Sapatti vai sunnuntai?

Sapatti

Kaikkina aikoina, kun Herra Jumala on vaikuttanut erikoisella tavalla maan päällä, on Hänen lastensa sydämissä herännyt kaipaus elää Jumalan Sanan mukaisesti. Jumala itse vaikutti tämän kaipauksen ihmisissä vakavan sananjulistuksen kautta. Melkein kaikkien herätysten yhteydessä nousi esiin tiettyjä raamatullisia kysymyksiä, joista vallitsi erilaisia mielipiteitä.

Tässä tarkastelussamme haluamme tuoda esiin asiat jumalalliselta ja raamatulliselta näkökannalta, eikä jonkun määrätyn uskonsuunnan oppia. Me tulemme sen tähden pitäytymään yksinomaan siihen, mitä Raamattuun on kirjoitettu. Ensimmäiseksi, kun on kysymys opista joka on Raamatussa, tulee ottaa huomioon se, milloin, kenelle ja missä tarkoituksessa Jumala asetti sen.

Uusitestamentillisen seurakunnan perustamisen jälkeen nousi esiin kysymys siitä, mitä tulisi saattaa kansoista tulevien uskovaisten huomioon. Siitä luemme Ap.t.15:19-20: "Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen, vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta."

Paavali kirjoittaa Room.14:5: "Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma." On aivan ilmeistä, ettei apostolien opissa ole säädetty mitään jonkin päivän pitämisestä. Vaikka tuona aikana sekä juutalaiset että pakanat lukivat Paavalin sanoja, ei hän pidä kiinni siitä, että sapatti tulisi pitää. Jos se olisi ollut tarpeellista, olisi apostoli juuri tässä kohden asettanut jonkin määrätyn päivän. Ei, hän antaa jokaiselle vapauden ja sanoo: "Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden." (Room.14:6, Gal.4:7-11)

Koko aikana Aadamista Moosekseen asti ei kerrota mitään sapatin pitämisestä. Sapatti määrättiin Israelin kansalle liiton tekemisen yhteydessä heidän huomioitavaksensa ja pyhitettäväksensä (2.Moos.20:11). Sapatti mainitaan ensimmäisen kerran 2.Moos.16:23-26. Aadamista Aabrahamiin oli 2000 vuotta; tänä aikana ei ole sanottu sanaakaan sapatin pitämisestä. Myöskään Jumala ei ole milloinkaan muulloin velvoittanut jotain muuta kansaa kuin Israelia pitämään sapatin. Kului enemmän kuin 2000 vuotta, joina Israelin kansan tuli pyhittää sapatti. Sen jälkeen kun Kristus tuli, olemme siirtyneet Jumalan lepoon: "Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, sen jälkeisestä päivästä. niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva." (Hebr.4:8-11) (Saksal. käännöksen mukaan: 'Sapattilepo').

Ei ole siis enää kysymys jostakin viikonpäivästä vaan pysyvästä rauhasta Jumalan kanssa ja ikuisesta levosta Jumalassa. Me emme ole Jumalaa lähellä ainoastaan jonakin päivänä vaan Hän on ottanut asumuksen meissä ja aloittanut työnsä. Niinpä me olemme päässeet lepoon omista töistämme ja lepäämme joka hetki elävässä Jumalassa. Sen tähden Sana sanoo: 'Sapattilepo' (saksalaisen käännöksen mukaan). Ei koskaan voitaisi sanoa: 'Sapatin lepo'. Kuvitelkaapa, että sanottaisiin: "Vielä on Jumalan kansalle varattuna lepo sapattina." Tähän lepoon olisi jokainen kyennyt pääsemään jo sapatin asettamisesta lähtien. Nyt kuitenkin on kysymys 'Sapattilevosta'.

Aikaisemmin lainaamassamme tekstissä Paavali kirjoittaa sananmukaisesti, että jokaisen tulee olla varma itsessänsä, kuitenkaan kukaan ei ole saanut oikeutta tyrkyttää omaa vakaumustansa toisille. Ei koskaan ole seurannut mitään hyvää sen kaltaisesta kiivailusta.

