Esipuhe
Hänen eri tulemuksensa
ja niihin liittyvät tapahtumat
Se tapahtuu todellakin
Toteutunut kaipaus
Käskyhuuto
Ylienkelin ääni
Pasuuna
Edellytys
Aikataulu
Kosto
Siirtyminen
Tuhatvuotinen valtakunta
Jotta monet saisivat paremman käsityksen tästä vaikeasta, mutta niin tärkeästä Herran paluun aiheesta, olen päättänyt kirjoittaa tämän selvityksen.
Minä olen tietoinen siitä, että tiettyjä kohtia on vain hipaistu eikä käsitelty perusteellisesti. Jos haluttaisiin antaa laajasisältöinen selvitys, eivät paksutkaan kirjat riittäisi siihen. Tässä käytettyjen yli kahdensadan raamatunkohdan tulisi kuitenkin antaa lukijalle mahdollisuus itse tutkia tarkemmin Kirjoituksista "onko asia niin" (Apt.17:11).
Mikä kirjoittamisen yhteydessä yhä uudelleen täytti minut kiitollisuudella, olivat kaksi tosiasiaa: ensimmäiseksi se, että Herra armostansa on suonut minulle niin syvän näkökyvyn Hänen pelastussuunnitelmaansa; toiseksi se, että minä en ole minkään uskonsuunnan velvoittama, ja siten voin uskollisesti tuoda esiin Jumalan Sanan puhtaat ja väärentämättömät totuudet oikeassa yhteydessänsä.
Ajatellen sitä, että Jumala on suonut armonsa tulla minun osakseni ja antanut minun nähdä Hänen ajatuksiinsa ja valtavaan suunnitelmaansa ihmiskunnan kanssa, huudahdan psalminkirjoittaja Daavidin kanssa: "...sillä sinä olet osoittanut, että sinun lupauksesi on suuri yli kaiken, mitä sinun nimesi ilmoittaa" (Ps.138:2) ja apostoli Paavalin kanssa: "Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä!" (Room.11:33). Ireneus, suuri Jumalan mies jälkiapostoliselta ajalta sanoi: "Niille, jotka Häntä miellyttivät, Jumala näytti rakennusmestarin tavoin lunastussuunnitelman." Eräs laulurunoilija kirjoitti: "Hiljennä minut, se Herra, on kaipaukseni, hiljennä, näkemään Sanasi ihmeet." Mikä jää viisaille ja ymmärtäväisille kätketyksi, sen Jumalan Henki paljastaa niille, jotka lapsenomaisesti uskovat Häntä.
Tässä mielessä minä toivotan kaikille lukijoille koko sydämestäni Jumalan siunausta, niinkuin myöskin rikasta syventymistä ihanaan Jumalan Sanaan. Saakoon Pyhä Henki johtaa jokaisen Hänen paljastetun Sanansa pohjattomiin rikkauksiin.
Jumala siunatkoon siunatun Sanansa kaikille siunatuillensa.
Ewald Frank
Niinkuin on kaikkien raamatullisten aiheiden suhteen, löydämme me Pyhistä Kirjoituksista eri yhteyksissä myöskin monia Kristuksen paluuta koskevia ilmaisuja, jotka täytyy asettaa oikealle paikallensa. On todellakin useampia tulemuksia, mutta vain yksi paluu, jolloin taivaallinen Ylkä on kohtaava maallisen Morsiamensa yläilmoissa (1.Tess. 4:13-18) noutaaksensa sen hääaterialle (Ilm. 19:1-10). Hän on luvannut: "Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen"(Joh.14:3).
Kristuksen paluuta ei mainita lainkaan niinkutsutussa "apostolisessa uskontunnustuksessa", josta apostolit todellakaan eivät tienneet yhtään mitään, koska se muotoiltiin lopulliseen muotoonsa vasta neljännellä vuosisadalla jKr. Siinä ei sanota mitään uskovaisten poisottamisesta tai ylöstempaamisesta, "suurimmasta tapahtumasta armonajan lopulla". Sanotaan vain: "...joka on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita." Lopputuomio, jota kutsutaan myöskin "viimeiseksi tuomioksi", tapahtuu vasta paljon myöhemmin, nimittäin tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen (Ilm. 20:11-15).
Tätä aihetta koskevat opetukselliset virheet, jotka jo ensimmäisillä vuosisadoilla jKr. olivat hiipineet raamatulliseen julistukseen, voidaan vielä tänäänkin todeta samassa tai muutetussa muodossa niin kirkoista kuin vapaakirkoistakin. Augustinus (354-430), jonka jotkut historioitsijat luokittelevat yhdeksi suurimmista kirkkoisistä, selitti uudestisyntymän hengellisesti ensimmäiseksi ylösnousemukseksi. Kuitenkin Paavali, jota hän kunnioitti, pyrki uudestisyntyneenä, hengellä täytettynä apostolina siihen, että saavuttaisi korkean päämäärän "ensimmäisessä ylösnousemuksessa" Kristuksen palatessa (Fil. 3:10-11). Augustinukselle Saatana oli jo sidottu, kirkon hän näki tuhatvuotiseksi valtakunnaksi, valtion ja kirkon yhdistyneen vallan "Jumala-valtioksi".
Me emme halua käyttää aikaa lainataksemme sitä, mitä ihmiset ovat sanoneet kautta aikakausien, vaan yksinkertaisesti tuomme esiin raamatullisen näkökannan. Vaikka Pyhissä Kirjoituksissa ei ole tallennettuna yhtään ainoata saarnaa, jossa jokin apostoli olisi selvittänyt Kristuksen paluun ja Herran eri tulemukset alusta loppuun asti, löydämme me kuitenkin niistä hyvin selvät asiaa koskevat viittaukset. Uskovaisilla alkukristillisyydessä oli se etu, että he voivat kutsutusta suusta kuulla monia alkuperäisiä saarnoja kaikista näistä tapahtumista. Paavalihan julisti, oman todistuksensa mukaisesti, koko Jumalan neuvopäätöstä (Apt. 20:27). Kirjeissänsä seurakunnille apostolit selvästi pitivät näitä asioita hyvin tunnettuina, sillä useimmiten niitä kosketellaan vain lyhyesti. Saadaksemme kokonaiskuvan meidän täytyy löytää hajallaan olevat kohdat ja asettaa ne oikeaan järjestykseen.
Matteuksen Evankeliumista Ilmestyskirjan loppuun asti on Uudessa Testamentissa yhä uudelleen puhe Herran tulemuksesta tai Hänen paluustansa. Kuitenkaan ei joka kerta ole kysymys samasta tulemuksesta, eivätkä yksittäiset kohdat ole ajallisessa järjestyksessä.
Kuinka tärkeätä on todella ymmärtää se teksti, mitä luetaan, havainnollistavat meille kaksi eri kohtaa, jotka tosin kuulostavat samanlaisilta, mutta jotka kuitenkin kuvaavat kahta aivan erilaista tapausta. Matt. 25:1-10 puhutaan ihmisistä, jotka ovat Yljän tullessa valmiit menemään hääaterialle Hänen kanssansa. Luukas 12:35-40 sitävastoin on kysymys ihmisistä, jotka odottavat Herraa, kun hän tulee takaisin hääaterialta. Näiden kahden tapahtuman välillä on suuri aikaero, ja ne koskevat täysin erilaisia ryhmiä, vaikka molemmissa tapauksissa käytetäänkin samoja sanoja —kuten hääateria, lamput, olla valmis jne.
Jokaiseen Herran tulemukseen liittyvät erilaiset tapahtumat. Ajatelkaamme vain niitä yli sataa vanhatestamentillista ennustusta, jotka täyttyivät Kristuksen ensimmäisessä tulemuksessa. Mitä tulee uusitestamentilliseen seurakuntaan, niin on sitä varten kolme tulemusta: Ensimmäisellä kertaa Herra tuli lunastamaan omansa; toisella kertaa on kysymys Hänen luvatusta paluustansa, kun Hän noutaa omansa kotiin; lopulta Hän on tuleva omiensa kanssa (Ilm. 19:11-16), tehdäksensä selvityksen Jumalalle vihamielisten voimien kanssa ja pystyttääksensä valtakuntansa, joka kestää tuhat vuotta (Ilm. 20).
Tässä tutkielmassa me käsittelemme pääasiallisesti Kristuksen paluuta ja Hänen omaisuusseurakuntansa poisottamista, jota kaikki uskovaiset Hänen taivaaseenastumisestansa asti ovat kaipauksella odottaneet. Herra itsehän on sanonut: "Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, TULEN MINÄ TAKAISIN ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen" (Joh. 14:2-3).
Matteus 24 opetuslapset näyttivät Herrallensa ja Mestarillensa kaunista temppeliä ja olivat varmastikin hyvin hämmästyneitä, kun Hän vastasi heille: "Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta!"
Sen jälkeen he esittivät Hänelle kolme kysymystä: 1) "Sano meille: milloin se tapahtuu?" 2) "...ja mikä on SINUN TULEMUKSESI MERKKI? 3) "ja maailman lopun merkki?" Joka lukee tämän luvun tarkkaavaisesti on toteava, että Jeesus antoi heille näitä kolmea kysymystä koskevat vastaukset. Viitaten tulemukseensa Hän sanoi: "Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus" (Matt. 24:27).
Myöskin muissa kohdissa Hän viittasi siihen: "Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva" (Matt. 24:37).
"...eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki, niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva" (Matt. 24:39).
"Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee" (Matt. 24:42).
"Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee" (Matt. 24:44).
"Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häihin, ja ovi suljettiin"(Matt. 25:10).
"Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä" (Luuk. 21:36).
Alkukristillisyydessä oli uskovaisten sydämessä elävä toivo. Se käy ilmi useista kohdista, joissa puhutaan siitä:
"...että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen" (Apt. 3:20).
"Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee" (1.Kor. 11:26).
"...käännyitte Jumalan tykö, palvelemaan elävää ja totista Jumalaa ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta" (1.Tess. 1:9-10).
"Sillä kuka on meidän toivomme tai ilomme tai meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö myöskin te, meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan?" (1.Tess. 2:19).
"Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa..." (1.Tess. 4:16).
"Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen" (1.Tess. 5:23).
"Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet..." (2.Tess. 2:1).
"...että tahrattomasti ja moitteettomasti pidät käskyn meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka, jonka aikanansa on antava meidän nähdä se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja Herrain Herra" (1.Tim. 6:14-15).
"Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat"(2.Tim. 4:8).
"Sillä 'vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele'" (Hebr. 10:37).
"Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti... Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä" (Jaak. 5:7-8).
"Sillä me emme ole seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta..."(2.Piet. 1:16).
"Ja ennenkaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: 'Missä on lupaus hänen tulemuksestansa?'" (2.Piet. 3:3-4).
"Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on" (1.Joh. 3:2).
"...niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan..." (1.Kor. 15:22-23).
Tämä suuri määrä esitettyjä raamatunkohtia osoittaa meille tuon tapahtuman tärkeyden. Valitettavasti alettiin hyvin pian apostolien kuoleman jälkeen selittää Jeesuksen Kristuksen paluu hengellisesti, ja niin on tapahtunut meidän päiviimme asti. Ihmiset kuolevat, mutta henget valitettavasti eivät: ne ottavat valtaansa muita ja levittävät edelleen vääriä oppeja. Yleisesti tunnettu on erään organisaation teoria, että Jumalan valtakunta olisi syntynyt ja pystytetty maan päälle vuonna 1914. Vastaavia oppeja ja päivämäärien asettamisia oli jo aikaisemminkin ja on yhä vielä. Tänään niitä levitetään esimerkiksi "Kristuksen paruusia" nimityksen alla. Niiden puolustajat väittävät, että Kristus olisi jo tullut ja olisi läsnä tuomarina. Siten Kristuksen tulemus hengellistetään jälleen kerran ja selitetään erikoiseksi "ilmestykseksi", joka tulee vain määrätyn ryhmän osaksi. Joka kerta on esitetty samat väittämät. Siitä saarnataan suurella innoituksella, ja ihmiset eivät huomaa lainkaan, että he ovat väistyneet itseasiallisesta totuudesta, ja heiltä on riistetty autuas toivo.
Niin hurskailta kuin sellaiset selvitykset kuulostavatkin, niin ne ovat aivan yhtä harhaanjohtavia ja vääriä. Kreikankielinen sana "paruusia" merkitsee "läsnäoloa", mutta mikä aina edellyttää henkilökohtaista saapumista. Para-ousia tarkoittaa "läsnäolevaa olemusta". Jos siis esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti astuu Valkoiseen taloon, niin silloin se on paruusia. Paruusia ei ole mikään fantasia; se on vain silloin kun todellakin näkyvä ja ruumiillinen persoona on saapunut paikalle. Ei ole olemassakaan jotakin Kristuksen paruusiaa, ilman että Hän henkilökohtaisesti, ruumiillisesti ilmestyy. Selvästi sanottuna sellainen oppi on mielettömyyttä. Niin totinen kuin Hänen läsnäolonsa (paruusia) oli Hänen ensimmäisessä tulemuksessansa (epiphanie), aivan yhtä totinen, ruumiillinen ja henkilökohtainen on oleva Hänen läsnäolonsa (paruusia) Hänen tulemuksessansa. Jokin oppi Kristuksen paruusiasta, ilman että Kristus todellakin henkilökohtaisesti ilmestyy ja on läsnä, on vailla minkäänlaista järkevää tai raamatullista perustaa.
Niinkuin Jeesuksen Kristuksen tulemus itsessänsä, niin eivät siihen liittyvät tapahtumatkaan ole mitään kuvitelmaa tai oppeja, vaan todellisuutta. Paavali kirjoittaa: "Katso, minä sanon teille salaisuuden; emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme..." (1.Kor. 15:51). Miten tämä muuttuminen tapahtuu, voidaan lukea Matt. 17:2: "Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo". Sellaisena Hänet näki myöskin Johannes Patmoksen saarella: "...Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki..." (Ilm. 1:12-18).
Tämä muuttuminen sulkee mukaansa: "Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen" (1.Kor. 15:53). Täydellistämiseen kuuluu absoluuttinen täydellisyys, jossa ei ole mitään vanhuutta, vaan ainoastaan iankaikkinen nuoruus. Job. 33:23-28 me löydämme kuvauksen tästä nuoruuteen "takaisinpalauttamisesta". Siellä puhutaan puolustajasta ja sovituksesta. Senjälkeen näytetään sovitetut heidän kirkkautensa tilassa, nimittäin heidän nuoruutensa kukoistuksessa: "Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa, hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin." Tämä tapahtuu: "...yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme" (1.Kor. 25:52).
Tämä muuttuminen ei siis koske vain tuona ajankohtana Kristuksessa eläviä, vaan myöskin kaikkia, jotka ovat nukkuneet pois tässä elävässä toivossa. Job ilmaisee uskonsa ylösnousemukseen tällä tavoin: "Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan..." (Job. 19:25-26).
Herran tulemuksessa saavat Kristuksessa poisnukkuneet ylösnousemusruumiin, kuten on kirjoitettu: "Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa; kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen"(1.Kor. 15:42-44).
"Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan" (1.Tess. 4:14). Joka opettaa, että Kristus on jo tullut, hänen tulee sanoa meille, missä ovat ne poisnukkuneet, jotka Hän on tuonut mukanansa. Joka väittää jotakin tällaista, asettaa elävät etuasemaan poisnukkuneiden suhteen ja vastustaa siten selvää Pyhien Kirjoitusten sanomaa: "Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa KUOLLEET NOUSEVAT YLÖS ENSIN; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin..." (1.Tess. 4:15-17).
Tässä on huomiolle pantavaa se, ettei Herra tule alas maan päälle asti, vaan että tuo voittajajoukko, nimittäin niin Kristuksessa nukkuneet kuin myöskin Hänessä elävät, ovat yhdessä kohtaava Herran muuttuneessa muodossansa yläilmoissa: "...ja niin me saamme aina olla Herran kanssa" (1.Tess. 4:17).
Niinkuin Herra on luvannut, on Hän kautta koko armonajan oleva omiensa kanssa hengessä. Hän on läsnä siellä, missä kaksi tai kolme todella on koolla Hänen Nimessänsä. Helluntaipäivänä Hän tuli alas, otti asumuksensa uskovaisissa (Joh. 14:18): "...ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef. 2:6). Todelliset uskovaiset ovat maan päällä vain vieraita ja muukalaisia ja jo nyt "...pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä"(Ef. 2:19).
Hänen palatessansa tulevat kaikki Hänelle kuuluvat, ovat he sitten jo poisnukkuneet tai vielä elävät, eläväksitekevän ylösnousemusvoiman kautta muutetuiksi kuolevaisuudesta kuolemattomuuteen, ja heidät otetaan ylös Hänen luoksensa. Tämä koskee niitä, jotka Kristuksen ensimmäisestä tulemuksesta lähtien todella ovat uskoneet Jumalan Sanan ja ovat kokeneet sen, mitä heille saarnattiin, joiden elävä toivo todella oli Jeesus Kristus. Paavali ilmaisee sen tällä tavoin: "jotka hänen ilmestymistään rakastavat" (2.Tim. 4:8). Seitsemän seurakuntajakson (Ilm. 2-3) aikana oli aina ihmisiä, jotka kuulivat sen, mitä Henki seurakunnille sanoi, ja jotka odottivat Herran tulemusta. Huudettiin toisillensa sana "Maranatha" ja rukoiltiin koko sydämestänsä: "Tule pian, Herra Jeesus!" He eivät pettyneet eivätkä tule olemaan pettyneitä. He menivät meidän edellämme, ja heidän täytyy ainoastaan odottaa, kunnes täysi luku on saavutettu. Nyt aivan lopussa syntyy täydellinen sopusointu Sana-Yljän ja Sana-Morsiamen kesken, niin että Henki ja Morsian lopulta sanovat saman (Ilm. 22:17).
Vanhan Testamentin valitut ovat jo Matt. 27:51-53 mukaisesti nousseet kuolleista Kristuksen kanssa: "Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu; sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen" (Hebr. 11:39-40). Siihen meidän Herramme viittasi sanoessansa: "Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa" (Matt. 8:11).
"Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä ... eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta" (Room. 8:19,23).
1.Moos. 1:27 me luemme: "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi..." Se tapahtui henkiruumiissa. Vasta myöhemmin hän sai tämän liharuumiin, kuten on kirjoitettu: "Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen..." (1.Moos. 2:7). Tässä liharuumiissa ihminen lankesi. Sentähden täytyi Jumalan, joka itse on Henki, tulla ihmiseksi Pojassa lunastaaksensa meidät ja asettaaksensa meidät takaisin jumalalliseen lapseuteen, henkiruumiiseen."Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi..." (Room. 8:29).
"Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta. Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset. Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva" (1.Kor. 15:47-49).
Kaikkien todella uskoontulleiden päämäärä oli alusta alkaen se, että he olisivat osallisia ensimmäiseen ylösnousemukseen, muuttumiseen, ylöstempaamiseen.
"Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo" (Room. 8:24). Golgatan täytetyn lunastustyön kautta meidät on jälleen asetettu takaisin siihen tilaan, joka ihmisellä oli ennen syntiinlankeemusta; vain meidän ruumiimme muuttaminen puuttuu vielä.
Sitä kaipasi myöskin Paavali ja toi sen julki sanoen: "...tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista" (Fil. 3:10-11).
Yhtä varmasti kuin maallinen ruumis kannetaan hautaan, aivan yhtä varmasti tulee ylösnousemaan hengellinen ruumis. Samoin tulevat myöskin todelliset uskovaiset, jotka elävät Herran tullessa, muutetuiksi ja saamaan ylösnousemusruumiin. "Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on" (1.Joh. 3:2).
Jeesus Kristus, Jumalan Poika, joka ristiinnaulittiin ja haudattiin, nousi kolmantena päivänä ruumiillisesti. Sen jälkeen Hän oli neljäkymmentä päivää ylösnousemusruumiissansa yhdessä opetuslastensa kanssa; Hän söi ja joi heidän kanssansa ja opetti heille Jumalan Valtakuntaa (Luuk. 24:36-49; Apt. 1:3). "Sitten hän vei heidät pois, lähes Betaniaan asti, ja nosti kätensä ja siunasi heidät. Ja tapahtui, että hän siunatessaan heitä erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen" (Luuk. 24:50-51). "Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: 'Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän'." (Apt. 1:9-11).
Kuten jo mainittiin, ei Jeesuksen Kristuksen tulemus ole oleva mikään hurskas kuvitelma, vaan suuri tapahtuma, jota seuraavat näkyvät tunnusmerkit. Myöskin on silloin oleva katkeraa todellisuutta se, mitä on kirjoitettuna Luuk. 17:34-36: "...sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista jauhaa yhdessä; toinen korjataan talteen, mutta toinen jätetään."
1.Tess.4:16 mukaisesti tapahtuu Herran tulemuksen yhteydessä kolme asiaa: Hänen käskyhuutonsa kaikuu, ylienkelin ääni kuuluu, ja Jumalan pasuuna kajahtaa. Tämä tapahtuu kun Herra laskeutuu taivaasta ottaaksensa omansa luoksensa. Morsiamen ja Yljän kohtaaminen ei tapahdu maan päällä, vaan yläilmoissa (1.Tess. 4:17).
