvitys on lopullinen ja täydellinen, se on luotettava ja varma.

Joka haluaa syyttää minua kovuudesta ja rakkaudettomuudesta, tekee sen inhimillisesti. Mikä olisi mieluisampaa niin Jumalalle kuin minullekin, että kaikki hengellisellä alueella olisi pelkkää auringonpaistetta. Mutta näin ei valitettavasti ole. Minä pyydänkin sen tähden, että minut Jumalan välikappaleena ja puhetorvena jätettäisiin täysin huomioimatta, ja käännyttäisiin Jumalan puoleen, joka kantaa vastuun koko Sanansa sisällöstä. Sanansaattaja ei voi mitään sanomalle, hänen täytyy yksinkertaisesti julistaa se. Herra itse on tuominnut tiettyjä asioita Sanassansa, koska ne eivät ole peräisin Hänestä eivätkä voi kestää Hänen edessänsä. Kuka haluaisi käydä oikeutta Hänen kanssansa? Jumalallinen totuus on hyvin terävä ja koskee aluksi, mutta sillä on parantava vaikutus.

Kirjassa "Perinteinen kristillisyys..." olen selvittänyt Evankeliumin julistuksen perustotuudet ja uusitestamentillisen seurakunnan perustavaa laatua olevat raamatulliset opit, ja samoin näyttänyt kirkkohistoriallisen taustan ja kehityksen. Tässä julkaisussa on kysymys siitä, että salattuna kirjoitettu ilmestysteksti tuodaan esiin selvällä raamatullisella kielellä. Alusta alkaen meidän Herramme periaatteena oli käyttää symbolista vertauspuhetta. Mutta kääntyessänsä opetuslastensa puoleen Hän sanoi: "Teidän on sallittu tietää Jumalan valtakunnan salaisuudet."

Kaikki Jumalasta tuleva virtaa meille Hengen ilmestyksen kautta, jolloin meidän ymmärryksemme avataan Kirjoituksille niiden täyttymyksessä ja toteutumisessa. Tämä on nyt kaikkien Sanaan kätkettyjen salaisuuksien täydellisen ja lopullisen ilmestyksen aika.

Kirkkohistoriassa ei tähän hetkeen asti alkukristillisyyden jälkeen milloinkaan onnistunut läpimurto täydelliseen Jeesuksen Kristuksen ilmestykseen. Lunastaja pysyi kompastuskivenä, jota ei oikealla tavalla pystytty näkemään. Ei myöskään onnistunut antikristuksen ja koko babylonialaisen järjestelmän todellinen tunnistaminen ja Kirjoituksista valaiseminen. Mitä tulee antikristukseen, niin pysyvät kaksi päänäkemystä: Toiset opettavat, että hän astui esiin jo apostolien aikana, toiset taas uskovat, että hän on tuleva joskus. Jotkut etsivät häntä juutalaisten keskuudesta, toiset arabien keskuudesta jne.

Johannes Jeesuksen lempiopetuslapsena kirjoittaa aivan selvästi, että antikristus tulee vasta, mutta että jo nyt on monia vastakristuksia (1.Joh. 2:18). Molemmat ovat oikein. Antikristillinen kirkko on ollut olemassa ensimmäisestä kristillisestä sukupolvesta lähtien todellisen seurakunnan rinnalla. Mutta kaikkein viimeisimmässä jaksossa, kun Saatana menee synnin ihmiseen, ei antikristus tule olemaan vain "väärä profeetta" vaan myöskin "peto". Tämän instituution ja sen johtajien tunnusmerkkien paljastaminen on mitä suurimmasta merkityksestä lopun ajassa. Sen tähden on Pyhä Henki, niinkuin kirjoittaessani itse sain kokea, pannut sille niin suuren merkityksen ja antanut valon loistaa kaikilta suunnilta.

Mitä tulee tähän selvitykseen, niin olen omistanut itselleni apostoli Paavalin johtosanat: "...saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja" (1.Kor. 2:1-5), ja samoin arvostetun uskonpuhdistajan ja raamatunkääntäjän Martti Lutherin mielilauseen: "Kielioppi ei saa hallita ilmestystä, vaan palvella sitä."

Niinkuin Jumala valvoo Sanaansa, niin valvokoon Hän näitä Sanansa selvityksiä. Tämä pieni ja lyhyt tutkistelu olkoon pyhitetty meidän Herrallemme ja Lunastajallemme, Jeesukselle Kristukselle. Hän itse siunatkoon sen ja puhutelkoon kaikkia omiansa, jotka sen lukevat. Iankaikkisesti uskolliselle Jumalalle, Kirkkauden Isälle, olkoon kunnia nyt ja iankaikkisesti.

Krefeldissä, joulukuussa 1994.

Ewald Frank


Copyright © 2000 FREIE VOLKSMISSION Finland ry. Kaikki oikeudet pidätetään.