Yhtään ainoata kertaa emme lue Raamatussa, että Aadam, Enok, Nooa tai Aabraham olisivat pitäneet sapatin tai että Jumala olisi käskenyt kunakin ajanjaksona pitämään sen. Myöskään emme lue yhtään ainoata kertaa, että Jumala olisi uusitestamentillisen seurakunnan perustamisen jälkeen antanut viitteen siihen suuntaan, että sapatti tulisi pitää. Päinvastoin Paavali kirjoittaa Hengen johtamana seuraavat kehotuksen ja ojennuksen sanat: "Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta." (Kol.2:16) Tämä teksti on hyvin tärkeä, varsinkin käsite 'tuomita'. Eikö olekin tähän päivään asti ollut niin että ne, jotka pitäytyvät sapattiin, langettavat tuomion muiden ylle joko salaisesti tai julkisesti. He kieltävät heiltä tuomiossansa täyden pelastuksen Kristuksessa. Kuitenkaan ei voida niin hyvin ympärileikkausta kuin sapattiakaan velvoittaa uusitestamentilliselta seurakunnalta. Paavali kirjoittaa: "...jotka vain ovat tulevaisten varjo..." Myös sapatti oli vain varjo; Kristus on todellisuus! Häntä Itseänsä syytettiin siitä, ettei Hän pitänyt sapattia, mutta Hän antoi heidän hyvin pian tietää, että Hän itse on myös sapatin Herra (Luuk.6:5).

On yleisesti tunnettu tosiasia, että Herra Jeesus opetti sapattina ja julisti synagoogiin ja temppeliin kokoontuneille ihmisille Jumalan valtakuntaa. Myös apostolit, etenkin Paavali, ottivat tilaisuudesta vaarin saarnataksensa sinne kokoontuneille ihmisille Jumalan Sanaa. Minäkään en olisi tehnyt toisin. Jo vuosia olen saarnannut jokaisena sapattina, mutta en kuitenkaan ainoastaan sapattina vaan melkein päivittäin silloin kun Jumala antaa minulle mahdollisuuden siihen. Samoin tekivät Herra ja Hänen apostolinsa silloin.

Kun tämä armon ajanjakso on kulunut loppuun, alkaa uusi aikakausi. Silloin ovat voimassa sitä varten määrätyt Jumalan säädökset. On nimittäin niin, ettei voida vain sanoa: "Tässä on kirjoitettu sapatista", vaan tärkeätä on, että omataan oikea tieto kirjoitetusta Sanasta. Jes.66:23 onkin kirjoitettu seuraavasti: "Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra." Tämä sanankohta tulee täyttymään niin varmasti kuin Herra on sen puhunut, mutta määrättynä aikana. Sakarja 14:16 sanotaan: "Mutta kaikki niiden pakanakansojen tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia ja viettämään lehtimajanjuhlaa."

Tähän asti ei kukaan ole kokoontunut eikä kokoonnu uutenakuuna, mutta kuitenkin on kirjoitettu, että 'kaikki liha' tulee saapumaan kuukausittain uutenakuuna ja viikoittain sapattina ja että tullaan jokaisena vuotena menemään ylös viettämään lehtimajanjuhlaa. Niin pian kuin tämä seurakuntajakso on ohitse ja uusi aikakausi alkaa, ovat voimassa Jumalan sitä varten asettamat säädökset.

Sunnuntai

Samalla päättäväisyydellä täytyy tulla sanotuksi, ettei ole mitään nimenomaista käskyä viettää sunnuntaita tai asettaa se sapatin tilalle. Raamatusta myös löydämme vain ilmaisun seitsemännestä viikonpäivästä, nimittäin sapatista. Mitään muuta päivää ei mainita nimeltä. Sanotaan yksinomaan: "Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen" tai "viikon ensimmäisenä päivänä" jne. (Joh.20:1). Viikonpäivien kutsuminen erilaisilla nimillä on pakanallista alkuperää. Miten sitten onkaan, olemme me kiinnostuneet yksinomaan Pyhien Kirjoitusten jumalallisesta merkityksestä; kaiken muun me jätämme sille, joka tulee tuomitsemaan vanhurskaasti.