Joh. 11 me voimme lukea, mitä Hänen käskevä äänensä vaikutti jo Hänen palvelustehtävänsä aikana maan päällä. "Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä: 'Lasarus, tule ulos!' Ja kuollut tuli ulos" (jakeet 43-44).
Kun Herra Jeesus ristillä huudahti viimeisen huutonsa, "Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat, ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös" (Matt. 27:50-52).
Joh. 5:25 Hän oli sanonut: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää."
Meidän Herramme käskevä Sana on kaikkivaltias Sana. Mitä Hän sanoo, se tapahtuu; mitä Hän käskee, se on siinä. Hänen Sanansa ei milloinkaan palaja tyhjänä takaisin, vaan saa aina aikaan sen, mitä varten Hän sen lähettää. Hän kantaa maailmankaikkeuden kaikkivaltiaalla Sanallansa (Hebr.1:3). Kreikankielinen sana, joka 1.Tess.4:16 on käännetty sanalla herätyshuuto, vastaa käskyä, joka annetaan kuten armeijassa. Tämä käskyhuuto kuuluu, kun Herra laskeutuu taivaasta. Se käännetään myöskin käskeväksi huudoksi. Tämä Herran käskyhuuto herättää Kristuksessa nukkuneet; sen jälkeen seuraa elävien muuttaminen. Silloin tulee majesteettisella tavalla julki Herrojen Herran suvereenisuus ja arvovalta, sillä Hänellä on valta elämän ja kuoleman ylitse.
Hebr. 12:26 on valtava todistus viitaten Hänen puhutun Sanansa kaikkivaltiuteen: "Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: 'Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin'."
Matt. 25 me luemme huudosta keskiyöllä, joka kaikuu ennen Yljän paluuta: "Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!" Siinä on kysymys mahtavasta huudosta maan päällä, jonka kautta hengellisesti nukahtaneet ravistellaan hereille ja heidän huomionsa kiinnitetään Herran paluuseen. Tämä huuto herättää niin viisaat kuin tyhmätkin neitsyet. "Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon" (Matt. 25:7). Tyhmiltä kuitenkin puuttui öljyä, niin että he eivät voineet mennä hääaterialle.
Kun verrataan kreikankielen sanaa "huuto" Matt. 25:6 "käskyhuutoon" 1.Tess. 4:16 , niin voidaan helposti todeta, että on kysymys kahdesta täysin eri käsitteestä. Kun toinen tuo julki ajankohtaisen sanoman kiireellisyyden maan päällä olevien uskovien keskuudessa, niin toinen on taivaasta laskeutuvan Herran käskyhuuto.
Matt. 25 mukainen huuto kaikuu nyt. Se on viimeinen sanoma, jonka kautta uskovaiset ravistellaan hereille ennen Kristuksen tulemusta ja kootaan Elävän Sanan, tuoreen mannan ympärille. Jumalan Sanoma on tämän hetken Sana, johon sisältyvät kaikki lupaukset tätä aikaa varten. Vain joka todella Kirjoitusten mukaisesti uskoo ja siten asettuu kokonaisvaltaisesti Jumalan puolelle, on kokeva täydellistämisen.
Viitaten sanansaattajaan, joka lähetettiin ennen Kristuksen ensimmäistä tulemusta, on kirjoitettuna: "Huutavan ääni kuuluu..." (Jes. 40:3-6). Jokainen raamatunlukija tietää, että tämä profeetallinen Sana toteutui Johannes Kastajan palvelustehtävässä. Hän todisti itse: "Minä olen huutavan ääni erämaassa: 'Tehkää tie tasaiseksi Herralle', niinkuin profeetta Esaias on sanonut." (Joh. 1:23).
Nyt juuri, näin lähellä Jeesuksen Kristuksen paluuta, kuuluu paljastetun Sanan sanoma, joka uskottiin viimeiselle Laodikean seurakunta-enkelille (Ilm. 3:14-22). Huuto kaikuu, ja sen kuulevat heräävät unesta ja puhdistavat lamppunsa. Viisaat neitsyet täyttävät myöskin ruukkunsa öljyllä. Heillä on molemmat: Sana ja Henki. He käsittävät, että Jumala vie työnsä päätökseen, he kuulevat ajankohtaisen sanoman, profeetallisen Sanan tätä aikaa varten, ja antavat valmistaa itsensä tätä ihanaa päivää varten.
Johannes Kastaja kulki edelläkävijänä Herran ensimmäisen tulemuksen edellä. Hän sanoi: "Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi" (Joh. 3:29). Samoin täytyy Morsian nyt tuoda lähelle Yljän ääntä, nimittäin Sanaa kaikkine lupauksinensa. Niinkuin ennen Kristuksen ensimmäistä tulemusta oli profeetallinen sanoma, niin kuuluu nytkin ennen Kristuksen toista tulemusta profeetallinen sanoma. Se on se huuto, joka nyt kaikuu —tämän hetken luvattu Sana, tämän ajan sanoma, jonka kautta kaikki Sanassa kätketyt salaisuudet paljastettiin.
Uloskutsumisen, hereille ravistelemisen ja valmistautumisen täytyy tapahtua ennen Herran tulemusta. Apostoli Johannes näki Morsiamen ennakkokatselmuksessa ja kirjoitti: "Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut" (Ilm. 19:7).
Ylienkelin äänen mainitsemisella 1.Tess. 4:16 on myöskin aivan erikoinen merkitys. "Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?", sanotaan Hebr.1:14. Ylöstempaamisessa Lunastaja ottaa lunastetut ylös, ja saatana kaikkien niiden kanssa, jotka häntä seurasivat, tulee alas heitetyksi. Tapahtuu, mitä apostoli Johannes näki ennakkokatselmuksessa: "Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa. Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa" (Ilm. 12:7-9).
Meidän Lunastajammehan on jo kertakaikkisesti selvittänyt asiat Saatanan kanssa ja voittanut hänet joukkoinensa. "Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun" (Kol. 2:15). Samoin Hän on myöskin voittanut kuoleman ja helvetin (1.Kor. 15:54-57), kun Hän otti vankeja saaliikseen (Ef. 4:8) ja nousi voitokkaasti kuolleista kolmantena päivänä. "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet" (Ilm. 1:17-18).
Mutta tuo vanha vastustaja kuitenkin vielä nousee uskovaisia vastaan ja syyttää heitä Jumalan edessä. Sen tähden pysyy Kristus, Uuden Liiton Välittäjä, Ylipappina ja Puolustajana, kunnes Seurakunta on viety täydellisyyteensä. Kuitenkin sillä hetkellä kun lunastettujen luku on täysi ja he ilmestyvät Jumalan eteen "ilman tahraa ja ryppyä", ei saatana enää voi tehdä mitään Jumalan valittuja vastaan.
Niinkuin olemme nähneet Ilm. 12:7-9, on oleva ylienkeli Miikaelin tehtävä antaa äänensä kuulua ja osoittaa voitettu vihollinen omiin rajoihinsa. Hän oli myöskin se, joka hänen kanssansa riiteli Mooseksen ruumiista (Juuda 9). Samoin hän on oleva se, joka määrättynä aikana on puolustava Israelin kansaa, kuten on kirjoitettu: "Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana" (Dan. 12:1). Minua ei yhtään ihmetyttäisi, vaikka hän olisi oleva se, joka sitten sitoo saatanan ennen tuhatvuotisen valtakunnan pysyttämistä ja heittää syvyyteen (Ilm. 20:1-3). Opetus siitä, että ylienkeli Miikael olisi Kristus, on järjetön. Totta on se, että Vanhan Testamentin Jahwe on Uuden Testamentin Jeesus, sama Herra eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Miikael tai Gabriel ovat myöskin Uudessa Testamentissa sitä mitä he olivat Vanhassa.
Jotakin toista yhteenottoa Golgatan Voittajan ja vielä yläilmoissa hallitsevien (Ef. 6:10-12) voitettujen vihollisvaltojen välillä ei tule olemaan. "...ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi" (Hebr. 10:13). Palatessansa on Ylkä kiinnostunut vain Itsestänsä Morsiamen kanssa. Hänellä ei ole oleva mitään muita velvollisuuksia tuona aikana.
Gabriel mainitaan usein siinä yhteydessä, kun annettiin erikoisia pelastussuunnitelmaa koskevia ilmoituksia tai tietoja (Dan. 8:16; Dan. 9:21). Gabriel myöskin ilmoitti Sakariaalle Johannes Kastajan syntymän (Luuk. 1:19) ja sitten Meidän Herramme ja Lunastajamme syntymän Marialle (Luuk. 1:26). Tulevassa taistelussa, joka koskee vihollista ja hänen voimiansa, on arkkienkeli Miikael voittava.
Ylöstempaamiseen tulevat osallistumaan ainoastaan Morsiameen kuuluvat, niinkuin on kirjoitettu: "...ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin" (Matt. 25:10). Saatana ei voi tulla sisälle oven kautta, sillä Jeesus Kristus on ovi. Hän tulee sisään toista kautta, koska hän on varas ja ryöväri (Joh. 10:1) —mutta hänet heitetään ulos.
Matt. 22 me löydämme kuvauksen hääateriasta ja paikalla olevista vieraista: "Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?' Mutta hän jäi sanattomaksi. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen.' Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys" (j. 11-13). Jotkut kompastuvat, koska meidän Herramme käyttää sanaa "ystävä". Huomatkaa kuitenkin, että Jeesus puhui samalla tavalla kavaltajallensa Juudakselle, johon Saatana meni: "Ystäväni, mitä varten sinä tänne tulit?" (Matt. 26:50). Saatana voi ilmestyä valkeassa vaatteessa ja esittäytyä valon enkelinä (2.Kor. 11:14), mutta hän ei milloinkaan voi saada häävaatetta. Vain Morsiamella on oleva etuoikeus pukeutumiseen: "Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus" (Ilm. 19:8).
Voittajajoukosta sanotaan: "Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti" (Ilm. 12:11). Todellisten jumalanlasten aito seuraaminen asettaa meidät Jeesuksen Kristuksen, meidän Lunastajamme, jalanjälkiin, jolloin kirjaimellisesti toteutuu Sana: "Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat" (Room. 14:7-8). Paavali ja kaikki Kristuksen kanssa kuolleet saattoivat sanoa: "...ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa" (Gal. 2:20). Ei riitä se, että siitä vain saarnataan ja puhutaan, vaan sen täytyy tulla todellisuudeksi niiden elämässä, jotka haluavat mennä kirkkauteen.
