Esipuhe
Uudestisyntyminen - Pyhän Hengen
kaste?
Kielilläpuhuminen
Ennaltamäärääminen
(predestinaatio)
Yksi vai kolme Jumalaa?
Kaste
Sielusidonnaisuus (soul
mate)?
Branhamilaisuus
Jumalan täydellinen ja salliva tahto
Lähimmäinen
Profetointi
Pedon luku 666
144 000 sinetöityä
Ihmeet ja merkit
Lopunaika
Miten Jumala puhuu?
Arka omatunto
Mennäkö armeijaan vai ei?
Voiko käydä äänestämässä?
Voiko seurakunnan toimintatapoja
muuttaa?
Olenko tehnyt Pyhän Hengen pilkan?
Miten tulisi rukoilla?
Olen katsonut tarpeelliseksi vastata kotisivullani joihinkin ajankohtaisiin raamatullisiin kysymyksiin. Missään tapauksessa vastaukseni eivät ole 'täydellisiä' vaan yritän niissä lähinnä vain tuoda esille uusia näkäkulmia vanhoihin kysymyksiin, että lukijat voisivat sitä kautta kokea eräänlaisen 'Ahaa' -elämyksen ja saada sysäyksen syvällisempään Sanan tutkimiseen.
Haluaisin myös tässä yhteydessä lainata tunnetun
helluntaisaarnaajan, Vilho Mäkelän, ajatuksia hänen
kirjastaan: "Uskalla elää ihmisenä" (Aika Oy,
1996):
"Suomalainen ei tänä päivänä halua valmiita
vastauksia elämänsä syviin kysymyksiin toiselta ihmiseltä.
Meillä uskovilla on joskus tapana antaa vastaukset sellaisiinkin
kysymyksiin, joita kukaan ei edes meiltä kysy."
Itse ainakin yritän olla näissä raamatullisissa kysymyksissä
ja vastauksissa syylistymättä moiseen! Vielä lainaus toisesta
kohtaa kirjasta: "Näyttää siltä, että juuri sen,
mikä antaa lohtua ja sisältöä elämälle, 'kristillisyys'
kieltää. Tiukoissa piireissä melkein kaikki on aikoinaan ollut
kiellettyö. Ei kulttuuria, ei taidetta, ei viihdettä, ei
urheilua, ei luonnollisia ihmisyhteyksiä, ei
viestintävälineitä, kuten televisiota, joskus ei radiotakaan.
Luetteloa voisi jatkaa. Mitä tällä ajatellaan
voitettavan?" Näin siis Vlho Mäkelä mainiossa
kirjassaan...
Tarkoitus ei siis missään tapauksessa ole saada aikaan opillisia riitakysymyksiä. Ja mielestäni opilliset erimielisyydet eivät ole suurin ongelma tämän päivän seurakuntaelämässä, vaan terveen maalaisjärjen ja todellisen henkilökohtaisen jumalasuhteen puuttuminen liian monen kristityksi itseään kutsuvan jokapäiväisessä elämässä.
Olen vastauksissani viitannut useasti Ewald Frankin kirjoituksiin. Olen tehnyt tämän kahdesta syystä.
Huomauttaisin kuitenkin, että Ewald Frankin kirjoitukset eivät ole kaikkien kritiikittömästi hyväksymiä ja etenkin NetMissionin keskustelufoorumilla niihin on suhtauduttu hyvinkin kriittisesti.
Toivotan lukijoilleni runsasta Jumalan siunausta ja antoisia hetkiä näiden raamatullisen kysymysten parissa!
K: Onko uudestisyntyminen ja Pyhän Hengen kaste sama asia?
V: On ja ei ole! Kun nainen tulee raskaaksi, hänen kohdussaan on saanut alkunsa - syntynyt - uusi elämä, mutta lapsi on täydellisesti 'syntynyt' vasta synnytyksen jälkeen. Sama koskee hengellistä elämää. Katso myös erillinen vastaus.
K: Onko kielilläpuhuminen Pyhän Hengen kasteen merkki?
V: Ks. erillinen vastaus
K: Mitä ennaltamäärääminen tarkoittaa?
V: Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat (1. Tim. 2: 4), mutta ennaltatietämisensä kautta Jumala tiesi, että kaikki eivät tulisi ottamaan pelastusta vastaan, jonka Hän valmisti Jeesuksessa Kristuksessa. Ennaltatietämisensä kautta Jumala pystyi ennaltamääräämään. Kysymys ei siis ole mistään kohtalonuskosta vaan valinta on meillä. Me joko otamme vastaan pelastuksen tai hylkäämme sen, emmekä voi syyttää siitä jalkeenpäin olosuhteita, toista ihmistä tai Jumalaa. ME ITSE olemme tehneet valintamme.
K: Yksi Jumala - kolme persoonaa?
V: Jumala on Henki ja Henkenä Häntä ei kukaan voi nähdä, mutta Jeesuksessa Jumala tuli 'lihaksi' ja asui meidän keskellämme (Joh. 1: 14). Siksi Jeesus saattoi sanoa: "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän." (Joh. 14: 9). Samoin Tuomas saattoi sanoa: "Minun Herrani ja minun Jumalani." (Joh. 20: 28). Jeesuksen jumaluuden tunnustaminen on ehdottoman tärkeää, koska on kirjoitettu 1. Joh. 2: 23: "Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä."
