Henkikasteesta

Onko kielilläpuhuminen Pyhän Hengen kasteen merkki?

Helluntailaiset etenkin ovat pitäneet kielilläpuhumista merkkinä Pyhän Hengen vastaanottamisesta, joten lähestyn kysymystä helluntaiherätyksen alkuvaiheita tutkien.

Suomeen helluntaiherätys tuli etupäässä norjalaisen Thomas Ball Barrattin kautta 1900-luvun alkupuolella. Ristin Voiton 1990 julkaisemassa kirjassa: "T. B. Barratt — helluntaiapostoli", jota suosittelen kaikille Pyhän Hengen kastetta odottaville, kerrotaan hyvin seikkaperäisesti myös tästä kielilläpuhumisasiasta, joten otan kirjasta muutamia lainauksia. (Huom.! Alleviivaukset ovat minun - niitä ei ole alkuperäisessä tekstissä.

Sydämen puhdistus

Sivu 107-108: "Tässä tulee kokemuksen mallin mukaan vanhametodistinen oppi »toisesta siunauksesta», jota käsitystä Barratt myöhemmin helluntailaisena nimitti sydämen puhdistukseksi. Tämän tuli hänen julistuksensa mukaan tapahtua, ennen kuin Pyhä Henki voi tulla ja ottaa asumuksensa ihmisessä. Tämä helluntailaisten henkikastetta koskevan julistuksen puoli on tänään kutakuinkin hävinnyt. Nykyisessä karismaattisessa herätyksessä sitä ei esiinny lainkaan. Nyt tähdätään suoraan henkikasteeseen, jonka merkkinä on kielilläpuhuminen. Tästä syystä henkikastejulistus on madaltunut pinnalliseksi, ja se on suuressa määrin kehittynyt vetoomukseksi, että kaipaavat sielut tulisivat eteen tai lavalle saadakseen silmänräpäyksellisen, onnea antavan subjektiivisen kokemuksen. On selvää, että sellaisen julistuksen ja sellaisen henkikasteen puhtaasti hengelliset vaikutukset eivät kestä kauempaa kuin herätyskokouksen loppuun asti.".

Kaikki eivät puhuneet kielillä

Sivu 120: "Barratt viittaa siihen, että kaikissa Apostolien tekojen kuvauksissa, mukaan lukien helluntaipäivän tapahtumat, jolloin henkikaste välitettiin, kuultiin selvästi ja kuuluvasti kielilläpuhumista. Ainoastaan yhdessä tapauksessa ei kerrota kielten esiintymisestä (Samariassa), »mutta ei ole mitään syytä luulla, että Henki olisi poikennut tavallisesta menettelytavastaan», Barratt huomauttaa. Hän ei kiinnitä huomiota siihen ettei missään sanota kaikkien puhuneen kielillä."

Kielilläpuhumiskokemus

Sivu 121: "Jos Barratt olisi tulkinnut niin, että hänen lokakuun 7. päivänä 1906 saamansa kokemus oli todellinen henkikaste (Barratt piti sitä pyhityskokemuksena, oma huomautukseni) ja täsmentänyt, että hänen marraskuun 15. päivänä saamansa kielilläpuhumiskokemus oli hänelle persoonallisesti annettu armolahja, olisi koko helluntaiherätyksen opetus henkikasteesta ja kielilläpuhmisesta voinut muotoutua erilaiseksi."

Sivu 122: "Koska julistuksessa hyvin usein painotetaan henkikasteen etsijöitä tavoittelemaan kielilläpuhumista, on tapahtunut raiteilta suistumista."

Poikkeus säännöstä?

Sivu 122-123: "Eräs lehtimies kysyi joitakin vuosia myöhemmin T. B. Barratilta: »Oletteko te todella sitä mieltä, että kaikkien henkikastettujen täytyy puhua kielillä? Eikö tästä säännöstä ole mitään poikkeuksia?» Tähän helluntaijohtaja vastasi: »Saattaahan sellaisia poikkeuksia olla, mutta minä en tahdo olla se poikkeus.»"

Henkikasteen myötä tuleva kielilläpuhuminen?

Sivu 343: "Älköön nyt kukaan luulko, että me panemme pääpainon armolahjoille. On väitetty, että me asetamme nämä liiaksi etualalle. Ovathan jotkut tehneet niinkin. Mutta tämä syytös johtuu luultavasti siitä, että sekoitetaan toisiinsa henkikasteen myötä tuleva kielilläpuhuminen ja itse »kielillä puhumisen lahja». Mutta tietääkseni eivät ketkään helluntaiherätyksen johtomiehet opeta, että kaikki voivat saada »kielilläpuhumisen armolahjan»."

Epäaito kielilläpuhuminen?

Sivu 344: "Siellä, missä on saatu todellinen henkikaste, ilmenee myös suurempaa rakkautta, joka on meille annettu (Room. 5: 5). Missä näin ei tapahdu, siellä kielilläpuhuminen on epäaitoa, eikä todellista henkikastetta ole saatukaan"

Saakoot lainaukset puhua puolestaan. Kielilläpuhumista ei voida pitää henkikasteen merkkinä vaikka Apostolien teoissa kerrotaankin useimmissa henkikastetapauksissa ilmenneen myös kielilläpuhumista. Mutta kielet eivät ole merkki uskoville vaan uskomattomille (1. Kor. 14: 22). Yhdyn T. B. Barratista kertovan kirjan kirjoittajaan, jossa hän puhuu pyhityksestä mainiten, että "tämä helluntailaisten henkikastetta koskevan julistuksen puoli on tänään kutakuinkin hävinnyt".

Missä ovat tuliset kielet tämän päivän henkikasteen yhteydessä, joista Apostolien teoissa kerrotaan (Ap. t. 2: 3) ja joista vanhemmat helluntailaisetkin ovat puhuneet ja itse kokeneet? En voi olla mainitsematta Freie Volksmissionin kotisivulla olevaa kuvaa, jossa on kuvattuna juuri se, mistä Apostolien teoissa kerrotaan:

"Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla.
Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat.
Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle.
Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi." (Ap. t. 2: 1-4)