"...mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää " (Gal. 6: 7).)
Itse olen viettänyt lapsuuteni maalla ja meillä oli muutama hehtaari peltoa, jota isäni viljeli. Minulle oli jo pienenä lapsena selvää, että jos halusi saada vehnäsadon, niin piti kylvää venhänjyviä ja jos halusi ruista, niin piti kylvää ruista.
Jotenkin kaupunkilaisille tämä asia on hämärtynyt, liekö syynä juuri se, ettei ole itse nähty kylvön kasvavan kuten minä näin lapsena. Ja kuten luonnolliset asiat ovat esikuvia hengellisistä, niin sama laki pätee myös kaikkiin elämänalueisiin - mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Tämä asia on niin itsestään selvä, etten ole kenenkään kuullut edes asettavan sitä kyseenalaiseksi, muttta monesti etenkin kaupunkilaiset ovat unohtaneet sen. Puhutaan pahaa toisista ihmisistä ja sitten kuitenkin ihmetellään, jos meistä itsestämme puhutaan pahaa! Odotetaan muiden rakastavan meitä, mutta itse ollaan tylyjä toisia kohtaan.
Samasta asiasta puhuu myös vanha suomalainen sananlasku: "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää".
Psykologit tai yhtä hyvin vaikkapa fyysikot saattavat selittää saman asian syyn ja seurauksen lailla. Jokainen meille tapahtunut ja tapahtuva asia on seurausta jostakin toisesta asiasta.
Mitä jos yrittäisimme hieman 'testata' tätä lakia ja osoittaisimme rakkautta muita kohtaan ja kas kummaa: yhtäkkiä meitäkin aletaan rakastaa! Tämä laki todellakin toimii!
Haluan vielä muistutukseksi ottaa Snl. 20: 4:
"Syksyllä ei laiska kynnä; elonaikana hän tyhjää tapailee."
Toivottavasti kukaan meistä ei odotakaan Jumalan hoitavan kaikkia asioitamme meidän itse tekemättä yhtään mitään. Tehdään me ne asiat, jotka ovat meidän vallassamme (kylvö); kyllä Jumala hoitaa sitten oman osuutensa (kasvu), ja niin me saamme niittää runsaan sadon!
-tapsa-
9. Heinäkuuta, 2001