Pasuunaa, joka 1.Tess. 4:16 mukaisesti kuuluu ennen Herran tulemusta, kutsutaan Jumalan pasuunaksi. Vanhassa Testamentissa oli tavallista, että erikoisissa tilanteissa puhallettiin pasuunaan. Kun Herra laskeutui Siionin vuorelle, näki kansa leimuavia salamoita ja kuuli ukkosenjylinöitä, jotka olivat kuin mahtava pasuunan ääni (2.Moos. 20:18). Sovitusvuosi, joka tunnetaan myöskin riemuvuotena, aloitettiin sovituspäivänä pasuunan soitolla (3.Moos. 25:8-12).
Aina kun Pyhissä Kirjoituksissa on puhe pasuunaan puhaltamisesta, oli edessä erikoisia tapahtumia. Jeesuksen Kristuksen paluun yhteydessä ne puhuvat "Jumalan pasuunasta", koska Herra vie silloin päätökseen suuren lunastussuunnitelmansa valittujensa kanssa. Me tiedämme, että Herra on tuleva samalla tapaa kuin mitä Hän nousi taivaaseen. Siitä on Psalmissa 47:6 profeetallinen Sana: "Jumala astuu ylös riemun raikuessa, Herra pasunain pauhatessa." Kun Jumalan pasuuna kajahtaa, kutsutaan valitut suureen juhlaan kirkkaudessa. Paavali kirjoittaa, miten ja milloin tuo suuri tapahtuma on toteutuva: "...yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi..." (1.Kor. 15:52).
Jeesus Kristus tulee jälleen käskyhuudon kaikuessa, arkkienkelin äänen kuuluessa ja Jumalan pasuunan soidessa, ottaaksensa ylös lunastetut, ovat he sitten pois nukkuneita tai vielä eläviä, ennenkuin vihan tuomiot lankeavat, eli ennen suurta ahdistusta. Tähän suurimpaan pelastushistorialliseen tapahtumaan, "Morsiusseurakunnan ylöstempaamiseen", päättyy kansakuntien armonaika. Sen jälkeen Jumala jälleen kääntyy kansansa Israelin puoleen (Room. 11:25-27). Tässä yhteydessä puhuu profeetta Jesaja myöskin suuresta pasuunasta, johon silloin puhalletaan (Jes. 27:13).
Herran paluu on oleva kuin salama, eli siis on tapahtuva yhtäkkiä, silmänräpäyksessä. Joka tuona ajankohtana on todella valmis, tulee muutetuksi ja otetuksi ylös kirkkauteen. Niinkuin Eenok, seitsemäs Aadamin jälkeen, temmattiin ylös eikä häntä enää löydetty maan päältä, niin otetaan ylös seitsemännen seurakuntajakson lopussa Morsiameen kuuluvat ja heitä ei enää löydetä maan päältä.
Edellytys tämän korkeimman päämäärän saavuttamiseksi mainitaan meille selvästi: "Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu" (Room. 8:11). Tässä ei ole kysymys Hengellä voitelemisesta, mikä on ehkä miljoonilla, vaan "sisällä asumisesta". Sanalla "jos" on mitä suurin merkitys. Jos Henki ja siten voima asuu meissä, siis pysyy meissä, on se tapahtuva, muutoin ei. Meidän Herramme sanojen mukaisesti on juuri ennen Hänen paluutansa oleva monia vääriä kristuksia, eli voideltuja, jotka tekevät suuria merkkejä ja ihmeitä, suorittavat "voideltua" palvelustehtävää, mutta joilla on perusopeissansa samat juuret kuin väärällä profeetalla (Matt. 24).
Raamatullinen usko on aina ankkuroituneena vastaavaan lupaukseen, joka meille annettiin Sanassa: "Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä 'on'; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden 'amen', Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme" (2.Kor. 1:20). Todellinen usko syntyy yksinomaan Kirjoitusten mukaisesta julistuksesta. "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta" (Room. 10:17). Niin on myöskin pelastuksen, parantumisen ja kaikkien muiden lupausten suhteen, ja niin on myöskin ylöstempaamisuskon suhteen. Se tulee paljastetun Sanan ajankohtaisesta sanomasta, jonka kautta vaikutetaan odotus ja toivo. "...mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu" (Room. 5:5). " Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy" (Hebr. 11:1).
Sana ja Jumalan Henki vaikuttavat yhdessä lunastetuissa. Lupauksen Henki tulee niiden ylle, jotka ovat vastaanottaneet lupauksen sanan. Hengen täytyy asua meissä Lohduttajana; jokin voiteleminen ei riitä. Niinkuin Henki tuli Kristuksen, Esikoisen ylle (Matt. 3:16), pysyi Hänen yllänsä ja siten asetti vaatimuksen maallisesta ruumiista, niin tapahtuu myöskin kaikille, joilla on esikoisoikeus: He vastaanottavat Hengen esikoislahjana (Room. 8:23) kirkastamiseksi, johon Paavali niin usein viittasi: "Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki" (2.Kor. 3:18).
Joka haluaa kokea kuolevaisen ruumiin muuttumisen, hänen täytyy kantaa itsessänsä kuolemattomuuden jumalallista voimaa — hänen täytyy olla vastaanottanut iankaikkinen elämä todellisen uudestisyntymisen kautta, ja olla sinetöity Pyhällä Hengellä. "Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi - hänen kirkkautensa kiitokseksi" (Ef. 1:13-14).
Muuttuminen ei tapahdu ulkoa sisällepäin, vaan sisältä ulospäin. Ensin on täytynyt tapahtua sielun uudistuminen, jotta Jumalan Henki voi ottaa siinä asumuksen, ennenkuin lopulta myöskin meidän kuolevaiset ruumiimme tulevat Hänen meissä asuvan Henkensä eläviksi tekemiksi. Pyhä Henki on Jumalan voima, jonka kautta se todellakin tapahtuu.
On valtava ero Hengellä voitelemisen välillä, mikä on monilla, ja Hengellä sinetöimisen välillä, mikä tulee vain niiden osaksi, jotka todella tulevat kokemaan ruumiin muuttumisen. Abrahamista me näemme, että se on yhteydessä valintaan. Uskonisä valittiin ja hän sai lupauksen. Hän uskoi ja oli kuuliainen Jumalalle. Se katsottiin hänelle vanhurskaudeksi. Sen jälkeen Jumala antoi hänelle hänen uskonvanhurskautensa sinetin, nimittäin ympärileikkaamisen. (Room. 4).
Hengellä sinetöimisen voivat kokea ainoastaan ne, jotka ovat Abrahamin tavoin uloskutsutut. He saavat sydämen ympärileikkaamisen ja ottavat itseensä jumalallisen olemuksen, nimittäin lupauksen Sanan tätä aikaa varten. Sen kautta he ovat vanhurskautetut. Iisak, Abrahamin luvattu poika, oli itse todellisuudeksi tullut lupaus ja uskonisän kaiken omaisuuden perijä. Paavali kirjoittaa viitaten todellisiin uskovaisiin: "Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli" (Gal. 4:28). "...eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi" (Room. 9:8). Lupauksen lapset vastaanottavat lupauksen sanan (Room. 9:6) ja lupauksen Hengen (Apt. 2:33). Se on lapseuden Henki, joka asettaa meidät Jumalan lapsiksi ja siten Jumalan perillisiksi ja Kristuksen kanssaperillisiksi (Room. 8:15-17).
Ennaltatietämisensä kautta saattoi Jumala ennalta määrätä lapsiksensa iankaikkiseen elämään ne, jotka tulevat uskoon (Ef. 1:5). Heidät tulee muovata Hänen Poikansa kuvan kaltaiseksi (Room. 8:28-30).
Monet uskovaiset kokevat Hengellä sinetöimisen, voivat kerskata suurista asioista, mutta kulkevat siitä huolimatta omia teitänsä eivätkä anna saattaa itseänsä sopusointuun Sanan kanssa. Sellaiset ihmiset ovat tyhmiä, he pysyvät totutuissa perinteissä ja kulkevat niiden lupausten ohitse, jotka tätä ajanjaksoa varten on annettu seurakunnalle. Mutta sen kautta he todistavat itsestänsä, ettei heillä voi olla mitään osuutta Jumalan lopulliseen vaikutukseen. Jumalan kanssa voi vaeltaa vain se, joka koko sydämestänsä uskoo Kirjoitusten sanat ja tunnistaa juuri sitä hetkeä koskevat lupaukset. Jumalaa miellyttävä elämä on mahdollista vain siellä, missä vallitsee Hengen ja Sanan vaikuttama täydellinen sopusointu Hänen kanssansa.
Paavali, joka puhuu Jumalan lasten julkitulemisesta, tuo selvästi esiin sen, mistä on kysymys, ja kirjoittaa: "Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia" (Room. 8:14). Jeesus sanoi, että totuuden Henki on johdattava meidät kaikkeen totuuteen ja ilmoittava meille tulevaiset (Joh. 16:13). Niitä, jotka todellakin ovat vastaanottaneet Pyhän Hengen ja uskovat Sanaa, koskee kehotus: "Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka" (Ef. 4:30). Vain he ovat ne, jotka todella kuulevat, mitä Henki seurakunnille sanoo, ja vain voittajajoukko on osallistuva hääateriaan. Nämä täydellistetyt vanhurskaat tulevat laulamaan mukana taivaallisessa ylistyslaulussa. "Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen. Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus." Ja hän sanoi minulle: 'Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!' Vielä hän sanoi minulle: 'Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat'" (Ilm. 6b-9).
Niin pian kuin paholainen, vanha lohikäärme, on heitetty alas taivaasta, sanotaan: "Sentähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!" (Ilm. 12:12). Ilmeisestikin tässä on kysymys lyhyestä ajanjaksosta ylöstempaamisen ja tuhatvuotisen valtakunnan alun välillä. Tänä aikana Saatana on maan päällä purkava vihansa antikristuksen välityksellä. Sitten hän astuu edustajassansa, laittomassa, avoimesti esiin ja osoittaa kuka hän todella on (2.Tess. 2:7-8). Sen jälkeen kun hänelle ei ole onnistunut voittajajoukon nieleminen, joka on päässyt "täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään" (Ef. 4:13) ja jota sen tähden kutsutaan "poikalapseksi", syöksyy hän jäljelle jääneen seurakunnan kimppuun. Se on vaimo, josta poikalapsi on syntynyt, "...joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla" (Ilm. 12:5). Tämä Sana ei viittaa vain Kristukseen, vaan on yksi niistä seitsemästä lupauksesta, jotka annettiin voittajille: "Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita, ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla..." (Ilm. 2:26-27).
Raamatullisessa symbolikielessä kutsuttiin aluksi Israelia Vanhassa Testamentissa ja sitten seurakuntaa "vaimoksi". Ilmestyskirja puhuu kahdesta täysin erilaisesta seurakunnasta, nimittäin Kristuksen ja antikristuksen seurakunnasta. Todellisen seurakunnan kuvauksen me löydämme Ilm. 12, kun taas antikristillinen seurakunta on kuvattu luvussa 17.