On kuitenkin ehdottomasti totta, että Jeesuksen opetuslapset kokoontuivat Herran ylösnousemuksen jälkeen "Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen" (Joh.20:19). Ilmeisestikin se miellytti Jumalaa, sillä Herra Jeesus astui heidän keskellensä niin kuin Hän oli luvannut: "Missä kaksi tai kolme on kokoontuneena minun nimessäni...", ...ja sanoi heille: "Rauha teille!" Tässä kohden minun täytyy esittää kysymys: Minkä tähden on kirjoitettu: "Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa" (Joh.20:26). Minkä tähden juuri tarkoin kahdeksan päivää myöhemmin? Miksi ei jo kolme tai viisi päivää myöhemmin? Mikä lohdutus onkaan se, ettemme ole ihmisten opetettavina, vaan Jumalan Sanan! Jumala ei johdattanut ainoastaan Jerusalemissa olevia opetuslapsia tällä tavoin, vaan myös Paavalia, sillä on kirjoitettu: "Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää..." On todella ihmeellistä, kun tutkitaan Kirjoituksia Pyhän Hengen johdossa. Paavali mursi leipää pyhien kanssa sapatin jälkeisenä päivänä. Siten hän seurasiJerusalemissa olevien opetuslasten esikuvaa, jotka olivat kokoontuneet viikon ensimmäisenä päivänä. Kun Paavali nyt Hengen johdossa tuo esiin, että he Hengen johdossa kokoontuivat ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen (Ap.t.20:7), on sillä erikoinen merkitys. Hänhän olisi voinut kirjoittaa vain yksinkertaisesti, että he olivat kokoontuneet, painottamatta mitenkään mitään päivää. Myös tässä on Jumalan viisaus osoitettu toteen. Kun me siis kokoonnumme samana päivänä Sanan tutkiskeluun, rukoukseen, leivänmurtoon, silloin se voi olla vain Jumalan tahto.

Viikon ensimmäinen päivä sai merkityksensä juuri Herran ylösnousemuksen kautta. Mark.16:9 sanotaan: "Mutta ylösnousemisensa jälkeen hän varhain aamulla viikon ensimmäisenä päivänä..." Me voimme lukea, että Herra ilmestyi omillensa ylösnousemuksensa jälkeen sapatin jälkeisenä päivänä. Kukaan ei voi osoittaa edes yhtään kohtaa, jossa Herra ylösnousemisensa jälkeen edes yhden kerran olisi ilmestynyt erikoisesti SAPATTINA.

Sen, että Paavali erityisesti korosti viikon ensimmäistä päivää, näemme myös siinä, että hän järjesti keräyksen pyhiä varten tuoksi päiväksi. "Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä..." (1.Kor.16:2). Me emme voi muuta kuin uskoa, että jokaisen asian tulee perustua kahteen tai kolmeen todistajaan. Uskollinen Herra on myös tässä asiassa huolehtinut kansastansa. Jo Vanhassa Testamentissa Hän on antanut viittauksen tähän päivään. Haluaisin kiinnittää huomion etenkin 3.Moos.23:een. Jakeessa seitsemän sanotaan: "Ensimmäisenä päivänä olkoon teillä pyhä kokous, silloin älkää yhtäkään arkiaskaretta toimittako." Jakeessa 10 kerrotaan: "...niin viekää papille viljastanne uutislyhde." Mikä valtava viittaus tässä onkaan uusitestamentilliseen esikoisjoukkoon!

Papin täytyi heiluttaa lyhdettä Herran edessä. Me kaikki ymmärrämme, mitä ilmaisulla 'heiluttaa' tarkoitetaan. Yksityiset tähkäpäät sidottiin yhteen ja niin syntyi jotakin kokonaista. Uusitestamentillinen esikoisjoukko on ruumis. Yksi jäsen on liitetty yhteen toisen kanssa ja tämä on tapahtunut Herran kautta.

Vanhassa Testamentissa lyhde tuotiin papin eteen. Uudessa Testamentissa samoin uutislyhde tuotiin Papin eteen. Jeesus Kristus on kansansa Ylimmäinen Pappi, ja Hänessä me elämme ja olemme. Jakeessa 11 sanotaan: "...sapatin jälkeisenä päivänä pappi toimittakoon sen heilutuksen." Pappi siis heilutti tätä uutislyhdettä sapatin jälkeisenä päivänä.

