Jumalan ihmeitä Suomessa:

Synnyin kuuromykkänä

Nyt kuulen ja puhun — Jumala paransi minut

»Synnyin kuuromykkänä, tunsin itseni suljetuksi normaalin yhteisön ulkopuolelle. Minulta puuttui täysin kuuloaisti ja puhekyky. Olin jäänyt kehityksestä jälkeen, koska en voinut oppia niin kuin terveet lapset, mutta tänä päivänä minä seison teidän edessänne todistuksena siitä, että Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän parantaa sairaita, avaa kuurojen korvat ja päästää mykkien kielet vapauteen.«

Näillä sanoilla aloitti todistuksensa veljemme Olavi Vartiainen Helsingin Siion-rukoushuoneella 14.2.71 kertoessaan siitä suuresta ihmeestä, jonka hän sai kokea ns. Branham-kokouksissa Kuopiossa vuonna 1950. Ristin Sanomalla oli tilaisuus keskustella veljen kanssa ja esittää muutamia kysymyksiä hänen parantumisestansa.

Sanoit syntyneesi kuuromykkänä, millaista sinun lapsuutesi oli?

Koska en voinut kuulla enkä puhua, tunsin itseni hyvin yksinäiseksi ja aivan kuin kaikkien ulkopuolelle jätetyksi. Mutta tunsin, kuinka isäni ja äitini rakastivat minua suuresti. Heidän rakkautensa toi lohtua pienen yksinäisen pojan elämään.

Kävitkö sinä kuurojen koulua tultuasi kouluikään?

Kyllä. Kahdeksanvuotiaana minut lähetettiin Jyväskylän kuurojen kouluun, jossa olin viisi vuotta. Sitten siirryin Mikkeliin, jossa koin elämäni suurimman ihmeen.

Muistatko vielä kuinka kaikki oikein tapahtui?

En koskaan tule unohtamaan noita päiviä. Olin 14-vuotias ja olin Mikkelin kuurojen koulussa - se oli vuosi 1950. Eräänä päivänä koulun johtaja toi minulle kirjeen, jonka sisällä oli kortti, jossa luki »JEESUS ON SINUN PARANTAJASI« ja siinä kutsuttin Kuopioon ns. Branhamin kokouksiin. Nuo sanat »Jeesus on sinun parantajasi« saivat minut miettimään, voisinko minäkin tulla terveeksi. Vaikka en ollutkaan varma parantumisestani, sain järjestymään matkani, ja muistan kuinka iloisia olimme molemmat, kun kohtasin isäni Pieksämäen asemalla, jonne hän oli tullut minua vastaan. Yhdessä menimme Kuopioon.

Elim-rukoushuone oli ääriään myöten täynnä, mutta pääsin sisään esitettyäni sairaskortin ja minut ohjattiin paikalle, joka oli varattu kuuroille. Meitä oli siellä kymmeniä poikia ja koitin seistä toisten poikien takana piilossa. Mietin kokouksen aikana, mikä on se voima, joka parantaa sairaita?

Kun sitten sairasten puolesta rukoiltiin, tuli veli Gordon Lindsay meidän luoksemme, katseli ympärilleen aivan kuin olisi etsinyt jotain ja kopautti viimein minua olkapäähän ja näytti sormellaan, että seuraisin häntä eteen lavalle. Siinä minä seisoin suuren kansanjoukon edessä pienenä avuttomana kuuromykkänä.

Muistan kuinka veli Lindsay otti pääni käsiensä väliin ja painoi rintaansa vasten. Tunsin kuinka hän itki ja aivan värisi rukoillessaan puolestani. Sitten hän otti sormensa pois korviltani ja ihmettelin, kun ympärilläni kävi merkillinen humaus. Samassa hätkähdin - Lindsay paukutti käsiään yhteen korvani juuressa. Olinko kuullut sen? Sitten hän meni n. 5 m päähän ja käski minun seisoa paikallaan. Hän sanoi: »One« ja pyysi toistamaan sen. Vastasin: »One.« Hän jatkoi: »Two« ja minä toistin. Samalla lähetyssaarnaaja Lauri Heimonen otti haitarinsa ja alkoi soittaa. Musiikki tunkeutui korviini kuin meren pauhina niin että minun täytyi peittää korvani, etteivät ne olisi haljenneet - siltä minusta ainakin tuntui. Silloin nousi koko kansa ylös alkaen kiittää Jumalaa, sillä he näkivät, mitä Jumala oli minulle tehnyt. Väkevän tuulispään tavoin täytti Jumalan Henki temppelin. Se oli valtava kiitoksen pauhu, jota kuuntelin ensimmäisen kerran elämässäni.

Millaisen muutoksen parantuminen toi elämääsi?

Parantumiseni tapahtui hetkessä, mutta puhumaan jouduin opettelemaan kuin pieni lapsi. Kuitenkin sanojen ja puheen oppiminen tapahtui nopeammin kuin pikkulapsilla. Palasin isäni kanssa kuurojen koululle Mikkeliin, jossa minua hoitanut lääkäri tutki kuuloni tarkoin. Tutkimuksen päätyttyä hän totesi ihmeen tapahtuneen. Pääsin lähtemään kotiini Ilmajoelle, jossa jatkoin koulunkäyntiäni 'kuulevien' koulussa.

Kun kuuntelin veljen kertomusta, en voinut muuta kuin ylistää Jumalaa suuresta ihmeteosta. Parantumisihme, jonka Olavi Vartiainen on kokenut, on kiistaton. Jokainen päivä hänen elämässään on uusi todistus Jumalan voimasta. Hänen kuulonsa on niin täysin normaali, ettei keskustellessani hänen kanssaan tarvinnut korottaa ääntä tai toistaa kysymyksiä.

On mielestäni väärin, että näin suuri Jumalan ihmetyö on näiden 20 vuoden aikana jäänyt unholaan. Jos me uskovat emme uskalla tuoda Jumalan suuria tekoja julkisuuteen, niin kuinka voimme odottaa, että parantumisihmeet enenisivät keskuudessamme. Meidän tehtävämme on korottaa Jeesus-nimeä ja niitä tekoja, joita Hän tekee kansansa keskuudessa. Muistakaamme, mitä Jeesus sanoo fariseuksille näiden kieltäessä opetuslapsia ylistämästä Jumalan voimallisia tekoja: »Jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.«

RaSo

Parantuneita kuuromykkiä Branhamin kokouksissa Kuopiossa. Olavi Vartiainen takana vasemmalla.

(Artikkeli on alunperin julkaistu Ristin Sanoma -lehdessä maaliskuun numerossa 1971).

Lue lisää Skandinavian kokouksista Gordon Lindsayn kirjasta A Man Sent from God.