Johannes näki Ilm. 12 vaimon, joka oli puettu auringolla. Tämä merkitsee sitä, että Jeesus Kristus, Vanhurskauden Aurinko, säteilee seurakunnalle. Hänen jalkojensa alla oli kuu — sillä tarkoitetaan Vanhan Testamentin ajanjaksoa perustuksenansa profeetallinen Sana, jolla se seisoo. Niinkuin kuu heijastaa auringon valoa, niin tulee Vanha Testamentti vanhurskauden auringon nousun ja Uudessa Testamentissa tapahtuneiden ennustusten täyttymyksen kautta valaistuksi ja heijastaa jälleen tätä valoa. Vaimon kantama kaksitoista tähtinen kruunu on vertauskuva sille, että uusitestamentillinen seurakunta on kahdentoista apostolin opin kruunaama (Apt. 2:42).
Kaikissa ajanjaksoissa on ollut kutsuttuja ja valittuja. Voittajajoukko koostuu valituista, jäljelle jäävä seurakunta kutsutuista. Myöskin he ovat pyhiä ja puhtaita, ja sentähden heidät esitetään meidän Herramme vertauksessa neitsyeiksi, tosin tyhmiksi, vastakohtana viisaille neitsyeille, jotka menevät hääaterialle (Matt. 25).
Jäljelle jäänyt seurakunta välttää aluksi Saatanan hyökkäyksen ja sitä ravitaan erämaassa yliluonnollisella tavalla kuten Israelia: "Ja vaimo pakeni erämaahan, jossa hänellä oli Jumalan valmistama paikka, että häntä elätettäisiin siellä tuhat kaksisataa kuusikymmentä päivää... Mutta vaimolle annettiin sen suuren kotkan kaksi siipeä hänen lentääksensä erämaahan sille paikalleen, jossa häntä elätetään aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa poissa käärmeen näkyvistä" (Ilm. 12:6+14). Meille ilmoitetaan jopa suojelemisen ja elättämisen tarkka ajankesto, nimittäin kolme ja puoli vuotta.
Lisäksi me näemme kolmannen ryhmän, jonka kimppuun Saatana syöksyy: "Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus" (Ilm. 12:17). Muiden kohdalla, jotka tässä mainitaan, on ilman mitään epäilystä kysymys 144.000 israelilaisesta. He ovat samasta siemenestä, heillä on ainoastaan toinen asema. Ilm. 14 on heistä kirjoitettuna: "Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa; sillä he ovat niinkuin neitsyet" (Ilm. 14:4). Tämä tarkoittaa sitä, etteivät he milloinkaan tule kuulumaan johonkin kristilliseen kirkkoon tai seurakuntaan. Noiden 144.000 uloskutsuminenhan tapahtuu vasta Morsiusseurakunnan ylöstempaamisen jälkeen kahden todistajan palvelustehtävän kautta. He tulevat uskoon ja heidät sinetöidään ennen vihantuomioiden puhkeamista (Ilm. 7:1-8).
Profeetta Daniel sai tiedon Jumalan aikataulusta Israelin suhteen. Joka oikealla tavalla ymmärtää tämän jaon, voi oikealla tavalla järjestää tapahtumien kulun ylöstempaamisen ja tuhatvuotisen valtakunnan pystyttämisen välillä. Dan. 9:24-27 on puhe seitsemästäkymmenestä viikosta, joina profeetallisesti katsoen on kysymys seitsemästäkymmenestä vuosiviikosta eikä päiväviikosta. Niinkuin jakeesta 24 yksiselitteisesti käy ilmi, ne koskevat Danielin kansaa, siis Israelia, ja pyhää kaupunkia, Jerusalemia.
Siellä mainitaan kolme aikajaksoa: seitsemän vuosiviikkoa — kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa — yksi vuosiviikko. Mitä suurin merkitys on sillä tosiasialla, että "Voideltu", siis Kristus — Messias, tapettiin kuudennenkymmenennenkahden vuosiviikon lopussa, joiden edellä jo oli kulunut seitsemän vuosiviikkoa (jae 26). Jakeessa 27 voidaan lukea: "Ja hän (ruhtinas, antikristus) tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse."
Siitä hetkestä, kun tuli käsky jälleenrakentaa Jerusalem (445 eKr.), Voidellun, Messiaan kuolemaan, on kulunut tarkalleen 483 vuotta, nimittäin 69 kertaa 7. Niin pian kuin kansakuntien armonaika on kulunut loppuun ja Morsiusseurakunnan ylöstempaaminen on tapahtunut, alkaa Israelille viimeinen vuosiviikko. Siitä lankeaa ensimmäinen puolisko kahden todistajan palvelustehtävälle, toinen suurelle ahdistuksen ajalle.
Ilm. 11 mukaisesti nämä kaksi profeettaa tulevat harjoittamaan palvelustehtäväänsä kolmen ja puolen vuoden ajan, niinkuin Ilm. 7:3-8 on ilmoitettu. Siten kutsutaan ulos ja sinetöidään nuo 144.000 Israelin kahdestatoista heimosta. Jakeessa 3 sanotaan: "Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan!" Se merkitsee sitä, että tuo Jumalan vihantuomioiden kolme ja puoli vuotinen ahdistuksen aika voi alkaa vasta sen jälkeen kun noiden 144.000 sinetöiminen on viety päätökseensä. Siihen aikaan täyttyy profeetta Sakarjan ennustus, että armon ja rukouksen Henki vuodatetaan Israelin ylle, niin että "he kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet. He surevat häntä..." (Sak. 12:10-11 käännös -92).
Juutalaiset eivät sen paremmin tunnistaneet kuin eivät vastaanottaneetkaan Messiastansa Hänen ensimmäisen tulemuksensa yhteydessä (Joh. 1:11). Niinkuin Joosef Vanhassa Testamentissa vasta toisella kertaa antoi veljiensä tuntea itsensä (Apt. 7:13), niin tulevat juutalaisetkin tuntemaan Messiaansa, kun Hän tulee heille toista kertaa. Joosef oli ottanut itsellensä morsiamen pakanoista ja mennyt hänen kanssansa naimisiin. Hän jätti hänet palatsiin ja antoi veljiensä tuntea itsensä, ilman että kukaan muu oli läsnä. "'Antakaa kaikkien mennä pois minun luotani!' Niin ei ollut ketään saapuvilla, kun Joosef ilmaisi itsensä veljilleen" (1.Moos. 45:1).
Samoin on Kristus jättävä yksin kansakunnista koostuvan Morsiamensa taivaallisiin palatseihin, sen jälkeen kun hän on ottanut sen ylös Karitsan hääaterialle, ja aivan yksin, ilman seuralaisia, antava veljiensä tuntea itsensä, niin pian kun he ovat täysilukuiset ja sinetöidyt. Tämä on Hänen ensimmäinen tulemuksensa Hänen paluunsa ja ylöstempaamisen JÄLKEEN. Johannes näki Hänet tässä yhteydessä Karitsana noiden 144.000 kanssa Siionin vuorella (Ilm. 14). Siionin vuori on keskeinen paikka, mistä Jumalan vaikutus on tullut tunnetuksi kaikkialla maailmassa. "Ja hän hävittää tällä vuorella verhon, joka verhoaa kaikki kansat, ja peiton, joka peittää kaikki kansakunnat" (Jes. 25:7).
Tuona ajankohtana on Israel käsittävä, että Jumalan liitonsolmiminen heidän kanssansa on jäänyt voimaan. Herra Jumala laskeutui lain antamisen yhteydessä näkyvällä tavalla enkelin hahmossa Siionin vuorelle. Sen tähden Häntä kutsutaan, kun on kysymys liitosta, "Liiton Enkeliksi" (Mal. 3:1). Stefanus viittaa siihen Apt. 7:38, kun hän sanoo Mooseksesta: "Hän on se, joka seurakunnassa, erämaassa, oli enkelin kanssa, joka puhui hänelle Siinain vuorella, ja oli myös isiemme kanssa..."
Sen jälkeen kun Herra on antanut veljiensä tuntea Hänet, on Hän Ilm. 10 mukaisesti alkuperäisenä omistajana esittävä oikeutetun vaatimuksensa maasta ja merestä. Tämä on Hänen toinen tulemuksensa Hänen paluunsa jälkeen Morsiusseurakunnalle. "Ja minä näin erään toisen, väkevän enkelin tulevan alas taivaasta; hänen verhonaan oli pilvi, ja taivaankaari oli hänen päänsä päällä, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, ja hänen jalkansa niinkuin tulipatsaat" (Ilm. 10:1). Sateenkaari on Pyhissä Kirjoituksissa liiton merkki (1.Moos. 9). Tässä luvussa on seitsemän kertaa puhe liitosta ja viisi kertaa sateenkaaresta liiton merkkinä.
Profeetta Hesekiel näki Herran valtaistuimella. Hän kertoo: "...ja sitä ympäröitsi hohde. Kuin kaari, joka on pilvessä sadepäivänä, niin oli näöltään sitä ympäröivä hohde" (Hes. 1:27b-28). Tämän kuvauksen me löydämme jälleen Ilm. 4:2-3: "Ja katso, taivaassa oli valtaistuin, ja valtaistuimella oli istuja. Ja istuja oli näöltänsä jaspis- ja sardionkiven kaltainen; ja valtaistuimen ympärillä oli taivaankaari, näöltänsä smaragdin kaltainen." Sateenkaaren tulee tehdä selväksi se, että Uusi Liitto on voimassa myöskin Israelia kohtaan. "Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä" (Room. 11:27; Hebr. 8:6-13).
"...ja hänellä oli kädessään avattu kirjanen" (Ilm. 10:2). Tämä merkitsee sitä, että tämän tulemuksen ajankohtana sinetöity kirja on jo avattu. Hän asetti nyt oikean jalkansa meren ylle, vasemman maan ylle ja sitten "huusi suurella äänellä, niinkuin leijona ärjyy." Tässä me näemme muutoksen lunastukseen viittaavasta Karitsasta Leijonaan, mikä on yhteydessä Kuninkaaseen.
Noille 144.000 Hän on ensin Karitsa —heidän Lunastajansa. "Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle" (Ilm. 14:4). Samassa yhteydessä sanoo profeetta Hoosea: "Ja he vaeltavat Herran jäljessä. Hän ärjyy kuin leijona - niin, hän ärjyy, ja vavisten tulevat lapset mereltä päin" (11:10). Samalta kuulostavat profeetta Aamoksen sanat: "Herra ärjyy Siionista, hän jylisee Jerusalemista" (1:2). "Herra ärjyy Siionista ja antaa äänensä kuulua Jerusalemista, ja taivaat ja maa järkkyvät; mutta Herra on kansansa suoja, Israelin lasten turva" (Jooel 3:16).