Nyt tulee valtava asia meille kaikille. "Sitten laskekaa sapatin jälkeisestä päivästä, siitä päivästä, jona toitte heilutuslyhteen, seitsemän täyttä viikkoa, ...seitsemännen sapatin jälkeiseen päivään asti." Näissä sanoissa meille annetaan tarkka Jumalan Sanan täyttymyksen laskelma: 7 x 7 = 49 ja sitä seuraava päivä on viideskymmenes päivä. Tarkalleen 50. päivänä sen jälkeen, kun Kristus päätti työnsä esikoisjoukolle, tapahtui Pyhän Hengen vuodatus, nimittäin sinä päivänä, joka seuraa seitsemättä sapattia. Näin luemme kirjaimellisesti jakeessa 16. Siten on ylösnousemus ja Pyhän Hengen vuodatus vahvistettu ja täytetty Kirjoituksissa. Ei ainoastaan ylösnousenus vaan myös Pyhän Hengen vuodatus tapahtui sapatin jälkeisenä päivänä Kirjoitusten mukaan. Mark.16:9 luemme sananmukaisesti: "Mutta ylösnousemisensa jälkeen hän varhain aamulla viikon ensimmäisenä päivänä..." Kenellä olisi jotakin huomauttamista näin selvää Kirjoitusten ilmausta vastaan!

Se, joka ei usko jokaista Sanaa niin kuin se on kirjoitettu, vaan yrittää tehdä Kirjoitusten ilmaisut omiin näkemyksiinsä saveltuviksi, ei ole ymmärtänyt Jumalan puhetta. Joka nousee Kirjoitusten todistusta vastaan, on itse vielä epäselvyydessä. Jo Mooseksessa on kirjoitettuna Jumalan säädöksistä. Jakeessa 39 (3.Moos.23) sanotaan: "...ensimmäinen päivä on levon päivä, ja kahdeksas päivä on myös levon päivä." Koska viikossa on vain seitsemän päivää, on ensimmäinen ja kahdeksas päivä aina sapatin jälkeinen päivä. Minkä tähden ihmiset haluavat nousta Kirjoitusten totuutta vastaan?

Luonnollisestikin Jumala loi maailman kuudessa päivässä ja lepäsi seitsemäntenä päivänä.

Mutta tässä meidän tulee huomata se, että Jumalan yksi päivä on kuin meidän tuhat vuottamme (2.Piet.3:8), (Ps.90:4). Annan siitä heti todisteen. Jumala sanoi Aadamille: "...sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman." Miten nyt on sitten niin, ettei Aadam kuollut 24 tunnin sisällä? 1.Moos.5:4-5 on kirjoitettu: "Ja Aadam eli Seetin syntymän jälkeen kahdeksansataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Niin oli Aadamin koko elinaika yhdeksänsataa kolmekymmentä vuotta." Aadam siis kuoli samana päivänä, jona hän oli tehnyt syntiä, nimittäin 1 000 vuoden sisällä. Jos luemme Ilm.20 tuhatvuotisesta valtakunnasta, niin voimme selvästi nähdä, että saatana tullaan sitomaan ja maan päällä tulee olemaan rauha ja lepo. Tämä on Jumalan seitsemäs päivä, joka ei kestä 24 tuntia, vaan tuhat vuotta.

Pedon merkki

On ihmisiä, jotka väittävät, että joka ei lain mukaisesti vietä sapattia, ja kokoontuu viikon ensimmäisenä päivänä jumalanpalvelukseen, hänellä on tai hän kantaa pedon merkkiä. Minä vaadin tällaisia ihmisiä osoittamaan yhden ainoankin raamatunkohdan! Mutta kuinka sellaisen voisi osoittaa, kun sellaista ei ole olemassakaan. Joka arvelee voivansa vedota Dan.7:25:een, hänen täytyy myöntää, että tässä jakeessa puhutaan sananmukaisesti kolmen ja puolen vuoden ahdistuksesta.

Väite, että katolinen kirkko olisi asettanut sunnuntain on väärä ja pitää vain osittain paikkansa. On yksinomaan totta se, että katolisen kirkon viha juutalaisia kohtaan tuli niin voimakkaaksi, että he halusivat hävittää juutalaiset niin kuin sapatinkin, ja juuri erimielisyydessään juutalaisia vastaan julistivat sapatin peruutetuksi ja sunnuntain palvonnan päiväksi. On itsestään selvää, että oli julmaa, että vanhatestamentilliselta Jumalan kansalta otettiin sapatti ja siten syöstiin Israelin kansa omantunnonvaivaan ja sitä vainottiin. Sellaista tekoa ei milloinkaan voida hyväksyä.