Katso myös viesti: Jesus only?
K: Mitä Raamattu sanoo kasteesta?
V: Raamattu puhuu pelkästään uskovien kasteesta, joka tapahtuu upottamalla - ei siis aikuiskasteesta eikä lapsikasteesta. Katso myös. Haaste paimenille ja teologeille
V: Ks. erillinen vastaus
V: Kyseessä on erikoisoppi, jolla ei ole mitään tekemistä Raamatun eikä edes William Branhamin kanssa! William Branhamin palvelustehtävä toisen maailmansodan jälkeen aivan hänen kuolemaansa asti 1965 oli niin erikoinen ja täynnä Jumalan ihmeitä, että jotkut hänen kokouksissaan olleet poikkesivat omille teilleen Raamatun johdattamalta tieltä ja alkoivat pitää Branhamia pahimmassa tapauksessa jopa Kristuksena.
Hyvin kuvaava on seuraava esimerkki: Branham sanoi epähuomiossa eräässä kokouksessa, että Elian aikana jäi jäljelle vain 700, jotka eivät kumartaneet Baalia (1. Kun. 19: 18) tarkoittaen tietysti 7000:tta. Branhamilta kysyttiin myöhemmin, että oliko tämä jokin ilmestys. Hän tietenkin vastasi, että tarkoitti 7000:tta vaikka sanoi vahingossa 700. Mutta 'branhamilaiset' alkoivat kuitenkin opettaa, että tämä oli ilmestys ja pelastuneita olikin todellisuudessa vain 700 vaikka Raamatussa selvästi lukee 7000! Katso myös erillinen vastaus.
Tietoa William Branhamista ja hänen palvelustehtävästään on Täyden Evankeliumin Julistuksen kotisivuilla, joihin kaikkien kannattaa ehdottomasti tutustua. Markku Vuori on käsitellyt myös branhamilaisuuden harhaoppia omilla kotisivuillaan .
K: Mitä tarkoittaa Jumalan täydellinen tahto ja Jumalan salliva tahto?
V: Ks. erillinen vastaus
K: Kuka on minun lähimmäiseni?
V: Ks. erillinen vastaus
V: Sillä ei ainakaan tarkoiteta puolusteluja harhaan osuneille ennustuksille! Ks. erillinen vastaus
K: Mitä tarkoittaa pedon luku 666 Ilm. 13: 8 ?
V:
Sillä ei tarkoiteta mitään antikristillistä
maailmanvaluuttajärjestelmää, jolla olisi koodinumero 666..
Selvimmin asiaa on käsitellyt Ewald Frank kirjassaan Antikristus
luvussa Salaperäinen
luku. Suosittelen kirjaa kaikille asiasta
kiinnostuneille.
K: Keitä ovat 144 000 sinetöityä Ilm. 7: 4?
V: Kysymyksessä ei ole morsian vaan 144 000 sinetäityö Israelin 12 heimosta. Ewald Frank on käsitellyt asiaa seikkaperäiseti kirjassaan Ilmestyskirja - Seitsemän sinetin kirjaä luvussa 7. Kirjaan kannattaa ehdottomasti tutustua!
K: Tulisiko ihmeiden ja merkkien seurata jokaista uskovaa?
V: Ks. erillinen vastaus
K: Mitä tarkoittaa lopunaika ?
V: Danielin kirjassa (Dan. 12: 4; 8: 17, 19) puhutaan lopunajasta, jonka loppuosasta (7 viimeistä vuotta, toisten mielestä 3 1/2 viimeistä vuotta) käytetään nimitystä vihan aika. Lopunaika, viimeiset päivät (2. Tim. 3: 1-5) tai maailmanaikojen loppukausi (1. Kor. 10: 11) eivät tarkoita maailmanloppua, vaan aikaa ennen tuhatvuotisen valtakunnan perustamista. Maailmanloppu tulee vasta tuhatvuotisen valtakunnan rauhanajan ja Harmagedonin sodan jälkeen (Ilm. 16: 16; 20: 7)
Meitä on kehotettu seuraamaan ajanmerkkejä (Matt. 24), joista Israelin valtion perustamista 1948 pidetään vertauksena viikunapuun puhkeamisena lehteen ja 'kaikilla muilla puilla' tarkoitetaan kansojen itsenäistymistä (Luuk. 21: 29-30).
Asian laajuuden vuoksi en katso voivani vastata kysymykseen lopunajasta yksityiskohtaisemmin, vaan suosittelen tutustumista Ewald Frankin kirjoitukseen: Danielin 70 vuosiviikkoa, jossa käsitellään nimenomaan kysymystä lopuajasta.
V: Ks. erillinen vastaus
K: Millaiset asiat uskoon tulleen pitäisi tunnustaa ja kenelle?