Ilm. 5 Häntä kuvataan myöskin Leijonaksi: "...katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä" (j.5). Kun Jaakob siunasi poikansa Juudan, puhui hän Hengen vaikutuksesta profeetalliset sanat: "Juuda on nuori leijona... Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat" (1.Moos. 49:9-10).
"...ja kun hän huusi, antoivat ne seitsemän ukkosenjylinää ääntensä puhua" (Ilm. 10:3). Jumalan puhuminen tapahtuu ukkosen äänellä: "Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa... Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän" (Job. 37:2-5). " Niin taivaasta tuli ääni... Niin kansa, joka seisoi ja kuuli sen, sanoi ukkosen jylisseen" (Joh. 12:28-29). Mitä nuo seitsemän ukkosenjylinää puhuivat sinetöitiin eikä kirjoitettu muistiin. Sen johdosta niistä ei voida saarnata, koska ne eivät ole osa kirjoitettua Jumalan Sanaa. Ne viittaavat meidän Jumalamme lopulliseen, salaperäiseen vaikutukseen tuona ajankohtana. Tuossa tilanteessa tämä mahtava enkeli kohotti oikean kätensä taivasta kohden "ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa" (Ilm. 10:6).
Profeetta Daniel näki luvussa 12 saman tapahtuman ennalta. Hän kysyi, että kuinka kauan vielä olisi näiden ihmeellisten asioiden loppuun asti. Vastaus oli yksiselitteinen: "Ja minä kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: 'Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa!'" (j. 7). Tämän raamatunkohdan perusteella on vannomisen ajankohdasta vielä tarkalleen kolme ja puoli vuotta tämän maailmanjärjestelmän loppuun ja siten tuhatvuotisen valtakunnan alkuun.
Tehkäämme vielä yhteenveto: Nuo kaksi profeettaa harjoittavat palvelustehtäväänsä kolmen ja puolen vuoden ajan. Tänä aikana ei kukaan voi koskea heihin, sillä heillä on absoluuttinen ja täysi valta: "lähtee tuli heidän suustaan ja kuluttaa heidän vihollisensa" (Ilm. 11:5-6). Tämä kuvaus heidän palvelustehtävästänsä muistuttaa meitä kahdesta profeetasta, Mooseksesta ja Eliasta. Olettamus, että Eenok olisi toinen noista kahdesta todistajasta, ei pidä paikkaansa. Eenok seitsemäntenä Aadamin jälkeen oli esikuva tämän seitsemännen ajanjakson lopussa elävistä, jotka muutetaan ja otetaan ylös, ilman että he maistavat kuolemaa. Mooses ja Elia olivat ne, jotka tulivat kirkastusvuorelle (Matt. 17). Kummatkin mainitaan nimeltä Vanhan Testamentin kolmessa viimeisessä jakeessa (Mal. 4:4-6).
Heidän palvelustehtävänsä lopussa ovat heidän saarnaamisensa tuloksena nuo 144.000 kokoontuneena Siionin vuorelle. Heidän luoksensa Herra laskeutuu ja paljastaa itsensä Messiaana, Jumalan Karitsana. Samaan aikaan, kun israelilaiset tulevat tietoiseksi uusitestamentillisesta liiton solmimisesta, käsittävät he, kuka on antikristus, joka silloin rikkoo liittonsa, jonka hän teki Israelin kanssa seitsemäksi vuodeksi (Dan. 9:27). Siten alkaa suuri ahdistuksen- ja vainonaika. "... Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät" (Ilm. 13:5-7). Profeetta Daniel ennusti Korkeimman pyhistä: "...ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi" (7:25). Voisiko se olla selvemmin kirjoitettuna?
Tämän kauhistuttavan vainon aikana täytyy noiden 144.000 sinetöidyn kärsiä marttyyrikuolema. Ensin tapetaan nuo kaksi todistajaa, jotka silloin tulevat todistuksensa loppuun (Ilm. 11:7), ja sitten muut, niinkuin on ennustettu 5. sinetissä. Siihen liittyen on kirjoitettu Ilm. 14:12: "Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon." Juuri silloin toteutuu myöskin Sana: "Ja minä kuulin äänen taivaasta sanovan: 'Kirjoita: Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti - sanoo Henki - he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä'" (Ilm. 14:13).
Meidän Herramme on ilmoittanut Israelin kansan hajottamisen pakanakansojen keskuuteen ja heidän kotiin johtamisensa luvattuun maahan ja sanonut sen yhteydessä: "Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät" (Luuk. 21:24).
Viidennessä sinetissä (Ilm. 6:9-11) on puhe polttouhrialttarin alla olevista sieluista, jotka on murhattu Jumalan Sanan ja todistuksen tähden. Pankaamme merkille: näillä marttyyreillä ei ollut vielä Jeesuksen todistusta. He pitivät lujasti kiinni Jumalan Sanasta, ilman että olisivat tunnistaneet Jeesusta, Messiasta. Tässä on kysymys juutalaisista, jotka on murhattu vain sen tähden, koska he olivat juutalaisia. Se, että he eivät olleet kokeneet mitään lunastusta, käy selvästi ilmi heidän kostonhuudostansa. Lunastetut rukoilevat: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät." —Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: 'Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?'" Jumala, vanhurskas Tuomari, salli antaa heille jokaiselle valkoisen viitan, " ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin."
Sana "palvelijat" ei enää sovi uusitestamentillisen seurakunnan kuvioihin, sillä se koostuu Jumalan pojista ja tyttäristä. Raamatullisessa profetiassa israelilaisia kutsutaan "palvelijoiksi" ja "palvelijattariksi". Epäilyksettä tarkoitetaan "kanssapalvelijoilla" noita 144.000, jotka kahden todistajan palvelustehtävän kautta tulevat uskoon ja jotka noiden kolmen ja puolen vuoden ahdistuksen aikana tulevat antikristuksen vainoamiksi ja murhaamiksi.
"Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa" (Jes. 13:10; Jooel 3:3-5; Ilm. 6:12-17), " ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella" (Matt. 24:29-30).
"Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella" (Luuk. 21:25-27).
"Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa" (Ilm. 1:7).
Me olemme nähneet, että Herra tulee Morsiusseurakunnalle tapahtuvan paluun jälkeen noille 144.000 ensin Karitsana ja sitten Liiton Enkelinä. Suuren ahdistuksen lopussa tulee Kristus tuhotaksensa antikristuksen, jota myöskin "laittomaksi" kutsutaan. Apostoli Paavalin esityksistä voidaan nähdä, että antikristus vasta sitten voi täysin tuoda julki valtansa, "jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää" — nimittäin Pyhä Henki, joka vaikuttaa todellisessa Morsiusseurakunnassa. Tämä tapahtuu, kun Morsiusseurakunta on otettu ylös: "niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä..." (2.Tess. 2:8). "Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän (antikristuksen)" (Jes. 11:4b käännös 92).
Ilm. 19:11-16 mukaisesti Herra tulee valkoisella ratsulla. Häntä kutsutaan "Uskolliseksi ja Totiseksi", Hän tuomitsee ja taistelee vanhurskaudella, ja Hänen nimensä on "Jumalan Sana". "Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan" (j. 15). Vastaavan kuvauksen me löydämme Ilm. 14:17-20: "Ja enkeli heitti sirppinsä alas maahan ja korjasi maan viinipuun hedelmät ja heitti ne Jumalan vihan suureen kuurnaan" (j. 19).
Tästä kostosta on monia raamatunkohtia:
"Ja hän puki yllensä vanhurskauden kuin rintahaarniskan ja pani pelastuksen kypärin päähänsä, hän puki koston vaatteet puvuksensa ja verhoutui kiivauteen niinkuin viittaan. Tekojen mukaan hän maksaa palkan: vihan vastustajillensa, koston vihollisillensa..." (Jes. 59:17-18).
Näin sanoo Herra: "Sillä koston päivä oli minun mielessäni ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut... Ja minä tallasin kansat vihassani ja juovutin heidät kiivaudellani; minä vuodatin maahan heidän verensä" (Jes. 63:4+6).
"Katso, Herran nimi tulee kaukaa, hänen vihansa leimuaa, ja sankka savu tupruaa; hänen huulensa ovat täynnä hirmuisuutta, ja hänen kielensä on kuin kuluttava tuli... Herra antaa kuulla äänensä voiman ja nähdä käsivartensa laskeutuvan alas vihan tuimuudessa ja kuluttavan tulen liekissä, pilvenpurkuna, rankkasateena ja raekivinä" (Jes. 30:27+30).
"Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, lymyä hetkinen, kunnes viha on ohitse mennyt" (Jes. 26:20).
"Maa murskaksi musertuu, maa halkee ja hajoaa, maa horjuu ja huojuu. Maa hoippuu ja hoipertelee niinkuin juopunut, huojuu niinkuin lehvämaja. Raskaana painaa sitä sen rikkomus, se kaatuu eikä enää nouse. Sinä päivänä Herra kostaa korkeuden sotajoukolle korkeudessa ja maan kuninkaille maan päällä. Heidät kootaan sidottuina vankikuoppaan ja suljetaan vankeuteen; pitkän ajan kuluttua (tuhannen vuoden kuluttua, lopputuomiolla) heitä etsiskellään. Ja kuu punastuu, ja aurinko häpeää, sillä Herra Sebaot on kuningas Siionin vuorella ja Jerusalemissa, ja hänen vanhintensa edessä loistaa kirkkaus" (Jes. 24:19-23).
" Näin sanoo Herra, Herra: Onnettomuus! Yksi ja ainoa onnettomuus! Katso, se tulee! Loppu tulee, tulee loppu! Se heräjää sinua vastaan! Katso, se tulee!... Aika tulee, päivä on lähellä: hämminki, ei ilohuuto vuorilta..." (Hes. 7:5-7).
Tuomio Jumalalle vihamielisiä valtoja vastaan toimitetaan yhtenä ainoana päivänä, yhdessä ainoassa taistelussa: "Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi! - Ja ne kokosivat heidät siihen paikkaan, jonka nimi hebreaksi on Harmagedon" (Ilm. 16:15-16). Tämä tulemus osuu siis yhteen Harmagedonin taistelun kanssa. Hesekiel kuvaa, millainen Jumalan vihollisten loppu on oleva: "Minä käyn oikeutta hänen kanssansa rutolla ja verellä. Ja minä annan sataa kaatosadetta, raekiviä, tulta ja tulikiveä hänen päällensä, hänen sotalaumojensa päälle ja lukuisain kansojen päälle, jotka hänen kanssansa ovat" (38:22). Myöskin Sakarja 14:12-15 selvittää, miltä rangaistustuomio kansoja kohtaan on näyttävä, jotka tuona aikana hyökkäävät Jerusalemia vastaan: "...hän mädättää siltä kansalta lihan, kun se vielä seisoo jaloillaan, sen silmät mätänevät kuopissansa, ja sen kieli mätänee sen suussa. Sinä päivänä on tuleva Herralta suuri hämminki heidän sekaansa, niin että he käyvät kiinni toinen toisensa käteen ja toisen käsi kohoaa toisen kättä vastaan."
