Ovatko kaikki ihmeidentekijöitä?
Kysymys ihmeistä tuntuu olevan jotenkin piinaava uskoville: miksi toinen tekee voimallisia tekoja ja itse ei. Ja tällainen 'epäoikeudenmukaisuus' saa aikaan kapinamielialaa Jumalaa kohtaan ja kateutta muita uskovia kohtaan. Ja onko edes kunnon uskovainen, jos ihmeet ja merkit eivät seuraa? Seuraavat raamatunkohdat Jeesuksen itse sanomina saattavat vielä lisätä ahdistuneisuutta:
Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,
nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi. (Mark. 16: 17-18).
Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö. (Joh. 14: 12).
Tämähän vaikuttaa aivan selvältä: ihmeiden tulisi seurata jokaista uskovaa! Mutta katsotaanpa asiaa vähän tarkemmin ja annetaan Paavalille puheenvuoro:
Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja?
Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään? (1. Kor. 12: 29-30).
Tämähän nyt on merkillistä. Toinen sanoo toista ja toinen toista! Mistä tässä nyt lopulta oikein on kysymys?
Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. (1. Kor. 12: 7).
Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkin niistä, ruumiiseen, niinkuin hän on tahtonut. (1. Kor. 12: 18).
No nyt alkaa selvitä. Kysymys onkin siis Jumalan valtakunnan työstä ja seurakunnan rakentumisesta - ei yksilöihmisen sooloilusta! (1. Kor. 14: 22). Ihmeet ja merkit on tarkoitettu vetämään ihmisiä Jeesuksen luo ja näkemään, että Jumala on todellinen sekä rakentamaan seurakuntaa. (Matt. 13: 47-48).
Kunniaani en minä toiselle anna. (Jes. 48:11).
Jumala ei todellakaan anna kunniaansa kellekään ihmisellä eikä kukaan voi käskeä Jumalaa tekemään sitä tai tätä. Ei edes Jeesus kyennyt siihen, sillä Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän. (Joh. 6: 19). Uskon, että Jumala voi ja haluaa käyttää itsekutakin meistä, mutta Hän tekee sen silloin, kun Hän itse haluaa ja parhaaksi näkee!
Jos Jumala käyttää jotakin ihmistä, niin ollaan kiitollisia siitä eikä kateellisia, iloitaan yhdessä hänen kanssaan ja rukoillaan hänen puolestaan. Kyllä se meidänkin aikamme vielä tulee, mutta Jumala toimii yleensä niin yksinkertaisella, nöyrällä ja suurelle yleisölle salatulla tavalla, että välttämättä kukaan toinen ei edes tiedä sitä kuin me itse! Olisikohan Jumala jo käyttänyt sinua, mutta sinä itsekin olet kulkenut sen ohitse?
jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa. (1. Kor. 12: 26).
Totisesti, sinä olet salattu Jumala, sinä Israaelin Jumala, sinä Vapahtaja. (Jes. 45: 15).