V: Puhujilta kysytään usein, millaiset asiat uskoon tulleen pitäisi tunnustaa ja kenelle. Mielestäni asiasta kannattaa ensin keskustella jonkun seurakunnan sielunhoitajan kanssa, koska tällaisena herkkänä hetkenä ja monesti hyvin voimakkaiden tunteiden valtaaamana ihminen ei näe asioita oikeissa mittasuhteissaan. Ja järki käteen näissäkin asioissa on minun neuvoni! Jos on rikkonut toista vastaan tavalla, joka on syytä tunnustaa, niin se on tehtävä. Mutta jos on joskus vaikkapa ajanut autolla ylinopeutta, niin turha siitä on mennä tekemään ilmoitusta poliisille jälkikäteen. Ei Jumala sellaista meiltä vaadi. Mutta omatuntomme voi joskus todellakin olla sairaalloisen arka!
V: Armeijaan meno on koettu kristillisyyden vastaiseksi asiaksi useissa seurakunnissa. Sanotaanhan sotilaan ohjesäännössäkin, että 'rauhanaikainen palvelus on harjoitusta sotaa varten'. Mutta Suomen laki antaa mahdollisuuden omantunnonsyistä kieltäytyä aseista. Jos käy armeijan, niin mahdollisen sodan syttyessä joutuu kristitty luonnollisestikin miettimään asiaa uudelleen. Mutta rauhan aikana tehköön kukin niin kuin itse hyväksi näkee. Turha syyllistää aseelliseen palvelukseen menijöitä. Jopa moniin ammatteihinkin (kuten poliisi) vaaditaan asepalveluksen suorittamista. Ei kai kukaan uskalla väittää, ettei uskova voisi toimia poliisina!
V: Monissa kristillisissä piireissä on äänestäminen koettu maailmalliseksi asiaksi. Mutta yhteiskunnallisiin asioihin (myös politiikkaan) osallistumisella ei kukaan voi mitata kenenkään uskonlaatua. Päinvastoin Raamattukin kehottaa harrastamaan sen kaupungin parasta, jossa elää (Jer. 29: 7) ja monet Raamatun merkkihenkilöt toimivatkin myös yhteiskunnallisesti merkittävissä viroissa.
K: Voiko seurakuntien toimintatapoja muuttaa?
V: Joillekin muutokset seurakuntaelämässä ovat liian suuri pala nieltäväksi ja seurauksena on muutosvastarinta, jos vanhoja, ehkä viisikymmentä vuotta vanhoja, toimintatapoja halutaan muuttaa. Mutta samoin kuin työelämä on kokenut suuria muutoksia viimeisten vuosikymmenten aikana ja automatisointi uuden tekniikan myötä on helpottanut rutiininomaisia tehtäviä, tulisi myös seurakuntien ottaa uudet mahdollisuuudet käyttöön kuten televisio, internet ym. eikä nähdä niitä uhkatekijöinä. Monesti myös naiset ja nuoret pääsevät näyttämään tällaisissa uusissa tehtävissä osaamisensa ja luomaan uutta ja kodikasta ilmettä seurakuntien tapahtumiin ja toimintaan.
K: Olenko tehnyt Pyhän Hengen pilkan (Matt. 12: 31-32)?
V: Tähän kysymykseen törmää lähes jokainen uskova jossain uskonelämänsä vaiheessa. Yleensä silloin on vieraannuttu Jumalasta ja tehty asioita, jotka tietää vääriksi ja joista omatunto syyttää. Mielestäni tällainen aralla omallatunnolla olo nimenomaan todistaa, että ei ole tehty Pyhän Hengen pilkaa - uskova haluaisi tehdä oikein, mutta siihen ei ole voimaa (Room. 7: 18).
Sielunhoitajien yleinen mielipide on, että Pyhän Hengen pilkan tehneellä ei ole enää mitään halua parannukseen vaan silloin on täysin paatunut sydämeltään ja mieleltään. Toisin sanoen: jos ihminen esittää mielessään tällaisen kysymyksen, että onko pilkannut Pyhää Henkeä, niin se juuri todistaa, että ei ole tehnyt sitä. Monelle ahdistusta aiheuttava paikka Raamatussa on nimenomaan Hebr. 6: 4-8. Kenenkään ei kuitenkaan tulisi jäädä ahdistukseeensa vaan tarvittaessa tulisi kääntyö seurakunnan sielunhoitajien puoleen, jotka varmasti haluavat ja voivat auttaa pääsemään tämän asian yli.
Siitä, mitä Pyhän Hengen pilkalla tarkoitetaan, on eri näkemyksiä. Oma mielipiteeni on, että Hengen pilkaaminen tarkoittaa Jumalan töiden kutsumista saatanasta oleviksi. Siihen voi syyllistyö jopa saarnamiehetkin, kun Jumala toimii jonkun palvelijansa kautta, mutta sitä kutsutaan saatanasta olevaksi (esim. jumalallista parantumista, vrt. Matt. 7: 21-23). Mutta tällainen (uskonnollinen) ihminen on täysin paatunut, jollaisia en usko kenenkään lukijoistani olevan.
V: Ks. erillinen vastaus