Voitto antikristuksesta ja lopulliset rangaistustuomiot Jumalan vihollisille, "...kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa" (2.Tess. 1:7-8), osuvat "Herran päivään", josta profeetat ja apostolit ovat ennustaneet.
"Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on" (Mal. 4:1).
" Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat" (2.Piet. 3:10).
Sen jälkeen kun Herra on vuodattanut vihansa ja selvittänyt välinsä vihollistensa kanssa, toteutuu se, mitä profeetta Sakarja ennusti: "Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä..." (14:4). Tällä kertaa Hän ei tule yksin, vaan niinkuin seuraavassa jakeessa on kirjoitettuna: "Ja Herra, minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi." Hääateria taivaassa on ohitse, tuhatvuotisen valtakunnan alku on edessä.
Mutta ennenkuin tämä voi tapahtua, tapahtuu laaja tuomionjulistus. "Ja pakanakansat ovat vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut, ja tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille ja pyhille ja niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille, ja turmella ne, jotka maan turmelevat" (Ilm. 11:18).
Koska eri seurakuntajaksoissa tapahtui täysin erilainen julistus, täytyy myöskin autuaaksi tulleiden keskuudessa tapahtua selvitys siitä, mikä todella pätee Jumalan edessä. Tämä oikeudenistunto ei merkitse mitään tuomiota, vaan Jumalallisen julistuksen. Tuona ajankohtana täyttyvät koko Uuden Testamentin uskoon tulleille seuraavat sanankohdat: "Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa" (2.Kor. 5:10). "Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen. Sillä kirjoitettu on: 'Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa.' Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme" (Room. 14:10-12).
Ennenkuin täydellistetyt vanhurskaat voivat tuomita ja hallita Kuninkaan kanssa, täytyy heidän itsensä vastaanottaa heidän oikeutuksensa ja kruunaamisensa tätä kuningaskuntaa varten, jota heidän tulee edustaa. Jaetaan erilaiset kruunut: kerskauksen kruunu (1.Tess. 2:19), vanhurskauden kruunu (2.Tim. 4:8), kunnian kruunu (1.Piet. 5:4), elämän kruunu (Jaak. 1:12; Ilm. 2:10) jne.
Daniel 7:26 me luemme: "Sitten oikeus istuu tuomiolle." Se pitää yhtä Ilm. 20:4 kanssa: "Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta." Voittajillehan annettiin lupaus: "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani" (Ilm. 3:21). He eivät ainoastaan ole hallitseva kansoja tuhatvuotisessa valtakunnassa kuninkaina Kuninkaan kanssa (Ilm. 2:26-28), vaan myöskin osallistuva tuomioon. Paavalihan kirjoittaa: "Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan? ...Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitä?" (1.Kor. 6:2-3). Eenok ennusti tätä koskien: "Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia..." (Juuda 14-15).
Matt. 25:31-32 sanotaan: "Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista."
Profeetta Jesajassa 2:2-5 kuvataan myöskin tätä kansojen tuomiota:"Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi." Melkein sama kuvaus voidaan lukea Miika 4:1-5.
Mitä tulee Israelin kansaan, niin on kirjoitettu: "Ja ne, jotka Siionissa ovat säilyneet ja Jerusalemissa jäljelle jääneet, kutsutaan pyhiksi, kaikki, jotka ovat kirjoitetut Jerusalemissa elävien lukuun" (Jes. 4:3). Mutta oikeutta ei lueta vain niille, jotka siihen asti ovat pysyneet hengissä, vaan myöskin kaikille niille, joiden suuren ahdistuksen aikana täytyi sinetöidä todistuksensa elämällänsä: "...ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta" (Ilm. 20:4). Myöskin he tulevat olemaan tuhatvuotisessa valtakunnassa. Tosin heillä ei ole mitään osuutta Karitsan hääateriaan, mutta heidät herätetään elämään ennen Kristuksen tuhatvuotista kuningasvaltaa ja he kuuluvat siten ensimmäiseen ylösnousemukseen. Tässä yhteydessä täytyy myöskin nähdä sana 2.Tim. 4:1: "Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta."
"Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta" (Ilm. 20:5-6).
Tuona aikana täytyy myöskin se, mitä Herra toi julki valassansa:"Minä olen vannonut itse kauttani, minun suustani on lähtenyt totuus, peruuttamaton sana: Minun edessäni pitää kaikkien polvien notkistuman, minulle jokaisen kielen valansa vannoman. Ainoastaan Herrassa - niin pitää minusta sanottaman - on vanhurskaus ja voima. Hänen tykönsä tulevat häveten kaikki, jotka ovat palaneet vihasta häntä vastaan" (Jes. 45:23-24).
Molemmat seuraavat sanankohdat kuuluvat samaan yhteyteen:
"Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit" (Hebr. 1:6).
"...niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra" (Fil. 2:10-11).
Tuona ajankohtana ovat kaikki Kristukseen uskoon tulleet iloitseva: "...kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa" (2.Tess. 1:10).
Kiitollisuudesta me yhdymme 24 vanhimman, neljän olennon ja enkelien ylistyslauluun, jotka huudahtivat valtaistuimen edessä:
"'Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen.' Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: 'Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!'" (Ilm. 5:12-13).
"Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on!" (Ilm. 4:8).
Tässä viimeisessä jakeessa kiinnittää huomiota se, että Herraa ei enää kutsuta Ihmisen Pojaksi, vaan Häntä kunnioitetaan Kaikkivaltiaana Jumalana. Profeetta Jesaja on ennustanut sen seuraavin sanoin: "Ja sinä päivänä sanotaan: "Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi!" (Jes. 25:9).
Tuhatvuotisessa valtakunnassa Herra on hallitseva koko maata Kuninkaana niiden kanssa, jotka olivat osallisia hääateriaan. Myöskin nuo 144.000, jotka myöskin lukeutuvat ensimmäiseen ylösnousemukseen, tulevat osallistumaan hallitsemiseen (Ilm. 20:4-6). Se on se hetki, jolloin täysi luku juutalaisista yhdistyy täyden luvun kansakunnista kanssa. Sama, mitä on kirjoitettuna viitaten Golgatan Voittajaan (Ps. 2:9), annettiin myöskin lupauksena voittajajoukolle: "Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita, ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla" (Ilm. 2:26-27).
Morsian on Uudessa Jerusalemissa, iankaikkisessa kodissansa, sillä se on ja pysyy sen kanssa identtisenä. "Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu... 'Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon.' Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä" (Ilm. 21:2+9b-10). Hääaterian jälkeen sitä ei enää kutsuta Morsiameksi, vaan Karitsan Vaimoksi. Myöskin tässä suhteessa on Jumalan Sana tarkka ja täydellinen.
Maallinen Jerusalem on silloin oleva täynnä Jumalan loistoa ja kirkkautta, sillä Uusi Jerusalem on laskeutuva aivan vanhan yläpuolelle: "Ja Herra luo Siionin vuorelle koko asuinsijansa ylle ja sen juhlakokousten ylle pilven päivän ajaksi ja savun ynnä tulenliekin hohteen yöksi, sillä kaiken kirkkauden yllä on oleva peite ja verho" (Jes. 4:5).
Niinkuin jo on mainittu, on Uusi Jerusalem laskeutuva, mutta ei ole koskettava maata. Se on leijaileva vanhan yläpuolella, ja sen valo ja kirkkaus ovat täyttävä tulella puhdistetun maan. Sen mitat on annettu Ilm. 21:16. Niinkuin valtava pyramidi on se kohoava taivasta kohden.
Ne uskovaiset, jotka suuren ahdistuksen aikana ovat pysyneet uskollisina Herralle ja olivat valmiit antamaan elämänsä, tulevat, kuten me jo olemme tarkastelleet, myöskin olemaan tuhatvuotisessa valtakunnassa. "Ja minä näin ikäänkuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan sillä lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan kanteleet. Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, virttä ja Karitsan virttä" (Ilm. 15:2-3). Tässä on kysymys niin juutalaisista kuin kansoistakin koostuvista uskovaisista; se käy ilmi siitä, että tässä puhutaan "Mooseksen laulusta" ja "Karitsan laulusta". Nämä ovat ne uskolliset, jotka eivät palvoneet pedon merkkiä, hänen nimensä lukua eikä pedon kuvaa.
Kun hääaterialla vain voittajajoukko on osallisena, tulevat tuhatvuotisessa valtakunnassa olemaan kaikki lunastetut, joskin erilaisella alueella: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä... ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä" (Ilm. 7:14-15+17). Kuvaus siitä, että he palvelevat päivin ja öin osoittaa sen, että tässä ei vielä ole kysymys iankaikkisuudesta, vaan tuhatvuotisen valtakunnan ajanjaksosta. Iankaikkisuus ei tunne sen paremmin "päivää" kuin ei "yötäkään", tai muita ajallisia käsitteitä.
Niinkuin jo on mainittu, tuhotaan viimeisellä rangaistustuomiolla kaikki ylpeät, syntiset ja Jumalan ja Israelin viholliset (Jes. 13:6-12), kun he palavat kuin oljenkorret (Mal. 3:19). Monet eivät lue Pyhiä Kirjoituksia tarkasti ja olettavat sen johdosta, että koko ihmiskunta Morsianta ja 144.000 lukuunottamatta tuhotaan, mutta tämä olisi mitä suurimmassa ristiriidassa monien sanankohtien kanssa. Ne ihmiset, jotka jäävät jäljelle, elävät edelleen maan päällä: "Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa" (Sak. 14:16). Kuinka he voisivat vuosi vuodelta tulla palvoaksensa Kuningasta, jos he eivät kuningasvallan aikana eläisi maan päällä?
"Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä tulee kansoja, monien kaupunkien asukkaita, ja toisen asukkaat menevät toiseen ja sanovat: 'Lähtekäämme, käykäämme etsimään Herran mielisuosiota, etsimään Herraa Sebaotia.' - 'Minäkin lähden.' Ja monet kansat, väkevät pakanakansat, tulevat Jerusalemiin etsimään Herraa Sebaotia, etsimään Herran mielisuosiota. Näin sanoo Herra Sebaot: Niinä päivinä tarttuu kymmenen miestä kaikista pakanakansain kielistä, tarttuu Juudan miestä liepeeseen sanoen: 'Me tahdomme käydä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne'" (Sak. 8:20-23).
"Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: 'Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana'" (Jes. 2:2-3).
"Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä" (Jes. 11:10).
"Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra. Ja he käyvät ulos katselemaan niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta; sillä heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle" (Jes. 66:23-24). "Parempi on sinulle, että silmäpuolena menet sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvettiin, jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu" (Mark. 9:47-48). Myöskään tätä Herran ilmaisua ei saa selittää mielivaltaisesti, vaan se pitää profeetallisen Sanan mukaisesti asettaa oikeaan aikaan ja yhteyteen.
Jes. 65:20-25 meille kuvataan niiden ihmisten tila, jotka ovat jääneet jäljelle ja elävät edelleen maan päällä. Heille syntyy lapsia, he rakentavat taloja ja asuvat niissä, laittavat viinitarhoja ja nauttivat niiden tuotosta, istuttavat ja myöskin korjaavat satoa. Koska Saatana tuona aikana on sidottu, myöskin "Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niinkuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu..." (Jes. 65:25). Vastaavanlainen kuvaus on myöskin Jes. 11:6-9.
Koska näiden kansojen kohdalla on kuitenkin kysymys kääntymättömistä, uudestisyntymättömistä ihmisistä, on heidän keskuudessansa myöskin uppiniskaisuutta, sairautta ja jopa kuolemaa. "Ja mitkä maan sukukunnista eivät käy ylös Jerusalemiin kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, niille ei tule sadetta" (Sak. 14:17). "...sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen" (Jes. 65:20).
Tuhatvuotisen valtakunnan aikana pätee vielä ajallinen jako, jota ei iankaikkisuudessa enää ole. "Mutta virran varrella, sen molemmilla rannoilla, kasvaa kaikkinaisia hedelmäpuita. Niistä eivät lakastu lehdet eivätkä lopu hedelmät: joka kuukausi ne kantavat tuoreet hedelmät, sillä niitten vedet juoksevat pyhäköstä, ja niitten hedelmät ovat ravitsevaiset ja niitten lehdet parantavaiset" (Hes. 47:12).
"Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi" (Ilm. 22:1-2).
Noiden tuhannen vuoden aikana me näemme maan päällä Jumalan Valtakunnan kehityksen, johon koko luomakunta on osallisena (Room. 8:18-22). Sitten täyttyy se, mitä profeetat ovat ennustaneet: "Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja hänen nimensä yksi" (Sak. 14:9).
"Minun asumukseni on oleva heidän yllänsä, ja minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän Israelin, kun minun pyhäkköni on heidän keskellänsä iankaikkisesti" (Hes. 37:27-28).
"Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt" (Ilm. 21:3-4).
"Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut" (Jes. 25:8).
Ennen toista ylösnousemusta, lopputuomiota ja iankaikkisuuden koittamista on vielä kaikkein viimeisin yhteenotto Jumalan ja Hänen perivihollisensa ja hänen seuraajiensa kanssa: "Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan, ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka" (Ilm. 20:7-9). Nämä ovat ne ihmiset, jotka tuhannen vuoden ajan ovat eläneet maan päällä, mutta eivät minään aikana ole tulleet osalliseksi Jumalan pelastussuunnitelmasta. Kun luetaan tarkkaavaisesti profeetta Hesekielistä luvut 38 ja 39, todetaan yksiselitteisiä rinnakkaisuuksia suureen Harmagedonin taisteluun, joka, niinkuin me tiedämme, tapahtuu ennen tuhatvuotista valtakuntaa. Aivan erikoisen suuri yhtäläisyys on Hes. 39:17-20 ja Ilm. 19:17-21 välillä. Todellisuudessa ne ovat molemmilla kerroilla, ennen ja jälkeen tuhatvuotisen valtakunnan, samat kansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan. Niin kauan kuin Saatana on sidottu, pysyvät ne rauhallisina. Mutta sillä hetkellä, kun hänet päästetään irti, asettuvat jumalattomat uudelleen hänen vaikutuksensa alle.
"Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät. Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti" (Ilm. 20:9-10).
Ennenkuin aika sulautuu iankaikkisuuteen, tapahtuu lopputuomio (viimeinen tuomio), jota kuvataan Ilm. 20:11. Kaikki ihmiset, jotka milloinkaan ovat eläneet maan päällä, nousevat ylös ja ilmestyvät iankaikkisen Tuomarin eteen. Kirjat avataan, ja heidät tuomitaan tekojensa mukaan. Myöskin Elämän Kirja avataan, sillä toisessa ylösnousemuksessa on vielä ihmisiä, joiden nimet ovat kirjoitettuna Elämän Kirjaan. Karitsan Kirja viittaa niihin, jotka ovat osallisia ensimmäiseen ylösnousemukseen; Elämän Kirja niihin, jotka toisessa ylösnousemuksessa menevät iankaikkiseen elämään. Nämä ovat ihmisiä, jotka elinaikanansa ovat uskoneet Jeesukseen Kristukseen ja ovat vastaanottaneet iankaikkisen elämän. Tämä koskee kaikkia Jeesuksen Kristukseen uskoon tulleita, aivan samantekevää, mihin kristilliseen yhteisöön he kuuluivat. Huolimatta vilpittömästä uskostansa Jeesukseen Kristukseen, Herraansa ja Lunastajaansa, kulkivat he omia teitänsä ja pitäytyivät eri uskonnollisten uskonsuuntien säädöksiin, ilman että olisivat välittäneet Jumalan Sanasta. Vaikka heillä ei ollut mitään osuutta hääateriaan eikä myöskään tuhatvuotiseen valtakuntaan, tulevat he menemään iankaikkiseen elämään, sillä on kirjoitettuna: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (Joh. 3:16).
Muista puhuu Jumalan Sana tässä kohden aivan selvästi: "Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen" (Ilm. 20:15). Tulijärvi on toinen kuolema, myöskin se on selvästi kirjoitettuna: "Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi" (j. 14). Siinä ovat jo peto, valheprofeetta ja paholainen ja heitä piinataan. Kuinka kauan tämä piina kestää, ei ole tiedossamme. Se voi olla maailmankausia. Valitettavasti ovat raamatunkääntäjät kääntäneet kreikankielisen sanan "aeon" "iankaikkisuudeksi" tai "ikuiseksi", vaikka se tuo julki aikakauden tai määräämättömän ajanjakson.
Mutta joskus on myöskin loppu oleva, ja heistä ei kuulla enää mitään iankaikkisuudessa. Kun on kysymys asioista, joilla on alku ja sen mukaisesti täytyy olla loppukin, on sana äon tai aikakausi oikea valinta. Kun on kysymys asioista, jotka eivät milloinkaan ole alkaneet, siis iankaikkisista asioista, silloin kuuluu siihen sana iankaikkisuus tai ikuinen. Myöskään siinä ei voi Jumalan opettama erehtyä, huolimatta siitä, ovatko raamatunkääntäjät valinneet oikeat sanat vai eivät.
Ensimmäinen kuolema tapahtuu ihmiselle, kun sielu jättää ruumiin. Toisessa kuolemassa palaa henki/henkäys, joka on sielussa, takaisin Jumalan luokse. Silloin toteutuu se, mitä Jumala on sanonut: "Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava" (Hes. 18:4). Raamatussa ei ole ainoatakaan kohtaa, joka sanoisi, että ihmisellä on kuolematon sielu. Vain Jumalasta on kirjoitettu: "...jolla ainoalla on kuolemattomuus" (1.Tim. 6:16). Myöskin tämän totuuden suhteen vilpittömät koko sydämestänsä yhtyvät Jumalan Sanaan. Meidän Herramme ja Lunastajamme sanoi: "Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne" (Joh. 8:24). Mooses ennusti kaikella vakavuudella viitaten Kristuksen palvelustehtävään Ihmisen Poikana ja profeettana: "Ja on tapahtuva, että jokainen, joka ei sitä profeettaa kuule, hävitetään kansasta" (5.Moos. 18:15-19; Apt. 3:22-23).
Vain Hänessä on iankaikkinen elämä, ja vain se, joka on vastaanottanut sen uudestisyntymän kokemuksen kautta, voi elää iankaikkisesti. Iankaikkinen elämä on Jumalan Elämä, joka paljastettiin Kristuksessa. Se ei ole milloinkaan alkanut eikä voi sen tähden milloinkaan loppua. "Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää" (1.Joh. 5:11-12).
Tässä täytyy korostaa sitä, että ihminen ei tule kadotetuksi, koska hän syntyi synnissä ja on elänyt siinä. Syntikysymys on kertakaikkisesti selvitetty. Kristus tehtiin synniksi meidän syntisten puolesta, jotta me voisimme Hänessä tulla osallisiksi Jumalan vanhurskaudesta (Room. 3:21-26). Vain ne, jotka eivät usko, että Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, antoi anteeksi kaikki rikkomuksemme ja syntimme ja teki meidät pojiksensa ja tyttäriksensä, tulevat kuolemaan synteihinsä (Joh. 8:24).
Totinen usko Jeesukseen Kristukseen Herrana ja Pelastajana ei ole mikään uskonnollinen asia, vaan osa Jumalan iankaikkista suunnitelmaa ihmiskunnan kanssa. Vain Hänessä on Jumala henkilökohtaisesti paljastanut itsensä, ja sen tähden on iankaikkinen elämä tullut meille vain Hänen kauttansa. Tästä syystä on usko Kristukseen välttämätön niille, jotka haluavat elää iankaikkisesti, "...että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä" (Joh. 3:15).
Joka ei usko, tuomitaan (Mark. 16:16). Epäuskon tähden ihmiset kärsivät toisen kuoleman — iankaikkisen eron Jumalasta. Joka haluaa tulla autuaaksi, älköön yrittäkö sitä omalla tavallansa ja omien tekojen kautta, vaan tulkoon lunastustyön voimasta lepoon Jumalassa.
Viimeisen tuomion jälkeen tulee sitten uusi taivas ja uusi maa. Ei kukaan niistä, jotka tulevat olemaan siellä, ole milloinkaan voiva ajatella menneisyyttä ja sitä, mitä aikaisemmin oli maan päällä (Jes. 65:17). On oleva uusi alku, riemukas aamu, ilman että aurinko milloinkaan laskisi, ilman sairautta, kärsimystä, surua tai kuolemaa. Hyvä sen, joka saa iankaikkisesti elää tuossa katoamattomassa kirkkaudessa! Kannattaa palvella Herraa; Hänen luonansa on ihana kaikkien niiden jälleennäkeminen, joita Hän on rakastanut, jotka ovat rakastaneet Häntä ja jotka ovat rakastaneet toisiansa. Vain täydellinen rakkaus menee sinne.
Uusi taivas ja uusi maa ilmoitettiin Vanhassa- ja Uudessa Testamentissa, mutta Herran Sana kutsuu ne olemassaoloon vasta koko ajan loppuun kulumisen, siis tuhannen vuoden ja lopputuomion jälkeen. "Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat!"