Tämän kehitys näytettiin myös ennakolta niille profeetoille, jotka näkivät Israelin kansan langenneessa tilassansa. Hoos.2:11 luemme: "Minä teen lopun kaikesta hänen ilonpidostansa: hänen juhlistansa, uusistakuistansa ja sapateistansa ja kaikista hänen pyhäpäivistänsä." Kirjoitusten tuli täyttyä; kuitenkaan ei myöskään vastaavasti kenelläkään ole oikeutta saattaa uusitestamentillista seurakuntaa omantunnonvaivoihin. Meillä Jumalan kansana ei ole varmasti mitään tekemistä jonkin paavin julistuksen kanssa; me pitäydymme ainoastaan Jumalan Sanaan, sillä ensimmäisistä opetuslapsista alkaen Jumalan lapset kokoontuivat viikon ensimmäisenä päivänä. Me olemme osoittaneet sen selvästi Raamatusta. Joka ottaa juutalaisilta pois sapatin, tekee syntiä Jumalaa ja Hänen Sanaansa vastaan. Myös se, joka tyrkyttää uskovaisille sapattia ja tekee heidän pelastuksensa kyseenalaiseksi, tekee saman.

On hyvin huomionarvoista, että Jumala ei halunnut tehdä kansoista juutalaisia vaan Jumalan lapsia, jotka ovat Hengen johdossa. Myöskään ei luonnollisesti kenenkään tule yrittää tehdä juutalaisista pakanoita. Kaiken tulee säilyä jumalallisessa järjestyksessä. Joka haluaa pitää sapatin lain mukaan, hänen täytyy tehdä kaikki, mikä siitä (myös 2.Moos.35:3) on kirjoitettu: "Älkää sytyttäkö tulta sapatin päivänä, missä asuttekin."

Vaikka ne, jotka viettävät sapattia Jumalan asettamana päivänä, ovatkin siinä vakavia ja vilpittömiä, niin voidaan kuitenkin sanoa, että heillä on kyllä kirjain, mutta Totuuden Henki ei ole vielä päässyt valaisemaan heitä tässä suhteessa.

Minä toivon, että kaikki ymmärtävät, mitä tässä yksityiskohtaisesti esitettiin. Kaikkien ei tule pyrkiä opettajiksi (Jaak.3:1). Mutta Jumala on asettanut apostolinsa, profeettansa ja opettajansa seurakuntaansa (1.Kor.12:28, Ef.4:11). Paavali saattoi sanoa itsestänsä, että hänet oli asetettu opettajaksi (1.Tim.2:7 ja 2.Tim.1:11). Saman tiedämme veli Branhamista, joka samoin opetti Kirjoitusten mukaisesti, että sapatti asetettiin kylläkin Israelin kansalle, muttei koskaan universaalille (maailmanlaajuiselle) seurakunnalle. Niinpä me haluamme pitäytyä siihen, mitä Herran lähettämät, Jumalasta olevat opettajat ovat opettaneet, emmekä salli sen, mitä ihmiset sanovat, tehdä itseämme rauhattomaksi. Kuitenkin haluamme kuulla sitä, joka oikein jakaa Totuuden Sanaa ja opettaa ihmisiä jumalallisen tahdon tuntemisessa. Oli aika ilman sapattia, oli aika sapatin kanssa, ja jälleen kului seurakunnan ajanjakso ilman sapattia ja kun tämä aikakausi on päättynyt, tullaan kokoontumaan palvomaan Herraa kuukausittain uutenakuuna ja viikottain sapattina ja myös lehtimajanjuhlaa tullaan viettämään. Armahtakoon Jumala, että vain se opettaisi, joka itse on Jumalan opettama, ja vain se puhuisi, jolle Herra on puhunut.

Kun Raamattu puhuu jostakin aiheesta näin selvästi, ei ole mitään järkeä tuoda esiin erilaisia vastaväitteitä. Me voimme vain sanoa: "Israelin kansa Jumalan kansana Vanhan Liiton perusteella tehköön sen, mitä Jumala sille sanoi." Me Uuden Liiton Jumalan kansana tahdomme tehdä, mitä Jumala on sanonut meille. Siunattu olkoon Israelin kansa ja siunattu olkoon kansoista koostuva Jumalan kansa Herran nimessä. Amen.

Ewald Frank